1. CM Punkin ja Paul Heymanin veijarimainen elitistiliittoutuma toimii täydellisesti. Leskisen Juice ei nähnyt Paulin kosinnassa tolkkua, mutta itse tulkitsin tilanteen niin, että Heyman koetti saada AJ:n läpsäisemään häntä, jotta neitonen joutuisi entistä pahempiin vaikeuksiin Board of Directorsin kanssa. Motiivina siinä siis tietenkin se, että Heyman ja Punk tahtovat päästä AJ:stä eroon.
2. Kofi Kingston vs. Dolph Ziggler oli paras tv-ottelu miesmuistiin. Uskomatonta menoa ja lukuisia siistejä väistö- ja vastaiskuja. EWR:ssä olisi overness noussut kummallakin painijalla. Nyt unelmoin Kofeiinin singles-urasta ja potentiaalisesta noususta main event -kahinoihin. Kingston, jos joku, on nousunsa ansainnut – Ziggleristä nyt puhumattakaan.
3. En muista, milloin viimeksi olisin nauranut ääneen oikein kunnolla painin parissa. Nyt sen kuitenkin tein, kun ensiksi Kane kuvaannollisesti nussi Daniel Bryania ja sitten Bryan – jonka ilme oli kerrassaan hervoton – oksensi tohtori Shelbyn genitaalialueelle. [PG]Hemmetti[/PG] Ei! on tämän syksyn hitti numero yksi.
4. Prime Time Playersin uusi, vihaisempi puoli on kiehtova sellainen. Olen todella innoissani WWE:n reinkarnoituneesta tag team -divisioonasta. Näin sitä pitää.
5. Ja kaiken tämän tykityksen jälkeen ruudulle lävähtää hitto vie rouva Foleyn baby-boy. Punkin ja Mickin sanasota oli kaunis ja jännittävä segmentti. Eiköhän Foley pue yllensä mustavalkoisen raitapaidan muutaman viikon päästä, niin saadaan Hell in a Cellin WWE-mestaruusmatsista – olkoon se sitten Cena vs. Punk tai Ryback vs. Punk – entistä eeppisempi kohtaaminen.
6. Ryback murskasi Mizin, ja juuri näin sen pitikin mennä. Ryytipakin mahdollinen nousu WWE-mestaruuskuvioihin kutkuttaa kovasti.
7. Wade Barrett ei kiinnosta yhtään. No, onpahan hän ainakin siinä mielessä toimiva heel...
8. Lawlerin Jerryn haastattelu oli lämmin hetki, vaikka toivoisin, että King pysyisi nyt lopullisesti poissa.
9. Reyn, Caran ja Sheamuksen vääntö Del Rion jengiä vastaan oli Ziggler–Kingstonin jälkeen illan paras ottelu. Hienoa, että Otunga on osa Alberton managerihaaremia. Caran ja Mysterion joukkue on niin ikään hieno juttu. Kaikin puolin viihdyttävä ja pirteä matsi.
10. The Rhodes Scholars on upeuden ruumiillistuma. Feudi Kanea ja Danielia vastaan tarjoilee varmasti mehukasta äksöniä. Pidän.
11. Even kuvio on ennalta arvattava ja tylsä, mutta sentään looginen ja johdonmukainen. Toivottavasti tämä johtaa siihen, että Kaitlyn nousee seuraavaksi Divas-mestariksi.
12. Tensai vs. Clay kuulosti liian hienolta ollakseen totta (oikeasti), ja niinhän siinä kävi, että Big Show vei lapselta tikkarin pois. Show vs. Tensai vs. Clay olisi kiinnostava mättömatsi, vaikka tokko Show heidän seurassaan tulee enää hetkeen seikkailemaan.
13. Cenan ja Punkin loppupromotusta oli kiva seurata, mutta kaiken kruunasi Rybackin esiintyminen jakson lopussa! Hurjana Ryback-fanina segmentti jätti Raa'asta erityisen hyvän maun suuhuni. Nyt toivon, että Hell in a Cellissä todella nähdään se Punk–Ryback Punk–Cenan sijasta.
).
The man can do no wrong. Enkä myöskään pistä pahakseni tätä AJ:n aseman kyseenalaistamista. Nainen on kyllä hyvä näyttelijä, ja ilman muuta häntä haluan nähdä jatkossakin, mutta tuossa kenraalimanagerin roolissa näkisin ennemmin jonkun vakavasti otettavamman hemmon. Jim Ross on (jälleen väliaikaisesti) palannut selostajaksi ja Michael Cole on vihdoin ja viimein lopettanut typerän roolileikkinsä. Odotan enemmän WWE:n pikku-ppv:tä nimeltä Hell In A Cell kuin TNA:n vuoden suurinta. 
Ei tässä ollut mitään ihmeellistä tässä alkusegmentissä. Pitutta ei ollut paljoakaan, eikä todellista asiaakaan. Main eventin buildausta.
.
.
