ULTIMATE WARRIOR

Pituus: 190 cm
Paino: 117 kg
Oikea nimi: Jim Warrior
Syntynyt: 16.6.1959
Kotikaupunki: Scottsdale, Arizona
Ammattilaisdebyytti: 1985
Lopetusliike: Gorilla Press Slam, Warrior Splash
Kotisivu: http://www.ultimatewarrior.com

Päivitetty 11.11.2004

Jim Warrior on syntyjään James Brian Hellwig. Hän debytoi wrestlingissä vuonna 1985, jolloin hän aloitti Power Team USA:ssa. Siellä hänen yhtenä kumppaninaan oli Steve "Flash" Borden (myöh. Sting) ja heihin kiinnitti huomionsa Red Bastein, joka oli entinen AWA:n mestari. Bastein toi Hellwigin ja Bordenin Memphisiin ottelemaan Freedom Fighters-nimisenä tagteamina.

Uudet tulokkaat joutuivat vanhan kaartin syrjinnän kohteeksi ja Eddie Gilbertin avustuksella he lähtivät ottelemaan Mid-Southiin. Toukokuussa 1986 Hellwig ja Sting osallistuivat UWF:n mestaruusturnaukseen. Hellwig hävisi jo ensi kierroksella Ted DiBiaselle ja Sting puolestaan Kamalalle. Tämän jälkeen tagteam hajosi ja Hellwig lähti painimaan Fritz Von Erichin World Class Championship Wrestlingiin.

WCCW:ssä Hellwigin nimeksi tuli Dingo Warrior. Hän oli heel ja hänen managerinaan toimi Percy Pringle - paremmin tunnettu myöhemmin Undertakerin manageri Paul Bearerina. Kerry Von Erich päätti kuitenkin tehdä Warriorista facen ja eräässä kuuden miehen joukkuematsissa Dingo Warrior joutui kumppaniensa pettämäksi. Turnin jälkeen hän osallistui turnaukseen WCCW:n Texasin raskaansarjan mestaruudesta mutta hävisi Bob Bradleylle. Kolme viikkoa myöhemmin Dingo Warrior sai mestaruusottelun Bradleytä vastaan ja tuon ottelun hän voitti ja nousi Texasin mestariksi.

Dingo Warrior pysyi mestarina neljä kuukautta ja herätti WWE:n Vince McMahonin huomion. Hän tuli WWE:iin vuoden 1987 jälkipuoliskolla ja otti nimekseen Ultimate Warrior. Hän ryhtyi vihoittelemaan Bobby Heenanin manageroimien vihattujen painijoiden kanssa. Mutta ura uudessa promootiossa alkoi onnettomasti. Otellessaan Harley Racea vastaan Warriorin nilkka vaurioitui pahasti ja hän joutui olemaan poissa kehistä pitkän aikaa.

Ultimate Warrior palasi ensimmäiseen Royal Rumbleen, johon hän lähti hyvällä numerolla 18 (ensimmäinen Rumblessa oli vain 20 painijaa). Rumblen voitti Jim Duggan mutta vasta sen jälkeen Ultimate Warriorin suosio alkoi todella nousta. Hänen vihollisekseen tuli Hercules Hernandez, jonka kanssa Warrior määrättiin ottelemaan Wrestlemania IV:ssä. Siellä hän käänsi Hernandezin Full Nelsonin ja selätti tämän. Suosio vain kasvoi kun hän voitti vihatun Heenanin heinäkuun 1988 Wrestlefestissä "Loser Wears a Weasel suit"-matsissa. Nolattu Heenan joutui siitä lähtien useasti kuuntelemaan yleisön voimakkaita "Weasel"-huutoja.

Fanisuosion myötä McMahon nimitti Warriorin Honky Tonk Manin Intercontinental-mestaruuden haastajaksi, kun Ron Bass rusikoi alkuperäisen haastajan Brutus Beefcaken ottelukelvottomaan kuntoon. Summerslamissa Madison Square Gardenilla Honky Tonk Man hehkui voitonvarmuutta ja käski lähettämään kehään kenet tahansa, kuka haluaisi otella IC-mestaruudesta. Warrior yllätti Honkyn täysin ja selätti tämän alle minuutissa.

