Foorumiarkisto

Eli kyse elämäsi pelottavimmasta tilanteesta? Kerro mitä on sattunut/olisi sattunut. Noh itselläni pari.

1. Kaverin kanssa oltiin revitty rauta putkia irti jostain paikasta. Laitoimme niitä keskelle tietä poikittain Ja juoksimme läheiselle kukkulalle josta näkee tielle. Rekka tulee ajaa Putkien eteen ja pysähtyy. huutaa kukkulan suuntan "V*tun nulikat, kattokaa nyt mitä melkein teitte!" Kuuli varmaan ku kaverini vaihtoivat paikkoja.

2. Harjoittelin trampoliinilla Takaperin volttia. Ensimmäistä kertaa kun onnistuin niin lensin Trampan suoja peitteen yli orapihjala pusikkoon. ja toisella kerralla löin pääni putkeen joka kiertää trampoliinin, taju meni vähäksi aikaa jä otsasta tuli verta ~ Sairaala reissu.


EDIT: Tänään Takaperin volttia taas trampalla, luulin että pää koltahtaa taas metalliin joka kiertää trampan. Takaperin voltti maahan. Selvisin säikähdyksellä.

Se kun merellä uidessa virta lähti viemään merelle päin, onneksi pääsin aallonmurtajan viimeiselle kivelle ja sitä kautta pois.

Aika läheltä piti tilanne kuitenkin..

Pelottava tilanne minulla oli se, kun ajoin pyörällä päin bussia suojatien keskellä odotuspaikassa. Ei tullut muuta, kun lievä aivotärähdys. Pyöräkin pysyi ehjänä! Bussi yht'äkkiä hidasti, kun se oli mennyt 3½/4 mun ohitse ja luulin sen menneen. Perään sitten tömähdin. Pieniä rupia naamaan vain tuli ja seuraavana päivänä pääsin jo kouluun. Otti päähän, kun tuo tapahtui matkalla kouluun, kun sinä päivänä oli luokkaretki. Tämä tapahtui viimeisellä kouluviikolla.

Oltiin perheen kanssa lomareissulla, ja toiseksi viimeisenä päivänä mentiin minä, pikkuveli ja isä "venereissulle". Eli joku ohjasi tuota paattia jollain vesiskootterilla ja muut (noin 5-6 henkee) istu takana jossain ihme paatissa peräkkäin. Siinä pidettiin kiinni jostain muoviletkusta. Sattumalta juuri minun muovikahvani irtosi pidikkeistään ja hajosi kappaleiksi. En voinut pitää oikein mistään kiinni ja vauhtia oli huima. Yritin taistella tuota muovihöskää takaisin pidikkeihinsä, mutta ei...Lopuksi tietenkin kaikki matkustajat kaadettiin mereen ja pääni kolahti yhteen erään ulkomaalaisen kanssa. Erittäin hirvittävä kokemus, vaikka jälkeen päin jo naurattaakin.

Ja toinen on sitten hieman kauempaa lapsuudestani. Olin alle kouluikäinen, kun lähdimme lennolle kohti Kreetaa. Päästiin vähän huonoon rakoon, ja koko ajan oli hirveitä ilmakuoppia. Matkustaja toisensa jälkeen kävi oksentamassa (myös äitini). Isäni oli kokenut lentäjä. Lentänyt paljon pienkoneilla, mutta hänkin harkitsi vakavasti yrjöämistä. Ei kuitenkaan viitsinyt, vaan halusi rauhoitella minua. Itse pidin vain tuolini kahvoista kiinni ja pelkäsin ihan sikana!

Åressa lumilautailemassa.
Menen hissillä vahingossa mustaan kumparerinteeseen. No, päätin rauhallisesti tulla sen alas auraten. Onnistuihan tämä, mutta loppupuolella oli jäätä ja ajauduin kohti yhdenlaista rotkoa. Rotko läheni ja läheni, mutta sitten jää loppui ja sain jarrutetuksi. Turva-aita oli siitä kohtaa vinossa, joten olisin menettänyt henkeni ellen olisi saanut jarrutettua n. puolitoista metriä ennen itseäni pysähdyksiin.

Hullua, ja ultimate pelottavaa. Onneksi en päässyt seuraavan päivän aftonbladetiin.

Rauhallisesti olin kerran menossa nukkumaan, ja yhtäkkiä vihlaisi sydämestä. Luulin hetken jo oikeasti että se on menoa, ilmeisesti kyseessä oli kuitenkin joku kramppi.

Toinen on kun pineneä valtava pässi tuli minua päin. Hyi.

Pelottavinta ikinä on ollut kun olimme perheen kanssa lomamatkalla turkissa.
Olin silloin 5 luokalla eli tarpeeksi hyvässä iässä tilanteen huomioon ottaen. kuljimme siellä kadulla ja kun olimme eräässä "kuppilassa" syömässä. ulkopuolella elikkä siinä kuppilan edessä kun siinä oli semmoset ikkunat näemme kun eräs mies ampui toista miestä päähän.

Olihan siinä välieroa aika paljon mutta se hetki ei ikinä unohdu. Ja siinä vaiheessakin alko pelottaa jo ja mielikuvitus laukkasi kaikella lailla.

Levillä vuosi takaperin. Täysillä suurimpaan boksiin. Ilmassa päästetään parkaisu, kun huomataan, että alastulo päätti sitten loppua alta. Jäiselle tasamaalle tullaan siis kovaa ja korkealata. Tulen tajuihini hissien vierestä mäen alta. En muista mitään tapahtuneesta, saatika että mitä helvettiä edes teen siellä paikassa. Oikeaa kättäni tai jalkaani en voi liikuttaa ilman helvetinmoista kipua ja kypäräni roikkuu palasina olkapäälläni. Siitä sitten ystäväni tulee tarkistelemaan kuntoani ja sanoo, että olen lepäillyt siinä tunnin verran.

Olkapää murtui, nivusten läheltä jokunen lihas revähti ja vakava aivotärähdys + komeat arvet selässä vieläkin.

Ilman kypärää olisin kuollut.

