RODDY PIPER

Oikea nimi: Roderick George Toombs Kotipaikka: Glasgow, Skotlanti Syntymäaika: 17.4.1954 Pituus: 183 cm Paino: 100 kg Lopetusliike: Sleeperhold Ammattilaisdebyytti: 1972 Entiset nimet: Masked Canadian, Hot Rod, The Hot Scot, Piper Machine Uran kohokohdat:  3 x United States Championship 1 x WWE World Tag Team Championship 1 x Intercontinental Championship 2 x NWA Mid-Atlantic Heavyweight Championship

Päivitetty: 11.08.2005

Roddy Piper on yksi amerikkalaisen wrestlingin kulttihahmoja, jonka vaikutus alaan on Yhdysvalloissa ollut suuri. Hänen elämänsä ensimmäiset vuodet olivat kovia mutta ne vaikeudet hän on osannut kääntää ikimuistoiseksi viihteeksi, jolla säväyttää yleisö. Kokemustensa tähden hän ei ole myöskään ikinä pelännyt loukkaantumisia kehässä, vaan on aina antanut yleisölle kaikkensa.

Piper syntyi Saskatoonissa, Kanadassa, missä perheen isä harjoitti ratsupoliisin ammattia. Perhe asui Piperin ollessa pieni myös Skotlannin Glasgow'ssa, minkä hän myöhemmin WWE:ssä ilmoitti kotikaupungikseen. Glasgow'ssa Piper muun muassa oppi jo viisivuotiaana soittamaan säkkipilliä. Lopulta perhe asettui Torontoon.

12-vuotiaana Piper, tuloksena riidoista isänsä kanssa, karkasi kotoa ja eli Manitoban kaduilla. Hän yöpyi 25 centtiä maksavissa nuorisotiloissa, jonka kovuutta kuvaavat säännöt, joiden mukaan tulijan piti yöksi luovuttaa huumeet ja aseet valvojalle.

Pärjätäkseen yksinään Piper ryhtyi tienaamaan rahaa tappelemalla nyrkkeilykehissä. Piper aloitti treenaamisen Lansdowne Gymillä. Hän kävi ensimmäinen ammattilaisottelunsa 13-vuotiaana ja nousi sitten painoluokkansa amatöörimestariksi voittaen Golden Gloves-palkinnon. Hän muisteli myöhemmin, että hän ei taistellut urheilun vaan elämänsä puolesta. Tappelemalla ansaituilla rahoilla hän saattoi yöpyä kunnollisissa paikoissa ja ostaa itselleen ruokaa ja vaatteita.

Sitten Piper mursi kätensä eräässä katutappelussa. Hänen piti jättää nyrkkeily mutta hyväksi vaihtoehdoksi hän keksi wrestlingin. Piperin erään kaverin setä oli wrestlingpromoottori ja tätä kautta Piper sai ensimmäisen tilaisuutensa tienata peräti 25 dollaria Winnipegissä. 15-vuotias Piper kohtasi entisen maailmanmestarin Larry "The Axe" Hennigin, häntä 20 vuotta vanhemman veteraanin, joka selätti hänet vain kymmenessä sekunnissa. Piper ei masentunut vaan päinvastoin päätti tulevaisuutensa olevan wrestlingissä. Hän voitti heti aloitettuaan ensimmäisen mestaruutensa, kevyen sarjan Amateur Wrestling Championshipin Manitobassa.

Piper aloitti painimisen televisiossa tyypillisenä jobberina Winnipegissä 1970-luvun alussa. Sieltä hän siirtyi vuonna 1975 Yhdysvaltoihin, NWA Los Angelesin alueelle nimellä The Masked Canadian. Hän voitti vuonna 1976 Los Angeles Battle Royalin. LA:ssa myös alkoi Piperin uran ensimmäinen merkittävä vihollisuus, joka suuntautui Guerreron sukua ja erityisesti Chavo Guerrero Sr:a vastaan. Piperin ja Chavo Guerreron väliset taistelut saivat pian legendaarisen maineen.

Helmikuussa 1976 Piper liittoutui tiimiksi Crusher Verdun kanssa ja voitti Chavo ja Gory Guerrerolta NWA Americas-joukkuemestaruuden. Maaliskuussa Piper päihitti Chavon singles-ottelussa ja voitti tämän NWA Americas raskaansarjan mestaruuden. Piper ja Chavo vuoroin voittivat ja hävisivät kyseisen vyön toisilleen monta kertaa seuraavan parin vuoden aikana. Yhteensä Piper oli NWA Americas-mestari viidesti ja NWA Americas-joukkuemestari seitsemän kertaa - peräti kuuden eri kumppanin kanssa. Yksi kumppaneista oli Keith Franks, joka WWE:ssä tunnettiin myöhemmin nimellä Adrian Adonis. Piperin ensimmäinen maailmanmestaruus oli World Light Heavyweight-mestaruus, jonka hän voitti Chavo Guerrerolta vuonna 1977.

Kesäkuussa 1978 Piper voitti sanfranciscolaisen NWA (SF) United States raskaansarjan mestaruuden päihittämällä Moondog Lonnie Maynen. Mayne voitti sen pian takaisin yhdessä elämänsä viimeisistä otteluista. Piper puolestaan jatkoi NWA:n promootioissa kiertämistä kohdaten muun muassa tulevat tähdet Rick Martelin ja Brian Adamsin. Kahden seuraavan vuoden aikana Piper nappasi lisää useita eri NWA:n mestaruusvöitä. Martelin kanssa hän oli myös Kanadan joukkuemestari.

1970-luvun lopulla Piper paini noin vuoden ajan Portland Wrestlingissä, jota johti Don Owens. Siellä hän sai harjoitella painipromootion päätähtenä olemista. Hän voitti Portlandissa joukkuemestaruuden Rick Martelin kanssa ja kehitti suulasta taitoaan mikrofonissa. Hänen promoamisestaan ja haastatteluistaan tuli olennaisia osia hänen hahmokehitystään. Owensista tuli pysyvästi Piperin hyvä ystävä ja työtoveri ja Portlandilla tuli olemaan erityispaikka hänen sydämessään, sillä siellä hänen tuleva supertähteytensä sai ensimmäisen näytön paikan.

Palattuaan NWA:n palvelukseen, Piper voitti marraskuussa 1980 Paul Jonesin turnauksen finaalissa ja nousi uudeksi NWA Mid-Atlanticin TV-mestariksi. Mid-Atlantic oli se promootio, josta myöhemmin kasvoi WCW. Hallittuaan mestarina kaksi kuukautta hän voitti Ric Flairilta USA-mestaruuden ja luopui TV-mestaruudestaan. Piper oli USA-mestarina peräti kahdeksan kuukautta kunnes Wahoo McDaniel nappasi vyön. Mutta pian tämän jälkeen (marraskuussa 1981) Piper sai siihenastisen uransa suurimman voiton Ricky Steamboatista ja vei Mid-Atlanticin raskaansarjan mestaruuden. Hän oli mestarina kuusi kuukautta.

Piper hävisi mestaruuden Jack Briscolle mutta voitti myöhemmin TV-mestaruuden toistamiseen. Sen häneltä riisti Dick Slater mutta Piper nappasi huhtikuussa 1983 uudestaan myös USA-mestaruuden, tällä kertaa Greg "The Hammer" Valentinelta. Vihanpito Valentinen kanssa johti yhteen Piperin uran kuuluisimpaan otteluun. NWA:n ensimmäisessä Starrcadessa marraskuussa 1983 Piper voitti Valentinen legendaarisessa "Dog Collar"-matsissa, missä Piper sai vasempaan korvaansa vakavan ja pysyvän kuulovamman. 75 prosenttia hänen vasemman korvan kuulostaan oli poissa. Koska vamma vaikutti myös hänen tasapainoonsa, lääkärit sanoivat hänen uransa olevan ohi. Onneksi Piper itse päätti toisin.

Vuonna 1984 "Rowdy" ("raisu") Roddy Piper saapui WWE:iin. Hänen taitonsa niin mikrofonissa kuin kehän sisäpuolellakin oli kiinnittänyt McMahonien huomion. WWE oli juuri nousemassa NWA:n kaltaisten pienpromootioiden joukosta valtakunnalliseksi ja maailmanlaajuiseksi urheiluviihteen tarjoajaksi ja Piper saapui sinne juuri oikeaan aikaan. Hänet tuotiin esiin ensiksi managerinroolissa, jossa hän valmensi "Mr. Wonderful" Paul Orndorffia ja auttoi tätä sodassa WWE:n kirkkainta tähteä, maailmanmestari Hulk Hogania vastaan.

Varsin pian Piper pääsi kapuamaan jälleen kehäänkin ja lähti täysillä mukaan vihanpitoon Hoganin kanssa. Mutta hänen uhreikseen joutui Hoganin lailla myös muita, kansallisesti ja televisiossa laajalla tunnettuja julkkiksia. Eräässä tapahtumassa Madison Square Gardenilla Piper hyökkäsi laulaja Cindy Lauperin ja tämän managerin Dave Wolffin kimppuun. Hyökkäys oli osa storylinea, jolla valmisteltiin Piperin mestaruusottelua Hulk Hoganin kanssa mutta tuonkaltaiset julkisuustempaukset tekivät Piperista kuuluisan - ja vihatun. Mestaruusottelu käytiin erityisessä tapahtumassa nimeltä "The War to Settle the Score", joka lähetettiin MTV:lla helmikuussa 1985. Piper hävisi ottelun diskauksella, sillä hän oli jo niin iso tähti, että saattoi kieltäytyä häviämästä Hoganille puhtaasti.