Aluksi Warrior joutui puolustamaan mestaruuttaan Honky Tonk Mania vastaan. Heidän kohtaamisissaan Warrior veti aina pitemmän korren - vaikka kerran Honkyn onnistui murskata kitara hänen kalloonsa. Seuraavaksi haastajaksi nousi "Ravishing" Rick Rude, jonka kanssa Warrior kävi yhden tunnerikkaimman sotansa. Royal Rumble 1989:ssä Warrior kilpaili Ruden kanssa Super Posedown Challengessa, jossa yleisö sai huudoillaan valita parhaimman vartalon omaavan painijan. Warrior tietysti yleisösuosikkina voitti ja vihainen Rude hakkasi Warriorin. Bobby Heenanin manageroima Rude sai IC-mestaruusottelun Wrestlemania V:een.

Odotellessaan Wrestlemaniaa Warrior haastoi WWE:n mestarin Randy Savagen lukuisissa house show-tilaisuuksissa mutta kahden mestaruuden yhdistäminen jäi (vielä tässä vaiheessa) haaveeksi. Ruden ja Warriorin ottelu Wrestlemaniassa oli valtavan jännityksen kohteena ja kymmenen minuutin taistelun jälkeen Warrior oli jo hakemassa ratkaisua. Mutta koettaessaan paiskata Rudelle Suplexin, Heenan tönäisi Warriorin köysiltä. Rude teki nopean selätyksen Heenanin pidellessä Warriorin jalkoja, jotta tämä ei saisi nostettua niitä köysille.

Warrior vannoi saavansa mestaruutensa takaisin mutta hänen ja Ruden tiellä seisoi Andre the Giant, joka hyökkäsi hänen kimppuunsa useita kertoja ja sekaantui hänen otteluihinsa. Warrior sai uusintamatsin Summerslam 1989:ään ja muutamaa päivää ennen ottelua hän voitti ottelussa Hakun tavalla, josta kehittyi hänen vakioratkaisunsa. Ensiksi hän tanssi sotatanssin, taklasi vastustajan maahan Clotheslinella, nosti tämän suorille käsille ilmaan ja pudotti maahan (Gorilla Press Slam), jonka jälkeen selätti vastustajan Big Splashilla. Voitettuaan Hakun Warrior joutui Ruden hyökkäyksen kohteeksi. Ruden Piledriverilla ei ollut vaikutusta vihaiseen Warrioriin mutta pahempaa jälkeä teki jälleen hänen kimppuunsa hyökännyt Andre the Giant.

Viiden päivän kuluttua Summerslamissa Warrior vs. Rude oli jälleen ilmiömäinen taistelu. Rude antoi kovan vastuksen Warriorille mutta erehtyi keskittämään huomiotaan kehän vierelle saapuneeseen Roddy Piperiin. Warrior hyödynsi tilanteen ja ratkaisi ottelun edellä kuvatulla bravuurillaan. Jälleen IC-mestariksi noussut Warrior sai vastaansa jo aiemman vihollisensa Andre the Giantin. Andre ja Warrior kohtasivat toisensa mestaruusottelussa monta kertaa mutta Warrior korjasi aina voiton joko selätyksella tai diskauksella. Eräässä heidän ottelussaan Warrior sai jopa Andren maahan Gorilla Press Slamilla, mihin tiettävästi kukaan muu ei koskaan pystynyt. Myös Jimmy Hartin suojatit Dino Bravo ja Earthquake haastoivat Warriorin mutta epäonnistuivat.

Earthquake antoi Warriorille kuitenkin niin kovan vastuksen, että aina pahiksia vastaan taisteleva Hulk Hogan saapui Warriorin avuksi. Warrior ei olisi itse apua halunnut ja sanoikin sen avoimesti. Kun Hogan joutui puolestaan hyökkäyksen kohteeksi, Warrior saapui kuitenkin auttamaan häntä mutta miesten välinen jännitys esti avoimen liittoutumisen. Royal Rumble 1990:ssä sattui valitettava tapaus, jossa Rude ja Barbarian olivat hakkaamassa Warrioria ja Hogan tuli apuun. Hogan iski vahingossa Warrioria itseään ja eliminoi tämän Rumblesta. Hogan oli pahoillaan tapahtuneesta ja pyysi Warrioria parikseen joukkueotteluun Mr. Perfectiä ja Geniusia vastaan Saturday Night's Main Eventiin. Hoganin ollessa vaihdossa Warrior iski Perfectin ja Geniusin maahan tupla-Clotheslinella ja ratkaisi ottelun. Mutta kun Hogan tuli onnittelemaan Warrioria tämä kosti Rumblen tapahtumat iskemällä Hoganinkin täydellä voimalla kanveesiin.

