SHANE DOUGLAS

Oikea nimi: Troy Martin Kotipaikka: Pittsburgh, Pennsylvania Syntymäaika: 21.11.1963 Pituus: 183 cm Paino: 116 kg Lopetusliike: The Franchiser Entiset nimet: Dean Douglas (WWE) Troy Orndorff, The Franchise Uran kohokohdat:  1 x Interc. Championship 1 x US Championship 4 x ECW Heavyweight Championship 2 x ECW TV Championship 1 x WCW Hardcore Championship 2 x WCW Tag Team Championship 1 x NWA World Heavyweight Championship 1 x NWA World Tag Team Championship

Shane Douglas tiesi jo varhaisessa vaiheessa haluavansa ammattilaispainijaksi ja ollessaan seitsemännellä luokalla hän perusti ystäviensä kanssa oman backyard wrestling-yhtymän. Se osoittautui menestykseksi ja sen ansiosta Douglas sai myöhemmin itselleen painipromoottorin luvan. Ammattilaspainijan sijasta Douglas kuitenkin kouluttautui opettajaksi mutta opetusura ei kestänyt kauaa, koska hän päätti ryhtyä seuraamaan unelmaansa tulla painijaksi. Vuonna 1983 hän aloitti harjoittelun Dominic DeNuccin alaisuudessa ja työskenteli monien muiden tulevien tähtien, kuten Mick Foleyn kanssa. Uransa Douglas aloitti marraskuussa 1983 Georgia Championship Wrestlingissä nimellä Troy Orndorff.

Douglas liittyi jo nuorena WWE:iin, silloiseen World Wrestling Federationiin, ja hänestä tuli nuorin kansallisen mestaruuden (WWF Television Champion) voittanut painija 21-vuotiaana. Douglasin ura lähti todella käyntiin vuonna 1987 ja UWF:ssa hän voitti elokuussa Eddie Gilbertiltä tämän UWF:n televisiomestaruuden. Vuonna 1988 Douglas siirtyi Continental Wrestlingiin, jossa hän lyöttäytyi yhteen Sid Viciousin kanssa. Siellä he voittivat myös Continentalin joukkuemestaruuden.

Vuonna 1989 Douglas vaihtoi jälleen kerran promootiota siirtyen tällä kertaa NWA:iin. Siellä hän lyöttäytyi yhteen vanhan ystäväänsä Johnny Acen kanssa ja he perustivat tagteamin nimeltä Dynamic Dudes. Vaikka he olivat yksi firman parhaita joukkueita, joukkuemestaruutta he eivät onnistuneet voittamaan. Dynamic Dudes hajosi ennen pitkää ja Douglas lähti NWA:sta pahan olkapäävamman takia vuonna 1990.

Vähän aikaa vaikutti siltä, että Douglasin painiura olisi ohi. Hän kuitenkin aloitti painin uudestaan Ohiossa vuonna 1992 ja voitti kesäkuussa IWA:n raskaansarjan mestaruuden. Hän kuitenkin luopui mestaruudesta ja palasi takaisin NWA:n riveihin, jossa hän muodosti parin Ricky "The Dragon" Steamboatin kanssa. Marraskuussa 1992 käytiin Clash of the Champions XXI, jossa Douglas ja Steamboat kohtasivat mestaruusottelussa NWA:n joukkuemestarit Dustin Rhodesin ja Barry Windhamin. Ottelun jännittyneisyyttä lisäsi se, että Rhodes ja Ricky Steamboat olivat vanhoja ystäviä. Kun Rhodes iski vahingossa Steamboatia vyön alle, Rhodes ei halunnut käyttää tilaisuutta hyväkseen ratkaista ottelu, ja esti Windhamiakin tekemästä helppoa selätystä. Puolustavien mestarien kiistellessä toipunut Steamboat pyöritti Windhamin hartiat mattoon ja selätti tämän. Näin Douglas ja Steamboat voittivat itselleen NWA:n joukkuemestaruusvyöt (ne olivat samalla myös WCW:n joukkuemestaruusvöitä).

