SummerSlam 2008
Date: August 3, 2008
Venue: Nassau Veterans Memorial Coliseum
City: Uniondale, New York
----------------------------
JR: "Hyvät naiset ja herrat, tervetuloa kesän suurimpaan tapahtumaan, SummerSlamiin! Olemme Long Island, New Yorkissa ja WWE:n fanikunta on valmiina tätä huikeaa tapahtumaa varten. Hei kaikille, minun nimeni on
Jim Ross ja vieressäni istuu selostuskumppanini
Jerry 'The King' Lawler."
King: "JR, minä olen aivan täpinöissäni tästä illasta. Siis, voitko uskoa mitä otteluita tulemme todistamaan seuraavien tuntien aikana?"
JR: "Täytyy olla kanssasi samaa mieltä, King. Tänä iltana mm. John Cena puolustaa WWE:n titteliään psykopaattista kaksikkoa Edgeä ja Randy Ortonia vastaan Triple Threat-ottelussa, The Undertaker kohtaa nuoren John Morrisonin Casket-ottelussa, sekä itse WWE:n puheenjohtaja Mr. McMahon ottelee Triple H:ta vastaan No Holds Barred-ottelussa, josta voi tulla hyvinkin brutaali koitos. Mutta nyt, on aika aloittaa tämä ilta!"

SINGLES MATCH FOR THE INTERCONTINENTAL CHAMPIONSHIP
Mr. Kennedy vs. Rob Van Dam ©
Kun SummerSlamin virallisen tunnarin, Kat DeLunan
"Whine Up"-renkutusta oli hetken soinut, kuulutti Lilian Garcia ensimm...
~KENNEDYYY!~.... öh, tai sitten Lilianin ei tarvinnutkaan. Mr. Kennedy, tuo suurisuinen pallinaama, asteli omahyväisenä suorinta reittiä kehään ja esitteli itsensä tuttuun tapaan katosta laskeutuneen mikrofonin välityksellä... kunhan oli ensin haukkunut yleisön sekä taannut nousevansa uudeksi IC-mestariksi. Kun Kentsu oli vihdoin saanut suunsa suljettua, saapui itse Intercontinental-mestari Rob Van Dam hir-muis-ten suosionosoitusten saattelemana.
Se nimittäin nähtiin jo ottelun ensimmäisiltä minuuteilta alkaen miksi "Mr. Pay Per View" nautti fanikunnan keskuudessa niin suurta suosiota. Ilmavat, akrobatiaa vaativat loikat ja korkeat potkut saivat nimittäin yleisön vain entistä enemmän pähkinöiksi. Kennedy oli alakynnessä... ja vittuuntunut. Hän ei meinannut millään saada Van Damia näppeihinsä sillä tämän omintakeinen tyyli oli Green Bayn ihmepojulle entuudestaan vieras. Olihan tämä matsi sentään näiden kahden "first time evah"-kohtaaminen. Kovinkaan kauaa ei kuitenkaan jo Backlashista asti IC-mestaruutta vyöllään kantanut RVD pystynyt pitämään ottelun kulkua hallinnassaan. Kun mestari oli loikannut yläköydelle selkä kehään päin, oli Kennedy ehtinyt ottaa tätä hiuksista kiinni ja kiskaisi Van Damin niskoilleen kanveesiin. Se, hyvät lukijat, osoittautuikin tämän ottelun käännekohdaksi. Kentsukin haistoi tilaisuutensa jo tulleen ja aloitti aggressiivisen hyökkäyksensä. Hän kuritti Van Damin niskanseutua erilaisin sidonnoin ja väännöin, huudellen samalla solvauksia mestarille. Yleisö kannusti raivoisasti suosikkiaan, mutta kun aina kun RVD oli pääsemässä haastajan otteesta irti, iski Kennedy lyönnein tai potkuin hänen niskaansa. JR kertoi olevansa huolestunut Van Damin mahdollisesta niskavammasta, mutta sepä ei juuri nyt Intercontinental-mestaria hyödyttänyt. Rob Van Dam tiesi itsekin kokeneena atleettina, mitä hänen tulisi tehdä. Ja viimein, monen väsyttävän minuutin jälkeen se onnistui.
Kennedy teki kokemattomampana osapuolena tyypillisen virheen. Hän kävi liian itsevarmaksi. Haastaja alkoi leikitellä mestarilla huomatessaan, ettei tämä pystyisi pistämään paljoakaan hanttiin. Paha virhe. Kennedyn nostettua RVD jaloilleen, potkaisikin mestari häntä suoraan päähän Spinning Heel Kickillä ja samassa Kentsu makasikin jo selällään. Samassa Rob vieläpä syöksyi köysiin ja kierähteli vastustajansa päälle Rolling Thunderilla! 1..., 2... ei! Kennedy hoippuili ylös, RVD:n jäädessä voivottelemaan kipeää niskaansa. Hänen nostettua katseensa pian taas ylös, oli Kennedy jo täyttä vauhtia juoksemassa häntä kohti. Mestarin vaistot pelasivat ja hän väisti nopealla, notkealla spagaatilla Kennedyn Clothesline-yrityksen ja samassa potkaisi Windmill Kickillä hänet kehäköysien välistä ulos kehästä. Kennedy hoippuili hämillään nojaamaan turva-aidan päälle, mutta saikin samassa niskaansa Van Damin kehästä asti hyppäämän tajuttoman Leg Dropin. Molemmat ottelijat kierähtivät samassa innosta kiljuneiden katsojien sekaan tai tarkemmin sanoen eturivin katsojien syliin. Ottelusta oli syntynyt intensiivinen, periksiantamaton, älä koskaan luovuta-asenteinen kolliisioni. Molemmat päätyivät hetken iskuja vaihdeltuaan nopeasti takaisin kehään, jossa Kennedy onnistuikin iskemään RVD:n kasvot edellä kanveesiin Mic Check-lopetusliikkeellä kuin tyhjästä! Olisiko tämä Rob Van Damin IC-mestaruuskauden päätöspysäkki? 1... 2..., ei, ei! Mestari sai olkansa ylös juuri oikeaan aikaan!
Kennedy ei ollut uskoa tapahtunutta. Hänellä ei kuitenkaan ollut varaa jäädä enempää ihmettelemään ja haastaja nostikin Van Damin taas -löysille- jaloilleen ja haki toista Mic Checkiä! Mestari osoitti kuitenkin tunnettua taistelutahtoaan ja käytti kyynäriskuja päästäkseen Kennedyn otteesta irti. Kentsu rojahti kulmaukseen nojaamaan, mutta RVD iski välittömästi nopealla Shoulder Thrustilla häntä alavatsaan. Mestari heitti sitten takaperinvoltin ja syöksyi iskemään toista Shoulder Thrustia, mutta Kennedy väisti viime tipassa ja Van Dam iskeytyi päin terästolppaa. Samaan aikaan kun "Whole F'n Show" yritti toipua kovasta tärskystään, kävi Kennedy röyhkeästi repimässä toimitsijalta RVD:n mestaruusvyön itselleen. Samaan aikaan
Shane McMahon käveli takahuoneesta kehäalueelle ja kiinnitti ottelun tuomarin huomion itseensä. Kennedy liukui sillä hetkellä kehään mestaruusvyö käsissään ja valmistautui iskemään sillä Robilta vintin pimeäksi.
Haastajan suunnitelmat huuhtoutuivat kuitenkin samassa alas pöntöstä, sillä RVD keräsi jostain itselleen voimia ja potkaisikin mestaruusvyön suoraan Kennedyn naamaan! Siitäs sait, Kenkku! Mestari tajusi tilaisuutensa tulleen ja kapusikin yläköydelle. Shane O'Mac yritti kuitenkin tönäistä hänet alas, mutta tuomari onnistui onneksi estämään tämän. Samassa Van Dam teki "R-V-D"-taunttinsa ja loikkasi ilmojen teille. Five-Star Frog Splash! Samaan aikaan selällään lojunut Kennedy oli kuitenkin napannut mestaruusvyön taas itselleen, asetti sen vatsansa päälle ja samassa RVD olikin jo loikannut kipeästi kovan mestaruusvyön päälle. Tuomari ei tajunnut tilannetta, vaikka mestari jäi tuskissaan kanveesiin pitelemään kipeää vatsaansa. Kennedy oli liu'uttanut mestaruusvyön kauemmaksi ja raahautui peittämään. 1... 2... 3. Meillä on uusi Intercontinental-mestari.
