Foorumiarkisto

Täällä foorumeilla on aika usein keskusteltu painijoiden taidoista. Toinen sanoo että kyseinen painija on taitava ja toinen sanoo sen olevan paska.

Toiset taasen eivät oikeastaan osaa sanoa miten päättelevät painijoiden olevat taitavia. Tuohon kastiin kuuluu myös allekirjoittanut. Heitetään vaikka esimerkiksi Bryan Danielson. Pidän hänestä, mutten osaa määritellä, miksi sanon hänen olevan teknisesti osaava painija.

Loppujen lopuksi melkein kuka tahansa voi maata mahallaan matossa vaihtaen vastustajansa kanssa lukkoja tai pamauttaa pari suplexia.

Kysymys kuuluukin, miten TE määrittelette painitaidot, sen kuka on hyvä painija ja kuka ei? Onko kyseessä nyt sitten liikkeet, vai onko se se taito kertoa tarina kehässä, eli toisin sanottuna kehäpsykologia?

Kuka on hyvä painija ja kuka ei? Paha kysymys. Luulen, että vastaus riippuu ihan täysin katsontakannasta. Toiselle ihmiselle jotkin minulle tähdelliset asiat ovat samantekeviä, kun taas toisten mielestä mahtavat asiat eivät välttämättä minua innosta. Toisekseen, pitäisi määritellä puhutaanko teknisestä taidosta, karismasta, kehäpsykologiasta vai mistä?

Yritän nyt kuitenkin kertoa omalta osaltani miksi joku painija on mielestäni hyvä ja toinen ei. Ei mitään uber-smark tekstiä, mutta onpahan rehellistä kun ei ole tarvetta päteä.

Painijamakuni tuntevat todennäköisesti kaikki. High flying iskee paljon, siksipä suosikkieni joukossa on esimerkiksi Jushin Liger, Jeff Hardy ja The Great Muta. Toisaalta, suosikkejani ovat myös Edge, Chris Jericho, Christian Cage, Undertaker ja Sting, jotka ovat tyyleiltään erilaisia. Mitä eroa näillä miehillä on? Mitäs yhteistä heillä on? Otetaan esimerkki.

Jeff Hardy eroaa Chris Jerichosta kuin yö päivästä. Jeff on pienellä liikevalikoimalla varustettu spottari. Teknisyydestä ei voi edes puhua samassa lauseessa. Jericho taas on hyvin monipuolinen liikkeissään ja tuntuu taitavan monta eri painityyliä. Jeffiä ei pahemmin mikissä nähdä (vaikka onneksi viime aikoina hänelle onkin siihen annettu mahdollisuus), kun taas Jericho on promoissaan täysin suvereeni. Jos joku on syntynyt mikki kädessä niin hän.

Mitä yhteistä näillä kahdella sitten on? Kaksi asiaa. Ensimmäinen on karisma. Karisma on se käsinkoskettelematon asia, mikä tekee ihmisestä tavalla tai toisella kiinnostavan. Karisma on myös siitä hassua, että se on hyvin subjektiivinen asia. Minusta Jeff Hardy on hyvin karismaattinen, kun taas jonkun mielestä hyppyrotallakin on enemmän karismaa. Joku saattaa jopa väittää vastaan Jerichon karisman suhteen...Mutta katsotaanpa erästä pientä asiaa, joka näillä kahdella on myös yhteistä: fanikanta. Kummallakin on paljon faneja, jotka suosionosoitustensa ja shoppailujensa avulla pitävät miehet tapetilla. En ole siis ainoa, joka tuntee karisman näissä kahdessa.

Toinen ja se tärkeämpi asia mikä Jeff Hardylla ja Chris Jericholla on yhteistä on se, että kumpikin on päätynyt korkealle suosikkilistalleni. Miksi joku nousee suosikikseni? Minulle tärkeintä painijassa on se, viihdyttääkö hän minua kehässä vai ei. Siksipä harvoin pidän super heavyweighteistä, koska he ovat liian hitaita. Minä pidän vauhdista ja jännittävistä spoteista. Pidän siitä, että painija myy niin hyvin, että saa minut huolestumaan. Pidän kylmiä väreitä nostattavista entranceista ja kunnon heeleistä. Pidän siitä, että ottelu saa minut tuntemaan jotain, että se saa minut elämään matsin mukana. Ja mielestäni painija, joka saa tämän aikaan, on hyvä painija. Plain and simple.

Olen täysin samaa mieltä Meredithin kanssa. Juuri nuo asiat minuakin painijoissa kiinnostavat ja viihdyttävät. Loistavasti kiteytetty.

En koskaan pitänyt esimerkiksi Chris Benoit'ta minään erikoisena painijana. Hän osasi olla todella vauhdikas ja kova otteissaan, mutta häneltä puuttui karismaa. Hän sanoi aina korkeintaan "Let's fight!" ja rupesi sitten tappelemaan. Tästä päästään siihen, että karisma ei välttämättä ole painissa pelkästään luontaista, vaan sitä pitää luoda bookkaamalla.

Jos Cena ei olisi saanut yhtään mikkiaikaa reigninsä aikana, ei hänen reigninsä varmasti olisi ollut kovin pitkä. Eniten minua harmittaa se, että usein bookkaajat eivät anna mitään syytä kiinnostua erinäisistä painijoista. Näyttelijä Jack Nicholson (eikös se hän ollut?) lienee parhaiten tunnettu siitä karmeasta virnistyksestään, joka hänellä on Psychon kansikuvassa. Jos hänelle ei olisi annettu roolia, jossa virnistellä, ei hänen karismaattisuutensa olisi tullut yhtä hyvin esiin. Omituinen esimerkki, mutta melko paikkansapitävä.

