Foorumiarkisto

Tämän topicin tarkoituksena olisi kertoa itselleen tapahtuneita vammoja tai muuta ikävää mikä sattui fyysisesti tai jos haluaa kertoa henkisesti sattuneista tapahtumista, niin sekin käy. . Myös tapahtumat, jotka ovat ärsyttäneet aivan mielettömästi voi kertoa, mutta olisi hyvä jättää pois esim. " ärsyttää kun sain kokeesta 5". Myös hauskoja välikohtauksia voi kertoa.

Minä aloitan kertomalla kahdesta pienenä tapahtuneesta tapaturmasta:

Olin pienenä aika villi ja minulle tapahtui kaikenlaista. No eräänä talvi- aamuna suutuin äidilleni, joka ei antanut minun katsella Batmania. No minä lähdin pihalle leikkimään ja lähdin juoksemaan jäistä liukumäkeä pitkin ylös päin. Siis sitä laskuhommelia pitkin. No sepä sattuikin olemaan jäässä ja aika liukas. Minä lähdin valumaan alas päin ja lensin kaiteen yli jäätikölle selälleen, jolloin käteni jäi ruhoni alla ja kädestäni katkesi luu. No minä siinä itku silmässä lähdin kotiin. Äitini soitti isälleni, joka tuli hakemaan minut töistä. No aluksi kävimmen siilaisen terveysasemalla, jossa minulle laitettiin käteen side ja jatkoimme matkaamme sairaalaan. No sairaalan pihalla sattui olemaan hieman liukasta hiekoituksesta huolimatta ja minä kaaduin siihen pihalle. Käsi tärähti taas ihan kivasti. Isäni auttoi minut pystyyn ja lähdimme sairaalaan. No ei siinä sitten kummempia. Käteni leikattiin ja vietin yhden yön sairaalassa, jonka jälkeen pääsin kotia.

Liukumäki todellakin vainosi minua pienempänä, koska toinenkin tapaturmani tapahtui siinä. Minä päätin leikkiä mäkihyppääjää ja laskin liukumäkeä alas päin ja ponnistin siinä lopussa. No eräällä hypyllä minä horjahdin pikkuisen ja lensin suoraan naama edellä maahan. No yksi hammas irtosi, kaksi alahammasta upposi ylähuuleeni ja kaksi etummaista ylähammastani oli juurien varassa kiinni. Kun olin ajanut pyörällä kotia niin lähdimme tietenkin hammaslääkäriin. No ei se niitten hampaitten viksaus mitään herkkua ollut.

Harrastin ennen skeittausta ja siinä hommassa onnistuin murskaamaan pari kertaa pallini. No onneksi ne toimii vielä.

Minulla ei nyt juolahda mieleen mitään erityisen hauskoja tapahtumia, mutta jos niitä tulee mieleen, niin laitanpa sitten niitäkin luettavaksi. Toivottavasti teilläkin tulee jonkinmoisia tarinoita mieleenne.

Tämä tapahtui ollessani 8-vuotias.
Olin pyöräilemässä perheeni kanssa kotimme läheisessä leikkipuistossa. Sitten siellä oli sellainen aika möykkyinen, leveä aika matala mäki, missä keskellä meni ohut, metallinen liukumäki. Talutin pyörän aivan ylös asti, kun en jaksanut polkea. Ei silti, se mäki oli aika jyrkkä ja olin vielä aika nuori. Sitten päätin mennä pyörälläni mäen alas. No, liu'uin pyörällä liukumäkeä alas. Yhtäkkiä eturengas heittäytyi oikealle suunnilleen puolessa välissä mäkeä, ja pyörä kaatui. Kaaduin pyöräni päälle, ja oikea sarvi iskeytyi mahaani. Se jätti siihen vatsani vasempaan alakulmaan kamalan kuopan. Muutaman päivän päästä, ja sairaalareissun jälkeen kuoppa oli kadonnut, mutta siihen jäi arpi, mikä on siinä edelleen.

Olin n. kolme vuotias ja lähdin isäni kanssa taloni vieressä sijaitsevaan leikkipuistoon. Menin sellaiseen autonrengaskeinuun (kai tiedätte, mitä tarkoitan?). Käskin isäni antamaan vauhtia ja hän sitten antoikin iokein isot vauhdit. Käteni joenkin lipsahti naruilta ja lähdin tippumaan keinusta. Jalkani jäivät juuri sopivasti keinuun kiinni ja kaaduin maahan naamalleni. Vauhtia oli vielä sen ihan mukavasti jäljellä, joten keinu liikkui ja hankasi naamaani maahan. Naamaan jäi kyllä ihan mukavat jäljet, tai enhän minä sitä muista, mutta näin minulle on kerrottu. Arpi on vieläkin naamassa.

Itselleni ei kai ole tuon enempää tapahtunut, mutta veljeni ovat kyllä aika moisia 'kämmäreitä', joille sattuu ja tapahtuu. Yhdellä meni mopon tappi nilkan läpi ja toinen avasi kätensä terävällä rautaputkella. Ja vaikka mitä muuta...

Olin 4-5 vuotias kun tarhassa könähdin portaissa ja lensin naamalleni portaisiin. Löin leukani johonki en muista tarkaan mihin varmaan portaan kulmaan. No kuitenkin leuka aukesi aika pahasti ja verta tuli hirveästi.
Kun veren tulo lakkasi näkyi leukaluu. Lääkärissä sanottiin että luusta oli lähtenyt pieni pala.
Arpi on vieläkin ja kun sitä painaa tuntee että puuttuu pala.

Onhan sitä muitakin kommelluksia käynyt, mutta tämän muistin parhaiten.

Yksi tulee mieleen: Ollessani muistaakseni 6- vuotias olimme perheeni kanssa "retkellä" eräällä koskella. Koskessa oli todella kova virta, joten sen lähelle ei juurikaan olisi kannattanut mennä. Kuitenkin, käsissäni oli jotain likaa, ja päätin mennä varovaisesti pesemään käteni kosken reunamille. No, kallio oli liukas, ja tipahdin koskeen.. virta vei minut melkein mennessään kohti kallioita (jotka olisivat tehneet pahaa jälkeä), mutta veden alla oli sellainen kivi, johon vaatteeni ensiksi ilmeisesti tarttuivat, ja myöhemmin pidin siitä kiinni siihen asti kunnes isäni sai minut veden alta pois. Veden alla olin luultavasti noin 25 sekuntia.