Douglas ja Steamboat puolustivat mestaruuttaan menestyksekkäästi useita kertoja, kunnes hävisivät sen Brian Pillmanille ja Steve Austinille maaliskuussa 1993. Häviön jälkeen Douglas suuntasi toiseen NWA:n osastoon, Eastern Championship Wrestlingiin. ECW:sta tuli Douglasin menestystarina. Hänestä tuli ensimmäistä kertaa ECW:n mestari jo syyskuussa 1993. Hän kuitenkin hävisi mestaruuden kuukautta myöhemmin Sabulle mutta säilyi yhtenä ECW:n valovoimaisimpana tähtenä. Eräskin Douglasin ja hänen kahden vastustajansa, Sabun ja Terry Funkin välinen kolmiottelu kesti peräti 60 minuuttia.

Maaliskuussa 1994 käytiin ECW:n Ultimate Jeopardy, jossa mestaruusotteluna oli 8-miehinen War Games. Siinä Douglas lopulta selätti hallitsevan mestarin Terry Funkin. Näin alkoi hänen toinen, yli vuoden kestänyt ECW:n mestaruuskautensa. Vain viikkoa myöhemmin Douglas voitti toisenkin raskaansarjan tittelin, kun hän voitti Axelta United States Wrestling Leaguen yhdistetyn mestaruuden. Hän kuitenkin kantoi USWL-mestaruutta vain lyhyen aikaa ja keskittyi mieluummin ECW-tittelinsä puolustamiseen. Siinä hän olikin ilmiömäinen lyömällä haastajan toisensa jälkeen. Haastajina epäonnistuivat muun muassa J.T. Smith, Hawk, Sabu ja Terry Funk.

Mutta Douglasin uran suurin hetki oli vielä tulossa. Elokuussa 1994 järjestettiin ECW:n emoyhtiön NWA:n turnaus vapaana olevan maailmanmestaruuden täyttämiseksi. ECW-mestari Douglas osallistui turnaukseen ja voitti finaalissa Too Cold Scorpion. Mutta kun NWA:n maailmanmestaruus luovutettiin hänelle, Douglas aloitti tunnepitoisen puheensa. Hän puhui NWA:n perinteistä, mainitsi sellaisia nimiä kuin Funk, Buddy Rogers, Harley Race, Barry Windham, Ric Flair, Ricky Steamboat ja muita. Sitten hän sanoi, että nämä kaikki voisivat "kiss my ass", koska Shane Douglas ei ottaisi vastaan mestaruussoihtua yhtiöltä, joka oli kuollut jo seitsemän vuotta aikaisemmin! Hän julistautui samalla uuden promootion, Extreme Championship Wrestlingin mestariksi. Douglas oli nyt enemmän kuin ECW:n mestari, hän oli "The Franchise", uuden ECW:n raskaansarjan maailmanmestari. Sitten hän hylkäsi vastikään voittamansa NWA:n maailmanmestaruuden ja erosi muiden ECW:laisten kanssa yhtiöstä. Ammattilaispainin historiassa oli alkanut uusi aikakausi.

Douglas oli edelleen uuden Extreme Championship Wrestlingin päätähti. Hän muodosti Dean Malenkon ja Chris Benoit'n kanssa ryhmän nimeltä Triple Threat. Samalla hän puolusti edelleen voittamattomana ECW:n maailmanmestaruuttaan lyömällä muun muassa Too Cold Scorpion, Ron Simmonsin ja Tully Blanchardin. Mutta Douglasin kohtaloksi muodostui vihanpito Sandmanin kanssa. Aiempi Sandmanin liittolainen, Woman, hämäsi häntä teeskennellen hylänneensä Sandmanin ja liittyneensä Douglasin puolelle. Woman lupasi auttaa Douglasia lyömään Sandmanin näiden lähestyvässä mestaruusottelussa. Petos paljastui, kun tuo mestaruusottelu käytiin Hostile City Showdownissa huhtikuussa 1995. Kun Douglas piti haastajaansa luovutusotteessa, Woman hyökkäsi hänen kimppuunsa. Tämän ansiosta Sandman pääsi yllättämään Douglasin ja onnistui saamaan selätyksen, päättäen Franchisen yli vuoden kestäneen yhtäjaksoisen mestaruuskauden.

