ROH: Showdown In The Sun

[MR.Off Topic]

Ring Of Honor: Showdown In The Sun
30-31. Maaliskuuta 2012
War Memorial Auditorium, Ft. Lauderdale, FI.

Kokeillaan jotain jota ei ilmeisesti olla kokeiltu sitten 2009 vuoden Final Battlen. Toisinsanoen tuolloin Captain Charisma loi ROH:n tapahtumalle topicin ja minä nyt nykypäivän indypaini keskustelun kulmakivenä teen saman. Ehkäpä saisin pari uutta silmäpariakin katsomaan ROH:n iPPV:n tai sitten noita tyyppejä, jotka ilmeisesti silloin tällöin näitä katselee. Tapahtuma tulee olemaan kaksi päiväinen ja kumpanakin päivänä ROH:n maailmanmestaruus on pelissä. Lisäksi tapahtumassa tekee esiintymisen paini-ikoni nimeltään Lance Storm, kun hän kohtaa "The Prodigy" Mike Bennettin. Kahden päivän aikana tullaan näkemään yhteensä 16 ottelua.


Day One:

Triple Threat Match For ROH World Championship:
Davey Richards (c) vs. Eddie Edwards vs. Roderick Strong

- Maailmanmestaruudesta nähdään siis kolmiottelu, kun Eddie Edwardsin ja Roderick Strongin ykköshaastajuusottelu päättyi epäselvään tulokseen ROH TV:ssä. Nimittäin Roderick ensin selätti Edwardsin likaisin keinoin, mutta toinen tuomari tuli korjaamaan tämän tuloksen, sitten Eddie sai selätyksen Roderickista. Tuomarit eivät kuitenkaan olleet tuloksesta yksimielisiä, joten Cornette määräsi tämän Triple Threat ottelun. Roderickilla ja Edwardsilla on tässä ottelussa mahdollisuus voittaa ROH World Championship toiseen otteeseen johon ei ole tähän mennessä ROH:n historiassa pystynyt kuin Austin Aries. Jännittävä ottelu joka tapauksessa tulossa.

Single Match:
"Icon" Lance Storm vs. "The Prodigy" Mike Bennett

- Sitten erittäin mielenkiintoiseen otteluun. En itseasiassa tiedä kovinkaan paljoa tämän ottelun pohjista, mutta mitä nyt viime ROH TV:stä sain selville, niin Lance Storm oli kayfabessa soittanut ja kertonut, että haluaa käydä tukkimassa "The Prodigyn" ison läskin ja varsin puheliaan suun. Ottelu on katsomisen arvoinen jo ihan Stormin vuoksi.

Dual Duel Night #1 (Street Fight Match):
The Young Bucks (Matt & Nick Jackson) vs The All Night Express (Rhett Titus & Kenny King)

- The Young Buckseilla ja All Night Expressin feudi alkoi Final Battlesta, kun Matt ja Nick pistivät ANX:n Rhett Tituksen polven leikkauskuntoon. Kenny King on sen jälkeen otellut ainakin yhden singles ottelun muistaakseni Mattin kanssa ja hieman suuta ovat miehet soittaneet ainakin toisilleen. Nyt Showdown In The Sun tapahtumissa joukkueet kohtaavat kahteen kertaan heidän ensin taistellessa Street Fight ottelussa ja toisena päivänä sitten Tornado Tagissä. Näillä otteluilla on potentiaalia olla, vaikka showstealer.

Proving Ground Match:
Briscoe Brothers (Jay & Mark Briscoe) (c) vs TMDK (Mikey Nicholls & Shane Haste)

- En oikeastaan tiedä yhtään mitään TMDK:sta. Täysin outo joukkue minulle. Niimpä päädyn kertomaan tässä kohtaa Proving Ground ottelun -ideasta. Proving ground -otteluiden idea on se, että uusi tai täysin promootion ulkopuolinen joukkue pääsee kokeilemaan onneaan mestareiden kanssa non-title ottelussa ja, jos tämä uusi tai promootion ulkopuolinen joukkue voittaa he saavat mestaruusottelun jossain tulevaisuudessa. Itse olen nähnyt itseasiassa kaksi Proving ground -ottelua. Ensimmäisessä Cedric Alexander ja Caprice Coleman haastoivat WGTT:n, mutta hävisivät ja toisessa Team Chikara eli Jigsaw ja Hallowicked voittivat Briscoe Brothersit. Saa nähdä, miten tällä kertaa käy.

Single Match:
Kevin Steen vs. El Generico

- Tämä ottelu on sitten Genericon jonkinlainen paluuottelu ROH:iin. Mies on ilmeisesti kierrellyt maailmaa nyt viime kuukaudet, josta esimerkkinä esimerkiksi Suomen reissu. Kayfabessa Generico on ollut poissa ROH:sta, koska Steen teki miehelle Package Piledriverin pöydän päälle Final Battlessa. Nyt vanhat ystävät, nykyiset vihamiehet kohtaavat jälleen kerran ROH:ssa. Viime kohtaaminen oli jonkinlainen HC-klassikko ja miesten käymä Ladder -ottelu PWG:ssä oli myös loistava, joten tältä on samaa odotettavissa myös. Jatkaako Steen tuhon tietään ROH:ssa vai voittaako sympaattinen luchadore El Generico?

Single Match For ROH Television Championship:
Jay Lethal (c) vs. Kyle O'Reilly

- ROH:n nettisivuilla julkaistiin tämä ottelu ja viime ROH TV:ssä oli myös mainintaa tästä. Eli O'Reilly pääsee kokeilemaan perjantaina mestaruudenvoittoa ja myös Adam Colelle on title shot tulevaisuuteen luvattu. En tiedä sitten muuttuuko tuo lauantain ottelu O'Reillyn ja Colen välillä mestaruusotteluksi, jos O'Reilly voittaa. Tämä kuitenkin luultavasti tulee olemaan varsin vauhdikas ja laadukas ottelu. Lethal vastaa lennokkuudesta ja O'Reilly tuo omaperäisen mma-sekoitus tyylinsä otteluun. O'Reillyn voitto olisi tuore ratkaisu.

.
.

Day Two:

Single Match And Possible World Title Match:
Davey Richards vs. "Unbrekable" Michael Elgin

- Ensinä täytyy sanoa sananen näistä "Possible World Title Match" -skenaarioista. Eli tälle toiselle päivälle piti saada myös maailmanmestaruusottelu, joten kaikille kolmelle ensimmäisen päivän maailmanmestaruusottelun osallistujille määriteltiin vastustajat toiselle päivälle valmiiksi ja se ottelu, jossa toisena osapuolena on maailmanmestari tulee olemaan maailmanmestaruusottelu ja muut ovat normaaleja singles -otteluita. Tässä kyseisessä matsissa Davey Richards nykyään lempinimeltään myös "Jiujitsu Jackass" kohtaa 2011 Survivor Of The Fittest turnauksen voittajan Michael Elginin, jolla siis on taskussa muutenkin maailmanmestaruusmatsi.

Single Match And Possible World Title Match:
"Die Hard" Eddie Edwards vs. "Wrestling's Worst Nightmare" Kevin Steen

- Tässä on sitten ottelu, josta voi kehkeytyä tämän toisen illan showstealer. Kevin Steen on tällä hetkellä ehkä jopa elämänsä liekeissä kaiken tämän momentumin takia, mitä sai ROH:sta pois potkimisen takia vuonna 2010. Ehkä painillisesti herra ei ole parhaassa kunnossa, mutta tällä hetkellä indymaailmasta ei löydy yhtä hyvää viihdyttäjää. Eddie Edwards on sitten Eddie Edwards. Painillisesti aivan h**vetin mahtava all arounder, joka lentää, painii matossa tai vaikka brawlaa ja tekee sen kaiken viihdyttävästi. Ehdottomasti yksi eniten odottamistani otteluista.

Single Match And Possible World Title Match:
"Black Machismo" Jay Lethal vs "Messiah Of Backbreakers" Roderick Strong

- Kolmas "Possible World Title Match" on tylsin vaihtoehto ehkäpä minun mielestäni ja myös tämä näyttää upealta. Roddy on aina loistava choppeineen, backbreakereineen ja sick kickeineen ja no Lethal on ollu ihan hyvässä vedossa viime aikoina. Tältä voi myös odottaa sitä neljää tähteä tosin en usko, että miehen siihen yltävät, mutta miksipä ei.

ROH World Tag Team Championship Match
Briscoe Brothers (Jay & Mark Briscoe) (c) vs. Wrestling's Greatest Tag Team (Charlie Haas & Shelton Benjamin)

- Yksi niistä feudeista, mikä on kestänyt jo ikuisuuksien ajan, jos ei pidempään. Noh, uusin käänne tässä feudissa alkoi Final Battlessa, kun joukkueet vaihtoivat roolejaan. Final Battlessa nimittäin tapahtui double turn eli Briscoista tuli taas kerran yleisön suosikkeja ja WGTT:stä heelejä ensimmäistä kertaa ROH-urallaan. Briscojen käytökseen tai mihinkään muuhun tämä ei ole vaikuttanut, mutta WGTT on sen sijaan muuttuneet kusipäämulkuiksi, jotka pitävät itseään "Wrestling's Greatest Tag Teaminä". Tämä on nyt sitten Haassin ja Benjaminin rematch mestaruudesta heidän menetettyään vyöt tosiaan siellä Final Battlessä.

