Kirjallisuus

Ai vapaapaini ei juuri nyt nappaa? No puhutaan sitten vaikkapa tv-ohjelmista tai termodynamiikasta.
Vastaa Viestiin
Hautsi_
Viestit: 804
Liittynyt: To 11.05.2006 21:19
Paikkakunta: Helsinki

Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja Hautsi_ » La 09.07.2011 13:59

Täältä uudelta päivitetyltä foorumilta ei löydy vielä omaa viestiketjua kirjallisuudelle, mutta nytpä löytyy.


Kuinkas moni foorumilaisista on tutustunut Arto Mellerin tuotantoon? Lainasin kirjastosta Pääkallolipun Alla -kirjan, joka sisältää Mellerin julkaistuja proosateoksia sekä päiväkirjamerkintöjä. Miltei 200-sivua on takanapäin, mutta toistaiseksi kuitenkin vasta miehen alku-uran kirjoituksia ollut (kirjalla kuitenkin yli 700 sivua pituutta). Kirjoitustyyli pitää hyvin otteessaan ja teksti on hyvin mielenkiintoista. Hän varmasti vielä kehittyi tuosta vuosien karttuessa. Innolla odotan minkälaisia mestariteoksia hänen uransa jälkimmäisellä puoliskolla syntyikään, kunhan nyt kirjassa sinne saakka pääsen.
Ei mikään ihme että,egyptiläinen keihään finaaliin, nehän on heitellyt kiviä yli vuoden Kairon kaduilla #huono #jopamauton

Genghis Khan
Viestit: 663
Liittynyt: To 01.04.2004 19:16
Paikkakunta: Pori

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja Genghis Khan » Su 10.07.2011 08:40

Melleristä tuli mieleen, että lukeeko joku aktiivisesti runoja? Vaikka kaunokirjallisuutta ahminkin, niin runoteokset eivät ole koskaan kiinnostaneet niin paljoa, että niitä jaksaisin teoksellisen verran. En tosin tiedä miten runot edes nykyään ihmisiä puhuttelevat, itselläni ainakin rock-lyriikka täyttää hyvin tuon runojen funktion.

Tällä hetkellä on luettavana Dostojevskin Karamazovin veljekset. Aika tuhti pakettihan tuo, mutta sen verran lennokasta tekstiä, että ei tiiliskivimäisyys pääse ahdistamaan. D:n pääteoksista Rikos ja rangaistus sekä Idiootti on jo luettu, ja hyviksi havaittu. Suosittelen.

Tiiliskivien vastapainoksi lukulistalla on Tsehovin novelleja. Äärimmäisen kovaa kamaa. Päämäärättömyydestä ja maailmantuskasta kärsiviä henkilöhahmoja, joista oli Camus'n ja kumppaneiden hyvä ammentaa 1900-luvulla.

Tuossa alkukesästä lukaisin Nathaniel Hawthornen Seitsenpäätyisen talon. Oli maittava lukukokemus sekin. Tummanpuhuva tarina, joka paikoitellen flirttaili goottilaisen kauhun kanssa kuitenkaan rajaa ylittämättä. On ne isot ja vanhat talot ahdistavia joo.

PS. Coelhon Alkemisti on yksi paskimmista kirjoista johon on tullut törmättyä. Elämisen opas kolmekymppisille kotiäideille, jotka ahdistuvat ruoanlaiton ja kouluikäisten lasten ristitulessa. Kuvottava kirja.
Looking California, feeling Minnesota.

Hyrkanos
Viestit: 913
Liittynyt: To 15.07.2004 18:36
Paikkakunta: Asikkala

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja Hyrkanos » Su 10.07.2011 10:40

Sain eilen luettua Andrei Sapkowskin Viimeisen Toivomuksen. Parasta lukemaani fiktiota tähän mennessä (mikä ei sinänsä ole hirveä meriitti sillä luen ehkä yhden tai kaksi romaania vuodessa, enkä ole kovin pätevä arvostelemaan niitä). Kyseessä on siis kokoelma fantasia-tarinoita, noituri Geraltista. Onoikeasti sääli että näin hyvä materiaali tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi tietokonepelin myötä.

Edellinen lukukokeilu oli Hiiriä ja Ihmisiä, jonka halusin lukea vain selvittääkseni miten henkitaan kirjallisuuden Nobel (olisi tosin kai pitäny lähteä sukulaiseni F.E. Sillanpään töistä, mutta nyt kävi näin). Luin kirjan puoliväliin suharina toimiessani kyytiläisten kahvikestien aikana, ja päätin lukea sen loppuun vasta vastaavan odottelun sattuessa. Kirjanston palautusaika tuli eteen.

Kuten sulkeissa mainitsin, en juurikaan lue romaaneja, mutta luen paljon tieteestä, taiteesta, erilaisista taidoista (opaskirjat ym), uskonnosta (historiaa ja teologiaa) ja henkilökohtaisista kokemuksista (Rober Scott's Journals ym). Khanin peräänkuuluttamaa runouttakin joutuu lukemaan välillä Facebookissa - valitettavsti se on huonointa runoutta ikinä.

