Juge kirjoitti:Myöhässä tullaan, mut ihan sama.
Mutta olen silti enemmän myöhässä kuin sinä.
Joo, tuli siis tehtyä pienoinen paluu painin pariin useamman kuukauden tauon jälkeen ja katsottua SummerFest ihan livenä. Arvostelu on erinäisistä syistä viivästynyt ja täten muistikuvat heikentyneet.
Aloitetaan ylempänä puhetta herättäneestä openerista eli Ring of Fire -ottelusta. Totean heti aluksi että kyllä, ottelu oli aika p**ka erinäisistä syistä. Ensinnäkin keskityttiin aivan liikaa siihen mitä Harper ja Rowan puuhaavat kehän ulkopuolella kuin Wyatt kehän sisässä, mikä ei auttanut yhtään Wyattin kehädebyytissä. Vaikeutti myös ottelun seuraamista ja ottelun soljuvuuden (flow'n) käsittelyä katsojan näkökulmasta.
Tosin siitä olen täysin eri mieltä, että Wyatt olisi p**ka kehässä. Se on täyttä tuubaa, sillä muistan hyvin hänen aikansa Husky Harriksena ensimmäisessä NXT:ssä, jolloin hän vakuutti minut heti. Isoksi mieheksi todella nopeaa ja ketterää painia, joten ei se lempinimi "The Army tank with a Ferrari engine" tullut todellakaan tyhjästä. Eikä hän ollut pelkästään ketterä ja nopea, mutta myös hyvä painimaan.
Syy miksi Wyatt ei nyt ole niin vakuuttavan näköinen on gimmick. Nopea ja ketterä painityyli ei vain sovi Wyattin gimmickille yhtään vaan tuo rujo ja hidas brawlaaminen. Hänen on pitänyt muovata tyyliään erilaiseksi gimmickin ja heeliytensä takia. Ottelusta olisi varmasti tullut parempi, jos kehässä olisi ollut joku muu kuin Kane. Kaikki kunnia hänelle ja hänen kokemukselleen, mutta hän ei ole mikään mattojen mattopuukko, joka voisi kantaa muita painijoita kolmen tähden otteluihin - etenkään Ring of Firen kaltaisessa ottelumuodossa. Kehässä oli siis kaksi brawleria, joista toista rajoitti gimmick ja toista ikä ja omat taidot, jonka kruunasi surkea ottelumuoto ja täysin muihin asioihin keskittyminen. Ei siis ihme että ottelu floppasi ja saavutti minusta vain vaivaisen yhden tähden tason.
Wyatt Family on sen sijaan kiinnostava porukka. Teemamusiikki, gimmick, sisääntulo.. Lookki ja oheishärpäke on kunnossa, mutta mikä on Wyatt Familyn
motiivi ja
driving force? Mitä he tavoittelevat ja koittavat saavuttaa? Look ja gimmick auttavat jonkin aikaa, mutta jos heille ei keksitä kiinnostavaa tekemistä, niin momentum kuolee alta aikayksikön.
Sandowin ja Rhodesin ottelu oli sen sijaan täysin eri maata kuin opener. Kevyesti kolmen tähden midcard-ottelu, jolla oli jopa kunnon taustatarina. Sai minut mukaan kunnolla tähän tapahtumaan, minkä pitäisi olla openerin tehtävä, mutta en valita. Molemmilla on aineksia vaikka mihin, vaikka Rhodes tarvitsisi minusta ehkä vähän lisää massaa. Tosin jos se vaikuttaa negatiivisesti kehäotteisiin, niin tyydyn nykyiseen Codyyn, jossa ei todellakaan ole valittamista. Kauas on tultu niistä Legacy-päivistä, jolloin Cody oli lähinnä vitsi. Näkisin mieluusti Codyn voittavan WHC-mestaruuden ja Sandow'n cashaavan häntä vastaan, jolloin kaksikon feudi nousisi uudelle tasolle.
Aburridon ja Christianin ottelusta minulla on vähän huono sanoa mitään. Ei siksi etten muistaisi, vaan koska streamini ei toiminut kunnolla tässä vaiheessa. Sen perusteella mitä näin, niin kyseessä oli vähintään kolmen tähden ottelu, jopa neljän, joten en kyseenalaista muiden arvioita. Ihan kiva ottelu, mutta toisaalta vähän surullista, miten huonoksi on WHC-vyön taso vajonnut. 12 minuutin ottelu Big-4 PPV'n midcardissa? How low the mighty have fallen.. Ennen tämän paikalla olisi ollut US/IC-mestaruus, jotka on nykyään laskettu Pre-Show tasolle. Miksi WWE miksi te ette voi vain lakkauttaa WHC-vyötä ja US-titteliä ja nostaa IC-tittelin tälle paikalle?
Naisten ottelun vietin surffaamalla netissä ja jauhamalla paskaa ircissä.
