"wesnt" kirjoitti:
Onnistuin pysymään aika kaukana kaikista uskonnoista silloista omaani lukuunottamatta oikeastaan aika kauan. Ollessani yläasteella sitten tutustuin Jehovan todistajiin kuuluvaan tyttöön, josta sittemin tuli varsin hyvä ystäväni. Tilanne oli oikeastaan aika mielenkiintoinen, sillä olin hänen ensimmäinen ystävänsä joka ei kuulunut Jehovan todistajiin. Voitte kuvitella miten mielenkiintoista oli käydä kaverin kotona ensimmäistä kertaa. Jostain syystä vanhemmat kuitenkin pitkin hampain antoivat hänelle luvan olla tekemisissä kanssani... Myöhemmin hän itse asiassa jätti kyseisen uskonnon, ja vaikken voikaan väittää sen olevan kokonaan minun ansiotani, niin osan 'kunniasta' otan kuitenkin..
Mieti, olet ehkä pelastanut tämän henkilön elämän. Jos et olisi auttanut häntä pois läheisriippuvuuden kierteestä, hän olisi todennäköisesti päätynyt jonkun 'kunnollisen' Jehovan todistaja miehen vaimoksi ja, koska Raamattu ei hyväksy, että naiset käyvät töissä, hän olisi joutunut kasvattamaan lapsia kotona ja käyttämään vapaa-aikansa muiden ihmisten kiusaamiseen. (En kyllä suosittele tuota Vaasassa, sillä täällä on joukko ihmisiä, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen lopettaa sen.)
Onnekseni äitini on ateisti, kuten minäkin ja selvästi vahvempi persoona kuin isäni, joten uskonto ei ollut mitenkään iso juttu perheemme arjessa. Tunnen kuitenkin muutamia Jehovan todistajien lapsia, jotka ovat yrittäneet selvitä 'normaalien' joukossa. Se on varmasti ollut yhtä tuskaa. Eräskin pakotettiin jakamaan kirjaa, joka kertoi oikeamielisestä elämäntavasta. Sillä oli kyllä syvällinen vaikutus meihin... eräs ystäväni keksi lukea siitä tiettyä osaa lukuisien ihmisten puhelinvastaajiin (siihen aikaan meillä ei ollut vielä kaikilla kännyköitä... nuoremmille teistä tiedoksi, että se on aika uusi keksintö...). Tuo kyseinen osa käsitteli masturbaatiota ja sen vaaroja.
Kiihkomielisten uskovaisten kanssa on muutenkin todella rasittavaa yrittää virittää järkevää keskustelua. Hyvä esimerkki on esimerkiksi luomisteoria. Itse en ole mikään darwinisti, mutta pidän vaikkapa sitten Darwinin teoriaa kuitenkin huomattavasti Raamatun pilkunviilaamistulkintaa todennäköisempänä.
Fundamentalismi puoleen tai toiseen on pahasta. Makroevoluutiota (siis muuntumista selvästi lajista toiseen) on vaikea, ehkä jopa mahdoton, koskaan todistaa oikeaksi, mutta mikroevoluution tiedetään toimivan (eli muutoksia lajin sisällä). Tieteissä kuitenkin on aina se mahdollisuus, että joku keksii jotain uutta ja mullistavaa, joka tuhoaa täysin aiemman teorian.
Tässä onkin se tieteiden ja uskonnon olennainen ero: Tieteet tunnustavat omat puutteensa ja hyväksyvät sen osana maailmankatsomustaan. Toisin kuin useimmat kuvittelevat, tiedemiehet eivät haluaisi mitään niin paljon kuin löytää heikkouden pitkään vallalla olleesta teoriasta. Se on varma tie kuolemattomuuteen. Tästähän esim. Einstein on tullut tunnetuksi. Hän mursi pitkään vallalla olleet Newtonin lait ja todisti ne vääriksi (tai ainakin puutteellisiksi). Uskonto taas ei muutu tuolla lailla. Uskonto ei hyväksy muutosta kuin pakon alla ja vastakkaisia mielipiteitä ei hyväksytä. Tiede elää ajattelun vapaudesta, kirkolle se on pahinta mitä voi olla.
