Foorumiarkisto

En ole ehkä niinkään kasvanut ulos painista, vaan painista keskustelemisesta. Olen katsonut tänä vuonna jokaisen WWE:n, TNA:n ja ROH:n PPV:n enkä ole tainnut yhtäkään ottelua kelata. Mutta jos yritän kirjoittaa tapahtumista jotain katsomisen jälkeen katselen vain aikani tyhjää viestikenttää, jonka jälkeen luovun ideasta. Respect Is Earned II:sta sentään kirjoitin pari kuukautta takaperin puolikkaan arvostelun, joka löytyy edelleen muistiona työpöydältä.

Pääsyynä tälle pitäisin sitä että mikään ei enää hetkauta suuntaan tai toiseen. Kaikki on "ihan ok", sellaista mitä kyllä mielellään katsoo sen ~3 tuntia kerran parissa viikossa, mutta siinä se. Jos minulta kysytään muutaman viikon päästä edellisen PPV:n cardia saatan muistaa ottelun tai pari. Voisin myös väkisellä kirjoittaa jonkinlaisen arvostelun, mutta sekin olisi vain kuivaa muka-analyyttistä tekstiä ja perässä kolme tähteä. Se into jolla pari-kolme vuotta sitten kommentoin kaikkea painimaailmassa tapahtunutta, loin mielessäni spekulaatioita tulevasta ja siitä mitä pitäisi tehdä, on hävinnyt. Tai no, voisin minä mennä ja sanoa jossain topicissa että CM Punkin push kyllä ryssittiin täysin, mutta mikä olisi pointti. Sen kun ovat varmasti monet jo ennen minua esille tuoneet - ne jotka vielä oikeasti jaksavat olla vihaisia siitä kuinka iso paha WWE taas sorti jotakuta enemmän arvostusta ansaitsevaa.

Eniten kiinnostusta herättää jälleen TNA. En oikein tiedä mikä tuossa lafkassa sitten on, kun kuitenkin pystyn nimeämään tuotteesta enemmän vikoja kuin hyviä puolia. Ehkäpä se on siinä että siitä on ollut "omin" promootio - ensimmäisestä kuukausittaisesta PPV:stä lähtien aktiivisesti seuranneena voi sanoa seuranneensa firman kehitystä sympaattisesta pikkupromootiosta vähemmän sympaattiseksi vähemmän pikkupromootioksi, kun taas WWE:n tuote on pysynyt jotakuinkin samanlaisena kaikki nämä vuodet kun sitä on seurannut. ROH innosti kovasti kun n. vuosi sitten aloin sitä tiiviimmin seuraamaan, mutta nyt olen ehtinyt jo leipiintyä siihenkin, johtaen siihen että New Horizonsin Castagnoli vs. McGuinness oli "loistavan" sijaan "menevä".

Kasvanko joskus ulos painista? Ehkäpä, mutten ainakaan vielä. Innostunko vielä joskus taas toden teolla painikeskustelusta? Mahdollisesti. Eniten kaipaan kuitenkin sitä kuinka Triple H:ta suorastaan vihasi, ja kuinka oli juhlan paikka kun Goldberg lopulta voitti hänet. Tai kuinka hypin sängyllä Edgen käyttäessä MitB-salkun vuoden 2006 New Year's Revolutionissa. Tuollaisia hetkiä paini tarjoaa minulle nykyään valitettavan harvoin, jos enää koskaan.

Tuskinpa olen kasvamassa yli tai kyllästymässä pitkään aikaan. Ehkä en ikinä. Kiinnostukseni painia kohtaan on pysynyt hyvin tasaisena aina. Muuttunut se on, mutta ei ainakaan ole laskenut.

