Leffat

[Henkka]

Kirjoitan tunnin verran elämäni pisintä 'Alert viestiä, ja jo ensimmäisen lauseen Areen vastineesta luettuani tiedän että hän tyrmää sen täysin. F´n great...No, yritetään nyt vielä.

2. Ovatko ne leffat sellaisia, että näyttelijä jää niistä mieleen?

Wood oli todella hyvä Frodona, mutta kyllä muistamiseen tarvitaan muutakin kuin yksi rooli. Vetoan jälleen Mark Hamilliin. LotR:it ovat varmasti "ikuisesti" pinnalla, eivät välttämättä koko aikaa, mutta pulpahtavat sinne tasaisin väliajoin. Wood on kuitenkin ainoastaan 'Frodo', eikä 'Elijah Wood'. Ainakin toistaiseksi. Luultavasti hän kuitenkin saa vielä tehtyä muutaman menestyvän leffan, jotka tuhoavat teoriani täysin. Mutta niitä ei välttämättä muisteta kovin pitkään, joten silloin taas teoriani toimii. Huh.

3. area = alue, era = aikakausi

Joo, my bad.

4. En tiedä johtuuko tämä siitä, että fanitan leffoja melko lailla keskivertoa ankarammin, mutta kun puhutaan näyttelijälegendoista, minulle tulee mieleen ensimmäisenä James Stewart ja Henry Fonda...

Johtuu.

1. Star Wars (now known as Star Wars Episode IV: A New Hope)
2. Rocky
3. Smokey and the Bandit
4. A Star is Born
5. King Kong
6. The Deep
7. Silver Streak
8. The Enforcer
9. Close Encounters of the Third Kind
10. In Search of Noah's Ark

Kolme. Star Wars, Rocky sekä King Kong. Kaikki ihan hyviä.

Suurin osa noista leffoista on keskinkertaista paskaa... Ocean-leffat ovat toiminnan peruskauraa, ne unohdetaan kohtlaaisen nopeasti

No mutta nyt kun perinteinen sankari vs pahis -asetelma on loppuunkaluttu, on "hyvikset" pakko asettaa eri rooleihin. Ocean'sit olivat ainakin muistaakseni aikalailla ensimmäisiä leffoja, joissa roistot ovat hyviksiä. On niitä varmasti muitakin ollut, mutta tämä lienee ensimmäinen joka sai kunnolla huomiota. Eri asia on, muistetaanko sitä siitä huolimatta...

Oma veikkaukseni: Kaltaiseni leffafanit, jotka jaksavat kaivaa vanhempia leffoja omaehtoisesti esiin ja katsella niitä, tulevat hänet muistamaan, mutta suuret massat ... tuskin... Hänellä on kuitenkin aikaa hankkia vielä kunnon body of work, joten ei sitä koskaan tiedä...

Meinasin sanoa jo ensimmäisessä viestissäni täsmälleen samoin Samuel L. Jacksonista. No, onhan hän ollut Pulpissa ja uusimmissa 'Warseissakin...

Pittistä: Voisin kuvitella, että nykyiset, tai vähän vanhemmatkin teinitytöt muistavat hänet hyvin. Kieltämättä hänen ongelmansa on liika toimintatähteys, action-leffat kun tuppaavat unohtumaan nopeasti...Brad on kuitenkin paljon julkisuudessa, joten luotan, että hän saa vielä jotain merkittävää aikaan.

Lopuksi sellainen kommentti, että kulttuuri on muuttunut. Leffat eivät enää ole samanlainen ilmiö kuin ne olivat aikoinaan, kun TVtä ei vielä ollut. On siis täysin mahdollista, että Marlon Brandon, John Waynen, Henry Fondan tai James Stewartin kaltaisia legendoja ei enää tule.

Onhan sekin mahdollista, mutta en halua uskoa että näin kävisi. Musiikinkin kohdalla tuo on huomattavissa. Beatles, Beach Boys, Elvis, Rolling Stones, Hyppysen mieliksi ehkä AC/DC...

Eh? //Hyppynen

Entäs nyt? Backstreet Boys, Destiny's Child, Antti Tuisku ja Tiktak? Spice Girlsillä voisi olla jotain mahdollisuuksia, se oli sentään todella kova juttu aikoinaan. Ainakin huomattavasti isompi ilmiö kuin nykyiset tyttöbändit.

[Ares]

Kirjoitan tunnin verran elämäni pisintä 'Alert viestiä, ja jo ensimmäisen lauseen Areen vastineesta luettuani tiedän että hän tyrmää sen täysin. F´n great...No, yritetään nyt vielä.

Enpä nyt tiedä, että tyrmäsinkö sen täysin.

No mutta nyt kun perinteinen sankari vs pahis -asetelma on loppuunkaluttu, on "hyvikset" pakko asettaa eri rooleihin. Ocean'sit olivat ainakin muistaakseni aikalailla ensimmäisiä leffoja, joissa roistot ovat hyviksiä. On niitä varmasti muitakin ollut, mutta tämä lienee ensimmäinen joka sai kunnolla huomiota. Eri asia on, muistetaanko sitä siitä huolimatta...

Eivät taida kuitenkaan olla aivan ensimmäisiä lajissaan... Leon, Usual Suspects, The Sting, Butch Cassidy and the Sundance Kid ja niin edelleen... Heist-leffatkin ovat kuitenkin oma Crime-leffojen subgenre. Niitä on tehty vuosien varrella aika paljon. Jopa Ocean's Eleven on remake vuonna 1960 julkaistusta Rat Packin (Frank Sinatra, Dean Martin, Sammy Davis jr., Peter Lawford ja Joey Bishop) leffasta.

[PapaShango]

Hahaa, ja nyt Nicole Kidman oli mennyt ostamaan asunnon Tom Cruisen vastapäätä ja Tompan tyttöystävä Katie Holmes on vihainen Kidmanille \o/. Tosiasiassahan hän muutti sinne vain lastensa takia, jotta he näkisivät heitä useammin.

[Heffer/mapa]

Katselin tässä vähän uudempia ja vähän vanhempia rainoja tässä pienet arvostelut:

The Shawshank Redeption

Huikea vankilaelokuva ! Alussa kun ostin luulin, että tämä on sitä perussettiä, katsoo, mutta mitään ei jää käteen. Olin väärässä. Tim Robbins ja Morgan Freeman tekevät loistavan parivaljakon, kun Adam (Tim Robbins) joutuu elinkautisvankilaan syyttömänä tietysti ja tapaa vankilan vankivälittäjän Elliksen (Morgan Freeman) tästä alkaa monenmoinen soppa, korruptoituneen vankilan ja ilkeiden vartijoiden ja johtajan välillä.

Ehkäpä huikeudessaan 9 ½ arvoinen leffa. Suosittelen kaikille tätä.

Super Size Me

Mainio dokumentti kerrassaan. Morgan Spurlock ottaa tehtäväkseen syödä 30 päivän ajan MCDonaldsissa, hän syö siellä aamiaisen, päivällisen ja illallisen. Alussa Morganin painoksi todettiin 84kg ja hän oli loistavassa kunnossa, 9 päivän kohdalla Morgan painoi 94 kg ! Mutta ei enempää juonesta. Leffassa on mukana myös Michael Mooremaisia tietoiskuja ja haastatteluja, kuten tämmöisiin dokumentteihin kuuluu. Haastatteluja MCDonalds-narkomaaneista ja muista pikaruokalahommeleista.

Hyvä dokumentti, ehkä vähän liian paljon paskanjauhantaa, mutta jenkki on jenkki. Arvosanaksi antaisin 8-.

Seinfeld-Box Season 4

Parhaimman sitcomin 4 tuotantokauden boksi. PAKKO-OSTOS! Olen vannoutunut fani ja aion ostaa kaikki boksit ja levyt mitä vain ilmestyy tästä aiheesta! Hommahan jatkuu kun Kramer, 3 tuotantokauden lopussa Kramer muuttaa Hollywoodiin niin nythän palaa sieltä ja häntä epäillään sarjamurhaajaksi tästä alkaa taas mahtava Seinfeldin tuottava tyhjännauraminen, monesta aivan turhasta asiasta, nenäliinat kuluivat. Mukana on mm. legendaarinen jakso The Contest ja monia muita.

Loistava boksi ! Parhaimpiin lukeutuva tuotantokausi ellei parhain oman boksina AHHHHH... Arvosana 10-, miinus tulee hinnasta, joka on 49e.

Eli kokonaisuutena olen katsellut loistavia elokuvia, seuraavan on oltava siis huono.

[Ares]

Jim Carrey on taasen erinoimainen näyttelijä ja erittäin hauska, ja on saanut listoilleen monia hienoja kokemuselokuvia. Eikös tämä viimesin hitti, en nyt muista mikä (liian pitkä nimi) ollut ihan huippu pätkä, vaikka itse en sitä jaksanutkaan jostain syystä loppuun katsoa. IMO Carreyn parhaat ovat, Dumb and Dumber, Liar Liar, The Mask, The Cable Guy, Me, Myself and Irene, Bruce Almighty (tämä ei nyt niin erikoinen) ja hitto jos jokin unohtui. Muistoihin jää .. tai mistä sitä tietää.. luulisi hänenkin tekevän kauan elokuvia ja sinä aikana voi tulla uusia uskomattomia tähtiä.