Warrior oli nyt noussut suosionsa huipulle ja Vince McMahon oli vakuuttunut, että hän oli sopiva täyttämään Hoganin saappaat WWE:n ykkösnimenä ja mestarina 1990-luvulla. Kahden WWE:n ykkösnimen kohtaaminen tapahtuisi vuoden ykköstapahtumassa, Wrestlemania VI:ssa. Ottelua valmisteltiin kuukausia, jotta siitä tulisi legendaarinen. Siitä tulikin eräs kaikkien aikojen WWE-otteluista, jossa tunnelma oli sähköinen. Hulkamaanikot ja soturit (Warriors) seurasivat herkeämättä, kuka lähtisi Skydomesta voittajana. Maailmanmestari ja Intercontinental-mestari ottelivat lähes 70,000:n katsojan edessä ja sekä Hogan että Warrior esittivät omat signature-liikkeensä ja joutuivat molemmat vuorollaan tyrmätyiksi. Ja lopuksi Ultimate Warrior nousi voittajaksi selättäessään Hoganin Big Splashin jälkeen ja ensimmäisen kerran yhdistäen kaksi WWE:n suurinta mestaruutta.

Warriorin ensimmäinen mestaruuden puolustaminen tapahtui Japanissa Ted DiBiasea vastaan ja tämän Warrior selvitti vakuuttavasti. Onneaan koettivat myös uusi IC-mestari Mr. Perfect, Haku, Earthquake, Rick Martel ja Dino Bravo - sekä epäonnistuivat. Mutta kovimman vastuksen tarjosi jälleen kerran Rick Rude, ainoa joka saattoi kehuskella aiemmin voittaneensa Warriorin. Summerslamiin määrättiin Warriorin ja Ruden välille häkkimatsi maailmanmestaruudesta. Ruden ankarasta painostuksesta huolimatta Warrior säilytti mestaruuden.

Seuraavana ykköshaastajana oli entinen mestari Randy Savage. Heidän ensimmäinen kohtaamisensa oli eräässä house show'ssa lokakuussa (1990), jossa Warrior totaalisesti nöyryytti Savagea voittamalla tämän 40:ssä sekunnissa. Otellessaan myöhemmin jälleen DiBiasea vastaan vihainen Savage hyökkäsi Sherrin kanssa mestarin kimppuun. Savage koetti useasti saada uutta mahdollisuutta otella Warriorin kanssa mutta tilaisuus jäi saamatta. Vuoden 1990 Survivor Series oli Ultimate Warriorin juhlaa. Ensin hän toi voiton joukkueelleen, johon hänen lisäkseen kuuluivat Kerry von Erich ja Legion of Doom. Warrior oli ainoa jäljellejäänyt eliminointiottelussa Mr. Perfectiä ja Demolitionia vastaan. Myöhemmin samana iltana Warrior liittyi vielä Hulk Hoganiin ja Tito Santanaan eliminointimatsiin Ted DiBiasea, Rick Martelia, Warlordia, Poweria ja Glorya vastaan. Warrior ja Hogan selvisivät jäljelle eliminointimatsista.

Monet fanit odottivat, että seuraavaksi nähtäisiin Hoganin ja Warriorin välinen uusintaottelu. Mutta mestaruuden uudeksi ykköshaastajaksi nousi Sgt. Slaughter, joka Persianlahden sodan alkaessa oli pettänyt synnyinmaansa ja siirtynyt Irakin kannattajaksi. Kohtaaminen tapahtui tammikuussa 1991 Royal Rumblessa. Takapiruna häärivä katkera Randy Savage oli solminut Slaughterin kanssa sopimuksen: hän avittaisi Slaughterin voittoon jos tämä myöntäisi hänelle himoitsemansa ottelun mestaruudesta. Kun Warrior oli voittamassa ottelunsa, Savage ja Sherri hyökkäsivät areenalle ja aiheuttivat sen, että Warriorin mestaruuskausi päättyi.