Mutat kun suosittelu on kova sana niin pikkukirja mitä suosittelen kaikille on Kellopeli Appelsiini. Lyhyt ja nerokas. Se on niitä harvoja kirjoja jotka oikeasti hyödyntävät mediaansa. Se tokiloistaa niissä perinteisissäkin asioissa kuten tarinassa.
Palannut kuolleista 2015

The Rocker
Viestit: 3324
Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
Paikkakunta: Parkano

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja The Rocker » Su 10.07.2011 10:57

Genghis Khan kirjoitti:PS. Coelhon Alkemisti on yksi paskimmista kirjoista johon on tullut törmättyä. Elämisen opas kolmekymppisille kotiäideille, jotka ahdistuvat ruoanlaiton ja kouluikäisten lasten ristitulessa. Kuvottava kirja.
En kyllä itsekään saanut siitä mitään erikoista irti. Hankala ymmärtää mikä siinä on muka niin hyvää.

Ei ole tullut hetkeen luettua oikeastaan mitään kirjaa. Keväällä taisi tulla luettua joku Kingin kirja ja Tolkienin pääteokset (nämä muistinvirkistykseksi).
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Migu.22
Viestit: 730
Liittynyt: Ti 03.05.2005 15:43
Paikkakunta: Tampere

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja Migu.22 » Su 10.07.2011 14:52

Hyrkanos kirjoitti:Sain eilen luettua Andrei Sapkowskin Viimeisen Toivomuksen. Parasta lukemaani fiktiota tähän mennessä (mikä ei sinänsä ole hirveä meriitti sillä luen ehkä yhden tai kaksi romaania vuodessa, enkä ole kovin pätevä arvostelemaan niitä). Kyseessä on siis kokoelma fantasia-tarinoita, noituri Geraltista. Onoikeasti sääli että näin hyvä materiaali tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi tietokonepelin myötä.
Omasta mielestäni Witcher-pelit ovat kuitenkin senverran esikuvaansa kunnioittavia, että pidän niitä vain hyvänä asiana kaikin puolin kirjojenkin kannalta. Oma mielenkiintoni Sapkowskin kirjoihin heräsi juurikin ykköspelin kautta, kuten monilla muillakin. Hyviä tarinoitahan nuo ovat, etenkin melko omintakeinen maailma ja eri "kansojen" suhtautuminen Geraltiin ja tämän toimiin pitävät otteessaan. Ja olisihan se paljon suurempi sääli jos Noiturit olisivat nousseet kansan tietoisuuteen siitä sysipaskasta tv-sarjan kyhäelmästä, kuin oman genrensä tämän hetken parhaista peleistä. Harmi vain, että näitä kirjoja on pirun hankalaa saada käsiinsä...

Muuten on tullut luettua lähinnä pääsykoekirjoja, mutta on tässä kesän ja kevään aikana saatu jopa kolme kirjaa päätökseen. Intissä tuli päivystäessä selailtua Sirenin Sissien Tulimarssi, joka oli ihan mukava teos, vaikkei suomalaiset sotatarinat ole liiemmin mieltä lämmittäneet. Onhan Manillaköydet sunmuut siellä "ihan kiva", kategoriassa, mutten niitä suosittelemaankaan lähtisi. Toinen kurkkusalaateissa luettu teos oli jokin Vares, jolle tuli lähinnä naureskeltua, kunnes alkoi pelottamaan, että jos nämä oikeasti ovat suomalaisessa mittakaavassa oman lajityyppinsä valiota, on koko tyyppi todella huonolla tolalla, ei jatkoon.

Mielenkiintoisin, rööki/rantakirjana luettu teos oli Sofi Oksasen Stalinin Lehmät. Pakottava tarve oli tämäkin lukea, mutta päälimmäiseksi jäi kuitenkin mieleen vain se, että se on aivan sama mitä huttua nainen selittää, sillä samantien se on iso ja arvostettu juttu jos avaa suunsa. voi olla, että melko vahva ennakkoluulo ajoi sitten itse teoksenkin yli, mutta lopputulokseksi sain, että lortto kuin lortto.
\____0___/

Hyrkanos
Viestit: 913
Liittynyt: To 15.07.2004 18:36
Paikkakunta: Asikkala

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja Hyrkanos » Su 10.07.2011 18:51

Migu.22 kirjoitti:Omasta mielestäni Witcher-pelit ovat kuitenkin senverran esikuvaansa kunnioittavia, että pidän niitä vain hyvänä asiana kaikin puolin kirjojenkin kannalta.
Pointti olikin se että 90-luvulla kirjoitetut kirjat tulivat maailman tietouteen vasta 00-luvun lopulla, ja silloinkin valikoidulle yleisölle.
Ja olisihan se paljon suurempi sääli jos Noiturit olisivat nousseet kansan tietoisuuteen siitä sysipaskasta tv-sarjan kyhäelmästä
Ei se sarja niin huono ole. Luokassaan itseasiassa varsin laadukas (sopivimmat englannin kieliset vertailukohdat lienee Hercules, Xena, Conan ym).
Harmi vain, että näitä kirjoja on pirun hankalaa saada käsiinsä...
Viimeinen toivomus ainakin löytyne kaikista edes välttävästi kattavista kirjakaupoista, ja alkanee kirjastoissakin olemaan peruskamaa. Toivottavasti suomennoksia vaan tulee vielä kohtalon miekan jälkeen.
Palannut kuolleista 2015