"Migu.22" kirjoitti:
Levillä vuosi takaperin. Täysillä suurimpaan boksiin. Ilmassa päästetään parkaisu, kun huomataan, että alastulo päätti sitten loppua alta. Jäiselle tasamaalle tullaan siis kovaa ja korkealata. Tulen tajuihini hissien vierestä mäen alta. En muista mitään tapahtuneesta, saatika että mitä h****ttiä edes teen siellä paikassa. Oikeaa kättäni tai jalkaani en voi liikuttaa ilman helvetinmoista kipua ja kypäräni roikkuu palasina olkapäälläni. Siitä sitten ystäväni tulee tarkistelemaan kuntoani ja sanoo, että olen lepäillyt siinä tunnin verran.

Olkapää murtui, nivusten läheltä jokunen lihas revähti ja vakava aivotärähdys + komeat arvet selässä vieläkin.

Ilman kypärää olisin kuollut.

Just hassua. Talk about läheltä-piti. Ehkä vähän liiankin läheltä.

BTW, Himoksen isoin murhaboksi on aika sadistinen. Itse juuri ja juuri voin laskea sitä alastuloa pitkin alas . En tajua miten joku voi vetää sellaisesta.
Taitaa olla numero 19(saattaa myös olla 14 tai 20) tässä kartassa:
http://www.himos.fi/rinnekartta.pdf

Oletkos muuten tuon tapaturman jälkeen lautaillut enää?

"Velocity" kirjoitti:

Just hassua. Talk about läheltä-piti. Ehkä vähän liiankin läheltä.

BTW, Himoksen isoin murhaboksi on aika sadistinen. Itse juuri ja juuri voin laskea sitä alastuloa pitkin alas . En tajua miten joku voi vetää sellaisesta.
Taitaa olla numero 19(saattaa myös olla 14 tai 20) tässä kartassa:
http://www.himos.fi/rinnekartta.pdf

Oletkos muuten tuon tapaturman jälkeen lautaillut enää?

Kyllähän tuota kevätlumilla vielä tuli lasketeltua. Miltei heti, kun käsi saatiin kantositeestä pois ja kävelykin sujui, niin rinteeseen. Tosin oli kyllä erittäin vaikeat ensimmäiset laskut sen jälkeen, mutta rauhassa kun otti niin eipä tuossa suurempia ongelmia. Mutta boksien vetämisen aloittaminen uudelleen olikin hankalampi homma.... Ennen seiskat ja backflipit sunmuut menivät silmät-kiinni-palava-kitara-perseessä, mutta auta armias ettei meinannut millään saada ensimmäistä suoraakaan aikaiseksi. Menikö siinä nyt reilu kuukausi laskun aloittamisen (siis tapahtuneen jälkeen) jälkeen, että uskalsin edes pientä ilmaa ottaa. Yritettiinhän sitä miltei koko tuo kuukausi, mutta pelko piti kuitenkin jalat maassa. Sanoivathan ne lääkärissä, ettei kannata aloittaa vielä lautailemaan, vaan odottelisi vain seuraavan kauden lumia, mutta polte on aina ollut suuri...

Mutta, eipä kys tapahtumasta näin omassa päässä muistoja liiemmin ole. Oma filmi alkaa siitä, kun makaan hissien lähistöllä ja ystäväni tulevat keräilemään minua. Jälkeenpäin vain kuullut silminnäkijöiltä juttua. Esimerkiksi kaaduttuani joku vanha miekkonen oli rynnännyt paikalle avuliaasti, mutta tovin jälkeen olin vain jatkanut liukumistani mäkeä alas, vastaamatta miehelle mitään.

(tönkköä_tekstiä_johtuen_valvotuista_päivistä_)

Pyörällä tuli joskus 12 vuotiaana lennettyä siihen tyyliin naamalleen, että viikkoon ei voinut syödä kuin pillillä ja silmiä sai tuskin auki. Mitään muistikuvaa ei ole jäänyt itse tapahtumasta, sitä edeltävästä tai seuranneesta ajasta, asvaltilta löysin itseni ties kuinka pitkän ajan jälkeen makoilemassa. Hengenlähtö olisi ollut ainakin lähellä ilman kypärää. Siitä oppineena käyt... ei, enhän minä ole käyttänyt vuosiin pyöräillessä kypärää, tyhmyyden määrä on jotain uskomatonta.

Ei tuo kuitenkaan mitenkään pelottava tilanne ollut, heti herättyäni tiesin olevani kunnossa, luulin itseasiassa vaan saaneeni pieniä pintahaavoja. Kävelin muina miehinä kaverin luo ja siellä oltiin aivan kauhuissaan, olisi kuulemma pitänyt kaivaa ~The Muta Scale esiin. Sairaalareissuhan siitä sitten tuli, mutta henkisesti olin kunnossa.

Toista oli kun noin 11 vuotiaana löysin äitini laatikosta hänen kirjoittamansa itsemurhakirjeen. En voi kuvitella, että mikään tapahtuma enää voisi koskaan saada minua pelkäämään yhtä paljon, ei edes uhka hengeni menettämisesti. Toista oli silloin, isääni vain pinnallisesti tutustuneena, minulla, lapsella, ei ollut maailmassa muuta kunnollista turvaa kuin äitini. Itkin.

Pelottavin hetki oli eilen kun luulin että palkka ei tulisikaan ajoissa, huih. Talk about läheltäpiti! No onneksi se kuitenki tulee ajoissa.

Mutta mutta, elämässäni on ollut oikeastikin aivan sairaan paljon läheltäpiti tilanteita johtuen tästä huolettomasta pyörällä/mopolla/kelkalla/autolla ajamisesta. Pyörästä on muunmuassa kerran lentänyt takaheijastin irti kun vetaisin n. 60km/h vauhtia lähestyvän auton edestä alamäen innoittamalla vauhdilla. Ensin vain katsoin että "jesh, kerkesin" ja seuraavaksi kuulin räsähdyksen ja taaksepäin vilkaistessani huomasin kuinka heijastin kiiti ilmojen halki ja takapää pyörästä heilahti epämukavasti.
Kerran sitten myös ajoin n.70m pitkän täysin jäisen mäen alas pyörällä. Tässä tapauksessa kylläkin toinen jalka oli polkimella, toinen ohjaili ja piti pyörää pystyssä, kun taas eturengas oli ilmassa ja käsillä yritin vain tehdä jotain hyödyllistä. Lopulta sitten mäki loppui ja sain pyörän jälleen ojennukseen. Pulssi oli luultavasti siinä vaiheessa n. 300 tai enemmän.

