Foorumiarkisto

Siinä vaiheessa kun painia seuraava yleisö rupeaa viisastumaan myös heidän suosikkinsa yksipuolistuvat. On jo pidemmän aikaa ollut tiedossa että "viisaan painifanin" suosikin on oltava teknisesti erittäin lahjakas painija. Mikään muu ei käy. Hyvät promokyvyt ovat plussaa mutta niistä ei ole mitään hyötyä mikäli mies ei osaa painia ympyrää kaikkien muiden ympärillä. High flying -kyvyt ovat hauskaa katsottavaa mutta niistä puuttuu psykologia joten "viisaan painifanin" suosikki ei voi olla high flyeri. Hävettää myöntää mutta tämä pätee aika hyvin itseenikin, suurimmat suosikkini kun ovat Kurt Angle, Chris Benoit ja Chris Jericho. Mutta nyt ei puhuta näistä.

Voimme olla ihan kuinka viisaita haluamme, jossain meidän sisällämme asuu kuitenkin pieni mark. Siitä ei pääse eroon, eikä pitäisikään. Tällä markilla on myös oma suosikkinsa mutta tätä suosikkia "viisas painifani" ei pysty millään selittämään. Se suosikki ei korreloi yhtään niiden ominaisuuksien kanssa joita "viisas painifani" pitää ehdottomana suosikkinsa valinnassa. Saattaa jopa olla että tämä suosikki on sellainen jolle koko IWC naureskelee ja jota ei missään nimessä kehtaisi muiden "viisaiden painifanien" läsnäollessa tunnustaa.

Minulla kyseinen suosikki on Scotty 2 Hotty. Muistan vieläkin sen ensimmäisen kerran kun näin hänet TV:ssä. Chris Jericholla oli tag team -ottelu Regalia ja Tajiria(?) vastaan ja hänen piti löytää itselleen partneri. Ja hän löysi juuri loukkaantumisesta palanneen Scotty 2 Hottyn. Tuohon aikaan emme seuranneet painia mitenkään intensiivisesti. Se toimi lähinnä huumoripalana ennen Frasierin alkua. Naureskelimme mukatärkeille ja promoille ja haudanvakaville supertähdille. Ja kaverini kommentti Scotty 2 Hottyn tanssahdellessa rinkiin tiivisti asian:

"Tuo tyyppi ainakin ottaa tämän homman oikealla asenteella."

Ja niinhän se oli. Austinien, Anglien ja Rockien tapellessa hampaat irvessä kullatusta metallinpalasta Scotty 2 Hotty tanssii kehässä, ottaa yleisön kannustukset vastaan tyrmistynyt ilme naamallaan ja käyttää finisherinä painihistorian toiseksi typerintä liikettä. Kuinka häntä voi olla rakastamatta.

Jossain vaiheessa rupesin etsimään hänestä lisätietoa netistä ja pieni mark-mieleni suorastaan musertui kun sain tietää että muilla ei ollut läheskään yhtä korkeaa mielipidettä hänestä kuin minulla. Onnekseni pääsin siitä jossain vaiheessa yli ja "viisaan painifanin" järkevyydellä aloin huomaamaan että kaikesta pahasta mitä hänestä on sanottu huolimatta Scotty 2 Hotty oli suhteellisen taitava painija. Hän ei koskaan tulisi vetämään viiden tähden ottelua PPV:n main eventissä mutta hän pystyy erittäin hyvin esittämään viihdyttävän alle kymmenen minuutin ottelun.

Jälkikäteen ajatellen on suorastaan uskomatonta että Scotty 2 Hotty pysyi mark-suosikkinani sillä ensitapaamisen jälkeen näin häneltä ehkä yhteensä kolme ottelua (jotka kaikki hän hävisi) ennen kuin hän loukkaantui yli vuodeksi. Onneksi mukaan astuivat DVD:t joista varsinkin King of the Ring 2000:n tag team mestaruusottelu vakuutti. Too Cool tuli otteluun mestarina ja esitti kaikki ne hauskat liikkeensä jotka olin aikasemmin nähnyt vain JBI:n double moveseissa. Luonnollisesti he hävisivät ottelun. Oli itse asiassa aika typerryttävää ajatella että ennen hänen paluutaan loukkaantumisen jälkeen olin nähnyt ehkä neljä ottelua joista hän poistui voittajana.

Lienee sanomatta selvää että pidin Scottyn ja Rikishin mestaruuskaudesta enemmän kuin lain mukaan oli sallittua. Tiesin että Too Cool II olisi mukava lisä Smackdownin tag team-divisioonaan mutta en missään vaiheessa uskaltanut edes uneksia mestaruudesta. Oli erittäin miellyttävää nähdä oma mark out -suosikkinsa mestarina. Se että kyseessä olivat arvostuksessa selvästi tippuneet SD:n joukkuemestaruusvyöt ei haitannut sitä tippaakaan.

Olen kohtalaisen ylpeä siitä että omat pääsuosikkini ovat yleisesti arvostettuja painijoita mutta ilman suosikkia jota ei valittu pään kanssa painin katsominen mielestäni muuttuisi liian kliiniseksi. On virkistävää katsoa painia kun mukana on henkilö jonka ottelua katsoo kannustaen, oli kyseessä sitten mestaruusottelu tai Velocityn avausmatsi. Jotain kertonee sekin että imuutin viime viikon Velocityn vain sen takia koska Scotty 2 Hotty kohtasi main eventissä Spike Dudleyn cw-mestaruusottelussa.

Minä olen paljastanut sisimpäni, nyt on teidän vuoronne. Tiedän että teilläkin on se suosikki jota ette kehtaisi tunnustaa. Tiedän että jokaisella painijalla on faninsa. Jossain tuolla on ihmisiä jotka puhkeavat kannustushuutoon aina kun Johnny Stamboli, Val Venis, Maven tai Chuck Palumbo astuu kehään. Joku heistä saattaa olla täälläkin. Paljastakaa syntinne, kertokaa noloimmat mark out -painijanne!

Minä vaadin.

Paha sanoa kuka on noloin... Vielä joskus puoli vuotta sitten Big Show'n fanittaminen olisi ollut monien mielestä suht. koht. noloa, mutta nyt hänetkin on kai enemmän tai vähemmän hyväksytty tärkeänä osana ohjelmaa. Toinen olisi sitten A-Train, joka mielestäni on ainut hoss, joka osaa hoitaa hommansa kunnolla (eli suostuu jobbaamaan Shannon Moorelle). Ricokin taitaa olla nykyään aika hyväksytty...

Big Bossman kuoli ja John Tenta tekee kuolemaa, joten heille on äkkiä syntynyt aivan oma fanikuntansa. You sick bastards. Jos näin ei olisi, Bossman olisi aika varma valintani.

Jätetään Virgil jollekin muulle...

Kuitenkin jäljelle jää vielä yksi... Sandman.

Yeah, hän on perseestä, liian vanha, ei ottelisi vii... nel... kolmen tähden ottelua edes unissaan (no, okei, tuo on varmaan joskus tapahtunutkin), liikevalikoimaa ei ole (finisher DDT, OWW listaa sen lisäksi vain yhden liikkeen), mieheltä onnistuu vain HC ja gimmick koostuu paheista, joita en itse harjoita lainkaan.

Jos tarkkoja ollaan, niin minulla ei ole hajuakaan miksi pidän hänestä, mutta pidän nyt kuitenkin... Ehkä se on se showmanship tai jotain...

Huhujen mukaan hän muuten istuu tällä hetkellä vankilassa viidettä kuukautta kahden kuukauden tuomiota, koska on saanut jatkuvasti huumetesteistä positiivisen... Don't ask me... tällaista vain kuulin.

Minun markkauksen kohde on JBL. Minä olen ihastunut JBL:n promotaitoihin.
Mies on lähiaikoina tiputtanut niin hyviä promoja, että oksat pois.

Painillisesti JBL on kieltämättä "aika" rajoittunut. Minäkin kuulun siihen rintamaan joka kirosi JBL:n nousua mestariksi, mutta nykyään hän alkaa jo tuntua loogiselta vaihtoehdolta. Tämä johtuu minun kohdallani siitä, että hänen promot ovat kultaa ja hän vetää hyvin gimmickinsä.

