1993
3. kesäkuuta 1993

Andre The Giant (1946-1993)

WWE Hall of Fame (silloinen WWF Hall of Fame) sai alkunsa maailman suurikokoisimman vapaapainilegendan kuolemasta. Kunnioittaakseen juuri edesmenneen jättiläisen muistoa WWE teki Andre The Giantista Hall of Famen ensimmäisen jäsenen. Painijan suuresta koosta huolimatta itse nimitys suoritettiin pienimuotoisesti, WWF Superstars -ohjelmassa esitetyn videopaketin välityksellä.

» Lue painijaesittely





1994
9. kesäkuuta 1994
Baltimore, Maryland

Arnold Skaaland

Arnold Skaaland tunnettiin parhaiten legendaaristen Bruno Sammartinon ja Bob Backlundin managerina. Painijana Skaaland saavutti WWE United States Tag Team -mestaruuden yhdessä Spiros Arionin kanssa vuonna 1967.







Bobo Brazil (1924-1998)

Bobo Brazilia tituleerataan usein ensimmäiseksi menestyneeksi afrikkalais-amerikkalaiseksi vapaapainijaksi. Brazilin aikoihin tummaihoiset painijat ottelivat pääosin keskenään, mutta suuren suosion pakottamana promoottorit asettivat Brazilin monia valkoihoisia suuruuksia vastaan. Brazil haastoikin WWE-mestari Bruno Sammartinon tuohon aikaan harvinaisessa face vs. face -kohtaamisessa. Hänestä tuli myös kaikkien aikojen ensimmäinen afrikkalais-amerikkalainen NWA Heavyweight -mestari.



"Nature Boy" Buddy Rogers (1921-1992)

Buddy Rogers komistaa WWE:n mestaruushistoriaa kaikkien aikojen ensimmäisenä WWE Heavyweight -mestarina. WWE:ssä mestaruuksia ei United States Tag Team -vyötä lukuunottamatta tullut enempää, mutta NWA:n alaisuudessa olevia titteleitä Rogers keräsi sitäkin ahkerammin. Rogersin kuuluisimpiin vastustajiin kuului mm. Ric Flair, joka lempinimen lisäksi vei esikuvaltaan myös lopetusliikkeen, Figure-Four Leglockin.




Chief Jay Strongbow (s. 1928)

Taidokkaasta singles-urastaan huolimatta Strongbow saavutti suurimman menestyksensä tag team -painijana. Hän voitti WWE:n Tag Team -mestaruuden neljästi ja piti hallussaan useita NWA:n joukkuemestaruuksia. Mahtavan sotatanssin ja kaikuvien Tomahawk-iskujen avulla Strongbow sai yleisön aina puolelleen. Luunkovasta intiaanisoturista tulikin yksi 1960- ja 70-lukujen suosituimmista painijoista.




"Classy" Freddie Blassie (1918-2003)

Freddie Blassie oli kaikkien heel-hahmojen esikuva. Buuausten ja nimittelyjen sijaan villiintyneet katsojat tervehtivät tätä kehien konnaa tappouhkauksin, puukotuksin ja jopa happosuihkuin. Painiuransa jälkeen Blassie keskittyi managerointiin, johtaen mm. Iron Sheikin tämän ainoaan WWE-mestaruuteen.






Gorilla Monsoon (1937-1999)

Gorilla Monsoon vaikutti vapaapainin saralla niin kameroiden edessä kuin kulissien takanakin. Monsoon menestyi painijana, selostajana, TV-toimitusjohtajana ja agenttina. Hänen 40 vuotta kestänyt taipaleensa WWE:n alaisuudessa on edelleenkin rikkomaton ennätys, ja Monsoon jääkin ehdottomasti historian kirjoihin yhtenä vapaapainin todellisista suuruuksista.