Dual Duel Night #2 (Tornado Tag):
The Young Bucks (Matt & Nick Jackson) vs The All Night Express (Rhett Titus & Kenny King)

- The Young Buckseilla ja All Night Expressin feudi alkoi Final Battlesta, kun Matt ja Nick pistivät ANX:n Rhett Tituksen polven leikkauskuntoon. Kenny King on sen jälkeen otellut ainakin yhden singles ottelun muistaakseni Mattin kanssa ja hieman suuta ovat miehet soittaneet ainakin toisilleen. Nyt Showdown In The Sun tapahtumissa joukkueet kohtaavat kahteen kertaan heidän ensin taistellessa Street Fight ottelussa ja toisena päivänä sitten Tornado Tagissä. Näillä otteluilla on potentiaalia olla, vaikka showstealer.

Single Match:
Adam Cole vs. Kyle O'Reilly

- Entiset Futureshock joukkuetoverukset pääsevät myös vaihtamaan nyrkin iskuja, lukkoja, heittoja ja kaikenlaista muuta painiin kuuluvaa tässä iPPV:ssä. Miehillä meni siis sukset ristiin vähän kuin viiveellä verrattuna Daveyhin ja Eddieen. Kyle O'Reilly tunnetusti siis harjoittelee Richardsin kanssa ja täten hän ikään kuin asettui Daveyn puolelle Eddien ja Richardsin välisessä "riidassa". Kyle myös tagaili jonkin verran Richardsin kanssa tähän samaan aikaan. Cole sitten asettui Eddien puolelle ja he myös perustivat oman joukkueen ja kaikki tämä huipentui "Young Wolves Rising" -iPPV:n joukkueotteluun, jossa O'Reilly ja Richards kohtasivat Edwardsin ja Colen. Nyt sitten viimein singles kohtaaminen näiden nuorukaisten välillä ja näemme kumpi onkaan parempi. Varmasti mielenkiintoinen matsi tämä.

Special Attraction : Chikara vs Ring of Honor
"Technical Lightning" TJ Perkins vs Fire Ant

- Tämä ottelu oikeastaan mainostaa tuota Chikaran ja ROH:n yhteistä "Synergy" nimistä tapahtumaa, joka käydään ensi kuun lopulla. Ottelun itsessään tulee luultavasti olemaan varsin hyvä, sillä Fire Ant on loistava painija ja TJP on aina erinomainen. Hassuttelua luultavasti myös nähdään tai näin ainakin toivon.

[MR.Off Topic]

Lisäsin, joka ottelun alle tuommoiset pienet selitykset otteluiden taustoista ja mitä niiltä kannattaa odottaa. Ehkä tämä helpottaisi PPV:n katsomisen aloittamisen kynnystä, kun ei lähe ihan ummikkona katsomaan näitä tai jotain. Ehkä. Voihan se olla, että kellään ei kiinnosta, mutta väliäkö tuolla.

[Unscarred__]

Omasta mielestäni paras scenaario olisi, että Richards säilyttäisi molempina iltoina ja jossain vaiheessa nähtäisiin se maailman kuumin matsi, kun Richards puolustaisi mestaruutta Steeniä vastaan ja Steen nappaisi vyön itselleen. Sen matsin jälkiseuraukset voisivat olla mielenkiintoiset

[MR.Off Topic]

Omasta mielestäni paras scenaario olisi, että Richards säilyttäisi molempina iltoina ja jossain vaiheessa nähtäisiin se maailman kuumin matsi, kun Richards puolustaisi mestaruutta Steeniä vastaan ja Steen nappaisi vyön itselleen. Sen matsin jälkiseuraukset voisivat olla mielenkiintoiset

Eiköhän tuon halua nähdä melkein kaikki, jotka painista jotain ymmärtävät ja ymmärtävät Steenin olevan ylijumala, noin suunnilleen. Itse ennustan, että Davey jatkaa mestarina Best In The World -tapahtumaan asti, jossa sitten Steen viimein hänet kohtaa ja voittaa vyön. Tuota pidemmäs sen venyttäminen olisi typerää ja momentumin haaskausta. Steen vs. Richards voisi kaiken lisäksi olla jopa aika helposti vuoden matsi. Saa nyt nähdä kuinka kauon ROH tätä venyttää.

[Saimou]

Katselin ykkösillan sunnuntai-iltana. Mania vei painimehut, mutta kai tässä pitäisi koettaa mietteet raapustaa ennen kuin unohtaa koko tapahtuman. Kakkosillan voisi myös yrittää katsella jossain vaiheessa tätä viikkoa.

Operina nähtiin Proving Ground -tagottelu. TMDK:ssa oli yksi tuttu asia: olen melko varma, että Mikey Nicholls oli yksi Roodea suojelleista poliiseista viime Impactissa. TMDK vaikutti ihan ok -tiimiltä, ja etenkin Hastea näkisi noiden lennokkaiden liikkeiden perusteella mieluusti enemmänkin. Toisaalta enemmän geneeriseltä "semi-isolta indyjantterilta" vaikuttanut Nicholls oli kehässä suuremman osan ajasta, ja Haste kävi vain väläyttelemässä pari isoa liikettä. Ihan menevä opener.

Impromptu Adam Pearce vs. Adam Cole kiinnosti vähemmän kuin WrestleManian Kane vs. Orton. Ikinä en ole pahemmin Scrap Ironista välittänyt, ja farkuissa otteleminen näytti hölmöltä. Ottelu ei tuntunut oikein osalta tätä showta, vaan tarkoitus taisi olla muistuttaa ROH-faneja NWA:n olemassaolosta ja pohjustaa tulevia NWA:n tapahtumia. No, onneksi ottelu oli lyhyt. Adam Colella on muuten melko menevä theme.

All Night Express vs. Young Bucks oli perus-roh-tagi. Muutamassa kohdassa ottelun flow kärsi hieman spottien odottelusta (Bucksit halailevat toisiaan vähän turhankin kauan kehän ulkopuolella kun ANX hypettää tulevaa tuplahyppyä kehässä), siitä pieni miinus. Loppua kohden tämä oli jo oikein maukas tagmättö, mutta päällimmäiseksi jäi sellainen fiilis, että tässä taidettiin säästellä kovimmat paukut kakkosillalle.

Lethal vs. O'Reilly ei sytyttänyt. O'Reilly on ollut näkemissäni matseissa ihan ok joukkuepainija, mutta singles-ottelijana en tämän perusteella hänelle pahemmin lämmennyt. No, nuorella kaverilla on paljon aikaa kehittyä. Pakko myöntää, että ROH on onnistunut Lethalin ja Ciampan kuviossa: aiemmin turhakkeena pitämäni Tommason ilmestyminen ringsidelle johti lopulta siihen, että olisin katsonut meneillä ollutta ottelua mieluummin hänen ja Lethalin välienselvittelyn. No, se lienee varmasti luvassa joskus tulevaisuudessa.

Offarin postaaman cardin perusteella oli tässä välissä taas tarjolla impromptunautintoa, kun WGTT kohtasi "Devonin pojat" (älkää kysykö miksi heidät noin nimesin), Colemanin ja Alexanderin. Kyllä tämänkin nyt katsoi, mutta kun cardissa oli jo kaksi samantapaista tag-ottelua, en ollut lainkaan vakuuttunut että tätä tarvittiin - etenkin, kun illan joukkueotteluista viimeinen oli myös niistä heikoin.

Illan viisi ensimmäistä ottelua, jotka myös kattoivat noin puolet lähetysajasta, olivat kokonaisuutena melko mitäänsanomatonta menoa. Onneksi show piristyi huomattavasti kakkospuoliajalla (no, oikeasti intermission oli neljännen ottelun jälkeen, mutta kuitenkin), jolla nähtiin kolme pidempää ja laadukkaampaa matsia.

Ensimmäinen näistä illan kolmesta paremmasta väännöstä oli Mike Bennettin ja ikinuoren Lance Stormin kohtaaminen. Klisee, mutta Storm oikeasti näytti kehässä siltä kuin ei olisi ollut poissa päivääkään, ja en tiedä johtuiko vastustajan laadusta, mutta myös Bennett näytti tässä todella hyvältä. Kolmas plussa menee selostustiimille, joka kertoi läpi ottelun hyvää tarinaa (ja kompensoi tässä suhteessa Stormin kivikasvoisuutta). Mainio ja viihdyttävä midcard-ottelu, joka sai Bennettin näyttämään valmiilta WWE:hen (tai ainakin FCW:hen).

El Genericon ja Kevin Steenin Last Man Standing oli odotetusti illan paras ottelu. Geneerinen luchador näytti kokonaamamaskissaan ensimmäisen minuutin aikana enemmän tunnetta kuin Lance Storm koko edeltäneessä ottelussa, ja Steen liikkui silavaansa nähden uskomattoman sulavasti, saisi Samoa Joe ottaa mallia. Ottelu oli alusta loppuun hullua "balls to the walls" -toimintaa, ja ainut miinus tulee lopun swervestä, joka söi ottelun arvoa neljäsosatähden verran. Muuten oltaisiinkin jo menty MOTYC-listalle.

ROH-mestaruusottelun alku meni vähän ohi äskeisen tykityksen aiheuttamissa krapuloissa, mutta se ei varsinaisesti haittaa, sillä kyseessä oli jonkin sortin ROH-maailmanmestaruusottelun arkkityyppi. Ainut eroavaisuus tyypilliseen liikafinisherahdettuun Richardsin puolustukseen oli vahva välipuolustuksen löyhkä, joka ei irronnut kolminottelusta edes lennokkaiden liikkeiden tuomilla ilmavirroilla. Mekaanisen toimivaa kehätyöskentelyä, mutta ei tähän kauheasti tunteitaan panostanut. Kakkosillan Elgin vs. Richards kiinnostaakin sitten jo enemmän, vaikkei siinäkään mitään potentiaalisen mestaruusvaihdoksen tuntua ole.