Ottelun voittaja ja UUSI Intercontinental-mestari: Mr. Kennedy!
"I told you so! I told you so!"
Kennedy juhli uransa ensimmäistä Intercontinental-mestaruutta Shanen kanssa, osoitellen pilkkaavasti entistä mestaria, joka makasi tuskissaan kanveesissa. Ja jos Kennedy oli nokkava jo ennestään, kuvitelkaapa häntä nyt kun hän on uusi IC-mestarimme!
Kennedyn voitonjuhlista siirryttiin takahuoneeseen, missä WWE:n mestarin
John Cenan kylkiluita ja alavatsaa teipattiin tukevaan pakettiin. Jotkut ehkä muistanevat (tai eivät) vielä sen, kuinka muutama viikko sitten Edge oli Raw'ssa ajanut autolla päin Cenaa. Mutta kuitenkin, Cena näytti olevan erittäin keskittyneeltä ja valmistautuneelta. Ja paras hänen olisikin, mikäli "The Champ" mielii olla vielä tämänkin illan jälkeen mestari.
William Regal: Finlay! Kuule, minulla on sinulle reilu ehdotus.
Finlay: Niinkö? Ja mikähän se mahtaa olla?
William Regal: Noh, sinullahan on hetken kuluttua tämä Shillelagh on a Pole-ottelu sitä rahvasta, Bobby Lashleya vastaan. Ja koska meidän majesteettimme, King Booker tulee tekemään kauan odotetun paluunsa huomenna Raw'ssa, voisin auttaa sinua hoitelemaan Lashleyn tänä iltana ja pääsisimme hänestä vihdoin eroon. Kuvittele, se olisi kuin lahja kuninkaallemme.
Finlay: Kuule. Suoraan sanoen en tarvitse apuasi,
en halua apuasi. Muistatko Great American Bashin? Ilman sinua saattaisin olla Intercontinental-mestari. Ja toiseksi, minä en välitä Bookerista. Tämä on minun ja Lashleyn välinen asia. Enkä tarvitse kenenkään apua, koska minun nimeni on Finlay ja rakastan kunnon tappeluita! Joten väistä Regal, minun matsini on seuraavaksi...
William Regal: Kuinka sinä KEHTAAT kyseenalaistaa kuninkaasi, Finlay? Sinä palvelet nyt ja aina ikuisesti kuningastasi! Kuulitko Finlay, SINÄ PALVELET KUNINGASTASI!"

SHILLELAGH ON A POLE MATCH
Finlay vs. Bobby Lashley
SummerSlamin toinen ottelu oli täynnä vihaa, intensiivisyyttä, aggressiivisuutta ja voimakasta brawlausta. Finlay sekä Bobby Lashley olivat olleet käyneet nokkapokkaa jo toukokuisesta Backlashista asti. Judgment Dayssä Lashley oli vienyt voiton. Miten käy tällä kertaa? Nämä kaksi toistensa vastakohtaa eivät ole koskaan olleet toistensa ylimpiä ystäviä. Mutta yleisöä tämän kaksikon järjestämä turpakäräjä miellytti. Ottelun alku meni pelkällä stiffillä brawlauksella läpi, eikä kumpikaan pahemmin ehtinyt tavoitella Shillelagh-nuijaa pitkän paalun päästä. Kunnes Finlay tökkäsi Bobbya peukalollaan silmään, paiskasi Rolling Hills-liikkeellä hänet selälleen ja lähti sitten tavoittelemaan nuijaa itselleen. Lashley ei kuitenkaan kauaa selällään viihtynyt, vaan nappasi irkun yläköydeltä hartioilleen ja iski tälle selkärankaa koettelevan
Kneeling Backbreaker Dropin. Tämä tummanpuhuva supertähti ei kuitenkaan ollut edes kiinnostunut hakemaan nuijaa itselleen, vaikka olisi voinutkin. Hän halusi nimittäin hoidella nemesiksensä paljain käsin.
Lashley nosti Finlayn ylös ja paiskasi tämän kaaressa kanveesiin Exploder Suplexilla. Finlayn viisikymmpinen ruho kierähti samalla ulos kehää ympäröivälle tatamille. "The Belfast Brawler" yritti nimittäin haukkoa hieman henkeä, mutta Lashley oli armoton. Bobby seurasi perässä ja iski Finlayn ensin naama edellä portaisiin, sitten selostuspöytään. Kesken Lashleyn hallinnan Finlay kuitenkin kokeneena konkarina onnistui tuuppaamaan vastustajansa suoraan espanjalaisselostajien syliin. Kuulokkeet lentelivät ja särisivät kun Hugo Savinovich sekä Carlos Cabrera jäivät tässä kolarissa Lashleyn alle. Toimitsijoiden ryntäessä katsomaan aina yhtä epäonnisia latinoja, jatkoivat Finlay ja Lashley barbaarista tappeluaan. Finlay ajoi nimittäin Lashleyn selkä edellä päin kehänreunustaa, jonka jälkeen Lashley kokosi nopeasti voimansa ja heittikin nyt vuorostaan itse Irish Whipillä Finlayn selkä edellä kehänreunustaa päin. Lashley kieräytti irlantilaisen takaisin kehään, mutta kun hän itse liukui sinne, Finlay nousi nopeasti ylös ja potkaisi matalalla hyppypotkulla Bobbya naamaan ja loikkasi sitten vielä Seated Sentonilla tämän vatsan päälle! 1... 2... Lashley sai olkansa ylös.
Finlay jatkoi vastustajansa kurittamista ja lukitsi Sleeper Holdin. Sähköinen nyrkkitappelu sai siis tauota hetkeksi aikaa, kun kaksikko otti hetken hengähdystauon. Finlay ei jättänyt luovutusliikettään pelkkään Sleeperiin, vaan lukitsikin Lashleyn nopeasti Boston Crabiin.
Lashnarilla oli kuitenkin sen verran ruista reisissään, että hän onnistui jotenkin ihmeellisesti suoristamaan jalkansa, jonka johdosta Finlay lennähti naama edellä päin nurkkaripustuksia. Hän nousi naamaansa pidellen kuitenkin ylös ja nojasi hetkeksi nurkkauksessa, kunnes Lashley olikin jo ottanut pari juoksuaskelta ja iskenyt irkkua Shoulder Thrustilla alavatsaan. Finlay hoippui tämän jälkeen suoraan Lashleyn käsiin ja saikin maistaa tämän Delayed Suplexia. Finlay nousi taas pökerryksissään ylös. Paha virhe. Hän käveli nimittäin suoraan Lashleyn syliin, joka lennätti irlantilaisen takaisin selälleen Belly to Bellyllä. Bobby showboattaili riemastuneelle yleisölle hetken, käveli sitten yhteen kulmaukseen ja alkoi vaania vastustajaansa. Lashley mittaili "Belfast Brawleria" ja suunnitteli halkaisevansa tämän ruhon kahtia Spearilla. Hän lähti juoksuun, mutta Finlay ehtikin kamppaamaan Bobbyn naama edellä nurkkaripustuksiin! Tappeleva irlantilainen nappasi hänet sitten hartioilleen ja lähti hakemaan Celtic Crossia, mutta Lashley osoitti kokoisekseen mieheksi oivaa ketteryyttä ja väänsi tämän Roll Up-selätysyritykseksi! Yy, kaa, ....