Olin noin 9-10 vuotias ja olin menossa pyörällä kouluun. Ajelin sitten hiekkatietä pitkin ja katselin koko ajan taakseni. Sitten yhtäkkiä lensin ohjaustangon yli vatsalleni maahan ja pyörä lensi kaaressa minun päälleni.


Onhan mullekkin kaikkea käynyt mut nyt ei vaan muistu mieleen.

Kolme (jonkunverran isoa) tapaturmaa on tapahtunut.

1. Olin siis 2-3 vuotias kun tämä tapahtui. Olimme Waltmanin ja isäni kanssa kerrostalomme viereisessä leikkipuistossa. Waltman näki jonkun tupakoivan ja me otettiin pienet tikut jotka laitoimme suuhun. Leikimme tupakointia jonkun aikaa, kunnes isä sanoi että lähdetään pois, ja siinä sitten työnsimme leikkerekkoja eteenpäin tikut suussa. Aloin pikkuhiljaa koventamaan vauhtia, ja lopulta tikku osuikin isäni pohkeeseen. Se teki jonkunnäköisen reiän suuhuni, ja siinähän sitä verta tuli ja roimasti. Äitini tuli illalla kotiin ja ihmeissään toljotti naamaani.

2. Tämän tapahtuessa olin luultavasti 1,5-2v, joten on harvinaista että muistan tämän. Olimme isovanhemmilla kylässä ja leikimme Waltmanin kanssa hippaa. No, minä siinä karkuun juoksin. Menimme olohuoneeseen päin. Mummuni siinä huomautti että varo sitten sitä teräväreunaista matalaa pöytää (0,5m). Katsoin mummua vähän aikaa kun hän puhui minulle, ja kun käänsin pääni niin silmäkulmani tärähti pöytään päin. Itkua sekä vertahan siinä tuli.

3. Olimme kaverini kanssa leikimässä hänen kerrostaloasuntonsa pihalla kun olin 6 vuotias. Siinä tuli sitten pari meidän ikäistä tyttöä puhumaan jotain barbeista, ja tavallisin reaktio tuon ikäiseltä pojalta on että "Barbit on tyhmiä" ja riitaahan siinä tuli. Jossain vaiheessa kaverini veti minua kovaa kädestä taakse päin ja pääni musahti lipputankoon. Aluksi en itkenyt, mutta joku mummo huusi parvekkeelta: "Poika sun pääs on veressä!" Ja sitten alkoi itkettämään. Lopputulos oli kolme tikkiä ja kauhistunut äiti.

Ainiin ja neljäs, vaikka tämä liittyykin tuuriini, eikä ole mitenkään hauska tai minkäänlainen tapaturma.

4. Olimme kaverini kanssa kortsari sotaa (lutku, hernepyssy), ja kaverini oli puuntakana. Tähtäsin tätä selkään ja aioin ampua, mutta hän kääntyikin ja ampui minua kohti. Jotenkin vaistomaisestí aloin kääntymään nopeasti, ja herne osuikin parin sentin päähän silmästäni. Jumala saattaakin olla olemassa.

Olin Runnin terveyskylpylässä ensimmäistä kertaa 3-vuotiaana. Näin kun serkkuni (silloin 12-vuotias) hyppäsi altaan reunalta altaasen, ja silloinhan minun piti tehdä sama ja en osannut edes uida vielä. Hyppäsin altaaseen erään vanhan papan viereen joka luuli, että osasin uida. Olin kerennyt olla veden alla suurinpiirtein 40 sekuntia, kun äitini huomasi että minä puutun. Silloin äiti syöksyi altaaseen minua pelastamaan. Onneksi ei käynyt sen pahemmin kuin että keuhkoni olivat täynnä vettä. Aika karmiva kokemus!

Onhan minulle muitakin kommelluksia sattunut, mutta tuossa oli ainakin yksi .

Tässä on heppojen kanssa tullut kohellettua kerta jos toinenkin. Selästä nyt on lennetty lukemattomat kerrat, mutta muutama isompi vahinko on käynyt. Olkapää ja selkänikamat menneet sijoiltaan, sekä mustelmia ja haavoja.
Kerran pienempänä olin ratsastamassa yksin maastossa ilman satulaa ponilla, joka päätti pistää vauhtia peliin ja täydessä laukassa sitten kompastui mutkassa juurakkoon, jonka seurauksena minä ja poni otettiin kuperkeikkaa. Säikähdyksellä ja pienellä haavalla siitä selvittiin sitten.
Toisella kertaa tämä samainen jukuripääponi päätti ottaa rodeota ratsastuskentällä, jolloin lensin sen kaulan yli naamalleni pöpelikköön ja selkänikamat rusahtelivat paikaltaan ja jälleen kerran jouduin jonkun nikamahäiskän kynsiin, jotta selkä saataisiin kuntoon. (Selkää laitatettu kuntoon varmaan 7 tai 8 kertaa, joten pienet traumat ovat jääneet puudutuspiikkejä ja nikamien naksauttelua kohtaan..)
Tuorein kohellus lienee ollut se, kun ruohokentällä ratsastaessani hevonen liukastui ja kaaduimme kumpikin. Iso suomenhevonen rojahtamassa ratsastajan jalan päälle ei ole mikään ihana tunne.
Hengissä kuitenkin vielä ollaan.

EDIT: Niinpä niin, viimeisin ratsastuskohellukseni sijoittuukin viime talveen. Ratsu säikähti metsäreissulla jotain eläintä ja lähti laukkaamaan lujaa ja suoritti kunnon äkkipysäyksen. Ja Ässä lensi komeasti jollain voltin tapaisella hepan pään yli tienpientareelle selälleen. Onneksi heppa sentään päätti odottaa, notta pääsen rämpimään tolpilleni siitä.
Ai miten niin miulle sattuu ja tapahtuu?

Esimmäiseksi tuli mieleen, kun kolmannella luokalla koulun pihassa oli sellaiset tikaskiipeilypuujutut, kuutisen metriä korkeat. No minä siellä päällä istuskelin ja tietenkin putoan alas käteni päälle. Lopputuloksena murtunut käsi ja etusormi, lohjennut hammas ja mustelmia&ruhjeita.

Ja sitten toiseksi; Viisivuotiaana putosin jakkaralta kyljelleni maahan ja solisluu "hajosi", no sittenpä lääkäriin ja totesivat venähdykseksi. Seuraavana päivänä kipua valitin ja uudestaan lääkäriin. Venähdys olikin "muuttunut" murtumaksi...

