RICKY "THE DRAGON" STEAMBOAT

Pituus: 182 cm
Paino: 100 kg
Oikea nimi: Richard Blood
Syntynyt: 28.2.1953
Kotikaupunki: Charlotte, Pohjois-Carolina
Ammattilaisdebyytti: 1976
Lopetusliikkeet: Flying Bodypress, Superplex

Richard Blood kouluttautui Gagnessa, jossa hänen kouluttajanaan oli Khosrow Vaziri (aka. Iron Sheik). Hän osoittautui kestäväksi ja nopeaoppiseksi nuorukaiseksi. Koska Richard muistutti Sam Mokuahia, joka oli 50-, 60- ja 70-luvuilla paininut nimellä "Sam Steamboat", hänen nimekseen tuli "Sam Steamboat Jr." Ironista on, että II maailmansodan jälkeen painipromoottorit esittelivät useita havajilaispainijoita japanilaisina ja nyt osittain japanilainen Richard esitettiin honolululaisena.

Oteltuaan useissa osissa Yhdysvaltoja Richard saapui Charlotteen vuonna 1977 nimellä Ricky Steamboat. Hänen sponsoreinaan toimivat Jim Crockett ja George Scott.

Ric Flair oli juuri voittanut Mid-Atlantic TV-mestaruuden Rufus Jonesilta. Flair alkoi hyppiä tulokas Steamboatin silmille solvaten tätä useissa eri yhteyksissä. Lopulta Steamboat menetti kärsivällisyytensä ja eräänä kauniina päivänä Flair löysi itsensä kolkattuna studion lattialta, tuloksena Steamboatin karateiskusta. Steamboatin ja Flairin välillä järjestettiin mestaruusottelu kesäkuussa 1977. Loistavan teknisessä matsissa Steamboat selätti Flairin lentävän karateiskun tuloksena. Hänen juhliessaan ensimmäistä NWA-mestaruuttaan ryntäsi kommentaattorina toiminut Greg Valentine kehään ja hakkasi Flairin kanssa uuden mestarin.

Kostaakseen Steamboat muodosti tagteamin Paul Jonesin kanssa ja he nappasivat Flairilta ja Valentinelta Mid-Atlantic joukkuemestaruuden elokuussa 1977. Kaksoismestari Steamboat oli saanut Flairista verivihollisen ja kilpailua jatkuisi lähes kahden vuosikymmenen ajan. Huhtikuussa 1978 Steamboat ja Jones voittivat kymmenen tiimin turnauksen päätteeksi NWA:n joukkuemaailmanmestaruuden, jota aiemmin olivat pitäneet Flair ja Valentine. Näiden mestaruuksien lisäksi hän voitti vuosina 1977 ja 1978 peräti kahdesti Ric Flairilta USA:n raskaansarjan mestaruuden.

Riitaannuttuaan Jonesin kanssa Steamboat muodosti uuden tiimin Jay Youngbloodin kanssa. He nousivat joukkuemaailmanmestareiksi lokakuussa 1979. Ennen pitkää Steamboatilta puuttui ansiolistaltaan enää yksi saavutus - maailmanmestaruus. Hän sai ensimmäisen tilaisuutensa Harley Racea vastaan vuonna 1981, mutta hävisi. Mestaruuden voitti Flair ja eräässä TV-lähetyksessä Steamboat hyökkäsi rajusti tämän kimppuun ja repi Flairin puvun riekaleiksi. Steamboat ei menestynyt omillaan ja hän palasi Youngbloodin pariksi. Steamboatin ja Youngbloodin tähtäimessä oli päästä jälleen joukkuemestareiksi. Kuukausia he ottelivat ympäri Yhdysvaltoja Sgt. Slaughteria ja Don Kernodlea vastaan, jotka pitivät mestaruutta hallussaan. Mutta mestarit hankkivat kerta toisensa jälkeen itselleen diskauksen säilyttääkseen tittelinsä. Vihdoin maaliskuussa 1983 mestaruudesta järjestettiin teräshäkkiottelu. Siitä tuli suoranainen verilöyly, mutta sen lopuksi Steamboat ja Youngblood nappasivat vihdoinkin joukkuemaailmanmestaruuden uudelleen.

Myöhemmin keväällä Jack ja Jerry Brisco haastoivat Steamboatin ja Youngbloodin otteluun Mid-Atlanticin TV-lähetyksessä. Ottelun aikana Jerry putosi vahingossa Steamboatin polven päälle vaurioittaen sitä pahasti. Steamboatista ja Briscon veljeksistä tuli viholliset ja kesäkuussa Briscot voittivat Steamboatilta ja Youngbloodilta mestaruuden. Lopullisesti välit selvitettiin vuoden 1983 Starrcadessa, jossa nähtiin ilmiömäinen matsi, ja jossa Steamboat ja Youngblood ottivat joukkuemaailmanmestaruuden takaisin. Starrcaden jälkeen Steamboat päätti lopettaa kahdeksan vuotta kestäneen uransa - hän oli 31-vuotias - ja keskittyä pyörittämään Charlottessa sijaitsevaa saliaan.

