BIG VAN VADER
	Oikea nimi: Leon White Kotipaikka: Denver, Colorado Syntymäaika: 14.5.1957 Pituus: 195 cm Paino: 194 kg Lopetusliike: Vader Bomb Ammattilais- debyytti: 1985 Entiset nimet: Leon "Bull Power" White, "Baby Bull" Leon White, Little Bull, Super Vader Uran kohokohdat:  3 x World Heavyweight Championship 1 x United States Championship 2 x AJPW Triple Crown

Päivitetty: 15.08.2005

Leon White pelasi amerikkalaista jalkapalloa Los Angeles Ramsissa viisi vuotta. Sen jälkeen hän kokeili nyrkkeilyä entisen raskaansarjan mestarin Mike Weaverin opastuksella. Mutta lopulta hän valitsi elämänurakseen wrestlingin ja aloitti Verne Gagnen American Wrestling Associationissa vuonna 1984. Hänen kouluttajanaan toimi Brad Rheingans, jonka avulla Vader omaksui voimallisen wrestling-tekniikan. Monen kuukauden ankaran treenin jälkeen hän debytoi AWA:ssa nimellä "Bull Power" Leon White ja sai lopulta mahdollisuuden sen maailmanmestaruuteen.

AWA:n mestarin Stan Hansenin voittaminen ei onnistunut mutta vuonna 1987 Vader järjesti shokin voittamalla Catch Wrestling Alliancen (CWA) raskaansarjan maailmanmestaruuden Otto Wanzilta, joka oli pitänyt vyötä vuodesta 1978 lähtien. Vader kiersi ympäri Yhdysvaltoja ja jopa Itävallassa ja Saksassa saakka puolustamassa mestaruuttaan kunnes Wanz voitti sen takaisin.

Vuoden 1987 lopulla New Japan Pro Wrestling tarjosi Vaderille sopimuksen ja siellä hän debytoi nimellä Big Van Vader. Hän käytti aluksi kasvot kokonaan peittävää maskia (joka myöhemmin vaihtui vain osittain peittäväksi nahkanaamariksi). Valtavalla koollaan ja ihmeellisellä nopeudellaan Vader nousi supertähdeksi Japanissa sekä yhdeksi NJPW:n legendaariseksi tähdeksi. Hän katkaisi jo kättelyssä joulukuussa 1987 Antonio Inokin yli neljä vuotta kestäneen tappiottoman voittoputken vajaa kolme minuuttia kestäneessä ottelussa. Ottelun tulos sai aikaan kapinan japanilasfanien keskuudessa ja Vaderin status Japanin monster-heelinä oli taattu. Vader pääsi vuoden 1988 lopussa jopa IWGP-maailmanmestaruuden finaaliin saakka kunnes lopulta kärsi tappion Tatsumi Fujinamille.

Tatsumi Fujinami kieltäytyi antamasta Vaderille titteliottelua. Mutta kun IWGP-mestaruus jäi avoimeksi, Vader lähti mukaan siitä järjestettyyn turnaukseen. Ensimmäisellä kierroksella hän voitti Masa Hiro Chonon ja semifinaalissa kosti Tatsumille suorastaan murskaamalla tämän. Finaalissa Vaderilla oli vastassaan Shinya Hashimoto ja kovan ottelun päätteeksi Vader voitti. Big Van Vader oli huhtikuussa 1989 noussut yhden kaikkien aikojen arvostetuimman painimestaruuden haltijaksi.

Big Van Vaderin mestaruuskausi jäi vain kuukauden mittaiseksi, kun venäläinen Salman Hashimikov voitti vyön. Mutta hän jatkoi murskalinjaansa NJPW:ssä ja elokuussa 1989 voitti IWGP-mestaruuden toistamiseen lyömällä Riki Choshun. Hän puolusti sitä menestyksekkäästi ja voitti jopa Wienissä, Itävallassa Otto Wanzilta samaan aikaan uudelleen CWA:n maailmanmestaruuden. Hän oli siis samaan aikaan kaksinkertainen maailmanmestari japanilaisessa ja eurooppalaisessa promootiossa.

Seuraavan vuoden aikana Big Van Vader risteili Japanin ja Saksan välillä puolustamassa kumpaakin mestaruuttaan. Ja yhä hän hamusi lisää menestystä. Marraskuussa 1989 hän kohtasi Meksikossa El Canekin titteliottelussa Universal Wrestling Associationin maailmanmestaruudesta. Jälleen hän voitti ja lisäsi UWA:n maailmanmestaruuden kokoelmiinsa. Vader oli nyt ensimmäinen painija, joka piti samanaikaisesti kolmea maailmanmestaruutta kolmella eri mantereelta.

Ilmiömäinen menestys ulkomailla kiinnitti vihdoin yhdysvaltalaisen WCW:n huomion. Heinäkuussa 1990 alkoi Vaderin pelottava valta Yhdysvalloissa. Great American Bashissä hän murskasi Tom Zenkin. Astuttuaan WCW:n palvelukseen Vader hävisi IWGP-mestaruuden Riki Choshulle. Seuraavaksi hän kohtasi vanhan vihollisensa Stan Hansenin. Vader-Hansen -ottelut muodostuivat yhdeksi wrestlingin legendaarisista feudeista, jossa kerran Vaderin silmä jopa muljahti pois kuopastaan mutta Vader jatkoi silti ottelua. Heidän viimeinen matsinsa helmikuun 1991 Wrestlewarissa päättyi molempien diskaukseen.