Finlay on ollut minulla hyvässä nousussa, sillä hän on viime aikoina saanut hieman juonikuviota ja mikkiaikaa. Ilman näitä hän oli vain yksi vaikuttava painija. Aivan, VAIN YKSI VAIKUTTAVA PAINIJA. Toisaalta Shelton on minusta aina ollut kiintoisa, vaikka hän ei ole pahemmin mikrofoniin pölissytkään. Usein ihmiset mieltyvät asioihin, joita he joutuvat puolustaa ja jotka eivät ole liian suuressa suosiossa. Ehkä tässä on syy, miksi fanitan yleensä heel-painijoita ja sellaisia facejä, jotka eivät vain yksinkertaisesti ole saaneet tarpeeksi huomiota (esim. Matt Hardy [ennen ei saanut huomiota] ja... Chris Jericho [joka tosin on saanut huomiota vuosina yksi ja kaksi).

Karismakeskusteluun on kyllä pakko ottaa kantaa. Benoit oli todellakin karismaattinen. Hänen eleensä ja olemuksensa uhkuivat karismaa, vaikkei hän paljon puhunutkaan. Hieman samanlainen tapaus kuin Batista, varsinaisia mikkitaitoja ei ole, mutta karismaa kyllä löytyy. Erona toki se, että Benoit oli loistava painija ja hänen ei tarvinnut viihdyttää ihmisiä promoilla, hän viihdytti heitä otteluilla. Batista ei siihen pysty ilman osaavaa vastustajaa.

Jeff Hardyllä taas en näe minkäänmoista karismaa. Hänen sanoissaan ei ole mitään tunnetta, eli hän on sen oloinen, ettei edes välitä, mitä suustaan päästää. Juuri Hardyn promoista tulee mieleen tämä Darienin "Let's fight" esimerkki. Hänen olemuksensakaan ei ole mitenkään karismaattinen, löysistä eleistä puhumattakaan. Kehässä Hardy kykenee kantamaan tarinaa jotenkuten, muttei kuitenkaan hyvin. Ilman osaavaa vastustajaa Hardyn ottelut ovat huonoja. Cenaa haukutaan 5-Moves-of-doomista, mutta eipä Hardyllä niitä sen enempää ole.

Suljen kuitenkin turpani, jotta säilymme Jeff Hardy topikin fiaskolta, kun fanipojat(ja tytöt) käyvät yhteisrintamaan totuuden torveani vastaan. ^^

Kukin tavallaan kuten jo todettiin. Tällä palstalla otetaan painitaitoja punnittaessa jatkuvasti esille tähtijärjestelmä eli painija on taitava, jos vetää vähän väliä kokonaisuutena virheettömiä yli kolmen tähden matseja ja tuohonhan vaikuttaa lukuisat seikat. Kaikilla on omat mieltymyksensä ja objektiivisuus saadaan esille vasta sitten kun jokainen ilmaisee rehellisen kantansa.

Itse näen taitavimpana sellaisen all-arounderin, joka pystyy muuttamaan/kehittämään tyyliään ja saa hyvän kemian monenlaisen vastustajan kanssa. Viihdyttävyys on sitten asia erikseen.

Itse taas pidän juuri viihdyttävyyttä yhtenä tärkeimpänä asiana. Hyvin merkittävää on se, että painija osaa viihdyttää kehässä promoillaan ja painitaidoillaan.

Otan kantaa Chris Benoitiin ja Jeff Hardyyn. Kumpaakaan painijaa en pidä kovin karismaattisena saati viihdyttävänä. Hei C'mon. Benoitkin olisi urallaan saavuttanut vaikka kuinka paljon enemmän, jos hän osaisi muutakin kuin mattopainin. Mikissä Benoit ei todellakaan loistanut, mutta toisaalta hänen osaamisensa kehässä voi jonkun mielestä riittää siihen, että pitää Benoitia karismaattisena ja viihdyttävänä. Jeff Hardy on itselleni vain yksi spottailija muiden joukossa, eikä hän siinäkään ole mikään maailman paras. Hyvä, että häntäkin on viime aikoina edes hieman kuultu mikissä, mutta omaan korvaani nämä jutut ovat kuulostaneet lähinnä iltasadulta, jonka jälkeen voi mennä nukkumaan.

Otetaan esimerkki painijasta, joka on kehässä kuin kotonaan ja "syntynyt mikki kädessä", kuten joku jo sanoikin. Kyseessä on tietenkin Chris Jericho. Jos katsoo painia niin kuin minä, niin ei voi kerrassaan olla pitämättä Jerichosta. Jericho hallitsee kehässä kaiken brawlauksesta high-flyingiin, mistä propsit hänelle. Mikissä Jericho on aina ollut yksi WWE:n parhaista, ja monen mielestä jopa se numero yksi.

Kuten tuostakin kävi ilmi, niin arvostan painijoissa monipuolisuutta. Läheskään aina WWE ei tuo parhaalla mahdollisella tavalla painijoita esiin ja jopa kieltää jotkut tietyt liikkeet vallan. Juuri tämän ja monen muun syyn vuoksi monet ovat alkaneet pitämään enemmän indypainista ja arvostelevat WWE:n monopoliasemaa showpainissa. Jos puhutaan tunnetusta lempiaiheestani, eli John Cenasta, niin häntä voi juuri kuvata viiden liikkeen ihmeenä, mutta onko se miehen vika? Omasta mielestäni tärkeää ei välttämättä olekaan osata 100 ja yksi eri variaatiota samantapaisista liikkeistä, vaan että tekee mieluummin ne muutamat liikkeet edes hyvin viihdyttäen samalla yleisöä.