Eternal Sunshine of the Spotless Mind, anyone? How's about Truman Show? Man on the Moon? Ensimmäinen noista on selvästi parempi kuin kaksi muuta, mutta luultavasti nuo ovat ne leffat, jotka jäävät elämään. Carrey on selvästi ottanut henk. koht. missiokseen helvetillisen rahan tekemisen lisäksi sen, että hän tekee laadukkaita elokuvia. Valinnat ovat ajoittain kusseet pahasti (Majestic), muuuutta sellaista se nyt vain on. Kuka olisi arvannut, että Darabont vetää Shawshank Redemptionin ja Green Milen jälkeen?

Carrey kuitenkin tosiaan yrittää tehdä itsestään uskottavaa näyttelijää. Eternal Sunshine of the Spotless Mindin tekeminen oli ehdottomasti tuon tavoitteen saavuttamiseksi oikea askel. Voimme myös olla melko varmoja, että Carrey teki sen alennushintaan, koska leffan budjetti oli pienempi kuin hänen tyypillinen asking price.

Sitten on Grinch... En ole tätä nähnyt, mutta joululeffoilla on paha taipumus palata vuodesta toiseen... jostain syystä. Jos tämä päätyy yhdeksi sellaiseksi, Carreyn nimi tulee elämään pitkään, vaikka hänen kasvonsa ehkä olisivatkin peitossa. Se saattaa myös parantaa hänen mahdollisuuksiaan tulla muistetuksi noin yleisemmin.

Komediat ovat hiukan kyseenalaisempia... jos ne jaksavat naurattaa, hyvä juttu Carreyn kannalta, mutta vaikea sanoa, että tuleeko niin tapahtumaan.

Kokonaisuudessaan: Eternal Sunshine of the Spotless Mind on poikkeuksellisen hyvä leffa, joka tullaan muistamaan pitkään. Sitä kautta myös Carreyn legenda tulee elämään. Se ei välttämättä vastaa tuon leffan lounteen takia Carreyn uran todellista luonnetta, mutta väittäisin kuitenkin, että hänellä on hyvät mahdollisuudet... Hänelläkin on vielä pitkä ura edessään, joten jos löytyy toisia vastaavia projekteja, hänestä voisi tulla uusi James Stewart.

[Ares]

Top 3 traileria:

3. Rope

Mies ja nainen istuvat puistonpenkillä. He ovat selvästi pari. He vaihtavat muutaman sanan, mies nousee lähteäkseen ja sanoo, tapaavansa naisen myöhemmin. Kertoja ilmoittaa, että he eivät tavanneet toisiaan enää koskaan.

Leffa alkaakin siitä, kun mies murhataan.

2.

"Kerran sukupolvessa tulee elokuva, joka muuttaa kaiken. Battleship Potemkin, Iivana Julma... Tämä ei ole yksi niistä elokuvista."

"Jos siis haluat upean taidekokemuksen, käy katsomassa Seitsemän samuraita. Jos kuitenkin haluat vain tappaa aikaa turhalla viihteellä, tule katsomaan Monty Python and the Holy Grail."

1.

"Jos käyt tänä kesänä elokuvissa vain kerran, käy katsomassa uusi Star Wars, mutta jos käyt toisenkin kerran, voisit antaa mahdollisuuden elokuvalle...

Austin Power: The Spy Who Shagged Me."

[PapaShango]

Moulin Rouge - DVD

Tulipas nyt tämäkin hieman tarkemmin katsottua kun kerta ostinkin kahden levyn-erikoispainoksen. Tarinahan on se, että Christian (Ewan McGregor ) on nuori kirjailia joka kirjoittaa rauhassa kotonaansa kunnes taivahalta tipahtaa muutamia näyttelijöitä. Sitäkautta hän saapuu Moulin Rouge-nimiseen paikkaan, jossa ei ikinä ole hiljaista. Hän ihastuu heti ensinäkemältä Satine nimiseen näyttelijättäreen (Nicole Kidman) ja siitä alkaa tarina kahdesta rakastavaisesta . Heidän välilleen kumminkin tulee ilkeä herttua joka ostaa rahallaansa koko paskan ja samalla myös Satinenkin.

Elokuva oli minun mielestä erittäin hyvin tehty.. sellaiseksi sekavaksi musikaaliksi. Kumpikin päätähti, Ewan ja Nicole omaavat ihan kohtuu hyvät lauluäänet ja kumpikin tietenkin osasi vieläpä laulaakin. Miljöö oli erittäin mielenkiintoinen ja sitäkin oli mukava näin sivusilmällä seurata. Puvut olivat onnistuneita jne.

Minun mielestäni tämä on yksi Nicolen parhaimpia elokuvia ja hän on kuin luotu tähän rooliin. Ewan oli myös aivan täydellinen pala kakkuun ja kaiken tämän loiston takia annan tälle elokuvalle 5/5 arvosanaksi. Ja kun ajatellaan sitten DVD:n loistoa, niin sille sama arvosana eli kerrassaan täydellinen pakkaus.

[Mahti Ankka]

Jos kuitenkin haluat vain tappaa aikaa turhalla viihteellä, tule katsomaan Monty Python and the Holy Grail."

Tuo elokuva on kyllä äärettömän tyhmä. Ne jutut ovat kyllä erittäin huonoja, mutta toisaalta sen takia se elokuva on niin hyvä. Todellinen laatuelokuva kyseessä...

[Ares]

Tuo elokuva on kyllä äärettömän tyhmä. Ne jutut ovat kyllä erittäin huonoja, mutta toisaalta sen takia se elokuva on niin hyvä. Todellinen laatuelokuva kyseessä...

No enpä tiedä, ovatko ne välttämättä niin "tyhmiä". Kyseessä on kuitenkin kuuden yliopistokoulutuksen saaneen koomikon ryhmä (joista vain yksi on koulutettu jenkkilässä). Toki suurimman osan ajasta ne ovat vain halpoja vitsejä, mutta esim. anarkosyndikalistinen kommuuni sisältää paljon yhteiskuntakritiikkiä. Eikä edes kovin peitellysti.

Sitten on Tom Hanks. Forrest Gump, Apollo 13 ja Green Mile ovat leffoja minun makuuni, mutta ei tässä miehessä kyllä ole ainesta legendaksi. Ei vain ole.

Tom Hanksistaon IMO ihan legendaksi saakka, jos vain saisi vielä muutaman hyvän roolisuorituksen alle. Entisiä mainittavia suorituksia ovat Green Mile, Forrest Gump, Cast Away jne. Hänen ainoa vaikeus on se, ettei hän ole paljonkaan esillä, eli julkisuudessa. Hänellä on jalat maanpinnalla eikä hänen tempauksista ole varmaankaan montakaan kertaan kuullut. (Minä en koskaan)

Cast Away? Apollo 13? Whateva...

Tom Hanks on omienkin sanojensa mukaan tehnyt vain kolme katsomisen arvoista leffaa: Forrest Gump, Green Mile ja Saving Private Ryan. Kaikki muu on aika lailla perussälää. No, eipä Toy Storyissakaan mitään valittamista ole, mutta niistä häntä ei ainakaan tulla muistamaan. Ensimmäinen Oscar-suorituskin on tainnut päästä unohtumaan.

Hanks on kyllä menestynyt näyttelijä ja ainakin ihan ok hommassaan (tosin, ei missään nimessä loistava tai edes erityisen hyvä). Hän on jotenkin näkymätön ja en olisi edes varmaan muistanut häntä, jos Henkka ei olisi maininnut. Niinpä hänestä ei varmaankaan tule koskaan legendaa. Hän on liian unohdettavissa. Häneltä tuntuu vain puuttuvan se todellinen tähtiaines.

Once Upon a Time in American 220 minuuttia pitkä versio on aivan erilainen kuin se joskus vuosia sitten näkemäni TV-versio...

Miksihän muuten tuntuu, että suunnilleen kaikki leffat, joita minulta löytyy, ovat jotenkin epästandardin pituisia?

Tämän viralliset pituudet IMDB mukaan:
Runtime: 139 min / 229 min (2003 restored director's cut) / Italy:238 min / Sweden:229 min / USA:227 min (extended version)

Tämä ei siis suoranaisesti vastaa yhtään noista 220 minuutillaan... kai tästä on sitten leikattu pois jotain todella kamalaa...

[Jack 'The Party' Ass]

Ares: Laitas jonkun moinen esittely pakkaus Bruce Williksestä.

[Lutkus]

Arse on aivan p**ka, turhaan jumaloitte.

[Ares]

Arse on aivan p**ka, turhaan jumaloitte.

Tuliko yllätyksenä?

Jos on ongelmia, vastaa niihin viesteihin... god damn it, luulisi, että sinulle ei tarvitse enää opettaa tätä.

Ares: Laitas jonkun moinen esittely pakkaus Bruce Williksestä.

Tarkoitus oli, kuten listasta näkyy... Joten otetaan hänet nyt sitten seuraavaksi.

Teistä tuskin kovin moni muistaa tai on edes tietoinen, mutta Bruce Willis kokeili 80-luvulla myös siipiään muusikkona. Pientä menestystäkin oli, mutta ei niin paljon, että ura näyttelijänä olisi sen takia jäänyt sivuun. Alkuvaiheen leffat olivat lähinnä kevyttä komediaa... Ensimmäinen toimintaroolikin (Die Hard) tipahti juuri sen takia, että hän oli koomikko. Ohjaajan mielestä McClanen rooli kaipasi hiukan huumoria, mutta käsikirjoittajista ei ollut sitä siihen lisäämään, joten se jäi sitten Brucen tehtäväksi.

