Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

[enska]

http://www.wrestlingalert.com/classic/w ... om=&ucat=1

WWF – Survivor Series 1991

Selostajat: Gorilla Monsoon & Bobby "The Brain" Heenan

Ric Flair, The Million Dollar Man, The Mountie & The Warlord (w/ Mr. Perfect, Harvey Wippleman, Jimmy Hart & Sensational Sherri) vs. Bret Hart, The British Bulldog, Virgil & "Rowdy" Roddy Piper, Survivor Series Match
Mikä olisikaan parempi tapa avata Survivor Series -PPV kuin Survivor Series -matsi, joka sisältää Ric Flairin, Bret Hartin, The British Bulldogin ja Ted DiBiasen kaltaisia loistavia painijoita ja tulisen yleisön? Niinpä. Otteluun johtaneita kuvioita en tunne, mutta kun kehässä on näin monta viihdyttävää ihmistä ei anneta sen nyt häiritä. Sisällöltään ottelu oli kaavamainen Survivor Series -kamppailu, joskin eliminoinnit olivat positiiviseksi yllätyksekseni hyvin harvassa ja ottelu sai reilusti kestoa. Jokaisella painijalla oli mielenkiintoinen rooli ja jokainen painija paini hienosti. Arvosanaa täytyy hieman rokottaa tyhmän (tosin toisaalta nerokkaan) lopetuksen takia. Hyvä opener. Tämän matsin jälkeen nähtiin Randy Savagen ja Elizabethin haastattelu.
Arvosana: ***+

Col Mustafa, Hercules, Skinner & The Berzerker vs. El Matador, Jimmy Dugan, Sgt. Slaughter & Texas Tornado, Survivor Series Match
Survivor Series -matsilla aloitettiin ja samaa settiä saatiin seuraavassakin matsissa, joskin tällä kertaa huomattavasti huonommalla kokoonpanolla. Toki tässäkin ottelussa osaavia painijoita oli (mm. El Matador eli Tito Santana ja Texas Tornado eli Kerry Von Erich), mutta Ric Flairin ja Roddy Piperin tapaisia tosi karismaattisia viihdyttäjiä tästä kyllä puuttui — vaikka iki-ihana "Hacksaw" Jim Duggan saikin yleisöstä hieman ääntä irti. Tylsien painijoiden lisäksi ottelussa oli kuitenkin myös tylsää painia, joten ei ihme, ettei yleisö tästä hirveästi välittänyt. Ehkä tämä olisi toiminut openerina paremmin? Eliminoinnitkin olivat painijoiden ja painin tapaan tylsiä, joten aika pahu maku tästä jäi kyllä suuhun. Onneksi matsin jälkeen nähtiin Jake "The Snake" Robertsin mainio haastattelu, joka nosti taas tunnelman korkeammalle.
Arvosana: *+

The Undertaker (w/ Paul Bearer) vs. Hulk Hogan (c), WWF World Heavyweight Championship
Oho, maailmanmestaruusmatsi jo tässä vaiheessa show'ta? No, ei se mitään. Ihan ensiksi haluan sanoa tuskin minkään voittavan sitä näkyä, kun 10-vuotiaat lapsoset itkevät pelosta Undertakerin sisääntulon aikana. Tässä vaiheessa WWF-uraansa Undertaker oli siis vielä voittamaton ja heel, ja niinpä lapsoset saivat ihan tosissaan pelätä 'Takeria ja sitä, että Hogan menettäisi mestaruutensa. Ottelussa olikin todellista suuren matsin tuntua Undertakerin ollessa voittamaton hirviö ja Hoganin ollessa... no, Hogan. Jatkaisiko Undertaker voittamattomuuttaan viemällä nimiinsä WWF:n mestaruuden vai katkaisisiko Hogan 'Takerin putken?

Luvassa ei ollut mitään tarkkaanhiottua mattopainiklassikkoa vaan jännittävää, kutkuttavan hidastempoista ja hyvällä tarinalla varustettua brawlausta. Käyntiin matsi lähti siten, että Hulk yritti keksiä jotain toimivia tapoja 'Takerin taltuttamiseen siinä kuitenkaan onnistumatta. Niinpä matsin alku oli 'Takerin hallintaa, ja sekös vasta oli viihdyttävää seurattavaa — minä kun satun rakastamaan tätä alkuaikojen kunnon zombi-Undertakeria, jota ei pysäytä kukaan eikä mikään. Lopulta Hoganikin pääsi kuitenkin hieman matsin juoneen kiinni, mutta eihän hän kyennyt kauaa niskan päällä olemaan — niin ylivoimainen Undertaker oli. 'Takerin hyytävän hitaat kehäotteet yhdistettynä Paul Bearerin metkuihin kehän ulkopuolella toimivat hemmetin hyvin, mutta yleisö oli harmi vain melko hiljainen. Mutta sitten se tuli... pum, hetki, joka pilasi tunnelman täysin. Tuntui siltä, kuin ämpärillinen kylmää vettä olisi kaadettu niskaan. Tuon pahamaineisen hetken lisäksi matsi kärsi lisäksi ylibookkauksesta, mikä oli toisaalta hyvä juttu mutta toisaalta pettymys. Kyllästynyt yleisö ja pahamaineinen hetki söivät arvosanasta paljon pois.
Arvosana: **

Beverly Brothers & The Nasty Boys (w/ The Genius & Jimmy Hart) vs. The Bushwackers & The Rockers, Survivor Series Match
Mikä ei kuulu joukkoon? No, kyllähän Beverly Brotherskin hyvä tiimi oli, mutta Nasty Boys ja Bushwackers olivat kyllä aivan järkyttävän ärsyttäviä ja kuivia tiimejä. Jostain kumman syystä yleisö kuitenkin tykkäsi toisiaan nuolevista Bushwackerseista, joten kyllä tässä heti paljon parempi tunnelma oli kuin illan (ainakin tähän asti) huonoimmassa Survivor Series -matsissa. No, itse äksöni oli vähän kuivaa. Nasty Boys ja Bushwackers olivat erittäin hitaita koko ottelun ajan, kun taas Beverly Brothers esitti muutamia komeita heittoja ja Rockers villitsi yleisöä energisillä high flying -liikkeillä. Bookkauksesta täytyy kyllä antaa plussaa, sillä mielestäni oikeita painijoita pushattiin. Pidin myös erittäin paljon toiseksi viimeisestä eliminoinnista ja ottelun kliimaksista. Harmi vain, että yleisö oli melko kuollut Hogan vs. Undertakerin jäljiltä.
Arvosana: **½

The Natural Disasters & I.R.S. (w/ Jimmy Hart) vs. Big Boss Man & Legion of Doom, Survivor Series Match
Ah, main eventin aika. Boss Man oli melko over facena ja Legion of Doom oli erittäin over, joten yleisö syttyi taas tähän otteluun kunnolla. Kummallinen ottelijoiden lukumäärä Survivor Series -otteluksi tuntui aluksi oudolta, mutta kyllä siihen nopeasti sopeutui. Mitään laatuottelua tästä oli turha odottaa, sillä Earthquake ja Typhoon olivat kehätaidoiltaan yhtä hyviä kuin ruumiit eikä Big Boss Manikään mikään Bret Hart ollut, mutta onneksi kehässä oli sentään Irwin, jonka heel-temppuilut jaksavat aina viihdyttää. Legion of Doomikin on parhaimmillaan erittäin viihdyttävä tag team, joten kyllä tässä ottelussa niiden tylsien ja hitaiden kohtien lisäksi oli viihdyttäviäkin hetkiä. Lisäksi ottelussa oli paljon hyvää bookkausta, mutta ikävä kyllä se ei riittänyt pelastamaan tätä ottelua sen kohtalolta. Tylsä ja melko mitäänsanomaton ottelu.
Arvosana: **

Survivor Series 1991:n pisteet: * * -

Melko surkea PPV, jossa oli oikeastaan vain yksi hyvä ottelu (opener). En välttämättä suosittelisi tätä kenellekään.

[Supermac]

Arvostelun kirjoittaminen kesti hieman kauemmin kuin yleensä, mutta tässä se nyt tulloo. Selostajina tässä vuoden 1989 'Slamissa toimivat Tony Schiavone ja Jesse "The Body" Ventura. Voi, missä oli Gorilla. :/


The Brain Busters vs. The Hart Foundation
Historian toisessa Summerslamissa jatkettiin ensimmäisen 'Slamin aloittamaa "perinnettä", että openerina nähdään hyvää joukkuepainia. Nyt vastakkain asettuivat Arn Andersonin ja Tully Blanchardin muodostama The Brain Busters sekä Bret Hartin ja Jim Neidhartin The Hart Foundation. Kyseessä olivat kiistatta tuon hetken kovimmat joukkueet WWF:ssä. Mielenkiintoisen tästä ottelusta teki sen, että Anderson ja Blanchard olivat tag-mestareita, mutta vyöt eivät olleet kuitenkaan pelissä tässä ottelussa. En vieläkään ole ymmärtänyt, että miksi tämä oli non-title-kohtaaminen. Kayfabessa tämä selitettiin niin, että tämä ottelu oli jo lyöty lukkoon ennen kuin The Brain Bustersit voittivat tag-vyöt. Ensimmäisen Summerslamin opener oli kolmen tähden hyvä joukkuottelu, mutta tämä oli jotain paljon enemmän - yksi kaikkien aikojen kovimmista 2 vs. 2-otteluista WWE:ssä. Kovinkaan paljoa moitittavaa tästä ei löydy. Kehäpsykologian ja tag-painin lähes täydellinen hallinta - siinä tämän ottelun avainasiat. Ja kuten aina, jos kehäpsykologia on kunnossa, on myös yleisö kuuma ja niin oli tässäkin tapauksessa. Tunnelma olisi tietenkin voinut olla vieläkin korkeampi, jos mestaruusvyöt olisivat olleet pelissä. Mutta siis, tag-painia parhaimmillaan!
****+


"The American Dream" Dusty Rhodes vs. The Honky Tonk Man
Dusty Rhodes oli "siellä toisella puolella" yksi kovimmista nimistä, mutta nyt hän oli vaihtanut osoitteensa Vinnie McMahonin alaisuuteen. WWF:ssä Dustya ei kuitenkaan buukattu minään uskottavana ME-painijana, vaan enemmänkin huumorihahmona. Ei niillä hänen painiasusteillaan kyllä ikipäivänä olisi voinut ollakaan uskottava ME-kaveri. Dusty on aina ollut minulle jotenkin vastenmielinen painija. En pidä hänen painistaan, en promoistaan, en mistään. Mutta joo, Rhodes sai siis PPV-debyytissään vastaansa The Honky Tonk Manin. Päälimmäisenä ottelusta jäi mieleen, että se oli aivan liian pitkä. Matsissa ei tapahtunut juuri mitään, molemmat painivat laiskasti, yleisöä ei kiinnostanut. Hyvin tylsä ottelu.
+


Mr. Perfect vs. The Red Rooster
No niin, sitten olikin taas aika palata laatupainijoihin, kun kehään saapuivat edelleen voittamaton Mr. Perfect ja Terr... anteeksi, The Red Rooster. Tässä ottelussa oli hieman samanlaiset lähtökohdat kuin Perfectin Wrestlemania-ottelussa. Hän sai nytkin vastaansa taitavan painijan, joka paini komediahahmona. Wrestlemaniassa Perfect ja Blazer vetivät mainion ottelun, mutta tästä ei kuitenkaan sellaista tullut. Tähän vaikutti hyvin suuresti se, että Rooster rikkoi jalkansa ja ottelu loppui hyvin nopeasti ennen aikojaan. Höh.
*


Rick Martel & The Fabulous Rougeaus vs. Tito Santana & The Rockers
Ja laatupainijoilla jatketaan. Rick Martel ja Tito Santanahan ottelivat vielä Wrestlemaniassa joukkueena, mutta se ei mennyt täysin putkeen, sillä Martel kääntyi pahikseksi kesken kaiken, jättäen Santanan yksin kehään. Vaikka Strike Force olikin oikein hyvä joukkue, niin tämä oli kuitenkin positiivinen asia, sillä Martel oli heelin roolissa paljon luonnollisempi kuin babyfacena. Kuten olettaa sopii, niin matsissa keskityttiin hyvin paljon tuohon Martelin ja Santanan vihanpitoon, joten Rougeaut ja Rockersit jäivät hieman taka-alalle. Ottelu oli oikein mukavaa painia alusta loppuun asti, mutta jotenkin näiltä painijoilta olisi voinut hieman enemmänkin odottaa. Ei pitäisi valittaa, kun näkee kolmen tähden ottelun 80-luvun WWF:ssä, mutta potentiaalia olisi ollut parempaankin. Yleisö oli kuuma koko matsin ajan.
***


WWF Intercontinental Championship
"Ravinshing" Rick Rude (c) vs. The Ultimate Warrior
Sitten vuoron sai illan ainoa mestaruusottelu ja samalla se show'n toiseksi hypetetyin kohtaaminen. Ruden ja Warriorin feudihan sai alkunsa jo vuoden alussa ja he kohtasivat Wrestlemaniassa, jossa Rude voitti Bobby Heenanin avustuksella UW:n Intercontinental-mestaruuden. Nyt oli uusintaottelun aika. Heidän Wrestlemania-ottelunsa oli about kahden tähden koitos, mutta nyt he laittoivat selvästi paremmaksi. Ei sitä ihan helppo ole uskoa, mutta Rick Rude ja The Ultimate Warrior painivat kolmen tähden ottelun. Matsi oli rakennettu loistavasti ja tunnelma oli käsinkosketeltava - siinä kaksi suurinta syytä ottelun onnistumiseen.
***


André The Giant & The Twin Towers vs. "Hacksaw" Jim Duggan & Demolition
Lähes liikuntakyvytön André, uskomattoman surkea Duggan, hidas ja tylsä Demolition... ei kovin hyvät lähtökohdat otteluun ole, jos Akeem ja Big Bossman ovat parhaat painijat. Tämä ottelu oli juuri sellainen, kuin sopi odottaakin - aivan kauhea. Painijat kävivät vuorotellen vähän heiluttelemassa nyrkkiä, kunnes oli lopetuksen aika.
DUD


Greg "The Hammer" Valentine vs. Hercules
Tämä "ottelu" olikin sitten varsin mielenkiintoinen kokemus. Vaikka Valentine matsasikin Herculesta vastaan, niin hänellä oli meneillään feudi "Rugged" Ronnie Garvinin kanssa. Tästä syystä Garvin toimikin sitten ottelun kehäkuuluttajana. Kuuluttaessaan Valentinen kehään, Garvin heitti jotain niin uskomattoman huonoa läppää, että en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Itse ottelu olikin sitten todella lyhyt ja sen tarkoituksena oli myös lähinnä vain jatkaa Valentinen ja Garvinin feudia.
+


"Superfly" Jimmy Snuka vs. "The Million Dollar Man" Ted DiBiase
Kylläh, Jimmy Snuka teki paluun WWF:ään about neljän vuoden tauon jälkeen. Superfly oli kuitenkin nyt jo 46-vuotias, eikä häntä enää edes buukattu minään suurena nimenä, vaikka nyt saikin DiBiasen vastaansa. Ja olihan Snuka jo fyysisesti aika paljon huonommassa kunnossa kuin vaikkapa lähtiessään WWF:stä. Taas joutuu sanomaan samaa, mutta olisi ollut kiva nähdä DiBiase jossain kunnon ottelussa. Tämä kohtaaminen oli varsin mitäänsanomaton. Ottelussa ei tapahtunut juuri mitään ja lopetus oli typerä.
*-


Brutus "The Barber" Beefcake & Hulk Hogan vs. "Macho Man" Randy Savage & Zeus
Dodiih, Summerslamin pääottelu! Hoganin ja Savagen feudi on kaikille tuttua kamaa, mutta... mutta... ööh, Brutus Beefcake ja Zeus? Noh, näihinkin löytyy loogiset selitykset! Beefcake oli Hoganin bestis oikeassa elämässä, joten toki hän ansaitsi paikan yhdessä vuoden suurimmista otteluista! Ja Zeus sen sijaan oli iso ja pelottavan näköinen näyttelijä, joka esitti pääpahiksen roolia Hoganin No Holds Barred-leffassa. Niin, siis Zeus oli nimenomaan näyttelijä, ei painija. Jonkun mielestä oli kuitenkin hyvä idea jatkaa Hoganin ja Zeus'n elokuvassa alkanutta "feudia" WWF:ssä. Muistutetaan nyt vielä, että Zeus oli näyttelijä, joka ei oikeasti osannut painia tippaakaan. Hänen gimmickinsä oli, että mitkään iskut eivät tehoa häneen. Hyvät lähtökohdat otteluun, eikö totta? Tämä matsi olisi voinut olla kaikkien aikojen katastrofi, mutta loppujen lopuksi tästä ei kuitenkaan sellaista tullut. Huono matsi toki, muttei katastrofi. Hogan, Savage ja Beefcake hoitivat painipuolen ja Zeus... niin. Vaikka Zeus'n rooli pieni olikin, niin kyllä hän aika tehokkaasti koko matsin tuhosi. Ottelu oli myös aivan liian pitkä.
½

*** The Brain Busters
** The Hart Foundation
* Tito Santana

Päälimmäisenä tapahtumasta jäi mieleen loistava opener, mutta kun kokonaiskuvaa katselee, niin oli tämä aika heikko tapahtuma.

[Kenitys]

Vuoden 1991 Survivor Series oli kyllä tosi laimea lukuunottamatta Openeria, josta itse tykkäsin kovasti. SummerSlam '89:stä täytyy sanoa, että kyllä Zeus vain oli jotain sanoinkuvaamatonta paskaa. Onneksi mies esiintyi myös Survivor Series '89:ssä (ja tietenkin Uncensored '96:ssa). Hieno kaveri. Tässä alkaa viikot ennen inttiä olemaan vähissä, joten kun iltaisin yleensä aikaa löytyy, niin sitä on pääsykoekirjojen ohella hyvä käyttää painiin ja sen arvostelemiseen :P


SPRING STAMPEDE 1997

Varsinaista posteria en löytänyt, joten käytetään nyt sitten Wikipedian tavoin kuvana tuota tapahtuman VHS-kantta. Spring Stampede teki paluun WCW:n tapahtumakartaan vuonna 1997. Ensimmäistä kertaa tapahtuma oli käyty vuonna 1994, jolloin Main Eventinä nähtiin aina yhtä huikean Ric Flair/Ricky Steamboat -kaksikon ottelu. Sen jälkeen oli pari vuotta taukoa, kunnes nyt tapahtuma palautettiin WCW:n ppv-tarjontaan. Selostajinamme ketkäpäs muukaan kuin Tony Schiavone, Bobby "The Brain" Heenan ja "American Dream" Dusty Rhodes.


