Phenon matsiin. Kiitoksia ehdotuksista. Nyt riittääkin hetkeksi hommaa näissä. Dorianille erityiskiitos, huikean matsin löysit.
WCW – Starrcade 28.12.1997
MCI Center, Washington DC
WCW World Heavyweight Championship
Sting VS. Hollywood Hogan ©
Ensimmäinen arvostelu koski Eddy Guerreron ja Rey Mysterio Juniorin ottelua samalta vuodelta vain pari kuukautta aiemmin. Siinä tuli taustoitettua missä painimaailma tuohon aikaan meni. Maanantai-iltojen sodat olivat kuumimmillaan ja WCW oli niukasti voitolla. Pari kuukautta myöhemmin Hoganin ja Stingin kohdatessa perusasetelma ei ollut muuttunut miksikään.
Tämä ei ole edes mielipidekysymys. Hogan vs. Sting Starrcadessa 1997 oli Turnerin WCW:n historian suurin ottelu. Tämän vuosikymmenen WWE:stä ainoa sopiva verrokki lienee Cenan ja Rockyn ensikohtaaminen 2012. Kesällä 1996 alkunsa saanut koko ammattipainin käsityksen mullistanut nWo angle oli edelleen voimissaan. Hoganin johdolla nWo oli ottanut kuristusotteen koko WCW:stä. Siitä tuli promootio promootion sisällä. nWo sai oman logonsa maksutapahtumiin ja hallitsi suurinta osaa mestaruusvöistä. WCW kaipasi sankaria. Kattorakenteiden pimeydestä sellainen myös saatiin ja hän oli Sting.
Sting oli yksinkertaisesti WCW:n kasvot. Hän oli siellä jo paljon ennen Ted Turnerin aikaa ja oli yksi harvoista isoista tähdistä, jotka eivät koskaan hypänneet McMahonin kelkkaan. 1987 debytoinut Sting oli tehnyt nimensä periamerikkalaisena lihaksikkaana supersankarina, joka tunnetaan painipiireissä ”Surfer Stinginä.” Ajat kuitenkin muuttuivat ja niin myös Sting. Vuosien 1996 ja 97 aikana Stingistä tuli se Sting, josta hänet tänä päivänä paremmin tunnetaan. Tumma ja synkkä hahmo pitkässä nahkatakissa, kasvomaaleissa ja baseballmaila kädessä. 2010-luvun television sarjamurhaaja Dexter Morgan sai lempinimen ”Dark Defender.” Tuo moniikkeri sopii myös Stingin ”Crow” hahmoon paremmin kuin hyvin.
Ehdottoman tärkeä elementti tämän ottelun mahtipontisuudessa oli se, että Sting ei ollut paininut yhdessäkään virallisessa ottelussa yli vuoden aikana. Maaliskuussa 1997 katsojille oli selvinnyt että Sting seisoi WCW:n puolella, mutta toistuvista houkutteluista hän ei suostunut kehään astumaan. Ei ennen kuin se haluamansa ja kenet hän halusi oli Hollywood Hogan. Starrcadessa kuukausien ja kuukausien kiusoittelun jälkeen se vihdoin tapahtui.
Kun tästä ottelusta puhuu on pakko mainita myös Bret Hart. ”Montreal Screwjobista” ei ollut aikaa kuin 7 viikkoa. Hart oli tuon myötä kaikkien huulilla ja 15.12.1997 hän teki debyyttinsä WCW:n Nitrossa. Starrcadessa hänen roolinsa oli toimia erikoistuomarina illan mittaan. Minkä takia Hart tungettiin tuollaiseen rooliin, niin siihen oli järkeenkäypä selitys. Sinä ikävänä Montrealin iltana Bret oli suomeksi sanottuna lyönyt Vince McMahonia turpaan niin lujaa, että oli hajottanut oman kätensä. Sen vuoksi Bret ei pystynyt vähään aikaan ottelemaan. Hogan VS. Sting matsissa Hartilla oli myös tärkeä rooli, vaikka tuomarina aloittikin Nick Patrick.
Tämä oli malliesimerkki ottelusta jossa tunnelma on se tärkeä juttu ja paini toissijainen. Mutta vaikka tältä matsilta ei mitään painin mestarinäytöstä odottanut eikä edes toivonut niin kyllä siltikin oli pettymys kuinka vähän tässä painia nähtiin. Ottelun alkupuolella Hoganin ainoa liike tuntui olevan nyrkinisku kasvoihin. Sting tarjoili tuon lisäksi myös muutaman hyppypotkun. Tahti oli todella, todella laiska. Sinällään se ei haitannut, jos tuo hidas alku olisi johtanut johonkin parempaan, mutta niin ei käynyt.
Tapahtumaköyhän ottelun kymmenen minuutin paikkeilla sitten kuin tyhjästä Hogan tekee jalanpudotuksen, Nick Patrick laskee normaalisti kolmeen ja ottelu on siinä. Tai siis ei ole, koska Bret Hart tulee paikalle, niittaa Patrickin tonttiin ja käynnistää matsin uudelleen, ottaen tuomarin hommat hoidettavakseen. Sen jälkeen ei kestä kauaa kun matsi päättyykin Montreal Screwjob henkisessä meiningissä. Myöhemmin on käynyt selville, että Nick Patrickin oli tarkoitus laskea Stingin hartiat mattoon quick countilla. Koska Patrickin lasku oli aivan tavanomainen, niin tuolta Hartin sekaantumiselta putosi pohja täysin pois ja katsoja jäi väkisinkin ihmettelemään mitä kummaa tapahtuu.
Itse ottelussa meni pieleen oikeastaan kaikki mikä voi mennä pieleen. Se on suuri harmi, koska tässä oli tosiaan ainekset vuosisadan matsiksi, kuten tätä mainostettiin. Matsin laatua suurempi juttu on kuitenkin se mitä tämä matsi symbolisesti merkitsi. WCW:n nousua nWo:n kuristusotteesta. Tässä tapauksessa matka oli tosiaankin suurempi päämäärä. Ottelu petti, mutta mikään ei voi viedä niitä hienoja hetkiä, jotka johtivat tähän pisteeseen.
Ei pääse yli eikä ympäri, että otteluna tämä oli huono. Siitä huolimatta tämä kannattaa katsoa isona osana painihistoriaa. Jos miettii mitä Stingin voitto nWo:sta merkitsi, niin kyllähän se aikanaan oli valtavan iso juttu. Olisi kuitenkin toivonut, että WCW olisi tehnyt tämän suurimman matsinsa koskaan omalla tavallaan eikä olisi lähtenyt jakamaan McMahonille iskuja vyön alle Montreal Screwjob viittausten kautta. Tuo pilasi koko homman.
Kesto: 12:55
Voittaja: Sting
**