Foorumiarkisto

Jokaisella on oma musiikkimakunsa ja suurin osa on sitä mieltä että juuri hänen musiikkimakunsa on se ainoa oikea. Jos joku ei pidä samankaltaisista kappaleista niin hänen musiikkimakunsa on yksinkertaisesti huono. Omat lempikappaleet on myös luonnollisesti ne maailmankaikkeuden hienoimmat kappaleet joiden ylivertaisuutta kenenkään ei pidä väheksyä.

Tarkemmin ajatellen suurin osa kuitenkin ymmärtää että kaikki ei sovi kaikille ja omat lempikappaleet eivät välttämättä iske jokaiselle. Mutta tästäkin huolimatta mielessä kummittelee ne muutamat kappaleet jotka ovat yksinkertaisesti niin hyviä että on vaikea ymmärtää kuinka kaikki muut eivät ymmärrä niiden kauneutta. Kappaleita joiden dissajilla tosiaankin voi ajatella olevan huono musiikkimaku. Tässä ovat minun ehdokkaani.

Manic Street Preachers: The Everlasting

Tätä kappaletta olen kuunnellut melkein päivittäin jo yli kohta kuuden vuoden ajan enkä ole vieläkään kyllästynyt siihen. Sen alunperin ilmestyttyä en kiinnittänyt siihen hirveästi huomioita mutta luettuani Soundista Toni Wirtasen haastattelun (kuuntelin hyvin paljon Apulantaa silloin) jossa hän kertoi kuunnelleennsa sitä kappaletta putkeen kaksi tuntia ennen kuin edes siirtyi seuraavaan kappaleeseen päätin kokeilla sitä, ja rakastuin. Pitkään ihmettelin kuinka en senkaltaista mestariteosta heti löytänyt mutta ostettuani Manicsien kokoelmalevyn tajusin että singleversio oli leikelty. Everlastingin mahtavuus on nimenomaan sen kokonaisuudessa, kiirehdityn oloinen sinkkuversio ei pystynyt lähimainkaan samaan.


Radiohead: Street Spirit (fade out)

Tämän tarina ei ole läheskään yhtä monipuolinen kuin Everlastingin. Tähän kappaleeseen rakastuin melkein ensikuulemalta, jonkin verran kudosta on annettava myös hypnoottisen hienolle videolle. Street Spirit on erittäin kaunis kappale ja mahtavuudessaan täysin erilainen kuin Everlasting. Siinä missä Everlastingin loistavuus on kokonaisuudessa, Street Spirit toimii lyhyemmissäkin pätkissä. Everlasting vaatii koko kuuden minuutin keston päästäkseen oikeuksiinsa, Street Spritissä ensimmäinen minuutti on yhtä kaunis kuin koko kappale.

Yhteistä näille kappaleille on se, että joka kerta sen kuullessani ajattelen "tämä on todella loistava kappale" kuin kuulisin sen ensimmäistä kertaa. Muitakin suosikkikappaleita löytyy mutta yksikään niistä ei saa aikaan samanlaista tunnetta.

Tämänkaltaiset kappaleet siis eivät välttämättä täysin korreloi suosikkilistan kanssa, joidenkin lempikappaleiden kohdalla tajuaa itsekin että kaikki eivät voi niistä pitää. Joten nämä kappaleet aiheuttavat enemmän mietintää ja tämän vuoksi oikeutan erillisen ketjun enkä laita tätä jo olemassaolevaan musiikkimaki-ketjuun. Jos näiden listaaminen ei johdakaan muuhun kuin vertaisverkkojen hyväksikäyttöön ja "you're music is teh suxxors" kommentteihin niin parempi sekin on kuin ei mitään. Kai.

Ajattelin aluksi pistää 2 Live Crew - Me So Horny, mutta jätetäänpä se paskahuumori kerrankin väliin.

Megadeth - Holy Wars.... The Punishment Due
Pirun hyvä biisi, jossa on kaikki kohdallaan. Kuuntelen SC:n tavoin tätä päivittäin, vaikka vuosimäärä pitää jakaa kuudella. Kuunnellessa alkaa aina hieman tehdä mieli moshata, joka on jo aika paljon meikän (tietyissä asioissa) rauhallisemmalle tyylille. Biisi kertoo pyhistä sodista, ja laulussa mainitaan ainakin Israel.

Metallica - Ride the Lightning
En edes tiedä miksi pidän tästä niin paljon, ja miksi se on mielestäni niin loistava biisi. Kuinkakohan monelle tulee mieleen ensimmäisenä Ride the Lightning (biisi), kun puhutaan Metallicasta? Tai edes samannimisestä levystä? Ei varmaan monellekkaan. Tunnetumpia ja suositumpia ovat ainakin tältä levyltä For Whom the Bell Tolls, Creeping Death, Ktulu ja Fight Fire With Fire.

