Jees. Ja ihan vaan selvennyksenä tuohon edelliseen kommenttiini, niin Luchaa ei ainakaan myymisen suhteen ikinä voi arvostella samoin periaattein kuin jenkkipainia. Sama koskee myös Puron vertaamista jenkkityyliin. Luchassa myyminen on käytännössä vain sitten matsin lopussa se kolme sekuntia mikä peittämiseen tarvitaan. Muutoin meininki on jenkkipainiin tottuneille melkoista spotfestia, kun yhden liikkeen jälkeen ei jäädäkään minuutiksi makaamaan kanveesiin.
Arvostele näkemäsi ottelu
Ok... Kiitos selvennyksestä, Jack!
ROH Rising Above 2009
ROH World Title Match
Bryan Danielson vs. Nigel McGuinness(c)
Kurt Angle ja Chris Benoit. Triple H ja Shawn Michaels. The Rock ja Steve Austin. Joillakin painijoilla homma vain "klikkaa" keskenään ja aina heidän astuessaan yhtä aikaa kehään on lopputulos silkkaa taidetta. Se pätee mitä suurimmissa määrin kaksikkoon Danielson ja McGuinness.
Olin tosiaan 4-5 miesten matsia nähnyt jo ennen tätä ja pohdin suuresti onko mitään nähtävää enää jäljellä. Kyllä oli. Jälleen kerran miehet tarjosivat upeaa painia ja saivat aikaiseksi täydellisyyttä hipovan painimatsin. Alussa nähtiin äärettömän hienoa ketjupainia, jonka jälkeen matsi sitten siirtyi aste asteelta raaemmaksi ja rumemmaksi. Kumpainenkin on loistava painija, erilaisia aivan saakelin kivuliaan näköisiä lukotuksia nähtiin enemmän kuin osaan laskeakaan. Ai ai ai, että oli herkkua. Stiffiydestä tykkään ja tämä ottelu, aivan kuten kaikki herrojen väliset, oli hiton stiffi. Kymmeniä European Uppercutteja, rajuja suplexeja, kyynärpääiskuja, bumppeja niskoilleen ja ah niitä markittamiani Nigelin Lariatteja. Kukaan ei myy Lariatia paremmin kuin Danielson. Superuskottavia false finishejä ei myöskään puuttunut ja ottelun viimeiset viisi minuuttia olivat sellaista tykitystä, että enpä tiedä olenko koskaan aivan vastaavaa nähnyt. Täydellisyyttä hipova painiottelu.
Kestoa oli noin 28 minuuttia.
****1/2
ROH World Title Match
Bryan Danielson vs. Nigel McGuinness(c)
Kurt Angle ja Chris Benoit. Triple H ja Shawn Michaels. The Rock ja Steve Austin. Joillakin painijoilla homma vain "klikkaa" keskenään ja aina heidän astuessaan yhtä aikaa kehään on lopputulos silkkaa taidetta. Se pätee mitä suurimmissa määrin kaksikkoon Danielson ja McGuinness.
Olin tosiaan 4-5 miesten matsia nähnyt jo ennen tätä ja pohdin suuresti onko mitään nähtävää enää jäljellä. Kyllä oli. Jälleen kerran miehet tarjosivat upeaa painia ja saivat aikaiseksi täydellisyyttä hipovan painimatsin. Alussa nähtiin äärettömän hienoa ketjupainia, jonka jälkeen matsi sitten siirtyi aste asteelta raaemmaksi ja rumemmaksi. Kumpainenkin on loistava painija, erilaisia aivan saakelin kivuliaan näköisiä lukotuksia nähtiin enemmän kuin osaan laskeakaan. Ai ai ai, että oli herkkua. Stiffiydestä tykkään ja tämä ottelu, aivan kuten kaikki herrojen väliset, oli hiton stiffi. Kymmeniä European Uppercutteja, rajuja suplexeja, kyynärpääiskuja, bumppeja niskoilleen ja ah niitä markittamiani Nigelin Lariatteja. Kukaan ei myy Lariatia paremmin kuin Danielson. Superuskottavia false finishejä ei myöskään puuttunut ja ottelun viimeiset viisi minuuttia olivat sellaista tykitystä, että enpä tiedä olenko koskaan aivan vastaavaa nähnyt. Täydellisyyttä hipova painiottelu.
Kestoa oli noin 28 minuuttia.
****1/2
TNA Hard Justice 2008
Last Man Standing Match
Kurt Angle vs. AJ Styles
Tätä ottelua etsin ja etsin siitä asti, kun sain nettiyhteydet pelaamaan. Mistään en tätä kuitenkaan löytänyt, mutta nyt Captain Charisma paikkasi tämän aukon sivistyksessäni.
Ensinnäkin tykkäsin TNA:n Last Man Standing-säännöistä. Pinnauksen vaatiminen ennen 10-countin alkua on vallan mainio konsepti. WWE:n vastaavissa koen jopa rasittavana, että "lasku on koko ajan päällä." Myöskään siihen ei sorruttu, että miehet kaatuisivat helpommin, mitä singlesmatsissa, ei todellakaan. Selätykseen vaadittiin ihan yhtä paljon, mitä normimatsissakin. Ensimmäinen pinnaus/luovutus tässä matsissa taisi tulla jossain 15 minuutin paikkeilla, ja sitä ennen oli nähty mm. Suplex teräsramppia päin, Somersault Plunge kehästä ulos, sekä rampilta alas ja paljon paljon muuta. WAU!
Yleensä revin perseeni, jos LMS-matsissa aseita ei käytetä. Tässä ei käytetty vissiin ollenkaan, mutta se ei haitannut tipan vertaa: Kurtti ja AJ kun ovat niin pirun loistavia, etteivät huippumatsin luomiseen tarvitse mitään muuta kuin kehän ja toisensa. Tästä ottelusta ei puuttunut mitään. Oli storylinea takana (hyvää tai huonoa, ei väliä) oli tunnelmaa, oli hienoa painia, oli spotteja, oli bumppeja, oli sickbumppeja, oli jännittäviä false finishejä ja ennen kaikkea oli JÄRKYTTÄVÄN KOVA lopetus. Kauhistuin siitä, vaikka tiesinkin ettei Kurtille mitenkään pahemmin loppujen lopuksi käynyt. Mikäli olisin tämän ottelun nähnyt viime vuoden puolella, niin tämä olisi ollut minun valintani VUODEN MATSIKSI! Arvosanoja antaessa tulee aina mietittyä, milloin voi viisi tähteä täräyttää. No, jos jokainen huippumatsi on 4,5, niin miksi sitten arvosteluasteikossa se viisi edes on? Tämä oli MOTY 2008 ja ansaitsee viisi tähteä!
Ottelun kesto: 24:53
Arvosana: *****
Last Man Standing Match
Kurt Angle vs. AJ Styles
Tätä ottelua etsin ja etsin siitä asti, kun sain nettiyhteydet pelaamaan. Mistään en tätä kuitenkaan löytänyt, mutta nyt Captain Charisma paikkasi tämän aukon sivistyksessäni.
Ensinnäkin tykkäsin TNA:n Last Man Standing-säännöistä. Pinnauksen vaatiminen ennen 10-countin alkua on vallan mainio konsepti. WWE:n vastaavissa koen jopa rasittavana, että "lasku on koko ajan päällä." Myöskään siihen ei sorruttu, että miehet kaatuisivat helpommin, mitä singlesmatsissa, ei todellakaan. Selätykseen vaadittiin ihan yhtä paljon, mitä normimatsissakin. Ensimmäinen pinnaus/luovutus tässä matsissa taisi tulla jossain 15 minuutin paikkeilla, ja sitä ennen oli nähty mm. Suplex teräsramppia päin, Somersault Plunge kehästä ulos, sekä rampilta alas ja paljon paljon muuta. WAU!
Yleensä revin perseeni, jos LMS-matsissa aseita ei käytetä. Tässä ei käytetty vissiin ollenkaan, mutta se ei haitannut tipan vertaa: Kurtti ja AJ kun ovat niin pirun loistavia, etteivät huippumatsin luomiseen tarvitse mitään muuta kuin kehän ja toisensa. Tästä ottelusta ei puuttunut mitään. Oli storylinea takana (hyvää tai huonoa, ei väliä) oli tunnelmaa, oli hienoa painia, oli spotteja, oli bumppeja, oli sickbumppeja, oli jännittäviä false finishejä ja ennen kaikkea oli JÄRKYTTÄVÄN KOVA lopetus. Kauhistuin siitä, vaikka tiesinkin ettei Kurtille mitenkään pahemmin loppujen lopuksi käynyt. Mikäli olisin tämän ottelun nähnyt viime vuoden puolella, niin tämä olisi ollut minun valintani VUODEN MATSIKSI! Arvosanoja antaessa tulee aina mietittyä, milloin voi viisi tähteä täräyttää. No, jos jokainen huippumatsi on 4,5, niin miksi sitten arvosteluasteikossa se viisi edes on? Tämä oli MOTY 2008 ja ansaitsee viisi tähteä!
Ottelun kesto: 24:53
Arvosana: *****
Whatin arvostelun innoittamana katsoin itsekin kyseisen koitoksin Aj Stylesin ja Kurt Anglen välillä.
Whatti puhuu kyllä täyttä asiaa tuossa. Matsi oli alusta alkaen todella kova tasoinen. Harvoin tuollainen tempo pysyy läpi matsin. Upeita liikkeitä, hyviä sellauksia ja loistavasti kemiat osuvat yhteen. Kaksi ehkä parasta teknistä painijaa tällä hetkellä.
Lopetus oli vähintäänkin brutaali. Oikein hätkähdytti kun muistelee Kurtin loukkaantumis historiaa. Todella upea lopetus upealle matsille.
Vielä plussaa noista säännöistä. Ovat tosiaan paljon toimivammat kuin WWE:n vastaavat.
Toodella hyvä oli tämä kohtaaminen. ****½ on minimi arvosana.
Whatti puhuu kyllä täyttä asiaa tuossa. Matsi oli alusta alkaen todella kova tasoinen. Harvoin tuollainen tempo pysyy läpi matsin. Upeita liikkeitä, hyviä sellauksia ja loistavasti kemiat osuvat yhteen. Kaksi ehkä parasta teknistä painijaa tällä hetkellä.
Lopetus oli vähintäänkin brutaali. Oikein hätkähdytti kun muistelee Kurtin loukkaantumis historiaa. Todella upea lopetus upealle matsille.
Vielä plussaa noista säännöistä. Ovat tosiaan paljon toimivammat kuin WWE:n vastaavat.
Toodella hyvä oli tämä kohtaaminen. ****½ on minimi arvosana.