Edit: Lisätään vielä, että Ric Flairia tunnetusti pidetään kaikkien aikojen painijana. Ne, jotka näin sanovat, pitävät usein pelkkää kehäpsykologiaa painitaidon mittana. Mielestäni tätä ei voida suoraan verrata painitaitoon, vaikka sillä onkin suuri merkitys, jos osaa lukea kehätapahtumia hyvin. WOOO:ttelut ym. tekevät Flairista myös erittäin viihdyttävän painijan, eikä hän todellakaan ole hullumpi mikissäkään.

Niin, eli hyvin ristiriitainen ja vaikea aihe, mutta yritin ainakin avata tätä omalta osaltani.

"JVDS" kirjoitti:

Edit: Lisätään vielä, että Ric Flairia tunnetusti pidetään kaikkien aikojen painijana. Ne, jotka näin sanovat, pitävät usein pelkkää kehäpsykologiaa painitaidon mittana. Mielestäni tätä ei voida suoraan verrata painitaitoon, vaikka sillä onkin suuri merkitys, jos osaa lukea kehätapahtumia hyvin. WOOO:ttelut ym. tekevät Flairista myös erittäin viihdyttävän painijan, eikä hän todellakaan ole hullumpi mikissäkään.

Pyhpah, Flair hallitsi useita painin osa-alueita varsin hyvin ja on kehäpsykologian mestari. Ilman kehäpsykologiaa ei voi olla hyvä painija, mutta ilman eri osa-alueiden tietämystä ei voi olla loistava. Flair osasi kuitenkin painia niin teknisiä kuin brawlereitakin vastaan loistavasti. Hän ei ehkä ole paras tekniikkapainija tai paras brawleri, mutta varsin taitava myös niillä saroilla. Ne ja promotaidot ja karisma ja psykologia yhteen iskettynä tuottaa sen tutun lopputuloksen: Ric Flair on paras ikinä.

Mitä painitaitoon tulee, niin mielestäni juuri se jakautuu ns. tekniseen tuntemukseen ja kehäpsykologiaan. Molempien tarvitsee olla korkealla ollaksesi oikeasti loistava, mutta myös toisen hyvin taitamalla voi olla hyvä. Esimerkiksi The Rock hallitsi psykologian, muttei niin paljon teknistä puolta eli sitä "varsinaista" taitoa. Jos hän ei olisi hallinnut psykologiaa, mies olisi ollut pelkkä promottava paskasäkki. Kehäpsykologiaa ei siis minun mielestäni voi sulkea ulos painitaidoista, se on tärkeä osa sitä.

Jos karismasta puhutaan, niin sitä on monenlaista. Benoit'sta uhkui jokaisessa entrancessa se, että hän oli valmis repimään vastustajansa kappaleiksi kehässä. Se toi paljon uskottavuutta Benoit'lle. Hänestä selvästi huomasi, että hän haluaa piekseä jonkun.

Karisma voi myös tehdä aivan taidottomasta painijasta overin. Esim Cena.
Et tarvitse kummoisia taitoja, kun voit puhumalla tehdä itsestäsi uskottavan. Benoit'han rakensi uskottavuuden juuri niihin taitoihin ja tähän omanlaatuiseen karismaansa.

Kehäpsykologia on myös tärkeää. Jos osaat 1000 liikettä, mutta et osaa psykologiaa, jolloin ajoittaa ne oikein et tule ikinä menestymään. Toisaalta painija joka osaa vain muutaman liikkeen voi olla suurikin tähti, koska hän osaa tehdä liikkeet juuri oikeaan aikaan ja räjäyttää pankin. Psykologia on siis todella tärkeää. Sitä osaava painija osaa iskeä signaturensa silloin milloin se saa suurimmat reaktiot, kun siitä mitään tietämätön iskee niitä milloin sattuu.

Itseeni iskee kovimmin High-Flyerit ja Tekniikkapainijat. Karismallakin on tottakai merkitystä. Brawlauskesta en kummemin välitä, mutta kyllä sitäkin katsoo, kunhan painijat eivät ole mitään kankeita Super Heavyweightejä. Painimakuni on oikeastaan hyvin samanlainen kuin Meredithin eli nopea meno ja spotit iskevät. Teknisiä ja stiffejä matseja katson myös mielelläni.

Henkilökohtaisesti pidän taitona jokaista painiosaaluetta. Batista on Brawler ja käyttää myös voimaliikkeitä. Hänet haukutaan melkein aina juuri siksi, koska hän käyttää juuri voimaliikkeitä ja brawlausta. Häntä on lähes mahdotonta verrata esimerkiksi Chris Jerichoon, sillä heidän painityylinsä eroavat täysin. Batista ei kuitenkaan ole mikään kovin erikoinen painija, sillä hänen liikearsenaalinsa on suht suppea. Toki hänen taustansakin vaikuttaa hänen 'osaamiseensa'. Hän oli heel aikoinaan paljon vakuuttavampi ja käytti useampia liikkeitä, silloin hänestä osasi jopa pitää. Miehen noustua huipulle, hänen liikearsenaaliansa piti supistaa. Tämä on WWE'n todella typerä tyyli pienentää liikevalikoimaa Main Eventissä. Todella hyvä esimerkki on Lashely. Hänen tehtyään debyyttinsä, miehellä oli hyvinkin laaja arsenaali erilaisia heittoja sekä lukkoja. Nykyisin miehellä ei ole muuta kuin nimikkoliikkeet.

