Foorumiarkisto

Kun täällä oli jo keskustelua animesta ja mangasta niin päätin tehdä oman topicin ihan perinteisille länsimaisille sarjakuville (comics). Tarkoituksena olisi siis kertoa mitä sarjakuvia on lukenut/lukee.

Itselleni on jo kaukaisesta vuodesta 1994 tullut tilattuna legendaarinen Aku Ankka. Se on siitä hyvä sarjakuva, että lukijan ei tarvi paljon rasittaa harmaita aivosoluja lukiessaan, vaan se menee kevyenä kenttälukemisena. Yleensä lukaisen sellaisen joka viikko päiväkahvin kanssa. Silloin tällöin ostan myös Aku Ankan Taskukirjan, kun rahat tai kiinnostus antaa myöten.

Muita sarjakuvia joita olen myös lukenut ovat: X-Men, Spiderman, Batman, Spawn... ja muita supersankarisarjiksia.
Noista vähiten tunnetuin taitaa olla (kauhu)sarjakuva Spawn, jossa päähenkilö Al Simmons alias Spawn kamppailee pimeyden voimia vastaan. Sen tarina on melkoisen synkkä ja luultavasti sen kohderyhmä on nuoret aikuiset. Sama pätee melkein kaikkiin edellämainittuihin sarjakuviin (Spiderman lienee vähiten synkin).

Tintti -sarjakuvia on myös tullut luettua. Ne kuuluvat ehkä nuoremmille, mutta minusta ovat hyvinkin viihdyttäviä. Niissä on toimintaa, seikkailua ja huumoria sopivassa balanssissa. Tosin, nykyään on kiinnostus lopahtanut kun olen vähitellen siirtynyt lukemaan mangaa.

Itse olen pienestä pitäen lukenut 80-luvun & 90-luvun alun Ryhmä X:iä, Marveleita, Hämiksiä ja totta kai, Aku Ankkaa. Itselleni alettiin tosin Akkaria tilaamaan 97 ja tilaukseni lopetettiin vuonna 00

Vanhoja Ryhmiksiä, Hämiksiä ja Marveleita edelleen luen, nytkin sain vanhoja lehtiä lisää ja veljellä lähes kaikki kasarilla julkaistut lehdet. Nykyiset Marvelin lehden sisältö on täyttää roskaa minusta.

Minulle on joskus pienenä tullut ties mitä Nalle Puhia ja muuta sellaista. Karvisen pokkarit olivat kyllä aika mainiota luettavaa pienenä. Aku Ankkaa en kuitenkaan lukenut muutakuin vasta noin kymmenen vuoden iässä. Silloin aloin vasta siitä pitää, mutta ei sitäkään taidettu vuotta enempää tilata meille. En oikein ole sarjakuvien ystävä, joskus vaikka hammaslääkärin odotushuoneessa saatan kaapata sarjakuvia luettavaksi kun ei ole ketään tuttuja lähistöllä. Ennemmin luen vaikka sitten oikeita kirjoja, tosin en minä niistäkään oikein erityisemmin välitä.

On niitä sarjakuvia tullut luettua ja ensimmäinen olikin myös tämä Aku Ankka. En tiedä lasketaanko vanhaa Sonic-sarjakuvaa länsimaiseksi sarjakuvaksi, mutta sitäkin olen "lukenut" pienempänä. Muita sarjakuvia, joita olen lueskellut olivat Spiderman (myös joitakin Venom spesial-sarjiksia olen lukenut), X-men, Witchblade ja vanhan kunnon Transformer -sarjakuvat. X-maniä ja Spidermaniä lueskelen aina silloin tällöin ja olen keräillyt jo yli seitsemän vuotta Transformersien vanhoja sarjakuvia.

En kuitenkaan mikään sarjisfriikki ole, mutta mukava niitä silloin tällöin on lukea.

"Razorman" kirjoitti:
Itselleni on jo kaukaisesta vuodesta 1994 tullut tilattuna legendaarinen Aku Ankka. Se on siitä hyvä sarjakuva, että lukijan ei tarvi paljon rasittaa harmaita aivosoluja lukiessaan, vaan se menee kevyenä kenttälukemisena. Yleensä lukaisen sellaisen joka viikko päiväkahvin kanssa. Silloin tällöin ostan myös Aku Ankan Taskukirjan, kun rahat tai kiinnostus antaa myöten.

Jooh, ma olen tillannut Aku Ankkaa muistaakseni vuodesta '99. Taskukirjoja olen ostanut aivan helvetin kauan. Siis olen ostanut kaikki Taskarit jostain 90 luvulta. Olisinko jostain vuodesta '99 ostanut kaikki.

"Razorman" kirjoitti:

Noista vähiten tunnetuin taitaa olla (kauhu)sarjakuva Spawn, jossa päähenkilö Al Simmons alias Spawn kamppailee pimeyden voimia vastaan. Sen tarina on melkoisen synkkä ja luultavasti sen kohderyhmä on nuoret aikuiset. Sama pätee melkein kaikkiin edellämainittuihin sarjakuviin (Spiderman lienee vähiten synkin).

Eikös Spawnista ole tehty elokuvakin? Olen katsonut sen ja se on aika hyvä, varsinkin 'supersankari' -elokuvaksi.

