Foorumiarkisto

Toisin kuin muussa urheilussa, showpainissa tähdet eivät uusiudu luonnollisella tavalla. Iäkkäätkin painijat voivat jatkaa esintyymistän, vaikka olisivatkin urheilullisesti enää varjo parhaista päivistään. Osaltaan tämä on lajin hienous. Tämä mahdollistaa eri aikakausien kohtaamisen kehässä, kuten The Rock ja Hulk Hogan tai Ric Flair ja Triple H. Mutta se, että Hulk Hogan tai Terry Funk tai Mick Foley tulee aina takaisin ei välttämättä ole lajille hyväksi. Heidän suuret comebackinsa toki nostavat katsojalukuja jne, mutta samalla vievät aikaa ja huomiota pois nuorilta tulevaisuuden tähdiltä. Etenkin Monday Night Raw näyttää jumiutuneen jonnekin 1990 ja Attitude-eralla, sillä HBK, HHH , Foley, Vince ja Stone Cold ja muut siltä ajalta jäljellä olevat olevat ikonit hallitsevat edelleenkin show'ta. Nuoremmat tähdet sitten nyysitään Smackdownista, kun heidät on siellä saatu tarpeeksi overeiksi.

Toinen asia, josta haluan keskustelua on, että hallitsevatko tietyt perheet liiaksi koko painiskeneä rapakon takana. Hart-Smithit, Rhodesit, Guerrerot, Ortonit, Johnsonit puhumattakaan McMahoneista. Esim. Cody Rhodes ei ole mielestäni todellakaan erikoinen painija. Ei ole superstar-lookia, ei karismaa, ei painitaitoja, mutta silti poika vie voittoja Shelton Benjaminilta. Onko hän WWE:ssä vain sukunimensä ansiosta? Ainakin vaikuttaa siltä. Sama pätee myös Rhodesin toiseen poikaan.

Vaikuttaa siltä, että oikea sukunimi on paljon tärkeämpää kuin taidot. Randy Orton on WWE:n mestari, eikä vähiten sukunimensä ja isänsä tekojen ansiosta. Kehätyöskentelyltään Randy on korkeintaan WWE:n keskitasoa. Mutta vaikuttaa siltä, että näitä toisen ja kolmannen polven painijoita on todella paljon. Eihän siinä mitään, jos he todella olisivat hyviä kehässä ja pystyisivät isiensä saavutuksiin. Mutta valitettan usein näin ei ole. Saa nyt nähdä mihin tämä tuorein "2nd generation superstar" Harry (D.H) Smith yltää, kunhan palaa hyllytykseltään. Häneltä odotan paljon, mutta painisko mies WWE:ssä, ilman kuuluisaa isukkiaan? Ehkä viiden vuoden päästä kävisi Heatissa jobbaamassa Jim Dugganille.

Ajatuksesi.

Ehkä tärkeimpiä kysymyksiä on se, kuinka monta painijaa WWE on ottanut näistä suurimmista ja tunnetuimmista indyistä? Aika harvan ja siihen on syynsä. WWE:n painijoilta vaaditaan jotain aivan muuta kuin geneerisiltä indyuikkaripojilta. Heissä pitää olla jonkinlaista tähtivoimaa, on se sitten ulkonäöllistä, nimellistä, tai karismallista. Indyt ovat täynnä ns. sadan liikkeen miehiä, mutta läheskään kaikki heistä eivät pärjää WWE:n muutaman liikkeen tyypeille. WWE itse valitsi tämän vanhanaikaisemman linjan otteluihin, koska sitähän se paini todellisuudessa on. Kyky viihdyttää myy aina paljon enemmän kuin sadan liikkeen ketjuottelut ilman psykologiaa ja myyntivoimaa. Ja ehkä juuri siksi nämä monennen sukupolven painijat ovat siellä, heillä on jo valmiiksi myyntivoimaa nimessään.

