WWE Hall of Fame 2004

Big John Studd oli 1980-luvun suuria nimiä. 165-kiloisen jätin tähtihetkiin lukeutuvat mm. ensimmäisen WrestleManian Body Slam Challenge Andre The Giantia vastaan sekä vuoden 1989 Royal Rumble -voitto. Vuonna 1995 Studd hävisi pitkäaikaisen kamppailunsa vaikeaa sairautta vastaan ja menehtyi syöpään valitettavan nuorena.

Legendaarista Bobby “The Brain” Heenania tituleerataan usein kaikkien aikojen mahtavimmaksi manageriksi. Eikä suotta, sillä hänen manageroitujen listaltaan löytyy joukko historian menestyksekkäimpiä painijoita. Ric Flair, Andre The Giant, Harley Race, Curt Hennig, Rick Rude ja Paul Orndorff ovat vain muutamia nimiä, jotka ovat saaneet oppeja tältä mestarikäskyttäjältä. Upean manageriuran lisäksi Heenan oli myös erinomainen kommentaattori, muodostaen korvaamattoman selostustiimin yhdessä Gorilla Monsoonin kanssa.

Pitkäaikainen Intercontinental-mestari Don Muraco oli 1980-luvun vihatuimpia heelejä. Hänen klassisia kamppailujaan Pedro Moralesia, Bob Backlundia ja Jimmy Snukaa vastaan arvostetaan edelleenkin suuresti. Muraco muistetaan myös kaikkien aikojen ensimmäisen King of the Ring -turnauksen voittajana.

Greg “The Hammer” Valentine tunnettiin äärimmäisen kovana ja kestävänä painijana. Hän saavutti laajaa menestystä eri puolilla Yhdysvaltoja ja muodosti NWA-aikanaan häikäisevän joukkueen toisen valkotukkaisen suuruuden, Ric Flairin, tiimitoverina. Oli kyse sitten WrestleManian mestaruusottelusta tai viikottaisesta kamppailusta WCW Nitrossa, Valentine takasi vihollisilleen aina luunkovan vastuksen. Valentinen neljälle vuosikymmenelle ulottunut ura hakeekin vertaistaan koko lajin historiassa.

Kahdeksalla NWA World Heavyweight -mestaruudellaan Harley Race lukeutuu vapaapainin legendaarisimpien mestareiden joukkoon. Mestaruuskausillaan hän jätti taakseen suuren joukon muita sankareita, kuten Dory Funk Jr.:n, Giant Baban, Terry Funkin, Dusty Rhodesin ja Ric Flairin. Pitkän NWA-uran jälkeen Race astui vihdoin myös WWE:hen ja tuli tunnetuksi mm. kuninkaallisena King of the Ring -voittajana.

Jesse “The Body” Ventura tunnetaan värikkäänä persoonana niin painipiireissä kuin niiden ulkopuolellakin. Hän on tehnyt uraa mm. painijana, TV-kommentaattorina, sotilaana, näyttelijänä ja kuvernöörinä. WWE:ssä hänet muistetaan parhaiten selostuspöydän takaa Vince McMahonin ja Gorilla Monsoonin selostajaparina. Painikehien jälkeen Ventura siirtyi kokopäiväisesti politiikkaan ja näyttääkin jääneen sille tielleen.

Sylvester Ritter vaihtoi kypärän ja olkatoppaukset painitrikoisiin ja teki onnistuneen hyppäyksen jalkapalloilijasta menestyksekkääksi vapaapainijaksi. Suuresta koostaan huolimatta erityisen nopea ja kestävä JYD keräsi huimaa kansansuosiota häviten hurrauksissa ainoastaan kuolemattomalle Hulk Hoganille. Junkyard Dog ei koskaan saavuttanut suurinta mestaruutta, mutta sinnitteli pitkään kärkihaastajana ja mestareiden maanvaivana.

Yhdet vapaapainin tunnistettavimmista kasvoista omaava Sgt. Slaughter nousi kuuluisuuteen vuonna 1984, kun hän puolusti ansiokkaasti isänmaansa kunniaa vihattua Iron Sheikiä vastaan. Slaughter keräsi useita alueellisia mestaruuksia ja ylsi jopa WWE-mestaruuteen päihittämällä Ultimate Warriorin vuoden 1991 Royal Rumblessa. Painiuransa ehtoopuolella Slaughter siirtyi WWE:n road agentiksi, ja jatkaa tällä tiellä vielä nykypäivänäkin.

“Superstar” Billy Grahamin vaikutus vapaapainin historiassa on yksi näkyvimmistä tapauksista. Hän oli ensimmäisiä painijoita, joka keräsi suosiota ennemmin ulkomuodollaan kuin painitaidoillaan. Värikkäät vaatteet, värjätyt sulkaboat ja lihaksikas ulkomuoto toimivat vahvana vaikuttimena tulevien supertähtien, kuten Jesse Venturan, Scott Steinerin ja erityisesti Hulk Hoganin esiintymiseen ja olemukseen. Graham oli todellinen oman aikansa väripilkku ja esimerkki tulevaisuuden supertähdestä.

Santana pysyi lajinsa huipulla aina 1970-luvun lopulta 1990-luvun alkuun saakka. Hulk Hoganin ohella hän on ainut painija, joka on osallistunut yhdeksään ensimmäiseen WrestleManiaan. Hänen tilillään on kaksi Intercontinental-mestaruutta, kaksi Tag Team -mestaruutta, King of the Ring -voitto sekä ainoana henkilönä esiintyminen kuudessa ensimmäisessä Royal Rumble -tapahtumassa. Tito Santana koki WWE:n historian aina sen alkutaipaleista “New Generation” -aikakauteen asti.

WWE Hall of Famen “julkkisosasto” sai alkunsa baseball-legenda Pete Rosen lisäyksellä. Rose vieraili aikanaan kolmessa WrestleManiassa (14-16), päätyen yleensä Kanen karmaisevaan käsittelyyn. Rosen ja WWE:n pitkään jatkunut yhteistyö ja lämpimät välit johtivat lopulta tähän kovaakin keskustelua herättäneeseen kunnianosoitukseen.