"Mosse0" kirjoitti:
Ja eikös se olekaan Jimi Hendrix?
On, tuo viesti on vaan väsyneenä kirjoitettu niin siinä on varmasti muitakin virheitä.
Koskettavat biisit
On, tuo viesti on vaan väsyneenä kirjoitettu niin siinä on varmasti muitakin virheitä.
Ja taas kerran jätän käyttämättä EDIT-nappulaa.
W.A.S.P - Hold on to My Heart
Tämä on niin koskettava, että tippa tulee linssiin. Tämän kauniimpaa ja herkempää kappaletta ei ole ikinä ollut, eikä tule olemaan.
W.A.S.P - Hold on to My Heart
Tämä on niin koskettava, että tippa tulee linssiin. Tämän kauniimpaa ja herkempää kappaletta ei ole ikinä ollut, eikä tule olemaan.
"Mosse0" kirjoitti:
Eppu Normaali, se on suomihumppaa, se on noloa.
Noin minulle sanottiin seitsämännellä luokalla kun kuuntelin Eppuja ja Dingoa ja luokka kaverit kuuntelivat Limp Bizkittiä ym. mikä silloin nyt oli kovaa.
Olen aina pitänyt Suomirokista ja tulen varmaakin aina myös pitämään.
Nyt soi: Eppu Normaali - Tuhansien murheellisten laulujen maa.
Eppu Normaali - Vuonna 85
Käsittämättömän hieno kappale.
Eput > *
Käsittämättömän hieno kappale.
Eput > *
"World´s Finest" kirjoitti:"Mosse0" kirjoitti:
Eppu Normaali, se on suomihumppaa, se on noloa.
Noin minulle sanottiin seitsämännellä luokalla kun kuuntelin Eppuja ja Dingoa ja luokka kaverit kuuntelivat Limp Bizkittiä ym. mikä silloin nyt oli kovaa.
Olen aina pitänyt Suomirokista ja tulen varmaakin aina myös pitämään.
Ei suomirokissa mitään vikaa ole, mutta tuntuu että liian samanlaisia bändejä tuli joka puolelta yhteen aikaan.
Mieluiten suomalaisista rockbändeistä kuuntelen Yötä, ja eritoten heidän debyyttilevyään, Varieteeta. Siinä kiekossa kuuluu bändin jätkien nuoruuden into ja toisaalta raivokin. Yhtä rokkipitoista levyä Yö ei ole sen jälkeen työstänytkään. Viitasen kitarointi kruunaa kokonaisuuden.
Varietee on nimenomaan se levy, mikä meilläpäin laitetaan soimaan ryyppyiltana muutaman kaljan jälkeen.
Ja onhan se Dingokin muutaman menevän rallin tehnyt.
"Genghis Khan" kirjoitti:
Ei suomirokissa mitään vikaa ole, mutta tuntuu että liian samanlaisia bändejä tuli joka puolelta yhteen aikaan.
Tottahan tuo kyllä on enkä suurimmasta osasta ole piitannut pätkääkään.
"Genghis Khan" kirjoitti:
Ja onhan se Dingokin muutaman menevän rallin tehnyt.
Suosittelen Dingon Parhaat levyä ja eikös Neumann saanut eilen lapsen?
Heti ensimmäiseksi tulee mieleen Metallica - Nothing else matters
Aivan mahtava biisi. Yksi merkittävimpiä syitä sille, että nykyään fanitan Metallicaa. Koulussa musiikin tunnilla kuulin tämän samaisen biisin ensimmäistä kertaa, ja kotiin päästessäni opettelin sen heti kitaralla ja bassolla.
Nightwish - Dead boy's poem
Koskettava biisi, ja varsinkin hieno soolo about puolessa välissä biisiä saa kylmät väreet menemään pitkin selkärankaa.
Steen1 - Jarden träkki
En juurikaan kuuntele räppiä, mutta tämä biisi kolahtaa.
HIM - Join me
Yksi HIMin parhaista biiseistä, pidän varsinkin pianosta.
For My Pain - Bed of dead leaves
Bändin paras biisi, todella hyvät melodiat. Laulajakin vetää osansa tässä biisissä tosi hyvin, toisin kuin muissa biiseissä.
Diablo - Omerta
Vokaalitonta musaa. Toistan varmaan itseäni, mutta sanonpa taas, että hyvät melodiat.
Evanescence - Hello
Kaunis pianobiisi, Amy Lee laulaa tosi mahtavasti.
Limp Bizkit - Behind blue eyes
Ehkä hieman epätoivoisesti kyhätty vanhojen aikuistuneiden fanien kosiskelubiisi, mutta kolahtaa silti.
Aivan mahtava biisi. Yksi merkittävimpiä syitä sille, että nykyään fanitan Metallicaa. Koulussa musiikin tunnilla kuulin tämän samaisen biisin ensimmäistä kertaa, ja kotiin päästessäni opettelin sen heti kitaralla ja bassolla.
Nightwish - Dead boy's poem
Koskettava biisi, ja varsinkin hieno soolo about puolessa välissä biisiä saa kylmät väreet menemään pitkin selkärankaa.
Steen1 - Jarden träkki
En juurikaan kuuntele räppiä, mutta tämä biisi kolahtaa.
HIM - Join me
Yksi HIMin parhaista biiseistä, pidän varsinkin pianosta.
For My Pain - Bed of dead leaves
Bändin paras biisi, todella hyvät melodiat. Laulajakin vetää osansa tässä biisissä tosi hyvin, toisin kuin muissa biiseissä.
Diablo - Omerta
Vokaalitonta musaa. Toistan varmaan itseäni, mutta sanonpa taas, että hyvät melodiat.
Evanescence - Hello
Kaunis pianobiisi, Amy Lee laulaa tosi mahtavasti.
Limp Bizkit - Behind blue eyes
Ehkä hieman epätoivoisesti kyhätty vanhojen aikuistuneiden fanien kosiskelubiisi, mutta kolahtaa silti.
"Tzei-em" kirjoitti:
Limp Bizkit - Behind blue eyes
Ehkä hieman epätoivoisesti kyhätty vanhojen aikuistuneiden fanien kosiskelubiisi, mutta kolahtaa silti.
:O
Mitä? Limb Bizkit > The Who? Sitäkö ajat takaa?
The Whon alkuperäinen on n kertaa parempi. Senkin ruoja!
"Genghis Khan" kirjoitti:"Tzei-em" kirjoitti:
Limp Bizkit - Behind blue eyes
Ehkä hieman epätoivoisesti kyhätty vanhojen aikuistuneiden fanien kosiskelubiisi, mutta kolahtaa silti.
:O
Mitä? Limb Bizkit > The Who? Sitäkö ajat takaa?
The Whon alkuperäinen on n kertaa parempi. Senkin ruoja!
Vai niin se on... Luin vaan jostain musiikkilehdistä, että Bizkit on tehnyt hiukan uudenlaisia biisejä juuri vanhojen fanien takaisinsaamiseksi, ja oletin, että tämä on yksi niistä...
Pahoittelen virhettäni!
'Khanin viestistä tulikin taas mieleen kuinka minä vihaan covereita. Nyt tässä viime aikoina on radiosta tullut monta kertaa Kornin törkeästi raiskaama versio Pink Floydin 'Another brick in the wall' -kappaleesta. Olen raivoissani. Vihaan koko s**tanan mulkeroita jotka tuommoista menevät tekemään. Ja juuri toinen hyvä esimerkki on tuo 'Bizkitin 'versio' tuosta The Whon biisistä.