Olisi väärin myös olettaa, että WWE:n pitäisi kouluttaa uudet, nuoret nimet huippuunsa ennen debyyttiä. Parantavathan muutkin urheilijat sijoituksiaan ja tulevat taitavammiksi uransa aikana, mikseivät painijat saisi? Kuinka usein junnu tulee vaikka kiekkoliigaan ja on heti yksi parhaista? Etenkin psykologia vie aikaa ja tarvitsee kokemusta, vain aniharvat hallitsevat sen osa-alueen luonnostaan. Kun kyseessä on potentiaalinen ja nuori tyyppi JA hänellä on nimeä, niin miksei tuoda häntä esiin? Ehkä kehäkyvyt eivät ole vielä huipussaan, mutta nimellä voi ratsastaa alkutaipaleen ja kyvyt kehittyvät sen mukana. Samaan filosofiaan uskaltaisin laittaa myös sen, miksi niin monet ovat viettäneet alkutaipaleensa tagteameissä. Joukkuepainin psykologia on hyvin erilaista ja niihin saadaan jännitystä ja tunnetta paljon helpommin, pienemmällä kokemuksella. Ja kun painijat ovat oppineet kehätaitoja, heille saadaan helposti myös ensimmäinen kunnon singlevastus tutusta tyypistä, entisestä partneristaan.

Tässä vaiheessa kokeneet painijat, kuten vaikka Benoit taannoin tai Taker tai Flair, astuvat kehiin. Ottelut kokeneempien kanssa auttavat nuorta painijaa entisestään, he oppivat paljon kehätoiminnasta ja muusta juuri näiltä. Juuri sitä varten nämä vanhat parrat ovat siellä, välittämässä kokemustaan eteenpäin. On totta, että jotkut heistä ovat pyörineet ME:ssä jo ehkä liiankin kauan, mutta miksi heidän momenttuminsa täytyisi tappaa jos sitä kerran löytyy? Päinvastoin sitähän käytetään hyväksi, kun nostetaan uusia ja nuoria kohti tähteyttä. Ja ei Hoganin ja Foleyn visiitit ole koskaan olleet sen pidempiä, että niistä kenellekään haittaa olisi ollut. Etenkin viimeaikoina Foleyt ja Austinit ovat olleet pääasiassa kehän ulkopuolella ja voivat siinäkin roolissa olla mukana nostamassa uusia, nuoria ylemmäs.

Kukaan ei voita mestaruutta fabujoukkueella, muttei myöskään millään tulokasjoukkueella. Tasapaino on kaiken A ja O. Joskus löytyy todellisia jalokiviä, jotka osaavat kaiken jo tiimiin tullessaan, mutta muut joutuvat aloittamaan alakortista, kuten heidän pitääkin. Tämä tasapaino on järkkynyt kyllä rajusti viimeaikoina lähinnä siksi, ettei oikein ole uskallettua nostaa ketään. Ehkä se johtuu politiikasta, ehkä varovaisuudesta, mutta se on johtanut tilanteeseen, jossa useat poislähteneet tähdet ovat lähteneet huipulta. Näin ei olisi missään nimessä pitänyt tehdä. Esimerkiksi Jerichon lähtö oli toteutettu paljon paremmin, sillä jos fanit todella pitävät miehestä, ei tappiot ennen lähtöä mitenkään tuhoa paluuta. Overius on kasvanut takaisin. Austinin ja Rockin overiusten tyyppien päästäminen pois ilman toisen painijan nostamista oli silkkaa tyhmyyttä. Nyt WWE:llä on edessään dilemma, kapea ME, josta löytyy vain muutama nuori nimi ja myös harventunut fabujen joukko. Jos poislähteneiden overius olisi käytetty hyödyksi ja sillä olisi nostettu porukkaa ylemmäs, tilanne olisi paljon valoisampi. Näin ei kuitenkaan tehty. Overiutta on siis mennyt käytännössä hukkaan! Ja sen rakentaminen uudelleen vaatii attitude-ajan tapaisia juonikuvioita ja promoja. Pelkäsikö Vince, että vaikka Austinin overius olisi kärsinyt tästä? Olisihan se, hetkeksi, mutta aika olisi korjannut kaiken mahdolliseen paluuseen mennessä.

