DINO BRAVO

Pituus: 185 cm
Paino: 118 kg
Oikea nimi: Adolfo Bresciano
Syntynyt: 6.8.1948
Kuoli: 11.3.1993
Kotikaupunki: Montreal, Quebec, Kanada
Ammattilaisdebyytti: 1970
Lopetusliike: Sidewalk Slam

Vaikka Adolfo Bresciano oli italialainen, hänestä tuli myöhemmin urallaan eräs kuuluisimmista kanadalaispainijoista. Hän aloitti painimisen vuonna 1970 Kanadassa nimellä Italian Strongman. Hänet esiteltiin Gino Briton serkkuna ja hän otti pian nimekseen Dino Bravo erään 50-luvulla "Italian Casanova"-nimellä otelleen painijan mukaan.

Dino Bravosta ja Gino Britosta tuli tagteampari montrealilaisessa Grand Prix-promootiossa. Bravosta tuli tunnettu erityisen voimakkaana ja lihaksikkaana painijana, joka pystyi paiskomaan vastustajiaan mielin määrin. Yhdessä Bravo ja Brito voittivat Grand Prixin joukkuemestaruuden vuonna 1973. Grand Prix'n jälkeen Bravo alkoi painia NWA:n alaisissa promootioissa Yhdysvalloissa ja hän voitti NWA Mid-Atlanticissa joukkuemestaruuden vuoronperään Mr. Wrestlingin, Tiger Conway Jr:n ja Ricky Steamboatin kanssa. NWA Americas-liigassa Bravo voitti joukkuemestaruuden Victor Riveran kanssa lokakuussa 1974.

Lisäksi Bravo voitti myös NWA Americasin raskaansarjan mestaruuden vuonna 1974 sekä NWA:n joukkuemaailmanmestaruuden yhdessä Mr. Wrestlingin kanssa toukokuussa 1976. Toukokuussa 1976 hän voitti myös tulevan maailmanmestarin Ric Flairin tuomarin reverse decisionin tuloksena.

Vuonna 1977 Dino Bravo liittyi ensimmäisen kerran WWE:iin. Hän nappasi siellä Dominic Denucci parinaan WWE:n joukkuemaailmanmestaruuden maaliskuussa 1978 mutta lähti yhtiöstä, kun he hävisivät vyöt kesäkuussa. Bravo palasi Kanadaan ja osallistui turnaukseen NWA:n uudesta Kanadan-mestaruudesta. Hän voitti sen joulukuussa 1978 selättämällä Gene Kiniskin. Whipper Watson ojensi vyön hänelle ja Dino Bravosta tuli ensimmäinen NWA:n Kanadan-mestari. Hän hävisi vyön Greg Valentinelle huhtikuussa 1979 mutta voitti sen takaisin kesäkuussa. Syyskuusta 1979 hän oli AWA:n ensimmäinen Kanadan mestari ja noussut maan huippunimien joukkoon.

Vuonna 1980 Dino Bravo alkoi tavoitella Montrealin Canadian International Heavyweight-mestaruutta ja onnistui voittamaan sen. Hän voitti vyön yhteensä kuusi kertaa kukistaen monia vastustajia, kuten Michel Dubois'n, Billy Robinsonin ja King Tongan (Haku). Helmikuussa 1984 Bravo voitti Tony Parisi kumppaninaan myös Canadian International-joukkuemestaruuden päihittämällä Pierre Lefebvren ja Frenchy Martinin. 1980-luvun ensimmäisellä puoliskolla Bravo oli Gino Briton ja Frank Valois'n kanssa Montrealin tärkein promoottori ja sen kirkkain tähti. Kun WWE halusi laajentaa toimintaansa Kanadaan, yhtiö tarjoutui ostamaan Montrealin promootion ja Dino Bravo siirtyi toistamiseen WWE:n palvelukseen.

Elokuussa 1985 Dino Bravo saapui WWE:iin ja hänet tunnustettiin heti ensimmäiseksi WWE Canadian Heavyweight-mestariksi. Hän otteli hyvin monia vastustajia vastaan ja koska hän oli WWE:n ykköskanadalainen, hänelle järjestettiin maailmanmestaruusottelu Hulk Hogania vastaan. Ottelun oli tarkoitus tapahtua Montrealissa tammikuussa 1986 ja kaikki 20,000 lippua oli jo myyty, kun WWE yllättäen peruutti tapahtuman. Syynä oli, että yhtiö ei halunnut yleisön buuaavan Hoganille, joka oli WWE:n ykköstähti. Peruutuksesta vihainen Bravo lähti WWE:stä ja palasi painimaan Kanadaan.

Vuoden kuluttua Bravo ja WWE tekivät sovinnon ja Bravo tuli takaisin maaliskuussa 1987. Hänellä oli uusi tyyli. Hän värjäsi hiuksensa vaaleiksi ja alkoi kutsumaan itseään maailman vahvimmaksi mieheksi. Bravo liittoutui Greg "The Hammer" Valentinen kanssa tiimiksi, josta käytettiin nimeä New Dream Team - Valentinen aiempi kumppani Dream Teamissa oli Brutus Beefcake. Uusi Dream Team voitti marraskuussa 1987 Beefcaken ja tämän uuden parin Junk Yard Dogin.

