Foorumiarkisto

<center></center>
<center>Logosta kiitos Gonerille. </center>


365 pitkää ja hikistä päivää on taas kulunut, mikä tarkoittaa vaikkapa lisääntyneiden rakkaussuhdeongelmien tai kamalalla vauhdilla lähestyvän vanhuuden lisäksi tietenkin sitä, että on jälleen aika äänestää vuoden parhaita painimaailmassa tapahtuneita asioita — ja tänä vuonna se on hemmetin hienoa, sillä ainakin minun mielestäni tämä kulunut vuosi oli paras vapaapainivuosi pitkään aikaan! Maailmanmestaruuskuvioihin saatiin litrakaupalla uutta verta "The Thrillseeker" Jeff Hardyn, "Straightedge Superstar" CM Punkin ja "Y2J" Chris Jerichon pushien ansiosta, kesäkuussa tapahtunut draft-jakso sekoitti pakkaa kuin vanha kunnon Jacques Renault One Eyed Jack's -bordellin kasinopöydässä ja ehkäpä koko tämän meidän rakastaman lajin kaikkien aikojen paras showmies, "Nature Boy" Ric Flair, lopetti uransa hävittyään ikimuistoisen Career Threatening -ottelun "The Heartbreak Kid" Shawn Michaelsille Orlandon taivaan alla.

Viimevuotiseen tapaan myös tänä vuonna tulee äänestys saamaan rutkasti aikaa, ja ilmoitankin heti, että äänestys umpeutuu 5. tammikuuta 2009. Tänäkään vuonna en anna mitään valmiita äänestysvaihtoehtoja, vaan äänestys on ns. vapaa. Ja kyllä, viimevuotiseen tapaan tänäkin vuonna on käytössä pahamaineiset kategoriat, eli tärkeimmät aiheet sisältävä kultainen kategoria, vähemmän tärkeämpiä aiheita sisältävä hopeinen kategoria, vielä vähemmän tärkeämpiä aiheita sisältävä pronssinen kategoria sekä tietysti se likaisista likaisin, eli crap-kategoria. Nyt kuitenkin jätän turhat alkupuheet sikseen ja hyppään kategorioiden esittelyyn.

<center>

1. Vuoden huonoin painija</center>– Jos vuoteen 2008 mahtui paljon hyvää, mahtui siihen myös paljon huonoa. Vieläkin parrasvaloissa pyörivät katsojien mukaan kauheat painijat, kuten The Great Khali, Mark Henry ja Hornswoggle, ovat saaneet faneilta vihaa niskaan melko raa'alla kädellä, eikä myöskään mm. Batistaa tai John "Bradshaw" Layfieldiä olla arvostettu kaikissa piireissä. Hyviä voittajasuosikkeja saattaa olla myös niiden painijoiden joukossa, jotka saivat kuluneen vuoden aikana potkut. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta vaihtoehdosta toimii vielä alkuvuotena vaikuttanut ja viime vuoden "huonoin painija" -äänestyksen kunniakkaasti voittanut Big Daddy V. Kuka oli sinun mielestäsi koko vuoden huonoin ja ärsyttävin painija?

<center>2. Vuoden huonoin feudi
</center>– Minulle tulee vuotta 2008 ajatellessa useita loistavia feudeja mieleen, mutta miettiessä huonoja feudeja ei kellot kilahtelekaan niin helposti. Ja se on hyvä asia se! Viime vuonnahan näitä huonoja feudeja riitti oikein olan takaa, ja etenkin vuoden 2008 "huonoin feudi" -palkinnin voittanut "The Animal" Batistan ja The Great Khalin surkeaakin surkeampi välienselvittelyaikakausi oli kamalaa, erittäin kamalaa katseltavaa. Ikävä kyllä myös tänä vuonna niitä hirveitä feudeja nähtiin, mutta kuten jo sanoin, viimevuotiselta helvetiltä vältyttiin. Kovasti sellaisia kamalia muistoja meihin kuitenkin yritettiin upottaa bookkaamalla mm. se unohtumaton Hornswoggle vs. Vince McMahon -feudi tai vaikkapa Colin Delaney vs. Armando Estrada. Huonoja feudeja muistellessa saattaa myös Rhinon ja Sheik Abdul Basirin tai Big Show'n ja Mark Henryn väliset feudit putkahtaa mieleen. Kakista vastauksesi ulos.

<center>3. Vuoden huonoin ottelu
</center>– Tänä vuonna henkisesti sairaan Mr. McMahonin synkimpiä perverssio-otteluita ei – luojan kiitos – nähty yhtä paljon kuin viime vuonna, mutta kyllä tämänkin ajanjakson aikana niihin "mitä vittua" -lausahduksen arvoisiin kamppailuihin törmättiin. Yksi niistä matseista oli Backlashissä käyty The Big Show'n ja The Great Khalin välinen ottelu, josta ei jäänyt mitään kaunista sanottavaa jälkipolvillemme. Toinen mahdollinen tämän "arvokkaan" pystin voittajaehdokas löytyy kesäkuun 10. päivänä nauhoitetusta ECW-jaksosta, jossa pirullinen Hornswoggle päihitti Armando Alejandro motherfucking Estradan. Armandon ja Hornswogglen "ikimuistettavat" ottelut eivät tosin jääneet vielä tuohon, vaan on syytä muistella myös niitä legendaarisia Colin Delaney vs. Armando Estrada -matseja sekä Mr. McMahon vs. Hornswoggle -taistoja. Mikä näistä hirvityksistä teki syvimmät haavat sinuun?

<center>4. Vuoden ärsyttävin segmentti
</center>– No niin, sitten tullaankin mielenkiintoisen pystin ääreen. Monia faneja on tuntunut ottavan suunnattomasti päähän nämä oudot segmentit, joissa joukko satunnaisia painijoita tanssivat keskenään tai tekevät jotain muuta tyhmää. Minä sen sijaan rakastan niitä. Eniveis, muita tällaisia helposti ärsyttäviä segmenttejä löytyy nopeasti lyhyelläkin muistelulla: JBL hakkasi Hornswogglea häkissä, Mike Adamle kutsui painijoita väärillä nimillä, The Beautiful People luulee fake- Sarah Palinia oikeaksi Sarah Paliniksi yms... Mikä sai sinun veren kiehumaan? Wrestlecrap, tyhmyys vai suosikkisi huono kohtelu?

