Foorumiarkisto

Ala-Asteella kaverit puhuivat välillä joistain liikkeistä, en itse tajunnut mitään. Mutta sitten yksi kesä kaverini oli miellä ja hän halusi katsoa RAW:n ja katsoin siinä samalla ja kaverini selitti siitä jotain ja aloin sitten kesällä seuraamaan RAW:ta(en SD:a) Subilta. Kaverini kertoi kaiken siitä ja opin tosinopeasti kaiken joten en oikeen ollut kuin vähän aikaan N00b . Sitten Hän kertoin netistä Wrestlingalertin ja katsoin pikkuhiljaa WWE.comin niitä videoita ja luin kaikki raportit. Ja sitten löytyi:(PAska Ruotsi teki maalin ) niin löytyi: yksi amerikkalais foorumi josta aloin laitailemaan kaikki ohjelmat ja niin olen seurannut "reaaliajassa" SD:a ja Raw:ta. sitten nyt on tullut pikkuhiljaa TNA:kin mukaan.

Itse aloin katsella wrestlingiä 80-luvun puolenvälin jälkeen sky chanelilta ja edelleen eurosportilta. Eurosportilta tuli wwf:ää ennen kuin he alkoivat näyttämään painia Japanista. Ehkä mieleenpainuvin hetki 80-luvulta oli Hoganin ja Macho Manin feudi, joka tuntui todella mielenkiintoiselta ala-asteikäisen silmin katsottuna. Tuolloin näki teeveen kautta myös ppv-tapahtumat. Kun eurosport lopetti painin, tuli itselleni lähes kymmenen vuoden tauko painin seuraamiseen. Vuonna 2001 aloin sitä taas subilta katselemaan. Nykyään olen kyllästynyt noihin subin leikattatuihin jaksoihin jotka ovat n. 3 viikkoa jäljessä. Hommaankin nykyään jokaisen raw ja smäkkäri jakson sekä ppv:t netistä. Ja old school pätkiäkin tulee katsottua lähes päivittäin. Voisi sanoa että ei päivää ilman wrestlingiä.
Olen kuitenkin kiinnostunut vain wwf/wwe painista. Muut promootiot eivät minua kiinnosta.

Kaikki alkoi joskus ala-asteella, kun kavereiden kanssa katottiin sitä ja mukilomme toisiamme välitunneilla. Muistan että silloin lempipainijoitani oli
Triple H,The Rock ja Undertaker, myöhemmin myös Brock Lesnar.

Kuka ei nauttisi rasvattujen miesten katselusta?

Muistaaksenii vuonna 1999 pappa näytti kun TV:stä tuli wwf:än RAW Is WAR olin heti, että "Vau, toi äijä varmaan kuoli nyt" kun Jeff Jarrett löi kitaralla jotain toista heppua päähän. sitten ei ollu kotona pariin vuoteen mahollisuutta kattoa kunnes serkku sano että "hei sieltä subilta tulee WWF:ää" siitä lähin katoin noin yhen jakson parissa kuukaudessa ja sitten 2003 rupesin seuraan ihan viikottain

Minun tarinani alkoi tavallisena päivänä Anttilassa. Päätin ostaa SmackDown Shout Your Mouthin, ja siitä se villitys alkoi. Sitten kavereille selitin että tässä on tämä ja tämä. (En oikestaan älynny edes mitä selitin.) Ja kavereiden kanssa pelattiin Häkki matseja (Hell in a Cell ) Ja sitten viisas kaverini otti levyn ja kätevästi tiputti sen ja ei toiminut sen jälkeen.. Sitten se innostus hiipui ja hiipui.. Mutta sitten kaverini puhuivat koulussa Smäkdaunista, ja kiinnostuin (Taas) kovasti, ja katsoin aina kavereilla Smäkdaunia. ja sitten jälleen innostuis hiipui kaveri selitti Evoluutiosta kaikkea mutta enhän minä älynnyt. Mutta sitten sain Sub:in ja ekassa jaksossa Orton jutteli jollekkin psykiatrille kun hän kohtaisi Undertakerin Hell in a Cellissä Armageddonissa yms.. Sitten päätin ostaa SvR 2006 ja muutama päivä sitten putsasin SYM:in levyn ja kokeilin että toimiiko ja se toimi taas, oli kyllä sellanen tunnelma että huh huh.. Mutta nykyään tiedän kamuja enemmän Wrestlingistä.. (Aika paljonkin.)

Kaverini oli ostanut SmackDown 2 Know your role pelin ja pelasimme sitä aivan innoissamme. Lainasin pelin muutaman viikon jälkeen ja pyysin, että voisiko isäni nauhoittaa minulla Raw jakson ja katsoin sen ja jäin heti koukkuun. Sain heti kolme lempipainijaa jotka ovat Austin RVD ja Christian. Lopetin seuraamisen joskus 2004 vuonna ja aloitin uudestaan kuukauden tauon jälkeen.