Mikä tässä sitten viehättää? Ehkä se tarina, mitä kappaleessa kerrotaan. Tarina menee suunnilleen näin: Vanki todetaan syylliseksi ja tuomitaan teloitettavaksi sähkötuolissa, vaikka on omasta mielestään syytön. Hän kertoo tuntemuksiaan laulun ajan, kunnes loppuvaiheessa muuttuu rohkeammaksi ja haluaa vain homman hoidetuksi. Biisi loppuu siihen kun kyseinen henkiö herää unesta.

No nyt pistän iki ihania kappaleita tähän.


Metallica- Enter Sandman
Tosi hyvä kappale erittäin legendaariselta bändiltä. Tätä tulee ihan kiva tovi kuunneltua joka päivä.

Twilight Guardians- Angel Without Wings
Bändi sai hiukan suosiota kappaleellaan La Isla Bonita joka soi MM-Kisoissa mutta omasta mielestäni tämä kappale on parempi. Laulajan ääni on hyvä ja kappale on perustelemattoman hyvä.

No tässä omani:

Turbonegro - all my friends are death Todella loistava biisi, ja myös ensimmäinen biisi, minkä kuulin Turbonegrolta.

Clutch - The mob goes wild Tässä toinen tod. loistava biisi, todella mahtavalta rock bändiltä. Eikä, sovi unohtaa laulajan omaperäistä ääntä.

Kamelilla hyvä valinta tuo Holy wars. Ride the lightning on myös hyvä, mutta ei kyllä lähelläkään Holy warsin tasoa minulle.

Mutta asiaan. Mitkähän biisit olisivat niitä todellisia taideteoksia, joita jaksaa kuunnella yhä uudestaan ja uudestaan. Kahtotaan mitä saadaan irti.

Pink Floyd - High Hopes

Pink Floyd on koko loisteliaan uransa aikana tehnyt lukuisia taideteoksia, mutta tämä vie kyllä pisimmän korren. Tämä biisi on 94-vuoden Division Bell- levyn viimeinen kappale, ja tämä kyllä kruunaa loistavasti muutenkin loistavan levyn. Kappale on todella rauhallinen ja monipuolinen. Biisin alussa tulee sellainen olo kuin olisi jollain kukkien täyttämällä niityllä aurinkoisena päivänä mehiläisten pörrätessä ympärillä. Alun piano"riffi" on todella sykähdyttävä ja tuo mieleen väkisinkin tilanteen, jossa olet juuri kuollut ja heräät jostain...noh, jostain. En osaa siitä sen enempää kertoa. Biisin välissä kappale muuttaa hiukan muotoaan marssikompin tahdittamalla kitaran välisoitolla, kunnes taas piano pääsee elementtiinsä. Lopun pitkä kitarasoolo onkin sitten todellinen kliimaksi kappaleelle. Todella kaunista, ei voi muuta sanoa.

Viikate - Öljyvärejä

Viikatteen paras, kaunein ja synkin kappale. Tai no, synkimmästä en mene takuuseen, mutta todella synkkä tämä kuitenkin on. Kuten niin moni muukin Viikatteen biisi, tämäkin kertoo epätoivosta ja yhden ihmisen viimeisistä synkistä hetkistä. Todella mainion tästä kappaleesta tekee kauniit kitarariffit ja sanat. Surullinen kappale, mutta samalla myös todellinen taideteos.

Metallica - Enter Sandman, legendaarinen bändi ja biisi on kans legenda-ainesta. Kuuntelen lähes päivittäin.

Hmm... Onhan noita monia hienoja biisejä, mutta vain osa niistä on tajunnan räjäyttäviä taideteoksia. Seuraavassa muutama:

Pink Floyd - High Hopes
Kuten Ankka sanoi, tämä on Floydin paras biisi. Mielenkiintoista sinänsä, että tämä on Floydin viimeisen levyn viimeinen kappale, ja onnistuu samalla peittoamaan Timet ja Shine On You Crazy Diamondit, vaikka nekin ovat uskomattoman loistavia. Tämän biisin takana ei ole mitään erityistä tarinaa, Division Belliä kun ensimmäistä kertaa kuuntelin joskus viime lokakuussa, niin tykästyin tähän ikiajoiksi.