Joulukuussa 1990 Vader voitti CWA:n mestaruuden kolmannen kerran kukistamalla Mark Rambon Bremenissä, Saksassa. Tammikuussa 1991 hän voitti kolmannen kerran vielä IWGP:n mestaruudenkin kun voitti Tatsumi Fujinamin.

Luovuttuaan myös CWA:n ja UWA:n maailmanmestaruuksista Vader palasi vielä vähäksi aikaa NJPW:iin. Hän liittoutui vähäksi aikaa tagteamiksi Bam Bam Bigelowin kanssa ja voitti vielä CWA:n Intercontinental-mestaruuden Tatsumi Fujinamilta joulukuussa 1991. WCW:n Starrcade 1991:ssä Vader ja Mr. Hughes päihittivät Rick Steinerin ja Nightstalkerin.

Vuoden 1992 Vader aloitti WCW:n ja NJPW:n yhteisellä Super Show II:lla tammikuussa, jossa hän otteli kaksoisdiskaukseen El Giganten kanssa. Vader ja Bam Bam Bigelow voittivat maaliskuussa myös IWGP-joukkuemestaruuden. Mutta kun Lex Luger siirtyi WCW:stä WWE:iin helmikuussa 1992, Vader sai tilaisuutensa haastaa Sting WCW:n maailmanmestaruudesta. Yhdessä managerinsa Harley Racen kanssa Vader alkoi väijymään Stingiä ja hyökkäämään tämän kimppuun. Huhtikuussa 1992 Vader sai ensimmäisen mestaruusottelunsa mutta joutui diskatuksi, kun hän löi tuomaria. Sitä ennen hän oli ehtinyt lyödä Stingiltä kaksi kylkiluuta hajalle. Pahaksi onneksi Vader kärsi itse vakavan polvivamman ottelussaan Keiji Mutohin kanssa Japanissa. Tämän vuoksi hän ja Bam Bam Bigelow menettivät IWGP-joukkuemestaruutensa Steinerin veljeksille. Mutta heinäkuun 1992 Great American Bashiin Vader sai toisen tilaisuutensa Stingin WCW-maailmanmestaruudesta ja siellä hän selätti Stingin maanjäristyksen kaltaisen Powerbombin jälkeen. Vader teki voitollaan historiaa: hän oli nyt pitänyt neljää maailmanmestaruutta kolmella mantereella sekä lisäksi IWGP-joukkuemestaruutta.

Sting sai entisenä mestarina mahdollisuuden revanssiin mutta se jäi käyttämättä, kun hän joutui Jake "The Snake" Robertsin hyökkäyksen kohteeksi. Uudeksi, viime hetken haastajaksi tuli Ron Simmons, joka kaikkien yllätykseksi kukisti Vaderin elokuussa ja päätti tämän vain kolme viikkoa kestäneen mestaruuskauden. Vader sai oman mahdollisuutensa revanssiin mutta epäonnistui jatkuvasti oikuttelevan polven vuoksi. Polven takia hän hävisi otteluita myös Japanissa, jossa hänet kukistivat muun muassa Scott Norton ja Tony Halme.

Syksyllä 1992 Vader kävi läpi hankalan polvileikkauksen. Hän keskittyi painimisen sijasta telomaan tielleen osuvia haastajia. Joe Thurmanilta hän rikkoi selän, Nikita Koloffilta niskan ja Ron Simmonsilta olkapään. Vader lähti toivuttuaan mukaan King of Cable-turnaukseen. Hän voitti Tony Atlasin ja Dustin Rhodesin ja pääsi mukaan Starrcaden finaaliin. Starrcadessa hän kuitenkin hävisi turnauksen Stingille.

Mutta vuosi 1992 päättyi Vaderille hyvin, sillä kaksi päivää Starrcaden jälkeen hän viimeinkin voitti Ron Simmonsin ja nousi WCW:n maailmanmestariksi toisen kerran. Koko ottelun ajan Vader keskittyi Simmonsin arkaan olkapäähän ja ottelu päättyikin Vaderin Shoulderbreakeriin.

Sting aikoi edelleen kukistaa Vaderin ja ottaa tämän maailmanmestaruuden. Helmikuun 1993 Superbrawl III:ssa hän haastoi Vaderin Leather Strap-ottelussa. Vader voitti sen mutta Sting ruoski hänen selkänsä verille ja hänen korvavammansa vaati sairaalahoitoa. Siksi Vader oli alakynnessä kun WCW teki kiertueen Iso-Britanniaan. Maaliskuun 11. päivä hän hävisi Englannissa mestaruutensa Stingille. Mutta kun saavuttiin Dubliniin 17. päivä, Vader oli voitokas ja otti vyön takaisin. Euroopan-kiertueeseen päättyi toistaiseksi vihollisuus Stingin kanssa.

Stingin jälkeen Vaderin elämä ei kuitenkaan muuttunut yhtään helpommaksi, sillä hänen tielleen osui kaikista säännöistä piittaamaton Cactus Jack. Ensimmäistä kertaa Vader sai tuta Cactus Jackin otteet kun tämä huhtikuussa 1993 haastoi hänet tavallisessa WCW:n Saturday Night-televisiolähetyksessä. Jack ja Vader ottelivat todella rajun matsin. Vader nuiji Cactus Jackia niin pahasti, että tämä kärsi aivotärähdyksen, murtuneen nenän, molemmat silmät mustiksi ja 27 tikkiä kasvoihin. Mutta ottelun lopuksi Jack hyppäsi apronilta Somersaultin Vaderin päälle - ringsiden lattialle. Kokemansa tärskyn johdosta Vader hävisi ottelun uloslaskulla. Hurjistunut Vader halusi Jackin uudelleen kehään vain viikkoa myöhemmin ja tällä kertaa hän otti voiton uloslaskulla paiskattuaan Cactus Jackin areenan lattialle Powerbombilla.