Ultimate Dragon vs. Rey Mysterio Jr.
Jälleen kerran ilta avattiin aina yhtä varmalla valinalla: Cruiserweight-toiminnalla. Tälläkään kertaa ei kuitenkaan tapahtuman CW-ottelussa ollut vyötä pelissä, koska CW-mestari Syxxiä ei - Uncensoredin tapaan - nähty kehässä ollenkaan. Tämän ottelun taustana on lähinnä kaksikon ikuisuuskauna: siitä lähtien kun WCW vuonna '96 alkoi CW-divisioonaansa rakennella, olivat Ultimo Dragon ja Rey Mysterio Dean Malenko ohella divisioonan kulmakiviä. Dragon ja Mysterio olivat noista ajoista lähtien olleet tukkanuottasilla kohdaten parissa viime vuodenkin ppv'ssä toisensa..

..Ja tämä kohtaaminen vei minun silmissäni voiton noista kahdesta edellisestä. Toki nekin olivat nopeaa ja viihdyttävää spottailua, mutta tämä oli nyt myös jotain muuta. Siinä missä edellisten kohtaamisten kohdalla aina välillä pisti häiritsemään lucha-tyyppinen heikko myynti ja ottelun muutenkin selkeä rakennettomuus, oli tässä ensinnäkin selvä tarina: Sonny Onoo ei ollut Dragonin kehänlaidalla (oli preppaamassa Women's-mestaria), minkä takia Dragonin otteet olivat selvästi epävarmempia ja hajanaisempia ilman ohjausta. Muuten altavastaajana ottelussa buukattu Rey käyttikin sitten nuo Dragonin epäröinnit hyödykseen. Myyminenkin oli sen verran kohdallaan ottelussa kuin osasi toivoa ja lopetuskin oli pirun näyttävä. Mukavasti aikaa saanut, vauhdikas ja erittäin viihdyttävä koitos, joka tällä kertaa etenikin järkevästi. Hieno aloitus show'lle.
****


Akira Hokuto (c) w/ Sonny Onoo vs. Madusa - WCW Women's Heavyweight Championship
Spring Stampedessa siis tosiaan nähtiin vuoden ensimmäinen naisten ppv-ottelu, kun Starrcadessa WCW:n naisten mestaruuden (joka aika lyhytikäiseksi jäi: vyö hyllytetiin vuoden '97 aikana) voittanut Hokuto kohtasi Starrcadessakin häntä vastaan otelleen WCW:n "naisten divisioonan tukipilarin" Madusan. Mitään kummempaa tarinaa ei tälle ollut: Madusa vain tahtoi vihdoin itselleen vyön, jonka rakentamisen takia hän aikoinaan WWF:stä WCW:hen hyppäsi.

Niin Hokuto kuin Madusakaan eivät tosiaan olleet mitään turhia leidejä kehässä, vaan pystyivät oikein vakuuttaviin ja näyttäviin otteisiin, ja väläyttivätkin niitä tässä vauhdikkaassa ottelusa. Paljon paremmin tätä katsoessa viihtyi kuin monissa vuoden 2009 naisten otteluissa. Ongelmaksi muodostui vain se, että ottelu kesti hädintuskin 5 minuuttia, ja siinä ajassa ei tosiaan kummoista ottelua rakenneta. Ajan huomioon ottaen kuitenkin oikein hyvän koitoksen nämä kaksi pistivät pystyyn.
**


Prince Iaukea (c) vs. Lord Steven Regal - WCW Television Championship
Lord Steven Regalhan oli pitkän aikaa WCW:n TV-mestari: mies oli voittanut mestaruuden vuoden '96 kesällä Lex Lugerilta, ja siitä lähtien britti oli sitä ylpeänä kantanut, kunnes vuoden '97 alkupuolella nuori tulokas Prince Iaukea vei vyön Regalilta. Tuosta asti Regal oli janonnut kostoa ja tahtonut mestaruuden itselleen takaisin: hän mm. sekaantuikin SuperBrawlin mestaruusotteluun Iaukean ja Rey Mysterio Jr:n välillä. Nyt Regal vihdoin sai ppv'ssäkin mahdollisuuden hankkia vyönsä takaisin.

Tämä ottelu oli ihan mukava, mutta ei kuitenkaan yltänyt ihan Iaukea-Mysterio -otteluiden tasolle. Jotenkin vain tämä ei ihan samalla tavalla temmannut mukaansa. Ehkä se johtui ottelun alun turhankin hidas etenemisestä ja siitä, ettei ottelu jotenkin tuntunut kulkevan mihinkään. Loppua kohti meno kyllä sitten piristyi, ja lopetus oli oikein ovela ja toimiva, samoin post match -meiningit. Erityismaininta pitää myös antaa siitä, että Regal veti jälleen kerran roolinsa ylimielisenä brittiläisenä aivan loistavasti. Hieno mies.
**½

Tässä välissä pitkään sivussa ollut Ric Flair kävi promoamassa siitä, kuinka hän vihdoin on palaamassa kehiin. Johan se Flair aika pitkään sivussa olikin. Yleisö kävi oli aivan hulluna antaen Flairille varmaan illan kovimmat popit, ja Flair heitti jonkinlaisen haasteen myös new World orderille ensi ppv'hen, eli Slamboreehen. Kyllä se Flair aina jotenkin vähän piristää, vaikka parhaat vuodet olivatkin jo menneet.


Public Enemy vs. Four Horsemen (Jeff Jarrett & Steve McMichael) w/ Debra McMichael
Ei näistä Hevosmiesten alignmentista koskaan selvillä tässä vaiheessa tosiaan voinut olla, kun Flair kerää hurjia poppeja ja samaan aikaan Jarrett ja McMichael vetävät täyttä heel-roolia. Ehkä porukka jonkinlaista Cross The Line tweener-henkeä piti yllä, mutta tässä McMichael ja Jarrett tosiaan olivat puhdasverisiä heelejä. Tietämykseni tämän ottelun taustatarinasta rajoittuu siihen, että alunperin tämä ottelu piti käydä jo Uncensoredissa, mutta sitä siirrettiin, ja UC:ssä McMichael & Jarrett sitten pilasivat Public Enemyn ottelun Harlem Heatia vastaan. Alkuperäistä syytä joukkueiden "olisi pitänyt tapahtua" -kohtaamiseen en tiedä. Eikä minua edes kiinnosta.

Painillisesti tämä oli todella mitäänsanomaton. Public Enemy ei tämmöisessä perus 2 vs. 2 -ottelussa toimi, vaan tarvitsee aina joko useamman joukkueen tai Hardcore-säännöt ja Jarrett taas oli pirun tylsä ja McMichael pirun huono. Tuloksena varsin mitäänsanomatonta ja vaisua alle tv-ottelun tason olevaa joukkuepainia. Arvosana olisi ratkaisevasti huonompi, ellei ottelun lopussa meno olisi nopeutunut piristävän paljon ja jos lopussa ei oltaisi nähty Irish Whipiä päin lavastehärkää (kyllä!) ja toisen Public Enemyn tippumista pöydän läpi niin, että pöytä kirjaimmellisesti meni kahtia. Yksi karuimmista pöytäbumpeista, jonka olen nähnyt. Heikkoa, mutta HC-osuuden jotenkin pelastamaa menoa.
*½

Yleensä en näistä pikkupromoista mainitse turhaan näissä raporteissa, muta nyt täytyy.. Koska vuorossa oli yksi legendaarisimmista, yksi uljaimmista, yksi huikeimmista backstage-haastatteluista.. Harlem Heatin (tai no, Booker T se ne ratkaisevat sanat lausui) "Hulk Hogan, we're coming for you nigga! -promo. En voi sanoinkuvata harmistukseni määrää kun tajusin katsovani jälkieditoitua versiota, jossa "nigga" oli korvattu "sucka"-sanalla. No, Booker T:n ja Sherrin reaktiota ei oltu minunkaan versiostani pystytty editoimaan.


Dean Malenko (c) vs. Chris Benoit w/ Woman - WCW United States Heavyweight Championship
Seuraavaksi olikin vuorossa jo perinteeksi muodostanut "kahden huippupainijan US-mestaruusottelu - joka ei ole niin hyvä kuin voisi toivoa". Olen kyllä iloinen, miten US-divisioonaa on kehitetty tuon vuoden '96 mestaruusturnauksen jälkeen: nuoret, taidokkaat painijat (Benoit, Jericho, Eddie, Malenko..) kamppailevat toisiaan vastaan hienoissa otteluissa. Tämän ottelun taustana oli lähinnä herrojen keskenäinen kunnioitus (Malenko mm. pelasti Benoit'n eräässä Nitrossa Dungeon of Doomin beatdownilta), jonka takia Malenko mielellään puolusti mestaruutta Benoitia vastaan.

Tämä ottelu oli siis oikein mallikas (no mitä muuta ihan oikeasti Malenko vs. Benoit voisi olla?) mutta kauas jäätiin kaksikon Hog Wild -ottelusta. Tämä siis jatkoi samaa linjaa kuin Malenko vs. Eddie ja Eddie vs. Jericho: hyviä otteluita, mutta ei läheskään niin hyviä kuin olisivat voineet olla. Tässä ottelussa oli kaksi heikkoutta: alun lukkovaihtelu oli tavallaan ihan näyttävää ja rakensi tottakai tarinaa, mutta toisaalta turhauttavaa ja hiukan tylsääkin, koska välissä tuntui että tuota lukko-osuutta jatkettiin vain, koska "kunnon tekniikkaottelussa on oltava pitkä lukko-osuus". Silti, oli tuokin puoli ottelusta siis omalla tavallaan oikein toimivaa. Sitten siirryttiinkin ottelun selvästi vahvimpaan puoleen: intenssiiviseen taisteluun, jossa kumpikin esittivät hienoja otteita. Jos tuommoisena meno olisi jatkunut vielä jonkun aikaa ja loppunut huikeasti, olisi tämä ollut ****-ottelu. Sen sijaan ottelu päättyikin täysin naurettavan sekavasti, kun otteluun sekaantuivat Jacquelyn, Eddie Guerrero, Kevin Sullivan, Arn Anderson ja Jimmy Hart. Lopputuloksena täydellinen sekametelisoppalopetus ja laimea fiilis, vaikka ottelu hyvä olikin.
***½


Kevin Nash (c) w/ Ted DiBiase & Syxx vs. Rick Steiner - WCW Tag Team Championship
Tällä ottelulla on pitkä tarina. SO:ssa paluunsa tehneet Steinerit voittivat vyöt, mutta Bischoff palautti ne Outsiderseille. Sitten Outsidersit aiheuttivat Steinerien auto-onnettomuuden ja seuraavaksi ennen Uncensoredin Three Team Elimination Matchia pistivät Rick Steinerin sairastuvalle. Pian Uncensoredin jälkeen Scott Hall katosi tv:stä, eikä kukaan nWo:stakaan tiennyt syytä (kayfabessa, oikeasti Hallin no-show-syinä oli varmaan kuningas aloholi.. varmuutta asiaan en kyllä tiedä), mutta koska Ted Turner oli hylllyttänyt Eric Bischoffin WCW:n johdosta, joutui Kevin Nash puolustamaan vyötään Steinereita vastaan silti tapahtumassa Handicap-ottelussa.. Tai olisi joutunut, ellei Scott Steineria olisi pidätetty tapahtuman alussa, kun hän yritti hyökätä Kevin Nashin kimppuun kun tämä vaati nWo-tuomari Nick Patrickin tuomaroimaan ottelua (Patrick myös hoiti tuomaroinnin, en tiedä miksi), mutta tyrmäsikin sen sijaan poliisin. Niinpä SS:ssä nähtiin 1 vs. 1 -ottelu joukkuemestaruuksista.

Itse ottelu oli käytännössä 10 minuutin squash. Kevin Nashin ringsidellä olivat Ted DiBiase ja Syxx ja tuomarina siis Nick Patrick, joka oli sokea kaikelle DiBiasen ja Syxxin salakavalille hyökkäyksille sekä Nashin omille sääntörikkomuksille. Pari kertaa Rick Steiner kuitenkin pääsi hallintaan ottelussa, ja se olikin ihan viihdyttävää menoa. Squashit eivät otteluina koskaan mitään mestariteoksia ole, varsinkin kun ei Nash nyt niin erikoinen painija ole. Parasta ottelussa olikin loppu, kun Nashin brutaalit otteet olivat liikaa Ted DiBiaselle ja Nick Patrickille.. nWo ei ollutkaan enää niin yhtenäinen kuin he toivoivat. Squashiksi ihan ok tämä oli, koska tässä oli omat storylinelliset vahvuutensa, Steinerin hyvät osuudet ja oikeasti aika vaikuttava lopetus.
*½


Booker T w/ Sister Sherri vs. Stevie Ray w/ Sister Sherri vs. Lex Luger vs. The Giant - WCW World Heavyweight Championship Title Shot
WWF:n ensimmäinen ppv-tason 1 vs. 1 vs. 1 vs. 1 -ottelu nähtiin helmikuussa, ja nyt oli WCW:n vuoro. Tämä kuitenkin käytiin Four Corners -säännöillä, eli samaan aikaan kehässä oli kaksi miestä, ja kenet tahansa sai vaihtaa kehään. Ensimmäisenä selätyksen/luovutuksen saanut voittaisi. Koska Harlem Heat ja Luger & Giant olivat joukkueita (joilla vielä keskenäänkin jotain kränää oli), muistutti tämä hyvin paljon perinteistä joukkueottelua. Panoksena ottelussa oli mestaruusottelu Hollywood Hoganin, jota ei muuten koko ppv'ssä nähty ollenkaan, kantamasta World Heavyweight -mestaruudesta.

Itse ottelu muistutti siis hyvin paljon perinteistä joukkueottelua, eikä laadullisesti kovin kummoista semmoista. Kukaan ei tässä ottelussa jäänyt mieleen millään erikoisella suorituksella, mutta ei toisaalta kukaan erityisen huonostikaan vetänyt. Pääasiassa tämä oli siis ihan ok:tä, perus tv-show'n tasoista joukkuepainia, jossa hetken aikaa Luger ja Giant sekä Booker ja Stevie ottelivat toisiaan vastaan. Huonoa makua suuhun ei jättänyt kuin typerä lopetus: muistan tasan yhden kerran wrestlingissä, jolloin toisen uhrautuminen antaen toisen voittaa ottelu olisi toiminut, ja se ei todellakaan ollut tämä ottelu. Silti, ihan kiva ottelu, parempi kuin useimmat itse päämestarin otteluista (tasoltaan, ei taustoiltaan).
**


Randy Savage w/ Elizabeth vs. Diamond Dallas Page w/ Kimberly - No DQ Match
Kyllä, tämä oli illan Main Event. Ei Hogania, ei Piperia. Ei mitään mainintaa päämestaruudesta. Sen sijaan kehässä olivat Randy Savage ja Diamond Dallas Page. Varsinaisesti tämä ei tuntunut yhtään WCW:n Main Eventiltä, mutta jälkeenpäin mietittynä se oli ihan hyvä asia: välillä jotain muuta. Ottelun taustanahan oli tietenkin nWo:n ja nWo:hon liittymisestä kieltäytyneen DDP:n feud, mutta henkilökohtaiseksi tämä oli mennyt Uncensoredissa, kun Savage ja Elizabeth olivat pilanneet DDP:n vaimo Kimberlyn maineen esittelemällä tv:ssä Kimberlyn poseerauskuvia Playboysta. Tämän jälkeen Savage ja Elizebeth hyökkäsivät vielä DDP:n ja Kimberlyn kimppuun, ja seuraavilla viikoilla tämä nöyryytys jatkui. Nyt DDP janosi kostoa.

Feud oli varsin hyvä, DDP oli mielenkiintoinen hahmo (yleisönkin mielestä: Page sai jälleen kovat popit) ja Savagekin taas vähän mielenkiintoisempi, vaikken vieläkään ollut ymmärtänyt tämän syitä liittyä nWo:hon (kun en pahemmin Nitroja jaksa katsoa).. Ilmeisesti osansa oli sitten Savagen kanssa jälleen yhteenpalanneella (kayfabe, oikeastihan kaksikko oli jo eronnut hyvän aikaa sitten) Elizabethilla. Itse ottelukin oli jopa.. hyvä. Saatan jopa jonkun verran yliarvostella tätä, koska olipa vain harvinaista, ettei WCW:n eventin Main Eventiä tarvitse kauheasti mollata. Tässä No DQ -stipulaatiota käytettiin hyvin: aseita käytettiin juuri sopivasti ja ajan huomioon ottaen juuri oikeanlaisia rajuja otteitakin tässä nähtiin. Lisäksi myös tunnelma oli ihan kohdallaan (vaikka varsinkin ottelun alussa niin selostajien kuin yleisönkin oli selkeästi hankala sisäistää, että tämä oli todella Main Event), ja Savagekin pitkästä aikaa tuntui taas vähän enemmän yrittävän. DDP pisti myös parastaan. Ennen kaikkea lopetus oli jännittävä, hyvä ja storylinellisesti jatkoa odottamaanjättävä. nWo:n ongelmat jatkuivat. Ei tämä nyt mikään huippuottelu ollut, mutta hyvä kuitenkin. Ongelmia oli toki siinä, ettei kumpikaan ollut (enää) mikään painitaituri, joten painillinen puoli nyt oli yrityksestä huolimatta aika vaisua. Myös se semmoinen co-ME-fiilis tosiaan jäi vähän. Silti, piristävä yllätys, kun WCW:kin tarjosi vaihteeksi hyvän ME:n! Kolmas kerta sitten vuoden '96 alun, kun *** tuli täyteen. Koskaan ei vielä sen yli olla päästy.
***

3 parasta
1. Mysterio Jr vs. Dragon. Kyllä se tapahtuman opener oli MOTN ja myös illan ehdottomasti vahvin ottelu. WCW:llä on ollut nyt vuonna '97 kaksi ****-ottelua, molemmat CW-divisioonasta.
2. Positiivisesti yllättänyt ME. Johan sitä tulikin kehuttua. Kiva, että myös WCW yllättää Main Eventillään välillä näin. Kehuja nyt ehkä ottelun oikeaan tasoon nähden tuli liikaakin, koska pitää muistaa, että painillisesti tämä ei tosiaan kovin kaksinen ollut, ja *** saattaa hienoista yliarvosteluakin olla.
3. Mielenkiintoisesti buukatut nWo:n ongelmat. Tässä ppv'ssä alkoi näkyä ensimmäistä kertaa selvästi erimielisyyksiä nWo:n välillä, ja se oikeasti toimi. Siihen kun yhdistettiin se, ettei Bischoff enää ollut kaikkivaltias WCW:ssä.. nWo alkoi taas parin kuukauden tauon jälkeen näyttää selkeästi mielenkiintoisemmalta.