Biisin tunnelma on hyvin hämyinen ja myös aika surullinen. Mutta toisin kuin mitä Ankka sanoi, minusta alussa (niitä linnunlauluja lukuunottamatta) on hyvin iltainen/öinen tunnelma. Väliosa on ikään kuin myrskyinen ja harmaa taivas, joka sitten jälleen mukaan tulevan pianon myötä repeytyy. Ja sitten alkaakin jo aamu sarastaa, ainakin sanoitusten mukaan, jonka jälkeen biisi päättyy lähes kahden minuutin mittaiseen Gilmourin slidekitarasooloon joka kuolee pois kellojen kumean soinnin myötä. Unenomaista, mahtavaa, kaunista.

Neil Young - Ambulance Blues
Blogissakin tätä ylistin, ja miksen nytkin, sillä sen verran hieno biisi on kyseessä. Taas pitkä biisi, tällä kertää neljää sekuntia vaille 9 minuuttia joka päättää hienon On the Beach -albumin. Huomattavasti yksinkertaisempi biis kuin ylempi (muutama sointu, akustinen kitara, huuliharppu, perkussiot ja viulu), mutta jaksaa joka tapauksessa säväyttää. Tällä on taas vähän pidempiaikainen historia - isäni kun herran suuri fani on - eli olen kuullut tämän ensimmäisen kerran joskus kauan sitten.

Biisissä ei ole mitään erityisiä tunnelmanvaihteluita, se vain kertoo tarinan jossa mainitaan myös erinäisiä asioita Youngin nuoruudesta. Jokainen säkeistö kertoo eri ihmisistä, hyvin kauniisti ja mielenkiintoisesti, normaaliin Youngin tapaan. Muistan jonkun joskus sanoneen että jotkut Neilin biisit kaatuvat pituuteensa, mutta esimerkiksi tämä ei tee sitä, tämä vain osaa olla niin uskomattoman hieno biisi sen koko 8.56:n ajan.

Rush - Natural Science
En ole koskaan kuullut kenenkään muun väittävän tätä kolmikon parhaaksi teokseksi, mutta minusta asia on näin. Vuonna 1980 ilmestyneen Permanent Wavesin 9.19 pitkä päätösraita. Sain levyn viime jouluna joululahjaksi, eli joskus jouluyönä kuulin tämän biisin ekaa kertaa.

Alun meren äänet, Geddyn kaikuva laulu ja melankolisesti soiva akustinen kitara vievät kuuntelijan jollekin hieman tuuliselle merenrannalle, muttei aurinkoiselle sellaiselle. Enemmänkin pilviselle, myrskyä enteilevälle. Sitten ollaankin jo avaruudessa halkomassa galakseja, ja Lifesonin mukavan soolon jälkeen palataankin takaisin maan pinnalle. Mahtipontisen lopun jälkeen ollaankin taas sillä tuulisella merenrannalla. Nousee ajatus: Tapahtuiko tämä?

Eagles - Hotel California
Taas yksi tällaisista vuosia mukana kulkeneista kappaleista, jota voi kuunnella uudelleen ja uudelleen, ilman että siihen väsyy. Yksi muistorikkaisimmista biiseistä minulle. Tokihan tämä on aika "wanha" biisi, mutta se vain jaksaa kiinnostaa, mielestäni enemmän kuin esim. Led Zeppelinin Stairway to Heaven.

Taas yksi biisi, jossa on maalailevat sanat, eli totta kai sitä ollaan öisellä moottoritiellä, ja yht'äkkiä vastaan tuleekin hotelli. Niin, oikeastihan tämä on vain huumehuuruissa nähty illuusio, mutta joka tapauksessa mielenkiintoinen kertomus. Ja biisin kruunaa yksi maailman hienoimmista kitarasooloista. Todellakin upeaa musiikkia.

No, tuossa oli muutama. Lisäilen muutamia biisejä tulevaisuudessa.

"Kumiorava" kirjoitti:
Biisin tunnelma on hyvin hämyinen ja myös aika surullinen. Mutta toisin kuin mitä Ankka sanoi, minusta alku (niitä linnunlauluja lukuunottamatta) tässä on hyvin iltainen/öinen tunnelma. Väliosa on ikään kuin myrskyinen ja harmaa taivas, joka sitten jälleen mukaan tulevan pianon myötä repeytyy. Ja sitten alkaakin jo aamu sarastaa, ainakin sanoitusten mukaan, jonka jälkeen biisi päättyy lähes kahden minuutin mittaiseen Gilmourin slidekitarasooloon joka kuolee pois kellojen kumean soinnin myötä. Unenomaista, mahtavaa, kaunista.