Vaikea sanoa, mistä se johtui (h**vetin hyvä agentti?), mutta heti Die Hardissa, Willis määritteli näyttelijöiden palkkioskaalan uudestaan viiden miljoonan dollarin palkkiolla. Se ei ollut suurin koskaan maksettu palkkio (itse asiassa Stallone oli ehtinyt ylittää sen monta kertaa, mutta aina pisteillä), mutta se oli siihen mennessä suurin palkkio, jota ei oltu sidottu tulokseen.

Myöhemminkin Willis on ollut hyvin mukana nostamassa näyttelijöiden palkkioita... ei välttämättä hyvä asia... tosin.

Willisin ura on ollut sekava joukko blockbustereita, ylimitoitettuja draamoja ja klassikkoja siellä täällä. Mies on itse ilmoittanut, että ei enää tekisi väkivaltaisia toimintaleffoja (mikä Sin City sitten oli?) tai maailmanpelastusleffoja (laskekaahan, montako kertaa hän on pelastanut maailman), mutta luultavasti hän palailee sille alueelle vielä useita kertoja, kunhan se palkkasekki on sopiva... Lisäksi hän saa sellaisista rooleista näkyvyyttä, jota hän tarvitsee saadakseen haluamiaan rooleja.

Uskottavuutta hän kuitenkin onnistui hankkimaan parilla roolilla, jotka hän teki sitten hyvin halvalla (vihje leffantekijöille: jos se on draama ja harkitsette Willisiä, niin älkää maksako hänelle mitään, se ei näyttäisi koskaan toimivan). Pulp Fiction ja Twelve Monkeys takaavat kuolemattomuuden leffafanien parissa. Jos ei muuten, niin ainakin Tarantino ja Gilliam muistetaan, joten Willis tulee siinä samassa paketissa. Sixth Sense ja Die Hardit toimivat aika pitkälti muidenkin parissa.

Sanoisin, että Willisillä on todella hyvä mahdollisuus nousta jonkinlaiseksi legendaksi. Sin Citya en ole vielä nähnyt, mutta sitäkin on kehuttu. Willisin paras asset tässä on juuri se, että hänellä on sekä blockbustereita, että "uskottavia" leffoja. Ei pelkästään tuleva legenda, vaan ehkä sellainen jo nyt.

[Ares]

Nämä leffat ovat unohtuneet... joten muutamia...

21 Grams

Alejandro González Iñárritun kolmas leffa. Hän yrittää selvästikin toistaa Ritchien onnistumista Snatchin kanssa. Amores Perros oli mahtava, tämä yrittää hakea samaa, muuuutta ei aivan onnistu. Ensimmäinen näytös esittelee hahmot, mutta tekee sen hitaasti ja sekavasti. Leffan aikana löytyy kyllä sitten enemmän suuntaa, mutta loppujen lopuksi tuntuu siltä, että leffa on tehty tahallaan omituiseksi, jotta se näyttäisi taiteellisemmalta.

Siinä missä Amores Perrosin yhteydet hahmojen välillä oli tehty tyylikkäästi, tässä tapauksessa ne ovat väkinäisiä ja liioiteltuja.

Sivukommentti: Amores Perros on yksi loistavimmista leffan nimistä koskaan. En osaa espanjaa, mutta Amores viittaa rakkauteen ja Perros koiriin. Suomennosta nimelle ei ole, eikä se voisi koskaan tehdä oikeutta tuolle alkuperäiselle, mutta käännös englanniksi on Love is a Bitch. Leffassa nimen omaan koirat ovat kuitenkin olennaisessa osassa (lähinnä loistavana teemana tai motiivina, miten ne nyt tarkalleen määriteltiinkään) ja rakkaus niitä kohtaan.

21 Grams ei ole mikään huono leffa. Itse asiassa, jos en olisi nähnyt Amores Perrosta ensin, olisin varmaankin pitänyt sitä loistavana. Nyt se maistuu hiukan vanhan idean lämmittämiseltä. 8/10

Aguirre, Wrath of God

Werner Herzogin ohjaama ja Klaus Kinskin "tähdittämä" leffa, joka tehtiin käytännössä ilman rahaa... Mikä tuottaa usein yllättävän hyviä tuloksia. Herzog varasti kameran elokuvakoulustaan, jotta pystyi tekemään tämän leffan. Lisäksi, koska heillä ei ollut rahaa lavasteisiin, Herzog siirsi kuvaukset aidoille paikoille Etelä-Amerikan sademetsiin... Sekös innoitti leffaa mukavasti... Olot olivat niin vittumaiset, että Herzog usein vain kuvasi kuvausryhmän yhteenottoja ja käytti sitä leffassa. Kinski oli kai niin kyrpiintynyt jossain vaiheessa, että ilmoitti lähtevänsä kotiin. Herzog uhkasi tappaa tämän ja sitten perään itsensä, jos leffaa ei saatu vietyä loppuun.

Kinski väitti, että Herzog käytti asetta painostuksen apuna, mutta Herzog on kieltänyt sen.

Miehet tekivät tämän jälkeen yhdessä vielä 4 leffaa...

Aguirre sijoittuu 1500-luvun alkuun ja kertoo retkikunnasta, joka lähti etsimään El Doradoa Perusta. Asiat eivät luonnollisesti oikein mene suunnitelmien mukaan. Kyseessä on halvalla tehty seikkailuelokuva, joka ei ole tarkoitettu kenellekään, jolla on ongelmia onelinerettömien leffojen kanssa. Jos taas kiinnostaa leffa, jonka production levelit eivät ehkä ole aivan parhaat mahdolliset, mutta jossa on ideaa ja asennetta, tämä kannattaa ehkä katsoa. 8/10.

Straw Dogs

Päätin hankkia tämän ensisijaisesti sen takia, että Tarantino mainitsi tämän jossain leffana, joka kannattaisi katsoa. Toinen hyvä syy oli hintalappu (6,30).

Kaksi ensimmäistä näytöstä ovat uskomattoman tylsiä. Ehkä se raiskauskohtaus on ollut rankka vuonna -71, mutta enää se ei oikein toiminut. Kolmas näytös on sitten täyttä toimintaa, mutta visuaalisia efektejä ei kannata odottaa.

Ei toimi, historiallista mielenkiintoa tuosta ehkä löytyy, mutta en voi sen perusteella suositella kuin enintään harrastajille, enkä heidänkään prioriteetteihinsä kovin korkealle. 5/10.

Woyzeck

Toinen Herzog/Kinski-yhteistyö. Tämä perustuu vanhaan saksalaiseen tragediaan jostain 1800-luvun alkupuolelta. IMDBn mukaan näitä on tehty aika monta, eikä varmaan yksikään ole kovin onnistunut, ainakaan ratejen perusteella. Tämäkin on aika epäonnistunut. Jälleen, leffafanin kannalta tämä voisi olla ihan mielenkiintoinen, koska editointi on aika erikoinen (todella vähän leikkauksia koko leffan aikana).

5/10.

Ghost Dog: The Way of the Samurai

Ok, we get it. Jim Jarmusch on leffa- ja animaatiofani... Onko sitä pakko alleviivata koko leffan ajan? Rashomon viittaus oli tyylikäs, mutta kirjan jatkuva esittely tuhosi sen. Leffassa oli monta tyylikästä kohtausta ja ideaa. Kokonaisuuskin oli ihan hyvä. Jos vain nuo homaget oltaisiin saatu hiukan vähemmälle... Sellainen lisähuomio, että jos rap ei kiinnosta, kannattaa tämä jättää väliin... Muuten hyvä yhdistelmä ideaa ja viihdettä.

8/10.

Harvey

Vanhempi leffa, vuodelta 1950. Kyseessä näyttäisi olevan tarina mielisairaasta, mutta harmittomasta miehestä. Kaikki ei kuitenkaan ole niin kuin voisi olettaa. Halvalla tehtyä ja kevyttä magic realismia, jolla saadaan aikaan mukava, harmiton magic realism -filmi, jota James Stewart (pääosassa) piti yhtenä omista suosikeistaan.

Suositellaan jälleen leffafaneille, mutta myös kaikille, joita feelgoodleffat eivät häiritse (aika monia kun ne tuntuvat häiritsevän... outoa).

9/10

Kentucky Fried Movie

ZAZ-kolmikon ensimmäinen leffa vuodelta -77. Tavallaan ihan mielenkiintoinen. Tämän katsomisestakin tehtiin leffa ("Watching Kentucky Fried Movie", vuodelta 2004). Leffa on kokoelma sketsejä, joista monet ovat heikkoja, eivätkä kovin hauskoja. Osa toimii, mutta ne ovat vähemmistö. Leffalla on pituutta vain 75 minuuttia, mutta silti moni osa siitä tuntuu venytetyltä. Tyyli on aika lailla sama kuin Amazon Women on the Moonissa, jonka työnimi olikin Kentucky Fried Sequel, myöhempi oli kuitenkin selvästi onnistuneempi. Tämä ei myöskään ole lähellekään Airplanen, Hot Shotsien tai Naked Gunien tasolla.

6/10.