Toinen suosikkini on Rosey, joka on minun mielestäni aika hyvä painija kokoisekseen. Tosin hänen gimmick on kyllä todella syvältä. Tämä mies ansaitsisi enemmän kuin olla Hurricanen "sidekick".

Minulla kyseinen henkilö on, pakko kai se on kertoa, ollut jo pitkään Rene Dupree.

Ehkä olen vain hölmö, mutta minusta Dupreen tanssi on hauska. Fifi- koira hänen mukanaan oli hauska. Mielestäni hänen painitaitonsa jopa ovat hyvät. En kuitenkaan ole mikään miehen #1- fani, mutta silti minun huoneeni yhden hengen kannatusjoukkoni puhkeaa suosionosoituksiin, yhtä koviin kuin Chris Benoit'n esiintulossa.

En käyttäisi termiä 'viisas painifani'. Kritiikki lisääntyy missä tahansa, jos seuraa jotain asiaa riittävän pitkään. Esimerkiksi monet toimintaelokuvat ovat viihdyttäviä valtaosalle esiteineistä, mutta satoja tai tuhansia elokuvia nähneille aikamiehille ja -naisille eivät pelkät itseään toistavat tehosteilla mässäilyt riitä. Pitää olla sisältöä, ja vapaapainissa sisältöä pystyvät parhaiten tarjoamaan hyvän psykologian hallitsevat ja monipuolisen teknisen painin taitajat. Itseeni tuo ainakin pätee. Kun vuoden 2001 talvella ensimmäistä kertaa satuin vapaapainia näkemään, niin ensimmäiseksi pääsin tutustumaan hardcore-otteluun, Rob Van Damiin ja The Undertakeriin, joista molemmista tuli väliaikaisesti suosikkejani. Ajan myötä mielenkiintoni heitä kohtaa kuitenkin laantui, kun huomasin, että he painivat jokaisessa ottelussa lähes samalla kaavalla. Ajan myötä opin pitämään Kurt Anglesta, Chris Benoitista, HBK:sta, Jerichosta, Guerreroista ja monesta muusta, koska heidän matsinsa tuntuivat olevan kerta kerran jälkeen jotain ennennäkemätöntä.

Silti pidän monesta painijasta, jotka smarkit ovat tuominneet epäpyhiksi ja vääräoppisuuden edustajiksi. Kaikista sairain, kieroitunein ja häpeällisin näistä pitämistäni painijoista on Rey Mysterio, jonka saamaa huonoa mainetta en ole koskaan ymmärtänyt. En muista yhtään liikettä, jonka hän olisi botchannut, ja joka kerta kun hän on kehässä, niin hän onnistuu yllättämään minut jollain liikkeellä, jota en osannut odottaa. Ilmeisesti hänen vihaamisensa on niin itsestäänselvää kaikille, että sitä ei tarvitse edes perustella. Ainoa perustelu minkä olen ikinä kuullut, on kesän alusta, eikä sekään ollut mielestäni kovin vakuuttava. Muistaakseni kyseisen perustelun mukaan Rey Mysterio on hirveä painija, koska hänen edustama spottiapinamainen tyylinsä saa old school-painin näyttämään heikolta (jeah, en muista tuon tarkemmin. Liekö edes ollut noin).

Toinen myöskin täysin tolkuttomiin ja vääräoppisiin kuuluva pitämäni painija on Kenzo Suzuki. Olen ollut miehen fani siitä asti, kun näin hänet ekaa kertaa painimassa jossain kesäisessä SmackDownin jaksossa. Mies ei ole paras, ei kyllä huonoinkaan vaan juuri sopiva siihen mitä midcard-painijalta vaaditaan. En voi olla pitämättä siitä miten hänen kehnoja promotaitojaan hyödynnetään. Kun kuulen ja näen Suzukin haukkumassa latinolaisia painijoita, koska nämä eivät ole amerikkalaisia, niin en voi olla rakastamatta ironiaa. Myös hänen tanssinsa ja laulunsa pelastavat aina päivän.

Muitakin löytyy. Areen mainitsemat Big Show ja A-Train ovat myös minun suosiossani. Kohtalaisen vikkeliä heppuja, jotka pystyvät muista isoista miehistä poiketen hyviin otteluihin. Kane ja Batista kuuluvat ehkä myös samaan sarjaan, mutta eivät yhtä vahvasti. Rhyno on kuitenkin kaikista brawlereista se kenestä pidän eniten. Hän on ehkä pitkäaikaisin suosikeistani, sillä olen ollut hänen faninsa jo niiltä ajoilta, kun en vielä tiennyt kuinka näyteltyä vapaapaini on. En sitten tiedä kuuluuko Rhyno niihin painijoihin, joista ei saisi pitää, mutta jostain avoimen keskustelusta sain sellaisen kuvan, että suuri osa pitää Rhynosta kuin sukupuolitaudista. Indyja en pahemmin seuraa, mutta niiden puolelta silmääni on kuitenkin osunut sellainen painija kuin Low-Ki, jonka otteluista olen poikkeuksetta pitänyt. Tiedä sitten kuuluuko hän niihin painijoihin, joista ei saisi pitää. Viimeisimpänä ja myös vähäisimpänä pidän Heidenreichista, mutta tosin vain promotuksen osalta. Olen yhä sitä mieltä, että hänen tulisi saada potkut, koska on terveysriski kaikille vastustajilleen, mutta en voi kieltää etteikö hänen promonsa jossain määrin ole viihdyttäviä.

No minuahan ei voi sanoa 'viisaaksi painifaniksi', mutta joitain sellaisia painioita on, mistä melkein kukaan muu ei tykkää. Hyvänä esimerkkinä Kane, joka on ehkä lempipainijani, vaikka onkin menettänyt uskottavuutensa jo täysin. Sääli sinänsä, olisin voinut katsella Kanen riehumista vaikka kuinka kauan. Voisin jo melkein sanoa, että face-turni olisi nyt paikallaan.

Toinen on, ikävä kyllä Rey. Pidän akrobatiasta ja huimista tempuista, joten pidän Reystä. Hän tekee nuo huimat hypyt ja liikkeet n. 100% varmuudella, eli hän ei botchaile, toisin kuin esim. Jeff Hardy. En vain tiedä mikä siinä on, mutta Rey yllättää aina jotenkin.

Ja mainitaanpa vielä Big Show, jota olen fanittanut niin kauan kuin olen katsonut wrestlingiä. Kokoonsa nähden Show on hyvä painimaan, ja hänen jättimäinen kokonsa tekee siitä sen mitä hän on, eli pelottavan monsterin

Spoiler

(vaikka nykyään face onkin)

. Täytyy vielä mainita, että Show on oikeasti todella hauska, tai saa ainakin minut nauramaan hyvin usein. Eli hän mielestäni esittää täydellisesti ison jätin roolia, ei voi muuta sanoa.

"Omega" kirjoitti:
Kaikista sairain, kieroitunein ja häpeällisin näistä pitämistäni painijoista on Rey Mysterio, jonka saamaa huonoa mainetta en ole koskaan ymmärtänyt. En muista yhtään liikettä, jonka hän olisi botchannut, ja joka kerta kun hän on kehässä, niin hän onnistuu yllättämään minut jollain liikkeellä, jota en osannut odottaa. Ilmeisesti hänen vihaamisensa on niin itsestäänselvää kaikille, että sitä ei tarvitse edes perustella. Ainoa perustelu minkä olen ikinä kuullut, on kesän alusta, eikä sekään ollut mielestäni kovin vakuuttava. Muistaakseni kyseisen perustelun mukaan Rey Mysterio on hirveä painija, koska hänen edustama spottiapinamainen tyylinsä saa old school-painin näyttämään heikolta (jeah, en muista tuon tarkemmin. Liekö edes ollut noin).

Rye Mysterio on todella taitava painija. Cruisereitten kärkikastia. Loistavat painitaidot, myyminen Etc. Epäilen, että hänen vihaamisensa näillä foorumeilla johtuu siitä, että hänellä on täällä 9 vuotiaita !!!!ReyJOUBestMysterio619!!!!!-95 faneja, jotka sitten vain huutelevat: Rey rulaa Etc ja sitten ottaa monia päähän ja he samallla leimaavat Mysterion huonoksi.

