Foorumiarkisto

"DaveyBoy (from LOP)" kirjoitti:
MATCH OF THE YEAR: Kurt Angle vs Chris Benoit (Royal Rumble) - Usually the most contentious award when it comes down to the year-end awards, this always depends on the style of wrestling & wrestlers an individual likes. But I thought that this time it was actually the easiest award to decide upon. In fact, I pretty much could have called this at the end of January, let alone the end of December. This match just had everything & was an absolute clinic. It obviously had all who were live at the event extremely involved in the bout, and I definitely know that I was also on the edge of my seat. The reaction to both wrestlers afterwards said it all. The only other matches that got close were Michaels vs Jericho (WM19), Team Bischoff vs Team Angle (Survivor Series) & Angle vs Lesnar (SmackDown). (2002 winner: Shawn Michaels vs Triple H from SummerSlam)

"Bill Arquneau (from LOP)" kirjoitti:
Match of the Year: Kurt Angle Vs. Brock Lesnar series WWE Title

All 3 of their matches ( Wrestlemania, Summerslam, and the Ironman Match ) were awesome. They had everything you want in a match: Athletisism, Drama, Suspense, Nearfalls, etc. I couldn't decide which one would take the award, so I chose all 3
Honorable Mentions:
1. Raven Vs. Shane Douglas Hair Vs. Hair
2. Team Bischoff Vs. Team Austin
3. Triple X Vs. AMW Steel Cage NWA tag title
4. Chris Benoit Vs. Brock Lesnar WWE Title
5. Triple H vs. Booker T World Title Special Ref: HBK
6. The World's Greatest Tag Team Vs. Bily Kidman/Rey Mysterio series WWE Tag Title
7. Y2J Vs. HBK series
8. Chris Benoit Vs. Brock Lesnar WWE Title ( Royal Rumble)
9. Brock Lesnar Vs. Rey Mysterio
10. Eddie Guerrero/Tajiri Vs. The World's Greatest Tag Team WWE Tag Title Ladder Match

"Bob Magee (from ImpactWrestling" kirjoitti:
2003 MATCHES OF THE YEAR:

WWE: Chris Benoit-Kurt Angle, WWE Royal Rumble 2003, Boston, MA January 19, 2003
NWA-TNA: America's Most Wanted-XXX (Christopher Daniels/Elix Skipper) steel cage match, Nashville, TN, June 25, 2003
Independent: Steve Corino-Homicide, Ring of Honor, "Bitter Friends, Stiffer Enemies" Fairfield, CT, August 16th, 2003

Kurt Angle and Chris Benoit put on a 20 minute wrestling classic at the Royal Rumble. This, along with their entire series, has become as close as is possible to being the Flair-Steamboat series for our generation. This match, more than any of WWE's material on TV and PPV this year...filled with overexposure of McMahons and their in-laws, and silly backstage skit after silly backstage skit...showed that it isn't "sports entertainment" that is neither sports or entertaining that fans want to see... but instead it's WRESTLING on a world class level like this, that we remember the most of all.

NWA-TNA's America's Most Wanted-XXX cage match featured a payoff to a long-term feud between America's Most Wanted and XXX, with tremendous action, twists, turns and false finishes throughout the match, with a "Death Sentence" finish off of the top of the cage that had to be seen to be believed.

Ring of Honor's MOTY was an old school hardcore match. In an era where hardcore matches feature everything short of flamethrowers and napalm at twenty paces, the match with Steve Corino and Homicide came off like an old school match from the days when fans still believed that the heel and face really hated each other, and simply beat the crap out of each other...so much so that Steve Corino wound up with a ruptured eardrum. The sheer viciousness with which the two worked the match was scary to watch, even on tape.

Tuossa muutaman kirjoittajan näkemys hyvästä matsista. Perustelut näyttävät vaihtelevan aika raskaasti.

Kysymys onkin siitä, että mikä erottaa jonkun matsin kaikkien muiden yläpuolelle. Viime vuodelta minulle on jäänyt ainakin puoli tusinaa hyvää matsia mieleen. Miten niistä voisi koskaan valita yhtä, joka on muiden yläpuolella.

Eli mitä vuoden ottelulta vaaditaan?

Minusta tuntuu, että aika monet vaatimukset ovat samaa luokkaa kuin misseille asetetut vaatimukset, eli tiettyjen asioiden pitää mennä tietyn kaavan mukaan, tai muuten matsi ei voi olla tarpeeksi hyvä.