Mutta Piperin ja Hoganin sota sai vielä isommat mittasuhteet kun he kohtasivat toisensa joukkuematsissa maaliskuussa 1985 ensimmäisessä Wrestlemaniassa. Piperin parina oli Orndorff ja Hoganin parina Mr. T. Piper ja Orndorff hävisivät mutta Wrestlemania ratkaisi lopullisesti WWE:n etulyöntiaseman merkittävimpänä valtakunnallisena promootiona. Samalla se varmisti Piperin aseman koko yhtiön suurimpana pahiksena eli heelinä. Hogan ja Piper olivat koko wrestlingin suurimmat tähdet, Hogan facena ja Piper heelinä. Piper oli koko WWE:n vihatuin tähti, joka lopulta käänsi selkänsä jopa ystävälleen Orndorffille. Tällöin hänen liittolaisekseen ja apurikseen jäi "Cowboy" Bob Orton.

Piperin oma TV-segmentti "Piper's Pit" tarjosi hänelle parhaan mahdollisen foorumin vieraidensa nöyryyttämiseen mutta antoi samalla parhaan mahdollisen tilaisuuden esitellä loistavia puheen ja promoamisen taitojaan. Piper's Pit tarjosi joitakin koko WWE:n legendaarisimpia hetkiä, kuten sen jona Piper hyökkäsi Jimmy Snukan kimppuun ja murskasi kookospähkinän tämän päähän. Hyökkäyksen jälkeen Piper lausui kuuluisat sanansa: "Juuri kun he luulevat tietävänsä vastaukset, minä muutan kysymykset."

Orndorffin ja Piperin välienselvittely Saturday Night's Main Eventissä päättyi molempien miesten uloslaskuun. Marraskuussa 1985 Roddy Piper sai vielä uuden mahdollisuuden WWE:n maailmanmestaruuteen, kun hän kohtasi Hoganin Wrestling Classicin mestaruusmatsissa. Ottelu päättyi jälleen diskaukseen kun Bob Orton sekaantui siihen.

Wrestlemania II tarjosi lisää materiaalia Piper-legendaan, kun häntä vastaan asettui edellisen tapahtuman toinen vastustaja Mr. T. Piper oli vanhana nyrkkeilijänä kehuskellut voittavansa T:n tämän(kin) elementissä nyrkkeilyssä, joten ottelumuodoksi määrättiin normaali nyrkkeilymatsi. Ottelun edetessä Piperin hermo petti ja neljännessä erässä hän paiskasi T:n kanveesiin slamilla ja joutui diskatuksi. Häviöstä huolimatta hän todisti jälleen, ettei hänen kanssaan ollut leikkimistä.

Yli kaksi vuotta Roddy Piper oli ollut koko WWE:n ykkösheel. Mutta vuoden 1986 aikana hänen suosionsa oli kasvanut jo niin suureksi, että hän aloitti menestyksellisen kautensa babyfacena. Piper, jonka Pro Wrestling Illustrated oli vuosina 1984 ja 1985 nimennyt vihatuimmaksi painijaksi, sai jo vuodeksi 1986 suosituimman painijan tittelin. Vuoden 1986 lopulla hän voitti ensin vihatun Iron Sheikin ja sen jälkeen entisen pahiskumppaninsa Bob Ortonin.

Seuraava feud Piperilla oli entisen NWA-aikaisen kumppaninsa Adrian Adonisin kanssa, joka tammikuussa 1987 voitti hänet uloslaskulla SNME:ssä. Siksi Wrestlemania III:een järjestettiin "Hair vs. Hair"-ottelu, jonka Piper sanoi ehkä jäävän viimeiseksi matsikseen. Haastattelussaan TV Guidelle Piper sanoi keskittyvänsä urallaan seuraavaksi elokuviin mutta mainitsi kuitenkin voivansa aina palata takaisin ottelemaan. Piper voitti Adonisin Sleeperillään ja Brutus "The Barber" Beefcake suoritti parturoinnin. Tämän jälkeen Piper siirtyikin joksikin aikaa kehien ulkopuolelle viettämään aikaa perheensä kanssa.

Yksi Wrestlemania III:n 93 000:sta katsojasta oli "Halloweenin" kautta kuuluisuuteen noussut elokuvaohjaaja John Carpenter, joka itse oli wrestling-fani. Carpenter ja Piper tapasivat kasvotusten ja he alkoivat suunnitella Piperin tulevaisuutta elokuvissa. Piper's Pitin kautta Piper oli hankkinut elokuvakontakteja ja hän oli jo ehtinyt esiintyä elokuvissa, muun muassa pääosassa filmissä Hell Comes to Frogtown (1987). Carpenter halusi Piperin uuteen pääosaan näyttelemään koditonta sankaria ja kertoi Hollywoodin kyllästyneen ihmisiin, jotka eivät olleet kokeneet todellista elämää. Carpenter palkkasi Piperin näyttelemään John Nadaa elokuvaansa They Live (Pahan kehä).

John Nadan rooli Carpenterin elokuvassa oli kuin Piperille tehty. Sen koditon sankari peilasi paljon hänen omaa kovaa nuoruuttaan. Lopussa sankari kuitenkin voittaa, koska on sinnikäs ja uskoo itseensä. Piper neuvotteli ja puhui roolistaan paljon Carpenterin kanssa: Piper kertoi elämästään hyvin henkilökohtaisia seikkoja, jotka Carpenter sitten siirsi elokuvaan.

Piper harjoitteli näyttelijäohjaajansa kanssa roolia varten usean kuukauden ajan. Hänen ja Carpenterin yhteistyö sujui loistavasti ja They Live kasvatti huimasti Piperin itseluottamusta show-alalla.

Usean elokuvan jälkeen Piper päätti palata wrestlingin pariin vuoden 1988 lopulla. Piakkoin läpimurtonsa tekevä WCW osoitti kiinnostusta häntä kohtaan mutta luopui ajatuksesta Piperin liian suuren palkkavaatimuksen vuoksi. Piper palasi siksi ystävänsä Don Owenin Portland Wrestlingiin, jossa oli esiintynyt 1970-luvun lopulla. Piper halusi auttaa Owenia saamaan promootionsa hyvään iskuun, olihan se tarjonnut hänelle läpimurron wrestling-tähdeksi.

Portland Wrestlingissäkin Piper veti TV-ohjelmissa omaa show'taan. Tammikuussa 1989 hän esitteli maailmalle uuden nuoren lupauksen Art Barrin ja järjesti tälle televisiossa muodonmuutoksen uuteen gimmickiin. Piper käski Barrin riisumaan saappaansa ja tämä totteli hämmentyneenä. Haisteltuaan ja kommentoituaan niiden pahaa hajua Piper kutsui settiin muutaman muun Portlandin painijan pitelemään lakanaa, jonka takana Barr voisi pukeutua uuteen asuunsa. Hän vakuutteli Barrille muuttavansa tämän painijaksi, josta fanit voivat olla ylpeitä. Barrin riisuuduttua Piper ojensi hänelle uudet housut, kengät ja takin. Sitten hän siveli mustaa kasvomaalia Barrin silmien alle ja laittoi tämän hiuksiin partavaahtoa ja vauvatalkkia.

Piper muutti Barrin Beetlejuiceksi tunnetun kauhukomedian mukaan. Beetlejuice pomppi ympäri settiä ja hyökkäsi myöhemmin ohjelman aikana Colonel DeBeersin kimppuun. Barr siirtyi WCW:iin vuonna 1990 ja vei hahmon mukanaan nimellä The Juicer.

Piper itse palasi pian Portlandista WWE:iin. Vuoden 1989 Wrestlemania V:ssä nähtiin jälleen Piper's Pit, jossa isäntä haastatteli Brother Lovea ja Morton Downey Jr:ia. Jälleen ohjelmassa nähtiin eräs legendaarinen kohtaus, jossa Downey jatkuvasti ärsytti Piperia puhaltamalla tupakansavua Piperin naamalle. Vihainen Piper vastasi suihkuttamalla palosammuttimen vaahdot Downeyn päälle. Kehässä hän loisti jälleen voittamalla syyskuun 1989 Saturday Night's Main Eventissä Hakun.

Piperin paluu ottelukehään tapahtui vuonna 1990, kun hän kohtasi Wrestlemania VI:ssa Bad News Brownin. Hän shokeerasi yleisön ilmaantumalla otteluun toinen puoli kehostaan mustaksi maalattuna. Itse ottelu päättyi molempien uloslaskuun. Wrestlemanian jälkeen Piper toimi Superstars-ohjelman ja PPV-lähetysten selostajana.

Tammikuussa 1992 Piper ansaitsi ainoan mestaruutensa WWE:ssä voittamalla Royal Rumblessa Intercontinental-mestaruuden The Mountielta (Jacques Rougeau). Voittonsa Piper omisti Colt-pojalleen. The Mountie epäonnistui uusintaottelussaan mutta huhtikuun Wrestlemania 8:ssa Bret Hart voitti sen Piperilta. Mountien ja Hartin lisäksi Piperilla oli suuria kiistoja myös Ric Flairin ja Ted DiBiasen kanssa.

Tämän jälkeen Piper teki vain satunnaisia vierailuja WWE:iin. Wrestlemania X:ssä vuonna 1994 hän toimi vierailevana tuomarina Yokozunan ja Bret Hartin maailmanmestaruusottelussa, jossa Hart vei voiton. Sitten hän osallistui kiivaaseen vihoitteluun WWE:n toisen mestarishowmiehen, Jerry "The King" Lawlerin kanssa ja voitti tämän King of the Ring 1994:ssä.

Piper oli jonkin aikaa taas sairaslomalla. Hänelle asennettiin leikkauksella täysin uusi lonkka joulukuussa 1995. Vuoden 1996 alussa, kun WWE:n johtaja Gorilla Monsoon loukkaantui, Piper nimitettiin vt. toimitusjohtajaksi. Tällä kertaa Piperin tielle osui Goldust, jolla oli omalaatuinen pakkomielle häntä kohtaan. Goldustin ja Piperin välille tehtiin ottelu maaliskuun 1996 Wrestlemania 12:een. Ottelumuoto oli "Hollywood Backlot Brawl", jossa pipermaiseen tapaan nähtiin raju autotakaa-ajo, joka muistutti paljon OJ Simpsonin valtakunnallisiin uutisiin päässyttä autolla kaahailua. Piper voitti ottelunsa Goldustin kanssa ja lähti vuoden lopulla WWE:stä.

