Viesti
Kirjoittaja eCiuj » Su 09.03.2014 21:11
Resident Evil 6 tuli vedettyä läpi eilisiltana. Pelin neljä tarinaa tuli kaikki vedettyä kuolemassa olevassa pelimoodissa, nimittäin split screenissä. Split screen tekee kuolemaa, se on mukana yhä harvemmassa ja harvemmassa pelissä. Uusin Resident Evil, Revelations kiinnostaisi, mutta peli ei sisällä split screeniä ollenkaan. Mutta nyt kuudenteen Resident Eviliin.
Peli alkoi loistavasti. Pelin alkumiljöö oli infektion kourissa oleva kampus, josta vanhoista Resident Evileistä tutun Leon Kennedyn ja salaisen palvelun agentin Helena Harperin piti päästä mahdollisimman kauas. Sekasorron vallassa oleva kaupunki oli myös miellyttävä ja hyvä miljöö, joka oikeasti hyytävyydessään osasi pitää minut varpaillaan. Hyvää alkua lukuunottamatta pelin miljööt olivat kyllä aika mitäänsanomattomia. Pelistä löytyi melkein kliseiksi muodostuneita miljöitä: tutkimuslaboratorio, hautausmaa, laiva... aina ne samat. No pelisarjasta ei ainakaan voinut erehtyä.
Neljä eri tarinaa, seitsemän (tai kahdeksan) eri hahmoa. Löytyi vanhoja tuttuja, kuten Leon Kennedy, Chris Redfield ja Ada Wong joiden kanssa oli mukava pelata. Uusista hahmoista ainoastaan Jake Muller ansaitsee hyvän arvosanan. Tämän ylimielinen asenne oli mielestäni sopiva juoneen ja pidin miehestä. Jo mainitsemani Helena oli hyvin unohdettava hahmo, nimen oppimiseen meni ikuisuus. Hänen sisko, kuka "roikkui" mukana vain tunteroisen, jäi paremmin mieleen ja se kertonee kaiken olennaisen. Jaken partneri Sherry Birkin oli itselle uusi hahmo, eikä ollut hirveän vakavasti otettava eteenkään hänen kyvyn paljastuttua. Chrisin partneri oli hänen ryhmänsä jäsen, Piers Nivans. Hän oli toimiva hahmo, mutta hyvin geneerinen.
Pelin juoni oli aluksi sekava, mutta pelin edetessä aukesi. Tätä Capcom varmaan halusikin. Tämä oli hieno elementti, vaikkei juoni muuten järisyttänyt tajuntaani. Harvoin se juoni on ollut Resident Evileiden vahvin lenkki. Vaikka hahmoja vanhoista Resident Evileistä oli mukana solkenaan, tämä peli tuntui hyvin vähän Resident Evililtä. Yksi syy oli pelin tasapainoitus. Alussa oli hyvin tasapainoitettu toiminta, mutta esimerkiksi Chrisin tarinassa peli eteni hyvinkin typerällä metodilla: "Ovi auki, tyhjennä huone vihollisista. Avaa seuraava ovi ja toista." Ei edes pienintä hengähdystaukoa, aivan kuin pelinä olisi ollut Call of Duty. Pelin asepolitiikkakin oli hyvin ärsyttävää. Aluksi sai perusaseet käyttöönsä, tämän jälkeen aseita pystyi löytämään. Tämä löytäminen tehtiin naurettavan helpoksi, kun pelin ohjasi sinut uusien aseiden luo. Ja jos "vahingossa" joku jäi poimimatta, tämä ase löysi tiensä sinun inventaarioon seuraavassa chapterissa itsestään. Ei ollut minkäänlaista osta/myy kojua eikä aseita voinut tuunata. Eli pelissä ei ollut rahaa ollenkaan. Tämä oltiin korvattu "skill pisteillä", joilla pystyi esimerkiksi tekemään aseistasi tulivoimaisempia. Ei ne kuitenkaan korvannut rahaa.
Peli ei kuitenkaan maksanut kuin viisitoista euroa ja kahdestaan tätä tuli pelattua päälle kaksikymmentä tuntia. Enimmäkseen nämä tunnit olivat kuitenkin viihdyttäviä, joten tätä peliä voi suositella eteenkin jos kaverin kanssa haluaa pelata. Jos siis halvalla löydät ja kiinnostaa, niin osta vain. Karu fakta on vain se, että Resident Evil pelisarjan pelinä odotin tältä paljon parempaa. Arvosanana antaisin Resident Evil 6:lle 6/10.
AAAWWWEEESSSOOOMMMEEE