Ja nyt tuli kolmaskin juttu mieleen. Olin ystäväni luona yötä muutama viikko sitten, ja hänen kissansa jouksienteli ympäri taloa, kunnes päätimme ottaa sen kiinni. No, siinäpä me pojat juoksimme, kunnes ystäväni kompastuu jalkoihinsa ja minä kaadun hänen päälleen. Eipä siinä sitten muuta, kuin molemmat olimme mustelmilla ja kaverin nilkka nyrjähti. Mutta ei se hauskaa ollut sen voin sanoa. Ainiin, emme saaneet sitä kissaa kiinni

Oho, enpä tiennytkään ratsastuksen olevan extremelaji.

Itselleni ei mitenkään erikoisia tapaturmia ole koskaan käynyt. Joskus naperona tykkäsin ajaa pyörän kanssa kovaa mäkeä alas ja sitten jonain päivänä mentiin niin kovaa, että jarruista ei ollut enään mihinkään ja lennettiin aina ojaan saakka, lyöden pään kiveen. Onneksi siitäkin selvittiin pelkillä tikeillä. Muitakin arpia on vielä jäljellä nuoruuden sähläyksistä. Mukaanlukien sydänmenmuotoinen arpi kämmenessä sekä pieni arpi otsassa, tosin sekin on nykyään peittynyt kulmakarvojen tummentumisen myötä.

Pakkohan tähän on sanoa, kun tikeistä nyt on puhuttu aika paljon, että minun jaloissani on leikkausten jäljiltä 124 tikkiä. Ja nukutuksia tilillille on tullut lähes viisikymmentä. CAN YOU DIG THAT, SUCKA!
No okei, tuo oli hieman off-topicia, enkä ole Bookman fani, ettette vain saa väärää kuvaa.

Kokeillaan onnistuuko minulta on-topicin kirjoittaminen.

Muutaman kerran ovat tyypit tapelleet ja minä olen siinä temmellyksessä lentänyt jotain metallipenkkejä tai jotain sellaisia päin. Ja siinä on ollut kylki muutaman päivän helvetin kipeä.

Mutta, tässä joskus ala-asteella, kun koulun futismaalien maaliverkot on revitty irti ja ne ovat siinä maassa, niin kerran rypäsin niihin, kaaduin päin maalin vinoa tukitolppaa, nenä auki, taju pois ja yksi tyyppi kantoi meikäläisen kuulemma olkapäällään terkkarille, missä sitten puolen tunnin makoilun jälkeen heräsin.

Toisaalta, tässä kaksi kuukautta sitten, kun kävin yksissä bileissä kaverin luona. Ne sitten vähän kostuivat, ja lähdettiin pienessä tokkurassa pyöräilemään. Siinä ajaessa sitten rypäsin ja ranne meni. Se ei katkennut eikä murtunut, tärähti vain. Siitä sitten parin viikon päästä kaatusin ihan tavallisesti kävellessäni ja sen jälkeen ei ole ranne kunnolla taipunut ylös päin.

Huh, onnistuinhan minä.

No pienempiä kommelluksia on sattunut paljon ja vähän isompiakin jonkun verran, tässä muutama:

Ollessani 2-3 vuotias hypin sängyllä ja löin pääni patteriin, sain 3 tikkiä

Olin 6-vuotias ja ajoin pyörällä isoa alamäkeä alas, kunnes vastaan tuli aika iso kivi (noin 10cm korkea) ja eturengas osui siihen ja lensin hienossa kaaressa naamalteni alas, alahuuli turposi ihan kivasti ja leuka meni ruville ja pari hammastakin lähti.

Ollessani noin 10-vuotias laskin pulkalla rappusia alas ja eteen tuli ritilä, josta yksi rauta törrötti ja osui jalkaani ja siihen laitettiiin 7 tikkiä.

Törmäsin pienenä röpelöiseen seinään juostessani, kun katselin muualle, päähäni tuli pieni reikä joka liimattiin kiinni terkkarissa.

Koulussa oli pieni hyppyrimäki josta moni laski. Itse en ollut vielä uskaltanut laskea (huom. olin 1 tai 2luokalla.). Sitten päätin laskea ja mikäs siinä kun mätkähdin suoraan käteni päälle ja se murtu.

Kerran kesällä kun kannoimme jalkapallomaaleja niin maali kaatui suoraan käteni päälle.

Leikkikoulussa laskin kerran liukumäkessä. Takissani olu joku nauhasysteemi ja se sitten jäi jotenkin kiinni ja kursisti minua. Onneksi irtoi, vaikka en usko että siinä olisi mitään kauheempaa tapahtunut nyt kuin jälkeenpäin ajattelen asiaa.

Tämä tapahtui tänään...

Olin porukoideni autolla liikkeellä ja kun tulin kotiin ja olin ajamassa autoa talliin, auton oikea kylki otti kiinni autotallin reunasta ja oikea kylki painui sisään, rikkoen koristelistat sun muut.

Ei voi muuta sanoa kuin: VOI SAATANAN VITUN VITTU, KUN VITUTTAA!!!!


Ja jos joku tässä threadissa leukailee tapahtuneelle, lupaan tulla henkilökohtaisesti koti-ovellesi ja mutiloida sinut kirjeveitsellä.

Saatana!

Olin 3-5 vuotias ja olin äitini ja hänen siskonsa kanssa pulkkamäessä. Laskin liukurilla mäkeä alas ja vahingossa laskin puun oksaa päin, oksa meni n. 1,5 cm ohi silmästä ja n. 1-2 cm sisälle, sitten eikun vain sairaalaan ja 10-15 tikkiä silmän viereen.

"Genghis Khan" kirjoitti:
Ja jos joku tässä threadissa leukailee tapahtuneelle, lupaan tulla henkilökohtaisesti koti-ovellesi ja mutiloida sinut kirjeveitsellä.

Katsoo kuvaa syvästi ja kuuntele samalla tämä klippi.

"Facha" kirjoitti:
No minä siinä itku silmässä lähdin kotiin. Äitini soitti isälleni, joka tuli hakemaan minut töistä.

Jyviä ja akanoita, anyone?