Juuri ennen kolmosta Finlay kuitenkin kykeni pelastamaan itsensä nostamalla toisen hartiansa ylös. Molemmat nousivat nopeasti ylös ja samassa Lashley nappasi Finlayn olkapäälleen ja valmisteli murhaavaa Dominatoria. Finlay äkkäsi kuitenkin olevansa lähellä kulmausta, jossa Shillelagh killui pylvään päässä. Irlantilainen onnistui karkaamaan Lashleyn käsistä ja kiipesi nopeasti hakemaan nuijan itselleen. Lashley kuitenkin kaappasi Finlayn taas hartioilleen, mutta tämä kokenut kehäkettu humauttikin nuijallaan Lashleyä päähän. Lashley kaatui selälleen ja Finlay haki selätystä. 1... 2...
EI! Finlay ei ollut uskoa silmiään. Hän tuijotti vuoroin Shillelaghiaan, vuoroin Lashleyä, joka osoitti hemmetinmoista sisukkuutta selviytymällä nuijan iskusta. Finlay otti sitten nuijastaan tiukan otteen ja yritti lyödä jaloilleen noussutta Lashleyä sillä uudestaan. Tämä kuitenkin väisti Finlayn lyönnin, otti vastakkaisista kehäköysistä vauhtia ja tykitti tajuttoman Spearin Finlaylle! Lashley nousi vielä hoippuen ylös, punnersi Finlayn olkapäälleen ja viimeisteli vielä koko homman loppuun Dominatorilla.
Ottelun voittaja: Bobby Lashley!
Kun kamerat olivat jo tarpeeksi kuvanneet Lashleyn iloista nallekarhunaamaa, siirtyi kuva areenan parkkihalliin. Ei, sinne ei tullut sinne Vince McMahon limusiininsa kyydissä ja ei, mitään tappelua ei ollut syntynyt, vaan
Randy Orton saapui areenalle autollaan. "The Legend Killer" näytti kylmänviileältä, kuten aina. Mutta olisiko tämä se ilta, jona
Age of Orton saisi jälleen alkunsa? Se jää nähtäväksi.
Niinpä niin. Joukkuemestarit Jeff ja Matt,
The Hardy Boyz, tekivät heidän valettinsa
Ashley mukanaan innostavan sisääntulonsa ja saivatkin Long Islandin yleisöltä rocktähtien kaltaisen vastaanoton. Olivathan veljekset nousseet vuosien aikana World Wrestling Entertainmentin suosituimpien tähtien joukkoon. Hardyjen ja yleisön yhteisen mekastuksen keskeytti kuitenkin tylysti toimitusjohtaja
Paul Heyman, joka käveli mikrofoni kädessään stagelle. Lievästä kaljuuntumisesta jo muutaman vuoden kärsinyt pullukka GM kertoikin muuttaneensa tämän tulevan joukkueottelun Four Corners Elimination-matsista...
Tag Team Turmoiliksi. Ja jos hallitsevat joukkuemestarit halusivat säilyttää tittelinsä, täytyi heidän nyt selviytyä kaikista kolmesta joukkueesta jotka heitä vastaan... ei, odottakaas. Heyman lisäsi vielä, että otteluun on viime hetkillä lisätty vielä viideskin joukkue!
TAG TEAM TURMOIL MATCH FOR THE WORLD TAG TEAM CHAMPIONSHIP
The Hardys © (Jeff & Matt Hardy w/ Ashley) vs. The Nasty Boys (Brian Knobbs & Jerry Sags)
Mitä vittua?
The Nasty Boys? Brian Knobbs ja Jerry Sags, nämä pahamaineiset Hulk Hoganin huligaanikaverit, painelivat aurinkolaseissaan sekä mustissa nahkatakeissaan kehään Hardyjen kummastellessa vastustajiaan. Yleisökään ei osannut oikein reagoida näihin setiin, olivathan Nasty Boysit painineet viimeksi aktiivisemmin joskus... ööö... hetkinen... 90-luvulla? Voi luoja, kuka oikein buukkaa tällaista paskaa... Mutta kuitenkin, ottelu alkoi ja se alkoi Hardyjen hallinnalla. Jeffrey ja Matthew osoittivat, miksi he kantoivat lanteillaan joukkuekultaa tekemällä nopeita vaihtoja ja pitämällä vauhtia yllä. Harmi vain, että heidän vastustajansa olivat jo aktiiviurallaan olleet äärimmäisen stiffejä heppuja ja sen vuoksi he käänsivätkin ottelun kulun itselleen. Mitenkään kaunista Nästi Poissien tyyli ei ollut, mutta se oli tehokasta. Yleisö alkoi buuata Knobbsille ja Sagsille, nämä kun eivät kohdelleet teinityttöjen päiväunia kovin hennosti. Kovin kauaa Hardyt eivät kuitenkaan näiden "Nastyvillen" asukkien toimintaa jääneet katselemaan altavastaajina vaan sisukas Matt iski ensin Sagsille Twist of Faten kesken tämän hallinnan, jota seurasi vieläpä Jeffin Swanton Bomb. Kiitos ja hyvästi, Nasty Boys.
The Hardys © (w/ Ashley) vs. Paul London & Brian Kendrick
Seuraavana parina kehään saapuikin jo yllämainittu kaksikko. London & Kendrick kuuluivat myös yleisön suosikkeihin ja nämä kaksi joukkuetta viihdyttivätkin Long Islandin väkeä mainiosti. Ote siirtyi koko ajan puolelta toiselle. Lennokkaita liikkeitä nähtiin ja joukkueiden kemiat pelasivat hyvin yhteen. Kyllähän kumpikin joukkue osasi myös tekniikkapaininkin salat. Muun muassa lennokaita Arm Drag-heittoja viljeltiin, kuten myös erilaisia ketjumaisia pinfall-yrityksiä puolin ja toisin. Ottelu jatkui viihdyttävänä ja tasaisena kunnes
Shelton Benjamin ja
Charlie Haas, sekaantuivat ottelun kulkuun hyökkäämällä epäurheilijamaisesti Hardyjen kimppuun. Tämä aiheutti sen, että tuomari hylkäsi Londrickin, vaikka eihän heillä ollut mitään tekemistä World's Greatest Tag Teamin sikamaisen tempun kanssa. Suivaantunut kaksikko ei kuitenkaan jättänyt asiaa siihen vaan potkaisivat ensin Benjaminin Douple Dropkickillä ulos kehästä ja tekivät sitten vielä Haasille Sliced Bread #2/450 Splash-combon. Hah! Siitäs saitte, Benjamin ja Haas. Ja muuten, WGTT olikin jo seuraavana vuorossa Hardyjen haastajiksi.
The Hardys © (w/ Ashley) vs. World's Greatest Tag Team (Shelton Benjamin & Charlie Haas)
Kovin hyvät lähtöasetelmat ei Maailman Parhaimmalla Joukkueella tähän otteluun ollut, vaikka yrittivätkin ottaa Hardyn veljeksiin etulyöntiaseman vain hetki sitten. Benjamin lojui nimittäin edelleen kehän ulkopuolella ja Haas makasi yhä kanveesissa. Jeff sen sijaan oli jo toipunut WGTT'n aikaisemmasta hyökkäyksestä ja hän kiipesikin yläköydelle - ja kyllä- pudotti pommit Swantonin muodossa! 1... 2... 3! Haas ja Benjamin oli tylysti eliminoitu jo kättelyssä ja Hardyt olivat selvittäneet jo kolme vastustajaansa...
The Hardys © (w/ Ashley) vs. The Hart Trilogy (Ted Hart & DH Smith w/ Natalya)
... Mutta vielä oli jäljellä The Hart Trilogy. Pinkkiin ja mustaan pukeutuneet Ted Hart ja DH Smith kävelivät itsevarmoina naureskellen kehää kohti kaunis Natalya vierellään. Nämä nuoret Hart-suvun jälkeläiset nimittäin viisaina miehinä tiesivät, että Hardyt olivat jo väsyneitä kolmesta edellisestä joukkueesta. Jeff ja Matt yrittivät koota itseään, mutta Trilogy ei jäänyt odottelemaan turhia vaan iskivät kuin hyeenat. Smith tyrmäsi väsyneen Jeffin ensin Big Bootilla kanveesiin ja nosti sitten hänet syliinsä. Samaan aikaan Ted kiipesi yläköydelle ja niittasi Hardyn Clotheslinella!