"Natumania" kirjoitti:
'Khanin viestistä tulikin taas mieleen kuinka minä vihaan covereita. Nyt tässä viime aikoina on radiosta tullut monta kertaa Kornin törkeästi raiskaama versio Pink Floydin 'Another brick in the wall' -kappaleesta. Olen raivoissani. Vihaan koko s**tanan mulkeroita jotka tuommoista menevät tekemään. Ja juuri toinen hyvä esimerkki on tuo 'Bizkitin 'versio' tuosta The Whon biisistä.
Minä vihaan Bodomin covereita. Ne ovat täysiä raiskauksia. Ja vihaan Bodomin covereilua: Koneella on Bodomin Trooper, Aces high (Iron Maidenilta, eikä mikään täysi raiskaus) ja Final Countdown. Niistä Aces High on Bodomin. Trooper on Sentencedin ja Final Countdown jonkun muun. Bodom on kuunneltavaa, joskus jopa hyvää musiikkia, mutta kun muiden bändien (raiskaus) covereita alkaa levitä Bodomin nimellä, niin vittu että kyrpii!
Jotkut coverit voivat olla jopa ihan hyviä. Luetellakseni ainakin Sonatan versio Over The Hills and Far Away, kymmenen kertaa parempi kuin Nightwishin. Ripsipiirakan Rafaelin Enkeli, kuunneltava, mutta jää pirusti Pekka Ruuskan alkuperäiselle versiolle. Myös Sonatan Helloween cover, I Want Out on hyvä, ellei todella hyvä.
Mukavan musiikkimaratonin jälkeen on hyvä taas ylistää kappaleita.
Bruce Dickinson - Tears Of The Dragon
Paljon tunnetta yhdistettynä Dickinsonin persoonalliseen ääneen saavat aikaan näppärän paketin, jota kehtaa kuunnella kerta toisensa jälkeen. Volyymit kaakkoon!
Led Zeppelin - Since I've Been Loving You
Rakastan Led Zeppelinin tuotantoa, mutta tämä biisi onkyllä yksi suosikeistani. Zeppelinin löysin joskus yläasteen alkuaikoina ja jatkaa edelleen voitonkulkuaan. Soittimessa soinut Early Days-levy alkaakin olla kohta puhki kaikesta kuuntelemisesta.
Guns n' Roses - Estranged
Mitäpä tähänkin voisi sanoa? Gunnareiden ehkä paras biisi ja musiikkivideokin on omaa luokkaansa. Slash nousemassa merestä kitara vinkuen ja vettä valuen.
Ai niin, /me palvoo omaa GnR-dvd:tä
W.A.S.P. - Sleeping (In The Fire)
Ensimmäinen rauhallinen biisi, jonka kyseiseltä bändiltä kuulin ja iski samantien. Äh, en osaa selittää, miksi tämä kappale on niin hieno :<
The Who - Behind Blue Eyes
Why, oh why Limp Bizkit meni tekemään kaiken sen kauheuden tälle kappaleelle?
Eagles - Hotel California
Legendaarista. Jälleen yksi suosikki jo useiden vuosien ajan.
Queen - Who Wants To Live Forever? & Show Must Go On
Queen on yksi niitä bändejä, joista pidän suunnattomasti, mutta harvemmin tulee kuunneltua. Tiedä sitten miksi.
Death - Voice Of The Soul
Joku taisi tämän kappaleen aiemmin mainitakin, mutta sanotaanpa nyt kuitenkin.
Vasta vähän aikaa sitten Deathiin tutustuin ja tykästyin, kiitos osaksi tällekin kappaleelle.
Envy - Of Heavenly Blood
Voi jumankauta. Miksi ihmeessä minulle ei ole aiemmin kerrottu tällaisten biisien olemassaolosta? Reilut 11 minuuttia kestävä, synkän rauhallinen biisi, joka lumosi heti. Lopussa oleva tuttu "You Are My Sunshine"-rallatus hoidetaan samalla ihanan synkeällä tyylillä. Huokaus.
Bruce Dickinson - Tears Of The Dragon
Paljon tunnetta yhdistettynä Dickinsonin persoonalliseen ääneen saavat aikaan näppärän paketin, jota kehtaa kuunnella kerta toisensa jälkeen. Volyymit kaakkoon!
Led Zeppelin - Since I've Been Loving You
Rakastan Led Zeppelinin tuotantoa, mutta tämä biisi onkyllä yksi suosikeistani. Zeppelinin löysin joskus yläasteen alkuaikoina ja jatkaa edelleen voitonkulkuaan. Soittimessa soinut Early Days-levy alkaakin olla kohta puhki kaikesta kuuntelemisesta.
Guns n' Roses - Estranged
Mitäpä tähänkin voisi sanoa? Gunnareiden ehkä paras biisi ja musiikkivideokin on omaa luokkaansa. Slash nousemassa merestä kitara vinkuen ja vettä valuen.
Ai niin, /me palvoo omaa GnR-dvd:tä
W.A.S.P. - Sleeping (In The Fire)
Ensimmäinen rauhallinen biisi, jonka kyseiseltä bändiltä kuulin ja iski samantien. Äh, en osaa selittää, miksi tämä kappale on niin hieno :<
The Who - Behind Blue Eyes
Why, oh why Limp Bizkit meni tekemään kaiken sen kauheuden tälle kappaleelle?
Eagles - Hotel California
Legendaarista. Jälleen yksi suosikki jo useiden vuosien ajan.
Queen - Who Wants To Live Forever? & Show Must Go On
Queen on yksi niitä bändejä, joista pidän suunnattomasti, mutta harvemmin tulee kuunneltua. Tiedä sitten miksi.
Death - Voice Of The Soul
Joku taisi tämän kappaleen aiemmin mainitakin, mutta sanotaanpa nyt kuitenkin.
Vasta vähän aikaa sitten Deathiin tutustuin ja tykästyin, kiitos osaksi tällekin kappaleelle.
Envy - Of Heavenly Blood
Voi jumankauta. Miksi ihmeessä minulle ei ole aiemmin kerrottu tällaisten biisien olemassaolosta? Reilut 11 minuuttia kestävä, synkän rauhallinen biisi, joka lumosi heti. Lopussa oleva tuttu "You Are My Sunshine"-rallatus hoidetaan samalla ihanan synkeällä tyylillä. Huokaus.
Andre Nickatina - Even pimps get broken hearts
"Mosse0" kirjoitti:
Ripsipiirakan Rafaelin Enkeli, kuunneltava, mutta jää pirusti Tuomari Nurmion alkuperäiselle versiolle.
Tuomari nurmiolla ei ole kylläkään tuon biisin kanssa mitään tekemistä vaan se on Pekka Ruuskan tekemä biisi jonka hän myös on itse levyttänyt alunperin.
"Tirkka" kirjoitti:
Tuomari nurmiolla ei ole kylläkään tuon biisin kanssa mitään tekemistä vaan se on Pekka Ruuskan tekemä biisi jonka hän myös on itse levyttänyt alunperin.
auts, niinhän se olikin. Mistäköhän vitusta mä ton Tuomari Nurmion nykäisin. Kyllä minä tuon tiesin, usko pois, mutta nyt sähläsin ja pahasti.
ainakin Sonatan versio Over The Hills and Far Away, kymmenen kertaa parempi kuin Nightwishin.Tarkoititko nyt että 'Wishin cover on parempi Arctican coveria, vai mitä.. kumminkin, Over the hills and far away:han on siis Gary Mooren esittämä alunperin, ja hänen versionsa on paras luonnollisesti..
"Natumania" kirjoitti:
Tarkoititko nyt että 'Wishin cover on parempi Arctican coveria, vai mitä.. kumminkin, Over the hills and far away:han on siis Gary Mooren esittämä alunperin, ja hänen versionsa on paras luonnollisesti..
