Knockout 2000-2015 (tulokset selvillä)

[Ravenwood]

Chris Masters
Willie Mack
- Mack ei ole itselleni tuttu kaveri eikä Masters ole koskaan säväyttänyt, joten ohi.

Chris Daniels
Dean Ambrose
- Daniels on aivan h**vetin kova. Aika helppo tästä parista antaa Christopherille ääni, Ambrosen aika tulee ehkä joskus myöhemmin.

AJ Styles
D-Von Dudley
- No joo, kyllähän D-Vonilla omat hetkensä on ollut mutta kyllä Styles on ihan eri levelillä kaikilla osa-alueilla.

James Storm
Tyson Kidd
- Tykkään kyllä Tysonista, mutta silloin kun TNA:ta seurasin niin Storm oli yksi lemppareistani. Muistaakseni.

Chris Jericho
Eric Young
- Eric Young oli ainakin ihan toimiva huumorihahmo, en sitten tiedä miten vakavemmassa roolissa toimii kun en miestä sellaisessa ole nähnyt. Jericho on paras, aina ja ikuisesti.

Cesaro / Castagnoli
Mick Foley
- Vaikka Foleylla ne muutamat huippuottelut 2000-luvulta onkin, niin Cesarolle ääni ihan vaan siksi että se on niin hyvä.

Jeff Jarrett
Alex Shelley
- Kummaltakaan herralta en liikaa ole matseja nähnyt, mutta sen verran kuitenkin että aika helppoa antaa Shelleylle ääni. Taitava kaveri.

Shawn Michaels
Big Show
- Tarviiko tätä oikeesti perustella?

Chris Hero
The Hurricane
- En ole Herolta nähnyt tarpeeksi materiaalia jotta viittisin Hurricanelle ääntä antaa. Hurricane oli pieninä annoksina ihan mukava tapaus, mutta ei mitään suosikkimateriaalia kuitenkaan.

Rhyno
Low-Ki
- En tiedä onko reilua äänestää Low-Ki'tä vastaan koska olen nähnyt oikeastaan vain miehen NXT-uran joka ei suoraan sanottuna ollut kovin vakuuttava. Rhynolle kuitenkin ääni koska se on semmonen jyrä.

Eddie Guerrero
Davey Richards
- Richards on vain nimenä tuttu, joten ohi.

Batista
Ric Flair
- Batista on aika p****estä. Ric Flair oli joskus aika hyvä.

Johnny Gargano
Rikishi
- En tunne Garganoa ja Rikishistä tulee ekana mieleen p**se.

Nigel McGuinness / Desmond Wolfe
Triple H
- En tunne Nigel/Desmondia. Ohi.

Booker T
William Regal
- Oikeastaan kummalle vaan ois voinut antaa äänen, mutta Regal on vähän kivempi.

Rey Mysterio
Christian
- En ole koskaan pahemmin välittänyt Christianista. Mysterio oli varsinkin WWE-uransa alussa kuuminta shittiä.

Tajiri
Chris Benoit
- Kummastakin herrasta diggailen, mutta kyllähän Benoit oli kehässä aikalailla ylivertainen.

Goldberg
Sandman
- He he.

Sabu
Bubba Ray Dudley / Bully Ray
- Bubba oli Dudley Boyzissa aina se mielenkiintoisempi tyyppi sekä TNA:ssa Bully Ray oli aivan v***n loistava hahmo, ainakin toisinaan.

Paul London
Austin Aries
- Sen lyhyen ajan mitä TNA:ta aktiivisesti seurasin, niin Austin Aries oli oikeastaan se syy miksi niin tein. Hieno mies.

Charlie Haas
Randy Orton
- Orton on tarjonnut ikimuistoisempia hetkiä kuin Haas, joka varsinkin WWE:ssä oli aika tylsä.

John Morrison / Johnny Nitro
Kurt Angle
- Angle on yksi parhaimmista ikinä, Morrisonista olis voinut tulla stara mutta meni itse sössimään kuvionsa siihen malliin ettei sitä koskaan tapahtunut.

Uhaa Nation
Damien Sandow
- Uhaa? En tunne.

Mr. Kennedy / Anderson
Albert / A-Train / Tensai
- Albert on nykypäivänä parhaimmillaan selostamossa, mutta painijana se oli aivan p**ka. Mr. Kennedyn WWE-ura jäi aika lyhyeks, mutta jonkinverran tuli miestä TNA:ssa nähtyä. Ei mikään oma lemppari, mutta parempi kuin Albertti.

Shane McMahon
Bobby Roode
- Shanelle nostettava hattua siitä että vaikka mies ei olekaan painija, niin muutamat aika kovat matsit mies on onnistunut urallaan vetämään. Roode on tasaisen vahva suorittaja, tai ainakin oli joskus.

El Generico / Sami Zayn
Mark Henry
- Vaikka olenkin Zaynilta nähnyt vain NXT-ajan materiaalia niin en menetä yöuniani tämän äänestyksen takia.

The Rock
Matt Hardy
- Rakastuin Matt Hardyyn silloin kun se oli Matt Hardy V.1. Vaikka The Rock onkin aika h**vetin viihdyttävä jannu, niin pakko antaa Hardylle ääni.

Roman Reigns
The Undertaker
- Undertakerille ääni Badass-aikojen ansiosta. Kuollut mies ei ole oikein koskaan sytyttänyt, mutta Deadman Inc. oli jees.

Umaga
Jamie Noble
- Umaga oli kokoisekseen aika ketterä kaveri. Noblesta tykkäsin myös kun mies vielä paini, mutta näin tällä kertaa.

Seth Rollins
Ricochet
- Jälkimmäinen ei ole tuttu kaveri.

Brock Lesnar
Steve Austin
- Austin ehkä yksi kaikkienaikojen kovimpia, mutta aika vähälle ne miehen saavutukset 2000-luvulla on jäänyt jos Lesnariin vertaa. Tai en tiiä.

Shark Boy
Cody Rhodes
- En oo Shark Boylta nähnyt riittävästi materiaalia.

Shelton Benjamin
Hulk Hogan
- v***n WWE.

Tommy Dreamer
John Cena
- Cenawinslol.

Daniel Bryan
Alberto Del Rio
- En jaksa enää keksiä perusteluja.

Lashley
Sami Callihan
- Ohi koska Lashley ei nappaa ja Callihanilta en oo nähnyt kuin yhden NXT-matsin ja se ei ollut hyvä.

Goldust
Edge
- Rated-R Superstar oli kiva.

CM Punk
Jay Briscoe
- Best in the world. Briscoen veljekset on kyllä kovia vaikken tiedäkään kumpi tää niistä on.

Bradshaw / JBL
Samoa Joe
- Wrestling God! Diggailin Bradshaw'sta jo silloin ku se oli Acolytesissa.

Jeff Hardy
Trent Acid
- Hardylle menis ääni, mut en tiiä kuka tää toinen kaveri on.

Scott Steiner
Val Venis
- Paskoja molemmat.

Kevin Steen / Owens
Sheamus
- Owens on lyhyen NXT-uransa aikana jo onnistunut vakuuttamaan. Sheamus on ihan hyvä kehässä, mutta hahmona aika syöpänen.

Brian Kendrick
Sting
- The Brian Kendrick.

Adam Cole
Finlay
- Finlay oli ihan jees jyrä, mutta Colea en tunne.

Kevin Nash
Adrian Neville / PAC
- Kevin Nash on p**ka kehässä, Neville on hyvä kehässä.

Dolph Ziggler
D’Angelo Dinero / Elijah Burke
- Burkelta oon nähny oikeestaan vaan niitä WWEECW-ajan settejä eikä mies koskaan sytyttänyt. Ziggler on kova.

MVP
The Miz
- Kumpikin on aika huonoja, mutta MVP:n hahmosta diggailin joskus kun se WWE:ssä vielä oli.

Kane
RVD
- Kummallakin on ollut hetkensä, mutta RVD:llä hyviä hetkiä on enempi.

[Borga]

Chris Masters
Willie Mack
-Willie Mack ei tuttu, Mastersilta ei oikeastaan varsinaisia muistoja matseista, ainoostaan tää sen Challenge. Joten pass.

Chris Daniels
Dean Ambrose
- Johan iski heti toka pari pahan! Tai no, ei oikeastaan, sillä tää menee pelkästään sen takia Danielsille, että olen miehen edesottamuksia nähnyt ekan kerran joskus 12v. sitten, kun taas Ambrose tuli tutuksi vasta Shieldistä. Ei ole Ambrose vakuuttanut läheskään niin paljoa, vaikka h**vetin hyvä onkin, mutta tulevaisuuden tähti vielä IMO. Daniels oli heti ensimmäisestä päivästä asti, kun aloin indysceneä aikanaan seuraamaan, mukana kuvioissa. Häneltä en varsinaisesti yhtään huonoa matsia muista ja singles otteluita useampia erinomaisia. Pystyy painia hyvän matsin hirvenraadon kanssa jos näin tahtoo. Ehkä paras painijakokonaisuus (taidot+karisma) joka ei ikinä WWE:n pääohjelmistossa ole paininut.

AJ Styles
D-Von Dudley
- Ensinnäkään, en ole D-Vonin singleuralta paljoa nähnyt. Toki ihan huippu Dudley Boysin kulta-aikoina, mutta aina IMO hieman Bubban varjossa. Toiseksi, AJ Styles kuuluu samaan kastiin Danielsin kanssa, yksi parhaita ikinä. Itseasiassa en 2002-2003, kun AJ:n ekaa kertaa näin, ollut edes miehen kovin fani. Jokin vaan ei natsannut, kun tarjolla oli Daniels, Low Ki, American Dragon jne. Ei ikinä IMO oikein lyönyt läpi tässä kastissa. Mutta vuosia eteenpäin kokoajan paransi tasoaan ja varsinkin karisma alkoi kasvaa. Viimeisen vuoden aikana muutamat NJPW matsit nähneenä on kyllä pakko sanoa, että jätkä on ehkä tän hetken paras jenkkipainija WWE:n ulkopuolella, ainakin siitä mitä olen itse nähnyt.

James Storm
Tyson Kidd
- Tyson Kidd vaikuttaa aika hyvältä, vaikka onkin tosi tweener-lookki, mistä en hirveästi tykkää. Eipä oo paljoa säväyttänyt, nykyisessä tag teamissakin se on Cesaro, joka IMO pitää kiinnostusta yllä. James Stormin kulta-aikana America's Most Wantedissa hän oli illasta toiseen "solid worker". Ei sinänsä ikinä iskenyt minuun minään ME-playerina, mutta oli erittäin uskottava ottelija erittäin uskottavassa tag teamissa. Jatkoon.

Chris Jericho
Eric Young
- Harmittaa, etten ole TNA:ta kattonut, kun Eric Young on lyönyt siellä läpi. Taisin itseasiassa silloin juuri lopetella sen katselua, kun hän alkoi menestyä singleurallaan. Mutta kamoon, Y2J... Äijää fanittanut aina WCW-ajoista lähtien, hän ollut kuitenkin kuvioissa koko sen ajan, kun olen vapaapainia seurannut. Yksi parhaita ikinä mikissä ja vaikkei miesmuistiin olekaan klassikko-tason matseja otellut, niin 2000-luvulla niitä on helposti tusinan verran. Nosti "pikkumiehet" Main Eventiin!

Cesaro / Castagnoli
Mick Foley
- Jaa-a, tätä oli paha käsitellä. Fanituksen pohjalta tietenkin nämä vastaukset pohjimmiltaan on, mikä iskee itseensä eniten. En ala arvostelemaan painijoita mitenkään tieteellisesti, vaan tunteella. Foley on tottakai yksi semmoinen painija, joka tosissaan iskee sinne tunteisiin, huonoista painitaidoistaan huolimatta. Aina viihdyttävä ja mestari mikissä. Mutta perhana Claudio Castagnoli oli indyaikoinaan niin helllllvetin viihdyttävä ja loistava painija, sekä WWE:ssä päässyt väläyttelemään täydellisyyttään, niin kyllä hän tämän vie. Mä niin toivon, että Cesaro pääsisi ME-kuvioihin, sillä hänestä saisi leivottua uskottavan vastuksen kelle tahansa. Yksi parhaista lookeista ja viihdyttävimpiä painijoita WWE-kehässä ATM.

Jeff Jarrett
Alex Shelley
- JJ on aina ollut parhaimmillaankin "ihan jees", niin kehässä kuin mikissä. Totally overrated. Alex Shelley ei ikinä ollut mikään oma suosikki, mutta ROHia seuratessani paini paljon huippumatseja niin yksin kuin tageissa.

Shawn Michaels
Big Show
- Big Show on aina vakuuttava ilmestys, vaikka nykyään hidas blob. Parhaimmillaan hyvän vastustajan kanssa hän pystyi venymään kyllä huippumatseihin kultavuosinaan. Mutta Shawn Michaels... No perhana, yksi parhaista ikinä! Ja tämä siis vielä sanottuna, kun en edes ole hänen matsejaan hirveästi nähnyt 90-luvulta, näitä kuuluisimpia lukuunottamatta toki. Mutta 2000-luvulla aikamoista taikaa. Parhaita all-around painijoita ikinä historiassa.

Chris Hero
The Hurricane
- Hurricane ollut parhaimmillaan todella viihdyttävä huumorihahmo ja tag partneri. Chris Hero yksi viihdyttävimpiä indypainijoita ikinä, löllöstä keskivartalostaan huolimatta. Jos jaksaa CM Punk vs. Chris Heroa katsoa yli 10 vuoden takaa 90 minuuttia tylsistymättä, niin kyseessä on pakko olla aikamoinen esiintyjä.

Rhyno
Low-Ki
- Tää oli paha. Rhynosta aina tykännyt intensiivisyytensä takia ja vaikkei ole varsinaisia klassikko-otteluita ikinä vetänyt, niin jotenkin aina tykännyt jätkän habituksesta, rakastan tommosta intensiivisyyttä. Mutta Low Ki veti ROHissa niin saaaatanan monta 4-5 tähden matsia, että eipä tää tartte enempää perusteluja. Kokoisekseen ehkä yksi uskottavimpia turpaanvetokoneita ikinä.

Eddie Guerrero
Davey Richards
- Aina tykännyt Richardsin intensiivisyydestä ja stiffistä työskentelytyylistä. Mutta kamoon, Eddie Guerrero! Ehkä yksi parhaita ikinä, niin kehätaidoiltaan kuin karismaltaan. Latino Heat voi hyvinkin olla tän koko äänestyksen finaalissa, jos multa kysytään.

Batista
Ric Flair
Eihän sitä Flairia nyt voi kukaan valita, kun kyseessä 2000-luvun meriitit. Toki hän on viihdyttäviä matseja paininut montakin, mutta se workrate on vaan jotain ihan muuta kuin back in the days. Batista ei ikinä ollut oma suosikki, mutta vakuuttava lookki, kelpo karisma ja suht hyvät "ison miehen taidot" vievät tässä nyt voiton. Jos kyse olisi 2000-luvun meriiteistä, poislukien itse painiminen, niin Flair veisi tietenkin kirkkaasti, koska hän on jumala mikissä.

Johnny Gargano
Rikishi
- En tiiä kuka on Johnny Gargano enkä ikinä missään haluaisi muutenkaan äänestää Rikishiä. Niin turha jätkä. Pass.

Nigel McGuinness / Desmond Wolfe
Triple H
- Voi Nigel parka.... Hän on aivan uskomattoman taitava tekniikkataituri, kehämestari. Mutta HHH on kehäkeisari. Ei ikinä se paras kehässä, ei ikinä paras mikissä, mutta p****le koko 2000-luvun ollut yksi parhaista suorittajista, sanoi kuka mitä tahansa. Yhessä vaiheessa (King Booker-aikaan) oli hieman suvantovaihe, mutta tästä syytän huonoa kirjoitusta ja vastustajien laatua. Parhaimmillaan HHH on A+ player, mutta paskimmillaankin B+.

Booker T
William Regal
- Nuorempana WCW:tä katsellessa Harlem Heat oli yksi suosikkitageja. WWE:tä alkaessa seuraamaan, juuri kun Booker T teki debyyttinsä, olin alkuun hieman tohinoissani hänestä, mutta ei enää oikein jaksanut sytyttää. Myöhempinä vuosinaan oli aivan mainio huumorihahmo ja perussuorittaja kehässä, mutta that's it. William Regal taas ollut aina hemmetin kova kehässä. Tosin ei ole sitä kehäaikaa niin hirveästi saanut tai on juuttunut paskoihin undercard- tai tagteam-kuvioihin. Mutta parhaimmillaan jätkä on rautaa, ns. real tough guy. Mä tykkään.

Rey Mysterio
Christian
- En ikinä tajunnut Christian-hypeä. Onko täällä joku oikeasti Peep? Aina jätkä hieman alisuorittanut. Ei ikinä ihan tarpeeksi vakuuttanut kehässä tai mikissä. Lookki on vähän tylsä. Taitoa toki riittää, mutta ei vaan ne matsit ole olleet ikinä hirveän kiinnostavia, lukuunottamatta tietty jotain tag-vuosiensa spottihuorailuja. Ei jatkoon. Rey Mysterio vie voiton olemalla vaan niin hiton hauska seurattava. Ei tosin ole ollut hemmetin moneen vuoteen kiinnostava, mutta WCW:ssä h**vetin hyvä ja WWE:n alkuaikoina vielä todella räjähtävä. Jossain vaiheessa Reyrey vaan ehkä vähän hidastui tms, alkoi paikat hajoilee varmaan, ei enää jaksanut kiinnostaa samat muutamat liikkeet enää. Häneltä hävisi se luovuus ja innovaatio. Mutta silti yksi 2000-luvun tärkeimpiä, joskin ei parhaita, cruisereita.

Tajiri
Chris Benoit
Tajiri on kova ja taitava jässikkä, en paljoa pahaa sanaa hänestä keksi. That being said, Benoit ollut aina yksi suosikeista. Kuuluu kategoriaan Malenko-Jericho-Guerrero, puhtaasti taidoiltaan siis. Ei tietenkään ikinä ollut huippu mikissä, mutta j******ta sitä intensiivisyyttä, sitä raivoa, sitä... roid ragea. Nojoo, mut kuitenkin. Parhaita painijoita ikinä missään, keskitytään tässä vaan kehän sisällä tapahtuneisiin asioihin.