Itselleni ei tähän hätään tullut oikein mitään mieleen, paitsi eräs välikohtaus ala-asteajoilta. Koulun tilanpuutteen vuoksi meidän luokkamme (jossa oli vähiten oppilaita sillä opiskelimme ranskaa) oli siirretty laululuokkaan, joka oli sellainen n. 10 opiskelijalle mitoitettu tila, jossa oli aika lunki takahuone sohvineen päivineen. Meitä oli luokassa 20 ja turha kai sanoa, että talven kylmpimpinä päivinä kun välitunnit sai radikaalisti viettää sisätiloissa, kys. sohville oli melko suuri tunku. Noh, erään kerran kun olimme kaverini kanssa saaneet hommat valmiiksi ennen aikojaan, saimme luvan mennä näille sohville. Noh, sinne rynnätessämme piti ohittaa muutama kaappi. Kaverini onnistui sitten siinä touhutessamme avata yhden kaapin ovi ohi juostessamme.

Tässä nimenomaisessa kaapissa oli jostain syystä sisällä silityslauta, jonka sai käännettyä kaapin sisälle silloin kun sitä ei käyttänyt. Silityslauta toki aukeaa aina kun kaapin oven avaa, koska koululla ei ollut intressiä sitä korjata. Noh, minä sitten yllättäen pääni lyömään siihen kaapista kaatuvaan silityslautaan. Verta tuli aika reilusti, jos nyt painiskaalaa miettii niin ei vielä Foleyn crimson mask, mutta aika lähelle Flairin ja Ortonin tasoa viime viikolta.

Että sellaista. Ylimalkaan olen ollut aika rauhallinen ja en ole saanut mitään suuria onnettomuuksia aikaiseksi. Hauskoja tapahtumia on kyllä sattunut enemmänkin, mutta ei niitä muista pirukaan, jos joku tulee mieleen, lupaan jakaa sen kanssanne.

Joo, onhan noita kommelluksia päässyt sattumaan jo useampi tähän ikään mennessä. Seuraavassa muutama esimerkiksi.

Olin noin 10 vuotias kun pyöräilin kotia kohti kavereiden kanssa uimareissulta. Matkalla oli suuremman kokoinen sorapinnoitteinen alamäki. Minähän tietysti heitin täydestä vauhdista sarvien yli mahalleen. Siinä sitten aikani liusuttua mahallani alamäkeen, vauhdin loputtua alettiin tarkastamaan vaurioita. Rinnuksissa soraa ihon alla, jonka äiti sai sitten pinseteillä kaivaa esiin. Muutenkin rinnus oli kuin pommin jäljiltä. Johtuukohan tästä se, että minulla ei kasva rintakarvat kunnolla, hmm, ehkä ei. Tämä tapaus on jäänyt mieleen siitä syystä, että olin juuri saanut uuden Star Wars paidan, joka sitten edellämainitusta syystä meni täysin käyttökelvottomaksi.

Toinen tapaus taas tapahtui naapurin poikien seurassa. Oltiin juuri nähty Rambo videolta ja tottahan toki meidän piti lähtee leikkimään Ramboa pihalle. Itse olin aseistettu linkkarilla, naapurin pojat oli varustettu tikoilla. Noh, itse asiaan sitten. Leikin edetessä pääsin hiipimään toisen naapurin pojan taakse ja hyppäsin esiin ja säikäytin hänet oikein kunnolla. Tästä johtuen hän panikoi ja linkosi tikan minua kohti. En itse edes tajunnut mitä tapahtui kunnes katsoin hänen reaktioita. Hän alkoi osoittaa minua vatsaan ja itkeä. Katsoin sitten itsekin alaspäin kohti vatsaani ja sain todeta, että minulla oli tikka vatsassa pystyssä. Tämän nähtyäni tajusin tilanteen ja aloin itsekkin parkua niin p**keleesti. Noh, taas kerran äiti sai töitä tikan poistamisesta ja pojan paikkaamisesta. Onneksi äiti on sairaanhoitaja.

Kyllähän noita olisi muitakin, mutta eiköhän tämä riitä minun osaltani.

Nyt tulee mieleen yksi vain.

Oltiin semmoisella pienellä nurmialueella pelaamassa futista (Olin 9-vuotias). Meitä pelasi noin 6 jätkää. Meidän joukkue teki maalin. Minä innossani tuulettelin ja yhtäkkiä kaatusin. Ajattelin siinä vaiheessa, että se on semmoinen kipu vain mikä kestää pari minuuttia. Käärin housut ja ällistyin. Vasemmassa polvessani oli hiton iso reikä, josta tuli verta samanlailla kuin vesilähteestä. Hätäännyin täysin ja koitin nousta, mutta en pystynyt kävelemään. Onneksi kaverit kävivät hakemassa apua ja pääsin sairaalaan. Tikit polveen laitettiin ja nyt on vilkas muisto polvessa.

Kaveri kehu tuossa pari viikkoa sitten, että matematiikan koe meni niin älyttömän hyvin. "Varmana tulee, ainakin 9 alkava numero". No mä sitten sanoin, että mulla meni päin persettä. Pari päivää sitten saatiin ne kokeet ja ennen niitten saamista kaveri hypetti, "että nyt se ysi sieltä tulee ja saan mutsilta 10 euroo". Siis hänen äitinsä oli luvannut antaa pojalle 10 euroa, jos saa yli 9:sän. No, kun saatiin kokeet niin pojan kokeessa komeili numero 6-. Nimittäin sitä ilmettä en hevillä unohda. Okei, myönnän. Ei kovinkaan hauskaa, mutta paikan päältä se vain tuntui mukavalta, kun äijiä vittuili, hypetti niin perkuleesti sitä koetta. Tais äijä vähän pettyy.

Hahahahahh. Eräällä ruotsin tunnilla, eräs tyttö kävi ojentamassa opettajalle kokeen, jolloin opetteja pudotti sen vahingossa näpeistään. No kun opettaja kumartui ottamaan koetta, niin siltä repesi housut PERSEESTÄ!! *nauraa* Eikös se ole niin, että vahingonilo on paras ilo? Okei, minä olen ilkeä.
Vähän tyhmä posti, mutta tuli vain sellainen tunne, että tähän topiciin voisi nyt kirjoitella jotain ja sitäpaitsi oli pakko päästä kertomaan tuosta ruotsin tunti jutusta.

EDIT: Olenko todella kirjoittanut tälläistä sontaa

Hmjoo, kyllä minullekkin on jotain tapahtunut...