"Jack 'The Party' Ass" kirjoitti:

"Razorman" kirjoitti:
Itselleni on jo kaukaisesta vuodesta 1994 tullut tilattuna legendaarinen Aku Ankka. Se on siitä hyvä sarjakuva, että lukijan ei tarvi paljon rasittaa harmaita aivosoluja lukiessaan, vaan se menee kevyenä kenttälukemisena. Yleensä lukaisen sellaisen joka viikko päiväkahvin kanssa. Silloin tällöin ostan myös Aku Ankan Taskukirjan, kun rahat tai kiinnostus antaa myöten.

Jooh, ma olen tillannut Aku Ankkaa muistaakseni vuodesta '99. Taskukirjoja olen ostanut aivan h**vetin kauan. Siis olen ostanut kaikki Taskarit jostain 90 luvulta. Olisinko jostain vuodesta '99 ostanut kaikki.

"Razorman" kirjoitti:

Noista vähiten tunnetuin taitaa olla (kauhu)sarjakuva Spawn, jossa päähenkilö Al Simmons alias Spawn kamppailee pimeyden voimia vastaan. Sen tarina on melkoisen synkkä ja luultavasti sen kohderyhmä on nuoret aikuiset. Sama pätee melkein kaikkiin edellämainittuihin sarjakuviin (Spiderman lienee vähiten synkin).

Eikös Spawnista ole tehty elokuvakin? Olen katsonut sen ja se on aika hyvä, varsinkin 'supersankari' -elokuvaksi.

Hassua, että tänään juuri kamu sanoi kun näimme kyseisen leffan dvd:nä Peli- & Kirjakellarissa, että hän on nähnyt tuon ja sanoi sitä surkeaksi. Eli kyllä siitä on tehty leffa.

"PartyAss" kirjoitti:
Taskukirjoja olen ostanut aivan h**vetin kauan. Siis olen ostanut kaikki Taskarit jostain 90 luvulta. Olisinko jostain vuodesta '99 ostanut kaikki.

Mullakin lienee about parisensataa taskaria. Kaikkia en kumminkaan ole ostanut kun sukulaisilta niitä on saanut. Pitäisi vissiin joskus ottaa ja laskea koko lasti.

"PartyAss" kirjoitti:
Eikös Spawnista ole tehty elokuvakin? Olen katsonut sen ja se on aika hyvä, varsinkin 'supersankari' -elokuvaksi.

Pitääpä koittaa etsiä vuokrattavaksi tuo Spawn. Sitten kun Sin City ilmestyy DVD:lle niin voisi olla harkinnan arvoinen ostos, sarjakuva vaikutti ihan OK:lta.

Me olemme tilanneet Aku Ankkaa jostain '94 vuodesta. Onhan niitä Aku Ankkoja 'pari' kansiollista, kun niitä melkein joka viikko tulee, siis tarkoitan tuolla joka sanalla kun eihän niitä pääsiäisenä jne. tule. Aku Ankan taskukirjojakin on jotain 100.

Karvisia minäkin luen oikeastaan vieläkin, ne on vaan niin hyviä. Karvisen pokkareita ja lehtiä omistan. Karvisia on kyllä huomattavasti vähemmän kuin Aku Ankkoja.

Itselläni on Taskareita noin.210 eli on niitä "vähän" osteltu. Ja kaikki puoleen hintaan kirpputorilta...

Aku Ankkaa taas on tilattu vuodesta 2001.

Itse olen tilannut Aku Ankkaa nyt kymmenen vuotta. Taskareita ostelin ennen säännöllisesti, mutta nykyään enää harvemmin muistan niitä ostaa. On niitä kuitenkin noin 120-130 kerinnyt jo kerääntyä. Minulla on myös iso kasa 80-luvun Akkareita. Aku Ankka on mm. siitä mahtava lehti, että siinä käytetään übercooleja vanhoja sananlaskuja ynnä muita hienouksia. Kun oikein kiinnittää huomiota, niin siinä on kyllä niin mahtavaa kielenkäyttöä kuin olla voi!

Meille Akkari tullut vuodesta -85. Sitä olen lukenut noin vuodesta -93, jolloin olin jo aika sujuva lukemaan. Taskukirjat on jääny vähän vähemmälle, mutta niitäkin on viitisenkymmentä tuolla hyllyssä.

Minullekin tuli toki Aku Ankka... sitten tilaus loppui jossain vaiheessa, kun ei enää niin paljoa kiinnostanut (ja lehden taso tuntui laskeneen oudosti). Sen jälkeen sarjakuvat pitikin etsiä kirjastosta tms. Jos unohdetaan kaikki sanomalehdistä jne. selattavat sarjakuvat, niin varsinaisesti olen lukenut ElfQuestia ja Corto Maltesea. Joskus luin myös sitä yhtä sarjaa missä oli kiinalaistyttö pääosassa, Yoko Tsuno tai sinne päin..? Ja Piko&Fantasiota. Nämä joskus kymmen-kaksitoistavuotiaana.

Elfquest ja Corto kuitenkin kestivät huomattavasti pidempään, EQ-albumeja omistan itsekin varsin monta (15+) ja paljon taustajuttuja.. niitä on vuosien mittaan kertynyt jonkin verran ja edelleenkin rakastan sitä sarjaa. Hahmot ovat käsittämättömän kauniita, tarina kulkee sujuvasti, ja kun Wendy Pini on taas alkanut itse piirtää sarjaan osia, kaikki on jälleen hyvin.