[PapaShango]

The Others

Elokuva, jonka lähtökohdat ovat seuraavanlaiset. Nainen asuu yksin kahden lapsensa kanssa kunnes hän saa vihdoin palkkaamansa palvelijat. Saarella oleva kartano on jokseenkin kummallinen, sillä välillä kuuluu aina outoja ääniä ja perheen tyttö puhuu vähän väliä sekavia. Perheen isä on lähtenyt sotaan, eikä häntä ole kuulunut takaisin. Mitä talossa tapahtuu ja kun se selviää mitä oikein tulee tapahtumaan. Erittäin mielenkiintoinen elokuva joka tosin käsittelee samoja asioita mitä monissa muissakin 'kummitusjutuissa' käsitellään. Loppu onkin sitten ehkäpä parhain/yllättävin mitä olen pitkiin aikoihin nähnyt.

9/10 - Olisi ehdoton kymppi, mutta ekalla kerralla tämä elokuva valitettavasti kuluu puhki kun sen loppuratkaisun on nähnyt.

[Henkka]

Katsoin tuossa hemmetin hyvän leffan, Primal Fear nimeltään. Jos et halua tietää juonta, älä lue edemmäs. Mutta hieno leffa, kannattaa katsoa.

Richard Gere (ei, tässä leffassa ei ole Julia Robertsia) näyttelee vaikutusvaltaista juristia, joka ottaa hoitaakseen mahdottomalta tuntuvan tehtävän. Hän puolustaa ujoa kuoropoika Aaronia, jota syytetään arvovaltaisen piispan raa'asta murhasta. Leffan edetessä juristille paljastuu, että Aaronilla saattaisi olla pitkällisen hyväksikäytön seurauksena syntynyt sivupersoona, väkivaltainen Roy, joka olisikin tehnyt murhan. Royn olemassaolo paljastuu oikeussalissa, kun syyttäjä kiduttaa Aaronia karmeilla faktoilla, kunnes Aaron murtuu, ja Roy tulee esiin hyökäten syyttäjän kimppuun.

Leffa sinänsä ei ole mikään erikoinen, mutta loppu on yksi maailmankaikkeuden upeimmista. Nimittäin, kun Geren esittämä juristi vierailee syytteistä vapautetun Aaronin luona vankilassa, Aaron mainitsee ohimennen pienen faktan Royn hyökkäyksestä, vaikka oli aiemmin kertonut, ettei muista mitään kun Roy puskee esiin. Gere tajuaa, että koko Roy oli vain nerokkaasti keksitty juoni. Loppukommentit ovat mainiot:

"So there never was a Roy?"

"There never was an Aaron, counselor"

Selittäkää joku Ringin juoni.

[Ares]

Sin City on nyt sitten nähty...

Pitää pilata Deven ilo heti alkuun ilmoittamalla, että kyseessä on ison budjetin taideleffa. Budjettia näytti olevan 45,5 miljoonaa (IMDBn mukaan). Se tarkoittaa todennäköisesti sitä, että näyttelijät ovat hoitaneet roolinsa tavallista pienemmillä palkkioilla. Leffa on kuitenkin täynnä nimekkäitä näyttelijöitä.

Mikä siitä tekee taideleffan? Se, että siinä käytetään efektejä saavuttamaan tietty vaikutelma, jolla ei haeta lainkaan realismia. Näyttäisi pahasti siltä, että koko leffa on kuvattu blue screenin tai green screenin edessä, mikä on varmasti auttanut säästämään, koska mitään locationeja tai set dressingejä ei tarvita (jälkimmäistä toki vähän...).

Valituksen aiheet: Miksi tarinoita ei esitetty kronologisesti? Tarinat esitettiin samassa järjestyksessä, missä ne on julkaistu, mutta tässä olisi ollut mahdollisuus paikata kronologiaa. Miksi Bobin roolia piti kasvattaa? Ilmeisesti Madsen aiotaan tuoda jatko-osaan, mutta jos Bob sotketaan siihen kuvioon, mihin luulen, se ei mitenkään paranna tarinaa. Enemmänkin vain yksi elementti vesittyy. Miksi sarjakuvia piti seurata niin orjallisesti (tuota edellä mainittua yksityiskohtaa lukuunottamatta)? Tiesin kaiken jo kauan ennen kuin se näytettiin ja tiedän paljon enemmän tarinoista kuin te luuserit, jotka vain käytte katsomassa leffat. Tarinat on kuulemma kuvattu kokonaisuudessaan, joten siinä on poikkeuksellinen Director's Cut, jota odotan...

Saattaa olla, että monille tuo Film Noir ^2 ei oikein toimi. Itse näen siinä taustalla olevan huumorin ja siksi se toimii. Tosin, Marv ja Hartigan eivät olleet (kirjaimellisesti) elämää suurempia olentoja leffassa, kuten sarjakuvissa, joissa he olivat ihmisvuoria, mutta se on rajoite, jonka kanssa leffantekijän pitää elää. Ihmisen kasvattaminen on kuitenkin varmasti kallista. Jotenkin oli vain (väärällä tavalla) huvittavaa, että Bob on isompi kuin Hartigan, kun Bobin pitäisi olla pieni lihapulla ja Hartiganin kaksimetrinen jätti... Noh, sellaista se on. Bruce Willis on elämää suurempi, joten kai se paikkaa tilannetta. Harmi vain, että Madsen on King of Cool, joten Willisin status ei auta siinä vertailussa juurikaan.

Huomasitteko muuten, että leffassa ei ollut lainkaan käsikirjoittajaa, vain Stories by Frank Miller tai jotain sinne päin. Mitähän Director's Guild on sanonut kahdesta ohjaajasta? Se on yleensä iso no-no, vrt. Coenien leffat.

Kaikkiaan varsin tyylikäs leffa, mutta olisin tosiaan selvinnyt ilman sarjakuvien suoraa toistoa. Pakkohan tuo on kai DVDllä kuitenkin hankkia ja jatko-osakin varmaan tulee katsastettua...

9/10

Sitten feelgoodosastolle... In America

Parinkymmenen minuutin jälkeen huomasin, että olin jo täysillä mukana perheen elämässä. Isä tosin oli paikoin täysi idiootti... Alkuperäinen oli IMDBn mukaan R-rated jenkkilässä... Tästä versiosta onkin kadonnut nelisen minuuttia. Mitähän v**tua siinä neljässä minuutissa on ollut? Tämä on kuitenkin perhekeskeinen kevyt leffa, jossa on toki huumereferenssejä, mutta niitä ei näytetä ja narkkaritkin esitetään pääosin melko mukavina ihmisinä. PG-13 on ehkä ihan hyvä raja...

Tyttäret ovat loistavia... Varsinkin Ariel. Ilmeisesti he ovat siskoksia tosielämässäkin. Heidän tekemisiään seuraa ihan mielellään ja he ovat huomattavasti sympaattisempia kuin heidän vanhempansa, jotka ovat aika pitkälti sivuhenkilöitä, vaikka kameran edessä paljon heiluvatkin.

IRCissä oli puhetta Dana Carveysta tässä pari päivää sitten... Siitä tuli mieleen, että "Well, isn't that special?"... Aika moni asia tapahtui hiukan liian näppärästi leffan lopussa... Jotain rajaa... Tosin, leffa oli muutenkin tehty niin, että loppuratkaisu oli nähtävissä jo hyvin kaukaa. Siihen vain vihjailtiin hiukan liikaa...

Spoiler: näytä

WTF? Lapsen hankkimisen sairaalakulut olivat yli 30 tuhatta dollaria... Eipä kannata jenkkliässä, ainakaan Manhattanilla.

9/10

[Ares]

Eilen ei tullut staraa, joten yritän muistaa sen ... nyt.

Päivän uhri: Harrison Ford.

En muuten pidä yhteen rooliin leimautumista mitenkään hyvänä asiana, en todellakaan...'Alertin leffafanit (pl. Ares, Wesnt ja muut nörtit), sanooko nimi Mark Hamill teille mitään? Eikö? Heh, sitä arvelinkin. Sama vaiva on myös Indiana...Erm, Harrison Fordilla. 95% hänestä on Indiana Jonesta. Ne 5% onkin sitten Han Soloa. Myös James Bondit ovat nollanollaseiskoja lopun ikäänsä.

Hamill? Yeah, hän kärsii tuosta, eikä pääse siitä koskaan eroon... Jopa hänen pienehkö roolinsa Jay and Silent Bobissa oli osin parodiaa Star Warseista... Ei lupaa hyvää...

Sitten meillä on Harrison Ford...

Aikoinaan Harrisonilla oli 6 leffaa maailman 20 menestyneimmän leffan listalla (jossa ei oltu otettu huomioon inlfaatiota, tosin). Jo se tekee hänestä legendan.

Nykyisin tilanne on noiden kuuden suhteen seuraavanlainen (ensimmäisessä luvussa on otettu mahdollisimman hyvin inflaatio huomioon, vaikka se onkin pidemmän päälle mahdotonta, toisessa ei):
Star Wars 2/2 (eli siis toiseksi menestynein leffa sekä inflaatio huomioon ottaen, että ilman inflaatiota, ensimmäisessä häviää Gone With the Windille, toisessa Titanicille)
Empire Strikes Back 12/14
Return of the Jedi 14/18
Raiders of the Lost Ark 16/38
Temple of Doom 79/79
Last Crusade 89/--- (ei mahtunut top 100-listalle).

Noiden lisäksi ainakin The Fugitive on jälkimmäisellä listalla sijalla 70 ja Air Force One samalla listalla sijalla 92.

