WWE Hall of Fame 1995

Vapaapainimaailma ei ollut kohdannut koskaan Antonino Roccan kaltaista urheilijaa. Rocca ei voittanut maailmanmestaruuksia, mutta lennokkailla ja ennennäkemättömän akrobaattisilla otteluillaan hän veti Madison Square Gardenin täyteen ällistyneitä katsojia. Rocca oli ehdottomasti aikansa suurimpia tähtiä, jonka suosio vain kasvoi vapaapainin levitessä yhä laajemmalle television välityksellä.

Amerikkalaisesta jalkapallosta vapaapainin pariin siirtynyt Ernie Ladd oli yksi ensimmäisiä tummaihoisia heel-hahmoja. Pinteeseen joutuessaan Ladd saattoi vedota vuosikausia peukaloaan vaivanneeseen “jalkapallovammaan”, joka esti häntä ottamasta selkeitä tappioita tililleen. Kahdentoista WWE-vuotensa aikana Ladd haastoi useita mestareita Bruno Sammartinosta Bob Backlundiin, mutta ei onnistunut koskaan saavuttamaan suurinta titteliä vyötärölleen.

Tämä vihreäkielinen kummajainen onnistui keräämään vapaapainikansan huomion voittamatta yhtäkään WWE-mestaruutta. Karvaista villimiestä ei pidätellyt mikään, eivät edes hänen monet managerinsa. Suutaan “The Animal” käytti vain puremiseen, kohteena milloin vastustaja, milloin kulmapehmusteet. Ainutlaatuisella tyylillään Steele jätti lähtemättömän jäljen WWE:n ja koko lajin historiaan.

“The Polish Power” Ivan Putski toimi esikuvana vapaapainin nykyisille voimanpesille. Vaikka Putski olikin useimpia painijoita päätä lyhyempi, lihasvoimassa hänelle ei löytynyt vertaista. Tästä huolimatta monet koettelivat voimiaan häntä vastaan, joutuen lähes poikkeuksetta pettymään. Uhkaavan ulkokuoren alta löytyi kuitenkin suuri sydän, ja fanien mieliin hän jäikin yhtenä vapaapainin mukavimmista supertähdistä.

Ensimmäisenä naisena WWE Hall of Fameen lisätty Moolah pitää hallussaan kahta huomionarvoista ennätystä. WWE-historian mukaan hänen kautensa naisten mestarina on 28 vuodellaan pidempi kuin mikään muu mestaruuskausi yhdessäkään urheilulajissa. Moolahin viimeinen mestaruusvoitto vuonna 1999 teki hänestä myös kaikkien aikojen vanhimman mestarin koko lajin historiassa. Onkin täysin oikeutettua kutsua Moolahia naispainin ehdottomaksi valtiattareksi.

Wizardin saattoi tunnistaa riemukkaasta takista, aurinkolaseista ja värikkäästä turbaanista. Hän manageroi useita menestyneitä painijoita, kuten Stan Stasiakia, Greg Valentinea ja Sgt. Slaughteria. Suurimman meriittinsä managerina Wizard saavutti vuonna 1977, kun hän johti suojattinsa Superstar Billy Grahamin WWE-mestaruuteen voittolla Bruno Sammartinosta.

Puerto Ricosta kotoisin oleva Morales on ensimmäinen painija, joka on voittanut kaikki kolme WWE:n suurinta mestaruutta, käsittäen Heavyweight, Intercontinental ja World Tag Team -mestaruudet (ns. Triple Crown). Menestyksestään ja lähes kolmen vuoden pituisesta mestaruuskaudestaan huolimatta Morales jää usein unohduksiin muiden suuruuksien varjoon. Tämä ei kuitenkaan vie pois sitä tosiseikkaa, että hän oli esimerkillinen ja ansaitseva mestari.