James Dudley (1921-2004)

James Dudley sai paikkansa WWE Hall of Famessa kunnianosoituksena pitkästä ja ansioituneesta urasta McMahon-perheen parissa. Dudley aloitti suhteensa painimaailman kuningasperheeseen jo Jess McMahonin johtamassa Capitol Wrestling Corporationissa, nykyisen WWE:n esiyhtiössä. Kovan työpanoksen ansiosta Vince McMahon Sr. määräsi hänet myös ensimmäisenä afrikkalais-amerikkalaisena suuren yhdysvaltalaisareenan johtoon.





1995
24. kesäkuuta 1995
Philadelphia, Pennsylvania

Antonino Rocca (1928-1977)

Vapaapainimaailma ei ollut kohdannut koskaan Antonino Roccan kaltaista urheilijaa. Rocca ei voittanut maailmanmestaruuksia, mutta lennokkailla ja ennennäkemättömän akrobaattisilla otteluillaan hän veti Madison Square Gardenin täyteen ällistyneitä katsojia. Rocca oli ehdottomasti aikansa suurimpia tähtiä, jonka suosio vain kasvoi vapaapainin levitessä yhä laajemmalle television välityksellä.





"Big Cat" Ernie Ladd (s. 1938)

Amerikkalaisesta jalkapallosta vapaapainin pariin siirtynyt Ernie Ladd oli yksi ensimmäisiä tummaihoisia heel-hahmoja. Pinteeseen joutuessaan Ladd saattoi vedota vuosikausia peukaloaan vaivanneeseen "jalkapallovammaan", joka esti häntä ottamasta selkeitä tappioita tililleen. Kahdentoista WWE-vuotensa aikana Ladd haastoi useita mestareita Bruno Sammartinosta Bob Backlundiin, mutta ei onnistunut koskaan saavuttamaan suurinta titteliä vyötärölleen.



George "The Animal" Steele (s. 1937)

Tämä vihreäkielinen kummajainen onnistui keräämään vapaapainikansan huomion voittamatta yhtäkään WWE-mestaruutta. Karvaista villimiestä ei pidätellyt mikään, eivät edes hänen monet managerinsa. Suutaan "The Animal" käytti vain puremiseen, kohteena milloin vastustaja, milloin kulmapehmusteet. Ainutlaatuisella tyylillään Steele jätti lähtemättömän jäljen WWE:n ja koko lajin historiaan.




Ivan Putski (s. 1941)

"The Polish Power" Ivan Putski toimi esikuvana vapaapainin nykyisille voimanpesille. Vaikka Putski olikin useimpia painijoita päätä lyhyempi, lihasvoimassa hänelle ei löytynyt vertaista. Tästä huolimatta monet koettelivat voimiaan häntä vastaan, joutuen lähes poikkeuksetta pettymään. Uhkaavan ulkokuoren alta löytyi kuitenkin suuri sydän, ja fanien mieliin hän jäikin yhtenä vapaapainin mukavimmista supertähdistä.




The Fabulous Moolah (s. 1923)

Ensimmäisenä naisena WWE Hall of Fameen lisätty Moolah pitää hallussaan kahta huomionarvoista ennätystä. WWE-historian mukaan hänen kautensa naisten mestarina on 28 vuodellaan pidempi kuin mikään muu mestaruuskausi yhdessäkään urheilulajissa. Moolahin viimeinen mestaruusvoitto vuonna 1999 teki hänestä myös kaikkien aikojen vanhimman mestarin koko lajin historiassa. Onkin täysin oikeutettua kutsua Moolahia naispainin ehdottomaksi valtiattareksi.



The Grand Wizard (1929-1983)

Wizardin saattoi tunnistaa riemukkaasta takista, aurinkolaseista ja värikkäästä turbaanista. Hän manageroi useita menestyneitä painijoita, kuten Stan Stasiakia, Greg Valentinea ja Sgt. Slaughteria. Suurimman meriittinsä managerina Wizard saavutti vuonna 1977, kun hän johti suojattinsa Superstar Billy Grahamin WWE-mestaruuteen voittolla Bruno Sammartinosta.