Muitakin useita tälläisiä on tapahtunut mutta ne ovat vain arkipäivää nykyään

- I will never use a helmet, not even when I know I really really really should. By the time I'm thinking about using a helmet.. I'm already dead.

Onhan näitä. Yksi on varmaan se, kun joskus elvistelin pyöräillessä ja ajelin ilman käsiä. Sitten törmäsin johonkin kiveen ja iskeydyin asfalttiin pää edellä, verta vuosi aivan helvetisti mutta onneksi ei käynyt sen vakavampaa.

Ja toinen on varmaan se, kun äitini törmäsi autolla (olin kyydissä) toisen auton perään ja sai maksettavaksi mukavan summan.

Ammuin kaksi viikkoa sitten 2,8 tuuman naulan 8,5 baarin ilmanpainenaulaimella vasemmasta keskisormesta nivelen kohdalta läpi. Siinä kun Hatanpäälle ajeltiin puoli neliöö parkettia sormessa roikkumassa kävi mielessä, että mitäs jos se naula on paskonut nivelen ja se luutuu suoraksi. Olisin saanut haudata kitarani takapihalle, soitto kun olisi vaikeutunut liikaa. Tapauksesta selvittiin pelkällä säikähdyksellä, naula kun lävisti pelkkää lihaa ja kaksi päivää pois töistä riitti, sitten heti takas tienaan, vaikka sormesta melkein läpi näki.

Isän onneaan saa pelätä harva se päivä, kuolemisella niin väliä ole.

Ei muuta, jatkakaa.

Skootteria osaan käsitellä. noh onneksi en mennyt kuin bout ~ 25km/. no ajoin tossa kaupasta kotio. lootallinen kokista polvilla. kattelin sitten siinä että miten ikävästi se heilui. lisäsin vauhtia. yksi pulloista tippui ja lensi takana tulevan auton renkaaseen. kuljettaja päätti lisätä vauhtia varmaan kostaakseen? hiljensin vauhtia minkä jaksoin ja ajoin katu kiveystä päin ja lensin pää edellä kiveä pain.. onneksi oli kypärä päässä. muuten olisi kuulemma kallo haljennut. Sairaala reissu again. oon tuttu tuol lähi sairaalassa.

EDIT:

Olisin saanut haudata kitarani takapihalle, soitto kun olisi vaikeutunut liikaa.

sen jos oisit tehny ni oisin syöny mun kivekset!

Sorry, Double post.


Kun täällä on kerran tuo edit-toiminto niin sitä voi myös käyttää /T

Asuntolaina.

"Starchild" kirjoitti:
Olisin saanut haudata kitarani takapihalle, soitto kun olisi vaikeutunut liikaa.

Pah, olisit vain vetaissut Tony Iommit. Äläkä kysy että kuka hän on.

Pelottavin tilanne? Taisi olla kahdeksan vuotiaana, kun eksyin kotimatkalla.

Silloin asuin vielä Helsingissä. Kaiken lisäksi kello oli jotain seitsemän paikkeilla, oli talvi ja kaiken lisäksi pimeää. Onneksi kukaan ei pysähtynyt auttamaan, vaan löysin kotiin ajattelemalla.

"Kratos" kirjoitti:

"Starchild" kirjoitti:
Olisin saanut haudata kitarani takapihalle, soitto kun olisi vaikeutunut liikaa.

Pah, olisit vain vetaissut Tony Iommit. Äläkä kysy että kuka hän on.

Hei kamoon Kratos, eiköhän muusikko nyt Iommin tunnista pelkästä stoorista. Enkä minä olisi persettäni pyyhkinyt jos piikki olisi lävistänyt oikean käden, mutta kun meinas otekäsi mennä... Onneksi homma pelittää taas entiseen malliin. Parhaillaankin taitttuu Ensiferumin Tale of Revenge, parhaita kitarabiisejä mun listalta.

ZeroMalysm, mitä yhteistä muka sinulla ja minulla on? Tai sinulla ja minun kitarallani? Tai minulla ja sinun.. joo.

Eipä muuta, jatkakaa.

No eikai nyt hyvää kitaraa kannata Haudata? Ja Veikkaisin että olet Hyvä kitaristi jne jne?

Ei tule nyt mieleen, paitsi yksi tilanne.

Vuosi takaperin, olin eräällä järvellä uimassa. Juoksi laituria pitkin, sillä meinasin hypätä. Laituri oli märkä, joten liukastuin, ja oli muutamasta sentistä kiinni etteikö pää olisi osunut laituriin. Selälleen vetee putosin, joten paineet oli mennyt

No tämä ensimmäinen ei ole mikään pelottava kokemus, mutta ei kyllä mikään mukavakaan:

Olin viime kesänä kaverini kanssa rampeilla. Hän skeittasi, minä menin BMX:llä. Noh, rampeilla oli kolme suurta kumpua. Menin korkeimman päälle ja ponnistin, ja lensin todella korkealle. Jalkani jäi pyörän tankoon kiinni, mutta sain sen vedettyä. Sitten lähti tasapaino ja tipuin asvaltille kolauttaen pääni. Oli senteistä kiinni ettei pyörä tippunut naamalleni, sillä BMX, joka on oikeastaan pelkkää kromia, painaa aika paljon. Päässä ei ollut mitään vakavaa, mutta kovat verenvuodot polvesta ja kyynärpäästä. Ja molemmissa hienot jäljet edelleen.
Tuon tapahtuman jälkeen en olekkaan BMX:llä rampeilla ollut.