Kokonaisuutena Young Wolves Risingiä heikompi esitys. En sitten tiedä, onko suora vertailu täysin mielekästä, vai pitäisikö Showdownin kummatkin illat käsitellä yhtenä kokonaisuutena, mutta kyllä minä tämän vajaan kolmetuntisen omaksi PPV:kseen lasken. Heikko alakortti, mutta kolme hyvää matsia. Kuulostaa ihan joltain toiselta samana viikonloppuna samassa kaupungissa käydyltä showlta...

TMDK vs. Briscoes **½
Pearce vs. Cole *½
ANX vs. Bucks ***-
Lethal vs. O'Reilly **½
WGTT vs. Coleman & Alexander **
Storm vs. Bennett ***½
El Generico vs. Steen ****+
Richards vs. Edwards vs. Strong ***½

*** El Generico
** Kevin Steen
* Lance Storm

Katso: El Generico vs. Steen ja Storm vs. Bennett, jos menevä perusaction kiinnostaa myös pääottelu

Vältä: Ensimmäiset 5 ottelua voi skipata suosiolla

[Hellhound]

Näistä tuli tua ensimmäinen katsottua kokonaan ennen Wrestlemaniaa, mutta valitettavasti siellä mistä katsoin nuo ei ollut toista osaa kokonaisuudessaan, joten toinen päivä ei pääse mukaan vuoden PPV arvosteluihin. Ps. Young Wolves Risingista onnistuin hävittämään arvosanat, joten siitä ei arvostelua tule. Tosin se olisikin ollut vuoden huonoin PPV tähän asti.

Night.1.

1. The Briscoes vs Mikey Nicholls & Shane Haste

- Tuossa uudessa joukkueessa vaikutti olevan, jopa ihan potenitaalia, joten innolla odotan kuinka he tästä jatkaa. Itse ottelu oli aika perus tag team myllerrystä, mutta muutama oikein tyylikäs tag team move sinne mahtui.
Arvosana:***+

2. Adam Cole vs NWA Champion Adam Pearce

- Scrap Iron oli saapunut NWA:sta ottelemaan ROH:in puolella tämmöisen pienen yllätys matsin ja, koska tämä oli non-title matsi niin voittajaa ei ollut vaikea arvata.
Arvosana:***-

3. The All Night Express vs the Young Bucks

- Odotetun kaltaista tag team painia näiltä kahdelta joukkueelta, jossa ei nähty mitään kovin erikoista, mutta silti ottelu onnistui pitämään kestonsa ajan hyvin otteessaan.
Arvosana:***+

4. Jay Lethal vs Kyle O'Reilly

- Ottelu oli paikoitellen, jopa erinomainen ja varsinkin Lethal osoitti ajoittain loistavuuttaan olemalla viihdyttävä esiintyjä ja osoittamalla kehässä viihdyttäviä otteita. Valitettavasti ottelusta jäi uupumaan muistettavat hetket ja kunnon near fallit.
Arvosana:***+

5. Wrestling's Greatest Tag Team vs Caprice Coleman & Cedric Alexander

- Hyvää perus tag team painia, jossa WGTT:n onnistunut heel työskentely auttoi parantamaan ottelun kokonaisuutta jonkin verran.
Arvosana:***+

6. "The Prodigy" Mike Bennett w/ Maria Kanellis vs the "Canadian Icon" Lance Storm

- Ylivoimaisesti parasta Bennettiä mitä olen vielä nähnyt. Stormia oli muutenkin kiva nähdä painikehissä pitkästä aikaa ja muutenkin Stormin otteet olivat loistavia tässä ottelussa. Parhaiten mieleen jäi Stormin tekemät Superkick ja hänen loistava käännytys half crabiin. Toivottavasti Stormia nähtäisiin jatkossakin.
Arvosana:***½

7. "Wrestling's Worst Nightmare" Kevin Steen vs El Generico

- Hyvää menoa ellei, jopa erinomaista valitettavasti en tykännyt ottelun lopetuksesta ja näyttää pahasti yhä siltä, että Genericon ja Steenin välit eivät luultavasti vieläkään selvinneet. Ottelussa oltiin hyvin onnistuttu tasapainoittamaan meno hardcoren ja perinteikkäämmän painin kanssa. Tunnelma ottelussa oli kyllä aika hyvä.
Arvosana:****

8. Davey Richards vs Roderick Strong vs "Die Hard" Eddie Edwards

- Tämä ottelu oli niin perus ROHia, niin hyvässä kuin pahassa. Itse kehätyöskentelyssä ei ole mitään suurempia ongelmia, mutta valitettavasti yksikään ottelijoista ei kiinnosta hahmona yhtään. Myös Davey "No Sell" Richards rupeaa aina ärsyttämään näissä otteluissa.
Arvosana:***½

Kokonaisuudessaan ihan hyvä tapahtuma, jossa ei mitään suurempia ongelmia löytynyt, mutta se jokin jäi myös tästä uupumaan. Arvosana 7½.

Night.2.

1. Jimmy Jacobs vs El Generico

- Tämä ottelu oli taas niin perus ottelu ettei siitä jäänyt varsinaisesti mitään muuta mieleen kuin ne jätti naula spotit, mitä nykyään Jacobsilta nähdään.
Arvosana:***

2. "The Dominant Male" Tommaso Ciampa w/ the Embassy Ltd vs Cedric Alexander w/ Caprice Coleman

- Tästä ei jäänyt oikein mitään mieleen. kait tämä oli ihan perus menoa, mutta ei näissä painijoissa kummassakaan ole mitään erikoista ja Ciampa on varmaan koko promootion turhin painija.
Arvosana:***-

3. "Wrestling's Worst Nightmare" Kevin Steen vs "Die Hard" Eddie Edwards.

- Tämä taas oli jotenkin niin perus ottelu kuin olla ja voi. Mitään erikoista ei onnistuttu tarjoamaan, mutta sentään sai kannustaa Steeniä. Lopetus jäi hieman löysäksi.
Arvosana:***

4. Roderick Strong vs Jay Lethal

- Noiden aiempien otteluiden jälkeen tämä onnistui piristämään tapahtumaa kummasti ja parhaimmillaan ottelu oli hyvin viihdyttävää painia, mutta ei mitään erikoista yllättänyttä lopetusta lukuunottamatta.
Arvosana:***½

5.Davey Richards vs "Unbreakable" Michael Elgin

- Aivan uskomatonta tykitystä molemmilta painijoilta. Varsinkin Elgin oli niin lostavassa vireessä, että heikompia hirvittää. Ottelun heikkouksina voitaisiin pitää pientä ennalta arvattavuutta ja tällä kertaa kummaltakin ottelijalta nähtyä no sellaamista. Elgin voitti, jopa ROH yleisön puolelleen tässä ottelussa tekemällä huikeita liikkeitä, kuten Corkscrew Sentonin ja Chaos Theory Suplexin. Suosittelen tätä painispektaakkelia kaikille, jotka nauttivat hyvästä painista.
Arvosana:****+

[MR.Off Topic]

Tulipas myös itsellä katseltua tuo ensimmäinen ilta nyt ja olihan tuo ihan viihdyttävää settiä. Saimoun postaus kuvastaa hyvin omiaki mietteitäni, vaikka nyt melkein kaikkea ilmeisesti vähän parempana pidin. Luultavasti tuo ero tulee ehkä siitä, että olen seurannut enemmän ROH:ta ja näin ollen olen kuvioista paremmin perillä sekä itseeni kai voi sanoa jo tunnetusti kolahtaa tämmöinen indypaini hieman enemmän, ehkäpä. En jaksa tästä tehdä yhtä hienoa arvostelua kuin yleensä näistä tehen.

Night One:
Proving Ground Tag Team Match:
TMDK (Mikey Nicholls & Shane Haste) VS. Briscoe Brothers (Jay & Mark Briscoe)

TMDK oli itselleni täysin tuntematon joukkue ennen tätä matsia, kun en ollut tuota tapahtumaa nähnyt, missä nämä kaverukset ansaitsivat itselleen Proving Ground -ottelun. Ennen ottelua kuitenkin nähtiin lyhyt pätkä tuosta heidän voittamasta turnauksen finaaliottelun loppu hetkistä ja heti kävi selväksi, että miehet ovat kantapäitä. Proving Ground ottelun konsepti on sellainen, että jokin joukkue/painija painii mestarin kanssa non-title ottelun ja jos tämän ottelun voittaa saa mestaruusmahdollisuuden tulevaisuudessa. Yleensä näitä Proving Ground otteluita saavat yhtiöön juuri tulossa olevat painijat/joukkueet, joten voimme olettaa että TMDK:ta nähdään myös vastedes tai sitten ei. Briscoet ovat tällä hetkellä ROH:n joukkuemestarit.