Itse pidän tällä hetkellä eniten Benoitista, Anglesta, Londonista, Guerrerosta ja Benjaminista. He ovat kaikki taitavia ja varmasti monen muunkin lempipainijoita. Ehkäpä hieman oudompiin lempipainijoihina kuuluu Rob Conway. Pidän hänestä paljon kehässä ja minun mielestäni hän on myös karismaattinen. Kun hän tarttuu mikkiin olen aina ihan haltijoissani. Hän ei myöskään vaikuta mitenkään epävarmalta, ainakaan minun silmissäni. Conwayn ääni, kehätyöskentely, myyminen iskee minuun. Tykkäsin hänen/heidän matseistaan Dudleys Boyzeja vastaan. Pidän Conwaysta enemmän, kuin Grenieristä, vaikka eikös he ole miltein saman tasoisia painijoita. Ehkäpä Conwayn tyyli ja mikkitaidot vain iskee minuuun syvemmin. Conwaysta tykkääminen on myös lisännyt kiinostusta La Resistance joukkueeseen.

Myös kiinostus Orlando Jordaniin on lisääntynyt nyt tämän JBL:n toimitusjohtajan roolin myötä. Nimittäin ennen tuota juttua, hän oli TODELLA väritön. Miehellä on hyvät painitaidot ja kohtalaisia mikkitaitoja. Hän toimii yllättävän hyvin tämän hetkisessä roolissaan. On mielenkiintoista katsoa, kun hän ja JBL jutustelevat kehässä. Orlando Jordan on saanut jotain edistystä uralleen ja hänen kiinostavuus on lisääntynyt varmasti monen silmissä.

Batistahan ei ole välttämättä niin outo lempipainija. Hän omaa kuitenkin ison määrän lihasmassaa ja ei ole kovinkaan kankea, ainakaan minun silmissäni. Batistalla on myös pieni liikearsenaali, mutta se ei ole minun mielenkiinotani haitannut. Batista on hyvä puhumaan ja intenssiivinen kehässä. Hän myös suostuu tarpeen tultua jobbaamaan jollekkin tähdelle, joka tarvitsee uskottavuutta. Nyt kyllä olen kuullut sellaisia juttuja, että hän olisi aika ylimielinen pukuhuoneissa, mutta tiedä häntä.

Jo pari kertaa mainittu A-Train on myös minun suosiossa. Hän kykenee vetämään varsin nopeatempoisen ja viihdyttävän ottelun kokoonsa nähden, ja hänen selkäkarvoissa on enemmän karismaa kuin Jerichossa ja Rockissa yhteensä. Myyminen on hänen heikko kohtansa, mutta minun päässäni on ignore-poor-selling -vipu, joka kääntyy on - asennolle aina kun Junaa kohdellaan kaltoin.

Toinen on Test. Mies, jota haukutaan surkeaksi painijaksi ja olen myös kuullut sanottavan, että hänellä on karismaa yhtä paljon kuin puupölkyllä (molemmat kyllä ovat osin totta). Hänen ottelunsa vuosina 99-01 olivat varsin hyviä, viimeisen reilun vuoden hän on ollut valitettavasti loukkaantuneena.

"Omega" kirjoitti:
En käyttäisi termiä 'viisas painifani'.

Huomaa lainausmerkit ympärillä sekä termin suhteellisen tiheä käyttö. Tarkoitukseni oli tehdä koko ajatuksesta pilaa mutta ilmeisesti se meni hieman ohi. Pahoittelumme.

En oikesti ymmärrä miksi Rey Mysteriosta ei saisi pitää. Vanhalla boardilla oli ilmassa jonkin verran Mysterio-vastaisuutta mutta uskoakseni se johtui enimmäkseen juuri niistä nuorista faneista jotka kehuivat Mysteriota niin paljon että sitä rupesi tulemaan ulos joka ruumiinaukosta. Ja kun se ei riittänyt niin ne kehut tekivät muutaman uudenkin aukon päästäkseen ulos. On myös huomattava että "viisaan painifanin" on hyvin hankalaa pitää sellaisesta painijasta joka on niiden "tyhmien painifanien" suosiossa. Nykyään Rey-kuume on laskenut huomattavasti joten meidänkin on turvallista pitää hänestä.

Se on totta että Rey osaa periaatteessa vain yhden tyylin eikä hänen otteluistaan kovin usein mitään hienoa psykologiaa löydy. Mutta vastapainoksi voisi huomauttaa että Mysterio on ehdottomasti ollut parin viime vuoden aikana WWE:n tasaisin esiintyjä. Hänellä ei ole huonoja iltoja. Hänen jokainen ottelunsa (mikäli vastustaja suo) on hyvä ottelu. Se on ainakin minulle tärkeämpää kuin hänen hienot temppunsa. En voi sanoa mitenkään erityisesti pitäväni Mysteriosta mutta hän viihdyttää minua jatkuvasti.

EDIT: Kuten olen suhteellisen useasti (ainakin vanhalla boardilla) antanut ymmärtää, aivan kuten usea muu tähän ketjuun kirjoittanut, sydämessäni on lämmin paikka myös A-Trainille ja Testille. Molemmat ovat mielestäni hyvin aliarvostettuja painijoita joilta löytyy liikevalikoimaa ja nopeutta kiitettävästi isoiksi miehiksi. Erityisesti muistan lämmöllä Testin heel-aikoja kun hän kohteli Stacya kaltoin kuin sivuammattinaan. Hänen maneerinsa olivat suorastaan loistavia, häntä oli ilo inhota.

Aluksi en meinannut yhtään pitää paidattomasta Albertista ja nimi A-Train tuntui tyhmemmältä kuin Kaarle Tyhmä XI, Tyhmälän kuningas mutta aika nopeasti pääsin ohitse siitä järkyttävästä karvamäärästä (johtuen ehkä siitä että minulla on siitä omakohtaisia kokemuksia) ja huomasin että kyseessä oli taitava hoss. Ja se karjunta melkein jokaisen iskun ja liikkeen aikana. Kun iso, karvainen kalju mies huutaa, silloin tietää että pian sattuu ja lujaa.

Hmmm, aika paha.

Jos nyt alettaan hatusta heittämään muutamat nimet, niin ensimmäisenä tulee mieleen Lex Luger. Vaikka en näe hänen markittamisessa vieläkään mitään vikaa, niin yleisesti hänestä ei kovin paljoa pidetä. Hänen WWF -ura oli todella kehno. Ei oikeastaan muuta tarjottu, kuin huonoja gimmickejä tai sitten kierrätettyjä gimmickejä. WWF:ssä hän oli muutenkin hyvin huonossa kunnossa, sillä mm. selkä oli muussina, eikä näin uskaltanut ottaa bumppeja ja muutenkin no-sellasi jokaikisen liikeen. Pahinta on kuitenkin se, että Luger tullaan aina muistamaan hänen säälittävästä WWF-runista, eikä hänen NWA:n taikka Floridan vuosista. Hey, mies veteli melkein tunnin matseja parhaimmillaan ja oli osallisena muutamassa viiden tähden matsissa.

Sitten pompsahtaa mieleen Virgil. Hänestäkää ei ollut mihinkään muuhun valettiuran jälkeen, kuin firman ovimatoksi. Virgil jobbasi jokaiselle painijalle, eikä päässyt valokeiloihin oikeastaan koskaan. Tai no, jos se lasketaan valokeilaksi kun pääsee jobbaamaan minuutin squashissa, niin sitten. Virgil ei koskaan ollut mitenkään erikoinen painija, sillä miehellä oli ne peruspainitaidot. Osattiin muutamat slamit, muutama suplex, iskut ja clothesline. Kuitenkin hänen menestystään firmassa eniten esti ihonväri, sillä sen jälkeen kun Virglil teki face-turnit, alkoi raju alamäki. Tunnetusti tummaihoisilla ei ole paljoa asemaa federaatiossa, ellei sitten ole monster-heel, joka jobbaa firman sankarille jossain isossa tapahtumassa. Mutta hey, minä pidin Virgilistä sekä hänen ihanista kimaltelevista kuteista.