Okei, hänellä on siis käytännössä kaksi megablockbusterroolia (hieno sana, käyttäkää huomenna ainakin kerran livenä), jotka useimmat ihmiset näkevät jossain vaiheessa elämäänsä. Lisäksi on tuo Fugitive ja läjä muita räiskintäleffoja ja joitain draamoja siellä seassa.

Paatuneille leffafaneillekin löytyy yksi leffa: Blade Runner. Tuon lisäksi pienempi osa Apocalypse Now'ssa ja Conversationissa eivät ole mitenkään pahitteeksi... Jostain syystä jotkut intoilevat myös Franticista, josta en itse ole koskaan pitänyt.

Hänellä on myös floppeja vyön alla, melkoinen kasa, jos tarkkoja ollaan...

Lisäksi hänellä on vielä yksi potentiaalinen asset: Jack Ryan. Montako niitä leffoja on tehty? Ainakin neljä tulee mieleen... Tällä hetkellä uusien tekemisestä ei ole kai suunnitelmia (koska Affleck tappaisi idean kuin idean), joten en tiedä mikä status tulee olemaan tulevaisuudessa. Jos Ryanista kuitenkin vielä tulee jotain joskus, se nostaa myös Fordin osakkeita. Jokainen leffoista on tehnyt ainakin rahaa, joten se ainakin auttaa jatkoa, vaikka Sum of All Fears ei ehkä kovin hyvä ollutkaan (en ole itse nähnyt, mutta näin olen kuullut väitettävän...).

Eipä sillä, että hän sitä tarvitsisi... Näyttelijänä hän ei ole legenda, mutta puhtaana tähtenä aivan varmasti.


Sitten pieni juttu jälleen Star Warsista...

Katselin tänään ensimmäisen leffan kommentein varustettuna... jos vaikka Lucasilla olisi ollut jotain sanottavaa puolustuksekseen... Hei, saa sitä toivoa... Lähinnä hän vain nolasi itsensä siinä... Ilmeisesti hänen mielikuvansa leffasta on aivan erilainen kuin katsojien, eikä hän käsitä sitä itse lainkaan. Pari kohtaa, jotka jäivät mieleen:

• "R2-D2 ja C-3PO ovat POV-hahmot", mutta kuka tahansa näkee, että se ei pidä lainkaan paikkaansa, joitain alun pätkiä lukuunottamatta. Hän vielä kehtasi kusta Kurosawan haudalle väittämällä, että hän kopioi tekniikkaa. h****tti, Kurosawa osasi ainakin tehdä sen oikein.
• "Darth Vader esitetään avuttomana"... aijaa... avuttomat miehet tosiaan melkein tappavat toisen miehen ajatuksella... tai miekkailevat... tai lentävät hävittäjillä... God damn it.
• "Kenobin ja Darth Vaderin taistelu kertoo heidän vanhasta iästään ja heikentyneistä taidoistaan"... Yeah, whateva... Minusta se näytti aika taitavalta miekkailulta. Lucasilla on ehkä ollut tässä vaiheessa jo päässään ne mielipuoliset taistelukohtaukset ykkösestä ja kakkosesta, mutta ei sitä voinut kukaan muu tietää. Niinpä tuokin vaikutelma on vain hänen omansa. Lisäksi epäilen vahvasti, että hän valehteli tässä kohtaa, koska sellaiset taistelut olivat 90-luvulla jo hyvin tavallisia, joten Lucasinkin oli pakko päästä samalle tasolle.. noh mikäs siinä, historia on voittajien kirjoittama, mutta one word: Yoda.
• "Kenobi ei kuole, vaan löytää mahdollisuuden tulla yhdeksi Voiman kanssa." Gimme a fucking break. Miksi se piti tehdä kesken taistelun? Jos niin kävi, niin miksi Vader ei huomannut sitä? Miksi katsojien olisi pitänyt tajuta se? Minä tulkitsin hänet myöhemmin vain aaveeksi (tai hallusinaatioksi). Luultavasti kaikki muutkin.

Lucas teki itsestään täyttä pässiä koko kommenttiraidan ajan... Vielä parempi oli kuitenkin Carrie Fisher, jonka mielestä Lucas on jonkinlainen nero, koska hän osaa kuvitella erikoisia olentoja, paikkoja ja sellaista... h****tti... Arvioiden mukaan jenkkilässä oli joskus 80-luvulla 4 miljoonaa roolipelaajaa. Niistä hyvin suuri osa varmasti toimi jossain vaiheessa pelinjohtajana ja oman kokemukseni mukaan melkein jokainen pelinjohtaja kykenee samaan. Aika moni kykenee parempaankin. Fisherin kannattaisi ehkä lukea hiukan enemmän...

Sekä Lucas, että Fisher kehtasi vielä väittää, että kyseessä on sci-fi-leffa... ei h****tti... näiden pitäisi kuitenkin olla ammatti-ihmisiä... Lucas tosin tajusi, että kyseessä on fantasiaa, mutta sotki siihen koko ajan sen sci-fin.

... mutta koko paskasta nousi yksi hyvä asia:

Wedge.

Niille, jotka eivät ole olleet leffoja katsoessaan kovin tarkkaavaisia, Wedge on ainut pilotti, joka selviää kummankin Death Starin tuhosta. Ainakin nimetyistä piloteista, jos tarkkoja ollaan, mutta nytpä ei olla.

Mikä Wedgessä nyt sitten on hyvää? Noh, tavallaan ei mikään, koska hän ei varsinaisesti ollut ensimmäinen lajiaan, mutta ensimmäinen tunnettu kuitenkin ja se mahdollisti vastaavien hahmojen luomisen. Wedge on antanut epävirallisesti nimensä tietylle hahmotyypille fiktiossa. Wedget ovat aina sivuhahmoja, he eivät kehity lainkaan mihinkään suuntaan ja jos katsoja ei ole tarkkaavainen, koko hahmo saattaa jäädä huomaamatta olennaisena tekijänä. Wedget ovat kuitenkin päteviä, rohkeita ja protagonistit (tai antagonistit) voivat aina luottaa heihin.

Leffoissa harvemmin nähdään tällaisia hahmoja, koska heidän esittelemisensä vaatii enemmän aikaa kuin yhden elokuvan. Heitä voi kuitenkin nähdä TVssä... ainakin silloin kun viimeksi sitä katsoin aktiivisesti. Law & Orderissa on Dr. Emil Skoda (J.K. Simmonsin esittämänä), C.S.I.ssä näitä hahmoja on vaikka kuinka... ja niin edelleen. Wedgen ansiosta heilläkin on nykyisin jonkinlaista uskottavuutta.

[Worst Technical Wrestler]

"It seems I left the Phone off the Hook..."



Aika review'ata erään Hollywoodin lahjakkaimman ja hauskimman naisnäyttelijän, tänä vuonna 50 vuotta täyttävän Whoopi Goldbergin elokuva. Kyseessä on hänen uransa alkuajalta oleva The Telephone (1988), jolle Maltin antaa tylysti BOMB ja VideoHound *woof*.

Elokuvan käsikirjoituksen on tehnyt Terry Southern, joka on skriptannut myös klassikkokomedian Dr. Strangelove sekä Saturday Night Livea. Ohjaajana toimi veteraaninäyttelijä Rip Torn, jonka ilmeisesti ainoa ohjaustyö tämä filmi on.

Whoopi esittää neuroottista stage-näyttelijä Vashti Blueta, joka sulkeutuu pikku asuntoonsa tekemään pilasoittoja. Elokuvassa esiintyy hänen lisäkseen säännöllisesti vain suloinen lemmikkipöllö, jolle Whoopi myös säännöllisesti juttelee, pöllön killittäessä häntä suurilla silmillään.

Whoopilla on mahtavat puhelinlaskut, joista hän ei ole välittänyt huolehtia. Puhelinyhtiö onkin muistuttanut häntä maksuista monta kertaa. Mutta silti elokuvassa Whoopi enimmäkseen puhuu puhelimessa, muun muassa ystävänsä Jenniferin kanssa ja valittelee, kuinka kaipaa entistä miesystäväänsä Larrya. Myös videovuokraamo saa kuulla kunniansa, kun se on kehdannut vuokrata Whoopille Christmas in Julyn version, josta kelkkakohtaus on leikattu pois. Huonon palvelun vuoksi Whoopi soittaa myös poliisille, joka myös saa tuta Whoopin sanan säilän.

Puolivälissä Whoopin tuottaja Rodney (Elliott Gould) saapuu vierailulle illan pokansa Honey Boxen (Amy Wright) kanssa. Whoopin näyttäessä Rodneylle esiintymisnauhaansa, Rodney pitää sitä kammottavana mutta Honey nauraa itsensä tärviölle. Rodney lähettää Honeyn pois ja haukkuu Whoopin mutta siitä tämä vain innostuu ja esittää Rodneylle oman versionsa Seitsemän hunnun tanssista - Seitsemän pierun tanssin! (tämä nainen on siis ihan seko). Sen enempää emme tuottajasta kuule.

Ajoittain Whoopi tekee myös seinänaapurinsa hulluksi esittämällä stage-numeroitaan pöllölleen ja soittamalla Bob Marleyta täysillä. Mutta aina hän palaa puhelimen ääreen ja jopa vessaan se on pakko ottaa mukaan.