Cortoa aloitinkin lukemaan vasta lukiossa. En ole aivan varma missä sen viehätys piilee... piirtojälki on toki taiteellista ja melko minimalistista, pelkistys iskee ainakin minuun, mutta toisaalta myös tympii välillä. Paljon tekstiä pienessä tilassa, toimintakin tuntuu etenevän välillä kumman hitaasti... ehkäpä se on sitten se Corton asenne, jonka takia on pakko lukea eteenpäin ja seurata albumit loppuun saakka. Melkein kaikkea pilkataan, mutta niin lakonisesti ja huomiota herättämättömästi, että se melkein menee ohi, vaan ei sentään aivan.

Aku Ankka on tullut vuodesta -98, jolloin osasin lukea jotenkuten. En silloin kumminkaan välittänyt siitä. -99 aloin lukemaan Akua päivittäin. Sitten seuraan Control+Alt+Deleteä ja Sosiaalisesti Rajoittuneita.

Sarjakuvia!? Jaa no olen lukenut elämäni aika pari Aku Ankkaa ja sitten kekkosesti Karvisia. Ne olivat hyviä siis aivan todella parhaat kohdat olivat, kun hän söi lasagnea. Nyt ei ole tullut luettua sarjakuvia noin kolmeen vuoteen. Luen mielellään kirjoja esim Agatha Christien romaaneita varsinkin jossa se Hercule Poirot selvittää rikoksia. Myös C. Lewisin Narnia-sarja on hyvä olen jo neljä ensimmäistä lukenut joten kolme jäljellä..

"Tzei-em" kirjoitti:
Aku Ankka on mm. siitä mahtava lehti, että siinä käytetään übercooleja vanhoja sananlaskuja ynnä muita hienouksia. Kun oikein kiinnittää huomiota, niin siinä on kyllä niin mahtavaa kielenkäyttöä kuin olla voi!

Aku Ankka onkin maailman suurin filosofi. o/

"RKO Orton" kirjoitti:
Sarjakuvia!? Jaa no olen lukenut elämäni aika pari Aku Ankkaa ja sitten kekkosesti Karvisia.

KEKKONEN!! Meille on tullut noita Aku Ankkoja vuodesta 99. Mä opin lukemaan jo ennen eskaria, joten mä osasin lukea niitä jo melko hyvin. Välillä tuntuu että noita lehtiä olisi aivan kekkosesti, mutta pikaisten laskujen mukaan niitä on vain 310. (Ensimmäinen numero 18/99.)

Minulle alkoi tulla Aku Ankka vuonna -89 ja se tuli sitten lähes 10 vuotta. Taskareita tuli kerättyä vielä myöhempään asti, lopetin sen vasta joskus 5 vuotta sitten, nykyisin ostan niitä silloin tällöin. Johan noita on silti kerääntynyt reippaasti yli 200 kappaletta, keräämisen lopetettuani minula oli taskareista noin 15:tä lukuunottamatta kaikki siihen asti ilmestyneet.
Monia muitakin sarjakuvia on tullut luettua; Karvinen, Nalle Puh, Kattimatti ovat ainakin ilmestyneet minulle johonkin aikaan. Tintti, Tenavat, Niilo Pielinen, Piko ja Fantasio, B virtanen, Väinämöisen paluu (nuo ovat todella hauskoja aikuisillekin) ja niin edelleen... luin peruskouluikäisenä niin paljon etä kaikki kiinnostavat sarjakuvat ja nuorten kirjat (niin poikien osa tyttöjenkin) tuli luettua... (Tuija Mäkisen kirjat olivat teininä kiinnostavia vaikka eivät pojille olleetkaan tarkoitettu).
Nykyisin tulee luettua sarjakuvia harvemmin. Nettisarjakuvista Sosiaalisesti Rajoittuneita olen pyrkinyt seuraamaan alusta lähtien.
EDIT: Opin muuten lukemaan 4-vuotiaana... osittain sarjakuvien, osittain 5 vuotta itseäni vanhemman siskoni avustuksella.

"Trollhammaren" kirjoitti:
Me olemme tilanneet Aku Ankkaa jostain '94 vuodesta. Onhan niitä Aku Ankkoja 'pari' kansiollista, kun niitä melkein joka viikko tulee, siis tarkoitan tuolla joka sanalla kun eihän niitä pääsiäisenä jne. tule. Aku Ankan taskukirjojakin on jotain 100.

Karvisia minäkin luen oikeastaan vieläkin, ne on vaan niin hyviä. Karvisen pokkareita ja lehtiä omistan. Karvisia on kyllä huomattavasti vähemmän kuin Aku Ankkoja.

Kyllä Akuja tulee ihan joka viikko. Jos ei keskiviikkona, niin tiistaina/maanantaina/torstaina.

Sarjakuva on taidemuodoista paras ja mielenkiintoisin, kunhan sitä tehdään oikein. Elokuva lähenee koko ajan sarjakuvaa, mutta ison rahan leffoissa tulee aina olemaan ongelmana studioiden asettamat rajoitteet, toisin kuin sarjakuvissa.

Muutamia suosituksia (pitäisi löytyä jokaisesta hyvin varustetusta kaupunginkirjastosta):[list][*:14qxs9nf]Sandman-sarja. Muistaakseni seitsemän vuotta kuukausittain ilmestynyt lehti, joka myöhemmin julkaistiin kokonaisuudessaan albumeina.

Sandman on siis ikuisten Uni ja toimii suunnilleen jokaisen kulttuurin vastaavana jumalana tai olentona. Useimmiten hän käyttää nimeä Morpheus. Hän on lehden keskeinen henkilö, mutta suurimmassa osassa tarinoita hän on vain alkuunpaneva voima tai taustavaikuttaja. Päähenkilö on usein joku muu. Sarjassa on selvä kaari, mutta seassa on monta yksittäistä juttua, jotka ovat selvästi erillään muista ja joiden tarkoitus on lähinnä selventää maailmaa.