Razorman
Viestit: 185
Liittynyt: To 22.04.2004 21:17
Paikkakunta: Kokkola
Viesti:

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja Razorman » Su 10.07.2011 20:46

Luen laidasta laitaan.

Uusin lukemani kirja on Ken Keseyn kuulu Yksi lensi yli käenpesän (kuten avatarista saattaakin huomata). Romaani kertoo mielisairaalan asukkien ja hoitajien riesaksi saapuvasta R.P. McMurphysta, joka kääntää koko laitoksen toiminnan päälaelleen silkalla määrätietoisella kapinoinnillaan. Hyvin mielenkiintoinen ja lennokas luettava, jonka voima piilee hahmojen lisäksi terävässä yhteiskuntakritiikissä. Kirjaa vartenhan Kesey haastatteli useita oikeita mielisairaalan potilaita, joten lähtökohdat ovat autenttiset.

Sivussa tuli myös ahmittua The Clash : Lontoo liekeissä. Parhaan punkbändin elämänkaari, joka kattaa vuodet punkin alkuräjähdyksestä rapakon takaiseen suosioon, Joe Strummerin ja Mick Jonesin välien kiristymiseen ja lopulta hajoamiseen. Kertoo asiat 500 sivuun nähden todella kattavasti ja valottaa uusia asioita. Enpä esimerkiksi olisi arvannut kuinka paljon mustien musiikki ja kulttuuri vaikutti The Clashiin. Pakollinen luettava jokaiselle itseään kunnioittavalle musiikkihomolle.

Seuraavaksi voisi tutustua Kafkaan. Oikeusjuttu lienee hyvä kirja aloittaa?
It's 106 miles to Chicago, we got a full tank of gas, half a pack of cigarettes, it's dark... and we're wearing sunglasses.

Blõg

MR.Off Topic
Viestit: 3971
Liittynyt: Ke 22.08.2007 17:34
Paikkakunta: GODLAND

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja MR.Off Topic » Su 10.07.2011 21:01

Minä suoraan sanottuna rakastan hyvien kirjojen lukemista, mutta jostain syystä ei vain tule luettua nykyään kovinkaan paljoa. Osaksi johtuu laiskuudesta ja muusta kiireestä, mutta toisaalta varsinki nyt kesällä olisi aikaa liikaakin. Yksi syy on, että en jaksa käyttää aikaa löytääkseni hyviä kirjoja tai kokeillakseni toimisiko joku. Kouluun jollekki äikän tunneille tulee silloin tällöin luettua kirja, mutta nykyään enemmänki katsottua netistä tiedot ja kirjotettua vaadittu työ.

Ehdottaa saa hyviä kirjoja ja voin kertoa, että olen tarkkojen henkilökuvausten suuri ystävä ja muutenki pidän mielenkiintoisista hahmoista. Jollain tavalla psykologiset ja jopa mielenvikaiset jutut iskee aina. Fantasiasta nykyään en välitä oikeastaan juurikaan vaan enemmänki realistiset jutut kiinnostaa. Semmottia, semmottia.
GOD OF ALERT Heeelp meee

Tajunnan Rakennelmia

Wankie
Viestit: 1078
Liittynyt: Ti 18.11.2003 09:06
Paikkakunta: Pahvilaatikko
Viesti:

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja Wankie » Su 10.07.2011 21:32

Musiikki(homo)kirjallisuus ja Buko puree. Muihin en koske.

The Rocker
Viestit: 3324
Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
Paikkakunta: Parkano

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja The Rocker » Su 10.07.2011 22:16

MR.Off Topic kirjoitti:Minä suoraan sanottuna rakastan hyvien kirjojen lukemista, mutta jostain syystä ei vain tule luettua nykyään kovinkaan paljoa. Osaksi johtuu laiskuudesta ja muusta kiireestä, mutta toisaalta varsinki nyt kesällä olisi aikaa liikaakin. Yksi syy on, että en jaksa käyttää aikaa löytääkseni hyviä kirjoja tai kokeillakseni toimisiko joku. Kouluun jollekki äikän tunneille tulee silloin tällöin luettua kirja, mutta nykyään enemmänki katsottua netistä tiedot ja kirjotettua vaadittu työ.