Goldberg
Sandman
Nyt oli h**vetin paha, juurikin sen takia, että tää on 2000-luvun knockout. Muuten Goldberg olisi kirkkaasti voittanut puhtaasti nuoren Joonas-pojan fanituksen takia. Hän oli YLIVOIMAINEN suosikkini 90-luvun lopulla, kun painia aloin seuraamaan ja herra teki debyyttinsä. Muistan kirjaimellisesti hyppineeni sohvalla aina, kun äijä teki spearin ja jackhammerin, sekä melkein tuhosin telkkarin nähtyäni Scott Hallin iskevän taserilla Goldbergia rintakehään... ja nyt lopetan nää jarinat. Sandman oli parhaimpina ECW-vuosina juuri vuosituhannen vaihteessa hemmetin hauska seurattava, sillä oli semmoista ihme karismaa, mikä ei oikeesti edes ollut karismaa. Mut jotenkin vaan iski. Itse painiminenhan oli aivan h**vetin kuraa, mutta tunnelma ja HC-mättö luonnistui häneltä aika hyvin. Muistan ekassa One Night Standissa, kun Dreamerin naamalle levisi v***n leveä virnistys Enter Sandmanin alkaessa soimaan... Hitto sain just kylmiä väreitä, kun ees ajattelin sitä! Paras. Entrance. Ikinä. Siksi jo voittaa tän.

Sabu
Bubba Ray Dudley / Bully Ray
- Sabu parhaimmillaan hyvä HC-spottiapina, mut normaalisti vaarallinen botchmasiina. Silti aina jätkä sytyttää. Mutta toisaalta kun vastassa historian yks parhaita tag-painijoita (valitettavasti soolouraa en ole pahemmin nähnyt), jolta taittuu se HC-mättö mutta lisäksi todella laadukas brawlaus, niin tää äänestys meni just niinku piti.

Paul London
Austin Aries
- Daaaaaaamn mikä pari!!! Aikanaan, kun ROH-fanipoika olin, niin tässä oli kaksi selkeästi top-5 painijaa minun kirjoissa, ajalta siis ennenkuin London meni WWE:hen. WWE:ssäkin hän pääsi aika-ajoin väläyttelemään loistavuuttaan, mutta ei yksinkertaisesti sopinut siihen lafkaan. High Flyer ja parhaimmillaan hieno teknikko, tykkään. Mutta Austin Aries... TAAS tuon sanan "intensiivisyys" esiin, sanoinhan, että tykkään intensiivisistä painijoista. Aries on JUURI tämmöinen. Sen minkä häviää koossa, korvaa perhanan tiukalla painilla. Todella uskottava iskemään ja huippujätkä vääntää niin teknisesti kuin myös hyppypapuna. En muista ketä vastaan enkä itse matsistakaan mitään, mutta muistan vaan nähneeni Ariesin voittavan TNA-mestaruuden ja hihkuin kuin pikkutyttö. Hieno mies.

Charlie Haas
Randy Orton
- Tämä nyt taas alleviivaa sitä, että tässä äänestyksessä on kyse mielipiteistä ja fanituksesta, ei faktoista. "Fakta" olisi, että Orton veisi tämän parin kirkkaasti niin suosiollaan kuin saavutuksillaan. Mutta itse en muista herralle ikinä syttyneeni, poislukien Evolutionin aikana jonninverran sekä Legend Killer-aikana, kun hän otti Foleyta vastaan matsia. Mutta muuten aina ollut semmonen perussuorittaja kaikilta osin, en ees muista koska väläyttänyt jotain uutta ja ihmeellistä. Charlie Haas oli loistavassa tagissa Benjaminin kanssa ja oon aina tykännyt tommoisesta "true wrestler"-tyyppisistä painijoista (kuten Angle). Hän vie tämän parin ehkä pikemminkin siksi, etten tykkää Ortonista hirveästi enkä keksi mitään pahaa sanottavaa Haasista.

John Morrison / Johnny Nitro
Kurt Angle
Morrison on tosi karismaattinen ja hyvännäkönen painija, taitoa myös löytyy hyvin. Mutta Kurt Angle on Kurt Angle ja voitti OLYMPIAMITALIN WITH A BROKEN FRIKIN NECK!!!!

Uhaa Nation
Damien Sandow
- Nöyh, miksen oo ikinä kuullut Uhaa Nationista, että kehtaisin äänestää Sandowia? Sandow on hemmetin hauska nykyään ja oikeastaan heelinä oli vielä kiinnostavampi. Mutta pidättäydyn nyt, koska olisi epäreilua Uhaata kohtaan.

Mr. Kennedy / Anderson
Albert / A-Train / Tensai
- Painija, joka itse esittelee itsensä, voittaa aina, kun vastassa on ylipainoinen ja hidas ruma karvaotus. Toisaalta Albertti veti ihan hyvää settiä Japanissa, mut MISTEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEER KENEDYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYY

Shane McMahon
Bobby Roode
- Mitä Shane tässä äänestyksessä tekee? Ei mitään taitoa jätkällä, paitsi hypätä/pudota pitkälle/korkealta. Iskut näyttää surkealta ja... Noh, muuta en miehestä kehässä muistakaan. Pass. Bobby Roode taas todella vakuuttava kehässä ja hyvä look, haluaisin miehen ehdottomasti nähdä WWE:ssä joskus. Aivan loistava cocky heel. Nousi edukseen jo Team Canada-aikoina (tällöin vielä vakituisesti seurasin TNA:ta) ja kehittynyt niistä ajoista uskomattoman paljon.

El Generico / Sami Zayn
Mark Henry
- Mark Henry

The Rock
Matt Hardy
- THE MOST ELECTRIFYING MAN IN blaablaa, u know how it goes. Eniveis, vaikken ikinä oo ollut sitä mieltä, että Rocky ois kehässä mitään huippuluokkaa, niin pelkästään hänen Entertainment Value on niin s****nan korkea, että on kiinnostava kehässä melkein kenen kanssa tahansa. Mestaruusmatsi Brockia vastaan ja Austinin eläköitymismatsi ovat kaksi niin kovaa matsia, että voittaa Hardyn veljeksen koska tahansa vaikka unissaan. Hardyn singleurasta en pahemmin tykännyt, lukuunottamatta ekoja matseja ROHissa, mutta tag-äänestyksessä Hardy Boys parhaimmillaan pääsisi top-10:iin. Eli ei ihan turha jätkä.

Roman Reigns
The Undertaker
Vähän sama kohtalo kuin Nigel McGuinnessilla aiemmin, eli epäreilua Romania kohtaan ettei hän vaan pysty pääsemään jatkoon tässä äänestyksessä. Undertakerista ei vaan yksinkertaisesti voi sanoa mitään pahaa, lukuunottamatta hänen tag-pelleilyjä Kanen kanssa, mistä en hirveämmin tykännyt. Mutta Bad Ass-gimmick oli kultaa ja kyllähän sitä vähän lorahti housuun, kun Deadman teki paluun vs. Kane. Katsoin jopa livenä.

Umaga
Jamie Noble
Jamie Noble voittaa, koska a) Umagasta en ikinä tykännyt ja b) JAMES GIBSON oli ROHissa täyttä kultaa. Unohdetaan WWE-ajat (paitsi se trailer trash-gimmicki oli kyl ihan hauska), sillä hän veti viiden tähden matseja ROHissa. Jos tunnette hänet vain Jamie Noblena, niin SAMANTIEN etsimään hänen matsejaan ROHissa, ainakin 4way matsi Chris Danielsin, Samoa Joen ja CM Punkin kanssa mestaruudesta.

Seth Rollins
Ricochet
- Tää on taas ihan kusetusta. Ricochet ei sano mitään, paitsi että häntä on täällä foorumilla namedroppailtu. Tarkoittaa siis sitä, että ne ketkä hänet tuntevat, äänestävät jatkoon ja ne ketkä ei, jättävät äänestämättä. Jos tämän takia Seth Rollins tippuu jatkosta ekalla kierroksella, niin loppui muuten äänestäminen siihen.

Brock Lesnar
Steve Austin
- Onpas taas typerä pari. Austin yksi parhaista ikinä, mutta nyt puhutaan 2000-luvusta. Hän ei kuitenkaan painimisellaan enää loukkaantumisen jälkeen niin paljoa vakuuttanut, paitsi huippuvastustajia vastaan. Oli kyllä aina vikaan matsiinsa asti kovasti kuvioissa mukana, mä esimerkiksi tykkäsin Invasion-anglesta tosi paljon. Mutta vaikkei Lesnarilla niin paljoa kokemusta olekaan, niin kyllähän hän nyt vie tän ylivoimaisesti. Alusta asti ollut ehkä uskottavin PAINIJA koko WWE:ssä ja matsit mm. Anglen kanssa on puhdasta kultaa. Siis KULTAA. Lukuunottamatta hänen heel-aikoja, jolloin esitti semmoista pelkuria (ei oikein sopinut hahmolle), niin käytännössä 100% tykännyt Brockista.

Shark Boy
Cody Rhodes
- Ennenkuin Cody muuttui Stardustiksi, niin en oikein ehtinyt päästä tähän ns. bandwagoniin mukaan, en aivan hirveästi innostunut hänestä. Don't get me wrong, hänellä on hyvä look, karismaa ja painitaitoa. Mutta jotenkin vaan "se jokin" puuttui. Toivon kyllä, että tulevaisuudessa pääsisi tärkeämpiin kuvioihin. Stardustista ei kyllä paljoa välitä. Alkuun meni ihan kivana huumorihahmona, mut nyt vähän meh. Ja huumorihahmoista puheenollen, Shark Boy on kieltämättä taitava spottiapina ja viihdyttävä sellainen, muttei mitään asiaa tähän kategoriaan IMO.

Shelton Benjamin
Hulk Hogan
- Hulksteri oikeesti melkein vei tän parin. Se oisi ollut kyllä paras esimerkki puhtaasta fanituksesta. Hemmetti, pelkästään Rock vs. Hogan maniamatsin takia Hoganin pitäisi viedä tää, siinä matsissa oli ehkä enemmän sitä fiilistä ja taikaa kuin missään matsissa mitä ikinä oon nähnyt! Mut j******ta, eihän Hogan oo sitä yhtä matsia lukuunottamatta tehnyt mitään laadukasta painikehässä 2000-luvulla. Joten kyllä se Shelton tämän vie, kuka vielä sattumalta on hemmetin taitava painija, joka pystyy vääntää _painia_ sekä huorata spoteilla. Karismaa yhtä paljon kuin kivellä, mutta kyllä tässä ne painimeriitit vie voiton.

Tommy Dreamer
John Cena
Dreamer on vähän kuin Sandman. Hemmetin kova fiilis tulee aina, ku jätkän tunnari (Alice in Chains) alkaa soimaan ja turpakäräjät alkaa! Mut jos sitä alkaa tarkemmin miettimään, niin tosi keskinkertaiset taidot jätkällä loppujen lopuksi. Ja kun vastassa on John Cena, niin ei tätä Dreamer vaan pysty voittamaan. Cenasta oikeasti tykkäämällä tykkäsin hänen debyytissään Anglea vastaan sekä kun hän oli heel räppäri. Tämän jälkeen hän on minulle pikemminkin ollut se "puuttuva palanen" erinäköisistä kuvioista, eikä niinkään mikään kiinnostuksen pääkohde. Parhaimmillaan venyy mahtaviin matseihin, muttei todellakaan omien painitaitojensa takia.

Daniel Bryan
Alberto Del Rio
- Paras painija WWE:ssä tällä hetkellä IMO. Sydäntä särkee, kun äijä nyt tippunut ME-kuvioista näköjään. Mutta enpä nyt jaksa enempää perustella, finaalissa sitten. Del Rio ollut aina hahmona kiinnostavampi kuin sitten itse kehässä, mutta kuulemma nyt vetää indyscenellä hemmetin hyvää settiä, pitää varmaan tsekata. Mutta omien kokemuksien perusteella ei jatkoon.

Lashley
Sami Callihan
Sami Callihanilta nähnyt ihan muutaman hassun matsin, mutta hyväksyn sen kriteereiksi äänestää tässä. Hän on toki vakuuttanut hyvänä indypainijana, mut silti väittäisin, että tällä hetkellä ehkä yksi yliarvostetuimmista indykavereista (OK ei enää indypainija, mutta u get my point). Ja nyt vielä kuulemma NXT:ssä hän on ollut todella alisuorittaja, joten aika näyttää mitä kaverin tulevaisuus tuo tullessaan. Lashley taas on yhtä karismaattinen kuin varpaani välissä asusteleva juusto, mutta ihan sama. Toi look, se intensiivisyys ja kunnon WRESTLING-tausta, niin kyllä mä tykkään! Kuhan ei kaveri lähe vetää mitään liian erikoista vääntöä ja pitää matsit lyhyinä, niin muhun uppoaa.

Goldust
Edge
- Golddust ollut 100% mulle pelkkä huumoripainija, joten pelkästään näillä meriiteillä ei tuu voittaa miltei ketään tässä äänestyksessä. Vastassa vielä kaikenlisäksi Edge, joka oli vielä ennen ME-runiaan yksi omia suosikkeja undercardista ja pienen lämmittelyn jälkeen hän meni jopa uskottavana ME-playerina. Jostain syystä alkuun ei sytyttänyt, mutta kyllä musta sitten pikkuhiljaa fani tuli. Yksi 2000-luvun parhaita heelejä WWE:ssä IMO, sekä taitoa piisaa perkeleesti. Niin sääli, että loukkaantui!

CM Punk
Jay Briscoe
Daniel Bryan, CM Punk, Samoa Joe, Austin Aries, Christopher Daniels, Low Ki, Homicide. Ku ekana alan miettimään miksi rakastuin aikanaan ROHiin ja indypainiin yleensä, niin noita nimiä äsken alkoi pupsahtaa mieleen. American Dragon oli aikanaan ykkössuosikki indyskenestä, mutta heti perässä tuli CM Punk. Muistan ajatelleeni, että noiden kahden hybridi olisi käytännössä täydellinen painija, UNIVERSAL WRESTLER. Enkä todellakaan kuvitellut ikimaailmassa, että kumpikaan heistä pääsisi ikinä WWE:hen, saatika feden päämestariksi! Mutta p****le. CM Punk yksi parhaita mikissä ikinä painin historiassa, jotenkin niin erilaista karismaa kuin kellään muulla. Todella luonteva ja "aito" ollut aina, ei tartte vetää roolia. Ainiin oli tuolla Jay Briscoe. Loistava painija, mutta tässä jää jalkoihin ja pahasti. Kieltämättä en ole Jayn soolorunia ROHissa nähnyt (taitaa olla päämestari atm?), mutta vaikea silti kuvitella, että menisi Punkin edelle.

Bradshaw / JBL
Samoa Joe
- Eka aattelin, et hitto ku on paha. Mut sit mietin hetken ja nauroin. Samoa Joe vs. CM Punk trilogia ROHissa ehkä parasta painia ikinä mitä oon nähnyt. Myös Joen TNA-debyytti ja pari ekaa vuotta siellä oli puhdasta kermailua. JBL:stä oon aina tykännyt, tosi semmonen perinteinen painija/brawleri ja ylivoimaisesti paras lariat jenkkilässä (sori, mut ei voi Japanin poikiin verrata). Itseasiassa ois aika mielenkiintoinen matsi, JBL ja Samoa Joe primekunnossa! Mutta eniveis, Joe vie tämän.

Jeff Hardy
Trent Acid
- Jeff Hardysta en oo ikinä tykännyt, lukuunottamatta Hardy Boys -aikoja. Jotenkin vaan niin v***n veltonoloinen kaveri ollut aina, puuttuu juuri tämä mun rakastama intensiivisyys. Trent Acid taas oli ensimmäisiä painijoita, kenet muistan CZW:stä ja toki myös muualta indysceneltä. Veti hyvää settiä Backseat Boyzissa, mutta eniten kyllä tykkäsin miehen sooloilusta ROHissa. Vaikkei ikinä omasta mielestä ollut mikään ME-playeri, niin ikinä ei joutunut haukotella miehen ollessa kehässä. Ja se big boot oli nannaa.

Scott Steiner
Val Venis
- Vaikka Steinerin priimapäivät oli 2000-luvulle tultaessa jo pitkällä takana, niin ei p****le oli kyllä yksi kovimpia markout-hetkiä ikinä, kun äijä teki debyyttinsä/paluunsa WWE:ssä, oliko nyt joku Royal Rumble tms. Ei oo 2000-luvulla häikäissyt painiotteillaan, mut aivan sama. Yksi viihdyttävimpiä esiintyjiä ikinä. Val Venis taas oli parhaimmillaan Sean Morleyna, ei toi Venis-gimmick ikinä oikeen iskenyt.

Kevin Steen / Owens
Sheamus
- Sheamus ei herätä siis ei niin MITÄÄN tunteita. Todella kuiva kaveri, vaikka hurja yritys kylläkin. Tai no, kuiva on väärä sana, mut ei vaan sytytä, sama se mikä syy. Steen taas oli indyaikoinaan aina todella vakuuttava ja lookeistaan huolimatta karismaa löytyi. Nyt Owensina löytänyt todella itsensä IMO, toivottavasti lookistaan huolimatta pääsee main rosteriin näyttää, mitä osaa.

Brian Kendrick
Sting
- Sting on yksi näitä lapsuudensankareita WCW-ajoilta, ensimmäinen muisto itse wrestlingistä on itse Sting! Mutta eniveis, en oo äijältä nähnyt 2000-luvulla kuin pari matsia, joissa oli ihan jees painijana, mutta tietenkin tykkäsin fanipoikana. Mutta silti, Spanky oli kanssa ROHin seuraamisen aikaan yksi suosikeista, tai jossei suosikki, niin ainakin kuului kategoriaan "aina viihdyttävä". WWE:ssäkin pääsi ihan kivasti esiintymään, mutta kyllä mä äijän muistan juurikin noilta indyajoilta ja todella lämpimästi.