Tarkoitin sitä, että Nighwishin versio on huono verrattuna Sonatan versioon. Gary mooren on luonnollisesti paras.
AAARRR!!! Olen täysin unohtanut YUP:n! Jaarrr!!! Olen tyhmä ja älyllisesti puolikas ihminen.
YUP - Varjoleikkejä
Minä en vain osaa selittää, en vain osaa, miksi tämä on niin hyvä. Jouluksi sain Helppoa Katseltavaa-DVD:n ja eilen katselin sitä. YUP on mahtavaa!
[size=9]/me on pahoillaan liian isosta huutomerkkimäärästä ja EDIT-nappulan käyttämättömyydestä.[/size]
AARRR!!!! Huomasin unohtaneeni jopa Sentencedin!!!! Olen tyhmempi ja omaan vain yhden neljäsosan ihmisen älykkyydestä.
Sentenced - Broken
Sentun paras biisi ja niiiiin teiniä. Loistavaa kuitenkin.
YUP - Varjoleikkejä
Minä en vain osaa selittää, en vain osaa, miksi tämä on niin hyvä. Jouluksi sain Helppoa Katseltavaa-DVD:n ja eilen katselin sitä. YUP on mahtavaa!
[size=9]/me on pahoillaan liian isosta huutomerkkimäärästä ja EDIT-nappulan käyttämättömyydestä.[/size]
AARRR!!!! Huomasin unohtaneeni jopa Sentencedin!!!! Olen tyhmempi ja omaan vain yhden neljäsosan ihmisen älykkyydestä.
Sentenced - Broken
Sentun paras biisi ja niiiiin teiniä. Loistavaa kuitenkin.
Koskettavin biisi on Undertaker - Graveyard symphony.
"Mosse0" kirjoitti:
Jouluksi sain Helppoa Katseltavaa-DVD:n ja eilen katselin sitä. YUP on mahtavaa!
Kiitos kun muistutit. Itsekin sain tuon jouluna ja unohdin sen jo ihan kokonaan. Täytyykin katsella se heti -->
Survivor - Eye of the Tiger
Michael Jackson - Thriller
En jaksa juuri nyt perustella, mutta tuossa on minusta kaksi helvetin hyvää kappaletta.
Michael Jackson - Thriller
En jaksa juuri nyt perustella, mutta tuossa on minusta kaksi helvetin hyvää kappaletta.
"shawn_michaels91" kirjoitti:
Koskettavin biisi on Undertaker - Graveyard symphony.
Älä oikeasti...
"Hatebreeder" kirjoitti:Eihän se oikeasti.."shawn_michaels91" kirjoitti:
Koskettavin biisi on Undertaker - Graveyard symphony.
Älä oikeasti...
"Mosse0" kirjoitti:"Natumania" kirjoitti:
'Khanin viestistä tulikin taas mieleen kuinka minä vihaan covereita. Nyt tässä viime aikoina on radiosta tullut monta kertaa Kornin törkeästi raiskaama versio Pink Floydin 'Another brick in the wall' -kappaleesta. Olen raivoissani. Vihaan koko s**tanan mulkeroita jotka tuommoista menevät tekemään. Ja juuri toinen hyvä esimerkki on tuo 'Bizkitin 'versio' tuosta The Whon biisistä.
Minä vihaan Bodomin covereita. Ne ovat täysiä raiskauksia. Ja vihaan Bodomin covereilua: Koneella on Bodomin Trooper, Aces high (Iron Maidenilta, eikä mikään täysi raiskaus) ja Final Countdown. Niistä Aces High on Bodomin. Trooper on Sentencedin ja Final Countdown jonkun muun. Bodom on kuunneltavaa, joskus jopa hyvää musiikkia, mutta kun muiden bändien (raiskaus) covereita alkaa levitä Bodomin nimellä, niin v***u että kyrpii!
Jotkut coverit voivat olla jopa ihan hyviä. Luetellakseni ainakin Sonatan versio Over The Hills and Far Away, kymmenen kertaa parempi kuin Nightwishin. Ripsipiirakan Rafaelin Enkeli, kuunneltava, mutta jää pirusti Tuomari Nurmion alkuperäiselle versiolle. Myös Sonatan Helloween cover, I Want Out on hyvä, ellei todella hyvä.
Final Countdown on Northerin Cover. Eli tuo surullisenkuuluisa Bodom-kloonibändi kotoisesta Suomestamme.
Ja tuo on käsittämätöntä, että moni ihminen vieläkin erehtyy luulemaan tuota Trooperia Bodomin vetämäksi. Saa olla totaalinen jumikuula että ei pysty erottamaan Jarvan ja Laihon vokaaleja toisistaan. Saati sitten kitarasooloja. Tenkula soittaa totaalisen eri tyylisiä sooloja kuin tilutilu-Laiho.
Minulla pyörii päässä Limp Bizkitin My Way. Varmaan siksi, kun olen katsonut WrestleMania X-7 DVD:n puhki..
Ja Staindin, So far a way se on kekkosen koskettava kappale. Se oli mm. Mick Foleyn "kokoelmassa" 2003 joulukuussa näytettiin Rawissa.
Ja Staindin, So far a way se on kekkosen koskettava kappale. Se oli mm. Mick Foleyn "kokoelmassa" 2003 joulukuussa näytettiin Rawissa.
Creed - Higher, siinä on biisi joka sai meikäläisen ostamaan kaikki bändin levyt ja vielä "Creedi uudella laulajalla" eli Alter Bridge bändin uusimman levyn. Sinänsä outoa, että levyillä ei tunnu olevan huonoja kappaleita. Niitäkin kun kaikkilla levyilla on, mutta näissä ei. Etten vain pitäisi Creedistä ja Alter Bridgestä? Tykkääkö muut?
Edit: Ekan kerran kuulin kappaleen Higher SmackDownin irak vierailusta tehdyssä musiikkivideossa.
Edit: Ekan kerran kuulin kappaleen Higher SmackDownin irak vierailusta tehdyssä musiikkivideossa.
Neil Young - Hey Hey, My My
Youngin paras biisi. Aivan loistava, varsinkin livenä, jossa tunnelmaa on vielä 100 kertaa enemmän. Ei kappaletta tarvitse mitenkään perustella, se vain on manhtava.
Iron Maiden - Paschendale
Dance Of Deathin paras biisi ja Maidenin all-time top-5:ssäkin IMO. Tunnelmallinen, hieno sävellys ja hienot sanat. Eikös tämä kappale ole aika historiallinenkin, koska muistaakseni Australiassa oli joku Paschendale -niminen paikka. Mahtava.
Youngin paras biisi. Aivan loistava, varsinkin livenä, jossa tunnelmaa on vielä 100 kertaa enemmän. Ei kappaletta tarvitse mitenkään perustella, se vain on manhtava.
Iron Maiden - Paschendale
Dance Of Deathin paras biisi ja Maidenin all-time top-5:ssäkin IMO. Tunnelmallinen, hieno sävellys ja hienot sanat. Eikös tämä kappale ole aika historiallinenkin, koska muistaakseni Australiassa oli joku Paschendale -niminen paikka. Mahtava.
"Kumiorava" kirjoitti:
Iron Maiden - Paschendale
Dance Of Deathin paras biisi ja Maidenin all-time top-5:ssäkin IMO. Tunnelmallinen, hieno sävellys ja hienot sanat. Eikös tämä kappale ole aika historiallinenkin, koska muistaakseni Australiassa oli joku Paschendale -niminen paikka. Mahtava.