Ehdottaa saa hyviä kirjoja ja voin kertoa, että olen tarkkojen henkilökuvausten suuri ystävä ja muutenki pidän mielenkiintoisista hahmoista. Jollain tavalla psykologiset ja jopa mielenvikaiset jutut iskee aina. Fantasiasta nykyään en välitä oikeastaan juurikaan vaan enemmänki realistiset jutut kiinnostaa. Semmottia, semmottia.
Lue kaikki Varekset läpi. Aivot narikkaan ja naureskelemaan. Myös Stephen Kingin kirjat ovat varsin päteviä jos ei pelkää liiallista kuvailua.

Musiikkihomokirjallisuudesta sen verran että tajusin niiden olevan miltei täydellistä sosiaalipornoa. Oikeat hahmot kertomassa enemmän tai vähemmän todellisista tapahtumista.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Genghis Khan
Viestit: 663
Liittynyt: To 01.04.2004 19:16
Paikkakunta: Pori

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja Genghis Khan » Ma 11.07.2011 07:43

Oikeusjuttu lienee tosiaan se paras aloituspiste Kafkan lukemiselle. Sen jälkeen mikäli kiinnostaa, kannattaa tarkistaa myös niitä novelleja/lyhyitä tarinoita sisältävä teos. Muodonmuutos, Rangaistussiirtola jne. ovat modernia ihmistä kuvatessaan yhtä aikaa outoja ja syvällisiä kertomuksia ajan hengestä. Kafkan kirjoitustyyli on minulle (varsinkin noissa lyhyissä tarinoissa) paikoitellen niin nyrjähtänyt ja täten raskas, että herran tekstejä en jaksa kovinkaan paljoa kerralla lukea. Mutta vähänkin kerrallaan yleensä palkitsee vaikutuksellaan.

Tuo Clash-biografia on varsin hyvä. Mistään sosiaalipornosta ei juurikaan ole kyse, vaan paikoitellen tarkastellaan varsin onnistuneesti sosiologisesta näkökulmasta Lontoon monikulttuurisuutta ja sen vaikutuksiin niin punkkiin kuin Clashin laajempaan ilmaisuun.

Jim Morrisonin No One Gets Out of Here Alive on musiikkikirjojen saralla ykkönen itselleni. Siinä on onnistuneesti löydetty tasapaino Jimin shamaani-hehkutusten ja narsistisen känniääliön välillä. Ja kyseessä on ennen kaikkea mukaansa tempaava ajankuva hippikauden länsirannikosta.
Looking California, feeling Minnesota.

Hyrkanos
Viestit: 913
Liittynyt: To 15.07.2004 18:36
Paikkakunta: Asikkala

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja Hyrkanos » Ma 11.07.2011 09:04

Genghis Khan kirjoitti:Jim Morrisonin No One Gets Out of Here Alive on musiikkikirjojen saralla ykkönen itselleni. Siinä on onnistuneesti löydetty tasapaino Jimin shamaani-hehkutusten ja narsistisen känniääliön välillä. Ja kyseessä on ennen kaikkea mukaansa tempaava ajankuva hippikauden länsirannikosta.
Voin vahvistaa sen suosituksen. Oikeasti melko mielenkiintoinen kirjanäin sellaisenkin näkökulmasta jota ei Morrison ja Doors juuri kiinnosta. Sen lukeminen joskus 17 vuotiaana inspiroi kokeilemaan miten kauan voin pitää samoja housuja pesemättä niitä (10 viikkoa meni ennen kuin hajusta valitettiin)
Palannut kuolleista 2015

Genghis Khan
Viestit: 663
Liittynyt: To 01.04.2004 19:16
Paikkakunta: Pori

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja Genghis Khan » Ma 11.07.2011 13:26

^Minua kirja inspiroi kuluttamaan pääasiassa viski-merkkistä alkoholijuomaa. Eihän siitä mitään tullut.

Wankie mainitsi Bukowskin. Siinä "kirjalilija", jonka hehkuttamista en ymmärrä. Kun olet lukenut yhden Bukowskin, olet lukenut kaikki. Känni/pano -sekoilut on aika nähtyä kamaa.

William Burroughs sitä vastoin on astetta kovempi juttu itselleni. Sekopäinen, tajunnanvirtaava Alaston lounas on jo kokemus sinänsä vaikkei sodomiittisesta sekasorrosta mitään tajuaisikaan. Ja Nisti on ihan valottava lukukokemus, vaikkei sekään ikimuistoisia fiiliksiä tarjoa irtolais- ja rännäysmeiningeissään.
Näistä pseudo-elämäkerroista, jotka pyörivät huumausaineiden ympärillä, mielenkiintoinen on Thomas de Quinceyn Englantilaisen oopiuminkäyttäjän tunnustuksia. 1820-luvulla kirjoitettu teos lienee ensimmäisiä sarjassaan. De Quincey kuvaa kirjassaan oopiumin nousut ja laskut kymmenien korkeakulttuuriviittausten maustamana. Kirja, joka kannattaa tarkastaa ainakin historiallisen merkityksensä takia.
Looking California, feeling Minnesota.