Ilmeisesti Whoopi ei ole huolehtinut myöskään sähkölaskusta, sillä äkisti hänen kämppänsä pimentyy. Hän ahdistuu ja soittaa paniikkipuhelun Jenniferille. Sytytettyään kynttilät hän kuulee jonkun olevan ovella (loppu spoilertageissa).

Spoiler: näytä

Ovella on puhelinyhtiön mies (John Heard). Hän tulee takavarikoimaan puhelimen maksamattomien laskujen vuoksi. Hän ei käsitä, miksi Whoopi menee paniikkiin: puhelinlinja on ollut suljettuna jo kaksi kuukautta! Whoopi on puhunut itsekseen koko ajan. Hätäinen Whoopi inttää, että puhelin on hänen henkireikänsä maailmaan, hänen on pakko pitää se. Puhelinmies huutaa että puhelinlinja on mykkä ja Whoopi iskee hänet kuoliaaksi. Tapon jälkeen hän jälleen soittaa - mykällä - puhelimellaan ja pyytää keskusta yhdistämään poliisille, sillä hän on ollut "bad girl"!

Ei tässä elokuvassa juonta suuresti ole mutta Whoopi Goldberg kantaa sen ihan viihdyttävään puolitoistatuntiseen. Esitys on mielenkiintoinen kokemus yhden naisen elokuvana ja Whoopin esityksen naurattivat ihan aidosti. Aito pöllö tuo sekin ihmeellisen ja huvittavan lisävärityksen filmiin.

Kuten siis arvelinkin, Maltin ja VideoHound saivat pitkän nenän. Whoopin sekoilu on riemastuttavaa esitystä ja lopussa traagista ja vähän pelottavaakin. Aidontuntuinen tarina siitä, mitä mökkihöperyys voi aiheuttaa ja ehkä tämän nähtyään jossain määrin ymmärtää myös puhelinhäiriköiden ajatusmaailmaa.

Erityisesti Whoopi Goldbergin työtä arvostavien kannattaa katsoa tämä. Ei missään nimessä saa pelästyä leffan huonoa mainetta. Itse en koskaan usko elokuvien huhuttuun huonouteen ennen kuin itse näen - ja lähes aina leffat ovat mainettaan parempia. Niin Myös The Telephone. Ei tämä ehkä suurelle yleisölle sovellu mutta teille, jotka muistatte Chaplinin sanat: "Elämä kaukokuvassa on koomista, elämä lähikuvassa on traagista", tällä elokuvalla on annettavana ajattelemisen aihetta.

Mitenköhän tämä filmi toteutettaisiin kännykkäaikana?

[Facha]

On tässä lähiaikoina tullut käytyä teatterissa kahteen otteeseen, katsomassa Sin City sekä Batman Begins. Myös kaverin luona katsottiin Batman - Paluu.

Aloitetaan vahvemmasta elikkä Sin Citystä.

"Tämä tarina (Sin City) karkasi käsistäni.
Suunnittelin sen alunperin 48-sivuiseksi,
mutta innostuin tästä enemmän kuin koskaan
(lopulta 200-sivuinen). Se on kokonaan
Marvin syytä. Se iso korsto alkoi komennella
minua ympäriinsä."

- Frank Miller

Heh, Marv olikin ehdottomasti paras "äijä" tässä elokuvassa, jota Mickey Rourke esittää pirullisen hyvin. Muttei Bruce Willisin tulkitsema Hartigan kauas jäänyt. Elokuva tempasi minut mukaani täydellisesti, vaikka Joensuun Aallottaren (luojan kiitos, että Tapio valmistuu kohta parempana kuin ennen) penkit ovatkin hemmetin epämukavat niin ei se perseenpuutuminen tällä kertaa haitannut, sillä ei sitä ehtinyt miettimään kun elokuva oli niin hemmetin hyvä. Olipa upeaa jälkeä Robert Rodriguez ja Frank Miller saanut aikaan, sekä Tarantinonkin kädenjälkea saatiin ihailla (tosin en tiedä minkä kohtauksen hän on ohjannut, ehkäpä imdb tai joku muu sivusto sen kertoo).

Elokuva on kuvattu kokonaan vihreää taustaa vasten ja Sin Cityn kaupunkikuva on luotu digitaalisesti myöhemmin taustalle ja hienoa jälkeä on tullut. Elokuva on puheitten mukaan on aivan suoraan sarjakuvista ilman mitään erillisiä käsikirjoituksia. Prkl, kun alkoi kiinostamaan nuo sarjakuvat taidanpa käydä katselemassa Suomalaisesta kirjakaupasta jos löytyisi ne kolme ensimmäistä osaa johon elokuva perustuu. Kuulun siis niihin luusereihin jotka ei tietänyt mitään näistä hienoista tarinoista ennen elokuvan näkemistä..

Katsokaa, tuskin tulette pettymään.

*****/*****

Ps. Waretettuna ei tämä elokuva olisi tuntunut varmasti samanlaiselta kokemukselta, joten elokuvan warettaneille haistatan paskan, olisi kannattanut raahata perseensä sinne teatteriin sillä tämä elokuva on nähtävä ensimmäisen kerran kunnon ruudulta.

Batman Begins,

oli toki hyvä, mutta Sin Cityn jälkeen tämä elokuva nyt ei oikein tuntunut miltään. Se on hienoa, että elokuva esittää Brucen inhimillisempänä kuin Burtonin kyhäelmät ja Schumaherin sonnat. Brucen pelot ja Batman hahmon syntyminen on esitetty hienosti (elokuvahan kertoo aivan alusta Batman hahmon syntymisen, eikä liity mitenkään Burtonin mestariteoksiin tai Schumaherin paskaläjiin).

Itseään etsivää Brucea Christian Bale tulkitsee ihan mukavasti. Gary Oldman tekee hyvän roolityön Jim Gordonina (ainoana Gotham Cityn poliisina, joka ei ole lahjottu vaan pitää Batmanin puolia) sekä Cillian Murphy tohtori Cranena eikä pidä unohtaa Liam Neesonia. Eikä muissakaan roolisuorituksissa pahemmin valittamista ole, vaikkei Holmesin esittämä eukko mitenkään säväytä, niin ei hän kuitenkaan aivan huono ole.

Elokuvasta löytyy myös vähän synkempää meininkiä, mikä tietenkin kuuluu Batmaneihin. Minua miellyttää, että Schumaherin roskaläjien jälkeen on onnistuttu tekemään kiehtova Batman, hän sanelee säännöt ja tarpeen tullen on myös se kova kaveri, joka antaa varkaille turpaan. Juonikin toimii ihan hyvin, joten mikäs siinä.

En kadu, että raahauduin teatteriin ja sitä paitsi, onhan elokuva aivan erillaista katsoa pimeässä, mukavan kokoisessa salissa isolta ruudulta kuin omassa huoneessa 21 tuumaiselta telkkarin ruudulta.

****/*****

Tänään myös katsoin kaverin luona (viimeinkin) sen Batman - Paluun, joka oli kuin olikin odotusten arvoinen. Batman on melkeinpä sivuosassa, sillä loistavan Danny DeViton Pingviini ja Pfefferin esittämä Kissanainen varastaa shown. Christopher Walken on myös tapansa mukaan hyvä.

Roolisuoritukset on kokonaisuudessaan loistavia, mutta ehdottomasti lempihenkilökseni nousee pirullinen pers'reikä Pingviini, jota Danny DeVito esittää loistavasti. Tosin Jokeria ei Pingviinikään pysty ohittamaan.. Hienot musiikit taustalla, Burtonin omalaatuinen ohjaus sekä hyvät roolisuoritukset takaa hienon elokuvaelämyksen. Burtonin Batmaneitä ei kuitenkaan aivan helposti voi ruveta vertaamaan tuohon uudempaan Batmaniin, sillä niin erillaisia elokuvia ne ovat tyyliltään.

Minkälainenhan roskaläjä tästäkin olisi tullut, jos Burton ei olisi ohjannut tätä (tosin en väitä, etteikö kukaan muu mestari kuin Burton olisi saanut tästä hyvää leffaa).

****+/*****

En kyllä pahemmin noista juonista ruvennut kertomaan, mutta mitäpä tuosta.

[Ares]

"It seems I left the Phone off the Hook..."

Kommentoitakoon tuota... Olen nähnyt tuon joskus miljoona vuotta sitten. Idea on hyvä, toteutus... jää täysin vajaaksi. Tuossa olisi ollut ainesta lyhytelokuvaksi, mutta täysimittaisena se jää hyvin tylsäksi.

Maltin ja Video Hound eivät ole ainoat, jotka ovat tuota leffaa vihanneet... Kun nyt tuon leffan mainitsit, piti katsella sen tietoja IMDBstä... User rating 2.9. Whoopi Goldbergin parhaimmillaankin keskinkertaisen uran kolmanneksi huonoin leffa (ja se on jo todella huonosti). Lisäksi, Whoopi itse yritti haastaa ohjaajan ja tuottajat, jotta leffaa ei julkaistaisi...

IMDB paljastaa kyllä kaiken... Katselin tässä Harveyn uudestan (kelatkaa jonkin verran taaksepäin, kommentoin leffaa siellä)... Osa kamerakulmista tuntui hyvin oudoilta... IMDB paljastaa, että se tehtiin Stewartin ehdotuksesta siten, että "Harvey" mahtuu aina kuvaan. Harvey on näkymätön jättiläisjänis, joka on vain Stewartin mielikuvituksessa.