Sitten toinen, jossa oikeasti vähän säikähdin. Siinä oli vähän elokuvameininkiä mukana
Olin 11v. Olin parin kaverini kanssa niin kutsutussa Punkalossa, täällä Turun suunnalla. Se on vanha pummitalo, joka on poltettu nyt, silloin se oli vielä kunnossa, mutta siellä ei asunut ketään. Tutkimme varastoa, jonne pummit olivat vieneet tavaransa, siis kaikkea löydettyä, ja helvetin suuren pullonkorkkikokoelman. No, huomasimme passin seinällä. Juuri kun olimme ottamassa sitä... Pummit saapuvat. 3 miestä ja 1 nainen. Sitä tilannetta ei voi unohtaa. Nainen huusi jotain tyyliin "Vittu varkaita! Nyt soitetaan poliisit saatana". Mutta eipä siellä edes sähköjä ollut. Pari niistä tiputti kaljakassinsa ja lähti perään. Juoksimme sitten metsään ja pakenimme läheiseen kauppaan. Luulimme jo olleemme ihan turvassa, mutta yksi pummi tulikin ostamaan Koffia. Tuossa kohtaa kaikki nauroivat ja pummihan ei mitään voinut tehdä. Ja muuten, se passi jäi metsään lojumaan. =/

Nojoo, joskus olen meinannut hukkua ja kaikkea tällaista, mutta ei mitään vakavaa.

"ZeroMalysm" kirjoitti:
No eikai nyt hyvää kitaraa kannata Haudata? Ja Veikkaisin että olet Hyvä kitaristi jne jne?

Aa, mistä tiedät, että minulla on hyvä kitara? Ei vaan, onhan tuo, Jackson KV2 King V, kas tässä.

Tuosta toisesta oletuksesta en sano mitään, mutta kyllä minun soittoani on kehuttu. Kuulemma varsin hyvin siihen nähden, että olen soitellut noin 4½ kuukautta. Tosin se näkyy harjoittelussa, soittamiseen menee koulu- ja työpäivinäkin kahdesta kolmeen tuntia, viikonloppuisin enemmänkin.

Jo riittää off-topic, jos jollain on viitseliäisyyttä niin kitaristi -aihe olisi varsin tervetullut. Siinä tapauksessa tietenkin, että minä en ole ainoa foorumin kepittäjä. Ite ei jaksa. Huomenna PPV -veikkauksen tuloksia kyttääville on tulossa luettavaa.

Mm, onhan niitä toki muutama.

Olin esikoulussa, oltiin siinä välitunnilla ja sellasesta aika korkeesta puumajasta tippui aika isokivi päähän. Kyllähän se tunnahti ja päästä tuli paljon verta.

Sitten moniavuosia sitten ajoin pyörällä, lensin tangon yli asfaltille, tuli kauheat jäljet vatsaan ja naamaan, oli kiva päänsärky ja sellasta sen jälkeen.

Ei tässä nyt nopean miettimisen jälkeen tule kummoisempia mieleen, mutta on niitä paljon.

Olin arviolta noin 4-5 -vuotias, kun päätimme muutaman kaverin kanssa mennä rikkomaan päiväkodin leluja. Syy rikkomiseen ei muistaakseni ollut mikään kovistelu toisillemme, vaan hetkellinen päähänpisto "hauskanpidosta". Rikottuamme leluautot tiesimme tehneemme väärin, mutta emme kertoneet asiasta kenellekään rangaistuksen pelossa.

Seuraavana päivänä päiväkodin hoitajat pyysivät kaikki lapset rinkiin, jossa he kertoivat, että leluautoja oli rikottu, ja halusivat, että syyllinen tunnustaa. Muistan, kuinka jokaiselta lapselta kysyttiin yksitellen, oliko hän rikkonut leluja vai ei. Minua ennen kysyttiin toiselta kaveriltani, joka oli ollut mukana pahan teossa, mutta hän valehteli, ettei ollut mukana. Tätä ennen olin jo valmiiksi erittäin ahdistunut, mutta sitten iski paniikki. En tiennyt, mitä tehdä, sillä olin minuutti sitten itsekseni päättänyt tunnustaa. En muista tehneeni minkäänlaista päätöstä asiasta, mutta minäkin valehtelin, samoin myös toinen kaverini.

Tämän jälkeen omantunnon tuskat ja kiinnijäämisen pelko vaivasivat minua vielä joitakin päiviä/viikkoja, mutta pikkuhiljaa nekin unohtuivat. En tosin tehnyt tapahtuman jälkeen mitään pahaa siinä päiväkodissa.

Aika erilainen tilanne verrattuna valtaosan "hengen meno lähellä" -tilanteisiin, joita olen itsekin kokenut yhden, mutta minun tapauksessani siitä selvittiin vain sekunnin tai parin sydämentykytyksellä, mikä ei vaivannut sen pidempään. Joillekin voi olla vaikea käsittää oman tilanteeni pelottavuutta, mutta se oli (muistini mukaan) ensimmäinen "paha teko", jota tehdessäni tiesin tekeväni väärin, mutta tein sen siitä huolimatta. Vastaavia tilanteita ovat olleet esimerkiksi ensimmäiset päihdekokeilut, kokeessa lunttaamiset ja vastaavat, mutta mitkään niistä eivät ole edes verrattavissa tuohon autojen rikkomiseen. Se oli ahdistavaa.

Pari vuotta sitten kun tulin jääkiekko ottelusta Blues - HIFK niin kävelin siinä erittäin myöhään illasta kohti kotia ostarin vierestä. Ja kun oli talvi niin oli tietysti erittäin pimeää.

Sitten yhtäkkiä erään kulman takia neljä nopealta katseelta yli 18 vuotiaan näköistä jätkää käy kimppuuni. Yritin lähteä karkuun, mutta liukastuin, koska siinä oli juuri jäätä. Nämä jätkät rupesivat sitten potkimaan minua kun olin maassa ja nostivat minut. Kaksi piti kiinni ja kaksi vain hakkasi ja potki minua.

Minut sitten noin viiden minuutin rääkkäyksen jälkeen pelasti auto joka ajoi ohi, niin pojat lähtivät aika nopeasti karkuun.

Anteeksi, kun tulen urkkimaan, mutta saatiinko heitä kiinni? Teitkö rikosilmoituksen?

"finlay" kirjoitti:
Anteeksi, kun tulen urkkimaan, mutta saatiinko heitä kiinni? Teitkö rikosilmoituksen?

