Foorumiarkisto

Elikkäs yksinkertainen tuttu idea: Aloitan jollakin vuodella, seuraava kertoo mikä mielestään on kyseisen vuoden paras matsi, sitten hän sanoo uuden vuoden mistä seuraava jatkaa samaan tahtiin.

Tälle valitulle vuodella on tietenkin hyvä antaa perustelua että minkä vuoksi juuri tämä vuosi kaikkien muiden sijasta.
Ja etenkin perustelut valitulle matsille.
Tästä ei tule pelkkää kahden rivin viesti "keskustelua".


1987, Valitsin vain jonkun vuoden näin aloitusta varten, ei suurempaa syytä. Mitä tällä vuodella oli tarjottavaa?
Ensimmäinen Survivor Series, Ricky Steamboat vs. Randy Savage ja Hogan vs. Andre.... paljon muuta.. Mitä muuta tulee mieleen?
Onko joku reilusti näiden yläpuolella?
Cliché: Kertokaa.

Great American Bash 4.7.1987 - Ric Flair, Tully Blanchard, Arn Anderson, Lex Luger & JJ Dillon vs. Dusty Rhodes, The Road Warriors, Nikita Koloff & Paul Ellering (War Games)

Dusty Rhodesin ideoima ja kaikista paras vähän erikoisempi ottelumuoto kyseessä. Tämä oli lisäksi ensimmäinen war games ja jäi kaikista parhaimmaksi. Four Horsemen vs. facet on jo toki itsessään mainio vastakkaisasettelu, mutta tässä osallistujat ovat erityisen sopivia. Ole Andersonin tilalle on jo tullu Luger, mutta Luger sopii hyvin tällaiseen matsiin ja oli singles-matseissakin tuolloin hyvin kannettava. Sama pätee toiseen tiimiinkin. Road Warrioreista ei ehkä muuten loistavaa matsia saisi irti, mutta he taas ovat loistavia faceja tällaiseen ottelutyyppiin, jossa heelien ollessa ylivoimalla, on helppo saada yleisö räjähtämään kun kehään päästetään heelit kumoon pistävä face. Siitä taas päästään suurimpaan syyhyn miksi tämä on vuoden paras. Ottelu on markkausta alusta loppuun. Ei tule mieleen toista matsia missä katsojana pystyisin helpommin eläytymään mukaan ja monina hetkinä kannattamaan tuota face-tiimiä Horsemenin loistavuudesta huolimatta. Häkki ja sen mukaan tuoma brutaalius lämmittää mieltä vielä kovasti ja saa ottelun tuntumaan ison luokan spektaakkelilta. Nykypäivänä tällaiseen ei löydettäisi yhtä hyviä osallistujia, yhtä hienoa asetelmaa, yhtä kuumaa yleisöä eikä yhtä osaavaa bookkausta. Esimerkiksi Steamboat vs. Savage, Windham vs. Flair ja moni muu tuolta vuodelta on todella hyvä, mutta ne eivät ole elämää suurempia taisteluita kuten tämä.

Koska 2000-luku tullaan käymään läpi hyvin pian, yritän pysyä tällä aikakaudella vielä kun ehtii. Siispä seuraavana vuosi 1989. Flairilla oli kuuluisat matsit Steamboatia ja Funkia vastaan, Jumbo Tsuruta kävi tylyjä matseja mm. Hansenin ja Tenryun kanssa Triple Crownin synnyttyä, Hogan ja Savage kohtasivat isossa Manian matsissa, Brainbusters ja Rockers kävivät WWF:n historian parhaita tag-matseja ja olisikohan AWA tarjonnut Great American Turkey Huntin juuri tuona vuonna vai ei. Jännittävä vuosi ja paljon hyviä vaihtoehtoja parhaiksi otteluiksi.

"Goner" kirjoitti:

seuraavana vuosi 1989. Flairilla oli kuuluisat matsit Steamboatia ja Funkia vastaan,

Totta ja juuri minun mielestäni tuon vuoden paras matsi oli WCW:n Great American Bash:issä Ric Flair vs. Terry Funk
Ottelu alkoi sillä että Flair heitti Funkin ulos kehästä. Sen jälkeen Funk kierteli närkästyneenä kehää ja heti kun astui kehään alkoi moukaroimaan Flairia chopeilla, mutta Flair vastasi vielä kovemilla chopeilla. En viitsi koko ottelua ruveta selostamaan, mutta tämän jälkeen miehet vaihoivat todella stiffejä iskuja ja nähtiimpä ottelussa pari vauhidkkaampaakin liikettä. Yleisö oli loistavasti mukana ja varsinkin Flairin piledriverin jälkeen yleisö oli todella tulessa. Hieman yllättävä lopetus teki matsista vain mielenkiintoisemman.