<center>5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
</center>– "Siis ei saatana..." Tuliko tuo tunne tutuksi kuluneen vuoden aikana? Mikä päätös sai sinut näkemään punaista? Oliko se kenties MVP:n jobbausputken bookkaaminen tai Hornswogglen paljastuminen Finlayn lapseksi? Kenties huonoin bookkauspäätös oli TNA World Heavyweight -vyön riisuminen Samoa Joelta? Entäpä Kanen uhrin paljastuminen Rey Mysterioksi? Vaihtoehtoja on aivan hemmetisti, joten tämän palkinnon kohdalla tulee taistelu olemaan taatusti tiukkaa ja näin ollen jokainen ääni on ratkaiseva!

<center>6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
</center>– Aiheuttaako jokin tietty sisääntulomusiikki sinulle sellaisen "ugh, ei kai taas!" -olotilan? Viime vuonna tämän pystin olisi melko varmasti voittanut King Booker, mutta nyt – Bookahin seikkaillessa TNA:ssa – ei sitä biisiä voi kuulla painimaailmassa. Niinpä vaihtoehtoja täytyy rajata hieman, jolloin hyviksi ennakkosuosikeiksi nousevat The Great Khalin, face-Finlayn, Candice Michellen, Jillian Hallin ja kenties jopa R-Truthin tunnarit. Myös Main Event Mafian sisääntulobiisistä on sadellut useita valituksia, mutta kysymys kuuluu: minkä biisin sinä valitset?

<center>7. Vuoden huonoin gimmick
</center>– Paskakategorian kahlaaminen jatkuu ja loppuu vuoden huonoimman gimmickin selvittämisellä. Hirveästi mitään huonolla gimmickillä varustettuja heppuja ei tänä vuonna painimaailmaan rantautunut, mutta siitä huolimatta vanhat tekijät – katseet kääntyvät kohti Big Dick Johnsonia – ovat yhä väläytelleet "taitojaan". Kyllä niitä uusiakin hemmoja nyt kuitenkin muutama taisi tulla tupsahtaa, ja niihin tyyppeihin voi luetella vaikkapa ällöttävänkin stereotyyppisen "Evil Foreigner" -pahiksen, Sheik Abdul Basirin, tai karnevaalikaveri Kizarnyn. Kenen rooli ärsytti sinua eniten?


<center></center>

<center>8. Vuoden lopetusliike
</center>– Jipii, pronssinen kategoria! Ja se avataan vuoden lopetusliike -äänestyksellä. Viime vuonna tämän pienen palkinnon voitti "The Heartbreak Kid" Shawn Michaels Sweet Chin Music -potkullaan, ja tänä vuonna asia saattaa hyvinkin olla samoin: olihan se kuitenkin juuri SCM, joka jäi Ric Flairin viimeiseksi vastaanottamakseen iskuksi. Muita varteenotettavia voittajaehdokkaita ovat The Undertakerin uusi Hell's Gate -ote, Evan Bournen sensaatiomainen Shooting Star Press, Randy Ortonin henkeäsalpaava R.K.O. tai vaikkapa Petey Williamsin Canadian Destroyer. Listaa voisi oikeastaan jatkaa loputtomiin, sillä erittäin moni painija on käyttänyt hienoja finishereitä kuluneen vuoden aikana. Noh, miten on... kaadetaanko Sweet Chin Music valtaistuimeltaan, vai ottaako se toisen voiton putkeen?

<center>9. Vuoden sisääntulomusiikki
</center>– Paskakategoriassa äänestettiin vuoden huonointa sisääntulomusiikkia, pronssisessa vuoden parasta sellaista. Vanhat tunnarit on jo kaikilla tiedossa, mutta miten on kuluneen vuoden aikana debytoineet raidat, kuten The Brian Kendrickin "Man With A Plan", Randy Ortonin "Voices" tai Jeff Hardyn "No More Words"? Viime vuonna tästä pystistä ei käyty mitään äänestystä, joskin "vuoden sisääntulo" -palkino ajoi lähes saman asian. Silloin voiton joutuivat jakamaan keskenään Shawn Michaels ja Chris Jericho, mutta miten käy tällä kertaa?

<center>10. Vuoden chantti
</center>– Tästä pystistä saatte kiittää Machetea, jota tämän puuttuminen viime vuoden äänetyksestä otti koville. Itse en ole tänä vuonna seurannut yhtään indy-painia, joten en ole perillä näistä "kuumista" chanteistä. Asiaa ei auta juurikaan se, ettei WWE:n ja TNA:n yleisöissä näitä ns. mahtavia chanttejä synny juuri koskaan. Tai no, se Armageddonissa kuultu "Joey Styles" -chantti oli melko hieno. Mutta mutta... vaikken osaakaan antaa teille mitään suuntaanäyttäviä esimerkkivaihtoehtoja, osaatte te varmasti pähkäillä aivoillanne jotain nokkelaa tähänkin kohtaan.

<center>11. Vuoden DVD
</center>– Tänä vuonna ei äänestetä vuoden kirjaa ollenkaan, mutta vuoden DVD -pysti sen sijaan saa ihan oman paikan itselleen. Viime vuonna DVD-pokaali meni Shawn Michaelsin "Heartbreak & Triumph" -setille, ja tänä vuonna tuohon koreaan Hall of Fameen saattaa hyvinkin liittyä joku näistä DVD:istä: Edge - A Decade of Decadence, Mr. Perfect - The Life And Times of Mr. Perfect tai The History of Intercontinental Championship. Mikä DVD oli eniten sinun mieleesi?

<center>12. Vuoden paluu
</center>– Pysti, jonka voitti viime vuonna Chris Jericho huikealla "toisella tulemisellaan". Tänä vuonna Chris Jerichon paluun kaltaisia orgasmihetkiä ei ainakaan minun mielestäni olla nähty, mutta kyyyyllä moni paluu on siitä huolimatta nostanut hymyn ihan korviin asti. Kukapa voisikaan unohtaa vaikkapa John Cenan RR-paluuta (oli SurSer-paluukin ihan hyvä, mutta RR-paluu tuhat kertaa hienompi), Edgen SurSer-paluuta tai The Big Show'n paluuta No Way Outissa? Hienoja hetkiä ollaan nähty myös Total Nonstop Actionin, jossa mm. Jeff Jarrett ja Sting palasivat hienosti, parissa.