Maailmanmestaruuden uudeksi haastajaksi tuli Davey Boy Smith, jonka Vader voitti diskauksella toukokuun 1993 Slamboreessa. Smith sai itselleen tukea Stingistä kun taas Vader otti kumppanikseen toisen Powerbomb-monsterin Sid Viciousin. Heinäkuun Beach Blastissa Smith ja Sting voittivat Vaderin ja Sidin mutta elokuun Clash of the Championsissa Vader säilytti mestaruutensa voittamalla Smithin, tällä kertaa puhtaasti.

Vihoittelu Smithin kanssa jatkui War Games-ottelussa syyskuun 1993 Fall Brawlissa. Vaderilla ja Sidillä oli tukenaan Harlem Heat (Booker T ja Stevie Ray) ja Smithin joukkueeseen kuuluivat Sting, Dustin Rhodes ja Shockmaster. Ikävä kyllä Vaderin joukkue hävisi ja lokakuun Halloween Havocissa Vader joutui puolustamaan mestaruuttaan Cactus Jackia vastaan, joka oli juuri palannut sairaslomalta. Heidän välilleen järjestettiin "Texas Death Match" ja Harley Race oli vakavasti huolissaan Vaderin puolesta. Hän aikoi varmistaa suojattinsa voiton. Ottelussa käytettiin ahkerasti tuoleja ja pöytiä ja molemmat miehet vuosivat runsaasti verta. Silloin Race tökkäsi Jackia sähkötainnuttimella eikä tämä pystynyt enää nousemaan ja Vader voitti ottelun.

Halloween Havocin jälkeen Vader osallistui WCW:n Battlebowliin marraskuussa. Battlebowl oli turnaus, jossa painijoita yhdisteltäisiin satunnaisesti joukkueiksi ja voittajajoukkueet etenisivät finaaliin itse Bowliin. Vader joutui omituisen paikan eteen kun hänen parikseen tuli Cactus Jack. Heidän vastustajikseen tulivat Charlie Norris ja Booker T. Kaksikko ei ollut unohtanut vanhoja kaunoja ja kävivät jatkuvasti myös toistensa kimppuun. Silti he onnistuivat voittamaan ja itse Bowlissa Vader oli hallitseva, voittaen lopulta koko PPV:n eliminoimalla Stingin.

Vader oli riitaantunut parinsa Sid Viciousin kanssa ja tästä tuli hänen maailmanmestaruutensa seuraava haastaja. Sid kuitenkin erotettiin syksyllä WCW:stä ja haastajaksi tuli Ric Flair. Marraskuussa 1993 Vader säilytti mestaruutensa hankkimalla Clash of the Championsissa itselleen diskauksen. Flair sai revanssin Starrcadeen ja vakuutti, että mikäli hänestä ei tule mestaria, hän vetäytyy wrestlingistä. Starrcade 1993:ssa Flair voitti Vaderin ja maailmanmestaruuden. Vaikka vuosi päättyi ikävästi, Vader oli ollut koko vuoden 1993 kiistaton wrestlingin ykkösnimi, joka piti WCW:n maailmanmestaruutta lähes kaikki vuoden vuorokaudet. Pro Wrestling Illustrated valitsikin hänet vuoden 1993 painijaksi.

Vuonna 1994 Vader jatkoi vihollisuuttaan Flairin kanssa. Superbrawl IV:ssä helmikuussa Vader haastoi Flairin titteliottelussa Thundercage-matsissa. Vierailevana tuomarina toimi Ray Traylor, joka WWE:ssä oli paininut nimellä Big Boss Man. Harley Race kahlitsi Traylorin käsiraudoilla häkkiin kun Flair piti Vaderia Figure Four Leglockissa. Tästä huolimatta Traylor sai julistettua Flairin voittajaksi, vaikka Vader ei luovuttanut.

Vader osallistui WCW:n European Cup-turnaukseen maaliskuussa. Hän kukisti ensin Paul Roman, sitten Cactus Jackin (legendaarisessa matsissa, jossa Jackin korva irtosi) ja vielä Flairinkin. Lopuksi hän kuitenkin hävisi turnauksen voittajalle Stingille. Palattuaan Yhdysvaltoihin Vader selvitti välinsä Traylorin kanssa ja selätti tämän huhtikuun Spring Stampedessa. Traylor otti uudeksi gimmickikseen Guardian Angel ja sai revanssin Vaderin kanssa heinäkuun Bash at the Beachissä mutta Guardian Angel diskattiin. Guardian Angelin kumppani Sting tuli auttamaan ja he molemmat kohtasivat Vaderin tasoitusmatsissa syyskuun Fall Brawlissa, missä Vader otti vakuuttavan voiton molemmista. Lopullisesti Vader päätti feudin Halloween Havocissa, missä hän jälleen selätti Guardian Angelin.

Voitot eivät tuoneet Vaderille ottelua maailmanmestaruudesta, jota nyt piti WCW:iin isolla rahalla hankittu Hulk Hogan. Hän oli samalla ehtinyt silti kartuttaa edelleen mestaruuskokoelmaansa voittamalla Tokiossa elokuussa 1994 Union of Wrestling Force Internationalin (UWFI) mestaruuden. Mutta jotta Vader pääsisi jälleen mestaruushaastajaksi Yhdysvalloissa, hän päätti napata ensin itselleen WCW:n USA-mestaruuden. Hän pääsi haastajaksi voittamalla Dustin Rhodesin ja sai Starrcade 1994:ään mestaruusottelun USA-mestari Jim Duggania vastaan. Dugganista ei ollut vastusta Vaderille, joka näin voitti ensimmäisen USA-mestaruutensa.