3 huonointa
1. Kunnollisen ME-fiiliksen puute. Kuten jo sanoin, vaikka Savage vs. DDP ME:nä oli tavallaan aikamoisen positiivinenkin yllätys ja en minä varsinaisesti siitä valita (paljon mielummin se kuin yksi Hogan vs. Piper lisää), mutta silti siitä huokui se co-ME -tunnelma. Varsinaisesti kunnon show'n lopettajaa tällä tapahtumalla ei ollut.
2. Benoit vs. Malenkon naurettava lopetus. Vaikka muutenkaan tämä ei parasta Benoit'a ja Malenkoa ollut, mutta olipa vain ottelulla poikkeuksellisen typerä lopetus, joka sekavuudessaan ei todellakaan jättänyt odottamaan jatkoa vaan pelkästään pisti puistelemaan päätä. Kaikilla tuntuu olevan tässä divisioonassa ongelmia kaikkien kanssa.
3. Public Enemy vs. Jarrett & McMichael Irish Whip lavastehärkää päin ja pöytäbumppi eivät riitä: olihan tämä painillisesti aikamoisen kehno esitys.

Siitä huolimatta, että tästä löytyi yksi ****-ottelu ja selkeästi parempi ME, jää tämä Ok-arvosanainen ppv myös SuperBrawl VII:n taakse. Syynä on se, että vaikka SBVII:n ME tosiaan latistikin tunnelmaa paljon, oli siinä silti muuten mukava taso. Tässä oli aika paljon tätä *½ ja ** -tasoakin (prosentuaalisesti) ja muutenkin tästä jäi vähän välippv-fiilis (juuri ME:nkin takia). Ihan ok ppv siis, mutta ei mitenkään kummoisempi.

1. WWF Royal Rumble - Ok
2. WCW Uncensored - Ok
3. WCW SuperBrawl VII - Ok
4. WWF In Your House 13: The Final Four - Ok
5. WCW Spring Stampede - Ok
6. WWF WrestleMania 13 - Ok
---------------
7. nWo Souled Out - Kehno

Ja seuraavana vihdoin vuorossa se ECW:n Barely Legal.. What varmaan ehtii kyllä ensin.

[What]

Uutta PPV:tä pitäisi vielä viikko jaksaa odotella, joten tänä maanantaina joutui tyytymään vanhaan. Toivottavasti tämä viesti nyt säilyy foorumilla.


WWE - Armageddon 2002
Sunnuntai, 15. Joulukuuta 2002
Office Depot Center, Florida

World Tag Team Championships Match (4 Corners Elimination Rules)
Dudley Boyz VS. William Regal&Lance Storm VS. Booker T&Goldust VS. Chris Jericho&Christian (c)
Joukkuemestaruudet ratkaistiin jälleen kerran WWE:n suosimassa 4 Corners-ottelussa. Olihan tässä neljä hyvää joukkuetta, mutta ihan tätä edeltävien vuosien joukkuepainijuhlaa tästä ei ollut odotettavissa. Matsi oli ihan "menevää menoa" ensimmäiset 7-8 minuuttia. Sitten tuli pari isompaa botchia, ja kaksi perättäistä eliminointia. Tämän jälkeen sitten kahdella jäljelle jääneellä joukkueella kesti jonkin aikaa, ennen kuin homma saatiin taas oikeille raiteilleen. Lopputaistelu oli kuitenkin todella tulinen ja täynnä jännittäviä near falleja sekä hyvää viihdettä, että kyllä tämä plussan puolelle kääntyi. Ilman noita noloja eliminointibotchailuja olisi arvosanakin ollut hieman korkeampi, mutta ei huono näinkään.
Kesto:

Spoiler: näytä

16:45

Arvosana: ***

Singles Match
A-Train VS. Edge
Kaikkien rakastama Albert oli tauon jälkeen palannut WWE:hen uuden nimen kera ja ensitöikseen kusetti Edgeltä mahdollisuuden voittaa WWE:n mestaruuden. Siitä tämä varsin vastenmieliseltä kuulostanut ottelu sai alkunsa. Olihan tässä kovaa yritystä kummaltakin, mutta A-Train nyt on A-Train ja Edge ei ollut vielä omalla huipputasollaan. Ei siis mikään kovin houkutteleva yhdistelmä. Mutta kyllä tämä menetteli. Oli tässä toimiva tarina, kovaa yritystä ja mielenkiintoiset post match tapahtumat. Yleisöä tämä ei tosin kiinnostanut.
Kesto:

Spoiler: näytä

7:13

Arvosana: **+

Singles Match
Eddie Guerrero VS. Chris Benoit
Veikkaanpa että tässä vaiheessa tätä viestiä lukevien henkilöiden mielenkiinto nousi potenssiin 19. Nimien perusteella oli siis odotettavissa suurta painijuhlaa. Ottelua lähdettiinkin rakentamaan hitaasti, kuten mitä tahansa catch-as-catch-can klassikkoa Short Arm Scissorseilla ja Headlock Takedowneilla. Tämä hidas osio kesti kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen sitten alettiin choppaamaan ja mylläämään suplexeilla. Nice. Muistettavaa klassikkoa tästä ei kuitenkaan syntynyt, koska tuolla rakentelulla ottelu olisi vaatinut enemmän aikaa, ja lisäksi Chavo Guerreron runin-sekoilut eivät oikein napanneet. Mitään tulista lopputaistelua tässä ei varsinaisesti nähty, eikä itse asiassa kovinkaan montaa jännittävää near falliakaan. Haukkumisesta huolimatta erittäin vahva ottelu, ja etenkin tällaiseksi alakortin välienselvittelyksi todella kovaa settiä. Ei kuitenkaan niin hyvä kuin Guerrero VS. Benoit'n olisi pitänyt olla.
Kesto:

Spoiler: näytä

16:48

Arvosana: *** 1/2

Singles Match
Dawn Marie VS. Torrie Wilson
Seuraavaksi sitten piti olla vuorossa kahden neitokaisen henkilökohtaiseksi yltyneen kilvanpidon välienselvittelyä matsin muodossa. Torrie ei kuitenkaan jostain syystä ollut päässyt paikalle, joten tälle varattu aika käytettiin ihan muilla tavoin.

Dawn Marie oli "rakastunut" Torrien isään, Al Wilsoniin, ja seireenin tavoin pyöritteli ukkoa miten halusi. Torrie arveli Dawnilla olevan pahat mielessä Anna Nicole Smith-tyyliin, ja vastusti heidän suunnittelemaa avioliittoa kaikin tavoin. Dawn kuitenkin tarjosi Torrielle takaportin. Mikäli Torrie tulisi käymään hänen hotellihuoneeseensa, ja tekisi mitä hän haluaisi, peruttaisi häät. Ennen pitkää ilmeni, ettei Dawnia taida kikkeli kiinnostaa, vaan hän on koko ajan yrittänyt saada ihanaista Torrieta itselleen. Tässä sitten yritettiin näyttää videota vastahakoisen Torrien ja kiimaisen Dawnin lesboilusta hotellihuoneessa, mutta juuri kun homma alkoi muuttua mielenkiintoiseksi, laittoi Al Wilson tälle stopin ja keräsi illan hurjimmat buuaukset. Erittäin toimiva segmentti, joka todisti sen, että seksi myy, etenkin lesboseksi. Sai nimittäin hiljaisen yleisön huutomyrskyyn ja yltymään jopa chantteihin.

Singles Match
Kane VS. Batista w./Ric Flair
Show jatkui Batistan PPV-otteludebyytillä. Elukka ei ole tämän jälkeenkään mikään urheilullisuuden jumala ollut, ja tässä vaiheessa hän oli muutenkin kaikin tavoin raakile. Niinpä Kanella olikin mahdoton tehtävä saada tästä matsista erityisen hyvä aikaiseksi. Perusbrawlausta muutamilla komeilla powerliikkeillä. Ric Flairin jopa koomiset sekoilut olivat kyllä hauskaa katsottavaa.
Kesto:

Spoiler: näytä

6:39

Arvosana: **

Women's Championship Match (Triple Threat)
Victoria (c) VS. Trish Stratus VS. Jacqueline
Trish ja Victoria olivat otelleet Survivor Seriesissä oikein mainion hardcore-ottelun, joten tästäkin oli odotettavissa jotain. Sitä en vaan tiedä, miksi turha Jackie oli tässä mukana. Turha oli koko ottelukin, huomattavasti keskitasoista naisten PPV-ottelua kehnompi.
Kesto:

Spoiler: näytä

4:28

Arvosana: *

WWE Championship Match
Kurt Angle VS. The Big Show (c) w./Paul Heyman
Tämän ottelun tarina pyöri koko ajan kehän ulkopuolisissa asioissa. Survivor Seriesissä Paul Heyman oli kusettanut asiakastaan Brock Lesnaria ja juonitellut mestaruuden uuden suosikkipoikansa, Big Show'n harteille. Lesnar sekosi, alkoi pieksemään jokaisen vastaantulijan, ja niinpä Smackdownin GM Stephanie McMahon joutui hyllyttämään Brockin. Mutta tänä iltana hyllytys olisi päättynyt, ja Lesnar saisi halutessaan olla Anglen nurkkauksessa tämän matsin aikana.

Näistä asetelmista siis lähdettiin. Värikkäällä bookkauksella tästä saatiin ihan hyvänmakuinen soppa aikaiseksi, ja Anglelta toki nähtiin muutamia häikäisevän urheilullisia suorituksia. Ei mikään muistettava ottelu, mutta kyllä tämän parissa viihtyi ja yleisökin syttyi mukaan.
Kesto:

Spoiler: näytä

12:37

Arvosana: ***

World Heavyweight Championship Match (3 Stages Of Hell)
Triple H w./Ric Flair VS. Shawn Michaels (c)
Tätä oltiin odoteltu. Monien mielestä tämän vuosikymmenen kovimman taisteluparin välienselvittelyä makoisassa gimmickmatsissa maailmanmestaruudesta. Ensimmäinen ottelu käytäisiin street fight-säännöillä, toinen olisi steel cage ja ratkaiseva ladder. Alkuun tuli heti karvas maku suuhun, kun Earl Hebner otti roolia, häätämällä Ric Flairin pois ringsidelta ilman mitään syytä. Ottelu lähti käyntiin varsin hitaasti, ja oli hetken aikaa jopa hieman tylsä, eikä yleisökään ollut mukana niin hyvin kuin olisi odottanut. Sitten nähtiin kunnon "holy shit" spotti, kun heiluteltiin palavaa piikkilanka-kakkosnelosta. Tämän jälkeen sitten nähtiin vielä kaksi isoa bumppia, joihin kumpaankin liittyivät pöydät. Olihan tämä todella hyvä ottelu, eikä tätä syyttä klassikkona muistella. Mutta verrattuna Triple H:n samanlaiseen matsiin Steve Austinia vastaan No Way Outissa 2001, ei tällä ole mitään sanomista. Siinä oli jotain sanoinkuvaamatonta intensiivisyyttä alusta loppuun ja upeaa tunnelmaa. Tämä oli ajoittain liian hidasta, ja intensiivisen taistelun sijaan tukeuduttiin ihan liikaa pelkän kehäpsykologian ja isoimpien bumppien varaan. Eli siinä vertailussa kyllä takkiin tulee.

Hoh, tulipas nyt haukuttua, ei ollut edes tarkoitus. Hemmetin kova ottelu tämä oli, mutta nykypäivänä vähän yliarvostettu IMHO.
Kesto:

Spoiler: näytä

38:33

Arvosana: ****+

*** Shawn Michaels
** Triple H
* Christian&Jericho

Yhteenveto: Perushyvä PPV, joka tarjosi todella mainion main eventin sekä yhden oikein hyvän alakortin ottelun. Harmi vaan, että pari turhaa matsiakin oli mukana. Vuoden 2002 mittarilla tämä ei kovin korkealle nouse, eihän tämä ollut mitään verrattuna vaikkapa SummerSlamiin tai tätä edeltäneeseen Survivor Seriesiin. Mutta ei tämän katsominen ajanhukkaa ollut. Yleisön kummallinen hiljaisuus häiritsi paikoittain, mutta on niitä huonompiakin yleisöjä nähty.

Matsien keskiarvo: 2,71

Whatin arvostelut

1. Royal Rumble 2007 (3,30)
2. SummerSlam 2002 (3,19)
3. Unforgiven 2006 (3,14)
4. TNA - Bound For Glory 2008 (3,03)
5. No Mercy 2008 (2,96)
6. Royal Rumble 2001 (2,90)
7. SummerSlam 2003 (2,86)
8. No Way Out 2003 (2,84)
9. Armageddon 2007 (2,81)
10. SummerSlam 2004 (2,81)
11. WrestleMania X-8 (2,77)
12. One Night Stand 2006 (2,75)
13. Judgment Day 2001 (2,71)
14. Armageddon 2002 (2,71)
15. SummerSlam 2005 (2,69)
16. Judgment Day 2002 (2,69)
17. WrestleMania 22 (2,68 )
18. Unforgiven 2008 (2,67)
19. Backlash 2004 (2,63)
20. SummerSlam 2008 (2,61)
21. The Great American Bash 2007 (2,58 )
22. TNA - No Surrender 2008 (2,53)
23. WrestleMania 23 (2,50)
24. Night Of Champions 2008 (2,50)
25. Great American Bash 2008 (2,50)
26. King Of The Ring 2002 (2,44)
27. WrestleMania 20 (2,17)
28. Survivor Series 1999 (1,58 )

[Jack DiBiase]

Toivottavasti tämä viesti nyt säilyy foorumilla.

[What]

Toivottavasti tämä viesti nyt säilyy foorumilla.

Oliko Jack sinun mielestä tuo ME viiden tähden klassikko? Kiinnostasi vaan tietää, jos muistikuvia tuosta matsista on.

[Jack DiBiase]

Oliko Jack sinun mielestä tuo ME viiden tähden klassikko? Kiinnostasi vaan tietää, jos muistikuvia tuosta matsista on.

Viihdyttävä matsi muistaakseni kyllä, mutta ei aivan parhaita miesten välisiä otteluita. Helposti edelle menee ainakin Slam 2002 Street fight, Rumble 2004, Bad Blood 2004 HIAC. Muutenkin noita 3 Stages matseja on vaikea arvioida, koska siinä on oikeastaan 3 eri ottelua putkeen. En muista ottelusta paljoa enkä ole nähnyt sitä varmaan kuin kertaalleen silloin joskus 2002-03.

[Supermac]

Oliko Jack sinun mielestä tuo ME viiden tähden klassikko? Kiinnostasi vaan tietää, jos muistikuvia tuosta matsista on.

Minulta ei kysytty, mutta kerron kuitenkin oman mielipiteeni. Ei, tuo ei ollut viiden tähden klassikko. Itse pidän paljon enemmän heidän SS 02- ja BB 04-kohtaamisista. En ole kuitenkaan vähään aikaan nähnyt mitään noista otteluista, joten en mitään arvosanoja ala heittelemään. Veikkaisin että sitten kun pääsen noissa PPV-arvosteluissani tänne asti (muutama vuosi ), niin tulen antamaan tuolle aikalailla samanlaisen arvosanan kuin sinäkin.

[Hautsi_]

Tuli katseltua kaikkien aikojen ensimmäinen ECW:n ppv. Laitetaanpa siis arvostelua tästä suht tasokkaasta tapahtumasta.


April 13, 1997
Philadelphia, Pennsylvania

Tag team match for the ECW Tag Team Championship
The Dudley Boyz (C) w/ Joel Gertner & Sign Guy Dudley vs. The Eliminators
Ilta alkoi aika yksipuolisella ottelulla. Mutta oikein hyvin tämä toimi openerina. Muutama ihan komea liikekin nähtiin, eikä tässä todellakaan tylsistynyt.
Arvosana: **+

Singles match
Lance Storm vs. Rob Van Dam
Alunperin tässä piti olla Lance Stormin ja Chris Candidon ottelu, mutta Candidon loukkaantumisen takia RVD vaihdettiin tähän otteluun. Ai että, kun RVD:tä oli mukava nähdä pitkästä aikaa kehässä täydessä terässä. Oikein hyvä sekoitus painia ja ehkä tässä pari spottiakin "yllättäen" nähtiin.
Arvosana: ****+

Tag team match
The Great Sasuke, Gran Hamada, and Masato Yakushiji vs. bWo Japan (TAKA Michinoku, Terry Boy, and Dick Togo)
Tähän väliin ECW:ssä päästettiin sitten japanilaiset vieraat vauhtiin. Ja hyvää painiahan se toi kehään. Ja pituuttakin oli oikein reippaasti. Viihdyttävä ottelu
Arvosana: ***½

Singles match for the ECW Television Championship
Shane Douglas (C) w/ Francine vs. Pitbull #2
En millään ymmärrä sitä aikaa minkä tämä ottelu sai. Pitbull #2 oli ainakin tämän matsin perusteella tylsä brawler. Shane Douglasista ei kylläkään ole valitettavaa, mutta kun se toinen osapuoli tosiaankin oli niin epäkiinnostava, niin ei tästä kauheasti jaksanut innostua.
Arvosana: **

Singles match
Taz w/ Bill Alfonso vs. Sabu
Tazilla ja Sabulla oli ollut jonkinlaista feudia, sillä tämä oli grudge ottelu, mutta en kyllä yhtään tiedä mitä heidän välillään oli tapahtunut. Kuitenkin.. odotin paljon ja sainkin paljon. Komeita suplexeja, toimivia spotteja ja hyvää painiakin. Aikaakin ottelu sai oikein hyvin.
Arvosana: ***½

Three-Way Dance
Terry Funk vs. The Sandman vs. Stevie Richards
Ottelun panoksena ei ollut enempää eikä vähempää kuin paikka illan ME:ssä Ravenia vastaan ECW World Heavyweight mestaruudesta. Tästä matsista sen verran että The Sandmanista en pidä sitten pätkääkään, mutta onneks 66% matsin painijoista oli kuitenkin kiinnostavia. Alunperinhän Tommy Dreamerin piti olla mukana tässä, mutta hän antoi paikkansa mentorilleen Terry Funkille. Onneksi. Verta ei tästä ottelusta puuttunut. Eikä hyvää brawlia. Oikeastaan tämä oli ihan loistava ottelu. Tässä tosissaan TAISTELTIIN tuosta me-paikasta.
Arvosana: ****½

Singles match for the ECW World Heavyweight Championship
Raven (C) vs.