Näitä on monia, mutta toinen rasittava keskustelunaihe on homoseksuaalisuus. Sillä ei ole mitään väliä miten perustelen asiani, koska Raamatussa ja/tai aineistossa sanotaan että homot ovat pahoja.
Itse asiassahan Raamattu ei sano niin, vaan sen väärät käännökset. Alkuperäisessä on yksi kohta, jossa kielletään miehiä maksamasta seksistä toisten miesten kanssa, mutta lähes kaikissa käännöksissä se on käännetty niin, että siinä kielletään miesten välinen seksi kokonaan. Mielenkiintoinen tarina: Jenkkilässä on/oli järjestö, joka pyrki auttamaan homoja uskonnon avulla heterouteen. Tuon järjestön jäsenet olivat melkein kaikki entisiä homoja, jotka olivat 'nähneet valon'. Kaikki oli hyvin siihen asti, että kaksi järjestön johtohenkilöä rakastuivat toisiinsa...
Ja tuo aineistokin on niin hämärä käsite....aina kun keskustelen vaikkapa Jehovan todistajien kanssa, he vetoavat mielipiteissään 'aineistoon'. Mikä se muka on ja mistä helvetistä (sieltäpä juuri) se oikein tuli? Mikä tekee siitä absoluuttisen totuuden?
Tähän minulla on yksi vakiovastaus: Raamatussa on kohta, jonka mukaan Pii=3. Jokainen joka on käynyt yläasteen tietää, että Pii ei voi olla 3. Pyydän näitä miehiä tai (yleensä) naisia kertomaan, miksi minun pitäisi uskoa kirjaan, joka saa näin helposti todistettavissa olevan tiedon väärin... Toinen millä on kiva hauskuuttaa fundamentalisteja, on se pieni fakta, että Raamatussa mainitaan kahdessa paikassa, että Pyhiä tekstejä on väärennetty ulkomaalaisten hämäämiseksi. Eli osa Raamatusta on väärennöstä. Tyypillisen fundamentalistin ilmeet ovat hienoja, kun he yrittävät selittää tuota epäkohtaa...
Eipä sillä, en saa enää vierailuja. Sieluani ei ilmeisesti enää kannata pelastaa.
Meinasi unohtua... Yksi hieno kohta Raamatussa on se, missä mainitaan montako henkilöä pääsee taivaaseen... siitä irtoaa paljon mielenkiintoista keskustelua.
Rippikoulussahan opetetaan, että ihminen pelastuu uskomalla Jeesukseen.
Hei, sinulla on ollut kerettiläinen opettaja. Nykyään 'sääntöjä' on muutettu niin, että ihminen voi pelastua vain Jumalan armosta. Tämä liittyi jotenkin johonkin katolisen ja luterilaisen kirkon lähentymiseen. Miksi luterilaiset haluaisivat olla missään tekemisissä kirkon kanssa, jonka tekemisiin verraten pienet muslimien tekemät terrori-iskut ovat vain kärpäsen surinaa? Sitä en tiedä....
Oi, suvun tutkiminen on oikeasti ihan mielenkiintoista. Harrastin sukututkimusta joskus yläasteella, mutta nykyisen ajanpuutteen vuoksi olen jämähtänyt jonnekin sinne 1800-luvun alkupuolelle. Ehkä sitten ehdin kun pääsen eläkkeelle..
Äidin, äidin, äitini sukua tutkitaan hyvin aktiivisesti, mutta sitä enemmän minua kiinnostaisi äidin isän suku. Siellä on varmasti kaikenlaista mielenkiintoista. Äidin isä nimittäin oli ÄPÄRÄ ja Pohojanmaalla kun ollaan, niin se ei varmasti ole ollut helppoa. Itse asiassa isoisäni kertoi asiasta lapsilleen vasta vähän ennen kuolemaansa. Aikanaan tämä johti siihen, että minulla on jenkkilässä aika paljon sukulaisia.