Hart Attack! Peitto! 1...2... whouu, Matt Hardy syöksyi rikkomaan selätyksen ja ottelu jatkui. Hart takoi nyrkillään Mattia ja yritti heittää tämän kulmaukseen. Matt käänsi tämän kuitenkin omaksi Irish Whipiksi ja Teddy lensi nurkkaukseen. Hardy iski häntä sitten Clotheslinella ja yritti perään Bulldogia, mutta Hart tuuppasikin hänet irti itsestään ja DH Smith iskikin Mattitudea tulisella Clotheslinella. Välittömästi Jeff yritti iskeä Tedille Twist of Faten, mutta Smith pelasti joukkuekaverinsa ja paiskasi välittömästi Hardyn mattoon Running Powerslamilla! Samassa Ted oli kiivennyt yläköydelle ja hyppäsi Shooting Star Leg Dropilla (o_O) Jehvin kurkulle ja otti tästä selätyksen! Oh my, meillä on uudet joukkuemestarit!
Ottelun voittajat ja UUDET World Tag Team-mestarit: DH Smith ja Ted Hart, The Hart Trilogy!
Hartin serkusten voitonjuhlista kamera siirtyi kuvaamaan yhtä areenan toimistoa, jossa itse WWE:n puheenjohtaja, miehistä miehin,
Mr. McMahon oli valmistautumassa illan No Holds Barred-otteluunsa Triple H:ta vastaan. Herra paratkoon, tätä ottelua et voi missata!

SINGLES MATCH
John "Bradshaw" Layfield vs. "The Big Red Machine" Kane
Illan neljäntenä otteluna oli vuorossa tämän JBL:n ja Kanen välinen yhteenotto. JBL saapui kehään ilman limusiiniaan, jonka Kane oli viime Raw-jaksossa valellut ensin bensalla ja sitten sytyttänyt ilmiliekkeihin. Kehään päästyään Bradshaw nappasi mikrofonin käteensä ja naama punaisena huusi siitä, kuinka Kanen kaltainen mielipuoli pitäisi pistää pakkopaitaan ja lukita sitten hullujen huoneelle loppuelämäksi tekosistaan. JBL lisäsi myös, ettei hänellä ollut aikomuksena kohdata Kanea tänä iltana (vaikka Layfield olikin painivermeissä...) ja yhtäkkiä kuusi turvamiestä käveli esiin takahuoneesta. JBL kertoi palkanneen nimittäin itselleen joukon turvamiehiä, jotka pitäisivät huolen siitä, että "se sairas paskiainen" ei pääsisi lähellekään häntä...
"KABOOM!"
Voi ei! Sieltä hän saapui! Iso Punakone Kane asteli esiin liekkimeren saattelemana, areenan valaistuksen hehkuessa tulipunaisena ja Finger Elevenin
"Slow Chemical"-biisin soidessa taustalla (kyllä, tässä Kanella on vielä vanha tunnarinsa). Pelästynyt JBL käski turvamiestensä estää Kanea tulemasta kehään, mutta mikään ei pysäyttänyt tätä hirmuista punakonetta tänään. Vartijat saivat kyytiä, kun Kane paiskoi heitä ympäriinsä Big Bootilla, Uppercuteilla ja yksi miespoloinen sai jopa maistaa Chokeslamia suoraan teräsrampin päälle! Täysi helvetti oli irti! Se niistä turvamiehistä! Kane kiipesi kehään ja sai yliluonnollisten voimiensa ansiosta jokaisen kehätolpan syöksemään tulta kohti Nassau Veterans Memorial Coliseumin kattoa. Kun savu oli hälvennyt ja areenan valaistus palannut taas normaaliksi, sai ottelu luvan alkaa.
Kane hymyili, hän hymyili sadistisesti. Hän janosi ihmislihaa ja hän aikoi TEURASTAA erään Painijumalan nimeltä JBL, tänä iltana. Tuo kyseinen "The Wrestling God" tajusikin olevansa kaulaansa myöten syvässä kusessa ja hän alkoikin anoa Kanelta armoa polvillaan. Kyllä, polvillaan. Kane tuijotti alistuneen näköistä John "Bradshaw" Layfiediä ihmeissään, mutta samassa JBL raapaisi häntä peukalolla silmään ja aloitti hyökkäyksensä. Jim Rossin kirotessa ja ottelun tuomarin nuhdellessa Layfieldin toimia, takoi tämä miljonääri Kanea oikealla nyrkillään ja pakotti Ison Punakoneen perääntymään kulmaukseen. Kane vastasi tähän kuitenkin kahdella Uppercutilla, joista jälkimmäinen tiputti JBL'n selälleen. Kane nosti Bradshaw'n ylös, heitti hänet kulmaukseen ja alkoi murjoa vastustajansa kasvoja nyrkillään. Tiukka, stiffi brawlaus jatkuikin kaksikon välillä vielä seuraavatkin minuutit, kun tämä kaksikko yritti yksinkertaisesti tyrmätä toisensa. Showboattailut ja tekniikkapainit jääkööt muihin otteluun!
Ensimmäinen "kunnon" wrestling-liike nähtiin pari minuuttia myöhemmin, kun JBL onnistui yllättämään Kanen Clothesline From Hell-liikkeellä! JBL:n huonoksi onneksi Kane kierähti kuitenkin pois kehästä, eikä Painijumala näin ollen päässyt yrittämään selätystä. Sen sijaan hän käski tuomaria aloittamaan uloslaskun Kanelle. Kane ei kuitenkaan kymmentä sekuntia kehää ympäröivällä tatamilla suostunut makoilemaan vaan nousi hoippuen jaloilleen. JBL poistui myös kehästä, mutta Kane iski hänet samantien selälleen lujalla Uppercutilla ja heitti Bradshaw'n sitten takaisin kehään.
Kane liukui kehään ja loikkasi Jumping Elbow Dropilla JBL:n rinnan päälle, mutta tämä ei riittänyt selättämään suurisuista miljonääriä. Kane jatkoi hyökkäystään ottamalla kehäköysistä vauhtia ja iski nyt istualleen jäänyttä vastustajaansa matalalla hyppypotkulla naamaan ja yritti selätystä, mutta JBL selvitti jälleen. Kane alkoi turhautua. Ja turhautunut hirviö ei ollut hyväksi kenenkään terveydelle, ei varsinkaan JBL:n. Kane nosti Layfieldin ylös, viskasi hänet Irish Whipillä selkä edellä kulmaukseen ja iski häntä ensin Clotheslinella ja paiskasi sitten kanveesiin Sidewalk Slamilla. Kane kapusi sitten kulman päälle ja tämä 213-senttinen ja 147-kiloinen hirviö syöksyi ilmojen teille, mutta JBL väistikin tämän Diving Clotheslinen, otti sitten köysistä vauhtia ja... aarrgh, Kane nappasi häntä kurkusta kiinni ja junttasi JBL:n kanveesiin Chokeslamilla! "The Big Red Machine" yritti selättää, mutta JBL sai nostettua olkapäänsä ylös juuri ennen kolmosta!
Tämän epäonnistuneen selätysyrityksen jälkeen Kane yritti tehdä uudestaan Chokeslamia, mutta JBL hakkasi kyynärpäällään Kanea suoraan naamaan, pääsi tämän otteesta irti, haki köysistä vauhtia ja täräytti Kanea ottelun toisella Clothesline From Hellillä! JBL alkoi sitten jo itsevarmasti showboattailla buuaavalle yleisölle, mutta samassa Kane nousikin istumaan! Kane nousi istumaan, eikä JBL voinut uskoa näkemäänsä! Kane nousi jaloilleen, mutta JBL ottikin köysistä taas vauhtia ja iski jälleen Kanen selälleen Clothesline From Hellillä!