Pedro Morales (s. 1942)

Puerto Ricosta kotoisin oleva Morales on ensimmäinen painija, joka on voittanut kaikki kolme WWE:n suurinta mestaruutta, käsittäen Heavyweight, Intercontinental ja World Tag Team -mestaruudet (ns. Triple Crown). Menestyksestään ja lähes kolmen vuoden pituisesta mestaruuskaudestaan huolimatta Morales jää usein unohduksiin muiden suuruuksien varjoon. Tämä ei kuitenkaan vie pois sitä tosiseikkaa, että hän oli esimerkillinen ja ansaitseva mestari.






1996
16. marraskuuta 1996
New York City, New York

"Baron" Mikel Scicluna

Maltalaisen Sciclunan hartioita koristi sininen viitta, joka kuvasti hänen kuninkaallisia sukujuuriaan. Kehässä Sciclunan arvokkuudesta ei ollut tietoakaan, kun hän kukisti vastustajiaan kolikkorullansa avustuksella aina kun tuomarin katse vältti. Suurimmat saavutuksensa Scicluna sai tag team -painijana, mutta ajoittain hän haastoi myös WWE-mestareita koviin kamppailuihin.





"Captain" Lou Albano (s. 1933)

Vaikka Albano olikin parhaimmillaan managerina, ei tämä entinen kehäkettu jättänyt käyttämättä tilaisuutta avustaa suojattejaan fyysisimmissäkään koitoksissa. Kaikkiaan 16 painijaa Tag Team -mestaruuteen johtanut Albano oli ainutlaatuinen näky harmaine partoineen ja kumilenkein lävistettyine kasvoineen.






Jimmy Snuka (s. 1943)

"Superfly" Jimmy Snuka on ollut esimerkkinä nykypäivien robvandameille, reymysterioille ja jeffhardyille. Innovatiivisesta painityylistään tunnettu Snuka oli aikansa suosituin supertähti. Hänen kuuluisin hetkensä nähtiin vuonna 1983 Madison Square Gardenin Steel Cage -ottelussa pitkäaikaista vihollista Don Muracoa vastaan. Snuka hävisi kamppailun, mutta hänen hurja Superfly Splash -loikkansa teräshäkin huipulta sai aikaan lähtemättömän vaikutuksen koko lajin tulevaisuuteen.



Johnny Rodz

Johnny Rodz ei kerännyt painijana kovin suurta menestystä, mutta sitäkin paremmin hänet muistetaan rajattomasta energiasta, pelottomuudesta ja intohimosta lajia kohtaan. Hänen ainutlaatuinen tyylinsä takasi katsojille viihdyttävän ottelun ja toikin miehelle lempinimen "Unpredictable". Rodz toimi myös ansioituneena kouluttajana, auttaen alkuun monia nykypäivän tähtiä kuten Tommy Dreamerin, Tazzin sekä Dudley-kaksikon.




Killer Kowalski (s. 1926)

Kaksimetrinen kovanaama Kowalski aiheutti kauhistusta kaikkialla minne vain astui. 30-vuotisen painiuransa aikana Kowalski ehti otella yli 6 000 painiottelua. WWE:ssä hän saavutti vain pari Tag Team -mestaruutta, mutta muuten miehen tililtä löytyy kaikkiaan lähes neljäkymmentä titteliä. Painiuransa jälkeen Kowalski jakoi kovia oppejaan kuuluisassa vapaapainikoulussaan, jonka tuotoksia ovat mm. Triple H, Big John Studd sekä A-Train.




Pat Patterson (s. 1941)

Ennen vuonna 1979 alkanutta WWE-uraansa Patterson oli jo menestyksekäs painija kymmenillä mestaruuksillaan ja parinkymmenen vuoden kokemuksellaan. Suuren yleisön tietoon hän nousi kuitenkin kaikkien aikojen ensimmäisenä WWE Intercontinental -mestarina, voittamalla Rio de Janeirossa pidetyn mestaruusturnauksen (jonka olemassaolosta ei edelleenkään ole varmuutta). Pitkän aktiiviuransa jälkeen Patterson siirtyi selostuspöydän taakse sekä täysipäiväiseksi road agentiksi.



