Eric Bischoffin ura alkoi kehäkuuluttajana AWA:ssa 1980-luvulla. Vuonna 1993 hän liittyi WCW:n selostajatiimiin ja WCW:n Nitron alettua hänestä tuli sen pääselostaja. Hänestä tuli myös vuonna 1996 syntyneen nWo-ryhmän yksi silmätikuista ja kerran Kevin Nash paiskasi hänet Powerbombilla lavan läpi. Bischoffin kerrottiin olleen päätekijä Hulk Hoganin tuomisessa WWE:sta WCW:iin ja tämän liittämisessä nWo:iin. Monien yllätykseksi myös Bischoff liittyi nWo:iin vuoden 1996 lopulla. Ryhmän hajotessa Hoganin johtamiin "valkoisiin" ja Kevin Nashin johtamiin "punaisiin" Bischoffista tuli "Hollywood" Hoganin uramenestyksen kulmakiviä. Vuoden 1998 alussa Bischoffista tuli WCW:n johtaja ja hän piti lyhyen aikaa jopa "WCW Later"-nimistä talkshowta Nitrossa. Vuosina 1998 ja 1999 Bischoff oli jatkuvasti napit vastakkain Ric Flairin ja tämän Four Horsemen-ryhmän kanssa. Bischoff ja Flair ottelivat Starrcadessa vuoden 1998 joulukuussa, jolloin Bischoff Curt Hennigin avulla sai voiton Flairista. Seuraavana iltana Nitrossa Flair kuitenkin voitti heidän välisensä uusintaottelun. Voiton myötä Flair sai WCW:n johtajuuden itselleen ja hän nöyryytti jatkuvasti Bischoffia erilaisilla naurettavilla tehtävänannoilla. Tammikuun 18. päivä Bischoffilla oli mahdollisuus saada johtajuutensa takaisin, jos hän pystyisi voittamaan Flairin pojan David Flairin. David Flair kuitenkin voitti ja lisänöyryytykseksi Bischoffin pää ajettiin kaljuksi. Jonkin aikaa hän joutui olemaan syrjässä, kunnes lopulta lähti WCW:stä kokonaan. Maaliskuussa 2000 Bischoff kuitenkin palasi mukanaan johtajakumppaninsa Vince Russo. Ensi töikseen kaksikko julisti kaikki WCW:n mestaruudet avoimiksi ja muodosti uusista nuorista painikyvyistä koostuvan New Blood-ryhmän. Bischoff ryhtyi sotaan entistä liittolaistaan Hollywood Hogania vastaan ja ryhtyi sponsoroimaan nuorta Billy Kidmania WCW:n päätähdeksi.
Bischoff piti mestaruutta vain yhden päivän, luovuttaen sen Marmalukes-ryhmän Big Vitolle. New Blood vahvistui entisestään kun Great American Bash-PPV:ssä Goldberg liittyi ryhmään. Mutta pian Russo kääntyi häntä vastaan ja Bischoff joutui jälleen jättämään WCW:n. Kun WCW joutui lopettamaan toimintansa maaliskuussa 2001, Bischoff yritti oman sijoitusryhmänsä kanssa hankkia yhtiön omistukseensa Time-Warnerilta. Hän yritti myös järjestää suurta WCW-show'ta jossa kaikki entiset maailmanmestarit esiintyisivät ja jossa oteltaisiin mestaruudesta. Bischoffin aie kuitenkin epäonnistui, ja WWE osti WCW:n. Vuonna 2002 WWE:n johtaja Vince McMahon kutsui vanhan kilpailijansa Bischoffin johtamaan RAWia ja tuossa ohjelmassa Bischoff on päässyt jälleen elementtiinsä ja palannut monien aiempien alaistensa pomoksi. Kirjoittanut Vili Lehtoranta | ||||||||||||||||||||
Esittelyt
» Bam Bam Bigelow
» Billy Graham
» Bobby Lashley
» Boogeyman
» Booker T
» Bret Hart
» Chris Benoit
» David Arquette
» David Flair
» Dennis Rodman
» Diamond Dallas Page
» Dino Bravo
» Doink The Clown
» El Gigante
» Eric Bischoff
» Goldberg
» Great Muta
» Heidenreich
» Kane
» Ken Kennedy
» Kenzo Suzuki
» Kevin Nash
» Lex Luger
» Mark Henry
» Mideon
» Mike Rotunda
» Nailz
» Nathan Jones
» New Jack
» Prince Iaukea
» Rafael Halperin
» Ricky Steamboat
» Roddy Piper
» Scott Steiner
» Shane Douglas
» Shark Boy
» Sting
» Super J
» Sycho Sid
» Tatanka
» Ted DiBiase
» Triple H
» Ultimate Warrior
» Undertaker
» Vader
» Virgil
» Viscera
» Yokozuna







Bischoffin tulilinjalle joutui myös vanhan kaartin Terry Funk, joka tuohon aikaan oli WCW:n Hardcore-mestari. Bischoff halusi mestaruuden New Bloodille ja lähetti haastajan toisensa jälkeen mestaruusjahtiin, mutta Funk päihitti heidät kaikki. Lopulta Bischoff kiinnittäytyi itse mestaruusotteluun Funkia vastaan ja 5. kesäkuuta (2000) hän Cat Ernest Millerin ja Marmalukesien avulla onnistui voittamaan Funkin ja nousemaan mestaruusluokkaan.
Ota yhteyttä
Aseta kotisivuksi
Lisää kirjanmerkkeihin