Kane kuitenkin osoitti miksi hän on hirviö ja nousi
taas istumaan, no-sellaten JBL:n lopetusliikkeen toistamiseen! Jim Rossinkin päivitellessä, kuinka tämän hirviön voi edes voittaa, Bradshaw ryntäsi hakemaan terästuolin itselleen ja täräytti sillä seisomaan noussutta Kanea suoraan kalloon, eikä tuomarille jäänyt muuta mahdollisuutta kuin diskata JBL. Pyh, miten halpa lopetus.
Ottelun voittaja hylkäyksellä: Kane!
JBL perääntyi nopeasti kehästä kohti takahuoneita, mutta juuri ennen kuin hän oli poistunut verhon taakse, nousi kehässä lojunut Kane istumaan. JBL katseli tätä pelästyneenä kun Kane kohdisti katseensa häneen ja samalla vain nauroi. Sadistisesti. Tämä ei varmasti jäänyt tähän!
Kanen mielipuolisesta naamasta siirryttiin jo seuraavan PPV:n, eli Unforgivenin mainospätkään.
"WWE Unforgiven, live september 7th, only on Pay-Per-View!" Jep, näin on.
Tämän jälkeen siirryimme haastattelupisteelle, jonne
Michael vitun Cole oli kalastanut "The Shaman of Sexy", "The Guiding Light"
John Morrisonin.
"Tänään on oleva se ilta jona sinut, The Undertaker, paljastetaan huijariksi. Jo kahden vuosikymmenen olet huijannut kaikkia näitä ihmisiä ja tehnyt heistä säälittäviä matosia. He ovat aivan kuin sinä. He kehtaavat uskoa satuihin, joissa tämä yliluonnollinen zombie nousee haudastaan uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Olet johdattanut heidät pimeyteen mutta minä, John Morrison, olen tuleva valo. Olen valo, 'The Guiding Light' joka johdattaa kaikki nämä epätoivoiset raukat pois tuosta kylmästä pimeydestä jonne olet heidät vetänyt. Jo vuosia olet sullonut vastustajiasi arkkuun ja he ovat kokeneet kohtalon jättää tämän maanpäällisen elämän. He ovat kuitenkin olleet pelkkää lihaa ja verta, mutta 'The Shaman of Sexy' on paljon enemmän. Minä olen johtaja. Johtaja tuon hohdokkaan paratiisin, joka myös nimellä Palace of Wisdom tunnetaan. Se on paikka, paikka harvaan yhteisön, jonne valheesi eivät yllä, Undertaker. Eivätkä tule ikinä yltämään. Sillä Palace of Wisdom... on paikka kirjanoppineiden, sivistyneiden ihmisten, jotka tietävät mikä olet miehiäsi: pelkkä nahkaiseen naamiasasuun pukeutunut nelikymppinen äijänrahjus, joka toivoisi joskus -edes joskus- pääsevänsä koskettamaan Palace of Wisdomin kultaisia portteja. Minä olen sen sijaan mies, joka lyö nuo portit nokkasi edestä kiinni. Minä olen se mies, joka tulee paljastamaan sinun kertomuksesi valheeksi. Minä olen se mies, joka laittaa sinut arkkuun tänä iltana ja iskee sen samaisen arkun kannen lopullisesti kiinni. Minä olen se mies, josta on tuleva uusi Ilmiö.
And you Undertaker, you will... rest.. in... peace."
Morrisonin tiivistunnelmaisen promon jälkeen tuotantorekkojen sällit pistivät tv-ruutuihin pyörimään videon, jossa kerrattiin The Undertakerin ja Morrisonin välistä historiaa tähän päivään.
"The Undertaker - Morrison, in a Casket match!"

CASKET MATCH
"The Shaman of Sexy" John Morrison vs. The Undertaker (w/ Paul Bearer)
Vuosien aikana oli moni nousussa ollut supertähti yrittänyt käyttää The Undertakeria kynnysmattona. Giant Gonzales debytoi WWE:ssä vuoden 1993 Royal Rumblessa eliminoimalla Phenomin, Mick Foley debytoi vuonna 1996 hyökkäämällä 'Takerin kimppuun ja The Great Khali teki samaisen tempun vuonna 2006. Randy Orton yritti tappaa Phenomin legendan moneen otteeseen vuoden 2005 aikana, nuori John Cena yritti vuonna 2003 hankkia nimeä itselleen Undertakerin kustannuksella, kuten yritti myös Mr. Kennedy vuonna 2006. Mutta he kaikki olivat vuosien saatossa epäonnistuneet, kerta toisensa jälkeen. Tänä iltana, 3. päivä elokuuta vuonna 2008, yritti nuori ja nokkava John Morrison sitä, missä niin moni oli ennen häntä epäonnistunut aikaisemmin: hankkia nimeä itselleen Deadmanin kustannuksella.
"Now listen!
This ain't no make believe!"
Ja sieltä jopa seuraavaksi Shawn Michaelsiksikin kutsuttu Morrison saapui. Tuulikoneet hurisivat ja hidastettu kuva alkoi pyöriä kun Morre käveli itserakkautta pursuen kehään. Kamerat poimivat yleisön joukosta useita "
RIP Morrison"-kylttejä, mutta ne eivät nuorta tulevaisuuden tähteä pelästyttäneet, sillä mikään ei pysäyttäisi häntä lopettamasta Undertakerin legendaa tänä iltana. Noh, niin ainakin Seksikkyyden Shamaani itse ajatteli. Kun Morrison oli ennättänyt kehään, hänen musiikkinsa lakkasi ja JoMo alkoi tuijottaa kohti sisääntulolavaa. Kului hetki, kunnes yleisö vaimeni ja hetkeksi ja sitten se tapahtui.
Täydellinen pimeys. Vielä ei kuitenkaan saapunut Undertaker areenalle, ehei. Karmean ulkonäön omaava
Paul Bearer astui nimittäin näyttämölle ja työnsi suuren mustan arkun kehän viereen, käkättäen samaan aikaan Morrisonin suuntaan. Kun Bearer oli valmis, kongi soi ja yleisö räjähti _massiivisiin_ huutoihin. Tärykalvot olivat kovilla, kun "Phenom" The Undertaker käveli hitaasti kehään, tuijottaen koko ajan murhaavasti Morrisonia. Kun 'Taker oli päässyt kehään, tehnyt silmänkääntötemppunsa ja muut muodollisuudet, sai ottelu luvan alkaa.
Se alkoi staredownilla. Morrisonin itsevarmuus oli kovilla, kun Ilmiö tuntui poraavan katseensa hänen luuytimiinsä saakka. Morrison vastasi tähän kuitenkin läpsäisemällä röyhkeästi pelottavaa vastustajaansa poskelle avokämmenellä. Undertakerin katse muuttui tästä ainoastaan vain entistäkin murhaavammaksi ja JoMo katsoi parhaaksi ottaa jalat alleen. Kuollut Mies perässään Morrison pinkoi ympäri kehäaluetta, kunnes ryntäsi takaisin kehään. Juuri kun Undertaker oli nousemassa kehään, kävi Morrison hänen kimppuunsa ja alkoi potkia hänestä paskatkin pihalle. Kun Morre oli saanut tarpeekseen 'Takerin polkemisesta, kuristi hän tätä vielä kehäköysiä vasten. Tämän jälkeen Morrison hyppäsi Undertakerin kurkulle Dancing Leg Dropilla ja sen jälkeen vielä hyppäsi tämän päälle Standing Shooting Star Pressillä. "Selätyksiä ei tässä ottelussa tunneta, vaan voittamalla ottelun pitää työntää vastustaja arkkuun ja sulkea kansi" tokaisi Jim Ross viisaana miehenä selotuspöydän takaa. Ja senhän tiesi totta kai myös Morrison, joka yritti jo vierittää paljon häntä isokokoisempaa 'Takeria arkkuun. Phenom tarrautui kuitenkin kiinni kehäköysiin ja alkoi lyödä Morrisonin alavatsaa tiukoilla koukuilla. Haudankaivaja nousi sitten jaloilleen ja jatkoi Morrisonin takomista. Hän otti köysistä vauhtia ja täräytti "The Guru of Greatnessin" päälleen Running DDT:llä, jota seurasi vielä korkea Leg Drop! Death Valleyn demoni ei suinkaan jättänyt vastustajansa kurittamista tähän vaan nosti Morrisonin harteilleen, teki Snake Eyesin ja otti köysistä vauhtia... mutta, mutta Morre vastasikin tähän yllättävällä Spinning Heel Kickillä! Vau!