Wrestlemania 23
Money in the Bank Ladder Match
Finlay vs. Matt Hardy vs. Jeff Hardy vs. Edge vs. Randy Orton vs. King Booker vs. CM Punk vs. Mr. Kennedy
Eli äsken katsoin tälläisen matsin miltei kahden vuoden takaa. Minulla on aina ollut heikko kohta tällaisille spotfesteille ja Money in the Bankeista olen aina pitänyt, joten siksipä en tähänkään otteluun pettynyt. Melkein jokaisella oli omat hallintaosuutensa ja jokainen taisi saada finisherinsäkin jossakin vaiheessa matsia jollekin vastustajistaan perille. Hienoimmat spotit olivat Jeffin hyppy tikapuilta toisilla tikapuilla makaavan Edgen päälle ja tikkailta tehdyt Book End, RKO ja Green Bay Plunge. Lopetus oli ihan ok ja voittajaankin olin tyytyväinen. Harmittavasti tämä kyseinen herra ei kuitenkaan koskaan lunastanut salkkuaan loukkaantumisen takia. Se olisi ollut se käännekohta hänen uralleen ja hän olisi melko varmasti vakiinnuttanut paikkansa Main Eventereiden joukossa. Hieno matsi kuitenkin kaikenkaikkiaan. Minä tykkäsin ainakin.
Arvosana: ****-
Money in the Bank Ladder Match
Finlay vs. Matt Hardy vs. Jeff Hardy vs. Edge vs. Randy Orton vs. King Booker vs. CM Punk vs. Mr. Kennedy
Eli äsken katsoin tälläisen matsin miltei kahden vuoden takaa. Minulla on aina ollut heikko kohta tällaisille spotfesteille ja Money in the Bankeista olen aina pitänyt, joten siksipä en tähänkään otteluun pettynyt. Melkein jokaisella oli omat hallintaosuutensa ja jokainen taisi saada finisherinsäkin jossakin vaiheessa matsia jollekin vastustajistaan perille. Hienoimmat spotit olivat Jeffin hyppy tikapuilta toisilla tikapuilla makaavan Edgen päälle ja tikkailta tehdyt Book End, RKO ja Green Bay Plunge. Lopetus oli ihan ok ja voittajaankin olin tyytyväinen. Harmittavasti tämä kyseinen herra ei kuitenkaan koskaan lunastanut salkkuaan loukkaantumisen takia. Se olisi ollut se käännekohta hänen uralleen ja hän olisi melko varmasti vakiinnuttanut paikkansa Main Eventereiden joukossa. Hieno matsi kuitenkin kaikenkaikkiaan. Minä tykkäsin ainakin.
Arvosana: ****-
Pro Wrestling NOAH:
Briscoe Brothers vs. Naomichi Marufuji & Kota Ibushi
Okei, voin jo rehellisyyttäni tunnustaa, että Briscoet olivat minulle suht-tuntemattomia kehässä ennen tätä ottelua, vaikka heistä tiedän, ja olen kuullut jo ajat sitten. Kehässäkin taidan olla joskus katsellut muutamia klippejäkin, mutta tämä ensimmäinen "kunnolla" näkemäni ottelu veljeksiltä. (Älkää tuomitko minua tämän vuoksi =D) Kota Ibushin jo ennestään tunsin, mutta en myöskään oikein Marufujia. Ottelun alku kaikkien alkuhälinöiden jälkeen oli suht-tasaista mattopainia, ja nähtiinhän siinä myöskin Briscoe:jen puolelta, mm. komea Dropkick, ja vähän myöhemmin sain tuntumaa siitä, että miten hyvin Briscojen tiimityö oikein pelaa, ja hyvinhän se luonnehtuu veljeksiltä. Marufujin, ja Ibushin puolelta puolestaan ottelun alku oli suht-tasaista menoa, vaikka alussa Ibushi vakuutti minut enemmän, mm. väistäessään Clotheslinen nojaamalla taaksepäin, heittäytymällä mattoon, ponkaisemalla takaisin, ylös ja BAM! Superkick soi napakasti tämän jälkeen. Kuutisen minuutin kuluttua Briscoe:jen tiimi-työ alkoi loistaa, joka vakuutti minut, heidän pelatessaan yhteen, Ibushia vastaan. Nämä kaverit todella osaavat vakuuttaa, sekä single -että tiimi työllään. Jälleen kerran nähtiin Jay Briscoelta taidonnäytteitä, mm. napakka Snap Suplex, ja sitten Dragon Sleeper-lukko. Jälleen kerran nähtiin loistavaa tiimi työskentelyä veljeksiltä, Mark Briscoen avustaessa veljeään, jälleen kerran Ibushia vastaan. Tässä vaiheessa ottelua voin jo sanoa, ETTEI LÄHES MIKÄÄN hetki tässä ottelussa ollut jättänyt kylmäksi. Loistavaa tiimityöskentelyä veljeksiltä, ja myöskin mukavaa kehätyöskentelyä myöskin Marufujin, ja Ibushin puolelta.
Tämänpä jälkeen alkoi sitten kunnon actionit kehässä! Ensiksi jaeltiin muutamia choppeja Briscoe:jen puolelta, ja hetken päästä Kota Ibushi pääsi näyttämään taitojaan kehässä, tämän väistettyä Clotheslinen, jonka jälkeen napakka potku päähän, ja erittäin näyttävä Spinning Kick. Seuraavaksi tapahtui vaihto, jolloin Marufuji pääsi kehävuoroon. Kuten jo aiemmin mainitsin, ottelun alku ei tuonut mitään mattopainia, sun muuta paria liikettä ihmeellisempää, mutta nyt alkoi Marufuji näyttää niitä true skillejään kehässä! Tässä välissä siis Marufujin hallitessa ottelua, hän ampaisi köysistä ottamaan vauhtia, jonka aikana hän sai maistaa Briscoe:jen puolelta komeaa potkua köysin välistä Marufujia selkään. Tämän jälkeen nähtiin Briscoe:jen Tupla-Clothesline yritys, jonka Marufuji kuitenkin vältti väistämällä toimittaen Superkickin perille toiseen Briscoe:en, ja hetkeä myöhemmin nakkasi toisenkin veljeksistä mattoon, ja tällä kertaa komealla Clotheslinella. Tämän jälkeen saatiin sitten nähdä jälleen Mark:in, ja Jay:n puolelta lennokasta toimintaa, ja mm. yksi veljesten näyttävimmistä liikkeistä: "Redneck Boogie!" Marufujin, ja Ibushin puolelta nähtiin myöskin näyttävää toimintaa, näin ottelun loppua kohti mennessä, mm. Ibushin komea Standing SSP, joka jäi hyvin mieleen.
Loppua kohti mennessä nähtiin ihan mukiinmenevää yhteistyötä myöskin Marufujin, ja Ibushin puolelta, sekä Ibushin "AJ tyylinen Péle Kick", ja Marufujin Northern Lights Suplex. Ottelun loppuvaiheilla eleltiin jo lopetuksen vaiheita, kun Mark toimitti perille Firemans Carry Slam:in Marufujille, ja Jay hyppäsi päätähuimaavan SSP:n yläköydeltä, hetkeä aiemmin taisteltua Ibushin kanssa kehänulkopuolella. Mutta sepäs ei ollutkaan vielä siinä, vaan Ibushi purki selätyksen, joka jäi vain pelkäksi nearfalliksi. Ottelun lopetus tapahtui, kun Marufuji selätti Jay:n, eräällä "Bridge"-selätystyylillä, Ibushin hetkeä aiemmin hoidellessa Markin pois kuvioista Moonsaultilla kehänulkopuolelle.
Itse ainakin pidin kyseisestä ottelusta, ja suorastaan hämmästyin Briscoe:jen näyttävästä tiimityöstä. Ihme etten ole aiemmin tutustunut miehíin näin hyvin huomatakseni tätä seikkaa! Suosittelen ottelua kaikille NOAH, Marufuji, Ibushi, ja tottakai Briscoe Brothers faneille! Lopetus jäi kylmäksi, mutta se ei estä ottelua saamasta niitä kolmea ja ½ tähteä. Mahtavaa, ja lennokasta meininkiä, kertakaikkiaan!
***½
Briscoe Brothers vs. Naomichi Marufuji & Kota Ibushi
Okei, voin jo rehellisyyttäni tunnustaa, että Briscoet olivat minulle suht-tuntemattomia kehässä ennen tätä ottelua, vaikka heistä tiedän, ja olen kuullut jo ajat sitten. Kehässäkin taidan olla joskus katsellut muutamia klippejäkin, mutta tämä ensimmäinen "kunnolla" näkemäni ottelu veljeksiltä. (Älkää tuomitko minua tämän vuoksi =D) Kota Ibushin jo ennestään tunsin, mutta en myöskään oikein Marufujia. Ottelun alku kaikkien alkuhälinöiden jälkeen oli suht-tasaista mattopainia, ja nähtiinhän siinä myöskin Briscoe:jen puolelta, mm. komea Dropkick, ja vähän myöhemmin sain tuntumaa siitä, että miten hyvin Briscojen tiimityö oikein pelaa, ja hyvinhän se luonnehtuu veljeksiltä. Marufujin, ja Ibushin puolelta puolestaan ottelun alku oli suht-tasaista menoa, vaikka alussa Ibushi vakuutti minut enemmän, mm. väistäessään Clotheslinen nojaamalla taaksepäin, heittäytymällä mattoon, ponkaisemalla takaisin, ylös ja BAM! Superkick soi napakasti tämän jälkeen. Kuutisen minuutin kuluttua Briscoe:jen tiimi-työ alkoi loistaa, joka vakuutti minut, heidän pelatessaan yhteen, Ibushia vastaan. Nämä kaverit todella osaavat vakuuttaa, sekä single -että tiimi työllään. Jälleen kerran nähtiin Jay Briscoelta taidonnäytteitä, mm. napakka Snap Suplex, ja sitten Dragon Sleeper-lukko. Jälleen kerran nähtiin loistavaa tiimi työskentelyä veljeksiltä, Mark Briscoen avustaessa veljeään, jälleen kerran Ibushia vastaan. Tässä vaiheessa ottelua voin jo sanoa, ETTEI LÄHES MIKÄÄN hetki tässä ottelussa ollut jättänyt kylmäksi. Loistavaa tiimityöskentelyä veljeksiltä, ja myöskin mukavaa kehätyöskentelyä myöskin Marufujin, ja Ibushin puolelta.