WCW:ssä Piperin entinen verivihollinen Hollywood Hulk Hogan oli voittanut WCW:n maailmanmestaruuden ja muodostanut oman nWo-joukkionsa terrorisoimaan yhtiötä. Halloween Havocissa lokakuussa 1996 Hogan puolusti mestaruutta Randy Savagea vastaan ja voitti. Mutta ottelun päätyttyä alkoivat säkkipillit soida ja Roddy Piper kiipesi kehään. Piper sanoi Hoganille olevansa ainoa ihminen, jota tämä ei koskaan ollut onnistunut voittamaan.

WCW:n johtaja Eric Bischoff kertoi aikovansa järjestää Piperin ja Hoganin välille ottelun. WCW:n Nitrossa marraskuun alussa Bischoff matkusti Portlandiin sopimaan matsista mutta väitti neuvottelujen katkenneen Piperin hankalista managereista ja lakimiehistä johtuen.

Viikon kuluttua Nitroon kuljetettiin videonauha, jonka mukana tulleessa lapussa sanottiin sen olevan vuodelta 1992 ja selittävän tilanteen Hoganin ja Piperin välillä. Videolla Piper katseli haikeana isoa kangasta joka mainosti mahdollista Piper vastaan Hogan-matsia vuosisadan otteluna. Bischoff kertoi nauhan todistavan, että Piper ei halua mitään muuta niin kovasti kuin vielä kohdata Hoganin.

Hogan uhkaili jatkuvasti Bischoffia ja nWo:n avustuksella muun muassa pakotti hänet lausumaan Nitrossa, että Hogan oli rikkaampi ja suurempi ikoni kuin Piper. Lisäksi Bischoffin piti sanoa Piperin pelkäävän Hogania. Myöhemmin Bischoff pyysi faneilta anteeksi pelkuruuttaan ja sanoi tekevänsä kaikkensa Piper-Hogan -ottelun toteutumiseksi. Piper tuli kertomaan Bischoffille, että tämä oli valehtelija: hän ei ollut koskaan ollut Portlandissa tapaamassa Piperia. nWo ryntäsi kehään ja otti Piperin kiinni. Bischoff syleili Hogania ja näytti katsojille liittyneensä nWo:iin. Hogan härnäsi Piperia ja sanoi tämän olevan liian pelkuri allekirjoittamaan ottelusopimusta.

WCW:n pääjohtaja Doug Dillinger sai tilanteen rauhoitettua ja lähetti nWo:n pois. Piper kertoi tuovansa ottelusopimuksen allekirjoitettavaksi World War III:een. Siellä Piper asteli kehään allekirjoittamaan. Bischoff saapui seuraavaksi turvanaan nWo:n Ted DiBiase ja Vincent kerskuen olevansa Hoganin asianajaja. Piper uhkaili Bischoffia. Hän halusi ottelustaan Hoganin kanssa No DQ-matsin ja kutsui Hogania paikalle. Tämä saapui mutta mukanaan Miss Elizabeth, Giant, Syxx, Scott Hall ja Kevin Nash. Koko nWo ympärillään Hogan esitteli yleisölle Piperin lonkkaleikkausarpea. Hogan kuitenkin allekirjoitti sopimuksen ottelusta Starrcadeen mutta siinä hänen maailmanmestaruutensa ei olisi panoksena. Hogan kerskui, ettei malttaisi odottaa Piperin pieksemistä, jolloin Piper hyökkäsi. Mutta nWo:n ylivoima oli liikaa ja sen pidellessä Piperia, Hogan iski häntä tuolilla. Sitten Hogan murjoi Piperin lonkkaa ja maalasi kirjaimet NWO tämän jalkaan. Lopuksi hän teki Piperille Leg Dropin. nWo poistui kehästä jättäen Piperin sinne vääntelehtimään tuskissaan.

Piper sai kuitenkin yllättävää vahvistusta, sillä Arn Anderson ilmoitti Four Horsemenin olevan hänen tukenaan nWo:ia vastaan. Scott Hall puhui nWo:n puolesta kertoen odottavansa, että Hogan hakkaisi "transvestiitti" Piperin.

Kun Piper esittäytyi Nitrossa yleisölle, hän hyppi kehässä Hoganin telomalla jalallaan osoittaen olevansa valmiina otteluun. Myöhemmin Ric Flair kutsui Piperin toistamiseen esiin ja syleili häntä. Flair sanoi Piperia todelliseksi ikoniksi ja herjasi Hogania. Flair oli pahoillaan siitä, että ei ollut itse onnistunut nujertamaan Hogania ja kertoi haluavansa kiihkeästi nähdä Piperin hakkaavan tämän. Piper kiitti mutta torjui Four Horsemenin avuntarjouksen: hän halusi kukistaa Hoganin omin voimin.

Hogan puolestaan kutsui Piperia esiin sinä Nitron iltana, jolloin tämä ei ollut paikalla. Hän lähetti Vincentin muka etsimään Piperia ja kehui sillä aikaa, että pystyisi voittamaan Piperin ja Flairin vaikka samanaikaisesti. Vincent tuli takaisin sanoen löytäneensä Piperin mutta kertoi tämän muka paenneen takaovesta Hoganin saapuessa paikalle.

Viikon perästä Hogan järjesti vielä mauttomamman pilan Piperille. Syytettyään pariin otteeseen häntä pelkuriksi Bischoff tuli kehään Piperin musiikin mukana ja pukeutuneena Piperin asuun. Esittäen Piperia Bischoff sanoi, ettei hänellä ole mitään mahdollisuutta voittaa Hogania, asettui mattoon ja nWo:n tuomari Nick Patrick laski selätyksen. Silloin Piper juoksi areenalle omien kannattajiensa seurassa. Hän alkoi takoa Hogania ja nWo ryntäsi kehään johtajansa tueksi. Yleinen tappelu vallitsi kunnes turvamiehet saivat tilanteen hallintaan.

Kun Starrcade joulukuun 1996 lopulla koitti, Piper hyökkäsi hurjasti Hogania vastaan. Hän hakkasi Hogania myös kehän ulkopuolella ja otti lisäpotkua myös kilttinsä vyöstä kuristamalla Hogania sillä. Ted DiBiase tuli häiritsemään Piperia ja kun hän meni DiBiasen perään, Hogan hyökkäsi takaa ja paiskasi hänet teräsportaisiin. Hogan keskittyi taas Piperin lonkkaan mutta hänen Leg Dropinsa meni ohi. Giant saapui tekemään Chokeslamin Piperille mutta Piper heitti tämän köysien yli. Lopulta Piper sai Hoganin Sleeperiin. Tuomari nosti Hoganin käden ylös kolme kertaa ja koska se laski kaikilla kerroilla, julisti Piperin voittajaksi luovutuksella. Näin Piperista tuli yksi niistä harvoista painijoista, jotka ovat voittaneet Hulk Hoganin puhtaasti. Voitto oli sitäkin arvokkaampi, kun ottaa huomioon kaikki nWo:n sekaantumisyritykset.

Mutta koska Starrcaden ottelua ei käyty mestaruudesta, WCW:n maailmanmestaruus pysyi Hoganin hallussa. Hogan syytti häviöstään Giantia, jonka oli ollut määrä hoidella Piper. Hogan vannoi kostoa Piperille ja seuraavan illan Nitrossa sanoi Piperin taistelleen yhden matsin, ottaneen turpiinsa ja juosseen karkuun, minkä takia tämä oli pahimman luokan pelkuri. Piper itse kertoi Nitron yleisölle painineensa Starrcadessa viimeisen ottelunsa ja jäävänsä wrestlingin historiaan ikonina. Mutta Hogan ja Bischoff keskeyttivät hänet. Hogan sanoi päästäneensä Piperin vähällä vain koska tämän lapset olivat rukoilleet häntä olemaan vahingoittamatta isäänsä.

Piper tulistui ja haastoi Hoganin vielä uuteen matsiin. Sen sanottuaan koko nWo juoksi kehään ja hakkasi Piperin lähes tajuttomaksi. Mutta kun Giant kieltäytyi Hoganin käskystä tehdä Piperille Chokeslam, Hogan löi Giantia. Vihainen jätti tarttui Hogania kurkusta ja uhkasi tehdä tälle Chokeslamin ellei nWo poistuisi kehästä. Nämä tottelivat ja Giant vaati Hoganilta mestaruusottelua. Hogan suostui mutta heti päästyään vapaaksi käski nWo:n hakata hänet. Käsky toteutettiin ja Hogan erotti Giantin nWo:sta. Samaan aikaan Piper vietiin pois paareilla ja kuljetettiin ambulanssilla areenalta. Häntä vietäessä hän toisteli: "Taistelu on ohi vasta, kun palaat kotiin."

Giant sai mestaruusottelun tammikuun 1997 Souled Outiin mutta nWo varmisti vyön säilymisen Hoganin hallussa. Koska Piper oli voittanut Hoganin Starrcadessa, hänet nimitettiin mestaruuden seuraavaksi ykköshaastajaksi helmikuun Superbrawliin. Helmikuun ensimmäisessä Nitrossa Hogan kutsui Piperin esiin ja sanoi pistävänsä mestaruuden katkolle jo sinä iltana. Piper saapui esiin pienen pojan kanssa (joka esitti hänen poikaansa) ja hylkäsi tarjouksen. Piper pyysi Hogania päästämään hänet kotiin. Jotta pääsisi lähtemään, Piper myönsi Hoganin voittaneen hänet ja että Hogan oli se oikea ikoni. Hogan antoi Piperille luvan poistua mutta kun tämä lähti, Hogan iski Piperia takaraivoon. Sen enempää ei tarvittu Piperin mielenmuutokseen. Hän iski Hoganin ja Bischoffin kallot yhteen, siivosi nWo:n kehästä ja ilmoitti hyväksyvänsä Superbrawlin mestaruusottelun.

