Foorumiarkisto

Ajattelinpa tehä kirjoituksen isojen ja pienien painijoiden käyttöerosta ja muutenkin heidän roolistaan WWE:ssä. Myös siitä,että mitä hyötyä on periaattessa olla iso tai pieni? Ja myöskin millaista painia isot ja pienet painivat. En kyllä tiedä, kuuluko tämä tänne mutta yritetään.

Mietitäänpä. WWE:ssä ja varsinkin SmackDownissa on suht. vähän cruiserweightejä jos verrataan esim. ROH:iin tai NWA/TNA:han. Tosin, WWE onkin mielestäni keskittynyt enemmän ns. isoihin painijoihin. Mutta nyt kun mietitään, ei oikeastaan. Eddie Guerrero, Chris Benoit,Chris Jericho, Randy Orton, Kurt Angle. WWE:n suosituimpiin kuuluvia painijoita. Ovatko he isoja, eivät ole. Eddie Guerrero onkin cruiserweight ja oli silti vasta WWE mestari. Tästä olisi voinut ajatella lähtevän cruisereiden nousu-aalto. Ei niin kuitenkaan käynyt. Varsinkin SmackDownissa kun materiaali on laaja, saisi Vinssi ja pojat käyttää Cruisereita vähän paremmin. Itse olen aina pitänyt SmackDownia Raw:ta parempana, vaikka molemmat hyviä ovatkin. Tämä cruiserweightien ''väärinkäyttö'' on saattanut osaksi johtua siitäkin, että molemmissa showeissa panostetaan lähinnä suurempien painjoiden feudeihin. Vasta kuitenkin oli Paul London vs. Billy Kidman enkä ole varma, onko tämä feudi loppunut vieläkään.

Toisaalta jos katsotaan ''isoja'' painijoita, niin varsinkin SD!:ssä riittää niitäkin. Luetellaanpa nyt niitä WWE:n isoimpia: Undertaker, Kane, Big Show, JBL, Viscera(vähän aikaa), Batista... Tuostakin listasa reilusti yli puolet on SmackDownissa. Kumpi sitten loppujen lopuksi on viihdyttävämpää? Cruisereiden vai heavyweightien paini? Itse sanoisin että siittä keskiväliltä olevat esim. Cena, Orton, Jericho ovat viihdyttävimpiä. Jos nyt ajattelee niin melko vasta SmackDownissa, kun oli se Undertaker vs. Gangrel & Viscera. Matsin loputtua Taker vetäisee ''Chokeslamin'' Visceralle... En oo koskaan nähny kömpelömpää liikettä, kuin se ''Chokeslam'' oli.

Niin, millaista painia isot ja pienet oikeastaan painivat? Oma ajatuskuvani menisi jotenkin tähän suuntaan:
Isommat painijat, kuten Big Show ja Viscera, suorastaan squashaavat ,lähes aina pienemmät, vastustajansa.Lähinnä sellaisella ''pystypainilla'', jossa Show/Viscera seistä töröttää pystyssä ja vastustaja lentää kuin leppäkeihäs. Jossain välissä Sidewalk Slam jossa itsekin mennään maahan. Ei aina kovin viihdyttävää, ei lähellekkään aina. Isoimmilla painijoilla onkin hyvä olla mielenkiintoinen rooli tai gimmick. Showlla ei mielestäni ''varsinaista'' gimmickiä ole, mutta hän nyt on iso ja muutenkin, feudit ja segmentit ovat melko mielenkiintoisia. Viscera taas on minulle melko väritön, TODELLA HIDAS, tyyppi. Ei lainkaan mielenkiintoinen.

''Vähemmän mörssärit'', Undertaker ja Kane esimerkiksi, oivat jossain määrin parempia painijoina. Kumpikaan ei mitään mairittelevaa liikearsenalia omaa, mutta juuri gimmickit tekevät molemmista mielenkiintoiset. Vaikka Kanen rooli WWE:ssä on pidemmän aikaa ollut mitä on, on sekin aika kuitenkin ollut lähinnä jobbaamista jollekkin pienemmälle. Periaattessa hyvä veto vaikka isommalta menikin uskottavuutta.