Wankie
Viestit: 1078
Liittynyt: Ti 18.11.2003 09:06
Paikkakunta: Pahvilaatikko
Viesti:

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja Wankie » Ti 12.07.2011 23:36

Bukon yksitoikkoisuus toki huomattu, muttei se tällaista "kirja kuukaudessa" kaveria haittaa. Asian laita varmasti toinen, jos tuppaa lukea oikein urakalla.

Vähän sama juttu musa(homo)kirjallisuuden kanssa. Aivan se ja sama kuka on kirjan tehnyt ja/tai kirjoittanut, kuinka tönkköä/kuivaa teksti on ja niin edelleen. Tärkein juttu on aihe (Hendrix, Clash, Bowie, Dylan...) eikä muulla väliä.

enska
Viestit: 1721
Liittynyt: La 22.07.2006 10:48
Paikkakunta: Turku

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja enska » Ke 14.09.2011 17:46

Tämä kotimaisen kirjallisuuden (sivuaine-)opiskelija otti vihdoista viimein itseään siitä kuuluisasta niskasta kiinni – sain nimittäin luettua Tuntemattoman sotilaan, jota tuli eritoten yläasteella ja lukiossa välteltyä henkensä edestä. Mutta hoh, silmänräpäyksessähän sen monsterin selasi loppuun. Ja kyllä kannatti.

Tämä hymiö on omistettu sotamies Honkajoelle: :salut:. Nauraa räkätin ääneen kyseisen hevosennaaman eläimellistä konttaamista vihollisen juoksuhautaan. Hieno, hieno mies.

SkullCrushingFinale
Viestit: 1527
Liittynyt: Ma 02.08.2010 15:04
Paikkakunta: Turku

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja SkullCrushingFinale » Ke 14.09.2011 18:34

Death of WCW'ta nyt noin kolmannes takana. Viime viikonlopuksi paukahti postiluukusta sisään ja nyt aina vapaa-ajalla olen tuota lueskellut - on muuten mahtavaa tavaraa, suosittelen jokaiselle, vaikkei yhtiön historia niin paljoa kiinnostaisikaan. Mainittavaa lienee myös, no offence to What, että inho herra Hogania kohtaan tuntuu kasvavan sivu sivulta... :) Helvetisti myös hyviä nauruja, esimerkiksi, se, että eräänä kauniina syysiltana Thunder veti ties miten kovan katsojalukuennätyksen, vaikka suurin osa mannerta näki koko kaksituntisen niin huonolla kuvanlaadulla kaapeliyhtiön sähläyksien takia, ettei tavaraa pystynyt melkein katsomaan. Ironia nousee esiin siinä, että parin vuoden pikakeulauksen jälkeen kyseinen show oli katsomiskelvoton, vaikka se olisi esitetty teräväpiirtona :D

Ennen tuli vain mietittyä, että kai ne jotain on oikeinkin tehneet, kun kerran veivät maanantaisotaa niin suvereenisti, mutta ei v***u ihan totta, miten pirussa joku on jaksanut katsella tätä tavaraa ysäri-WWF'n sijaan? Suurimpana tajuttomuutena Starrcade ysiseiskan buukkaus, ei vain uppoa pieneen päähän :D

Suosittelen tosiaan jokaiselle =D>

Genghis Khan
Viestit: 663
Liittynyt: To 01.04.2004 19:16
Paikkakunta: Pori

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja Genghis Khan » Ke 14.09.2011 19:13

Olen paikkaillut kotimaisen kirjallisuuden alaikäisyyttäni viime aikoina parilla tunnetulla teoksella. Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu ja Hannu Salaman Juhannustanssit taaperrettu läpi tässä runsaan viikon aikana.

Molemmat varsin hyviä. Mukan teos oli likainen ja fyysinen. Seksuaalinen kanssakäyminen oli kuvattu kirjassa samanlaisella luonnosta kumpuavalla fyysisyydellä kuin lehmän synnytys. Tiukka uskonnollisuus ja seksuaalinen halu oli myös mielenkiintoisella tavalla rinnastettu teoksessa. Kirjan tarjoama maailmankuva ja henkilöiden sielunmaisema oli sateisen harmaa. Tosin ei kirja mitään ryppyotsaista jurottelua ollut, vaan myös lakoninen huumori kukki paikoitellen. Suosittelen kaikille hiestä, liasta ja eritteiden hajusta pitävälle. Sekä kiehtovasta luontokuvauksesta pitäville.

Salaman Juhannustanssit olikin sitten toista maata. Toki siinäkin seikkaili enemmän tai vähemmän hukassa olevia ihmisen kuvatuksia, mutta meininki oli ainakin yleisluonteeltaan puhtoisempaa ja kaupunkilaisempaa(vaikka maalle sijoittukin). Henkilöt haahuilivat keskikesän suviyössä niin kuin haahuilivat elämässään. Merkityksettömiä tekoja ja haluja, joita kehystävän elämän raadollisuus, sattumanvaraisuus ja yllätyksellisyys tulee kirjan päähahmoille eteen kirjan lopputapahtumissa. Henkilöitä kirjassa oli ehkä liikaa ja siksi välillä meni sekaisin kuka teki ja mitäkin, mutta noin yleisesti mieltäkiihottava kuvaus ajelehtivista ihmisistä päämäärättömässä maailmassa. Salaman omalaatuiselle kirjoitustyylille myös peukku, vaikka se välillä uudelleentankkausta vaatikin.
Looking California, feeling Minnesota.