Piper oli taas hyvin itsevarmalla tuulella. Nitrossa hän kertoi painineensa seitsemän vuotta keinolonkalla valittamatta koskaan ja häviämättä kertaakaan. Superbrawlin ottelussa Hogan oli niskan päällä mutta Piper tasoitti tilannetta lujalla iskulla Hoganin vyön alle. Piper sai jälleen Hoganin Sleeperiin ja näytti voittaneen. Mutta Piperin juhliessa tuomari käskikin ottelun jatkua, koska Hoganin jalat olivat olleet köysillä. Piper ei ehtinyt vielä huomata jatkumista, kun Randy Savage ojensi tointuneelle Hoganille nyrkkiraudan ja tämä tyrmäsi Piperin sillä. Lopuksi Hogan ja Savage antoivat vielä pahanpäiväisen löylytyksen Piperille ja spreijasivat hänet.

Piperin sota nWo:ia vastaan jatkui ja hän ilmoitti aikovansa koota maaliskuun Uncensorediin oman joukkueensa. Hän sanoi aikovansa antaa uusille WCW:n Power Plant-tulokkaille mahdollisuuden liittyä mukaan. Ensimmäisen ehdokkaan Piper pisti puolessa minuutissa luovuttamaan. Toisena kokelaana kehään saapui myöhempi maailmanmestari Bill Goldberg, joka hyökkäsi raivokkaasti Piperia vastaan. Mutta Goldbergkin taipui Sleeperissä samassa ajassa kuin ensimmäinen yrittäjäkin.

Kolmas kokelas tuli kehään nyrkkeilyhanskat kädessä ja Piper ei saanut tyrmättyä tai painittua häntä kumoon. Siksi Piper päästi hänet joukkueeseensa. Neljäs kokelas pärjäsi hänkin hyvin Piperille kickboxing-tyylillään ja pääsi mukaan Piperin ryhmään. Viidenneksi kehään ilmaantui John Tenta, joka oli aikanaan WWE:ssä taistellut useasti Hogania vastaan. Hänkin pääsi mukaan ja Piper julisti kolmikon kolmanneksi perheekseen - hänen todellisen perheensä ja fanien jälkeen - ja ilmoitti menevänsä Uncensorediin nämä mukanaan.

Uncensorediin koottiin kolme neljän miehen ryhmää. nWo:lla oli omansa, Piperilla oli omansa ja samoin WCW:llä. Kustakin joukkueesta tulisi pienin väliajoin yksi mies lisää kehään ja voittajajoukkue on se, jolla on viimeinen mies kehässä. Jos WCW:n joukkue voittaisi, nWo:n pitäisi luopua mestaruusvöistään ja lähteä WCW:stä. Jos nWo voittaisi, he saisivat haastaa minkä tahansa WCW-mestaruuden missä ja milloin tahansa. Ja Piperin joukkueen voittaessa Piper saisi häkkiottelun Hogania vastaan.

Uncensoredia edeltävässä Nitrossa Piper toi joukkueensa paikalle valkoisessa limusiinissa. Hän johti heidät kehään promoaan varten mutta silloin Ric Flair saapui paikalle Horsemenien kanssa. Arn Anderson sanoi Piperin joukkuelaisilla olevan suuri sydän mutta Uncensoredin kuuluvan ammattilaisille. Flair tarjosi Horsemenien palveluksia Piperin käyttöön. Piper ilmoitti olevansa ylpeä näiden tuesta ja että hänen kolmas perheensä vartioisi heidän selustaansa.

Uncensoredissa Piperin joukkueeseen ilmoitettiin Steve McMichael, Jeff Jarrett ja Chris Benoit. Giant (WCW), Hall (nWo) ja Benoit (Piper) aloittivat. Benoit ja Hall keskittyivät Giantiin. Giant sai Benoitille Chokeslamin mutta Hall nappasi pisteen nWo:lle heittämällä Giantin köysien yli. Turnaus jatkui ja Kevin Nash eliminoi Jarrettin ja Hall McMichaelin. Sitten kehään saapui Piper ja hänen jälkeensä nWo:n Hogan ja Dennis Rodman. Hogan pysytteli tappelusta ulkona ja antoi kätyriensä hoitaa likaisen työn. Mutta Piper ei aikonut päästää häntä helpolla ja alkoi kuristamaan häntä teräsketjulla. Hogan sai kuitenkin Piperin eliminoitua, kun Rodman vetäisi ylimmän kehäköyden sivuun ja Piper lensi sen yli.

Hall ja Nash eliminoivat Benoitin ja Piperin joukkue oli ulkona. Kun WCW:n Lex Luger piti Hogania Torture Rackissa, Randy Savage sokaisi hänet spray-maalilla. Hogan selätti Lugerin ja nWo otti turnauksen voiton. Seuraavana iltana Flair syytti Piperia Horsemenien pettämisestä. Flair mietti, olisiko ollut parempi antaa Piperin kävellä tiehensä. Lopuksi he kuitenkin tekivät sovinnon.

Flair otti Piperin jälleen liittolaisekseen nWo:ia vastaan ja lisäsi heidän tiimiinsä vielä Kevin Greenen. Heidän ja nWo:n välille määrättiin toukokuun Slamboreehen joukkuematsi, jossa ei olisi uloslaskuja eikä diskauksia. Nash ja Syxx mukiloivat Piperin backstagella ja keskittyivät jälleen hänen lonkkaansa. Slamboreessa Nash, Hall ja Syxx kohtasivat Greenen, Flairin ja Piperin. Piper onnistui murtautumaan Hallin Figure Four Leglockista ja vaihtoi Flairin. Nash heitti tämän Snake Eyesilla nWo:n nurkkaan. Kun nWo oli jonkin aikaa hakannut Flairia, tämän onnistui vaihtaa Piper. Tuomari ei nähnyt vaihtoa, joten Piper tyrmäsi hänet. nWo:n jättänyt Nick Patrick juoksi tilalle ja kun Greene heitti Syxxin mattoon, laski Piperin tiimille selätyksen ja voiton. Flair oli saanut Hallin Figure Fouriin ja Piper Nashin Sleeperiin ja kun voittajat poistuivat kehästä, nWo jäi makaamaan sinne taju kankaalla.

Hall ja Nash janosivat kostoa ja ilmoittivat laittavansa joukkuemestaruutensa katkolle kesäkuun Great American Bashissa Flairia ja Piperia vastaan. Lämmittelyksi Flair ja Piper kohtasivat Hallin ja Nashin jo Nitron lähetyksessä. Wrestling-maailmassa alkoi kuitenkin liikkua huhuja Piperin ja Flairin välirikosta, sillä Piper oli ollut ajoittain poissa WCW:n lähetyksistä kuvaamassa elokuvaa. Flair oli tällöin jäänyt yksin nWo:ia vastaan. Piper kiisti jyrkästi väitteet välirikosta. Kun Piper Nitron ottelussa tarvitsi kipeästi vaihtoa, Flair oli kehän ulkopuolella tappelemassa Syxxin kanssa. Ottelu päättyi diskaukseen Syxxin väliintulon johdosta ja areenalla puhkesi yleinen tappelu.

Bashissa toistuivat Nitron tapahtumat ja Flair oli tappelemassa Syxxin kanssa, kun Piper haki epätoivoisesti vaihtoa. Lopuksi Hall sai selättettyä Piperin. Nitrossa Piper syytti vihaisena Flairia pulaan jättämisestä ja miesten välille puhkesi tappelu. Kun Flair myöhemmin puolusteli tekoaan Piperille, hän kutsui Horsemenit sanojensa tueksi. Piper joutui taas käsirysyyn Flairin ja tämän joukkojen kanssa mutta jäi alakynteen ja joutui Benoitin Crossfaceen Flairin ja McMichaelin potkiessa häntä.

WCW Saturday Night-ohjelmassa ilmoitettiin ottelu Piper vs. Flair Bash at the Beachissa heinäkuussa. Piper oli ottelussa voittoisa ja voitti Flairin Sleeperillä. Ottelun jälkeen Benoit ja McMichael juoksivat paikalle ja McMichael tyrmäsi Piperin Piledriverilla.

Piper palasi WCW:iin syyskuussa, kun hänet kutsuttiin WCW:n virkaatekeväksi toimitusjohtajaksi. Hänhän oli ollut johtajana myös WWE:ssä ja ilmoitti ensitöikseen aikovansa järjestää Stingin ykköshaastajaksi Hoganin maailmanmestaruudesta. Mutta sitä ennen Piper haastoi Hoganin teräshäkkiotteluun Halloween Havocissa, sillä hänellä oli ollut "enemmän häkkimatseja kuin Brigham Youngilla (1800-luvun mormonijohtaja) oli vaimoja."

Randy Savagen hyökättyä Diamond Dallas Pagen kimppuun Nitrossa, Piper riensi pelastamaan tämän. DDP tyrmäsi Savagen iskemällä Diamond Cutterin betonilattialle. Piper määräsi DDP:n ja Savagen välille No DQ-matsin Halloween Havociin ja ilmoitti myös Hallin ja Nashin täytyvän pian puolustaa joukkuemestaruuttaan. Hogan saapui paikalle ja sanoi kyllästyneensä siihen miten Piper määräilee nWo:ia. Hogan sanoi myös, että Piper ei ole ikoni vaan aina vain seurannut Hoganin varjoa. Halloween Havocissa Hogan päättäisi Piperin uran ja passittaisi tämän pyörätuoliin. Sitten hän otti kiinni Piperista ja Bischoff alkoi potkimaan. Mutta Piper murtautui ulos ja nWo:n piti tulla pelastamaan Hogan löylytykseltä. Piper uhotteli Hoganille tämän mestaruusvyöllä. Hogan kirosi Piperia antamaan vyön takaisin mutta tämä laittoi sen vyötärölleen ja käski Hogania tulla hakemaan se.