Sitten tulee mieleen Ron Simmons. Pidin miehestä todella paljon NWA-Floridassa 80 -luvulla sekä 90 -luvun WCW:ssä, Doomin toisena osapuolena. Hän oli todella rajuotteinen painija, joka loisti mittavilla brawlaustaidoilla, main-event spinebusterilla sekä top-rope shoulderblockilla. Hänen top-rope shoulderblock oli niin hieno, että melkein (vain ja ainoastaan) siitä syystä pidin hänestä todella paljon. Itseasiassa, en näe tuossa vanhassa Simmonsissa mitään "häpeällistä" markittamista, mutta kuten Luger, hänet tullaan muistamaan WWF -runistaan. APA oli alunperin hieno tiimi, mutta vuosien varrella sille kävin kuin muille tag teameille (Dudleyz, Hardyz) eli he väsähtivät. Tuo ei ollut vielä mitään, mutta Ron Simmonsin singles ura vasta olikin jotain sanoinkuvaamatonta. Ei pidä myöskään unohtaa hänen alkoholiongelmiaan.

Vielä heitetään Bam Bam Bigelow. Hänkään ei koskaan saanut jalansijaa WWF:ssä. Vaikka kokoa löytyi, hänet pistettiin jobbaamaan huomattavasti pienemmille painijoille ja vielä lopulta ängettiin aivan turhiin feudeihin mm. Doink The Clown'in kanssa. Miehessä oli kuitenkin minun silmissäni uskomattoman paljon karismaa sekä hänen liekkipuku oli yksi tyylikkäimmistä ring-geareista koko bisneksessä. Bam Bamin bravuuri, Moonsault oli myös markittamisen arvoinen asia. Vaikka se ei ollut kovin tyylipuhdas, se oli hieno suoritus isolta mieheltä. Toki Vader teki sen kuusimiljoonaa kertaa hienommin, mutta Vader onkin Vader. ECW:ssä hän kuitenkin sai sitä statusta ja voitti mm. TV-Titlen. Siellä hän myös paini monta erinomaista matsia mm. RVD'tä ja Tazz'iä vastaan. Itseasiassa, tuo Tazz-BamBam -feud oli aivan loistava. Niin ja Bamilla oli myös todella viileä entrancemusiikki.

Lisää myöhemmin, stay tuned.

Ensimmäisenä sanon Dudley Boyz -tag teamin. Monet haukkuvat heitä siitä että he eivät ole yhtä kovia WWF/E'ssa kuin ECW'ssa aikoinaan. Minä en tuohon voi sanoa oikeastaan mitään, koska olen nähnyt heitä ECW'ssä vain sen verran kun Rob Van Dam muistaakseni teki heille Van Daminatorin. Kun kiinnyin tähän lajeista kauneimpaan olen heistä pitänyt, heidän vaatetus on loistava ja pidän heidän matseista.

Toinen, paljon nolompi kuin Rey Mysterio on Jeff Hardy. En minä häntä hirvittävästi markita, mutta hän saa minut mukaan kun hänen otteluitaan seuraan. Ei hän nyt niin kamalasti botchi kuin ihmiset väittää.

Kolmantena Hulk Hogan. Pirun karismaattinen (etenkin old school -aikoina) ja vaikka te väitättekin että hänen ottelunsa ovat tylsiä minä en ole samaa mieltä. Vaikkei hänellä olekkaan mitään SUPPAAAH DRAGONAAAH~! / <insert joku indy -kuminiska> liikearsenaalia niin olen aina hänen otteluissaan sataprosenttisesti mukana.

Ei minulla ole oikeastaan yhtään painijaa jota vihaan. Tosin indyistä en ole koskaan tykännyt, mutta rispektit silti heidän taidoille.

Nyky-WWE:stä ei pahemmin tule tällaisia painijoita mieleen, mutta muualta ja muilta ajoilta toki. Kukaan heistä ei kuulu ihan suosikkeihin, mutta jotain erityistä heissä on.

Melkeinpä voisi lähteä liikkeelle The Rockista. Melkein kaikki varmaan tunnustavat hänen kykynsä mikrofonin kanssa, mutta kyllä minua jaksaa viihdyttää hänen ottelunsakin. The Rockin laskin tähän kategoriaan, koska yleensä tuodaan esille hänen naurettava ylimyynti, suppea liikevalikoima ja itseään toistavat liikesarjat. Jep, tiedossa on ja myönnän noiden asioiden pitävän paikkansa, mutta se joku hänessä viihdyttää sisäistä markia.

Toisena olisi vuorossa Hulk Hogan. Häneen pätee aika moni sama asia kuin The Rockiin. Jostain syystä painillisesti huonotkin ottelut viihdyttävät. Tarkoitan lähinnä ainoastaan aikaa, jolloin jalka vielä nousi leg dropia tehdessä. Pidin jopa Hogan vs. Big Bossman -ottelusta, joka tuli jokin aika sitten katsottua.

Andre the Giantista pitäminen ei taida olla niin kiellettyä, mutta ajattelin mainita, koska hänen taitojaan harvemmin kehutaan, päinvastoin. Hänessä on sitä karismaa, mikä pelastaa huonotasoisetkin ottelut. Valitettavasti olen nähnyt häneltä todella vähän 80-luvun puoliväliä vanhempia otteluita, koska muuten pitäisin hänestä vielä enemmän.

Sitten Sandman. Perustelut tähän sanottiin jo aikasemmin ja yhdyn niihin. Homma lähtee jo siitä, että entrance on vakuuttava. Lisäksi hän viihdyttää minua jo olemuksellaan. Sandmanista huokuu tietty äijämäisyys, josta pidän. Hänen ottelunsa sopivat ainakin ECW:ssa mukavasti niiden "parempien" sekaan.

Hmm. New Jack. Hän kuuluu siihen osastoon, jonka entrance tuo kylmiä väreitä. Hän myös pistää oman kroppansa likoon viihdyttääkseen, mutta valitettavasti välillä muidenkin. Ei siitä enempää, mutta jostain syystä näen hänessä jotain erityistä. Fani en ole, mutta kyllä hän Dudleyt voittaa.

"Omega" kirjoitti:
En sitten tiedä kuuluuko Rhyno niihin painijoihin, joista ei saisi pitää, mutta jostain avoimen keskustelusta sain sellaisen kuvan, että suuri osa pitää Rhynosta kuin sukupuolitaudista.

Enpä usko, että hän tuohon porukkaan kuuluu, mutta jos näin tosiaan on, niin täytyy minunkin hänet mainita. Hän pystyy vieläkin todella hienoihin otteluihin, jos vastassa on sopiva painija.

Tätä mietin kauan, ja ehdin katsella useamman vanhemman ppv:nkin tässä välissä ennen kuin keksin yhtään sellaista painijaa jota erityisesti nykyisin markittaisin, ja vieläpä joka olisi jotenkin "nolo". Nyt tuli kuitenkin mieleen muutamia, mahdollisesti aika huonosti perusteltuja, tosin.
Hurricane. Häntä ei olla varmaan missään vaiheessa kauheasti arvostettu painijana, enkä ole häntä itsekään kauheasti sellaisena nähnyt, mutta sen vähän perusteella hän olisi hyvä painija CW-mestaruuden jahtaajaksi. Hän on kuitenkin tullut esille enemmänkin hauskuuttajana, ja sellaisena hän onkin mestari, muutenkin kuin gimmickinsä ansiosta. Aina kun hän näkyy, huumori on kohdallaan.
Hardyt. Heitä ei arvosteta ollenkaan, ja ovathan he enemmän tai vähemmän "kauniita poikia" ja tyttöjen suosikkeja, mutta varsinkin Mattissa on runsaasti potentiaalia, joka on jäänyt käyttämättä. Hieman lisää voimaa, niin hän olisi juuri loistava IC-mestari. Myöskin Hardy Boyzien aikaiset joukkueottelut olivat hardyillä usein loistavia ja lennokkaita. Niitä aikoja olen jäänyt hieman kaipaamaan, vaikka he olivatkin loppuvaiheessa hieman itseään toistavia.
Myöskin vanha Bradshaw oli suuri suosikkini, vaikka hän ei (sen enempää silloin kuin nytkään) ole mikään taitava kaveri. Jotain hänessä oli kuitenkin... Samoin kuin Face-ajan albertissa. Siis silloin kun hän oli Scotty 2 Hottyn sidekick.
Tiedoiltani pidän itseäni smarkina mutta kannatan silti moniakin sellaisia painijoita jotka eivät kovin arvostettuja ole, ja toisaalta inhoan joitakin arvostettuja painijoita. Olen kuitenkin oppinut viimeisten parin vuoden aikana katsomaan otteluita kriittisesti, josta kertoo esim. se että Undertakerin otteluilla ei ole enää mitään annettavaa minulle, vaikka hän oli vielä viime vuonna suuri suosikkini. Niin sitä vain maailma muuttuu, hyvät ihmiset. Muuttukaa tekin, se tekee useimmiten hyvää.
Ja muuten... mitä Omegan mainitsemiin toimintaleffoihin tulee, olen osittain samaa mieltä. Silti esim. Chuck Norrisilla ja kumppaneillakin on minulle jotain tarjottavaa, siitä huolimatta että he eivät ole kovin hyviä näyttelijöitä. Silloin kun haluan toimintaa aivot narikkaan -tyyliin, minua ei kiinnosta miten hyviä näyttelijät ovat, jos elokuva muuten viehättää ja toiminta on hienoa. Tehosteet eivät kyllä minuakaan viehätä, eivät ole koskaan viehättäneetkään. No, off-topic jääköön tähän.