Tämänpä jälkeen alkoi sitten kunnon actionit kehässä! Ensiksi jaeltiin muutamia choppeja Briscoe:jen puolelta, ja hetken päästä Kota Ibushi pääsi näyttämään taitojaan kehässä, tämän väistettyä Clotheslinen, jonka jälkeen napakka potku päähän, ja erittäin näyttävä Spinning Kick. Seuraavaksi tapahtui vaihto, jolloin Marufuji pääsi kehävuoroon. Kuten jo aiemmin mainitsin, ottelun alku ei tuonut mitään mattopainia, sun muuta paria liikettä ihmeellisempää, mutta nyt alkoi Marufuji näyttää niitä true skillejään kehässä! Tässä välissä siis Marufujin hallitessa ottelua, hän ampaisi köysistä ottamaan vauhtia, jonka aikana hän sai maistaa Briscoe:jen puolelta komeaa potkua köysin välistä Marufujia selkään. Tämän jälkeen nähtiin Briscoe:jen Tupla-Clothesline yritys, jonka Marufuji kuitenkin vältti väistämällä toimittaen Superkickin perille toiseen Briscoe:en, ja hetkeä myöhemmin nakkasi toisenkin veljeksistä mattoon, ja tällä kertaa komealla Clotheslinella. Tämän jälkeen saatiin sitten nähdä jälleen Mark:in, ja Jay:n puolelta lennokasta toimintaa, ja mm. yksi veljesten näyttävimmistä liikkeistä: "Redneck Boogie!" Marufujin, ja Ibushin puolelta nähtiin myöskin näyttävää toimintaa, näin ottelun loppua kohti mennessä, mm. Ibushin komea Standing SSP, joka jäi hyvin mieleen.
Loppua kohti mennessä nähtiin ihan mukiinmenevää yhteistyötä myöskin Marufujin, ja Ibushin puolelta, sekä Ibushin "AJ tyylinen Péle Kick", ja Marufujin Northern Lights Suplex. Ottelun loppuvaiheilla eleltiin jo lopetuksen vaiheita, kun Mark toimitti perille Firemans Carry Slam:in Marufujille, ja Jay hyppäsi päätähuimaavan SSP:n yläköydeltä, hetkeä aiemmin taisteltua Ibushin kanssa kehänulkopuolella. Mutta sepäs ei ollutkaan vielä siinä, vaan Ibushi purki selätyksen, joka jäi vain pelkäksi nearfalliksi. Ottelun lopetus tapahtui, kun Marufuji selätti Jay:n, eräällä "Bridge"-selätystyylillä, Ibushin hetkeä aiemmin hoidellessa Markin pois kuvioista Moonsaultilla kehänulkopuolelle.
Itse ainakin pidin kyseisestä ottelusta, ja suorastaan hämmästyin Briscoe:jen näyttävästä tiimityöstä. Ihme etten ole aiemmin tutustunut miehíin näin hyvin huomatakseni tätä seikkaa! Suosittelen ottelua kaikille NOAH, Marufuji, Ibushi, ja tottakai Briscoe Brothers faneille! Lopetus jäi kylmäksi, mutta se ei estä ottelua saamasta niitä kolmea ja ½ tähteä. Mahtavaa, ja lennokasta meininkiä, kertakaikkiaan!
***½
Puroresu Summit
Independent World Junior Title Match:
Kota Ibushi vs. Madoka
Tämän ottelun olin pistänyt itselleni ylös, että sitten jonain päivänä ajan kanssa sitten katsoisin tämän. Molemmista miehistä pidän, ja kun silmiini iski tämä Ibushin, ja Madokan kohtaaminen, niin mitä vielä! Pakkohan se sitten oli nähdä, materiaalia kun ennen olin molempien puolelta nähnyt, ja sen verran vakuuttunut, ja nyt miehet vielä kohtaavat.
Ottelussa siis kohtasivat Dramatic Dream Team (DDT lyhennettynä) promootion puolelta Kota Ibushi, vastaan K-Dojo´n puolelta tulevan Madokan. Ottelu käytiin sitten "Puroresu Summit", tai sitten "Pro Wrestling Summit", molemmilla nimillä siis tapahtuma tunnettiin. Independent Junior World Title-matsi siis kyseessä. Heti ottelun alussa vakuutuin näyttävästä "mittelöstä", jossa vaihdettiin potkuja, ja kohti viittäminuuttista ottelu oli suht-enemmän Ibushin hallinnassa, mm. headlock-otteessa pidettyään hetkenaikaa Madokaa. Myöhemmin sitten näiden tapahtumien jälkeen Madoka puolestaan sai hallinnan, Ibushin epäonnistuneen Enzigirin johdosta, jolloin Madoka sai tiputettua Ibushin ulos kehästä Dropkickillä. Madoka yritti siinä sitten rynnätä köysien välistä kohti Ibushia, mutta Ibushi toimitti perille potkun suoraan Madokan päähän, jolloin pieneksi hetkeksi Ibushi sai taas ottelun haltuunsa, mutta se päättyi Madokan Leg Sweep:iin, jolloinka tämän jälkeen Madoka hyödynsi tilannetta vääntämällä erilaisilla lukko-otteilla Ibushin jalkaa. Tämän jälkeen nähtiin Madokan komea Dropkick suoraan kohti Ibushin polvea, Ibushin nojatessa kehäkulmauksessa.
Mitään "hirveän" ihmeellistä ei vielä tässä vaiheessa oltu nähty, mitä nyt Madokan hyödyntäessä Ibushin "loukkaantunutta" jalkaa. Meno kuitenkin pysyi Madokan hallinnassa tämän edelleen hyödyntäessä erilaisilla leg lock-menetelmillä Ibushin jalan kuntoa, mutta ´muutamien minuuttien kuluttua Ibushia sai jälleen hallinnan, mm. komealla Leg Lariatilla, ja Ibushin nopealla potkulla matossa istuvalle Madokalle, jonka Madoka kuitenkin väisti, mutta perään saatiin heti Ibushin komea Moonsault, ja perään selätys, joka jäi sitten nearfalliksi. Meno senkun koveni ottelun tässä vaiheessa.
Kaksitoista minuuttisen taiston kohdalla nähtiin, mm. Ibushin epäonnistunut Moonsault yläköydeltä, joka rasitti miehen jalkaa entisestään, ja kun Madoka piti Ibushia tiukasti "Figure-4 Leg Lock" variaatiossa, ja Madokan komea Powerslam-variaatio, jonka jälkeen taas myös Ibushi pääsi otteluun mukaan, mm. kun tämä väisti Madokan potkun, ponkaisten taaksepäin, nojaamalla käsien voimalla taaksepäin, ja ponkaisemalla sitten jalat kokoajan ilmassa takaisin jaloilleen (Shawn Michaels tyylillä, mutta Ibushilla jalat eivät koskeneet maata), ja tästä sitten komea potku suoraan Madokan päähän, ja sitten Tiger Suplex + selätys, ja jälleen kerran nearfall. Tämän jälkeen Madoka toimitti komean Enzigirin yläköydelle istuneelle Ibushille, ja hetkeä myöhemmin nähtiin puolestaan Ibushin komeasti perille mennyt "Péle Kick" variaatio. Loppua kohti mennessä parhaiten mieleen jäivät; Madokan epäonnistunut Ranhei lopetusliikkeensä yritys, ja samassa Ibushin epäonnistunut Standing SSP, ja itse luulin ottelun olevan siinä, kun Madoka vihdoin sai Ranhein toimitettua perille, mutta Ibushi kickoffasi viime hetkellä. Myöskin Madokan SSP yritys yläköydeltä jäi hyvin muistiin, joka yritykseksi sitten jäikin Ibushin saadessa polvet eteen. Ottelu päättyi noin 16,30 minuuttia painimisen jälkeen Ibushin lennokkaaseen Phoenix Splashiin, Ibushin sitten noustessa mestariksi. Ibushi, ja Madoka vielä halasivat toisiaan Ibushin jäädessä juhlimaan mestaruuttaan. Mikä kohtaaminen!
Suosittelen lämpimästi ottelua kaikille DDT, K-Dojo, Ibushi, ja Madoka faneille. Omasta mielestäni parhaat tapahtumat elettiin loppua kohti mennessä ja puolessa välissä ottelua. Tätä kohtaamista olin odottanut, eikä sisällöltään jättänyt kylmäksi. Ottelu saa minulta 4 tähteä, sen viihdyttävyyden ja nautinnollisen elämyksen Puroresun maailmasta.
****
Independent World Junior Title Match:
Kota Ibushi vs. Madoka
Tämän ottelun olin pistänyt itselleni ylös, että sitten jonain päivänä ajan kanssa sitten katsoisin tämän. Molemmista miehistä pidän, ja kun silmiini iski tämä Ibushin, ja Madokan kohtaaminen, niin mitä vielä! Pakkohan se sitten oli nähdä, materiaalia kun ennen olin molempien puolelta nähnyt, ja sen verran vakuuttunut, ja nyt miehet vielä kohtaavat.
Ottelussa siis kohtasivat Dramatic Dream Team (DDT lyhennettynä) promootion puolelta Kota Ibushi, vastaan K-Dojo´n puolelta tulevan Madokan. Ottelu käytiin sitten "Puroresu Summit", tai sitten "Pro Wrestling Summit", molemmilla nimillä siis tapahtuma tunnettiin. Independent Junior World Title-matsi siis kyseessä. Heti ottelun alussa vakuutuin näyttävästä "mittelöstä", jossa vaihdettiin potkuja, ja kohti viittäminuuttista ottelu oli suht-enemmän Ibushin hallinnassa, mm. headlock-otteessa pidettyään hetkenaikaa Madokaa. Myöhemmin sitten näiden tapahtumien jälkeen Madoka puolestaan sai hallinnan, Ibushin epäonnistuneen Enzigirin johdosta, jolloin Madoka sai tiputettua Ibushin ulos kehästä Dropkickillä. Madoka yritti siinä sitten rynnätä köysien välistä kohti Ibushia, mutta Ibushi toimitti perille potkun suoraan Madokan päähän, jolloin pieneksi hetkeksi Ibushi sai taas ottelun haltuunsa, mutta se päättyi Madokan Leg Sweep:iin, jolloinka tämän jälkeen Madoka hyödynsi tilannetta vääntämällä erilaisilla lukko-otteilla Ibushin jalkaa. Tämän jälkeen nähtiin Madokan komea Dropkick suoraan kohti Ibushin polvea, Ibushin nojatessa kehäkulmauksessa.
Mitään "hirveän" ihmeellistä ei vielä tässä vaiheessa oltu nähty, mitä nyt Madokan hyödyntäessä Ibushin "loukkaantunutta" jalkaa. Meno kuitenkin pysyi Madokan hallinnassa tämän edelleen hyödyntäessä erilaisilla leg lock-menetelmillä Ibushin jalan kuntoa, mutta ´muutamien minuuttien kuluttua Ibushia sai jälleen hallinnan, mm. komealla Leg Lariatilla, ja Ibushin nopealla potkulla matossa istuvalle Madokalle, jonka Madoka kuitenkin väisti, mutta perään saatiin heti Ibushin komea Moonsault, ja perään selätys, joka jäi sitten nearfalliksi. Meno senkun koveni ottelun tässä vaiheessa.