Adam Cole
Finlay
- Adam Cole ei ikinä hirveästi sytyttänyt. En oo miestä vuosiin kehässä nähnyt, joten ehkä kehittynyt tms, mutta vielä silloin, kun indyjä seurasin, niin miestä tituleerattiin yhdeksi parhaista indypainijoista. Paskanmarjat sanon minä, enintään B+ player. Fit Finlay ollut aina taas todella viihdyttävä, varsinkin ennen 2000-lukua, mutta kyllä se intensiivisyys säilyi aina viimeisiin matseihin asti, h**vetin kova pappa vääntää. "I like to fight"-lausahdus ei vaikuttanut edes gimmickiltä, nimittäin jos se sitä oikeasti vaan oli ja Finlay on joku vesijuoksija siviilissään, niin veti sitten roolin paremmin kuin kukaan ikinä missään. Hänestä oikein hehkui semmoinen real badass-viba!

Kevin Nash
Adrian Neville / PAC
- Vuosi sitten vastaus olisi ollut Nash. Hän oli Goldbergin ohella yksi suosikeistani WCW:ssä ja kyllä nuoripoika Joonas tykkäsi NWO Wolfpacista niin perkeleesti siihen aikaan! MUTTA, vuodenpäivät nyt seurannut NXT:tä ja Neville on kuitenkin ehkä ko. yhtiön paras worker, ehkä KENTAn ja Balorin jälkeen. Oikeastaan sääli etten ole miehen indyuraa nähnyt juuri ollenkaan, mutta voin kuvitella miksi PACia on hypetetty aikanaan.

Dolph Ziggler
D’Angelo Dinero / Elijah Burke
Burke ollut omissa silmissä aina jobberi, täysin mitäänsanomaton kaveri. Se siitä, joten Dolph Ziggler, mies kenen pitäisi olla ollut jo pitkään ME-kuvioissa, menee aika kirkkaasti jatkoon. Shawn Michaels Jr voisi olla herran toinen nimi.

MVP
The Miz
- Aika vaikea valinta, mutta ei niistä syistä mitä voisitte kuvitella. MVP oli parhaimmillaan ihan jees kehässä, Miz parhaimmillaan loistava kehän ulkopuolella. MVP:ltä en edes muista miehen ääntä, saatika mitään kuvioita, kun taas Miz on aina ollut mielestäni hieman tylsä kehässä, jotenkin hajuton. Mutta Miz vie viimeaikaisten kuvioidensa takia, aika hyvä heel.

Kane
RVD
ECW Anarchy Rulz -peli julkaistiin vuonna 2000 ja minä sain sen vahingossa, kun faija toi piraattipelejä muovisäkillisen Thaimaasta. Toi peli tutustutti mut ECW:hen ja herraan nimeltä RVD. Ei mennyt kauaa, kun löysin internetin ihmeellisen maailman ja musta tuli ECW-fani. RVD oli ehkä oma suosikki koko federaatiossa ja WWE:hen tultuaan vaikkei ikinä enää yltänyt samalle tasolle IMO, niin miltei aina ollut todella viihdyttävä. Kane on ollut jo monta vuotta hiton kankea eikä kiinnosta kehässä pätkääkään. Joskus oli varteenotettava monsteri, muttei silti lähelläkään parhammistoa.

[Kenitys]

Fun Fact: Chris Masters vs. Willie Mack -parin tulos on 0-0. Edes Mackia itse ehdottanut Japeet ei ole äänestänyt ;)

[luulokuningas]

Seth Rollins
Ricochet
- Jälkimmäinen ei ole tuttu kaveri.

Seth Rollins
Ricochet
- Tää on taas ihan kusetusta. Ricochet ei sano mitään, paitsi että häntä on täällä foorumilla namedroppailtu. Tarkoittaa siis sitä, että ne ketkä hänet tuntevat, äänestävät jatkoon ja ne ketkä ei, jättävät äänestämättä. Jos tämän takia Seth Rollins tippuu jatkosta ekalla kierroksella, niin loppui muuten äänestäminen siihen.

Ricochet on Lucha Undergroundin Prince Puma. Ainakin Ravenwoodin muistan sanoneen katsoneen ainakin jakson. Mutta jos mies on unohtunut niin jokunen kova:
Prince Puma vs. Brian Cage,
Ladder Match: Prince Puma vs. Johnny Mundo (John Morrison) vs. Big Ryck (Ezekiel Jackson),
Prince Puma vs. Fénix,
Prince Puma vs. Johnny Mundo.

Jeff Hardy
Trent Acid
- Ja se big boot oli nannaa.

YAKUUUZA KICK!

[Borga]

Ricochet on Lucha Undergroundin Prince Puma. Ainakin Ravenwoodin muistan sanoneen katsoneen ainakin jakson. Mutta jos mies on unohtunut niin jokunen kova:
Prince Puma vs. Brian Cage,
Ladder Match: Prince Puma vs. Johnny Mundo (John Morrison) vs. Big Ryck (Ezekiel Jackson),
Prince Puma vs. Fénix,
Prince Puma vs. Johnny Mundo.

OK, en tosin jaksa katsoa enkä enää muuta äänestystä, sehän olisi vilppiä!

Jeff Hardy
Trent Acid
- Ja se big boot oli nannaa.

YAKUUUZA KICK!

Prkl Yakuza kickhän se oli! Oi siitä on aikaa, kun oon miestä nähnyt... Those were the days.

[Migu.22]

Chris Masters
Willie Mack
- Hauska kaksikko kyllä. Kummatkin semmoisia harmittomia, jopa pientä markkausta herättäneitä jätkiä, joiden taival ei tässä turnauksessa tule kuitenkaan olemaan pitkä. Mack menisi ehkä "shokkiarvon" ja matsien tasossa ohi, mutta Masters on kyllä viihdyttänyt meikäläistä huomattavasti enemmän. Harmi, ettei siitä Chrisin jälkimmäisestä WWE-stintistä sitten tullut kunnolla mitään, kun tuntui että herra alkaisi pikkuhiljaa olemaan valmis lunastamaan niitä odotuksia, joita ainakin itselläni oli. Lisämainintana muistan nauttineeni siitä Elimination Chamberista Mastersin ja Carliton kanssa ihan hämmentävän paljon.


Chris Daniels
Dean Ambrose
- Mieli tekisi antaa Moxleylle ääni jo parhaimmillaan uskomattomien kovien promojensa takia, mutta Daniels menee kyllä Fish Market Street Fightin mitalla voittoon. Curry Man oli hulvattoman hienoa aikaa, ja sellaisia neljän tähden rykäisyjä on kehässä tullut enemmän kuin bookkauksesta uskoisi. Kymmenen vuoden päästä kun vertaa miesten uria, voi tilanne toki olla päinvastainen, mahdollisuudet siihen ainakin on.

AJ Styles
D-Von Dudley
- No juuh. AJ oli varmasti parasta jota TNAlla oli tarjota, mutta ainakin itse unohdin paikoitellen kuinka mahtava kaveri kyseessä olikaan. Onneksi ura lähti uuteen nousuun firmasta lähdön jälkeen. Dudleyt ovat toki h**vetin toimiva tiimi, mutta D-Vonilla ei sen ulkopuolella ole hirveän paljon annettavaa. Helppo ääni, kun vastakkain ovat 3D:n Janetty ja yksi oman sukupolvensa parhaista painijoista.


James Storm
Tyson Kidd
- Eipä olla Kiddiltä tarpeeksi nähty, että tässä mitään kyseltävää olisi. Storm vie jo Beer Moneyn voimalla.

Chris Jericho
Eric Young
- EY on ajoittain ihan pirun hauska ja toimiva hahmo, mutta jokseenkin kuitenkin... olematon jätkä. Jericho on huonoimmillaankin hyvä, ja parhaimmillaan mahtava. Toki tämä keski-iän kriisissä vaeltava Jericho on väsynyt tapaus ruman tatuointinsa kera, mutta se on pieni paha tässä vaiheessa.

Cesaro / Castagnoli
Mick Foley
- Oma suhteeni Foleyn kanssa on jokseenkin kummallinen, kun kirjojen lukemisen jälkeen arvostus laski. Toki ensimmäinen (ja muistaakseni toinenkin) kirjoista oli ihan mahtavia, tuli useasti todella kiusaantunut olo, etenkin kun lentävä lihapulla kertoili sisarukselisista tunteistaan diivoja kohtaan... Muttajuu, puhtaasti jos tarkasteltaisiin kehäotteiden perusteella, ei Cesaro häviäisi äänestyksessä kovinkaan monelle tässä knockoutissa. Sydämeni pohjasta toivonkin, että se kunnollinen upper midcard/ME runi nähdään vielä.

Jeff Jarrett
Alex Shelley
- Todella suuret antipatiat Jeff Jarrettia kohtaan, ja vaikken Shelleystäkään ole koskaan järin paljolti innostunut, on tämä suhteellisen helppo kaksikko. MCMG ja Time Splitters kyllä viihdyttää.


Shawn Michaels
Big Show
- GO HOME BIG SHOW

Chris Hero
The Hurricane
- Hurricanelle kaikkea hyvää, ja montaa muuta vastaan olisi ääni voinut tippua Helmsillekkin, mutta ei tässä tapauksessa. Chris Hero on kuitenkin kiistatta yksi parhaista indyjyristä, eikä edes ajoittain heikohko ulkonäkö vähennä herran karismaa yhtään. Sääli, ettei nähty Kings of Wrestlingiä tuhoamassa WWEn joukkuedivaria.

Rhyno
Low-Ki
- Ehdotin itse tähän Rhynon, mutta jätän nyt sitten äänestämättä. Low Ki/Kaval/Senshi on toki hemmetin tiukkaa kamaa kehässä, mutta kaiken kuuleman perusteella on senverran kusipäinen tapaus, että inhottaa liikaa antaa ääntä mihinkään suuntaan.

Eddie Guerrero
Davey Richards
- Mjoo, DR voi olla kuinka kova tahansa, mutta ei tässä kyseltävää ole.

Batista
Ric Flair
- EOS. Batista toki viihdytti omassa roolissaan (ja se "BASKETBALLS DON'T HOLD GRUDGES" on edelleen yksi tahattomasti hauskimmista promopätkistä ikinä), mutta mahtui sinne paljon, paljon sitä paskaakin. Flair paini ikäänsä nähden älyttömän hienoja matseja vielä 2000-luvullakin, mutta ei se meno kuitenkaan niin tasaisesti hyvää ollut, että tästä viitsisin ääntä sinnekkään antaa... paitsi että nyt kun palasin tätä kirjoittamaan, totean viihtyneeni kyllä paremmin Batistan parissa. Enpä olisi uskonut tätätäkään päivää näkeväni, että missään äänestyksessä ikinä pistäisin Bluetistan tästä parista korkeammalle.

Johnny Gargano
Rikishi
- 'kishi oli hyvä komediahahmo, mutta siihen se sitten jäikin. Garganolla vuosikausia vielä edessään, mutta kyllä näilläkin mennään jo samoalaisesta ohi. Ei toki mikään aivan kovin nimi itselle, mutta nyt näin.

Nigel McGuinness / Desmond Wolfe
Triple H
- Huhhuh.. McGuinness olisi voinut olla parempi kuin DBry, ja ehkä ajoittain olikin. Ainekset löytyivät maailman huipulle asti, mutta nyt voidaan vain jossitella. Hyvä kuitenkin että pääsi bisneksestä ulos fyysisesti näinkin ehjänä, mutta herran dokkarin katsoneille (suosittelen kaikille, vaikkei herra muuten sanoisikaan mitään) tuli kyllä selväksi että mentaaliset vauriot olivat melkoisen kovat, kun uralla kävi miten kävi. HHH taas on elänyt potentiaaliinsa, ja sen ylikin. Ei kai muuta, Hoplaan tullaan palaamaan vielä jatkossa.

Booker T
William Regal
- William Regal voi olla kuinka nerokas ja mahtava kehäkenraali tahansa, mutta kyllä meikäläinen on imenyt loppujen lopuksi enemmän viihdykettä Booker T:stä. Taggailyt Goldustin kanssa, US-titteliä ympäröineet ajat (muistan nauttineeni Benoit feudista ihan hitosti), King Booker, selostusajat... kaikki.

Rey Mysterio
Christian
- Molemmpia kohtaan on ollut kyllä synkkää kohtelua paikoitellen WWEn toimesta, vaikka kummaatkin ovat ihan hemmetin päteviä kavereita. Vaikka Christianista olen eri rooleissaan nauttinut, en ole kuitenkaan jostain syystä koskaan niellyt häntä ME-tason nimenä, vaan juurikin siellä IC-vyön tasolla parhaimmillaan. Ei millään muotoa mikään negatiivinen juttu tosin, tarvitaan sinnekkin näitä kavereita. Kirjoitusvoimat alkavat taas ehtyä, mutta todetaan nyt vaan että kyllä Mysse on kaikkinensa liimaannuttanut itseni useammin ruudun ääreen (aikoinaan vieläpä suu hämmästyksestä auki) kuin kilpakumppaninsa. Sääli, koska molemmat olisi mielelään nähnyt pidemmälläkin.

Tajiri
Chris Benoit
- Tyhjäksi menee. Benoit toki kehässä loppupeleissä parempi, mutta Tajiri hoiti hommansa sielläkin hyvin, ja oli huomattavasti viihdyttävämpi hahmona muuten. Enemmän tyhjyyteen vaikuttaa kuitenkin Benoit'n tarun loppu.

Goldberg
Sandman
- Eh, kyllä mä tällä ajanjaksolla laitan Sandmanin eduksi tämän kuitenkin. Vaikkei sitä Goldbergin kulta-aikaa reaaliajassa päässyt seuraamaan, on se jälkeenpäinkin kuitenkin melko vaikuttava ja viihdyttävä tapaus. Mutta koska Metallica oli joskus kova juttu, tykkään juoda kaljaa, ja rakastan Sandmaniä ihan hitosti (ei tartte osata painia jos palaset muuten loksahtelee kohdalleen).

Sabu
Bubba Ray Dudley / Bully Ray
- Sabusta en ole kovinkaan paljolti innostunut koskaan, vaikken pysty kieltämään, etteikö hän olisi parhaimmillaan erittäinkin oiva tapaus kehässä, etenkin stipulaatioiden kera. Dudleyt ovat kuitenkin olleet h**vetin kovia tag-jyriä lukuisissa promootioissa, joiden avulla tästä jo luultavasti mentäisiin juuri ja juuri jatkoon, mutta siihen päälle vielä singles-ura niin eipä tässä mitään kyseltävää ole.

Paul London
Austin Aries
- Tykkään Londonista ulkonäöllisesti enemmän (ts. Aries vieroksuttaa), ja Londrickin shoot-haastattelut kääntää vaa-ankielen nyt näin. Kehässä en loppujen lopuksi näe kovinkaan suurta eroa suuntaan tai toiseen, niin annetaan "turhien" seikkojen ratkaista.


Charlie Haas
Randy Orton
- Tulen hyvin suurella todennäköisyydellä äänestämään Ortonia voittoon asti. Legend Killeristä se lähti, ja vuoristorataahan se ura on buukkauksen tasoa seuraillessa ollut, mutta motivoituneena ja sopivassa kuviossa Randy on yksiselitteisesti itselle se paras kokonainen paketti. Haas oli toki viihdyttävä muutamaankin otteeseen, mutta jotenkin tietty karismattomuus vaivasi. Toki se "karismattomuus" oli myös ainoa syy miksi se mahtava parodiagimmick toimi niinkin hyvin.


John Morrison / Johnny Nitro
Kurt Angle
- Morrison on hiton viihdyttävä kaveri, ja olisin suonut hällekkin pidempää jatkoa tässä turneessa. Häiskästä on kuitenkin aina uupunut se tietynlainen presenssi, ja roolihahmo on tuntunut juurikin vain hahmolta. Toki ajan kuluessa tuntuu että sieltä on alettu löytää sitä "itseään" yhä enenevissä määrin, mutta rahkeet eivät riitä, kun vastaan asetetaan yksi aikamme parhaista. Vaikka Kurt tuntuukin painivan liki samaa matsia vuosikaudet (okei, rehellisyyden nimissä todettakoon että lähes kaikki "kaavautuvat", mutta tässä tapauksessa se jotenkin häiritsee), on hän silti osoittanut olevansa maailman parhaimmistoa uransa alusta lähtien.

Uhaa Nation
Damien Sandow
- Uhaa on herättänyt niitä nykypäivänä harvinaisia "mitä hemmettiä nyt taas " fiiliksiä, ja taisin viime awardseissa antaa vuoden lopetusliikkeen tittelin tälle (ainakin piti, kaiketi). Mielyttävä hahmo ja säväyttävä kehätyöskentely ei kuitenkaan riitä, kun vastassa on yksi suurimmista ilonaiheista WWEssä. Sandow on vetänyt roolin kuin roolin nappiin, ja herran toilailuja seuratessa ei voi muutakuin virnistää. Mielenkiintoista olisi nähdä Damien vähän vakavammassa roolissa jatkossa.


Mr. Kennedy / Anderson
Albert / A-Train / Tensai
- öhh.. Kennedy tuntui lupaavalta ja mielenkiintoiselta WWE-uran alkupuolella, mutta sen jälkeen en ole kyllä tykännyt hänestä juuri ollenkaan. A-Train oli suhteellisen sakiaa kamaa aikanaan, kuten myös uudempi WWE-ura, eikä ilmeisesti noita jaappanissa vietettyjä aikoja tähän mukaan lueta(?), niin enpä oikein hänestäkään näillä kriteereillä tykkää. Tyhjää tyhjää.

Shane McMahon
Bobby Roode
- Ihan jo siltä pohjalta, että en näe oikeaksi äänestää McMahonia tässä mitenkään päin.

El Generico / Sami Zayn
Mark Henry
- Henryn heelturn tässä muutama vuosi sitten oli kyllä yksi parhaista sellaisista miesmuistiin, ja Hall of Pain oli hemmetti hienoa kamaa! Komediaroolissakin loistava, ja rakastan sitä smack talkkia ihan hitosti. El Genericolla on kuitenkin taskussaan paras indyfeudi ikään jota itse olen seurannut, ja kehässä kiistattomasti parhaimmistoa tätä nykyä.

The Rock
Matt Hardy
- Uff.. v***u näitä pareja on paljon... Tässä mennään vähän sellaisella "määrä korvaa laadun" mentaliteetillä, koska onhan Rockilla korkeammat "viihdytyshuiput", mutta Hardyllä on niitä niin niin paljon enemmän. En minä muuten tätä kovin järkiperäisesti osaa perustella, etenkään kun en ole tälle Hardylle järin paljon yksinään koskaan lämmennyt.