Nämä keskikastin painoluokkaan kuuluvat painivat joko teknistä painia, ei mitenkään erikoista-painia tai sitten vaan heillä on oma tyyli.
Noh, teknisestä painista esimerkkinä Benoit. Ei todellakaan painava jätkä. Mahtavat taidot ja loistava esimerkki painijasta, joka saa paljon voittoja, vaikka ei voita squashaamalla. Onhan näitä muitakin: Orton, Cena, Jericho...

Kaikkein pienimmät, eli Cruiserit ovatkin mielenkiintoinen painoluokka. Paljon taitavia painijoita, mahtavia otteluita ja liikeitä... Heitä käytetään väärin. ISoille ja painitaidottomille on kyllä tilaa, mutta CW:ille ei. Otetaan esimerkki cruisereista. Vaikkapa London. Tosiaan. Hän oli feudissa toisen Cruiserweightin kanssa. Tuolle feudille ei kylläkään paljoa panostettu. Rey Mysterio on kuitenkin vähitellen nostetuu isoon rooliin. Varsinkin aikoinaan oli esim. Angle vs. Benoit vs. Mysterio matsissa + many more. Nykyään kuitenkin mennään tasaista tahtia. Välillä joukku-, ja välillä CW-mestaruus sarjassa.

Mitä mieltä tästä asiasta? Käytetäänkö WWE:ssä väärin erikokoisia painijoita?

Ensimmäinen viestini Laatukeskusteluun.

Pienemmät painijat ovat paljon ketterämpiä ja nopeampia kuin isot, joten heidän otteluissaan nähdään nopeatempoista painia, josta ainakin itse tykkään enemmän kuin isojen miesten myllerryksestä.

WWE:ssä Vince useasti pushaa isompia miehiä ja monet taitavat "pikkumiehet" eivät saa tilaisuutta näyttää mihin pystyvät ja useasti siirtyvät Indyihin. Indyissa on paljon pienempiä painijoita, koska siellä arvostetaan taitavuutta enemmän kuin WWE:ssä.

WWE:ssä on kyllä jonkun verran hyötyä olla iso kokoinen kuin pieni ainakin menestystä ajatellen. Toki jotkut pienemmätkin ovat saaneet osakseen pushia, mikä on todella hyvä juttu ja tuo vaihtelua mestaruuskuvioihin.

Useasti WWE:ssä isommat miehet saavat näkyvyyttä gimmickiensä avulla, joilla ikäänkuin korjataan painitaidottomuutta. Gimmick on tärkeä juttu WWE:ssä, mutta Indyissä sillä ei ole väliä joten siellä eivät pahemmin taidottomat mörssärit pärjää.

SD!:ssä on onneksi Cruiser-vyö, jotta pienenmillekin painijoille olisi jotain saavutettavaa, muuta kun Tag-Team vyö minkä arvo SD!:ssä on nyt mitä on. Raw:n cruiserit eivät saa lähellekään niin paljoa näkyvyyttä, koska CW-vyötä ei ole. Silloin tällöin joku cruiseri voi päästä IC-kuvoihin tai useammiten Tag-team (Hurricane,Tajiri) vyön haastajiksi jonkun isomman kanssa (Rosey,Rhyno).

En jokaiseen pointtiin jaksa laittaa kommenttiani sillä tämä yksi ainokainen pointti pesee ne sekä tärkeydessä että paremmuudessa.

Markit pitävät jättiläisistä.

Minä pidän teknisesti taitavasta psykologisesta painista yhtä paljon (ja mahdollisesti enemmänkin) kuin kuka tahansa muukin. Minä nautin katsellessani kahden taitavan cruiserweightin repimässä kaikkea itsestään ja toisistaan irti hyppimällä ympäri kehää ja tehden toisilleen liikkeitä joista Kama Sutrakin on kateellinen. Mutta en voi sille mitään että aina kun kaksi jättiläistä kohtaa toisensa sisäinen markkini hyppää pystyyn ja rupeaa laulamaan hallelujaata.