Luulen tuon johtuvan suureksi osaksi siitä, että etenkin nykyään ei ole mitään "pakollista" katsottavaa. En katsele painia aikataulun mukaan esim. katsomalla WWE:n show't heti seuraavana päivänä, vaikka ei oikein huvittaisi. Katselen vain sitä, mikä sattuu kiinnostamaan. WWE:ltä katson ppv:t vähintään osittain ja joskus latailen jonkun tv-jakson. Japanista tai melkein välillä ROH:stakin katselen kaikki kiinnostavat ottelut, ja jos show'ssa on useampi kiinnostava matsi, saatan katsoa kokonaankin. Hustle on tällä hetkellä ainoa promootio, jolta katson ihan kaikki show't, mutta niitä onkin vain pari kuukaudessa. Oikeastaan olisi mukava katsella kokonaisia tapahtumia kaikkialta enemmän, mutta kun vanhempaa painiakin katselen aika paljon, niin meinaa tulla raja vastaan. Enkä halua väkisin katsoa mitään. Kaipa WWE:täkin jossain vaiheessa voisin katsoa vähän tarkemmin, mutta nyt on vähän tylsät ajat. Kiinnostavista painijoista saisi kasaan yhden mahtavan rosterin, mutta ovat pirut ripotelleet ne kaikkiin kolmeen brandiin ja tuloksena on se, että ei tule katsottua melkein mitään.

Jokunen vuosi sitten kyllä katsoin hyvinkin aktiivisesti WWE:tä siihen pisteeseen asti, ettei se enää huvittanut, mutta se ei vaikuttanut painikiinnostukseen kun koko ajan tutustuin johonkin uuteen. Nykyään en ehkä tutustu, mutta eri asioiden seuraaminen on vähitellen tullut sopivaan tasapainoon. Siispä paini voi ihan hyvin kiinnostaa niin kauan kuin on monenlaista kiinnostavaa katsottavaa. Siten en ehdi mihinkään kyllästyä kun on aina vaihtoehtoja. Eikä kiinnostava paini tule koskaan loppumaan, vaan todennäköisemmin en koskaan ehdi katsoa kaikkea sitä. Vaikka ehtisinkin, niin sitten voisi katsoa kiinnostavimpia aiemmin nähtyjä juttuja monesti uudestaan.

Myöskään mma ei ole uhka. Minua kiinnostaa isot mma-matsit ja parhaat persoonat eli olen aika lailla mainstream-yleisöä. Suurin osa ottelijoista on liian persoonattomia minun makuuni. Vasta sitten, jos (kun) jokin mma-promootio ja useammat ottelijat panostavat enemmän persooniin, saatan innostua mma:sta enemmän. Varmasti ne persoonat tulisivat jo nyt paremmin ilmi, jos yrittäisin tutustua enemmän, mutta ei se ihan riitä kun vähintään yhtä kiinnostavat persoonat löytyvät painin puolelta tekemässä kiinnostavampia asioita näin aika kankeasti sanottuna.

Eiköhän tämä painin seuraaminen ole ollut tässä jo jonkin aikaa. Ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta WWE enää, ja koska muut federaatiot eivät ole koskaan kiinnostaneetkaan niin tuskin tulen enää jatkossa kovinkaan paljoa seuraamaan painia. Harmillista sinänsä, koska paini voisi olla vielä aikuisellekin ihan hyvää viihdettä, mutta WWE:ssä ei vain ole edes yritystä tuottaa kunnollista viihdettä. Ja kun en halua tutustuaa pienempiin federaatioihin niin ei ole oikein järkeä seurata ollenkaan.

Täältä foorumilta en kyllä ole poistumassa ja jos livepainia tulee järkevä mahdollisuus seurata jossain vaiheessa niin ehkä menen katsomaan jonkun tapahtuman. Sen täytyisi kuitenkin olla kotikaupungissani joten nähtäväksi jää.