Mielenkiintoisesti ajateltu. En itse ole sanoja lukenut mistään, ja kuuntelemalla en ole päässyt kappaleen ideasta vielä kunnolla perille, mutta nyt kun tuon ajatusmallin esitit, niin se pitää melko paljon paikkansa. Alkua en tosin näe mitenkään öisenä. Se kuulostaa vaan niin täydellisesti kesäiseltä päivältä niityllä.

Nyt kyllä tuli hankala. Voisin tietenkin pistää Rammsteinin Du Hastin, mutta juuri tällä hetkellä se kuulostaa paskalta verrattuna vaikkapa Teräsbetoniin.

Megadeth - A Tout Le Monde
En tiedä, miksi valitsin juuri tämän, mutta ainakin hieman angstinen tunnelma kuvaa helposti tämänhetkisiä fiiliksiäni.

Teräsbetoni - Vaadimme Metallia
Erm... Tähän en voi sanoa muuta kuin huhhuh. Vaikka ennen en tykännytkään TB:stä, tämä biisi räjäytti kyllä pankin. Eipä sillä, etteikö Manowar -kopiointi joskus olisi onnistunutta.

Tomoyasu Hotei - Battle Without Honor or Humanity
Lyhyt, mutta juuri niin iskevä biisi kuin olla ja voi.

Amorphis - House Of Sleep
Hieman samanlaiset fiilikset kuin A Tout Le Mondessa. Jotkut voivat pitää minua pimahtaneena, mutta eipä sille mitään voi.

The Red Hot Chili Peppers - Give It Away
Mahtava biisi mahtavalta bändiltä. Tätä biisiä ei voi sanoin kuvata. Tämän biisin tasolle on päässyt vain Around The World Californication -cd:ltä. All-time fav.

Amorphis - House Of Sleep
Hieman samanlaiset fiilikset kuin A Tout Le Mondessa. Jotkut voivat pitää minua pimahtaneena, mutta eipä sille mitään voi.

Judas Priest - Touch of Evil
WASP - Hold on to my heart
Juice Leskinen - Kaksoiselämää

Kaikki aiheuttavat outoja tunnelmia. Mikä perustelu.

Pakko kai on vastata että saadaan tänne vähän lisää ei-metallia...joskin vastaukseni noudattavat kyllä kaikkia mahdollisia rockin normeja. Sori, en osaa erottua joukosta.

The Clash: Rock the Casbah Toinen Headonin kahdesta Clashille säveltämästä biisistä ja (onneton) rumpali kun olen, niin rakastan tämän biisin soundia. Loistava. Strummerin lyriikat ovat loistavat ja ääni vielä loistavampi, jos mahdollista. Ei välttämättä suosikkibiisini Clashilta, mutta ehdottomasti se johon voin palata ja palaankin lähes joka päivä. Pitäisi oikeastaan aloittaa jokainen päivä kuuntelemalla tämä, niin päivästä ei voisi tulla muuta kuin loistokas. Muuten, tämän biisin videokin on melko loistokas. Rock the Casbahhh!

Oasis - Wonderwall What can I say? Kuulin tämän biisin ensimmäisen kerran aika tarkalleen vuosikymmen sitten ja rakastan sitä vieläkin. Kaunis melodia yhdistettynä Liamin Rottenmaiseen laulutyyliin irrottaa pisteitä ainakin täältä. Todennäköisesti Oasiksen paras biisi ja lisäksi sillä on minulle henkilökohtaista tunnearvoa...(jotkut väittävät että Noel laulaa tämän paremmin, mutta minä olen kyllä eri mieltä...tämä biisi vaatii aika raakaa ääntä)

Depeche Mode - Personal Jesus Tämä oli pakko laittaa tänne, as obvious as it is. Siis kuunnelkaapa joskus tämä biisi pelkästään kitaralla soitettuna... Loistava, loistava, mahtava kitara ja Gahanin ääni on jumalainen, sopii tähän biisiin täydellisesti. Voin kirjaimellisesti kuunnella tämän biisin parikymmentä kertaa päivässä ja ei tunnu missään. (PS Violator omistaa)

"Mostal0" kirjoitti:
Judas Priest - Touch of Evil

<3

Pyritäänpä tässä listassa mahdollisimman pitkäikäisiin suosikkeihin (OK, se karsii pois bändit joihin olen tutustunut vasta myöhemmin, mutta... se on varmaan vaan hyvä). Näitä tuli neljä, vaikka kuinka koitinkin rajoittaa.