Chris Jericho on todellakin taitava jokaisella alalla painissa. High Flyingiä hän osaa jonkin verran. Hän hyppii nätisti köysistä ilman virheen virhettä. Tekninen painikin hänellä on hanskassa. Hän vetää lukot uskottavasti ja hienosti ja yksinkertaisesti hän on sanoinkuvailematon. Hän myös osaa brawlata ja tehdä erilaisia heittoja. Hyvän painijan täytyy olla monipuolinen. Tai jos ei monipuolinen, osata oma liikealueensa hyvin. Monet painijat toki korvaavat painitaitojen puuttumista karismalla. Sekin on ihan hyväksyttävää.

Santino Marellasta on puhuttu paljon tyyliin näin; Hän ei osaa painia. Ainut viihdyttävä puoli on promot. Mielestäni tämä ei ole ollenkaan totta, silä kun katsoo Santinon vanhoja otteluita, hän todellakin tiesi mitä teki. Marella on todella hyvä tekninen painija. Turha väittää vastaan. Katsokaa hänen vanhoja videoitaan ja tulkaa sitten puhumaan.

Lyhennelmä: Mahdollisimman monipuolinen paini on hyväksi ja jos ei ole kovin monipuolinen, pitää osata edes se yksi alue näyttävän hyvin.

Se miten minä määrittelen hyvän painijan on seuraava:

Painijan pitää liikkua sulavasti kehässä. Sellaisia jotka eivät liiku ovat esimerkiksi Steiner Brothersit ja Ric Flair. He liikkuvat hitaasti, heidän iskunsa näyttävät munattomilta ja ikä on vienyt heistä parhaimman puhdin.

Painijan tulee antaa elämyksiä. Hetkiä joita muistellaan lämmöllä kuukausien jälkeen. Esimerkiksi AJ Styles. Jätkä on antanut vuodessa enemmän uskomattomia hetkiä kun WWE koko uransa aikana.

Painijassa tulee olla karismaa. Hänen pitää kuulostaa mikissä hyvältä tai pitää turpansa kokonaan kiinni.

Painija ei saa olla Sellout. Hänen pitää olla Bad Ass. Esimerkiksi John Cena oli vielä 3 vuotta sitten Bad Ass, mutta nykyään hän on Sellout. Jätkä ei muuta tee kun mainosta uusia tuotteitaan. Ennemin hän olisi ottanut tuottensa ja tunkenut ne toisten tyypien hanuriin.

Painijan tulee antaa kaikkensa kehässä. Painija täytyy antaa unohtumattomia hetkiä ja se ei onnistu ellei hän laita itseään 110% likoon jokaisessa matsissa. Jeff Hardy on tälläinen henkilö. Moster's Ball (2005) Bound for Gloryssä oli mahtava. Lisäksi Jeffillä on munaa iskeä Swanton niin häkin katolta tai tikkaiden päälle. Ottakaa mallia!

Painija ei saa kangistua samoihin kaavoihin. Lähes kaikilla WWE-painijoilla on tietty kaava mitenkä he voittavat matsinsa eikä kaava muutu edes PPV:issäkään vaan tempoa hidastetaan. Jokaisessa matsissa pitää olla OMG-hetki ja painijan tulee suorittaa edes yksi uusi tai harvinainen liike jota ei raiskata joka jaksossa.

Painijalla ei saa olla naurettavaa gimmickiä. Painija voi täyttää kaikki edellä mainitut kriteerit, mutta olla silti hanurista jos hänet buukataan todella naurettavaan gimmickiin. Esimerkiksi Jimmy Wang Yang. Mies on selvä japsi joten miksi hänestä tehtii keskiverto amerikkalainen punaniskan klooni? JUMALAUTA EI NÄIN!

Tuossa ne tärkeimmät olikin. Jos jotain unohtui saatan päivittää tätä viestiä. Siihen asti...Adios!

Se, että käyttää muitakin kuin signature-liikkeitään tuo ainakin minun silmissäni hurjasti pointseja. Esim. Shawn Michaels käyttää joka jumalan ottelussa Atomic Dropia, scoop slamia, top elbow dropia ja superkickiä. Tämähän on tylsää ja ennalta-arvattavaa, mutta HBK voi yllättää jollain short arm scissorsilla tai vaikkapa ankle lockilla kuten tässä taannoin Seriesissä. (minor spoiler, ei liene tarvetta peitellä)

Faneille pitää aina antaa jotain spessua, sen ei todellakaan tarvitse olla mikään 450 splash titantronin päältä vaan simppeli submission-hold, jota painija ei yleensä käytä saa minut aina hyvälle tuulelle. Joku voi ihmetellä miksi tästä huolimatta fanitan Hulk Hogania, mutta syy lienee siinä, että olen kuitenkin aika tuore fani ja hänen karisma vetoaa minuun. Katsoin noin vuosi sitten Hulk Hogan-Ultimate Anthology 4disd-DVD:n putkeen ja sen jälkeen olen katsonut ehkä yhden Hoganin matsin. Siihen samaan signature-liikkeiden viidakkoon kyllästyy.