Kaksitoista minuuttisen taiston kohdalla nähtiin, mm. Ibushin epäonnistunut Moonsault yläköydeltä, joka rasitti miehen jalkaa entisestään, ja kun Madoka piti Ibushia tiukasti "Figure-4 Leg Lock" variaatiossa, ja Madokan komea Powerslam-variaatio, jonka jälkeen taas myös Ibushi pääsi otteluun mukaan, mm. kun tämä väisti Madokan potkun, ponkaisten taaksepäin, nojaamalla käsien voimalla taaksepäin, ja ponkaisemalla sitten jalat kokoajan ilmassa takaisin jaloilleen (Shawn Michaels tyylillä, mutta Ibushilla jalat eivät koskeneet maata), ja tästä sitten komea potku suoraan Madokan päähän, ja sitten Tiger Suplex + selätys, ja jälleen kerran nearfall. Tämän jälkeen Madoka toimitti komean Enzigirin yläköydelle istuneelle Ibushille, ja hetkeä myöhemmin nähtiin puolestaan Ibushin komeasti perille mennyt "Péle Kick" variaatio. Loppua kohti mennessä parhaiten mieleen jäivät; Madokan epäonnistunut Ranhei lopetusliikkeensä yritys, ja samassa Ibushin epäonnistunut Standing SSP, ja itse luulin ottelun olevan siinä, kun Madoka vihdoin sai Ranhein toimitettua perille, mutta Ibushi kickoffasi viime hetkellä. Myöskin Madokan SSP yritys yläköydeltä jäi hyvin muistiin, joka yritykseksi sitten jäikin Ibushin saadessa polvet eteen. Ottelu päättyi noin 16,30 minuuttia painimisen jälkeen Ibushin lennokkaaseen Phoenix Splashiin, Ibushin sitten noustessa mestariksi. Ibushi, ja Madoka vielä halasivat toisiaan Ibushin jäädessä juhlimaan mestaruuttaan. Mikä kohtaaminen!
Suosittelen lämpimästi ottelua kaikille DDT, K-Dojo, Ibushi, ja Madoka faneille. Omasta mielestäni parhaat tapahtumat elettiin loppua kohti mennessä ja puolessa välissä ottelua. Tätä kohtaamista olin odottanut, eikä sisällöltään jättänyt kylmäksi. Ottelu saa minulta 4 tähteä, sen viihdyttävyyden ja nautinnollisen elämyksen Puroresun maailmasta.
****
Jospä sitä nyt antaisi vähän arviota viimeksi näkemästäni ottelusta, ja siinä samassa vois sitten vähän rantata.
wXw 16 Carat Gold 2009: 1st Round Match
Chris Sabin vs. Tyler Black
***¾
Lähdetään nyt kuitenkin siitä liikkeelle, että ottelu itsessään oli loistava; juuri sitä mitä vain odottaa saattaa Blackin ja Sabinin kaltaisilta painijoilta. Ei siinä mitään. Molemmat pistivät pystyyn teknisesti sulavaa back-n-forth toimintaa, ja varsinkin Sabinia oli hienoa pitkästä aikaa nähdä kunnon singles-tositoimissa sitten... öö... Shelleytä vastaan käydyn ottelun? Väistämätöntä heattiahan siinä joutui mies heel-asemastaan huolimatta keräämään, olihan vastassa koko painifanikunnan tämän hetkinen ykkössuosikki. Matsi kulki hyvin eteenpäin ilman sen kummempia tylsiä hetkiä, ja vaikka lopetus saattoi tuntua totuttuun nähden oudohkolta,. Lisää tällaisia muuallekin päin, kiitos. Finisherihuoraamisia on nähty tarpeeksi.
Mutta mikä tässä ottelussa sitten loppupeleissä mätti, vaikka niin loistavaksi sitä kutsuinkin? Ei mikään. Ainoastaan kehää ympäröivä apinalauma, jota myös yleisöksi kutsutaan, loi tunnelmaa juuri niin väärin kuin kuvitella saattaa. Unohtakaa mitä olen aiemmin sanonut tämän samaisen yleisön "hauskoista laulu-chanteista", sillä vasta nyt tulin huomanneeksi miten helvetin ärsyttävää on kuulla samanlaista heissuliveitä minuutista toiseen. Itse otteluunhan yleisöstä keskittyi ehkä sellainen vajaa 2/6 -osa, jonka hyvin ajoitetut (lue: "oikein" ajoitetut) taputukset sun muut hurraukset kuitenkin jäivät ikävästi aivottoman futiskuoron (mikä?) alle. No mitä tämä nyt kuitenkaan haittaa, jos kuitenkin itse ottelu oli hyvä? Tämäkin on varmasti hyvin henkilökohtainen seikka, mutta otteluun keskittyminen (ja siitä nauttiminen) oli meikäläiselle jostai kumman syystä niin jumalattoman vaikeata juuri yleisön vuoksi. Saksalaisyleisö voidaankin kylmästi ristiä jenkki- ja japanilaislaumat sekoittavaksi hedelmäsalaatiksi. Ei iske ainakaan minuun.
Toivottavasti arvostelun painopisteen valahtaminen yleisön perseilyyn ei haitannut liiaksi.
Kiitän.
wXw 16 Carat Gold 2009: 1st Round Match
Chris Sabin vs. Tyler Black
***¾
Lähdetään nyt kuitenkin siitä liikkeelle, että ottelu itsessään oli loistava; juuri sitä mitä vain odottaa saattaa Blackin ja Sabinin kaltaisilta painijoilta. Ei siinä mitään. Molemmat pistivät pystyyn teknisesti sulavaa back-n-forth toimintaa, ja varsinkin Sabinia oli hienoa pitkästä aikaa nähdä kunnon singles-tositoimissa sitten... öö... Shelleytä vastaan käydyn ottelun? Väistämätöntä heattiahan siinä joutui mies heel-asemastaan huolimatta keräämään, olihan vastassa koko painifanikunnan tämän hetkinen ykkössuosikki. Matsi kulki hyvin eteenpäin ilman sen kummempia tylsiä hetkiä, ja vaikka lopetus saattoi tuntua totuttuun nähden oudohkolta,
Spoiler
kyllä tuollaisen stiffin yllätyspotkun naamaan luulisi olevan tarpeeksi uskottava loppu mille tahansa nopeatempoiselle matsilleMutta mikä tässä ottelussa sitten loppupeleissä mätti, vaikka niin loistavaksi sitä kutsuinkin? Ei mikään. Ainoastaan kehää ympäröivä apinalauma, jota myös yleisöksi kutsutaan, loi tunnelmaa juuri niin väärin kuin kuvitella saattaa. Unohtakaa mitä olen aiemmin sanonut tämän samaisen yleisön "hauskoista laulu-chanteista", sillä vasta nyt tulin huomanneeksi miten helvetin ärsyttävää on kuulla samanlaista heissuliveitä minuutista toiseen. Itse otteluunhan yleisöstä keskittyi ehkä sellainen vajaa 2/6 -osa, jonka hyvin ajoitetut (lue: "oikein" ajoitetut) taputukset sun muut hurraukset kuitenkin jäivät ikävästi aivottoman futiskuoron (mikä?) alle. No mitä tämä nyt kuitenkaan haittaa, jos kuitenkin itse ottelu oli hyvä? Tämäkin on varmasti hyvin henkilökohtainen seikka, mutta otteluun keskittyminen (ja siitä nauttiminen) oli meikäläiselle jostai kumman syystä niin jumalattoman vaikeata juuri yleisön vuoksi. Saksalaisyleisö voidaankin kylmästi ristiä jenkki- ja japanilaislaumat sekoittavaksi hedelmäsalaatiksi. Ei iske ainakaan minuun.
Toivottavasti arvostelun painopisteen valahtaminen yleisön perseilyyn ei haitannut liiaksi.
Kiitän.
Dramatic Dream Team: (DDT)
Kota Ibushi vs. American Balloon
Okei, sattumalta satuin olisikos ollut Ibushin matseja/japski-promootioita selaillessa tämän ottelun löytää. Aluksi täytyy sanoa, ja varmaankin lähes kaikkien mielestä ensisilmäyksellä, jotka näkevät American Balloonin ajattelevat; "eihän toi läskikasa pysty mihinkään" tai "miks tollanen on päästetty kehään?". Taisi massanmukana näillä alku-spekuloinneilla itsellenikin American Balloon tuonut nuo aatteet pääkoppaan, mutta toisinhan siinä kävi. Huolimatta niistä kauheista vatsamakkaroista ja manboobseista mies osasi näyttää kehässä ihan mukiinmenevää taidonnäytteitä, mm. kun tämä tiputti Kotan mattoon Suplex with a Bridge-heitolla, ja kokoisekseen mies taipui erittäin hyvin tuohon liikkeeseen. Ihan alussa ei Ibushi kyennyt tekemään Balloonille samoin, mutta onnistuihin Ibushikin siinä lopulta, ja komealta sekin näytti. Yllättihän Balloon, mm. myös komealla Moonsaultillaan, ja tämän Corkscrew-yrityksellä, joka siis sitten yritykseksi jäikin. Myöskin Ibushin puolelta hyvin jäi muistiin tämän lennokas Frog Splash, ja Moonsault + nopea pin. Ottelu siis päättyi Balloonin Corkscrew-yrityksen jälkeen, kun Ibushi nakkasi ikäänkuin "Buzzsaw Kick"-tapaisen potkun suoraan Balloonin päähän.
Kaikenkaikkiaan ihan mukava matsi. Balloon ylitti kaikki odotukseni, mutta ne manboobsit silti häiritsivät ottelussa. Uudempana, mutta silti kovana Ibushi-markkina olin myös hänen suorituksestaan hyvällä maulla jäänyt odottelemaan lisää. Ei ehkä parasta Ibushia, mutta tykkäsin silti. Oikeastaan koko ottelun voisi tiivistää Youtube käyttäjän kommentteihin, joka kyseisen videon lähetti:
"Kota is awesome. American Balloon really surprised me, though. I wasn't expecting him to be so good."
***-
Kota Ibushi vs. American Balloon
Okei, sattumalta satuin olisikos ollut Ibushin matseja/japski-promootioita selaillessa tämän ottelun löytää. Aluksi täytyy sanoa, ja varmaankin lähes kaikkien mielestä ensisilmäyksellä, jotka näkevät American Balloonin ajattelevat; "eihän toi läskikasa pysty mihinkään" tai "miks tollanen on päästetty kehään?". Taisi massanmukana näillä alku-spekuloinneilla itsellenikin American Balloon tuonut nuo aatteet pääkoppaan, mutta toisinhan siinä kävi. Huolimatta niistä kauheista vatsamakkaroista ja manboobseista mies osasi näyttää kehässä ihan mukiinmenevää taidonnäytteitä, mm. kun tämä tiputti Kotan mattoon Suplex with a Bridge-heitolla, ja kokoisekseen mies taipui erittäin hyvin tuohon liikkeeseen. Ihan alussa ei Ibushi kyennyt tekemään Balloonille samoin, mutta onnistuihin Ibushikin siinä lopulta, ja komealta sekin näytti. Yllättihän Balloon, mm. myös komealla Moonsaultillaan, ja tämän Corkscrew-yrityksellä, joka siis sitten yritykseksi jäikin. Myöskin Ibushin puolelta hyvin jäi muistiin tämän lennokas Frog Splash, ja Moonsault + nopea pin. Ottelu siis päättyi Balloonin Corkscrew-yrityksen jälkeen, kun Ibushi nakkasi ikäänkuin "Buzzsaw Kick"-tapaisen potkun suoraan Balloonin päähän.