Vaderista tuli voiton myötä ykköshaastaja Hoganin maailmanmestaruudelle. Kun Hogan oli Starrcadessa säilyttänyt mestaruutensa Brutus Beefcakea vastaan, Vader meni puhumaan Hoganille ja varoitti, ettei tämä voinut enää vältellä häntä. Vader lähetti Hoganille varoituksen hyökkäämällä tämän kimppuun erään matsin jälkeen ja paiskasi Powerbombilla kanveesiin. Mutta Hogan osoitti oman voimansa nousemalla ylös ja heittämällä Vaderin ulos kehästä.

Helmikuussa 1995 Vader ja Hogan vihdoinkin kohtasivat mestaruusmatsissa Superbrawl V:ssä. Vader dominoi mestaria vahvasti ja nousi jopa ylös tämän Leg Dropista. Kun Vader oli tehnyt Hoganille Powerbombin, toinen tämän verivihollisista, Ric Flair juoksi kehään ja otti Hoganin Figure Four Leglockiin. Hogan oli vuonna 1994 pakottanut Flairin eläkkeelle Career vs. Title-matsissa ja koska Flair ei itse voinut painia, hän otti suojatikseen Vaderin riistääkseen Hoganilta maailmanmestaruuden. Flairin väliintulon vuoksi Vader diskattiin, mitä Vader alkoi kutsua termillä "Robbery of the decade" (Vuosikymmenen rosvous). Yhdessä Vader ja Flair vannoivat kukistavansa Hoganin ja olihan heillä yhteensä ennätykselliset 23 maailmanmestaruutta sanojensa tueksi.

Uusintaottelu maailmanmestarin ja USA-mestarin välille määrättiin maaliskuussa ensimmäiseen Uncensorediin. Vader ja Hogan kehuskelivat televisiossa lyövänsä Hoganin ja tämä koetti käydä heidän kimppuunsa. Kun Vader otteli Saturday Nightissa The Patriotin kanssa, Hogan hyökkäsi kehään Vaderin Powerbombin jälkeen ja alkoi piestä tätä nahkaremmillä. Hoganin manageri Jimmy Hart otti kiinni Flairin ja myös tämä sai remmistä. Siksi Uncensoredin mestaruusottelusta tehtiin Leather Strap-matsi, jossa ei olisi diskauksia.

Uncensoredissa Vader ja Flair kaappasivat Hartin, jotta tämä ei voisi auttaa Hogania. Hoganilla oli kuitenkin tukenaan Renegade mutta tämäkään ei voinut estää häntä lopulta jäämästä alakynteen. Flairin viha Hogania kohtaan sai silti yliotteen ja kun Vader oli voittamassa ottelun, Flair suostutteli häntä jatkamaan Hoganin telomista, minkä aikana Hoganin apujoukot järjestäytyivät ja Vader hävisi mestaruusottelunsa.

Turhautunut Vader alkoi kylvää kauhua WCW:ssä hyökkäämällä sekä painijoiden että tuomarien kimppuun. Rangaistukseksi WCW:n johtaja Nick Bockwinkel otti häneltä USA-mestaruuden pois huhtikuussa 1995. Ilman mestaruuttakin Vader sai vielä yhden mahdollisuuden Hogania vastaan heinäkuun Bash at the Beachin teräshäkkiottelussa. Hoganin ystävä, koripallotähti Dennis Rodman varmisti ettei kukaan päässyt sekaantumaan matsiin ja Hogan pääsi pakenemaan häkistä ja piti mestaruuden taas kerran. Ric Flair juoksi raivoamaan Vaderille, johon Vader vastasi hakkaamalla sekä Flairin että tämän kumppanin Arn Andersonin.

Vader haastoi Flairin ja Andersonin tasoitusotteluun ja onnistui voittamaan heidät elokuun 1995 Clash of the Champions XXXI:ssa. Samana iltana Vader osoitti muuttuneensa, kun hän muiden joukossa pelasti Hulk Hoganin Dungeon of Doom-stablen hyökkäykseltä. Kun Hogan aloitti sotansa Dungeonia vastaan, hän pyysi Vaderin kumppanikseen Fall Brawliin. Vader suostui mutta ei koskaan päässyt otteluun. Vain viikkoa myöhemmin hän joutui backstagella käsirysyyn WCW:n road agentin Paul Orndorffin kanssa (syynä olivat mahdollisesti erimielisyydet bookkauksessa). Orndorff iski Vaderia kunnolla, mistä aiheutui tappelu. Sen johdosta Vader sai potkut ja näin surkeasti päättyi hänen viisi vuotta kestänyt menestysuransa WCW:ssä. WCW toimi jopa niin mauttomasti, että käytti tapausta hyväkseen kerskumalla Vaderin mentyä WWE:iin, kuinka paljon kovempia WCW:n painijat olivat WWE:n ottelijoihin verrattuna.

