Otteluarvostelut

[Griffin]

WrestleMania XIX: Kurt Angle vs. Brock Lesnar

Nuori Brock Lesnar oli esiintynyt WWE:ssä varsin vakuuttavasti ja elettiin aikaa, jolloin hän oli varsin tuore ilmestys. Angle puolestaan toimi hallitsevana mestarina ja hänellä toimi tällöin oma joukkionsa, Team Angle. Nuori Lesnar onnistui voittamaan Royal Rumblen, joten hän oli oikeutettu haastamaan Anglen vuoden suurimmassa tapahtumassa, WrestleManiassa. Välissä kuitenkin välit kiristyivät siihen pisteeseen, ettei Lesnar halunnut odottaa 'Maniaan. Tällöin nähtiinkin "kuuluisa" Anglen veli kohtaus, kun Lesnar sai ottelunsa Smackdownissa. Ottelun aloittikin siis Kurtin veli ja Team Anglen häiriöinnin myötä pystyivät veljekset vaihtamaan kesken ottelun, joka johti Anglen voittoon. Tuolloin Smackdownin leirin GM:nä toimi Stephanie McMahon, joka asettikin WrestleMania otteluun ehdon, mikäli joku Kurtin leiristä sekaantuisi niin vyö vaihtaisi omistajaa. Näin ollen saataisiin reilu kohtaaminen ja Lesnar pystyisi ilman häiriötekijöitä haastamaan mestarin.

Tässä olikin ottelu, jossa jo alkuhetkillä ja oikeastaan jo ennen kellon kilahdusta tuntui olevan varsin luja lataus. Voi johtua omista hyvistä muisteloista aikoja sekä näitä ottelijoita kohtaan mutta jollain tapaa, kun nämä herrat tuijottivat naamat vastakkain toisiaan kehässä niin se on jo riittävä tekijä, jotta ihokarvat tempaisevat pystyyn. Ja jo ottelun alusta lähtien saatiin nauttia hyvää teknillistä mättöä. Hieman tunnustelevasti lähdettiin liikkeelle mutta vauhtiin päästiin pian. Ilahduttavaa myös se, että Lesnar myi alusta asti hyvin loukkaantunutta kylkeään, jonka Angle oli telonut. Teknisesti eliittiä olevat miehet antoivatkin heti siis näytteitä, eikä isokokoinen Lesnar jäänyt varsinaisesti Anglen jalkoihin vaan esitteli myös taitavasti omaa osaamistaan, jolloin hän ikäänkuin pääsi sisälle Anglen mukavuusalueelle. Ja huomattavaa oli se, että aiemmin mainittu lataus ei jäänyt vain alun tuijotuskilpailuun vaan se jatkui pitkin ottelua.

Aika lähellä orgasmia oltiin kyllä tämän ottelun kanssa. Alusta loppuun aivan täyttä viihdettä, joka vielä sisälsi aika pitkälti kaikki täydellisen ottelun elementit. Tempo läpi ottelun oli kerrassaan hyvä, kumpikin esitteli loistavaa teknistä osaamistaan, hallinta vaihteli puolin ja toisin, näimme kauniita liikkeitä, kuten paljon upeita heittoja. Tälläisistä yksittäisistä tekijöistä muodostui tämä kaunis ottelu, joka vain parani loppua kohden. Pienenä kauneusvirheenä ehkä se, että finishereitä alettiin ylikäyttää mutta sekään ei haitannut, kun loppu oli niin vahvan vankkaa suorittamista. Kaikkine near-falleineen viimeiset minuutit olivat niin kertakaikkisen kutkuttavia ja yhtenä kohokohtana Lesnarin "legendaarinen" shooting star press, jota tuskin kukaan osasi odottaa. Lesnar botchasi liikkeen, sillä se jäi vajaaksi ja hän tippui osittain päälleen mutta sekään ei haitannut, sillä tuo oli jälleen yksi sellainen yksittäinen tekijä, joka teki ottelusta juuri niin räjähtävän, kuin se oli.