Kaikenkaikkiaan ihan mukava matsi. Balloon ylitti kaikki odotukseni, mutta ne manboobsit silti häiritsivät ottelussa. Uudempana, mutta silti kovana Ibushi-markkina olin myös hänen suorituksestaan hyvällä maulla jäänyt odottelemaan lisää. Ei ehkä parasta Ibushia, mutta tykkäsin silti. Oikeastaan koko ottelun voisi tiivistää Youtube käyttäjän kommentteihin, joka kyseisen videon lähetti:
"Kota is awesome. American Balloon really surprised me, though. I wasn't expecting him to be so good."
***-
Jumbo Tsuruta vs. Kenta Kobashi (27.2. 1992)
Nyt kun olen Japskipainiin tutustunut yhä enemmän, koin tarpeeksi katsastaa matsi paljon kehutulta Jumbo Tsurutalta. Näimpä suunnistin YouTubeen, ja valkkasin matsin suuresti pitämääni Kobashia vastaan. Koitan hieman arvostella.
Ottelu ei alkanut mitenkään erikoisen räjähtävästi, mutten odottanutkaan sitä. Välillä ottelu sai nopeampia piirteitä, muuten keskityttiin yksinkertaiseen mutta kauniiseen tarinankerrontaan ja tasokkaaseen painiin. Ehdottomasti annettava iso käsi selostajille ja yleisölle, jotka saivat tunnelman aivan kattoon. Kehän ulkopuolella oteltiin ihan mukavasti, mutta maltillisesti. Hieno kohta oli Tsurutan jalasta heitto Kobashille pöydälle. Ottelun keskivaiheet olivat viihdyttävät, ja lopun taistelu sai minut aivan täpinöihin laadukkuudellaan ja jännitykseltään. Ratkaisukin tuli suht nopeasti, ja oli yllättävä. Ensin Kobashi iski Powerslamin Tsurutalle. Sitten hän kiipesi kehätolpalle, mutta Tsuruta pysäytti hypyn polvellaan. Tsurutan Bridning Suplex oli erittäin kaunista katseltavaa, ei voi muuta sanoa. Erittäin hieno ottelu oli, Tsurutakin vakuutti minut. Tapahtumat olivat melko monipuolisia myöskin. Pikku huomiona, ottelussa nähdyt Lariatit olivat komeita. Se aivan viimeinen silaus, mahdollisesti hieman mieleeni enemmän ollut alku tai muutamat yllättävämmät kohdat olisivat ehkä olleet se. Mutta loistava ottelu.
****½
Nyt kun olen Japskipainiin tutustunut yhä enemmän, koin tarpeeksi katsastaa matsi paljon kehutulta Jumbo Tsurutalta. Näimpä suunnistin YouTubeen, ja valkkasin matsin suuresti pitämääni Kobashia vastaan. Koitan hieman arvostella.
Ottelu ei alkanut mitenkään erikoisen räjähtävästi, mutten odottanutkaan sitä. Välillä ottelu sai nopeampia piirteitä, muuten keskityttiin yksinkertaiseen mutta kauniiseen tarinankerrontaan ja tasokkaaseen painiin. Ehdottomasti annettava iso käsi selostajille ja yleisölle, jotka saivat tunnelman aivan kattoon. Kehän ulkopuolella oteltiin ihan mukavasti, mutta maltillisesti. Hieno kohta oli Tsurutan jalasta heitto Kobashille pöydälle. Ottelun keskivaiheet olivat viihdyttävät, ja lopun taistelu sai minut aivan täpinöihin laadukkuudellaan ja jännitykseltään. Ratkaisukin tuli suht nopeasti, ja oli yllättävä. Ensin Kobashi iski Powerslamin Tsurutalle. Sitten hän kiipesi kehätolpalle, mutta Tsuruta pysäytti hypyn polvellaan. Tsurutan Bridning Suplex oli erittäin kaunista katseltavaa, ei voi muuta sanoa. Erittäin hieno ottelu oli, Tsurutakin vakuutti minut. Tapahtumat olivat melko monipuolisia myöskin. Pikku huomiona, ottelussa nähdyt Lariatit olivat komeita. Se aivan viimeinen silaus, mahdollisesti hieman mieleeni enemmän ollut alku tai muutamat yllättävämmät kohdat olisivat ehkä olleet se. Mutta loistava ottelu.
****½
Katsoin juuri äsken DVD:ltä tämän ottelun, joka on ehkä painihistorian paras Strecher-ottelu:
ECW: The Doctor Is In
Strecher Match
Rob Van Dam Vs. Sabu
Vastakkain siis olivat lähes kaikkien tuntemat Rob Van Dam ja Sabu, joiden välillä oli käynnissä näihin aikoihin kuuma feudi. Kaikki alkoi siitä, kun RVD kääntyi opettajaansa Sabua vastaan ja lopulta RVD pieksi Sabun niin pahasti, että hänet jouduttiin kantamaan paareilla pois kehästä. Tästä saatiin sitten syy buukata heidän välilleen erittäin hyvä Strecher-matsi.
Osahan varmasti luulee, että tämä käytiin samaan tyyliin kuin WWE:ssä, mutta näin ei asian laita ole. ECW'n versiossa painijan piti kutsua paarit ja hoitohenkilökunta paikalle, jotka sitten pistivät vastustajan paareille ja kujettivat vastustajan todella vilkkaasti pois paikalle (Eli tässä ottelussa ei nähty HHH Vs. Orton tyylistä viiden minuutin laahustelua, jossa väsynyt painija yrittää työntää ylämäkeen toista painijaa). Tämä säilytti ottelussa erittäin hyvän temmon, jossa ei nähty tuollaista viiden minuutin hidasta taapperrusta joka tappaa tunnelman.
Nyt kun on kertailtu säännöt, siirryn ottelun arvosteluun..
Kehässä meillä on Sabu ja RVD. Kaksi painijaa, jotka tunnetaan nopeasta high-flyingista ja spottipainotteisesta painista. Sitähän nähtiin todella mukavasti brawlauksen tuodessa mukavan mausteen. Mitään tekniikkaa tässä ei todellakaan nähty. Ehei.
Alku oli selvästi tunnustelun hakua, joka sopi feudin muottiin hyvin: Molemmat miehet kun tunsivat toisensa kuin omat taskunsa. Tätä vaihetta kesti sitten pari minuuttia, kunnes alkoi hardcore-paini ja high-flying ottaa valtaa ottelun silti pysyessä suhteellisen rauhallisesti etenevänä. Sabu kunnostautui etenkin tässä facena (sillä Van Dam keskittyi kunnon egoamiseen, joka sopii heelille paremmin kuin spottailu. RVD teki toki hyppyjä, mutta huomattavasti vähemmän kuin Sabu) iskien komeita loikkia, välillä botchaten ne ja välillä Van Damin torjuessa ne. Van Dam muun muassa hyppäsi yläköydeltä Sabua kohti, joka oli tekemässä Air Sabua RVD'lle, jolloin miehet törmäsivät ilkeän näköisesti kohti toisiaan suoraan ilmassa. Ottelu oli siis pääasiassa loikkia, lyöntejä, potkuja ja terästuolilla huitomista. Muita aseita ei nähty paitsi pöytä ja paarit, joille kumpikin teki pari komea loikkaa. Sabu loikkasi jopa Moonsaultilla paareilla makaavan RVD'n päälle.. Todella sairaan näköinen liike, sillä ringside oli todella ahdas. Kehän ja kaiteen välillä oli vain metri tilaa, mutta silti Van Dam onnistui iskemään Moonsaultin kaiteelta Sabun päälle, joka seisoi ringsidella.
Ottelun lopetus oli erittäin nerokkaasti toteutettu ja sehän oli spotti, tottakai.
Viihdyttävä, high-flying hardcore ottelu, jossa keskityttiin komeisiin spotteihin ja viihdyttävään brawlaukseen. Erittäin toimiva ottelu, sillä vaikka spottailtiin, niin ottelu eteni rauhallisesti. Mikään spotfest ei siis kyseessä ollut, jos sellaisen kuvan tekstistä saat, vaikkakin nopeus kiihtyi lopun lähetessä. Kestoa mukavat yli 20 minuuttia. Tarinakerrontakin oli hyvin sujuvaa, mutta kehäpsykologiaa ei paljoa nähty. Paras Strecher-ottelu jonka olen ikinä nähnyt, ja tuskinpa haastajaa löytyy.
***½
ECW: The Doctor Is In
Strecher Match
Rob Van Dam Vs. Sabu
Vastakkain siis olivat lähes kaikkien tuntemat Rob Van Dam ja Sabu, joiden välillä oli käynnissä näihin aikoihin kuuma feudi. Kaikki alkoi siitä, kun RVD kääntyi opettajaansa Sabua vastaan ja lopulta RVD pieksi Sabun niin pahasti, että hänet jouduttiin kantamaan paareilla pois kehästä. Tästä saatiin sitten syy buukata heidän välilleen erittäin hyvä Strecher-matsi.
Osahan varmasti luulee, että tämä käytiin samaan tyyliin kuin WWE:ssä, mutta näin ei asian laita ole. ECW'n versiossa painijan piti kutsua paarit ja hoitohenkilökunta paikalle, jotka sitten pistivät vastustajan paareille ja kujettivat vastustajan todella vilkkaasti pois paikalle (Eli tässä ottelussa ei nähty HHH Vs. Orton tyylistä viiden minuutin laahustelua, jossa väsynyt painija yrittää työntää ylämäkeen toista painijaa). Tämä säilytti ottelussa erittäin hyvän temmon, jossa ei nähty tuollaista viiden minuutin hidasta taapperrusta joka tappaa tunnelman.
Nyt kun on kertailtu säännöt, siirryn ottelun arvosteluun..
Kehässä meillä on Sabu ja RVD. Kaksi painijaa, jotka tunnetaan nopeasta high-flyingista ja spottipainotteisesta painista. Sitähän nähtiin todella mukavasti brawlauksen tuodessa mukavan mausteen. Mitään tekniikkaa tässä ei todellakaan nähty. Ehei.