Joo, kyllä tein rikosilmotuksen. Mutta ei ole tähän päivään asti saatu kiinni ja tuskin tullaan saamaankaan.

"Play maker" kirjoitti:

"finlay" kirjoitti:
Anteeksi, kun tulen urkkimaan, mutta saatiinko heitä kiinni? Teitkö rikosilmoituksen?

Joo, kyllä tein rikosilmotuksen. Mutta ei ole tähän päivään asti saatu kiinni ja tuskin tullaan saamaankaan.

Juuri tämmöiset asiat ottavat päähän. Neljä vanhempaa poikaa hyökkää sellaisen ihmisen kimppuun, joka on yksin ja suojatta. Hyvä, että joku autoilija sattui paikalle, muuten olisit voinut jäädä siihen hankeen makaamaan.

"Play maker" kirjoitti:

"finlay" kirjoitti:
Anteeksi, kun tulen urkkimaan, mutta saatiinko heitä kiinni? Teitkö rikosilmoituksen?

Joo, kyllä tein rikosilmotuksen. Mutta ei ole tähän päivään asti saatu kiinni ja tuskin tullaan saamaankaan.

Tällaiset ovat kyllä todella valitettavia tapauksia. Tuntemattomat laittavat tuntemattomia nippuun pelkästä ilkeydestään ja sairaudestaan... Säilyikö sulla taju? Oliko kovat kivut? Miltä tuntui?

On minulla muutama omaakin stooria.

Olimme muutama talvi sitten perheen (vanhemmat ja veli) kanssa ajelemassa jostain reissusta kotiin, kun vanhempani äkkäsivät etupenkiltä koripallotelineen kiinni jossain varoitusmerkissä tai vastaavassa. Vanhempani sitä kovasti kummastelivat, jolloin keskittyminen ajamisesta herpaantui hetkeksi. Jäisellä tiellä tuli kuin tyhjästä jokin hirveä mutka, ja auto lähti luisuun arviolta 50 kilometrin tuntivauhdissa. Äärimmäisen kokeneena ja taitavana kuskina isäni osasi jarrutella oikein, ja auto jäi killumaan kiellekkeen reunalle niin, että takaosa autosta oli hieman jo ulkona tieltä.

Vanhemmat sitten kehottivat minua ja veljeäni nopeasti kömpimään kaarasta ulos, että se ei kippaisi alas rinteestä. Rinne ei ollut kovin korkea, mutta suuremmalla vauhdilla auto olisi kyllä lähtenyt heittämään volttia. Ulkona oli hirvittävä pakkanen, mutta onneksi saimme melko äkkiä jonkin lähellä asuvan miehen hinaamaan auton pois jäisen ojan reunalta. Kuulemma tuo koripallokori oli aiemminkin tuottanut vastaavanlaisia ongelmia. Olisivat ottaneet sen pois, jumalauta!

Toinen pelottava hetki oli, kun noin kymmenenvuotiaana lähdin uimaan vuotta vanhemman kaverini kanssa. Vanhemmat eivät pitäneet ajatuksesta, koska en osannut uida toisin kuin kaverini. Veljeni päätti tulla valvomaan tilannetta, mutta menimme edeltä, koska olimme niin innokkaita pikkumukeltajia. Kun veljeni saapui rannalle meidän jälkeemme, niin hän näki ambulanssin rannan parkissa. Minua vartenhan se sinne oli kutsuttu.

Olin mennyt äkkisyvään kohtaan ja kaverini oli hetken epäilemisen jälkeen nostanut minut ylös. Luuli aluksi, että vain pelleilin. Hän raahasi minut rantaan, mutta olin ollut vedenalla arviolta minuutin. Muistan vielä sen hetken, kun avasin silmäni, ja monet ihmiset tuijottivat minua. Muistan myös todella tarkasti sen tunteen, kun yritin päästä pintaan ja huutaa apua, mutta en pystynyt. Ajattelin pienen pojan mielessäni, että "Nyt kohta minustakin tehdään jokin juttu johonkin lehteen: nuori poika hukkui Lasitehtaan rannalla". Olin varma, että kuolisin.

No taju kyllä siinä tilanteessa säilyi, onneksi. Murtumia ei tullut, mutta kylkiluihin pahoja ruhjeita sain ja monia kymmeniä mustelmia naamaan ja muualle ympäri kehoa. Myös selkä sai pahoja ruhjeita ja jalat.

"Play maker" kirjoitti:
Pari vuotta sitten kun tulin jääkiekko ottelusta Blues - HIFK niin kävelin siinä erittäin myöhään illasta kohti kotia ostarin vierestä. Ja kun oli talvi niin oli tietysti erittäin pimeää.

Sitten yhtäkkiä erään kulman takia neljä nopealta katseelta yli 18 vuotiaan näköistä jätkää käy kimppuuni. Yritin lähteä karkuun, mutta liukastuin, koska siinä oli juuri jäätä. Nämä jätkät rupesivat sitten potkimaan minua kun olin maassa ja nostivat minut. Kaksi piti kiinni ja kaksi vain hakkasi ja potki minua.

Minut sitten noin viiden minuutin rääkkäyksen jälkeen pelasti auto joka ajoi ohi, niin pojat lähtivät aika nopeasti karkuun.

Aww, helvetin säälittäviä jätkiä ne taisi sitten olla, käy neljänvoimin yhden kimppuun ilman syytä vielä.

Tuli tuossa muuten mieleen, että joskus kun olin ~~4-5 vuotias, niin sidoin kuminauhan peukalooni moninkertaisesti, enkä saanut sitä pois. Sitten sormi meni vähän sinertäväksi, mutta sain sen lopulta pois. Pelotti kyllä.

Tähänkin ketjuun näkisin mielelläni kirjoitettavan enemmänkin. Uusia erityisen pelottavia tapauksia ei tosin itselläni nyt tule mieleen. Mitä nyt aina hieman pistää kylmäämään, kun meinaa vetää lipat tuolla mean streetseillä. :- D

Darien Fawks kirjoitti:
Tähänkin ketjuun näkisin mielelläni kirjoitettavan enemmänkin. Uusia erityisen pelottavia tapauksia ei tosin itselläni nyt tule mieleen. Mitä nyt aina hieman pistää kylmäämään, kun meinaa vetää lipat tuolla mean streetseillä. :- D

Ja tätä vanhaa paskaa ei sitten vastaisuudessa kaivella ylös ellei oikeasti ole jotain sanottavaa aiheesta. Ymmärsitkö, vai pitääkö tämä tavuttaa?