Mutta Savage ei onnistunut aikeissaan maailmanmestaruuden saavuttamiseksi, sillä uudeksi haastajaksi tuli Royal Rumblen voittanut Hulk Hogan. Savage joutui sen sijaan kohtaamaan Ultimate Warriorin "Career Ending Matchissä" Wrestlemania VII:ssä. Tästäkin ottelusta tuli legendaarinen. Edes viisi Savagen Elbow Dropia eivät pitäneet Warrioria matossa ja vaikka Savagen painostus oli vahvaa, intiaanien henget (niin hän sanoi) antoivat Warriorille voimia jatkaa ottelua. Warrior ponnisti voimansa ja teki Savagelle kolme perättäistä taklausta ja lopuksi selätti tämän seisomalla, jalka Savagen rinnan päällä. Warriorin riemuvoitto tarkoitti jälleen Savagen nöyryyttämistä ja uran lopettamista.

Savagen ura päättyi kuitenkin vain muutaman kuukauden ajaksi, kun taas Warriorilla alkoi olla vaikeuksia oman WWE-sopimuksensa kanssa. Wrestlemanian jälkeen Warrior aloitti vihollisuudet Undertakerin kanssa, joka eräässä ohjelmansa Funeral Parlourin lähetyksessä sulki Warriorin ruumisarkkuun. Warriorin oli tarkoitus kohdata Undertaker, jolloin Jake Roberts olisi avittanut Undertakerin voittoon ja sen jälkeen aloittanut sodan Warriorin kanssa. Undertakerin ja Warriorin kohtaaminen PPV:ssä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, sillä Warrior määrättiin ottelemaan Summerslamissa Hulk Hoganin parina Slaughteria, Mustafaa ja General Adnania vastaan. Warrior suostui tähän, jotta pääsisi Summerslamin jälkeen taas WWE:n huipulle. Mutta Vince McMahon asettikin uudeksi main event-nimeksi vastikään WWE:iin saapuneen Sid Justicen. Warrior oli tarkoitus pudottaa midcardiin Summerslamin jälkeen. Warrior ei aikonut suostua tähän. Warriorin ja Hoganin voitettua Summerslamin ottelunsa Warrior jahtasi pakenevia Mustafaa ja Adnania backstagelle. Sid saapui onnittelemaan voittajia mutta Warrior ei ilmaantunut takaisin kehään. Sid ja Hogan juhlivat kaksistaan yleisön edessä selostajienkin ihmetellessä, missä Warrior oli? Häntä ei enää sen vuoden puolella nähty WWE:ssä.

Sid kääntyi Hulk Hogania vastaan ja kohtasi tämän mestaruusottelussa Wrestlemania VIII:ssa. Hogan voitti ottelun diskauksella mutta tämän jälkeen Papa Shango saapui auttamaan Sidiä ja nämä kuristivat Hogania kehäköysissä. Juuri silloin alkoi soida Ultimate Warriorin musiikki ja hän syöksyi areenalle. Hän iski Sidin ja Papa Shangon pois kehästä ja Hogan ja Warrior juhlivat yhdessä voittoa. Hogan lähti WWE:stä ottelun jälkeen ja Randy Savagesta tuli mestari. Warrior aloitti vihollisuudet Papa Shangon kanssa, jossa tämä käytti Warrioria vastaan voodoo-rituaaleja.