Seuraavat kuukaudet Douglas käytti taisteluun Sandmania vastaan mutta ei onnistunut mestaruuden takaisinvaltauksessa. Turhautuneena hän kääntyi koko ECW:ia vastaan. Yhdessä promootion kuuluisimmassa lähetyksessä Douglas riisti kehän vierellä olleelta fanilta tämän RAW- T-paidan, pisti sen päälleen ja julisti olevansa ECW:ia vastaan. Myöhemmin Heat Wavessa ECW:n toimitusjohtaja Tod Gordon erotti Douglasin suorassa lähetyksessä, mihin tämä vastasi paiskaamalla Gordonin pöydän läpi. Sen jälkeen Douglas suuntasi WWE:iin.

Hän saapui WWE:iin heinäkuussa 1995 nimellä Dean Douglas. Dean Douglasin kotipaikaksi ilmoitettiin "University of Higher Learning" ja hänen lopetusliikkeenään oli The Final Exam (toisinto Perfect Plexistä). Ennen kuin aloitti painimisen, Dean Douglas piti omaa matsien välistä lähetyssessiota nimeltä The Report Card. Siinä hän antoi painijoille arvosanan heidän sinä iltana tekemistään painisuorituksista.

Elokuun 1995 Summerslamissa Douglas antoi huonot arvostelut Razor Ramonille, joka oli juuri hävinnyt Ladder-matsinsa Shawn Michaelsia vastaan. Razor ryntäsi Report Cardiin ja alkoi riidellä Douglasin kanssa. Tämä yritti iskeä Razoria nyrkillä mutta Razor sai aikeen estetyksi ja iski puolestaan Douglasia kasvoihin. Tästä tapauksesta alkoi Razor Ramonin ja Dean Douglasin vihanpito.

Douglas teki uuden WWE:n painidebyyttinsä syyskuun alussa Superstarsin TV-lähetyksessä. Hän hallitsi otteluaan 1-2-3 Kidiä vastaan mutta silloin Razor Ramon ryntäsi kehään. Douglas iski tämän alas areenan lattialle. Razor yritti takaisin kehään mutta Douglas lähetti hänet uudestaan alas. Kolmannella yrittämällään Razor pääsi kehään, sai Douglasin käsiinsä ja heitti tämän puolestaan ulos kehästä. Koska Razor oli 1-2-3 Kidin kumppani, Douglas voitti debyyttimatsinsa diskauksella.

Seuraavan maanantain RAW'ssa Razor Ramonilla oli matsi British Bulldogia vastaan. Razor iski Bulldogille Razor's Edgen ja peitti tämän. Tuomari oli kuitenkin tajuttomana, jolloin Dean Douglas näki tilaisuutensa ja tuli kehään. Hän iski kyynärpäällä Razoria päähän ja tointunut Bulldog sai Razorille Running Powerslamin. Bulldog teki selätyksen juuri kun tuomari virkosi mutta 1-2-3 Kid tuli Razorin avuksi. Kid yritti iskeä Splashilla Bulldogia mutta osuikin vahingossa Razoriin. Tuomari diskasi Razorin ja julisti British Bulldogin voittajaksi.

Toisessa RAW'n lähetyksessä vastakkain olivat keskenään riitaantuneet 1-2-3 Kid ja Razor Ramon. Ottelun tuoksinassa niin Kid, Razor kuin tuomarikin joutuivat kolkatuiksi. Kid ja tuomari putosivat kehästä, kun taas Razor lojui tajuttomana kehän keskellä. Silloin Dean Douglas tuli paikalle ja antoi Razorille Splashin. Kun Kid ja tuomari virkosivat, Kid huomasi tilaisuutensa ja peitti Razorin, jolloin tuomari laski Kidin voittajaksi.