Minulla on asiasta kaksi esimerkkiä. Toinen on tuore, toinen jo useamman kuukauden vanha. Molemmat kuitenkin mielestäni todistavat pointtini.

Big Show tekee paluun loukkaantumisensa (tai erottamisensa, kummin päin sitä nyt haluaa katsoa) jälkeen kesken Eddie Guerrero vs. Kurt Angle -ottelua. Hän paiskii Smackdownin supertähtiä kuin Pleikkarin ohjainta huonosti menneen pelin jälkeen. Yksi toisensa jälkeen kaikki kaatuvat saamatta oikeastaan mitään aikaan Big Showlle. Hetken kuluttua kaikki ovat kanveesissa toivoen että olisivat myöhästyneet areenalle menevästä bussista paitsi yksi mies. Luther Reigns. Ja kun nämä kaksi miestä kohtasivat, maailma pidätti hengitystään. Niin tein minäkin.

Raw, usea kuukausi sitten. Trish Stratus on ongelmanselvittäjänsä kanssa puhumassa Eric Bischoffin kanssa. Sisään ryntää Kane, selvästi suuttuneena. Saattaa olla että tämä liittyi mestaruusotteluun Benoit'ta vastaan, muistikuvani ovat hieman hataria. Kane on kuitenkin suuttunut ja vaatii saada puhua Bischoffin kanssa. Tyson Tomko aavisti että tilanne saattaisi olla uhka hänen työnantajalleen ja meni nenäkkäin Kanen kanssa. Ja yleisö repesi. Minä pidätin jälleen hengitystäni.

Vince McMahon saattaa rakastaa isoja miehiä enemmän kuin useimpien osavaltioiden laki sallii mutta hän on myös tajunnut yhden asian mikä meiltä on unohtunut tai mitä emme ole koskaan tienneetkään. Yleisö haluaa nähdä isoja miehiä. Yleisö haluaa nähdä kuinka kaksi isoa miestä tuhoavat toisensa ja lähimmät 50 neliömetrillistä irtaimistoa pyrkimyksenään repiä toisen pää irti ja käyttää sitä kynttilänjalkana.

Minä pidän itseäni suhteellisen "viisaana painifanina" mutta en voi kieltää ettenkö ollut innoissani kun Kane kohtasi Batistan ensimmäistä kertaa (sen surullisen Armageddon-ottelun jälkeen) tai kun meitä kiusattiin Kanen ja Tymkon turpakäräjillä. Se innostus katoaa nopeasti kun ottelu on nähty tarpeeksi monta kertaa mutta aina kun on luvassa kahden sellaisen jättiläisen kohtaaminen, jotka eivät ole painineet aikaisemmin vastakkain, minä pidätän hengitystäni.

Ja sisäinen markkini pitää bileet.

^ Paljon asiaa suoraan omasta näppiksestäni. Siispä pidän oman viestini lyhyenä. turha kerrata samoja juttuja; sieltä ylhäältä ne voi lukea.

Itseäni kyllä jokainen matsi viihdyttää jollain tasolla. Mutta kovana Kane-fanina Kanen matsi on aina kohokohta, olipa se melkeinpä ketä vastaan tahansa. Kane on yksinkertaisesti minun silmissäni niin viihdyttävä ja onnistunut hahmona ettei mitään rajaa. Enemmistö haukkuu kilpaa Kanen taitoja ja matseja. Ehkä ne ovat heikkoja, mutta minua ne miellyttävät suuresti. Undertaker, Batista, Big Show Etc. muut mörssärit eivät pääse lähellekkään Kanen tasoa.

Mutta Kane on aika pitkälle omalla kohdallani erikoistapaus. Muiden isojen miesten matsi eivät paljoa säväytä. Silly cown kirjoittamat esimerkit kyllä laittoivat hengitystäni tiheämmälle: Kane Vs. Batista ja itselläni varsinkin Kane Vs. Goldberg.