Lienenkö joskus tähän vastannut? No ihan sama, kirjoitetaan sitten vaikka uudelleen.

Pieniä muistikuvia minulta on jo niiltä ajoilta kuin Eurosport vielä näytti vapaapainia. Silloin en kuitenkaan asiaan kovin suurta huomiota kiinnittänyt, ihan vain siksi, että olin niin kovin nuori.

Subtv'tä on siis loppupeleissä kiittäminen siitä, että jäin vapaapainikoukkuun. Muistan, että käänsin kanavalle ihan vahingossa vain ja jäin tuijottamaan menoa. En minä siitä heti ensimmäisellä kerralla kiinnostunut. Pian kuitenkin huomasin, että Subille tuli käännettyä melkein aina juuri silloin, kun sieltä painia tuli. Pikku hiljaa aloin sitä sitten vakituisesti seuraamaan. Ja sillä tiellä ollaan siis edelleen.

Hauskaa sinänsä, että minä olin meidän kaveripiiristä se, joka ensimmäisenä painiin törmäsi ja suositteli sitä sitten muille. Ja minun elämääni se on vahviten jäänyt. Toki edelleen tulee kavereiden kanssa joskus juteltua, ja jonkun saattaa joskus jopa saada mukaan katsomaan show'ta, mutta aika yksin olen kyllä tämän harrastuksen kanssa. Siis irlissä.

Olen joskus pari vuotta sitten katsonut pari jaksoa subilta vahingossa... Ihan ekoina jaksoina muistan kun Brock Lesnar heitti Big Shown superplexillä köysiltä alas ja kehä romahti .... Aloin seuraamaan WWE:tä säännöllisesti joskus puolitoista vuotta sitten, ja tiedän (ainakin omasta mielestäni) aika paljon WWE:n(yms) historiasta.

"manager78" kirjoitti:
Itse aloin katsella wrestlingiä 80-luvun puolenvälin jälkeen sky chanelilta ja edelleen eurosportilta. Eurosportilta tuli wwf:ää ennen kuin he alkoivat näyttämään painia Japanista.

Ehkä mieleenpainuvin hetki 80-luvulta oli Hoganin ja Macho Manin feudi, joka tuntui todella mielenkiintoiselta ala-asteikäisen silmin katsottuna. Tuolloin näki teeveen kautta myös ppv-tapahtumat. Kun eurosport lopetti painin, tuli itselleni lähes kymmenen vuoden tauko painin seuraamiseen.

Ah näinhän se suunnileen minullakin meni. Olen aina silloin tällöin koittanut muistella oman wrestling-polkuni alkutaipaileita, mutta valitettavasti sekä keskittymiskykyni, että muistini ovat selvästi keskivertoa heikommat. Mutta kun mainitsit Sky Chanelin, niin jotain sentään palutui mieleen (Fun Factory, Inspector Gadgeting ja Jason and ...warriors lisäksi siis).

Minulla homma lähti liikkeelle pihan isompien poikien leikeistä. Pojat nimittäin olivat rakentaneet laatikoista, kuminauhoista ja tikuista kehät, joissa He-Man -figuurreilla sitten leikittiin painia. Jokaisessa ottelussa oli käytössä ilmeisen autenttiset painijanimet, sekä sisääntulomusiikit, joskin Hoganin kohdalla minusta soitettiin Eye Of The Tigeriä (vai oliko Hulkilla tosiaan ko. kapple silloin tunnarinaan?). Tästä homma eteni tietysti television ääreen katsomaan sitten itse painia, jonka osalta minulle muistaakseni hyvin nopeasti tehtiin selväksi sen vihteenomainen luonne. Siis, että kyseessä on jotakuinkin kirjoitetut tapahtumat, ja että veri ei ole aitoa.

Tämä tieto takataskussa aloin sitten itsekin seuraamaan WWF:ää, joskin hyvin katkonaisesti. Katkonaisuuden syystä en ole ihan varma, mutta olisko Sky -kanavista ollut maksullinen ja maksuton versio tms.? Samoin taisi mielestäni käydä joskus Eurosportin kanssa, ja tämän lisäksi vielä erinäiset muutot aiheuttivat katkoja kaapeli-/satelliittikanavien näkyvyyksin. Joitakin kertoja muistan myös pyytäneeni kavereitani nauhoittamaan isoimpia painitapahtumia. Näistä erityisti on jäänyt mieleen jokin 90-luvun alkupuolelta käyty Summerslam, jonka kaveri minulle ystävällisesti nauhoitti... lp:nä, jota meidän perheen video ei tietenkään tukenut. Luulen kuitenkin nähneeni jotain ko. nauhoituksesta pikakelaamalla, joskin ilman ääniä ja värejä.