Foo Fighters - Everlong
Kuulin biisin ensimmäistä kertaa jonkun Darian jakson taustalla, ikuisen surullisessa kohtauksessa, ja se tietysti iski suoraan kohdalleen jo silloin. Epätoivoisesta kiintymyksestäni biisiin kertoo vaikka se, että käytin sitä jopa yhdessä D-Modissa, vaikkei se siihen edes sopinut. (Harmi, ettei täällä taida olla enää paljon Dink-ihmisiä jäljellä, en taida tulla ymmärretyksi...)

Red Hot Chili Peppers - Otherside
Ei sillä, etteikö biisikin olisi hyvä, mutta ehkä ensisijaisesti tässä vaikutuksen teki musiikkivideo. Myöskin ensimmäinen kappale, jonka (laittomasti) netistä latasin. Yritin myös jakaa sitä (ensimmäisillä) kotisivuillani joskus..

Judas Priest - Touch of Evil
Aiheuttaa väristyksiä, ei voi vastustaa.

Tarot - I'm Here
Viimeiset hetket käsillä, täydellinen sekoaminen ja lopun hyväksymisen tuskaa.

Pantera - Cemetery Gates

Ensinnäkin, kappaletta ei saa häpäistä nimellä CemetAry Gates. Se ei ole oikein, se on vain kirjoitusvirhe.

Tämä on mielestäni maailman paras kappale. Ehdottomasti. abso-vtun-luuttisesti! Tässä biisissä on oikeasti kaikkea mitä voi hyvältä biisiltä toivoa: on herkkää laulua, on rähinää, on virtuoosimaisia suorituksia soitinten kanssa, on groovea ja tunnelmaa.

Olen aina pitänyt Anselmon puhtaista lauluosuuksista, mutta tässä biisissä ne yksinkertaisesti vain ampuvat pään irti; miten joku voi laulaa noin herkästi ja samalla niin munakkaasti samaan aikaan? Heti ensimmäisten sanojen aikana alkaa hymyilyttämään.

Toinen asia, joka tuossa biisissä pitää nostaa esille, on sen nerokas, uskomattoman kekseliä ja saatanan kiero pääriffi. Ei tuollaisiin riffeihin kykene kukaan muu kuin Dime. Lepää rauhassa.

Okei. Keskivaiheen c-osa ja soolot. En ole hyvä soittamaan kitaraa, mutta ei noita teknisiä suorituksia voi kuin ihailla. Myös Vinnie Paul vetää biisin parhaimmat kikkailunsa juuri tässä osassa. Ja millä groovella!!

Biisi loppuu siihen, että se vetää sinua turpaan. Vai vedätkö sinä biisiä turpaan? Jokatapauksessa, erittäin Panteramaista. Tehdään ns. balladi, jossa lauletaan (kaiketi) epäonnistuneesta ihmissuhteesta tai muusta ahdistavasta ja lopuksi kuitenkin vedetään sitä pahaa oloa niin kauan turpaan, että tulee hyvä olo.

Biisi on myös erittäin vaihteleva eikä ala tylsistyttämään missään vaiheessa. Olen nyt kuunnellut tätä monta monta vuotta, enkä vieläkään ole kyllästynyt. Ei ole ilmaantunut edes minkäänlaisia merkkejä sellaisesta.
On se nyt saatana, kun aikuinen mies ylistää tällä tavalla, mutta minkäs teet? Maailman hienoin biisi.

Negative - Moment of our love
- Jotenkin tykästyin tähän biisiin ja sen sanoihin. Se saa aina rauhoittumaan ja miettimään kaikenlaista sanojen kautta. En tiedä miksi.

Kiss - I was made for loving you.
- Taas yksi laulu, missä sanat ovat kerrassaan loistavat! Tämän klassisuus ja kaikki biisissä oleva on jotain aivan upeaa.

Koska ulkona sataa ja on synkkää, eikä töihin lähteminen juuri nyt innosta, niin tapan aikaa ja kirjoitan sen "you're music is teh suxxors" -viestin. (Annan tässä myös wesntille henkistä valmistautumista tuleviin kommentteihini SoaDista.)

On siihen tietenkin toinenkin syy:

"Lehmä" kirjoitti:
Manic Street Preachers: The Everlasting

Okei, ymmärrän, että joku voi pitää tätä hyvänä kappaleena, mutta kaikkien aikojen parhaana? Bloody hell. Oletko kokeillut vaikkapa levyn seuraavaa kappaletta. Sekin on jo paljon edellä Everlastingia. Myös sitä seuraava kappale on parempi (vaikkakaan ei ehkä enää niin paljon).

Nyt kun ollaan vauhdissa...

"Kameli" kirjoitti:
Ajattelin aluksi pistää 2 Live Crew - Me So Horny, mutta jätetäänpä se paskahuumori kerrankin väliin.