1)

Olin kuusivuotias, ja leikimme minä ja kaverini, sekä isosiskoni ja hänen kaveriensa kanssa "pokee ja rokee" (Poliisia ja rosvoja, tiedättehän?. Minä sitten siinä juoksin rosvona pakoon isosiskoni kaveria sellaista liukasta nurmikkomäkeä sivuttain. Kaaduin, ja jostain syystä perässä ollut isosiskon kaveri kaatui myös, ja tietysti minun päälleni. Käsi taittui ikävästi, mutten edes tuntenut mitään murtumaan viittaava. Käteä kolotti kuitenkin sen verran ikävästi, että lähdin kotia kohti nyyhkien. Kotoota sitten lähdimme sairaalaan, ja murtunuthan se solisluu oli. Oli kiva mennä ensimmäistä kertaa kouluun käsi paketissa. Ihan kuin ei olisi muutenkin jännittänyt...


2)

Taisin olla vielä edellistäkin tilannetta nuorempi, kun tämä onnettomuus sattui, en muista, mutta samoilla paikkeilla kuitenkin. Pelasimme katulätkää kavereitteni kanssa, ja olin maalivahtina. Siinä sitten joku pääsi läheltä ampumaan, ja tietysti syöksyin peloitta pallon tielle. Laukaisseen kaverin maila nousi kuitenkin aika paljon, ja napsahti ikävästi suuhuni. Taas sama juttu, en itkenyt enkä mitään, mutta kaverit sanoivat, että sulta tulee verta, joten lähdin kuitenkin kotiin. Kotona näin sitten peilistä, että suuni oli täysin veressä, ja aloin sitten parkumaan sen takia. Ei siinä muutakuin, että nopeasti terveyskeskukseen, jossa selvisi, että oli kaksi rautahammasta mennyt poikki.


3)

Tämä taas sattui viime tammikuussa. Painimme koulussa vähän kavereiden kanssa, emme todellakaan mitään SD!:tä, vaan ihan sellaista kaveripainia. Alakynnessä ollut frendini sitten tönäisi minua yllättävän rajusti, ja löin pääni vieressä olleeseen kiviseinään. Menin tajuttomaksi, ja jälkeenpäin minulle kerrottiin, että kesti noin viisi minuuttia, ennenkuin sinne haettiin ketään opettajaa. Olivat kuulemma vain nostaneet jalkani penkille, ja jotkut kaveritytöt hädissään yrittäneet läpsiä poskelle. Olin tajuttomana ehkä noin kymmenen minuuttia, ja sain vakavan aivotärähdyksen. Kaksi kuukautta jouduin ottamaan kiekkoilusta lomaa. Viduddi.

Tuosta Henkan "Poke & Roke" jutusta tuli mieleen yksi tapahtuma.

Kaverini, hänen isänsä ja minä leikittiin poliisia ja roistoa. Hänen isänsä oli poliisi ja minä sekä kaverini oltiin roistoja. No hänen isänsä juoksi sitten meidän perässä yrittäen ottaa meitä kiinni. No meillä oli tietysti hauskaa ja hänen isänsä ei saanut meitä tahallaan kiinni. No sitten, kun hänen isänsä jahtasi meitä ja minä katsoin taakseni, että miten lähellä se "kyttä" oli. No kun en katsonut eteeni, niin juoksin suoraan pääedellä tikapuitten alareunaan. Muistan vieläkin, kun päässäni alkoi pyöriä ja kaaduin suoraan selälleni. Pari minuuttia olin pökertyneenä ja kun heräsin niin sattui ihan mukavasti päähän. Lievä aivotärähdys oli kuitenkin, onneksi. Olisi kyllä voinut käydä pahemminkin.

Höh, teille sattuu ja tapahtuu, minulle ei ole koskaan tapahtunut mitään.

Ainoa asia, mitä muistan tapahtui tässä pari vuotta sitten. Olin illalla mennyt kaikessa rauhassa nukkumaan ja aamulla olin herännyt lakana aivan veressä. Naamallani oli kunnon crimson mask nenästä alaspäin. Olin varmaankin lyönyt nenäni sängyn reunaan unissani.

Ei niin holyphukkinshit!hetookaninsanebump!11 -juttu, mutta olipahan verinen.

Onhan näitä tapahtunut ehkä vähän liikaakin. Joskus pienempänä äitee huusi minulle keittiöstä, että joskohan Diablo voisi käydä kokeilemassa onko sauna lämmin. No menin sit saunaan ja laskin käteni niihin kiukaan vastuksiin, oli se perkele lämmin

Myös auton alle jääminen taisi sattua, en vain muista koko päivästä mitään, joten ei siitä sen enempää.

"Diablo" kirjoitti:
Onhan näitä tapahtunut ehkä vähän liikaakin. Joskus pienempänä äitee huusi minulle keittiöstä, että joskohan Diablo voisi käydä kokeilemassa onko sauna lämmin. No menin sit saunaan ja laskin käteni niihin kiukaan vastuksiin, oli se p****le lämmin

Myös auton alle jääminen taisi sattua, en vain muista koko päivästä mitään, joten ei siitä sen enempää.

Onko Diablo sinun oikea nimi?

Mitäs vittu luulisit?

"Live for the Moment" kirjoitti:

"Diablo" kirjoitti:
Onhan näitä tapahtunut ehkä vähän liikaakin. Joskus pienempänä äitee huusi minulle keittiöstä, että joskohan Diablo voisi käydä kokeilemassa onko sauna lämmin. No menin sit saunaan ja laskin käteni niihin kiukaan vastuksiin, oli se p****le lämmin

Myös auton alle jääminen taisi sattua, en vain muista koko päivästä mitään, joten ei siitä sen enempää.

Onko Diablo sinun oikea nimi?

REPS.

Äitini kertoi minulle yhden toisen tarinan, mitä itselleni oli tapahtunut. Itse en ainakaan muista päivästä mitään, vaikka en saanutkaan päähän mitään tälliä.

Olin 5-vuotias, ja minulla ei enää ollut pyörässä apupyöriä. Siinä meidän lähellä oli sellainen suht iso hiekkainen mäki, jota tuli aina talvella laskettua. No, olin äitini kanssa pyöräilemässä ja aioin näyttää äidille, kuinka hyvin osaan laskea mäen alas. Tämä osoittautuikin kunnon mokaksi ja kaaduin. Äitini ei muista, miten lensin, koska ympärillä oli valtava pölypilvi. Kun pöly laantui, istuin maassa polvet ja kyynärpäät ruvella. Ei siinä mitään, mentiin takaisin kotiin ja laitettiin laastari!