Syyskuun In Your House 3:ssa Dean Douglas sai ottelun Razor Ramonia vastaan. Douglasin kuulutti kehään Bob Backlund, minkä jälkeen Douglas itse esitteli Razorin. Ottelun aikana tuomari meni jälleen kerran tajuttomaksi. Razor, joka ei huomannut tätä, iski Douglasille Razor's Edgen ja peitti tämän. Yllättäen 1-2-3 Kid juoksi paikalle ja laski Douglasin selätetyksi. Razor luuli voittaneensa, kunnes huomasi laskijan olevan Kid. Hänen alkaessa soittaa Kidille suutaan, Douglas iski takaapäin ja oikea tuomari laski hänet voittajaksi.

Lokakuun ensimmäisessä RAW'ssa Douglas saapui ringsidelle Razorin otellessa Kidiä vastaan. Hän ei sekaantunut matsiin vaan kirjoitteli siitä itselleen muistiinpanoja nyökkäillen silloin tällöin ottelun seuraamisen ohella. Razor voitti lopulta ottelun. Seuraavan Superstarsin lähetyksessä Douglas voitti Barry Horowitzin Final Examilla.

Kun WWE:n mestari Diesel, Shawn Michaels ja Undertaker kohtasivat RAW'ssa Yokozunan, Owen Hartin ja British Bulldogin, Douglas ilmaantui kehän laidalle ja alkoi hakkaamaan Michaelsia. Douglas paiskasi Michaelsin kehälaitaan ja päin teräsportaita ja myöhemmin Bulldogin onnistui selättää Diesel. WWE:n johtaja Gorilla Monsoon antoi Douglasille 7,500 dollarin sakot. Seuraavassa Superstarsin lähetyksessä Diesel otteli Waylon Mercyä vastaan. British Bulldogin saapuessa katsomaan ottelua Diesel hyökkäsi tämän kimppuun. Shawn Michaels tuli Dieselin avuksi mutta silloin Douglas lähti jälleen Michaelsin perään. Henkilökunta sai pidetyksi Douglasin ja Michaelsin erillään ja Diesel hävisi ottelunsa uloslaskulla. Viikon päästä Douglas voitti Superstarsissa Hakushin Final Examilla.

Lokakuun lopulla pidettyyn In Your House 4:een määrättiin mestaruusottelu Intercontinental-mestari Michaelsin ja Dean Douglasin välille. Mutta ennen tapahtumaa Gorilla Monsoon ilmoitti Michaelsin joutuneen eräässä New Yorkissa sattuneessa tappelussa niin pahasti ruhjotuksi, että tämä ei voisi painia IYH:ssa. Siksi Michaelsin pitäisi luovuttaa vyö Douglasille, joka sitten puolustaisi sitä Razor Ramonia vastaan. Douglas sai Intercontinental-mestaruuden 22. lokakuuta 1995 In Your Housessa, kun Michael kiipesi kehään ja luovutti vyön hänelle.

Muutamaa minuuttia myöhemmin Razor Ramon tuli kehään ottelemaan mestaruusmatsiaan Douglasia vastaan. Douglas IC-mestaruuskausi jäi hyvin lyhyeksi, sillä tuossa ottelussa Razor sai voiton - tosin äärimmäisen kyseenalaisella lopetuksella, sillä Razor pinnasi Douglasin kun tämän jalka oli selvästi kehän ulkopuolella ja myös Razorin hartiat olivat matossa selätystä tehtäessä.

Kun Razor otteli eräässä marraskuun RAW'ssa ei-mestaruusmatsia Sycho Sidiä (Douglasin entinen Continental-kumppani) vastaan, Douglas ilmaantui ringsidelle ja alkoi piestä Razoria. Tämän ansiosta Sid sai isketyksi tälle Powerbombin ja tuomarina toiminut 1-2-3 Kid laski nopean selätyksen. Ottelun jälkeisessä haastattelussa Jim Cornette kertoi Douglasin hyökänneen Razorin kimppuun koska tällä oli hänen mestaruusvyönsä. Paikalle tullut Razor yritti hyökätä Douglasia vastaan mutta henkilökunta sai kohtaamisen estettyä.