Viime aikoina Triple H on tylsistyttänyt minut ja varmaan monet muutkin. Lasketaanpa hänen liikkeet: 1. Clothesline 2. Facebuster 3. Spinebuster 4. Back Drop 5. Sleeper hold 6. Pedigree. Näitä ennen se pakollinen viisi minuuttia brawlia. Umagan ja HHH:n feudi on ollut äärimmäisen tylsä lukuunottamatta kohtalaista street fightia. Mutta nyt tämä ajautuu liiaksi off-topiciin, joten lopetan samantien.

Oikeasti, mitä väliä liikkeiden määrällä loppujen lopuksi on? Ainut, minkä AJ Styles on urallaan saanut aikaan on se, ettei mikään liike ole tehokas. Se vasta on munatonta. Koko X-Divisioona (os. indyspottariskene) on onnistunut pilaamaan monia liikkeitä. Ei auta, vaikka piledriverin jälkeen Don West hehkuttaa vehje pystyssä "OMG, TENAY! THAT WAS IMPOSSIBLE MOVE!" jos joku Elix Skipper polkaisee siitä ylös. Sehän tekee kys. liikkeestä tusinakauraa, joten mitä hienoa siinä on? X-Divarin ottelut ovat miltei aina olleet tällaista liikkeiden raiskausta. He tekevät isojen poikien kovista liikkeistä peruskauraa ja samalla raiskaavat koko bisnestä. Esimerkiksi piledriveristä ei pitäisi polkaista ylös koskaan. Tietenkin sekin on typerää, että lopetusliike yksinään riittää voittoon. Eli siinä mielessä en kannata voittamattomia liikkeitä, vaan ennemminkin sitä japanilaista meininkiä, jossa lopetusliikkeistäkin potkaistaan ylös, jos ne vedetään matsin alkupuolella.

Ne painijat, jotka eivät ole taitavia, tarvitsevat spotteja menestyäkseen. Taitavat tekevät pelkällä peruspainilla loistavia ja muistettavia otteluita, joka jätti katsojille hyvän mielen. Taitamattomat spottiapinat taas vetelevät hyppyjä ja pomppuja ties mistä ja saavat siitä suosionosoituksia ja samalla sitä suosiota. Jossain välissä kuitenkin tullaan siihen, että kun kaikki spotit on nähty, tyyppi ei enää kykene mihinkään. Esimerkiksi TNA:ssa normaalit köysispotit eivät tunnu enää miltään kun niitä tulee joka tuutista. Bodysläm tai köysispotti, aivan sama. Pointtini on kuitenkin siinä, että taitava painija ei tarvitse spotteja. Hekin niitä voivat tehdä, mutta heidän taidoillaan se spotti on juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa, mikä tekee siitä tuhatkertaa loistavamman kuin yksikään indyspotti. AJ:n ja Hardyn tyyliset spottiapinat peittävät taidottomuuttaan juuri näillä spoteilla.

Sickbumpit ovat sitten oma kategoriansa, jotka voivat tuoda lisämaustetta otteluihin. Niitä ei kuitenkaan mainstreamissa ole nähty pitkiin aikoihin, joten jätettäköön ne omaan arvoonsa. Myös jatkuva sickbumppien vetely ala CZW taannoin vie niiltä hohtoa.

Whatin viestiin vielä se, että fanit tarvitsevat juuri niitä signature liikkeitä. Tietenkin pieni spessu sinne tänne tekee hyvää, mutta perusfaneille ne signaturet ovat tärkeitä, koska ovat nähneet ne ennenkin ja haluavat hurrata niille. Siitä huolimatta myös WTF liikkeet vetoavat varmasti yleisöön ja tuovat pientä bonusta. Esimerkiksi Kennedyn piledriveria Takerille kukaan tuskin osasi odottaa ja se olikin hieno hetki.

2_good_TNA ei selvästikään tiedä mitä höpisee. AJ ei ole millään asteella vetänyt edes koko uransa aikana montaa uskomatonta hetkeä. Tietenkin näin voi ajatella jos ei ole indypainiin perehtynyt, mutta AJ on pehmopoikia indyspottariskenessä. Vaikken näistä spottiapinoista pidäkään, ei AJ:n temput tunnu yhtään uskomattomilta niihin verratessa. Ja sitten, Ric Flair ei liiku sulavasti kehässä? Ehkä me ymmärrämme sulavuuden eri tavalla, mutta Flair liikkuu todella sulavasti kehässä. Hän on aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja tietää mitä tehdä saadakseen otteluun jännitystä ja tunnetta.

Ja vielä lisäystä edelliseen viestiini. Juuri psykologia mahdollistaa myös sen, että saat revittyä todellisista paskasäkeistä irti hyviäkin matseja. Tietenkään sitäkään ei tehdä pelkällä psykologialla, mutta ilman sitä painijalla ei ole toivoakan repiä Batistan tapaisesta paskasäkistä hyvää ottelua.

Riveni kirjoitti

Whatin viestiin vielä se, että fanit tarvitsevat juuri niitä signature liikkeitä. Tietenkin pieni spessu sinne tänne tekee hyvää, mutta perusfaneille ne signaturet ovat tärkeitä, koska ovat nähneet ne ennenkin ja haluavat hurrata niille. Siitä huolimatta myös WTF liikkeet vetoavat varmasti yleisöön ja tuovat pientä bonusta. Esimerkiksi Kennedyn piledriveria Takerille kukaan tuskin osasi odottaa ja se olikin hieno hetki.

Ihan totta, ja en viestissäni tarkoittanutkaan, että signature-liikkeitä ei pitäisi käyttää. Ensimmäisessä viestissä meinasin mainita myös Kennedyn, mutta ajatus lähti harhailemaan. Hän on muutamaan kertaan pystynyt tekemään noita OMG-liikkeitä aivan odottamatta.