Tämän ottelun katsomisesta itselläni on jonkin verran aikaa, kun meinasin jo aiemmin tämän ensimmäisen illan katsoa, mutta en sitten kerennytkään kuin ensimmäisen matsin katsoa, joten hieman muistikuvat hämärät. TMDK kuitenkin vaikutti ihan hyvältä ja mieluusti näkisin ausseja uudestaankin. Isompi näistä kahdesta muistutti hiukan Claudiota, mutta taidoiltaan ei kyllä
vaikuttanut ihan samaan soppaan osumaan. Briscoet vetivät aika rutiinilla, mutta herrojen rutiinikin on viihdyttävämpää kuin mitä saataisiin WWE joukkuedivarista, vaikka kaikkien noiden painijoiden DNA lyötäisiin yhteen joukkueeseen. Tässä kohtaa toimii hyvin lausahdus: Solidii!
***

Single Non-Title Match:
Adam Pearce vs. Adam Cole

Toisinkuin Saimou itse iloitsin hienon "Scrap Iron" Adam Pearcen vierailusta. Ehdottomasti positiivinen yllätys, koska olen aina pitänyt herran old schoolista tyylistä ja no yleensä ottaen hänen olemuksestaan. Tämän ottelun taustat löytyivät NWA:n tapahtumasta, jossa Cole oli haastanut Pearcen mestaruudesta, mutta Pearce oli sitten säilyttänyt huijaamalla. Nyt sitten Pearcen haastattelun aikana Cole tuli haastamaan matsiin ja Cornette täytti lupauksen, vaikka muistutti ettei hänellä ole valtuuksia lyödä vyötä peliin. Tarinaan kuuluu myös se seikka, että ROH:ssa Piledriver on bannattu moovi ja sattumoisin Pearce käyttää kyseistä liikettä finisherinään.

Itse ottelu ei sitten Adammejen välillä ollut mitenkään hirveän pitkä ja sen tarkoitus oli mitä ilmeisemmin tosiaan hypettää sitä NWA:ta, että sitten nostaa Colen osakkeita taas vähän korkeammalle. Tässä mielestäni onnistuttiin myös eli matsi täytti tavoitteensa. Ei mitään liian hyvää, ei mitään liian hyvää, mutta ihan näppärä ja viihdyttävä välipala. Mielestäni tämä olisi ehkä voinut tulla hieman myöhemmin kortissa ja tähän oltaisiin voitu ujuttaa jotain tuohon Kyle O'Reillyn ja Adam Colen feudiin ja toisen illan otteluun liittyvää. Selostus paransi mielestäni huomattavasti ottelua ja Nigel on selvästi alkanut saamaan hommasta kiinni ja osoittumassa loistavaksi kommentaattoriksi. Lopun kättely kuvasti Pearcen gimmickkiä.
**½

Tornado Tag Match:
Young Bucks (Matt & Nick Jackson) VS. All Night Express (Rhett Titus & Kenny King)

Young Bucksien ja All Night Expressin feudi tosiaan johtuu pitkälti Final Battlen tapahtumista, jossa Bucksit kayfabessa pistivät Rhett Tituksen parin kuukauden saikulle. Nyt näissä kahdessa tapahtumassa nämä kaksi joukkuetta kohtaavat kahdessa eri ottelussa ja alunperin tälle illalle hypetettiin Street Fightia ja toiselle illalle Tornado Tagiä, mutta onneksi ROH:ssa tultiin järkiinsä ja vaihdettiin nämä näin päin. Huomattavasti järkevämpää, kun otteluiden ero nyt lähinä on, että toisessa on aseita ja toisessa ei ole. Kummankin joukkuuen fanina odotin varsin mielenkiintoista kohtaamista.

Saimoun sanoin tosiaan paukkuja taidettiin säästellä seuraavalle illalle. Ei se kuitenkaan tarkoita etteikö tämä olisi ollut viihdyttävä ja varsin hyväkin ottelu silti. Yhtenä kohtina täytyy ehdottomasti nostaa esiin Stereo 450 Splash hetki, koska no se oli aika cool. Rhett Titus näytti myös parhaita otteitaan sitten paluun, mutta enemmän mieheltä kaipaisin. Kenny King ei tuntunut tässä ottelussa olevan aivan parhaillaan vaan veti jopa hiukan alakanttiin. Viihdyttävä ottelu, jonka idea oli kuitenkin rakentaa seuraavan illan koitosta ja siinä mielestäni onnistuttiin. Matsin jälkeiset tapahtumat ainakin saivat itseni odottamaan seuraavan illan Street Fightia.
***

Single Match For ROH Television Championship:
Kyle O'Reilly VS. Jay Lethal (c)

Kyle O'Reilly sai tällä kertaa vihreän sävytyksen, kun tämä yleisön suosikkijuniori on nyt hahmon kehityksen kautta alkanut näyttämään pientä ylimielisyyttä ja koppavuutta. Ottelun pohjat sitten liittyvätkin vähemmän O'Reillyn sillä enemmän nämä tosiaan Ciampan ja Lethalin välille rakentui Tommason ollessa katselemassa kehänlaidalla. Olen jo jonkin aikaa salaa diggaillut Embassystä stablena ja nyt ROH sai sitten puhallettua enemmän tuulta alle tälle Ciampan ja Lethalin feudille. Mielenkiintoinen matsi, kun viimein tapahtuu.

Itse ottelu oli yllättävästi ei niinkään hyvä. Alusta kyllä pidin, koska siinä oli ihan hyvän tarinan poikasta, kun Lethal jallitti itseään loistavana pitävää O'Reillyä kerta toisensa jälkeen johtaen lopulta O'Reillyn tekemään bitch slappiin. Tuota oltaisiin mielestäni voitu jatkaa huomattavasti pidemmälle tässä ottelussa, mutta jostain syystä se jätettiin aikalailla tuohon alkuun. O'Reilly ei muutenkaan näyttänyt oikein parhaita osaamisalueitaan eikä niitä liikkeitä joista herra on tunnettu. Niimpä loppuottelu jäi lähinä mieleen Lethalin innovatiivisesta Lethal Combinationista ja hieman mielestäni epäonnistuneesta lopetuksesta. Jayn ja Tommason tuijottelu ottelun jälkeen toimi.
**½

Tag Team Match:
Wrestling's Greatest Tag Team (Shelton Benjamin & Charlie Haas) VS. Cedric Alexander & Caprice Coleman

Ei tämä nyt impromttu ollut vaan itselläni oli tosiaan tiedossa, mutta en ollut jostain syystä laittanut tätä tuohon alotuspostiin. Taustat olivat heikohkot liittyen lähinä siihen, että Tupla C tiimi voitti WGTT:n joukkueottelussa joskus jonkin aikaa sitten. Kaikenlisäksi tuo voitto tuli Briscoe Brothersien avustuksella. Tosiasiassa WGTT oltiin haluttu mahduttaa ensimmäisen illan korttiinkin ja antaa lämmittelykoitos toista iltaa silmällä pitäen.

Tässä nähtiin tosiaan illan heikoin joukkuekamppailu. Mieluusti tämä oltaisiin voitu nähdä Tornado Tagin paikalla ja se Tornado sitten tämän paikalla, mutta kaipa tämä tässäkin kohtaa korttia toimi. WGTT on säväyttänyt huomattavasti vähemmän sitten debyyttinsä, mutta ROH on kuitenkin saanut luotua ihan ok gimmickin joukkueen ympärille. Mieleen jäi oikeastaan lopetus, joka oli ihan toimiva. Muuten matsi oli semmoinen kunnon kaavamainen matsi, missä ensin naamatiimin toista jäsentä pieksetään puoliottelua, jonka jälkeen hot tagin kautta lopputaistelu ja lopetus.
**½

Single Match:
"Icon" Lance Storm VS. "The Prodigy" Mike Bennett w/ Maria Kanellis

Tämä olis sitten yksi illan kolmesta odotetusta. Lance Storm oli storylinen mukaan katellut ROH TV:tä ja todennut, että lahjakkaalla Bennetilla on p**ka asenne ja nyt mies tuli sitten rankaisemaan Bennettiä. Selostuksesta päätellen tähän oli vielä sekoitettu jotain sellaista, että Storm palaisi aktiivipainijaksi ROH:hon, jos voittaisi Bennettin. Mike Bennettillä oli ringsidellä naisystävänsä aina yhtä ihana ja kuuma puolialaston Maria Kanellis.

Saimoulle täytyy sanoa, että Stormin hyvyys ei luultavasti johtunut vastustajan laadusta, koska Bennettiltä tämä oli oikeastaan ensimmäinen itseni painillisesti vakuuttanut matsi. Storm siis repi Mike Bennettistä aivan ennen näkemättömiä otteita esille, vaikka mitään uusia liikkeitä Prodigy ei esittänytkään. Storm sen sijaan oli kuin ikinuori ja veti jopa Springboard pyykkärin, jonka on suuremmalle yleisölle tuonut tutuksi CM Punk. Hyvin rakennettu tarina ja selostajat tosiaan toivat paljon tähän matsiin. Ottelun jälkeiset tapahtumat olivat mielestäni jopa nerokkaat, vaikka aika perus bookkausta tuo olikin. v***n Bennett! Bennettin pinkki asuste toi jollain tavalla (ei ollenkaan homolla tavalla) mieheen lisää karismaattisuutta.
***½

Last Man Standing Match:
Kevin Steen VS. El Generico

Arkkiviholliset Steen ja Generico kohtasivat jälleen ja Genericolla oli pari lisäsyytä vihata Steeniä, kun Kevin pisti Genericon Final Battlessa pöydästä läpi Package Piledriverillä. Cornette myös uskoi, että tällä tavalla hän pääsisi eroon Steenistä, koska hän ei uskonut Kevinin pystyvän voittamaan Genericoa ilman tappavintaan liikettä eli tuota Piledriveria (muistanette varmaan jo, että Piledriver on bannitty ROH:sta). BTW Generico oli kayfabessa ollut loukkaantuneena jonkin aikaa, mutta todellisuudessahan mies kävi maailmankiertueella ja reissullaan kävi myös Suomessa, kuten kaikki varmaan jo tietävät.