itseasiassa melkein kasvoin ulos:( joskus aikanaan 5 vuotiaana innostuin Hulksterista ja nWo:sta, sit se oli jonkin aikaa piilossa innostus, mutta kiitos wwf-pelien rantautumisen(tarkemmin sanottuna wwf smackdown 2) aloin innostua taas painista. Viimenen pisara oli kun Smackdown alko pyörimään telkkarissa täällä Suomessa. Okei, koko kouluhan sillon oli wrestling-huumassa ja vedettiin välitunneilla shoot byw:tä, eli kaikkea sattu ja tapahtu. Hypittiin talojen yms katoilta, heiteltiin porukkaa betonilattioille yms. Yheltä tyypiltä murtu niskakin kiitos piledriverin, ei tosin minun tekemä.
Aktiivisesti seurasin smäkää ja raw:ta, ostin pelejä, haaveilin painiurasta, aloin käymään salilla yms..kaikki vapaa-aika meni jollakin tavalla wrestlingiin liittyen. Sitten kun smäkä ja raw siirtyy paskoihin ohjelma aikoihin alko samalla seuraaminen vähentyä. Lopulta kun ne siirty maxille, en enää seurannut. Fanittaminen jäi peleihin ja haaveiluun. Salilla jatkoin kovaa treenaamista, tosin kehonrakennuspainotteisesti. Ensimmäisenä opiskeluvuonna kävi sit paska homma: aikido treeneissä polvi venähti ja nivelkierukka repes. Eka vuos meni siinä et lekurit heitteli paikasta toiseen, mut lopulta pääsin leikkausjonoon. 2 vuotta loukkaantumisen jälkeen, kroonisten polvikipujen saattelemana pääsin leikkaukseen. Lääkäri teki minkä pystyi, mutta aikaa meni eikä polvi tullut kuntoon..lopulta lakkasin haaveilemasta painiurasta.
But but. Jatkoin pelaamista, kaikki asiat mitä olin oppinu aikanaan, oli vielä takaraivossa. Sitten elämässä tapahtui pari asiaa mitkä järkyttivät maailmaani. Opin arvostamaan taas monen vuoden jälkeen elämää ja tekemään kaikkeni unelmien eteen. Tajusin kuinka elämä on aivan liian lyhyt olla tekemättä sitä mitä rakastaa. Samoihin aikoihin tajusin että krooninen polvikipu(joka oli jatkunut leikkauksen jälkeen 1,5 vuotta!) oli kadonnut!!! OMG!! Se ratkas kaiken. Otin samaten yhteyttä FCF:ään ja ilmoittauduin seuraavaan try-outiin, joka oli syksyllä. Elokuussa sitten olin try-outissa, kävin katsomassa wrestlingiä ensimmäistä kertaa useaan vuoteen summersmashissa, jonka jälkeen olenkin hillunut lipunmyynnissä:) syyskuussa koulutus alkoi, joten saas nähdä milloin deb yytti;) smarkkien iloksi voin sanoa vain: te ootte niin väärässä! Lyhyestä virsi kaunis: ei, en usko että tulen koskaan kasvamaan ammattilaispainista ulos. Ammattilaispaini virtaa suonissa niin vahvana että heikompaa pelottais. Suurin intohimo elämässäni enkä enää aio luopua siitä.

Upea tarina. :)

hyvä et joku tykkäs:)

Mietin tässä, että käykö minulle kuten monille foorumilaisille (mahtiankka, johnson) on käynyt? Onko tämä vain joku hullu vaihe, jolle naureskelen vuosien päästä, kun koetan myydä pois kalliilla rahalla ostamani wrestling-DVD:t?

Hehei, laske minut pois tuosta luvusta. Kaikki paini DVD:t on vielä tallella, enkä todellakaan naureskele tälle harrastukselle nykyään. Painin katsomiselle on käynyt vain samalla tavalla kuin Magic The Gathering pelikorttien pelaamiselle ja keräilylle: Lähellä sydäntä, mutta ei ole aikaa harrastaa ja vaikka olisi, niin ei riitä resurssit (=MTG:n kohdalla ei ole pelikavereita, painin kohdalla etten pysty katsomaan sitä mitenkään...Ja koska ei jaksa vaivautua, niin ei tule harrastettua).