Totta kai hyvissä matseissa on usein saman tyyppisiä tekijöiä, kuten dramaattisia nearfalleja ja käännekohtia, ja tietenkin epäonnistuneita yrityksiä kääntää matsin kulkua. Matsilla pitää myös olla niin paljon pituutta, että siinä ehtii kertoa kunnon tarinan...

Mitä muuta? Mikä oikeastaan tekee matsista niin hyvän, että se on parempi kuin yksikään muu sinä vuonna?

Ensinnäkin tarvitaan kaksi (tai enemmän) hyvää painijaa, joiden kemiat toimii hyvin yhteen... Esim. Mr. Perfect ja Shawn Michaels, kaksi parhaista koskaan, jotka varmasti pystyivät/pystyvät loistavaan matsiin, jopa vuoden parhaaseen matsiin... Mutta kun he kohtasivat SummerSlam 1993'ssa heidän matsi oli todellinen pettymys, ja suurin syy matsin epäonnistumiseen oli, että heidän kemiat ei yksinkertaisesti pelanneet yhteen... Mutta varmasti heidän kemiat olisi saanut hioutumaan yhteen, pitkän hyvin rakennetun feudin avulla. Melkein keiden tahansa välille saadaan kemiat toimimaan, hyvän feudin avulla, esim. Ultimate Warrior vs. Rick Rude. Mitä paremmin kemiat pelaavat yhteen sitä parempi matsi. Toki on myös sellaisia painijoita keiden kemiat pelaavat hyvin yhteen kaikkien kanssa, paras esimerkki tästä olisi varmaan Bret Hart. Bret pystyi loistavaan matsiin kenen kanssa tahansa.

Kuten alussa mainitsin tarvitaan kaksi hyvää painijaa, jos matsi on vaikkapa Goldberg vs. Mark Henry, ei matsi vain voi olla MOTY. Joskus kyllä riittää että matsissa on mukana vain yksi hyvä painija, mutta hänen täytyy olla sitten todella hyvä, hänen täytyy pystyä kantamaan huonompi vastustajansa. Kaksi historian parasta tässä on Bret Hart (Diesel, Yokozuna...) ja Randy Savage (Ultimate Warrior, Hulk Hogan...).

Itse matsissa on sitten oltava juuri nuo asiat mitkä Ares jo tuossa mainitsikin. Eli pituutta (vähintään 20 -minuuttia), psykologiaa, monta läheltäpiti tilannetta ja tietysti hyvää painia. Minulle on aina ollut tärkeätä myös yleisö, jos yleisö istuu ihan hiljaa, se syö ainakin minulta tunnelmaa todella paljon. Hyvä matsi tarvitsee myös hyvän tarinan, ja mitä enemmän pituutta sitä parempi tarina on mahdollista kertoa... Paini on vähän niinkun katsoisi elokuvaa. Plussaa on myös jos matsi sisältää ainakin yhden kovan spotin, mutta tuo ei ole pakollista.


Sori sekavasta tekstistä, toivottavasti edes joku tajusi jotain tästä postista... Sekava teksti menee sitten väsymyksen piikkiin.

Loistavaan matsiin tarvitaan kaksi hyvää painijaa, tosin jotkut harvat kantamaan huonompiakin painijoita hyviin matseihin. Pituutta pitäisi olla vähintään ~20min, tämän takia matsit kuten 1-2-3 Kidd vs. Owen eivät koskaan nousseet klassikoiksi. Matsi pitäisi mieluummin olla PPV:ssä, jotta se muistettaisiin vielä kymmenen vuoden päästä. Esimerkiksi Primetimessä käyty Flair vs. Bret-matsia ei suuri yleisö muista, koska matsia ei käyty PPV:ssä. Myös psykologiaa pitää olla. Kuka jaksaa katsoa 20min mindless spottailua?

WWE:stä ei viime vuonna paljoa kriteereitä täyttäviä matseja löydy. Esiin nostaisin Benoit vs. Angle RR, Lesnar vs. Angle WM XIX, Smackdown ja Chris Benoit vs. Shawn Michaels. Jok'ikisen noista matseista kestää useamman katselukerran, mikä yleensä tarkoittaa hyvää matsia.