<center>13. Vuoden segmentti
</center>– Oli kyse sitten hauskasta, pelottavasta, ikävästä tai jännittävästä segmentistä, sillä ei ole väliä. Tämän palkinnon voittava segmentti voi siis olla minkälainen segmentti tahansa, kunhan se on tapahtunut tämän vuoden aikana. Ehkä sinua miellytti eniten WrestleMania 24:ssä tapahtuneet segmentit, joissa Snoop Dogg esiintyi. Myös se Edgen Cutting Edge, jonka vieraana oli Mick Foley, saattaa tuntua oikealta vaihtoehdolta. Entäs Vince McMahonin Million Dollar Mania -segmentit?

<center>14. Vuoden gimmick
</center>– Mikä oli mielestäsi koko vuoden paras gimmick? Oliko se kenties mielipiteitä jakanut Sheik Abdul Basir, helvetin syvyyksistä TNA:n ihmeelliseen maailmaan ryöminyt Judas Mesias, arvoituksellinen Suicide, hetken ajan tuhoa niittänyt psyko-Edge tai vaikkapa suoraan luolistoista WWE:hen raahattu Mike Knox, jonka rooli on... esitellä uskomatonta partaansa. Nyt voit päästää sisäisen mäcmäähönisi irti ja äänestää niin sairasta vaihtoehtoa kuin haluat – kunhan muistat äänestää sydämelläsi, et aivoillasi.

<center>15. Vuoden manageri
</center>– Toinen Macheten pyynnöstä debyyttinsä tekevä palkinto, jolle "vuoden chant" -pystin sijaan tosin osaan antaa edes joitain vaihtoehtoja, on vuoden manageria selvittävä äänestys. Hommahan on niin, että vaikka yleinen fiilis on se, että managereiden aika on jo aika pitkälti ohi, löytyy sekä WWE:stä että muualta oikein hienoja managerin roolissa hyöriviä heppuja. Lonkalta voisin nimetä ainakin Matt Strikerin, James Mitchellin ja Tony Atlasin. Kuka on onnistunut viihdyttämään sinua kaikista eniten?


<center></center>

<center>16. Vuoden aliarvostetuin painija
</center>– Woohoo, hopeinen kategoria! Ja heti lähdetään mielenkiintoisella äänestyksellä, jossa etsitään vuoden aliarvostetuinta painijaa. Viime vuonna voiton jakoi keskenään kolme eri painijaa, jotka olivat "The Fallen Angel" Christopher Daniels, ex-WWE-painija Kenny Dykstra ja Jamie Noble, mutta kuka tai ketkä onnistuvat nappaamaan voiton tänä vuonna? Ehkä John Cena sai liikaa paskaa niskaansa faneilta? Ehkä aliarvostuksen uhriksi joutui The Miz, joka jäi useiden fanien mielestä täysin John Morrisonin varjoon. Muita varteenotettavia nimiä ovat mm. Mike Knox, Robert Roode ja The Big Show. Kuka ansaitsee mielestäsi liian vähän arvostusta?

<center>17. Vuoden yliarvostetuin painija
</center>– Äsköisen palkinnon vastakohta: tässä äänestyksessä nimeät sen painijan, joka on mielestäsi saanut hieman liikaakin arvostusta painifanien keskuudessa. Viime vuonnahan voitto meni Batistalle, mikä oli hieman ikävä asia, sillä silloin en ollut selittänyt äänestystä tarpeeksi hyvin ja voitto meni aivan vääränlaiselle painijalle. Hommahan ei siis ole se, että tässä haettaisiin miestä, joka on saanut parempaa pushia kuin hän ansaitsee, vaan tässä haetaan – kuten jo sanoin – painijaa, joka on mielestäsi saanut liikaa arvostusta. Onko se sitten John Morrison, MVP, Mr. Kennedy tai Alex Shelley, se on sinusta kiinni.

<center>18. Vuoden kehittynein painija
</center>– Yksinkertaiseen kysymykseen löytyy yksinkertaisia esimerkkivaihtoehtoja: The Miz, Cody Rhodes, Sheik Abdul Basir, Kofi Kingston, Randy Orton, James Storm... ääh, listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin, sillä kuluneen vuoden aikana on erittäin moni painija tuntunut parantavan taitojaan viikko viikolta. Kuka onnistui tekemään sinuun suurimman sellaisen "ei hitto, toi jannuhan on nykyään ihan hyvä" -reaktion?

<center>19. Vuoden face
</center>– Supan pyynnöstä tämän vuoden Wrestling Awards -palkinnoista löytyy myös vuoden face- ja vuoden heel -palkinnot, jotka eivät kai mitään tähdellistä selittelyä kaipaa. Vuoden face on sellainen face, joka saa sinut puolelleen – oli tilanne sitten mikä tahansa. Tässäkin kohdassa on syytä äänestää pikemminkin sydämellä kuin aivoilla, sillä se face, jota rakastat kuin sitä suurinta joululahjapakettiasi, on aina paras face. Hyvinä (ja myös hieman kyseenalaisinakin) vaihtoehtoina toimivat John Cena, Shawn Michaels, Mick Foley, The Undertaker, Jeff Hardy ja AJ Styles.

<center>20. Vuoden heel
</center>– Äsköisessä palkinnossa äänestettiin vuoden rakastetuinta painijaa, tässä äänestetään vuoden (oikealla tavalla) vihatuinta painijaa. Eli... tässä kohdassa ET äänestä sitä painijaa, joka vituttaa sinua olemukseltaan (Batista, yms.). Tässä kohdassa äänestät sitä painijaa, jonka hahmoa sinä rakastat vihata. Oli se hahmo sitten vitsikäs John Morrison tai haudanvakava Chris Jericho, sillä ei ole väliä. Ainoastaan sillä, että sinä vihaat hänen hahmoaan, on väliä.

<center>21. Vuoden selostaja
</center>– Hyvä selostaja osaa 1) luoda otteluun kuin otteluun tunnelmaa, 2) viihdyttää katsojia hauskoilla ja/tai mukaansatempaisevilla jutuilla ja 3) pitää turpansa kiinni silloin, kun oikeanlaisen tunnelman luomiseen ei tarvita selostajan höpinöitä. Kenen ääntä kuuntelet kaikista mieluiten?