Seuraavalla viikolla Steinerin veljekset voittivat joukkuemestaruuden nWo:lta Piperin määrättyä mestaruusottelun. Hän määräsi myös Curt Hennigin puolustamaan USA-mestaruuttaan DDP:a vastaan. Ric Flair sekaantui otteluun ja DDP luuli voittaneensa vyön mutta tuomari sanoi ettei selätystä tapahtunut. Kun Piper antoi vyön DDP:lle, koko nWo alkoi hakata heitä. Saturday Nightissa Piper ilmoitti tuomarin päätöksen oikeaksi ja Hennig säilytti mestaruuden.

Koska Piper oli päättänyt antaa faneille ottelun Sting vastaan Hogan mestaruudesta, hän ei tehnyt Halloween Havocin häkkiottelustaan mestaruusmatsia. Hogan hallitsi ottelun alkupuolta ja miehet taistelivat paitsi häkin sisällä, myös sen katolla. Kun Piper sai ottelun hallintaan, Randy Savage kiipesi häkin katolle. Savage koetti hypätä Piperin päälle mutta osuikin Hoganiin. Lopuksi Piper otti Hoganin Sleeperiin ja tuomari julisti Piperin voittajaksi Hoganin menetettyä tajuntansa.

Vaikka Piper ei voittanut mestaruutta, hänen määräämänsä Sting vs. Hogan-mestaruusmatsi Starrcadessa päättyi Stingin voittoon. Mutta koska voitto tuli juuri WCW:iin saapuneen Bret Hartin sekaantumisen johdosta, WCW julisti mestaruuden vapaaksi. WCW:n varsinainen johtaja pyysi Piperin apua tilanteen selvittämisessä Souled Outissa tammikuussa 1998. Piper kutsui Stingin ja Hoganin esiin. Hän ilmoitti pistävänsä nämä ottelemaan vyöstä Superbrawliin ja tuon ottelun aikanaan voitti Sting.

Maaliskuussa Piper sanoi järjestäneensä huhtikuun Spring Stampedeen mailamatsin, jossa hän ja Giant kohtaisivat nWo-laiset Hoganin ja Nashin. Piper sanoi ottavansa Giantin opetuslapsekseen, jotta tämä voisi hänen käskystään hakata nWo:n tohjoksi. Nitrossa ennen PPV:tä Giant kantoi Piperin kehään hartioillaan ja Piper antoi haastattelun yläilmoista käsin. Hän vannoi kukistavansa nWo:n jättimäisen Giantin avulla. Stampedessa maila oli ripustettu roikkumaan katosta ja Piper koetti heti hakea sitä. Hogan kuitenkin esti hakkaamalla hänen päätään kehätolppaan. Kun Hogan koetti ottaa mailan, Giantin onnistui estää häntä raa'alla voimallaan. Kun Giant potkaisi Nashin ulos kehästä Dropkickillä, Piper otti Hoganin Sleeperiin. He saivat napatuksi mailan mutta Hogan otti sen Piperilta ja heitti sen ulos. Mutta Disciple saapui areenalle toisen mailan kanssa ja Hogan iski sillä Piperia ottaen voiton. Ottelun jälkeen Hogan osoitti hylänneensä Nashin iskemällä tämän mailalla tajuttomaksi.

Spring Stampedessa Randy Savage voitti WCW:n maailmanmestaruuden Stingiltä ja seuraavana iltana Nitrossa Piper määräsi hänet puolustamaan vyötä Hogania vastaan. Ottelussa ei olisi diskauksia tai väliintuloja ja jos Hogan koettaisi poistua, hänet raahattaisiin takaisin kehään. Ottelun alkaessa Hogan käski Disciplea pitämään Nashin ja tämän ystävät loitolla. Hogan iski Savagea terästuolilla mutta Savage väisti Leg Dropin. Disciple tyrmäsi tuomarin ja hakkasi Hoganin kanssa Savagen vahingoittunutta polvea kehätolppaan. Nash juoksi kehään, tyrmäsi Hoganin Powerbombilla ja nosti Savagen tämän päälle. Mutta lopuksi Bret Hart saapui, hoiteli Nashin ja käänsi Hoganin selättäjäksi, jolloin Hogan voitti mestaruuden.

Kun Piper tuli vaatimaan selitystä Hartilta, Hart pudotti hänet kanveesiin. Savagen otellessa Hoganin kanssa toukokuussa Hart avitti jälleen Hoganin voittoon. Mutta Piper saapui paikalle, julisti Savagen voittajaksi diskauksella ja määräsi Slamboreehen Hart vs. Savage-ottelun, jossa hän toimisi tuomarina. Kun Hart koetti ottelun aluksi viivytellä ringsidella, Piper laskeutui alas kehästä ja heitti Hartin Savagen eteen. Heidän ottelunsa meni välillä yleisön keskelle mutta Savage oli selvässä alakynnessä heikon polvensa vuoksi. Kun Hart piti Savagea Sharpshooterissa, Miss Elizabeth juoksi häiritsemään Piperia. Piper ja Savage alkoivat riitelemään keskenään, minkä turvin Hart tyrmäsi Piperin. Paikalletullut Hogan häiritsi Savagea sen verran, että Hart sai jälleen Savagen Sharpshooteriin. Piperin tullessa tajuihinsa hän luuli Savagen koettaneen huijata voiton ja diskasi tämän.

Seuraavana iltana tuomiotaan epäilemään alkanut Piper kutsui Savagen kehään selvittämään Slamboreen tapahtumat. Piper tunnusti tehneensä erehdyksen ja katsottuaan matsin nauhalta julisti Savagen voittajaksi diskauksella. Hart koetti kiivetä kehään valittamaan päätöksestä mutta Hogan esti häntä ja haastoi Savagen ja Piperin joukkuematsiin kesäkuun Great American Bashiin. Siellä he kohtaisivat Hartin ja Hoganin.

Savage tunnusti vihaavansa Piperia mutta koska hän vihasi Hartia ja Hogania vielä enemmän, hän suostui Piperin pariksi. Hän kuitenkin halusi Piperilta virallisen anteeksipyynnön Slamboreen tapahtumien johdosta. Lisäksi hän haastoi Piperin henkilökohtaiseen otteluun heti Bashin joukkuematsin jälkeen.

Kun GAB kesäkuussa 1998 koitti, siitä kehkeytyi nolo ilta Savagelle. Ensin joukkuematsin aikana, Hoganin ja Piperin tapellessa ringsidella, Hart otti hänet Sharpshooteriin ja hänen piti luovuttaa. nWo:n poistuttua Piper koetti auttaa Savagen jaloilleen ja halusi unohtaa heidän matsinsa. Savage kuitenkin kaatoi Piperin Clotheslinella ja matsi käynnistyi. Ei kestänyt kauaa kun Piper sai Savagen tukevaan Figure Four Leglockiin ja Savagen piti jälleen luovuttaa ottelunsa.

Piper oli taas pari kuukautta poissa WCW:stä. Hän palasi, kun Diamond Dallas Page kutsui hänet WCW:n joukkueeseen syyskuun Fall Brawliin, jonka Wargames-ottelussa WCW:n, nWo:n ja sen kilpailevan (Nashin johtaman) nWo Wolfpacin joukkueet taistelisivat toisiaan vastaan. Ensimmäisen selätyksen tehnyt painija pääsisi Goldbergin maailmanmestaruuden ykköshaastajaksi. Kun DDP kutsui Nitrossa Piperin kehään, tämä ilmoitti suostuvansa. Piper kertoi kaikille olleensa kahden kuukauden aikana kuvaamassa elokuvaa Burt Reynoldsin kanssa ja että Bischoff ei pystyisi erottamaan häntä, koska hän piti edelleen toimitusjohtajan pestiä. WCW:n joukkueen kolmanneksi jäseneksi tuli toinen Hoganin vihollinen WWE:n ajoilta, paluun tehnyt Ultimate Warrior. (Piperin mainostama elokuva oli Reynoldsin itsensä ohjaama Hard Time).

Kevin Nash oli tehnyt parhaansa, jotta saisi DDP:n liittymään nWo Wolfpaciin. Nash uhkasi, että jos Piper koettaisi sekaantua Wolfpacin asioihin, tämä joutuisi vaikeuksiin. Piper keskittyi kuitenkin hyppimään oman WWE-kiistakumppaninsa Bret Hartin nenälle. Hän haukkui Hartia wrestlingin Marilyn Mansoniksi, joka oli alentunut "world champista" "world chumpiksi". Piper syytti Hartia typerykseksi, koska ei nähnyt Hoganin vaan käyttävän häntä hyväksi.

Fall Brawlin Wargamesin aloittivat DDP ja Hart. Kun nWo:n Stevie Ray tuli omaan vuoroonsa häkkiin, hän hakkasi DDP:tä yhdessä Hartin kanssa. Stingin (nWo Wolfpac) saapuessa hän meni Stevie Rayn perään. Piperin vuoron tullessa Piper löylytti kaikkia neljää miestä, myös DDP:iä. Lex Lugerin jälkeen häkkiin saapunut Kevin Nash aikoi tehdä Stevie Raylle Powerbombin mutta Piper sai sen estettyä. Viimeisinä saapuivat Hogan ja Warrior, joiden taistellessa omaa sotaansa DDP sai tehtyä Stevie Raylle Diamond Cutterin ja ottaa voitto.

Seuraavana iltana Nitrossa Piperilla oli kohtaaminen Bret Hartin kanssa. Hart saapui kehään pitämänsä USA-mestaruuden kanssa polvi vahvasti teipattuna. Hart kertoi katuvansa sitä, että oli koskaan lähtenyt Hoganin kelkkaan ja että hän oli loukkaantunut vakavasti Wargamesissa. Hart sanoi vielä, ettei ansaitse USA-mestaruutta. Roddy Piper saapui kehään ja kertoi muistuttaneensa Hartia Hoganin petollisuudesta. Hän pyysi faneja antamaan Hartille anteeksi ja lähti sitten pois.