Eläkepäivät loppuivat kuitenkin lyhyeen. Jo vuoden 1984 maaliskuussa hän palasi kehiin ja voitti huhtikuussa USA:n mestaruuden kolmannen kerran päihittämällä Dick Slaterin. Voitollaan Steamboat asettui jälleen maailmanmestaruuden "odotuslistalle" päästäkseen haastamaan vanhan tuttunsa Ric Flairin. Mestaruusottelu käytiin toukokuussa 1984. Steamboat luotti voittoonsa - olihan hän voittanut kahdesti Flairilta USA-mestaruudenkin - mutta jäi häviölle.

Kesäkuussa Steamboat hävisi USA-mestaruutensa Wahoo McDanielille, kun Tully Blanchard iski häntä tuolilla päähän. Steamboat haastoi Blanchardin otteluun tämän TV-mestaruudesta marraskuun Starrcadeen. Mutta monien loukkaantumisten ja Tullyn valetin Baby Dollin väliintulon johdosta Tully selätti Steamboatin ja säilytti mestaruuden. Pian Starrcaden jälkeen Steamboat lähti NWA:sta ja siirtyi WWE:iin.

WWE:ssä Steamboat alkoi ensi kertaa käyttää lempinimeä "The Dragon" (lohikäärme). Ensimmäisessä Wrestlemaniassa hän voitti Matt Bornen. Vuoden 1985 King of the Ring-turnauksessa Steamboat voitti ensin vanhan vihollisensa Greg Valentinen mutta hävisi sitten aiemmalle kouluttajalleen Iron Sheikille. Oteltuaan alan muitakin alan suuria nimiä, kuten Hercules Hernandezia, Jake Robertsia ja Harley Racea vastaan, Steamboat sai lokakuussa 1986 mestaruusottelun Randy Savagen Intercontinental-mestaruudesta. Savage oli ottelussa niin pahassa pulassa Steamboatia vastaan, että hankki itselleen diskauksen säilyttääkseen mestaruutensa. Sitten Savage hakkasi ajanottajan kellolla Steamboatia kurkkuun. Hyökkäyksen seurauksena Steamboatin kurkunpää meni murskaksi ja hänen uransa näytti päättyneen.

Tammikuussa, kun Savage paini George Steelen kanssa, "Dragon" Steamboatin musiikki räjähti soimaan ja Steamboat astui areenalle. Hän uhosi kostavansa Savagelle ja sai siihen mahdollisuuden mestaruusottelussa Wrestlemania III:ssa. Siellä Savage ja Steamboat ottelivat niin hyvin latautuneen ottelun, että se valittiin vuoden otteluksi ja on valittu RAW Magazine-lehden toimesta WWE:n kaikkien aikojen parhaaksi painimatsiksi. Ottelun lopuksi Steamboat voitti Steelen avustuksella ensimmäisen WWE-vyönsä ja nousi Intercontinental-mestariksi.

Steamboat kuitenkin hävisi mestaruutensa jo kesäkuussa Honky Tonk Manille. Hän joutui syrjään mestaruustaistosta ja hävittyään Greg Valentinelle Wrestlemania IV:ssä, hän jäi (toistamiseen) eläkkeelle huhtikuussa 1988.

"The Dragon" teki kuitenkin jättimäisen comebackin tammikuussa 1989, kun Eddie Gilbert kutsui hänet parikseen WCW:iin taistelemaan joukkuematsissa Ric Flairia ja Barry Windhamia vastaan. Steamboat ratkaisi ottelun selättämällä Flairin. Siksi Dragon sai helmikuussa mestaruusmatsin Ric Flairia vastaan NWA:n maailmanmestaruudesta. Ottelusta kohistiin valtavasti jo etukäteen. Viisi päivää ennen matsia Flair piti julkisen treenitilaisuuden, jonka Dragon kuitenkin keskeytti ja kuin vanhojen aikojen kunniaksi repi Flairin vaatteet riekaleiksi. Ja WCW:n Chi-Town Rumblessa helmikuun 20. vuonna 1989 silloin 36-vuotias Steamboat saavutti vihdoin pitkäaikaisen unelmansa. Hän voitti Flairin mestaruusottelussa, jota olivat todistamassa myös hänen vaimonsa ja poikansa, jotka yhtyivät uuden maailmanmestarin voitonjuhlaan.

Ric Flair halusi tietenkin mestaruuden takaisin. Clash of the Champions VI:ssa huhtikuussa Steamboat voitti Flairin Three Falls-matsissa ja pysyi mestarina. Mutta toukokuun WrestleWarissa Flair sai vyön takaisin ottelussa, jota useat tarkkailijat ovat kutsuneet vuosikymmenen matsiksi.

Clash of the Champions VII:ssä kesäkuussa Steamboat voitti diskauksella Terry Funkin. Heinäkuussa hän yritti vielä voittaa USA:n mestaruuden Lex Lugerilta Great American Bashissa, mutta epäonnistui. Tuon jälkeen hän vetäytyi eläkkeelle, nyt jo kolmannen kerran.