Sitten on tämä toinen tapaus, jossa pushia ja overiutta uhrataan täysin turhaan paskaan, kuten Lashley ja Batista. Lashley on vielä nuori ja voi oppia vaikka mitä, mutta jos ei ole syntynyt puhumaan niin sitten ei ole. Ja jos ei osaa puhua, ei missään nimessä kuulu lähellekään WWE:n ME:tä, ainakaan ilman manageria. Batista taasen oli fabu jo mukaan tullessaan ja häneen uhrattu aika ja pushi on niin lyhytaikaista, ettei olisi kannattanut. Meidän on pakko myöntää, että mikkitaitoja vaaditaan, jos ikinä kykenee pysymään WWE:n huipulla. Ja siinä ei ole mitään vikaa, feudit ovat kuitenkin promopohjaisia. Siksi mm. Shelton Benjamin ei tule koskaan nousemaan, koska hänellä on ongelmia promojensa kanssa. Siksi Jeff Hardyn ei pitäisi koskaan nousta.

Tämä valitettava tilanne on antanut kyvyttömimmillekin mahdollisuuksia, esimerkkinä juuri Jeff Hardy. Jos olisin sanonut 2 vuotta sitten, että Hardy on RAW:n #3 face, moniko olisi uskonut? Jeffin pitäisi nyt tehdä jotakin suurta, vetäistä se mahtava promo, mahtava ottelu, mahtava juonikuvio, jotta onnistuisi pitämään tämän paikan itsellään. Valitettavasti häneltä uupuvat taidot kaikkiin kolmeen, joten heti kun tähtivoima taas kasvaa, Hardy palaa takaisin midcardiin. Hänen veljellään taas olisi loistava sauma nousta sinne huipulle yhdessä feudipartnerinsa MVP:n kanssa. Heidän feudinsa onkin ollut ainut hyvä asia, minkä kirjoitustiimi on kynästään saanut aikaan aikoihin. Carlito on myös varmaankin tuhonnut omat mahdollisuutensa, mikä on harmi, sillä hänessä oli ainesta todelliseksi maineventteriksi. Myös Kennedyn overius onnistuttiin tappamaan aika hyvin, siinä valui hukkaan vuoden juonikuvioiden ja promojen ja otteluiden tulos.

Ja mitä Ortoniin tulee, hän on taitava, siitä ei päästä mihinkään. Ei tietenkään mikään maailman paras, mutta tarpeeksi taitava viihdyttääkseen yleisöä ja kertomaan tarinaa kehässä. Enkä usko, että hän on noussut pelkällä nimellään. Hitto, kuinka moni mainstreamfani on edes nähnyt hänen isänsä otteita? The Rockin tapauksessahan tätä vihattiin kun hän oli vielä nimellä Rocky Maivia ja jaksoi muistuttaa taustastaan. Yleisö käänsi hänet heeliksi väkisin. Nousu huipulle tapahtui vasta myöhemmin. Ja mitä Ortoniin vielä tulee, hänen pushinsakin onnistuttiin jo kerran tuhoamaan, mutta se on vähitellen saatu takaisin. Missäköhän asemassa Randy olisi ollut ilman tuota kuoppaa overiudessaan? Cody Rhodes vuorostaan edustaa sitä, mitä ei pitäisi tehdä. Okei, myönnän että sanoin, ettei kenenkään tarvitse olla superguru WWE:hen tullessaan ja että kyllä sitä oppii, mutta Cody on vain niin aloittelija, että hänen olisi pitänyt pysyä developmentissa vielä aikapäivät.

Njaa, kirjoitin näemmä pienen esseen aiheesta. Perusidea oli siis se, että niitä fabuja tarvitaan. Overiuden luominen ei ole helppoa hommaa, joten on kätevämpää, että se ”periytyy” feudissa painijalta toiselle, fabulta nuorelle ja nousevalle. Näin.