Mikä johtaa aina silloin tällöin kaikenlaiseen mielenkiintoiseen. Pari vuotta sitten, kun olin juuri ostanut uuden koneen (jota käytän vielä edelleen, olen kivikaudella), juttelin erään jenkkisukulaiseni kanssa (englanniksi, olen ainoa, jonka he antavat puhua englantia, muuten he haluavat aina puhua suomea, vaikka eivät sitä kunnolla osaa) uudesta hankinnastani. Hän vain hymähti ja halusi ottaa yhteyttä palatessaan kotiinsa, jotta voisi lähettää minulle kunnon koneen, joita he olivat juuri poistamassa käytöstä toimistolta. Kysyin, että miksi ihmeessä he poistaisivat niin uusia koneita käytöstä. Sitten paljastui, että hän oli olettanut meidän elävän pimeällä keskiajalla ja käyttävän jotain vanhoja rouskuja, jotka eivät osaa käsitellä kuin neljä väriä ja joiden kovalevylle mahtuu noin neljä hyvänkokoista mp3sta (ensimmäinen koneeni, huoh). Tämän jälkeen selitin hiukan suomalaisen tietotekniikan tasoa ja sen jälkeen aiheeseen ei palattu. Aloin myös ymmärtää miksi hän aina näytti niin hämmästyneeltä kun lapsilla oli kännykkä tai kun maksoin limsa-automaatilla kännykällä ja niin edelleen. Tervetuloa vaan Suomeen, me olemme teitä paaaaaljon edellä.
Ja pölyiset professoritkin voivat olla ihan hyviä tyyppejä. Eräs professorini (no ei oikeastaan oma, vaan naapurilaitoksen, mutta joka tapauksessa) sanoi kerran, että kun pääsee tieteellisessä tutkimuksessa tietyn rajan yli, niin sitä on sen jälkeen hyvin yksin maailmassa. Tiedän varsin hyvin mistä hän puhui ja tiedän myös, että professorit nauttivat suuresti jos voivat jutella älykkäiden ihmisten kanssa omista ajatuksistaan. Heillä saattaa olla joskus vaikeuksia kommunikoida niitä ajatuksia, mutta kyllä siitä pääsee yli. Tunnen monta mielenkiintoista professoria, mutta olen joutunut kyllä tekemisiin aika täydellisten kusipäidenkin kanssa...
EDIT:
Ero professoreiden ja alempien asteiden opettajien välillä on suuri. Samoin suhtautuminen heihin. Tunnen muutaman ihmisen, jotka ovat olleet aivan kauhuissaan, koska ovat tavanneet lapsensa opettajan yökerhossa. Yhden tapaamisen perusteella opettaja on sitten tuomittu alkoholistiksi... Meillä yliopistossa, jos sattuu törmäämään opettajaan yökerhossa, niin se on aina hyvä juttu. Pääsee jutustelemaan avoimemmin asioista ja pääsee tutustumaan niihin ihmisiin paremmin... Kaikki professorimme, jotka ovat jossain vaiheessa osallistuneet ainejärjestöni vuosijuhliin, ovat olleet hyvin tyytyväisiä ja dekaani (tiedekunnan johtaja) kehotti kaikkia professoreita ottamaan osaa, jos vain mahdollista. Ne ovat toki melko arvokkaat juhlat, mutta vain meidän standardeillamme.
Sauna on myös erinomainen paikka jutella professoreiden kanssa. Viime vuonna he olivat tunkemassa minua johonkin konferenssiin Italiaan pitämään jostain aiheesta esitelmää, jotta he pääsisivät itse sinne hetkeksi lomailemeen...
Kukaan ei ole ihan täysin henkisesti terve, joten tuo on ihan hyvä valinta psykologiseksi poikkeavuudeksi.