Neil Gaiman on käsikirjoittanut kaikki Sandmanit, mutta piirtäjän hän on valinnut aiheen mukaan. Tämä on hyvin toimiva menetelmä, koska erilaiset tyylit tukevat usein mahtavasti tarinaa.

Gaimanin yleistieto on aivan omaa luokkaansa. Tarinoihin on sekoitettu todella paljon historiaa, mytologiaa, jopa muutama DCn supersankari on sotkettu mukaan.

Kaikkiaan aivan uskomattoman hyvä sarjakuva, johon palaan mielelläni aina sopivin väliajoin. Tietyt tarinat, kuten The Kindly Ones ovat uskomattoman hyviä ja tarinat ovat täynnä mielenkiintoisia hahmoja. Itsekin olen kirjoittajana kopioinut Gaimanin tyyliä... siis ottanut paljon vaikutteita. Viimeisessä Gaimanin Sandmanissa (Dream Hunters, joka julkaistiin eräänlaisena kymmenvuotisjuhlakirjana irrallisena itse sarjasta) hän itse asiassa on pistänyt yhden hahmoistaan kiitoslistalle. Hän kiittää Matthew'ta (Morpheuksen korppi, joka hoitaa hänelle erilaisia tehtäviä) siitä, että tämä on ollut juuri sellainen piirroshahmo, johon käsikirjoittaja voi aina luottaa.

Eräs toinenkin kirjoittaja on tehnyt samanlaisia kommentteja (aasinsilta, coming up...)
[/*:m:14qxs9nf]
[*:14qxs9nf]Frank Miller kommentoi ensimmäisen Sin Cityn esi- tai jälkipuheessa (enpä nyt muista kumpi se oli, todennäköisesti jälkipuhe), että tarinasta piti tulla 48-sivuinen pikainen toimintapläjäys, mutta Marv (leffassa Mickey Rourke) alkoi määräillä häntä ja pieni lehti pääsikin venymään nopeasti täysimittaiseksi graafiseksi romaaniksi. Ja jatkoakin on tullut, mukaan lukien hiljattain ilmestynyt elokuva.

Piirrostyyli sarjassa on karu, mutta sopii siihen erinomaisesti. Tarinat ovat aika lähellä film noirin tyyliä potenssiin kaksi. Teidän pitää lukea ne, jotta tiedätte mistä puhun.
[/*:m:14qxs9nf]
[*:14qxs9nf]Maus ja Maus II. Erittäin subjektiivinen, mutta samalla tasapuolinen kuvaus juutalaisten asemasta keskitysleireillä ja sen jälkivaikutuksista. Tavallaan poikakin kärsii edelleen isänsä kokemuksista, kun isä ei pysty päästämään tietyistä asioista irti.

Juutalaiset on kuvattu hiiriksi, mutta siinä ei myöskään pelätä kertoa, että tietyt juutalaiset olivat valmiita mihin vain pitääkseen itsensä hengissä. Saksalaiset ovat kissoja, jenkit koiria, puolalaiset sikoja, ranskalaiset sammakoita, jne.

Tarina on luonnollisesti melko raaka ja epätoivoinen, mutta samalla tietenkin on selvää, että tarinan päähenkilö selviää, koska on kertomassa tarinaansa jälkipolville.

Todella mielenkiintoinen kirja. Suosittelen.[/*:m:14qxs9nf][/list:u:14qxs9nf]

Näitä löytyisi lisääkin, mutta antaa nyt olla. Muutama nimi, joita kannattaa lukea noiden edellä mainittujen lisäksi: Alan Moore, Wil Eisner, ja suomalaisten oma Petri Hiltunen. Muitakin löytyy, mutta aloittakaa noista.

Aku Ankka on hyvä ja luen sen edelleen viikottain, mutta saatavilla on kyllä paljon, paljon parempaakin.

Tuossa olisi yksi huvittava nettisarjakuva KyöPelit, jota on julkaistu Pelit -lehdessä jo kauan. Siinä ei ole paljoa juonta, mutta se aiheuttaa parhaimmillaan kohtuuttomia repeämisiä. Varsinkin erästä vuosikertaa tuli Kalevala -tyylisellä runoilulla maustettuna.

Haha, kiitos Razorman. Pelitlehtiä tulee luettua paljonkin, ja nuo on aina pakko lukea, ja siksi muistankin noista jotain ulkoa, nimittäin tulut Pelit-lehti vuodesta '95 saakka. Tosin enää ei tule, mutta isoveli käy ostamassa Pelit-lehdet kaupasta.. Meni vähän off-topickiksi.

"Jack 'The Party' Ass" kirjoitti:
Taskukirjoja olen ostanut aivan h**vetin kauan. Siis olen ostanut kaikki Taskarit jostain 90 luvulta. Olisinko jostain vuodesta '99 ostanut kaikki.

Onko vuodesta '99 helvetin kauan? Ehkä ei. Itse voin sen verran kehua että hyllystä muutamaa kappaletta lukuunottamatta löytyy kaikki Taskukirjat, joista todella pieni osa on uusintapainoksia. On jopa alkuperäinen Numero 1.

