Olen käyttänyt koko ikäni Microsoftin käyttöjärjestelmiä. Välillä, lähinnä kesätöissä, kavereiden koneilla ja lapsena, olen myös pyöritellyt macintoshin käyttiksiä. Macceja vihaan ihan sen takia, että niitä käyttävät ihmiset hehkuttavat niitä niin auliisti (sama juttu on huomattu muuallakin). Sama juttu pätee linuxiin, mutta sitä käyttävät ihmiset pätevät asiasta minulle vain internetin välityksellä. Johtunee siitä, että minun ystäväpiiriini on yleisesti ottaen trendikästä mac-väkeä eikä hikistä ja rasvaista linux-väkeä (näin vahvasti stereotypioiden).
Kuten useimmille tietokoneiden kanssa paljon puuhaileville, myös minulle on jo vuosikausia toitotettu erinäisten nörttien toimesta sitä aivopesusanomaa, että Microsoft on äärimmäinen paha ja Linux ainoa oikea vaihtoehto käyttöjärjestelmäksi. Asenteeni ovat vuosien mittaan muuttunut näiden äänien tyrmäämisestä tietämyksen lisääntyessä niiden sulkemiseksi korviltani ja lopulta päätyen tämänhetkiseen tilaan; kiinnostukseen kokeilla linuxia hupimielessä.
Eteeni putosi täydellinen tilaisuus toteuttaa tämä kokeilu helposti, kun kotoa pamahti ikivanha Windows 2000:tta pyörittänyt masiina räsäksi. Käyttöjärjestelmä meni juntturaan, eikä enää toennut. Tilalle hankittiin uusi kone ja yhtäkkiä käytössä oli ylimääräinen ja täysin kelvollinen kone leikkimistä varten. Ajatusta olen pyöritellyt nyt muutaman kuukauden ja tänään päätin ryhtyä toimeen, kun huonetta siivotessa tavarakasojen alta paljastui tyhjän panttina ollut tietokonepönttö.
No, tähän asti olen siis saanut ideatason projektini jo siihen vaiheeseen, että päätin ryhtyä toimeen. Käsitykseni mukaan (nörtin ja ihan tavallisen kaverinkin kertomaa) Ubuntu on helppo "linux-distribuutio" - kuten ilmeisen asiantuntevat tahot asian laittavat - ja asennuksen pitäisi onnistua asialle perehtymättömältäkin henkilöltä. Seuraavassa on raportti siitä, miten asiat etenivät:
Kello 16.00:
Googlaan Ubuntu. Parin klikkauksen päästä pääsen sivulle, mistä voin ladata käyttöjärjestelmän koneelleni. Käyttöjärjestelmän asennuspaketti on kooltaan 699 megatavua, eli mahtuu CD:lle. Näppärää, huomaan. Alan ladata tiedostoa, joka valuu koneelleni juuri niin kovaa, kuin 2-megaisella yhteydellä on mahdollista.
Kello 18.30:
Palaan tietokoneen ääreen ja yritän polttaa asennustiedoston levylle. Acerin polttosofta herjaa tiedoston olevan liian suuri, joten joudun säätämään ensimmäisen kerran asennusprosessin aikana. Kopioin tiedoston muistitikulla toiseen koneeseen, josta löytyy akuutimmat polttosoftat. Toinen kone hyväksyykin polttoprosessin ja pääsemme matkaan.
Kello 19:
Levyn poltettuani asetan sen tietokoneeseen, johon aion käyttöjärjestelmän asentaa. Muutaman yrityksen jälkeen mitään ei tapahdu. Googlaan toiselta koneelta "ubuntu install" ja pääsen suoraan sivulle, jossa prosessi neuvotaan. Sivu on selkeä, ja löydän pian ongelmani lähteen: olen polttanut iso-tiedoston väärin, jolloin sen sisältö näkyy eri tavalla kuin pitäisi (älkää kysykö, mistä tässä on kyse). Sivustolta löytyy selkeät englanninkieliset ohjeet siitä, mitä pitäisi tehdä. Noudatan ohjeita ja lataamani ohjelma (InfraRecorder) polttaa CD:n ongelmitta.