Spoiler: näytä

Terry Funk

Three-Way Dancen voittaja oli aivan lopussa, joten tämä ottelu ei paljon aikaa saanut. Kuitenkin bookkaus antoi myös haastajalle mahdollisuuden tässä ottelussa. Kehässä ei nähty oikeastaan mitään ratkaisevaa, mutta pari sekaantujaa tunki sentään ottelun kulkuun mukaan.
Arvosana: **

1. ECW Barely Legal 1997 (3,1)
1. ECW One Night Stand 2006 (3,1)
3. Royal Rumble 1998 (1,6)

[Merovingi]

Hautsi_, Francine oli ensin Pitbullien manageri, mutta puukotti heitä törkeästi selkään ECW:n yhdessä parhaimmista otteluista (Four Corners Match for ECW TV Title Jericho (c) Vs. Pitbull #2 Vs. Shane Douglas Vs. 2 Cold Scorpio).

Tuo 4-corners ottelu on must-see kamaa. Upeaa painia, tarinaakin lopussa ja hardcorepainia vielä pikkuriikkiseen. ****+ ehdottomasti.

[nWo-Sting]

Arvostellaanpa DVD joka saapui eilen postin mukana.

SUMMERSLAM 2003


Ennenkuin aloin tapahtumaa katsomaa odotin että tämä olisi yksi huonoimista ppvstä koko 2003 vuonna.


WORLD TAG TEAM CHAMPIONSHIP MATCH

Dudleyz vs La Recistance

USA vs Ranska asetelmasta lähdettiin liikkeelle. Ja oikein kelpo tag team kamppailu tästä tulikin. yleisö oli hyvin mukana, yleisöstä puheenollen paikalla näytti olevan ruotsalaisia katsojia, sillä ruotsin lippu heilui ringsiden tuntumassa. Tämän ottelun lopetus oli ainut mikä ei miellytänyt mutta tällä haluttiin jatkaa Feudia vielä yhdellä PPV kohtaamisella.

Undertaker vs A-Train

Isojen äijien kohtaaminen. ja ihan mukiin menevä brawl tästä tulikin vaikka aika peruskauraahan tämä on. lopussa Sable ja Stephanie sekoilivat päällekäin kehässä.

Shane Mcmahon vs Eric Bischoff

Illanhuonoin matsi tähän mennessä. tästä tuli ihan alkumetreillä handicap matsi sillä Coach alkoi paukutelemaan Shanea tuolilla. lopussa Austin tuli kehään ja loppun osaa kaikki kuvitella. Shane teki muuten taas hienon Flying elbow dropin espanjalaisten pöydälle. Tylsä ottelu joka söi koko PPV tunnelmaa.

FATAL FOUR WAY FOR US CHAMPIONSHIP

Eddie Guerrero vs Chris Benoit vs Rhyno vs Tajiri

Olin varma että tämä olisi parin minuutin täytematsi mutta väärin arvasin sillä tähän otteluun oli panostettu. kaikkia muita hienoja liikeitä nähtiin mutta Tajiri ei tässä ottelussa tehnyt green myst sylkäisyä. Ottelun lopetus oli loistava. hyvä ottelu

WWE CHAMPIONSHIP MATCH

Kurt Angle vs Brock Lesnar

Wrestlemanian rematch ja todella hyvä matsi tästä tulikin vaikka wrestlemanian tunnelmaa ei saavutettukaan. Nämä kaksi osaavat aina tehdä tunnelmallisen ottelun ja liikeitä nähtiin laidasta laitaan. Illan paras ottelu tähän mennessä.

Rob Van Dam vs Kane

Ihan ok matsi. ottelun lopetus oli oikeastaan aika brutaali ja ottelun aikana tuolia ja tikapuita käytettiin jonkun verran. Kelpo matsi mutta ei mikään ikimuistoinen.

ELIMINATION CHAMBER FOR WORLD HEAVYWEIGHT CHAMPIONSHIP
Triple H vs Shawn Michaels Vs Kevin Nash vs Goldberg vs Randy Orton vs Chris Jericho

Tämä ottelu ei ollut lähellekään niin hyvä kuin Survivor Series 2002 ollut EC matsi. kun Goldberg pääsi irti kopistaan ottelu oli käytänössä siinä mutta oliko? ihan viihdytävä matsi mutta ei mikään EC matsien parhaimistoa.

Loppu tunnelmat olivat ihan hyvät, mutta esim 2002 tai 2001 Summerslamit ovat parempia kuin tämä. viihdytävä paketti joka tarjosi hyviä hetkiä. Mutta DVDnä ei välttämättä kannata hankkia jos et ole ostamassa koko 2003 vuotta.

[What]

Katsoinpa jälleen kerran yhden PPV:n, jota voi kuvailla sanoilla "v***n loistava." Ja kyseessähän oli....


TNA - Bound For Glory 2007
Sunnuntai, 14. Lokakuuta
Gwinnett Center, Atlanta, Georgia

Ultimate X Tag Team Match
Triple xXx (Elix Skipper&Senshi) VS. L.A.X. (Homicide&Hernandez)
Olipa hitto vieköön mainio avausottelu vuoden suurimmalle tapahtumalle! Jokainen nyt varmasti tajuaa, ettei UX ole mikään Hernandezin nimikkomatsi, mutta hemmetin hyvin iso mies tuonne pienempikokoisten atleettien sekaan sopi. Käsittämätön määrä huikean atleettisia liikkeitä, sai taas pähkäilemään, että miten tuollainen on edes ihmiselle mahdollista. Yleisö huusi kuin viimeistä päivää ja tunnelma oli suorastaan maaginen. Kertakaikkisen mahtava ottelu, vaikka ei tietenkään mikään klassikko.
Kesto:

Spoiler: näytä

11:58

Arvosana: ****-

16-Man Fight For The Right Match
Tämä kuulosti pahalta. Idioottimainen idea, tavallaan kolmeen osaan jaettu ottelu. Ensiksi kaikki 16 ottelijaa aloittavat kehän ulkopuolelta. Tavoitteena yksinkertaisesti päästä kehään. Jahka 8 tyyppiä on kehässä, alkaa Over The Top Battle Royal. Ja sitten kun kehässä on enää kaksi kaveria, otellaan tavallinen singles-ottelu. Ottelijoita tässä oli mm. Motor City Machine Guns, Eric Young, James Storm, Robert Roode, Voodoo Kin Mafia ja Rock n'Rave Infection. Huolimatta typerästä matsityypistä ja sekavuudesta, ottivat painijat tästä irti kaiken minkä saivat. Sehän ei tietenkään mitenkään älyttömän paljon ollut, mutta tässä oli ainekset totaalikatastrofiin, ja se pystyttiin välttämään. Yllättävän hyvä matsi.
Kesto:

Spoiler: näytä

11:50

Arvosana: **

TNA World Tag Team Championships Match
AJ Styles&Tomko VS. Team Pacman (Ron "The Truth" Killing&Consequences Creed) (c) w./Adam "Pacman" Jones
Tässä nähtiin sitten Consequences Creedin debyytti. Mainittavan arvoista on, että oltiin AJ:n kotikaupungissa ja hän oli hemmetin overi. Tämä oli erittäin mainio joukkueottelu, jossa ei perustagmatsin lainalaisuuksiin sorruttu, vaan meno oli juuri sitä mitä sen pitikin olla: nonstopäksöniä. Kova tempo, iso kasa huikeita muuveja Creedilta, Truthilta ja toki myös AJ:lta. Pacman Jones kehän laidalla oli myös hauska. Mitään huonoa sanottavaa tästä ei ole, mutta tämä oli alunperinkin rakennettu pelkästään lyhyeksi undercardin matsiksi, joten mitään erityisen upeaa tästä ei voitukaan saada aikaan. Yleisö oli tässäkin aivan mahtava.
Kesto:

Spoiler: näytä

8:47

Arvosana: ***+

X-Division Championship Match
"Fallen Angel" Christopher Daniels VS. "Black Machismo" Jay Lethal (c)
Aika hiton kova ottelu paperilla. Lethalistakin olen pikku hiljaa alkanut tykkäämään, vaikka pari vuotta sitten hän ehdottomasti oli inhokkilistani top 10:ssä. Kuten odottaakin saattoi, oli tämä matsi melkoisen mahtava. Tempo pysyi suorastaan helvetillisen kovana alusta loppuun, huikean urheilullisia liikkeitä nähtiin kuin liukuhihnalta, ja Atlantan loistava yleisö piti kovaa möykkää yllä. Mitään valittamista ei tässä(kään) ole. Tällä tavalla niitä kovia alakortin otteluita tehdään. Nii-in, ja olihan Daniels "fallen angel"-gimmickillään varsin hauska kaveri.
Kesto:

Spoiler: näytä

11:01

Arvosana: *** 1/2

2 Out Of 3 Tables Match (Tag Team)
Steiner Brothers VS. Team 3D
Ai ai.....miettikääpä miten kova matsi tämä olisi ollut, mikäli kumpikin tiimi olisi ollut "primessään"? Nyt Rickin kehäkunto ja "Big Poppa Pumpin" toimivuus facena olivat pieniä kysymysmerkkejä. Rick oli kuitenkin ihan tarpeeksi hyvässä kunnossa, ja Scotty toimi facena moitteettomasti. Eihän tämä mitenkään muistettavaksi matsiksi muodostunut, mutta värikäs bookkaus ja (jälleen kerran) voimaakkaat yleisöreaktiot piristivät. Nähtiinpä tässä jopa Frankensteiner Bubballe, ei voi kuin arvostaa. Eipä tämä "vanhusten" ottelu oikeastaan parempi olisi voinut edes olla.
Kesto:

Spoiler: näytä

12:45

Arvosana: ***

10 Knockout Gauntlet Match (To Crown 1st ever Knockout Champion)
Mrs. Brooks VS. Jackie Moore VS. Shelly Martinez VS. Awesome Kong VS. ODB VS. Angel Williams VS. Christy Hemme VS. Gail Kim VS. Talia Madison VS. Roxxi Laveaux
TNA oli sitten 5:n vuoden jälkeen päättänyt perustaa naisten divisioonan, ja niinpä rosteriin oli hankittu nopeassa tahdissa Awesome Kong ja tässä PPV:ssä debytoineet ODB, Talia Madison (Velvet Sky), Angel Williams (Angelina Love) ja Shelly Martinez (Salinas.) Matsi oli erittäin tasokasta menoa, ja tähän aikaan Kong oli oikeasti uhkaava hahmo, toisin kuin nykyään. Tämä tarjosi kaikkea mitä naisten ottelulta voi pyytää: yllättävän tasokasta painia, jännitystä, hurjia yksittäisiä liikkeitä ja toki myös silmänruokaa. Ei tämä silti mikään huippumatsi ollut, mutta nokittaa kyllä yli 80% WWE:n tai TNA:n naisten otteluista.
Kesto:

Spoiler: näytä

12:12

Arvosana: ***-

Singles Match (Special Enforcer: Matt Morgan)
Christian Cage VS. Samoa Joe
Tämä ottelu oli suurin syy, miksi päädyin tämän PPV:n katsomaan. En ollut tätä aikaisemmin nähnyt, ja olin kuullut siitä pelkkää hyvää. En pettynyt. Oli kyllä vakuuttavaa menoa, ja on PAKKO vielä kerran mainita yleisöstä. Nimittäin tässä oli tunnelmaa kuin ECW:n tapahtumissa aikanaan. Jokainen oli tehnyt "emotional investmentin" tämän suhteen. Stiffiä ja nopeatempoista menoa, loistavaa tunnelmaa, ja melkeinpä kaikkea mitä mahtavalta painiottelulta voi pyytää. Joe oli nykyistä paremmassa kunnossa, käytti monipuolisempaa liikesettiä ja oli muutenkin kovin over. Tuo special enforcer-systeemi nyt oli vähän turha, ja hetkeksi kehän ulkopuoliset tapahtumat veivätkin huomion, mistä en oikein tykännyt. Tuo olikin sitten ainoa heikkous. Muuten tämä oli täydellistä menoa, jännittäviä near falleja oli useita, ja lopetuskin oli toimiva. MOTYC tavaraa.
Kesto:

Spoiler: näytä

15:47

Arvosana: **** 1/2

4-Way Monster's Ball Match
Raven VS. Rhino VS. Black Reign VS. Abyss
Korppi, Sarvikuono, Musta Aikakausi ja Kuilu Hirviön Palli-matsissa. Veristä spottipainotteista mättöä siis luvassa. Niin, ja mikäli joku ei muista/tiedä Black Reign tosiaan oli Dustin Rhodesin aka Goldustin alter ego, joka tykkäsi pukeutua Goldust-tyyliseen kokovartalokondomiin, joka tosin oli mustavalkea. Tavallaan tämä ottelu oli kaikkea mitä siltä pystyi odottamaan: spotteja nähtiin, verta nähtiin ja aseita käytettiin koko ajan. Jotenkin tästä jäi kuitenkin valju maku, ja sellainen fiilis että tämä oli bookattu vain sen takia, että "pakkohan BFG:ssa on Monster's Ball olla." Mutta pakkohan noita pöytä/nasta/lasinsirubumppeja on arvostaa, vaikka itse en sen tyylin fani olekaan. Kieltämättä tämä kärsi hieman lyhyydestä ja bleidaamisesta vain homman hauskuuden vuoksi.
Kesto:

Spoiler: näytä

9:07

Arvosana: ***

TNA World Heavyweight Championship Match
Kurt Angle (c) VS. Sting
Tämä oli iso ottelu. Kehässä ehdottomasti TNA:n sen aikaisen rosterin kaksi tunnetuinta painijaa ja kyseessä 1st time ever kohtaaminen. Tämä toden totta tuntui elämää suuremmalta ottelulta, ja loistava yleisö teki siitä ison osan. Eivätkä ottelijatkaan pettäneet: Sting oli vielä aavistuksen nykykuntoaan vetreämpi (vaikka ei toki kovin paljoa) ja varmasti antoi kaikkensa. Eikä maailman parhaan painijan panostakaan sovi vähätellä. Perussetin lisäksi arsenaalista löytyi mm. 450 Knee Drop! Taso oli odotuksiin nähden melkoisen huikeaa ja tuntui, että tässähän otellaan täyttä klassikkoa. Homma kuitenkin vähän lässähti käsiin loppuminuuttien aikana erään runinin vuoksi. Kyllä tämä tällaisenaankin kelpasi, ja oli todella hyvä Bound For Glory-pääottelu. Todennäköisesti Stingin TNA-uran paras ottelu. Onnistunut tapa päättää onnistunut show.
Kesto:

Spoiler: näytä

18:28

Arvosana: ****+

*** Christian Cage
** Samoa Joe
* Sting

Yhteenveto: Fuckin' awesome! Valehtelematta yksi parhaista PPV:istä, joita olen nähnyt. Joen ja Krisun sekä Kurtin ja Stingerin kläshit olivat täyttä rautaa. Toinen MOTYC ja toinen erittäin lähellä sitä. Opener oli huikeaa menoa, X-Division ja Tagmestaruuksista oteltiin erittäin tasokkaat ottelut. Naisetkin pistivät parastaan ja show'n kysymysmerkit (Fight For The Right ja Steiners VS. 3D) olivat myös odotuksiin nähden hyviä. Eikä se Monster's Ball'kaan varsinaisesti huono ollut. Helkutin vahva PPV, joka jokaisen pitäisi mielestäni katsoa.

Matsien keskiarvo: 3,33

Whatin arvostelut

1. TNA - Bound For Glory 2007 (3,33)
2. Royal Rumble 2007 (3,30)
3. SummerSlam 2002 (3,19)
4. Unforgiven 2006 (3,14)
5. TNA - Bound For Glory 2008 (3,03)
6. No Mercy 2008 (2,96)
7. Royal Rumble 2001 (2,90)
8. SummerSlam 2003 (2,86)
9. No Way Out 2003 (2,84)
10. Armageddon 2007 (2,81)
11. SummerSlam 2004 (2,81)
12. WrestleMania X-8 (2,77)
13. One Night Stand 2006 (2,75)
14. Judgment Day 2001 (2,71)
15. Armageddon 2002 (2,71)
16. SummerSlam 2005 (2,69)
17. Judgment Day 2002 (2,69)
18. WrestleMania 22 (2,68 )
19. Unforgiven 2008 (2,67)
20. Backlash 2004 (2,63)
21. SummerSlam 2008 (2,61)
22. The Great American Bash 2007 (2,58 )
23. TNA - No Surrender 2008 (2,53)
24. WrestleMania 23 (2,50)
25. Night Of Champions 2008 (2,50)
26. Great American Bash 2008 (2,50)
27. King Of The Ring 2002 (2,44)
28. WrestleMania 20 (2,17)
29. Survivor Series 1999 (1,58 )

[enska]

Hakeeko What ääniä "vuoden naurettavin" -kategoriaan antamalla AJ & Tomko vs. Team Pacmanille tosissaan arvosanaksi ***+?

Veikkaan, että jos sama matsi olisi oteltu WWE:ssä olisi arvosana laskenut vähintään kahdella tähdellä.

[What]

Hakeeko What ääniä "vuoden naurettavin" -kategoriaan antamalla AJ & Tomko vs. Team Pacmanille tosissaan arvosanaksi ***+?

Veikkaan, että jos sama matsi olisi oteltu WWE:ssä olisi arvosana laskenut vähintään kahdella tähdellä.

En. Tuo on minun rehellinen mielipiteeni.

[Captain Charisma]

Mitä helvettiä se enska itkee . En nyt muista tuota ottelua kovin hyvin enkä ole sitä tänne foorumille arvostellut, mutta eiköhän se aika varmasti sinne kolmen tähden pintaan mene. Ei tuossa ole mitään ihmeellistä ja itse en lähtisi kyseenalaistamaan tuollaista arvosanaa. Vasta sitten kun mennään yli neljän tähden, on siinä matsissa oikeasti pitänyt olla jo jotain erityistä. Kolme voi antaa hyvästä perinteisestä ottelusta jonka aikana ei tule tylsää.

[What]

Jos nyt vähän selventäisi, millä perusteilla näitä tähtösiä tuonne matsien perään heittelen.