Kun Savage joutui kerran Ric Flairin hyökkäyksen kohteeksi, Warrior saapui auttamaan mestaria. Savage kuitenkin muisti heidän aiemmat kiistansa ja väitti, ettei olisi tarvinnut apua. Savage auttoi kuitenkin vuorostaan Warrioria, kun tämä joutui Flairin ja Mr. Perfectin mukiloimaksi. Savage ja Warrior päättivät liittoutua käydäkseen yhdessä Flairia ja Perfectiä vastaan mutta heidän kehätyöskentelynsä yhdessä oli vakavasti puutteellista eikä Flairillä ja Perfectillä ollut vaikeuksia nujertaa heitä. Savage haastoi siksi Warriorin otteluun vuoden 1992 Summerslamiin ja heitti panokseksi maailmanmestaruutensa. Kaikki odottivat, että Lontoon Wembleyllä pidettävässä tapahtumassa Warrior voittaisi takaisin maailmanmestaruuden ja niin hän olisi tehnytkin, elleivät Flair ja Perfect olisi jatkuvasti sekaantunut otteluun. Kun Warrior oli tehnyt Savagelle Gorilla Press Slamin voitto näytti varmalta mutta tehdessään Warrior Splashia, Warrior joutui Ric Flairin tekemän tuoliniskun uhriksi. Ottelu päättyi, kun Savage laskettiin ulos tämän ollessa kurittamassa Flairia. Ultimate Warrior ei voittanut mestaruutta mutta osoitti hyvää urheiluhenkeä onnittelemalla Savagea ja saattamalla tämän pukuhuoneisiin.

Yhteinen viha Flairia ja Perfectiä kohtaan yhdisti Savagen ja Warriorin ja he muodostivat tagteamin nimeltä Ultimate Maniacs. Syyskuussa Flair voitti Savagelta maailmanmestaruuden ja jälleen odotettiin, että nyt Warrior olisi seuraavana vuorossa ykköshaastajaksi ja seuraavaksi mestariksi. Mutta hänen ja WWE:n välit alkoivat taas huonontua. Vince McMahon suunnitteli seuraavaksi mestariksi Bret Hartia ja aikoi jälleen pudottaa Warriorin midcardiin. Warrior muodosti tagteamin Randy Savagen kanssa nimellä Ultimate Maniacs. Saturday Night's Main Eventissä lokakuussa 1992 Ultimate Maniacs yritti vallata Ted DiBiaselta ja IRS:ltä WWE:n joukkuemestaruuden. Ultimate Maniacs voitti uloslaskulla mutta mestaruus ei vaihtunut. He saivat revanssin marraskuussa mutta Flair ja Razor Ramon pilasivat ottelun hyökkäämällä Warriorin ja Savagen kimppuun. Ultimate Warrior "loukkaantui" Flairin ja Razorin käsissä mutta itse asiassa loukkaantuminen oli storyline, jolla selitettiin Warriorin lähtö WWE:stä.

Warrior piti taukoa painimisesta ja keskittyi yksityiselämäänsä. Hän oli kohdannut tulevan vaimonsa Danan ja muutti tämän kanssa yhteiseen kotiin Arizonaan. Tuona aikana Warrior esiintyi elokuvassa Fire Power ja paini ajoittain pienissä itsenäisissä promootioissa. Hän avasi Arizonaan myös oman painikoulunsa Warrior Universityn.

90-luvun puolivälistä alkaen Warrior alkoi jo keskittyä enemmän liiketoimintaan, kuten sarjakuviin, saleihin ja postimyyntiin. Hänen ainoa painiesiintymisensä oli pienessä lasvegasilaisessa NWC-promootiossa. Siellä hän kohtasi vielä kerran vanhan vihollisensa Honky Tonk Manin. Warrior ylsi voittoon pienellä, loppuunmyydyllä areenalla ja huhuttiin, että hän nostaisi NWC:n merkittävien promootioiden joukkoon mikä ikävä kyllä ei toteutunut. Warriorin piti kohdata vielä toinenkin entinen WWE:n supertähti Jim Neidhart mutta ottelua ei käyty koska NWC:ltä loppuivat rahat.

Vuoden 1996 alussa Warrior pääsi uuteen sopimukseen McMahonin kanssa paluusta WWE:iin. Warrior sanoi, että WWE oli hänen kotinsa ja hän toivoi sen myös tästä lähin pysyvän sellaisena. Hän palasi sopivasti Wrestlemania XII:een jossa kohtasi vielä WWE-uransa alkuvaiheessa olevan Hunter Hearst Helmsleyn, tunnettu myöhemmin Triple H:na. Warrior nousi välittömästi ylös Helmsleyn tehokkaasta Pedigreestä ja voitti tämän vain minuutin verran kestäneessä ottelussa.

Warrior lähti tavoittelemaan aikanaan ensimmäistä WWE-vyötään, Intercontinental-mestaruutta, jota sillä hetkellä piti Goldust. Hän sai monta mestaruusottelua Goldustia vastaan mutta tämä pakoili Warrioria jatkuvasti ja lähes kaikki heidän ottelunsa päättyivät Warriorin voittoon uloslaskulla.