Vaikka Hart jättäytyi nWo:n ulkopuolelle, uutta fanisuosiota hän ei saavuttanut. Kun Eric Bischoff hävisi WCW:n pääjohtajuuden vuoden 1998 lopussa Ric Flairille, Flairin huomio kiinnittyi nWo:n ohella myös Hartiin, joka vammojen vuoksi ei ollut puolustanut USA-mestaruutta tarpeeksi usein. Kun Hart ei halunnut painia helmikuun 1999 Superbrawlissa vammoihinsa vedoten, Flair määräsi Nitron lähetyksessä Hartia puolustamaan USA-mestaruuttaan Roddy Piperia vastaan. Ottelun yhdeksi lisätekijäksi tuli ringsidella matsia seurannut koomikko Will Sasso, jonka Hart oli laittanut Sharpshooteriin MadTV:ssä. Kun Piper iski Hartia vyön alle, tämä alkoi kierimään tuskasta ja lääkintämiehen piti tarkastaa tämän kunto. Kun Piper käänsi selkänsä, Hart hyökkäsikin takaapäin ja alkoi kuristamaan. Mutta kun Hart huomasi Sasson, hän lähti turvamuurille kuristamaan tätä. Piper sai Hartin takaisin kehään ja lukitsi Sleeperin. Hart huitaisi vahvasti Piperia mutta Sasso juoksi estämään tuomarin selätyslaskun. Kun Piper päästi irti, Hart joutui hänen yllättämäkseen. Piper pyöritti Hartin mattoon ja sai selätyksen.

Piperista tuli uusi USA-mestari. Tuo oli kolmas kerta kun hän oli tuon vyön voittanut. Kaksi edellistä voittoa olivat NWA Mid-Atlanticin ajoilta vuonna 1981, kun hän oli voittanut Ric Flairin, sekä vuonna 1983, kun Greg Valentine oli hävinnyt vyön.

Hart oli tietysti raivoissaan Sassolle ja haastoi tämän MadTV:ssä kädenvääntöotteluun. Hartin nivusvammat aiheuttivat sen, että Sasso voitti. Hart rikkoi kainalosauvan Sasson selkään ja potki tätä. Kun Hart aikoi jatkaa pahoinpitelyä, Piper ryntäsi esiin yleisön joukosta ja spreijasi Hartin sokeaksi. Hart poistui studiolta turvamiesten saattamana.

Hollywood Hulk Hogan oli tammikuussa noussut jälleen WCW:n maailmanmestariksi. Ric Flair oli haastanut Hoganin mestaruusmatsiin ja eräässä Nitron lähetyksessä Hogan piloillaan kertoi suostuvansa otteluun siltä paikalta - kun Flair ei ollut paikalla. Silloin USA-mestari Piper saapui kehään ja ilmoitti taistelevansa Flairin puolesta. Piper taisteli kuristamisen ja kehätolppiin hakkaamisen voimalla mutta Hogan vastasi iskemällä Piperia terästuolilla. Kun Piper piteli Hogania Sleeperissä, Scott Hall ryntäsi kehään ja tyrmäsi hänet. nWo hakkasi Piperin ja Hall pisti piloillaan ylleen hänen kilttinsä.

Seuraavassa Thunderissa Hall ilmoitti Piperille, että hän olisi Superbrawlissa USA-mestaruuden ykköshaastaja. Siellä Hallin kulmassa oli nWo:n "harjoittelija" Disco Inferno, joka yhdessä Kevin Nashin kanssa häiritsi ottelua niin paljon, että Hall sai Piperista selätyksen ottamalla vielä tukea köysistä. Piper ei voinut uskoa hävinneensä ja kieltäytyi ensin antamasta vyötään pois mutta lopulta hänen piti paeta paikalta Hallin ja Nashin takaa-ajamina.

Ric Flair voitti Hoganilta mestaruuden maaliskuussa mutta hävisi sen pian DDP:lle. Flair alkoi osoittaa henkisen epätasapainon merkkejä ja hänen poikansa David Flairin avulla Piper juonitteli Flairin mielisairaalan suljetulle osastolle. Flair sanoi, että vapauduttuaan hän haastaisi Piperin Slamboreessa ja voittaja saisi yksin johtaa WCW:iä.

Slamboreessa Flair erotti kehässä tuomariksi osuneen Johnny Boonen ja laittoi tuomariksi kannattajansa Charles Robinsonin. Kun Flair heitti Piperin ringsidelle, Arn Anderson aloitti rajun Piperin hakkaamisen. Myös Flairin valet Asya liittyi mukaan hakkaamiseen samalla kun Robinson sopivasti katseli muualle. Vaikka Piper sai käynnistettyä hyökkäyksensä, Robinson kieltäytyi laskemasta selätyksiä. Vaikka Piper sai Flairin jopa Figure Fouriin, Robinson ei ottanut isäntänsä luovutusta huomioon. Kun sekä Andersonin että Asyan monen sekaantumisen jälkeen Flair sai tyrmättyä Piperin, Robinson hoiti laskennan ja julisti Flairin voittajaksi. Mutta yllättäen areenalle saapui Eric Bischoff. Bischoff sanoi, että tällä kertaa hän ei aio epäonnistua WCW:n johtamisessa, julisti voittajaksi Piperin ja Flairin erotetuksi.

Randy Savage tuli Nitrossa vaatimaan Piperilta mestaruusottelua Kevin Nashia vastaan. Kun Piper sanoi Savagen joutuvan odottamaan vuoroaan hän sai maistaa Savagen Piledriveria. Kun Piper myöhemmin uhitteli Savagen naisseuralaisille, Ric Flair juoksi paikalle pelastamaan nämä. Piper hyökkäsi mutta DDP ja Bam Bam Bigelow hakkasivat hänet. Flair määräsi Bash at the Beachiin itselleen ottelun Piperin kanssa. Piper vastasi määräämällä Nitroon joukkuematsin Flairia, Bigelowia ja DDP:tä vastaan. Hän nimeäisi omat kumppaninsa myöhemmin ja Flair joutui yllätetyksi, kun Piperin tueksi ilmaantuivat hänen entiset Horsemen-kumppaninsa Chris Benoit ja Dean Malenko. Ottelun lopuksi Piper kukisti Flairin Figure Fourilla ja juhli uusien liittolaistensa kanssa.

Four Horsemenin hajoamiseen liittyi suuresti se, että Malenko ja Benoit olivat kokeneet Ric Flairin hallinnon estävän heidän urakehitystään. Myös Chris Jericho sanoi eräässä haastattelussaan edustavansa wrestlingin parhaimmistoa ja olevansa yhtä lailla uran huipulla kuin aiemmin muun muassa Flair, Hogan ja Piper. He edustivat Jerichon mukaan menneisyyttä. Piper vastasi puhumalla halveksuvasti "Y2K-kakaroista", jotka alinomaa haikailevat main event-tasolle ja olevansa kyllästynyt näiden ininään. Eräälle syrjityksi kokemalle painijalle, Buff Bagwellille Piper tosin henkilökohtaisesti järjesti ottelun Disco Infernoa vastaan Great American Bashiin.

Kesäkuun Bashissa Bagwell lupasi Piperille vartioida tämän selustaa. Bagwell voitti oman ottelunsa ennen Piperin ja Flairin matsia. Flair pakeni ottelussa Piperin Sleeperistä ja Arn Andersonin tukemana otti Piperin Figure Fouriin. Kun Bagwell tuli auttamaan Piperia, tämä diskattiin. Mutta kun Piper oli kiittänyt Bagwelliä, hän yhtäkkiä löikin auttajaansa. Piper, Flair ja Anderson hakkasivat Bagwellin porukalla.

Nitrossa Flair hehkutti, kuinka hienoa oli olla WCW:n uusi johtaja. Sitten hän kutsui "erään kaikkien aikojen suurimmista painijoista", Roddy Piperin kanssaan kehään hyväksymään WCW:n varajohtajan viran. Piper pilkkasi jälleen iniseviä painijoita ja muisteli Flairin kanssa vanhoja hyviä aikoja. Dean Malenko saapui esittämään vastalauseensa ja sanoi, että jos hän olisi juuri herännyt viidentoista vuoden koomasta ja katsoisi WCW:iä, hän ei huomaisi minkään muuttuneen. Malenko sanoi puhuvansa kaikkien puolesta halutessaan vanhan kaartin väistyvän. Piper, Flair ja Anderson hakkasivat Malenkon mutta Bagwell, Benoit ja Perry Saturn juoksivat hätiin. Sinä iltana nelikko otteli Flairia, Piperia, DDP:iä ja Kanyonia vastaan ja matsin lopuksi Bagwell selätti Flairin Blockbusterin jälkeen.

Piper kutsui Bagwellia valittajaksi ja valehtelijaksi, tämän kehuskeltua selättäneensä Flairin. Kun Bagwell Flairin solvausten jälkeen hyökkäsi tämän kimppuun, Piper ja Flair hakkasivat hänet yhdessä. Flair järjesti siinä paikassa tasoitusmatsin itsensä ja Piperin kanssa Bagwellia vastaan. Piper sai Bagwellille Sleeperin mutta tämä pääsi siitä pois. Dean Malenko koetti tulla Bagwellin avuksi mutta tuomari esti sen. Tuomari silti salli Malenkon jäädä apronille ja kun Bagwell onnistui vaihtamaan hänet kehään, Malenko hakkasi Flairin ja Piperin ja esti vielä Arn Andersonin sekaantumisenkin. Bagwell iski Flairille Blockbusterin mutta Piper tyrmäsi Bagwellin nyrkkiraudalla, vieritti Flairin Bagwellin päälle ja tuomari laski Flairin ja Piperin voittajiksi.

Piper esitti Bagwellille haasteen nyrkkeilyottelusta heinäkuun 1999 Bash at the Beachiin. Kun Bagwell Nitrossa otteli mestaruusottelua USA-mestari David Flairia vastaan, Piper juoksi kehään ja jälleen tyrmäsi Piperin apuvälineellään, auttaen näin David Flairia pitämään mestaruuden.