DUD: Aivan karmeaa ajanhukkaa, verkkokalvot eivät ole tämän jälkeen entisellään.
0,25-1 : Hirveää, mutta kuitenkin jotain hyvää. Esim. joku komea yksittäinen liike tai hyvää roolin vetämistä.
Max 1,75: Kehno ottelu, joita näkee 20 kappaletta viikossa. Ei muista enää huomenna tästä mitään, mutta ei jää huonoudellaankaan mieleen.
2-2,5: Tavallinen TV-ottelu
2,75 to 3,25: Keskitasoa parempi ottelu. Sisältää paljon hyvää ja on perusviihdyttävä, mutta ei kuitenkaan jostain syystä (esim. ajan vähyys, hitaus, liialliset spotit) nouse muistettavaksi tapaukseksi.
3,5-4: Tarjoaa todella paljon hyvää, ei ole tylsä missään vaiheessa, nähdään hyvää painia ja kaikki muukin on kunnossa. Erittäin vahva ottelu, jossa on kuitenkin jokin heikkous, miksi se ei nouse vieläkin korkeammalle.
4,25: Helkutin kova ottelu. Tasokasta menoa alusta loppuun ilman suurempia heikkouksia. Paljon psykologiaa, komeita liikkeitä, tunnelmaa, jännittäviä near falleja ja kaikin puolin muistettavaa menoa. Kuitenkin jotain on edelleen pielessä. Esim. otteluun sopimaton turha runin, lyhyt pituus tai joku harmillinen botchi.
4,5-4,75:MOTYC. Ottelu, jossa kaikki on kohdallaan, ja jota tullaan muistelemaan vielä pitkänkin ajan päästä. Tästä löytyy jo kaikkea, mitä painifani voi pyytää. Jännitystä, tunnelmaa, komeita liikkeitä, psykologiaa, komeita spotteja, near falleja, pituutta ja toimiva lopetus. Mahtava ottelu, jossa on kuitenkin jokin yksittäinen seikka, joka pistää ketuttamaan, ettei voi täyttä pistesaalista antaa.
5: Klassikko, joka ei kuole vielä kahden vuosikymmenenkään päästä. Tästä löytyy kaikkea sitä, mitä ylläolevasta, mutta tässä ei ole mitään heikkoutta. Kaikki menee niin hyvin, kuin se vain voi mennä. Ottelijat antavat kaikkensa. Löytyy tunnelmaa, tarinaa, iso määrä komeita liikkeitä, pituutta, lukuisia jännittäviä near falleja ja hyvä lopetus. Ottelu, josta ei yksinkertaisesti keksi mitään pahaa sanottavaa.

Kyllä mielestäni tuo AJ&Tomko VS. Pacman putoaa aika kivasti tuohon 2,75-3,35 kategoriaan, ihan antamatta mitään AJ tai TNA-lisää.

Tuota PPV:tä en kehunut sen takia, koska siinä oli TNA:n leima, vaan sen takia, että se oli oikeasti h**vetin kova tapahtuma. Sen jälkeen kun olin miettiini tänne julkistanut, kävin netin syövereistä katsomassa, mitä muut ovat siitä ajatelleet: aika moni oli kanssani samoilla linjoilla, ja mainosti sitä koko vuoden 2007 parhaana tapahtumana, joten mistään TNA-fanboy asenteesta ei tuossa arvostelussa ollut kyse. Sattui vaan olemaan timanttisen kova pay-per-view, joka jokaisen pitäisi mielestäni nähdä.

[enska]

Nyt täytyy kyllä ottaa sanat takaisin suuhun; en muistanut, että Consequences Creed korvasi Adam Jonesin tuossa ottelussa. Tuohan oli (ainakin painilaadultaan) ihan hyvä ottelu vaikkei yleisö muistaakseni ollut erityisen hyvin mukana. Ne Team Pacmanin "tag-matsit", joissa herra Jones oli osallisena, olivatkin sitten läpinäkyvän handicap-asetelman takia täyttä paskaa. Eli pyydän anteeksi huolimattomuuttani ja ymmärrän pistearviosi, vaikka en itse tuolle olisi ehkä antanut kahta ja puolta tähteä enempää.

[Kenitys]

Joo-o. Kun on projektin aloittanut, niin ei sitä osaa lopettaa. Eteenpäin mennään ja vuorossa on oma näkemykseni Barely Legalin hienoudesta.


BARELY LEGAL 1997

Todellakin, tämä oli ECW:n ensimmäinen ppv. Vuosia pyörineellä promootiolla oli ollut omat hankaluutensa ppv'eihin pääsemisessä (mm. surullisenkuuluisa Mass Transit Incident), mutta tässä sitä lopulta oltiin. Selostaja Joey Styles seisoi kehässä show'n alussa, ja mikäs sen hienompaa. Styles siis tosiaan toimi ppv'n ainoana selostajana (lukuun ottamatta kahta viimeistä ottelua, joissa color commentatorina oli Tommy Dreamer) jääden näin historiaan ainoana miehenä, joka on selostanut ppv'tä yksin.. Ja aika pirun paljon paremmin kuin vaikkapa WCW:n kolmikko, joka Spring Stampedenkin otteluiden aikaan puhui kaikesta muusta kuin meneillään olevasta ottelusta.


Dudley Boyz (c) w/ Sign Guy Dudley & Joel Gertner vs. The Eliminators (Perry Saturn & John Kronus) - ECW Tag Team Championship
Ilkeän Dudley-perheen D-Von, Buh Buh Ray ja Sign Guy ja näiden seurassa hengaillut onneton Joel Gertner keskeyttivät Joey Stylesin alkuhöpinät promoten lyhyesti tuoden ilmeisesti (en tosiaan ole mitenkään ECW-asiantuntija, vaikka painijoista ja menosta pidän, mutta kaikki yksityiskohdat eivät kyllä hallussa ole) tämän ottelun backstoryn varsin selkeästi esille: D-Von ja Buh Buh Ray olivat mielestään maailman paras joukkue. Kronus ja Saturn olivat eri mieltä.

Itse ottelu oli aika selkeä squash, mutta varsin viihdyttävä semmoinen. Oikeastaan en ihan tätä olisi kyllä ottelulta odottanut, joten tämä yllätti kyllä housut kintuissa, mutta ei siis mitenkään erityisen negatiivisesti. Ehkä jonkinlaista kovaa joukkuetaistelua olisi heti alkuun ollut mukava nähdä, mutta menipä tämä näinkin, yleisökin lämpeni hyvin mukaan (vaikkei ihan niin eloisa ollut kuin olisin odottanut). Viihdyttävä tagrymistely, muttei mitään ainutlaatuista. Menee samaan kategoriaan kuin esim. Public Enemy vs. Harlem Heat Uncensoredista.
**½


Lance Storm vs. Rob Van Dam
Toista kättään siteessä pidelleen Chris Candidon lyhyt promo selvitti ottelun taustoja: alunperin ottelun piti olla Candidon ja Stormin välinen, mutta Candidon loukkaannuttua, saapui Mr. Rob Van Dam paikkaamaan tätä Stormin vastustajana. No, minulle tämä sopi enemmän kuin mainiosti. RVD elämänsä kunnossa! Onko parempaa? Ei. Lisäksi RVD:n saamat mehukkaat "You sold out!"-chantit olivat aika hauskoja. Ilmeisesti tähän aikaan oli vallalla vääränlainen käsitys, että RVD olisi ollut siirtymässä WCW:hen. Näinhän ei siis suinkaan ollut, mutta sen sijaan tässä ppv'ssä jatkettiin taas ECW:n ja WWF:n yhteistyötä storylinellä, jossa mm. Van Dam "myi itsensä" WWF:lle.

No siis, jos vuonna 1997 vastakkain pistetään Rob Van Dam ja Lance Storm, voiko ottelu olla mitään muuta kuin viihdyttävä? Ei voi. Silti en kyllä tätä todellakaan neljän tähden otteluksi voi arvostella. Suurin ongelma oli ehkä puutteellinen aika: ottelu sai vain juuri ja juuri 10 minuuttia aikaa. Toinen ongelma oli sitten se, että jotenkin Lance Stormin otteet (erityisesti aseiden käsittely) oli jotenkin laiskaa. Stormin tuoliniskut olivat yksiä heikkoimpia näkemiäni. Onneksi RVD sitten paikkasi asian upeilla tuolipotkuilla ja -iskuilla. Ei Storm tässä siis suinkaan huono ollut: hyvää painia mieheltä ehdottomasti, mutta ei parasta Stormia. RVD:ltä sen sijaan hieno esitys ja loistava heel-roolin veto. Myös ottelun jälkeinen Van Damin promo oli täyttä kultaa. Todella viihdyttävä koitos, mutta ei mitenkään klassikko.. Tarinan puuttumisellakin oli tietysti osansa siihen.
***½


bWo Japan (Dick Togo & Terry Boy & TAKA Michinoku) vs. Great Sasuke & Gran Hamada & Masato Yakushiji
Tämä otteluhan oli siis tuohon aikaan vielä aika tuoreen (no, yhtä vanha kuin ECW) Michinoku Pron showcase-ottelu, jossa kuusi promootion atleettia otteli toisiaan vastaan. Vastaava tilanne siis kuin Dragon-Gaten ROH:n show'iden showcase-otteluissa. Ja joo, noista toisesta kolmesta ei saanut mitään kunnon kuvaa, joten otin Sasuken ja Hamadan kuvat cagematchista. Yakushijistä ei löytynyt netistä kuvaa (eikä mitään muutakaan tietoa), ja tuo oli paras kasvokuva tyypistä.

Itse ottelu oli todella viihdyttävää, loputtoman menevää ja vauhdikasta menoa. Monet ovat arvioineet tämän ottelun vieläkin korkeammalle, mutta minulla tulee jälleen korkeampien arvosanojen osalta vastaan se tietty lucha libre -tyylin karsastus. Silti tämä kuuden miehen taidonnäyte oli aikalailla niin hyvä ottelu, kuin lucha libre -tyylinen vain voi olla. Menee siis samaan kastiin kuin WCW:n pari viimeisintä CW-ottelua.
****


Shane Douglas (c) w/ Francine vs. Pitbull #2 - ECW Television Championship
Noniin, tässä ottelussa olikin kunnon tarina. Shane Douglas oli siis jälleen ECW:ssä, ja "Franchise" oli ehtinyt aiheuttaa maksimaalista tuhoa ja kerätä maksimaalisen määrän vihamiehiä. Ottelun päätarinana oli tietenkin Douglasin ja Pitbullsien feud, johon kuului mm. juuri tuo Merocinginkin ylempänä mainitsema upea ottelu, jonka aikana Pitbullsien manageri Francine käänsi selkänsä Pitbulsseille ja siirtyi Douglasin manageriksi. Lisäksi Douglasin ja Pitbull #1:n feud oli ehtinyt mennä jo niin pitkälle, että Douglas oli tuhonnut Pitbull #1:n niskan niin, että hän joutui Barely Legalin viettämään katsomon puolella. Pitbull #2 tietenkin janosi kostoa ja tahtoi tuhota Douglasin niskan. Lisätarinana oli vielä mystinen maskimies, joka oli jo pidemmän aikaa ollut Douglasin perässä tavoitteenaan aiheuttaa ainoastaan Douglasille ongelmia. Jos Douglas voittaisi ottelun, joutuisi maskimies riisumaan naamionsa.

Tämä ottelu on saanut kovaa parjausta, mutta ei tämä minusta ollut ollenkaan niin hieno kuin annetaan ymmärtää. Kyllähän tässä oli selvät ongelmansa: aikaa oli aivan liikaa (yli 20 minuuttia, jonka myötä ottelu oli koko tapahtuman pisin) ja varsinkaan normaali brawler Pitbull #2 ei ollut ihan oikea mies ottelemaan tämmöisessä psykologisessa ja hitaasti etenevässä mutta silti rajussa taistossa. En myöskään ymmärrä, miksi kaksikon piti yrittää tuoda teknistä painia mukaan, eikä näyttänyt ottelun aikana mielenkiintonsa menettänyt yleisökään tätä ymmärtävän. Silti tämä ottelu oli hyvää hardcore-brawl menoa aina kun kaksikko piti menon yksinkertaisena: yritti tuhota toistensa niskan tai muuten vain piestä toisen henkihieveriin. Nuo osat ottelussa (sisältäen myös hienon hetken, kun Pitbull #1 ei pysynyt aisoissa, vaan hyökkäsi Douglasin kimppuun) olivatkin mielestäni oikein vahvoja, ja kyllä tämän ihan viihdyttävä oli. Ei mikään erityisen hyvä noiden monien heikkojen puoliensa johdosta, mutta kiva ottelu silti. Myös ottelun jälkeiset meiningit olivat viihdyttäviä.
**½


Taz w/ Bill Alfonso vs. Sabu
Tätä mainostettiin "Grudge Match of the Century"na, ja onhan Taz/Sabu tosiaankin yksi ECW:n legendaarisimmista taistelupareista. Aikoinaan joukkuevöitä yhdessä pitänyt kaksikko kohtasi ottelussa, jota oli odotettu aina Taz(maniac)in paluusta lähtien. Taz loukkasi siis niskansa ja oli sivusta lähes koko vuoden 1995. Lopulta hän palasi uudella gimmickillään (jättäen syrjään Tazmaniac-gimmickin ja siirtyen kaikean tuhoavaksi "Human Suplex Machineksi") Bill Alfonson manageroimana ja oli täysin pitelemätön. Taz alkoi myös vaatia ottelua ECW:stä välillä potkut saaneet ja sittemmin palannutta Sabua vastaan. Pitkän aikaan Sabu ei vastannut mitään, kunnes lopulta tätä kohtaamista ei voitu enää välttää.

Itse ottelu oli intenssiivistä ja oikein viihdyttävää menoa. Taz todellakin osasi nuo brutaalit heitot pirun hyvin ja sai myös jokaisen luovutusliikkeen näyttämään tappavan vaaralliselta. Sabu puolestaan hoiti oman roolinsa näyttävillä spoteilla hyvin, ja mies jopa jätti suuremmat botchailut post match -kuvioihin. Kummallakin oli siis ottelussa selvä rooli: Taz yritti tuhota voimalla ja tekniikalla Sabun, ja Sabu puolestaan iski ilkeitä vastahyökkäyksiä ja käytti kehoaan pelkäämättömästi aseena Tazia vastaan. Ottelun loppukin oli ihan onnistunut, mutta siinä piili silti se heikkous. Jotta tämä olisi noussut loistavaksi, olisi ottelu tarvinnut selvempää ja suurempaa lopputaistelua, koska nyt tämä ikään kuin vähän loppui turhan nopeasti. Pidempäänkin olisi vielä tätä katsellut. Hyvin lähellä silti neljää tähteä. Kova kamppailu. Ottelun jälkeen nähtiin vielä pirullisen nerokas selkäänpuukotus.
***½


Stevie Richards w/ Hollywood Nova, Blue Meanie, 7-11 & Thomas Rodman vs. The Sandman vs. Terry Funk - Three Way Dance for the ECW World Heavyweight Title Shot
"Big Stevie Cool" Stevie Richardsin ringsidellä oli siis koko hurmaava ja uhkaava Blue World Order. Yleisö oli aivan hulluna bWo:hon, voiko parempaa ollakaan? Tämän ottelun voittaja kohtaisisi siis ottelun jälkeen ECW World Heavyweight -mestari Ravenin. Kaikkea kolmea yhdisti Raven-viha: Stevie oli ollut pitkään Ravenin lackeyna tämän stablessa, mutta sittemmin irrottautunut omilleen: bWo-Stevie olikin selvä underdog tässä. Sandmanilla ja Ravenilla oli ollut omat feudinsa ties kuinka pitkään ja alunperin kolmantena ottelussa oli Tommy Dreamer, jonka erimielisyydet Ravenin kanssa ovat vertaansa vailla. Dreamer kuitenkin luovutti paikkansa ottelussa mentorilleen Terry Funkille, joka 52 vuoden iässä tavoitteli vielä yhtä päämestaruuskautta.

Mitäs tästä ottelusta sanoisi? Tämä oli ensimmäinen ppv'ssä nähty 1 vs. 1 vs. 1 -ottelu, jossa kaikki kolme ottelivat samaan aikaan kehässä. Ottelu käytiin myös Elimination-säännöillä.. Ja itse otteluhan oli ihan pirun kovaa luokkaa. Minusta ehdottomasti illan paras ottelu, vaikka mitenkään painillisesti upeaa antia ei nähty. Tämä oli vain - kuten Hautsi tosiaan jo sanoi - puhdas taistelu. Taistelu voitosta, kunniasta ja mestaruusottelusta. Kaikki kolme antoivat kaikkensa: ottelussa nähtiin rajuja bumppeja, verenvuodatusta, onnistuneita spotteja ja loistavaa tunnelmaa. Paljon enemmän tuskin voisi vaatia. Ainoastaan tietynlaista rytmikkyyttä olisi voinut odottaa. Paikoitellen ottelu oli vähän turhan katkonainen (samoin kuin muuten Taz vs. Sabu, en jaksa enää editoida) aseiden käytön takia. Muutenkin toki esim. Sandmanin vajavaiset painitaidot vähän arvosanaa verottavat. Silti, hieno ja viihdyttävä kamppailu. Tätä katsoessa ei voi kuin viihtyä.
****


Raven (c) vs.

Spoiler: näytä

Terry Funk

- ECW World Heavyweight Championship
Joo, tiedän kyllä että tuosta blurratustakin kuvasta haastajan tunnistaa varmaan aika helposti, mutta suurin osa varmasti tietääkin jo kyllä äskeisen voittajan. Normaalisti en esimerkiksi jossain ppv-turnaus-tapauksissa niitä nimiä spoilereihin laita, mutta pistetään nyt tässä muodon vuoksi kuitenkin, kun ottelu seuraa heti edellistä. Ilkeä ECW-mestari Raven siis kohtasi äskeisen jälkeen aivan poikki olevan vastustajansa.

Jo asetelmankin ansiosta tämä ei mikään kunnollinen ottelu ollut, mutta onnistui silti viihdyttämään paljon. Raven veti roolinsa helkkarin hienosti. Tommy Dreamer näytteli myös onnistunutta roolia ME:ssä, ja tunnelmahan koko ottelun ajan oli aivan katossa. Kaikki tahtoivat nähdä, josko äskeisen ottelun voittanut mies voisi mitenkään päihittää Ravenia. Samalla tavalla kuin openerkaan ei painilliselta anniltaan erityinen ollut mutta oli silti viihdyttävä, oli tämä yhtälailla viihdyttävä siis ihan muuten kuin sen takia että tämä hienoa painia olisi ollut. Kaikki muu toimi niin täydellisesti, että kyllä tämä loistavan tunnelman jätti kokonaisuudessaan. Post match -meiningit ovat hienoa katsottavaa.
**½

Kaksi ****-ottelua, kaksi ***½-ottelua, roolissaan täydellinen Main Event ja lopun uskomattoman hieno tunnelma. Hyviä promoja ja onnistuneita anglejakin mukaan mahtui, eivätkä nuo kaksi muutakaan **½-ottelua olleet suinkaan huonoja, vaan ihan hyviä ja viihdyttäviä nekin. Kokonaisuudessaan ECW siis onnistui legendaarisella ensimmäisellä ppv'llään tarjoamaan paljon hienoa viihdettä, joka silti jätti odottamaan vähän jotain lisää. Se "jokin" todellinen kultaisuus tästä puuttuisi, että tämä silmissäni aivan huikea ppv olisi. Ehkä se olisi ollut vähän kovempi Taz-Sabu? Joku todellisen kovan feudin päätös Main Eventissä? Ei kuitenkaan pidä vaatia liikaa, koska kyllä tämä ppv-debyytti toimi ja tapa päättää show oli kyllä oikeastaan paras. Ei siihen mitään huikeaa feudinpäätöstä tällä kertaa tarvittukaan. Tämä tuntui show'lta ja vakuutti jälleen ECW:n laadusta. Hieno ppv.