Itse olin innoissani painista vielä 2006 Wrestlemaniaan asti, mutta koska WWE kusi koko homman (potenttiaalia oli valtavaan spektaakkeliin, mutta kun ei) niin mielenkiinto lopahti lopullisesti. Lueskelin tuossa jokunen viikko sitten tosin vanhoja viestejäni, yllätyin jopa hiukan kuinka fanaattisesti olen mielipiteeni tuonut ilmi esim PainijaKnockOut II:sen väittelyissäni. Ja se tapahtui kuitenkin joskus 2006 vuoden loppupuolella, jolloin en enää seurannut painia.

Ei varmasti mikään suuri yllätys jos sanon, että olen ainakin osittain tästä paskasta harrastuksesta kasvanut yli. Sen verran vielä kiinnostaa, että kerran-kaksi vuodessa jaksaa raahata perseen FCF:n tapahtumiin ja aina kun itsensä sieltä löytää, saa sellaisia nostalgisia kiksejä ja muistaa miksi tästä harrastuksesta oikeasti pitää. Viimeeksi olen seurannut aktiivisesti vapaapainia vuonna 2005 vai olisiko ollut 2006 (?), jonka jälkeen olen "erikoistunut" siihen vanhempaan tavaraan ja se jaksaa vielä osittain kiinnostaa. Nykyään tulee tilattua tavaraa ulkomailta ehkä kerran kahdessa kuussa, mutta 70-80 -luvun tavara on sen verran raskasta katsottavaa myös innokkaille vapaapainifaneille (= WA:n käyttäjille), etten ole jaksanut tapahtumista sen kummemmin kirjoittaa. Vanhemmasta tavarasta kiinnostuneet käyttäjät myös tällä laudalla voidaan laskea yhteen kämmeneen. Harvaa siis kiinnostaa.

Toki vielä kirjoittelen kun pystyn... mutta valitettavasti ns. nykypäivän vapaapainitietous on niin heikkoa, että on aivan turha lähteä keskusteluihin mukaan. Mutta sitten kun puhutaan esim. listauksesta tai hyvällä tuurilla, siitä vanhan koulukunnan tavarasta, niin toki mielelläni sanon sanasen ellen toisen.

Lähteekö tämä jalo harrastus vielä uusiksi aktiivisesti käyntiin? Tuskin... mutta tuskin se myöskään koskaan kokonaan katoa.

Pakko se on myöntää, ettei tästä ihan niin vain ulos kasveta. Kovasti olen kuuluttanut etten ole painia seurannut yli vuoteen, joka on osittain totta, mutta 'Alertissa ja EWB:ssä tullut kuitenkin pyörittyä sen verran, että minulla on kuitenkin edes jonkinlainen käsitys mitä ainakin WWE:ssä on pääpiirteittäin tapahtunut lähiaikoina. En ole kuitenkaan muistaakseni yhtäkään kokonaista jaksoa tai ottelua vuodelta 2009 katsonut.

Oli minulla yhdessä vaiheessa noin 4 kuukauden mittainen jakso milloin en katsonut minuuttiakaan pellepainia, mutta lähiaikoina - jos on ollut tylsää - olen kaivanut esiin ulkoiselta kovalevyltä vanhoja ECW- ja WWF-tapahtumia, joista on tullut nautittua täysin rinnoin. En kuitenkaan näe mitään syytä alkaa seuraamaan aktiivisesti nykypainia missään vaiheessa, ikinä - esimerkiksi ECW:tä vuosilta '96-'01 on niin paljon näkemättä, että eiköhän niillä ne tylsät hetket täytetä.

En kuitenkaan usko, kuten Wanker sanoi, että tämä "harrastus" koskaan tulee sataprosenttisesti katoamaan.