AA -lehtiä on tilattu vuodesta -91. Ja sitten löytyy niteinä ruotsinkieliset Kalle Ankat vuosilta 1961-1968. Isäni aikoinaan opetteli ruotsia niiden avulla. Satunnaisia kappaleita Kalle Ankoja löytyy myös 50 -luvulta.

Sitten isoveljelläni on aikamoinen kasa Marveleita, uusia ja vanhoja. Harvinaisuuksiakin löytyy.

Allekirjoitan kaikki Areksen esimerkit sillä pienellä varauksella että Sin City ei koskaan kolahtanut minuun aivan niin paljoa, vaikkakin pidin niistä todella paljon ja odotan tulevaa elokuvaa melkein yhtä paljon kuin Star Warsin kolmatta osaa.

Oma sarjakuvahistoriani on hyvin supersankaripainotteista, mutta onneksi silläkin rintamalla on tullut muutama sellainen mestariteos että pystyn innokkuuteni (ja hävyttömän mittavan kokoelmani) edes jollain tapaa perustelemaan.

Aivan ensimmäiseksi on mainittava Alan Mooren Watchmen, kenties kaikkien aikojen paras supersankarisarjakuva, vaikkakin jotkut saattaisivat väittää että se on anti-supersankarisarjakuva. Kyseinen teos sisältää realistisia henkilöitä, mielenkiintoisen juonen sekä pieniä viittauksia enemmän kuin pystyy kymmenellä lukukerralla huomaamaan.

Kingdom Come oli ensimmäinen tapaamiseni "aikuisten supersankarisarjakuvien" kanssa ja olin välittömästi täysin myyty. Tarina ehkä ei eeppisyydestä huolimatta ole mikään maailman oivaltavin mutta se ei kuitenkaan pidä lukijaa tyhmänä. Mutta mikä eniten kirjassa vetosi puoleensa oli Alex Rossin kuvitus, joka mielestäni ansaitsee jopa termin 'taide'. Jälkikäteen ajatellen Kingdom Come ehkä ei ole aivan sen kaltainen merkkiteos kuin haluaisin ajatella mutta se oli kuitenkin ensikokemukseni tästä genrestä ja siksi ansaitsee kunniamaininnan. Ja kuuluu ehdottomasti jokaisen supersankarisarjakuvista pitävän pakkolukemistoon.

Näiden lisäksi on mainittava lyhyemmin sellaiset teokset tai tarinakokonaisuudet kuin Earth X jatko-osineen (joka kylläkin huononi jatkuvasti pysyen kuitenkin nautittavalla tasolla), Daredevilin Born Again sekä Guardian Devil (molemmat virstanpylväitä vanhan sarvipään elämässä) sekä Alan Mooren hieman Watchmeniä huonommat (vai vähemmän hyvät) V is for Vendetta ja League of Extraordinary Gentlemen.

...vielä jos Miraclemanin jostain onnistuisi nappaamaan (tai edes lataamaan) niin kaikki olisi hyvin.

Ja maineeni täydellisen romuttamisen uhallakin haluan mainita niinkin naurettavan aiheen kuin Transformersin sarjakuvaversion. Samalla kun USA:ssa jouduttiin tekemään lelumainoksen painettua versioita Englannissa herra nimeltä Simon Furman sai toimia täysin oman päänsä mukaisesti ja onnistui luomaan samalla tarinakokonaisuuksia nimeltään Target: 2006 ja Time Wars jotka pistävät suurimman osan muista sarjakuvista häpeään. Kuten muissakin hyvissä sarjakuvissa näissä loistivat mielenkiintoinen tarina, uskottavat hahmot sekä asia mitä ei muuten Transformers-sarjakuvissa (tai supersankarisarjakuvissa muutenkaan silloin) nähty - lukuisat kuolonuhrit.

Minä olen tilannut tuosta about '99 alusta lähtien aku Ankkaa. Minulla on about 200 taskukirjaa, ja olen lukenut kaikki. Perhana kun ottaa päähän, joutuu aina odottamaan keskiviikkoon että saa ilta lukemista.

"Silly Cow" kirjoitti:
Allekirjoitan kaikki Areksen esimerkit sillä pienellä varauksella että Sin City ei koskaan kolahtanut minuun aivan niin paljoa, vaikkakin pidin niistä todella paljon ja odotan tulevaa elokuvaa melkein yhtä paljon kuin Star Warsin kolmatta osaa.

No, joo... Miller ei kyllä toimi kaikille. Erityisesti Hard Boiled on monille aika vaikea nieltävä. Sitä tosin ihmettelen, että jotkut vanhat Batman-fanit ovat valittaneet Dark Knight Returnsista ja Dark Knight Strikes Backista. Mielestäni tuo ensimmäinen kuitenkin korjasi Batmanin hahmoa erittäin paljon siitä mihin se oli päässyt valumaan.

Olen uskollinen Aku Ankka fani, ja se on ainoa lehti jota luen nykyään melkeimpä joka päivä. Aku Ankkaa tulee luettua askareitten lomassa. Luen niitä syödessäni, paskalla istuessani, joskus jopa saunassa. Todella harvoin vain pelkästään luen niitä, tekemättä mitään muuta. Taskukirjoja omistan vähän miltä vuodelta sattuu, vanhoja sekä uusia, mutta kyllähän niitä jonkinmoinen pinkka löytyy. Vieläkin muistelen vihalla, milloin isoveljeni päätti myydä ainakin puolet meidän taskukirjoistamme mitään minulta kysymättä. Tavallisia Aku Ankka lehtisiä taitaa löytyä ihan 70- luvulta näihin uusiin painoksiin. Muistan kuinka naskaleina etsimme mummolan vintiltä äitini vanhoja Aku Ankkoja, joita löytyi ihan kivasti, ei tosin ehkä mitään päätä huimaavia määriä, mutta ainakin laadukasta luettavaa, tosin aina välillä nuoria poikia kiinosti enemmän ukimme entiset pornolehdet... Olen kuitenkin pitkään ollut sitä mieltä, että vanhat Aku Ankat ovat viihdyttävämpiä kuin nämä uudet teokset, vaikkei uudetkaan mitään huonoja ole. Tällä hetkellä emme tilaa lehteä, *niisk*.