1. ECW Barely Legal - Hieno
---------------
2. WWF Royal Rumble - Ok
3. WCW Uncensored - Ok
4. WCW SuperBrawl VII - Ok
5. WWF In Your House 13: The Final Four - Ok
6. WCW Spring Stampede - Ok
7. WWF WrestleMania 13 - Ok
---------------
8. nWo Souled Out - Kehno

Seuraavaksi sitten WWF:n In Your House 14: Revenge of 'Taker. Ehkä minä vielä pari ppv'tä ehdin..

[MR.Off Topic]

Stevie Richards w/ Hollywood Nova, Blue Meanie, 7-11 & Thomas Rodman vs. The Sandman vs. Terry Funk - Three Way Dance for the ECW World Heavyweight Title Shot

Tuon ottelun tuossa katsoinkin tämän arvostelun innoittama uudelleen. Onhan tuo loistava ottelu ja tässä ottelussa näytetään, mitä kaikkea voi tehdä yhdellä tikapuulla. Alunperin muistin ettei tässä muita aseita käytettykkään, eikä olisi haitannut vaikkei olisi käytettykkään. Tuosta tikapuun käytöstä pitäisi monen painijan ottaa mallia.

[Panu5]

Stevie Richards w/ Hollywood Nova, Blue Meanie, 7-11 & Thomas Rodman vs. The Sandman vs. Terry Funk - Three Way Dance for the ECW World Heavyweight Title Shot

Tuon ottelun tuossa katsoinkin tämän arvostelun innoittama uudelleen. Onhan tuo loistava ottelu ja tässä ottelussa näytetään, mitä kaikkea voi tehdä yhdellä tikapuulla. Alunperin muistin ettei tässä muita aseita käytettykkään, eikä olisi haitannut vaikkei olisi käytettykkään. Tuosta tikapuun käytöstä pitäisi monen painijan ottaa mallia.

Jep. Todellakin loistava matsi, oli muuten ECW Most Violent Matches-DVD:lläkin.

[MR.Off Topic]

Jep. Todellakin loistava matsi, oli muuten ECW Most Violent Matches-DVD:lläkin.

Sieltähän tuon itse katselinkin. Arvostelun innostama pitäisi hankkia koko PPV, vaikka muistaakseni DVD:ltä löytyy tuo Douglas vs Pitbull #2 ottelukin.

[Kenitys]

Jaahas, jatketaan taas kuin aikaa löytyy.


IN YOUR HOUSE 14: REVENGE OF THE TAKER

Vuorossa on WWF:n ensimmäinen ppv sitten varsin raskaasti flopanneen WrestleManian, jonka tosin pelasti yksi maailmanhistorian parhaista painiotteluista. Muuten tuo ppv olisi ollut niin syvää kuraa, ettei mitään rajaa. No, ei siitä enää sen enempää. Vuorossa oli siis taas kaksituntisten, edullisempien In Your House -ppv'eiden perinnettä jatkava kaikkien aikojen 14. IYH, jonka liikanimenä oli 'Takerin kosto. Selostajina olivat Jim Ross ja Jerry Lawler, liikaselostajana Vince McMahon.


British Bulldog & Owen Hart (c) vs. Legion of Doom - WWF Tag Team Championship
Ok, show'n aloitti taistelu joukkuevöistä. Owen ja Bulldog olivat vöitä pitäneet jo viime syksystä, ja Bret Hartin WM:n heel turnin myötä Bret yhdisti tätäkin kaksikkoa ja ilmeisesti suurimmat erimielisyydet joukkuemestareiden välillä olivat ainakin toistaiseksi ohi. Road Warrior Hawk ja Animal olivat puolestaan palanneet WWF:ään WM:ssä ja mitäpä muutakaan tämä legendaarinen joukkue itselleen haluaisi kuin joukkuevöitä? Hart ja Bulldog eivät niitä LOD:lle vapaaehtoisesti antaneet, joten otteluhan siitä kehkeytyi.

Tarkemmin sanottuna ihan mukava ottelu siitä kehkeytyi. Pituutta oli juuri sopivasti niin, ettei ottelu alkanut toistaakaan itseään. Itse pidän kaikista neljästä kehässäolleesta, ja vaikkeivat Road Warriorit enää mitään huippuotteita esittäneet, niin kyllä kaksikko vieläkin viihdyttävään brawlaukseen kykeni, varsinkin tosiaan tasaväkisissä ja sopivan lyhyissä (10 minuuttia) joukkueotteluissa. Vaikka kaikki neljä hommansa siis hoitivat hyvin, oli ottelussa silti pari ongelmaa: suurempi oli se, ettei ottelussa tuntunut olevan minkäänlaista rakennetta, vaan hallinta vaihtui joukkueilta toiselle puolen minuutin välein, eikä oikein mitään jatkuvuutta tuntunut kehittyvän. Tämä rokotti jo aika paljon ottelun hyvästä fiiliksestä: se perus heel-hallintaosuus olisi ihan hyvin tässäkin toiminut. Tätä jatkuvuutta sekoitti myös toinen ongelma, eli sekoilut ottelun lopetuksen kanssa (ottelu päättyi jo välillä mutta jatkui sitten), eikä ottelun lopullinenkaan lopetus erityisen kaksinen ollut. Silti, ihan hyvä ja 'vauhdikas' (no, WWF:ssä vauhdikas) tapa saada show käyntiin.
**½


Rocky Maivia (c) vs. Savio Vega w/ Nation of Domination - WWF Intercontinental Championship
Kyllä, yleisöninhokki underdogbabyface Rocky Maivia jatkoi edelleenkin mestaruuskauttaan. WM:n jälkeen seuraavaksi vastustajaksi asettui Nation of Dominationin Savio Vega, joka eräässä Raw'ssa päihitti huijauksella Rockyn non title -ottelussa. Tuon jälkeen Rocky sai vieläpä maistaa NOD:n beatdownista. No, onhan siinä kerrakseen jo syytä Savion nostamiselle ykköshaastajaksi.

Itse ottelu oli aika vaisu. Rockyn promo ennen ottelua oli muuten melkein parasta antia koko tämän ottelun osalta: siinä oli nähtävissä jo selvästi sitä tulevaisuuden Rockia, vaikka ottelun aikana vielä suurempaa loistoa oli "Rookielta" turha odottaa. Maivia ei siis varsinaisesti ollut valmis tämmöistä ottelua kantamaan, eikä Vegakaan tuossa hommassa vahvimmillaan ollut (varsinkin kun mies ei minusta koskaan oikein toiminut heelinä, vaikka kuinka aurinkolaseja silmillään entrancessa pitikin). Kumpikin yritti kyllä kovasti, ja olihan lopputuloksena ihan katsottava tv-ottelun tasoinen kamppailu, mutta ei sen enempää. Ei mitään, mikä jäisi mieleen: paitsi se, että taisi Rocky tarjoilla ensimmäistä kertaa ppv'ssä Rock Bottomin (jonka teho ei selvästikään tässä vaiheessa ollut vielä kummoinen). Lopetuskin oli varsin typerä ja tylsä. Post matchissa Ahmed Johnson saapui herättelemään yleisöä pelastamalla Rockyn.
**


Jesse James vs. RockaBilly w/ Honky Tonk Man
Hohhoh, tällä ottelulla riittää backstorya. Honky Tonk Man oli siis aikalailla koko vuoden 1997 ajan kierrellyt WWF:n show'issa (ollut mm. kommentoimassa jokaisessa vuoden ppv'ssäkin jotain ottelua) mukana tarkoituksenaan etsiä hengenheimolaistaan: henkilöä, joka olisi sopiva jatkamaan "kaikkien aikojen IC-mestarin" jalanjäljissä. Henkilöä, joka painimisen lisäksi tietäisi vähän myös "shake, rattle and roll" -filosofiasta. Kuukausien aikana erityisesti countrylaulaja Jesse James oli lopulta kiinnittänyt Honky Tonk Manin huomion, ja pian WM:n jälkeen HTM tekikin suuren aloitteen tarjoamalla kitaraansa Jamesille niin, että tämä osoittaisi tietävänsä todella painimisen lisäksi myös jotain musiikista. Jamesia ei kuitenkaan HTM:n tarjous kiinnostanut, ja hän rikkoikin Honkyn kallisarvoisen kitaran! Tämä järkytti syvästi HTM:n mieltä, ja Honky päättikin etsiä pikimmiten itselleen Sen Oikean Tehtävänjatkajan, joka tekisi samalla selvää halpamaisesta "Real Double J":stä. Vasta ennen ottelun alkua paljastui, että tämä henkilö oli ennen Billy Gunnina tunnettu Rockabilly, joka oli vakuuttanut Honky Tonk Manin pari viikkoa aikaisemmin pieksemällä HTM:n, kun tämä oli tarjonnut paikkaa siivellänsä. Tuo temppu oli kuulemma sitten vakuuttanut Honkyn siitä, että (Rocka)Billy on sopivan häikäilemätön tähän hommaan.

Todellakin siis, tässä sitä tulevan New Age Outlawsin jäsenet painivat vastakkain ennen NAO-aikoja. Kuten kaikki ehkä tietävätkin, eivät (Rocka)Billy ja Road Dogg (Jesse James) nyt varsinaisesti niitä painikehien partaveitsiä ole. Joukkueena yhteen kaksikko ihan hyvin pelasi, ja oikeiden vastustajien kanssa tuloksina oli hyviä viihdejoukkueotteluita, mutta painillisesti niissä ei juhlittu. Samoin ei myöskään tässä ottelussa. Kummastakaan ei ollut yhtään enempää toista kantamaan, yleisöä ei kiinnostanut edes Honky Tonk Man, ja vaikka muutamia ihan nättejä otteita esitettiin, oli tämä kehno ottelu. Ei mitenkään hirveän huono, koska kyllä tämän ihan historia-arvosankin (ja Gunnin naurettavan gimmickin takia) katseli ihan mielellään. Pitää myös sanoa, että näytti, että kaksikko ihan tosissaan yritti, mutta yritykseksi jäi kuitenkin.
*½


The Undertaker (c) vs. Mankind w/ Paul Bearer - WWF Championship
Kyllä, tämä klassikkofeud teki WM:n jälkeen "toisen tulemisensa" (jos tämän nyt haluaa mieltää koskaan kunnolla päättyneeksikään). Kun 'Taker oli voittanut Sidiltä WWF-mestaruuden WM 13:ssa, saapui tuota seurannessa Raw'ssa Paul Bearer Undertakerin luo anellen armoa ja pyytäen 'Takeria ottamaan hänet takaisin. UT:ta ei kuitenkaan Bearerin palvelukset kiinnostaneet, ja samassa hetkessä Mankind hyökkäsikin 'Takerin kimppuun. Tuo hyökkäys sytytti siis taas feudin, jonka aikana sytyteltiin myös muuta: ennen tätä ottelua eräässä Raw'ssa Mankind ja Bearer heittivät 'Takeria tulipallolla silmän seudulle niin, että 'Taker tässäkin ottelussa joutui pitämään pahoja siteitä naamassaan.

Tosiaan, on monia ihmisiä, joiden mielestä yleisesti Mankind-UT -ottelusarja ei koskaan mitään huikeaa kehässä ole tarjonnut, mutta itse olen tykännyt jokaisesta kaksikon ottelusta. Kaksi hyvää brawleria taistelemassa viimeiseen hengenvetoon asti. Nyt uutuutta otteluun toi myös panoksena ollut päämestaruus. Tämän piti olla normaali Singles Match, mukka aika hardcore-pitoiseksi kamppailuksi tämä meni.. Ei mielestäni ollenkaan huono asia tässä kohtaa. Tämä oli Mankind-UT -sarjan vielä sitä parempaa puoliskoa: alusta asti ottelu eteni selkeästi, vauhdikkaasti, rajusti ja sopivan brutaalistikin. Juuri oikeanlaista intenssiivistä tappelua. Loppua kohti meno vain yltyi, nähtiin pari tosi rajua bumppia (erityismaininta Mankindin tiputtamisesta apronilta alas aivan suoraan pää edellä selostuspöydän läpi). Ottelussa myös nähtiin (ainakin ppv'ssä) ensimmäistä kertaa Mankind ilman maskia, kun 'Taker tuon Foleylta riisui. Lopetuskin oli ihan onnistunut. Aftermatch-jutut sen sijaan eivät niin onnistuneita, koska ne vähän epäonnistuivat botchin takia.
****


Bret Hart vs. Steve Austin
Tosiaan, WrestleManiassa Bret Hart kääntyi heeliksi (ensimmäistä kertaa sitten vuoden '88) ja Steve Austin faceksi (ensimmäistä kertaa WWF-urallaan). Silti ainakin newyorkilaisella yleisöllä oli vielä paikoin hankalaa ymmärtää osien vaihtumista, vaikka Hartin raukkamainen käytös sitten saikin ottelun loppupuolella jo buuauksia. Roolijaon vaihtuminen ei siis ollut tätä feudia päättynyt, vaan koska WM:n Submission Match päättyi Hartin voittoon, vaikka Austin ei ollut luovuttanut (vaan tajuton), janosi "Stone Cold" edelleen voittoa Hartista. Ennen ottelua Bretin uudet kaverit British Bulldog ja veli-Owen yrittivät pistää Austinin lihoiksi, mutta epäonnistuivat kuitenkin, koska mikään ei estänyt Austinia nousemasta kehään Hartin kanssa.

En tiennyt, mitä tältä ottelulta oikein odottaa, koska Survivor Seriesissä ja WrestleManiassa oli jo nähty loistavat ottelut (erityisesti WM:n ehdoton klassikko), koska jotain uutta toivoisi aina saman otteluparin otteluissa näkevän. Ja kyllähän tämä sitten sitä uutta vielä tarjosi: alignmentien vaihto tosiaan muutti ottelun kulkua, koska nyt Hart olikin pelkuri ja Austin sinnikäs yleisönsuosikki. Se myös toi samalla tarvittavan uutuuden otteluun: helkkarin loistavaa menoahan tämä oli. Ottelussa oli myös selvä rakenne. Hart yritti kaikin keinoin (submission-liikkeillä, terästuolilla, huijauksella..) tuhota Austinin loukkaantuneen jalan, ja Austin tuosta välittämättä yritti piestä Hartin tajuttomaksi. Tuloksena loistava, jännittävä kamppailu, jossa molemman vahvat puolet tulivat hienosti esille. Silti ihan semmoinen samanlainen ainutlaatuisuus kuin WM:n ottelussa puuttui, ja lisäksi ottelun lopetus oli sitten taas laimea. Pohjusti toki jatkoa, mutta diskaus-lopetus ppv'lle? Äh. Joka tapauksessa, upea ottelu, vaikka asteen jäikin WM:n kohtaamisesta.
****½

Olipas kova In Your House. Vaikka alkukortti nyt ei mitään erityistä tarjonnut (no, opener sai hyvin mukaan tapahtumaan ja oli ihan viihdyttävä kamppailu ja Billy Gunn oli hauska nähdä Rockabillyna ja Road Dogg countrylaulajana), mutta kahden tunnin ppv'hen kaksi väh. ****-ottelua on kyllä kova suoritus.. Ja tosiaan vielä niin, ettei niiden takia ollut uhrattu koko muuta korttia täysin, vaikka se aika vaisu toki olikin. Vuoden paras ppv tähän mennessä WWF:ltä kyllä ihan sen takia, että onnistui tarjoamaan kaksi kovaa ottelua, mutta ei silti Hieno, koska alkukortistakin olisi pitänyt löytyä edes yksi ***-ottelu, että tämä erityisen hyvä olisi ollut. Silti, oikein hyvä ppv.

1. ECW Barely Legal - Hieno
---------------
2. WWF In Your House 14: Revenge of the 'Taker - Ok
3. WWF Royal Rumble - Ok
4. WCW Uncensored - Ok
5. WCW SuperBrawl VII - Ok
6. WWF In Your House 13: The Final Four - Ok
7. WCW Spring Stampede - Ok
8. WWF WrestleMania 13 - Ok
---------------
9. nWo Souled Out - Kehno

Seuraavaksi lisää WWF:ää, IYH15.

[Kenitys]

Joo, nyt kun on jouluhumu alkanut laantua niin illasta löytyi aikaa taas vuoteen 1997 perehtyä. Kyllä minä tätä tahtia vuodessa 2002 olen ennen Supermacia ;)


IN YOUR HOUSE 15: A COLD DAY IN HELL

Kyllä, vuorossa oli jälleen yksi WWF:n kaksituntisista In Your House -ppv'istä: nyt jo kaikkien aikojen viidestoista, jonka lisänimi tuli tapahtumassa nähtävästä Undertakerin ja Steve Austinin kohtaamisesta. Tällä kertaa selostuksesta vastasi kaksikko JR & "King" Lawler (ilman Vinceä siis), ja tuo kaksikko kyllä toimi hienosti.

Pitkästä aikaa versiossani oli ennen ppv'tä nähty Free For All, jossa nähtiin uusinta edellisen ppv'n Jesse James vs. Rockabilly -kohtaamisesta. Tällä kertaa ottelu oli vauhdikkaampi ja menevämpi, mutta jäi toisaalta paljon lyhyemmäksi, eikä siinä siis ehtinyt paljoakaan tapahtua. Arvosanaksi jälleen siis *½.


Flash Funk vs. Hunter Hearst Helmsley w/ Chyna
Kumpikaan tästä kaksikosta ei viime show'ssa esiintynyt, mutta JR:n ja Kingin puheista päätellen Helmsley oli WM:n jälkeenkin viimeistellyt feudiaan Goldustin kanssa. Nyt hän kuitenkin kohtasi tanssahtelevan ja yleensä naisia kehänlaidalle mukanaan tuovan Flash Funkin: syytä otteluun en kummemmin tiedä. "Funkettes"-tyttöjä Flashilla ei tällä kertaa ollut mukana, koska Hunterin monsterimainen henkivartija Chyna oli niin pelottava ilmestys, ettei kukaan uskaltanut olla kehänlaidalla lähelläkään tätä.