Vader ei koskaan palannut WCW:iin mutta vuonna 1996 hän pääsi Wrestling Observerin Hall of Fameen ilmiömäisen uransa ansiosta. Hän piti taukoa kehistä jonkin aikaa, parannellakseen joitakin vanhoja vammoja. Tammikuussa 1996 hän teki debyyttinsä WWE:ssä managerinaan Jim Cornette. WWE mainosti Vaderin debyyttiä viikkokausia ennen Royal Rumblea ja hän oli yksi ennakkosuosikeista Rumblen voittajaksi. Vader oli oma brutaali itsensä ja kävi hurjasti muihin osanottajiin kiinni. Hän joutui kuitenkin eliminoiduksi ja raivoissaan palasi kehään tyhjentäen sen.

Royal Rumblessa Vader aloitti vihanpidon toisen superraskassarjalaisen Yokozunan kanssa, vaikka molemmat kuuluivatkin Cornetten talliin. Rumblen jälkeisessä RAW'ssa Vader murskasi Savio Vegan ja pari tuomaria ennen kuin johtaja Gorilla Monsoon nousi kehään. Vader ei tuttuun tyyliinsä piitannut auktoriteeteista ja tyrmäsi Monsoonin Vader Bombilla. Tämän vuoksi hänet hyllytettiin - osana storylinea, jonka aikana Vader meni leikkaukseen, jossa korjattiin hänen olkapäävammansa.

Vader palasi helmikuussa In Your House 6:een, kun Cornette oli luvannut hänen tekevän "vaikutuksen" sinä iltana. Niin hän myös teki, hyökkäämällä kehään Yokozunan ja British Bulldogin ottelun aikana juuri kun Yokozuna oli ottamassa selätyksen Bulldogista. Vader hakkasi Yokozunan, kahlitsi tämän käsiraudoista kiinni kehään ja takoi tätä lisää. Wrestlemania XII:ssa Vader sai tuekseen Owen Hartin ja Bulldogin (jonka hän tunsi WCW:ssä nimellä Davey Boy Smith). Kolmikko otteli Jake Robertsin, Ahmed Johnsonin ja Yokozunan joukkuetta vastaan ja Vaderin joukkue otti vaikuttavan voiton.

In Your House 7:ssä Vader voitti Razor Ramonin (Scott Hall) ja tämän jälkeen päätti sotansa Yokozunan kanssa voittamalla tämän IYH 8:ssa toukokuussa. Seuraavaksi hän lähti mukaan vuoden 1996 King of the Ring-turnaukseen. Saaden vähän apua Goldustilta (Dustin Rhodes WCW:ssä), Vader voitti Ahmed Johnsonin ja pääsi mukaan turnaukseen. Vader oli yksi voittajasuosikeista mutta kun hän otteli semifinaalissa Jake Robertsin kanssa, hän väisti tämän DDT:n tyrkkäämällä tuomarin Robertsia päin. Tämän teon vuoksi Vader diskattiin ja Roberts eteni finaaliin (itse kruunun voitti Steve Austin). Taas sivulliset saivat kokea Vaderin vihan, kun hän hyökkäsi kehään WWE:n maailmanmestarin Shawn Michaelsin puolustaessa mestaruutta British Bulldogia vastaan. Michaels oli juuri voittanut matsin kun Vader alkoi hakkaamaan häntä.

Sota Vaderin ja Michaelsin välillä leimahti liekkeihin. In Your House 9:ssä heinäkuussa 1996 tuttu Vaderin, Owen Hartin ja Bulldogin joukkue oli taas menestyksekäs kun he kukistivat Michaelsin, Johnsonin ja Sycho Sidin - jälleen yksi vanha tuttu, WCW:n Sid Vicious. Ottelussa Vader selätti maailmanmestari Michaelsin ja sai ensimmäisen mahdollisuutensa WWE:n maailmanmestaruuteen Summerslamissa. Michaels käytti kaikki keinonsa pitääkseen vyönsä ja hävisi ensin uloslaskulla ja sitten diskauksella. Koska vyö ei niillä keinoin voinut vaihtua, Cornette vaati kummallakin kerralla matsin aloitettavaksi uudelleen mutta lopuksi Michaelsin onnistui selättää Vader ja pitää mestaruus.

Vader vaati uusintaottelua mutta mestaruudennälässä kitui myös Sycho Sid ja ykköshaastajan valitsemiseksi WWE järjesti heidän välilleen ottelun In Your House 11:een. Nyt voitiin vihdoinkin käydä päätökseen kolme vuotta aiemmin keskeytynyt välienselvittely mutta valitettavasti Vaderin kannalta Sidin onnistui ottaa voitto ja lopuksi myös maailmanmestaruus selättämällä Michaels Survivor Seriesissä.

Sidin jälkeen Vaderin tielle osui Undertaker. Superstarsin televisiolähetyksessä Undertaker tyrmäsi Jim Cornetten Tombstonella. Vader, joka jäi ilman manageria, kohtasi Undertakerin tammikuun 1997:n Royal Rumblessa. Sen aikana Undertakerin entinen manageri Paul Bearer saapui Vaderin avuksi. Bearer iski Undertakeria päähän tämän uurnalla, jolloin Vader sai helpon selätyksen. Myöhemmin Vader osallistui myös itse Rumbleen mutta hän joutui siinä Steve Austinin laittoman eliminoinnin kohteeksi, sillä Austin oli aiemmin jo eliminoitu.

Rumblen kiistanalaisen tuloksen vuoksi Vader pääsi jälleen mukaan mestaruustaistoon helmikuun 1997 Final Fouriin. Siinä kohtasivat toisensa neliottelussa Bret Hart, Austin, Undertaker ja Vader. Lopulta mestaruuden voitti Hart. Vader puolestaan kärsi Final Fourissa silmävamman mutta jatkoi silti WWE:ssä. Turnauksessa WWE:n uudesta Euroopan-mestaruudesta Vader voitti ensin Rocky Maivian mutta hävisi sitten British Bulldogille, joka lopuksi voitti myös vyön.