Minulla on kaksi nimeä. Ensimmäinen on Test. Mies on nyt unohdettu täysin kun on loukkaantunut. Uskon kuitenkin miehen olevan vieläkin kyvykäs ja toivon, että hänellä olisi vielä pitkä ura. Täällä foorumilla ei Testistä osata oikein juuta eikä jaata sanoakaan.

Toinen on Val Venis. En yhtään ymmärrä miksei hänestä paljoakaan puhuta. En tiedä johtuuko se hänen gimmickistä, joka on tarkoitettu naisille, mutta miehen painitaidot ja liikearsenaali on minusta WWE:n parhaimmistoa. Lisäksi hän on nopea minusta kokoisekseen. Eli kokoakin löytyy.

Itse asiassa on kolmaskin nimi. Scotty 2 Hotty. Hänestä ei pidetä siksi, koska hänellä ei ole uskottava finisher. Mutta minusta se on näyttävä ja hienompikin The Rock. Ja varmasti yhtä tehottomia. Lisäksi Scotty on todella koominen hahmo. Oi niitä aikoja kun Albert & Scotty oli tag teamina. Se oli kyllä hauskaa aikaa kun Scotty & Hip Hop Hippo (Eikös Albertia sanottu täksi?) tanssahtelivat ja veti matseja.

Minulla on muutamia nimiä.

Ensimmäisenä tulee mieleen Test, jota minä arvostan aikas paljon. mies on hyvä kehässä, iso ja uskottava, kuitenkin myös nopea. Hän on ollut mukana, ehkä viidenneksi parhaassa näkemässäni ottelussa: Edge -vs- Test Survovpr Series 2001. Se oli todella hieno matsi.

Toisena olisi sitten Spike Dudley, häntä täällä tunnutaan dissaavan aika paljon. Hän on hyvä kehässä, mikkitaidotkin luonnistuvat.
Rey Mysterio, oli aluksi suosikkini, sitten dissasin häntä ja nyt olen taas alkanut pitämään hänestä. Hänellä on hienoja liikkeitä, hän yllättää melkein kaikissa matseissaan. Ja totta, täytyy myöntää, hän on spottiapina.

Ensimmäisenä tätä topicia lueskellessa tuli mieleen Victoria. Niin kehnoa kuin naisten paini voikin olla WWE:ssä, niin silti pidän Victoriasta. Silloin harvoin kun satun painia katsomaan, niin samalla tulee myös naisten matseja katsottua ja itkuhan siinä meinaa tulla useimmiten sen huonouden takia. Toisinaan kyllä tulee ihan ok matseja, mutta harvoin kuitenkin..
Victoria on vahva ja taitavimpia naisia WWE:ssä. Eikä ole (ainakaan toivottavasti) alentunut mihinkään bra & panties- pelleilyyn, joka vie kaiken toivon siitä, että naisten painia joskus alettaisiin arvostaa.

"*S*" kirjoitti:
Eikä ole (ainakaan toivottavasti) alentunut mihinkään bra & panties- pelleilyyn, joka vie kaiken toivon siitä, että naisten painia joskus alettaisiin arvostaa.

Taboo Tuesday taas alensi naisten painin arvostusta useamman pykälän.

Ja Divas magazine tekee saman asian vuosittain. Sille ei itse aisassa voi mitään, niin kauan kuin WWE laittaa taitavimmatkin painijat poseraamaan bikineissä naisten painin arvostus ei kovin korkealle voi nousta WWE:ssä.

"Silly Cow" kirjoitti:
Ja Divas magazine tekee saman asian vuosittain. Sille ei itse aisassa voi mitään, niin kauan kuin WWE laittaa taitavimmatkin painijat poseraamaan bikineissä naisten painin arvostus ei kovin korkealle voi nousta WWE:ssä.

Tuskin on paluuta enään sinne 90 -luvun puolen välin paikkeille. Muutama päivä sitten katsoin Survivor Series '95 -nauhan ihan huvin vuoksi, kun oli tylsää. Sieltä löytyy matsi, jossa on iso läjä japanilaisia sekä Alunda Blayze. Naispainia parhaimmillaan. Ennen nauhan katsomista, olin sitä mieltä, että naispainin taso on noussut viime vuosien aikana, mutta tuon uskomattoman taistelun jälkeen mielipiteet muuttuivat. Matsissa nähtiin mm. ensimmäinen Sky Twister Press koskaan, rajuja German Suplexeja, hienoja Double-Underhook Suplexeja, tyylipuhtaita Moonsaultteja, vakuuttavia Piledrivereitä sekä murhaavia T-Bone Suplexeja aka. rajuja niskabumppeja. Nämä naiset pistivät pystyyn tuohon aikaan aivan uskomattoman matsin ja tuon taistelun jälkeen Vince ei enään antanut aikaa näille tähdille, ettei katsojien mielenkiinto suuntaisi Japaniin. Tuokin oli ihan odotettavissa, sillä kaikki liikeet joita he käyttivät tuossa matsisssa, luokiteltiin lopetusliikkeiksi WWF:ssä. Tuolloin siis naispainin taso oli parhaimmillaan, eikä paluuta tuohon tasoon enään ole, ainakaan tämänhetkisellä diivailulla.

Jatketaan markkien parissa ja heitetään vielä yksi nimi tähän hätään, Fatu. Fatu tunnetaan nykyisin Rikishinä ja Rikishi tunnetaan nykyään aivan turhana painijana, jolla ei ole paikkaa rosterissa. Fatu oli Samoan Swat Teamin toinen osapuolisko Samun kanssa. Fatu kuitenkin oli minun silmissäni hyvin karismaattinen painija. Tuohon aikaan hän ei ollut mikään hids/lihava/kömpelö painija, vaan hyvin liikkuva nuori nimi. Hän veteli hienoja liikkeitä yläköydeltä, kuten splasheja sekä top-rope leg droppeja. Myös rajunoloiset suplexit onnistuivat. Todellakin markittamisen arvoinen kohde, sillä hänen matsitkin olivat hyviä. Mutta, ainakin suurimmalle osalle fanikantaa, hänet tullaan muistamaan tuona lihavana takapuolenheiluttajana, joka ei ole pyyhkinyt persustaaan sitten vuoden 2001. Harmi, mutta minkäs teet.

Ensimmäisenä tulee Stone Cold Steve Austin. Hänestä aloin pitämään, kun rupesin painia katsomaan. Vaikka hän on pelkkä brawler ja hän ei ole paininut *****-otteluita sitten vuoden 1997. Rupesin heti pitämään hänen gimmickistään ja ennen kaikkea entrancestaan, mielestäni se musiikki oli aivan loistava ja sopi täydellisesti hänelle.