Seuraavaksi millenium 2000.

Vuonna 2000 on jäänyt vain merkittävästi pari matsia mieleen, mutta pomppoilin pari kertaa samojen herrojen otteluiden välillä ja päädyin tähän:

No Way Out 2000 - Triple H vs. Cactus Jack (Hell in a Cell)

Tämä ottelu oli jotenkin merkittävä minun mielestäni. Se, että jos Jack häviää, joutuisi hän ulos koko lafkasta. Parit hienot spotit, kuten HiaCin romahdus ja Jackin tippuminen sellin laidasta. Pelkät spotit tekivät ottelusta aika hienon, mutta kyllä sillä on varmasti muutakin merkitystä. Tunnelma ei ollut pahempi, ja ottelun ensiminuutitkin tuntuivat jännittäviltä. JR sanoi mm. Jackin sisääntulon aikana vain hieman alakuloisesti, "It could be last time...". Stephanien riehumiset kehän laidalla tuottivat naurua paikka paikoin. Vertakaan ei säästelty ja se itse paini jäi liiaksikin taka-alalle jota olisin toivonut näkeväni. Vaikka yksin Triple Hn toimesta... Mutta osa spoteista toimi hyvinkin, mutta HHH ei ottanut paljoa iskua ja voittajan voi jo melkein arvata. Ei voi mitään...

Seuraavana vuosi 1993.

"Natural" kirjoitti:

Seuraavana vuosi 1993.

Aika jatkaa tätäkin..

WCW Halloween Havoc 1993 - Texas deathmatch Cactus Jack vs Vader

Miehillä oli juuri feudi päällä ja tämä ottelumuoto oli näille kahdelle nappivalinta. Ottelumuoto siis "arvottiin" aikaisemmin tapahtuman alussa.
Matsi oli mahtavaa brawlia alusta loppuun ja parhaat kohdat olivatkin kehän ulkopuolelle siiryttäessä. Halloween Havocin lavasteita käytettiin myös aseina.
Lopetus jätti ehkä hieman toivomisen varaa, mutta avs. Klassikko matsi.
Yleisö reagoi jokaiseen likkeseen ja oli muutenkin hyvin mukana.

Niin ja huomautan vielä, että tälle vuodelle olisi löytynyt monta muutakin vaihtoehtoa valinnaksi (esim. steamboatin ottelut), mutta valitsin nyt tämän.

Seuraavaksi vuosi 1997 Ja yrittäkää nyt edes joku jatkaa.

One night only: Shawn Michaels vs. British Bulldog

Hyvä ottelu mielestäni,yleisö oli mukana kokoajan. Nähtiin hienoja liikkeitä ja ottelun lopetuskin oli hyvä. Silloin oli panoksena muuten European title vissiinkin. En nyt ala tässä enempää kertomaan,on meinaan vähän kiire. Heitetäänpä nyt loppuun se vuosiluku vielä,sanotaanpa vaikka 1999.

Vuoden 1999 paras matsi? Sanotaanko, että Royal Rumble The Rock vs Mankind WWF mestaruudesta. En tiedä miksi mutta minä pidän tätä erinomaisena otteluna jossa oli sopiva tempo ja Mankindin hieno bumppi. Tuon ottelun arvo ei laske silmissäni vaikka yleisö ei ollutkaan kovin hyvin mukana. Seuraava vuosi olkoon 2005

2005, huh?
No, sanotaan vaikka Kurt Angle vs. Shawn Michaels @ WM21. Matsissa oli loistava tunnelma, ja se oli mielestäni painiviihdettä sanan todellisessa merkityksessä. Ottelussa nähtiin todella tyylikkäitä liikkeitä, hyvää mattopainia, spotteja sekä yleisestikin erittäin viihdyttävää peruspainia, ja muistan vieläkin kuinka olin jatkuvasti penkin reunalla katsoessani kyseistä ottelua. Kummatkin miehet olivat vielä suosikkejani, joten tämä oli unelmaottelu minulle. Vuodelta 2005 en valitettavasti ole kovin monia otteluita (perus WWE:n PPV/viikottais-matsien lisäksi) nähnyt, mutta eiköhän tämä yllä vähintäänkin top5:den joukkoon...

Seuraava vuosi on... 1994.

EDIT: Oho, nyt vasta huomasin että Natural oli jo pistänyt vuoden 1993

1994 se on siis.

Shawn Michaels vs. Razor Ramon ladder match for teh Undisputed Intercontinental mestaruudesta Wrestlemania X:ssä.