<center>22. Vuoden promottaja
</center>– Hyvillä mikkitaidoilla pääsee pitkälle. Ja jos oikein onni potkii, saattaa päästä niinkin pitkälle kuin WrestlingAlertin Wrestling Awards -äänetyksen palkintokantoihin kiinni! Viime vuonna sen tempun teki "Captain Charisma" Christian Cage, joka kieltämättä veti aivan mainioita promoja vuonna 2007. Tämän vuoden voittajaehdokkaita miettiessä ei kuitenkaan ole syytä unohtaa Chrisseä täysin, sillä kuluneena vuonnakin on Double C vetänyt oikein hienoja promoja. Christian ei kuitenkaan ole kisassa mukana yksin, vaan miehet, kuten Edge, Chris Jericho, Ric Flair, Shawn Michaels, Santino Marella, Sting ja Kurt Angle ovat myös vetäneet oikein mainioita sessioita mikrofoni kädessään, joten kilpailu on hyvin, hyvin tiukkaa. Kuka voittaa?

<center>23. Vuoden tulokas
</center>– Viime vuonna pystin vei nimiinsä Santino Marella, mutta tänä vuonna sen tulee hyvällä todennäköisyydellä tekemään joku seuraavista henkilöistä: Ted DiBiase, Vladimir Kozlov, Evan Bourne, Jack Swagger, Ezekiel Jackson, Manu tai Primo. Kuka tulokas on onnistunut rakentamaan pienen mutta sievän paikan sinun sydämeesi näppärällä kehäosaamisellaan tai hauskoilla promoillaan?

<center>24. Vuoden "mark out moment"
</center>– Puuh... hopeisen kategorian viimeisessä äänestyksessä otetaan selville vuoden MOM, eli mark out moment. Toisaaltahan tämä ajaa saman asian vuoden segmentti -pystin kanssa, mutta tuossa segmenttiäänestyksessä on mukana myös sellaisia, noh, "ei-niin-markkaamisen-arvoisia" segmenttejä, jotka ovat jollain muulla tapaa hyviä tai tunteita herättäviä (esim. se segmentti, kun Jericho heitti Michaelsin pään Jeritroniin). Tässä palkinnossa taas haetaan ihan sitä pelkkää puhdasta mark outia, joka syntyy, kun jokin odotettu tai odottamaton, suuria ja välittömiä tunteita herättävä hetki käy toteen. Mainioina esimerkkeinä toimivat Jeff Hardyn ja CM Punkin mestaruusvoitot, John Cenan paluu Royal Rumblessa, The Undertakerin hurja bump One Night Stand -PPV:ssä sekä vaikka John Morrisonin Super Kick Shawn Michaelsille.


<center></center>

<center>25. Vuoden promootio
</center>– Kultaisen kategorian avaa ehkä hieman turhakin äänestys, jonka on vuosien saatossa voittanut kaikilla wrestling-boardeilla Vince McMahonin World Wrestling Entertainment – ainakin vuoden 2001 jälkeen. Mutta saa nähdä... ehkä Total Nonstop Action on aivopessyt foorumin väen äänestämään sen voittoon? Voisiko Double J olla niin ilkeä? Otetaan siitä selvää!

<center>26. Vuoden stable
</center>– Sitten päästäänkin jo melko mielenkiintoiseen äänestykseen, eli vuoden stable -palkintoon. Vuonna 2008 nähtiinkin useita stableja, mikä poikkeaa muutamista viime vuosista melko positiivisesti – vuonna 2006 ja 2007 kun näitä stableja ei erikoisemmin ollut. Tänä vuonna ainakin The Legacy, Priceless, La Familia, The Angle Alliance, Main Event Mafia, TNA Frontline, The Beautiful People ja The Prince Justice Brotherhood ovat niittäneet jonkinmoista suosiota. Mistä stablesta sinä olet pitänyt eniten?

<center>27. Vuoden tag team
</center>– Aivan kuten stablejakin, myös joukkueita on syntynyt/loistanut tänä vuonna yllättävän paljon. Tag teamit, kuten Miz 'N' Morrison, Jesse & Festus, L.A.X., Beer Money Inc., Rhodes & DiBiase, The Colons, Punk & Kingston sekä Cryme Tyme ovat vetäneet viihdyttävää settiä viikosta toiseen, ja tag team -feudeihin ollaan jopa jaksettu panostaa. Ehkä tämä paranemaan päin suuntaava tag team -aikakausi lupaa meille jotain maukasta tulevaisuudessa? Eniveis, minkä tiimin sinä haluat voittoon?

<center>28. Vuoden naispainija
</center>– Niin... kuka oli mielestäsi vuoden paras naispainija? Kenen matseja, segmenttejä ja muita pätkiä (:oops:) tapitit kaikista suurimmalla mielenkiinnolla? Voittajan ei tarvitse olla painitaidoiltaan ehdoton ykkönen, eikä hänen tarvitse olla kauneudeltaan mikään missi, vaan tärkeintä on se, että annat äänesi naiselle, jonka otteiden seuraaminen on ilo silmälle. Ennakkosuosikkeja tämän pystin voittoon ovat Mickie James, Melina, Gail Kim ja viime vuoden voittaja "The Glamazon" Beth Pheonix.

<center>29. Vuoden feudi
</center>– Mikä vuoden 2008 lukuisista feudeista kiinnosti ja tyydytti sinua kaikista eniten? Oliko se kenties Chris Jerichon ja Shawn Michaelsin pitkä ja rajuilla juonenkäänteillä boostattu feudi, Edgen ja The Undertakerin HIAC-otteluun asti venynyt sota, Main Event Mafian ja TNA Frontlinen (vasta aluillaan oleva) riita, Ric Flairin ja Shawn Michaelsin välinen face vs. face -feudi tai vaikkapa Jeff Hardyn ja Randy Ortonin välinen alkuvuonna tapahtunut sähköinen ja hiton tapahtumarikas riita? Valinta on teidän.

<center>30. Vuoden PPV/show
</center>– Mikä vuoden lukuisista Pay-Per-View-lähetyksistä tai muista tapahtumista teki sinut onnelliseksi kuin tupakantumpin kadun varrelta löytäneen 10-vuotiaan Sakarin? Oliko se jokin World Wrestling Entertainmentin PPV:istä, vai varastiko jokin TNA/RoH/PWG-show sydämesi? Entä Japanissa käydyt tapahtumat? Voittajaehdokkaiksi on helppo nimetä WrestleMania XXIV, Armageddon, Bound For Glory ja Royal Rumble, mutta yllätysvoittajaakaan ei olisi mikään hirveä menetys saada.