Tuosta Australiasta en tiedä, mutta Paschendale oli erään ensimmäisen maailmansodan taistelun paikka ja siitä taistelusta biisi kertoo. Sanoistahan se käy helposti ilmi.
"Lappis" kirjoitti:
Final Countdown on Northerin Cover. Eli tuo surullisenkuuluisa Bodom-kloonibändi kotoisesta Suomestamme.
Ja tuo on käsittämätöntä, että moni ihminen vieläkin erehtyy luulemaan tuota Trooperia Bodomin vetämäksi. Saa olla totaalinen jumikuula että ei pysty erottamaan Jarvan ja Laihon vokaaleja toisistaan. Saati sitten kitarasooloja. Tenkula soittaa totaalisen eri tyylisiä sooloja kuin tilutilu-Laiho.
Tosiaan, Sentencedin kitaristi vetää ihan eri kastiin kuin naisellisesti seksikäs Laiho. Se näyttää naiselta enemmän kuin Negativen tyypit yhteensä. Tai Uniklubin...
"The Champion" kirjoitti:
Sinänsä outoa, että levyillä ei tunnu olevan huonoja kappaleita. Niitäkin kun kaikkilla levyilla on, mutta näissä ei. Etten vain pitäisi Creedistä ja Alter Bridgestä? Tykkääkö muut?
Minä pidän Creedistä. Heidän My Sacrifice on aivan loistava kappale sekä You stand with me.
Mainitsin tuolla leffat-threadissa Immortal Belovedin (Ikuinen rakkaus), joka siis kertoo Beethovenista. Siinä Oldman (esittäen Beethovenia) esittää teoriansa musiikin voimasta. Musiikin voima on siinä, että sen säveltäjä voi siirtää sen avulla tunteitaan kuuntelijaan, oli se tunne sitten surua, rakkautta, vihaa, aggressiota, epätoivoa, tai mitä vain. Toisaalta, jos taustalla ei ole mitään tunnetta, ei kappalekaan siihen pysty.
Creed kuuluu ehdottamasti tähän kategoriaan. My Sacrifice toimii esim. WWEn videopätkissä (mitä ne olivatkaan nimeltään), mutta sekin johtuu vain siitä, että jotkin niistä painijoista herättävät minussa tunteita. Olen aina tyytyväinen, kun joidenkin painijoiden sisäistä maailmaa tuodaan sillä tavalla esiin, vaikka se onkin tavallaan hyvin teennäistä. Ilman niitä videopätkiä tuokin kappale on vain täysin tunteeton rutiinilla tehty powerballadi. Surkeaa, niin surkeaa.
Mainittakoon jotain 'koskettavaa' jälleen:
Wanha kunnon Ludwig Van... Hartin arvion mukaan hän on maailmanhistorian toiseksi merkittävin taiteilija (häviten vain Shakespearelle) ja se voi hyvinkin pitää paikkaansa. Kun nykyajan artistit on unohdettu aikanaan vuosisatoja sitten, Beethoven muistetaan edelleen. Hän ei tule katoamaan koskaan. Aina tulee olemaan uusia ihmisiä, jotka kuulevat ensimmäisen kerran yhdeksännen voiman ja eivät pelkästään kuule sitä, vaan tuntevat sen ruumiissaan.
Hei, normaalisti minäkin pitäisin tuota turhana tunteiluna, mutta Beethoven kykeni siihen.
Muutetaan hiukan suuntaa:
Midnight Oilin Beds Are Burning ei ole mikään surullinen balladi menetetystä rakkaudesta tai sen löytämisestä, vaan se kertoo yhteisöstä, joka on menettämässä olemassa olonsa perustan. Omalla tavallaan se on hyvin koskettava.
Katsoin Highlanderin tässä eilen tai toissa päivänä... Queenin Who Wants to Live Forever ei petä koskaan. Se on rakennettu hyvin ja ainakin minä eläydyn siihen täysin. (Ässä tuon näköjään jo ehtikin mainita)
Dropkick Murphiesin Wild Rover on perinteinen irlantilainen laulu jonkinlaisesta tuhlaajapojasta, joka on päättänyt vihdoin parantaa tapansa. Tyylikäs kappale, erityisesti minuun puree video, jolla käytännössä irlantilaiset eri puolilta jenkkilää ja kaikista ikäluokista yhtyvät kappaleeseen. Näin punkbändi auttaa pitämään yllä kansanosan identiteettiä, mikä on varmasti tavallaan tarpeen, koska maailmassa on noin 50 miljoonaa irlantilaista ja heistä vain noin 5,7 miljoonaa asuu Irlannissa.
Airin All I Need on romanttisin video, jonka olen koskaan nähnyt. Pari kertoo vain omista kokemuksistaan yhdessä. En tiedä, ovatko he näyttelijöitä tai että onko se käsikirjoitettua, mutta joka tapauksessa se tuntuu vain niin uskomattoman aidolta.
Nine Inch Nailsin Hurt kertoo miehestä, joka on jo periaatteessa luopunut kaikesta toivosta, mutta päättää kuitenkin, että luovuttaminen ei käy päinsä, vaan hän aikoo vielä jatkaa. Se on Downward Spiralin itseoikeutettu päätöskappale. Alkuperäisen suunnitelman mukaan sen jälkeen piti tulla vielä yksi kappale, jonka sanat olivat kokonaisuudessaan suunnilleen "Just do it, nobody cares anyway", mutta Reznor päätti sitten lopettaa (marginaalisesti) positiivisempaa sävyyn. Vanhoissa 90-luvun puolen välin liveversioissa kuulee tunteen Reznorin laulussa. Toki se johtaa teknisiin puutteisiin, mutta so what? Yksi Johnny Cashin viimeisiä julkaisuja oli cover tästä kappaleesta. Sekin oli upea ja vaikuttava, vaikka ei ehkä päässytkään alkuperäisen tasolle (niin kuin usein pääsee käymään).
Tämä on kyllä pahanlaatuinen listausthread ja voisin jatkaa vielä vuosia, mutta jääköön tähän. Saatoin jo nytkin toistaa itseäni.
Creed kuuluu ehdottamasti tähän kategoriaan. My Sacrifice toimii esim. WWEn videopätkissä (mitä ne olivatkaan nimeltään), mutta sekin johtuu vain siitä, että jotkin niistä painijoista herättävät minussa tunteita. Olen aina tyytyväinen, kun joidenkin painijoiden sisäistä maailmaa tuodaan sillä tavalla esiin, vaikka se onkin tavallaan hyvin teennäistä. Ilman niitä videopätkiä tuokin kappale on vain täysin tunteeton rutiinilla tehty powerballadi. Surkeaa, niin surkeaa.
Mainittakoon jotain 'koskettavaa' jälleen:
Wanha kunnon Ludwig Van... Hartin arvion mukaan hän on maailmanhistorian toiseksi merkittävin taiteilija (häviten vain Shakespearelle) ja se voi hyvinkin pitää paikkaansa. Kun nykyajan artistit on unohdettu aikanaan vuosisatoja sitten, Beethoven muistetaan edelleen. Hän ei tule katoamaan koskaan. Aina tulee olemaan uusia ihmisiä, jotka kuulevat ensimmäisen kerran yhdeksännen voiman ja eivät pelkästään kuule sitä, vaan tuntevat sen ruumiissaan.
Hei, normaalisti minäkin pitäisin tuota turhana tunteiluna, mutta Beethoven kykeni siihen.
Muutetaan hiukan suuntaa:
Midnight Oilin Beds Are Burning ei ole mikään surullinen balladi menetetystä rakkaudesta tai sen löytämisestä, vaan se kertoo yhteisöstä, joka on menettämässä olemassa olonsa perustan. Omalla tavallaan se on hyvin koskettava.