Kerran on sattunut pahasti ja muutamia minorbumppeja on tullut otettua.

Pari vuotta sitten olin kavereiden kanssa menolla pyörällä katsomaan lätkää. Oli talvi, ja jo kuudelta illalla oli todella pimeää. Ajelimme siinä sitten rauhassa samaa reittiä mitä aina ennenkin, ja oikaisimme erään pihan kautta. Siinä sitten menin ensimmäisenä, ja kun olin poistumassa pihasta takaisin tielle, tein ratkaisevan havainnon. Tien eteen oltiin laitettu matalahko teräsaita. Jarruja pyörässä ei ollut, joten päinhän siinä mentiin. Kavereiden mukaan tein "botchatun 450 splashin", eli tulin naama ja olkapää edellä hiekkatiehen, ja nilkkanikin onnistuin jotenkin siinä rytäkässä vääntämään. Olkapää meni sijoiltaan, nilkka venähti, naama muutti väriään astetta punaisempaan suuntaan ja kaikkialle tuli ikäviä mustelmia. Sairaalareissu tuli, pistivät olkapään paikalleen ja ompelivat naamaan 11 tikkiä. Seuraavana päivänä ei tehnyt mieli liikkua aivan kamalasti.

Pari kylkiluuta meni viime talvena kun taklasin lätkämatsissa "hieman" liian kovaa (hölmönä menin tietenkin täydessä vauhdissa kylki edellä päin vastustajaa). Ei muuten säilynyt vastustajakaan ihan 100% kunnossa.

Tästä tapaturmastani on jo aikaa 8 vuotta, oikeastaan en loukannut itseäni pahemmin, mutta ilmalento oli should I say... lennokas.

Olin ajelemassa kohtalaisen uudella maastopyörälläni, kun huomasin että etulokasuoja oli vinossa. Fiksuna kaverini aloin sitten potkimaan lokasuojaa suoraksi vauhdissa. Niinhän siinä sitten kävi, että jalka meni pinnojen väliin, etupyörä ei liikkunut enää senttiäkään ja takapää nousi ylös(pyöräni oli siis hetken aikaa pystyssä etupyörällään). Seurauksena oli se, että lensin sarvien yli, onneksi sain käsiäni sen verran eteen etten ihan naamarilleni tullut.
Kipuja oli vähän, mutta kyllä nolotti senkin edestä.

"Facha" kirjoitti:
Liukumäki todellakin vainosi minua pienempänä, koska toinenkin tapaturmani tapahtui siinä. Minä päätin leikkiä mäkihyppääjää ja laskin liukumäkeä alas päin ja ponnistin siinä lopussa. No eräällä hypyllä minä horjahdin pikkuisen ja lensin suoraan naama edellä maahan. No yksi hammas irtosi, kaksi alahammasta upposi ylähuuleeni ja kaksi etummaista ylähammastani oli juurien varassa kiinni. Kun olin ajanut pyörällä kotia niin lähdimme tietenkin hammaslääkäriin. No ei se niitten hampaitten viksaus mitään herkkua ollut.

Muuten tämän tapaturman seurauksena jouduttiin laittamaan toiseen hampaaseeni juurihoidon. No kyseisestä hampaasta otettiin röntgenkuva pari kuukautta. No siinä hampaassa oli ollut kuitenkin jotain häikkää ja kävin viime torstaina hammaslääkärissä, jossa sitten jatkettiin sitä juurihoitoa. No nyt on koko viikonlopun särkenyt sitä hammasta ja kipu on heijastunut viereiseenkin hampaaseen. On pitänyt popsia Panadolia, jotta särky helpottuisi. Huomenna soitamme sinne hammaslääkäriin ja kysytään, että onko tämä normaalia ja jos ei ole, niin minkälaisia toimenpiteitä pitäisi tehdä jotta hammasta ei enää kolottaisi. Mutta kyllä on ollut harvinaisen ärsyttävä
viikonloppu. Vielä kun polkupyörästäni puhkesi kumi, kun olin about 8 kilometrin päässä kotoani. Oli todella mukavaa taluttaa pyörää kotiin.

Tuli tässä mieleen kaksi pyöräillessä tapahtunutta kömmähdystä. Ensimmäinen oli sellainen, kun olin ajamassa kotiani kohti vanhalla lehmällä, jonka lokari rämisi ja oli heikosti kiinni. No minäpä sitten päätin potkaista vauhdista sitä lokaria, jotta se ei enää rämisisi. No pari kymmentä metriä ajettuani se lokari irtosi kokonaan ja meni renkaani alle jolloin lensi komeassa kaaressa tangon yli. Onneksi sain olkäpäälläni otettua vastaan, jotten lentänyt pää edellä. Kaveri se sitten vain nauroi vierässä järkevänä tyyppinä. Oli vitutusasteikko aika korkealla. Toinen tapahtua, kun päätimme kavereitteni kanssa mennä ajelemaan polkupyörillämme eräille kukkuloille sateiden jälkeen. No kaverini laski ensimmäiseksi erään mäen alas ja kaatui komeassa sivuluisussa kyljelleen. Märkä mäki oli todella liukas, koska se oli nurmikkoa, eikä siiinä myöskään jarrut pitänyt. Kaveri huusi, että "älkää laskeko, jarrut ei pidä!". No minäpä olin jo kerennyt aloittaa laskemaan ja eihän siinä menossa jarrut pitänyt. Lähdin luisumaan päin metsikköä ja pyöräni töksähti ikävästi johonkin ja lensi taas kerran komeassa kaaressa tangon ylitse ja vieläpä selkä edellä puun kylkeen!
No pieniä selkäkipuja oli tuon jälkeen, mutta ei mitään vakavampaa Huoh, taas saan kiittää tuuriani. Olisi nimittäin voinut selkäranka vahingoittua. Nämä siis tapahtui 5 vuotta sitten.

Vieläpä yksi juttu tuli mieleen. Olimme kavereitteni kanssa tehneet lumimajan. Olimme kaivaneet sen kattoon aukon, josta pääsisi kätevästi sisään ja ulos, eikä aina tarvinnut kömpiä ovesta sisään. No juttelimme kyseisen aukon vieressä ja rupesimme vähän kaverimme kanssa tönimään toisiamme. No minä liukastuin pikkuisen ja kömmähdin tuosta aukosta suoraan sisään. Siitä oli ehkä 1,5 metrin pudotus maahan ja se lumi ei ollut mitenkään pehmeää. Onneksi ei käynyt mitään vakavampaa.