Spoiler: näytä

... mutta kuitenkin niin paljon enemmän... Triviassa oli myös mielenkiintoinen idea leffan katsomiseksi toisenlaisesta näkökulmasta: Harvey on pooka ja vanhoissa pookalegendoissa on aina vain yksi todellinen henkilö ja muut henkilöt ovat eräänlaisia pookan persoonallisuuden jatkeita. Kuka on siis tämän leffan normaali henkilö?

Sin Citysta sen verran, että se ei perustu kolmeen ensimmäiseen tarinaan, vaan kakkonen on jätetty välistä, toistaiseksi ainakin. Lisäksi ennen kolmosta ilmestyi joitain lyhyitä tarinoita, mielenkiintoisimpana Silent Night, joka on aitoa Milleriä... yksinkertainen, karu ja vaikuttava.

Enpä nyt muista, mistä se alun lyhyt pätkä on peräisin, mutta todennäköisesti Sex & Violencelta tai Babe Wore Rediltä.

Sitten asiaan...

Otin tuohon listalleni pari ihmistä tuohon listalleni mahdollisista legendoista ihan vain koska halusin ottaa heidät mukaan vertailuun, vaikka heillä ei olekaan, ainakaan tällä hetkellä, mitään mahdollisuuksia.

1. Edward Norton

Heppu, josta ei voi tulla legendaa, koska hän ei näytä siltä. Nykyaikana ei ole liikaa tilaa tavallisille ihmisille ja sitä Norton lähinnä on... ulkonäöltään. Siitä huolimatta, hän on onnistunut hankkimaan muutaman todella hyvän roolin, lähinnä American History Xssä ja Fight Clubissa. Joitain muitakin näkyviä on, mutta eipä loppujen lopuksi kovin montaa.

Kevin Spacey

Kevin Spacey on samaa maata, mutta hänellä on enemmän muistettavia rooleja... Seven, American Beauty ja Usual Suspects. Myös L.A. Confidential on hyvä, mutta onko se niin tunnettu kuin nuo kolme muuta? Enpä tiedä, itselleni se on ainakin jäänyt hiukan sivummalle... Anyway, hänellä on jotain mahdollisuuksia...

Bruce Campbell

Enpä listannut häntä tuonne aiemmin, mutta pitihän hänet mainita. Hän edustaa tässä kaikkia unohdettuja (ainakin pian) B-tähtiä, kuten Eric Roberts, Clint Howard ja whatnot. Bruce Campbellilla on monia ominaisuuksia, jotka olisivat voineet tehdä hänestä ison tähden... kokoa, ulkonäköä, jotain taitojakin on, kiinnostusta alaan ja niin edelleen... sitä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut...

Michael Madsen

Otin hänet listalle lähinnä sen takia, että pidän hänestä näyttelijänä. Todella hyviä rooleja on vähän, koska paremmissa leffoissa hän on ollut lähinnä sivuosissa (Sin City ja Kill Billit) tai ne eivät ole aivan isoimpia leffoja (Reservoir Dogs). Onhan hänellä kunnon katalogi muita leffoja, mutta kunnon tähteys on aina jäänyt. Kuten Campbellillakin, hänellä olisi kaikki edellytykset...

Hän tulee kuitenkin aina olemaan the King of Cool. Sillä alueella KUKAAN ei pärjää Michael Madsenille.

"That woman deserves her revenge... and we deserve to die."

[PapaShango]

Fantastic Four

Joo, tarkoitus oli tämäkin tänne arvostella. Lähtökohdat olivat siis Doomin näkeminen, ehkäpä senkin takia että on saanut hyvän maineen pahiksena sarjakuvissa (joita harvoin luen) ja muutenkin se kiehtoo olemuksellaan. Ensimmäinen tunti vierähtää odotellessa toimintaa.. vitsit eivät naurata, korkeintaan liekin egoisuus pistää hymyilyttämään. Kun se toiminta vihdoin alkaa.. saakin huomata että p****le, elokuvahan loppuu ihan kohta. Doom.. plz, ei ollut yhtään sellainen kuin voisi kuvitella ja joo, eipä tästä sen enempää täyttä paskaa..

1/5

.. Nyt katselen tuon Keisarikunta-elokuvan, täytyypi mainita että alku on ainakin todella surkea.

[Hyrkanos]

Nyt on taas ruvennu kiinnostaan leffojen kattelu. Viime aikoina oon sivistäny itteeni mm. Maxium Overdrivellä, Meet The Fockersilla, Luthrilla ja ... olikohan muuta..

No näitten yksittäisten leffojen lisäks on tullu katottua Jackie Chanin leffoja sieltä huippukaudelta 70 ja 80 luvun vaihteesta. Ehkä parhaita elokuvia mitä oon koskaan nähny. Elokuvien viehätys perustuu monen asian summaan, mutta yksi mielestäni tärkeä on se, että mitään hirveän vakavaa juonta ei ole. Tietenkin sivujuoneja on ryöstyä ja murhaa, mutta muuten melko harmitonta menoa. Kuitenkin juuri niistä aineksista on saatu hyviä leffoja, kuten vaikka Drunken Master. Myös Bruce Leen leffoja on tullu kattua, mutta Chan vetää pitemmän korren, vaikka sinällään miehiä/elokuvia on paha suoraan verrata toisiinsa.

Leen leffojen veto perustuu lähes pelkästään Leen ympärille +vastustajan olevaan taitajaan. Oma ehdoton suosikkini Bruce Leen vastustajista on tietenkin Colt Amerikasta eli Chuck Norris. Voin muuten suositella Fist on Furya melkein kaikille. ihan klassikko leffa. Kuten myös Big Boss, josta paperimiehet olisi voinu ottaa mallia (sekä osittain myös ne työnantajat )

[Ares]

Tuli katsottua Romeron kolme ensimmäistä zombieleffaa. Niitä yritetään mainostaa trilogiana, mutta vaikea pitää sitä sellaisena, koska viimeinen osa ei selvästikään ole loppu. Tämä on outoa, koska oli kuitenkin selvää, että kyseessä piti olla trilogia, joten sen olisi pitänyt päättyä.

Kuten Lutkus ja/tai WTW joskus tämän ketjun alkupuoliskolla kommentoivat, on hauskaa katsella maskeerauksen kehittymistä leffasta toiseen. Nuo kolmehan on tosiaan tehty eri vuosikymmenillä (1968, 1978 ja 1985).

Ensimmäistä leffaa (Night of the Living Dead) pidetään jonkinlaisena kauhuklassikkona ja sitä se varmasti onkin. Ideaa on ainakin kopioitu lukemattomia kertoja, tavalla tai toisella. Melkein katatoninen zombien kanssa yhteenottoon päätynyt nainen tuo mukavasti tunnelmaa, samoin perheenisä, joka yrittää suojella perhettään, mutta ei selvästikään ole kovin luotettava. Loppuratkaisu on vähintään erikoinen, mutta hyvällä tavalla. Hollywoodissa sitä ei oltaisi siedetty.

Kakkonen (Dawn of the Dead) on myös jonkinlainen klassikko. Tosin, se pilaa onnistuneesti koko trilogian idean. Kourallinen ihmisiä on loukussa ostoskeskuksen yläkerrassa ja onnistuu sieltä käsin tekemään elämästään todella mukavaa, siitä huolimatta, että heidän allaan on lukemattomia zombeja. He voisivat lähteä koska hyvänsä, mutta päättävät, että eivät tee niin, vaan jäävät mieluummin sinne, missä olivat. Jep, heitä pelotti todella paljon... Lisäksi he juoksentelevat monta kertaa zombieiden seassa, samoin kuin hyökkäävä jengi. Tuntuu, että zombiet ovat vain täytettä, kun niiden pitäisi olla leffan varsinainen teema. Seuraavaan osaan päätyminen tuntuu jo jotenkin epäloogiselta, jos niiden kiusaaminen on niin helppoa.

Leffa on monissa kohdin lähinnä huonolla tavalla koominen. Osin ehkä sen takia, että se jouduttiin kai leikkaamaan eri tavoin jenkkilän ja Euroopan markkinoita varten. En ole nähnyt kuin tämän ohjaajan version, joten en osaa sanoa, että toimiiko joku toinen versioista paremmin (niitä on monta). Olen kuitenkin kuullut, että Dario Argenton leikkaama versio olisi parempi. Sekin on tuossa setissä, joten kai se pitää katsastaa joku päivä. Siinä on 22 minuuttia vähemmän materiaalia, mutta sisältää kuulemma gorea reilusti enemmän.

Kolmas leffa on jo sitten hyvin pitkälti koominen. Aivan kuin se olisi jonkinlainen looginen tie genren leffoille (vrt. Evil Deadit). Tosin, en tiedä, onko sillä haettu komiikkaa, mutta sitä se on... Tarinaa ei oikein ollut... Kai sitä oli tarkoitus olla, mutta jos se siellä jossain oli, se oli aika heikko. Sankaritar ei jaksanut lainkaan kerätä mielenkiintoa, hän oli vain lähinnä rasittava. Lentäjät olivat ihan ok hahmoja, samoin kuin Bub aivan lopussa. Muuten ei mitenkään hyvä leffa.