Katsoin Highlanderin tässä eilen tai toissa päivänä... Queenin Who Wants to Live Forever ei petä koskaan. Se on rakennettu hyvin ja ainakin minä eläydyn siihen täysin. (Ässä tuon näköjään jo ehtikin mainita)
Dropkick Murphiesin Wild Rover on perinteinen irlantilainen laulu jonkinlaisesta tuhlaajapojasta, joka on päättänyt vihdoin parantaa tapansa. Tyylikäs kappale, erityisesti minuun puree video, jolla käytännössä irlantilaiset eri puolilta jenkkilää ja kaikista ikäluokista yhtyvät kappaleeseen. Näin punkbändi auttaa pitämään yllä kansanosan identiteettiä, mikä on varmasti tavallaan tarpeen, koska maailmassa on noin 50 miljoonaa irlantilaista ja heistä vain noin 5,7 miljoonaa asuu Irlannissa.
Airin All I Need on romanttisin video, jonka olen koskaan nähnyt. Pari kertoo vain omista kokemuksistaan yhdessä. En tiedä, ovatko he näyttelijöitä tai että onko se käsikirjoitettua, mutta joka tapauksessa se tuntuu vain niin uskomattoman aidolta.
Nine Inch Nailsin Hurt kertoo miehestä, joka on jo periaatteessa luopunut kaikesta toivosta, mutta päättää kuitenkin, että luovuttaminen ei käy päinsä, vaan hän aikoo vielä jatkaa. Se on Downward Spiralin itseoikeutettu päätöskappale. Alkuperäisen suunnitelman mukaan sen jälkeen piti tulla vielä yksi kappale, jonka sanat olivat kokonaisuudessaan suunnilleen "Just do it, nobody cares anyway", mutta Reznor päätti sitten lopettaa (marginaalisesti) positiivisempaa sävyyn. Vanhoissa 90-luvun puolen välin liveversioissa kuulee tunteen Reznorin laulussa. Toki se johtaa teknisiin puutteisiin, mutta so what? Yksi Johnny Cashin viimeisiä julkaisuja oli cover tästä kappaleesta. Sekin oli upea ja vaikuttava, vaikka ei ehkä päässytkään alkuperäisen tasolle (niin kuin usein pääsee käymään).
Tämä on kyllä pahanlaatuinen listausthread ja voisin jatkaa vielä vuosia, mutta jääköön tähän. Saatoin jo nytkin toistaa itseäni.
Jaahas, taas on pienimuotoisen listauksen aika.
Judas Priest - Before The Dawn
-Tämä biisi löytyy Hell Bent For Leatherilta, ja kyseessä on yksi Priestin 70-luvun parhaimmista biisesitä. Biisin tunnelma on koskettava ja rauhallinen. Halford ääni on pääosassa tässä kappaleessa, ja minkäläistä melankolista viestiä hänen äänensä lähettääkin! Damn, ihan kylmäväreet menevät selässä.
Iced Earth - When The Eagle Cries
- Tästä voisi sanoa kaikki samat kuin em. biisistä. Melankolinen ja upea biisi. Kutusoolot ovat mahtavat, ja tietenkin Tim Owensin ääni rokkaa perseet verille. Upea viisu! Viime vuoden paras metalliballadi.
Judas Priest - Before The Dawn
-Tämä biisi löytyy Hell Bent For Leatherilta, ja kyseessä on yksi Priestin 70-luvun parhaimmista biisesitä. Biisin tunnelma on koskettava ja rauhallinen. Halford ääni on pääosassa tässä kappaleessa, ja minkäläistä melankolista viestiä hänen äänensä lähettääkin! Damn, ihan kylmäväreet menevät selässä.
Iced Earth - When The Eagle Cries
- Tästä voisi sanoa kaikki samat kuin em. biisistä. Melankolinen ja upea biisi. Kutusoolot ovat mahtavat, ja tietenkin Tim Owensin ääni rokkaa perseet verille. Upea viisu! Viime vuoden paras metalliballadi.
Manowar - Heart of Steel
Legendaarisen ja maailman parhaan yhtyeen tunteisiinvetoavin biisi. Tämä on niin mahtava bändi, ettei toista ole. Karl Loganilla on parempi fysiikka, kuin kellään tuntemallani ihmisellä...
Legendaarisen ja maailman parhaan yhtyeen tunteisiinvetoavin biisi. Tämä on niin mahtava bändi, ettei toista ole. Karl Loganilla on parempi fysiikka, kuin kellään tuntemallani ihmisellä...
Lisää koskettavia biisejä:...
Rammstein - Mutter:
Minusta koskettava biisi, vaikkakin sanotukset osittain aika "julmia".
(Esim. Die Mutter die mich nie geboren
hab´ ich heute nacht geschworen
ich werde ihr ein Krankheit schenken
und sie danach in Fluss versenken
Tuskin moni ymmärsi, joten suomennan sen (sanasta sanaan):
Äiti, joka ei koskaan synnyttänyt minua
lupasin tänä yöna, että lahjoitan hänelle sairauden
ja sen jälkeen hukutan hänet jokeen.)
Limp Bizkit - Underneath the gun:
Koskettava biisi ja mielestäni yhtiä parhaimpia biisejä Bizkitiltä.
(Laiskasti perusteltu)
Aerosmith - (tais olla)I don´t want to miss a thing:
Arvakkaas mitä...No yllätys, yllätys! Tämä on koskettava biisi, mutta varsinkin Armageddonin lopussa. Ja kun tämän tahdissa tanssii hitaita jonkun kivan tytön kanssa niin...No se siitä...
Rammstein - Mutter:
Minusta koskettava biisi, vaikkakin sanotukset osittain aika "julmia".
(Esim. Die Mutter die mich nie geboren
hab´ ich heute nacht geschworen
ich werde ihr ein Krankheit schenken
und sie danach in Fluss versenken
Tuskin moni ymmärsi, joten suomennan sen (sanasta sanaan):
Äiti, joka ei koskaan synnyttänyt minua
lupasin tänä yöna, että lahjoitan hänelle sairauden
ja sen jälkeen hukutan hänet jokeen.)
Limp Bizkit - Underneath the gun:
Koskettava biisi ja mielestäni yhtiä parhaimpia biisejä Bizkitiltä.
(Laiskasti perusteltu)
Aerosmith - (tais olla)I don´t want to miss a thing:
Arvakkaas mitä...No yllätys, yllätys! Tämä on koskettava biisi, mutta varsinkin Armageddonin lopussa. Ja kun tämän tahdissa tanssii hitaita jonkun kivan tytön kanssa niin...No se siitä...
Koskettava biisi: W.A.S.P. - Wild Child. W.A.S.P. on muutenkin aivan loistava bändi.
AFI - Miseria Cantare
Sattuu olemaan CM Punkin entrance-biisi. Aivan mahtavan mahtipontinen, tunteikas ja suorastaan tuskaa herättävä. Biisissä on vain jotain sellaista, mikä kiehtoo minua ja nostaa ihoni kananlihalle. Kappale saa itseni aina sellaiseen kumman synkkään tilaan, synkkään tilaan positiivisessa mielessä; tilaan joka koskettaa minua kovasti. Lyriikat vielä vahventavat tätä tunnetilaa, ovat meinaan kovin ahdistavat ja maailmanloppua ennustelevat. Jos ette ole kuulleet, niin suosittelen pikaisesti kuuntelemaan.