The Rocker
Viestit: 3324
Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
Paikkakunta: Parkano

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja The Rocker » Ma 26.09.2011 05:27

Lukaisin Ilkka Remeksen Nimessä ja Veressä teoksen läpi yhdeltä istumalta. Aika mielenkiintoinen juoni ja kohtuu hyvää tekstiä. Kuitenkin aika perus Remestähän se oli. Lopussa kunnon twist.

Jos sitä seuraavaksi lukisi vaikka Platonin Valtion kun se kerran hyllyssäkin on. Tai sitten vaikkapa Danten Jumalaisen Näytelmän.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

MR.Off Topic
Viestit: 3971
Liittynyt: Ke 22.08.2007 17:34
Paikkakunta: GODLAND

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja MR.Off Topic » Ma 26.09.2011 08:45

The Rocker kirjoitti:Lukaisin Ilkka Remeksen Nimessä ja Veressä teoksen läpi yhdeltä istumalta. Aika mielenkiintoinen juoni ja kohtuu hyvää tekstiä. Kuitenkin aika perus Remestähän se oli. Lopussa kunnon twist.
Itse en ole koskaan tajunnut Ilkka Remeksen kirjojen hyvyyttä vaan olen aina nähnyt ne aika huonoina. Tosin en ole lukenut kuin kahta ja nekin vain, koska isä ne minulle joululahjaksi osti. Järkyttävän tylsää tekstiä ja juonet oli aivan järkyttävän huonoja ainaki noissa kahdessa. En sitten tiedä onko minulle vain sattunut Remeksen huonoimpia teoksia vai mitä. En vain koskaan ole saanut Remeksestä kiinni.
GOD OF ALERT Heeelp meee

Tajunnan Rakennelmia

SkullCrushingFinale
Viestit: 1527
Liittynyt: Ma 02.08.2010 15:04
Paikkakunta: Turku

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja SkullCrushingFinale » Ma 26.09.2011 14:24

SkullCrushingFinale kirjoitti:Death of WCW'ta nyt noin kolmannes takana. Viime viikonlopuksi paukahti postiluukusta sisään ja nyt aina vapaa-ajalla olen tuota lueskellut - on muuten mahtavaa tavaraa, suosittelen jokaiselle, vaikkei yhtiön historia niin paljoa kiinnostaisikaan. Mainittavaa lienee myös, no offence to What, että inho herra Hogania kohtaan tuntuu kasvavan sivu sivulta... :) Helvetisti myös hyviä nauruja, esimerkiksi, se, että eräänä kauniina syysiltana Thunder veti ties miten kovan katsojalukuennätyksen, vaikka suurin osa mannerta näki koko kaksituntisen niin huonolla kuvanlaadulla kaapeliyhtiön sähläyksien takia, ettei tavaraa pystynyt melkein katsomaan. Ironia nousee esiin siinä, että parin vuoden pikakeulauksen jälkeen kyseinen show oli katsomiskelvoton, vaikka se olisi esitetty teräväpiirtona :D

Ennen tuli vain mietittyä, että kai ne jotain on oikeinkin tehneet, kun kerran veivät maanantaisotaa niin suvereenisti, mutta ei v***u ihan totta, miten pirussa joku on jaksanut katsella tätä tavaraa ysäri-WWF'n sijaan? Suurimpana tajuttomuutena Starrcade ysiseiskan buukkaus, ei vain uppoa pieneen päähän :D

Suosittelen tosiaan jokaiselle =D>
Tänään, astetta rauhallisempana asepalveluspäivänä, sain kiskaistua kaksi viimeistä epilogia edeltävää kappaletta läpi (2000: Everything Falls Apart sekä 2001: The Ultimate Swerve) ja nyt tosiaan enää epilogi edessä - tuon taidan säästää huomiseksi.

Täytyy kyllä edelleen pysyä sanojeni takana siinä, että aivan tajuttoman kova kirja. En yleensä paljoa lue, taitaa olla ensimmäinen kirja ylä-asteella lukemani Harry Potterin jälkeen ja tietysti sekin voi vaikuttaa, että WCW'n, etenkin Bischoff-WCW'n, seikkailut ovat allekirjoittaneen mielestä aivan tajuttoman mahtavaa luettavaa, mutta silti uskaltaisin tuomita erittäin onnistuneeksi teokseksi. Alvarez ja Reynolds selvästi tietävät mistä puhuvat ja etenkin siitä eteenpäin, kun kirja alkoi käsitellä niitä aikoja, kun enää mietittiin kuka yhtiön ostaa, oli tuo aivan tajuttoman hienosti kirjoitettua tavaraa. Kaikesta 1999 alkaneesta paskamyrskystä lähtien en tainnut kertaakaan tuntea sympatiaa Bischoffin temppuja kohtaan, paitsi tuossa ihan lopussa, kun vain "another corporate suit", joka oli viikon Time Warner-AOL'lla ollut, katkaisi Turnerin 29-vuotisen perinteen painin televisioinnista - ilman, että itse edes ymmärsi paskaakaan bisneksestä ja juuri kun Bischoff oli yhtiötä itselleen ostamassa.