Alku oli selvästi tunnustelun hakua, joka sopi feudin muottiin hyvin: Molemmat miehet kun tunsivat toisensa kuin omat taskunsa. Tätä vaihetta kesti sitten pari minuuttia, kunnes alkoi hardcore-paini ja high-flying ottaa valtaa ottelun silti pysyessä suhteellisen rauhallisesti etenevänä. Sabu kunnostautui etenkin tässä facena (sillä Van Dam keskittyi kunnon egoamiseen, joka sopii heelille paremmin kuin spottailu. RVD teki toki hyppyjä, mutta huomattavasti vähemmän kuin Sabu) iskien komeita loikkia, välillä botchaten ne ja välillä Van Damin torjuessa ne. Van Dam muun muassa hyppäsi yläköydeltä Sabua kohti, joka oli tekemässä Air Sabua RVD'lle, jolloin miehet törmäsivät ilkeän näköisesti kohti toisiaan suoraan ilmassa. Ottelu oli siis pääasiassa loikkia, lyöntejä, potkuja ja terästuolilla huitomista. Muita aseita ei nähty paitsi pöytä ja paarit, joille kumpikin teki pari komea loikkaa. Sabu loikkasi jopa Moonsaultilla paareilla makaavan RVD'n päälle.. Todella sairaan näköinen liike, sillä ringside oli todella ahdas. Kehän ja kaiteen välillä oli vain metri tilaa, mutta silti Van Dam onnistui iskemään Moonsaultin kaiteelta Sabun päälle, joka seisoi ringsidella.
Ottelun lopetus oli erittäin nerokkaasti toteutettu ja sehän oli spotti, tottakai.
Viihdyttävä, high-flying hardcore ottelu, jossa keskityttiin komeisiin spotteihin ja viihdyttävään brawlaukseen. Erittäin toimiva ottelu, sillä vaikka spottailtiin, niin ottelu eteni rauhallisesti. Mikään spotfest ei siis kyseessä ollut, jos sellaisen kuvan tekstistä saat, vaikkakin nopeus kiihtyi lopun lähetessä. Kestoa mukavat yli 20 minuuttia. Tarinakerrontakin oli hyvin sujuvaa, mutta kehäpsykologiaa ei paljoa nähty. Paras Strecher-ottelu jonka olen ikinä nähnyt, ja tuskinpa haastajaa löytyy.
***½
Brock Lesnarin ja Big Show'n välinen Stretcher match JD 2003:sta on kyllä katselemisen arvoinen. Vaikka saattaa kuulostaa tylsältä, on lopputulos kuitenkin hyvä. Itselleni juuri Brock vs. Show on se paras, jostain kumman syystä.
"Panu5" kirjoitti:
Brock Lesnarin ja Big Show'n välinen Stretcher match JD 2003:sta on kyllä katselemisen arvoinen. Vaikka saattaa kuulostaa tylsältä, on lopputulos kuitenkin hyvä. Itselleni juuri Brock vs. Show on se paras, jostain kumman syystä.
Kuulostaa ihan vain sen takia hirveältä, että paareilla on Show ja hänen megalomaaninen painonsa. En ole ottelua nähnyt, mutta tuollainen mielikuva tulee heti tuosta.
Pitää joskus katsoa. Jos muistan.
"Merovingi" kirjoitti:"Panu5" kirjoitti:
Brock Lesnarin ja Big Show'n välinen Stretcher match JD 2003:sta on kyllä katselemisen arvoinen. Vaikka saattaa kuulostaa tylsältä, on lopputulos kuitenkin hyvä. Itselleni juuri Brock vs. Show on se paras, jostain kumman syystä.
Kuulostaa ihan vain sen takia hirveältä, että paareilla on Show ja hänen megalomaaninen painonsa. En ole ottelua nähnyt, mutta tuollainen mielikuva tulee heti tuosta.
Pitää joskus katsoa. Jos muistan.
Joo. Itsellä kyllä aika kauan aikaa, kun viimeksi katsonut ettei muistikuvat ole kovin selvät, mutta uskallan silti väittää sitä ottelua yhdeksi parhaimmista Stretchereistä.
Chris Benoit vs Steven Regal
3rd Annual Brian Pillman Memorial Show: Pillman 2000
25.5.2000 Cincinnati, Ohio
Mitäs sanottavaa tästä matsista on? Tätä käytetään opetusvideona WWE:n painikoulussa. Tämän matsin takia Regal palkattiin takaisin aktiiviseksi painijaksi. Regal teki standin dropkickin. Tässä nähtiin niin monia hienoja liikkeitä ja countereita että oksat pois. Tämä kesti juuri sopivan aikaa vaikka lisäaika ei olisi varmastikkaan tehnyt hallaa tälle ottelulle. Tässä on sitä jotakin. Nimittäin psykologiaa. Ja paljon.
****½
3rd Annual Brian Pillman Memorial Show: Pillman 2000
25.5.2000 Cincinnati, Ohio
Mitäs sanottavaa tästä matsista on? Tätä käytetään opetusvideona WWE:n painikoulussa. Tämän matsin takia Regal palkattiin takaisin aktiiviseksi painijaksi. Regal teki standin dropkickin. Tässä nähtiin niin monia hienoja liikkeitä ja countereita että oksat pois. Tämä kesti juuri sopivan aikaa vaikka lisäaika ei olisi varmastikkaan tehnyt hallaa tälle ottelulle. Tässä on sitä jotakin. Nimittäin psykologiaa. Ja paljon.
****½
"The Rocker" kirjoitti:
Tätä käytetään opetusvideona WWE:n painikoulussa. Tämän matsin takia Regal palkattiin takaisin aktiiviseksi painijaksi.
Mistä tiedät?
"Bilyeu" kirjoitti:"The Rocker" kirjoitti:
Tätä käytetään opetusvideona WWE:n painikoulussa. Tämän matsin takia Regal palkattiin takaisin aktiiviseksi painijaksi.
Mistä tiedät?
Kerrottiin jälkeenpäin lisätyssä selostuksessa.
WWF Intercontinental Championship @ WrestleMania III
Randy Savage (c) vs. Ricky Stemboat
Olen sukeltanut pintaa syvemmälle, ja nyt menemmekin 1980-luvun puolelle. Feudin taistoista en hirveästi muista, luin jostain aikoja sitten tiedot, muistaakseni pituutta oli ihan kiva määrä (feudilla siis) ja ehti Stemboattikin (?) teloa jonkun sairaalaankin. No joo, anyways.. Selailin noita vanhoja PWI'n listaamia MOTY-matseja ja tämä pisti silmään, sillä molemmat ovat todella hyviä painijoita. Lähdettiin siis innolla seuraamaan tätä ottelua, eikä kyllä todellakaan pettänyt. Olen tottunut varsin liikerikkaaseen painiin, mutta tämä iski perusliikkeistään huolimatta minuun ihan kybällä. Olen jo jonkin verran old-schoolia katsellut, joten tosin ei tämä tunnu enään niin oudolta minun silmissäni. Kehäpsykologiaa löytyi tästä ottelusta ja fanit olivat hyvin mukana, siitä tulee plussaa. Kyllä on kaunista katseltavaa nuo molempien herrojen liikkeet, sulavasti ja hienosti tehtyjä on kaikki arm dragit yms. Btw, sivuhuomiona, 'The Animal' oli aika hot rintakarvoineen kaikkineen. Kyllä tämä oli huippukamaa niin kauan kun ottelulla oli pituutta, mutta en nyt viiden tähden otteluksi sanoisi. Kesti ainoastaan 14 minuuttia ja risat, vähintään kymmenen minuuttia olisin pistänyt lisää itse. Lopetus jätti itseeni kyllä vähän huonon maun, loppui kuin seinään. Jokatapauksessa hyvä koitos. En ihan tiedä vuodesta 1987 paljoa, mutta odotin vähän pidempää Match of the Yearilta. No joo.
****
Randy Savage (c) vs. Ricky Stemboat
Olen sukeltanut pintaa syvemmälle, ja nyt menemmekin 1980-luvun puolelle. Feudin taistoista en hirveästi muista, luin jostain aikoja sitten tiedot, muistaakseni pituutta oli ihan kiva määrä (feudilla siis) ja ehti Stemboattikin (?) teloa jonkun sairaalaankin. No joo, anyways.. Selailin noita vanhoja PWI'n listaamia MOTY-matseja ja tämä pisti silmään, sillä molemmat ovat todella hyviä painijoita. Lähdettiin siis innolla seuraamaan tätä ottelua, eikä kyllä todellakaan pettänyt. Olen tottunut varsin liikerikkaaseen painiin, mutta tämä iski perusliikkeistään huolimatta minuun ihan kybällä. Olen jo jonkin verran old-schoolia katsellut, joten tosin ei tämä tunnu enään niin oudolta minun silmissäni. Kehäpsykologiaa löytyi tästä ottelusta ja fanit olivat hyvin mukana, siitä tulee plussaa. Kyllä on kaunista katseltavaa nuo molempien herrojen liikkeet, sulavasti ja hienosti tehtyjä on kaikki arm dragit yms. Btw, sivuhuomiona, 'The Animal' oli aika hot rintakarvoineen kaikkineen. Kyllä tämä oli huippukamaa niin kauan kun ottelulla oli pituutta, mutta en nyt viiden tähden otteluksi sanoisi. Kesti ainoastaan 14 minuuttia ja risat, vähintään kymmenen minuuttia olisin pistänyt lisää itse. Lopetus jätti itseeni kyllä vähän huonon maun, loppui kuin seinään. Jokatapauksessa hyvä koitos. En ihan tiedä vuodesta 1987 paljoa, mutta odotin vähän pidempää Match of the Yearilta. No joo.
****
Shawn Michaels vs Bret Hart for the WWF Championship @ Survivor Series 1992
5 vuotta ennen Screwjobbia. Michaels oli tähän aikaan Intercontinental mestari ja hän käytti vielä vanhempaa Sexy Boy themeään. Tähän aikaan herrat tulivat vielä toimeen ihan hyvin.
Kehässä näiden herrojen kemiat kohtasivat. Aina. Herrat eivät heikkoja matseja vetäneet keskenään. Tässä ottelussa oli psykologiaa vaikka kuinka. Montaakaan näyttävää liikettä ei nähty mutta kun niitä tehtiin niin ajoitus oli kohdallaan. On muuten hämmentävää miten paljon Michaelsin hallintaosuus muistuttaa Ortonin muutaman vuoden takaista hallintaosuutta. Rest-holdeja käytettiin ehkä melko runsaasti mutta se ei haitannut. Toisaalta ehkäpä markitukseni Harttia kohtaan nostaa arvosanaa mutta eihän tätä voi kukaan huonoksi sanoa.
****½
5 vuotta ennen Screwjobbia. Michaels oli tähän aikaan Intercontinental mestari ja hän käytti vielä vanhempaa Sexy Boy themeään. Tähän aikaan herrat tulivat vielä toimeen ihan hyvin.