Ottelulla ei ehkä siis kummempaa taustaa ollut, mutta ei se tässä tilanteessa haitannut, koska openerin roolin ottelu kuitenkin hyvin hoiti. WWF:llä ei edelleenkään mitään CW-divisioonaa ollut, joten tämäntyyppiset ottelut olivat heidän tapansa aloittaa show vauhdikkaasti. Vauhdikas ottelu todella olikin (kiitos Flash Funkin), ja 2 Cold Scorpion lennokkaiden liikkeiden vastapainoksi Helmsley puolestaan esitti näyttäviä otteita rauhoittaen ottelun tahtia aina sopivasti. Varsin tasapainoinen ja viihdyttävä, mutta ei mitenkään hirveän erikoinen ottelu. Oikein hyvä alku silti show'lle.
***


Mankind vs. Rocky Maivia
Rocky Maivia oli sitten viime IYH:n menettänyt IC-mestaruutensa (Owen Hartille) ja Mankind puolestaan managerinsa (Paul Beareria ei ollut näkynyt sitten edellisen IYH:n, jossa UT heitti tulipallon Bearerin kasvoille ja Bearer poistui paikalta ambulanssissa). Tämä ottelu jatkoi taas sarjaa (ennestään HHH vs. Austin vuonna '96 ja HHH vs. Rocky helmikuussa '97) Attitude Eran suurimmista ottelupareista, joiden ensimmäinen ppv-kohtaaminen nähtiin jo pre-Attitude Eralla. Ja myöhemmin tässä show'ssa oli vielä luvassa UT vs. Austin. Itse ottelun taustana oli lähinnä se, että molemmat hakivat tästä ottelusta uutta nostetta mestaruuskuvioissa epäonnistumisen jälkeen.

Kaikki varmasti tietävät Rockin ja Foleyn pystyvän loistaviin otteluihin, ja viihdyttävä kamppailu tämäkin oli. Kiitettäväksi tai edes erityisen hyväksi tämä kohtaaminen ei silti noussut ensinnäkään sen takia, että tästä puuttui aikalailla kaikki se tunnelma, mitä miesten legendaarisissa kohtaamisissa oli. Lisäksi ottelun pituus oli vain n. 8 minuuttia, eikä siinä ajassa nyt ihmeitä tehdä. Aika paljon silti kaksikko tuossakin ajassa aikaan sai, ja muutamia harvinaisia liikkeitä (esim. Snapmare ulos kehästä) tässä nähtiin. Mukava koitos ja jätti odottamaan jatkossa enemmänkin, vaikka sen jo tietääkin, että ne tulevaisuuden koitokset ovatkin jo klassikoita.
***


Nation of Domination (Crush & Savio Vega & Faarooq) w/ Clarence Mason, PG-13 & 'Thugs' vs. Ahmed Johnson - Gauntlet Match
Ahmed Johnsonin tulistakin tulisempi feudi Nation of Domination kanssa oli edennyt nyt siis jo tähän pisteeseen. IYH 14:ssa Ahmed nimittäin suostui Faarooqin haasteeseen, että hän kohtaa kaikki Nationin kolme painijaa samana iltana. Tämä ei siis ollut perinteinen Handicap Match, vaan Ahmed otteli yhtä painijaa vastaan kerrallaan, ja seuraava Nationin jäsen nousi kehään vasta kun(/jos) Johnson oli edellisen eliminoinut. Otteluun Ahmed suostui sen panoksen takia: jos hän voittaisi ottelun, joutui koko Nation hajoamaan.

En tiedä, onko Gauntlet Match nyt virallinen termi tälle ottelulle, mutta menköön. Itse ottelulta en odottanut oikeastaan mitään johtuen sen stipulaatiosta ja siitä, ettei kenenkään ottelun osanottajan painitaidot mitään huikeita olleet, vaikka aina olen Ahmedista ja Simmonsista pitänytkin. Nuo kovat painiesitykset korvaantuivat kuitenkin tässä ottelussa huikealla tunnelmalla: yleisö oli loistavasti Ahmedin puolella kannustaen suosikkiaan huikeasti. Johnson oli todella over. Tunnelman ja yllättävän jännittävän ja mielenkiintoisen buukkauksen ansiosta tämä ottelu olikin sitten ihan mukava kohtaaminen. Ei kahden edellisen tasolla, mutta kyllä tämän vaihtelevia osuuksia ja Johnsonin vakuuttavia otteita mielellään seurasi. Lopussa oikeasti jännitti lopputuloksenkin puolesta, ja ottelun lopetuskin oli bookattu järkevästi. Tämä ottelu siis toimi nimenomaan tarinansa avulla ja niinpä jättikin ihan hyvän fiiliksen.
**½


Vader vs. Ken Shamrock - No Holds Barred Submission Match
Ensiesiintymisensä vapaapainikehien puolella WM 13:ssa Special Refereenä tehnyt vapaaottelija Ken Shamrock oli siis nyt jäänyt WWF:ään pysyväksi. Kaikki eivät hänen saapumisestaan erityisen iloisia olleet: erityisesti eivät - nyt ilman manageriaansa Paul Beareria toimineet - Vader ja Mankind, joiden kanssa Shamrock oli joutunut rajuihin yhteydenottoihin, ja vielä kyseisen ppv'n aikanakin olivat Vader ja Mankind hyökänneet Shamrockin kimppuun yrittäen 'eliminoida' miehen. Shamrock oli kuitenkin lujempaa tekoa, kuin Vader oli kuvitellut, ja niinpä tämä ottelu, joka voisi päättyä vain luovutukseen tai tyrmäykseen käytiin kuitenkin.

Tämä oli toinen, miltä en odottanut paljon mitään (koska en koskaan Shamrockista erityisemmin ole perustanut), mutta joka osoittautui viihdyttäväksi koitokseksi. No Holds Barredina tätä mainostettiin, mutta mitään Hardcore-menoa tässä ei nähty. Sen sijaan Vader oli jälleen kerran äärimmäisen vakuuttava ja osoitti taas tässä, miksi on yksi historian parhaista isoista miehistä: pirun vakuuttavaa painimista ja viihdyttävää dominoimista. Samalla Shamrockin urakin oli vielä niin alussa, että mies liikkui varsin ketterästi ja hoiti oman roolinsa oikein kunnialla tässä ollen se ottelun nopeampi osapuoli. Tämä ottelu toi aika paljon mieleen Scott Hallin viimeisen WWF-ppv-ottelun Vaderia vastaan (IYH7: Ramon vs. Vader). Lopetus tuli ehkä turhan äkkiä, mutta oli sitä toisaalta pohjustettukin ja saatiinpahan yksi liike näyttämään vahvalta. Minua tämä onnistui tosiaan yllättäen viihdyttämään hyvinkin.
***


The Undertaker (c) vs. Steve Austin - WWF Championship
Illan Main Event ja ainut mestaruusottelu. Muita mestaruuksia ei puolustettu, koska ne olivat uudelleen yhdistyneen Hart Foundationin (Bret, Owen, Bulldog, Jim Neidhart & Brian Pillman) hallinnassa, ja Hart Foundationia ei WWF ollut tähän ppv'hen kutsunut paikalle. Silti tuo salakavalan ilkeä heel-stable saapui juuri ennen ME:tä paikalle, koska he olivat ostaneet show'hun viisi eturivin piljettiä, ja he siis saapuivat istuimilleen (sisääntuloramppia pitkin) vasta ennen tätä ottelua. Mestaruudenhaastaja Austinilla kun oli edelleen pahasti selvittämättömiä asioita Hart Foundationin kanssa, ja tämä ottelu olikin lähinnä muodostunut siitä, että WWF päätti pistää kaksi top-faceaan toisiaan vastaan, kun nämä olivat edellisessä ppv'ssä Co-ME-ottelut voittaneet. Austinin ykköshaastajuuden myötä myös UT:n ja Austinin välit kiristyivät selvästi: kumpikin tahtoi osoittaa olevansa se WWF:n kovin painija.

Itse ottelun kulussa (tai ainakin lopetuksessa) Hart Foundationilla oli kyllä iso rooli, mutta se ei silti laskenut ollenkaan ottelun tasoa. Enemmän ottelun tasoa laski se, että tässä käytettiin vähän turhankin paljon aikaa Headlockeihin ja ennen kaikkea jalan työstämiseen (molemmat kaksikosta teloivat toistensa jalkoja) siihen nähden, että odotin tältä ottelulta semmoista hurjaa intenssiivistä brawlia, joita heiltä on myöhemmin nähty. Ei jalkatyöstämisessä mitään vikaa varsinaisesti ollut (varsinkin kun kaksikko loukkaantumistaan möikin), mutta jotenkin se ei tähän otteluun tuntunut sopivan. Headlock-osuus oli taas turhan pitkä ja vähän puuduttava. Nämä heikot puolet kuitenkin pystyi helposti unohtamaan sillä, että muuten ottelu oli tuttua Undertaker-Austinia: hurjaa taistelua, kovia liikkeitä, jännittäviä hetkiä ja jatkuvaa tilanteen kääntymistyä toiselta toiselle mielenkiintoisesti. Silti kaksikon parhaimpien otteluiden tasolle ei ylletty, koska tässäkin vähän se kunnon tarinan puute näkyi tunnelmassa, ja toinen oli tosiaan vähän tuo ottelun heikot puolet. Vahvat puolet olivat kuitenkin niin vahvoja, että ehdottomasti illan paras ottelu tämä oli, mutta ei silti klassikkotasoa. Ehkä hienoinen pettymys, mutta ehdottomasti tätäkin katsoessaan viihtyi.
***½

Kokonaisuudessaan In Your House 15 oli tasainen ppv. Kolme ***-ottelua, yksi ***½-ottelu ja yksi **½-ottelu takaisi tasan kolmen tähden keskiarvon, jos niitä laskisin. Yksikään ottelu ei pettänyt, mutta toisaalta yksikään ei noussut mitenkään ikimuistoisen hyväksi. Tämä olikin sopiva ppv sillä tavalla, että se jätti kaikin puolin hyvän fiiliksen, ja tässä oli kuitenkin periaatteessa isolta tuntunut (vaikka tarina vähän vajaaksi jäikin) ME. Myös Hart Foundationin osuus oli mielenkiintoista seurattavaa. Hyvä ppv, mutta ei nyt vuoden '97 parhaimpia.

1. ECW Barely Legal - Hieno
---------------
2. WWF In Your House 14: Revenge of the 'Taker - Ok
3. WWF Royal Rumble - Ok
4. WCW Uncensored - Ok
5. WWF In Your House 15: A Cold Day In Hell - Ok
6. WCW SuperBrawl VII - Ok
7. WWF In Your House 13: The Final Four - Ok
8. WCW Spring Stampede - Ok
9. WWF WrestleMania 13 - Ok
---------------
10. nWo Souled Out - Kehno

Seuraavaksi pitkästä aikaa WCW:tä - Slamboree 1997! Ja ehkä minä vielä myös KOTR 1997:n ehdin vielä katsastaa.

[nWo-Sting]

Sain Joululahjaksi Survivor Series anthology vol 2. DVD setin ja kaikki paitsi 1992 on katsottu joten päätin arvostella

SURVIVOR SERIES 1993


SURVIVOR SERIES ELIMINATION MATCH
Razor Ramon,Randy Savage,Marty Jannetty&1-2-3 Kid VS IRS,Diesel,"The Model" Rick Martel&Adam Bomb

Todella maukkaalla ottelulla potkaistiin tapahtuma käyntiin. kaikki painijat pääsivät näyttämään osaamistaan tässä matsissa ja tämä oli ensimmäinen kunnon ottelu jossa Adam Bombin olen nähnyt. Savage vs Crush feudi oli menossa ja Savage lähti ottelusta Crushin ansiosta. Todella taitavia IC mestareita oli ottelussa mukana sekä IC haastajia jotka koskaan eivät vyötä saanetkaan itselle asti. Todella hyvä ottelu ja hyvä tapa Potkaista tapahtuma käyntiin.

SURVIVOR SERIES ELIMINATION MATCH
Hart Family vs Shawn Michaels and 3 knights

Hyvä mutta pitkäveteinen ottelu. Owen petti perheensä ja osoitti olevansa kovan luokan Heel jo tuolloin, tosin WM 10 oli ovella joten Bret vs Owen ottelua tässä rakenettiin. Hartin perhe näytti painikykyjään toden teolla ja mukava oli nähdä muitakin harteja painimassa kuin Bret ja Owen. Shawn Michaelsin ritarit olivat taas todella onnettomia painijoita. kuten sanoin hyvä mutta ihan liian pitkä ottelu näin alkuun.

SMOKY MOUNTAINS TAG TEAM CHAMPIONSHIP MATCH
Rock n Roll express vs Heavenly Bodies

Kumpikin joukkue oli täyttä hepreaa minulle, en tuntenut kuin Dr Tom Prichardin Heavenly bodiesista. Mutta tämä oli illan yllättäjä. Tälläistä joukkue paini pitääkin olla. paljon tiukkoja tilanteita,paljon vaihtoja, ripaus komediaa sekä kunnon Heel team. tämä ottelu viihdytti ihan todella paljon, suosittelen vaikka ettimään netistä jos ei muuten tapahtuma kiinnosta.

SURVIVOR SERIES ELIMINATION MATCH
Four Doinks(Mabel,Mo,Luke,Butch) VS Team Bam Bam(Bam Bam Bigelow,Headshrinkers,Bastion Booger)

Tämä ottelu kortilla ei kiinnosta ketään mutta todella hauska ottelu tästä tuli. Ensimmäinen Bushwackers ottelu josta pidin oikeasti. Doink joukkue näytti hassulta ne pelle maskit päällä ja ottelun lopetukseen repesin oikeasti. hauskaa menoa hauskoilla WWF ajan Gimmickeillä.

SURVIVOR SERIES ELIMINATION MATCH
All Americans(Lex Luger,Rick Steiner,Scott Steiner,Undertaker) Vs Foreign fanatics(Yokozuna,Crush,Ludvig Borga,Quebecer Jacques)

Eli tämä oli siis se matsi jossa suomen ylpeys Tony"Ludvig Borga"Halme oli mukana ja vieläpä main eventissä. Itseasiassa Borga oli se joka aloitti tämän feudin, hän esim katkaisi Tatankan voittoputken. Ottelu oli todella hyvä, Steinerit vetivät hyvää settiä. Undertaker oli tuohon aikaan zombie joten painitaidoissa ei ollut mitään ihmeellistä. Crush vs Savage vuorostaan jatkui tässä matsissa. Ottelun Lopussa oli Suomi vs USA asetelma ja jännäksi loppu menikin. Harmi että Halmeen eli Ludvig Borgan WWE ura loppui tämän esiintymisen jälkeen. Olisi ollut hieno nähdä hänet aukomassa päätä Amerikkalais yleisölle tai miksei vaikkapa Face turn????.

Loppujen lopuksi todella mehukas tapahtuma jossa oli ripaus komediaa mukana. Main event ei pettänyt eikä mikään matsi ollut huono. mutta jotain tähän olisi vielä voinut lisää laittaa mutta ihan hyvä näin. suosittelen kaikille katsomaan tapahtuman , ei pelkästään Halmeen takia vaan ylipäätänkin vuosi 1993 oli todella kova WWF/E:ssä.

[Kenitys]

Sen verran kovaa iski Bret Hartin paluu ja shokeeraava Impact, että näin intin alla innostuin tarkastelemaan tätä nykypainia. WCW:n Slamboreen katsastin kuitenkin jo joulupyhinä, ja siitä arvostelun vielä kirjoitan.


SLAMBOREE 1997

Slamboree oli siis yksi näistä WCW:n väli-ppv'istä. Vuonna '96 ppv'ssä järjestettiin ideana aina yhtä idioottimainen BattleBowl-turnaus, jossa siis painijoita laitettiin painimaan satunnaisina joukkueina toisiaan vastaan, ja josta lopulta parhaiden joukkueiden jäsenet pääsivät taistelemaan kunniasta Battle Royalista. Tuo turnaus oli WCW:ssä järjestetty useaankin kertaan, mutta viimein tuon edellisen Slamboreen jälkeen idea todettiin niin tylsäksi ja typeräksi, ettei sitä enää toistettu. Nyt Slamboree palasi siis normaalin väli-ppv'n asemaansa. Spring Stampede oli päättynyt nWo:n erimielisyyksiin, mutta pienten välienselvittelyiden (ja tiettyjen henkilöiden poistumisten) jälkeen new World order oli tässä ppv'ssä taas yhtä vahvana rintamana kuin aikaisemmin. Hollywood Hogania ei kyllä taaskaan ppv'ssä näkynyt. Sen sijaan selostajina näkyivät jälleen kerran Tony, Bobby ja Dusty.


Ultimate Dragon (c) w/ Sonny Onoo vs. Steven Regal - WCW Television Championship
En tiedä, voiko Regalia nyt varsinaisesti leimata tässä faceksi, mutta menköön. Ainakin mies sai facepoppia ja "Regal"-chantteja, vaikkei käytös erityisen face/heel-mäistä ollut. Vielä Spring Stampedessa siis TV-mestarina oli Prince Iaukea, jolla oli omat ongelmansa Lord Steven Regalin kanssa. SS:ssä Iaukea säilytti vyönsä Regalia vastaan käydyssä ottelussa, mutta seuraavassa Nitrossa Regal hyökkäsi julmasti Iaukea kimppuun loukkaannuttaen (kayfabe) tämän. Samana iltana Iaukea oli kuitenkin tarkoitus puolustaa vyötään Ultimo (tai kuten WCW:n idioottimainen käännös meni - Ultimate) Dragonia vastaan, mikä ei loukkaantuneena tietenkään kovin kummoisesti onnistunut. Niinpä Dragon veikin mestaruuden itselleen, ja tottakai Regal alkoi vaatia itselleen mestaruusottelua, koska Dragonin mestaruusvoitto oli Regalin mielestä hänen ansiotaan. Vielä ennen Slamboreeta Regal ehti tehdä gimmickinvaihdoksen (ja jonkinlaisen turnintapaisen) tiputtaen 'Lord'-etuliitteensä pois (Blue Bloods -stable kun oli ajat sitten kuopattu) myöntäen ettei hän välttämättä niin loordimainen oikeasti ollut.