Valiant Brothers

Valiantin veljekset Jimmy ja Johnny muodostivat yhden 1970-luvun mahtavimmista tag teameista, voittaen joukkuemestaruuksia niin WWE:ssä kuin sen ulkopuolellakin. Joukkueuransa jälkeen miehet ajautuivat erilleen, Jimmyn päästäessä valloilleen uuden "Boogie Woogie Man" -olemuksensa ja Johnnyn siirtyessä tulevien Tag Team -mestareiden manageriksi.





Vincent J. McMahon (1914-1984)

Nykyisen WWE:n päämiehen isä Vincent J. McMahon sai oppinsa omalta isältään Jess McMahonilta. Vince jatkoi isänsä viitoittamaa tietä ja johti silloisen Capitol Wrestling Corporationin eroon NWA:sta, luoden World Wide Wrestling Federationin ja sitä kautta pohjan nykyiselle WWE:lle. Myöhemmin hän myi yhtiönsä eteenpäin pojalleen Vincent K. McMahonille, joka jatkaa McMahon-suvun voittokulkua maailman johtavan vapaapainipromootion kärjessä.






2004
16. maaliskuuta 2004
New York City, New York

Big John Studd (1948-1995)
Big John Studd oli 1980-luvun suuria nimiä. 165-kiloisen jätin tähtihetkiin lukeutuvat mm. ensimmäisen WrestleManian Body Slam Challenge Andre The Giantia vastaan sekä vuoden 1989 Royal Rumble -voitto. Vuonna 1995 Studd hävisi pitkäaikaisen kamppailunsa vaikeaa sairautta vastaan ja menehtyi syöpään valitettavan nuorena.






Bobby "The Brain" Heenan (s. 1944)

Legendaarista Bobby "The Brain" Heenania tituleerataan usein kaikkien aikojen mahtavimmaksi manageriksi. Eikä suotta, sillä hänen manageroitujen listaltaan löytyy joukko historian menestyksekkäimpiä painijoita. Ric Flair, Andre The Giant, Harley Race, Curt Hennig, Rick Rude ja Paul Orndorff ovat vain muutamia nimiä, jotka ovat saaneet oppeja tältä mestarikäskyttäjältä. Upean manageriuran lisäksi Heenan oli myös erinomainen kommentaattori, muodostaen korvaamattoman selostustiimin yhdessä Gorilla Monsoonin kanssa.


Don Muraco (s. 1949)

Pitkäaikainen Intercontinental-mestari Don Muraco oli 1980-luvun vihatuimpia heelejä. Hänen klassisia kamppailujaan Pedro Moralesia, Bob Backlundia ja Jimmy Snukaa vastaan arvostetaan edelleenkin suuresti. Muraco muistetaan myös kaikkien aikojen ensimmäisen King of the Ring -turnauksen voittajana.






Greg Valentine (s. 1951)

Greg "The Hammer" Valentine tunnettiin äärimmäisen kovana ja kestävänä painijana. Hän saavutti laajaa menestystä eri puolilla Yhdysvaltoja ja muodosti NWA-aikanaan häikäisevän joukkueen toisen valkotukkaisen suuruuden, Ric Flairin, tiimitoverina. Oli kyse sitten WrestleManian mestaruusottelusta tai viikottaisesta kamppailusta WCW Nitrossa, Valentine takasi vihollisilleen aina luunkovan vastuksen. Valentinen neljälle vuosikymmenelle ulottunut ura hakeekin vertaistaan koko lajin historiassa.



Harley Race (s. 1943)

Kahdeksalla NWA World Heavyweight -mestaruudellaan Harley Race lukeutuu vapaapainin legendaarisimpien mestareiden joukkoon. Mestaruuskausillaan hän jätti taakseen suuren joukon muita sankareita, kuten Dory Funk Jr.:n, Giant Baban, Terry Funkin, Dusty Rhodesin ja Ric Flairin. Pitkän NWA-uran jälkeen Race astui vihdoin myös WWE:hen ja tuli tunnetuksi mm. kuninkaallisena King of the Ring -voittajana.