Tervehdykset vaan kaikille Laatukeskustelijoille. Joku ylläpidosta koki varmastikkin hetkellisen mielenhäiriön ja päästi minut tänne.
Mutta, asiaan.
Kuten niin moni asia elämässä, tässäkin vaikuttaa aika paljon myös se, mistä itse pitää ja mitä haluaa nähdä. Yllämainittujen kriteereiden lisäksi. Painijoiden kemia on toki tärkeä. Myös taitoja ei voi väheksyä. Itse tuskin nostaisin missään olosuhteissa vuoden matsiksi Cena Vs. Triple H. Kummankaan tyyli ei minua miellytä, ei myöskään taitotaso, enkä oikein usko, että nämä miehet saisivat rakennettua mitään loistomatsia. Toki, yhtä hyvin voin olla väärässäkin. Mutta kumpikaan mies ei viihdytä minua henkilökohtaisesti kehässä hetkeäkään, joten olisi vaikea kuvitella mitään "WAU!"-reaktiota tästä matsista.
Viime vuodelta miettiessä vuoden matsia itselleni tulee joka kerta mieleen välittömästi Christian Vs. RVD Ladder Match.
Oli pituutta, oli bumppia, oli läheltä piti- tilanteita ja varsin näyttäviä suorituksia. Eli taitoa löytyy kummaltakin. Myös yleisö eli mukana alusta loppuun ja näiden miesten kemiat pelasivat loistavasti. Ja tämä matsi aiheutti kyllä monta kertaa sen "WAU!"-reaktion. Paljon parjattu Christian nosti kyllä pisteitä silmissäni ihan uusiin ulottuvuuksiin tässä matsissa ja nykyään kyllä arvostan miestä ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.
Tikapuita käytettiin minun silmissäni aika paljon ( En ole nähnyt juurikaan ECW-aikaista materiaalia ) ja vielä kaiken lisäksi hyvin, uskottavasti. Tämä taas tietty johtui näistä kahdesta painijasta, jotka kyllä myivät liikkeet/ottivat vastaan ne ihan loistavasti. Toisalta, RVD on aina osannut myydä liikkeet loistavasti. tässä matsissa selvisi minulle viimeistään, että niin osaa Christiankin.
Vastaavia matseja ei käsittääkseni WWE enää paljoa harrasta mikä on kyllä sääli. Tällaisten matsien ei soisi loppuvan koskaan, hieman kärjistettynä.
Tämä siis oli kyllä viime vuodelta ehdoton kohokohta.
Toki mieleen jäivät myös nämä Lesnar Vs. Angle-taistot. Kaksi loistavaa, saman tyylin painijaa. Kumpikin myös omalla tavallaan vallan viihdyttäviä.
Mutta minun silmissäni eivät nouse samalle tasolle tuon Laddermatchin kanssa. Toisaalta, niitä ei pitäisi verrata. Eri luonteisia matseja.

Mutta nyt on entrance tehty. Asiavirheitä jos tuli, My Apologizes.
Seurailen takapiruna keskustelujen kehittymistä ja annan enemmän tietävien hoitaa enimmät puheet.

Avaanpa nyt sitten minäkin. Löysin tuosta Lappiksen tekstistä niin paljon kommentoitavaa että sillä pääsee hyvin alkuun --->

Cena vs Triple H. - Match of the year canditate? Pelkillä osallistujien nimillä, ei. Kaksi ei nyt mitenkään erityisen taitavaa painijaa, luultavasti kemia ei toimisi, eikä heidän välilleen nyt mitään special-matsiakaan oikein keksi. Miksi sitten kommentoin nimenomaan tuota matsia? Nimenomaan sen takia, että sitä on mahdoton pelkkänä matsina arvostaa kovin korkealle. Mutta entä jos mukaan otetaan storyline. En nyt ala keksimään mitään, pää ei toimi enää tähän aikaan. Mutta jos vaikka tammikuussa alkaa olemaan säpinää Cenan ja HHH:n välillä ja feud huipentuu loppuvuoden puolella. Kumpikin esittää elämänsä parhaita promoja, toisen matseihin sekaantumisia, tunteita, kusetuksia, kaikkea mahdollista aina matsiin asti. Ja lopulta, vaikka ihmiset tietävät, että matsista ei tule painillisesti mitenkään hyvä, niin tunnelma on katossa, koska kaikki haluavat nähdä miten feudi tulee loppuun. Psykologialla on paljon merkitystä.