Hei, on se ainakin paljon parempi kappale kuin...

Megadeth - Holy Wars.... The Punishment Due

Minusta ei kyllä koskaan tule hevifania. Kokeilin kuunnella tätä, mutta eihän tässä ollut mitään edes marginaalisesti säväyttävää.

"Boogeyman" kirjoitti:
Teräsbetoni - Vaadimme Metallia

WTF? Kannattaisiko kuitenkin tähdätä jonnekin vähän kauemmas menneisyyteen. Juuri julkaistut kappaleet eivät yleensä tunnu enää niin hienoilta parin vuoden tai edes viikon jälkeen.

... ja se on - you know - Teräsbetonia.

Minusta ei tosin kyllä saa hevifania millään.

"Sarppi" kirjoitti:
(Harmi, ettei täällä taida olla enää paljon Dink-ihmisiä jäljellä, en taida tulla ymmärretyksi...)

Tiedän mistä puhut, mutta en tiedä onko se hyvä asia.

"Natural" kirjoitti:
Negative - Moment of our love

Eikö tämä ole jotain niitä suomalaisia wannabe-emobändejä? Eipä sillä, että niissä oikeissakaan emobändeissä mitään hyvää olisi...


Jos jotain vielä kiinnostaa ne omat suosikkini, niin tässä linkit kyseisiin blogentryihin. Nauttikaa.

http://www.wrestlingalert.com/phpBB2/we ... .php?e=850
http://www.wrestlingalert.com/phpBB2/we ... .php?e=849

"Ares" kirjoitti:
Koska ulkona sataa ja on synkkää, eikä töihin lähteminen juuri nyt innosta, niin tapan aikaa ja kirjoitan sen "you're music is teh suxxors" -viestin. (Annan tässä myös wesntille henkistä valmistautumista tuleviin kommentteihini SoaDista.)

Ou man, ihan jännittää jo...

"Ares" kirjoitti:

"Kameli" kirjoitti:
Ajattelin aluksi pistää 2 Live Crew - Me So Horny, mutta jätetäänpä se paskahuumori kerrankin väliin.

Hei, on se ainakin paljon parempi kappale kuin...

Megadeth - Holy Wars.... The Punishment Due

Voi luputupuna, ettäs kehtaat häväistä tuon klassikon.

"Ares" kirjoitti:
Minusta ei kyllä koskaan tule hevifania. Kokeilin kuunnella tätä, mutta eihän tässä ollut mitään edes marginaalisesti säväyttävää.

Hmph...weirdo.

"Ares" kirjoitti:

"Boogeyman" kirjoitti:
Teräsbetoni - Vaadimme Metallia

WTF? Kannattaisiko kuitenkin tähdätä jonnekin vähän kauemmas menneisyyteen. Juuri julkaistut kappaleet eivät yleensä tunnu enää niin hienoilta parin vuoden tai edes viikon jälkeen.

... ja se on - you know - Teräsbetonia.

No tässä olet kyllä ihan oikeassa.

"Ares" kirjoitti:

"Natural" kirjoitti:
Negative - Moment of our love

Eikö tämä ole jotain niitä suomalaisia wannabe-emobändejä? Eipä sillä, että niissä oikeissakaan emobändeissä mitään hyvää olisi...

Tässäkin olet ihan oikeassa.

"Ares" kirjoitti:
Jos jotain vielä kiinnostaa ne omat suosikkini, niin tässä linkit kyseisiin blogentryihin. Nauttikaa.

http://www.wrestlingalert.com/phpBB2/we ... .php?e=850
http://www.wrestlingalert.com/phpBB2/we ... .php?e=849

Mmm, classy.

"Ares" kirjoitti:
(Annan tässä myös wesntille henkistä valmistautumista tuleviin kommentteihini SoaDista.)

Ei ei ei. Pyydän. Ei

"minna" kirjoitti:

"Ares" kirjoitti:
(Annan tässä myös wesntille henkistä valmistautumista tuleviin kommentteihini SoaDista.)

Ei ei ei. Pyydän. Ei

Ei se niitä tänne laita vaan minun blogiini...tai niin ainakin pitäisi (tai pitäisikö laittaa Arexen blogiin kun sinne meillä molemmilla on kirjoitusoikeudet, hmm?).
Eikä Arexella muutenkaan ole mikään kiire kun minä en ole vielä ehtinyt saada David Bowietani ja muutenkin edessä on hiukan kiireinen heinäkuu...

"wesnt" kirjoitti:

Ei se niitä tänne laita vaan minun blogiini...tai niin ainakin pitäisi (tai pitäisikö laittaa Arexen blogiin kun sinne meillä molemmilla on kirjoitusoikeudet, hmm?)..