Tällä kertaa show ei siis suoranaisella CW-toiminnalla alkanut, koska Regalia nyt ei tuohon divisioonaan hyvällä tahdollakaan voi luokitella. Jännittyneenä odotin, mitä nämä täysin erityyppistä painijaa keskenään saisivat aikaan, ja lopputulos olikin oikein viihdyttävä! Ehkä paikoitellen lukottelu yms. tuntui vähän tylsältä ja itsetarkoitukselliselta ja toisaalta Dragonilta olisi enemmän voinut high flyingia toivoa (ottelun tarina oli nimittäin selvästi se, että Dragon yritti piestä Regalin "tämän omalla maaperällä"), mutta pääasiassa tämä oli yllättävän viihdyttävä ja jännittävä tekniikkavääntö. Dragon osoitti pystyvänsä muuhunkin kuin pomppiseen (ja väläytti toki myös pari ilmavaa liikettä), Regal loisti roolissaan ja lopetusta sai oikeasti into piukeana jännittää. Ei siis nyt mikään erinomainen koitos, mutta todella mallikas tapa aloittaa show: sai taas TV-vyönkin näyttämään oikein hyvältä.
***½


Luna Vachon vs. Madusa
Kaikkihan varmaan tietävät mm. Shawn Michaelsia, Bam Bam Bigelowia ja Goldustia WWF:ssä manageroineen naishirviö Luna Vachonin? Hyvä. No, tämä oli nyt Lunan lyhyen WCW-stintin (nainen palasi WWF:ään jo vuoden '97 lopuilla) aikaa, jolloin hän oli koko ajan WCW:n naisdivisioonan kultakimpaleen, Madusan, kimpussa. Naisilla oli jo aikaisemmalta yhteiseltä uralta historiaa takana kiistakumppaneina, ja niinpä WCW päätti tuoda historiaa taas esille pistämällä Lunan Madusan kimppuun, mistä esimerkkinä toimikoon Spring Stampeden naisten mestaruuden ottelun lopetus: Luna hyökkäsi Madusan kimppuun estäen tämän mestaruusvoiton.

Kyllä, jo toisessa WCW:n ppv'ssä putkeen naisten ottelu, ja tällä kertaa ei ollut edes mestaruutta pelissä! Samalla toisaalta tästä ottelusta tuli vielä lyhyempi kuin Starrcaden ja Spring Stampeden Women's-mestaruusotteluista: tämä kohtaaminen sai hurjat 5 minuutta aikaa. Tuostakin tietenkin suurin osa ajasta oli toisen osapuolen (jokainen voi päätellä kumman) hallintaa, kunnes lopussa Madusan annettiin väläyttää oikein tyylikkäitä otteita. Olihan tämä tavallaan aika huomioon ottaen buukattu ihan fiksusti, Madusa oli vakuuttava ja lopetus kiva, joten ei tämä hirveä ollut, mutta ei tuossa ajassa silti paljon mitään ehditä.
*½

Tässä välissä nähtiin sitten onnistunutta jatkoa Diamond Dallas Pagen ja Randy Savagen feudille, kun DDP:n hyvän ja viihdyttävän promotuksen keskeytti puolet nWo:sta (mukana ei siis esim. poissaolollaan loistanut päämestari-Hogan). Lopussa DDP:n pelasti beatdownilta suuri yleisönsuosikki Giant.. Kokonaisuudessaan varsin kiva angle, ja DDP:n & Savagen feud oli yksi parhaimmista tällä hetkellä.


Yuji Yasuraoka vs. Rey Mysterio Jr.
WCW:llä näitä tuoreita CW-nimiä ppv'issäkin riitti. Yuji Yasuraoka on siis japanilainen painija, joka niitti mainetta mm. Dragon Gatessa promootion alkuaikoina, ja vuonna '97 kävi siis ilmiselvästi myös lyhyellä vierailulla WCW:ssä esittelemässä taitojaan. Yasuraoka oli vasta tehnyt debyyttinsä WCW:ssä ppv'tä edeltävän päivän Saturday Nightissa ja nyt yritti tehdä suuren vaikutuksen ottelussa WCW:n CW-divisioonan kulmakiveä, Rey Mysteriota, vastaan. Mysterio Jr. puolestaan haki tästä ottelusta kimmoketta saada vielä yksi ottelu Syxxiä vastaan WCW:n CW-mestaruudesta.

Itse ottelu oli viihdyttävä, mutta ei silti varsinainen klassikko. Ehkä syynä oli ennen kaikkea se, ettei yleisö tuntenut Yasuraokaa ollenkaan, ja vaikka tämä varsin vakuuttavaa heel-roolia veti, ei kummoista heattia mies silti kerännyt. Painia tämä japanilainen kyllä osasi, ja yhdessä Mysterio Juniorin kanssa kaksikko tarjosi juuri sopivan pituisen (15 min), vauhdikkaan ottelun, jossa nähtiin muutamia oikein vakuuttavia spottejakin ja sopivasti yhdisteltyä lennokasta ja teknistä painia. Kaikinpuolin oikein mainio ottelu, muttei tässä mitään aivan ennennäkemätöntä tai huikeaa siis ollut.
***½


Mortis w/ James Vandenberg vs. Glacier
Tämän varsin surkuhupaisan feudin tarinan jo kerroin miesten ensimmäisen ppv-kohtaamisen (@ Uncensored 1997), joten en sitä enää toista. Sitten tuon ottelun oli siis UC:ssä debyyttinsä tehnyt iso, pelottava korsto Wrath (alias KroniKin Bryan Clark alias Adam Bomb WWF:ssä) liittynyt Mortisin ja Vandenbergin friikkisirkukseen. Lisäksi ennen Slamboreeta tuo kolmikko oli onnistunut ryöstämään Glacierilta tämän mystisen kypärän. Hurjaa.

Itse ottelu ei ollut oikeastaan edes ottelu, koska se kesti noin minuutin. En silti anna DUDia, koska Mortis oli niin hulvaton näky, että yksin koko tuo gimmick (ja Glacierin aina vakuuttavat Martial Arts Kickit) ansaitsee puolikkaan. Lisäksi "ottelun" jälkeinen teloitus oli ihan vakuuttavan näköinen, mutta toisaalta post-matchin loppuvaiheet olivat taas aika kamalaa kuraa. Ernest Millerin debyytti, yh.
½


Dean Malenko (c) vs. Jeff Jarrett w/ Debra McMichael - WCW United States Heavyweight Championship
Helkkari näiden Hevosmiesten (varsinkaan Jarrettin tai Benoit'n) faceudesta/heeliydestä ota mitään selvää. Malenko sen sijaan oli varsin puhdas kaikkia tasapuolisesti turpaan tempova hahmo. Tämän ottelun taustatarina joko jäi minulle täysin mysterriksi, tai sitten en sitä enää muista. Joka tapauksessa Malenko viime ppv'ssä puolusti mestaruutta toista Hevosmiestä (Benoit) vastaan, joten kai sillä jotain tekemistä asian kanssa on. Enemmän tämä ottelu taas tuntui jatkavan Jarrettin ja Steve McMichaelin kuviota.

Vielä Spring Stampeden kohdalla kehuin US Heavyweight -vyön imagoa vuoden '97 aikana: oikein viihdyttäviä ppv-otteluita kuukaudesta toiseen. Ja sitten tulee Jeff Jarrett. Joku siinä vain on, mutta tämän ajan face (tai oikeastaan heelkin, oikeastaan Jarrettia ensimmäistä kertaa kunnolla siedän tämän vuodesta '98 eteenpäin WWF-ajalta) Jarrett on vain niin kamalaa teennäistä myrkkyä, etten miehen otteluita senkään takia kauheasti siedä. Eikä niissä matseissa kauheasti mitään kyllä tapahdukaan. Tässä tietenkin paljon pelasti Dean Malenko, ja Malenkon ansiosta tästäkin US Heavyweight -mestaruusottelusta tuli kuitenkin ihan kiva ottelu, vaikkei mitään erityisen hyvää. Jarrettkin roikkui perässä ja yritti vähän jotain tekniikkapainia näyttää, eikä Malenkon ansiosta edes näyttänyt liian tyhmältä. Vähän vaisu fiilis tästä ottelusta silti jäi, mutta oli tämä ihan kiva kamppailu. Ei silti edellisten US-mestaruusotteluiden tasolla.
**½


Meng vs. Chris Benoit w/ Woman - Death Match
Tämän ottelun taustalla oli jälleen Chris Benoit'n ja Kevin Sullivanin (alias Taskmasterin) ikuisuusfeud, joka ei siis vieläkään ollut ohi. Benoit oli vienyt Sullivanin naisen (myös oikeasti), ja sitä Sullivan ei koskaan antaisi anteeksi (oikeassakaan elämässä). Tässä ppv'ssä Benoit ei kuitenkaan kohdannut Sullivania, vaan tämän johtaman Dungeon of Doomin yhden hurjimman jäsenen: aina yhtä pelottavan Mengin! Ottelun gimmick-nimi oli Death Match, mutta todellisuudessa tässä ei nähty edes HC:ta, ja ottelun sääntönä oli, että se saattoi päättyä ainoastaan kun toinen ei syystä tai toisesta enää pystynyt jatkamaan ottelussa.

Vaikka HC:ta ei tässä Death Matchissa tosiaan nähtykään (en tiedä, tuskin se kauheammin edes tähän olisi sopinut), niin intenssiivistä brawlausta kyllä sitten sitäkin enemmän. Minä jotenkin viihdyin tätä katsoessa todella paljon: sekä Meng että Benoit pistivät parastaan peliin. Kumpikin hyökkäsi toisen kimppuun jatkuvasti todella rajusti, ja näimmekin rajuja heittoja, iskuja, choppeja, clotheslinejä ja juuri sopivassa määrin toisen kurittamista rajuissa luovutusliikkeissäkin. Lähinnä hämäännystä aiheutti se, että selostajien täytyi silti jostain syystä hypettää myös tätä jotenkin brutaalina otteluna, ja odotin hetkeä, kun ne aseet otetaan käyttöön. No, sitä hetkeä ei tullut, mutta se ei oikeasti sitten edes haitannut, kun kaksikko tarjosi näin hyvän puhtaan tappelun, jossa kuitenkin nähtiin myös hyvää kunnon painia. Lopetuskin oli pirun nerokas, eikä saanut häviäjääkään näyttämään huonolta. Nyt saattaa iskeä taas pieni yliarvostelu, mutta menköön.
***½


Konan & Hugh Morrus w/ Jimmy Hart vs. Steiner Brothers
Lisää Dungeon of Doomin väkeä nähtiin myös siis seuraavassa ottelussa, kun stablen Konan ja Hugh Morrus kohtasivat Steiner Brothersit. Ottelun taustalla ei vissiin kummempaa tarinaa ollut: kunhan Steinerit tahtoivat taas nousta tagportaissa korkeammalle, että pääsisivät ottelemaan Outsidereita vastaan Tag Team -mestaruuksista. Aika samanlainen tilanne siis kuin Mysterio Jr. vs. Yasuraoka -ottelussa.

Itse ottelu oli kivaa, sopivan vauhdikasta ja toimivasti buukattua joukkuetoimintaa, mutta ei sitten mitään sen kummempaa. Steinerit oli tässä vaiheessa yksi kovimmista joukkueista, joka kyllä aina pystyi pistämään pystyyn vähintäänkin hyvän väliottelun, kuten tässä tapauksessa. Rick ja Scott esittivät taitojaan, eikä varsinkaan Morruskaan tässä huono ollut. Kokonaisuudessa periaatteessa ehkä vähän turha ottelu, mutta kuitenkin ihan hyvän mielen jättänyt kiva koitos. Dungeon of Doomin välisiä kuvioitakin sitten edistettiin post matchissa. Olisihan tämä ehkä paremmin sopinut Nitroon, mutta ei siellä näin pitkille (~10 min) otteluille aikaa ollut.
**½


Steve McMichael w/ Debra McMichael vs. Reggie White w/ Kent Johnston
Hollywood Hogania ei näkynyt missään, eikä ykköshaastajuuden edellisessä ppv'ssä voittanut Lex Lugerkaan päässyt näin päämestaruudesta taistelemaan, joten niinpä Co-ME:nä oli jenkkifutareiden taistelu! "Jes". Tarinana oli siis se, että McMichael (entinen jenkkifutaaja ja Super Bowl -mestari Chicaco Bearsien joukkueessa) oli ilmeisestikin kateellinen Reggie Whitelle (tuohon aikaan aktiivinen jenkkifuttaja ja tuore vuoden '97 Super Bowl -mestari Green Bay Packersin joukkueessa) tämän suosiosta, ja niinpä McMichael sitten tahtoi näyttää Whitelle tämän paikan nuoratun neliön sisällä. Tai jotain sinne päin. Ihan rehellisesti sanottuna minua ei pahemmin kiinnostanut ottelun storyline..

..Eikä myöskään itse ottelu. Harras toivomukseni oli, että tämä oltaisiin osattu pitää lyhyenä, buukattu järkevästi ja kiinnostavasti ja tarjottu vaikkapa jännittävä lopetus. No, mitään näistä toiveistani ei toteutettu. Monet varmasti muistavat WM XI:n Main Eventin Bam Bam Bigelow vs. Lawrence Taylor? Tuo ottelu oli kehno, mutta surkea se ei ollut, koska kehässä oli asiansa osaava Bigelow. Tässä ottelussa kumpikaan kaksikosta ei osannut painia mitenkään mainittavasti, vaikka McMichael oli sitä epätoivoisesti viimeisen vuoden yrittänyt tehdä. Niinpä kaksi körmyä sitten rymisteli, teki Three Point Stanceja ja mitä lie, ja yleisö oli jopa yllättävän hyvin mukana. Aivan hirveä tämä ottelu ei ollut kiitos juuri tunnelman, lievän huumoriarvonsa ja ennen kaikkea Reggie Whiten parin täysin shokeeraavan wrestling-liikkeen (mies muun muassa läjäytti McMichaelsia Dropkickillä.. toki se oli kehnosti tehty, mutta sillä ei ollut mitään väliä!) Puhtaasti siis varsin yksinkertaisesti aivan liian pitkä, tylsä, turha ja vain etäisesti painia muistuttanut ottelu, mutta parin lievästi positiivisen seikan takia ei ehkä silti vuoden huonoin ottelu.. Tai ei kai sitä tiedä.
*


The Outsiders (c) & Syxx (c) vs. Kevin Greene & Roddy Piper & Ric Flair
Siinä missä Co-ME imi raskaasti kiviä, tarjosi WCW jo toista kertaa putkeen oikein mukavan Main Eventin! Sattumaa tai ei, tämä oli siis WCW:n toinen ppv putkeen, jossa ei Hogania nähty. Sen sijaan tässäkin ME:ssä kyllä nähtiin jenkkifutari (Greene), mutta tässä ottelussa tämän rooli oli buukattu juuri järkeväksi. Greenen sijaan huomio kannattikin tässä ottelussa kiinnittää Ric Flairiin: Four Horsemanin keulakuvaan, joka siis viimein teki paluunsa painikehiin sitten vuoden 1996 syksyn - vieläpä varsin mainiossa kunnossa! Flair ei ollut unohtanut kaunojaan nWo:n välillä, eikä niitä ollut unohtanut Roddy Piperkaan. Kaksikko sai seurakseen vielä Kevin Greenen kohtaamaan kolme nWo:n kovaa kaveria - Kevin Nashin, Syxxin ja pieneltä lomalta palanneen Scott Hallin!

Ottelun taustana oli vain siis jo ilmiselvyydeksi muuttunut julma viha nWo:n ja WCW:n välillä, mutta se riitti tarjoamaan hyvän Main Eventin. Taas voidaan sanoa, etten ymmärrä paljoakaan painista, mutta minä pidin tätä parempana kuin esimerkiksi Fall Brawl 1996:n nWo vs. WCW -ottelua. Siihen on varmasti osasyynä se, etten odottanut tältä niin paljon, mutta myös se, ettei tämä ottelu yrittänytkään olla mitään niin erikoista kuin tuo ottelu. Sen sijaan tässä keskityttiin oleelliseen: hyvien painijoiden väliseen hyvään painiin ja niiden heikompien vahvuuksien esittelyyn oivallisella bookkauksella. Lisäksi yleisökin oli upeasti mukana (no, tapahtuma järjestettiin Flairin kotikunnassa, joten tottakai yleisö oli aivan hulluna Flairiin) ottelussa, joten tämä oli kunnon "feel good" -ottelu kaikkine tyylikkäine lopetuksineen. Mitään huippuarvosanaa ei tälle voi sanoa, koska varsinaisen hyvän painin tai vastaavan osuus jäi aika vähäiseksi (kuten yleensäkin 6 Man Tageissa) ja enemmän tässä juuri pelattiin loistavalla tunnelmalla ja entertainment-brawlilla. Mutta silti, hyvä arvosana tämä on WCW:n Main Eventiksi.
***

WCW:n Slamboree oli vuonna 1997 varsin vahva ppv. Se tarjosi kolme oivallista PAINIottelua (Regal vs. Dragon, Benoit vs. Meng, Yasuraoka vs. Mysterio Jr.), mutta tämän lisäksi ppv onnistui muutenkin pitämään hyvän tunnelman kasassa tasaisesti. DDP:n, Giantin ja nWo:n angle sekä erityisesti viihdyttävä ja tunnelmallinen Main Event auttoivat taas koko nWo-kuviota saavuttamaan edelleen sitä samaa mielenkiintoa, mitä siinä oli vielä vuoden '96 lopuilla/vuoden '97 aluilla, minkä se oli välillä jo hukannut. Tämän lisäksi ppv'ssä oli pari muutakin kivaa ottelua (Steiners vs. Konan/Morrus ja Jarrett vs. Malenko), ja vain White vs. McMichael oli sitä puhdasta paskaa. Minulle tämä jätti nyt oikeasti tasaisen hyvän tunteen, koska tapahtuman viimeinen ottelu tuntui ihan oikeasti ME:ltä (siinä oli suuria nimiä ja yleisö oli hienosti mukana) ja se oli myös oikeasti viihdyttävä, ja muutenkin tapahtuma oli siis tasaisen hyvä. Tämmöisen saavuttaminen oli WCW:llä yleensä hankalaa. Silti ihan huippuottelut sitten taas tästä puuttuivat, eikä ME edelleenkään sitä pirullista ***-rajaa ylittänyt. Niinpä kokonaisarvosanaksi ei Ok:ta eteenpäin.

1. ECW Barely Legal - Hieno
---------------
2. WWF In Your House 14: Revenge of the 'Taker - Ok
3. WWF Royal Rumble - Ok
4. WCW Slamboree - Ok
5. WCW Uncensored - Ok
6. WWF In Your House 15: A Cold Day In Hell - Ok
7. WCW SuperBrawl VII - Ok
8. WWF In Your House 13: The Final Four - Ok
9. WCW Spring Stampede - Ok
10. WWF WrestleMania 13 - Ok
---------------
11. nWo Souled Out - Kehno

Seuraavaksi olisi sitten vuorossa tosiaan WWF:n King of the Ring. Saattaa olla, että unenpuutteeseen sitä tänään vilkaisisin, mutta mitään arvostelua en kyllä varmaan siitä enää jaksa edes yrittää raapustella (on kaikkea muutakin tässä tosiaan).. Mutta kyllä tämä projekti varmaan joskus haudasta nostetaan, sen verran olen itse tykännyt tutustua tähän aikakauteen ja kirjoittaa ppv-fiiliksistäni. Odottelen jatkoa muiden mielenkiintoisille arvosteluprojekteille, varsinkin Supermacin old school -arvosteluille.