"wesnt" kirjoitti:
Hah, kanslia voi toivoa yhteistyötä, sitä ei tipu.. Minä aion tästä lähtien tuhota kaikkien huumorintajuttomien ja sarkasmia ymmärtämättömien suomalaisten painifanien ilon chanttaamalla USA:ta aina, kun tilaisuuden saan.. Lisäksi Grenierin ilme niitten chanttien alkaessa oli miljoonan dollarin arvoinen, woo.
Kyse ei ole enää huumorintajuttomuudesta.
Komedialla on tärkeä yhteiskunnallinen merkitys, joka nyky-yhteiskunnassa on päässyt pahasti kieroutumaan, koska komedian pitäisi antaa olla täysin oma erillinen osa yhteiskuntaa, jota kukaan ei kontrolloi. Nykyään kuitenkin komediasta on tullut pääasiassa turhaa sievistelyä ilman minkäänlaista sanomaa.
Historiallisesti komediasta on ollut vastuussa narri, jonka etuoikeus on aina ollut tuoda omalla tavallaan esiin irrationaalisia puolia yhteiskunnasta ja siten ehkä auttaa jotakuta ymmärtämään paremmin oman maailmankatsomuksensa absurdiutta.
Eli, komedia EI missään olosuhteissa ole konformoitumista sellaiseen absurdiin ajatukseen, kuten USA-myönteisyys, jota USA-chant edustaa, koska tässä kontekstissa se ei yksinkertaisesti ole toimiva. Lisäksi sellaisen chantin aloittaminen vaatisi narrin roolin ottamista, millä taas saattaa olla pitkäaikaisia negatiivisia vaikutuksia.
Granted, monien meistä (esim. omani) USA-vastaisuus menee niin irrationaaliseksi, että se ansaitseekin jonkinlaista arvostelua, oli se sitten huumorin keinoin tai ei. Kuitenkin tilanne oli täynnä muita asioita, joita kritisoida. Itse harkitsin (tietäen La Rezin gimmickin) O Canadan ranskankielisen version tulostamista ja jakamista ihmisille, mutta yritys olisi todennäköisesti epäonnistunut pahasti. Ja loppujen lopuksi lähtö meni niin tiukaksi, että ei ollut aikaa hoitaa montaa muuta tärkeämpääkään asiaa.
Loppujen lopuksi epäilen tunnustuksesi aitoutta, mutta Ares vs. wesnt = RATINGS~~!!
+ Coach flirttaili minun kanssani <3<3<3
Nyt olen kateellinen... (sinulle tai Coachille, your pick...)
+ Meinasin pyörtyä kun kuulin Kubrick-musat, ääneni meni käheäksi kaikesta siitä WOO:ttamisesta..
"Kubrick-musat"... AARGH! Nykyajan nuoret... Straussin Also Sprach Zarathustra op 30, intro.
Kaiken kaikkiaan loistoshow, ei kai sinne kukaan mieltäylentävän upean painin toivossa lähtenytkään? Tai en minä ainakaan.
Niin no, onhan se nyt hyvin dokumentoitu, että WWEn tähdet eivät hirvittävästi panosta tavalliseen house show'hun... paitsi, jos heillä on sopimus katkolla tai sitä ei ole vielä lainkaan olemassa.
EDIT: Lisäksi luulen nähneeni täältä ainakin Hardy Girlzit, Arexen, WZW:n sekä pari tyyppiä vaparin puolelta.
Etkä pysäyttänyt? No, toisaalta, eipä olisi kannattanutkaan... (lisää alla)
"Silly Cow" kirjoitti:
Sen lisäksi näin Areksen (Aresin, Are'en?) nauttiessani olutta puolisen tuntia ennen näytöksen alkua.
Tuolla nyt ei ole juuri merkitystä... Call me Silly (eikun hetkinen), mutta mielestäni ei ole kovin järkevää lähteä Helsinkiin tapaamaan toisia vaasalaisia. Muutamaan toki törmäsin...
Saldo jäi aika heikoksi... Hyppysen ja Omegan tapasin, Lappiksen ehkä kuvittelin näkeväni, mutta hänen kuvauksensa sopi enemmän tai vähemmän aika moneen, joten päätin sitten olla ottamatta riskiä... wesntin ja Sarpin kuvittelin nähneeni astumassa Kuopioon menevään bussiin, mutta siitäkään en niissä olosuhteissa voi olla varma. Jynx ja Foley olivat samassa bussissa Tampereelle, mutta rehellisesti (ja valitettavasti) en ollut lainkaan juttutuulella... sinänsä harmillista... molemmat vaikuttavat näin netin välityksellä ihan ok ihmisiltä, mutta minä en juuri silloin olisi ollut kovin ok...
Aika moni nuorempi läsnäolija näytti jäävän tuijottamaan minua sen verran pitkään, että epäilen aika monen tunnistaneen jumalansa.
Mutta alkuun... (a.k.a. tervetuloa minun elämääni)
Koko matka oli pitkään kyseenalainen, koska en tiennyt, että olisiko minulla sinä päivänä töitä vai ei. Kun vihdoin selvisi, että olisin vapaa liikkumaan, tein parhaani sopiakseni sekä keskiviikolle, että torstaille muutakin ohjelmaa, jotta Helsingin matka ei olisi täysin hyödytön. Ja kyllä, pelkkä Raw livenä ei ole tarpeeksi, jotta kuluttaisin 9 tuntia junassa istuen.