Minulle ei itseasiassa ole tapahtunut mitään ihmeellistä paljonkaan, mutta minun täytyy kertoa yksi juttu mikä sattui kaverilleni kuusi- vuotiaana. Hän oli kesällä perheensä kanssa mökillään Kustavissa, ja hän päätti kiivetä omenapuuhun, ja yllätys yllätys hän putosi sieltä(ei kovin korkealta), mutta yksi hassu juttu siihenkin liittyi. Putoessaan hänen haarojen väliin oli juuttunut oksa, ja se repäisi kivespussin auki(ei onneksi kovin pahasti). Hänet vain vietiin sairaalaan ja siellä se hoidettiin.
Loppu hyvin, kaikki suurinpiirtein hyvin.
EDIT: Muistinpa yhden jutun!
Se oli kun keinuttiin kaverin kanssa sellaisessa keinuma-jutussa missä on lauta, keskellä maassa on pidike mikä pitää sitä ilmassa ja renkaat molempien istuinten alla kiinni maassa(yrittäkää kuvitella, niin tiedätte mikä laite on kyseessä, todella perinteinen). No, kaverin kanssa päätettiin "hyppiä" pitämällä kahvoista kiinni. Hypittiin molemmat tosi korkealle, kunnes minä hyppäsin liikaa, ja lensin laudan päälle, suoraan rinta edellä.(onneksi en päälleni)Rinta oli hiukan kipeä päivän tai pari, mutta onneksi ei käynyt pahempaa. Siinä oli muuten tosi pitkä hangtime, kun lauta vei ilmassa ensin ylös, sitten alas. Se oli loppujen lopuksi järkyttävää, mutta hienoa minun silmien kuvakulmasta!
TOINEN EDIT:
Joo, yksi veljeni kaveri meni alas jäisiä koulun rappusia, ja horjahti liukastuttuaan kaiteen yli, suoraan kiven päälle aika lujaa selälleen.
Selkä siinä murtui, mutta oli pojalla siinä kohtaa AIKAMOINEN PULLA JOS JOTAIN SANOISIN! Sillä jos selän "piikit" olisi mennyt 2 MILLIÄ syvemmälle lihaan, olisivat ne menneet selän keskushermostoon tai jsp., ja hän olisi halvaantunut koko loppuelämäksi toimintakyvyttömään kuntoon. Kyllä tuolla ylhäällä varmaankin jonkimoinen suojelusenkeli luuraa.
KOLMAS EDIT:
Taas muistui mieleen.
Olin Himoksella lautailemassa. Sitten yritin mennä TODELLA jäiseen corneriin. No, hyppäsin aika korkealle hyppyristä, kunnes oli aika laskeutua half-pipeen. No, olin menettänyt hallintani laskeutua, ja tipahdin 2 metriä korkealta suoraan jäähän selälleni. Siitä meni ilmat täysin pihalle 15 sekunniksi, ja selkää sattui seuraavat 2 kuukautta. Aijaijai.
Nyt muistui ilman edittiäkin:
Olin kolmannella luokalla koulussa portaiden vieressä (vain kaksimetriä) korkea) olevalla ns. "mäellä". No, minä hyppäsin sieltä hiukan alaspäin.
Oli talvi, ja kaaduin jään luistamana suoraan häntäluu edellä metrin korkeudelta jäähän. Aika Spedeä. Ei sitten häntäluuta sattunut muutakuin noin puoli vuotta. Häntäluu-vammat ovat ärsyttäviä, koska ne parantuvat todella hitaasti.

Tuli tässä muuten mieleen mitä tapahtui 1,5 vuotta sitten. Ei se tapahtunut minulle vaan kaverille, jonka kanssa olen harvoin ja silloinkin siinä on paljon muitakin. Nooh, se oli sitä aikaa kun olin tämän ja parin muun kanssa. Menimme koulun pihalle kirkkistä jota teimme silloin aina. Lähetin tälle eräälle viestin, että: "Tuu kirkkistä koulun pihalle!" Eihän sitä näkynyt.

Parin päivän päästä saimme tietää, että juuri siihen aikaan kun lähetin viestin hänen kännykkä murskaantui, koska hän oli isänsä luona Valkealassa ja tipahti joltain kalliolta noin kymmenen metrin korkuudelta matalaan veteen. Olisi siis voinut kuolla.

"Velocity" kirjoitti:
Kyllä tuolla ylhäällä varmaankin jonkimoinen suojelusenkeli luuraa.

Minun päätäni et saa käännytetyksi, pirunmoinen munkki siinä vain kävi. Tuollaista (no ei ihan tuollaista, mutta parin sentin/millin heittoja kuolemasta, auton alle jäämisiä ja lottovoittoja) tapahtuu maailmassa kohtalaisen tiheään.

Muttah, oma tapaukseni on tämä:
Asun rivitalossa, jossa on kohtalaisen iso piha ja siitä lähtee lyhyt (~5m) tienpätkä toiselle tielle jota kautta pääsee sitten muualle. Sellaisena T-risteyksenä ne yhtyvät. No, meikä joutuu opettelemaan ajamaan ilman apupyöriä siinä muutaman vuoden ikäisenä. Osasin ihan hyvin ja ajoin kohti tienpätkää. En osannut kääntyä enkä jarruttaa.

T-risteyksen "tasaisen" puolen toisella puolen kasvoi helvetisti nokkosia ja sinnehän minä suinpäin ajoin pyörineni kaikkineni.

Tämä tapahtui kun olin ala-asteen 4 tai 3 luokalla. Koulumme pää-ovelle meni portaat eli koulun pää-ovi oli noin 2 ja puoli metriä korkeallalla. Portin vieressä oli kaiteet. Kerran istuin kaiteella, kunees jotenkin vain putosin seläläteni alas ja siin' sitten lennettiin selälteen maahan jossa oli hiekkaa ja jokunen kivi. hetken aikaa en saanut happea maassa koska ilmat oli pihalla ja näin kaiken vihreänä, koska taisin lyödä pääni. Sitten kun oli aikani kitunut niin menin syömään ja kun aloin syömään, en enää muistanut että tulin ylipäätänsä syömään..