Kello 19.30:
Laitan uuden asennuslevyn (jonka nyt pitäisi toimia) CD-asemaan ja toivon parasta. Ihmetyksekseni levy toimii, ja aloittaa heti paikalla käyttöjärjestelmän asennuksen. Asennus vaikuttaa melko helpolta ja aika lailla idioottivarmalta.
Kello 19.45:
Asennusprosessi pysähtyy vaiheeseen 4/7 "levyn osiointi". En tiedä, mistä on kyse ja asennusohjelman ehdottama vaihtoehto jumittaa asennuksen tyystin.
Kello 19.55:
Ensimmäinen virhe asennuksessa. Suomenkieliseen asennukseeni tulee englanninkielinen ilmoitus "An error occurred while writing the changes to the storage devices. The resize operation has been aborted." Painan ok ja yritän seuraavaa vaihtoehtoa listassa. Ruudussa lukee "Selataan levyjä".
Kello 19.57:
Asennuksen toinen virhe: "Juuritiedostojärjestelmää ei ole." Mitäköhän tälle pitäisi tehdä, ohjeitakaan ei anneta "Korjaa tämä osiointivalikosta" -tekstin toteuttamiseksi.
Kello 20.18:
Homma etenee! Asennusohjelma osaa kuin osaakin osioida levyni ilman, että minun pitää tehdä jotain. Miksiköhän se onnistui siltä vasta kolmannella yrittämällä? Ohjelma kysyy minun tietojani. Nämä kentät osaan kyllä täyttää.
Kello 20.21:
"Asennetaan järjestelmää". Tämä kuulostaa siltä, että jotain todella tapahtuu!
Kello 20.39:
Asennus on valmis. Tietokone pyytää uudelleenkäynnistystä. Minä kun luulin, ettei linuxia tarvitse buuttailla. Sillä kaikki nörtit ovat aina minulle keulineet.
Kello 20.41:
Afrikkalaishenkiset äänet johdattavat minut ensimmäiseen linux-käynnistykseeni. Käyttöjärjestelmä on asennettu ja ensimmäinen henkinen muuri ylitetty. Seuraavana vuorossa käyttö.
Kuten useimmille tietokoneiden kanssa paljon puuhaileville, myös minulle on jo vuosikausia toitotettu erinäisten nörttien toimesta sitä aivopesusanomaa, että Microsoft on äärimmäinen paha ja Linux ainoa oikea vaihtoehto käyttöjärjestelmäksi. Asenteeni ovat vuosien mittaan muuttunut näiden äänien tyrmäämisestä tietämyksen lisääntyessä niiden sulkemiseksi korviltani ja lopulta päätyen tämänhetkiseen tilaan; kiinnostukseen kokeilla linuxia hupimielessä.
Eteeni putosi täydellinen tilaisuus toteuttaa tämä kokeilu helposti, kun kotoa pamahti ikivanha Windows 2000:tta pyörittänyt masiina räsäksi. Käyttöjärjestelmä meni juntturaan, eikä enää toennut. Tilalle hankittiin uusi kone ja yhtäkkiä käytössä oli ylimääräinen ja täysin kelvollinen kone leikkimistä varten. Ajatusta olen pyöritellyt nyt muutaman kuukauden ja tänään päätin ryhtyä toimeen, kun huonetta siivotessa tavarakasojen alta paljastui tyhjän panttina ollut tietokonepönttö.