Dino Bravolla oli uuden paluunsa myötä managerinaan ensin entinen Montrealin kilpailija Frenchy Martin ja sitten Jimmy Hart. Haastatteluissaan Bravo kehuskeli aina voimillaan ja siitä, kuinka hän tulisi voittamaan WWE:n maailmanmestaruuden Hoganilta. Vuonna 1988 Bravo tuli kuuluisaksi ensimmäisessä Royal Rumblessa, kun hän päätti rikkoa penkkinoston maailmanennätyksen, joka oli 300 kiloa. Hän laittoi painoiksi 304 kiloa ja onnistui nostamaan sen, vaikka valvojana toimineen Jesse Venturan sanottiin auttaneen häntä nostossa. Ennätyksen johdosta Bravo otti viralliseksi arvonimekseen Maailman vahvin mies. Hän osallistui myös itse Rumbleen, jonka lopulta voitti Jim Duggan.

Royal Rumblen jälkeen Bravon tielle osui Superstar Billy Grahamin valmentama Don Muraco. Wrestlemania IV:ssä Bravon otteet johtivat häviöön diskauksella mutta vuoden 1988 Summerslamissa hänen onnistui selättää Muraco. Seuraavaksi hän vihoitteli ja voitti Ken Pateran lukuisia kertoja. Mutta todellinen menestyshetki sattui vuoden 1988 Survivor Seriesissä, jossa Bravo osallistui viisi-vastaan-viisi -joukkue-eliminointimatsiin ja selvisi voittajaksi yhdessä Mr. Perfectin kanssa.

Wrestlemania V:ssä 1989 Bravo selätti Ronnie Garvinin ja lokakuussa häviötä sai maistaa Bret Hart. Mutta eräässä WWE:n televisio-ohjelmassa hän otti harppauksen kohti isompia kuvioita haastamalla WWE:n Intercontinental-mestari Ultimate Warriorin erikoiseen punnerruskisaan. Hän kutsui Warriorin kanssaan kehään ja pyysi sitten yleisön suurinta ja lihavinta katsojaa kiipeämään mukaan ja istumaan selkänsä päälle. Bravo teki punnerruksensa vaivattomasti jättiläinen selässään ja käski sitten Warrioria tekemään saman. Kun tämä aloitti, jätti rusensi Warriorin mattoon ja alkoi Bravon kanssa mukiloimaan alakynteen jäänyttä IC-mestaria. Tämä oli Bravon uuden liittolaisen Canadian Earthquaken debyytti.

Earthquakesta tuli uusi suuri uhka Hulk Hoganin maailmanmestaruudelle ja Bravosta tuli yksi yhtiön suurimmista heeleistä. He olivat voitokkaita Survivor Series 1989:ssä, jossa Bravo, Earthquake, Greg Valentine ja Randy Savage voittivat Dugganin, Bret Hartin, Ronnie Garvinin ja Herculesin tiimin. Kanadalaiset tulivat tunnetuiksi siitä, että Earthquake Bravon käskystä laittoi monta painijaa loukkaantuneiden listalle pudottautumalla näiden rintakehän päälle.

Earthquake keskittyessä maailmanmestaruuden jahtiin Bravo otti kohteekseen Ultimate Warriorin Intercontinental-mestaruuden. Bravo ja Warrior kävivät keskenään monta ottelua, jossa Bravo koetti voimillaan nujertaa Warriorin. Tämä jaksoi kuitenkin aina vastata voimankoetokseen ja murskata Bravon mestaruushaaveet Warrior Splashilla. Kun Warrior voitti maailmanmestaruuden ja luopui IC-vyöstä, Bravo lähti mukaan IC-mestaruusturnaukseen mutta hänen tiensä katkesi ottelussa Brutus Beefcaken kanssa kaksoisdiskaukseen. Myös Wrestlemania VI päättyi Bravon kannalta nolosti tappioon Jim Dugganille.

Earthquaken ottaessa tagteamparikseen Typhoonin, Bravo jäi yksikseen. Wrestlemania VII:ssä hän hävisi Kerry von Erichille. Vuoden 1991 lopulla hän palautti hiuksensa ruskeiksi ja yritti faceturnia. Hän lähti jälleen IC-mestaruuden perään ja vihoitteli sen haltijan The Mountien kanssa mutta mestaruus jäi jälleen haaveeksi.

Bravo alkoi luisumaan alaspäin WWE:n cardissa ja esiintyi PPV-otteluissa yhä harvemmin. Kun hän joulukuussa 1992 jäi eläkkeelle, WWE suunnitteli hänelle suurta läksiäisjuhlashowta Montreal Forumilla. Mutta WWE päätti lopulta toistaa seitsemän vuoden takaisen loukkauksensa ja peruutti shown, koska se arveli, ettei show kiinnostaisi katsojia.

Maaliskuussa 1993 Dino Bravo löydettiin ammuttuna asunnostaan Kanadassa. Hänen oli jo pitkään huhuttu olleen kytköksissä Montrealin järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja murhan arveltiin johtuneen mustan pörssin savukekaupoista. Hänen kanadalaiset faninsa ovat uskollisesti vaalineet hänen muistoaan ja ellei hän olisi palannut WWE:iin juuri Hoganin suosion huipulla, hän olisi saattanut nousta suurtähdeksi myös Yhdysvalloissa. Bravo oli kuollessaan 44-vuotias.