Nuorenpana kloppina Marvelin lehdet olivat myös kiintoisaa kamaa. Ihan 80-luvun Ryhmä X:t, samanaikaiset Daredevilit, jotka sisältivät kunnon äijämeininkiä, vanhat ja uudet Spidermanit (Marvelin lehdistä minulle se tärkein), siinä lomassa jonkin verran 80-luvun Ihmeneloset ja Kostajat. 80-luvun Marvelin tuotanto on varmasti kaikkein kiinostavinta, 90-luvun piirtämistyylit olivat komeita ja tarinat myös mukaansa tempaavia, kun -00 luin vielä jonkin verran sen aikaisia lehtiä, huomasin ettei ne enää jaksaneet temmata mukaansa samalla tavalla. Spidermanin piirtäjien taso oli paljon huonompi kuin aiemmin, missä oli John Romita JR. ja kumppaneitten ainutlaatuiset kuvitukset, tarinoitten taso oli paljon edellisten vuosikymmenien tasoa jäljessä. Lopetin Spidermanin tilauksen, antikvaarisen kirjakaupan hyllyjen tutkiminen väheni, vielä jotain vanhoja lehtiä saatoin aina silloin tällöin ostaa. Erään kaverini kanssa oleminen väheni, hänkin oli kova Marvel fani, mutta lopulta emme pitäneet enää edes yhteyttä ja minun Marvel lehtien keräilyni lopahti kokonaan. Tällä hetkellä selaan laatikoita joissa on omistamiani lehtiä, Ryhmä X:iä löytyy ihan 80-luvulta 2001 vuoteen, numeroita on ihan mistä sattuu, enkä tietenkään omista joka lehteä mitä tuon ajan välillä on ilmestynyt. Spidermanin vanhin numero taitaa olla nro 3 vuodelta 1985. Siitä sitten löytyy summittaisia lehtiä vuoteen 2003 saakka. Ihan mukava pinkka lehtiä, täynnä hyviä muistoja. Kyllä hämikset olivat hyviä lehtiä 80-90 luvulla, vaikka 90-luvun loppupuolen hämiksien taso alkoi laskea ja viedä tasoa alaspäin aina 2000-luvun kuraan. Hämiksiä omistan ainakin +90 lehteä. Ryhmä X:iä etc. huomattavasti vähemmän.

Batmaniakin luin joskus jonkin verran, muttei ne kolahtaneet yhtä kovaa kuin Spidermanit ja myin melkein jokaisen lehden pois, taitaa tuolta sängyn alta löytyä pari vanhaa numeroa.

Sin City vaikuttaisi tällä hetkellä mielenkiintoiselta. Pitäisi ehkä hankkia niitä. Elokuvastakin olen kuullut todella paljon hyvää.

Minä olen lueskellut vähän kaikkea mahdollisia sarjakuvia, mitä nyt on ikinä tullut eteeni...Turtlesit, Aku Ankat, Sonic, X-men, Barbie, Spiderman....elikkäs ihan mitä vain on tullut eteeni. En ole koommin hirveästi niistä välittänyt muuta kuin ajan kulukseni. Vielä kyllä luen Aku Ankkaa ja vilkuilen aina välillä vanhoja Sonic lehtiä.
En kyllä enää lueskele kovinkaan paljoa, mutta silti. Aina välillä.

"M.H.girl" kirjoitti:
Minä olen lueskellut vähän kaikkea mahdollisia sarjakuvia, mitä nyt on ikinä tullut eteeni...Turtlesit, Aku Ankat, Sonic, X-men, Barbie, Spiderman....elikkäs ihan mitä vain on tullut eteeni. En ole koommin hirveästi niistä välittänyt muuta kuin ajan kulukseni. Vielä kyllä luen Aku Ankkaa ja vilkuilen aina välillä vanhoja Sonic lehtiä.
En kyllä enää lueskele kovinkaan paljoa, mutta silti. Aina välillä.

Minultakin löytyy yksi Sonic-lehti. Jos joltain löytyy, voisin ostaa sopivalla hinnalla. Harmi ettei niitä kauaan julkaistu.

"BlasterMaster" kirjoitti:

"M.H.girl" kirjoitti:
Minä olen lueskellut vähän kaikkea mahdollisia sarjakuvia, mitä nyt on ikinä tullut eteeni...Turtlesit, Aku Ankat, Sonic, X-men, Barbie, Spiderman....elikkäs ihan mitä vain on tullut eteeni. En ole koommin hirveästi niistä välittänyt muuta kuin ajan kulukseni. Vielä kyllä luen Aku Ankkaa ja vilkuilen aina välillä vanhoja Sonic lehtiä.
En kyllä enää lueskele kovinkaan paljoa, mutta silti. Aina välillä.

Minultakin löytyy yksi Sonic-lehti. Jos joltain löytyy, voisin ostaa sopivalla hinnalla. Harmi ettei niitä kauaan julkaistu.