Heh. Olin ajatellut tehdä hieman samantyyppisen aiheen jo toista viikkoa, mutta en missään vaiheessa jaksanut pistää töpinäksi. What teki homman sitten puolestani. Olisin keskittynyt alustuksessa juuri näihin 2.-3. sukupolven painijoihin WWE:ssä, koska mielestäni heitä ajetaan sisään aivan eri tavalla kuin monia muita tyyppejä. Tuntuu hieman siltä, että he saavat sukunimensä takia enemmän aikaa ja mahdollisuuksia kuin muut tyypit samassa tilanteessa. Syytä voi varmaan hakea Rivenin mainitsemasta nimen myyntivoimasta, koska sitähän heillä automaattisesti on.

Jos lähdetään ihan tapauskohtaisesti miettimään, niin WWE:stä taitaa tällä hetkellä löytyä kolme (?) 2. sukupolven painijaa (nimenomaan WWE-painijoiden jälkeläisiä tai sukulaisia). Randy Orton isoimpana nimenä ja nyt uusina kehiin tulleet HD Smith ja Cody Rhodes. Ortonhan oli aikanaan aika hengetön tapaus ilman kunnon gimmickiä ja kehässäkin aika köykäinen. Muiden muassa Mark Jindrak, Paul Burchill ja Orlando Jordan eivät paljoa kärsivällisyyttä osakseen saaneet, vaan potkittiin ulos tai gimmickoitiin uudestaan. Ortonilla ei tätä hätää ollut vaisusta alusta huolimatta ja aikansa taaperrettuaan hän pääsikin Evolutioniin lopun ollessa historiaa.

Cody Rhodesin ja HD Smithin osalta näyttää mielestäni hieman samalta. Heidän juttujaan viedään eteenpäin maltilla, annetaan pojille mahdollisuuksia näyttää osaamistaan ja jos homma ei toimi, painetaan vähän jarrua, annetaan heidän kehittyä hieman lisää ja taas uutta mahdollisuutta pukkaa. Voi toki olla, ettei kuvio näin mene, mutta itse vähän epäilen heidän olevan piireissä vielä 5 vuodenkin kuluttua.

Aina homma ei toki näin mene. Ric Flairin poika taisi myös saada mahdollisuutensa, mutta lähtöpassit tuli syystä tai toisesta. Löytyykö muita esimerkkejä epäonnistuneista toisen sukupolven tähdistä? Teddy Hart toki, mutta hän onkin jo ihan omassa kategoriassaan...

Sitä ei toki käy kiistäminen, etteivätkö nämä kaverit ole etulyöntiasemassa perimänsä johdosta. He ovat oppineet bisnekseen jo lapsesta alkaen ja heillä on parhaat mentorit mitä voi toivoa. Silti olen valmis kallistumaan hieman sille kannalle, että heitä myös hoivataan ja suojellaan enemmän kuin muita painijoita. Se taas ei tietenkään ole reilua, mutta elämä harvoin on.

Helkkarin hienoja postauksia. Rivenin teksti oli todella sujuvaa, mielenkiintoista ja muutoinkin mainiota luettavaa, jonka jaksoi hyvin alusta loppuun suuresta määrästä huolimatta.

Riveni kertoi hyvin siitä, mikä Randy Ortonissa on hienoa. Hän nimenomaan osaa kertoa tarinaa kehässä, mikä on varmaankin peräisin Ric Flairiltä. Ettekö muuten ole huomanneet, että Randy myy jokaisen iskun todella hienosti toisin kuin esimerkiksi Batista?

Cody Rhodes on minustakin todella väritön tapaus. Kuten JDub hyvin sanoi, nämä nimensä puolesta myyntivoimaiset nuorukaiset saavat mahdollisuuksia muita enemmän. Onhan se selvä, että jos vaikka Stone Coldilla olisi poika, joka painisi WWE:ssä, ei heidän perhekytköstään varmasti juuri salailtaisi.