Lon Islandin yleisö katseli tilannetta hämmästyneenä. Kovin moni ei odottanut ennen ottelun alkua, että nuori jannu nimeltä John Morrison pystyisi pistämään näin vahvasti kampoihin legendaariselle The Undertakerille. Morrison oli kuitenkin selvästi tehnyt kotiläksynsä. Hän oli päättänyt napata tänä elokuisena iltana Undertakerin "päänahan". Ilmiö vetäisi kuitenkin keuhkonsa täyteen ilmaan ja nousi istuma-asentoon ja alkoi taas tuijottaa entistä IC-mestaria murhaavalla katseella. Morrison ei kuitenkaan jäätynyt tähän, vaan otti nopeasti köysistä vauhtia ja iski Running Knee Smash-liikkeellä Undertakeria suoraan naamaan. Morrison showboattaili yleisölle ja käänsi selkänsä 'Takerille. Paha virhe. Deadman nousi nimittäin taas istualteen ja siitä jaloilleen. Pahaa-aavistamaton "The Shaman of Sexy" tuijotti edelleen naureskellen yleisöä, kunnes alkoi epäillä jonkin olevan pielessä. Hän kääntyi hitaasti ympäri ja tajusikin samassa tuijottavansa The Undertakeria suoraan niihin vihaisiin silmiin. Jaiks! Sekunti myöhemmin vuoden 2007 Royal Rumble-voittaja piti Morrisonia kuristusotteessa, nosti vastustajansa ilmaan -ja kyllä- paiskasi tämän kanveesiin komealla Chokeslamilla yleisön huutaessa! Heti tuon juntan jälkeen 'Taker viittoi kehän ulkopuolella ollutta tuomaria aukaisemaan pahaenteisesti arkun kannen. Undertaker nosti pökerryksissä olleen Morrisonin ylös ja aikoi heittää hänet niskapersotteella suoraan kehästä arkkuun.
Morrison taisteli kuitenkin vastaan. Hän potki, repi ja raastoi, ja onnistuikin pääsemään irti 'Takerin otteesta. Kaksikko aloitti iskujenvaihdon, jonka seurauksena molemmat kaatuivat köysien välistä arkun pohjalle! Kaksikko painiskeli hetken arkussa pelko ottelun häviämisestä takaraivossaan. Undertaker pääsi kuitenkin niskan päälle lyömällä Morrisonia Headbuttilla otsaan. "The Shaman of Sexy" kellahti pois arkusta ja jäi ottamaan hengähdystauon teräsportaita vasten nojaten. Undertaker hyökkäsi kuitenkin päälle kuin yleinen syyttäjä ja iski Morrisonin naaman portaisiin, jonka jälkeen asetteli tämän lojumaan apronille siten, että Morren pelkkä pää oli kehän ulkopuolella, kehon lojuessa kehässä. Deadman nousi itsekin apronille, otti pari vauhdikasta askelta ja pudotti sairaalla Leg Dropilla jalkansa Morrisonin kurkun päälle. "The Next Shawn Michaels" yritti haukkoa henkeä ja kompuroi taas nojaamaan vasten niitä teräsportaita. Undertaker yritti hyödyntää tilanteen ja syöksyi Morrisonia päin, mutta tämäpä kamppasi Drop Toe Holdilla 'Takerin naamalleen teräsportaisiin. Holy shit! Tuo näytti vaaralliselta! Morrison jatkoi Phenomin terveydentilasta kuitenkaan välittämättä hyökkäystään ja potkaisi matalalla hyppypotkulla Death Valleyn asukin polvet vasten portaita. Undertaker lennähti portaiden yli ja jäi naama irvistellen pitelemään molemmista polvistaan kiinni selällään tatamilla. Eipä kestänyt kauaakaan kun Morrison jo olikin kaikki ottelunsa WrestleManiassa voittaneen The Undertakerin kimpussa ja alkoi potkia tätä. Tämän jälkeen Morre kiipesi takaisin kehään, odotti että Undertaker alkoi vihdoinkin nousta jaloilleen... ei, hetkinen! Mitä hemmettiä?
Morrison kiipesi kulman päälle, selkä 'Takeriin päin - ja voi hyvä luoja- John Morrison hyppäsi Shawn Michaelsia muistuttavalla tavalla Moonsaultilla ilmaan tähtäimenään Undertaker! Mutta ei, 'Taker kaappasi hänet ilmasta suoraan syliinsä ja valmisteli Tombstonea areenan lattialle. Morrison rimpuili itsensä kuitenkin henkensä kaupalla irti hädästä ja käänsi tämän Tornado DDT'ksi! Undertakerin pää kolahti lattiaan ja molemmat ottelijat jäivät ottamaan hetkeksi lukua! Morrison pääsi ensimmäisenä jaloilleen ja Undertaker seurasi esimerkkiä. Morre iski 'Takeria kahdesti nyrkillä, jonka jälkeen livahti tämän selän taakse, otti nyt vauhtia turva-aidasta ja potkaisi vastustajaansa Flying Chuck-potkulla! Buh Gawd, mikä ottelu meillä olikaan juuri nyt käsillämme!
John Morrison saattoi olla lähellä uransa suurinta voittoa juuri nyt. Hän vaivalloisesti kampesi 35-kiloa häntä painavamman, 136-kiloisen The Undertakerin takaisin kehään. Morrison teki sitten kurkunviilto-eleen ja alkoi valmistella The Moonlight Drive-lopetusliikettään. Mutta ei! Undertaker pani jälleen hanttiin, teki Morrisonille nopean Arm Wrenchin, nousi kulman päälle, käveli köysiä pitkin ja kyllä- iski Morrisonille upean Old School-liikkeen! Yleisö alkoi seota ilosta, kun suorittamansa Old Schoolin jälkeen Undertaker käski tuomaria avaamaan taas arkun kannen. Hän nosti Morrisonin pään jalkojensa väliin, nosti tämän ilmaan ja aikoi iskeä Morren Last Ridella arkun pohjalle! Oh my!
Mutta ei, hetkinen! Morrison onnistuikin hyppäämään jaloilleen 'Takerin selän taakse ja iski tälle välittömästi The Moonlight Driven! Oliko tämä tässä? Olisiko The Undertakerin taru tullut päätökseensä? Morrison oli itsekin tuupertunut väsymyksestä hetkeksi kanveesiin, mutta alkoi hetken jälkeen jo kierittää The Undertakerin velttoa ruhoa kohti kehänreunaa, kohti arkkua. Morrison sai kieritettyä 'Takerin apronille, josta hän jalallaan tuuppasi "Phenomin" arkkuun. Enää Morrisonin ei tarvinnut tehdä muuta kuin sulkea kansi! Hän kurkotti ottamaan kädellään kiinni kannesta, mutta samassa Undertakerin jääkylmä käsi tarrautui kuin salamaniskusta kiinni "The Shaman of Sexyn" kurkusta! Morrison hakkasi nyrkeillään 'Takerin kättä, mutta se ei auttanut, ei sitten millään! Undertaker tuuppasi kädellään Morrisonin kehän toiselle puolelle ja nousi pois arkusta takaisin kehään. Morrison lähti juoksemaan kohti "Deadmania", joka nostikin hänet syliinsä pää alaspäin ja ajoi nopeasti Tombstone Piledriverilla Morrisonin pää edellä kanveesiin. Undertaker heitti sitten elottoman näköisen nuorukaisen arkkuun ja paiskasi kannen kiinni. Rest in peace, John Morrison!