Huomasin katsellessani, että tuossa trilogiassa oli lukemattomia soundbyteja, jotka on samplattu... jonnekin. En vain osaa yhdistää, että minne. Joku oli napattu johonkin Pythoneiden leffaan, pari oli yhdistetty kappaleeksi jossain ("Hello, is there anybody there?"), mutta ei vain muistu juuri nyt mieleen, että mikä kappale se oli... Pitänee käydä läpi levyjäni... Olisikohan ollut Gorillazia... (EDIT: Gorillaz - M1 A1)

Tyypillinen sarja leffoja, seuraava on aina edellistä heikompi.

[Lutkus]

Arse ei liene zombiepätkien ystävä noin yleisesti, vaan päätti vain sivistyttää itseään?

Notld on tänä päivänäkin yllättävän tehokas ja hyvä elokuva, metrilakubudjetilla tehty genrensä uranuurtaja. Tietty aika on järsinyt kaikkea kuvassa näkyvää aikalailla, mutta siitäkin huolimatta jotkut kohtaukset ovat mukavan järeitä. Harvoin meinaan tulee vastaan mustavalkoista (ja halpaa) kauhuleffaa, joka todella onnistuu säikyttämään jollain tasolla. Siitä loppuratkaisusta, loistava ja pirullisen hauska. Mikäs se pahin uhka olikaan?

Kakkososa on meikäläisen kirjoissa se kaikista toimivin. Romerollahan oli se juttu näissä leffoissa kuvata ihmisten käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa ja osotella sormella milloin mihinkin, jotkut voivat tosin nähdä tämän pelkkänä kohkauksena. Jokainen leffa muodostaa oman mielenkiintoisen näkemyksensä aikakautensa yhteiskunnasta ja sen ongelmista, ja vaikka sen kritiikin mainostaminen tuntuu olevan muotia näiden leffojen kohdalla (vaikea tuosta muutenkin on niinkään innostua, kun ei ole itse elänyt 30 vuotta sitten), itse pienenä splatter-fanaatikkona saan parhaimmat kiksit siitä sopivan synkästä huumorista ja hyvästä roiskinnasta. Ei näitä vakavalla naamalla ole tehty, vaikka draamapuoltakin viritellään onnistuneesti.

Päätöosa omastakin mielestä se heikoin, joskin Romeron itsensä mielestä se paras. Romerollehan luvattiin päätösosaan suht mehevä budjetti (ei voi muistaa tarkkaa summaa) edellisosien menestyksen perusteella, mutta ainoastaan sillä ehdolla että leffassa ei mässäillä gorella liikaa ja niin edelleen. Heppu ei suostunut -> budjetti puolitettiin. Kivikkoinen se tie oli muutenkin, tässä vaiheessa mm. Italian halpismaakarit Lucio Fulci etunenässä olivat jo tuoneet omia mättöjään esille. Loppuunkaluttu aihe, puolitettu budjetti joka mahdollisesti sekoitti Romeron pasmat tai jotain. Ihan jees lopetus silti, tarpeeksi kolkko ja maailmanlopun fiilistä henkivä. Niin vain helposti kiusattavista pää kainalossa ympäriinsä matelevista talipäistä koitui uhka.

Yhtä sillisalaattia koko trilogia, siltikin niin herkullista sekoitusta. Ja mikä parasta, zombiet liikkuvat ainoalla oikealla tavalla. Paranee aina jokaisella katselukerralla

Arse: Argenton leikkaus on verisempi, Romeron täyspitkä enemmänkin tarinaansa nojaavampi. Luulisi että valinta on helppo tehdä.

Kourallinen ihmisiä on loukussa ostoskeskuksen yläkerrassa ja onnistuu sieltä käsin tekemään elämästään todella mukavaa, siitä huolimatta, että heidän allaan on lukemattomia zombeja. He voisivat lähteä koska hyvänsä, mutta päättävät, että eivät tee niin, vaan jäävät mieluummin sinne, missä olivat. Jep, heitä pelotti todella paljon... Lisäksi he juoksentelevat monta kertaa zombieiden seassa, samoin kuin hyökkäävä jengi. Tuntuu, että zombiet ovat vain täytettä, kun niiden pitäisi olla leffan varsinainen teema. Seuraavaan osaan päätyminen tuntuu jo jotenkin epäloogiselta, jos niiden kiusaaminen on niin helppoa.

Onko se elämä loppujen lopuksi nyt niin mukavaa? Näennäisesti ehkä, takaraivossa silti kolkuttaa hätäpäissä tehty epätoivoinen ratkaisu linnottautua johonkin missä voidaan olla jokseenkin turvassa ulkona vallitsevalta kaaokselta. He eivät tiedä miten asiat on muualla, saati ovatko ne edes paremmin siellä jossain. On vaikea lähteä pois jostain, missä asiat siten mallillaan, että sapuskaa ja tilaa riittää häiriötekijöistä huolimatta. Pelkoa varmasti riittäisi tuollaisessa tilanteessa sen verran, että helpompaan ratkaisuun olisi helppo turvautua. Oliko päätös paras, siitä voi olla montaa mieltä.

En aivan tajua, miten tämä osa pilaa trilogian idean. Pikkubudjetin leffasta tässäkin on kyse, eikä hirveän laajasti aihetta pystytäkään käsittelemään. On mielestäni hyvä ratkaisu kuvata tuhoa pienten ihmisryhmien näkökulmista, sieltähän se pohjimmainen syy kaikkeen nimenomaan löytyykin. Zombiet toimivat vain hyvinä välikappaleina, tarkoituksellisesti valittuina avustajina. Vaikka katsoisikin vain pelkän splättäyksen toivossa.

[Ares]

[quote="Butt-Kiss"}]Arse ei liene zombiepätkien ystävä noin yleisesti, vaan päätti vain sivistyttää itseään?[/quote]

Slummailuahan se oli tästä norsunluutornistani.

He eivät tiedä miten asiat on muualla, saati ovatko ne edes paremmin siellä jossain. On vaikea lähteä pois jostain, missä asiat siten mallillaan, että sapuskaa ja tilaa riittää häiriötekijöistä huolimatta.

Tuo vain kuulostaa siltä, että leffaan yritetään puoliväkisin lukea paljon enemmän kuin mitä se oikeastaan on. Totta kai tilanne on ahdistava alkuun, se on hyvin klaustrofobinen ja siinä vaiheessa tunnelma on vielä kohdallaan.

Spoiler: näytä

Sitten kun pojat lähtevät shoppailemaan, he tekevät sen lähinnä virne kasvoillaan... Okei, jälkeen päin perässä tuleva pilotti jää melkein yhden kynsiin, mutta hän selviää siitä ja naureskelee pian muiden kanssa sille kuinka näppärästi he huijasivat zombeja. Siinä sivussa he juoksevat monta kertaa zombieiden läpi, jotka eivät voi heille yhtään mitään, koska ovat niin hitaita ja kömpelöitä... Missä on kauhu?

Vielä myöhemmin he lahtaavat joukottain zombeja ja pitävät jälkikäteen siivoustalkoot. Sekään ei oikein palvele elokuvaa, jos tarkoitus on yrittää esittää tilanteen vaarallisuutta.

Loppujen lopuksi he roikkuvat siellä kuukausia... Okei, he selviävät tilanteesta niinkin pitkään, koska ovat kohtalaisen ovelia, mutta aivan liian helppoa se kuitenkin on. Hehän raahaavat mm. sängyn piilopaikkaansa ilman ongelmia. Elämä on heidän kannaltaa loppujen lopuksi todella mukavaa. Jos verrataan oloihin esim. missä tahansa sotaleffassa, ne ovat lähinnä ylelliset.

Loppukin on lähinnä hämärä... Miehen itsensä osoittelu aseella oli aika turha yritys herättää ... jotain yleisössä. Se, että hän ei ampunutkaan itseään, ei millään tavalla palvellut elokuvaa. Se oli vain turhaa leikittelyä.

Yksi ongelma on leffan pituus... jälleen kerran. 2 tuntia, 20 minuuttia. Niin kauan on vaikea pitää tuollaisen leffan vaatimaa jännittynyttä tunnelmaa yllä. Romerokin onnistuu lähinnä vain pitämään sitä alkuvaiheessa, mutta se katoaa sitten aika nopeasti.

Onhan se ihan ok leffa, mutta sen pitäminen klassikkona tuntuu liioitellulta. Se häviää ykköselle kyllä törkeästi. Tuosta aamunkoitosta tuntuu myös puuttuvan yön hahmot... Yössä talossa on joukko ihmisiä, jotka suhtautuvat asiaan hyvin eri tavoin ja suuri osa kauhua on hyvin psykologista. Mainitsin jo sen katatonisen naisen ja perheenisän, mutta muitakin hahmoja käytetään hyvin. Aamunkoitossa se on hyvin yksiulotteista ja hahmot käyttäytyvät kuin stereotyypit.

Spoiler: näytä

Lapsella yritetään jälleen pelata tunteilla samaan tapaan kuin lopun itsemurhakohtauksella, mutta ei se oikein onnistu.

Yö on täynnä oivaltavia otoksia, tai sanotaan näin tällä foorumilla spotteja, aamunkoitossa ei tunnu oikein olevan niitäkään. Yön aseman klassikkona myönnän koska vain, en aamunkoiton (vaikka IMDb olisikin rankannut sen korkeammalle kuin yön).

EDIT:

Spoiler: näytä

Unohtui... Siis, jos ne zombiet olisivat olleet sellaisia leluja, kuin leffassa esitetään, niin tilanne ei olisi koskaan päässyt niin pahaksi, vaan ne oltaisiin eliminoitu helposti jo kauan, kauan sitten.