"Riveni" kirjoitti:
Taitamattomat spottiapinat taas vetelevät hyppyjä ja pomppuja ties mistä ja saavat siitä suosionosoituksia ja samalla sitä suosiota. Jossain välissä kuitenkin tullaan siihen, että kun kaikki spotit on nähty, tyyppi ei enää kykene mihinkään.

Tästä juuri tuli mieleen joku perustyyppi indyistä, joka vetelee pomppuja ja huutaa "C'mon!" kun haluaa yleisön mukaan otteluun. (esim. Matt Cross) Puhut ihan asiaa. Kyllä se yleisön pitää olla ottelussa mukana, ilman että painijan täytyy kokoajan siitä muistuttaa katsojille.

"Riveni" kirjoitti:
AJ:n ja Hardyn tyyliset spottiapinat peittävät taidottomuuttaan juuri näillä spoteilla.

Mutta että AJ Stylesiä ja Hardyä sanotaan taidottomiksi spottiapinoiksi on jo vähän liikaa. Styles on erittäin taitava kehässä, eikä tarvitse pelkästään spotteja saadakseen ottelun hyväksi. Nytkin Jeff Hardy on yksi RAW:n tärkeimmistä tyypeistä vetäen lähes kokoajan hyviä otteluita. En olisi ikinä uskonut sanovani tuota, mutta totta se on.

Ric Flairin "sulavuudesta" olen myös vähän eri mieltä. Tyyppi on todella kankea nykyisin, eikä hänen pitäisi enää kehässä ollakaan. Ei kukaan hyödy enää hänen kanssa painimisestaan.

Liikkeistä myös sen verran, että pakkohan niitä on olla jonkin verran, mutta ei niitäkään välttämättä liikaa tarvitse. Kuten sanottu, Shawn ei käytä kovin montaa liikettä per ottelu, mutta saa silti ottelusta aikaan jännittävän. Silti joskus vähän naurattaa, kun joku tekee ottelussaan hienon liikkeen ja foorumilla hypetetään että "onpas se loistava painija kun osaa tehdä 450 Splashin!". Okei, kyllä hän on ehkä taitava, mutta ollakseen hyvä painija pari erikoista liikettä ei sitä hyvyyttä tuo.

Hyvä topic, mutta minusta on jotenkin vaikeaa selittää, miksi kuka on hyvä ja miksi joku sitten vähän huonompi. Ei se ole niin yksiselitteistä. Bryan Danielson on minun mielestä yksi parhaista tällä hetkellä, kuten Benoit oli jonkin aikaa sitten. Kuten Maxim sanoi, nämä "all-arounderit" ovat siitä hyviä painijoita, että he pystyvät ottelemaan hyviä otteluita erilaisten tyyppien kanssa. Itse määrittelen painijan hyvyyden yksinkertaisimmillaan siten, että kuka ilta toisensa jälkeen ottelee hyvän ja kiinnostavan ottelun.

Tuli ehkä vähän sekava postaus, mutta aihe on niin laaja ja vaikeasti selitettävä.

EDIT: Postatessani SD:n spoileritopickiin tuli mieleen, että Jamie Noble on loistava painija. Ei vain ole päässyt näyttämään tarpeeksi lahjojaan Ison E:n puolella.

"Coca" kirjoitti:
Henkilökohtaisesti pidän taitona jokaista painiosaaluetta. Batista on Brawler ja käyttää myös voimaliikkeitä. Hänet haukutaan melkein aina juuri siksi, koska hän käyttää juuri voimaliikkeitä ja brawlausta.

Kukaan ei hauku Batistaa sen takia, että hän käyttää voimaliikkeitä ja brawlausta, vaan siksi että hän tekee sen huonosti. On hän tosin tänä vuonna Takeria vastaan saanut painittua ihan hyviäkin otteluita mutta silti.

Itse määrittelen painitaidot kokonaisuuten johon liittyy myös tietty uskottavuus. Karismaa ja kehäpsykologiaa pitää olla ja osata, ja joskus lopulliset painitaidot jäävät jopa meikäläisen scalessa joskus toissijaiseksi asiaksi. Tietysti sitten painijan pitää olla todella karismaattinen ja uskottava että näin käy.

"hamalainen" kirjoitti:

"Coca" kirjoitti:
Henkilökohtaisesti pidän taitona jokaista painiosaaluetta. Batista on Brawler ja käyttää myös voimaliikkeitä. Hänet haukutaan melkein aina juuri siksi, koska hän käyttää juuri voimaliikkeitä ja brawlausta.

Kukaan ei hauku Batistaa sen takia, että hän käyttää voimaliikkeitä ja brawlausta, vaan siksi että hän tekee sen huonosti. On hän tosin tänä vuonna Takeria vastaan saanut painittua ihan hyviäkin otteluita mutta silti.

Itse määrittelen painitaidot kokonaisuuten johon liittyy myös tietty uskottavuus. Karismaa ja kehäpsykologiaa pitää olla ja osata, ja joskus lopulliset painitaidot jäävät jopa meikäläisen scalessa joskus toissijaiseksi asiaksi. Tietysti sitten painijan pitää olla todella karismaattinen ja uskottava että näin käy.

Austinkin hoitaa brawlauksen todella hyvin, mutta jos mies ei olisi gimmickinsä ja karismansa alla, häntäkin haukuttaisiin. En toki väitä, että kaikki mutta osa painismarkeista.