Itse ottelu oli kyllä loistava. Hyvin samanlainen koitos kuin viime tapahtuman Steen versus Jacobs, mutta Genericon ollessa paremmassa kunnossa ja viihdyttävämpi kuin Jimmy saatiin tästä ottelusta myös huomattavan paljon paremman. Tässä oli vähän kaikkea ja HC:tä ei säästelty, mutta ei sillä turhaan mälläiltykkään. Kevin Steen saatiin näyttämään sairaalta paskiaiselta, joka ei sitten millään luovuta. Saimousta poiketen pidin lopetuksesta ja näin tuon swerven jopa järkevänä, kun miettii miehen menneisyyttä ja noh viime tapahtuman tapahtumia. Loistaa actionia ja helposti illan kohokohta. Rakastan muuten Steenin Canonballeja.
****½

Triple Threat Elimination Match For ROH World Championship:
Roderick Strong VS. Eddie Edwards VS. Davie Richards (c)

Illan päätteeksi ROH oli päättänyt heittää herkkukorin ilmoille, kun kolme periaatteessa jo hyvin kauon aikaa World Title kuvioita hallinnut kolmikko ottivat yhteen Eliminaatio -ottelussa. Tämän ottelun taustoista en jaksa sen kummennin höpöttää kunhan totean, että ne on monimutkaiset ja hyvin pitkäaikaiset ja kaikilla on kaikkien kanssa pientä närää ilmassa, vaikka kaiketi Edwardsin ja Richardsin välienselvittely alkaa olemaan ohi.

Itse ottelusta pidin kyllä jonkin verran enemmän kuin Saimou. Tässä nähtiin vähän kaikenlaista, mutta tavanomainen Richards matsien near fall tykitys ei päässyt oikein vatuttamaan, kun ne nyt pystyi enemmän tai vähemmän loogisesti katkomaan joku muu. Eipä noita near falleja oikeastaan edes nähty kovin montaa liikaa, pari. Miesten kaikki suurimmat liikkeet nähtiin, muutama kiva spotti ja ihan hyvä loppu kamppailu. Eniten pidin ottelun aikana nähdystä kolmen miehen slugfestistä. Ottelun jälkeiset tapahtumat olivat varsin onnistuneet ja nostattivat kyllä sen toisen päivän Richards versus Elgin title ottelua. Rakastan muuten tuota Truthin ja Elginin signature promon lopetusta, joka menee tähän tyyliin: "Now they say god made all people equal" "They were wrong!" BTW Roddyn turnia odotellessa.
***½

Yhteennaulaus: Heikohko alakortti, mutta hyvin toimiva yläkortti. Tosiaan muistuttaa kovasti yhtä toista saman viikonlopun tapahtumaa, mutta siitä tapahtumasta joskus myöhemmin lisää. Katsomisen arvoinen PPV Stormin kehäpaluun ja Genericon ja Steenin kamppailun ansiosta. Muuten sisältää pitkälti aika normaalia ROH-toimintaa, joka olisi voinut toimia paremminkin.

*** Lance Storm
** Kevin Steen
* El Generico

PPV Onnistui: OK:sti

[The Rocker]

Michael Elgin vs Davey Richards
Taisipa tuo viime viikonlopun paras matsi olla tässä tapahtumassa eikä Maniassa.

Noh otteluhan sisälsi varsin hyvän alkuosuuden ja aivan käsittämättömän loppuosan. No-sellaamista tosiaan harjoitettiin melko rankasti. Ottelun loppupuolella tosin kun Elgin koitti nousta pystyyn ankle lockin jälkeen ja hän kaatui alkoi näkymään se massiivinen tarinakin. Ja olihan tässä varmaan yksi rujoimmista bumpeista mitä olen ikinä nähnyt. Dragon suplex ylimmältä köydeltä. Ottelun puolen välin tienoilla. Mitä v**tua? Luulin ihan oikeasti että Elgin kuoli. Ja vaikka tiesinkin lopputuloksen (ne paskiaiset spoilasivat sen) menin silti moniin nearfalleihin mukaan. Luulin ottelun päättyvän muutamaankin otteeseen.

*****-

Miikka tuli no-sellaamisesta.

[MR.Off Topic]

Michael Elgin vs Davey Richards
Taisipa tuo viime viikonlopun paras matsi olla tässä tapahtumassa eikä Maniassa.

Noh otteluhan sisälsi varsin hyvän alkuosuuden ja aivan käsittämättömän loppuosan. No-sellaamista tosiaan harjoitettiin melko rankasti. Ottelun loppupuolella tosin kun Elgin koitti nousta pystyyn ankle lockin jälkeen ja hän kaatui alkoi näkymään se massiivinen tarinakin. Ja olihan tässä varmaan yksi rujoimmista bumpeista mitä olen ikinä nähnyt. Dragon suplex ylimmältä köydeltä. Ottelun puolen välin tienoilla. Mitä v**tua? Luulin ihan oikeasti että Elgin kuoli. Ja vaikka tiesinkin lopputuloksen (ne paskiaiset spoilasivat sen) menin silti moniin nearfalleihin mukaan. Luulin ottelun päättyvän muutamaankin otteeseen.

*****-

Miikka tuli no-sellaamisesta.

Hyvin samaa mieltä olen Rockerin kanssa tästä ottelusta. Aivan käsittämättömän kova. Arvosanaa pitää miettiä hieman myöhemmin, kun saan ensin hauduttaa tuota ottelua vielä mielessäni. Spinning Powerbombin jälkeen olin jo sitä mieltä, että Elgin voitti, mutta ei sittenkään. Sama myös sen kummallisen liikkeen jälkeen, joka oli jotain mitä voisi parhaitse kuvailla inverted fisherman brainbusteriksi tai joksiki tuommoseksi. Lopetus oli sitten täydellisyyttä.

[What]

Kiinnostus mainstreamin ulkopuoliseen painiin on viime viikkoina nostanut päätään. Nyt kun oli aikaa käsissä niin päätin huvikseni latailla tämän tapahtuman. Viimeksi olin kokonaisen ROH-show'n katsellut joskus....kun Chris Daniels oli tv-mestari ja Cladio oli vielä mukana ja sitä ennen kesällä 2009. Joten tässä oli monia uusia tuttavuuksia. 8 tarkalleen ottaen. Shane Haste, Mikey Nichols, Adam Pearce, Adam Cole, Kyle O'Reilly, Cedric Alexander, Caprice Coleman ja Mike Bennett. Heiltä en ainakaan muista koskaan yhtäkään kokonaista matsia nähneeni. Tutuimmat naamat olivat sitten Haas, Benjamin ja Lethal.

Hoidetaan nyt tämä hehkutus ensiksi alta pois. MARIA! Ihana Maria Minulla ei ollut mitään aavistusta, että tämä maailmankaikkeuden ehkä kaunein nainen vaikuttaa nykyään ROH:issa. Keskittyminen Bennett-Stormiin oli aluksi vähän vaikeaa. Mike Bennettin täytyy olla maailman onnekkaimpia miehiä. Ainakin minun mielessäni tämä todistaa sen, että Maria ei ollut mikään perus WWE:n tissidiiva, joka vaan halusi pyöritellä pyllyään kansainvälisissä tv-lähetyksissä, vaan ihan aidosti välittää myös ammattipainista. Herää Hogan ja palkkaa Maria TiiNeihin!

________________________________________________________________________________

Joo, kirjoitin tähän pitkän viestin ja pitkät arvostelut otteluista kunnes sitten painoin jotain väärää nappia ja vain tuo viestin alkupuoli jäi jäljelle! Ei kyllä millään jaksa aloittaa alusta kun viestin kirjoittaminen vei jotain puoli tuntia. Niinpä heitänkin tähän vain lyhyet tähtiarvosanat ja kakkosillasta sitten kunnollinen arvostelu. p****le!

Shane Haste & Mikey Nichols VS. The Briscoes ** 1/2
Adam Pearce VS. Adam Cole **
All Night Express VS. The Young Bucks (Tornado Tag) ***
Kyle O'Reilly VS. Jay Lethal (TV Title) ** 3/4
Cedric Alexander & Caprice Coleman VS. Wrestling's Greatest Tag Team ** 1/2
Mike Bennett VS. Lance Storm *** 3/4 (motn)
El Generico VS. Kevin Steen (Last Man Standing) *** 1/2
Roderick Strong VS. Eddie Edwards VS. Davey Richards (World Title) *** 1/2

Arvosanaksi ppv-rankingeissa käyttämälläni asteikolla tuli 2,94, joka on tämän vuoden WWE- ja TNA tapahtumista kovin WrestleManian jälkeen. Joten oikein mukava painishow tämä kokonaisuudessaan oli.

Note to self: kirjota sinne wordiin ensiksi, wordiin, wordiin, wordiin!!

[What]

Tulipa tänään sivistettyä itseä painifanina oikein urakalla kun katselin nuo kummatkin tapahtumat saman vuorokauden nimissä. Tässäpä mietteitä jälkimmäisestä illan annista.