Sitten JBL. Silloin kun hän voitti WWE Titlen, olin jo sitä mieltä että mestaruusvyö oli raiskattu. Pidin häntä halpana Ted DiBiase-kopiona. Sitten kun vähän aikaa seurasi, niin huomasin että häneltä löytyy karismaa, promot ovat hyviä ja hän esittää gimmickiään erinomaisesti. Kehätyöskentelykin on parantunut, vaikka ei se vieläkään hyvää ole.

Viimeisempänä ja ylivoimaisesti noloimpana Scott Steiner. Hän on surkea, hidas ja taidoton no-sellaava steroidipelle, jonka kunto riittää juuri ja juuri neljän minuutin otteluun. Vaikka tähän täytyy myös mainita hänen 90-luvun alun loistavat tag-team ottelunsa, jolloin hän oli vielä hyvä painija. Minulla ei ole mitään hajua miksi pidän hänestä, kai häneltä sitten jotain karismaa löytyy...

"Danny" kirjoitti:
Ensimmäisenä tulee Stone Cold Steve Austin. Hänestä aloin pitämään, kun rupesin painia katsomaan. Vaikka hän on pelkkä brawler ja hän ei ole paininut *****-otteluita sitten vuoden 1997.

Wrestlemania 17:n main event oli aika lähellä tuota.

Itsekin pidin jostain syytä hyvin paljon Scott Steinerista. Hänen puutteensa WWE-aikana olivat itsestäänselvät mutta en antanut niiden häiritä. Monelta jäi huomaamatta että hän itse asiassa paransi otteitaan huomattavasti katastrofaalisten Triple H -otteluiden jälkeen. Ei hänestä missään vaiheessa olisi ollut enää painimaan 15+ minuutin otteluita mutta esim. tag team Testin kanssa olisi voinut toimia todella hyvin. Sääli että WWE missasi siinäkin hyvän tilaisuuden.

Sitä paitsi Steiner osasi aina pitää meteliä ottelun aikana, hänelle olisi pitänyt laittaa mikki koko ajaksi.

Steiner tiputtaa miehen kanveesiin. Peittää.

"Count!" huutaa tuomarille. Tuomari pääsee kahteen.

"Count faster!"

Ratkiriemukasta.

HHH. Miehestä ei saa pitää. Reitensä telottuaan ukko on ollut varjo entisestään, laiska roidiköntys kehässä, joka on asemassaan vain siksi, että kuksii pomon tytärtä, ei jobbaa kellekään ja pitää koko RAW'n rosteria pilkkanaan backstage-politiikkansa ansiosta. RAW on HHH-show, mies kuluttaa yksinään ja Evon kanssa puolet jokaisen RAW'n lähetysajasta...

Yaddayadda...

Osittain kaikki tuo ainainen Triplan mollaus on syynä siihen, että miestä markkaan: ainahan pitää tehdä päinvastoin kuin muut. Se ei kuitenkaan ole ainoa syy. Mies on RAW:n ainoa tosiheel, ja toinen niistä WWE:n kahdesta(JBL on SD:n puolella). Triplan gimmick on juuri sellainen joka putoaa meikäläiseen, ylimielinen, itsekeskeinen heel, joka on mielestään maailman paras. Tämänvuotiset erittäin ilkeät juonikuviot, HHH vedättämässä vajaamielistä, kuinka tuollaisesta voi olla pitämättä? Toisaalta mies on tänäkin vuonna vetänyt lukuisia hyviä-loistavia otteluita, joten mikäs siinä on HHH:ta markittaessa. Pakko myöntää, hänen vastustajansakin ovat olleet kovaa luokkaa, Michaels ja Benoit etupäässä. "Tulokas" Benjaminin kanssa käydyt ottelut ovat olleet viihdyttäviä. Tripla on vetänyt oman roolinsa kunnialla aina noissa otteluissa, viimeksi viime viikolla sai säälittävän, nilkuttavan yksijalka-Michaelsinkin näyttämään hyvältä Taboo Tuesdayssa.

Tämän vuodella olen alkanut pitää enemmän Batistasta. Kaverini on tosin hullu Batista-mark sedän isohkon lihasmassankin takia, joten lieneekö sieltäkinpäin tarttunut osa tuosta Batista-pöpöstä. Kuitenkin mielestäni ei voi kiistää, etteikö Iso B ole taitojaankin kehittänyt Evolution-aikanaan.

Anywho, nuo kaksi ovat minulle WWE:tä parhaimmillaan, todellisia aivot narikkaan -luokan viihdyttäjiä. A-Junan, Testin ja Big shown muut jo mainitsivatkin. Älkää nyt kuitenkaan käsittäkö väärin, kyllä tässä vielä niitä "kunnon painijoita" myös markitetaan, Samoa Joe ja AmDrag etunenässä.

"The Human Horror Film" Supreme, tuo lahes taydellisen pallon muotoinen deathmatch-lihapulla. Miehen taitoihin lukeutuu suurinpiirtein muiden pudottelu minka tahansa randomilla valitun teravan esineiston paalle, kaikki vahankin hienompi on jos ei nyt suorastaan botchattua niin ainakin helvetin rumaa (Supremen Moonsault saa Terry Funkin vastaavan vaikuttamaan tyylikkaalta, ja voi luoja etta Top Rope Hurricanrana osaakin pistaa irvistyksen tulemaan kun Supreme sinne kipuaa) Deathmatcheissakin mies useimmiten vain tyytyy jakamaan rankaisua. On kuitenkin todistettua etta han on kannettavissa hyviinkin otteluihin, ja ulkonaoltaan etta asenteeltaan Supreme potkii persetta. Plussana mies omaa ehka cooleimman lisanimen painimaailmassa.

Ja Omega, Low-Ki:sta saa pitaa vaikka kuinka paljon (mina tosin en, mies vaikuttaa ainakin haastattelujen perusteella melkoiselta mulkulta tosielamassa)

Ainiin löytyy minulta vielä yksi nimi.

Hardcore Holly nimittäin on yksi minun fanituksen kohteista. Olen pitänyt miehestä jo vuodesta 2002. En oikein tiedä miksi vieläkin. Silloin ajattelin, että miehellä on räväkkä tyyli ja asennetta löytyy. Minusta kuitenkin mieheltä löytyy edelleen painitaitoja, mutta sitä en tiedä miksei hänestä pidetä foorumeilla. Onko hän liian vanha vai häiritseekö hänen kaljuuntuvat hiukset? No ok, ei mies ehkä WWE:n parhaimmistoa ole painitaidoissa, mutta keskinkertaiset ne ovat. Kyllä hän minusta Cenankin päihittää painitaidoissa.

"BlasterMaster" kirjoitti:
Onko hän liian vanha vai häiritseekö hänen kaljuuntuvat hiukset?

Mainitsin asiasta aikaisemmin aliarvostetut-ketjussa mutta eipä haitanne vaikka pistään vähät senttini likoon tässäkin ketjussa. Hardcore Hollyn epäsuosio johtuu mielestäni seuraavista syistä (käännetyssä järjestyksessä):

1. Hän teloi Tough Enough -kilpailijaa yhdessä jaksossa ollen turhankin stiff hänen kanssaan.

2. Hän sai useiden mielestä ansaitsemattoman pushin mestaruusotteluun saakka, osaksi sen ansiosta että hän yritti kouluttaa Lesnaria ja teloi niskansa sen seurauksena.

3. Siitä on tullut muotia.

On kewliä toivoa Hardcore Hollylle potkuja ja haluta ettei hän enää koskaan näyttäydy TV-ruudussa siitäkin huolimatta että hän on varsin kyvykäs ja hyvin kokenut painija.

Ihmisenä taas HC on hyvinkin epämiellyttävä kuulemma; kiusaa "isompana" cruisereita takahuoneessa, kuin pahainen öykkäri. Foorumilta taisin noin lukea joskus, Areen (?) tekstiä kai.

Itse näkisin, että HCllä on kyllä muitakin ongelmia kuin pelkkä maine ja se, että hän ei tosiaan ole ihmisenä mikään esikuvallinen.