Jesse Ventura (s. 1951)

Jesse "The Body" Ventura tunnetaan värikkäänä persoonana niin painipiireissä kuin niiden ulkopuolellakin. Hän on tehnyt uraa mm. painijana, TV-kommentaattorina, sotilaana, näyttelijänä ja kuvernöörinä. WWE:ssä hänet muistetaan parhaiten selostuspöydän takaa Vince McMahonin ja Gorilla Monsoonin selostajaparina. Painikehien jälkeen Ventura siirtyi kokopäiväisesti politiikkaan ja näyttääkin jääneen sille tielleen.




Junkyard Dog (1953-1998)

Sylvester Ritter vaihtoi kypärän ja olkatoppaukset painitrikoisiin ja teki onnistuneen hyppäyksen jalkapalloilijasta menestyksekkääksi vapaapainijaksi. Suuresta koostaan huolimatta erityisen nopea ja kestävä JYD keräsi huimaa kansansuosiota häviten hurrauksissa ainoastaan kuolemattomalle Hulk Hoganille. Junkyard Dog ei koskaan saavuttanut suurinta mestaruutta, mutta sinnitteli pitkään kärkihaastajana mestareiden maanvaivana.




Sgt. Slaughter (s. 1948)

Yhdet vapaapainin tunnistettavimmista kasvoista omaava Sgt. Slaughter nousi kuuluisuuteen vuonna 1984, kun hän puolusti ansiokkaasti isänmaansa kunniaa vihattua Iron Sheikiä vastaan. Slaughter keräsi useita alueellisia mestaruuksia ja ylsi jopa WWE-mestaruuteen päihittämällä Ultimate Warriorin vuoden 1991 Royal Rumblessa. Painiuransa ehtoopuolella Slaughter siirtyi WWE:n road agentiksi, ja jatkaa tällä tiellä vielä nykypäivänäkin.




"Superstar" Billy Graham (s. 1943)

"Superstar" Billy Grahamin vaikutus vapaapainin historiassa on yksi näkyvimmistä tapauksista. Hän oli ensimmäisiä painijoita, joka keräsi suosiota ennemmin ulkomuodollaan kuin painitaidoillaan. Värikkäät vaatteet, värjätyt sulkaboat ja lihaksikas ulkomuoto toimivat vahvana vaikuttimena tulevien supertähtien, kuten Jesse Venturan, Scott Steinerin ja erityisesti Hulk Hoganin esiintymiseen ja olemukseen. Graham oli todellinen oman aikansa väripilkku ja esimerkki tulevaisuuden supertähdestä.



Tito Santana (s. 1953)

Santana pysyi lajinsa huipulla aina 1970-luvun lopulta 1990-luvun alkuun saakka. Hulk Hoganin ohella hän on ainut painija, joka on osallistunut yhdeksään ensimmäiseen WrestleManiaan. Hänen tilillään on kaksi Intercontinental-mestaruutta, kaksi Tag Team -mestaruutta, King of the Ring -voitto sekä ainoana henkilönä esiintyminen kuudessa ensimmäisessä Royal Rumble -tapahtumassa. Tito Santana koki WWE:n historian aina sen alkutaipaleista "New Generation" -aikakauteen asti.



Pete Rose (s. 1941)
WWE Hall of Famen "julkkisosasto" sai alkunsa baseball-legenda Pete Rosen lisäyksellä. Rose vieraili aikanaan kolmessa WrestleManiassa (14-16), päätyen yleensä Kanen karmaisevaan käsittelyyn. Rosen ja WWE:n pitkään jatkunut yhteistyö ja lämpimät välit johtivat lopulta tähän kovaakin keskustelua herättäneeseen kunnianosoitukseen.








2005
2. huhtikuuta 2005
Los Angeles, California

"Cowboy" Bob Orton (s. 1950)

Kuuluisan vapaapainisuvun keskimmäinen jäsen, "Cowboy" Bob Orton Jr., siirtyi alueellisista promootioista WWE:hen vuonna 1984. Orton liittoutui Roddy Piperin kanssa ja viihtyi hänen kulmassaan kahdessa ensimmäisessä WrestleManiassa. Hänen tunnusmerkikseen muodostui vuosikausia kestänyt "käsivamma", jonka vaatimalla kipsillä hän teloi vastustajiaan minkä kerkesi.