Eipä siitä sen enempää, tosiaan aivan v***n kovaa tavaraa koko kirja, Epilogueta ja TNA'n "pushia" odotellessa :)

The Rocker
Viestit: 3324
Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
Paikkakunta: Parkano

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja The Rocker » Ma 26.09.2011 18:41

MR.Off Topic kirjoitti:
The Rocker kirjoitti:Lukaisin Ilkka Remeksen Nimessä ja Veressä teoksen läpi yhdeltä istumalta. Aika mielenkiintoinen juoni ja kohtuu hyvää tekstiä. Kuitenkin aika perus Remestähän se oli. Lopussa kunnon twist.
Itse en ole koskaan tajunnut Ilkka Remeksen kirjojen hyvyyttä vaan olen aina nähnyt ne aika huonoina. Tosin en ole lukenut kuin kahta ja nekin vain, koska isä ne minulle joululahjaksi osti. Järkyttävän tylsää tekstiä ja juonet oli aivan järkyttävän huonoja ainaki noissa kahdessa. En sitten tiedä onko minulle vain sattunut Remeksen huonoimpia teoksia vai mitä. En vain koskaan ole saanut Remeksestä kiinni.
No eivät nuo Remeksen kirjat mitenkään erikoisen hyviä ole. Juonessa aina joku todella jäätävä twist ja paljon turhaa tietoa eri tiedustelupalveluista. Remes muistuttaa oikeastaan melko paljon Dan Brownia niin tekstityyliltään kuin ideoiltaankin. Thomas Harrishan on tämän tyyppisessä kirjallisuudessa aika omassa luokassaan ihan pelkästään noiden yksityiskohtien määrässä. Sen lisäksi äijä osaa kirjoittaa aika s****nan hyvin ilman että teksti puuroutuu ollenkaan. Ja tekstin puuroutuminen on mielestäni yksi esimerkiksi Stephen Kingin alkuaikojen suurimmista ongelmista. Nyttemmin julkaistu materiaali esim. Duma Key ja Liseyn Tarina ovat molemmat todella loistavaa materiaalia ilman heikkouksia.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Fletch
Viestit: 250
Liittynyt: La 17.10.2009 14:29

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja Fletch » Su 23.10.2011 15:26

Ei kellään olis mitään syvällistä analyysiä István Örkényn Minuuttinovelli-teoksesta?

Hyrkanos
Viestit: 913
Liittynyt: To 15.07.2004 18:36
Paikkakunta: Asikkala

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja Hyrkanos » Su 23.10.2011 19:21

Aloin sitten urakalla lukemaan venäläisiä klassikoita. Lähinnä niitä kahta suurnimeä, Tolstoita ja Dostejevskiä. Koska olen huono lukemaan, en aloittanut Sodasta ja Rauhasta vaan tarvitsen hieman harjoittelua. Hyvä lähtökohta oli "Ivan Iljitsin Kuolema", jonka sisältö käy täysin ilmi jo nimestä. Kirja kertoo siitä miten Ivan Iljits riutui pois tuntemattoman sairauden myötä. Lyhyt kirja (n. 70 A5 sivua) jota uskallan suositella jopa minua huonommille lukijoille. Sisältö on toki melko masentavaa, mutta hyvällä tavalla.

Nyt on vuorossa Dostojevskin "Pelurit". Luultavasti siirtyminen Idioottiin ja Sotaan ja tauhaan lykkääntyy myös puhtaasti fyysistä syistä - kärsin niskavaivasta jonka vuoksi käsistä menee ajoittain tunto ja jossain määrin voimat. Ajatus 1400 tai edes 800 sivuisen opuksen kannattelusta minuuttia pitempään, vieläpä sivuja auki pitäen, tuntuu melko kaukaiselta. Tolstoihin pitänee muutenkin tutustua tulevaisuudessa kronologisesti
Palannut kuolleista 2015

Tirkka
Viestit: 1336
Liittynyt: To 24.06.2004 20:02
Paikkakunta: Uleåborg

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja Tirkka » Ti 19.06.2012 22:53

Jatkan tuota kirjakeskustelua tässä topicissa kun täällä semmonen näkyy olevan eikä tää liity miitti hommiin (tarkoituksellinen kielioppivirhe, hox!) mitenkään.
DeadManWalking kirjoitti:Menee jo off-topicin puolelle, mutta jatketaan nyt vähän.
Tirkka kirjoitti:No eipä kyllä takuulla ole. Väinö Linna, Mika Waltari tai Kalle Päätalo lienee myydyin.
Tässä ainakin joku lista: linkki. Eli Aleksis Kiven Seitsemän veljestä näyttäisi olevan listan ykkösenä, ja samalla lukemalla on myös Lönnrotin Kalevala.