No siis näkeehän ne sieltäkin

"minna" kirjoitti:

No siis näkeehän ne sieltäkin

Mutta niitä on helpompi vältellä jos ei halua kuulla "karua totuutta" Soadista...

"wesnt" kirjoitti:

"minna" kirjoitti:

No siis näkeehän ne sieltäkin

Mutta niitä on helpompi vältellä jos ei halua kuulla "karua totuutta" Soadista...

No minulle nyt kelpaa minkänäköinen tahansa "totuus". Toisaalta sitten voi joutua kirjoittelemaan taas
No off-topicin voisi lopettaa jo

Alice Cooper - Poison

Tästä tulee aina niin hyvä fiilis, ja tämän sanat ovat ihan hiton hyvät. Aina täydellinen musiikkinautinto.

WASP - Hold On To My Heart.

Aivan loistava kappale. Ei voi muuta sanoa. Laulajalla on hyvä ääni tässä ja muutenkin kaikki menee oikein tässä biisissä.

Kiuas - The Spirit of Ukko

Tämä on nyt "uusin" omasta parhaat biisit listastani, en tiedä mikä tekee tästä niin erityisen hyvän. Mutta se kuka ei ole vielä Kiuasta kuullut niin suosittelen lämpimästi.

Alter Bridge - Find the real

Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, tämän biisin kuulin ensimmäistä kertaa New Years Revolution 2005:ssa (?) ja sen jälkeen olen kuunnellut sitä melkein joka toinen päivä.

Eagles - Hotel California
Yksi sana vain kuvaa kappaletta = Täydellinen

Black Crowes - Hard to Handle
Black Crowes kuuluu muutenkin lemibändeihini, mutta tämä kappale on kyllä mielestäni heidän kaikkien aikojen paras, kaíkki naksahtaa kohilleen.

Red Hot Chili Peppers - Universally Speakin
RHCP on myös yksi lempibändeistäni, ja tämä kappale on ehkä hieman aliarvostettu, en tiedä miksi mutta mielestäni yksi rhcp parhaista biiseistä, vaikkei ehkä paras.Sanojen takia varmaankin ja muita mainittavia biisejä RHCP on: Under the Bridge, Behind the Sun ja tottakai Give it away.

Oasis - Wonderwall What can I say?Kaunis melodia yhdistettynä Liamin Rottenmaiseen laulutyyliin irrottaa pisteitä ainakin täältä. Todennäköisesti Oasiksen paras biisi

Täysin samaa mieltä, ei muuta lisättävää.

Free - All Right Now
Tämäkin kappale on useemman vuoden pyöriny mukana lempikappaleissa ja mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaita biisejä. Laulajalla (joka oli myös Bad Company nimisessä bändissä, parhaisiin kappaleisiin kuuluu mm. Can`t get enough) on yksi kaikkien aikojen parhaista lauluäänistä, iskee ainakin minuun, ja kaikin puolin muutenkin täydellinen kappale.


Soundgarden - Black Hole Sun
Tämäkin kuuluu sarjaan täydelliset mielestäni, en osaa muuta oikein keski muuta sanottavaa.

Rolling Stones -Start Me Up
Ja taas... Noh onhan vierivillä kivillä paljon loistavia biisejä, mutta tämä on oma henk.koht heidän paras biisi

Siinä nyt oli pari biisiä ja löytyishän niitä vaikka kuinka paljon ja ymmärän hyvin jos jotkut ei tykkää

Musiikistahan minä en mitään tajua, mutta laitetaan nyt jotakin.

Jaakko Teppo - Pamela
Jaakko Teppo on ollut muutaman vuoden ikäisestä asti suosikkilaulajani, ja Pamela on aina ollut minulle kappaleena ylitse muiden.

Europe - The Final Countdown
Tämän kuuleminen aina vain jaksaa sykähdyttää.

Matti ja Teppo - Kaiken takana on nainen
Jotenkin mukavan positiivinen kappale. Sitten kun vielä olisi se nainen...

Popeda - Kuuma kesä
Kesäbiisien ykkönen.

Shawn Michaels - Sexy boy
Michaelshan laulaa paremmin kun Matti Nykänen

Primus - Jerry Was a Race Car Driver
Tästähän nyt voi olla ihan mitä mieltä haluaa: joidenkin mielestä paras Primus'in kappale (ja omasta mielestä koko maailman), toisista taas muuten vaan ärsyttävä ja veemäinen biisi.
Kummallinen bassoriffi, paras kuulemani kitarasoolo sekä hienosti rytmitetyt rummut plus vielä erilaiset lyriikat (tyhjennän "outo" sanan synonyymivarastoani).