"Coca" kirjoitti:

"hamalainen" kirjoitti:

"Coca" kirjoitti:
Henkilökohtaisesti pidän taitona jokaista painiosaaluetta. Batista on Brawler ja käyttää myös voimaliikkeitä. Hänet haukutaan melkein aina juuri siksi, koska hän käyttää juuri voimaliikkeitä ja brawlausta.

Kukaan ei hauku Batistaa sen takia, että hän käyttää voimaliikkeitä ja brawlausta, vaan siksi että hän tekee sen huonosti. On hän tosin tänä vuonna Takeria vastaan saanut painittua ihan hyviäkin otteluita mutta silti.

Itse määrittelen painitaidot kokonaisuuten johon liittyy myös tietty uskottavuus. Karismaa ja kehäpsykologiaa pitää olla ja osata, ja joskus lopulliset painitaidot jäävät jopa meikäläisen scalessa joskus toissijaiseksi asiaksi. Tietysti sitten painijan pitää olla todella karismaattinen ja uskottava että näin käy.

Austinkin hoitaa brawlauksen todella hyvin, mutta jos mies ei olisi gimmickinsä ja karismansa alla, häntäkin haukuttaisiin. En toki väitä, että kaikki mutta osa painismarkeista.

Hyvin todennäköistä, mutta kun en osaa sisäistää tuota asiaa, sillä Austin oli sentään 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun isoimpia nimiä WWF'ssa joten hänellä ei ole sitä huolta ollut. Batista taas on ME:ssa ihan vain sen takia, että hän on isojen poikien kanssa kavereita. Tässä taas on vielä se(kin) ero, että Austin oli oikeasti pirun kova brawleri ja ennen niska accidenttia myös kova tekniikkapainija kun taas Batista ei ole kuin kohtalainen jos sitäkään tason brawleri.

Batista on hyvä ja asiansa osaava powerhouse brawleri. Jos sanotte Batistaa surkeaksi niin ihan oikeasti, perustelkaa kunnolla. Hän tekee liikkeet uskottavasti eikä todellakaan botchaile paljon liikkeitä. Kaikenlisäksi häneltä löytyy munaa! Karismaa siis. Batistaa sorsitaan sen takia koska hän omaa isot lihakset. Piste.

Batista alias Shitista on vain niin pirun tylsä painija. Hän on erittäin yksipuolinen ja vetää kehässä vain ne Spearit, Spinebusterit ja Batista Bombit käytännössä. Mikissä Shitista loistaa vielä vähemmän. Aikoinaan pidin kyllä Batistasta Evolutionin aikoihin, vaikka vieläkin hän painii silloin tällöin ihan kelpo otteluja, joihin hän tarvitsee yhä edelleen itseään paremman vastustajan (esim. Triple H, The Undertaker...). Jos verrataan häntä John Cenaan, niin Cenassa on tapahtunut huomattavasti enemmän kehitystä vuosien saatossa. Cena ei välttämättä tarvitse enää mitään huippupainijaa kyetäkseen hyvään otteluun ja nostaa jopa Khalinkin ihan katsottavaan matsiin, mihin Batista ei pysty.

"sexyboy" kirjoitti:
Batistaa sorsitaan sen takia koska hän omaa isot lihakset. Piste.

Aamen

"Coca" kirjoitti:

Austinkin hoitaa brawlauksen todella hyvin, mutta jos mies ei olisi gimmickinsä ja karismansa alla, häntäkin haukuttaisiin. En toki väitä, että kaikki mutta osa painismarkeista.

En menisi sanomaan noin. Austin oli hyvä brawleri ja ennen loukkaantumistaan myös hyvä tekniikkapainija. Häneltä löyty myös psykologiaa. Batista ei ole hyvä brawleri, vielä vähemmän tekniikkapainija ja psykologiaa hänellä on vain nimeksi. Lisätään tähän vielä surkeat mikkitaidot, niin ainoat, mitä mieheltä löytyy, ovat karisma ja iso koko. Ei pitäisi riittää huipulle, mutta valitettavasti häntä edesauttoi politiikka.

"Riveni" kirjoitti:

"Coca" kirjoitti:

Austinkin hoitaa brawlauksen todella hyvin, mutta jos mies ei olisi gimmickinsä ja karismansa alla, häntäkin haukuttaisiin. En toki väitä, että kaikki mutta osa painismarkeista.

En menisi sanomaan noin. Austin oli hyvä brawleri ja ennen loukkaantumistaan myös hyvä tekniikkapainija. Häneltä löyty myös psykologiaa. Batista ei ole hyvä brawleri, vielä vähemmän tekniikkapainija ja psykologiaa hänellä on vain nimeksi. Lisätään tähän vielä surkeat mikkitaidot, niin ainoat, mitä mieheltä löytyy, ovat karisma ja iso koko. Ei pitäisi riittää huipulle, mutta valitettavasti häntä edesauttoi politiikka.

Mutta mikä tekee Batistan brawlauksesta surkean? Hän vetää liikkeet loppuun yms. Mikä mättää? Itsekään en pidä Shitistista, mutta syy ei ole ehkä painitaidoissa. Jokin face turnin jälkeen hänestä jäi puuttumaan. Batista on hiukan alkanut kyllä viihdyttämään minua enemmän.

"Coca" kirjoitti:
Mutta mikä tekee Batistan brawlauksesta surkean? Hän vetää liikkeet loppuun yms. Mikä mättää?