Ottelun voittaja: The Undertaker!
Undertaker oli jälleen lähettänyt yhden sielun kadotukseen. Undertakerin tehdessä ottelusta melko uupuneena voittotuuletuksensa ja Paul Bearerin nostellessa uurnaa, yksi kysymys pyöri siitäkin huolimatta monen mielessä. Oliko tämä viimeinen kerta, kun näimme John Morrisonin?
Kuva siirtyi jälleen
Mr. McMahonin toimistoon, jossa itse pääpiru olikin neuvottelemassa poikansa
Shane McMahonin kanssa tulevasta ottelustaan Triple H:n kanssa. Vince uteli pojaltaan, oliko kaikki tehty valmiiksi Hunteria varten. Shane vastasikin tähän myöntäväksi ja Vince naurahti pirullisesti tyytyväisenä, ettei Triple H:lla tule olemaan minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä tästä illasta. Ai miksi? Koska
"hän" oli kuulemma valmiina esiintymään tänä iltana. Hetkinen, kuka
"hän" on? The Berzerker, The Yeti, Zeus vai Sean Waltman? Luoja, ken tietää!
Vielä ennen ottelua nähtiin kertausvideo Vincen ja Haitchin yhteisestä historiasta. MSG Incident, Montreal Screwjob, D-Generation X, Triple H:n avioituminen Stephanie McMahonin kanssa, McMahon-Helmsley Era, McMahonin feudi Shawn Michaelsin kanssa... Kaikki nuo tapahtumat olivat nivoutuneet tähän hetkeen, tähän otteluun. Vince piti Triple H:ta syypäänä kaikkiin vastoinkäymisiinsä viimeisen vuosikymmenen aikana, kun taas 11-kertainen maailmanmestari lupasi kostaa McMahonille kaikkien niiden puolesta, joita hän oli kusettanut tai nöyryyttänyt kaikkien näiden vuosien aikana.

NO HOLDS BARRED MATCH
Mr. McMahon vs. "The Game" Triple H
Yleisö buuasi. Voi herranjumala kuinka Nassau Veterans Memorial Coliseumiin pakkautunut yleisö buuasi, kun WWE:n omistaja ja puheenjohtaja, entinen WWE:n mestari ja vuoden 1999 Royal Rumble-voittaja Vincent Kennedy McMahon asteli suurieleisesti kohti kehää. Tällä kertaa hän astelikin kehään aivan yksin, ilman poikaansa Shanea tai muita liittolaisiansa. Tästä huolimatta JR ja King kuitenkin arvelivat, että McMahonilla olisi varmasti jokin "ässä hihassa", kuten hänellä aina oli ollut.
Kun Vince oli päässyt kehään ja tarpeeksi pullistellut hauistaan, alkoi Motörheadin
"King of Kings" soida areenan ämyreistä. Kamera kuvasi kuinka Goldbergin tyyliin Kuninkaiden Kuningas aukaisi pukuhuoneensa oven päättäväisesti ja lähti kävelemään pitkin käytävää kohti kehää. Kuninkaiden kuningas ei kuitenkaan pitkälle päässyt kun
Lance Cade ja
Trevor Murdoch, nuo viimeisen kuukauden ajan McMahonien kätyreinä toimineet punaniskat, hyökkäsivät törkeästi hänen kimppuunsa!
"Terveisiä Mr. McMahonilta, Trips!", sanoi The Redneck Wrecking Crew ja kaatoi Hunterin vatsalleen, hakkasivat tätä naamaan ja kaatoivat vielä lopuksi viereisen hyllykön hänen päälleen! My Gawd! Suuri määrä road agentteja ja tuomareita juoksi äkkiä paikalle häätämään Caden ja Murdochin muualle. Samaan aikaan kehässä seissyt Mr. McMahon seurasi tätä kaikkea titantronilta paholaisen hymy naamallaan. Tämäkö oli se McMahonien suunnitelma? Niin tai näin, Triple H kaivautui toimitsijoiden avustuksella rojukasan alta esiin. "The Cerebral Assassinin" otsaan oli tullut suuri haava, jota ensihoitajat yrittivät paikkailla. Triple H ei kuitenkaan suostunut jäämään hoivattavaksi, vaan hän tönäisi auttajansa sivuun ja lähti hoipertelemaan vihaisena kohti sisääntulolavasteita.
"Bow down to the...
Bow down to the King!"
McMahonin itsevarma virne ainoastaan leveni samaan aikaan, kun Triple H käveli sekavana ja verisenä alas sisääntuloramppia. Tänään ei nähty Hunterin perinteistä posea, vaan "Game" nousi suoraan kehään ja alkoi tuijottaa Vinceä suoraan silmiin. Staredown.
Triple H oli vihainen. Hän oli niin vihainen, että suorastaan tärisi. Samassa McMahonin hymy hyytyi, kun kehäkellomies päräytti kelloa kolmesti. Hunter Hearst Helmsley alkoi nimittäin välittömästi kellon soitua iskeä oikealla nyrkillään Vinsenttiä naamaan. Pam, pam, pam! McMahon kaatui selälleen ja ryömi istumaan kulmaukseen. Triple H ei kuitenkaan sääliä tuntenut vaan alkoi taas iskeä kivikovilla oikeillaan häntä otsaan. Tuomari Charles Robinson ei voinut tehdä asialle mitään, sillä No Holds Barred-ottelussahan ei tunnetusti ollut mitään sääntöjä. Ei hylkäyksiä, ei uloslaskuja, ei mitään! Triple H jatkoi Vincen takomista aina vain, kunnes kymmenen lyönnin jälkeen hän vihdoin lopetti ja alkoi showboattailla yleisölle. Charles Robinson kysyi nopeasti sekavan McMahonin vointia, mutta Triple H tuuppasi entisen WCW-tuomarin sivuun ja jatkoi appiukkonsa kurittamista. Hunterin otsa vuoti verta koko ajan vain enemmän ja enemmän, mutta se ei suinkaan häntä hidastanut. Triple H nosti Vincen ylös ja iski häntä taas oikeallaan, minkä vuoksi McMahon putosi polvilleen. Haitch teki sitten DX-aikaisen "Crotch pop"-eleensä Vincen naaman edessä, otti hieman vauhtia köysistä ja teki sitten Facebreaker Knee Smashin puheenjohtajalle. Vince horjahti kehäköysiä vasten, mutta HHH iski hänet samantien kaaressa kehän ulkopuolelle vauhdikkaalla Clotheslinella.
Vince yritti taas ryömiä karkuun, mutta olisihan hänen pitänyt arvata ettei Hunter päästäisi häntä edelleenkään niin helpolla. Naama jo täysin veren peitossa Triple H poistui nimittäin itsekin kehästä ja jatkoi hyökkäystään. Kuninkaiden kuningas paiskasi Vincen pää edellä selostuspöytään ja
-BANG- heitti hänet sitten Irish Whipillä voimakkaasti päin anteeksiantamattomia teräsportaita! Ottelun kulkua täysin hallinnut Trips tönäisi sitten nuo samaiset portaat pois paikoiltaan ja nosti niiden päällimmäisen osan pystyyn. Hunter asetteli sitten Vincen pään niitä vasten ja haki terästuolin. Herra paratkoon, Hunter Hearst Helmsley aikoi murskata WWE:n puheenjohtajan kallon murusiksi! Triple H otti tuolista kaksin käsin kiinni ja löi... ohi.
Vince tuuperruksissaan onnistui nimittäin saamaan päänsä pois tulilinjalta viime tingassa. "Game" päättikin tämän jälkeen lyödä häntä tuolilla selkään, mutta juuri kun hän oli nostanut tuolin ylös valmistautuen lyömään sillä pomoaan, ehtikin Vince lyödä häntä munille low blow'lla! Triple H kaatui tuskissaan maahan ja McMahon sai aikaa koota itsensä. Puheenjohtajan naamalle alkoi taas kasvaa se saatanallinen virne ja hän alkoi vihaisesti takoa Hunterin veristä naamaa nyrkeillään. Vince alkoi sitten nauraa hysteerisesti ja jatkoi Triple H:n kurittamista potkimalla tätä kylkiluihin, ennen kuin kieritti hänet takaisin kehään. "The Boss" nappasi sitten Triple H:n aikaisemmin pudottaman terästuolin käteensä, kiipesi kehään ja alkoi karjui Hunteria nousemaan ylös.