Björk - Jóga
Hitaasti alkava kappale laululla ja viuluilla, joka kääntyy häiriintyneeksi koneryminäksi. Ei vain voi olla omille korville nannempaa.

Jurassic 5 - A Day at the Races
Täydellinen hiphop kappale. Menevä, aurinkoinen ja letkeä biitti, taustoihin sopivat lyriikat sekä räppärien miellyttävät äänet.
...Joo, en tiedä hiphop-/rapkulttuurista mitään. Anteeksi. Pidän vain.

CMX - Fysiikka Ei Kestä
Tässä topicissa voisi luetella Vaikka kuinka monta herra Yrjänän tuotosta mutta tyydytään nyt tähän tällä kertaa. Kuullosta aluksi hieman sellaiselta lähes tyypilliseltä suomi-rock rallilta kunnes pysähtyy lähes seinään hienoon kertosäkeeseen. Loppukohti lähtee rullaamaan kuin juna joka vain hädintuskin pysyy raiteillaan, pysähtyäkseen rauhalliseen lopetukseensa.

No pistetään toinen...
CMX - Suojelusperkele
Tämä on taas niitä kappaleita joiden sanoituksesta nostan vain kädet pystyyn ja sanon että Yrjänä on runoilija, se on taidetta. Olen ennenkin tästä avautunut mutta en ole varmaan koskaan kuullut näin jumalattoman upeaa ääntä, kohta "rakastaja kaaoksen!" tuottaa uskomattoman hyvän tunteen korvilleni. Ja siitä sanoituksesta sen verran, että suorastaan rakastan toisen säkeistön järjettömyyttä.

CMX'ltä voisin itse mainita Iliman Pielet kappaleen. Raa'asti jyräävä kertosäe, hento bridge (vai mikä-lie after chorus) sekä kauniit lyriikat. Omalla asteikolla paras CMX'n biisi.

Herätetääs vähän tätäkin topickia jälleen.

Death - Perennial Quest

Deathin paras kappale. Spirit Crusher tulee lujaa perässä, mutta ei se tätä voita. Symbolic levyn 8 minuuttinen päätösraita, joka alkaa levylle tutulla melodisella ja teknisellä mätkeellä, Schuldinerin vokalisoidessa aina yhtä nautittavan selkäpiitä karmivasti. Todella tyylikkäitä kitarasooloja tuon tuosta, erittäin tarttuvia rumpukuvioita ala Gene Hoglan ja edelleen niitä loistavia tulkintoja Schuldinerin vokaaleissa. Lopun rauhallinen hiljalleen feidautuva sähkökitaran saattelema puhdas (no kyllä nyt tuli niitä sanoja peräkkäin) kitaraosuus on kauneinta mitä musiikin historiassa on tehty. Ja se on paljon se.

Moonsorrow - Pimeä

Äärettömän paatoksellista folk/viikinki metallia noin 14 epätoivoisen minuutin ajan. Hiljaisten linnunäänien saattelemana kappale räjähtää käyntiin raivoisan toimivan kitarariffin ja kerrassaan tuskaisen Sorvalin huudon voimin. Siitä kappale lähtee pysähtymättä rullaamaan black metal vaikutteisella soitannalla ja synkällä yleiskuvallaan. Tämä lukeutuu niihin harvoihin kappaleisiin, mitkä aiheuttavat kylmiä väreitä joka kerta.

Mr. Bungle - Ars Moriendi

Bunglen viimeisen levyn parhaimmistoa. Todella pirteää, nerokkaan sekavaa, yllätyksellistä, vaihtelevaa, erikoista, mielenkiintoista ja ennenkaikkea loistavaa musiikillista tulkintaa. Pattonin vokalisointi on jotain todella mahtavaa.

Joo tällasta nyt tällä kertaa. Ja muistakaa:

"Support music, not rumors!"

Teräsbetoni - Teräsbetoni

Ensimmäinen kappale jonka kuulin Teräsbetonilta ja tämän kappaleen mukana on aina laulettava .

Ruoska - Käärmenpesä

Loisto biisi tätä pitää popittaa aina serkun kanssa niin et talo tärisee. Kyllä Ruoska osaa hommansa.

Slipknot - Pulse of the Maggots

Yks parhaista Slipknotin kappaleista ei voi muuta sannoo.

Hurriganes - I Will Stay

Sit vähän rauhallisempaan osioon. Tämä kappale on niin legenda, kun olla ja voi tämä on kuunneltava vähintään pari kertaa päivässä .