Roman Reigns
The Undertaker
- No hehheh juujuu.

Umaga
Jamie Noble
- Noble on itselleni vähän väliinputoaja, indyissäkin semmoistä "lämmintä" reaktiota herättänyt, mutta silti hyvinkin pätevä häiskä. Voi olla, että olisi pitänyt katsoa enemmänkin niitä ROH-matseja, mutta kyllä silti uskallan äänestää näin. Umaga oli meikälle ihan uskomattoman toimiva hahmo aikaan, jolloin en muuten kovinkaan monesta painijasta innostunut, ja se Cena-ottelu on jo joltain unohtunut klassikko.

Seth Rollins
Ricochet
- Seth Rollins on varmaan paras pahis WWEssä, ja olen enemmän kuin hämmästynyt tästä Tyler Blackin muutoksesta. Jotenkin tuntuu, että WWE:n ilmapiirillä ollaan saatu puristettua jotain herrasta ulos, joka ei muuten olisi koskaan välttämäti sieltä noussut. Ricochetillekin olisi äänen suonut (viime awardseissa taisin leiskauttaa vuoden kehittyneimmän? jotain siihen suuntaan ainakin), sillä kyseessä on kuitenkin tällä hetkellä maailman paras spottiapina. Se on itsessään jo ihan älyttömän kova suoritus, mutta jää vielä Rollinsin muutoksen varjoon. Kaikkea hyvää Ricochetille, ja tulevaisuudessa tämä on taas täysin auki.

Brock Lesnar
Steve Austin
- Paha paha paha.. Austinilla on kuitenkin 2000-luvun alussa vielä senverran kovaa tykitystä, että Lesnar jää hiuksenhienosti taakse. Tai en tiiä sittenkään. Jätetään tylysti tyhjäksi, ei jaksa rasittaa aivoja liikaa.

Shark Boy
Cody Rhodes
- Stone Cold Shark Boy on paras komediahahmo meikäläiselle ikinä. Katsonko Cody Rhodesin otteluita/segmenttejä Youtubesta jälkikäteen uudelleen ja uudelleen? En ainakaan vielä, mutta Shark Boyn kohdalla hyvinkin usein. Cody toki varsinaisena painijana ehkä parempi, ja vetää roolinsa uskomattoman hienosti, mutta Sharkyn ollessa itselleni yksi rakkaimmista, en voi äänestää mitenkään muutoin. SHARK BOY 24:7 SAYS I JUST BIT YOUR ASS!

Shelton Benjamin
Hulk Hogan
- Benjamin viihdyttää kehässä, Hogan sen ulkopuolella. Äidit, tyttäret, en tiiä.

Tommy Dreamer
John Cena
- Jotenkin tragikoominen tämä pari. Kuten Dreamer yleensäkkin.

Daniel Bryan
Alberto Del Rio
- Sukupolvensa paras puhdas painija P-Amerikasta, ilman mitään kysymyksiä. Kirsikkana kakun päälle yes-movementit sunmuut (onhan se WMXXX ihan huikea saavutus, herranjumala), ja kun ei sitä Del Rion uraa tullut ennen WWEtä seurattua, on tämäkin helposti taputeltu. Del Riolle toki myös kaikkea hyvää jatkossa, h**vetin pätevä kaveri kuitenkin, jolle ei sitten löydetty koskaan sitä ominta roolia WWEssä. Tuntuu, että mahdollisuudet olisi kuitenkin ollut vaikka mihin.

Lashley
Sami Callihan
- Lashley on ihan älyttömän luotaantyöntävän näköinen kaveri kroppaan sopimattoman naamansa kanssa (emmätiedä, tuntu aikanaan tosi luonnottomalta jotenkin), ja kehässäkään ei ole päässyt säväyttämään. Toki parantanut otteitaan uusimmalla TNA-runillaan, mutta vieläkin melkoisen olematon kaveri omilla listoillani. Callihanilta jokusen hyvän matsin nähneenä (jokusen siis enemmän kuin Lashleyltä), voin äänestää hyvillä mielin näin. Kiinnostaa mitähän sieltä nyt sitten vihdoin kuoriutuu NXTssä, kun ainakin ne aiemmin huhuillut gimmickit ovat kuulostaneet ihan hirvittäviltä omiin korviini.

Goldust
Edge
- Goldustille soisi vaikka ja mitä suitsutuksia, mutta Edge vie voiton silti helpohkosti. Olen tosin edelleen katkera etten sitten päässytkään näkemään Litaa ottamassa kyrpää sisäänsä WWE-kehässä

CM Punk
Jay Briscoe
- Ex-indyjumalista itselle se "vähäisin", mutta tässä parivaljakossa sekin riittää vallan mainiosti. Briscoet toki yksi ROHin kiinnostavimmista ja parhaista vetonauloista, mutta se ei nyt vaan merkitse juurikaan mitään tässä yhteydessä.

Bradshaw / JBL
Samoa Joe
- JBL oli täydessä heel-kukoistuksessaan mielenkiintoisempi kuin Joe koskaan urallaan (pl. Joe läskien ninjonen kaappausuhrina), mutta lyllerö hoitaa homman muilta kanteilta tarkasteltuna kyllä helposti himaan.


Jeff Hardy
Trent Acid
- Itse en koskaan ymmärtänyt Acidin hienoutta, mutta Jeff Hardy hoiti sitä spottihuoran roolia senverran kunniakkaasti, että palkittiin ihan päämestaruudellakin sitten aikanaan. Valovuosia veljeäänkin edellä, jonka olisin myöskin asettanut Acidin edelle.

Scott Steiner
Val Venis
- Steineriä voisi kuunnella loputtomiin. Ihan sama olisiko otellut yhtään matsia kymmeneen vuoteen, mutta herran promot ovan senverran omassa luokassaan koko skeneä ajatellen, että jatkopaikka on varma.

Kevin Steen / Owens
Sheamus
- Tykkään irkkujätistä varmasti enemmän kuin keskivertokatsoja, ja syytänkin buukkausta monin paikoin herran satuttamisesta. Kunnon hoss-mittelöitä ei voi ikinä olla liikaa, ja niissä Sheamus onkin ollut parhaimmillaan. Steen/Generico kaikessa loistossaan myi minut viimeistään täysin Kevinille, ja asiat näyttävät aina vaan valoisammilta. KILL OWENS KILL

Brian Kendrick
Sting
- Ei Stingillä ole 2000-luvulla enää juurikaan ollut itselleni mitään annettavaa. Kendrick on painijana ja persoonana ihan uskomattoman viihdyttävä kaveri. WWE Champion nevö föget.

Adam Cole
Finlay
- Uskon vakaasti, että Adam Cole tulee nousemaan huipulle kaikkialla, minne ikinä päätyykään. Jotenkin herrasta vaan tihkuu sitä starpoweria. Finlayn voi tiivistää kokonaisuudessaan "ihan kiva".

Kevin Nash
Adrian Neville / PAC
- Nashin juttuja rakastaa kuunnella, mutta en minä sitä kyllä ole ottelemassa liiemmin tykännyt nähdä. Neville voisi tehdä jotain korvilleen, jonka jälkeen ei olisi enää mitään pidättelemässä.

Dolph Ziggler
D’Angelo Dinero / Elijah Burke
- Tykkäsin Dinerosta ihan hitosti, mutta jotenkin Christianmaisilla viboilla, eli ei ihan ME-ainesta kuitenkaan. Jotain tärkeää uupuu, eikä sitä hyvää materiaalia nähty sitten loppujen lopuksi kovinkaan kauaa. Dolph taasen voi minun puolestani olla kortissa tasan missä kohtaa tahansa, sillä hänellä on silti kaikki valmiudet ja edellytykset varastamaan show. Kaikki näyttävät paremmilta kun Ziggler on kehässä.

MVP
The Miz
- MVP on kyllä... hemmetin hieno mies. US-tittelikuviot olivat liekeissä, ja olisin herraa voinut sen aikaisilla reaktioilla voinut nähdä isommistakin vöistä matsaamassa. Nykyään pistelee TNAssakin ihan kivaa settiä (mielet räjäyttävän tyylikkäällä nimellä varustetun) Beat Down Claninsa kanssa. The Miz vie tässä kuitenkin helposti pidemmän korren, sillä onhan se pakko myöntää, että kaikessa siiseliydessään herra on kuitenkin ollut yksi toimivimmista heeleistä tällä ajanjaksolla. Kaikki hehkuttavat Mizdown mahtavuutta, mutta itse annan kiitosta kyllä sille Mizillekkin tästä ihan hitosti. Herra sai kuitenkin Alex Rileynkin overiksi (ainakin hetkeksi) aikanaan! Ei tyyppi tuntunut mitenkään sopimattomalta sinne Manian maine-eventtiinkään, ja vähän harmittaakin että oli sitten loppujen lopuksi kolmas pyörä omassa singles-kohtaamisessaan. Ei siinä, Miz on hieno mies ja kerää tajuttoman hyvin heattiä.

Kane
RVD
- RVD ollut aina jotenkin tylsä. Tässä kaksinkamppailussa on se hienous, että molemmat ovat ihan hemmetin kaavamaisia ottelijoita omaan makuuni. Kane tykitellyt ainakin vuosikymmenen tuota samaa ottelua, ja RVDn spotteihin normaaleissa singles-tykittelyissä kyllästyy viimeistään kolmannessa matsissa. Toki se Van Damin Cena matsia ympäröinyt aika oli ihan hämmentävän viihdyttävää aikaa, mutta en minä muuten ole saanut kaverista oikein mitään irti. Kane naurattaa, itkettää ja raivostuttaa, joskus jopa kaikkia näitä samaan aikaan. Molemmat väsyneitä vanhoja ukkeleita, jotka voisivat minun puolestani alkaa eläköityä kehätoiminnan osalta ainakin. Ero tulee kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, että Kanea voisi kyllä katsella jatkossakin keskeyttämässä main eventtejä.

[MR.Off Topic]

Mainitaan alkuun, että on tämä h****tti työmaa.

Chris Masters
Willie Mack

- Masters ehdottomasti. Willie Mack on hauska painija ja matsi tasoltaan jopa ylivoimainen Mastersiin verrattuna. Harmi, että Mack ei voittanut PWG:n päämestaruutta ollessaan kuumimillaan sillä nyt miehen lämpötila on jo alkanut laskea, mutta toivon että herra vähitellen nousisi taas isompaan rooliin indyissä tämän melkein WWE:ssä pyörähtämisen jälkeen. Masters voittaa Mackin viihdyttävyys arvoltaan tällä aikajanalla, vaikka ei minusta edes ole taitavampi. Pakko sanoa muuten Migu, että tuo mainitsemasi EC on minunkin yksi suosikeista. Mahtavaa bookkausta suurilta osin.

Chris Daniels
Dean Ambrose

- Dean luultavasti ohittaa Danielsin parin vuoden sisään, mutta onhan Christopherin ura indyissä ja TNA:ssa ollut ihan loistoa. Helposti yksi koko maailman parhaista painijoista, mutta jokin mystinen tekijä esti miestä nousemasta suuremmaksi tähdeksi. Tietyllä tavalla Daniels on kuitenkin King of Indies.

AJ Styles
D-Von Dudley

- No brainer. Joukkueena 3D voittaa aikalailla kaikki joukkueet, missä AJ on ollut matkassa, mutta ei Devon yksilönä pärjää kaksinkertaiselle IWGP-mestarille. Styles on myös minulle TNA tai ainakin ilmentymä siitä, mitä TNA:n pitäisi olla.

James Storm
Tyson Kidd

- Kahdessa maailman parhaassa tiimissä mukana oleminen. Erittäin viihdyttävä edelleen sekä mikissä, että kehässä, vaikka onkin hieman taantunut viime vuosina. Tyson on taas yksi kaveri, joka voi vielä nousta vaikka mihin, mutta Storm on tämän aikavälin about puolessa välissä ollut kyllä erittäin viihdyttävä heebo, joka asettaa riman korkealle.

Chris Jericho
Eric Young

- EY:lle hieman harmittava vastustaja. Chris Jericho on yksi parhaista siinä, mitä mies tekee eikä pieni hiatus muuttanut asiaa millään tavalla. Okei oli se viimeisillä stinteillä vähän tylsempi. EY on harmittavasti ollut koko uransa TNA:ssa, joka on ehkä hieman jopa estänyt miehen suuremmaksi tähdeksi nousua, sillä lahjoja on.

Cesaro / Castagnoli
Mick Foley

- Claudio oli kyllä mahti jo indyissä, mutta Foleyn ura pelkällä 2000--> luvulla on hall of fame materiaalia. Cesarolla hieman paha alotusvastustaja.

Jeff Jarrett
Alex Shelley

- Ensimmäinen vähän vaikeampi, mutta ei paha siltikkään. MCMG on ehkäpä eniten markittamani joukkue ikinä. Heidän feudi yksinään Beer Moneya vastaan oli aivan ikimuistoinen. Jeff Jarrett on taas ollut paljossa matkassa, mikä on vituttanut mahottomasti, vaikka tämän aikavälimme alkuosissa on toki myös ollut viihdyttävä.

Shawn Michaels
Big Show

- Pidän Shawn Michaelsia mahdollisesti parhaana showpainijana ikinä. Big Show on taasen ollut mukana jo kohta liian pitkään. Toki tämä aikaväli taas katkaisee Michaelsilta parhaita vuosia jonkin verran pois, mutta paluunkin tehtyään mies oli takuuvarma erinomaisesti viihdyttävä esiintyjä.

Chris Hero
The Hurricane

- Hieman kahen vaiheilla olin tämän suhteen. Tykkäsin ihan hitosti Gregory Helms gimmickistä aikoinaan ja olihan The Hurricane myös viihdyttävä. Hero on kuitenkin paininero. Hero on kenties surullisin tapaus samalla, sillä miehellä on tähän lajiin osakseen jopa ihan täydelliset lahjat, paitsi että miehellä ei kiinnosta käydä puntilla. Chris Heron arvostus on itsessäni entisestään noussut, kun olen kuullut häntä selostamossa, sillä kaveri on todella todella intohimoisen kuuloinen painia kohtaan.

Rhyno
Low-Ki

- Rhynon parhaat päivät oli ECW:ssä. Low-Ki on loistanut joka paikassa mihin on mennyt ja varmaan edelleen vetää TNA:ssa melko hyviä matseja. Low-Killa kävi kyllä myös hiukan tuuri.

Eddie Guerrero
Davey Richards

- Daveylle iskettiin paha vastaan. Eddy on yksi all time suosikeistani ja hänellä osuu tarpeeksi hyvää settiä myös tälle aikavälille, että Richards jää aika pahasti jalkoihin.

Batista
Ric Flair

- Olin ihan himo Batista mark, kun aloin katsomaan painia. Flair voittais helposti, mutta koska aikaväli.

Johnny Gargano
Rikishi

- Rihishi on kyllä omalla tavallaan viihdyttävä kaveri, mutta Gargano on tällä hetkellä yksi suosikkipainijoistani indyissä. Taitava hemmo ja vieläpä selostamossa laukomiensa juttujen perusteella tosi jees jäbä. Toivottavasti tulee joskus jatkamaan mahtavaa uraansa WWE:hen tai vierailemin NJPW:ssä olisi mahtavaa. Taitaa vain olla aika kovasti Dragon Gate miehiä.

Nigel McGuinness / Desmond Wolfe
Triple H

- Yritin äänestää Hoohoohoota, mutta en pystynyt. Rakastan Nigelia. Mies on paininero, joka osaa myös puhua mikkiin asiaa. Olisi noussut TNA:n isoimmaksi tähdeksi, jos miestä oltaisiin bookattu sellaiseksi. Hänen matsisarjansa Bryan Danielsonin kanssa on paras matsisarja missään koskaan.

Booker T
William Regal

- Meinasin äänestää T:tä, mutta sitten mieleeni tuli Regal-Ambrose ja Regal-Hero feudit ja päätin toisin. Regal on yksi näistä kavereista, joka on paininero, mutta myös promonero.

Rey Mysterio
Christian

- Rey Mysteriosta ei voinut olla tykkäämättä pienenä. Legendaarisimpia, jos ei legendaarisin, high flyer. Christianin toinen WWE-runi on ollut vähän heikohko.

Tajiri
Chris Benoit

- Helppo valinta. Tajiri viihdytti silloin, kun oli ECW:ssä ja muuten ollut sitten ihan jees. Benoit on esimerkki hyvästä US-mestarista. Melkeinpä viimeinen kunnollinen midcard mestari WWE:ssä.

Goldberg
Sandman

- Sandman One Night Stand -sisääntulon vuoksi.

Sabu
Bubba Ray Dudley / Bully Ray

- Bully Ray oli nerokkuutta ja 3D on legendaarinen tag team. Toivottavasti saisi vetää WWE:ssä vielä yhden runin, vaikka sitten yksilöpainijana. Sabun parhaat päivät oli ECW:ssä.

Paul London
Austin Aries

- London on omalla tavallaan yksi mielenkiintoisimmista painijoista. Mies nyt ei kuitenkaan ole omiin silmiini saanut niin paljoa aikaiseksi kuin Austin Aries, joka on mielestäni kehässäkin Londonia parempi.

Charlie Haas
Randy Orton

- WGTT oli hieno tiimi, mutta Randy Orton on tarjonnut paljon hyviä hetkiä painin parissa. Huomattavasti enemmän kuin Haas.

John Morrison / Johnny Nitro
Kurt Angle

- Angle on parhaita ikinä. John on omalla tavallaan ihan jees.

Uhaa Nation
Damien Sandow

- Pakko heittää UHAA, koska mies on beast. Miehellä ei ole mitään oikeutta olla niin atleettinen sillä lihasmäärällä, minkä omistaa. Minä rakastan tuollaisia freak of natureita kuin UHAA ja esimerkiksi Brian Cage. Damien Sandow on tehnyt keskinkertaisen uran WWE:ssä.

Mr. Kennedy / Anderson
Albert / A-Train / Tensai

- Rakastin Kennedystä ja Andersonista tykkäsin vain vähän vähemmän. Albert on ihan ok, mutta ei nyt kuitenkaan mikään super koskaan ollut. Anderson syö miehen elävältä jo mikissä.