Aloin tuossa kuitenkin miettimään vanhoista ajoista hieman pimennossa olevana, että eihän Dusty Rhodes koskaan ole mikään hyvä painija ollut? En voi sanoa tietäväni tästä asiasta paljon, mutta käsitykseni mukaan hän on ratsastanut huipulle lähinnä karismaattisuudellaan. Jos näin on, niin ei Cody välttämättä niin kovin paljon ole hyötynyt isänsä perinnöstä, sillä eihän hän ole kuin tuollainen nuoren nilkin näköinen yrmy, joka vain louskuttaa leukojaan ottaessaan Hollyn choppeja vastaan. Eipä paljon ole mikissäkään vakuuttanut.

On totta, että itse painin kannalta olisi hienoa, jos Stone Coldinkin overius olisi jaettu nuoremmille kavereille aikoinaan. En tosin tiedä, miten Austin poistui WWE:stä, tai en ainakaan muista. Eiköhän mies kuitenkin lähinnä ulkonäkönsä, karismansa, historiansa ja gimmickinsä puolesta ole noussut niihin korkeuksiin, missä nykyään on. Stone Cold Steve Austin on WWE:n rahatilanteen kannalta kuitenkin ehkä parasta pitää juuri tuollaisena satunnaisvierailijana, jonka läsnäolokin saa yleisön kuumaksi. Yleisö kun ei vain tunnu kyllästyvän Stone Coldiin.

En ehdi nyt kirjoittaa enempää. Hyvän aiheen olette joka tapauksessa kyhänneet.

On totta että näitä joitain kehäraakkeja voisi pikku hiljaa alkaa ajaa eläkkeen puolelle. Itse en ainakaan ole pitänyt Ric Flairin esiintymistä enää järkevänä. Austin on ollu viime aikoina liikaa eetterissä. Condenmed tulee jo korvista ulos. Triple, Michaels ja The Rocklalalall kelpaa kuitenki mulle koska vain.

Benjaminin jobbaaminen ärsyttää mullaki, ajatelkaapa mimmosta jälkee Shelton sais esim TNA:ssa aikaan. Cody on mukana vain nimensä ansiosta... Varsinki ku TNA kohtelee kaikia WWEssä olleita silkkihansikkain.

Orton on minusta kuitenki huippupainija. Varsinki sellauksen mies hoitaa taitavasti. Ja onhan Ortonilla huippu gimmick ja finisher.

WWEella on oma filosofiansa ja jos on legendan painiva poika on tulevaisuus turvattu

"Tazzmission" kirjoitti:
Benjaminin jobbaaminen ärsyttää mullaki, ajatelkaapa mimmosta jälkee Shelton sais esim TNA:ssa aikaan. Cody on mukana vain nimensä ansiosta... Varsinki ku TNA kohtelee kaikia WWEssä olleita silkkihansikkain.

Tuskinpa kovinkaan ihmeellistä. Turha Sheltonia on glorifoida täällä sen enempää. Tekninen kaveri ja kova pomppimaan, mutta kun se ei pelkästään riitä. Eikä riittäisi enää TNA:ssakaan. Show alkaa olemaan jo sitä myöten pakattu täyteen entisillä WWE-tähdillä ja lisää tulee varmasti vielä jatkossakin (RVD, Sabu...).

Kuten JDub kirjoitti...

Show alkaa olemaan jo sitä myöten pakattu täyteen entisillä WWE-tähdillä ja lisää tulee varmasti vielä jatkossakin (RVD, Sabu...).

Totta. Kohta TNA alkaa vaikuttamaan WWE:een sisaryhtiöltä. Sheltonin taidot ovat minusta kuitenkin kiistämättömät, vaikka hän botchaileekin aika ajoin. Shelton olisi TNA:aan kehässä kuin kotonaan. WWEeessä ura menee hukkaan...

Nyt kun Booker Teekin on TNAassa alkaa mietityttää mahtuuko niinsanotusti alkuperäisiä enää mukaan kuvioihin. Toki sielä Samoa Joe on ja pysyy, mutta pääsääntönä tuntuu olevan, että jos on ollut Vincen leivissä pääsee suoraan Main Eventtiin. Sting, Angle, Cage, Booker, Nash, 3D...