Epäonnistuttuaan IC-mestaruuden voitossa Warrior vihoitteli jonkin aikaa Jerry Lawlerin kanssa, jonka hän voitti King of the Ringissä. Hänellä oli menestystä myös Vaderia vastaan, jonka hän kohtasi lukuisissa house show-otteluissa. Vaderin Warrior voitti peräti 12 kertaa - kuusi kertaa selätyksellä ja kuudesti uloslaskulla. RAW'n lähetyksissä TV:n puolella hän päihitti Isaac Yankemin ja Owen Hartin. Yhdessä WWE:n mestarin Shawn Michaelsin ja IC-mestari Ahmed Johnsonin kanssa Warrior muodosti vahvan face-ryhmän, joka taisteli Jim Cornetten manageroimia British Bulldogia, Owen Hartia ja Vaderia vastaan.

Warrior oli edelleen eräs WWE:n fanien suurimpia suosikkeja. WWE suunnitteli laittavansa hänet mestaruusotteluun vuoden 1996 Summerslamiin, jossa vastassa olisi joko Michaels tai mestaruuden mahdollisesti sillä välin Michaelsilta voittanut Vader. Kaikki merkit viittasivat siihen, että Warriorin toinen WWE-mestaruus toteutuisi väistämättä Summerslamissa. Mutta kohtalo puuttui peliin. Warriorin isä Roger Hellwig sairastui vakavasti kesän aikana ja kuoli myöhemmin. Warrior lähti välittömästi isänsä luokse ja ilmoitti lähdöstään vain puhelimitse Linda McMahonille. WWE oli mainostanut Warriorin esiintymistä useissa tapahtumissa, joista tämä nyt siis jäi pois. Vihainen Vince McMahon sanoi heti, ettei Warrior saa omatoimisesti jäädä pois enää yhdestäkään tapahtumasta sopimuksen purkamisen uhalla. Warrior ei pitänyt McMahonin uhkailusta ja päätti lähteä omasta aloitteestaan. Hänen viimeinen esiintymisensä tapahtui RAW'n lähetyksessä, jossa hän voitti Owen Hartin diskauksella, kun Vader ja Bulldog hyökkäsivät kehään. Oli jo vanhan tutun toistoa, että Warriorin tilalle ykköshaastajaksi ja ennen pitkää mestariksi tuli jälleen kerran Sid Justice, joka nyt käytti nimeä Sycho Sid.

Sopimuksensa purkamisen jälkeen Warrior nosti oikeusjutun McMahonia vastaan oikeudesta käyttää Ultimate Warrior-nimeä ja tämän tavaramerkkejä. Oikeusistuin päätti ennen pitkää jutun hänen hyväkseen ja hän jopa muutti nimensä laillisesti James Hellwigistä James Warrioriksi. Mutta ennen rojalteista nauttimista edessä oli vielä yksi valloitus wrestling-maailmassa.

Elokuussa (vuonna 1993 WWE:stä lähtenyt) Hulk - nyttemmin "Hollywood" - Hogan oli World Championship Wrestlingin Nitron lähetyksessä kehässä Eric Bischoffin ja Disciplen kanssa. Juuri kun Hogan oli sanonut, että ei ole ketään sellaista painijaa tai soturia, joka voisi voittaa häntä, alkoivat areenan valot vilkkua. Lopulta ne sammuivat kokonaan ja rampin valaisi sininen spottivalo. Sen keskelle ilmaantui Warrior, jota Hogan katseli täydellisen järkyttyneenä. Warrior meni Hoganin luokse ja käski tätä tuntemaan "todellisen voiman". Toivuttuaan hiukan Hogan riisui nWo-paitansa ja tarjosi sitä Warriorille, ilmeisesti tarjoten tälle tilaisuutta liittyä nWo:iin. Warrior kieltäytyi ja käski Hoganin kuunnella. Hän sanoi katselleensa vuosia, kun Hogan oli pysytellyt wrestlingin huipulla ja koettanut sen keulakuvana pitää johtajuuttaan yllä. Lisäksi hän kertoi kuunnelleensa arvailuja Warriorin paluusta ja toivotti Hoganin tervetulleeksi paluuseen. Warrior myös muistutti, että uransa huipullakaan Hogan ei koskaan voittanut häntä.