<center>31. Vuoden ottelu
</center>– Toinen "big one" -palkinnoista on vuoden ottelu -äänestys, jonka voittajaksi viime vuonna selviytyi kaksi eri matsia, joista kumpikaan ei ollut WWE:n tavaraa (Christian Cage vs. Samoa Joe @ Bound For Glory III, Briscoes vs. Steenerico @ Man Up). Tänä vuonna asia saattaa kuitenkin hyvinkin olla toisin, sillä ainakin minuun upposi hienosti ottelut, kuten Ric Flair vs. Shawn Michaels, Edge vs. The Undertaker (jokainen niistä), Triple H vs. Jeff Hardy vs. Edge, Chris Jericho vs. Shawn Michaels (jokainen niistä) ja Royal Rumble -ottelu. Myös TNA:n puolelta nähtiin meneviä matseja, joista etenkin Jeff Jarrett vs. Kurt Angle, Samoa Joe vs. Kurt Angle ja AJ Styles vs. Kurt Angle (Angle, Angle, Angle...) tekivät minut hyvin onnelliseksi. Nyt on kuitenkin aika antaa "pallo" teille.

<center>32. Vuoden painija
</center>– Tässä se suurin mahdollinen pysti sitten on... vuoden painija -palkinto! Kenen painijan otteita oli kaikista suurin ilo katsella? Kuka painija onnistui luomaan sinuun suuria tunteita eleillään, sanoillaan ja teoillaan? Kuka painija pysyi mielenkiintoisena kuluneen vuoden aikana? Hyviä vaihtoehtoja ovat Chris Jericho, Shawn Michaels, Ric Flair, Randy Orton, Jeff Hardy, The Undertaker, Edge, Kurt Angle, AJ Styles, Nigel McGuinness, Samoa Joe, Christian Cage ja CM Punk. Nyt on kuitenkin jättää pölinät sikseen ja päästää teidät vihdoinkin irti!

Se oli sitten siinä. Nyt en voi tehdä muuta kuin toivottaa teille äänestysiloa. Mikään kiirehän tässä ei vielä ole, sillä kuten sanoin viestin alussa, sulkeutuu äänestys vasta tammikuun 5. päivä.

Tässä vielä valmis äänestyslomake ajan säästämiseksi.

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
–

2. Vuoden huonoin feudi
–

3. Vuoden huonoin ottelu
–

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
–

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
–

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
–

7. Vuoden huonoin gimmick
–




Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
–

9. Vuoden sisääntulomusiikki
–

10. Vuoden chantti
–

11. Vuoden DVD
–

12. Vuoden paluu
–

13. Vuoden segmentti
–

14. Vuoden gimmick
–

15. Vuoden manageri
–



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
–

17. Vuoden yliarvostetuin painija
–

18. Vuoden kehittynein painija
–

19. Vuoden face
–

20. Vuoden heel
–

21. Vuoden selostaja
–

22. Vuoden promottaja
–

23. Vuoden tulokas
–

24. Vuoden "mark out moment"
–



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
–

26. Vuoden stable
–

27. Vuoden tag team
–

28. Vuoden naispainija
–

29. Vuoden feudi
–

30. Vuoden PPV/show
–

31. Vuoden ottelu
–

32. Vuoden painija
–

1. Vuoden huonoin painija
– Big Daddy V. Ei varmaan perusteluja kaipaa, mies oli aivan turha. Hyvä, että sai kenkää.

2. Vuoden huonoin feudi
– Khalin ja Triple H:n feudi oli aika shaissea, joten jos nyt vaikka se.

3. Vuoden huonoin ottelu
– Kane vs. Chavo Guerrero WM24

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
– Khalin kiss cam.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
– Paha sanoa. Missataan tää...

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
– Khali... jotain todella kamalaa.

7. Vuoden huonoin gimmick
– Tämä Khalin uusi gimmincki.



Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
– SSP by Evan Bourne. Erittäin näyttävä liike

9. Vuoden sisääntulomusiikki
– Heitetään nyt vaikka Shawn Michaels

10. Vuoden chantti
– Ohi..

11. Vuoden DVD
– Ohi..

12. Vuoden paluu
– Edgen oli aika jäätävä.

13. Vuoden segmentti
– Dirty Sheet. Aivan loistavaa settiä kahdelta loistavalta painijalta.

14. Vuoden gimmick
– Ortonin gimmick mielyttää kovasti, joten se.

15. Vuoden manageri
– Öööööh, Tony Atlas...



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
– Val Venis nyt mielestäni on aina ollut erittäin aliarvostettu.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
– ... ohi.

18. Vuoden kehittynein painija
– John Morrison. Mies on täyttä kultaa.

19. Vuoden face
– Shawn Michaels. Tähän oli monia vaihtoehtoja mutta HBK nyt heitettiin sitten.

20. Vuoden heel
– Jos edelliseen oli paljon vaihtoehtoja niin tähän on sata kertaa enemmän. Lopulta päädyin Ortoniin vaikka Edge ei kaukana ollut.

21. Vuoden selostaja
– JR, loistava selostaja.

22. Vuoden promottaja
– John Cena. Mies on mikissä erittäin hyvä ja vetänyt todella hyviä promoja.

23. Vuoden tulokas
– Evan Bourne. Mietin myös Kozlovia, mutta Bourne vei voiton. Aivan mahtava painija.

24. Vuoden "mark out moment"
– Jeff Hardyn mestaruusvoitto. Todellakin..



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
– WWE. Njoo...

26. Vuoden stable
– Main Event Mafia. Ainoa kunnolla kiinnostava stable, jonka keksein tähän hätään.

27. Vuoden tag team
– Miz & Morrison. Aivan loistava tag team, jonka molemmat osapuolet on loistavia.

28. Vuoden naispainija
- ... ohi

29. Vuoden feudi
– HBK vs. Jericho. Loistava feudi, ja ainoa jota kunnolla seurasin.

30. Vuoden PPV
– Arvon tässä Manian ja Armageddonin välillä mutta päädyn nyt Armageddoniin.

31. Vuoden ottelu
– Damn, no sanotaan, että Shawn Michaels vs. Chris Jericho Ladder match.

32. Vuoden painija
– Meinasin jo kirjoittaa John Morrison, mutta Shawn Michaels vie kuitenkin voiton.

Olipas huonot perustelut mutta ei jaksanut ruveta enempää vääntämään näin väsyneenä.

E: Korjasin huonoimman ottelun, koska Monster Bash olikin vuonna 2007.

Jos pilkkua nussitaan, Monster Bash käytiin vuonna 2007.