Marraskuun Survivor Seriesiin Dean Douglas, Yokozuna ja Owen Hart määrättiin ottelemaan yhdessä eliminointimatsiin Shawn Michaelsin joukkuetta vastaan. Mutta koska Michaelsin joukkueessa oli tämän lisäksi kolme jäsentä (Ahmed Johnson, Sycho Sid ja British Bulldog), saivat myös Douglas, Yokozuna ja Hart neljännen joukkuelaisen. Neljänneksi jäseneksi määrättiin yllättäen Razor Ramon, jota kaikki kolme vihasivat. Douglasilla oli epäonnea: hän joutui ensimmäisenä eliminoiduksi, kun Razor löi häntä, vaikka he olivatkin samalla puolella. Michaels sai painetuksi Douglasin hartiat mattoon ja Douglas joutui poistumaan kehästä. Michaelsin joukkue vei lopulta voiton.

Kun Jerry Lawler haastatteli RAW'n lähetyksessä Ahmed Johnsonia, Dean Douglas keskeytti heidät ja alkoi riidellä Ahmedin kanssa. Ahmed haastoi Douglasin otteluun siinä paikalla ja tämä suostui mutta turvamiehet saivat miehet erilleen ennenkuin tappelu pääsi alkamaan. Kun Ahmed oli seuraavassa Superstarsissa menossa kehään ottelemaan, Douglas ilmaantui ruudulle puhumaan. Hän sanoi pari valittua sanaa Ahmedille ja kertoi, että he kohtaisivat In Your House 5:ssä.

Joulukuun ensimmäisessä RAW'ssa Douglas sai mestaruusottelun IC-mestari Razor Ramonia vastaan. Hän kuitenkin epäonnistui mestaruuden takaisinvaltauksessa menetettyään pelin Razor's Edgen jälkeen. Ahmed Johnson toisti Douglasin kuviot seuraavassa Superstarsissa ja ryhtyi puhumaan tälle ruudun välityksellä, kun Douglas oli matkalla kehään. Suuttunut Douglas pieksi sen illan vastustajansa pahanpäiväisesti voitettuaan tämän ensin Final Examilla. Kun Ahmed viikon päästä paini Isaac Yankemia vastaan, Douglas ilmaantui jälleen uhoamaan pieksevänsä tämän IYH:ssa. Ahmed ei välittänyt siitä vaan sai perille Pearl River Plungen Yankemille. Hän olisi selättänyt tämän mutta Jerry Lawler tuli paikalle häiritsemään, jolloin Ahmed voitti diskauksella.

Seuraavana päivänä In Your House 5:ssä Douglas nousi kehään painiakseen Ahmedia vastaan. Mutta yllättäen Douglas ilmoittikin, että hän ei tulisi ottelemaan, sillä lääkärit olivat kieltäneet sen häneltä loukkaantumisen takia. Siksi Douglas esitteli Ahmedin haastajaksi erään "oppilaansa", Buddy Landelin. Valitettavasti Ahmed voitti Landelin vajaan minuutin ottelun jälkeen Pearl River Plungella.

WWE:ssä Douglas ei saavuttanut koskaan sellaista keskeistä asemaa kuin ECW:ssa. Hän jätti WWE:n vuoden 1996 alussa palatakseen takaisin ECW:iin, missä häntä todella osattiin arvostaa. Douglas ilmaantui jälleen ECW:iin tammikuun 1996 House Party-PPV:ssä. Hän aloitti parjaamalla rumasanaisesti WWE:iä ja Douglas nousikin nopeasti ECW-fanaatikkojen ikoniksi.