Warrior lupasi käynnistää vallankumouksen, joka ei olisi Hoganin hallittavissa. Elokuun lopulla Nitrossa käydyssä ottelussa Hogan & Bret Hart vastaan Sting ja Lex Luger, Hoganin nWo-joukkio saapui paikalle pieksemään Stingin ja Lugerin. Silloin kehä täyttyi savusta ja sen hälvennyttyä Warrior seisoi sen keskellä, ympärillään tajuttomiksi lyödyt nWo-laiset. Hogan pakeni paikalta, jottei joutuisi kohtaamaan Warrioria.

Hogan koki ikävän yllätyksen huomatessaan Warriorin käyneen nWo:n pukuhuoneessa ja maalanneen sen täyteen OWN-tunnuksia. Vincent tuli kertomaan Hoganille, että joku oli hyökännyt Brian Adamsin ja Scott Nortonin kimppuun ja ambulanssi kuljetti näitä sairaalaan. Hogan sanoi saaneensa tarpeekseen Warriorista ja vaati tätä näyttäytymään. Hogan kertoi kyllästyneensä myös Bret Hartiin ja että tämä oli ulkona nWo:n War Games-joukkueesta. Hän nimitti jättimäisen apurinsa Giantin Hartin tilalle ja sanoi, että jos Warrior päihittäisi Giantin teräshäkkimatsissa hän saisi ottelun Hoganin kanssa. Häkki ja Giant ilmaantuivat paikalle samalla kun Hogan vannoi voittavansa Fall Brawlin War Gamesin ja nousevansa Goldbergin maailmanmestaruuden haastajaksi.

Silloin kehä täyttyi savusta ja sen hälvettyä Giant makasi kanveesissa tajuttomana, kun taas Warrior istui kaikessa rauhassa tuolilla. Warrior asetti viittansa Giantin päälle mutta kehään rynnännyt Hogan iski Warrioria tuolilla. Eric Bischoff auttoi Hoganin pakoon ja lukitsi häkin jättäen Warriorin loukkuun. Mutta savu nousi jälleen ja sen hälvettyä Warrior oli poissa. Giant oli edelleen tajuttomana ja Bischoff ja Hogan olivat raivoissaan Warriorin tempusta.

Syyskuun Fall Brawlissa käytiin War Games-ottelu, jonka arvonnan tuloksena aloittivat Bret Hart ja DDP. Kun nWo:n Stevie Ray tuli vuoroon, hän ja Hart kävivät yhdessä DDP:n kimppuun. Sting, Roddy Piper ja Lex Luger tulivat myös otteluvuoroihinsa. Kun oli Nashin vuoro hän hoiteli sekä Piperin että Stevie Rayn mutta heti hänen peräänsä tullut Hollywood Hogan hakkasi kaikki Stevie Ray apunaan. Mutta kun Hogan oli tehnyt kaksi perättäistä Leg Dropia Nashille, savu täytti War Games-häkit ja "Warrior" ilmestyi. Hogan hakkasi tämän mutta silloin rampilta asteli häkkejä kohti oikea Warrior, joka oli ensin lähettänyt harhauttajan hämäämään Hogania. Hän tyrmäsi sekä Hoganin että Stevie Rayn mutta Disciple tuli avuksi ja pelasti Hoganin. Disciple ja Hogan lukitsivat häkin mutta Warrior raivasi tiensä sen läpi ja lähti ajamaan takaa Hogania. Hoganin ja Warriorin poistuttua Diamond Dallas Page ratkaisi ottelun tekemällä Diamond Cutterin Stevie Raylle ja nousi ykköshaastajaksi.