Onhan hän hyvä kehässä, mutta hän ei pysty herättämään minkäänlaisia tunteita. Hänen matsinsa ovat ehkä teknisesti ok (eivät mitään upeita, mutta ok, en puhu teknisestä tässä tapauksessa vain paini tyylistä, jota tyypillisesti kutsutaan tekniseksi, vaan yleensä painin 'teknisestä' puolesta eli itse suorituksesta), mutta siihen se sitten jää. Okei, HC pieksee isoa pahaa heeliä, kuten Show'ta silloin kun lunasti itselleen sen haastaja paikan... Eipä juuri kiinnostanut. Lesnar yrittää murtaa hänen niskojaan... Normaalisti kokisin ainakin jonkinlaista sympatiaa henkilöä kohtaan, jonka niskoja yritetään murtaa (vaikka tietäisinkin, että kyseessä on fiktiota), mutta HC ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Ei mitään karismaa, ei mitään mikkitaitoja, ei mitään esiintymistaitoja, mikä johtaa painissa väkisinkin siihen, että hän ei ole mitään.

Jos nyt palataan vaikka jonkin aikaa taaksepäin ajassa, niin mies on saanut kyllä pushia aina sopivin väliajoin (ei ehkä samaa luokkaa kuin esim. Gunn, jonka pushit ovat lähinnä törkeitä ylilyöntejä), mutta yleisö ei ole koskaan reagoinut häneen mitenkään...

Kiinnostiko ketään hänen IC-mestaruuskautensa? Tai se kun hänestä yritettiin tehdä jonkinlaista WWEn keulakuvaa Alliancea vastaan?

Hyviä pointteja, Ares. Mutta osaltasi tuit vain teoriaani. Nuo kaikki ovat hyviä syitä olla välittämättä Hardcore Hollysta. Ne eivät ole hyviä syitä vihata häntä.

Joten miksi hyivn suuri osa IWC:sta vihaa tät painijaa jonka ei pitäisi herättää minkäänlaisia tunteita. Minä syytän massahysteriaa, koska se ei kuitenkaan ollut Snitskyn syy.

Varsinaiset syyt vihata häntä tulivatkin sitten esiin siinä Natun viestissä. Luettelin syitä, miksi hänestä ei pitäisi välittää (positiivisessa mielessä), mutta siihen päälle se mitä hän teki Matt Cappotellille, Matt Morganille, ilmeisesti myös Spankielle (tosin vain huhu), itselleen (sandbagatessaan Lesnaria) ja niin edelleen, siirtää välinpitämättömyyden jo vihan puolelle. Jos hän olisi karismaattinen painija, emme ehkä oikein välittäisi noista huonoista puolista (kuten JBLn kanssa on kai sitten tapahtumassa), vaan ohittaisimmene, mutta kun hän ei ole, niin vessasta alas vaan.

Ei IWCkään ihan huvikseen ketään vihaa, kyllä senkin pitää jostain lähteä. Joskus se tosin voi olla hyvinkin irrationaalista ja painijasta riippumatonta. Eipä minulla varmaan olisi mitään Goldbergiä vastaan, jos hän olisi viettänyt uransa squashaamassa lower midcardereita Thunderissa ja myöhemmin Heatissa... ei se hänen pushinsa hänen oma vikansa ole.

Tosin, viha taitaa olla aivan liian vahva sana, mutta menköön.

Minun kannatuksen kohde on Batista. (En tiedä onko Batista kamala mark-out mutta kuitenkin) Jotenkin vain pidän hänestä. Ensimmäisillä kerroilla kun näin hänet, jokin vain viehätti. En tiedä oliko se hänen terminoiva kokonsa tai hienot tatuoinnit. Evoluution rinnalla kannatukseni kasvoi, ja Triple H on minusta muuten aina kehien kuningas. Olen pitänyt evoluutiosta koko ajan. Toinen on Ultimo Dragon. Ensimmäisen kerran kun näin hänen asunsa, en voinut olla pitämättä hänesta. Pidän hänestä paljon ja on tyhmää kun hänelle ei anneta tv-aikaa melkein yhtään. Vaikkei hän tietääkseni edes ole nyt WWE:ssä, toivon hänen palaavan takaisin minun yhteyteen(via SubTv).

Kuten jo tuolla Laatukeskustelun puolella eräässä topicissa mainitsin, niin minä olen aina pitänyt Kevin Nashista.
Vaikkakin olen tekniikkapainin ystävä, niin Nashissa minua on aina viehättänyt sama asia kuin Big Show'ssa. Heidän iso kokonsa ja ylivertaiset voimansa ovat aina saanet sisäinen markkini kermaamaan housunsa. Maailmassa, ja varsinkin WWF:ssä ja WCW:ssä, riitti Nashin kaltaisia isoja brawlereita 80 -ja 90-luvulla, mutta Nashin ottelut ovat silti aina iskeneet. Muistan ikuisesti, kuinka Nash(tuolloin nimellä Diesel) iski HBK:n Jacknifellä selostuspöydän läpi, tuota pöytäbumppia ollaan sanottu WWF:n ensimmäiseksi ja siksi se on syöpynyt verkkokalvoilleni.
Pidin jopa Nashin viimevuotisesta paluusta saikulta WWE:hen, yleisesti hänen kaikki ottelunsa lyötiin matalaksi ja haukuttiin DUDiksi. Mutta esim. HIAC ja 'Lashin Joukkuematsi olivat viihdyttäviä otteluita.

En sitten tiedä miksi Nashia niin vihataan, ehkä se johtuu siitä, että hän ei nykyään ota enää juoksuaskeleita kehässä ja muutenkin vaikuttaa pahasti immobilisoituneelta. Mutta siitä huolimatta sisäinen markkini odottaa jo vesi kielellä Nashin ja Hallin debyyttia TNA:ssa. Sanokaa mitä sanotte, mutta Nashista saisi uskottavan mestarin TNA:ssa.

En nyt tiedä paljonko tämä sivuaa otsikkoa ja aihetta, mutta tämä vaikutti ihan hyvältä paikalta kirjoittaa tekstini.
Aloitin vapaapainin katselun tuossa muutama kesä takaperin, silloin mistään mitään tietämättä. Showpaini herätti minussa aina hyvän fiiliksen, varsinkin kun face voitti tai heeliä rankaistiin (en silloin tiennyt noista mitään). En nyt muista enää, oliko Triple H silloin heel vai face, kun katsoin (Vince ja HHH riitelivät ja Vince sanoi, että HHH saa kokea helvetin jos astuu liian lähelle Vinceä. HHH tekee näin ja saa hurjan pieksennän isolta joukolta. Show:n lopussa sitten kostaa lekalla kaikille), mutta jotenkin tunsin silloin jo "vihaa" Triple H:ta kohtaan.

Sitten aikaa kului, tutustui WWE Now:hon (nyk. WrestlingAlert) ja aloin ymmärtämään vapaapainin taustoja. Se alkoi tuntumaan pahalta virheeltä, koska vapaapaini ei tuntunut antavan enää sitä fiilistä, koska ajatteli asioita liian objektiivisesti.

Mutta tänään, katsottuani Royal Rumble 03:n, tajusin mikä sen fiiliksen oli vienyt. Jeff Hardyn lähtö (älkää nyt ottako pulsuja tästä). Hän oli se todellinen syy, miksi innostuin vapaapainista. Botchailee tai ei, käyttää huumeita tai ei - minua se ei haittaa, koska katson painini mielelläni storylinejen ja kayfaben kannalta. Jos siis en huomaa Hardyn botchailevan, minulle hän ei botchaa. RR 03-matsissa Hardy sitten tuli ja paini ja se valtava fiilis tuli takaisin. Eli se ei ollutkaan kadonnut mihinkään tietämyksen vaan Jeffin lähdön myötä.

Minulle vain kayfabe on tärkeää. En katso painia painin perusteella, vaan nimenomaan show'na. Tällöin Goldbergin suppea arsenaali ei haitannut, koska mies pieksi Triple H:ta (joka ärsyttää minua todella paljon). Pidän painijasta tai en pidä. Turha siinä on on tulla sanomaan: "Hei se on sen gimmick, etkö sä tajuu. Se hoitaa hommansa heelinä hyvin". Ehkä näin on, mutta koska hän kayfabessa on paha, hän on myös minulle paha.