Riveni kirjoitti:

Darien Fawks kirjoitti:
Tähänkin ketjuun näkisin mielelläni kirjoitettavan enemmänkin. Uusia erityisen pelottavia tapauksia ei tosin itselläni nyt tule mieleen. Mitä nyt aina hieman pistää kylmäämään, kun meinaa vetää lipat tuolla mean streetseillä. :- D

Ja tätä vanhaa paskaa ei sitten vastaisuudessa kaivella ylös ellei oikeasti ole jotain sanottavaa aiheesta. Ymmärsitkö, vai pitääkö tämä tavuttaa?

Ihme asenne.

Äsken meinasi pelti kolista oikein kunnolla, ei sillä että se pelottava tilanne sinällään olisi ollut.
Ja jjooh onhan noita "läheltä piti tapauksia" aina silloin tällöin tullut, ei sillä että ne niin pelottavia olisi olleet.
Enemmän pelottaa että läheisille käy jotain ikävää kun itselle, ilmeisesti oma pelkokertoimeni on varsin matala.

Tämä on ihan tosi juttu muutaman vuoden takaa.

oltiin porukkalla pikkubussilla menossa talliinaan ja matkalla pysähdyttiin Valkealan ABC:lle aamuyöllä. kun menimme sisään niin ovella tuli vastaan humalainen mies joka soitti suutaan meille ja henkilökunnalle ja kaikille jotka olivat sillä ABCllä sillä hetkellä. no pienen hetken jälkeen alkaa ulkoa kuulumaan auton kaasuttelu ja ihmiset säntäsivät ikkunaan katsomaan mitä tapahtuu. sitten se auton kaasuttelija lähti vauhdilla ajamaan ja tiellä risteyksessä se auto jäi aamun kiitolinja tukkurekan alle. Ihmiset olivat kauhuissaan ja lapset itkivät. ja pari olut lasin äärellä ollutta miestä sanoi että taisi olla viimeinen reissu. sitten siihen tuli poliisit ja kaikki mahdollinen apu. ja kuultiin vielä ennen lähtöä että se auton kaasuttelija oli sama mies joka oli hetkeä aikaisemmin uhonnut ja uhkaillut joka tuli siis meitä vastaan ovella.

lähtiessämme näimme vielä että auto oli ihan viipaleina ja verta oli lentänyt pitkin tietä. ja kiitolinjan kuski oli ihan shokissa ja shokkiin tämän tapauksen ansiosta meni meidän porukkakin.

Erikoista tässä oli se että tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni kun todistin kuoleman livenä...ja se oli jotain sellaista jota ei mielellään todista enää...

nWo-Sting kirjoitti:
Tämä on ihan tosi juttu muutaman vuoden takaa.

oltiin porukkalla pikkubussilla menossa talliinaan ja matkalla pysähdyttiin Valkealan ABC:lle aamuyöllä. kun menimme sisään niin ovella tuli vastaan humalainen mies joka soitti suutaan meille ja henkilökunnalle ja kaikille jotka olivat sillä ABCllä sillä hetkellä. no pienen hetken jälkeen alkaa ulkoa kuulumaan auton kaasuttelu ja ihmiset säntäsivät ikkunaan katsomaan mitä tapahtuu. sitten se auton kaasuttelija lähti vauhdilla ajamaan ja tiellä risteyksessä se auto jäi aamun kiitolinja tukkurekan alle. Ihmiset olivat kauhuissaan ja lapset itkivät. ja pari olut lasin äärellä ollutta miestä sanoi että taisi olla viimeinen reissu. sitten siihen tuli poliisit ja kaikki mahdollinen apu. ja kuultiin vielä ennen lähtöä että se auton kaasuttelija oli sama mies joka oli hetkeä aikaisemmin uhonnut ja uhkaillut joka tuli siis meitä vastaan ovella.

lähtiessämme näimme vielä että auto oli ihan viipaleina ja verta oli lentänyt pitkin tietä. ja kiitolinjan kuski oli ihan shokissa ja shokkiin tämän tapauksen ansiosta meni meidän porukkakin.

Erikoista tässä oli se että tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni kun todistin kuoleman livenä...ja se oli jotain sellaista jota ei mielellään todista enää...

Damn. Tämä nyt ei tietenkään ole henkilökohtaisesti mitenkään tuohon verrattavissa, mutta tuli mieleen vuoden takaa sellainen juttu kun autokoulun opettaja selitti kaveristaan, joka oli rekkaa ajaessaan päätynyt jonkun hullun itsemurhakeinoksi. Oli kuulemma vajonnut masennukseen ja lopulta kuollut itsekin oman käden kautta.

Minä näin Kanadassa matkaillessani keskellä katua makaavan naisen. Ihmettelin, mistä on kyse, mutta vähän parempinäköinen kaverini sanoi, että tällä naisella oli pohkeet revenneet. Siinä sitten samaan aikaan poliisit alkoivat eristämään aluetta ja kerkesin juuri teippien alta pois. Outo fiilis tuli kun tajusi, että oli tosiaan nähnyt pilvenpiirtäjästä hypänneen nuoren naisen ruumiin.

Vuoden 2004 tapaninpäivä oli meikäläiselle melkonen kauhun päivä, sillä satuin olemaan juuri silloin Thaimaassa, kun se maailman kuulu tsunami iski Intian valtameren rannikoille.

Ei paljoa naurattanut, kun seisoin siinä hotellimme aulassa ja näin kun vettä alkoi virtaamaan rannan suunnasta. Ihmiset, autot ja kaikki muu irtotavara vyöryivät veden mukana ja kaikki huusivat ja juoksivat pakoon. Itsekin tajusin ottaa pian jalat alleni ja lähdin pinkomaan tuttavani kanssa kohti lähistöllä olleita kukkuloita. Ei siinä kauheasti ollut taakse vilkuilemista kun vettä vaan virtasi perässä.