Eli tuossa on siis vain Suomessa myydyt kirjat, ja ei tosiaan Sofi Oksasta ole lähimainkaan tuossa listauksessa. Vuoden 2008 myydyin kirja se Puhdistus oli, mutta siltikin ainoastaan sijalla kuusi kun katsotaan myydyimpiä kirjoja vuosina 2001-2009. Luulisin, että Suomessa Ilkka Remeskin on myynyt enemmän kuin Oksanen, vaikka en toki tarkkaan tiedä että miten paljon ne kirjat ovat kokonaisuudessaan myyneet.
Kalle Päätalon osalta lähdin ihan siitä oletuksesta liikkeelle että se kirjoitti niin pirusti kirjoja joista varmaan suurin osa vuotensa myydyimpien kirjojen joukosta että on varmasti kärkipäässä myydyimpien joukossa. Remeksen kohdalla on varmaan tosiaan vastaava tilanne vaikka ei ole ihan niin montaa kirjaa vielä ehtinyt tehtailla. Varmasti kuitenkin helposti Oksasen edellä.

Laila Hirvisaari (ex. Hietamies) olisi listalla varmaan niitä myydyimpiä myös.
DeadManWalking kirjoitti:Kansainvälisestikään Oksanen tuskin on edes lähellä kärkeä. Ihan jo pelkästään Väinö Linnan, Aleksis Kiven ja Elias Lönnrotin kotimaan myynnin vuoksi nämä nyt ovat varmasti Oksasta edellä. Waltarin kirjoista taas Sinuhe Egyptiläinen on menestynyt kansainvälisesti hyvin.
Linnan ja Waltarin kohdalla taas oletin juuri tätä että niiden kohdalla myyntiä on myös ollut ulkomailla suuret määrät (vaikka puhuttiinkin lähinnä kai Suomessa tapahtuvasta myynnistä) ja molemmilla lienee ollut useampi kirja mitkä olisivat runsaasti käyneet kaupaksi. Linnalla olikin tuossa mainitussa listassa kaksi kirjaa mukana.

Aleksis kiven osalta vaikea sanoa, Seitsemän veljestä on varmaan hyvinkin voinut käydä kaupaksi ulkomaillakin mainiosti ainakin Euroopassa ja Lönnrotin Kalevalan kohdalla sama homma. Kummaltakaan en kyllä muita kirjoja tiedä eikä noita varmaan paljon muita olekaan koska Kivi kuoli niin nuorena ja Lönnrot taas ei ollut kirjailija ensinkään vaan enemmänkin kansanperinteen kerääjä ja pappi.
All your message are belong to me.

I dont always win... but when I do, it's PPV-veikkaus (2005, 2015).

DeadManWalking
WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
Viestit: 8620
Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester

Re: Kirjallisuus

Viesti Kirjoittaja DeadManWalking » Ti 19.06.2012 23:09

Tirkka kirjoitti:Kalle Päätalon osalta lähdin ihan siitä oletuksesta liikkeelle että se kirjoitti niin pirusti kirjoja joista varmaan suurin osa vuotensa myydyimpien kirjojen joukosta että on varmasti kärkipäässä myydyimpien joukossa.
Juu, ymmärsin pointin, ja olen kyllä samaa mieltä siitä että Päätalon kirjoja on varmasti myyty paljon. Kirjoja tosiaan on tullut se 39 kappaletta, joten kyllä niitä on varmasti myyty ihan perhanan iso määrä. Isälläni taitaa olla reilut parikymmentä kappaletta Päätalon kirjoja.
Remeksen kohdalla on varmaan tosiaan vastaava tilanne vaikka ei ole ihan niin montaa kirjaa vielä ehtinyt tehtailla.
On Remekseltäkin tullut jo 23 kirjaa, ja vuoteen 2006 mennessä kirjoja oltiin myyty yhteensä miljoona kappaletta. Remeshän on kirjoittanut kahdeksan kappaletta myös pääasiassa nuorille suunnattuja jännityskirjoja, jotka ovat tainneet jäädä vähän vähemmälle huomiolle. Niidenkin myynti taitaa kuitenkin olla ihan kohtuullista.
Aleksis kiven osalta vaikea sanoa, Seitsemän veljestä on varmaan hyvinkin voinut käydä kaupaksi ulkomaillakin mainiosti ainakin Euroopassa
Jep, ja onhan Kiven kirjoista niitä kahta myydyintäkin myyty Suomessa n. kaksi miljoonaa kappaletta, joten eiköhän se luku kokonaisuudessa ole varsin hyvä.

Lönnrotin kutsuminen kirjailijaksi on tosiaan vähän harmaalla alueella, mutta kaipa senkin nyt voi laskea.
Riveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä. 8)
Four passes break any defense

Vastaa Viestiin