Douglasin uusi liittolainen oli toinen suuri fanisuosikki Tommy Dreamer. Hän tavoitteli myös uudelleen ECW:n maailmanmestaruutta mutta ei pärjännyt Ravenille ja tämän Nest-joukkiolle. Douglas oli hetken aikaa myös NEW-promootion leivissä ja voitti maaliskuussa 1996 NEW Northeast-mestaruuden Jim "The Anvil" Neidhartilta. Hän keskittyi kuitenkin ECW:iin ja otti tavoitteekseen voittaa sen TV-mestaruus. A Matter of Respectissä toukokuussa 1996 Douglas saavutti tavoitteensa voittamalla Too Cold Scorpion ja voitti näin ensimmäisen "vähempiarvoisen" kultavyönsä ECW:ssa. Kuukautta myöhemmin, jolloin Too Cold Scorpio ei loukkaantumisen johdosta pystynyt ottamaan revanssiottelua, Douglas haastoi äkkipikaisesti kenet tahansa takahuoneesta mestaruusotteluun. Hän sai mitä halusi, kun painija toisensa jälkeen ilmestyi tarttumaan tilaisuuteen. Douglas voitti El Puerto Ricanon, Don E. Allenin, Crowbarin ja Mikey Whipwreckin, kunnes lopulta hävisi Pitbull #2:lle, joka poistui paikalta uutena TV-mestarina.

Voitettuaan Mikey Whipwreckin Hardcore Heaven '96:ssa, Douglas halusi palata TV-mestariksi. Chris Jericho oli voittanut mestaruuden Pitbull #2:lta ja mestaruusottelu käytiin nelihenkisenä turnauksena, johon osallistuivat Jericho, Pitbull #2, Too Cold Scorpio ja Douglas. Ottelun voitti lopulta Douglas, joka sai näin TV-mestaruuden takaisin. Voittonsa jälkeen hän loi uudestaan Triple Threat-tiiminsä, johon tulivat uusiksi kumppaneiksi Brian Lee ja Chris Candido. Brian Lee kuitenkin kääntyi pian Douglasia vastaan, joten hänen tilalleen tuli vähäksi aikaa Rick Rude, joka puolestaan pian siirtyi WWE:iin. Ruden tilalle Triple Threatiin Douglas värväsi massiivisen alan veteraanin Bam Bam Bigelowin. Candido ja Bigelow rinnallaan Douglas näytti vahvemmalta kuin koskaan aikaisemmin. TV-mestaruus ei enää riittänyt hänelle ja hän pudotti sen vapaaehtoisesti Tazzille kesäkuun 1997 Wrestlepaloozassa. Pari kuukautta myöhemmin, Hardcore Heaven '97:ssa Douglas kohtasi Sabun ja Terry Funkin kolmiottelussa ECW:n maailmanmestaruudesta. Hurjan matsin jälkeen Douglas selviytyi lopulta voittajaksi ja valloitti ECW:n mestaruuden kolmannen kerran.

Seuraavien kuukausien ajan Douglas puolusti mestaruuttaan monia haastajia vastaan kunnes Bigelowkin halusi ja sai tilaisuutensa. Bigelow kääntyi Douglasia vastaan ja vei mestaruuden itselleen. Tästä alkoi sota Bigelow'n ja Douglasin välillä. November to Remember '97:ssa Douglas pieksi entisen kumppaninsa nousten nelinkertaiseksi ECW:n maailmanmestariksi. Pian Bigelow liittyi takaisin Triple Threatiin ja Douglas puolusti loppuvuonna maailmanmestaruutta useaa haastajaa, kuten Al Snow'ta, Tazzia, Rob Van Damia, Sabua ja Lance Stormia vastaan. Triple Threat oli maineensa huipulla mutta Douglas kärsi myös pahasta käden loukkaantumisesta, joka esti häntä painimasta niin aktiivisesti kuin hän olisi halunnut.

Kun Douglas vihdoin palasi täysin toipuneena kehään, Triple Threat - Douglas, Candido ja Bigelow - kohtasi uuden vastustajan, Tazzin, Sabun ja Rob Van Damin muodostaman kolmikon. Joukkueet ottivat yhteen November to Remember '98:ssa, jossa Triple Threat ikävä kyllä kärsi tappion. Sillä välin Douglas kuitenkin lisäsi jälleen yhden mestaruuden ansioluetteloonsa, kun hän voitti John Diamondin kilpailussa vapaana olleesta NEW Northwest Heavyweight Champion-tittelistä.