Piper vertasi Bagwellia Peter McNeelyyn, joka oli aikanaan joutunut Mike Tysonin tyrmäämäksi puolessa minuutissa. Bash at the Beachissä Bagwellistä tulisi hänen McNeelynsä. WCW:n ylin johto järjesti nyrkkeilyottelun erikoistuomariksi Mills Lanen. Piperilla oli tukenaan Flair ja Bagwell toi mukanaan painijanakin toimineen äitinsä Judy Bagwellin. Bagwell oli johdossa ensimmäisen erän päätyttyä ja erätauolla Flair ruiskutti jotain ainetta Piperin hanskoihin. Buffin silmät ärtyivät aineen johdosta ja tuomarin tutkiessa tätä, Flair puhdisti hanskat. Tästäkin huolimatta Bagwell sai nimiinsä toisenkin erän. Kun Piper hyökkäsi jo erätauolla, Judy Bagwell puri häntä korvaan. Judy Bagwell heitti ämpärin Piperin päähän ja Buff tyrmäsi tämän ja otti voiton.

Piper oli jälleen poissa WCW:stä neljän kuukauden ajan. Sillä aikaa oli Vince Russo saapunut WWE:stä WCW:n johtoon. Tehtyään näyttävän säkkipillientrancensa kehään, Piper sanoi yleisölle, ettei WCW tarvitse käsikirjoittajia (viittaus Russoon ja tämän kumppaniin Ed Ferraraan). Kun Piper jatkoi "käsikirjoittajien" herjaamista, hänen mikrofoninsa sammutettiin. Vihainen Piper rynni backstagelle johtajien toimistoon ja vannoi, että jos he vielä toiste katkaisevat hänen puheensa, hän hakkaa heidät kuoliaaksi baseball-mailalla. Piper sanoi, että hänellä on yhä sopimus jonka mukaan hän saa esiintyä milloin huvittaa. Vastatakseen Piperille, johtajat määräsivät hänet toimimaan WCW:n tuomarina ja jos hän kieltäytyisi, hänet haastettaisiin oikeuteen.

Paluun jälkeisessä Nitrossa johtajat pistivät Piperin odottamaan toimiston ulkopuolella. Russo määräsi hänet toimimaan Rhonda Singhin ja Elizabethin mutapainimatsin tuomarina. Miss Elizabeth kuitenkin kieltäytyi ottelemasta, jolloin Singh vetäisi Piperin kanssaan mutavelliin. Piper oli yltä päältä mudassa mutta saapui silti vielä tuomitsemaan sen illan suuren joukkuematsin kolmen joukkueen häkkimatsin välillä, jossa kohtasivat Hall ja Nash, Chris Benoit ja Bret Hart sekä Bill Goldberg ja Sid Vicious. Hän sai lopuksi laskea Benoitin ja Hartin voittajiksi kun Benoit peitti Hallin.

Nitrossa Piper pakotettiin tasoitusotteluun WCW:n joukkuemestareita Harrisin veljeksiä vastaan, jotka toimivat WCW:n uuden johdon "turvamiehinä". Ennen ottelua Piper käytti määräysvaltaansa tekemällä ottelusta "I Quit"-matsin. Vaikka Harrisit hyökkäsivät molemmat häntä vastaan, Piper kieltäytyi luovuttamasta. Kun Harrisit paiskasivat hänet Piledriverilla tuolille, Bill Goldberg juoksi pelastamaan. Goldberg teki toiselle Harrisille Jackhammerin ja samalla Piper pisti toisen sanomaan "I Quit" kuristamalla tätä mestaruusvyöllä. Kun Diamond Dallas Page samana iltana otteli Sid Viciousin kanssa, lähes koko WCW:n pukuhuone ilmaantui areenalle sekaantumaan otteluun. Ottelun tuomarina toiminut Nick Patrick julisti kaikkien tuomarien ja turvamiesten poistuvan protestiksi järjestyksen rikkomisille, jolloin ainoaksi tuomariksi rakennuksessa jäi Piper. Hän määräsi paikalle juosseet painijat tukkimiehiksi Lumberjack-matsiksi muuttuneeseen otteluun. Lopuksi hän laski otteluun liittyneen Goldbergin voittajaksi tämän selätettyä Jeff Jarrettin, kun maailmanmestari Bret Hart oli lyönyt Jarrettia vyöllään.

Seuraavassa Thunderissa Piper järjesti yllätysottelun Harrisin veljeksille, kun hän järjesti nämä ottelemaan Hartia ja Goldbergia vastaan. Hän ajoi matsin tuomarin pois, laski Hartin ja Goldbergin voittajiksi ja luovutti näille Harrisien joukkuemestaruusvyöt. Vince Russon raivotessa Piperille, tämä totesi että tuomarin päätös on lopullinen ja Russo oli itse luovuttanut Piperille tuomarin valtuudet.

Russo vannoi hänen seuraavan päätöksensä ajavan Piperin ulos WCW:stä lopullisesti. Hän määräsi Piperin tuomaroimaan Curt Hennigin ja Buff Bagwellin välisen ottelun ja tekemään "oikein". Piper ilmoitti Hennigille ja Bagwellille matsin olevan no-DQ ja kun Russon puolella oleva Hennig peitti Bagwellin, Piper teki silmiinpistävän hitaan laskun aloituksen ja härnäsi Hennigiä käymään kimppuunsa. Kun Hennig ja Bagwell taistelivat nurkkauksessa, Piper meni väliin ja alkoi hakata Hennigiä. Bagwellin peittäessä Piper teki todella nopean laskun kolmeen ja antoi hänelle voiton. Hennig iski Piperia tuolilla mutta poliisit veivät hänet pois ennen kuin pahempi tappelu ehti syntyä. Hennig sai vielä samaksi illaksi "Chair Matchin" Piperia vastaan, jossa Piper iski Hennigin köysien yli tuolilla ja voitti ottelun uloslaskulla Hennigin paetessa backstagelle.

Piper teki itsestään tuomarin myös silloin, kun Hall ja Nash kävivät häkkijoukkuematsin Hartia ja Goldbergia vastaan Thunderissa. Hän ajoi putkella Harrisin veljekset tiehensä, jotta nämä eivät sekaantuisi matsiin. Mutta Harrisit palasivat ennen ottelua hakkaamaan Piperia. Goldberg juoksi hänen avukseen ja kehässä Piper tyrmäsi Nashin putkellaan. Mutta Jeff Jarrettin tultua mukaan, Goldberg ja Piper jäivät alakynteen ja saivat pahasti selkäänsä.

Starrcadessa käytiin Hartin ja Goldbergin mestaruusottelu, joka oli No DQ. Kun kaikki alkuperäiset tuomarit saivat osansa ottelijoiden iskuista, Piper juoksi paikalle juuri kun Goldberg oli kaatanut Hartin Spearilla. Hart sai itsensä ylös ja otti Sharpshooterin. Mutta Piper jostakin syystä käski soittaa kelloa jo ennen kuin Sharpshooter oli kunnolla lukittu. Piper poistui kehästä mestaruusvyö mukanaan mutta luovutti sen Hartille, kun tämä tuli kysymään häneltä toimien syytä.

Seuraavan illan Nitrossa Vince Russo kutsui Piperin puheilleen. Russo paljasti katsojille, että Piper oli solminut hänen kanssaan sopimuksen vyön pitämisestä Hartilla ja Goldbergin huijaamisesta samalla tavalla, kuin WWE oli huijannut Hartia kaksi vuotta aiemmin. Russo käski Piperin tunnustamaan tekonsa koko maailmalle, minkä tämä tekikin. Piper kertoi sen kuuluvan hänen tyyliinsä: samaa kuin Goldberg olivat saaneet kokea aikanaan Jimmy Snuka, Cindy Lauper ja Mr. T.

Piper ilmoitti katsojille katuvansa tekoaan ja lopettavansa uransa. Hän lähti poispäin mutta Goldberg tukki hänen tiensä. Goldberg sanoi kunnioittaneensa häntä suuresti viime iltaan asti ja sanoi, ettei koskaan kumarru painijohdon edessä kuten Piper oli tehnyt. Piperin pyydettyä anteeksi myös Hart saapui lepyttelemään Goldbergia. Hart tarjosi Goldbergille vielä uuden mestaruusottelun samalla kun Piper hajotti WCW:n lavasteita ja hyvästeli pukuhuoneen muut painijat. Mutta kun Piper näki, kuinka mestaruusottelun aikana Scott Hall ja Kevin Nash ryntäsivät hakkaamaan Goldbergia mailoilla, hän riensi kehään ja koetti suojata Goldbergia. Kun tuomari oli laskenut Hartin voittajaksi, Jeff Jarrett juoksi myös paikalle ja tyrmäsi Piperin. Hart, Jarrett, Hall ja Nash olivat muodostaneet uudelleen nWo:n ja he spreijasivat tunnuksillaan sekä Goldbergin että Piperin. Viimeiseksi näyksi Piperin WCW-uralla jäi, kun nWo, jota vastaan hän niin kauan oli taistellut, juhli kehässä hänen maatessaan kanveesissa.

Piperin WCW-sopimus päättyi vuonna 2000 ja reilun vuoden ajan - jolloin WCW myös lopetti toimintansa - hän vietti hiljaiseloa. Toukokuussa 2001 Piper käväisi taas wrestling-kehässä, kun hän voitti Matt Osbornen järjestämässä tapahtumassa Michelle Starrin. Keväällä 2001 Piperille luovutettiin Cauliflower Alley Clubin myöntämä palkinto elämäntyöstä. Kiitospuheessaan hän ilmaisi huolensa ja sitoumuksensa auttaa eläköityneitä nyrkkeilijöitä ja painijoita saamaan kunnollista lääkärinhoitoa, joita nämä kipeästi tarvitsivat urallaan saamiensa loukkaantumisten vuoksi. Hän kertoi liikuttavasti, kuinka Johnny Valentine oli hyvin sairas eikä kyennyt ilman sairausvakuutusta maksamaan lääkärilaskuja. Tilaisuudessa Valentinen vaimolle annettiin shekki jotta mies saisi kiireesti kaipaamaansa hoitoa. Ikävä kyllä apu tuli liian myöhään, sillä Valentine kuoli kaksi päivää myöhemmin.