Toinen ääripää on sitten tämä jossa matsista tulee joka tapauksessa hyvä, ilman että siihen tarvitaan mitään erityisempiä rakenteluja. Tietenkin, jokaisella MoTYC pitää olla jonkinlainen tarina allaan. Ehdokkaaksi ei pääse Heatin täytteeksi laitettu jobberi vs jobberi -matsi. Mutta sopivilla painijoilla se ei ole niin suuressa osassa, kuten jo mainittiinkin. Spottailut, hienot painilliset hetket, bumpit ja muu vastaava ovat näiden painijoiden matsissa paljon suuremmassa osassa kuin tarina. Mutta silti, jos on kaksi tällaista face- tai heelpainijaa, niin epätodennäköistä on matsin pääsy MoTYC:ksi. Eli siis tarina taitaa osoittautua näissä jorinoissa tärkeimmäski osaksi Match of the yearia.

*not so important note -osio*

Pahoittelen jos teksti vaikuttaa sekavalta. Alan minäkin viimein olla väsyksissä, pitkän valvomisen jälkeen. Mutta tulipahan avattua pää, seuraavalla kerralla sitten selkeämmin.

MOTYlta tulee vaatia useita asioita. Tärkeintä tietenkin on paini, jonka on oltava monipuolista ja yllättävää. Pelkästä voimaliikkeiden esittelystä ei saa MOTYa tekemälläkään, mutta mielestäni pelkkä tavallinenkaan mattopaini ei ole sen parempi. Hyvässä ottelussa sekoitetaan erilaisia painityyleja ja painijat tekevät tavallisesta arsenaalistaan poikkeavia liikkeitä. Liikkeet pitää tietenkin myydä uskottavasti ja botchailu unohtaa. Kehäpsykologiaa pitää ottelussa olla ja yleisön huudattelukin on toivottavaa. Nearfallit ovat myös iso plussa. Kun on aivan varma, että painija ei enää nouse liikkeen jälkeen, mutta kuitenkin tekee niin, niin silloin viimeistään tunnelma tuppaa hyppäämään kattoon. MOTYyn ei kuulu myöskään keskeytykset vaan ne ovat vain ja ainostaan niiden painijoiden välisiä jotka keskenään matsaavat.

Painijoista riippumattomat tekijät vaikuttavat ottelun laatuun myös. Hyvällä ottelulla on usein hyvä pohjustus, joka tekee siitä entistäkin paremman. Yleisön aktiivisuus on myös plussaa, mutta ei sen puuttuminen ottelua merkittävästi huononna, kuten ei se parantanut esimerkiksi Goldbergin ja Lesnarinkaan ottelua. Tuomari taasen voi huonontaa tai parantaa ottelua yllättävän paljon. Hyvä tuomari on aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja osaa ajoittaa laskunsa hyvin, eikä siis laske nopeasti kahteen ja sitten hidastele kolmosen kanssa kuten mielestäni tekevät monet WWE:n tuomarit. Selostajat voivat myös tuhota pahimmassa tapauksessa ottelun mikäli puhuvat jatkuvasti omiaan ja siten vetävät ajatusta pois itse ottelusta. Hyvä selostus voi taas nostaa ottelua entistäkin korkeammalle. Kameramiehet voivat myös häiritä ottelua jos tulevat liian näkyvästi kuvaan esille tai kuvaavat surkeista kuvakulmista. Ohjaaja on myös todella suuressa roolissa sillä väärien kuvakulmien valinta tai liian hidas tai nopea kuvakulman vaihto häiritsee ottelua todella paljon.

Huomatkaa että olen maininnut vain osan niistä tekijöistä jotka vaikuttavat ottelun laatuun. Niitä on vielä paljon enemmän, mutta nämä tulivat päälimmäisinä mieleen. Ottelut eivät kuitenkaan ole vain tekijöidensä summa vaan ne ovat aina subjektiivisiä kokemuksia. Jotkut rakastavat jotain ottelua heti kättelyssä kuin kiimaiset nartut ja toiset taas eivät lämpiä niille uunissakaan.

