"randomdude" kirjoitti:
Luettuani useita threadeja olen saanut sen kuvan, että smarkeista se on hienoa, että kaksi painijaa painivat 20 minuutin ottelun ja molemmat käyttää 9:ää-10:ntä liikettä ja ottelussa nähdään yksi spotti. En minäkään varsinaisesti mikään spottihuorauksen ystävä ole, mutta minusta tuollainen matsi lähentelee tylsää.
Eh? Puhuit nyt ennemminkin markeista, heitä ei haittaa, jos liikkeitä on vähän ja ne ovat samoja, päinvastoin he haluavat nähdä samoja tuttuja liikkeitä.
Smarkkeja taas on moneen veneseen. On niiitä, jotka ovat juuri "jee, spot, spot, spot! Mahtavaa!" tyyliin sinä, ja sitten on eliitti smarkkeja, jotka ovat elitistisiä paskoja ja heidän suosikkinsa on yleensä juuri joku Bryan Danielson. Miksikö? Siksi koska joku übersmark niin sanoo! Sitten on vielä painifaneja, jotka ovat seuranneet painia eri firmoista ja eri vuosikymmeniltä, joita monet täällä edustavat.
Eiköhän perinteinen kehityskaari ala markista, joka fanittaa omia suosikkejaan. Sitten löytää jostain spottipainia ja koska se on hienoa, uutta ja erilaista markille, hän alkaa diagata siitä ja muuttuu smarkiksi. Spottipainista vain katoaa mielenkiinto lopulta, jonka jälkeen siirrytään johonkin CZW:hen (tosin ei enää nykyään) seuraamaan HC-mättöä, koska se on nyt sitä uutta ja jännää, mutta siihenkin kyllästyy ja sitten saavutetaan se viimeinen piste, että haluaa psykologisia matseja, joissa kerrotaan tarinaa. Monet matsit, jotka smarkkina olivat mukamas tylsiä, ovatkin aivan loistavia kun lopulta pääsee sisään siihen psykologiseen tarinankerrontaan.