Vuonna 2004 Levillä. nousin lasketteluhissiä ylöspäin lumilaudassa molemmat siteet kiinni ja hissi kapula oli ankkurinmuotoinen. kun tulin ylös heitin kapulan menemään mutta se tarrautuikin jalkaani. lähdin kovaa vauhtia syöksymään puuseinää vasten, enkä saanut avattua siteitä. sitten lähdin nousemaankin, kunnes kovalla rytinällä lensin puu-seinää vasten ja kapula irtosi ja minä outosin maahan. Tämän jälkeen en ikinä enää pitänyt hisssissä toista sidettä auki.

0. Olin alle eskari ikäinen olin Silja Line:llä Ja lähdin jonku naisen perään jolla oli samanlainen takki kun äidiläni ja sitte en muista eksyin käytävälle ja itkin siellä

1. Olin joku eskari ikäinen kiipeilin kiipeily telineessä jotain ja sitten tietenkin tipuin pää edelle hiekalle ja sain paljon tikkejä päähän

2. Olin ulkomailla joskus 8v pelasin futista sateella ja se alusta oli suunnillleen betonia sitten liukastuin leualteen ja sitten pääsin sairaalaan laittamaan tikkejä

3. Myös ulkomailla 10v kävin afrikassa Siellä on semmosia malaria hyttysiä ja olin ihan täynnä niitten puremia ja oli polvessa purema mitä olin raapinu niin paljon että se oli jotenkin paisunu ja olisin saanu malaria taudin jos en olis syöny lääkkeitä sielä..

4. Olin 13 ajelin pyörällä ja kengät nauhat oli auki ja tietenkin mun hyvällä tuurilla jäi pinnojen väliin ja sitte tuli äkki pysähdys ja naama kolahti ohajus tankoon .. Se muuten sattui

5. Ajelin just tässä talvella pyörällä ..Sitte tuli semmone mutka joka oli jäinen ja lehtiä jään päällä niin siitä sitten lensin komeasti ja ranne jäi mun alleni ja taittui ja murtui ja murskaantui ja sain kipsin käteeni..

Nuorempana kun tuli skeitattua niin kaksi kertaa on vasen ranne murtunut.

Olin josku 3 vuotiaana naapurissa päivähoidossa ja hypittiin kaverin kanssa rappusista aina vain korkeammalta. Kotona sitten näytin äidille mitä olin oppinut. Hyppäsin portaiden yläpäästä ja jalkani osuivat alimpaan portaaseen ja kaaduin käteni päälle.

On mullekkin käynyt tollanen läheltäpiti tilanne: Oltiin mummon mökillä joskus kun olin noin 4v. Mummolla oli siellä aina sellaisia pieniä lasisia limppari pulloja. Lähdin juoksemaan laiturilta sisälle tyhjän pullon kanssa. Siinä juostessani kivilaatoilla kompastuin ja lasinsirpale teki aika helvetin pahan haavan ranteeseeni. Tuli verta ihan älyttömästi. Myöhemmin iskä sitten sanoi että jos se haava ois menny jonku 6 milliä sivuun niin olisi rannevaltimo menny rikki. Aika pulla

1. Kaverini tippui iltapäivähoidossa sellaisesta korkeasta telineestä missä on liukumäki, niin sieltä poski edellä hiekkalaatikon reunaan. Oli kauan aikamoinen jälki siinä poskessa.

2. Samainen kaveri. Olin hänen kanssaan kaukalolla pelaamassa kiekkoa. Hän laukoi kiekon laidan yli ja meni sitä hakemaan. Kun hän oli hakemassa kiekkoa, niin lauoin kiekon suoraan häntä otsaan. Oli sen päivän sitten olisiko 2-3,5 senttiä paksu patti päässä.

3. Pienenä äiti sanoi minulle että käyppäs katsastamassa onko sauna lämmin. Noh.. Minä menin ja testasin kiukaan lämpöä iskemällä käteni saunan kiville. Kuului aikamoinen ttsshhhh...

4. Setäni, joskus vuonna 197? hän oli vanhassa saunassa, jossa oli kuuman veden iso rauta-astia, ja kylmän veden muovinen saavi. Ne olivat vastakkain, kun setäni lapsena kyyristyi ottamaan kylmää vettä, niin perse osui kuuman veden astiaan. Toinen setä sanoi, että setä jolla oli perse palanut ei voinut istua kahteen viikkoon. Ja siitä oli vasta ääni kuulunut.

5. Olin talvella laskemassa suksilla mäkihyppyä, kunnes otimme vähän niinkuin kisan. Ei kukaan uskaltanut ponnistaa, koska maahan oli noin metrin pudotus. Minä aioin ponnistaa joten lähdin alas. Menin mäestä, mutta olin ponnistanut liian kovaa, joten lensin jostain kahden metrin päästä jäiseen maahan. Kaverit luulivat että olin kuollut, koska en voinut puhua mitään ja silmäni törröttvät apposen auki.

6. Olimme luokan ikkunassa joskus 2.luokalla katsomassa kun muilla oli välkkä. Sitten "isot pojat" juoksivat toisia karkuun, kunnes eräs poika meni korkean lumivallin päältä, ja kaatui. Kun vieressä maassa oli portaat, niin se poika lensi noin 1,5 metrin korkeudelta jäisiin portaisiin. Silmäkulma-aukesi, ja vähän aikaa kesti että tuli anmbulanssi.

7. Kaverini oli lähtemässä koulun kentältä kotiin. Kentällä oli oviaukko josta mentiin ulos. Oviaukon vieressä oli kaksi tolppaa niinkuin aitana. Poika katseli mietä kun pelasimme, kääntyi ja kops! Suoraan isoon tolppaan. Sanoi että päässä oli kumma tunne. Ja iso patti tulikin.

8. Synttäreilläni olimme kavereitten kanssa trampoliinilla wrestlingiä. Yksi todella vahva kaveri halusi tehdä jollekin sellaisen powerbombin, että hän ottaisi jonkun reppuselkään, ja heittäisi selälleen trampalle. No, minä suostuin ja kaksi kertaa onnistui. Sitten yksi toinen kaverikin halusi kokeilla, mutta lensi niskoilleen maahan. Alkoi kieriä maassa ja nousi ylös ja sanoi, että selkään ja rintaan käy. Vähän ajan päästä itku loppui ja kaverini jäi trampan viereen seisomaan. Yhtäkkiä hän alkoi parkua kovasti, ja hän sanoi että taas sattuu. Soitin sitten hänelle illalla ja hän oli aivan kunnossa.

Nyt ei muuta tule mieleen.