Tarkkaa aikaa en muista, jolloin paini jäi sitten kokonaan pois kuvioista (enimmäkseen juuri kanavaongelmien takia), mutta voisin heittää lonkalta myös olleeni n. 10 vuoden sapatilla. Paluu painiviihteeseen tapahtui jokin ilta sattumalta vuoden 2003 puolivälin paikkeilla. Uskaltaisin melkein väittää, että heti samana iltana olen myös rynnännyt koneelle, ja alkanut tutustua WWE:n kulissien takaiseen toimintaan, joka on minulle vähintäänkin puoli ruokaa tässä harrasteessa.

Mieleenpainuvin tapahtuma ensimmäiseltä ajanjaksolta on ehdottomasti Wrestlemania-ottelu Ultimate Warriorin ja Hulk Hoganin välillä. Joskaan en väitä, että muistasin siitäkään paljoa muuta, kuin tunnelman (joka oli uskomaton!).

Tältä nykyiseltä kaudelta ehdottomasti parhaiten on jäänyt mieleen, joskaan ei yksittäisenä tapahtumana, tapaus Ric Flair ja varsinkin hänen elottomien esineiden pieksentä. Minusta tuntuu, että voisin katsella vaikka kokonaisen PPV-tapahtuman verran pelkkää Flair vs. kirja, Flair vs. mikrofoni, Flair vs. kehän pinta -matseja. Väliaika voisi koostua vaikka Flair Flopeista, Flairin promoista ja Flairin top turnbuckle -seikkailuista. Aivan hillitöntä menoa. Tosin tähän täytyy nyt mainita, että taustalla vaikuttaa eräs mökkireissu kavereiden kesken joskus 90-luvun lopulla, jolloin illan pimetessä ja menon koventuessa yhtä äkkiä itse aloin kurittamaan erästä viatonta matkapuhelinta nimenomaan kyynärpään tiputuksilla ja figure four leg lockilla. Tämä siis ilman, että tiesin edes Ric Flairin nimeä (mielestäni ei ollut WWF-promossa minun seuraamallani kaudella).

Siinä, sainpahan nyt vähän purettua sydäntäni ja selvensin itsellenikin vähän omia taustojani. Asiavirheisiin saa ja pitää puuttua, se vain helpottaisi oman palapelinikin kokoamista.

Kiinnostukseni WWE´hen alkoi kun kaverini osti PS2 ja siinä tuli Demo mukana. Demolla oli WWF Just Bring It demo versio. Kysyin kaveriltani että mikä peli tämä on ja kaverini vastasi että: "en tiiä. Varmaa joku paska". No mä aloin pelata sitä ja ensimmäinen painija jolla pelasin oli Undertaker. Sen jälkeen kaveri sano et annappa ku mä kokeilen. Siitä se ajatus sitte lähti.
Pari kuukautta sen jälkeen mä ostin digiboxin ja tietenki mun kamunki oli se pakko saaha joten seki osti sen. Sen jälkeen ollaan katottu WWE´tä

Kaikki alkoi siitä, kun tyypillisesti surffailin eri kanavilla. Jostakin kumman syystä satuin juuri SubTV'lle. Subilla oli juuri menossa SmackDown! ja päätin että katsonpa tämän loppuun. Muistan jaksosta sen verran, että John Cena ja Rene Dupree tappelivat US-mestaruudesta, nukahdin kuitenkin kyseiseen otteluun (Ottelun taso = 10).

Seuraavana aamuna menin tietokoneelle ja jostain syystä päädyin NetAnttilan sivuille, koska olin etsimässä uutta PS2-peliä. Katsoin SD!:HCTP'ta ja päätin että ostan sen. Sen pelin ostosta lähtien olen katsonut aktiivisesti WWE'tä tai TNA'ta, muista fedeistä en hirveästi välitä.

No, mä olin ennen WWE:tä tykännyt sellaisesta jackass-tyyppisestä pelleilystä. Sitten eräänä päivänä joskus vuonna 2001 veli näytti jotain TLC-matseja videolta mulle. Jäin heti koukkuun ja taisin katsoa ne matsit useammankin kerran putkeen. Aika heti sen jälkeen aloin seurata teeveestä ja ehkä yksi suurimmista syistä oli nämä koukuttavat juonikuviot. Myöhemmin aloin tajuamaan myös itse painia ja tykkäämään siitä, joten tässä sitä ollaan.

Hmm.. sillon about vuonna 2000-2001 pelasin ihan ekoja WWE tai silloin vielä vissiin WWF pelejä, niin siitä se sitten lähti. Ensimmäiset jaksot katsoin silloin ehkä v.2001, mutta seuraamaan aloin 2002. Siitä se sitten johti nykyään kaikkiin Wrestling DVD:iden hankitaan, ja Replica belttin, wrestling-aiheisien paitojen jne.