Hulk Hogan (s. 1953)

Hulk Hogan on kiistämättä WWE:n kaikkien aikojen kuuluisin supertähti. Hulmuavat hiukset, kahdenkymmenenneljän tuuman "pytonit" ja fysiikan lakeja uhmaavat viikset tunnistetaan ympäri maailmaa myös vapaapainia seuraamattomien keskuudessa. Kaksitoista maailmanmestaruutta, lähes neljä vuotta kestänyt mestaruuskausi ja lukuisat klassikoiksi määriteltävät ottelut keräävät kriittisimmänkin katselijan kunnioituksen. Vapaapainin parissa ilmiöitä tulee ja menee, mutta Hulkamania ei kuole koskaan.



Jimmy Hart (s. 1943)

"The Mouth of the South" Jimmy Hart ohjasti monia mestareita aina Hulk Hoganista ja Bret Hartista Ric Flairiin ja Greg Valentineen. Hänet tunnettiin suuresta megafonista, jonka avulla hän huuteli ohjeita kehässä kamppaileville suojateilleen. Ei ollut harvinaista, että tuota samaa megafonia käytettiin aseena tukalien tilanteiden purkamiseen ja voittojen saavuttamiseen. Tämä menestyksekäs manageri oli myös ahkera muusikko, ja hän komeileekin monen suositun sisääntulokappaleen tekijämiehenä.



Paul Orndorff (s. 1949)

Paul Orndorff muistetaan parhaiten ensimmäisen WrestleManian pääottelusta, jossa hän yhdessä Roddy Piperin kanssa otteli Hulk Hogania ja Mr. T:tä vastaan. WrestleMania-kohokohdan lisäksi "Mr. Wonderful" oli osallisena kuuluisassa juonikuvioissa Hulk Hogania vastaan, joka huipentui Saturday Night's Main Eventissä pidettyyn ikimuistoiseen Steel Cage -otteluun. Uransa loppupuolella Orndorff menestyi myös WCW:ssä ja toimi kouluttajana monia supertähtiä tuottaneessa WCW Power Plantissa.



Nikolai Volkoff (s. 1947)

Tämä ilkeä venäläinen painuu historiaan yhtenä vapaapainin vihatuimmista miehistä. Erityisen paljon ärsyynnystä herätti hänen tapansa vaatia yleisöä seisaalleen kunnioittamaan Neuvostoliiton kansallislaulua. Volkoff liittoutui usein muiden amerikkalaisvastaisten pahisten puolelle, muodostaen joukkueita mm. The Iron Sheikin ja Boris Zhukovin kanssa.





"Rowdy" Roddy Piper (s. 1954)

Roddy Piper kuuluu epäilemättä WWE:n värikkäimpien persoonallisuuksien joukkoon. Klassisten Hulk Hogan -kamppailujensa lisäksi Piper on tuottanut monia unohtumattomia hetkiä Piper's Pit -haastattelusegmenttinsä kautta. Kuuluisin näistä oli "Superfly" Jimmy Snukan haastattelu, jossa Piper kolautti Snukaa kookospähkinällä päähän. Tapaus johti pitkään ja tuottoisaan juonikuvioon, joka puhuttaa faneja vielä nykypäivänäkin.



The Iron Sheik (s. 1943)

Entisenä amatööripainijana The Iron Sheik takasi kovan vastuksen 1980-luvun mestareille. Vuonna 1983 Sheik peittosi Bob Backlundin Madison Square Gardenin kiistellyssä ottelussa ja voitti uransa ainoan maailmanmestaruuden. Kovin kauaa eivät mestaruusjuhlat kuitenkaan kestäneet, sillä Sheik menetti vyönsä jo kuukauden kuluttua Hulk Hoganille, jonka ura lähti nopeaan nousukiitoon tämän merkittävän kamppailun siivittämänä. Pienestä mestaruusmenestyksestään huolimatta The Iron Sheik kuuluu ehdottomasti aikansa kärkikastiin.