Sopiva annos vauhtia, voimaliikkeitä Etc. tarjoaa kuitenkin nämä Ns. väliinputoajat. Ja nämä miehet ovat poikkeuksetta yleensä varsin taitavia kehässäkin: Jericho, Benoit, Michaels ja uusimpana taitavin kaikista, uusin ehdoton lempipainijani, Shelton Benjamin. Tosin pidin miehestä suuresti myös Smackdown-aikoina, mutta odottelin jo silloin hänen eroavan tag-teamista ja alkavan soolouralle. Siinä kesti hetki, mutta Sheltonissa on WWE:n tulevaisuus. Unohtakaa väsyneet Ortonit ja Cenat, Shelton ansaitsee kaiken, mitä tulee saamaan. Toivottavasti kaiken ja useaan otteeseen.

Cruiserit...Mitäpä heistä voisi sanoa. Tämä sarja on kyllä niin turha minun silmissäni. Katson kyllä matsit, mutta ei minua kiinnosta pikkupoikien leikit. Minä itse olen kokoluokkaa Jericho ( Aika tarkalleen ) Joten siitä pienempien poikasten matsit eivät kiinnosta. Tarkempaa syytä on vaikea keksiä.

Kuitenkin nautin kyllä katsella esim. Mysterion vauhdikkaita ja lennokkaita hyppyjä sun muita liikkeitä. Tosin jalkasakset voisi unohtaa koko liikearsenaalista ikuisiksi ajoiksi. Niin epäuskottava, että näyttävyys kärsii jo siitäkin.
Mutta edelleen; lukekaa Silly Cown teksti, siinä oli paljon omia ajatuksiani

Varsinkin SmackDownissa kun materiaali on laaja, saisi Vinssi ja pojat käyttää Cruisereita vähän paremmin.

Tuossa olen samaa mieltä kanssasi. Cruisereiden push on todella alhainen, eikä heitä muutenkaan käytetä niin hyvin, kuin voisi. Rey Mysteriolla push on ollut kohtalaista, mutta esimerkiksi Paul Londonin push on alhainen ja Nunzio on ollut melkoisen pimennossa. Nunziokin ansaitsisi pienen ottelusarjan jälkeen CW-mestaruusottelun, ellei jopa mestaruutta. Sama juttu Paul Londonilla, lahjakas painija, mutta laitetaan lahjakkaiden cruiser-otteluiden sijasta feudaamaan epätoivista feudia Billy Kidmanin kanssa ja jobbaamaan JBL:lle. Lisäisin tähän kohtaan vielä, että minusta oli huono juttu, että Tajiri siirrettiin Raw'hon. Hänkin ansitsisi olla noissa mestaruuskamppailuissa.

Matsin loputtua Taker vetäisee ''Chokeslamin'' Visceralle... En oo koskaan nähny kömpelömpää liikettä, kuin se ''Chokeslam'' oli.

Minusta se ei ollut ollenkaan hyvä chokeslam. Hyvä, että Visceran jalat irtosivat maasta. Tässä kohtaa täytyy sanoa, että jos ei voi tehdä jollekin painijalle jotain liikettä kunnolla, älä tee ollenkaan.

Pienemmät painijat ovat paljon ketterämpiä ja nopeampia kuin isot, joten heidän otteluissaan nähdään nopeatempoista painia, josta ainakin itse tykkään enemmän kuin isojen miesten myllerryksestä.

Tuo on se seikka, mikä saa minut kallistumaan hieman pienempien painijoiden otteluihin. Se, että ottelussa todella tapahtuu koko ajan jotain. Ei ole hauskaa katsella, esimerkiksi Big Show vs Mysterio. Big Show seisoo paikallaan, ja Mysterio lentää pitkin kehää.

Mielestäni sekä London että Kidman ovat loistavia painoijoita ja nuo heidän välisensä ottelut ovat olleet SD!:n parhaimmistoa viime aikoina.