Paul Bearer sai suostuteltua Vaderin ja ennen Cactus Jackinä tunnetun Mankindin tagteamiksi ja tavoittelemaan WWE:n joukkuemestaruutta. Mutta heidän Wrestlemania XIII:n joukkuemestaruusottelunsa Owen Hartia ja Bulldogia vastaan oli täysi fiasko: Vader ja Mankind hakkasivat WCW:n tyyliin toisiaan vähintään yhtä innokkaasti kuin haastajiaan. Lopuksi molemmat joukkueet laskettiin ulos ja mestarit pitivät vyönsä.

Huhtikuussa 1997 Vader osallistui WWE:n Kuwaiti Cup-turnaukseen. Hän voitti ensin Bart Gunnin ja sitten Freddie Joe Floydin mutta hävisi lopuksi Owen Hartille. Hän tuli kuitenkin kuuluisaksi raivokohtauksestaan Kuwaitin kehien ulkopuolella. Vader ja Undertaker vierailivat kiertueen aikana Good Morning Kuwait-ohjelmassa. TV-ohjelman isännän Bassam Al Othamin kysyessä Vaderilta, oliko wrestling näyttelyä, Vader sai raivokohtauksen. Hän tarrasi Bassamia solmiosta, kirosi tätä ja työnsi tämän raivoisasti päin ohjelman lavasteita. Hän sanoi toimineensa painijoiden puolesta Bassamin loukkaavan kysymyksen johdosta. Kuwaitin viranomaiset pidättivät Vaderin syytettynä päällekarkauksesta sekä siivottomasta kielenkäytöstä ja pitivät häntä maassa viikon verran. Lopulta hänet päästettiin Yhdysvaltoihin oikeudenkäyntiä varten. Vader sai 200 dollaria sakkoja ja varoituksen.

WWE keksi käyttää Vaderin tempausta juonikuviossaan. Kun Vader oli eräässä RAW'ssa lopettanut matsinsa, Jim Ross tuli haastattelemaan häntä. Vader sai uuden "raivokohtauksen" ja aikoi hakata Rossin, kunnes Ken Shamrock juoksi kehään ja pelasti Rossin tekemällä Belly to Belly Suplexin Vaderille. Mutta Bassam Al Otham ei ollut mielissään WWE:n tempusta. Hän nosti yhtiötä vastaan oikeusjutun hänen mukilointinsa käyttämisestä televisiossa. WWE kuitenkin lopulta sopi Bassamin kanssa syytteistä luopumisesta huomattavasta rahasummasta.

Vader ja Shamrock kohtasivat toisensa toukokuun 1997 A Cold Day in Hell-PPV:ssä. Ottelu oli No Holds Barred, jossa Vader pääsi näyttämään tuhoamisvimmaansa - kehän sisäpuolella tällä kertaa. Mutta myös Shamrock osoittautui hurjaksi taistelijaksi joka lopulta voitti Vaderin. Shamrock pieksi hänet niin pahasti, että Vaderin nenä murtui neljästä kohtaa eikä hän jalkavammojensa takia päässyt liikkumaan useaan päivään.

Kun WWE käynnisti turnauksen joukkuemestaruudesta, Vader ja Undertaker liittoutuivat tagteamiksi kulta tavoitteenaan. He kuitenkin hävisivät jo ensi kierroksella Faarooqille ja D'Lo Brownille. Heinäkuun 1997 Canadian Stampedessa Vader sai maailmanmestaruusottelun Undertakeria vastaan mutta hävisi Takerin tehtyä hänelle Tombstonen - vaikuttava suoritus Vaderin kokoon nähden. Voitettuaan syyskuussa Owen Hartin, Vader sai vähän korvausta Shamrockilta kun voitti tämän "Ultimate Rules"-matsissa Fall Spectacularissa.

Oltuaan heel pitkän aikaa, oli Vaderilla edessä faceturn syksyllä 1997. Kun hän paini RAW'ssa The Patriotia vastaan, Patriotin onnistui voittaa. Ottelua oli saapunut katsomaan myös Bret Hart. Kun häviöstään vihainen Vader mukiloi Patriotin kehässä, Hart kiipesi kehään ja peitti Patriotin Kanadan lipulla. Vader ei tästä pitänyt vaan hajotti lipun ja aloitti tappelun Hartin kanssa. Koko Hart Foundation hyökkäsi kehään ja alkoi hakkaamaan Vaderia mutta Patriot pelasti hänet. Sama toistui Friday Night's Main Eventissä, kun Vader otteli Hartia vastaan. Hart Foundationin hyökättyä kehään Patriot saapui jälleen hätiin.

Patriot otteli Ground Zerossa mestaruusottelua Bret Hartia vastaan maailmanmestaruudesta. Kun British Bulldog saapui auttamaan Hartia, Vader esti häntä ja paiskasi Hartin portaisiin. Badd Bloodissa 1997 Vader ja Patriot kohtasivat joukkuematsissa Hartin ja Bulldogin lippumatsissa mutta kanadalaiset korjasivat siinä voiton.

Patriotin loukkaannuttua Vader johti vuoden 1997 Survivor Seriesissä USA:n joukkuetta kanadalaisia vastaan. Hänen joukkueeseensa kuuluivat Marc Mero, Steve Blackman ja Goldust. Kun Goldust kieltäytyi tekemästä vaihtoa kehään, Vader suuttui ja työnsi hänet sinne. Goldust poistui paikalta ja Vader joutui kanadalaisten eliminoimaksi. Nämä voittivat British Bulldogin oltua lopulta ainoa jäljellejäänyt.