Sattuu olemaan CM Punkin entrance-biisi. Aivan mahtavan mahtipontinen, tunteikas ja suorastaan tuskaa herättävä. Biisissä on vain jotain sellaista, mikä kiehtoo minua ja nostaa ihoni kananlihalle. Kappale saa itseni aina sellaiseen kumman synkkään tilaan, synkkään tilaan positiivisessa mielessä; tilaan joka koskettaa minua kovasti. Lyriikat vielä vahventavat tätä tunnetilaa, ovat meinaan kovin ahdistavat ja maailmanloppua ennustelevat. Jos ette ole kuulleet, niin suosittelen pikaisesti kuuntelemaan.
Katos vaan, nostan tämän melko iciwanhan topicin.
U2/Bob Dylan/Jimi Hendrix - All Along the Watchtower
Ihmeellistä, kukaan muu ei ole vielä maininnut tätä biisiä. Aivan mahtava kappale, ei väliä kuka sen esittää. Hendrixillä on ne loistavat soolot, Dylan osaa soittaa huuliharppua, ja U2:n liveversiossa Bono luo tunnelmaa pelkällä äänellään. Yksi hienoimmista kappaleista ikinä.
Lynyrd Skynyrd - Freebird
OMG. Skynareiden paras biisi, jossa on paras kitarasoolo ikinä. Alku on melko rauhallista, hienoilla sanoilla, mutta neljän minuutin kohdalla meno vähän nopenee ja viiden minuutin kohdalla alkaa käsittämätön neljän minuutin soolo. Eikö jo vähemmästä ranne kipeydy? Rakastuin tähän biisin sillä sekunnilla kun kuulin sen ekan kerran.
Megadeth - A Tout Le Monde
Hieno slovari, jossa on todella hienot sanat. Vaikka narina-Dave ei ole mikään maailman paras laulaja, sopii hänen äänensä tähän biisiin tosi hyvin, vaikka ranskan lausuminen ei loistavasti sujukaan. Mitä muuten A Tout Le Monde tarkoittaa? Ranskaa opiskelen, mutta tuota en osaa kääntää. Kyllä tämäkin kappale on niitä klassikoita.
U2/Bob Dylan/Jimi Hendrix - All Along the Watchtower
Ihmeellistä, kukaan muu ei ole vielä maininnut tätä biisiä. Aivan mahtava kappale, ei väliä kuka sen esittää. Hendrixillä on ne loistavat soolot, Dylan osaa soittaa huuliharppua, ja U2:n liveversiossa Bono luo tunnelmaa pelkällä äänellään. Yksi hienoimmista kappaleista ikinä.
Lynyrd Skynyrd - Freebird
OMG. Skynareiden paras biisi, jossa on paras kitarasoolo ikinä. Alku on melko rauhallista, hienoilla sanoilla, mutta neljän minuutin kohdalla meno vähän nopenee ja viiden minuutin kohdalla alkaa käsittämätön neljän minuutin soolo. Eikö jo vähemmästä ranne kipeydy? Rakastuin tähän biisin sillä sekunnilla kun kuulin sen ekan kerran.
Megadeth - A Tout Le Monde
Hieno slovari, jossa on todella hienot sanat. Vaikka narina-Dave ei ole mikään maailman paras laulaja, sopii hänen äänensä tähän biisiin tosi hyvin, vaikka ranskan lausuminen ei loistavasti sujukaan. Mitä muuten A Tout Le Monde tarkoittaa? Ranskaa opiskelen, mutta tuota en osaa kääntää. Kyllä tämäkin kappale on niitä klassikoita.
Kertsi ranskaksi:
"A Tout Le Monde
A tout mes amis
Je vous aime
Je dois partir"
Kertsi englanniksi:
"To all the world (to everyone)
To all my friends
I love you (all)
I must leave."
Megadeth-fanisivusto ei petä... tälläkään kertaa.
"A Tout Le Monde
A tout mes amis
Je vous aime
Je dois partir"
Kertsi englanniksi:
"To all the world (to everyone)
To all my friends
I love you (all)
I must leave."
Megadeth-fanisivusto ei petä... tälläkään kertaa.
Joo..
Nightwish - Walking In The Air
Tämä lumiukonkin tunnarina tunnettu biisi on vaan jotenkin iskenyt minuun, upea biisi. Nightwish on muutenkin minun mieleen.
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Surupuku & Lumessakahlaajat
Kummatkin hyviä biisejä, ja aika surullisiakin. Sanat ovat aikas surulliset. Tykkään Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksesta ja muutenkin nämä biiset iskevät eniten.
Lisäilen aina välillä, jos tulee jotain mieleen.
Nightwish - Walking In The Air
Tämä lumiukonkin tunnarina tunnettu biisi on vaan jotenkin iskenyt minuun, upea biisi. Nightwish on muutenkin minun mieleen.
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Surupuku & Lumessakahlaajat
Kummatkin hyviä biisejä, ja aika surullisiakin. Sanat ovat aikas surulliset. Tykkään Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksesta ja muutenkin nämä biiset iskevät eniten.
Lisäilen aina välillä, jos tulee jotain mieleen.
"Trollhammaren" kirjoitti:
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Surupuku & Lumessakahjaalat
Kummatkin hyviä biisejä, ja aika surullisiakin. Sanat ovat aikas surulliset. Tykkään Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksesta ja muutenkin nämä biiset iskevät eniten.
Onhan nuo biisit hiukan surullisia, mutta kyllä jos Rautiaiselta aletaan surullisia biisejä etsimään, niin Häpeän lävistämä, Elegia ja Jäähyväiset vievät voiton. Tästä ei tosin ollut nyt kyse, mutta sanoinpahan vain.
Manowar - Heart of steel
on biisi joka tulee soimaan meikäläisen hautajaisissa.
on biisi joka tulee soimaan meikäläisen hautajaisissa.
Tuo Areen aikaisemmin mainitsema NIN - Hurt on kyllä todella mahtava ja koskettava biisi.
Lappis taisi puhua Guns N' Roses:in November rain:sta, joka on kyllä yksi bändin mahtavimpia vetoja tunnelmapuolella, mutta silti Estranged-veisu hakkaa edellämainitun, eikä tee edes kovinkaan tiukkaa. Biisi kestää lähemmäs kymmenen minuuttia jos en väärin muista ja vaikka kyse onkin GN'R:stä, jokainen instrumentaalikohtakin puolustaa asemaansa sataprosenttisesti. Ja kuunnelkaa niitä Slashin melodioita, kokonaisuutena mies onnistuu tässä vielä paremmin kuin enemmän tunnetussa November rain:issa. Tunnelma ja lyriikat pelaavat yhteen parhaiten koko GN'R:n tuotannossa.
Rolling Stones - Salt of the earth
Rupinen soundi, ensimmäisen säkeistön Keith Richardsin karhea tulkinta, "let's drink for the hard-working people..." kuultuna ensimmäisen kerran varmaankin 60-luvulta peräisin olevasta kelloradion tapaisesta paskaisessa hostellihuoneessa Amsterdamissa, joka oli kuin suoraan jostain New Yorkin ghettoelokuvasta.. Tippa tuli linssiin.
Aerosmith - Dream on
Varhaista 'smithiä ja yksi sen ajan suurimmista hiteistään, eikä suotta. Itse myöhäisemmän sukupolven edustajana onnistuin välttymään biisin puhkikulumiselta voimasoittonsa aikoina, jonka takia esim. bändimme basistilaulaja vanhempana herrana vihaa biisiä yli kaiken, mutta itselleni biisi tuo mieleen ajat jolloin peilistä katsoi täysin pohjalla oleva tyyppi jota ei itsekseen tunnistanut. Sanat "dream yourself a dream come true" ja "dream until your dream comes true" toimivat ikäänkuin ohjenuorana sille jos jotain haluaa oikeasti saavuttaa.