En puhunut otteluiden asosta, pikemminkin feudien tasosta. Toki Kidman ja London ovat molemmat mahtavia painijoita, mutta se storyline on tällä hetkellä huono. Esimerkiksi minun mielestäni Billy Kidman ei sovi heeliksi. En kyllä tiedä, sopisiko Londonkaan. Ja muutenkin koko feudi-kuvio on p**seestä.

Voikohan se johtuu siitä, ettei Viscera ollut oikein mukana liikeessä? (en ole nähnyt, joten en tiedä)

Voihan se tuostakin johtua, se itselläkin kävi mielessä. Tarkoitat siis, että myikö Viscera liikkeen hyvin. Luulen, että Viscera ei itse yrittänyt mitään liikkeen eteen, siksi epäonnistui. Oli muuten mukava kuunnella selostajien kommenttia liikkeen jälkeen, hehkuttivat aivan kuin olisi ollut onnistunutkin chokeslam.


Pientä hienosäätöä. /////forMANKIND

Mörssärit osaavat olla viihdyttäviä, samoin cruiserit. Harva pystyy todella radikaalisti ylenemään painoluokasta toiseen. Kunnon työskentelyssä kaivataan tietysti WWE:ltä kykyä käyttää painijoita oikein mutta kyllä se kuuluisa näytteleminenkin tulee esiin.

Viscerasta löytyy sellaista materiaalia, että hän saa vähäisistä kyvyistään huolimatta minulta kuriositeettipisteet. Oli hauska nostalgiahetki, kun Undertaker muutama viikko sitten vetäisi sen Chokeslamin hänelle. Kun näin KOTR 95:n kiristelin hampaitani ja mietin "worst Chokeslam ever". Mutta Smackdownin tapaus toi hymyn huulilleni: täsmälleen samanlaiselta se näytti kuin Ringin Kingissäkin Eihän tämä Visceran vierailu näyttänyt jäävän kuin vanhojen muisteluksi, joten ei topicin aloittajan tarvitse hänestä olla huolissaan. Visceraa on hauska katsella ja hänen koomisesti "pelottava" gimmickinsä peittää tehokkaasti painitaitojen puutteen.

Se, millaiseksi määrittelisin painijoiden koon väärinkäytön on vuoden takainen Team Lesnar vs. MFer No. 1 Shannon Moore. Isot pahat pojat Nathan Jones ja Matt Morgan antoivat turpiin pikkuiselle Shannonille. Cruiser-rasismia parhaimmillaan ja tekee mörssäreistä pelkurin ja heikon oloisia. Lopetin Team Lesnarin valtakaudella Smackdownin katsomisen lähes kokonaan, teki sen verran pahaa. Nyt tilanne on onneksi korjaantunut ja cruiseritkin ovat paremmassa arvossaan - Funaki on oma erikoistapauksensa. Shannon Moore on tosin edelleen ollut nyt JBL:n kynsissä mutta ei nyt sentään sellaisessa kuin vuosi sitten. Ja saihan hän ihan "oikean" title shotin... Velocityssä

Joka tapauksessa Kidmanin ja Londonin mestaruuskausi teki kultaa WWE:n cruisereille vaikka jäikin lyhyeksi. Saivathan he puolustaa sitä PPV:ssä. Näillä miehillä aika harvoin on mitään erikoista gimmickiä mutta jaksavat kyvyillään viihdyttää.

WWE:ssä koko on tuonut aina etua. Esim. miehiä joilla ei ole sitten minkäänlaisia painitaitoja ratsastavat koollaan. Yksi esimerkki on Viscera. Viscera on kuitenkin ainut painia, joka näytti minusta kammottavalta, joten en ala häntä pilkkaamaan.