Seuraavana iltana Nitrossa tulistunut Hogan piti puheen. Hän sanoi, että hänen faninsa eivät siedä mamiksia ja pelkureita ja haukkui Warriorin pelkuriksi, koska tämä ei uskaltanut kohdata häntä. Warrior oli maksanut Hoganille voiton ja mahdollisuuden ottaa Goldbergilta maailmanmestaruus. Siksi Hogan heitti haasteen Warriorille Halloween Havociin. Taas kerran kehä täyttyi savusta ja sen hälvettyä Hoganin mukana ollut Disciple oli kadonnut. Warrior ilmaantui myöhemmin illalla kehään pidellen tajutonta Disciplea. nWo tuli paikalle ja saarsi hänet, jolloin Warrior sanoi hyväksyvänsä Hoganin haasteen. Sitten hän pakeni jälleen savuverhon turvin.

Seuraavien viikkojen aikana Warrior hyökkäili jatkuvasti nWo:n kimppuun ja piinasi Hogania erilaisilla mystisillä tempuilla. Hän muodosti oman stablensa One Warrior Nation (OWN) ja onnistui saamaan Disciplen hylkäämään oppi-isänsä Hoganin ja liittymään siihen. Myös Freedom Fighters teki lyhyen paluun, kun Warrior liittoutui entisen kumppaninsa Stingin kanssa otteluun Hogania ja Hartia vastaan. Lokakuussa Nitrossa käyty ottelu päättyi Stingin ja Warriorin voittoon diskauksella.

Halloween Havoc 1998 koitti lokakuun lopulla ja kahden wrestlingin suuren nimen uusintaottelu kahdeksan vuoden takaa pidettiin Las Vegasissa. Vaikka Warrior antoi hyvän vastuksen, Hoganilla oli nWo-joukkonsa tukenaan. Warrior piti yksinään Giantin, Vincentin ja Stevie Rayn loitolla mutta Hogan alkoi hakata häntä vyöllään. Hän koetti myös sokaista Warriorin tulipallolla mutta sytytys epäonnistui ja Hoganin otsa meni verille. Hoganin Leg Drop Warriorille meni ohi, jolloin Warrior aloitti vastahyökkäyksen. Mutta lopuksi paikalle tuli Hoganin veljenpoika Horace Hogan, joka iski rajusti Warrioria terästuolilla Eric Bischoffin häiritessä tuomaria. Hoganin voitettua ottelun hän koetti Horacen kanssa sytyttää sytytysnesteellä Warriorin tuleen mutta WCW:n turvamiehet saivat sen estettyä.

Kun Warrior oli hävinnyt Hoganille, WCW suunnitteli laittavansa hänet otteluun toisen takavuosien vastustajan Randy Savagen kanssa. Panoksena olisi, että häviäjä lähtee WCW:stä. Warrior ja WCW:n johto eivät kuitenkaan päässeet sopimukseen jatkosta ja Warrior lähti yhtiöstä pian Halloween Havocin jälkeen.

Viimeinen mahdollisuus päästä painimaan laajalle yleisölle tarjoutui vuonna 2000, kun Warrior ilmaisi halunsa liittyä Extreme Championship Wrestlingiin. ECW:n johtaja Paul Heyman ei ollut kiinnostunut ja tarjosi vain yhtä ottelua silloista mestaria Tazzia vastaan, minkä Warriorin piti hävitä. Tähän Warrior ei suostunut, eikä ECW-sopimuksesta puhuttu sen enempää.

Nykyään Jim Warrior keskittyy luennoimiseen. Hän on vieraillut useasti eri opistoissa puhumassa nykyään omaksumastaan konservatiivisesta ideologiasta ja amerikkalaisten arvojen säilyttämisen puolesta. Hän asuu New Mexicossa vaimonsa Danan ja kahden tyttärensä, nimiltään Indiana ja Mattigan, kanssa. Lokakuussa 2003 Warrior kohahdutti hetken wrestling-maailmaa ilmoittamalla Internet-sivuillaan palaavansa wrestlingin pariin. Pian paljastui kuitenkin, että ilmoitus tarkoitti vuonna 2004 julkaistua Legends of Wrestling: Showdown -peliä. Ultimate Warriorin paluusta painimaan on puhuttu useaan otteeseen, mutta sitä ei todennäköisesti ole näköpiirissä. Mutta 80-luvun amerikkalaisesta wrestlingistä on mahdotonta puhua mainitsematta Ultimate Warrioria. Ainoastaan hän saattoi kilpailla suosiossa Hulk Hoganin kanssa ja vieläkin heidän Wrestlemania-ottelunsa on yksi kaikkein muistetuimpia otteluita.