Vietimme siellä kukkulalla monta tuntia, kunnes lopulta uskalsimme laskeutua alas ja käydä hotellillamme. Hotellin alue ei ollut kärsinyt kovin suuria vaurioita, mitä nyt muutamiin huoneistoihin oli joutunut hieman vettä. Ihmiset puhuivat koko ajan, kuinka olisi tulossa lisää aaltoja. Tämän vuoksi ihmisiä alettiin kuljettamaan lava-autoilla vuoristoon, jossa olisi turvallista. Meidänkin seurueemme lähti autoilla matkaan ja vietimme seuraavan yön jossain random majatalon uima-altaalla.

Hengissähän siitä selvittiin, mutta kyllä aika kehno fiilis tulee, kun ajattelee mitä niille muille ihmisille tapahtui...

Intin loppusotaharjoituksessa mulla oli tietämättä jäänyt kova-ammuntojen jäljiltä yksi kova piippuun. Tapahtumaketju miten näin pääsi käymään on itselleni vieläkin vähän epäselvä, mutta ammunnan johtaja ei tarkastanut aseita harjoituksen jälkeen ja jostain syystä en itsekään ollut tätä huomannut.

No, lähdettiin kuivaharjoitteluna treenaamaan seuraavaa harjoitusta poskilaukauksilla. PAM! "Tuli seis!" En ole muuten eläessäni pelästynyt niin paljoa. Kuti osui maalitauluun. Ihan yhtä hyvin se olisi voinut osua ihmiseen, jos olisin liipaisinta toisessa paikassa painanut.

Tästä sitten prikaatin kenraali oli tehnyt poliisille esitutkintapyynnön, ja minua haastateltiinkin poliisin toimesta. Mitään rangaistusta en saanut. Ammunnan johtajasta en tiedä. Se oli pelottavaa, pahimmassa tapauksessa olisin voinut tappaa jonkun kavereistani.

Hmm.

Minulla oli purppuratauti 2-4-vuotiaana, jolloin minua käytettiin sairaalassa vähintään joka viikko. Yksi muisto elää vahvana, kun kerran ison kakkahädän kanssa jäin yksin harhailemaan itkuisena sairaalan käytäville, ja kukaan ei välittänyt kunnes äitini löysi minut, ehkä, muistaakseni. Muistikuva on vain nopea välähdys, olin niin pieni silloin. Pelkäsin myös kuolevani taudin takia, joka oli eka kerta kun kyseenalaistin maailman(i).

8-vuotiaana pikkuveljeni ja eräs meidän ystävistä huijasivat minulle, että naapurin poikien, joita hakkasimme usein veljeni kanssa koska he olivat tyhmiä, isä olisi tulossa haulikon kanssa ampumaan meidät. Jostain syystä en osannut yhtään aavistaa, että kyse olisi leikistä. Juoksimme ja piilottelimme pihoilla ja kujilla, joilla en ollut ikinä ennen käynyt, monia tunteja. Pelkäsin jatkuvasti kuollakseni, että saan luodista päähäni. Naapurin lapsien isä oli, no, hieman hullu, ja Hakunilassa asui helvetisti juoppoja ja sosiaalitapauksia. Tuntien päästä vitsi oli jo vanha ja minullekin kerrottiin, että kyseessä oli vain pitkälleviety vitsi. Hah hah. Silly me.

Pelkäsin joka kerta suunnattomasti kun isä suuttui minulle ja pikkuveljelleni tarpeeksi ottaakseen fyysiset keinot käyttöönsä. Kun hän makaa kuolinvuoteellaan, lyön häntä turpaan, jolloin hän saa nähdä miltä tuntuu, kun puolustuskyvytöntä lyödään. Ehkä aiemmin, tiedä häntä.

Viimeksi pelkäsin kuollakseni kun sain ensimmäistä kertaa ja ainoaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen ollessani yksin kotona. Rauhoittuminen oli mahdotonta ja kaikki tuntui kasaantuvan päälle käsittämättömällä voimalla. Tuntui, että tekisi mieli hakata päätä seinään mieluummin, kuin kestää olotilaa josta en kyennyt siinä tilanteessa ymmärtämään juuri mitään. Joten aloin tiskaamaan ja siivoamaan kämppääni, ja tunnin sisään olotila oli rauhoittunut normaaliksi. Aloin tiskaamaan, koska oli pakko suunnata mietteet johonkin 'normaaliin', ja se auttoikin melko nopeasti.

Terapeuttisen vituttava threadi, pakko sanoa. :)

Astetta kovempaa tekstiä Jukeboksilta. Aika kohtuutonta uhkailla 8-vuotiaita (tai lapsia yleensäkin) tuollaisilla asejutuilla. Ties mitä elinikäisiä traumoja tuollaisestakin voi jäädä.

Static kirjoitti:
Astetta kovempaa tekstiä Jukeboksilta. Aika kohtuutonta uhkailla 8-vuotiaita (tai lapsia yleensäkin) tuollaisilla asejutuilla. Ties mitä elinikäisiä traumoja tuollaisestakin voi jäädä.

Kun oikein tarkkaan luet, voit huomata että uhkailu tapahtui Juken pikkuveljen ja kaverin toimesta vitsinä. Varsin vastuutonta, kuten moni muukin lasten leikki.

Marshallsaaret kirjoitti:

Static kirjoitti:
Astetta kovempaa tekstiä Jukeboksilta. Aika kohtuutonta uhkailla 8-vuotiaita (tai lapsia yleensäkin) tuollaisilla asejutuilla. Ties mitä elinikäisiä traumoja tuollaisestakin voi jäädä.

Kun oikein tarkkaan luet, voit huomata että uhkailu tapahtui Juken pikkuveljen ja kaverin toimesta vitsinä. Varsin vastuutonta, kuten moni muukin lasten leikki.

Itseasiassa huomasin kyllä tuon seikan jo ensimmäisellä lukukerralla. Olisin voinut ehkä muotoilla aikaisemman lauseeni hieman eri tavalla...