Valentinen kuoleman jälkeen Piper lupasi lahjoittaa viisi prosenttia kaikista tulevista ansioistaan säätiöön, joka avustaisi eläköityneitä urheilijoita, joilla ei ole vakuutusta. Nashuassa, New Hampshiressa sijaitsevan St. Jude's Liberal Catholic Churchin isä Jason Sanderson liikuttui niin Piperin puheista, että lahjoitti maatilan Vermontista tulevalle säätiölle. Mutta todellista Jumalan johdatusta asianosaiset näkivät siinä, että isä Sanderson oli juuri voittanut kaikkien aikojen toiseksi suurimman Powerball-lottopotin, yhteensä 66 miljoonaa dollaria!

Piper ja isä Sanderson aloittivat läheisen yhteistyön ja pistivät alulle hoitokodin eläköityneille nyrkkeilijöille ja painijoille, joilla ei itsellään ollut varaa lääkehoitoon tai asuntoon. Lisäksi Piper lähti mainostamaan hankettaan maanlaajuiselle kiertueelle, jonka nimenä oli In The Pit With Piper. Hän kutsui mukaan myös kaikki vanhat ystävänsä kehävuosiltaan. Marraskuussa 2002 Piper julkaisi myös samannimisen muistelmateoksensa.

Kaudella 2001-2002 Piper oli mukana Jimmy Hartin uuden wrestling-promootion Xtreme Wrestling Federationin käynnistämisessä. Se toimi Universalin studiolla Floridassa ja siellä työskentelivät muiden muassa Hulk Hogan, Curt Hennig ja monet entiset WWE:n ja WCW:n tähdet. Universal Studiosilla nauhoitettuihin ohjelmiin Piper lähti jälleen mukaan toimitusjohtajan roolissa - olihan hän kerännyt siitä kokemusta niin WWE:ssä kuin WCW:ssäkin. Piper oli myös kouluttamassa XWF:n painijoita Tampassa. Mutta vuoden 2002 alussa hän joutui vakavaan auto-onnettomuuteen, jossa häneltä murtui neljä kylkiluuta, joista yksi lävisti hänen maksansa. Piper sai myös vakavia vammoja selkäänsä ja hänen nilkkansa murtui. Maksavaurio oli todella lähellä koitua kuolemaksi. Hirveästä onnettomuudesta huolimatta hän palasi pian takaisin XWF:n toimintaan ja näyttäytyi nauhoituksissa vahvasti suojattuna ja kainalosauvoilla kävellen.

XWF ei elänyt pitkään mutta Piper löysi pian uusia mahdollisuuksia pysytellä pinnalla wrestlingin maailmassa. Kun Vince Russo oli valloittanut kesällä 2002 toimintansa aloittaneen Total Nonstop Actionin, Piper ilmaantui joulukuussa 2002 sen lähetykseen. Piper sanoi vihaavansa kaikkea sitä, mitä Russo oli wrestlingille tehnyt ja shokeeranneessa promossaan syytti tätä jopa Owen Hartin kuolemasta. Russo ei jäänyt sanattomaksi vaan vakuutti edelleen tarjoavansa katsojille verta, väkivaltaa, kiroilua ja alastomuutta. Hän aloitti oman, nWo-tyyppisen stablen nimeltä Sports Entertainment Extreme (S.E.X.) ja vastasi Piperille, että tämä oli itse käyttänyt Owen Hartin kuolemaa hyväkseen markkinoidessaan muistelmiaan.

Piperin (ensimmäinen) TNA-kausi ei kestänyt pitkään. Maaliskuussa 2003 hän teki yllättävän syöksyn Wrestlemania XIX:n kehään, jossa ottelivat keskenään hänen vanhat tuttunsa Hulk Hogan ja Vince McMahon. Piper potkaisi McMahonia ja näytti aikovan lyödä häntä teräsputkella mutta latasikin sen Hoganin päähän. Tästä huolimatta Hoganin onnistui voittaa McMahon.

Huhtikuussa 2003 Piper toi pitkästä aikaa esiin Piper's Pitin WWE:n televisio-ohjelma Smackdowniin. Hänen ensimmäinen vieraansa oli Vince McMahon, joka otti itselleen kunnian myös Piperin luomisesta. Piper tosin ilkkui McMahonille tämän pieleen menneistä liikeyrityksistä sekä Wrestlemania-häviöstä Hoganille - tosin hän itse valheellisesti väitti, ettei ollut koskaan käynyt Hoganin selättämäksi. Yhtäkkiä Pitin lähetyksen keskeytti Rikishi, jolla oli kädessään kookospähkinä. Rikishi sanoi tulleensa kostamaan sen monien vuosien takaisen teon, jossa Piper oli Piper's Pitissä iskenyt Rikishin setää Jimmy Snukaa kookospähkinällä. Mutta ennen kuin Rikishi ehti toimia, Piperin uusi henkivartija Sean O'Haire tuli ja tyrmäsi Rikishin. Piper huusi Rikishille voivansa tehdä tästä setänsä veroisen ja iski kookospähkinän Rikishin päähän.

Seuraavassa Pitin lähetyksessä Piper esitteli O'Hairen uuden vuosituhannen painijana. O'Haire imarteli häntä sanomalla, että hän on ainoa wrestlingin persoona, joka on vieläkin pirullisempi kuin hän. Jälleen Pit keskeytettiin ja nyt esiin astui itse Jimmy Snuka! Snuka esitti vastalauseensa Rikishin kohtelulle ja sai O'Hairen ja Piperin kimppuunsa. Rikishi pelasti setänsä ja haastoi Piperin matsiin, joka hyväksyi. Ottelu oli Piperin ensimmäinen WWE-matsi seitsemään vuoteen. Rikishi oli jo antamaisillaan Stinkfacen, kun O'Haire juoksi kehään aiheuttaen diskauksen.

O'Haire ja Rikishi kohtasivat toisensa huhtikuun Backlashissa. Piper oli vartijansa kulmauksessa ja toi kehään korillisen kookospähkinöitä. Kun hän koetti mennä auttamaan O'Hairea, Rikishi tyrmäsi hänet pähkinällä. Mutta sillä aikaa kun Rikishi keskittyi Piperiin, O'Haire sai yllätettyä vastustajansa ja voitti matsin.

Seuraavassa Piper's Pitissä Piper oli saanut kuulla jo WCW:ssä tapaamansa Chris Jerichon haukkuneen häntä RAW'ssa vanhaksi ja lihavaksi. Piper lupasi Pitissä soittavansa Jericholle heti, kun saa painoaan pudotetuksi. Ja Jericho voi soittaa hänelle, kun saa hankituksi hiukan lahjoja. Piperin varsinainen asia oli esitellä Pitissä Smackdownin uusin tulokas, Mr. America. Piper ja O'Haire olivat pudota istualleen kun huomasivat Mr. American olevan naamioituneen Hulk Hoganin, jonka McMahon oli erottanut WWE:stä Wrestlemanian jälkeen. Piper huusi vihaisena kyllä tunnistavansa Hoganin, vaikka "Mr. America" jyrkästi kiisti olevansa Hogan. McMahon saapui Pitiin ja sanoi erottavansa Hoganin tai "Mr. American", kuka hän nyt sitten olikaan. Hogan vastasi tehneensä sopimuksen McMahonin tyttären Stephanien kanssa, ja sitä ei voitaisi purkaa.

Uudessa Piper's Pitin lähetyksessä Piper kutsui Hoganin kehään ja riiteli rajusti tämän kanssa. Kun Piper alkoi hermostua erääseen katsomossa olleeseen nuoreen Mr. America-faniin, hän lähetti O'Hairen tämän kimppuun ja hyökkäsi itse Hogania vastaan. Piper ja O'Haire hakkasivat fania kehässä mutta Piper järkyttyi, kun huomasi tämän jalan lähtevän irti ja proteesin jäävän hänen käteensä.

Hogan auttoi Zach Gowen-nimisen pojan backstagelle ja Piper ja O'Haire saivat satikutia McMahonilta. McMahon raivosi hyökkäyksen voivan koitua WWE:n kohtaloksi ja harkitsevansa vakavasti, mitä Piperin ja O'Hairen uralle tapahtuisi. McMahon päätti lopulta laittaa Piperin rangaistukseksi otteluun Hogania vastaan toukokuun 2003 Judgment Dayhin.

Judgment Dayssä Piper kohtasi Chris Jerichon ennen otteluaan. Jericho pilkkasi, että Piper oli kääntynyt väärään suuntaan: vanhainkoti sijaitsi kadun toisessa päässä! Piper ja Jericho pistivät heittoja toistensa ohjelmia kohtaan. McMahon tuli vielä toivottamaan onnea Piperin otteluun ja muistutti, että sitä odottaa palkkio, joka onnistuisi riisumaan "Mr. American" naamion. Zach Gowen seurasi Hogania otteluun ja O'Haire oli Piperin tukena. Kun O'Haire aikoi auttaa, hän vahingossa tyrmäsi Piperin lyijyputkella. McMahon juoksi paikalle ja koetti estää tuomaria laskemasta selätystä mutta Zach Gowen esti häntä ja Hogan selätti Piperin päättäen moni(kymmen)vuotisen feudin.

Smackdownissa McMahon haukkui Piperin pataluhaksi häviön takia. He olivat päätyä käsirysyyn mutta O'Haire tuli väliin ja otti vastuun Piperin häviöstä. McMahon määräsi Hoganin otteluun O'Hairea vastaan ja mikäli tämä häviäisi, Piper saisi lähteä WWE:stä. Piper veti Hoganin pois kehästä kun tämä oli selättämässä O'Hairea. McMahon usutti poliisit pidättämään Hoganin seuralaisen Gowenin ja kun Hogan meni apuun, hänet laskettiin ulos. Piper sai silti kostettua Judgment Dayn häviön iskemällä Hoganin tajuttomaksi terästuolilla.

Kirjoittanut Vili Lehtoranta