Shane McMahon
Bobby Roode

- Beer Money oli loistavuutta ja Rooden pitäisi olla WWE:ssä yksi ykköstähdistä, mutta junnaa siellä s****nan TNA:ssa. Shane McMahon on ihan hieno, mutta ei minusta edes kuulu painijaknockouttiin.

El Generico / Sami Zayn
Mark Henry

- El Generico on yksi hienoimmista gimmickeistä indyissä ja sen alta paljastui sympaattinen Sami. Mark Henry on hyvä hossi, mutta eipä paljon muuta.

The Rock
Matt Hardy

- Meinasin ensin antaa throw awayninä Rockille ja kirjotinkin jo, että "Go away Hardy", mutta sitten tajusin sen. Jos mikään on nerokkaampi "workki" painimaailmassa, niin Hardyn kammottava vuosi 2011, joka teki miehestä yhden vihatuimmista painijoista koko maailmassa. Miehen viimeisin ROH-run on ollut aivan täyttä kultaa ja mies tarjosi WWE:ssäkin hyvää settiä urallaan paljon. Onhan myös Hardy Boyz yksi kovimmista joukkueista ikinä. The Rock on kyllä yksi suurimmista lajissa, mutta viettäny turhan paljon aikaa Hollywoodissa.

Roman Reigns
The Undertaker

- Undertaker on legenda. Reignsin kohdalla kaikki on vielä auki.

Umaga
Jamie Noble

- Jamie on hieno painija monilta osin ja hänen nykyinen roolinsa on hieman shame, vaikka mies tekee senkin viihdyttävästi. Umagan kohdalla kuolema on saattanut kullata muistoja, mutta ikimuistoinen hahmo ja painija. Tavallaan malliesimerkki pelottavasta monsterista.

Seth Rollins
Ricochet

- King Ricochet tarvii vielä aikaa. Rollin on kokonaisempi paketti ja voittaa tämän taistelun kokonaan promotaidoillaan. Katellaan tätä paria viiden vuoden päästä uudestaan.

Brock Lesnar
Steve Austin

- Lesnar on edelleen yksi vaikuttavimmista vapaapainijoista maailmassa. Austinin kolmisen vuotta eivät pärjää Lesnarille, mutta jossain all time -äänestyksessä voittais.

Shark Boy
Cody Rhodes

- Haha äänestän Shark Boyn jatkoon Austin imitaation vuoksi. Paras komedia painija ikinä.

Shelton Benjamin
Hulk Hogan

- Shelton on ja varsinki oli WWE:ssä uskomaton. Hogan 2000-luvulla on vituttanu enemmän kuin viihdyttänyt.

Tommy Dreamer
John Cena

- Ei oo Tompalla paljon sanaa tässä.

Daniel Bryan
Alberto Del Rio

- Daniel Bryan oli paras indyissä, nyt se on paras WWE:ssä. Alberto ei oikein pysy mukana tässä.

Lashley
Sami Callihan

- Lashley oli pienempänä yksi suosikeistani, mutta Sami on sitä nyt. Matsit Finlayn ja Adam Colen kanssa on tarpeeksi nostamaan hänet yli Lashleyn.

Goldust
Edge

- Goldust on upper midcardderi ja Edge main eventteri.

CM Punk
Jay Briscoe

- Briscoet tekevät viihdyttävimpiä promovideoita ikinä. CM Punk loi vuonna 2011 jotain, mikä saa minut kananlihoille edelleen.

Bradshaw / JBL
Samoa Joe

- Hiukan vaikia, mutta Joe vs Punk on legenda. Lisäksi pidempi ura tällä aikavälillä ja aina viihdyttää jollain tasolla.

Jeff Hardy
Trent Acid

- Acid on nimenä ja maineelta tuttu, mutta en tiedä tarpeeksi äänestääkseni. Trentin kohtalo on harmittava.

Scott Steiner
Val Venis

- Sille on syy, miksi Steinerillä on tällä foorumilla käsittämättömän kova markki. Scott on h**vetin kova.

Kevin Steen / Owens
Sheamus

- Steen on minulle indylegenda ja Sheamus on vain Sheamus.

Brian Kendrick
Sting

- Sting on paininut isommat matsit ja promottaaki kauniimmin.

Adam Cole
Finlay

- Sori Fit, mutta Adam Cole on suosikkipainija tällä hetkellä. Finlay on very jees kehässä ja tykkäsin hänestä Smackdownissa paljon, mutta Cole on aivan mahtia.

Kevin Nash
Adrian Neville / PAC

- Nash ehkä voittais, jos otettaisiin aika ennen 2000-lukua huomioon, mutta silloinkin tämä olisi tiukka. Nyt ei ole edes tiukka. PAC Lesnar on kenties paras high flyer maailmassa.

Dolph Ziggler
D’Angelo Dinero / Elijah Burke

- Ziggler on minulle paljon potenttiaalia, joka ei ole vain muuttunut "rahaksi". Dinero gimmickkinä oli h**vetin hyvä ja nautin miehen runista TNA:ssa paljon varsinkin aluksi. Minulle Dinero on luonut enemmän taaksepäin muisteltavia hetkiä kuin Ziggler.

MVP
The Miz

- Miz on takuuvarma esiintyjä, jonka pitäisi olla isommassa roolissa nykyäänkin. WWE on vain kussut sen momenttumin, mikä miehellä on pariin kertaan ollut. v***ttaa nykyään katsoa sitä, miten WWE miestä käyttää.

Kane
RVD

- Markitin RVD:tä sikana katseluni aloittamisen aikaan. Kane on tehnyt hienon uran, mutta hän on se hiljainen uurtaja, joka ei sovi ykköseksi valokeilaan. Hän on alusta jolle rakentaa. RVD on ne kaikki loistokkaat hetket.

[What]

Aivan järjetön savotta tämä 48 paria. Tuntitolkulla meni aikaa, eikä tämän kummoisempi lopputulos. Koittakaa jaksaa, kakkoskierroksella urakka puolittuu.

Chris Masters
Willie Mack
Tyhjä. On niin monta painiin liittyvää projektia meneillään, että ei millään riitä aika/mielenkiinto tutustua näihin muutamaan kisaan eksyneeseen indypainijaan.

Chris Daniels
Dean Ambrose
Ambrosella on potentiaalia ja kun kaikki on ”said and done” niin hänen perintönsä saattaa hyvinkin ylittää Danielsin vastaavan. Mutta tällä tarkasteltavana olevalla periodilla Daniels vie tämän selkeästi. Painija, joka on todella hyvä jokaisella osa-alueella ja kykenee viihdyttämään monessa eri roolissa aina komediahahmosta vakavasti otettavaan main event heeliin.

AJ Styles
D-Von Dudley
Mr. Off Topic osuvasti kuvasi, että hänelle AJ Styles on sellainen ”once in a life time talent.” Olen täysin samaa mieltä. Aivan poikkeuksellinen osaaja kehässä, ehkä sukupolvemme paras. Sääli sinällään, että WWE:hen AJS ei koskaan mennyt ja sitä myöten tulee jäämään ikuisesti pelkästään ”oikeiden” painifanien suosikiksi.

James Storm
Tyson Kidd
Kumpikin loistavia joukkuepainijoita. Hart Dynasty oli WWE:ssä hieno joukkue, miksi kummassa se piti hajottaa? Sittemmin Tysonin uusi elämä Cesaron parina on ollut mukavaa seurattavaa. Mutta kyllä lehmipoika tämän vie. America’s Most Wanted ja Beer Money ovat TNA:n historian top 10 joukkueita kumpikin ja Stormilta löytyy myös kovaa settiä yksilöpainijana. Hyvä promottamaan. Hieno hahmo, pitkä ura, toimii facena kuin heelinä.

Chris Jericho
Eric Young
Jerichon saavutusten lista on loputon ja ura huikea. Siitä huolimatta hänestä olisi voinut tulla vielä enemmänkin. Nähdäkseni hänen kohtalokseen koitui se, että uran ollessa kuumimmassa nosteessaan satuttiin elämään 2000-luvun alkua, jolloin WWE:llä oli WCW:n ja ECW:n hajoamisen myötä kaikkien aikojen rosteri käytössään. Yksinkertaisesti ei ollut tarvetta lähteä luomaan Jerichosta mitään uutta megatähteä, mikä hänestä olisi varmasti helpohkosti saatu paremmalla bookkauksella. Yhtä kaikki ura on aivan upea ja loistaa voi myös alempana kortissa. Siinä Jericho on osoittanut suuruutensa. EY on toki myös viihdyttävä painija, mutta nyt sattui vähän liian kova vastapari.

Cesaro / Castagnoli
Mick Foley
Tämä oli paha pari. Kaikki tietää, että en ole Foleyn edustaman painityylin suuri fani. Lisäksi Foleyn huippuvuodet sattuivat sinne ihan 1990-luvun loppuun ja 2000-luvulla hän on ollut mukana pätkittäin. Toki Foley on mahtava promottaja ja löytyy 2000-luvun puoleltakin muutama klassikkomatsi. Claudio Castagnoli oli ensimmäisiä indypainijoita muutaman muun ohella kehen sytyin vuosina 2008-09. WWE:n Cesarona hän on osoittaunut arvokkaaksi työjuhdaksi, joka painaa hyvää tv-matsia toisensa perään. Olettaisin, että Cesaron uran ”high point” on vielä tuloillaan. Castagnoli on yksi 2000-luvun ”indylegendoista” (jos tuollaista ilmaisua sopii käyttää) ja WWE:n keskikortin kantavia voimia. Pidän hänestä enemmän kuin Foleysta.

Jeff Jarrett
Alex Shelley
Jarrett on minulle ällötys. Painijana kaikessa keskinkertainen ja sen lisäksi vaimonryöstäjä sekä p**ka bookkaaja. Nojoo, nyt oli ilkeästi sanottu, mutta pointtina se, että Jarrett on saanut painibisnekseltä enemmän kuin olisi ikinä ansainnut. Alex Shelley puolestaan x-divisioonassa ja konetuliaseiden toisena puolikkaana on 2000-luvulla tarjonnut paljon ilon ja onnen hetkiä. Hieno ja aliarvostettu painija.

Shawn Michaels
Big Show
Sympaattisella Showsterissa kävi nyt kehno säkä. Olihan se Shawn Michaelsin ura 2002-2010 jotain aivan käsittämätöntä. Michaels oli kenties parempi kuin fyysisinä prime vuosinaan ysärillä. Aivan hillitön määrä huippumatseja, feudeja ja hetkiä tuon 7,5 vuoden aikana. Shawn menee luultavasti hyvin pitkälle tässä kisassa, ansaitusti.

Chris Hero
The Hurricane
Hero & Castagnoli, Kings Of Wrestling. Noina aikoina seurasin ROH:ia. Sankari oli Austin Ariesin, Nigel McGuinnessin ja Castagnolin ohella niitä hyvin mieleen jääneitä hemmoja. Päädyn kuitenkin valitsemaan Hurricanen / Gregory Helmsin. Olihan hän hauska hahmo ja tykkäsin myös vakavasti Gregorysta. Tasainen pari, vaikea valinta.

Rhyno
Low-Ki
Vaikea pari, todella vaikea. Low-Ki, Senshi, Kaval on ehdottomasti monipuolisempi ja atleettisempi painija ja tähtiasteikolla mitattuna hänellä on varmasti enemmän parempia matseja. Rhyno on enemmän ”yhden tempun poni”, mutta hänen yksi temppunsa on äärimmäisen viihdyttävä. PPV-projektin myötä olen huomannut, että Rhino veteli TNA:ssa todella hyviä matseja montaa eri vastustajaa vastaan. Abyss, Christian muun muassa. Hankala pari.

Eddie Guerrero
Davey Richards
Davey on sen verran tuttu Amerikkalaisten Susien toisena osapuolena, että voin parissa hyvällä omallatunnolla äänestää. Davey on kyllä hyvä painija, mutta koskaan en ole häneen suuremmin syttynyt. Eddie puolestaan kerkesi marraskuuhun 2005 mennessä viihdyttää todella paljon. Hänen tähtihetkensä vieläpä osuivat sinne 2000-luvun alkuvuosille. Monipuolinen painija, joka toimi monissa eri rooleissa. Vähän kuin Daniels, mutta parempi.

Batista
Ric Flair
Evoluution miehet vastakkain. Batista oli ehdottomasti 00-vuosikymmenien tähtiä. Hänestä kuitenkin aina välittyi se, että hän oli tekemällä tehty tähti, jonka takana koneisto aina oli. Toki miehellä on auraa ja hyviäkin hetkiä, mutta suurimman osan ajasta Batista oli kuitenkin enemmän tai vähemmän vastenmielinen ilmestys. Flairin uran huippukohta ei tosiaan ajoittunut enää uudelle vuosituhannelle, mutta aina tilaisuuden saadessaan Flair otti siitä kyllä parhaansa irti. Surkuhupaisat TNA-ajat ovat luku sinänsä, mutta WWE:n puolella Flairista on 2000-luvulla ollut paljonkin iloa. Leave the memories alone.

Johnny Gargano
Rikishi
Tyhjä. On niin monta painiin liittyvää projektia meneillään, että ei millään riitä aika/mielenkiinto tutustua näihin muutamaan kisaan eksyneeseen indypainijaan.

Nigel McGuinness / Desmond Wolfe
Triple H
HHH on tämän parin voittaja ja mielestäni hän ansaitsee mennä tässä kisassa todella pitkälle. Perustelen asiaani myöhemmillä kierroksilla. Muutaman sanasen haluan kertoa Nigelistä. Silloin kun ROH:ia katselin niin siellä oli paljon tulevia isoja nimiä. Bryan Danielson, Austin Aries, Claudio Castagnoli, Tyler Black ja niin edelleen. Suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin tämä britti, jota ROH:in yleisö yli kaiken vihasi ja joka piti mestaruutta jonkun aivan poskettoman pituisen ajan. Olin varma, että hänestä tulee tähti. Miehen debyytti TNA:ssa loppuvuodesta 2009 ja suoraan feudi Kurt Anglen kanssa oli aivan erityistä nannaa. Vieläkään en tiedä mikä se lopullinen syy oli Nigelin uran niin nopeaan päättymiseen, mutta joka tapauksessa kyseessä on hyvin surullinen tarina. Paremmalla tuurilla Nigel olisi nyt siellä, missä Bryan ja Rollins ovat.


Booker T
William Regal
Silloin King Booker ja TNA-aikoina en pitänyt Bookerista yhtään. Nyt kun olen enemmän tutustunut Bookerin matskuun myös 2000-luvun alkuvuosilta, niin minusta on kehkeytynyt pienimuotoinen Booker-fani. On kuitenkin niin, että jossain vaiheessa fanitin William Regalia erittäin kovasti ja rakastin hänen erilaista painityyliään. Parhaiten 2000-luvun Regalista on jääneet mieleen King Of The Ring & Raw GM ajat sekä toisaalta myös ottelut ECW-brändissä siinä 2009-10 vuosina. Edelleenkin relevantti nimi NXT:n kautta. Ollut aina suosikkejani.

Rey Mysterio
Christian
On kyllä äärimmäisen vaikea pari. 2000-luvun ihan alkuun mahtuu TLC-rymistelyt, joissa Christian oli tärkeä palanen. Siihen mahtuu Christianin ”prime vuodet” TNA:ssa 2006-2008 sekä sitten myös tunteikkaat mestaruusvoitot veteraanipainijana Smackdownissa. Mielestäni TNA-vuosina Christian oli ehdottomasti maailman parhaita all around esiintyjiä.

Rey on kuitenkin Mysterio. Suurimman osan ajastahan Rey vietti keskikortissa ja otteli siellä huikeita matseja. Sitten tuli nousu pääottelijaksi ja maailmanmestariksi, mutta 2010-luku mennyt pipariksi loukkaantumisten vuoksi. Ihan huikeita feudeja ja matseja Eddietä, Chavoa, Anglea, Ziggleriä, Jerichoa ja muita vastaan. Rey on hieno painija ja ehdottomasti yksi 2000-luvun suuria nimiä.

Tajiri
Chris Benoit
Tajiri on tietysti loistanut kotimaassaan 2000-luvulla, mutta koska en sitä seuraa, niin täytyy käyttää vertailupohjana WWE-uraa. Verrattuna Benoit’n vastaavaan, niin eipä siinä paljoa jakoa ole. Rakastin Benoit’n vääntöjä Rockyn, Anglen, Regalin, Jerichon, Eddien ja muiden kanssa. Paljon antoi lajille, mutta lähtiessään paljon myös otti.

Goldberg
Sandman
En ole koskaan ymmärtänyt Sandman-fanitusta. Goldbergin ansiot 2000-luvulla rajoittuvat siihen yhteen vuoteen (00-01) WCW:ssä ja yhteen vuoteen WWE:ssä (03-04.) Huikea entrance, huikea presenssi, kuuleimmat lopetusliikkeet koskaan.

Sabu
Bubba Ray Dudley / Bully Ray
Bubban perintö painimaailmassa tulee olemaan menestyksekkään joukkueen toinen puolikas. Tietyllä tapaa tuo meriitti ei riitä kuvaamaan miehen ansioita. Hän kun on ehdottomasti aivan loistelias promottaja ja vuodet TNA:ssa Bully Rayna firman ykkösheelinä vanhoilla päivillä olivat jotain tajunnanräjäyttävää. Katsokaa oikeasti Slammiversary 2011 ja matsi AJ Stylesia vastaan. Näitte Bubba Dudleyn motyc-ottelussa yksilöpainijana.

Paul London
Austin Aries
Samantyyppisiä keskisarjan painijoita kehässä. Ero tulee kuitenkin kehän ulkopuolella. TNA:ssa A-Tupla nousi suosikkieni joukkoon vuosina 2011-12 ja vihdoin ymmärsin mistä se kaikki hype on johtunut. Tuohon aikaan WWE:llä oli CM Punk ja TNA:lla Austin Aries. Kummatkin aivan loistavia all around painijoita. London ei sittenkään ole samalla tapaa sykähdyttänyt.

