|
Pituus: 188 cm
Virgil aloitti AWA:ssa, jossa hän paini nimellä "Soul Train" Jones, ja jossa hän itse asiassa pärjäsi oikein hyvin. Vuonna 1987 hän voitti Big Bubbalta International Heavyweight-mestaruuden ja piti sitä neljä kuukautta, ennenkuin hävisi sen Chick Donovanille. Hän voitti myös Southern Tag-Team -mestaruuden Rocky Johnsonin kanssa. AWA:n Southern-mestaruusturnauksessa helmikuussa 1987 hän voitti ensin Tommy Richin ja sitten Hunterin, ennen kuin hävisi Goliathille. WWE:ssä Virgil aloitti Million Dollar Man Ted DiBiasen jonkinlaisena orjan ja henkivartijan välimuotona. DiBiase kohteli häntä äärimmäisen huonosti ja siksi Virgil Roddy Piperin rohkaisemana kääntyi DiBiasea vastaan. Näistä kahdesta tuli viholliset ja otteluissa Virgil tavallisimmin veti lyhyemmän korren. Yhtä kaikki fanit olivat altavastaajan puolella ja Virgil sai jatkuvasti suosionosoituksia yleisöltä. Ensimmäisessä PPV:ssään lokakuun 1988 King of the Ring-turnauksessa Virgil hävisi ensimmäisellä kierroksella Randy Savagelle. Hänen "isäntänsä" DiBiase voitti kuninkuuden. Myös marraskuussa järjestetyssä Saturday Night's Main Event 18:ssa Virgil hävisi, tällä kertaa Herculekselle.
Kun Hollywood Hogan ja Kevin Nash yhdistivät nWo:n parhaimmiston nWo Wolfpaciksi vuoden 1999 alussa, Virgil jätettiin nWo:n B-tiimiin (valkoisiin) ja hän yritti tulla tiimin johtajaksi. Tästä johtuen hän joutui taistelemaan muun muassa Stevie Rayn kanssa. Esimerkiksi Uncensoredissa Stevie Ray voitti hänet Harlem Street-ottelussa. Kiista B-tiimin johtajuudesta ratkaistiin eräässä Nitrossa järjestetyssä Battle Royalissa, jonka Stevie Ray voitti, voittaen samalla ryhmän johtajuuden.
Siitä lähtien Virgil paini itsenäisissä painifederaatioissa, muun muassa ECW:ssä. Hän otteli myös WWA:ssa, jossa osallistui kahteen PPV:hin: kesäkuussa 2002 Quincy Showssa hän yhdessä Tren ja K-Kwikin kanssa voitti Brooklyn Bomberin, Purty Kittyn ja Hilariousin muodostaman joukkueen. Elokuun New Bedford Showssa hän voitti kaksintaistelussa Purty Kittyn. Virgil jatkaa edelleen pienten promootioiden parissa. Viimeksi hän otteli WPW:n Lincoln City Showssa huhtikuussa 2003, jolloin hän otteli kaksoisdiskaukseen Honky Tonk Manin kanssa. |
Esittelyt
» Bam Bam Bigelow
» Billy Graham
» Bobby Lashley
» Boogeyman
» Booker T
» Bret Hart
» Chris Benoit
» David Arquette
» David Flair
» Dennis Rodman
» Diamond Dallas Page
» Dino Bravo
» Doink The Clown
» El Gigante
» Eric Bischoff
» Goldberg
» Great Muta
» Heidenreich
» Kane
» Ken Kennedy
» Kenzo Suzuki
» Kevin Nash
» Lex Luger
» Mark Henry
» Mideon
» Mike Rotunda
» Nailz
» Nathan Jones
» New Jack
» Prince Iaukea
» Rafael Halperin
» Ricky Steamboat
» Roddy Piper
» Scott Steiner
» Shane Douglas
» Shark Boy
» Sting
» Super J
» Sycho Sid
» Tatanka
» Ted DiBiase
» Triple H
» Ultimate Warrior
» Undertaker
» Vader
» Virgil
» Viscera
» Yokozuna







VIRGIL
Virgil on painimaailman malliesimerkki jobberista eli painijasta, jonka tarkoitus on lähinnä toimia esiintyönnettävien (push) supertähtien astinlautana näiden tiellä voittoihin. Virgil kävi myös läpi henkilökohtaisen tuskien taipaleen vain päästäkseen mukaan painibisnekseen.
1991 Virgil saavutti vihdoin menestystä. Royal Rumblessa hän voitti DiBiase parinaan Dusty ja Dustin Rhodesin. Ja Wrestlemania VII:ssä Virgil voitti DiBiasen, tosin uloslaskulla. Tähtihetki tuli saman vuoden Summerslamissa, jolloin hän voitti entiseltä isännältään Million Dollar Beltin. Survivor Seriesissä Virgil sai rinnalleen legendat Davey Boy Smithin, Roddy Piperin ja Bret Hartin. Nelikko taisteli eliminointimatsin Ric Flairia, DiBiasea, Warlordia ja Mountieta vastaan (ottelun voitti Flair). Virgil pääsi parrasvaloihin jopa Wrestlemaniassa, kun WM VIII:ssa hän, Jim Duggan, Sergeant Slaughter ja Big Boss Man liittoutuivat ja voittivat Nasty Boysien, Mountien ja Repo Manin muodostaman joukkueen. Tämän jälkeen hänestä tuli WWE:n ykkösjobberi, joka joutui murskatuksi muun muassa Yokozunan, Nailzin ja Ludvig Borgan toimesta.
Virgil siirtyi WCW:iin yhdessä DiBiasen kanssa vuoden 1996 paikkeilla, ja aloitti jälleen jobberina. Hän liittyi myöhemmin nWo:iin nimellä Vincent ja tuli nWo:n turvallisuuspäälliköksi, vaikka häntä pidettiinkin Hollywood Hoganin johtaman joukkion heikoimpana lenkkinä. Hän oli itse asiassa edelleen jobberi, joka paini "hyviksiä" (face) vastaan. Hänen tähtihetkensä WCW:ssä tuli Starrcadessa 1997, jolloin Vincent, Randy Savage ja Scott Norton voittivat Ray Traylorin ja Steinerin veljekset.
Virgil tunnusti häviönsä ja antoi tukensa Stevie Raylle. Hän pysytteli nWo:ssa siitä edespäin taka-alalla, kunnes nWo:n B-tiimi hajosi. Hän tuli kuitenkin vielä takaisin WCW:iin ja liittoutui Curt Hennigin kanssa. Virgil autteli Hennigin West Texas Rednecks-tiimiä, kunnes hänen sopimuksensa WCW:n kanssa päättyi.
Ota yhteyttä
Aseta kotisivuksi
Lisää kirjanmerkkeihin