Vuosi 1999 alkoi huonoissa merkeissä, kun Bigelow loikkasi WCW:iin, jolloin Triple Threat hajosi. Douglas myös menetti maailmanmestaruuden Tazzille vuoden ensimmäisessä PPV:ssä, Guilty as Charged'ssa. Hän yritti takaisinvaltausta mutta epäonnistui. Ilman joukkuettaan ja mestaruuttaan Douglas harkitsi jopa painiuran lopettamista. Erään illan lähetyksessä hän päätti kuuluttaa yleisölle, kuka tulisi olemaan ECW:n uusi "The Franchise". Sekä Lance Storm että Justin Credible havittelivat hänen mantteliaan mutta Douglas valitsi "perillisekseen" Tommy Dreamerin. Valinnasta nousi meteli ja syrjäytetyt Storm ja Credible muodostivat tagteamin nimeltä Impact Players. Douglasin ja Crediblen välille nousi suuri vihanpito ja heidän ottelussaan Cyberslam '99:ssä Credible hakkasi Douglasin perusteellisesti. Tämä janosi kostoa mutta ennen sopivaa tilaisuutta hänen sopimuksensa ECW:n kanssa päättyi ja koska Douglasin välit ECW:n johtajan Paul Heymanin kanssa olivat katkenneet, hän lähti ECW:stä uudemman kerran.

Parin kuukauden ajan Douglas keräsi lisää kultavöitä itsenäisten promootioiden parissa, voittaen NAWA:n raskaansarjan ja Pro Wrestling eXpressin raskaansarjan mestaruudet. Sitten hän siirtyi WCW:iin heinäkuussa 1999, jossa hän muodosti toisten entisten ECW-painijoiden Chris Benoit'n, Dean Malenkon ja Perry Saturnin kanssa ryhmän nimeltä Youth Revolution. Ensimmäisessä Douglasin PPV:ssä Road Wildissa Youth Revolution voitti Curt Hennigin joukkueen. Fall Brawl '99:ssä Douglasin ja Malenkon muodostama pari kärsi yllättävän ja kirvelevän tappion Hugh Morrusille ja Brian Knobbsille. Tämä oli vasta alkua ryhmän vaikeuksille. Chris Benoit alkoi kaveerata entistä enemmän Bret "Hitman" Hartin kanssa ja kun Youth Revolution alkoi epäillä Benoit'n luotettavuutta, tämä heitti pois ryhmän paidan ja lähti. Tästä nousi täysi sota Benoit'n ja Hartin sekä Youth Revolutionin jäsenten välillä. Youth Revolution muuttui entistä enemmän poliittiseksi sanomaltaan. Siitä tuli antiamerikkalainen ja se yritti kerran polttaa Yhdysvaltojen lipun mutta Jim Duggan sai aikeen estetyksi.

Vuoden 2000 alussa WCW:n toimitusjohtaja Vince Russo erotettiin ja hänen tilalleen tuli Kevin Sullivan. Muutoksesta suuttuneena Douglas ja muut revolutionilaiset sekä Eddie Guerrero vaativat vapautusta sopimuksestaan. WCW:n varajohtaja Bill Busch myönsi vapautuksen kaikille viidelle ja neljä heistä erosi heti. Ainoastaan Douglas jäi. Benoit, Malenko ja muutamia muita meni WWE:n puolelle mutta Douglas oli päättänyt sovittaa välinsä WCW:n kanssa uskoen siellä olevan hänelle parempi tulevaisuus. WCW:llä oli kuitenkin toiset suunnitelmat ja pian Douglaskin sai potkut "epäsovinnaisuutensa" takia.