W.A.S.P - Sleeping in the fire
Kaunis melodia, kohtalaisen hyvin toimivat sanat (vaikkakin Blackien suusta kuultuna mikä tahansa kuulostaa uskottavalta ja hyvältä) ja livenä kuultuna nostattaa jokaisen karvan aivan takuuvarmasti pystyyn. Klassikko.
Alice Cooper - I'm eighteen, Hell is.., Ballad of Dwight Fry, Dead Babies, Welcome to my nightmare, Only women bleed....jne!
Teatraalisen rokin ja tunnelman nostattamisen ehdoton kuningas, tunnelmalla ladattuja biisejä, hienoja sellaisia, sekä aivan totaalisia hittirenkutuksiakin löytyy enemmän kuin keskivertobändiltä ohjelmistoa. Miten vanha juoppo voi edelleen pestä liveaktina aivan jokaisen muun yrittäjän, kun katsotaan visuaalista esitystä naitettuna musiikin antiin? Tarinaa kerrotaan jatkuvalla syötöllä, aivan kuin parin metrin päässä naamastaan pyörisi musiikkivideo, joka on kuitenkin vuorovaikutuksessa yleisönsä kanssa. Syksyllä 2002 ainakin huumasi tämän pitkän linjan Alice-diggarin niin täysin iskukykyisellä showllaan, että alkoi hirvittää.
Mötley Crüe - Starry eyes, Too young to fall in love, Home sweet home, You're all I need jne ennen Dr. Feelgoodia ja nyt myös uusin If I Die tomorrow.
Kaikki sisältävät hienoja muistoja ja vaikka mötikät eivät ole koskaan musiikkinsa puolesta mitään maestroja olleetkaan, on heidän raaka asenteensa ja munakas mokia täynnä oleva rockinsa silti iskenyt minuun aina täysillä. Loistavaa bilemusaa.
Pantera - Cemetary Gates ja Hollow, sekä Black Label Society - Hangover music ja In this river.
Syy ja seuraus. Panteran herkempää puolta Dimebagin mahtavilla kitaroinneilla maustettuna, Hangover musicia on kuunneltu juurimainitussa olotilassa miljoona kertaa ja jälkimmäinen biisi on omistettu Dimebagille hänen siirtymisestään autuaammille konserttilavoille, liikutun joka kerta tämän biisin aikana. Dime oli yksi kovimpia.
Siinäpä kasa tärkeimpiä. Lisää jos tulee mieleen.
Lappis taisi puhua Guns N' Roses:in November rain:sta, joka on kyllä yksi bändin mahtavimpia vetoja tunnelmapuolella, mutta silti Estranged-veisu hakkaa edellämainitun, eikä tee edes kovinkaan tiukkaa. Biisi kestää lähemmäs kymmenen minuuttia jos en väärin muista ja vaikka kyse onkin GN'R:stä, jokainen instrumentaalikohtakin puolustaa asemaansa sataprosenttisesti. Ja kuunnelkaa niitä Slashin melodioita, kokonaisuutena mies onnistuu tässä vielä paremmin kuin enemmän tunnetussa November rain:issa. Tunnelma ja lyriikat pelaavat yhteen parhaiten koko GN'R:n tuotannossa.
Rolling Stones - Salt of the earth
Rupinen soundi, ensimmäisen säkeistön Keith Richardsin karhea tulkinta, "let's drink for the hard-working people..." kuultuna ensimmäisen kerran varmaankin 60-luvulta peräisin olevasta kelloradion tapaisesta paskaisessa hostellihuoneessa Amsterdamissa, joka oli kuin suoraan jostain New Yorkin ghettoelokuvasta.. Tippa tuli linssiin.
Aerosmith - Dream on
Varhaista 'smithiä ja yksi sen ajan suurimmista hiteistään, eikä suotta. Itse myöhäisemmän sukupolven edustajana onnistuin välttymään biisin puhkikulumiselta voimasoittonsa aikoina, jonka takia esim. bändimme basistilaulaja vanhempana herrana vihaa biisiä yli kaiken, mutta itselleni biisi tuo mieleen ajat jolloin peilistä katsoi täysin pohjalla oleva tyyppi jota ei itsekseen tunnistanut. Sanat "dream yourself a dream come true" ja "dream until your dream comes true" toimivat ikäänkuin ohjenuorana sille jos jotain haluaa oikeasti saavuttaa.
W.A.S.P - Sleeping in the fire
Kaunis melodia, kohtalaisen hyvin toimivat sanat (vaikkakin Blackien suusta kuultuna mikä tahansa kuulostaa uskottavalta ja hyvältä) ja livenä kuultuna nostattaa jokaisen karvan aivan takuuvarmasti pystyyn. Klassikko.
Alice Cooper - I'm eighteen, Hell is.., Ballad of Dwight Fry, Dead Babies, Welcome to my nightmare, Only women bleed....jne!
Teatraalisen rokin ja tunnelman nostattamisen ehdoton kuningas, tunnelmalla ladattuja biisejä, hienoja sellaisia, sekä aivan totaalisia hittirenkutuksiakin löytyy enemmän kuin keskivertobändiltä ohjelmistoa. Miten vanha juoppo voi edelleen pestä liveaktina aivan jokaisen muun yrittäjän, kun katsotaan visuaalista esitystä naitettuna musiikin antiin? Tarinaa kerrotaan jatkuvalla syötöllä, aivan kuin parin metrin päässä naamastaan pyörisi musiikkivideo, joka on kuitenkin vuorovaikutuksessa yleisönsä kanssa. Syksyllä 2002 ainakin huumasi tämän pitkän linjan Alice-diggarin niin täysin iskukykyisellä showllaan, että alkoi hirvittää.
Mötley Crüe - Starry eyes, Too young to fall in love, Home sweet home, You're all I need jne ennen Dr. Feelgoodia ja nyt myös uusin If I Die tomorrow.
Kaikki sisältävät hienoja muistoja ja vaikka mötikät eivät ole koskaan musiikkinsa puolesta mitään maestroja olleetkaan, on heidän raaka asenteensa ja munakas mokia täynnä oleva rockinsa silti iskenyt minuun aina täysillä. Loistavaa bilemusaa.
Pantera - Cemetary Gates ja Hollow, sekä Black Label Society - Hangover music ja In this river.
Syy ja seuraus. Panteran herkempää puolta Dimebagin mahtavilla kitaroinneilla maustettuna, Hangover musicia on kuunneltu juurimainitussa olotilassa miljoona kertaa ja jälkimmäinen biisi on omistettu Dimebagille hänen siirtymisestään autuaammille konserttilavoille, liikutun joka kerta tämän biisin aikana. Dime oli yksi kovimpia.
Siinäpä kasa tärkeimpiä. Lisää jos tulee mieleen.
Mielestäni biisi on surkea, jos se ei kosketa millään tavalla muuta tässä tulee kuitenkin hiukan listaa koskettavimmista biiseistä:
Popeda- Savusuudelma/ Markku Petander- Purple skies
Biisiä ei olla tietääkseni vielä edes julkaistu, mutta latasin sen jokin aika sitten Popedan sivuilta suomen kielisen version ja Petandein sivuilta englannin kielisen version.
Biisistä sen vaerran, että ei ole ihan tyypilisintä Popedaa vain vähän herkempää.
Pelle Miljoona- Gabriel
Aika surumielinen biisi joten minua ainakin sellainen koskettaa lisäksi muutenkin pidän sellaisista biiseistä.