Charlie Haas
Randy Orton
Team Anglen aikana tykkäsin Haasista paljon, mutta vuosien kuluessa minunkin oli pakko myöntää, että miehen taidot showpainijana olivat rajalliset. Orton on tietyllä tapaa kultapoika, joka on saanut pelkällä nimellään jo paljon. Mielestäni Randy on saanut enemmän kuin ansaitsisi, mutta onhan hänen urallaan oikeasti huippuhetkiä. Nuori ja nälkäinen IC-mestari Orton vuosilta 2003-04 oli mainio. Välillä Randyn toiminta on näyttänyt flegmaattiselta, mutta sanoisin että viimeiset pari vuotta (13-14) ovat olleet oikeasti hyviä Ortonille. Onhan Randy erittäin hyvä esiintyjä ja mahtava lopetusliike.

John Morrison / Johnny Nitro
Kurt Angle
Kun puhutaan aikavälistä 2000-2015 niin Kurt Anglen olettaisi olevan aivan siellä listan kärkipäässä. WWE:n klassikkomatsit ja feudit lienee kaikkien tiedossa, mutta harvempi ymmärtää kuinka kovan uran Kurt on myös TNA:ssa tehnyt. Sieltä on kertynyt yhtä pitkä lista huippumatseja kuin WWE-vuosilta. Samoa Joe, AJ Styles, Jeff Jarrett, Mr. Anderson, Christian Cage ja lista vaan jatkuu melkeinpä loputtomiin. Toki nämä viimeiset pari-kolme vuotta on ollut jo taantumisen merkkejä ilmassa, mikä on tietysti aivan ymmärrettävää. Mutta vuosina 2002-12 on kyllä hankala keksiä Anglea kovempaa painijaa.

Uhaa Nation
Damien Sandow
Tyhjä. On niin monta painiin liittyvää projektia meneillään, että ei millään riitä aika/mielenkiinto tutustua näihin muutamaan kisaan eksyneeseen indypainijaan.

Mr. Kennedy / Anderson
Albert / A-Train / Tensai
Moni tietääkin, että Kennedy / Anderson oli eräässä vaiheessa suursuosikkejani. Mies, jonka WWE-uralla kävi käsittämättömän huono tuuri. WWE-ajoilta jäi elävästi eräs Royal Rumble-kohtaaminen Batistan kanssa, Shawn Michaelsin selättäminen sekä Undertaker-kohtaamiset. Niin ja MITB voitto. TNA:sta jäi mieleen legendaarinen ”asshole” promo sekä ottelut Anglea, Bully Rayta ja Stingiä vastaan. Nyt näen, että ei Anderson sittenkään ollut sellainen uniikki talentti, jollaisena häntä aikanaan pidin. Siltikin fanitin häntä jossain vaiheessa erittäin paljon ja paremmalla tuurilla hänestä olisi voinut tulla iso tähti.

Shane McMahon
Bobby Roode
Shanen ansiot ovat 2000-luvun alun mielipuolisissa hardcore-otteluissa ja myöhemmiltä vuosilta on jäänyt mieleen Shawn Michaels-kohtaamiset. Bobby Roodea vastaan tuo ei millään riitä. Team Canada oli tosi kova juttu 2004-05 TNA:ssa ja Beer Money samoin 2008-2010. 2010-luvulla Bobbysta sitten kuin varkain kehittyi yksi bisneksen kokonaisvaltaisimmista heelpainijoista. Paljon on Bobby antanut.

El Generico / Sami Zayn
Mark Henry
Henryn viihdyttävät hetket ovat sattuneet silloin kun hän on vetänyt komediallista roolia tai rikkonut kehän Big Show’n kanssa. El Generico / SZ puolestaan on oikeasti viihdyttävä painija, jonka otteista olen tykännyt niin ROH:issa kuin NXT:ssäkin. Uran huippukohta vielä edessä.

The Rock
Matt Hardy
Katselin tuossa, että Matt Hardy on saanut useammankin äänen. Okei, ei siinä mitään. Hulppean uranhan Matt on tehnyt. 2000-luvulle mahtuu TLC:t, version 1.0:t ja US-mestaruudet. Mutta siis oikeasti parempi kuin Rock? Vaikea ymmärtää. Jos lähdetään ihan sieltä periodin alusta, niin miettikää Rockyn vuotta 2000. Aivan järjettömän kova. Miettikää Austin-feudia kaikissa eri pätkissään. Miettikää Cena-matsia Miamin pimeässä illassa. Miettikää sitä, kun Rockyn tunnari pamahtaa soimaan. Ymmärrän, että kyseessä on mielipiteitä jakava kaveri ja että hän oli ison osan 2000-luvusta poissa, mutta kyllähän Rock ehdottomasti yksi suurista painijoista on.

Roman Reigns
The Undertaker
Romanin urakehitystä Shieldin muskelimiehestä Wrestlemanian pääottelijaksi on ollut kiinnostavaa seurata. Undertaker on yksi suurimmista legendoista ja hänen 2000-luvun huippuhetkiään on turhaa edes listata, koska niitä on niin paljon. Olettaisin, että menee pitkälle tässä kisassa.

Umaga
Jamie Noble
Noblen ajat James Gibsonina ovat jääneet näkemättä. Voi olla, että se saattaisi muuttaa mielipiteeni. Umagalla oli omat hetkensä vuosina 2006-07. Eivät mitään WWE:n upeimpia aikoja, mutta Umaga oli varsin toimiva hahmo tuolloin. Cena-kohtaamiset eritoten jääneet hyvin mieleen.

Seth Rollins
Ricochet
Tyhjä. On niin monta painiin liittyvää projektia meneillään, että ei millään riitä aika/mielenkiinto tutustua näihin muutamaan kisaan eksyneeseen indypainijaan.

Brock Lesnar
Steve Austin
Jos tässä kisassa äänestettäisin kaikkien aikojen parasta, valitsisin tässä parissa toisin. Nyt kun puhutaan 00-15 niin valitsen näin. Vuosien 00-04 perusteella en pysty eroa tekemään. Austinin vuosi 2001 oli aivan järjettömän kova. Jokainen ppv-matsi sellaista neljän tähden luokkaa, pari femmaakin. Nuori Brock Lesnar vuosina 02-04 puolestaan oli kuin lahja taivaasta painifaneille, aivan poikkeuksellinen talentti. Eron tekee se, että Lesnar on ollut myös 2010-luvulla relevantti nimi ja on sitä edelleen. Ei vaan hevillä unohdu Cena, Punk ja Undertaker kohtaamiset.

Shark Boy
Cody Rhodes
Nyt sattui pari, jossa kumpikaan ei järin suuri suosikkini ole. Pakko se on kuitenkin tunnustaa, että Cody on vetänyt jokaisen hahmonsa ihan täysillä oli kyseessä sitten Dashing, Disfigured tai Stardust. Shark Boy on komediakevennys.

Shelton Benjamin
Hulk Hogan
Niin, ne Hoganin prime vuodet sijoittuvat ajalle toistakymmentä vuotta ennen 2000-luvun alkua. Uudella vuosituhannella Hoganin mieluunpainuvat teot ovat Rock-kohtaaminen WM X-8:ssä, Vince-feudi ja Michaels-feudi. Ja kyllä minä sairasta mielihyvää sain myös siitä, kun Hogan sekoili TNA:n toimitusjohtajana ja Immortalin kasvoina. Shelton on jäänyt mieleen tikasmatseista ja Team Anglesta. Sanoisin, että aika tasainen pari. Toinen paiskinut töitä kehässä, toinen hoitaa karismallaan. Mutta Hulk nyt jatkoon ekalta kierrokselta.

Tommy Dreamer
John Cena
Läpihuutojuttu tämä. Dreamer on never-was ja Cena 2000-luvun suurin yksittäinen paininimi. Perustelen Cenan osalta tarkemmin myöhemmillä kierroksilla.

Daniel Bryan
Alberto Del Rio
Alberton WWE-ura nousi nopeasti lakipisteeseen ja tuli yhtä nopeasti sieltä alas. Hänet ehkä nostettiin turhan vauhdilla ruokaketjun huipulle, mutta toisaalta ei hän huono valinta tuohon ollut. Erittäin vakuuttavaa kehätyöskentelyä tarjosi. Daniel Bryan taas on tätä nykyä painin megatähti. Hämmentävää on, että vaikka Bryan ei olisi koskaan palannut WWE:hen potkujensa jälkeen, niin siitä huolimatta hän pärjäisi tässä kisassa. Ajoilta Bryan Danielsonina on myös niin paljon hienoja muistoja.

Lashley
Sami Callihan
Tyhjä. On niin monta painiin liittyvää projektia meneillään, että ei millään riitä aika/mielenkiinto tutustua näihin muutamaan kisaan eksyneeseen indypainijaan.

Goldust
Edge
Hehee, vanha kunnon Black Reign. Olisihan se hämmentävä ajatus jos joku olisi vuonna 2007 sanonut, että 2015 Goldust on edelleen aktiivipainija, mutta Edge ei. Hienon uran on Dustin Rhodes kaikissa eri alter egoissaan tehnyt. Se ura ei kuitenkaan vedä vertoja Edgen vastaavalle. 2000-luvulle mahtuu TLC:t, Rated R-ajat ja kaikki mestaruuskaudet. Ehdottomasti näitä WWE-kaanonin suuria painijoita.

CM Punk
Jay Briscoe
Briscoen veljeksiä olen sen verran nähnyt, että voin hyvällä omallatunnolla äänestää. Selvä juttu on kuitenkin se, että Punkille Jay ei tule pärjäämään. Mahtavan uran Punk teki ja kulminaatiopiste oli tietenkin kesä 2011 ja Money In The Bank. Lämmöllä muistelen myös Straight Edge Society aikoja sekä WWE-uran alkuaskeleita ECW-brändissä. Punkista lisää sitten myöhemmillä kierroksilla.

Bradshaw / JBL
Samoa Joe
Kinkkinen pari. JBL:n mestaruuskausi 2004-05 on jäänyt mieleen, koska aloitin painin aktiivikatsomisen Subin kautta juuri tuon kauden alkuhetkillä. Ja olihan JBL tuolloin aivan loistava heelpainija ja olen tykännyt hänestä myös selostajan roolissa. Samoa Joe on pikku hiljaa vajonnut mitättömyyden alhoon. PPV projektin myötä on tullut elettyä nuo Joen huippuhetket TNA:ssa ja kyllähän niitä paljon on. Toivon, että Joelta vielä löytyy nälkää ja WWE:ltä halua tuoda hänet mukaan kuvioihin. Ei ole vielä liian myöhäistä, mutta kohta on.

Jeff Hardy
Trent Acid
Tyhjä. On niin monta painiin liittyvää projektia meneillään, että ei millään riitä aika/mielenkiinto tutustua näihin muutamaan kisaan eksyneeseen indypainijaan.

Scott Steiner
Val Venis
WCW:n kituessa henkitoreissaan oli Stenkku sen suurimpia tähtiä. WWE-run 02-03 meni penkin alle, mutta TNA:ssa Steinerilla oli vielä yllättävän paljon annettavaa. Steinerin löydettyä roolinsa sellaisena puolihumoristisena ”gatekeeper” hahmona oli viihdyttävyys taattua. Ja kyllä sieltä muutamia hämmentävän kovia matseja löytyy. Val Veniksen puolestaan ei kuuluisi olla edes tässä kisassa mukana, imho.

Kevin Steen / Owens
Sheamus
Arvostan Sheamusta siinä mielessä, että hän on vuosien ajan ollut kova työjuhta WWE:ssä. Kovaa tv-matsia toisensa perään mukisematta. Yksinkertaisesti en vaan ole koskaan tykännyt hahmosta. Se taas juontaa siihen, että hänelle annettiin liian paljon liian aikaisin. Jonkun Stingin tai Anglen tai Lesnarin kohdalla megapush suoraan mestariksi toimi, mutta Sheamus ei sittenkään kuulu tuohon samaan kategoriaan, vaikka hyvä painija onkin. Kevin Steenistä on jäänyt mieleen matsit El Genericon kanssa niin joukkueena kuin vastustajinakin. Hänen lyhyt aikansa NXT:ssä on myös ollut viihdyttävää seurattavaa. Mielenkiinnolla seurataan vieläkö hän saa tähtihetkensä pääshow’n puolellakin.

Brian Kendrick
Sting
Sting on ehdottomasti ysäritähti. 2000-luvun ansiot on kerätty TNA:ssa, koska WCW:n reilu vuosi oli sittenkin niin lyhyt aika. Loppua kohden Stingin meno TNA:ssa oli jopa surullista katsottavaa. Se ei kuitenkaan poista sitä, että hänellä oli siellä hienojakin hetkiä. Ja Stingillä jos kellä on sellaista sanoinkuvaamatonta presenssiä, auraa, mikä korvaa monet heikkoudet. Toivon sydämeni pohjasta, että vanhan Stingerin koneesta löytyy vielä yksi tai kaksi hyvää matsia kun hän vihdoin WWE:hen saapui. Kendrick taas kuuluu siihen kategoriaan, että arvostan hyvänä painijana, mutta en ole koskaan syttynyt.

Adam Cole
Finlay
Tyhjä. On niin monta painiin liittyvää projektia meneillään, että ei millään riitä aika/mielenkiinto tutustua näihin muutamaan kisaan eksyneeseen indypainijaan.

Kevin Nash
Adrian Neville / PAC
PAC ei ole tuttu, mutta Adrian Neville on. Todellakin ”mies, jonka painovoima unohti.” En epäile yhtään, etteikö hän tule pitkää ja menestyksekästä uraa WWE:ssä tekemään. Nashin ansiot 2000-luvulla jäävät aika ohueksi. Olihan hän toki TNA-aikoinaan mikin varressa hyvä ja Main Event Mafia aikoja en ole unohtanut. Mutta siltikin Diesel / Nash on niin ysäritähti kuin olla ja voi.

Dolph Ziggler
D’Angelo Dinero / Elijah Burke
The Pope oli kuumaa kamaa TNA:ssa 2010 ja yksi suosikkejani. Hänelläkin oli epäonnea urallaan kun loukkaantui juuri pahimmalla hetkellä. Dolph Ziggler taasen on ollut suuria suosikkejani siitä lähtien kun otteli Rey Mysteriota vastaan IC-mestaruudesta kesällä 2009. Aivan erinomainen esiintyjä, liikkeiden myymisessä maailman paras. Huippuotteluita pitkä lista ja ehdottomasti WWE:n keskikortin tukipilareita aikaperiodin jälkimmäisellä puoliskolla. Hieno painija.

MVP
The Miz
Onpas sellainen hmv pari. Eli kumpaakin pidän varsin keskinkertaisena painijana. Miz oli parhaillaan 2009-10 kun hän alkoi kärkkyä main event paikkaa, mutta ei kuitenkaan vielä ollut ihan siellä. Mestaruuskausi olikin sitten katastrofi ja sen jälkeen ura ollut pelkkää laskua. MVP:stä muistan tykänneeni jossain vaiheessa, joten ääni sinne.

Kane
RVD
Tasainen pari viimeiseksi. RVD on ehkä kehässä viihdyttävämpi ja ”sähköisempi” painija. Kanella on kehässä enemmän rajoitteita, mutta tekee sen oman hommansa kyllä hyvin. Ero tuleekin siinä, että Kane on pitkällä urallaan viihdyttänyt erilaisissa rooleissa ja myös kehän ulkopuolella. RVD on hieman jumahtanut tekemään sitä yhtä ja samaa juttua, joka ei enää toimi yhtä hyvin kuin joskus muinoin.

[What]

Rock vs. Matt Hardy pari on tällä hetkellä tilanteessa 6-5 Rockyn hyväksi. Aika kova tuo Mattin fanipohja täällä Alertissa.

[kossi5]

Chris Masters
Willie Mack

Chris Daniels
Dean Ambrose

AJ Styles
D-Von Dudley

James Storm
Tyson Kidd

Chris Jericho
Eric Young

Cesaro / Castagnoli
Mick Foley

Jeff Jarrett
Alex Shelley

Shawn Michaels
Big Show

Chris Hero
The Hurricane

Rhyno
Low-Ki

Eddie Guerrero
Davey Richards

Batista
Ric Flair

Johnny Gargano
Rikishi

Nigel McGuinness / Desmond Wolfe
Triple H

Booker T
William Regal

Rey Mysterio
Christian

Tajiri
Chris Benoit


Goldberg
Sandman

Sabu
Bubba Ray Dudley / Bully Ray

Paul London
Austin Aries

Charlie Haas
Randy Orton

John Morrison / Johnny Nitro
Kurt Angle

Uhaa Nation
Damien Sandow

Mr. Kennedy / Anderson
Albert / A-Train / Tensai

Shane McMahon
Bobby Roode

El Generico / Sami Zayn
Mark Henry

The Rock
Matt Hardy

Roman Reigns
The Undertaker

Umaga
Jamie Noble

Seth Rollins
Ricochet

Brock Lesnar
Steve Austin

Shark Boy
Cody Rhodes

Shelton Benjamin
Hulk Hogan

Tommy Dreamer
John Cena


Daniel Bryan
Alberto Del Rio

Lashley
Sami Callihan

Goldust
Edge

CM Punk
Jay Briscoe

Bradshaw / JBL
Samoa Joe

Jeff Hardy
Trent Acid

Scott Steiner
Val Venis

Kevin Steen / Owens
Sheamus

Brian Kendrick
Sting

Adam Cole
Finlay

Kevin Nash
Adrian Neville / PAC

Dolph Ziggler
D’Angelo Dinero / Elijah Burke

MVP
The Miz

Kane
RVD

Toivottavasti perustelut eivät ole pakollisia, en vain jaksa alkaa jokaisesta kirjoittamaan. Tyhjäksi jätin joitakin kohtia, jos ei esim ollut mitään hajua toisesta.

[Dedu]

Chris Masters
Willie Mack

Chris Daniels
Dean Ambrose
Daniels on hyvä ja viihdyttävä painija mutta jotenkin näen Ambrosen näistä kahdesta kuitenkin parempana. Arvioon vaikuttaa varmasti vahvasti myös se etten ole TNA:ta seurannut niin aktiivisesti.

AJ Styles
D-Von Dudley
Kyllähän AJ Styles näistä kahdesta omaan korttiin suosikiksi päätyy. D-Von on ollut osana todella viihdyttäviä kuvioita ja matseja uransa aikana mutta Styles on mielestäni tehnyt paljon parempaa työtä singles-painijana.