Nodachi kirjoitti:

Oli minulla yhdessä vaiheessa noin 4 kuukauden mittainen jakso milloin en katsonut minuuttiakaan pellepainia, mutta lähiaikoina - jos on ollut tylsää - olen kaivanut esiin ulkoiselta kovalevyltä vanhoja ECW- ja WWF-tapahtumia, joista on tullut nautittua täysin rinnoin. En kuitenkaan näe mitään syytä alkaa seuraamaan aktiivisesti nykypainia missään vaiheessa, ikinä - esimerkiksi ECW:tä vuosilta '96-'01 on niin paljon näkemättä, että eiköhän niillä ne tylsät hetket täytetä.

Tuo on kyllä hyvä päätös. Siksi olenkin päättänyt, että en katso WWE:tä paitsi jos jotain erityistä tapahtuu. Maanantaina Bret Hartin paluu, sitten luultavasti Rumble ja WrestleMania. Vanhaa WCW materiaalia on niin paljon katsomatta. että mielummin katselee TNA:n ohella sitten niitä. Saa nähdä kasvaako tästä lajista koskaan ulos. Ei tässä mitään kiirettä ainakaan vielä ole.

Itse olen kyllä kasvanut aikalailla täysin ulos vapaapainista. Viimeisen kerran taisin katsoa painia joskus parisen vuotta sitten, mutta kun oikeasti nukahdin sohvalle joka ikinen kerta lähetyksiä katsoessa, päätin olla enää lataamatta jaksoja. Painityylin muuttuminen brawlauskeskeisemmäksi ja muutaman hyvän painijan lähtö (tavalla tai toisella) tekivät WWE:stä tylsän. En oikein muista tuliko UFC:n katsominen kuvioihin kun vielä katselin painia vai vasta sen jälkeen, mutta joka tapauksessa viimeistään vapaaottelun katsominen ylipäänsä on vienyt vapaapainilta lopunkin pohjan. Tiedän toki, että kyseessä on varsin erityyppiset lajit, mutta koen vapaaottelun olevan vapaapainia mielenkiintoisempi lajina, minkä lisäksi vapaaotteluorganisaatioista ainakin UFC taitaa myös dramatisoinnin ja hypettämisen siihen malliin, ettei WWE:n juonikuvioitakaan enää kaipaa.

Onhan se sääli kun monen vuoden innostus pikkuhiljaa väheni ja lakkasi, mutta minkäs teet. Ulkoiselta kovalevyltä taitaa tosin vieläkin löytyä painiaiheisia PPV:tä ja dokkareita, joita en ole malttanut poistaa, mutta tuskin niitä tulee erityisemmin enää ikinä katsottuakaan.

Noh, ala-aste aikoina tuli seurattua TV:stä sillon kun Raw ja SmackDown tuli perjantaisin. Siinä sitten jossain vaiheessa jäi taakse, ilmeisesti niinä aikoina kun sitä ei enään tullut perjantaisin ja oli sellainen vaihe kun WWE ei todellakaan kiiinostanut, vaan päinvastoin. Mutta, nyt sitten siitä muutamia vuosia eteenpäin, niin tässä sitä taas ollaan.. Tossa parisen kuukautta sitten kun ostin SvR 2010:n, niin alkoi taas kiinnostaa ja nyt sitten olen sen parin kuukauden ajan ladannut kaikki jaksot, ja kiinnostus jälleen katossa, ehkä jopa korkeammalla kun ala-asteella ja tästä se tuskin ihan heti laskee. Saa nähä...

Itsekkin olen omasta mielestäni kasvannut tästä vapaapainista yli. TNA:ta en ole koskaan katsonut, ja WWE on jäännyt myöskin ohjelmalistalta pois Rated PG:n takia. Jostain syystä tämän hetken ottelut eivät kiinnosta minua tippakaan, sillä olen aina ollut Extremen ystävä, sekä High flyereiden ystävä. Lataukseen en jaksa aikaani tuhlata, ja aina kun pyöräytän Maxin päälle, samat äijät (Triple H, Orton, UT, Batista) otteluita numero 2048. Oikeastaan ainoana otteluna mikä tältä vuodelta muistuu mieleen on Rey vs. Jericho The Bashista. 2003 vuodesta asti olen WWE:tä katsonut, ja lopulta elokuussa innostus lopahti täysin. Tuon jälkeen en ole viikottaisia katsonut ja PPV:tkin, jotka enintään tallennan boxille on mennyt kelauksen takia 30 minuutissa.