Laddereiden yläpuolella roikkuikin nyt kaksi IC vyötä, ja se viekin feudin tapahtumien pariin.
No, Shawn oli IC mestarina, mutta hänet syystä tai toisesta hyllytettiin ja vyö vakatoitiin. Järjestettiin Battle Royal. Razor voitti tämän, mutta kun Shawn palasi, oli hänenkin vyötäröllään IC vyö. Shawn nimittäin vetosi, ettei koskaan edes hävinnyt vyötään. Siitä syystä Laddereiden yläpuolella roikkuikin kaksi vyötä, ja ottelun voittajasta tulee Undisputed IC mestari. Mainittakoon vielä, että ottelua hypetettiin ensimmäiseksi ladder otteluksi ikinä. Sitähän tuo ei ollut, sillä jo aikaisemminkin WWF:ssä oli Laddereita käytetty. Ja sitten Stampedessa ollaankin käytetty Ladder match stipulaatiota iät ja ajat. Shawnin kulmassa oli myös Diesel, tosin vain hetken aikaa, ennen kuin kuuli huudon "You! Out!" alá Earl Hebner.
Itse ottelu taas oli jotain aivan mahtavaa. Jo alusta alkaen, Ladderia käytettiin monipuolisesti hyväksi aseena, eikä painikaan nyt täysin unohtunut. Mutta ennen kaikkea, tämä ottelu oli sitff, stiffimpi kuin Mercuryn nenä Armageddonissa. Ladder iskut tuntuivat tänne asti, ja stiffiyden todistaa se fakta, että ladderitkin hajosivat. Ottelussa oli kaikenlisäksi tunnelmaa, ja todella paljon hienoja spotteja. Ottelulla olisi voinut olla pituutta vielä pari minuuttia, mutta hieno näinkin. Lisäksi lopetus oli mitä mahtavin.
Mahtava ottelu, jo toinen must-see klassikko, ilman mitään moitteita.

Suorakopio Arvostele näkemääsi painitapahtumaa osiosta.

Seuraavan vuosi 2002.

2002. First-ever Elimination Chamber for the World Heavyweight Championship. Booker T vs. Triple H vs. HBK vs. RVD vs. Kane vs. Jericho

Ottelu oli tunnelmaa täynnä, mukavia spotteja ja oikea voittaja. Ottelun hype oli mahtavaa ja promoaminen onnistunutta

next...

2004

EDIT: No pistetäänpäs nyt vähän perusteluja

Mukavaa, että perustelit valintasi noinkin läpikotaisesti //T

"Show_Stopper" kirjoitti:
2002. First-ever Elimination Chamber for the World Heavyweight Championship. Booker T vs. Triple H vs. HBK vs. RVD vs. Kane vs. Jericho

next...

2004

Mukavaa, että perustelit valintasi noinkin läpikotaisesti //T

Enemmän perusteluja, kiitos.

No 2004. Chris Benoit vs. Triple H vs. Shawn Michales Wrestlemania XX.
Matsissa oli kokoajan jännitystä ja säpinää. Yleisö oli mahtavasti mukana ja sehän tietenkin toi lisää kiinnostavuutta. Shawn MIchaels ja Triple H olivat tässä matsissa periaatteessa Heelejä. Tai HBK oli tweener mutta kuitenkin. Verta vuodatettiin, pöydät särkyivät ja oikea voittaja. Ja Triple H luovutti ensimmäistä kertaa Wrestlemaniassa. Olin jostain syystä erittäin varma siitä että Triple H ei missään nimessä tule voittamaan, kun taas odotin enemmän HBK´n voittoa. Benoit ja Eddie juhlivat kehässä ottelun jälkeen mestareina, joka oli myös vuoden Mark-Out moment.

Hmm.. Olisikohan se vuoden 2001 aika.

"Super-RKO!" kirjoitti:
Olisikohan se vuoden 2001 aika.

Jep.

Team WWF vs. Alliance - Survivor Series 2001

-Ehdottomasti koko vuoden paras feudi koko WWF:ssä aikoihin sai arvoisensa päätöksen Survivor Seriesissä. Matsissa tapahtui paljon - nähtiin paljon toisten finishereiden varastelua ja lopussa vielä tiukka Rock vs. Austin. Lisäksi lopussa tuli totaalinen mark-out, kun Angle juoksi vyön kanssa kehään ja pamautti sillä Austinia päähän. Tämä matsi oli kenties paras 2000-luvun WWF-matsi jota oli koskaan nähty, ja lisäpohjustusta antoi tietysti hieno feudi.

Seuraava vuosi olisi vaikka 2003.