Jimmy Jacobs VS. El Generico
Oikein mukava avausmatsi. Generico kun tuntuu saavan aina yleisön hyvin messiin matseihinsa. Ja olihan tämä aivan looginen jatkumo edellisen päivän tapahtumille. Repesin myös Little Jimmy-chantille, joka oli enemmän kuin osuva. Sellaista perushyvää keskisarjalaisten painia joka täytti oman ruutunsa avausotteluna oikein hyvin. Ihan kiva matsi.
** 3/4

Cedric Alexander VS. Tommaso Ciampa
Kumpaankin mieheen tutustuin tämän päivän aikana. Kumpikaan ei varsinaisesti voittanut minua puolelleen, vaikka perustaitavilta tyypeiltä vaikuttavatkin. Eipä tuolla ROH:issa taida painitaidoiltaan täysiä säkkejä edes olla. Tämä matsi jätti kuitenkin aika kylmäksi. Ei mitään uutta auringon alla, enkä oikein tiedä miksi tämä edes käytiin. Ciampaa ilmeisesti ollaan nostamassa isompiin kuvioihin Alexanderin ollessa käytännössä jobberi. Noh, kyllähän tämän katsoi ja oli tasoltaan ihan sellaista kuuluisaa tv-matsitasoa.
**

TJ Perkins VS. Fire Ant
Jälleen kaksi uutta nimeä itselle. Tämän takia on mukava paininkin kanssa välillä raapaista ns. pintaa syvemmältä. Fire Antista olen kyllä kuullut, mutta en muista aiemmin nähneeni kokonaista matsia. Teknisesti ottelu oli oikein hyvä. Hyvää lukottelua matossa ja hienoja loikkia. Siihen se sitten jäikin, eikä tämä missään vaiheessa täysillä temmannut mukaansa. Ihan hyvä, mutta ei jättänyt mitään muisteltavaa.
** 1/2

Adam Cole VS. Kyle O'Reilly
Ja yhä vaan lisää miehiä joihin tutustuin tämän päivän aikana. Ilmeisesti kavereilla oli jo pidempään ollut biiffiä keskenään kun tätä kaunamatsina mainostettiin. Tähän oikeastaan käy samat sanat kuin edelliseen: teknisesti hyvää, mutta silti aika kylmäksi jätti. Eipä onnistunut Adami tai Kyle kertaheitolla minua faneikseen voittamaan.
** 1/2

The Young Bucks VS. All Night Express (Street Fight)
Young Bucks on hyvinkin tuttu TNA-stintiltään sekä myös Titukseen ja Kingiin on tullut aiemmin törmättyä. Joukkueiden tornado tag ykkösillassa oli ihan mukavaa katsottavaa, mutta jotenkin siitä jäi sellainen fiilis, että isoimmat paukut säästettiin tähän. Etenkin ottelun alku oli räjähtävä ja koko matsi ihan mukavaa tykitystä, mutta siltikin jäätiin aika kauas niistä Young Bucksien matseista Motor City Machine Gunseja vastaan. Oli tämä parempi kuin ykkösillan ottelu, mutta ei edes hirveästi. Pieni pettymys loppujen lopuksi, olisin toivonut enemmän.
*** 1/4

Wrestling's Greatest Tag Team VS. The Briscoes (c) (World Tag Titles)
Nyt oli lupa odottaa paljon. Sekä Benjamin & Haas että Jayn ja Markin veljesduo ovat omalla tavallaan legendaarisia joukkeita, jotka ovat olleet kasassa niin kauan kun olen painia seurannut. Eilispäivänä kummatkin tiimit olivat vetäneet pienet lämmittelymatsit, mutta nyt oli aika paukuttaa menemään ihan täysillä. Ja sen he myös tekivät. Tahti oli verkkaisempi kuin muissa illan otteluissa, mutta sepä ei minua haitannut. Tykkäsin tästä todella paljon ja kyllä tästä välittyi sellainen joukkuepainin titaanien taisto fiilis. Kertakaikkiaan hieno painiottelu, jota olisi jaksanut vielä pidempäänkin katsoa. Ottelun lopettanut Sheltonin Top Rope T-Bone Suplex oli makiaa katsottavaa. Jälkikähinöistä päätellen feudi jatkuu ja seuraavalla kerralla sitten joku hc-stipulaatio mukaan?
*** 3/4

Eddie Edwards VS. Kevin Steen
It ain't about how hard you can hit, it's about how hard you can get hit... Joskus mietin, että jos olisin itse ammattipainija, niin haluaisin tuon signaturessani pitkään olleen Rocky Balboa quoten avaavan entranssiteemani, mutta tupla E kerkesi pölliä idean ennen kuin ammattilaisurani alkoi Ottelu oli lähes yhtä hieno kuin Stallone quote. No ei ehkä ihan, mutta mainiota menoa joka tapauksessa. Steen on hyvä painija ja taitojen puolesta portit on auki taivaisiin, mutta voisi Bully Raylta kysellä vinkkejä kuinka pudottaa se 25 kiloa nopeasti pois. Mies ei oikein näytä "supertähdeltä" tuon elintasokumpunsa kanssa, vaikka muuten olisi valmis paketti ihan mihin tahansa. Tämäkin matsi iski. Powerbomb kehän laidalle ja Cannonball-vyöry tuolilla istuneen Edwardsin päälle olivat ihan sairaita spotteja. Ei moittimista, tältä kaksikolta näkisin mieluusti vielä useammankin matsin.
*** 1/2

Jay Lethal (c) VS. Roderick Strong (TV Title)
Ennen matsin alkua nähtiin jatkumoa Lethalin ja Tommaso Ciampan feudille. Ciampa oli pöllinyt Lethalin mestaruusvyön ja lupasi palauttaa sen omistajalleen vain sillä ehdolla, että Jay suostuu puolustamaan vyötä Roddya vastaan. Jos Lethal voittaisi, tulisi Ciampa myöntämään, että Lethal toden totta on parempi mies. Lethal, totta kai, suostui moiseen järjettömyyteen. Ja oli muuten Ciampa ihan jäätävän huono mikissä.

Ottelu oli aika lailla samaa tasoa kuin kaksi edellistä, eli todella hyvä. Mainiota urheilullista menoa, jossa useaankin kertaan sai penkin laidalla jännittää lopputulosta. Jay Lethalista en perustanut sitten yhtään miehen vetäessä TNA:ssa vuosia sitten Macho Man-parodiaansa, mutta sittemmin olen kyllä oppinut hänestä pitämään ja Roddy oli näitä kavereita, jotka onnistuivat tekemään vaikutuksen ensinäkemällä joskus vuosia sitten. Oikein hyvää settiä, ja tässä vaiheessa varmistui että kyseessä on varsin rautainen painishow. Enää pääottelu jäljellä ja se kaiken kuulemani perusteella on ihan huipputasoa.
*** 1/2

Michael Elgin VS. Davey Richards (c) (ROH World Title)
Senkus vaan indyholistit nauratte, mutta en todellakaan ennen tätä ottelua tiennyt kuka Michael Elgin on. Mutta nyt tiedän, yksi bisneksen vakuuttavimmista isoista miehistä. Ihan tuli nuori Samoa Joe mieleen, ja se mielleyhtymä ei ole ollenkaan huono. Mies ei tosiaan näyttänyt vuoden 2012 ammattipainijan prototyypiltä, mutta kehässä homma toimi. Kun vastassa oli vielä huipputaitava Davey Richards niin tämä toden totta oli vuoden kovimpia matseja kuten Rockerkin hehkutti. Dragon Suplex yläköydeltä oli tosiaan ihan sairas spotti, menee samaan kastiin Anglen Lockdown-loikkien ja Lesnarin ER-syöksyn kanssa. Huhhuh, ja kun se oli vasta alkua. Välillä tosin homma meinasi lipsahtaa naurettavan no-sellaamisen puolelle kuten indypainissa monesti on tapana, mutta toisaalta Elginin kohdalla tuo sopi miehen hahmoon. "Unbreakable" lisänimellä varustettu kaveri kun ei voi kaatua mihin tahansa clotheslineen. Lukuisia ja lukuisia hienoja spotteja ja jännittäviä near fall-tilanteita, ja pariin kertaan olin varma että Elgin vie vyön, vaikka ottelun voittajan tiesinkin. h**vetin upea ottelu, jonka ainoa heikkous oli tosiaan tuo indypainin sudenkuoppa, eli myymisen unohtaminen välillä. Olihan tämä varsin piristävää vaihtelua WWE:n ja TNA:n kaavoihin kangistuneelle miehelle. On kyllä ihme jos WWE:n setämiehet eivät ole vielä Elginin nimeä papereissaan ympyröineet ja alleviivanneet.
**** 1/2

Rankingeissa käyttämäni asteikon mukaan tapahtuman arvosanaksi tulisi huikea 3,14. Taitaa olla lähellä top 10:tä kaikista arvostelemistani tapahtumista. En nyt kuitenkaan halua näitä tuohon ppv rankingiin sekoittaa, vaikka periaattessa toki voisin. Kuitenkin aika eri asia kuin WWE tai TNA. Tuo antanee kuitenkin pienen viitteen siitä, kuinka kovatasoinen tämä oli painilaadultaan. Etenkin tuo pääottelu on sellainen, joka kannattaisi kaikkien itseään painifaniksi kutsuvan ihmisen katsoa.

[Saimou]

Arvasin jo kakkosiltaa katsoessani että tähän topiciin postannut What tykkäsi, nähtiinhän show'ssa ainakin kolme vertical suplexia.