1. Vuoden huonoin painija
–The Great Khali
Vihaan häntä. Painitaidot aivan peräsuolesta, mikkitaidoista ei voida kai edes puhua ja gimmick... ei j*malauta! Muita ehdokkaita tähän oli Colin Delaney ja Hornswoggle. Delaneyn ja Khalin kanssa oli aika 50-50, mutta päädyin sitten Khaliin. 'Wogglea en valinnut, koska... no päätelkää toki...

2. Vuoden huonoin feudi
–The Great Khali vs. Big Show
Onneksi tämä huikeahko feudi sai aikaa vajaan kuukauden, mutta sekin oli liikaa minulle. Aivan säälittävän surkea feudi, onneksi oikea mies vei sen.

3. Vuoden huonoin ottelu
–Kane vs. Chavo Guerrero, WrestleMania 24
"Ottelu" oli mielenkiintoinen. Enempää en siitä sano. Voitte toki katsoa sen, jos mieleen ei tule tästä koitoksesta mitään. Älkää kuitenkaan menkö jääkaapille, koska saatatte missata ottelun siinä kahdessakymmenessä sekunnissa, minkä aikana haette lihapiirakoita ja maitoa.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
–The Great Khalin Kiss Cam(it)
En näe näissä mitään hauskaa. Vihaan "Punjabi Playboyta" enemmän mikissä kuin kehässä.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
–Batistan ja Cenan mestaruusvoitto
Mitä WWE hyötyi siitä, että Shitista ja Cena pitivät vöitä viikon ja hävisivät ne heti takaisin? Turhaan nostetaan painijoiden mestaruusmääriä...

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
–Jillian Hallin sisääntulomusiikki
Pää hajoaa, kun kaiuttimista alkaa soimaan tuon akan kirkuminen.

7. Vuoden huonoin gimmick
–"Punjabi Playboy" (The Great Khali)
En nähnyt tässä mitään hyvää. Olisivat vaan pitäneet Khalin "dominoivana" monsterina.

8. Vuoden lopetusliike
–Paydirt (Shelton Benjamin)
Shelton tekee tuon niin pirun hienosti ja ei olekaan ihme, että kyseinen liike on noussut yhdeksi lempiliikkeistäni.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
–CM Punkin sisääntulomusiikki
On yksi parhaista theme songeista WWE:n historiassa. Piste.

10. Vuoden chantti
–
En todellakaan keksinyt tähän mitään, pahoitteluni

11. Vuoden DVD
–Triple H: King of Kings
Melko kattava DVD, jossa näytettiin HHH:n parhaita otteluita ja olihan tässä haastattelujakin mukana.

12. Vuoden paluu
–Hurricane Helms
En mikään Helmsin suurin fani ole, mutta p*rkele kun olin hyvillä fiiliksillä hänen tunnarin alettua soimaan.

13. Vuoden segmentti
–Cutting Edge (w/Foley)
Aivan kultaista promottelua molemmilta ja koko segmentti oli muutenkin sopivan "sähköinen" ja Edgen hyökkäys oli suuri plussa.

14. Vuoden gimmick
-Jerichon "self-saviour"
Alussa tämä toimi loistavasti, sitten tämä meni hiukan tylsäksi, mutta nyt ovat taas osakkeet nousussa. Jerichon pöksythän tässä menivät, mutta ei se mitään.

15. Vuoden manageri
–Ezekiel Jackson
Ihan hyvin hän on auttanut TBK:iä. Tosin nykyisin "Eze" taitaa olla enemmän painija, mutta olihan hän managerinakin ja on vielä.

16. Vuoden aliarvostetuin painija
–Umaga
Mitä mies saavutti tänä vuonna? Ei mitään. Häviöitä viikko toisensa jälkeen ja välillä joku squash jotain randomia vastaan. Ajattelin myös Natalyaa tähän, josta on tullut nykyään jobber. No uraa on vielä jäljellä...

17. Vuoden yliarvostetuin painija
–Cody Rhodes
Kiva, että nuoret saavat mestaruuksia ja tv-aikaa, mutta Cody on ihan p*ska. Äärettömän tylsä, mikkitaidot... no kyllähän häntä kuuntelee, mutta pls... Muutenkin Shitless ollut vuoden huonoimpia Tag Teameja ja Cody ollut huonompi osapuoli.

18. Vuoden kehittynein painija
–Miz
Kas kummaa, Miz on jo ihan hyvä painija taidoiltansa. Tämä Miz&Morrison on auttanut molempia painijoita aivan älyttömästi ja molemmat ovat kehittyneet sillä osa-alueella, jolla on ollut parannettavaa.

19. Vuoden face
–John Cena
Babyface parhaammasta päästä. Fanit ja etenkin lapset tykkäävät hänestä ja mikäs siinä, hän on yksi tämän hetken parhaimmista ja tärkeimmistä painijoista WWE:lle.

20. Vuoden heel
–Chris Jericho
Moni olisi laittanut Edgen, mutta mitä hienoa näette siinä, että hän on Vickien armoilla ja tuollainen pelkuri-heel? Psycho-Edge oli jo loistava, mutta tämä Vickie-kuvio on viety jo liian pitkälle.

21. Vuoden selostaja
–Jim Ross
Yksi kaikkien aikojen parhaista ja tämän hetken paras.

22. Vuoden promottaja
–Chris Jericho
Joissakin vaiheissa Jerichon promot olivat äärettömän tylsiä ja huonoja, mutta kokonaisuudessan hän on aivan huippu mikissä.

23. Vuoden tulokas
–Vladimir Kozlov
Jep jep, "Moscow Mauler" on iskenyt minuun hänen heitoillansa ja ilmeillä. Loistava heel ja mikä parasta, yleisö vihaa häntä.

24. Vuoden "mark out moment"
–CM Punkin MitB:in lunastaminen
Tuli aivan puskista tuo lunastaminen ja niinhän sen kuuluukin tulla. Että minä (kerrankin) pidin Batistasta, kun hän murjoi Edgen puolustuskyvyttömään kuntoon. Ja kaiken kruunasi tuo loistava theme song, jonka jälkeen Punk käveli salkku mukanaan kehään ja voitti mestaruuden.

25. Vuoden promootio
–WWE
Muita en ole edes seurannut kunnolla, joten tämä tuntui parhaalta vaihtoehdolta.

26. Vuoden stable
–La Familia
Mikään stable ei ole sytyttänyt sen pahemmin, jossain vaiheessa kehuin MEM:tä, mutta vedän sanat takaisin.

