Varoitan jo etukäteen: viesti tulee olemaan ylipitkä, ja sisältämään ylianalysointia.
Ensimmäisen viiden minuutin yllätys ei sitten ollutkaan sitä, mitä odotettiin, vaan jotain paljon valjumpaa. Yleisö oli kyllä kuuma kuin hellankoukku, ja pakko se on myöntää - Hogan keltapunaisissa tamineissa aiheutti mark outin. No, illan pääotteluahan ei vielä tässä vaiheessa saatu, vaan kaiken "pilasi" Sting tekemällä UPEAN comebackin. Tykkäsin aivan hitosti tuosta tavasta, jolla Sting tuotiin takaisin. Kaikista näistä Hogan-eran heelturneista tämä oli ehdottomasti paras, todellinen shokeeraava käänne. Stinger tönimässä Dixie Carteria bäkkärillä sen kun lisäsi mielenkiintoa. Perkhele, tämä toimitti ja oli parasta TNA:ta tämän vuoden puolella. Ainakin sen 4.1 jälkeen. Upea segmentti, hieno turni.
A
Frankie Kazarian mikin kanssa?
Sanoisinko, että yllättävä tapa jatkaa ohjelmaa. Häneltä, Danielsilta ja Williamsilta mainiota promotusta X-divisioonasta, ja tykkäsin tästä(kin) erittäin paljon. Etenkin siitä Bischoffin puheenvuorosta, jossa hän kehui X-divaria. Ehkä se on vain korupuhetta, mutta ei välttämättä kun miettii Bischoffin WCW:n cruiserweight-divaria.
B
Bischoffin sanoille saatiin vastinetta kun seuraavaksi Kaz, Daniels ja Williams ottelivat erittäin hyvän matsin. Tämä oli paras impact ottelu ikuisuuksiin. Kolme taitavaa painijaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ja ennen kaikkea
kestoa. Oikeastaan tämän matsin aikana toivonkipinä syttyi uudelleen, ehkä Hogan&Bischoff sittenkin tajuavat jostain jotain. Säkki Shannon Mooren runinistä en tykännyt kylläkään yhtään ja pisti vihaksi, että hänelle suoralta kädeltä lahjoitettiin matsi PPV:hen. Kuka sitä jaksaa katsoa?
B+
Taylor & Sarita VS. TBP VS. Angelina & Tara oli hieno naisten ottelu. Ensin X-divisioonaa ja perään naisten tagdivaria, mitä hemmettiä täällä oikein tapahtuu? Hyvä matsi.
B-
Jaahas ja seuraavaksi sitten Ruffe teloo Popen jalan backstagella. Ei voi kuin tykätä siitä, että nämä kaksi saavat näinkin paljon näkyvyyttä kaikkien turhakkaiden keskellä.
B
Sting VS. Mystery Opponent ja sieltähän se RVD sitten tuli! Oli kyllä hieno tapa debytoida RVD, ja äijä näytti ainakin tässä "matsissa" hyväkuntoiselta ja motivoituneelta tyypiltä. Segmentti oli kaiken kaikkiaan hyvä, mutta vähän ylipitkä. Pisti huvittamaan kun security esti Hogania nousemasta kehään. Eikö Hogan ole pomo, ja nouse kehään tasan silloin kun haluaa. Mutta huhhuh, että Stingin hahmo on kiinnostava. En malta odottaa miehen selitystä tälle kaikelle.
A
Nashin, EY:n, Hallin ja Pacin promottelu oli itse asiassa paljon parempaa mitä odotin. Etenkin Hallilta yllättävän hyvää settiä, taisi olla suunnilleen selvin päin tällä kertaa. Ja vihdoinkin tämä kuvio eteni johonkin suuntaan. EY:n ja Pacin kärhämä tuohon loppuun oli ihan viihdyttävää settiä, pidettiin tarpeeksi lyhyenä ettei kerennyt kyllästyttämään.
B
USA:n armeija paikalla, yäk. Angle piti sitten ällöpatrioottisen promonsa, josta en kauheasti tykännyt, kun en pysty samaistumaan tuohon yltiönationalistiseen "USA USA"-menoon. Äksöniosuus tässä segmentissä kuitenkin toimi. Anderson ja Angle tulevat varmasti vetämään hyvän matsin Destination X:ssä.
B-
Sitten se ultimaattinen aivopieru. Yhtä äkkiä kamera leikkaa bäkkärille, jossa Jeff Jarrett raivoaa jostain James Stormille. Mitä helvettiä? Ja mitäs sitten? Ennen pitkää Beer Money mättääkin Jarrettia turpaan kehässä, eikä minulla (ja reaktiosta päätellen yleisölläkään) ollut mitään aavistusta, mitä tässä nyt halutaan tehdä ja saavuttaa. Kääntää Jarrettia, kääntää Beer Moneyta? Jälkimmäistä tässä koitettiin, mutta toteutus oli ala-arvoisen huono, ja nyt on kyllä pahasti aliarvioitu Beer Moneyn vetovoima faceina. Tuollainen täysin tyhjästä repäisty turni ilman mitään järkevää syytä ja ilman minkäänlaista rakentelua sai vain bookkaajat näyttämään idiooteilta, ja katsojan tuntumaan itseni suorastaan vaivalloiseksi. No, toivonkipinä elää siitä että kaikki tämä vain unohdettaisi (kuten Jarrettin turn tammikuussa) ja homma palautuisi raiteilleen. Mutta oli kyllä ala-arvoista bookkausta ja huonoa tv:tä.
D
Abyss & Hogan VS. Flair & Styles. Myönnetään juu että meno oli Hoganilla ja Flairilla hidasta, mutta ei se nyt niin huonoa ollut kuin pelkäsin. Tosin ilman noita bleidaamisia olisi varmaan tuntunut paljon tylsemmältä tämä matsi. Tunnelmaa tässä oli ainakin, ja kyllähän tämä kaikin puolin isolta main eventiltä tuntui. Mutta joka tapauksessa täytyy kohteliaasti sanoa "ei kiitos" Hoganin ja Flairin tuleville kehäesiintymisille. Tämä oli kuitenkin ihan katsottava matsi, josta paikka paikoin tuli jopa nautittua.
B
Loppusekoilut Wolfen, Popen ja Jeff freakin' Hardyn runinien kanssa toimivat. Tässä oli sitä kaaoksen makua, josta TNA:ssa tykkäänkin. Hieno segmentti ja oikein hyvä päätös koko ohjelmalle.
A
Tosiaan oli ehdottomasti parasta TNA:ta tammikuun 4:n jälkeen. Painia oli huomattavasti enemmän kuin viime viikkoina, X-divari oli esillä, naisten tagdivari esillä. Lisäksi Stingin loistava heelturn, RVD:n debyytti, nimirikas pääottelu ja Jeff Hardyn paluu. Toki sitten myös joitain käsittämättömiä juttuja, kuten Shannon Moore ja Beer Moneyn turn, mutta näistä huolimatta oli hyvä jakso ja ansaitsee arvosanakseen hienon
B+:n.
Kyllä tuolla ohjelmalla olisi ansainnut paremman ratingin kuin 1.0.
No mut, toiset tykkää hikisistä miehistä, toiset naisista. Ei tuo nyt painillisesti katsottava ollut, mutta kyllä sitä silmänruoaksi kelpuutti. 
Tosin olisin voinut tarkentaa tuota viestiäni hieman. Kyllä siitä kieltämättä sellaisen kuvan saa, että puhuin kaikista legendoista ja heidän buukkauksestaan yhtenä yksikkönä.
Huhhuh, hommahan muuttuu mielenkiintoiseksi.