"Get up, you piece of s*it! Get up!"
Triple H nousi köysistä tukea ottaen, henkeä haukkoen ja naama täysin veren peitossa, vaivalloisesti ylös ja hoiperteli kohti McMahonia. Vince otti sitten tuolista kaksin käsin kiinni, mutta yhtäkkiä HHH paiskasi hänet kanveesiin hemmetin stiffillä "Double A" Spinebusterilla! "The Game" sytytti sitten yleisön entistä kovempaan huutoon RAWRaisullaan ja nappasi terästuolin käteensä. Kuninkaiden kuningas odotti ensin, että Vince sai vihdoin viimein noustua ylös kanveesista ja iski WWE:n puheenjohtajaa tuolilla päähän niin kovaa kuin ikinä jaksoi! Mr. McMahoninkin otsaan oli nyt tullut suuri haava, mutta Trips ei jättänyt stiffejä chair shotteja siihen, vaan alkoi lyödä välittömästi Vinceä selkään sillä saakelin terästuolilla! Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi helkkarin väkivaltaista tuoliniskua koetteli Vincent Kennedy McMahonin vanhaa selkärankaa! Triple H heitti tuolin kanveesiin ja alkoi valmistella Vinnien lopettamista legendaarisella, tappavalla Pedigree-lopetusliikkeellä. Hunter nosti "spagettijalkaisen" McMahonin ylös, asetti tämän pään jalkojensa väliin ja siirtyi seisomaan maassa lojuneen terästuolin päälle.
TSÄP!
AARGH!
Hemmetti!
Shane McMahon oli juossut samalla sekunnilla kehään pelastamaan isänsä ja löi kendokepillä Triple H:ta kivuliaasti selkään. Vince putosi Hunterin otteesta ja Shane jatkoi siskonsa mielitietyn pieksemistä saakelinmoisilla sivalluksilla, jotka jättivät punaiset viirut Haitchin selkään. Kun Shane oli hakannut tarpeeksi Tripleä, käväisi hän tarkistamassa verisen isänsä vointia. Shane O'Mac kuitenkin huomasi, kuinka Triple H oli nousemassa takaisin ylös ja kävi hakemassa kehän alta roskapöntön itselleen. Shane aikoi lyödä sillä Hunteria kaaliin, mutta Triple H esti tämän potkaisemalla häntä haaroväliin! Shanen kieriessä tuskaisena kanveesissa, ryntäsivät
Lance Cade ja
Trevor Murdoch kehään. Triple H pystyi kuitenkaan pistämään kaksikolle hanttiin ja alkoi paiskoa näitä nyrkeillä ja iski heitä Clotheslineilla, mutta myös
Mr. Kennedy teki run-inin ja miesylivoima osoittaui pian liian kovaksi palaksi jopa "Gamen" kaltaisella pelurille.
Kennedy, Cade ja Murdoch potkivat Triple H:sta paskatkin pellolle, Shanen toimiessa koko toiminnan kapellimestarina. Yleisö buuasi raivoissaan. Vince oli pitkän ajan jälkeen toipunut saamistaan tuoliniskuista ja jakoi nyt ohjeita kätyreilleen. Triple H sai maistaa ensin Kennedyn Mic Checkiä ja sitten vielä Caden ja Murdochin Inverted Atomic Drop/ Running Big Boot-yhteisliikettä. Tämän jälkeen The Redneck Wrecking Crew raahasi veriseltä sianraadolta näyttäneen kuninkaiden kuninkaan istumaan nurkkausta vasten ja Kennedy asetti sitten Shanen kehään aikaisemmin tuoman roskapöntön Triple H:n naaman eteen. Samalla Shane O'Mac kiipesi viereisen kulmauksen päälle ja -Buh Gawd- iski Triple H:ta Coast-To-Coastilla, ajaen sen roskapöntön samalla Hunterin naamaan! Voi hyvä luoja! Kuinka paljon Triple H voi enää ottaa vastaan?
"Hold him! Hold him!"
Vince jakeli ohjeita kätyreilleen kuuluvilla käskyillä. Caden ja Murdochin pitäessä Triple H:sta kiinni, sylkäisi puheenjohtaja 11-kertaista maailmanmestaria tylysti kasvoille. Tämän jälkeen Vince aikoi tehdä jotain sitäkin nöyryyttävämpää. Hän aikoi nimittäin lopettaa Triple H:n tämän omalla lopetusliikkeellä: Pedigreellä. Vince asetti Hunterin pään jalkojensa väliin, otti hänen käsistään kiinni ja hymyili pirullisesti. Samassa Triple H torjui McMahonin yrityksen heittämällä tämän Back Body Dropilla kanveesiin. Hunter yritti taistella miesylivoimaa vastaan, mutta jäi taas alakynteen. Shane, Kennedy, Cade ja Murdoch alkoivat taas höykyttää "Gamea", jolla viimeistään nyt ei ollut enää minkäänlaisia mahdollisuuksia nousta....
"AAH, AAH, SHAAWN!"
Yhtäkkiä Shawn Michaelsin sisääntulomusiikki pärähti soimaan ja yleisö aloitti hirvittävän huudon, joka tuntui järisyttävän koko Nassau Veterans Memorial Coliseumin rakenteita! Vincen joukkio katseli hämmentyneinä kohti sisääntuloramppia, mutta... mutta "The Heartbreak Kidiä" ei näkynytkään missään. Mitä hittoa? Samalla McMahonit alkoivat kätyreineen nauraa räkäisesti, sillä he olivat huijanneet kaikkia, varsinkin Triple H:ta. Ja voi herranjumala kuinka yleisö tajutesssaan sen, ettei HBK tulisikaan ilmaantumaan paikalle, alkoi buuaamaan. Vinnie McMahonia tämä ei kuitenkaan haitannut, päinvastoin. Tänä iltana, mikään ei tulisi...
WEEEEELL, IT'S THE BIG SHOW!
Oh my!
Big Show, tuo lähes 500-paunainen jättiläinen paineli oikopäätä suoraan kehään, yleisön mennessä suorastaan pähkinöiksi. Shane McMahon, Mr. Kennedy ja Cade & Murdoch näkivät parhaaksi juosta pois kehästä, sillä eivät halunneet joutua tekemisiin tämän mastodontin kanssa. Harmi vain, ettei Vince tajunnut tehdä samaa, vaan hän huomasikin seisovansa täysin jähmettyneenä paluunsa WWE:hen juuri tehneen maailman suurimman urheilijan, Big Show'n edessä. Show katseli virnistellen Mr. McMahonia tämän pelokkaisiin silmiin. Samaan aikaan Triple H oli myös noussut ylös ja seurasi tilannetta sivusta. Big Show tarrasi yhtäkkiä McMahonia kurkusta kiinni ja valmisteli Chokeslamia....
.... kunnes samassa tyrkkäsi Vincen sivuun, kääntyi kohti Triple H:ta ja
tyrmäsi Knockout Punchilla Hunterin tajuttomaksi! Mitä helvettiä? Yleisön ja Jim Rossin mennessä totaaliseen shokkiin, makasi Triple H tyrmättynä kanveesissa
Big Show'n katsellessa tätä hetken, kunnes tuo jättiläinen poistui vähin äänin kehästä. Ja Vince, hänhän ei jättänyt tilaisuuttaan käyttämättä vaan peitti Triple H:n! 1... 2... 3.
Ottelun voittaja: Mr. McMahon!
Kyllä. Vince McMahon oli juuri voittanut Triple H:n, mutta tarvitsi siihen neljä apuriaan... ja yhden jättiläisen