27. Vuoden tag team
–Miz & Morrison
Aivan loistava. Dirt Sheet, joukkueliikkeet, look... kaikki osa-alueet ovat kunnossa.

28. Vuoden naispainija
–Natalya
Lempinaispainijani WWE:stä. Taidot ovat todellakin kohdallaan ja ulkonäkökin

29. Vuoden feudi
–HBK vs. Jericho
Monta loistavaa ottelua ja promoa värittivät tätä feudia. Lisäksi feudi meni henkilökohtaiselle tasolle Jerichon lyötyä Rebeccaa. Myös Takerin ja Edgen feudi oli loistava ja lopetus... sitäkin parempi.

30. Vuoden PPV
–Armageddon 2008
Painillisesti WWE:n paras PPV moneen vuoteen. Arvosanaksi annoin ***½, joten eiköhän se kerro PPV:n loistavuudesta. WrestleMania oli myös aika lähellä Geddonia.

31. Vuoden ottelu
–Undertaker vs. Edge, Hell in a Cell, SummerSlam
Hell in a Cellit ovat olleet lähes aina viihdyttäviä ja tämäkään ei pettänyt. Muutama mukava spotti ja paljon muuta. Arvosanaksi antaisin tälle ehkä *****-, aivan klassikko-ottelua ei tästä saatu ja yksi syy oli ehkäpä se, että ottelussa ei ollut mestaruutta panoksena. Jos mestaruus olisi ollut pelissä, olisi ottelu jännittänyt vieläkin enemmän.

32. Vuoden painija
–Chris Jericho
Kuten Slammyissakin, ansaitsee Jericho minun mielestäni tämän palkinnon. Kehätyöskentely on ollut vakuuttavaa illasta toiseen, promot loistavia ja gimmick loistava. Tässä siis yhdistyvät Vuoden gimmick ja Vuoden promottaja. 2008 oli ehdottomasti Jerichon vuosi.

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
– Hornswoggle. Kääpiö, jolla myydään lapsille puhallettavia nuijia, hautaamassa kenet tahansa, on väryys. Painista ei ole 'Swoggle matseissa tietoakaan.

2. Vuoden huonoin feudi
– Mikä tahansa missä oli Colin Delaney, mies ei saanut aikaan minkäälaista reaktiota. (Ja juuri kun valoa näkyi tunnelin päässä, sai mies potkut..)

3. Vuoden huonoin ottelu
– Mikään yksittäinen ei itselleni erotu massasta, tosin eiköhän huonoin löydy juurikin ECW:stä.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
– Mikä tahansa Hornswogglen riehuminen.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
– CM Punkin pushin kuseminen. Punkin mestaruuskausi olisi ollut huomattavsti mielekkäämpi mikäli häntä ei olisi heti esimerkiksi ensimmäisessä PPV-puolustuksessaan saatu näyttämään heikolta Batistaa vastaan, eikä lopuksi syötetty Batistalle turhan Batista bombin muodossa ottelun loputtua. Ei tuo nyt yksin mestaruuskautta vesittänyt, mutta itseäni harmitti suuresti.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
– Finlayn happy-go-lucky rallattelu tuhoaa allekirjoittaneen aivosoluja kiihtyvällä tahdilla

7. Vuoden huonoin gimmick
– Ricky Ortiz, kaverissa ei tunnu olevan mitään särmää edes new comeriksi. Omissa kirjoissani hyvin väritön tapaus, jolla ei ole oikein muuta kuin 'Liton letti ja Veniksen pyyhe.




Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
– CM Punkin Go 2 Sleep. Vaikkakin liike tarvitsee kohtuullisen myyjän, sopivan kokoisen vastaanottajan ja annoksen varovaisuutta, paistaa tästä liikkeestä uskottavuus. Samaan tapaan kuin superkickeistäkin, mutta GTS on mielestäni vielä brutaalimpi. Kaikenkaikkiaan hyvä finisheri.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
– Jerichon 'Break Down the Walls' saa aina adrenaliinin liikkeelle heti alun count downista alkaen. MEM:in on myös menevä ja sopivan yksinkertainen ja siloiteltu Mafialle. Kendrickin Man with a Plankin tosin tuo hymyn huulille.

10. Vuoden chantti
– 'Rire Russo' on yleensä täysin oikeutettu chantti ja kuvaa kaikkien kettuuntumista johonkin aivopieruun.

11. Vuoden DVD
– eos.

12. Vuoden paluu
– Edgen paluu Survivor Seriessissä täytti kyllä hyvän comebackin perusvaatimuksen: yllätyksellisyyden. Kaikki tahtoivat ja odottivat Hardya, mutta saivatkin partajeesus-Edgen. Mark-out. Edgen voitto ottelussahan ei enää tunnarin soimisen jälkeen ollut yllätys, tosin.

13. Vuoden segmentti
– Cutting Edge w/ Mick Foley. Foley loisti mikissä ja Edge napsahti täysin. Rrratings~

14. Vuoden gimmick
– The Brian Kendrick. Raivostuttavan röyhkeä ja pöyhkeä pikkunilkki, jolla sattuu olemaan lohikäärmeen kokoinen henkivartija. Kendrick vie kulutetun gimmickin uudelle tasolle, verrattuna vaikkapa Carlitoon ja Jesukseen.

15. Vuoden manageri
– Tältä vuodelta ei ole jäänyt mieleen kuin ärsyttäviä tapauksia, kuten Hector Guerrero ja Tony Atlas.



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
– Täytyy sanoa että JBL saa turhan paljon moitteita, vaikka mikissä mies on yksi tasavahvoimpia ja kehässäkin parantanut jatkuvasti otteitaan. mies on myös laihtunut selvästi, joka osoittaa jo halua työskennellä palkkansa eteen.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
– Matt Hardy tuntuu olevan kova nimi ja suurin osa väestä hehkuttaa miehen otteluita parhaiksi tv-matseiksi. Mies otteleekin lähes jokaisessa viikottaisessa show'ssa, vaikka miehen matsit ovat kuin katselisi maalin kuivumista. Toisaalta myös Jeffin puolivuotinen push on ollut mielestäni turhankin kovaa, ottaen huomioon alkuvuodesta narahti jälleen kielletyistä aineista. Cenakin sai loppuvuoden paluussaan toisaalta mestaruuden kuin ojennettuna.