Tiedätkös kuinka kauan niitä oltiin edes julkaistu?

9 Suomessa. http://kotisivu.mtv3.fi/sonicsite/sarjakuva.html nopeasti tarkistin. Siinä myös lukee tuo ilmoitus lehden lopettamisesta.

Sonic The Hedgehog Mega Collection +- pelistä löytää sarjisten kannet myös.

Minulta löytyy Soniceista ainoastaan nro. 4 / 94.

Sarjakuvia on tullut luettua jo ihan lapsesta saakka. Aku Ankka,Masi,Lucky Luke yms ovat tuttuja mutta eniten pidän Marvelin sarjakuvista. Daredevil,X-men,Ihmeneloset ja Aaveajaja ovat huippuja mutta ehdoton suosikkini on TUOMARI!. Synkkätarina ex merijalkaväen sotilaasta Frank Castlesta joka menettää perheensä eräänä päivänä mafian risti tulessa. Oikeus ei saa tuomitua rikollisia. Frank muuttuu tuomariksi ja päättää että loppuelämänsä käyttää rikollisien tappamiseen. Apunaan Tietokone nörtti ja aseinsinööri Mikrolastu. Monien mielestä tuomari on yltiö väkivaltainen sarjakuva ja poikkeaa muista juuri runsaan väkivallan ansiosta. Mutta minuun tuomarin musta huumori ja actionia pursuvat tarinat ovat aina iskeneet kuin tuhat volttia. Suosittelen kaikkia tutustumaan Tuomariin. Loppuun muutama sana Tuomari elokuvasta
mielestäni sarjakuvat tempoa ei ollut mukana huomaa aivan selvästi ohjaaja halusi tehdä hieman oman version tarinasta. Tämä sama koskee mollempia tuomari elokuvia Ludgrenin versiota ja Thomas Janen uudenpaa versiota.

Sin Cityn Kaiken takana on nainen on luettu ja pidin. Pitää hankkia pari muutakin osaa, kiinostukseni heräsi.

No nyt löytyi vihdoin topikki, johon tämä tyttö vastaa riemusta kiljuen.
Olen suorastaan sarjakuvien suurkuluttaja, olen lukenut, ööm varmaan vähintäänkin ala-asteen ekalta asti. Varmaan siitä asti, kun opin lukemaan.

Ensimmäiset sarjakuvatuttavuuteni:

1. Nalle Puh. Aivan ihana sarja, söpöjä eläimiä pohtimassa elämän suuria kysymyksiä. Varmaan on niitä lehtiä jossain vielä tallessakin. Nykyisin en enää lue kyseistä sarjaa juurikaan.

2. Aku Ankka, tämän pitäisi oikeastaan olla ykkösenä, koska tämä sarja on ollut suosikkejani tähän päivään saakka. Eniten pidän Don Rosan tarinoista, suurin syy siihen lienee Rosan piirtojälki, josta pidän paljon, ja tarinatkin ovat hyviä.

3. Karvinen, laiska, lihava ja ah niin ihana. Vähän kuin mie itse, tosin en ole tietääkseni lihava. Edelleenkin tykkään lukea. Suosikkejani on eräs muutaman kuvan strippi, missä karvinen juoksee ja röyhtäisee, ja sanoo vipossa kuvassa: Neljän huoneen pituinen röyhtäys. Johon Esko kommentoi tyyliin ei voisi vähempää kiinnostaa: Olet ällistyttävä. XD

4, Tintti, Asterix, Lucky Luke, kaikki pikkupoikien klassikot siis. Hetkonen, onko tuossa jotain mätää.. Ei suinkaan tunnen nykyisellänikin vielä olevani n. 8- vuotias pikkupoika..

Uudemmat tuttavuudet:

1. Jere, aivan loistavaa teiniparodiaa. Ainut pelottava juttu vain on, että äitinikin pitää kyseisestä sarjakuvasta. 8/

2. B.Virtanen, käy aina sääliksi herra Virtasta, kun kaikki pompottelevat häntä, mutta sarjan huumori uppoaa miuhun.

3. Lassi ja Leevi, ah niin ihana poikaviikari, jos joskus saan poikalapsen, niin voisi olla kuin Lassi.. ainakin samanlaisella mielikuvituksella varustettuna, eipä kävisi elämä tylsäksi.

4. Elf Quest, tarinat loistavia, olen lukenu kaikki sarjikset, mitä olen kyseisestä sarjasta löytänyt. Tarinat hyviä, ja piirtojälki mielettömän upeaa. Ja tietysti Terä = <3 Miun suosikkini kaikista sarjan hahmoista.

5. Nemi, ihana goottityttö. Huumorintaju on mieletöntä. Nemi pistää kampoihin miehille, ja joskus joutuumyös taistelemaan itseään vastaan..

6. Witch, teinityttöjen unelmasarja. XD Tosin uppoaa myös miuhun. Hauskat hahmot, tarinaa moni voisi väittää melko tavanomaiseksi, mutta tykkään siitäkin. Piirrosjäljestä pidän paljon, tulee mieleen vähän manga. Joskus tietty hupimielessä täyttelen myös niitä teinitestejä.