Yö& Jussi Hakulinen- Joutsen laulu
Varmaan kaikki jotka ovat biisin kuuleet arvaavat mistä puhun.
Hurriganes- Only one
En osaa sanoa miksi juuri tuo koskettaa aina, kun kuulen sen ehkä kuitenkin olen sen verran romantikko, että tuokin herättää joitain tunteita minussa.
Lisäksi haluan sanoa kuten ehkä aikaisemmin kävi ilmi niin monet molli voittoiset rock biisit koskettaa minua.
Popeda- Savusuudelma/ Markku Petander- Purple skies
Biisiä ei olla tietääkseni vielä edes julkaistu, mutta latasin sen jokin aika sitten Popedan sivuilta suomen kielisen version ja Petandein sivuilta englannin kielisen version.
Biisistä sen vaerran, että ei ole ihan tyypilisintä Popedaa vain vähän herkempää.
Pelle Miljoona- Gabriel
Aika surumielinen biisi joten minua ainakin sellainen koskettaa lisäksi muutenkin pidän sellaisista biiseistä.
Yö& Jussi Hakulinen- Joutsen laulu
Varmaan kaikki jotka ovat biisin kuuleet arvaavat mistä puhun.
Hurriganes- Only one
En osaa sanoa miksi juuri tuo koskettaa aina, kun kuulen sen ehkä kuitenkin olen sen verran romantikko, että tuokin herättää joitain tunteita minussa.
Lisäksi haluan sanoa kuten ehkä aikaisemmin kävi ilmi niin monet molli voittoiset rock biisit koskettaa minua.
Pelle Miljoona- Gabriel
Aika surumielinen biisi joten minua ainakin sellainen koskettaa lisäksi muutenkin pidän sellaisista biiseistä.
Tosta biisistä sen verran, että tuohon on siis tositarinaa ja tuosta viereistä käpykylästä, Haminasta, josta Pellekin on lähtöisin. Ihan kuin joku olisi sanonut, että tuon biisin 'tarinan' henkilö olisi ollut Pellen lapsuudenystävä, mutta tuosta jutusta en ole yhtään varma.
E: No okei, ei käpykylä. Ei vihoitella toisillemme Hamina, vaikka voitimmekin teidät yli 15 maalilla (Haminan siis). Piti valita käpykylän ja kaupungin väliltä ja päädyin tuohon sanaan 'käpykylä'.
"BlasterMaster" kirjoitti:
Tosta biisistä sen verran, että tuohon on siis tositarinaa ja tuosta viereistä käpykylästä, Haminasta, josta Pellekin on lähtöisin. Ihan kuin joku olisi sanonut, että tuon biisin 'tarinan' henkilö olisi ollut Pellen lapsuudenystävä, mutta tuosta jutusta en ole yhtään varma.
No ei tämä Hamina nyt niin käpykylä kummiskaan ole, että tätä sellaiseksi pitäisi nimitellä. Vai onko tämä vain sellaista Kotka vs. Hamina sotaa?
"4 Real" kirjoitti:"BlasterMaster" kirjoitti:
Tosta biisistä sen verran, että tuohon on siis tositarinaa ja tuosta viereistä käpykylästä, Haminasta, josta Pellekin on lähtöisin. Ihan kuin joku olisi sanonut, että tuon biisin 'tarinan' henkilö olisi ollut Pellen lapsuudenystävä, mutta tuosta jutusta en ole yhtään varma.
No ei tämä Hamina nyt niin käpykylä kummiskaan ole, että tätä sellaiseksi pitäisi nimitellä. Vai onko tämä vain sellaista Kotka vs. Hamina sotaa?
Tietenkin on sotaa. Ei siinä mitään, Kotka on ihan hyvä paikka, mutta Hamina jyrää. Vaikka kyllähän tämä onkin käpykylä.
On-topicina semmoista, että on tuo pellen Gabriel ihan hyvä biisi. (Ei kyllä mennyt tuokaan aiheeseen)
Noniin, listataas, koska viime kerrasta on niin kauan.
Stratovarius - Forever (varsinkin live-versio Visions of europelta)
Stratovarius - Visions (Pääasiassa koskettava on vain se akuistinen osuus, mutta sen suuntaista fiilistä on myös soolossa ja biisin lopussa. Niin, ja Visions of europe -versio on kovin)
The Shadows - Apache
Joe Satriani - Cryin
Nightwish - Creek Mary's Blood
Kotipelto - Beauty Has Come
Bryan Adams - Summer of '69 Unpluggedista
Enya - Braveheart theme (vähän tyhmä, mutta menkööt)
Stratovarius - Forever (varsinkin live-versio Visions of europelta)
Stratovarius - Visions (Pääasiassa koskettava on vain se akuistinen osuus, mutta sen suuntaista fiilistä on myös soolossa ja biisin lopussa. Niin, ja Visions of europe -versio on kovin)
The Shadows - Apache
Joe Satriani - Cryin
Nightwish - Creek Mary's Blood
Kotipelto - Beauty Has Come
Bryan Adams - Summer of '69 Unpluggedista
Enya - Braveheart theme (vähän tyhmä, mutta menkööt)
Thresholdin biisi Opium. Tämä yksinkertaisesti vangitsee. Hankkikaa jostain ja kuunnelkaa. Nyt.
Samoin Twisted Sisterin The Price jaksaa sykähdyttää. Kaunis vaihtoehto kyseisen bändin (mainioille) meneville ralleille.
Ja lisäksi voisin luetella vielä vaikka kuinka pitkän biisilitanian parhaan suomalaisen bändin Tarotin tuotannosta. As One, State Of Grace, Guardian Angel, cover (muistaakseni Genesiksen) Mama-biisistä jne jne.
EDIT:
Kuinka saatoinkaan unohtaa kappaleet Kulkuri Ja Joutsen, Lokki sekä Rakovalkealla iki-ihanan Tapio Rautavaaran esittämänä?!
Samoin Twisted Sisterin The Price jaksaa sykähdyttää. Kaunis vaihtoehto kyseisen bändin (mainioille) meneville ralleille.
Ja lisäksi voisin luetella vielä vaikka kuinka pitkän biisilitanian parhaan suomalaisen bändin Tarotin tuotannosta. As One, State Of Grace, Guardian Angel, cover (muistaakseni Genesiksen) Mama-biisistä jne jne.
EDIT:
Kuinka saatoinkaan unohtaa kappaleet Kulkuri Ja Joutsen, Lokki sekä Rakovalkealla iki-ihanan Tapio Rautavaaran esittämänä?!
Knockin' on a heavens door
todella kaunis biisi lähes kaikkien esittäjien tekeminä mutta mainattakoon nyt Gunnarit, saa melkeen vedet silmiin
todella kaunis biisi lähes kaikkien esittäjien tekeminä mutta mainattakoon nyt Gunnarit, saa melkeen vedet silmiin
Guns N Roses - Civil War
Mielestänä todella koskettava biisi, hyvät lyriikat ja kaikki.
W.A.S.P - Hold On To My Heart
Tämä biisi on myös todella koskettava, on ehkä mielestäni W.A.S.P:in parhaimpia biisejä.
Onhan niitä lisääkin, mutta en nyt oikeen jaksa alkaa listata niitä tässä flunssassa.
Mielestänä todella koskettava biisi, hyvät lyriikat ja kaikki.
W.A.S.P - Hold On To My Heart
Tämä biisi on myös todella koskettava, on ehkä mielestäni W.A.S.P:in parhaimpia biisejä.
Onhan niitä lisääkin, mutta en nyt oikeen jaksa alkaa listata niitä tässä flunssassa.