Taas kävi ROH:n kanssa se perinteinen: paininkatselu kärsii kun muut hommat puskee päälle, ja kun ROH on wrestling-hierarkiassa kolmonen ja helppo jättää katsomatta vailla spoilaantumisvaaraa, saattaa show'n lataamisen ja katsomisen välillä kulua kuukausia. Hyvä kuitenkin että tajusin tämän kakkosillan nyt vihdoin tsekata, kun Border Wars'kin on jo ensi lauantaina. Kokonaiskuva kaksoistapahtumasta on nyt toki hieman vääränlainen kun iltojen katsomisen välissä kului aikaa vuorokauden sijaan yli kuukausi, mutta no can do.

Jimmy Jacobs on minulle niitä painijoita, joiden tavalliset singles-ottelut eivät kiinnosta pätkän vertaa. Little Jimmy -chantti oli tosiaan ihan hauska. Perussettiä tämä kai silti oli, negatiivisesta ennakkoasenteestani huolimatta.
**

Cedric Alexander vs. Tommaso Ciampassa nähtiin nätti Exploder / T-Bone kehän ulkopuolella, ja siinä oikeastaan kaikki muistettava matsista. Sanoisin että tv-matsi, jos olisin koskaan katsonut ROH:n Sinclair-ohjelmaa.
**

Tässä kohtaa minun versioni hyppäsi Mike Bennettin promoon. Luulin että välistä olisi jäänyt sisääntulo, mutta sen sijaan versiostani jäi pois hulppeat kolme ottelua. Harmittamaan jäi etenkin ANX vs. Bucksin puuttuminen, Cole vs. O'Reillya en edes muistanut kaivata. En kuitenkaan usko, että puuttuneet ottelut olisivat vaikuttaneet kokonaisarvosanaani, joten "hyväksyn" shown tällaisenaan PPV-rankingiin vajeista huolimatta.

Mike Bennett osaa ihan hyvin kerätä heattia, mutta hänellä tuntuu aina olevan hillitön kiire promoissaan, aivan kuin puhuminen hermostuttaisi ja se pitäisi saada äkkiä pois alta. Painiotteiltaan heikohkoksi moitittu Bennett ei kuitenkaan näytä samanlaista epävarmuutta kehässä, merkillistä.

WGTT vs. Briscoes oli pettymys. Matsi oli pitkään todella hidas, mutta se sopi tarinaan, kun WGTT hallitsi. Sitten tuli hot tag, meno alkoi nousta seuraavalle vaihteelle ja... ottelu loppui. Jotenkin kyllä ymmärrän, miksi ROH-fanit kääntyivät Haasia ja Benjaminia vastaan, ei vaan klikkaa.

Edwards vs. Steenissä kiinnostus kohdistui siihen, kuinka "Wrestling's Worst Nightmare" toimisi singles-ottelussa. Hyvinhän se toimi, viljellen isoja ja stiffejä liikkeitä, eikä Edwars myöskään tunnetusti sellaisia pelkää ottaa vastaan. Powerbomb apronille ja cannonball tuolilla istuneelle Eddielle olivat hyviä spotteja, mutta ei tämä miksikään showstealeriksi noussut. Kun nyt Whatkin Steenin lookkia kritisoi, niin täytyy kysyä, että olenko ainut joka tykkää siitä? Eivät nuo atleettiset kehäotteet olisi ollenkaan niin ihmeellisiä, ellei äijä näyttäisi epäurheilulliselta kaljamahalta. Anti-superstar-look sopii myös gimmickiin. Hyvä välimatsi.

Lähtökohdat tv-mestaruusotteluksi muuttuneeseen Lethal vs. Strongiin eivät olleet ideaalit. Ensinnäkin, onko tv-mestaruusotteluissa aina 15 minuutin aikarajoitus, joka syö automaattisesti odotuksia? Toiseksi Lethal ei ole pahemmin vakuuttanut ROH:iin palaamisensa jälkeen, joten odotukseni eivät olleet korkealla. Onneksi olin ennakkotunnelmissani väärässä, ja tästä kehkeytyi hieno ottelu. Vähän vain ihmetyttää Ciampan motiivit: oliko Lethalin kiusaaminen todellakin Dominoivalle uroolle tärkeämpää kuin mestaruudesta otteleminen?

Main eventistä olin jo "yllättäen" ehtinyt kuulemaan ylistäviä sanoja, mutta lopputuloksesta en ollut totaalispoilaantunut, vaikka Border Warsin main eventin tiesinkin (onneksi "spoilanneessa" mainosbannerissa ei edes mainittu maailmanmestaruutta). Richardsista täytyy heti alkuun sanoa, että hän on alannut jollain tapaa ärsyttää minua. Davey on ROH:n John Cena - voittamaton teräsmies, joka puhkuu "oon maailman paras" -itseluottamusta. Cenan hymyn vastine on vähän överiksi menevä "hitto oon kova jätkä ja tosi mma kans!" -asenne. Tykkäsin Daveysta joskus aikanaan alakorttiottelijana kun "edellisen kerran" semi-seurasin ROHia, mutta jotenkin äijän persoona ei riitä tuohon rooliin jossa hän on.

Kehässä Davey on kuitenkin armoton worker, ja pystyy palasten loksahtaessa kohdilleen painimaan todellisia huippumatseja. Ja sellainen hänen ja SitS-viikonlopun tähden, Michael Elginin, kohtaaminen toden totta oli. Elgin teki nättejä voimaspotteja (mm. "poimin vastustajan kesken liikkeen ja isken näyttävän heiton" -sarjan jatko), ja se dragon suplex oli Nigelin "OH JESUS CHRIST!!" -huudahduksen ansainnut. Se Richardsin iso spotti, jossa hän ottaa vastustajaa päästä kiinni ja potkii näyttää toisinaan hieman koomiselta, ja niin kävi nytkin niiden Elginin näyttävien polvipotkujen rinnalla... Double Stomp apronille oli lähes yhtä sairas spotti kuin Dragon Suplex, huh. Matsissa oli myös todella hyviä ja uskottavia near falleja, kuten muuten Strong vs. Lethalissakin, mutta sitten...

...mentiin yli. Elginin Powerbomb olisi ollut täydellinen lopetus ottelulle, mutta kick-out siitä ylitti meikäläisen kohdalla sen hienovaraisen "liikaa near falleja" -rajan. Kun niitä nähtiin vielä tuonkin jälkeen useampia, tuli kokonaisfiilikseen ja arvosanaan pienen pieni rokotus. En kuitenkaan voi rankaista neljäsosalumihiutaletta enempää, sen verran timanttista äksöniä herrat tarjoilivat.

Showdown in the Sunin kakkosilta (tai kaksi kolmasosaa siitä) oli hyvä tapahtuma. Loistava main event ei yksin kuitenkaan nostanut tapahtuman kokonaisarvosanaa huippukastiin, koska alakortti oli jopa hieman tylsähkö. Jospa sen Border Warsin katsoisi tuoreeltaan, paha vaan kun osuu päivää vaille päällekkäin TNA:n Sacrificen kanssa... No, minun ROH-standardeilla parin viikon sisälläkin on "tuoreeltaan".

Jacobs vs. Generico **
Alexander vs. Ciampa **
WGTT vs. Briscoes ***-
Edwards vs. Steen ***
Lethal vs. Strong ***½
Richards vs. Elgin *****-

*** Michael Elgin
** Davey Richards
* Roderick Strong

Katso: Richards vs. Elgin (elleivät kaikki vähääkään kiinnostuneet ole sitä jo tehneet).

[What]

Arvasin jo kakkosiltaa katsoessani että tähän topiciin postannut What tykkäsi, nähtiinhän show'ssa ainakin kolme vertical suplexia.

Delayed Vertical Suplexia, voisin lisätä. Se on vaan yksi kuuleimpia liikkeitä ikinä.

[MR.Off Topic]

...mentiin yli. Elginin Powerbomb olisi ollut täydellinen lopetus ottelulle, mutta kick-out siitä ylitti meikäläisen kohdalla sen hienovaraisen "liikaa near falleja" -rajan. Kun niitä nähtiin vielä tuonkin jälkeen useampia, tuli kokonaisfiilikseen ja arvosanaan pienen pieni rokotus. En kuitenkaan voi rankaista neljäsosalumihiutaletta enempää, sen verran timanttista äksöniä herrat tarjoilivat.

Itse muuten toivoin matsin loppumista juuri samaan kohtaan. ROH ei kuitenkaan voinut vielä näköjään Elginille vyötä heittää, mutta toivon, että tämän vuoden puolella mies nappaa tuon vyön. Niin rautainen powerhouse, joka pystyy vetämään myös varsin komeita high flying liikkeitä eli toisinsanoen modermi mörssäri on kyseessä. Mikissä ja yleiskarismassa, kun tulisi kehitystä niin olisi todella kova nimi kyseessä. Tosin on se nytkin yksi suurimmista suosikeistani indyissä.

Steenin ulkonäkö on hieman kaksipuolinen juttu. Kyllähän se tällee menee, kun selostajat tavallaan kiinnittävät sen herran gimmickkiin. Kevin Kelly taisi jossain välissä sanoa, että "Kevin Steen doesn't train at all, he is pure talent" tai jotain muuta vastaavaa. Wikipedia kertoo miehen painoksi 110 kiloa, mutta eiköhän se ole lähempänä 120 kiloa ja tuosta kaljamahasta Steen voisi 10-20 kiloa tiputtaa helvettiin. Olisi nimittäin sen jälkeen varsin kova talentti jopa WWE:hen, koska ehdottomasti yksi taitavimmista painijoista bisneksessä, osaa mikkityöskentelyn ja on karismaattinen. Mutta menee se tämmösenä hirveenä kaljamahanaki ihan hyvin ainaski indyissä.