No, tähän asti olen siis saanut ideatason projektini jo siihen vaiheeseen, että päätin ryhtyä toimeen. Käsitykseni mukaan (nörtin ja ihan tavallisen kaverinkin kertomaa) Ubuntu on helppo "linux-distribuutio" - kuten ilmeisen asiantuntevat tahot asian laittavat - ja asennuksen pitäisi onnistua asialle perehtymättömältäkin henkilöltä. Seuraavassa on raportti siitä, miten asiat etenivät:
Kello 16.00:
Googlaan Ubuntu. Parin klikkauksen päästä pääsen sivulle, mistä voin ladata käyttöjärjestelmän koneelleni. Käyttöjärjestelmän asennuspaketti on kooltaan 699 megatavua, eli mahtuu CD:lle. Näppärää, huomaan. Alan ladata tiedostoa, joka valuu koneelleni juuri niin kovaa, kuin 2-megaisella yhteydellä on mahdollista.
Kello 18.30:
Palaan tietokoneen ääreen ja yritän polttaa asennustiedoston levylle. Acerin polttosofta herjaa tiedoston olevan liian suuri, joten joudun säätämään ensimmäisen kerran asennusprosessin aikana. Kopioin tiedoston muistitikulla toiseen koneeseen, josta löytyy akuutimmat polttosoftat. Toinen kone hyväksyykin polttoprosessin ja pääsemme matkaan.
Kello 19:
Levyn poltettuani asetan sen tietokoneeseen, johon aion käyttöjärjestelmän asentaa. Muutaman yrityksen jälkeen mitään ei tapahdu. Googlaan toiselta koneelta "ubuntu install" ja pääsen suoraan sivulle, jossa prosessi neuvotaan. Sivu on selkeä, ja löydän pian ongelmani lähteen: olen polttanut iso-tiedoston väärin, jolloin sen sisältö näkyy eri tavalla kuin pitäisi (älkää kysykö, mistä tässä on kyse). Sivustolta löytyy selkeät englanninkieliset ohjeet siitä, mitä pitäisi tehdä. Noudatan ohjeita ja lataamani ohjelma (InfraRecorder) polttaa CD:n ongelmitta.
Kello 19.30:
Laitan uuden asennuslevyn (jonka nyt pitäisi toimia) CD-asemaan ja toivon parasta. Ihmetyksekseni levy toimii, ja aloittaa heti paikalla käyttöjärjestelmän asennuksen. Asennus vaikuttaa melko helpolta ja aika lailla idioottivarmalta.
Kello 19.45:
Asennusprosessi pysähtyy vaiheeseen 4/7 "levyn osiointi". En tiedä, mistä on kyse ja asennusohjelman ehdottama vaihtoehto jumittaa asennuksen tyystin.
Kello 19.55:
Ensimmäinen virhe asennuksessa. Suomenkieliseen asennukseeni tulee englanninkielinen ilmoitus "An error occurred while writing the changes to the storage devices. The resize operation has been aborted." Painan ok ja yritän seuraavaa vaihtoehtoa listassa. Ruudussa lukee "Selataan levyjä".
Kello 19.57:
Asennuksen toinen virhe: "Juuritiedostojärjestelmää ei ole." Mitäköhän tälle pitäisi tehdä, ohjeitakaan ei anneta "Korjaa tämä osiointivalikosta" -tekstin toteuttamiseksi.
Kello 20.18:
Homma etenee! Asennusohjelma osaa kuin osaakin osioida levyni ilman, että minun pitää tehdä jotain. Miksiköhän se onnistui siltä vasta kolmannella yrittämällä? Ohjelma kysyy minun tietojani. Nämä kentät osaan kyllä täyttää.
Kello 20.21:
"Asennetaan järjestelmää". Tämä kuulostaa siltä, että jotain todella tapahtuu!
Kello 20.39:
Asennus on valmis. Tietokone pyytää uudelleenkäynnistystä. Minä kun luulin, ettei linuxia tarvitse buuttailla. Sillä kaikki nörtit ovat aina minulle keulineet.
Kello 20.41:
Afrikkalaishenkiset äänet johdattavat minut ensimmäiseen linux-käynnistykseeni. Käyttöjärjestelmä on asennettu ja ensimmäinen henkinen muuri ylitetty. Seuraavana vuorossa käyttö.