Kehässä näiden herrojen kemiat kohtasivat. Aina. Herrat eivät heikkoja matseja vetäneet keskenään. Tässä ottelussa oli psykologiaa vaikka kuinka. Montaakaan näyttävää liikettä ei nähty mutta kun niitä tehtiin niin ajoitus oli kohdallaan. On muuten hämmentävää miten paljon Michaelsin hallintaosuus muistuttaa Ortonin muutaman vuoden takaista hallintaosuutta. Rest-holdeja käytettiin ehkä melko runsaasti mutta se ei haitannut. Toisaalta ehkäpä markitukseni Harttia kohtaan nostaa arvosanaa mutta eihän tätä voi kukaan huonoksi sanoa.
****½
Chris Benoit vs Bret Hart
WCW Mayhem 1999
Eli tämän ottelun katsoin eilen ja mieleen jäi hyvin tunnelma joka ottelussa oli. eli tapahtuma käytiin kanadassa. Kuten varmaan kaikki tietää niin Bret ja Chris ovat mollemat kanadalaisia ja yleisö oli aivan hulluna tähän main eventiin. tässä ratkottiin siis WCW mestaria.
Ottelussa oli kaikkea. Klassista benoitia ja vielä parempaa Bret Hartiä.
en ole nähnyt Tribute to Owen matsia joten en voi sanoa oliko tämä parempi mutta todella viihdyttävä ottelu oli kyseessä. Ottelun loppujen lopuksi vei bret hart Sharpshooterilla ja halli oli valmis räjähtämään. joku voi korjata mutta muistaakseni Bret Hart loukaantui pysyvästi tuon vuoden tulevassa Starrcade tapahtumassa ja tämä ottelu oli ehkä viimeinen todella kova ottelu Bret Hartilta.
WCW Mayhem 1999
Eli tämän ottelun katsoin eilen ja mieleen jäi hyvin tunnelma joka ottelussa oli. eli tapahtuma käytiin kanadassa. Kuten varmaan kaikki tietää niin Bret ja Chris ovat mollemat kanadalaisia ja yleisö oli aivan hulluna tähän main eventiin. tässä ratkottiin siis WCW mestaria.
Ottelussa oli kaikkea. Klassista benoitia ja vielä parempaa Bret Hartiä.
en ole nähnyt Tribute to Owen matsia joten en voi sanoa oliko tämä parempi mutta todella viihdyttävä ottelu oli kyseessä. Ottelun loppujen lopuksi vei bret hart Sharpshooterilla ja halli oli valmis räjähtämään. joku voi korjata mutta muistaakseni Bret Hart loukaantui pysyvästi tuon vuoden tulevassa Starrcade tapahtumassa ja tämä ottelu oli ehkä viimeinen todella kova ottelu Bret Hartilta.
Lord Steven Regal vs Wild Pegasus 1995 NJPW
Tjuuh. Hieman vanhempi ottelu tältä kaksikolta. Ottelu lähtee käyntiin melko perus wristlock-headlock-takedown-headlock väännöllä ja tätä jatkuu aika pitkään. Tästä jatketaan mattoon ja yleisö on hiljaa. Tiedän ollaan Japanissa mutta se on hiljainen jopa japanilaiseksi yleisöksi. Ja matossa jatketaan lukottelua. Ja se jatkuu. Ja se paranee. Kunnes hommaan tulee lisää väriä Benoit'n kehänulkopuolelle kohdistuneen hypyn turvin. Ja tästä homma jatkuu nopeatempoisempana. Benoit'n headbutt osui muuten aika rumasti Regalia päähän kun nenäkin meni näköjään rikki. Pituuttakin kun löytyi noin 20 minuuttia niin oli kaikki kohdallaan. Alun hitaus hieman häiritsi mutta muuten todella hyvä tempoinen ottelu.
****½
Tjuuh. Hieman vanhempi ottelu tältä kaksikolta. Ottelu lähtee käyntiin melko perus wristlock-headlock-takedown-headlock väännöllä ja tätä jatkuu aika pitkään. Tästä jatketaan mattoon ja yleisö on hiljaa. Tiedän ollaan Japanissa mutta se on hiljainen jopa japanilaiseksi yleisöksi. Ja matossa jatketaan lukottelua. Ja se jatkuu. Ja se paranee. Kunnes hommaan tulee lisää väriä Benoit'n kehänulkopuolelle kohdistuneen hypyn turvin. Ja tästä homma jatkuu nopeatempoisempana. Benoit'n headbutt osui muuten aika rumasti Regalia päähän kun nenäkin meni näköjään rikki. Pituuttakin kun löytyi noin 20 minuuttia niin oli kaikki kohdallaan. Alun hitaus hieman häiritsi mutta muuten todella hyvä tempoinen ottelu.
****½
ECW Championship Match 10.11.2009, ECW
Christian (c) VS. William Regal
Kaksi ikisuosikkiani vastakkain, ja positiivisen mainostuksen jälkeen päätin sitten itsekin katsoa tämän ottelun, kun yksittäisenä netin syövereistä löysin. Asia jota en kuitenkaan tiennyt, oli että show oli kuvattu Sheffieldissä, Englannissa. Tämä asia toi ihan uutta hohtoa tilanteeseen. Christian: suuri face Yhdysvalloissa, Regal: suuri heel Yhdysvalloissa. Regal on kuitenkin kotoisin alle sadan mailin päästä Sheffieldistä (ainakin selostajien mukaan) kenen puolelle yleisö asettuu? Buuataanko Christian areenalta ulos kuten John Cena joskus taannoin?
Yleisön reaktio olikin perin mielenkiintoinen. Kumpikin sai entrancessa popit, ja matsin aikana kuultiin kummankin puolesta chantteja. Ehkäpä kannustus meni 60-40 Regalille, mutta hämmästyttävän rakastettu oli Christian Euroopassa. Ei saanut kunnon buuauksia, vaikka koittikin yhdessä vaiheessa niitä oikein lypsää. Ottelu itsessään oli aika perus, melko paljon toistettiin samoja juttuja kuin näiden kahden aikaisemmissa matseissa tältä vuodelta. Komeita ja kivuliaita liikkeitä, kuten Butterfly Top Rope Suplex, Regalplex ja Exploder Suplex lattialle nähtiin, ja jännitystä voittajasta oli loppuun asti. Uskottavia near falleja oli myös useita. Strikerin puuttuminen selostamosta osittain söi tunnelmaa, mutta en antanut sen matsin alun jälkeen häiritä. PPV-matsina tämä olisi ehkä ollut pienoinen pettymys, mutta TV:ssä oteltuna erittäin hyvä. Ei mitään storylinesidonnaista "makupalaa", vaan ihan vakavasti otettava mestaruusottelu. Suosittelen kyllä katsomaan, jos aikaa ja kiinnostusta yhtään on.
***+
Voisi Smackdownin vaikka katsella, nimittäin kiinnostaa minkälaista reaktiota brittiyleisö SD-painijoille tarjoaa.
Christian (c) VS. William Regal
Kaksi ikisuosikkiani vastakkain, ja positiivisen mainostuksen jälkeen päätin sitten itsekin katsoa tämän ottelun, kun yksittäisenä netin syövereistä löysin. Asia jota en kuitenkaan tiennyt, oli että show oli kuvattu Sheffieldissä, Englannissa. Tämä asia toi ihan uutta hohtoa tilanteeseen. Christian: suuri face Yhdysvalloissa, Regal: suuri heel Yhdysvalloissa. Regal on kuitenkin kotoisin alle sadan mailin päästä Sheffieldistä (ainakin selostajien mukaan) kenen puolelle yleisö asettuu? Buuataanko Christian areenalta ulos kuten John Cena joskus taannoin?
Yleisön reaktio olikin perin mielenkiintoinen. Kumpikin sai entrancessa popit, ja matsin aikana kuultiin kummankin puolesta chantteja. Ehkäpä kannustus meni 60-40 Regalille, mutta hämmästyttävän rakastettu oli Christian Euroopassa. Ei saanut kunnon buuauksia, vaikka koittikin yhdessä vaiheessa niitä oikein lypsää. Ottelu itsessään oli aika perus, melko paljon toistettiin samoja juttuja kuin näiden kahden aikaisemmissa matseissa tältä vuodelta. Komeita ja kivuliaita liikkeitä, kuten Butterfly Top Rope Suplex, Regalplex ja Exploder Suplex lattialle nähtiin, ja jännitystä voittajasta oli loppuun asti. Uskottavia near falleja oli myös useita. Strikerin puuttuminen selostamosta osittain söi tunnelmaa, mutta en antanut sen matsin alun jälkeen häiritä. PPV-matsina tämä olisi ehkä ollut pienoinen pettymys, mutta TV:ssä oteltuna erittäin hyvä. Ei mitään storylinesidonnaista "makupalaa", vaan ihan vakavasti otettava mestaruusottelu. Suosittelen kyllä katsomaan, jos aikaa ja kiinnostusta yhtään on.
***+
Voisi Smackdownin vaikka katsella, nimittäin kiinnostaa minkälaista reaktiota brittiyleisö SD-painijoille tarjoaa.
Wild Pegasus vs The Great Sasuke Super J-Cup 1994
Ensimmäistä kertaa järjestämä turnaustyyppinen tapahtuma jonka tarkoituksena oli palkita maailman paras junior heavyweight elikkä yleisemmin sanottuna alle 100-kiloinen painija. Finaaliin edenneet herrat Pegasus ja Sasuke olivat molemmat tulleet mukaan vasta toisella kierroksella syistä joita en tiedä.
Itse ottelu oli loistava. Mitä muutakaan voi toisaalta odottaa kun nämä kaksi herraa laitetaan samaan kehään ja aikaa annetaan parisenkymmentä minuuttia. Ottelussa nähtiin useita hienoja liikkeitä, lievää no-sellaamista, komeita hyppyjä ulos kehästä ja monia near-falleja. Hypyistä annan erityismaininnan Sasuken dropkickille ulos kehästä joka meni niin pitkälle että suojamatot loppuivat ja herra laskeutui suoraan betonilattialle.
***** Kaiken kaikkiaan varsin ehjä kokonaisuus vaikkakin tuo no-sellaamin hieman haittasi. Ei kuitenkaan liikaa. Suosittelen.
Ensimmäistä kertaa järjestämä turnaustyyppinen tapahtuma jonka tarkoituksena oli palkita maailman paras junior heavyweight elikkä yleisemmin sanottuna alle 100-kiloinen painija. Finaaliin edenneet herrat Pegasus ja Sasuke olivat molemmat tulleet mukaan vasta toisella kierroksella syistä joita en tiedä.