Seuraavan illan RAW'ssa Vader meni kysymään Goldustilta tämän käytöksestä. Goldust vastasi välttelevästi murtaneensa kätensä mutta Vader ei uskonut ja paiskasi Goldustin kanveesiin Powerbombilla. Kun Vader myöhemmin halusi kohdata Goldustin ottelussa, tämä saapui paikalle sairaanhoitajan kärräämänä. Mutta äkkiä sairaanhoitaja, joka osoittautui Luna Vachoniksi, heitti alkoholia Vaderin kasvoille. Vader sai löylytyksen Goldustilta ja Vachonilta.

Hiukan ennen joulua Goldust omalaatuiseen tapaansa saapui kehään joulukuuseksi pukeutuneena lukemaan runoa. Äkkiä kuitenkin kehään saapui Joulupukki, joka tyrmäsi Goldustin lahjasäkillään. Vatsakas pukki osoittautui tietysti Vaderiksi. Heidän ottelunsa käytiin vuoden 1998 Royal Rumblessa, jossa Vader sai perille Vader Bombin siitäkin huolimatta, että Vachon riippui hänen selässään.

Rumblen jälkeen Vaderia vastaan hyökkäsi erään matsin aikana Undertakerin veli Kane, joka veljensä tapaan teki hänelle Tombstonen. Vader kosti hyökkäämällä Kanen matsin aikana tämän kimppuun palosammuttimella. Kane ja Vader ottelivat helmikuussa 1998 No Way Outissa, jossa Kane selätti Vaderin. Voiton jälkeenkin Kane jatkoi hyökkäystään ja Vader kannettiin pois. Hänen piti pysytellä jonkin aikaa poissa sairaslomalla ja hänen vanhoja vammojaan paranneltiin leikkauksella.

Vader toipui hyvin ja palasi Unforgivenissa, jossa Kane otteli Inferno-matsia veljeään Undertakeria vastaan. Kane oli pakenemassa liekkien täyttämästä kehästä, kun sai kimppuunsa Vaderin. Vader ahdisti Kanen takaisin kehään, jossa Kane lopulta kärsi tappion. Vader otteli ensimmäisen paluun jälkeisen matsinsa toukokuussa 1998 RAW'ssa ja voitti Barry Windhamin. Ottelun jälkeen paljastettiin, että Over the Edgessä Vader kohtaisi Kanen matsissa, jossa häviäjä joutuisi luopumaan maskistaan.

Maskiottelun hävisi lopulta Vader, jonka itsetunto laski selvästi häviön jälkeen. Kesäkuussa Mark Henry tuhosi hänen mahdollisuutensa edetä King of the Ring-turnaukseen, kun auttoi liittolaistaan Rockia voittamaan Vaderin karsintamatsissa. Myöhemmin illan aikana Vader kosti Henrylle hakkaamalla tämän. Viikon kuluttua Vader varmisti Henryn häviön tämän omassa KOTR-karsintaottelussa auttamalla Ken Shamrockin etenemään - Shamrock voitti myöhemmin koko turnauksen. Itse King of the Ringissäkin Henry sai Vaderin kimppuunsa otellessaan X-Pacin kanssa.

Henry ja Vader ottelivat keskenään Fully Loadedissa, jossa Henry nappasi voiton. Kun Vader otteli RAW'ssa Bradshawin kanssa, Kane ja tämän kumppani Mankind keskeyttivät matsin. Kane teki jälleen Vaderille Tombstonen ja Mankind hoiteli Bradshawnin Mandible Clawilla. Vaderin asenne alkoi jälleen muuttua heelimpään suuntaan.

Elokuun alussa Vaderilla oli RAW'ssa ottelu Godfatherin kanssa. Mutta Godfather tarjosi Vaderille ottelun sijasta kolmea parasta naisseuralaistaan. Vader valitsi naiset ja jätti matsin sikseen. Vader alkoi liittoutua äskettäin kohtaamansa Bradshawin kanssa ja Sunday Night Heatissä he kohtasivat DOA:n. Heidän tiiminsä ei toiminut kovin hyvin kun Vader vahingossa iski pariaan Clotheslinella. Bradshaw vastasi omalla iskullaan, jolloin Vader joutui selätetyksi. He alkoivat häviön jälkeen tappelemaan keskenään. Summerslamissa Vader ja Bradshaw kohtasivat vielä yhdessä Skullin ja Eight Ballin (Harrisin veljekset) mutta hävisivät taas.

Kun Vader RAW'ssa otteli Val Venisin kanssa, Bradshaw saapui paikalle Kanen ja Undertakerin kanssa, jotka hakkasivat niin Vaderin kuin Venisinkin. Vader kosti hakkaamalla Bradshawin Sunday Night Heatissä.

Vaderin terveys alkoi horjua ja kuntoharjoitustensa vuoksi hän joutui jättämään väliin WWE:n house show-tilaisuuksia. Hän palasi RAW'ssa ottamalla Vader Bombilla vakuuttavan voiton Goldustista, joka nyt paini oikealla nimellään Dustin Runnels. Syyskuussa 1998 hän kohtasi Breakdownissa Bradshawin No Holds Barred-matsissa. Bradshaw nousi ylös Vader Bombista ja otti voiton kahden Clotheslinen jälkeen.