Kuten ennenkin, Steamboat palasi, tällä kertaa uudelleen WWE:n palvelukseen vuoden 1990 alussa. Hän tuli nyt kehiin nimellä The Dragon, lohikäärmeeksi pukeutuneena. Otteluihin hän toi mukaan soihdun ja oikean lohikäärmeen tapaan puhalsi tulta suustaan. King of the Ring 1991:ssä syyskuussa Dragon kohtasi Ted DiBiasen, mutta ottelu päättyi ratkaisemattomana.

Summerslamissa Dragon otteli yhdessä British Bulldogin ja Texas Tornadon kanssa Warlordin, Herculesin ja Paul Roman joukkuetta vastaan. Ottelu oli hyvin vauhdikas sekä nopeuden että voiman puolesta ja suurimman osan ajasta vastustajajoukkue mukiloi Dragonia. He käyttivät ylivoimaa hyödykseen ja näytti jo ettei Dragon jaksaisi enää, kunnes sai lopulta vaihdon tehdyksi. Kun kaikki joukkueiden jäsenet ryntäsivät yhtä aikaa kehään, Dragon käytti kaaosta hyväkseen. Hän iski Romaa High Crossbodylla ja selätti tämän tuoden voiton joukkueelleen.

Summerslamin jälkeen Steamboat lähti WWE:stä. Hän palasi painimaan marraskuussa, kun Dustin Rhodes kutsui hänet parikseen WCW:iin ottelemaan Arn Andersonia ja Larry Zbyskoa vastaan. Anderson ja Zbysko olivat WCW:n joukkuemestareita, ja kun Rhodes ja Steamboat voittivat heidät, Steamboat valloitti jo seitsemännen kerran joukkuemaailmanmestaruuden.

Noustuaan kerralla WCW:n mestaruusluokkaan Steamboat halusi lisää menestystä ja yritti monta kertaa voittaa USA-mestaruuden Rick Rudelta. Kun hän ei onnistunut, hän otti tähtäimeensä Steve (myöh. Stone Cold) Austinin TV-mestaruuden. Monen yrityksen jälkeen Steamboat kukisti vihdoin Austinin ja voitti TV-mestaruuden syyskuussa 1992. Shane Douglasin kanssa Steamboat onnistui marraskuussa 1992 voittamaan joukkuemaailmanmestaruuden ennätyksellisen kahdeksannen kerran.

Pidettyään TV- ja joukkuemestaruutta, Steamboat pääsi huhtikuussa 1994 yrittämään toisen kerran maailmanmestaruutta - ja vastassa oli jälleen Ric Flair. Jälleen uudessa klassikkomatsissa Spring Stampedessa Steamboat onnistui saamaan Chicken Wing-otteen Flairille ja selättämään hänet. Mutta koska myös Steamboatin hartiat olivat samaan aikaan matossa, WCW:n johtaja Nick Bockwinkel julisti mestaruuden avoimeksi. Uusintaottelussa kaksi viikkoa myöhemmin Flair iski vahingossa (kerrankin!) Steamboatia vyön alle ja voitti mestaruuden itselleen.

Epäonnistuttuaan maailmanmestaruuden hankkimisessa Steamboat päätti vielä kerran otella USA:n mestaruudesta, jota silloin piti Steve Austin. Austin voitti hänet vielä Bash At The Beach 1994:ssä heinäkuussa, mutta elokuussa Steamboat voitti neljännen USA-mestaruutensa, kun hän kukisti Austinin Clash of the Champions XXVIII:ssä. Tuo voitti oli Steamboatin uran kunniakas päätös. Kuukautta myöhemmin hänen oli pakko luopua mestaruudesta Austin kanssa käymänsä ottelun aikana saamansa selkävamman vuoksi. Ricky Steamboat jäi eläkkeelle neljännen kerran ja tällä kertaa lopullisesti.

Steamboat teki kuitenkin vielä muutaman vierailun painin maailmaan. Kesäkuussa 2002 hän ilmaantui NWA:n uuden Total Nonstop Action-ohjelman debyyttiin. Steamboat esiintyi silloisen NWA:n maailmanmestarin Jeff Jarrettin rinnalla ja toimi silloin tällöin haastattelijana ja tuomarina. Tammikuussa 2003 hän tuomaroi Live Action Wrestlingissä Jarrettin ja B.G. Jamesin välisen mestaruusottelun, jonka Jarrett voitti.

Ricky "The Dragon" Steamboat jää painin historiaan ennätyksellisen monen mestaruuden pitäjänä ja Ric Flairin yhtenä vaarallisimpana ja varteenotettavimpana vastustajana. Nykyään Ricky Steamboat asuu Charlottessa, jossa hän johtaa omistamaansa salia. Steamboat-Flair feudilla on kuitenkin mahdollisuuksia jopa jatkua. Toisessa sukupolvessa kylläkin, sillä Steamboatin Richard-poika on jo otellut Flairin nuorempaa poikaa Reed Flairia vastaan.