Muuten ihan kiva joo, mutta narsismi yhdistettynä varsin antisosiaaliseen maailmankatsomukseen alkaa muistuttaa tohtori Lecteriä..
Voin vakuuttaa, että lihani on epäterveellisen rasvaista. Ja kolesterolitasonikin ovat varmaan tappavat kolesteroliin tottumattomille.
Muuten asenteeni lapsiin on - ainakin tällä hetkellä - aika negatiivinen.
Kyllä se ehtii muuttua ja oma lapsi on aina eri asia kuin muiden lapset.
Paitsi että en siedä lapsia ihan noin yleensä (tämä tosin johtuu siitä että nämä nykyiset "ole lapsesi paras ystävä"-vanhemmat tulevat IMO jälkeläisineen vielä joskus hävittämään maailman ihan vain typeryydellään),
Tuosta ei saa syyttää lapsia. Se on vanhempien vika ja kaiken sen sonnan, jota he ovat kuunnelleet ja nähneet TVssä.
Itse olen ehkä hiukan tuon 'ole lapsesi paras ystävä'-vanhemmuuden kannattaja, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Haluan opettaa lapsilleni shakkia, haluan näyttää heille 'oikeat' elämänarvot ja haluan tutustuttaa heidät tieteisiin ja taiteisiin. En kuitenkaan halua tunkea heille mitään, vaan haluan heidän tekevän omat ratkaisunsa (sitten kun joskus syntyvät).
Monien vanhempien ongelma on siinä, että he ottavat liikaa paineita siitä, että heidän pitää olla täydellisiä vanhempia. Esim. kaupoissa asioidessa näkee, että jokainen äiti haluaa lapsilleen täydellisen joulun ja sitten joulun alla stressi alkaa purra ja keneenkäs muuhunkaan kuin lapsiinhan se puretaan. Ja tämä siirtyy sitten seuraavalle sukupolvelle. Jos jouluunkin suhtauduttaisiin järkevämmin, niin tuollaisia ongelmia ei tulisi.
ne ovat myös yksiä urantappajia mokomat. Toisaalta, minä olenkin ainoa lapsi..
En voi väittää tuntevani sinua kovin hyvin, mutta sen perusteella mitä olen juttujasi lukenut, niin en voisi oikein kuvitella sinua uratykkinä...
Muuten kuulosti näin maallikon korvaan hyvältä, kunhan tuo ei vain tarkoita sitä, mihin minun ohjelmankäyttämiseni aina kaatuu: Esimerkiksi asentaminen on sinänsä helppo homma, ei muuta kuin rastia ruutuun. Mutta sitten siellä kysellään jotain emolevyjen yksityiskohtia ja ties mitä. Kyllähän minä sen rastin osaan ruutuun laittaa, mutta kun en tiedä että mihin ruutuun, prkl. Voit kuvitella miten hauskaa minulla oli asentaessani XP:tä omalle koneelleni.
Ehei... teemme webbipohjaisia ohjelmistoja, joten ne pyörivät jossain palvelimella ja käyttäjät käyttävät niitä selaimen avulla. Esimerkiksi
Wompat on ohjelmisto, jolla Vaasan yliopiston opiskelijat tekevät lukujärjestyksensä. Se vaatii vain klikkailua... ei ehkä alkuun aivan selkein ohjelmisto, mutta siihen tottuu nopeasti.
EDIT: Ainoa ongelma tuotteidemme käytettävyydessä on se, että ne testataan melkein poikkeuksetta pääasiassa Mozillalla (nörttejä kun olemme) ja siksi sinne saattaa jäädä joitain IE-kohtaisia bugeja...
Äh, tuli kirjoitettua kauhea romaani, mutta olen kotona käymässä ja täällä korpikummun kannon alla ei pääse nettiin kuin korkeintaan kerran päivässä ja silloinkin naapurissa.. Sääliä kiitos.
Maailma on julma.