James Storm
Tyson Kidd

Chris Jericho
Eric Young
Jericholla on ollut upea ura ja vaikkei nykyään niin paljoon esiinnykään niin onhan miehellä 2000-luvulla aivan mielettömästi upeita hetkiä.

Cesaro / Castagnoli
Mick Foley
Jos kyseessä olisi all time-äänestys niin ääneni menisi Foleylle. Cesaro on kuitenkin ollut 2000-luvulla huomattavasti relevantimpi kuin Foley.

Jeff Jarrett
Alex Shelley

Shawn Michaels
Big Show
Mr. WrestleMania tietenkin. Big Show:lla on oma osansa showpainin historiassa mutta hänen tähtihetkensä sijoittuvat pääasiassa attidude eralle. HBK on vielä 2000-luvullakin vetänyt aivan mielettömiä matseja, promoja ja feudeja.

Chris Hero
The Hurricane

Rhyno
Low-Ki

Eddie Guerrero
Davey Richards

Batista
Ric Flair
Batista on oikeastaan noussut huipulle 2003-2005 aikoihin, kun Flair taas on väkisinkin iän myötä hidastunut.

Johnny Gargano
Rikishi

Nigel McGuinness / Desmond Wolfe
Triple H
McGuinness/Wolfe on minulle täysin vieras painija. Olen todennäköisesti nähnyt hänet jossain TNA:n lähetyksessä mutten ole kiinnittänyt niin paljon huomiota, että hänes muistaisin. Vaikka sääntönä onkin ettei pitäisi äänestää ellei tunne pareista molempia painijoita niin kyllä minun mielestäni Triple H on sen kokoluokan tähti, että hänen päihittämiseen tässä knockoutissa ei pysty kuin painija jonka varmasti koko wrestling-kansa tietää.

Booker T
William Regal
Todella paha, koska tässä on kaksi kovin erilaista painijaa. Itse kuitenkin viihdyin nuorempana erittäin mielelläni Bookerin matsien parissa ennen King Booker aikakautta, kun taas Regal oli aika taka-alalla, joten ääni Bookerille.

Rey Mysterio
Christian
Kyllä itelle Mysterio tästä valikoituu helposti; yksi suurista syistä miksi aloin seuraamaan painia ja teki todella suuren vaikutuksen lucha-tyylillään.

Tajiri
Chris Benoit


Goldberg
Sandman
WCW vs. ECW. Goldbergin visiitti WWE:ssä ja ylipäätään ura 2000-luvun puolella oli kovin lyhyt muttei Sandmaniakään nyt niin paljon nähty. Goldberg teki kuitenkin sen "impactin" heti WWE:hen tullessaan ja onnistui roolissaan.

Sabu
Bubba Ray Dudley / Bully Ray
Bubba Ray Dudley on paininut oikeastaan koko 2000-luvun, Sabu sen sijaan saapui ECW:hen eikä ole ihan hirveästi tullut miestä missään nähtyä.

Paul London
Austin Aries

Charlie Haas
Randy Orton
Orton on edelleen suuri nimi WWE:ssä, Haas sen sijaan... noh... en edes tiedä missä nykyään luuhaa.

John Morrison / Johnny Nitro
Kurt Angle
Angle on yksi 2000-luvun suurimpia tähtiä, joten ei varmaan tarvitse perustella sen enempää.

Uhaa Nation
Damien Sandow

Mr. Kennedy / Anderson
Albert / A-Train / Tensai
A-Train ei ollut aikoinaan ollenkaan mieleeni, Tensai toimi ehkä jollakin tasolla muttei nyt sen suurempia fiiliksiä aiheuttanut. Ei vain jostain syystä toiminut.

Shane McMahon
Bobby Roode
Vaikken Roodeltakaan ole montaa matsia nähnyt niin onhan mies kuitenkin tehnyt varsinaisen uran painin parissa 2000-luvulla. Shane sijaan on nähty vain muutaman kerran 2000-luvun alun jälkeen.

El Generico / Sami Zayn
Mark Henry
Henry on ehkä ihan hyvä mikissä mutta aika tylsä kehässä.

The Rock
Matt Hardy
Jälleen yksi kaikkien aikojen (myös 2000-luvun puolella) suurimmista vastaan Matt Hardy. Hardy on ollut todella hyvä ja viihdyttävä mutta omaan makuuni The Rock on tehnyt paljon suurempia hetkiä kuin Matt.

Roman Reigns
The Undertaker
Reigns on ollut WWE:ssä pari vuotta ja esiintymiset eivät ole aina olleet ihan putkeen. Undertaker on ollut viime vuodet part timer mutta siitä huolimatta monta vuotta enemmän aktiivipainija 2000-luvulla kuin Reigns. Tämän lisäksi 'Taker on tarjonnut paljon unohtumattomia hetkiä, Reigns paljon unohdettavia hetkiä.

Umaga
Jamie Noble

Seth Rollins
Ricochet
Ricochet ei ole hirveän tuttu mutta jos nyt jälleen mietitään tilannetta hiukan tarkemmin; Rollins on ollut todella kova WWE:ssä, maailman suurimmassa painiyhtiössä, ja ihmiset odottavat hänen nousuaan huipulle.

Brock Lesnar
Steve Austin
Lesnar on ollut kauemmin WWE:ssä tämän vuosituhannen puolella ja ollut erittäin viihdyttävä. Jälleen all time-listalla tulos olisi toinen mutta nyt lista on 2000-2015.

Shark Boy
Cody Rhodes

Shelton Benjamin
Hulk Hogan

Tommy Dreamer
John Cena
Dreamerissä on paljon hyvää mutta Cena on WWE:n kasvot. Vaikka John on osannut näiden vuosien aikana olla välillä todella rasittavaa seurattavaa on hän silti tehnyt myös paljon hyvää.

Daniel Bryan
Alberto Del Rio
Erityisesti viime vuoden takainen Bryan oli PG-eran kuuminta kamaa. Del Rio sen sijaan on ollut aina omissa silmissäni sellainen "yhden askeleen päässä suuruudesta" oleva kaveri.

Lashley
Sami Callihan

Goldust
Edge
Edge teki upean uran ja tuon uran valovoimaisimmat vuodet olivat tämän vuosituhannen puolella.

CM Punk
Jay Briscoe
Briscoen tiedän nimeltä mutten ole tainnut yhtäkään ottelua nähdä. Kuitenkin kun vastakkain ovat yksi maailman parhaista painijoista ja sitten joku indyfanien suosiman tag teamin toinen puolikas niin mielestäni voin tähänkin äänestää.

Bradshaw / JBL
Samoa Joe
Joe on ollut hyvä mutta mielestäni JBL on saaut paljon enemmän aikaan.

Jeff Hardy
Trent Acid
Jeff omaa todella näyttävän painityylin ja on pysynyt relevanttina todella pitkään.

Scott Steiner
Val Venis

Kevin Steen / Owens
Sheamus

Brian Kendrick
Sting
Legenda vastaan midcarder.

Adam Cole
Finlay

Kevin Nash
Adrian Neville / PAC

Dolph Ziggler
D’Angelo Dinero / Elijah Burke
Ziggler on ollut tapetilla pitkään. Vaikkei olekaan saanut WWE:ltä ehkä ansaitsemaansa nostetta niin on suoriutunut siitä huolimatta Burkea paremmin.

MVP
The Miz

Kane
RVD

[What]

Käyköön armo oikeudesta ja sovitaan niin, että tällä ensimmäisellä kierroksella perustelut eivät ole pakollisia. Vahvasti kuitenkin suosittelen, että perustelette vastauksenne, ainakin suurimman osan parien osalta. Kakkoskierroksella kun parien määrä puolittuu ja sitä myöten työmäärä vastauksen kirjoittamiseen ei ole niin hillitön, niin perustelemattomat laitetaan suoraan hylkyyn.

Aikaa tasan 48h, sunnuntaihin kello 2000 asti.

[Dorian]

Ihan alkuun todettakoon, että olen eläissäni tainnut yhden ei WWE- tai TNA-tapahtuman katsoa (taisi olla eka ROH, jossa Nigel McGuinnes oli selostamossa) tai mahdollisesti myös vikan Monday Nitron, en ole varma. Nii ja oisinko jonkun ECW:n ehkä joskus, en tiedä. Yksittäisiä matseja nyt ainakin ECW:stä.

Chris Masters
Willie Mack

Tähän tyhjä, koska Willie Mack ei sano mitään. Chris Mastersista kyllä pidin WWE-aikoina, varsinkin loppuaikana, mutta en niin kovasti että voisin tässä kohden äänestää.

Chris Daniels
Dean Ambrose

Chris Daniels menee siihen kastiin, jonka hehkutusta en ole koskaan täysin ymmärtänyt. Varmaan johtuu siitä etten tunnetusti katso painia kauhean analyyttisesti ja ulkokehälliset asiat painavat vaakakupissani keskiverto smarkia enemmän. Dean Ambrosella taasen ne ulkokehälliset asiat ovat sitä luokkaa, että vie pitkällä kaulalla voiton tästä parista. Tämän hetken rosterista ykkössuosikkini ja saa minut promoillaan ja olemuksellaan jatkuvasti aivan pähkinöiksi.

AJ Styles
D-Von Dudley

Helppo. D-Von on Team 3D:n Marty Jannetty ja toinen on aivan huikea talentti, joka olisi pitänyt nähdä myös ison E:n puolella. Team 3D on toki varmasti tämän ajanjakson kovin tag team, mutta singlesuralta D-Vonin näytöt ovat lähinnä kiusalliset.

James Storm
Tyson Kidd

Ks. Daniels vs Ambrose. Kidd putoaa Danielsin kanssa samaan kastiin. Molemmat varmasti hyviä painijoita, mutta eivät vaan jaksa kiinnittää minun huomiotani. James Stormikaan nyt ei mikään suurin markkauksen kohde ole, mutta vie tästä parista kyllä voiton suht’ selvällä marginaalilla.

Chris Jericho
Eric Young

Sapetus vol1. Itse EY:n nimen heitin mukaan hattuun ja kyllä syö mistä, että joutui täysin tekemättömään paikkaan heti ensimmäisellä kierroksella. Ei voi minkään, molemmat kuuluisivat seuraavalle kierrokselle. Jericho nyt on Jericho, ei tuolta montaa nimeä löydy jolle jäisi kakkoseksi.

Cesaro / Castagnoli
Mick Foley

Kaikki kunnia Cesarolle, mutta ei ainakaan vielä mitään palaa Foleyta vastaan. Jos oli edellinen pari epäreilu EY:lle, niin tämä on sitä Cesarolle.

Jeff Jarrett
Alex Shelley

Shelleyn singles-painia ei ole montaa matsia tullutkaan edes nähtyä. Jarrettin laariin sataa iso rooli TNA:ssa. MMG oli toki erittäin pätevä ja viihdyttävä tag team, ei siinä mitään.

Shawn Michaels
Big Show

Big Show on kyllä ihan solidi ja muutoin hyvä hahmo rosterissa, mutta ne jatkuvat turnit lähinnä naurattaa. Aika tekemättömään paikkaan laitettiin kyll Showkin.

Chris Hero
The Hurricane

Vaikka en tosiaan ole indyja katsonut, niin jo pelkkä NXT-run riittää tässä parissa.

Rhyno
Low-Ki

Low-Ki ei herätä oikein mitään tunteita. Rhyno vuosituhannen alun HC-matseilla edelle.

Eddie Guerrero
Davey Richards

Helppo. Ei ole mukana montaa, jolla olisi Eddietä vastaan mitään palaa.

Batista
Ric Flair

Tää on paha. Pakko varmaan silti mennä Batistalla, vaikka vikasta runista jäikin p**ka maku suuhun.

Johnny Gargano
Rikishi

Ohi.

Nigel McGuinness / Desmond Wolfe
Triple H

Nigelistä ei ole paljoa kerrottavaa, kun tosiaan Desmon Wolfe -run jäo lyhyeksi. Tripsu nyt on yksi suosikeistani, vaikka en mikään miehen mark-olekaan.

Booker T
William Regal

Regal menee kanssa niihin, joiden hehkutusta en oikeen ole koskaan käsittänyt. Sillon joskus kun luin jostain vapaapaini.comista kuinka tämän painijumalan pitäisi olla ME-statusta, niin itse näin lähinnä tylsän, vanhan läskin. NXT:ssä ollut toki hyvä, mutta kyllä Booker T on about five time, five time, five time, five time, five time kovempi nimi itselle.

Rey Mysterio
Christian

Ja Christian putoaa kanssa tuohon ylihehkutettujen kategoriaan, joskin hänestä pidän myös itse. Ei mitään palaa Mysseä vastaan kuitenkaan.

Tajiri
Chris Benoit

Helppo. Tajiri oli ihan kiva poikkeus rosterissa, muttei juuri muuta. Benoit nyt oli Benoit. Tässä mainittakoon, että ulkokehällisillä asioilla en sitten tosiaan tarkoittanut yksityiselämää.

Goldberg
Sandman

Onhan se nyt ihan p**ka painija, mutta eipä Goldbergissa ollutkaan kyse painista vaan jostain ihan muusta.

Sabu
Bubba Ray Dudley / Bully Ray

Ilman Bully Ray -runia olisin valinnut Sabun, mutta tuo oli niin loistava hahmo että piti ihan itse heittää Ray tähän soppaan mukaan.

Paul London
Austin Aries

London ei jaksanut kiinnostaa koskaan. Arieskaan nyt ei niitä suurimpia suosikkejani ole, mutta vie tämän kuitenkin helposti.

Charlie Haas
Randy Orton

Tää oli tavallaan aika paha. Molemmissa on puolesta. It-factorilla kuitenkin Orton edelle.

John Morrison / Johnny Nitro
Kurt Angle

Spotmonkey vs. Kurt frickin’ Angle. Need I say more?

Uhaa Nation
Damien Sandow

Ekasta ei mitään käryä. Sandowsta tykkään kovasti. Sama kuin ekassa parissa.

Mr. Kennedy / Anderson
Albert / A-Train / Tensai

Läskistä tulee lähinnä huono huumorihahmo mieleen. Andersonin TNA-ura lähti ihan lennokkaasti käyntiin, sittemmin vähän jumahtanut mutta viel silti tämän parin 100-0.

Shane McMahon
Bobby Roode

It-factoryn mitalla. Shane on tosiaan vähän väärässä paikassa koko äänestyksessä. Roode on todella pätevä ja mielellään olisin minäkin halunnut hänet joskus WWE:ssä nähdä ainakin kokeilemassa.


El Generico / Sami Zayn
Mark Henry

Mark Henry on kokoisekseen oikein pätevä ja kaikin puolin viihdyttävä hahmo oikein käytettynä. Mutta kyllähän Sami Zayn on jo NXT-näytöillään näistä kahdesta edellä omassa markkauksessani.

The Rock
Matt Hardy

Läski-Hardy ei ole napostellut singles-urallaan koskaan. Hardy Boyz oli toki todella kova sana silloin juniorina. The Rock nyt on The Rock, vaikka onkin viihtynyt vähän liikaa Hollywoodissa.

Roman Reigns
The Undertaker

Ei palaa Reignsillä.

Umaga
Jamie Noble

Noble on/oli vain random cruiseri. Jos nyt ei Umagakaan ollut mikään markkauksen kohde, niin sentään kiinnostava edes vähän alusta.

Seth Rollins
Ricochet

Ohi, koska jälkimmäinen ei sano mitään.

Brock Lesnar
Steve Austin

Sapetus vol 2, mutta ei kahta sanaa. Ja mulla tosiaan kokemukset perustuu ihan vaan tähän vuosituhanteen, niin silti ei ole Austinin voittanutta. Eikä varmasti tule koskaan olemaankaan. Finaalin triple treath olisi tosin kuulunut olla näiden kahden herran ja CM Punkin välinen, jos minulta kysyttäisiin.

Shark Boy
Cody Rhodes

Ekalla klovnilla nyt ei ole mitään annettavaa ainakaan allekirjoittaneelle. Rhodesista taas pidän kovasti.

Shelton Benjamin
Hulk Hogan

Tää oli paha. Shelton on kiistatta näistä kahdesta parempi painija, etenkin kun puhutaan 2000-luvusta. Mutta jos nyt oikeesti mietitään sitä markkausta, niin olihan se Hoganin paluu silloin joskus ihan mieletöntä. Ja vielä tokankin kerran.

Tommy Dreamer
John Cena

Pidän molemmista. Oikeastaan Cena voittaa vain räppäri-gimmickinsä mitalla, joka oli toki parasta mitä Stone Coldin ja CM Punkin välissä nähtiin.

Daniel Bryan
Alberto Del Rio

Helppo. Del Rioon sytyin todella hitaasti, jos sytyin ollenkaan. Bryanista olin kuullut paljon ja kerrankin hehkutus oli kohdallaan. Jo ekasta NXT:stä alkaen jotenkin myyty.

Lashley
Sami Callihan

Jälkimmäiseltä en ole tainnut matsiakaan nähdä vaikka nimi soittaa kyllä kelloja. Lashley ei oikein kiinnosta. Ohi siis.

Goldust
Edge

Goldust taas niitä ylihehkutettuja. Täysin turha hahmo, paitsi nyt tässä Stardust -kuviossa ihan hyvänä sidekickinä.

CM Punk
Jay Briscoe

Ks. Lesnar vs Austin ja Dreamer vs Cena.

Bradshaw / JBL
Samoa Joe

Tää oli aika paha, mutta hetken pureskelun jälkeen kyllä JBL on enemmän tarjonnut itselle.

Jeff Hardy
Trent Acid

Jälkimmäinen ei sano mitään. Ohi.

Scott Steiner
Val Venis

Läski-Veniksellä ei mitään palaa. Steiner oli parhaimmillaan markkauksen kohde, sittemin "hyvä viihdyttäjä".

Kevin Steen / Owens
Sheamus

Steenistä olinkin kuullut paljon etukäteen ja ainakin yhden ROH-ottelun nähnyt. En muista oliko juuri siinä tapahtumassa minkä katsoin vai olenko katsonut erikseen. Vakuuttavaa menoa tällä hetkellä NXT:ssä. Sheamus on aika tylsä.

Brian Kendrick
Sting

Vaikka tämä onkin 2000-luvun knockout, niin Sting menee tavallaan vanhoilla näytöillä ohi, sillä ilman sillä luotua mystiikkaa homma voisi omissa papereissa olla aika tasainen.