Seuraavina kuukausina Douglas työskenteli jälleen kerran itsenäisissä promootioissa ja kaikki sillat "kolmen suuren" (WWE, WCW ja ECW) ja Franchisen välillä näyttivät palaneen poroksi. Douglasin painiura näytti olevan ohi mutta huhtikuussa 2000 Vince Russo palasi WCW:n johtoon yhdessä Eric Bischoffin kanssa. Russon myötä myös Douglas sai takaisin WCW-pestinsä ja allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen. Hän liittoutui Marcus Bagwellin kanssa ja Spring Stampedessa he voittivat joukkuemestaruusottelussa Ric Flairin ja Lex Lugerin, jolloin Douglasista ja Bagwellista tuli WCW:n joukkuemaailmanmestarit. Kun Bagwell erotettiin WCW:stä, Douglasin piti löytää uusi mestaruuskumppani itselleen. Hän valitsi vanhan liittolaisensa Wallin mutta mestaruusottelussa heidät voitti Brian Adamsin ja Bryan Clarkin muodostama Kronik.

Tappion jälkeen Douglas liittoutui Eric Bischoffin puolelle ja voitti vanhalta viholliseltaan Terry Funkilta Hardcore-mestaruuden. Triple Threat teki myös yllättävän comebackin, kun Douglas, Chris Candido ja Bam Bam Bigelow lyöttäytyivät taas yhteen. Paluu jäi kuitenkin lyhyeksi, kun Candido loukkaantui ja WCW purki hänen sopimuksensa ja Bigelow paloi pahasti pelastaessaan kerran lapsia tulipalosta. Bash at the Beach 2000:ssa Douglas sai kuitenkin uuden liittolaisen, kun hän otti yhteen Bagwellin kanssa. Torrie Wilson, Bagwellin kumppani, sekaantui matsiin, aikoen oletettavasti häiritä Douglasia. Mutta Torrie kääntyikin Bagwellia vastaan ja Douglas korjasi voiton itselleen.

Heinäkuussa 2000 Douglas osallistui USA:n mestaruusturnaukseen. Hän voitti ensin Billy Kidmanin mutta hävisi lopulta Lance Stormille. Douglas oli kuitenkin päättänyt hankkia vyön itselleen ja hän sai Starrcadeen mestaruusottelun silloista USA-mestaria Hugh Morrusia vastaan. Morrus hakkasi Douglasin verille mutta tämä ryhtyi vastahyökkäykseen käyttämällä rautaketjua apunaan. Morrus onnistui väistämään ketjun mutta Chavo Guerrero tuli kehään auttamaan Douglasia. Tämän johdosta tuomari diskasi Douglasin ja Morrus säilyi mestarina. Uusintaottelu käytiin WCW Sin-PPV:ssä tammikuussa 2001 ja otteluna oli First Blood-matsi. Hurjan taistelun jälkeen Douglas käytti tällä kertaa menestyksekkäästi ketjua, iski Morrusin verille ja poistui kehästä voittajana ja uutena USA:n mestarina.

Uudelleen toistuneet vammat käsivarressa aiheuttivat helmikuussa mestaruuden menetyksen Rick Steinerille. Pian sen jälkeen WCW lopetti toimintansa sen yhdistyttyä WWE:iin. Douglas palasi jälleen kerran itsenäisiin promootioihin. Kesällä 2002 alkoi jälleen menestysputki: ensin Douglas voitti MLW Genesiksessä kesäkuussa MLW:n raskaansarjan maailmanmestaruuden, päihittäen turnauksessa muun muassa Steve Corinon ja Jerry Lynnin. Hän piti mestaruutta syyskuuhun asti. Heinäkuussa hän voitti Johnny Webbiltä XPW:n maailmanmestaruuden, jota puolusti vuoden 2002 aikana muun muassa Terry Funkia ja Chris Candidoa vastaan.

Vuodesta 2003 lähtien Douglas on paininut aktiivisesti jälleen NWA:ssa ja sen uudessa lippulaivassa Total Nonstop Actionissa eli NWA-TNA:ssa.

Kirjoittanut Vili Lehtoranta