Mielenkiintoni eri painipromootioita kohtaan liikkuu kuin vuoristorata. Kiinnostus pomppii sinne tänne, ja kun joku promootio käy jollakin tavalla kyllästyttämään, tartun tilanteeseen ja tutustun tai jatkan toisen lafkan parissa. Tällä hetkellä olen kovinkin kiintynyt main stream painiin, mutta vielä hetki sitten kaikki 80-luvun loppupuoli kiinnosti laajalti WWF'n ja NWA'n saralta. Tämä tyyli toki kasvattaa painitietämystä todella paljon, mutta esimerkiksi WCW'n pintaa syvemmälle tutustuminen on jäänyt kerta toisensa jälkeen myöhemmäksi ja myöhemmäksi. Toki esimerkiksi TNA on jaksanut kiinnostaa jo sieltä -07 asti, mutta harvoin esimerkiksi ECW'tä kohtaan tulleet buumit tulevat jäädäkseen.
On tietenkin totta, että seuraan aktiivisestikin tiettyjä piirejä, mutta aikalailla tällä hetkellä painijat kehässä ja promootioiden nimet vaihtuvat melko ärhäkkään tahtiin.

En kuitenkaan usko, että ainakaan lähiaikoina kiinnostukseni lopahtaisi kokonaan. Vähentyä toki saattaa, mutta kun tätä lajia on intohimoisesti jo seitsemän vuotta seurattu, en usko että se tyssää kuin seinään. Mutta, mutta kun promootioita ja aikakausia vaihtelee sopivasti, kiinnostus pysyy yllä - vaihtelu virkistää!

On tässä tullut huomattua, että silloin kun elämä sisältää jotain muuta kuin arkea ja rutiinia, on paini ensimmäinen asia, josta sitä aikaa siihen kaikkeen muuhun tulee revittyä. Mikä taas on jollain tasolla "pelottavaa" on se, että nykyään tulee usein valittua tyhjien hetkien täytteeksi jotain salkkareiden kaltaista hömppää televisiosta tai feisbuukissa roikkumista kuin painin katsomista/siitä keskustelua.

Vuosi sitten tuli katsottua aktiivisesti RAW:ta, SmackDownia, Impactia ja ROH:ia. ECW:tä ja Superstarsia ehkä 2 kertaa kuukaudessa. Nyt on vuoden alusta asti ollut "tavoitteena" katsoa myös WWE:n viikottaisia (miinus Superstars) mutta vain muutamalla viikolla olen tähän pyhään tavoitteeseen yltänyt. Ja tuolla aikavälillä on varmasti ollut viikkoja, jolloin ei mitään sen ihmeelliseempiä menoa ole ollut. Käytännössä seuraaminen on siis rajoittunut TNA:han, WWE:n PPV:hein sekä satunnaisesti RAW:hon ja SD:iin. Muilta aikakausilta ei ole tullut katsottua matskua ollenkaan koko vuoden aikana. Jonkinlaista lama-aikaa tämän asian osalta siis täällä päin elellään. Entistä helpommin muut asiat ajavat painin tillottamisen ohitse, mikä tietysti ei sosiaalista elämää silmällä pitäen ole välttämättä huono juttu. ;)

En kuitenkaan näe, että olisin lajista kasvamassa yli. Kyllä sitä on kuitenkin niin monta vuotta tullut katsottua, että jonkinlaisia vieroitusoireita tulisi, jos sen kokonaan heittäisi pois. Ja miksi heittäisin? Paini on edelleen ihan mahtavaa viihdettä, mutta nykyään sitä tulee vain nautittua pienempinä viikkoannoksina. Toki on mahdollista että jossain vaiheessa palataan entiseen tyyliin, mutta sellaista en uskalla luvata.