Adam Cole
Finlay

Eka ei sano mitään, ohi.

Kevin Nash
Adrian Neville / PAC

Tää oli aika tiukka, mutta kyllä noi Nashin väkisin väännetyt vikat vuodet jätti sen verran paskan maun suuhun että jo NXT:n perusteella mennään nyt näin.

Dolph Ziggler
D’Angelo Dinero / Elijah Burke

Jälkimmäinen ei herättänyt juuri mitään tuntoja. Dolph tällä hetkellä yksi suosikeistani.

MVP
The Miz

Todella paha. Mizin itse heitin soppaan kun en Rhodesin tilalle äkkiä muita keksinyt. Nyt mennään näin, jonain toisena päivänä olis voinut mennä toisin. MVP:n ylihehkutus vähän ärsyttää.

Kane
RVD

Yksi kaikkien aikojen suosikeista, ihan niitä ekoja sillon Stone Coldin kanssa. Ei ole Kanekaan huono (tai ole ollut lähinnä), mutta nyt näin.

[Migu.22]

Hei nyt herranjumala jätkät Shak Boy jatkoon!Se viihdytti sentään kakista maailman ihmisistä myös New Jackin kanssa meitä!

[ViiZei]

Itseä oikeastaan vähän hamittaa, kun ei aikaa tahdo löytyä äänestämään tälle kierrokselle. Ensi kierroksella ei luultavasti enää huvita, kun kaikki mun valitsemat nimet on tippunut pois. Tosin harmittaa, kun en laittanut Bray Wyattia Hoganin sijaan. Vaikka onkin tosin ollut hauskaa lukea porukoiden viestejä jossa Hulksteri ei kuulu koko skabaan. Ääneni annan Kanelle, jos What haluaa hyväksyä tämän postin. Muille ei nyt ole aikaa.

[DeadManWalking]

Itseä oikeastaan vähän hamittaa, kun ei aikaa tahdo löytyä äänestämään tälle kierrokselle. Ensi kierroksella ei luultavasti enää huvita, kun kaikki mun valitsemat nimet on tippunut pois.

Olisit laittanut listalle Daniel Bryanin, Brock Lesnarin, CM Punkin ja AJ Stylesin niin ei tarviis itkeä että sun valitsemat paskapainijat ei ole jatkossa.

[Kenitys]

On ollut kyllä mielenkiintoista lueskella ihmisten mielipiteitä äänestysviesteissään. Juuri niiden takia nää Knockoutit on mielenkiintoisia (sen sijaan että kaikki vain äänestäisivät ilman perusteluita tai kävisivät äänestämässä vain yhden parin itseä nimeämään painijaa kun kaikki itse nimetyt tippuu pois heti ensimmäisellä kierroksella ;)).

En ikinä tajunnut Christian-hypeä. Onko täällä joku oikeasti Peep? Aina jätkä hieman alisuorittanut. Ei ikinä ihan tarpeeksi vakuuttanut kehässä tai mikissä. Lookki on vähän tylsä. Taitoa toki riittää, mutta ei vaan ne matsit ole olleet ikinä hirveän kiinnostavia, lukuunottamatta tietty jotain tag-vuosiensa spottihuorailuja. Ei jatkoon.

Christian on kyllä yksi sympaattisimmista painijoista koko WWE:n historiassa. Oikeastaan tämä kommentti jäi häiritsemään vain tuon "onko täällä joku oikeasti Peep" -kommentin takia. Siis Christianin huippuvuosinahan (2000-luvun puolivälissä) koko perkeleen internet tuntui olevan täynnä Christian-faneja (myös näillä Suomi-laudoilla), joten oletan tosiaan, että täälläkin Peepejä on. Tässä on samalla myös syy siihen, miksi äänestin Christiania Wrestling Awardseissa aliarvostetuimmaksi painijaksi. Vaikka ikää on tullut ja mies on kärsinyt loukkaantumisista, on Christian edelleen yhtä timanttinen esiintyjä kuin parhaimpina vuosinaan, jolloin kaikki toivoivat sitä, että Christian edes hetkeksi nousisi ME-tasolle. Sitten kun Christian sen lopulta teki SD:ssä, kaikki tuntuivat saaneensa tarpeeksi, ja sen jälkeen koko IWC on unohtanut Christianin. Harmi, koska kyseessä on todellakin 2000-luvun kovimpia tyyppejä.

Mitä Shane tässä äänestyksessä tekee? Ei mitään taitoa jätkällä, paitsi hypätä/pudota pitkälle/korkealta. Iskut näyttää surkealta ja... Noh, muuta en miehestä kehässä muistakaan. Pass.

Oikeasti? Kukaan tuskin väittää Shane O'Macin olleen erityisen hyvä tai lahjakas painija, mutta "hypätä pitkälle/pudota korkealta" on kyllä aikamoinen aliarvostelu silti. Shane veti roolinsa aina pirun hyvin ja antoi aina kaikkensa, kun kehään nousi. Tuhat kertaa viihdyttävämpi kuin moni ns. oikea painija, joiden iskut eivät "näytä surkealta". Toisaalta eipä tähän tarvitsisi mitään muuta selityksiä kuin linkin Kurt Angle vs. Shane McMahon KOTR 2001 -otteluun.

Läpihuutojuttu tämä. Dreamer on never-was ja Cena 2000-luvun suurin yksittäinen paininimi. Perustelen Cenan osalta tarkemmin myöhemmillä kierroksilla.

Nää on niitä kommentteja, joiden lukeminen harmittaa erityisesti sen takia, kun tietää, kuinka vähän Whatia on kiinnostanut ikinä katsoa ECW:tä / perehtyä sen historiaan. Ketään ei voi pakottaa kiinnostumaan jonkun tyylin painista, mutta en minäkään mene väittämään esim. jotain AAA:n tai NJPW:n konkaria never-wasiksi vain, koska olen saattanut nähdä tämän pari kertaa pikkuroolissa jossain Pohjois-Amerikan isossa promootiossa tai koska tämä ei välttämättä tilastojen valossa ole ykkösnimi. Siitä ei nimittäin ole epäilystäkään, että Dreamer oli kaikkea muuta kuin never-was. Dreamer oli ECW. Ja sitä ovat julistaneet kaikki Paul Heymanista lähtien, joten miehen kutsuminen never-wasiksi on kyllä aikamoinen bitch slap sille, miten jumalattoman paljon Dreamer teki töitä koko firman eteen käytännössä palkatta ihan pelkästään rakkaudesta lajiin ja ECW:hen. Ja nyt ei puhuta vain painimisesta (Dreamer ihan näin btw veti muuten ECW:ssä todella kovia otteluita, joilla ei tarvinnut olla mitään tekemistä kendokeppien heiluttelun kanssa) vaan kaikesta mahdollisesta taustatyöstä firman hyväksi.

Buukkauksellisesti mies ei koskaan ollut ECW:n ykkösnimi, mikä johtuu hyvin paljon siitä, ettei hän halunnut olla sitä koskaan. Klassikkositaatti ECW-dokkarista on tämä: "I was actually pissed off. I wanted to go my entire ECW career without winning titles. The only reason I won titles is because guys left." Dreamer tosiaan voitti kerran urallaan päämestaruuden (vastoin omaa tahtoaan), kun sekä Tazz että Mike Awesome päättivät jättää firman samaan aikaan. Että jos has been on se WCW:n kaveri, joka ei ikinä suostunut jobbaamaan kenellekään ainakaan mestaruusottelussa vaan käytti ratkaisevalla hetkellä creative controlliaan, ja never was on puolestaan Tommy Dreamer, niin valitsen koska tahansa never wasin. Ja tiedän kyllä, että suurin osa menestyneimmistä painijoista ja bisneksen kovista jätkistä ovat täysiä mulkkuja, ja niin sen varmaan pitää ollakin, mutta Luojan kiitos tästä bisneksestä löytyy edes muutama tommydreamer.

[ViiZei]

Itseä oikeastaan vähän hamittaa, kun ei aikaa tahdo löytyä äänestämään tälle kierrokselle. Ensi kierroksella ei luultavasti enää huvita, kun kaikki mun valitsemat nimet on tippunut pois.

Olisit laittanut listalle Daniel Bryanin, Brock Lesnarin, CM Punkin ja AJ Stylesin niin ei tarviis itkeä että sun valitsemat paskapainijat ei ole jatkossa.

Se ois ollut liian helppoa.

(sen sijaan että kaikki vain äänestäisivät ilman perusteluita tai kävisivät äänestämässä vain yhden parin itseä nimeämään painijaa kun kaikki itse nimetyt tippuu pois heti ensimmäisellä kierroksella

Juu se nyt oli läppä...

[Kenitys]

(sen sijaan että kaikki vain äänestäisivät ilman perusteluita tai kävisivät äänestämässä vain yhden parin itseä nimeämään painijaa kun kaikki itse nimetyt tippuu pois heti ensimmäisellä kierroksella

Juu se nyt oli läppä...

Ja sen takia siinä oli se -hymiö

[Coool2]

Knock-outit aina 5/5 hommia joten pakko osallistua, vaikkei ole painia tullu katottua vuosiin.

Chris Masters
Willie Mack

Chris Daniels
Dean Ambrose
Hienon työn on Moxley tehny mutta Daniels kuitenkin olin TNA.n kulta-aikoina yks lafkan kantavista voimista.

AJ Styles
D-Von Dudley
AJ.sta voi sanoa samaa kuin Danielsista, mut asteen verran vielä kovempi.

James Storm
Tyson Kidd
Strom ja kaljapullo ja tyylikäs finisheri.. kait… Kidd on ok.

Chris Jericho
Eric Young
Voi voi voi

Cesaro / Castagnoli
Mick Foley
Ei tule mieleen Castagnolilta nyt mitään matsia… joten kai se on pakko vastata Foley.

Jeff Jarrett
Alex Shelley
Shelley oli yksi kovimmista pikku jätkistä Sabinin kanssa. Jarret on tylsä.

Shawn Michaels
Big Show
Hahahha..

Chris Hero
The Hurricane
Jos Hurricane ois ollu Ruotsista kuten isot pojat aikanaan kerto niin tilanne olisi eri.

Rhyno
Low-Ki
Rhyno kyl melko viielä mörssäri, mutta Low Ki vetänyt kovemmat matsit.

Eddie Guerrero
Davey Richards
Maailman paras vastaan kaveri, joka ehti vetää jonkun 5 vuotta ja siinä ajassa ei loistavien otteluiden määrässä olla lähelläkään King Richardsin lukemia!

Batista
Ric Flair
Plääh

Johnny Gargano
Rikishi

Nigel McGuinness / Desmond Wolfe
Triple H
Hopla on kovis.

Booker T
William Regal
Regal tylsä möhömaha.

Rey Mysterio
Christian
Vaikka Mysse olikin ekassa smackdown ottelussa mukana minkä näin niin ei jatkoon…

Tajiri
Chris Benoit
…Tajiri oli myös samassa ottelussa ja ei jatkoon myöskään.

Goldberg
Sandman
Goldbergin Bull Run ainaki 4/5 ja osasihan se ähistä myös kehässä ja ilveillä.

Sabu
Bubba Ray Dudley / Bully Ray

Paul London
Austin Aries
Aries yks kovimmista koskaan! Komeet viikset oli ainaki joskus.

Charlie Haas
Randy Orton
RKO mutherfuckers.

John Morrison / Johnny Nitro
Kurt Angle
Julmaa. Morrison kuitenkin parempi kuin puolet mukana olevista, mutta Angle kuitenkin todellinen American Hero. Paini jumala ja leffatähti.

Uhaa Nation
Damien Sandow

Mr. Kennedy / Anderson
Albert / A-Train / Tensai
Tylsiä molemmat.

Shane McMahon
Bobby Roode

El Generico / Sami Zayn
Mark Henry
Hahhaha.

The Rock
Matt Hardy
Sovitaan näin.

Roman Reigns
The Undertaker
Taker kuitenkin Edgen kanssa paininut yli neljän tähden mittelöitä.

Umaga
Jamie Noble
Gibson oli kyl kova.

Seth Rollins
Ricochet
Black 5/5.

Brock Lesnar
Steve Austin
Lesnar viikinkiparralla ja kuperkeikkoja tekemässä häkissä on huikeaa. mul**u hävisi kylläkin jonku matsin ja meni bettsit pieleen, mut whaeva.

Shark Boy
Cody Rhodes

Shelton Benjamin
Hulk Hogan
Brookea vois kyllä vähän mut Hogan on Meh.. Ja Shelton jos ei Btchailis niin paljon olisi STARA.

Tommy Dreamer
John Cena
Joo.

Daniel Bryan
Alberto Del Rio
Aikanaan sanoin et Jack Evans on kovempi ku Bryan. Noloa. Yhtä noloa kuin paini foorumille kirjoittaminen 2015.

Lashley
Sami Callihan
CZW.ssä näytti että työkalut löytyy suuremmillekin areenoille.

Goldust
Edge
Yks kovimmista.

CM Punk
Jay Briscoe
Ei…

Bradshaw / JBL
Samoa Joe
..Jaksa…

Jeff Hardy
Trent Acid
.. enää..

Scott Steiner
Val Venis
…Perustella..

Kevin Steen / Owens
Sheamus

Brian Kendrick
Sting

Adam Cole
Finlay
Mikähän mies tämä Cole on, kun kaikki hypettää.. Joku Cole oli aikanaan kyllä CZW.ssä, mutta en muista.

Kevin Nash
Adrian Neville / PAC

Dolph Ziggler
D’Angelo Dinero / Elijah Burke

MVP
The Miz

Kane
RVD

[Borga]

Ei jaksa lainaa, mutta kommentit Kenitykselle. Ensinnäkin iso peukku tosta Dreamer-kommentista, juuri näin. Vaikken silti muista Dreamerilta painillisesti nähneeni yli 4 tähden ottelua, niin siitä huolimatta aina nautin, kun äijä kehässä, varsinkin ECW-aikaan.

Tuo Christian-kommentti, hyvin sanottu, että sympaattisin painija. Tämän takia hänellä varmaan niitä Peepsejä olikin. Kyllä herra multakin sympatiat sai, kun ei tuntunut saavan tarpeeksi arvostusta kohalleen, mutta ei hän silti ikinä ole niiiin hyvä omasta mielestäni ollut, kun mikä ehkä on se popular opinion. Ja tuo mainitsemasi "Christian edelleen yhtä timanttinen esiintyjä kuin parhaimpina vuosinaan"... Noh, kaiken mitä hän tekee, hän suorittaa timanttisella tarkkuudella, mutta hän ei tee tarpeeksi kiinnostavia juttuja, että minä jaksaisin pysyä innostuneena. Sori vaan, en vaan näe sitä minkä moni muu tuntee näkevän. Ja tiedän, että olen todnäk vähemmistössä tässä, joten en hae mitään juupas/eipäs-kinastelua, vaan kunhan ilmaisen mielipiteeni.

Ja vielä toi Shane McMahon. Ehkä sanoin liian karusti hänestä, kyllähän miehellä on lajin perusteet hallussa ja kun vastassa on mies kuiten Angle, niin tottakai siitä voi hyvinkin saada kiinnostavan ottelun. Pääasiassa kylläkin siksi, että Shane oli HAHMONA aina todella kiinnostava. Hän ei kuitenkaan ollut mikään painija, mutta kehään astuessaan osasikin muuta kuin low blown ja kaatumisen. Siksi mielestäni jengi vähän yliarvioi häntä, ei ehkä käytä samoja kriteerejä kuin aktiivirosteria ajatellessa. Voin toki olla väärässäkin. Mutta eniveis, Shane ei ikinä pystyisi yksin kantaa ketään painijaa keskinkertaista parempaan matsiin, joten pelkästään tämän takia ulos äänestyksestä kiitos.

[Kenitys]

Joo, tosi hyviä kommentteja Borgalta :) Ei ollut tarkoituskaan aloittaa mitään juupas/eipäs-väittelyä tai muuta jankkausta vaan ihan vain kommentoida muutamaa toisten perusteluista bongaamaa kohtaa, jotka herättivät ajatuksia. Tekee ainakin omasta mielestäni hommasta paljon mielenkiintoisemman kuin se, että kaikki vaim käyvät pistämässä omat äänensä eivätkä edes vilkaise, mitä muut ovat oikein perustelleet.

[What]

Nää on niitä kommentteja, joiden lukeminen harmittaa erityisesti sen takia, kun tietää, kuinka vähän Whatia on kiinnostanut ikinä katsoa ECW:tä / perehtyä sen historiaan.

Hyvä pointti, erittäin hyvä. Puolustaudun sillä, että seurasin TNA:ta EV 2.0 anglen aikaan ja sieltä kumpuaa suurimmat Dreamer-antipatiani.

[MR.Off Topic]

Nää on niitä kommentteja, joiden lukeminen harmittaa erityisesti sen takia, kun tietää, kuinka vähän Whatia on kiinnostanut ikinä katsoa ECW:tä / perehtyä sen historiaan.

Hyvä pointti, erittäin hyvä. Puolustaudun sillä, että seurasin TNA:ta EV 2.0 anglen aikaan ja sieltä kumpuaa suurimmat Dreamer-antipatiani.

No, mutta eipä se ECW kauoa kerennyt 2000-luvulla olla pystössä. Itse toki allekirjoitan Kenityksen viestin Dreamerin hyvyydestä ja intohimosta ECW:hen. Joku ehkä on saattanut huomatakkin, että olen suurehko ECW-markki ja katsonut lähes kaikki isommat tapahtumat heiltä, TV-jaksoja en lähellekkään kaikkia. 2000-luvulla Dreamer ei mielestäni koskaan ole ollut mitenkään erityisen hyvä poikkeuksia lukuunottamatta ja EV 2.0 angle oli aika huono. House of Hardcore -projektista olen kuullut paljon hyvää.

[Kenitys]

No, olihan 2000-luvulla toki vielä vuosi ECW:tä ;) Mutta joo, en minäkän 2000-luvun meriiteillä Dreameria voisi missään tapauksessa äänestää, vaikka muutamia klassikkohetkiä mm. ONS I:een ja II:een sekä Dreamerin WWECW-runiin liittyy. Pointtina vain siis yleisesti se, että Dreamer ei ole "never-was".