Big Show on ollut aina loistava viihdyttäjä. Miehellä on kokoa, voimaa, taitoa viihdyttää, taitoa painia kokoonsa nähden. Big Show pystyy hyviin matseihin. Hänen kokoeroaan muihin käytetään hienosti. Yleensä en pidä tälläisistä "murskaajista", mutta Big Show toimii sellaisena. Big Show voi myös jossain välissä jobata ei niin kuuluisille tähdille, jos se on hyvin toteutettu ja Big Shown uskottavuus ei kärsi siitä. Otetaan nyt esimerkki Zach Gowen vs Big Show matsista, jossa Angle ja Lesnar tulivat auttamaan Gowenia ja Brock sekä Angle teki molemmat Big Showlle omat erikoisliikkeensä, jonka jälkeen Gowen teki Moonsaultin Showlle ja peitti. 1,2,3. Big Show oli voitettu, mutta tavalla jolla hän ei menettänyt uskottavuuttaan. Taas Kanen esiintymistaidoista pidän todella paljon, vaikkapa en hänen painista sitten tykkääkkään. Kane osaa ilmaista ilmeillään todella paljon ja on muutenkin aina loistava mikki, backstage etc, jossa pitää käyttää vähän näyttelijän lahjoja. Ja onhan hän myös aivan loistava monsterheelin esittäjä, vaikkapa kyllä tuo facen esittäminenkin luonnistuu, mutta ei yllä aivan heelin tasolle. Batista pidän myös painijana, sekä viihdyttäjänä, vaikkapa eihän paljoa mikin takana heilukkaan.

Cruiserit ovat kyllä WWE:ssä aliarvostettuja. Onhan se niinkin, että koko tuo uskottavuutta, mutta sen takia on Cruisereitten divisioona, jossa voivat pienemmät miehet painia. Cruisereitten matsit ovat yleensä aika lyhyitä ja heille ei anneta mahdollisuutta näyttää taitojaan. Cruiseri divisiiona on rypenyt pohjamudissa aika pitkään. Toivoin, että heitä alettaisiin käyttää ansaitsemallaan tavalla. Olin iloinen Londonin ja Kidmanin Tag Mestaruuksista ja ajattelin, että onko se tapahtunut? Onko cruiserit vihdoin saaneet arvostuksensa? Tiedä häntä. Cruiserit myös pystyvät hienoihin suorituksiin lyhiässäkin ajoissa. Esim. Wrestle War 3:sen (en ole ihan varma tapahtumasta) Ray Mysterio vs Ultimo Dragon matsi, joka oli muistaakseni noin. 13 minuuttia pitkä ja laatukamaa. Hienoja liikkeitä tuli kuin liukuhihnalta, oli lukkoja, hyppyjä. Se oli matsi minun makuuni. 5-10 minuuttia lisää olisi tehnyt matsista aivan mahtavan. Sitten tapaus Nunzio. Todella lahjakas, taitava mies. Oikea Nunzio The Entertainer. Nunzio on huippuluokan viihdyttäjä ja loistava painia, mutta harvoinpa häneltä nähdään PPV matseja tai muuten vain pitkiä taistoja. Nunzio on yksi aliarvostetuimmista painijoista koko WWE:ssä.

Koko on valttia WWE:ssä, mutta niin on myös painitaidot. Monesti pienemmiltä painijoilta löytyy enemmän taitoa. Kuitenkin molemmat luokat osaavat viihdyttää. Ei huvittaisi katsoa enää esim. cruiseri vs Heidenreich, jossa Heidenreich murjoo cruiserin parissa minuutissa palasiksi ja voittaa. Cruisereita voisi käyttää järkevämminkin esim. Tajiri vs Chris Jericho. Minun silmissä näyttäisi hyvältä. Aikaa 15 minuutta, niin eiköhän tulisi hyvä matsi.

Mörssärit ja Cruiserit ovat molemmat omalla tavallaan mielenkiintoisia. Joskus on mahtavaa nähdä kahden ison titaanin taisto, jossa hehkutetaan heidän kokoaan, voimiaan etc. Esim. Batista vs Kane voisi olla tämmöinen, mutta vain ja ainoastaan hyvin toteutettuna. Tykkään myös katsoa cruiseri taistoja, jossa molemmat pistävät itsensä likoon ja myyminen on yleensä cruiseri taistoissa huippuluokkaa. Sanotaan nyt vaikka koko tuo eroja.