Angle tosiaan koki tässä ottelussa niskansa suhteen sen viimeisen tikin, joka pakotti hänet hetkeksi sivuun. Näin ollen tuskin tarvitsee suuremmin säästellä spoilereihin, että Lesnar nappasi uransa toisen päämestaruuden tässä ensimmäisessä WrestleManiassaan. Kaikin puolin siis upea ottelu ja tarina. Kaksi miestä lähti vihamiehinä sotaan ja tuon jälkeen antoivat toisilleen upea tunnustuksen, kun he löivät kättä päälle. Tunteikas hetki, joka oli juuri oikea tapa päättää kyseinen PPV, joka oli ja on yksi, ellei kaikkien aikojen paras WWE:n tuottama tapahtuma.

4,75/5

Spoiler: näytä

Winner: Brock Lesnar

[Griffin]

Vengeance '03: Kurt Angle vs. Big Show vs. Brock Lesnar

Kurt Angle oli tehnyt paluunsa. Hän oli tosissaan ollut kuukausia sivussa, sillä hänen niskaansa operoitiin. Tällä välin Brock Lesnar oli hallinnut Smackdownia, sillä hän voitti Anglelta mestaruuden tämän toistaiseksi viimeisessä ottelussaan, eli juurikin tuossa 'Manian kohtaamisessa. Angle teki paluunsa naamana ja ajatui riitoihin tästä syystä Team Anglen kanssa, joka kävi entisen johtajansa kimppuun. Tällöin Haas ja Benjamin vaihtoivat myös nimensä mutta se ei oikeastaan liity tähän sen suuremmin. Angle ja Lesnar olivat siis ystäviä ja olivatkin yhdessä tuumin auttaneet mm. yksijalkaisen Zack Gowenin saavuttamaan sopimuksensa WWE:hen. Välissä oli kuitenkin Lesnarin mestaruus, jonka Angle halusi takaisin, kuten myös kolmaspyörä, Big Show.

Näin ollen määrättiin aikaan triple threat ottelu. Joku voisi kuvitella, että Show oli tässä vain jarruna. Valtaosa olisi varmasti nähnyt ennemmin rematchin 'Maniasta, jossa Angle ja Lesnar laittoivat melkoisen shown pystyyn. Koko kolmikko esiintyi kuitenkin varsin vakuuttavasti ja ottelun tarinan kannalta Show oli varsin merkittävä tekijä. Angle ja Lesnar pelasivat yhteen ja toimivat jättiläistä vastaan, kuten pelatessaan pinkiponkia roskiksen kansia ja jättiläisen päätä käyttäen. Siltikin Show pysyi hyvin mukana ja esitti varsin näyttäviäkin juttuja, kuten tupla-suplexin. Mielenkiintoista tästä teki se, että Lesnar ja Angle eivät kuitenkaan voineet toisiinsa luottaa tai loppuun asti yhteen pelata. Näin ollen lopulta kaverukset ajautuivatkin tönimään toisiansa ja matsin todellinen luonne pulpahti pinnalle.

Kyllähän tästä muodostui todella hyvä ottelu, jonka aikana sai jälleen todeta, että kyllä nuo vain helkutin moisia urheilijoita ovat. Angle ja Lesnar eritoten olivat aivan loistavia. Jälleen nähtiin roppakaupalla upeita suorituksia ja kovaa vääntöä mutta jollain tapaa tämä ei päässyt lähellekkään sitä tunnelmaa ja yleistä latausta, jota näiden kahden herran aikaisemmassa väännössä oli. Ei voi silti ottaa mitään pois, sillä kyllä tämä oli kova ottelu. Ja jos ajatellaan Lesnarin uraa niin nyt on läpikäyty kaksi siinäkin suhteessa merkittävää taistelua, sillä luultavasti tämä jäi Lesnarin viimeiseksi otteluksi naamana, ellei WWE sitten tosissaan yllätä vielä nykyisyydessä.

4/5

Spoiler: näytä

Winner: Kurt Angle