Kaikki ovat kyllä koistavia painijoita, mutta he auttamatta vievät tilaa nuorilta, taitavilta kyvyiltä joita Totalissa riittää...

Loppuun vielä toive, Sabu älä tule TNAhan...

"Tazzmission" kirjoitti:
Kuten JDub kirjoitti...

Show alkaa olemaan jo sitä myöten pakattu täyteen entisillä WWE-tähdillä ja lisää tulee varmasti vielä jatkossakin (RVD, Sabu...).

Totta. Kohta TNA alkaa vaikuttamaan WWE:een sisaryhtiöltä. Sheltonin taidot ovat minusta kuitenkin kiistämättömät, vaikka hän botchaileekin aika ajoin. Shelton olisi TNA:aan kehässä kuin kotonaan. WWEeessä ura menee hukkaan...

Nyt kun Booker Teekin on TNAassa alkaa mietityttää mahtuuko niinsanotusti alkuperäisiä enää mukaan kuvioihin. Toki sielä Samoa Joe on ja pysyy, mutta pääsääntönä tuntuu olevan, että jos on ollut Vincen leivissä pääsee suoraan Main Eventtiin. Sting, Angle, Cage, Booker, Nash, 3D...

Kaikki ovat kyllä koistavia painijoita, mutta he auttamatta vievät tilaa nuorilta, taitavilta kyvyiltä joita Totalissa riittää...

Loppuun vielä toive, Sabu älä tule TNAhan...

Ei ole kuule Stingi paininut koskaan WWE:n leivissä...

"Heavy The Game" kirjoitti:

"Tazzmission" kirjoitti:
Kuten JDub kirjoitti...

Show alkaa olemaan jo sitä myöten pakattu täyteen entisillä WWE-tähdillä ja lisää tulee varmasti vielä jatkossakin (RVD, Sabu...).

Totta. Kohta TNA alkaa vaikuttamaan WWE:een sisaryhtiöltä. Sheltonin taidot ovat minusta kuitenkin kiistämättömät, vaikka hän botchaileekin aika ajoin. Shelton olisi TNA:aan kehässä kuin kotonaan. WWEeessä ura menee hukkaan...

Nyt kun Booker Teekin on TNAassa alkaa mietityttää mahtuuko niinsanotusti alkuperäisiä enää mukaan kuvioihin. Toki sielä Samoa Joe on ja pysyy, mutta pääsääntönä tuntuu olevan, että jos on ollut Vincen leivissä pääsee suoraan Main Eventtiin. Sting, Angle, Cage, Booker, Nash, 3D...
Kaikki ovat kyllä koistavia painijoita, mutta he auttamatta vievät tilaa nuorilta, taitavilta kyvyiltä joita Totalissa riittää...

Loppuun vielä toive, Sabu älä tule TNAhan...

Ei ole kuule Stingi paininut koskaan WWE:n leivissä...

Ehkä ei, mutta hän sanoi Vince Mcmahonin, ei WWE:n.... Vincehän osti WCW 2001? Ja Sting paini viimeisen WCW ottelun maaliskuussa 2001, jolloin Vince Mcmahon omisti WCW.. En ole varma, mutta noin se kai meni?

"Heavy The Game" kirjoitti:

Ei ole kuule Stingi paininut koskaan WWE:n leivissä...

Ei WWE:stä kukaan puhunutkaan vaan Vincestä. Eikös Vince Russo buukannut WCW:tä taannoin ja oli ihan paikankin pomona, jos oikein muistelen?

Joo, tarkotin Russoa. Oli vähän epäselvä tuo mun Vince, vaikka näyttääkseen olis McMahonki käyny.

Flexih kirjoitti

Vincehän osti WCW 2001? Ja Sting paini viimeisen WCW ottelun maaliskuussa 2001, jolloin Vince Mcmahon omisti WCW.. En ole varma, mutta noin se kai meni?

Kyllä, Sting paini Ric Flairia vastaan.