Näin aasinsiltana voisi sanoa, että onhan se kieltämättä hieman sopimatonta, että jo joillekin alle kouluikäisille lapsille aletaan ostamaan kaiken näköisiä leikkiaseita ja sotapelejä yms. Kyllähän tämä nyt kuullostaa hieman sellaiselta "Ei silloin kun minä olin nuori" -lätinältä, mutta ei tuollainen kuitenkaan ole kovin tervettä kasvatusta.

Static kirjoitti:
Näin aasinsiltana voisi sanoa, että onhan se kieltämättä hieman sopimatonta, että jo joillekin alle kouluikäisille lapsille aletaan ostamaan kaiken näköisiä leikkiaseita ja sotapelejä yms. Kyllähän tämä nyt kuullostaa hieman sellaiselta "Ei silloin kun minä olin nuori" -lätinältä, mutta ei tuollainen kuitenkaan ole kovin tervettä kasvatusta.

Voi helvetti, minkä ikäinen olet? Etkö ole pienempänä mukamas leikkinyt muovipyssyillä/-sotilailla? Jos olet, tekisikö nyt mieli vähän POSAUTTAA koulu-/työkavereiltä päät irti? Eiköhän se lähde kuitenkin vanhemmista ja vastuun opettamisesta jne...

Axl kirjoitti:

Static kirjoitti:
Näin aasinsiltana voisi sanoa, että onhan se kieltämättä hieman sopimatonta, että jo joillekin alle kouluikäisille lapsille aletaan ostamaan kaiken näköisiä leikkiaseita ja sotapelejä yms. Kyllähän tämä nyt kuullostaa hieman sellaiselta "Ei silloin kun minä olin nuori" -lätinältä, mutta ei tuollainen kuitenkaan ole kovin tervettä kasvatusta.

Voi h****tti, minkä ikäinen olet? Etkö ole pienempänä mukamas leikkinyt muovipyssyillä/-sotilailla? Jos olet, tekisikö nyt mieli vähän POSAUTTAA koulu-/työkavereiltä päät irti? Eiköhän se lähde kuitenkin vanhemmista ja vastuun opettamisesta jne...

Sanotaanko niin, että en ehkä ole kuitenkaan niin vanha, että voisin sanoa tuon edellä heittämäni fraasin ihan tosissani, sillä tottakai olen leikkinyt samankaltaisia leikkejä. Nyt sitä vaan vähän vanhempana miettii, että onko tuo nyt ihan järkevää. Ja väitinkö sitä paitsi jossain vaiheessa suoraan, että nuo pyssyleikit/videopelit aiheuttavat tuollaisia "TAPETAAN KAIKKI!" -tuntemuksia?

Sitä paitsi, itseäni on pistänyt välillä mietityttämään se seikka, että jos sattuu esim. joku kouluampuminen ja jossain vaiheessa tutkintoja ilmenee, että ampuja piti videopeleistä yms. niin lähes heti alkaa kauhea syyttely siitä, kuinka nuo pelit sun muut ovat aiheuttaneet kyseisen tragedian. Onhan siinä nyt helvetin paljon muutakin taustalla.

Static kirjoitti:

Axl kirjoitti:

Static kirjoitti:
Näin aasinsiltana voisi sanoa, että onhan se kieltämättä hieman sopimatonta, että jo joillekin alle kouluikäisille lapsille aletaan ostamaan kaiken näköisiä leikkiaseita ja sotapelejä yms. Kyllähän tämä nyt kuullostaa hieman sellaiselta "Ei silloin kun minä olin nuori" -lätinältä, mutta ei tuollainen kuitenkaan ole kovin tervettä kasvatusta.

Voi h****tti, minkä ikäinen olet? Etkö ole pienempänä mukamas leikkinyt muovipyssyillä/-sotilailla? Jos olet, tekisikö nyt mieli vähän POSAUTTAA koulu-/työkavereiltä päät irti? Eiköhän se lähde kuitenkin vanhemmista ja vastuun opettamisesta jne...

Sanotaanko niin, että en ehkä ole kuitenkaan niin vanha, että voisin sanoa tuon edellä heittämäni fraasin ihan tosissani, sillä tottakai olen leikkinyt samankaltaisia leikkejä. Nyt sitä vaan vähän vanhempana miettii, että onko tuo nyt ihan järkevää. Ja väitinkö sitä paitsi jossain vaiheessa suoraan, että nuo pyssyleikit/videopelit aiheuttavat tuollaisia "TAPETAAN KAIKKI!" -tuntemuksia?

Sitä paitsi, itseäni on pistänyt välillä mietityttämään se seikka, että jos sattuu esim. joku kouluampuminen ja jossain vaiheessa tutkintoja ilmenee, että ampuja piti videopeleistä yms. niin lähes heti alkaa kauhea syyttely siitä, kuinka nuo pelit sun muut ovat aiheuttaneet kyseisen tragedian. Onhan siinä nyt h**vetin paljon muutakin taustalla.

Eivätkös ne kouluampujat miltei poikkeuksetta ole tuollaisia pelejä pelanneet?

The Rocker kirjoitti:
Eivätkös ne kouluampujat miltei poikkeuksetta ole tuollaisia pelejä pelanneet?

Kyllä kyllä, mutta juuri sitä tuossa ajoinkin takaa, että vaikka olisivatkin pelanneet ja leikkineet ties mitä sotaleikkejä nuorempana, niin ei se välttämättä ole se suurin syy siihen, että kyseinen henkilö ryhtyy tuollaiseen ammuskeluun.

The Rocker kirjoitti:
Eivätkös ne kouluampujat miltei poikkeuksetta ole tuollaisia pelejä pelanneet?

Ovat, mutta se tuskin on ollut se syy alkaa tekemään niitä tekoja. Näillä kouluammuskelijoilla on muutenkin ollut hieman henkistä epätasapainoa, mikä on johtunut esimerkiksi koulukiusaamisesta tai muusta vastaavasta.

T: Itsekin ampumispelejä pelannut, mutta toistaiseksi ei ole tullut tarvetta tehdä mitään amok-juoksua.

EDIT:

Static tähän ehtikin viitata jo.