7. Sin City, viimeisimpänä muttei vähäisimpänä. Ihastuin Frank Millerin teoksiin nähtyäni elokuvan Sin City. Luin yhden, ja toisen, ja kolmannen.. ja hups olinkin lukenut kaiken, mitä Joensuun kaupungin kirjastolla on tarjota. Tarinat ovat hyviä, ja hyvin tehdyt henkilöhahmot veivät sydämeni tälle sarjalle. Ja Millerin piirrosjälki on aivan upeaa. Miten voi parin viivan avulla hahmotella ihmisen? Käsittämätöntä- Valitettavasti nuo alastomat naiset eivät vetoa miuhun, koska olen hetero, mutta onneksi siellä on niitä miehiäkin tasapuolisuuden vuoksi.

8. Avaruusagentti Valerianin seikkailut, Valerian ja Laureline, planeetalta maa, seikkailevat ympäri Galaxia. Tarinat ovat hauskoja, ja on mielenkiintoista seurata tämän pariskunnan puuhia, hekun eivät edes ole "normaali pariskunta". Muistaakseni Laureline on joskus pystynyt muuttumaan kauriiksi. Ja he kettuilevat toisilleen jatkuvasti.

9. Olen vilkaissut myös joskus sarjoja C.S.I. (katsoin sarjaakin), Judge Dredd (ja sitten oli se joku naispuolinen Judge), Väinämöinen ja heitetään sitten vielä Kamut.

Eiköhän tässä ole jo tarpeeksi.

Tuleehan noita luetteua aika paljon. Aku Ankka kyllä alkaa pikku hiljaa v*tuttamaan liian lyhyitten tarinoitten takia ja muutenkin tason laskemisen takia. Roope-Sedässä tarinat sentään ovat 30 sivuisia ja Spider-Man on ehdoton suosikki kaikilta osin näistä. Eipä Spider-manissä ala kyllästyttämään lainkaan ja tarinat ovat yleensä hyviä ja pitkiä.

"Killer1" kirjoitti:
Tuleehan noita luetteua aika paljon. Aku Ankka kyllä alkaa pikku hiljaa v*tuttamaan liian lyhyitten tarinoitten takia ja muutenkin tason laskemisen takia. Roope-Sedässä tarinat sentään ovat 30 sivuisia ja Spider-Man on ehdoton suosikki kaikilta osin näistä. Eipä Spider-manissä ala kyllästyttämään lainkaan ja tarinat ovat yleensä hyviä ja pitkiä.

Siihen Roope-Sedän tarinoiden pituuteen voi vaikuttaa, että lehti on pienempi kuin akkari..

Itse olen Aku Ankkojen suuri ystävä. Nykyisin en enää valitettavasti tilaa lehteä. Don Rosa on se kaikista parhain piirtäjä ja käsikirjoittaja.

Onhan sitä tullut osteltua ties minkälaisia sarjakuvia. X-Men lehtejä ostelin silloin tällöin, mutta aina viime vuoden keväästä asti on tullut osteltua se joka toisena kuukautena ilmestyvä X-Men - lehti. Nämä storylinet ovat olleet ihan jees, joskin kaipaisin lisää Wolverineä.

Meikäläisen on tarkoitus saada jostain kaivettua esiin tuo kaikkien hehkuttama Frank Millerin Batman: The Dark Knight Returns - sarja. Toinen olisi tuo Jokerin alkuperään liittyvä Killing Joke ja kolmantena Knightfall. Luultavasti en ikinä tule löytämään mitään näistä, mutta noh.

Ja Boondocks \o

Aika nostaa topicia, sillä maailmankuulu sarjakuvakissa Karvinen täyttää tänään 30-vuotta.

"Nero" kirjoitti:
Aika nostaa topicia, sillä maailmankuulu sarjakuvakissa Karvinen täyttää tänään 30-vuotta.

Ohhoh, niin paljon jo. Itse en hirveästi ole Karvista lukenut, silloin tällöin kuitenkin, enkä oikein voi muuta sanoa, että paras sarjakuva Aku Ankan jälkeen. Voisi ehkä hyllystä vanhoja Karvisia jopa lukea, en ole lähelle kahteen vuoteen varmaankaan niitä lukenut. Enkä tosin Aku Ankkojakaan varmaan vuoteen.

Auttaja hai on yksi minun lempi sarjakuvistani, esiintyy aina NYT lehden viimeisellä sivulla.

"Jäbä" kirjoitti:

"Nero" kirjoitti:
Aika nostaa topicia, sillä maailmankuulu sarjakuvakissa Karvinen täyttää tänään 30-vuotta.

Ohhoh, niin paljon jo. Itse en hirveästi ole Karvista lukenut, silloin tällöin kuitenkin, einkä oikein voi muuta sanoa, että paras sarjakuva Aku Ankan jälkeen. Voisi ehkä hyllystä vanhoja Karvisia jopa lukea, en ole lähelle kahteen vuoteen varmaankaan niitä lukenut. Enkä tosin Aku Ankkojakaan varmaan vuoteen.

Karvinen on kyllä ihan kelvollinen sarjakuva, mutta se ei vedä vertoja Aku Ankalle, Dilbertille tai Sosiaalisesti rajoittuneille. Karvinen sisältää harvoin mitään sellaista josta saisi kunnon naurut. Ihan kelpo huumoria kuitenkin.

Minullahan on sama syntymäpäivä kuin Karvisella.

"Nero" kirjoitti:
Aika nostaa topicia, sillä maailmankuulu sarjakuvakissa Karvinen täyttää tänään 30-vuotta.

Oho, en tiennytkään, että se on noinkin vanha sarjakuva jo. Mutta Aku Ankkahan on paljon vanhempi, ja myös parempikin.