Hienoa, että ROH:lle löytyy näitä keskustelijoita taas välistä! Toki itselläni on hieman ROH innostus laskussa, kun joskus tuntuu, että kyseinen promootio ottaa itsensä ihan liian vakavasti. Jotenkin hirveän raskasta katseltavaa kehä kunnian osaa olla. Enköhän minä sen "Border warsin" tarkasta melko tuoreeltaan ja sanasen siitä johonkin heitä, mutta TV-jaksojen katseluun ei ole kiinnostus riittänyt.

[Edgefan100397]

THIS IS WRESTLING!

En ole ikinä ennen katsonu ROHia, mutta nyt kun luin täältä ja muualtakin tuohon Richards-Elginiin kohdistuneita ylistyksensanoja, niin päätin sitten tarkastaa sen pienen jahkailun jälkeen.

Ja ai j*******a, että olenkaan iloinen siitä päätöksestäni katsastaa tuo. Se oli nimittäin sellaista painia, mitä en ole ikinä ennen nähnyt (olen melko uusi painifani, enkä vielä ole paljoa painiin perehtynyt, jos WWE jätetään pois laskuista). Richards-Elgin oli täydellinen viiden tähden ottelu ja selvästi parempi kuin yksikään tämän vuoden muista otteluista missään firmassa. Näkemistäni otteluista ainoastaan MitBin Cena-Punk sekä WM 25:n 'Taker-Michaels ovat tämän kanssa samalla tasolla.

Mikä ottelusta sitten teki niin mahtavan? No, täyden kympin ketjupaini. Upeita suplexeja, stiffejä potkuja, pari hienoa ilmalentoa sekä kaiken kaikkiaan uskomatonta työskentelyä kahdelta painijalta, joilta en ennen ollut nähnyt minuuttiakaan materiaalia. Parhaiten mieleen jäi Elginin hurjat Powerbombit; se turva-aitaa päin suoritettu sekä se Spinning Powerbomb. Lisäksi Richardsin peräkkäiset Diving Stompit olivat hurjia. Nearfallien suuri määrä ei itseäni häirinnyt, vaan toi otteluun vain lisää eeppisyyden tuntua (tämä siis omasta mielestäni, ymmärrän muutkin, kriittisemmät näkökannat). Lopetustapa hieman yllätti, mutta ei haitannut, toimi se hienosti noinkin.

Viimeiseksi pitää antaa vielä erikoistunnustusta mahtavalle selostajaparille. Kelly ja McGuinness onnistuivat oikeasti luomaan tähän semmoista tunnelmaa, mistä Colet, Tenay't ja Matthewsit voivat vain unelmoida. Varsinkin Nigel ampaisi heti lempiselostajakseni missään tällä hetkellä. On se brittiaksentti vain sen verran eeppinen!

Joo, ei tästä sen enempää. Täydellinen matsi, ja josko tuon muunkin tapahtuman vielä tässä katselisi. Border Warsin ainakin katson, sitten kun sen aika koittaa.

[What]

THIS IS WRESTLING!

En ole ikinä ennen katsonu ROHia, mutta nyt kun luin täältä ja muualtakin tuohon Richards-Elginiin kohdistuneita ylistyksensanoja, niin päätin sitten tarkastaa sen pienen jahkailun jälkeen.

Ja ai j*******a, että olenkaan iloinen siitä päätöksestäni katsastaa tuo. Se oli nimittäin sellaista painia, mitä en ole ikinä ennen nähnyt (olen melko uusi painifani, enkä vielä ole paljoa painiin perehtynyt, jos WWE jätetään pois laskuista). Richards-Elgin oli täydellinen viiden tähden ottelu ja selvästi parempi kuin yksikään tämän vuoden muista otteluista missään firmassa. Näkemistäni otteluista ainoastaan MitBin Cena-Punk sekä WM 25:n 'Taker-Michaels ovat tämän kanssa samalla tasolla.

Mikä ottelusta sitten teki niin mahtavan? No, täyden kympin ketjupaini. Upeita suplexeja, stiffejä potkuja, pari hienoa ilmalentoa sekä kaiken kaikkiaan uskomatonta työskentelyä kahdelta painijalta, joilta en ennen ollut nähnyt minuuttiakaan materiaalia. Parhaiten mieleen jäi Elginin hurjat Powerbombit; se turva-aitaa päin suoritettu sekä se Spinning Powerbomb. Lisäksi Richardsin peräkkäiset Diving Stompit olivat hurjia. Nearfallien suuri määrä ei itseäni häirinnyt, vaan toi otteluun vain lisää eeppisyyden tuntua (tämä siis omasta mielestäni, ymmärrän muutkin, kriittisemmät näkökannat). Lopetustapa hieman yllätti, mutta ei haitannut, toimi se hienosti noinkin.

Viimeiseksi pitää antaa vielä erikoistunnustusta mahtavalle selostajaparille. Kelly ja McGuinness onnistuivat oikeasti luomaan tähän semmoista tunnelmaa, mistä Colet, Tenay't ja Matthewsit voivat vain unelmoida. Varsinkin Nigel ampaisi heti lempiselostajakseni missään tällä hetkellä. On se brittiaksentti vain sen verran eeppinen!

Joo, ei tästä sen enempää. Täydellinen matsi, ja josko tuon muunkin tapahtuman vielä tässä katselisi. Border Warsin ainakin katson, sitten kun sen aika koittaa.

Tervetuloa vaan joukkoon iloiseen. Samanlaiset fiilikset oli itselläkin kun ensimmäistä kertaa ROH:ia Captain Charisman kehotuksesta uskalsin katsoa. Taisipa olla Nigel McGuinness-Austin Aries, joka nuo vastaavanlaiset fiilikset sai aikaan. Onhan se ihan erilaista kuin mainstream-paini. En sano, että välttämättä parempaa.

[MR.Off Topic]

THIS IS WRESTLING!

En ole ikinä ennen katsonu ROHia, mutta nyt kun luin täältä ja muualtakin tuohon Richards-Elginiin kohdistuneita ylistyksensanoja, niin päätin sitten tarkastaa sen pienen jahkailun jälkeen.

Ja ai j*******a, että olenkaan iloinen siitä päätöksestäni katsastaa tuo. Se oli nimittäin sellaista painia, mitä en ole ikinä ennen nähnyt (olen melko uusi painifani, enkä vielä ole paljoa painiin perehtynyt, jos WWE jätetään pois laskuista). Richards-Elgin oli täydellinen viiden tähden ottelu ja selvästi parempi kuin yksikään tämän vuoden muista otteluista missään firmassa. Näkemistäni otteluista ainoastaan MitBin Cena-Punk sekä WM 25:n 'Taker-Michaels ovat tämän kanssa samalla tasolla.

Mikä ottelusta sitten teki niin mahtavan? No, täyden kympin ketjupaini. Upeita suplexeja, stiffejä potkuja, pari hienoa ilmalentoa sekä kaiken kaikkiaan uskomatonta työskentelyä kahdelta painijalta, joilta en ennen ollut nähnyt minuuttiakaan materiaalia. Parhaiten mieleen jäi Elginin hurjat Powerbombit; se turva-aitaa päin suoritettu sekä se Spinning Powerbomb. Lisäksi Richardsin peräkkäiset Diving Stompit olivat hurjia. Nearfallien suuri määrä ei itseäni häirinnyt, vaan toi otteluun vain lisää eeppisyyden tuntua (tämä siis omasta mielestäni, ymmärrän muutkin, kriittisemmät näkökannat). Lopetustapa hieman yllätti, mutta ei haitannut, toimi se hienosti noinkin.

Viimeiseksi pitää antaa vielä erikoistunnustusta mahtavalle selostajaparille. Kelly ja McGuinness onnistuivat oikeasti luomaan tähän semmoista tunnelmaa, mistä Colet, Tenay't ja Matthewsit voivat vain unelmoida. Varsinkin Nigel ampaisi heti lempiselostajakseni missään tällä hetkellä. On se brittiaksentti vain sen verran eeppinen!

Joo, ei tästä sen enempää. Täydellinen matsi, ja josko tuon muunkin tapahtuman vielä tässä katselisi. Border Warsin ainakin katson, sitten kun sen aika koittaa.

Tervetuloa vaan joukkoon iloiseen. Samanlaiset fiilikset oli itselläkin kun ensimmäistä kertaa ROH:ia Captain Charisman kehotuksesta uskalsin katsoa. Taisipa olla Nigel McGuinness-Austin Aries, joka nuo vastaavanlaiset fiilikset sai aikaan. Onhan se ihan erilaista kuin mainstream-paini. En sano, että välttämättä parempaa.

Joo tuli kyllä Edgefanin viestiä lukiessa ihan omat indyensikosketus fiilikset taas pintaan. Toki olin vanhaa ECW:tä ennen jo katsellut ja sinänsä oli hieman fiilistä samanlaisesta painista, mutta oli se ensimmäinen kerta aika " " fiilistelyä. En yhtään millon ja mistä, mutta sillon se lähti.

Itse kyllä sanoisin, että indypaini on ihan painillisesti parempaa kuin mitä WWE/TNA tällä hetkellä pystyy tarjoamaan. Draamallisesti ei niinkään, vaikka ROH:ssa yksi upeimmista juonikuvioista tällä hetkellä onkin menossa.