Ensin torstain tapaaminen peruttiin ja sitten keskiviikon, whippii! Tuo torstai sotki jo kaikki suunnitelmat melko pahasti, koska tiesin, että minulla ei olisi mitään toivoa päästä Vaasaan takaisin ennen aamua ja yön viettäminen Helsingissä ei viehättänyt, koska olisin vain häirinnyt jotain tuttua myöhään illalla ja aikaisin aamulla... ei oikea tapa pitää yllä suhdeverkostoa. Onneksi muistin FWAn matkat ja päätin sitten mieluummin häiritä sukulaisia Tampereella. Taustalla oli myös ajatus siitä, että kävisin kummilapseni kanssa joka syksyisellä shoppailureissulla ennen hänen syntymäpäiviään (ja näin sitten tapahtuikin).
Kun suunnitelmat olivat lopulta kohtalaisen selvät, uskalsin ostaa sitten lipunkin...
Keskiviikkona aamu oli täysin sekava... oli epäselvyyksiä tentin kanssa, jonka olin tehnyt lauantaiksi, oli epäselvyyksiä firman asioissa ja sitten onnistuin riitelemään tyttöystävän kanssa... jei... Unohdin myös vaikka mitä ennen lähtöäni (kuten ottaa kannettavani mukaan, vaikka olin varannut PC-paikan junastakin, jotta pääsisin tekemään töitä matkalla)... mikä ei juuri lainkaan parantanut tunnelmaa. Melkein myöhästyin junastakin...
Helsingissä päivän säälittävä kohokohta: mini-IWMPR-miitti, josta roikkuu jo jossain todistusaineistoakin. Eipä ollut siinä Macissa vartijoita, kun viimeksi siellä kävin... Taas voin olla varsin tyytyväinen, että asun tällaisessa pikkukaupungissa. Omegalle tekisi kyllä hyvää käydä Kehä 3:n ulkopuolella jossain vaiheessa... Hyppynen kyllästyi nopeasti tai sitten hänellä on suunnaton tarve esittää jotain itseään k3wlimpää...
Keskustasta Pasilaan... Pasilan asemalla sain iloisen tekstiviestin, joka kertoi, että tapaaminen, joka mahdollisesti ratkaisee elämäni suunnan vuosiksi, ehkä loppuelämäkseni, eteenpäin on sovittu täysin meiltä kysymättä aikaan, joka ei missään tapauksessa sovi minulle, eikä asialle voi mitään. Nyt minun pitää luottaa ihmisiin, joiden käsitys siitä mitä pitää esitellä on aika heikko ja riittävä selventäminen veisi varmaan viikkoja, koska on hyvin vaikea arvioida etukäteen minkälaisia kysymyksiä tilaisuudessa saattaa syntyä ja kukaan muu ei ole oikein pätevä niihin kysymyksiin vastaamaan.
Eli siinä vaiheessa, kun pääsin Areenalle, olin jo huonolla tuulella ^ 2.
... hei, mutta tämä ei olisi minun elämäni, jos tilanne ei tuosta vielä pahenisi...
Areenalla sitten yritin karistaa negatiiviset ajatukset (siinä vain marginaalisesti onnistuen) ja yrittää parhaani mukaan havainnoida Suomen painikansaa (joitain ihan kiinnostavia ja huvittavia havaintoja onnistuinkin tekemään: ehdin kuunnella hetken jonkun keski-ikäisen miehen surkeaa smarkitusyritystä Luchasta).
Sitten tilanne muuttui hiljalleen paranevasta todella karmeaksi. Tyttöystävä soitti junasta jostain päin Ranskaa (työmatkalla) ja kertoi olevansa aika huonossa kunnossa. Normaalisti minulla on pakottava tarve tehdä jotain tuollaisessa tilanteessa ja ensiajatukseni oli lähteä lentokentälle ja hypätä ensimmäiseen koneeseen. Jostain syystä se kuitenkin kiellettiin ja minua kehotettiin vain yrittämään nauttia illasta: pahanlaatuinen v****untuneisuus + impotentti huolestuneisuus =/= kivaa. Tilannetta ei auttanut lainkaan se, että kun yritin myöhemmin soittaa ottaakseni selvää tilanteen kehittymisestä, numeroon ei saatu yhteyttä. Kävi jälleen mielessä ajatus, että nyt lähden sitten Ranskaan, mutta toisaalta, minulla ei ollut selvää käsitystä siitä, minne päin Ranskaa olisi pitänyt mennä (olin toki kuullut paikan nimen, mutta eipä jäänyt mieleen, ei). Aamuinen riita ei ainakaan parantanut oloa...
Show'sta nauttiminen ei oikein tullut enää siinä vaiheessa kysymykseen... jälleen tilannetta ei lainkaan parantanut se, että edessäni istui joku - korrekti nimitys taitaa olla - känniääliö... Hän ei osannut lainkaan Englantia ja käsitys siitä mitä oli tapahtumassa oli muutenkin aika heikko. Hän yritti aloitaa parin minuutin välein jotain chanttia (kuten Eu-tsiin tai Hoo-Bee-Koo), mutta ei onnistunut kertaakaan. Jostain syystä hänen piti myös koko ajan seistä, mikä itseäni ei juuri haitannut kulman takia, mutta vieressäni istunut mies ei ollut siitäkään kovin innoissaan.
Matka Tampereelle oli sitten vain epätoivoinen yritys uppoutua joihinkin muihin ajatuksiin... mutta eipä onnistunut... onneksi sitten torstaina aamulla sain heti selvennyksen, että Ranskassa kaikki oli hyvin ja onnellisesti... muut asiat eivät ole vielä selvinneet, mutta toisaalta, prioriteetit...
Kaiken kaikkiaan pitää sanoa, että on minulla ollut huonompiakin kokemuksia, mutta ei kovin montaa...