Vuoden ottelu ja mitä siltä vaaditaan.. hmm.. pähkäilin itse asiaa hetki sitten, vähän eri nimellä tosin, tarkemmin sanottuna nimellä "Upean painimatsin viisi avaintekijää" kolumnissani finwrestling.comissa (tämä ei oikeastaan tarkoitettua mainostamista, mutta mielipiteeni ilmenee helpoiten kolumnistani, enkä jaksa sitä tähän erikseen kaapia)
http://www.finwrestling.com/kolumnit/Upean_painimatsin_5_avaintekijaa-Kansleri.html

Se on aika paatosta, tiedän sen, mutta sellaistahan siitä tulee kun tunteella kirjoittaa.. Vuoden matsiehdokasta miettiessäni tulee kyllä väistämättä itsellenikin mieleen Lesnar vs Angle - ottelut, mutta niistä ylitse muiden noussee se wrestlemania -ottelu, tosin ylinmääräisen draama-annoksensa takia. Kyllä vuodesta 2003 muistetaan varmasti nyrkkeilyn Fabulous Fourin (Hagler, Hearns, Duran, Leonard) keskinäisiä matseja vastaavina koitoksina, Benoitin, Anglen ja Lesnarin keskinäiset, jotka olivat kyllä parasta painia mitä toivoa sopii. Kaikki heidän kohtaamisensa olivat todella korkeatasoisia, ja erittäin viihdyttäviä. Siinä on kyllä kolmikko jonka voisi lähes asettaa MOTY-standardiksi, ottamatta silti mitään pois HBK:n, Hitmanin, Flairin ja kumppaneiden saavutuksista..

Olen pahoillani, jos jotakuta häiritsee näin vanhan aiheen ylösnostaminen...

Match of the Year...Mitä minun mielestäni tarvitaan koko vuoden, siis aivan KOKO vuoden parhaaseen matsiin? No, katsotaanpas:

Taitavat painijat

-Ilman karismaattisia ja taitavia painijoita ei MOTYä saada aikaan, vaikka pituutta olisi muutama tunti. Tällä hetkellä WWE:n painijoista MOTYyn pystyviä painijoita ovat lähinnä Shawn Michaels, Kurt Angle(jos niska kestää), Eddie Guerrero, Triple H, Randy Orton, Chris Jericho ja Chris Benoit, siis ihan Single-ottelussa. Kyllähän esim. Mick Foleykin pystyy pistämään eeppisen matsin pystyyn HC-ottelussa. Viime vuodelta hyviä esimerkkejä HBK vs Y2J ja Angle vs Lesnar-taistot.

Draamaa

-Jo pelkkä draama voi tehdä ottelusta hyvän, vaikka paini ei olisikaan erityisen loisteliasta. Esim. viime vuoden Kane vs HHH Title vs Mask-ottelu oli nautittavaa katsella, siksi että siinä oli niin paljon dramaattisuutta. Draaman saavat aikaan esim. nearfallit, ja se, että ottelussa on paljon panosta. Team Austin vs Team Bischoff (vuoden 2003 MOTY, IMO) käy tuosta täydellisenä esimerkkinä.

Pituutta

-IMO, MOTYn tarvitsee olla vähintään 25min pitkä. Siinä ajassa ehditään rakentaa kunnon tarina, ja painijoiden kestävyyskin joutuu koetukselle.

Kunnon feudin

-Tämä on myöskin tärkeä osa Vuoden Parasta Ottelua. En usko, että olisin pystynyt nauttimaan esim. Cactus Jack vs Randy Orton-Hardcoresta jossei sitä oltaisi rakennetu huomattavan paljon. Se olisi tuntunut vain hyvältä HC-mäiskeeltä. Nyt se oli sekä Ortonin tulikoe, että myöskin dramaattinen feudinpäätös.

Nämä vaatimukset nyt tulivat ensimmäisenä mieleen. Mietitäänpäs sitten, mikä voisi olla vuoden 2004 MOTY? Kaikki tiedätte minun mielipiteeni(HBK vs HHH HiaC), mutta koitan olla mahdollisimman puolueeton. Poimin tähän nyt muutamia erittäin hyviä matseja, ja vertailen niitä.

Hell in a Cell:Shawn Michaels vs Triple H, Bad Blood(Lyhennys: HBK vs HHH)

Triple Threat: Shawn Michaels vs Triple H vs Chris Benoit, WrestleMania (Lyhennys: Triple Threat)

Hardcore-match: Cactus Jack vs Randy Orton, Backlash(Lyhennys: CJ vs RO)

Ironman-match: Triple H vs Chris Benoit, RAW (Lyhennys: Ironman)


Here we go:

Taitavat painijat kohta täyttyy jokaikisessä kohdassa, mutta tässä CJ vs RO jää kuitenkin vähän jälkeen. CJ ei ole mikään painin ihmelapsi, ja Orton vielä hivenen raakile. Tämän puolesta ***** kaikille paitsi CJ vs RO:lle neljä tähteä.