Itselleni on melkein sama onko painija iso tai pieni, kunhan osaa tehdä kehässä jotain muutakin kuin perusbrawler -liikkeet.
Valitettavasti WWE:stä ei löydy yhtään hyvää superheavyweightiä, monia keskitasoa parempia tapauksia löytyy, kuten Batista.
Hyvästä jättibrawlerista käy esimerkkinä Kenta Kobashi(eihän hän nyt mikään giganttinen ole, mutta keskivertoa isompi), hän kykenee viihdyttäviin puolen tunnin matseihin vaikka herra on puhdas brawleri. Hänellä on laaja liikearsenaali ja hän tietää kuinka mielenkiintoinen ottelu rakennetaan. IMO WWE:stä ei ole koskaan löytynyt hänen kaltaistaan brawleria, lähemmäksi päässee HHH.

Kuitenkin minunkin sydäntä kaikista lähinnä on tekninen ja psykologinen painimatsi, jossa ei turhaan hätiköidä, vaan tarinallekin jätetään aikaa. Tällä osa-alueella Ric Flair, Owen ja Bret ovat aina olleet ylivertaisia. Esim. Owenkin kykeni uskomattomiin high flying -suorituksiin(tosin, 90-luvun alun jalkavamma vähensi herran halua tehdä lennokkaita liikkeitä), mutta hän ei rakentanut niiden varaan matsia. Hänen lennokkaat liikkeet olivat ottelun lisämauste, mauste joka toi koitokseen uutta väriä ja piti katsojat penkin reunoilla.
Tästä pääsemmekin pointtiini, IMO ns. keskikokoiset painijat pystyvät tarjoamaan "viisaalle painifanille" eniten. Edellämainittu kolmikko +HBK ovat tarjonnut minulle unohtumattomia elämyksiä otteillaan ja otteluillaan. Nykyisin heidän paikkansa bisneksessä ovat perineet herrat kuten Benoit, Angle ja Eddie Guerrero.
Keskikokoisissa painijoissa on se hyvä puoli, että he pystyvät ottamaan vaikutteita sekä cruisereilta että brawlereiltä. Nuo kaksi elementtiä lisättynä heille ominaiseen tekniseen painiin luo täydellisen painijan prototyypin. Painijat kuten Owen Hart, Kurt Angle, Shawn Michaels ja Eddie Guerrero voidaan laskea kaikkien aikojen monipuolisimpien painijoiden joukkoon vaivatta.

Kun taasen Ric Flair ei koskaan ole ollut mikään painijumala mitä taitoihin tulee, mutta hänen niin usein mainittu kehäpsykologia ja karisma ovat nostaneet monet keskivertomatsit klassikoiden joukkoon. Hän ei tee ottelusta hyvää painimalla vaan pitää tarinaa yllä sekä saa ottelun tuntumaan elämää suuremmalta vaikka pitäisi painijaa headlockissa. Lyhyesti sanottuna: Flair on nero nuoratussa neliössä.
Flairin kehäpsykologiaa on vaikea selittää... se täytyy kokea!

Meni osaltaan off-topiciksi, mutta annetaan keskustelun kehittyä.

Ainiin, yksi iso mörssäri on minua aina miellyttänyt, nimittäin Kevin Nash/Diesel.
90-luvun puolenvälin Diesel-aikoina hän oli minusta varsin viihdyttävä brawleri joka kykeni hyviin matseihin kunhan vastassa ei ollut UT:n tapaista möhköä. Hänen viime vuotinen WWE-run sisälsi mielestäni muutaman varsin viihdyttävän matsin, ei se HIAC:kaan loppujen lopuksi niin kaamea ollut. Jään odottamaan mielenkiinnolla, mitä Big Sexy saa TNA:ssa aikaan.