Pian Breakdownin jälkeen WWE päätti sopimuksensa Vaderin kanssa. Hänellä ja WWE:llä oli ollut pitkään kiistoja painosta ja WWE oli käskenyt Vaderin pudottaa painoaan. Mutta koska hänen painonsa päinvastoin kasvoi ja riskit kehässä lisääntyivät, WWE lopetti sopimuksen. Vader kävi viimeisen ottelunsa RAW'ssa lokakuun 1998 alussa Marc Meroa vastaan. Mero käytti seuralaistaan Jackietä useaan otteeseen ihmiskilpenä ja Jackie myös häiritsi ottelua jatkuvasti. Hänen turvinsa Mero iski Vaderia vyön alle ja otti voiton Shooting Star Pressin jälkeen. Näin nolosti siis päättyi Vaderin ura WWE:ssä, kun se WCW:ssäkin oli päättynyt ikävissä merkeissä.

WWE:n jälkeen Paul Heyman esitti tarjouksen Vaderille saapua töihin Extreme Championship Wrestlingiin. Vader oli halukas sopimukseen mutta päätti toisin, kun sai tietää Heymanin haluavan hänen heti hävitä ECW:n maailmanmestarille Tazile. Siksi Vader lähti jälleen kerran Japaniin, tällä kertaa All Japan Pro Wrestlingiin.

Tiimi Stan Hansen ja Vader osoittautui murskaavaksi AJPW:ssä. He etenivät joukkuemestaruuden finaaliin saakka mutta hävisivät joulukuussa 1998 Kenta Kobashille ja Jun Akiyamalle. Vader jatkoi vihanpitoaan Kobashin kanssa ja voitti tämän tammikuussa 1999. Voiton ansiosta Vader nousi AJPW:n Triple Crown-mestaruuden ykköshaastajaksi. Ja maaliskuussa 1999 Budokanilla Vader kukisti Akira Tauen ottelussa avoimesta mestaruudesta. Vaderista tuli kaikkien aikojen ensimmäinen painija, joka oli urallaan voittanut sekä AJPW:n että NJPW:n mestaruudet.

Huhtikuussa 1999 Vader voitti Champion Carnivalin finaalissa Kobashin. Mutta vain muutaman viikon kuluttua hän hävisi Triple Crown-mestaruuden Mitsuharu Misawalle. Tämän jälkeen Vaderilla oli taas jonkin verran otteluvammoja mutta voitti Triple Crownin takaisin lokakuussa 1999.

Pitäessään AJPW:n suurinta mestaruutta, Vader valloitti "Dr. Death" Steve Williamsin kanssa myös AJPW:n joukkuemestaruuden helmikuussa 2000, kun he voittivat Kobashin ja Jun Akiyaman. Ikävä kyllä Kobashi voitti Vaderilta Triple Crownin vain viikon kuluttua, tyrmättyään hänet räjähtävällä Lariatilla. Vuoden 2000 Champion Carnivalin voittokin meni Vaderilta sivu suun, kun hän hävisi Mitsu Misawalle. Jonkin aikaa Vader puolusti Williamsin kanssa joukkuemestaruutta mutta lopulta heidän piti luopua niistä itse, kun Vaderin olkapäävamma pakotti hänet sivuun AJPW:stä.

Toivuttuaan ottelukuntoon Vader oli valmis valloittamaan jälleen uuden federaation. Vuoden 2000 lopulla hän debytoi uudemmassa japanilaisessa painiyhteisössä NOAH:ssa. Siellä Vader törmäsi jälleen vanhaan tuttuunsa Mitsuharu Misawaan, joka myös oli liittynyt federaatioon. Joulukuun 2000 Great Voyagessa Vader hävisi heidän ottelunsa. Seuraavan vuoden ajan Vader oli NOAH:n vakituinen monsteri ja hän lisäsi myös kultakokoelmaansa, kun hän Too Cold Scorpion kanssa nousi lokakuussa 2001 ensimmäisiksi NOAH GHC-joukkuemestareiksi. He säilyttivät mestaruutensa kuukauden ajan ennen kuin Misawa ja Yoshinari Ogawa veivät sen. Vader pysytteli NOAH:ssa vielä koko vuoden 2002 mutta ei voittanut enempää mestaruuksia.

Helmikuussa 2003 Vader palasi Yhdysvaltoihin ja debytoi NWA:n uudessa ohjelmassa, Total Nonstop Actionissa. Kun Vince Russon joukot hyökkäsivät Dusty Rhodesia vastaan, Vader pelasti Dustyn. Dusty haastoi Russon etujoukon Harrisin veljekset joukkuematsiin itsensä ja Vaderin kanssa. Russon joukkoihin kuuluva Sonny Siaki sekaantui matsiin mutta sai maistaa Vader Bombia, jolloin tuomari diskasi Harrisit.

Hyvin pian Vader kuitenkin palasi jälleen Japaniin. Hän on paininut siellä siitä lähtien, esiintyen muun muassa Zero-Onessa ja AJPW:ssa. Vuoden 2004 alussa hän solmi Priden kanssa sopimuksen kuudesta ottelusta, saaden palkkiona peräti 400 000 dollaria.

Vader on saavuttanut wrestling-urallaan lähes kaiken mitä siinä saavutettavissa on. Hän oli 1990-luvulla maailman tunnetuimpia, arvostetuimpia, parhaimpia - ja pelätyimpiä ottelijoita. Hänen urallaan on ollut niin nousua kuin laskuakin mutta hän on noussut huipulle federaatiosta, ajasta ja mantereesta riippumatta.

Kirjoittanut Vili Lehtoranta