En tiedä liittyikö markitukseen, mutta menkööt

Minä taas olen ruvennut pitämään Kenzo Suzukista & Rene Dupreesta.

Silloin kun he voittivat Tag Team Vyöt en ajatellu mitään, mutta kun näen Kenzon & Dupreen Promoja, siitä ei voi olla nauramatta. He ovat minun mielestäni hauskoja ja ihan kohtuullisia painijoita.

"Muilu Matti" kirjoitti:
He ovat minun mielestäni hauskoja ja ihan kohtuullisia painijoita.

Suzukin ja Dupreen pitämisessä ei ole mitään väärää, sitähän varten tämä ketju on olemassa. Minulla ei myöskään mitään sitä vastaan että heitä sanotaan hauskoiksi, hehän periaatteessa ovat tällä hetkellä comedy-heelejä.

Mutta missään vaiheessa en suostu siihen että heitä kehutaan kohtuullisiksi painijoiksi. Suzuki on yksi WWE:n rosterin huonoimpia painijoita ja Dupree on uskomattoman vihreä.

Dupreessa on sentään potentiaalia vaikka mihin, samaa ei toisaalta voi sanoa Suzukista. Tarkkaa ikää en tiedä mutta mies näyttää jo suht. vanhalta.

Herätän nyt tässä vanhan aiheen eloon, kun vaikutti sen verran kiinnostavalta. No, mutta itse aiheeseen, minulla on paljon suosikeita, 'joista ei saisi pitää' - tai no, listaan nyt niistä kolme suurinta nimeä.

Hulk Hogan: Hoganista ei ilmeisestikään saa missään mielessä pitää, mutta minä pidän mielipiteestäni kiinni kynsin hampain, vaikka olisi kuinka noloa ja nöyryyttävää. On se niin hienoa katsoa, kun 60-kymppinen vanha raihnas ukko latelee turpaan nuoria kolleja, on isänmaallinen ja hyvä esimerkki muille popsimalla vitamiineja ja lausumaan rukoukset.

John Cena: Tiedän, Cenastakaan ei saa pitää. Minuun hänen mikkitaidot + promot kuitenkin iskevät täydellisesti. Tällä menetin kaiken uskottavuuteni sen suhteen, että Cena on n00bien alltimefavourite.

Goldberg: No joo, toisessa topicissa valehtelin sanan muutaman, mutta kyllä minä 'Bergistä pidän. Hänen parin minuutin squasheja on mukava katsella ja tulee aivan "Siinäs näitte mitä tapahtuu kun alkaa Goldbergille!!!!111"- tyyppinen fiilis.

"Vega" kirjoitti:
minulla on paljon suosikeita, 'joista ei saisi pitää'

Hoganista ei ilmeisestikään saa missään mielessä pitää,

Tiedän, Cenastakaan ei saa pitää.

Topicin tarkoitus oli juuri sanoa niitä painijoita joista itse pidät välittämättä toisten mielipiteistä. Siksi on turha käyttää tuollaista termiä. Muutenkaan kukaan ei ole tällä foorumilla koskaan valittanut toisten mielipiteistä tai väittänyt niitä vääriksi.

Pitää vielä pistää yksi nimi.

Billy Gunn

Jokin hänessä on. Ainaskin minulle hän on Tag Team- kuvoitten yksi keulahahmoista. Mies on minusta kehässä ihan ok. Semmoinen perusjätkä. Lisäksi hänen gimmickeissään on ollut se jokin. Saatte nauraa, mutta minusta Billy & Chuck on yhtiä kaikkien aikojen tag teameja.

He osasivat rooleihin eläytyä, lisäksi heidän gimmickit olivat vahvat ja hyvin muistettavat.

Eilenkin sain takaisin PS2:sen ja SYM:n. Arvatkaa kenellä aloitin kauden? Billy Gunnin kanssa, tietysti.

Tunnetaahan hänet Mr.Ass- gimmickistä. Pidin siitä gimmickistä, vaikkakaan miesten peput ei sinällään kiinnosta minua. Mutta siinäkin roolissa hän osasi olla niin hauska.

En sitten tiedä onko BG semmoinen painija, jota on dissailtu smarkien keskuudessa. Enkä välitä, minä pidän miehen menosta. Harmillista, että sai potkut WWE:stä. Olisin vielä joskus halunnut nähdä Billy & Chuckin. Ehkä sitten joskus Gimmick Battle Royal II:sessa.

Rodney Mack
Ensi kerran kun näin tämän miehen, odotin häneltä paljon. Mielestäni hän oli hyvä kehässä, karismaa jonkinverran, plus Teddy managerina. Hän oli suh koht hyvä brawleri, ei mikään huippu, mutta mielestäni tarpeeksi hyvä. Ja se superstarssin lookki, ah, aina niin ihana. (Ei homo mielessä)

Road Dogg
Ei helvetti. Tämä mies on karismaattinen, aika hyvä painitaitoinen, Ja hänen juttunsa ovat parhaita. En voi muuta sanoa, kuin että mahtava veikkonen. Ja hänen Finisherinsä, Pump-handle Drop (?), jota kaikki sanovat epäuskottavaksi, niin tämä mies tekee sen tyylillä. Pidin enemmän Road Dogg-Gimmickistä, kuin tästä nykyisestä, BG Jamesistä.

Rob Conway
Miehellä olisi vaikka kuinka paljon annettavaa WWElle. Ikäkään ei ole esteenä, kun niin nuori on. Teknisiä kykyjä kaivataan, ja paljon.

Siinä oli jotain.

"Evolution's Animal" kirjoitti:
(Ei homo mielessä)

Mä jo luulin. Onneksi ilmoitit, sillä olin juuri soittamassa hätäkeskukseen.

EDIT:

"DeadManWalking" kirjoitti:
(Ei homomielessä)

Rock on!

The Undertaker

Haukkukaa vaan, mutta kun ensimmäisen kerran näin UT:n, niin ihastuin
(ei homomielessä) hahmoon. Ja kun tämä Deadman-gimmick palasi reilu vuosi sitten, niin oh yeah! Ja sanokaa mitä sanotte, mutta on Undertaker on yksi WWE/F:n historia legendaarisimpia hahmoja.

HHH

Hänen karisma, mikkitaidot ja jne. tekivät vaikutuksen ensi silmäyksellä. WWE:n paras promoaja yhdessa Natun kanssa.

Natu

Ei ole muuta kuin että mies on legenda(kuten myös Hogan ja jne. mutta Natussa on sitä jotain) ja toinen sanottavani on WOOO!!

jahas taisipa tulla pienet painovirhe paholaiset yläpuolelle...

"Kameli" kirjoitti:

"Evolution's Animal" kirjoitti:
(Ei homo mielessä)

Mä jo luulin. Onneksi ilmoitit, sillä olin juuri soittamassa hätäkeskukseen.

Sarkasmia. Lisään vielä, yhden, ja se on Billy Ken Kid~!

Minun Mark-Out kohteita ovat :

1. Abyss. En oikeen tiedä, voiko häntä luokitella tähän sarjaan, mutta kuitenkin. Viime aikoina olen siirtynyt seuraamaan enemmän ja enemmän TNA'ta, ja koen aina Mark-Out tunteen Abyssin astellessa kehään. Hän on minun silmissäni aivan huipputason Brawleri, jolla on myös IMO uskottava finisher. Black Hole Slam ~!

2. Ken Kennedy. Monet sanovat, että Kennedyllä ei paljoa painitaitoa ole, ja että mieheen kohdistuvat perustelut johtuvat lähinnä Green Bay Plungesta (tai mikä onkaan, whatever). Minun mielestäni lopetusliike on erittäin typerä, mutta muuten pidän Kennedystä erittäinkin paljon. Miehen painitaidot iskevät minuun kuin veitsi kuumaan voihin, puhumattakaan promotaidoista. Ken Kennedy........Kennedy~!

3. Steven Richards. Ääh, WWE saisi vihdoin antaa Stevenille hänen ansaitsemansa pushin. ONS'issa nähtiin pieni ripaus Stevenin minuun kolahtavista mikkitaidoista, jotka ovat haudattu ajat sitten WWE'n toimesta. Eikä Steven ole loppujen lopuksi mikään huono painija, päinvastoin.