Sitten päästäänkiin yhteen illan kohokohdista. Lesnarin ja Punkin ottelu oli aivan tajuttoman upea, sairas ja etenkin brutaali koitos. Kaikki sanottava on taidettu jo sanoa, joten sanon tämän olleen viiden tähden ottelu. Kyllä, puhtaat viisi tähteä ja näitä otteluita en ole painin katsomiseni aikana montaa nähnyt. Hyvää painia ja toimiva tarina, jossa Punk menetti ottelun Heyman-pakkomielteensä vuoksi ja Lesnar taasen oli menettää sen puhdasta sadistisuuttaan. Todella loistava koitos siis, joka voitti suurimman epäilyni, että miten Punk voi pärjätä tai painia uskottavasti Lesnaria vastaan. Tämä ratkaistiin hyvin Punkin oveluudella ja älykkyydellä.
Laitan tässä välin oman lusikkani soppaan tässä Lesnar-kiistassa. Mielestäni Lesnarin hahmossa yksi olennaisin asia on hänen sadistisuutensa - Lesnaria ei niinkään kiinnosta voittaminen vaan ihmisten satuttaminen. Toki hän välittää voitoista, mutta eniten hän tykkää satuttaa ja rääkätä ihmisiä, jolloin hänellä pimenee. Hän ei ajattele voittoa tai tappiota vaan ainoastaan niitä tapoja, jolla hän saa vastustajansa kärsimään tuskasta. Tuo elementti on aika merkittävä Lesnarin hahmossa, sillä se pitää hänet uskottavana tappioista huolimatta - kaikki tietävät ja ovat nähneet mihin Lesnar pystyy kehässä, joten yksi tappio sinne tai tänne ei enää haittaa. Me tiedämme että Lesnar voi sille päälle sattuessaan tuhoamaan kaiken tieltään ja olemaan pysättämätön, mutta hänen sadistisuutensa ja rääkkäämisen halunsa estää häntä voittamasta otteluita silloin tällöin - Heyman on todellakin se voima, joka tasapainottaa Lesnarin.
Popcorniaa, popcorniaa.. Ainiin, Ziggler on 2010-luvun Billy Gunn, josta ei koskaan tule päämestaruuskuvioihin pysyvää tähteä. Keskustelkaa olkaa hyvät.
Daniel Bryan vastaan John Cena..
Huhhuh. Ei ole tosikaan, mutta samassa illassa toinen viiden tähden ottelu, mikä on todella upea suoritus WWE:ltä ja etenkin näiltä kahdelta. Siinä missä Lesnarin ja Punkin koitos oli loistava HC-brawli, niin tämä oli loistava painiottelu ilman mitään gimmickejä. Miksi tämä oli niin upea ottelu? Ensinnäkin paini oli aivan ensiluokkaista, mitä sopii odottaa, kun kehässä on Bryanin kaltainen kehäjumala ja Cenan kaltainen keskinkertaisuus, joka pystyy hyvän vastustajan kanssa huippuotteluihin. Yleisö oli aivan täysillä mukana ja valtaosa oli Bryanin puolella, mistä päästäänkin seuraavaan..
Nimittäin tarinaan. Tässä oli aivan mahtava tarina, jonka paras pikantti yksityiskohta oli, että Cena paini tämän ottelun heelinä! Uskokaa tai älkää, niin Cena veti ottelun aikana täysin heelin roolia eleineen, ilmeineen ja otteineen. Nähtiin tuomarille urputusta ja muita perinteisiä heel-juttuja. Tämä toi tarinaan elementin, jossa urhea Bryan taistelee pahaa goljattia vastaan ja lopulta voittaa. Muistini mukaan Cena hallitsi paljon ja Bryan pisti kovasti vastaan, onnistuen lopulta voittamaan Cenan. Tämä ottelu teki Bryanista tähden ja WWE:n pitää todella pahasti ryssiä asiansa, jos onnistuu Bryanin supertähden aseman nyt tuhoamaan sillä tämä ottelu ja sen tarina nostivat Bryanin uudelle tasolle.
Ainiin, ottelun lopetus oli mahtava. Mukava kun ottelu välillä loppuu yllättäen ja tuosta Busaiku Kneestä olisi todella aihetta Bryanin toiseksi finisheriksi - ja se mielestäni merkitsee, että WWE on Bryanin kanssa tosissaan. Korkeimmalla tasolla kun ei mielellään laiteta yhtä kovia jätkiä luovuttamaan jatkuvasti.
Pidin myös swervestä. WWE teki tuon lunastuksen erittäin hyvällä laadulla, sillä meille luotiin monta valheellista turvallisuuden tunnetta, jolloin lopullinen puukotus tuntui niin paljon voimakkaammalta. Ensimmäinen oli konfetit ja toinen Ortonin kääntyminen, jonka jälkeen HHH:n heel turn tuli hyvin puskista. Ja herran kiitos HHH:n kääntymiselle! Olen toivonut sitä useamman vuoden, sillä HHH ei ole mielestäni mikään hyvä face vaan luonnollinen heel.
Kaksi viiden tähden ottelua (WWE Championship, Lesnar Vs. Punk), kaksi hyvää undercardin ottelua (Sandow vs. Rhodes, World Heavyweight) ja sitten loput, jotka olivat huonoja tai keskinkertaisia. Ei yhtään hassumpi PPV, mikä on vähättelyä, sillä tässä on todennäköisesti vuoden kovin PPV.