Itse ottelu oli loistava. Mitä muutakaan voi toisaalta odottaa kun nämä kaksi herraa laitetaan samaan kehään ja aikaa annetaan parisenkymmentä minuuttia. Ottelussa nähtiin useita hienoja liikkeitä, lievää no-sellaamista, komeita hyppyjä ulos kehästä ja monia near-falleja. Hypyistä annan erityismaininnan Sasuken dropkickille ulos kehästä joka meni niin pitkälle että suojamatot loppuivat ja herra laskeutui suoraan betonilattialle.
***** Kaiken kaikkiaan varsin ehjä kokonaisuus vaikkakin tuo no-sellaamin hieman haittasi. Ei kuitenkaan liikaa. Suosittelen.
Prince Devitt vs. Kota Ibushi
NJPW: Best of Super Jr. - Semi-Final 2# (Tokyo Korakuen Hall, 6/14/09)
Teki mieli taas pitkästä aikaa katsastaa kunnolla joku ottelu japski-painin puolelta, ja tämän ottelun löysin sattumalta katsellessani Ibushin matsia TAKA Michinokua vastaan. Ja sitten otteluun:
Ottelun alku ei mitään ihmeempää tarjonnut, kuin muutamia lukkoja Devittin puolelta, ja mieheltä myös komea dropkick nähtiin tässä alkuvaiheessa. Ibushin oma Top-Rope Dropkick oli myös näyttävä vasta-isku, ja jolla Ibushi pääsi sitten vähän paremmin matsiin mukaan. Suht-tasaista menoa nähtiin ottelun puoliväliä kohti, ja tietty komeita liikkeitä molemmilta osapuolilta, mutta sitten ottelunkulkua muutti hiukan Ibushin komea, siis todella komea Moonsault kehänreunukselta aitaavasten selkätysten olevalle Devittille, jonka sitten Ibushi vei mukanaan katsomon puolelle kyseisellä liikkeellä. Ottelun loppua kohden tämä matsi vasta parani! Hemmetin komeita liikkeitä ja nearfall-tilanteita nähtiin toinen toisensa jälkeen, ja yleisö oli mukana täysillä alusta loppuun. Ottelun loppu ei jättänyt missään vaiheessa kylmäksi, nimittäin niin sulavia, nättejä ja komeita liikkeitä ja aina se nearfall toisensa jälkeen. Lopetus oli myöskin vertaansa vailla! Sai nimittäin arvuutella lähes jokaisen selätyksen ohessa, että päättyykö tämä tähän vai nähdäänkö kick-out.
Voittajaa en tässä vaiheessa spoilaa, vaan halukkaat voivat katsoa ottelun itse: Click!
Omasta mielestäni aivan mahtava ottelu jälleen kerran japski-painin puolelta. Täytyy myöskin sanoa, että Devitt oli minulle vielä ennen tätä ottelua tuntematon heebo, mutta pääsi vakuuttamaan kyllä otteillaan kehässä. Suosittelen katsomaan! ;^)
****
NJPW: Best of Super Jr. - Semi-Final 2# (Tokyo Korakuen Hall, 6/14/09)
Teki mieli taas pitkästä aikaa katsastaa kunnolla joku ottelu japski-painin puolelta, ja tämän ottelun löysin sattumalta katsellessani Ibushin matsia TAKA Michinokua vastaan. Ja sitten otteluun:
Ottelun alku ei mitään ihmeempää tarjonnut, kuin muutamia lukkoja Devittin puolelta, ja mieheltä myös komea dropkick nähtiin tässä alkuvaiheessa. Ibushin oma Top-Rope Dropkick oli myös näyttävä vasta-isku, ja jolla Ibushi pääsi sitten vähän paremmin matsiin mukaan. Suht-tasaista menoa nähtiin ottelun puoliväliä kohti, ja tietty komeita liikkeitä molemmilta osapuolilta, mutta sitten ottelunkulkua muutti hiukan Ibushin komea, siis todella komea Moonsault kehänreunukselta aitaavasten selkätysten olevalle Devittille, jonka sitten Ibushi vei mukanaan katsomon puolelle kyseisellä liikkeellä. Ottelun loppua kohden tämä matsi vasta parani! Hemmetin komeita liikkeitä ja nearfall-tilanteita nähtiin toinen toisensa jälkeen, ja yleisö oli mukana täysillä alusta loppuun. Ottelun loppu ei jättänyt missään vaiheessa kylmäksi, nimittäin niin sulavia, nättejä ja komeita liikkeitä ja aina se nearfall toisensa jälkeen. Lopetus oli myöskin vertaansa vailla! Sai nimittäin arvuutella lähes jokaisen selätyksen ohessa, että päättyykö tämä tähän vai nähdäänkö kick-out.
Voittajaa en tässä vaiheessa spoilaa, vaan halukkaat voivat katsoa ottelun itse: Click!
Omasta mielestäni aivan mahtava ottelu jälleen kerran japski-painin puolelta. Täytyy myöskin sanoa, että Devitt oli minulle vielä ennen tätä ottelua tuntematon heebo, mutta pääsi vakuuttamaan kyllä otteillaan kehässä. Suosittelen katsomaan! ;^)
****
WrestleMania III - Intercontinental Championship
Randy Savage (c) vs. Ricky 'The Dragon' Steamboat
Oli itsekkin pakko katsastaa tämä ottelu, syistä nimeltä: 1. pidän Steamboatista, sekä pitää katsoa häneltä tavaraa. Ja 2. koska tämä on hyvin hypetetty ottelu. Ottelussa oli hyvin selvillä se, että miehet todellakin vihaavat toisiaan, sekä että Steamboat haluaa todellakin mestaruuden itselleen, ja jopa minä, joka en tiennyt taustatiedoista mitään, ymmärsin sen heti. Matsi oli Steamboatin tuntien todella hyvä, ja Savage oli myös hyvä heel. Oli nopeatempoista toimintaa, samoin kuin sitä perus pieniä heel -liikkeitä, ja vaikka tässä ottelussa ei nähtykkään mitään sen suurempia, oli ottelu tosi hyvin toteutettu, mutta lopetus oli vähän tökerö: jos se olisi tullut minuutin, kaksi myöhemmin, olisi se ollut täydellinen, mutta nyt se jätti vähän pahan maun suuhun. Myöskin Animal oli hyvin outo valinta manageriksi, koska hän ei juurikaan tehnyt mitään. Loppujen lopuksi ottelu jätti positiivisen kuvan, ehdottomasti matsi josta pidän.
Arvosana: * * * * -
Randy Savage (c) vs. Ricky 'The Dragon' Steamboat
Oli itsekkin pakko katsastaa tämä ottelu, syistä nimeltä: 1. pidän Steamboatista, sekä pitää katsoa häneltä tavaraa. Ja 2. koska tämä on hyvin hypetetty ottelu. Ottelussa oli hyvin selvillä se, että miehet todellakin vihaavat toisiaan, sekä että Steamboat haluaa todellakin mestaruuden itselleen, ja jopa minä, joka en tiennyt taustatiedoista mitään, ymmärsin sen heti. Matsi oli Steamboatin tuntien todella hyvä, ja Savage oli myös hyvä heel. Oli nopeatempoista toimintaa, samoin kuin sitä perus pieniä heel -liikkeitä, ja vaikka tässä ottelussa ei nähtykkään mitään sen suurempia, oli ottelu tosi hyvin toteutettu, mutta lopetus oli vähän tökerö: jos se olisi tullut minuutin, kaksi myöhemmin, olisi se ollut täydellinen, mutta nyt se jätti vähän pahan maun suuhun. Myöskin Animal oli hyvin outo valinta manageriksi, koska hän ei juurikaan tehnyt mitään. Loppujen lopuksi ottelu jätti positiivisen kuvan, ehdottomasti matsi josta pidän.
Arvosana: * * * * -
Bret Hart w/"The Mouth of the South" Jimmy Hart vs Ricky Steamboat 6.3.1986
Arvostellaanpa lisää Bret Hartin otteluita kun tuli tämä nyt katsottua. Youtubessa olevan videon kuvauksessa väitettiin että tätä suunniteltiin alunperin Wrestlemania 2 ja Bret Hart vahvistaa tämän kirjassaan. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja nämä kaksi herraa päätyivät kohtaamaan Bostonissa hieman pienemmässä tapahtumassa.
Bret Hart joka oli näihin aikoihin heel ei malttanut odottaa ottelun alkua vaan kävi samantien Steamboatin kimppuun. Steamboat sai kuitenkin torjuttua hyökkäyksen ja siirtyi niskan päälle. Tästä alkoi varsin maukas lukottelu ja Ricky keskitti hyökkäyksen Hartin käteen. Rickyn hallintaosuuden aikana nähtiin sitten muutama komea armdrag ja muutama todella komea counter. Jimmy Hart kävi välillä selostamon puolella häiriköimässä Monsoonia ja häiritsi yleisöä megafonillaan. Yllättäen kaikki yllättävällä ottelurakenteellaan hallinta siirtyi pian Bretille. Ja oli hienoa hallintaa. Bret näytti tässä loistavalta. Pian Ricky kuitenkin pääsi otteluun mukaan. Ja loput jätetään kertomatta (vaikka ei liene kovin vaikeaa veikata kuinka tässät kävi ottaen huomioon osanottajat ja ajankohdan).
Kuitenkin todella hyvä ottelu aikana jolloin tälläisiä ei ihan joka päivä WWF:ssä nähty.
****
Arvostellaanpa lisää Bret Hartin otteluita kun tuli tämä nyt katsottua. Youtubessa olevan videon kuvauksessa väitettiin että tätä suunniteltiin alunperin Wrestlemania 2 ja Bret Hart vahvistaa tämän kirjassaan. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja nämä kaksi herraa päätyivät kohtaamaan Bostonissa hieman pienemmässä tapahtumassa.
Bret Hart joka oli näihin aikoihin heel ei malttanut odottaa ottelun alkua vaan kävi samantien Steamboatin kimppuun. Steamboat sai kuitenkin torjuttua hyökkäyksen ja siirtyi niskan päälle. Tästä alkoi varsin maukas lukottelu ja Ricky keskitti hyökkäyksen Hartin käteen. Rickyn hallintaosuuden aikana nähtiin sitten muutama komea armdrag ja muutama todella komea counter. Jimmy Hart kävi välillä selostamon puolella häiriköimässä Monsoonia ja häiritsi yleisöä megafonillaan. Yllättäen kaikki yllättävällä ottelurakenteellaan hallinta siirtyi pian Bretille. Ja oli hienoa hallintaa. Bret näytti tässä loistavalta. Pian Ricky kuitenkin pääsi otteluun mukaan. Ja loput jätetään kertomatta (vaikka ei liene kovin vaikeaa veikata kuinka tässät kävi ottaen huomioon osanottajat ja ajankohdan).
Kuitenkin todella hyvä ottelu aikana jolloin tälläisiä ei ihan joka päivä WWF:ssä nähty.
****