Draamaa kohdassa kaksi kamppailua on ylitse muiden, eli HBK vs HHH, ja Triple Threat. Ironman oli kuitenkin vain Raw:ssa, ja CJ vs RO:n panoksena ei ollut isoin mestaruus, eikä se ollut ME:nä. HBK vs HHH:ssa oli takana kuitenkin nyky-WWE:ssä ennenäkemätön parin vuoden feudi, ja uskomaton tunnelma. Triple Threatissa taas Benoitin unelma täyttyi vihdoin, ja jopa meikäläisen silmänurkka kastui Chrisin juhliessa voittoaan. HBK vs HHH, ja Triple Threat yltävät viiteen tähteen, kaksi muuta jäävät neljään.



Pituutta löytyy riittävästi tietysti Ironmanista, ja sen lisäksi myös HBK vs HHH:sta ja Triple Threatista. CJ vs RO jää niukasti rajan alle, mutta jää kuitenkin. Viisitähteä muille, mutta CJ vs RO jää jälleen neljään.

Kunnon feudi löytyy sekä HBK vs HHH:sta, Triple Threatista, kuin myös CJ vs RO:sta. Kuitenkin vain HBK vs HHH oli niin selvästi ylitse muiden, että ainoastaan se yltää viiteen tähteen. Ironmanissakin oli yritystä, mutta feud oli kuitenkin hivenen sekava, ja se Benoitin ja Tripsin angle tuli vähän siinä Eug vs Tripsin sivutuotteena. HBK vs HHH:lle *****, Triple Threatille ja CJ vs RO:lle ****. Sen sijaan Ironman jää kolmeen tähteen.

Näin päädytään siihen tilanteeseen, että HBK vs HHH kerää jokaiselta osa-alueelta *****, eli yhteensä 20.

Triple Threat saavuttaa melkein maksimin, mutta feudi ei yltänyt aivan HBK vs HHH:n tasolle. 19 tähteä.

Kolmanneksi yltää Ironman 17 tähdellä niukasti ennen CJ vs RO:ta...

...Joka jää neljänneksi 16 tähden saaliilla.

Tosin en pettymyksekseni ole nähnyt aivan kaikkia tämän vuoden huippumatseja, kuten Lesnar vs Guerrero, mutta luulisin, että HBK vs HHH, ja Triple Threat ovat kuitenkin ne kaksi parasta monien muidenkin mielestä.

Yksi tekijä, jota näköjään ei vielä ole mainittu, mutta jonka mielestäni voisi nostaa esille: Matsin loppuratkaisu.
Ei siis se, kumpi painijoista voitti, vaan se miten voitto tapahtui (tarpeeksi draamaa matsin loppuminuuteille jne.) ja kuinka intensiivisiä matsin viimeiset minuutit olivat.
Kun matsilta vaaditaan pituutta, niin siinä on pakostakin mukana omat huippu- ja suvantokohtansa... Siihen, millainen mielikuva matsista loppujen lopuksi jää vaikuttaa minusta aika paljon myös se, millainen fiilis niissä matsin viimeisissä minuuteissa on. Tässä onnistuminen voi tehdä sen ratkaisevan eron **** ja *****:n välillä. Ainakin minun listallani muuten neljän tähden luokkaa oleva matsi voi saada ylimääräistä plussaa, jos matsin loppuminuutit saavat pomppaamaan ylös sohvalta. Ja vastaavasti valmiiksi 5* ottelu nousee ikimuistoiseksi.

Otetaan esimerkiksi Undertaker vs. Mankind HIAC. Ei mielestäni varsinaisesti MOTY, mutta kouluesimerkki tällaisesta tilanteesta. Mielestäni ottelun suurimpia virheitä oli, että Mankindin lento alas häkin katolta tapahtui aivan liian varhain. Okay, hatun nosto Foleylle siitä että veti loppuun matsin, jossa oli tuollainen bumppi heti alussa (ja otti vastaan vielä lisää), mutta mielestäni tuo olisi pitänyt säästää matsin loppupuolelle. Nyt matsin loppupää ei enää säväyttänyt samalla lailla, kun sitä vertasi kokoajan alkuun...