Batista on lonniva lihamuuri ringissä. Kaverilta puuttuu se Brockmainen nopeus, ketteryys ja yleisesti liikkuvuus. Toki kaveri ns. teloittaa liikkeensä hyvin, mutta sen sijaan liikkeiden vastaanottaminen on tasoa Hulk Hogan - ja vastaanottaminen/myyminen on yhtä tärkeää kuin teloitus. Brawlaaminen on varsin yksitoikkoinen painimuoto ja sanoisin, että viihdyttävä brawleri on hemmetin harvinainen näky nykypäivänä. Perusjenkkibrawlin edustajia tyyliin Arn Anderson, Steve Williams, Magnum TA, Barry Windham jne. ei enään vain näy suurissa piireissä.

"Wankie" kirjoitti:
Perusjenkkibrawlin edustajia tyyliin Arn Anderson, Steve Williams, Magnum TA, Barry Windham jne. ei enään vain näy suurissa piireissä.

Jos joku nimi tällä linjalla pitäisi nostaa ylös, niin Trevor Murdoch. Ei siis täysin yhtä hyvänä, mutta ehdottomasti lähimmäs yltävä redneckbrawlaaja. Muutenkin koko jätkän olisi pitänyt painia siellä 80-luvulla, ainakin lookin ja taitojen perusteella. Olisi sopinut paremmin joukkoon.
Murdoch on WWE:n ehkä parhaimpia brawlereita, vaikka jostain syystä mies yrittää vetää jotain sunsetflip piledriveriä finisherinä. Ehkä mies on liiankin old school nyky-WWE:hen. Look ja taidot tosin selittyy sillä, että Mieshän on Harley Racen koulutuksen tekosia. Toki miehellä on vielä kehityttävää, mutta hyvin on tähän saakka mennyt, vaikka pushia ei olekkaan annettu.

"Supa" kirjoitti:
Murdoch on WWE:n ehkä parhaimpia brawlereita, vaikka jostain syystä mies yrittää vetää jotain sunsetflip piledriveriä finisherinä. Ehkä mies on liiankin old school nyky-WWE:hen. Look ja taidot tosin selittyy sillä, että Mieshän on Harley Racen koulutuksen tekosia. Toki miehellä on vielä kehityttävää, mutta hyvin on tähän saakka mennyt, vaikka pushia ei olekkaan annettu.

On itseasiassa tultu seurattua, mutta en näe nousua suuriin piireihin missään vaiheessa. Kaverissa on sellaista Windham tyylistä karismaa. Löytyy koko ja näyttää hieman pläskiltä, mutta varsin kovaotteinen ja liikkuu hyvin. Ei mikään Williams kumminkaan.

Kaverilla pitäisi olla japanilaisittain kova, raju, yksinkertainen finisher - tyyliin lariat tai pirun kova pommi. Hänen sunsetflip piledriver on mielestäni aika laiska versio Petey Williamsin Canadian Destroyerista.

"2_good_TNA" kirjoitti:
Se miten minä määrittelen hyvän painijan on seuraava:

Painijan pitää liikkua sulavasti kehässä. Sellaisia jotka eivät liiku ovat esimerkiksi Steiner Brothersit ja Ric Flair. He liikkuvat hitaasti, heidän iskunsa näyttävät munattomilta ja ikä on vienyt heistä parhaimman puhdin.

Painijan tulee antaa elämyksiä. Hetkiä joita muistellaan lämmöllä kuukausien jälkeen. Esimerkiksi AJ Styles. Jätkä on antanut vuodessa enemmän uskomattomia hetkiä kun WWE koko uransa aikana.

Painijassa tulee olla karismaa. Hänen pitää kuulostaa mikissä hyvältä tai pitää turpansa kokonaan kiinni.

Painija ei saa olla Sellout. Hänen pitää olla Bad Ass. Esimerkiksi John Cena oli vielä 3 vuotta sitten Bad Ass, mutta nykyään hän on Sellout. Jätkä ei muuta tee kun mainosta uusia tuotteitaan. Ennemin hän olisi ottanut tuottensa ja tunkenut ne toisten tyypien hanuriin.

Painijan tulee antaa kaikkensa kehässä. Painija täytyy antaa unohtumattomia hetkiä ja se ei onnistu ellei hän laita itseään 110% likoon jokaisessa matsissa. Jeff Hardy on tälläinen henkilö. Moster's Ball (2005) Bound for Gloryssä oli mahtava. Lisäksi Jeffillä on munaa iskeä Swanton niin häkin katolta tai tikkaiden päälle. Ottakaa mallia!

Painija ei saa kangistua samoihin kaavoihin. Lähes kaikilla WWE-painijoilla on tietty kaava mitenkä he voittavat matsinsa eikä kaava muutu edes PPV:issäkään vaan tempoa hidastetaan. Jokaisessa matsissa pitää olla OMG-hetki ja painijan tulee suorittaa edes yksi uusi tai harvinainen liike jota ei raiskata joka jaksossa.

Painijalla ei saa olla naurettavaa gimmickiä. Painija voi täyttää kaikki edellä mainitut kriteerit, mutta olla silti hanurista jos hänet buukataan todella naurettavaan gimmickiin. Esimerkiksi Jimmy Wang Yang. Mies on selvä japsi joten miksi hänestä tehtii keskiverto amerikkalainen punaniskan klooni? j******ta EI NÄIN!

Tuossa ne tärkeimmät olikin. Jos jotain unohtui saatan päivittää tätä viestiä. Siihen asti...Adios!

Haistanko TNA markin?

Murdochista sen verran, että itse en ole miehestä oikein koskaan innostunut, mutta kyllä hän joskus yltää ihan hyvään otteluun, ja punaniska gimmick ja look sopii hyvin mieheen.