Royal Rumble 2003
WWE Championship Match
Kurt Angle vs. Chris Benoit

Loistava matsi. Todella tekninen, spotteja unohtamatta ja tunnelma oli katossa. Vaikka voittaja tuntui selvältä, matsi piti minut penkin reunalla koko 25 minutin ajan. Liikkeet myytiin hyvin, near-fallit jännittivät ja loppu puolen submission-taistelu tekevät tästä matsista match of the yearin.

Seuraavaksi 1990, paljon loistavia matseja. Great American Bashin US tag-team championship, Hogan vs. Ultimate warrior, Flair vs. Sting, Flair vs. Luger....

"juzo-mysterio" kirjoitti:
Seuraavaksi 1990, paljon loistavia matseja. Great American Bashin US tag-team championship, Hogan vs. Ultimate warrior, Flair vs. Sting, Flair vs. Luger....

Kun lisää listaasi vielä Mitsuharu Misawa vs. Jumbo Tsurutan, Jushin Liger vs. Naoki Sanon ja Nobuhiko Takada vs. Akira Maedan niin kovimmat on kenties sanottu.

Great American Bash 1990 - The Midnight Express (Bobby Eaton & Stan Lane w/ Jim Cornette) vs. The Southern Boys (Tracy Smothers & Steve Armstrong)
Tämä on kaikkea muuta kuin helppo valinta. En edes osaa sanoa, että onko tämä näistä paras, mutta tämä on jäänyt erityisesti mieleeni. Flair ja Luger painivat vähän parempia matseja vuonna 1988, Takadalla ja Maedalla oli muitakin kovia parina aikaisempana vuotena, Flairilla ja Stingillä aikaisemmin ja myöhemmin parempia, Hogan vs. Warrioria en edes halua arvostaa noin paljoa ja Misawa vs. Tsuruta (etenkin se ensimmäinen) on kyllä kova ja tärkeä, mutta en ole vielä oppinut pitämään siitä niin valtavasti. Koska monet muut ovat painineet kovempia kohtaamisia aiemminkin, nousee Naoki Sanon ja Jushin Ligerin feudin päätösmatsi(?) suurimmaksi haastajaksi tälle tagille, mutta joutuu häviämään todella niukasti. Tai oikeastaan pidän noita suunnilleen yhtä hyvinä, mutta topicin hengen takia toinen on valittava ja näin kävi.

Pitkään en tag team -painista niin hirveästi välittänyt. Tämä GAB-matsi oli oikeastaan sellainen herätys, jonka myötä tajusin, että vika ei ole tag-matseissa itsessään. Vika oli vain siinä, että pian 90-luvun alun jälkeen hyvä ilman tikapuita, pöytiä ja tuollaisia painittu tag-paini kuoli jenkeissä. Tuossa vaiheessa se vielä voi ihan hyvin ja tässä siitä esimerkki. Matsi on vauhdikas, mutta ei toki sorru turhaan ja tauottomaan spottailuun, joilla epätoivosesti yritetään saada yleisö hereille show'n alussa. Koska touhussa on jotain järkeä, voi rauhallisempina hetkinä hengähtämisen lomassa ihmetellä painin nerokkuutta. Välissä on olikos se Stan Lanen ja toisen Southern Boys -painijan "karate-matsi" joka on samalla hauska ja lisäksi oudosti sopii otteluun. Loppuratkaisu eli muistaakseni matsin melkeinpä viisi viimeistä minuuttia sisältävätkin sitten runsaasti jännittäviä nearfalleja, jotka tuntuvat luonnollisilta eivätkä näyttäneet liian selvästi etukäteen suunnitelluilta (vrt. uusin Backlash).

Tämä matsi oli kuitenkin pirun hyvä alusta loppuun ilman erityisiä heikkouksia ja herätti kiinnostukseni tag-painiin. Ja sen myötä tulikin tutustuttua paremmin esim. Midnight Expressiin, Brain Bustersiin ja muihin vanhempiin tag teameihin, jotka hallitsevat tiimityöskentelyn. Valitsin siis tämän kovimmaksi, koska tämä on tuolta vuodelta muutamista tasaisen hyvistä matseista itselleni merkittävin.

Seuraavaksi vuosi 1991. Kovia matseja monessa paikassa. WCW:ssä mm. Wargames, WWF:ssä mm. Ultimate Warrior vs. Randy Savage ja oma suosikkini NJPW:stä eli Keiji Mutoh vs. Masahiro Chono (löytyy video-osastosta). Ja kaikki näistä ovat ihan erilaisia, joten jokainen varmaan löytää jotain itselleen mieluista.