18. Vuoden kehittynein painija
– Tänä vuonna Randy Orton on noussut aivan uudelle tasolleniin painillisesti kuin myös gimmickiltään. Enää ei tarvitse todistaa pelkuri-Ortonia, vaan mies on jäämies myös kehässä, ei vain mikissä. Ortonista on kehkeytynyt todella uskottava sekopää, eikä RKO:kaan ole koskaan näyttänyt yhtä hyvältä kuin tänän vuonna.

19. Vuoden face
– Shawn Michaels. Mies saa aina yleisön puolelleen ja otteluun mukaan. Shawn osaa myös olla uskomattoman sympaattinen ja itensiivinen samaan aikaan. Tämänhetkiset JBL-touhut tosin sekoittanevat pakkaa.

20. Vuoden heel
– Kurt Angle ei voi olla nostamatta tunteita pintaan, tekipä hän sitten mitä tahansa. Angle osaa joka jipon jolla häntä alkaa pakostakin vihaamaan. Kakkosehdokkaana the Brian Kendrick, joka saa ilmeillään ja eleillään helposti inhotuksen ja ärsytksen pintaan.

21. Vuoden selostaja
– Good ol' JR? Varmahko valinta.

22. Vuoden promottaja
– Chris Jericho. Ei epäilystäkään, mies on ollut niin laadukas mikissä koko vuoden.

23. Vuoden tulokas
– Manu viehättää samoalaisella, mutta silti normaalia lennokkaammalla painillaan. Taitavan ja hyvin liikkuvan oloinen kaveri kokoisekseen, kaiken kaikkiaan.

24. Vuoden "mark out moment"
– Cm Punkin mestaruusvoitto sai tunteet pintaan. Muita hyviä ehdokkaita olivatkin Jerichon Superstar of the Year-kokonaisuus, Edgen spear sellin seinän läpi ja miehen SurSer-paluu.



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
– WWE , liekö tästä epäilystäkään.. Surullista sinänsä.

26. Vuoden stable
– The Angle Alliance jatkoi siitä mihin Christian Coalition päättyi, ei tosin samalla menestyksellä. MEM:kin on ihan jees-stable, tosin Booker T on turhake ja stable on turhan ylivoimainen hajanaiseen Frontlineen nähden.

27. Vuoden tag team
– BeerMoney Inc. on kokoajan kiinnostavampi, mutta silti tämän hetken ykköstiimi on ehdottomasti Motorcity Machineguns.

28. Vuoden naispainija
– Hmm hmm.. Beth Phoenix on niitä harvoja joita pystyy kehässä seuraamaan ilman valtavaa myötähäpeän tunnetta.

29. Vuoden feudi
– Jericho vs. Michaels. Tässä oli draamaa, henkilökohtaisuuksia, taistelun jälkiä, tunteita, kilpailuhenkeä, promojumaluutta.. Kaikenkaikkiaan todella onnistunut ja pitkä kahden miehen taistelu, jossa ihme kyllä heel veti lopulta sen pitemmän korren.

30. Vuoden PPV
– Wrestlemania onnistuu olemaan yleensä the tapahtuma. Tänä vuonna kirkkaimmiksi hetkiksi nousivat Punkin MitB-voitto ja että mestaruuskamppailussa Orton nousi Cenan yli.

31. Vuoden ottelu
– Vaikka en Flairin 2000-luvun loppupuolen matseista liiemmin perustakaan, täytyy sanoa että HBK vs. Flair @ WM korjasi tänä vuonna potin. Eeppinen ottelu.

32. Vuoden painija
– Chris Jericho onnistui olemaan kärkikastia koko vuoden ja loppuvuodesta piti melkolailla koko RAW'ta pystyssä. Yhtään huonoa tai edes alle keskitason ottelua en mieheltä muista ja promoissa ovat Michaelsin kanssa lafkan parhaita. Jericho myös tuntuu hyväksyvän Scheissen ja aliarvostuksen mitä firman puolesta tulee. Esimerkiksi silkkana välimestarina oleminen ja vuoden alkupuolella miehen väärinkäyttö, kuten mestaruuskamppailuista poissulkeminen. Kaiken kaikkiaan Chris Jericho todellakin on the best in the world today.


Edit. Tosiaan kategoriat 16 ja 17 menivät vaihtoon, koska sisälukutaito oli selvästi heikentynyt kuuden tunnin sosiaalipsykologian lukemisen jälkeen. Pahoitteluni. Mutta onneksi tämäkin tehtävänannon kognitiivinen dissonanssi selvisi Kenityksen sosiokognitiivisella konfliktilla.

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
– Mark Henry, vihaan tätä häiskää.

2. Vuoden huonoin feudi
– Nämä kaikki missä Colin Delaney oli mukana.

3. Vuoden huonoin ottelu
– Kane vs. Chavo Guerrero Wrestlemania

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
– Great Khalin KissCam

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
– Paha sanoa.. skip.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
– Great Khali

7. Vuoden huonoin gimmick
– Colin Delaney


Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
– Evan Bourne SSP!

9. Vuoden sisääntulomusiikki
– Jeff Hardy EndeverafteR - No More Words

10. Vuoden chantti
– Ohi.

11. Vuoden DVD
– Ohi.

12. Vuoden paluu
– John Cena, Royal Rumble

13. Vuoden segmentti
– Cutting Edge jossa oli mukana Foley

14. Vuoden gimmick
– Psyko Edge

15. Vuoden manageri
– Ezekiel Jackson



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
– The Big Show.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
– Cody Rhodes

18. Vuoden kehittynein painija
– Randy Orton

19. Vuoden face
– Shawn Michaels

20. Vuoden heel
– Edge

21. Vuoden selostaja
– Tottakai Jim Ross.

22. Vuoden promottaja
– Pakko sanoa John Cena, todella hyvä mikissä.

23. Vuoden tulokas
– Pakko sanoa Evan Bourne, hän on vain niin mahtava.

24. Vuoden "mark out moment"
– Jeff Hardyn mestaruusvoitto.



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
– WWE, itse en kyllä muita seuraakaan kunnolla.

26. Vuoden stable
– The Legacy

27. Vuoden tag team
– Miz ja Morrison.

28. Vuoden naispainija
– Mickie James

29. Vuoden feudi
– Todellakin HBK-Chris Jericho.

30. Vuoden PPV
– Armageddon, tiukoille meni WrestleManian kanssa.

31. Vuoden ottelu
– Pakko sanoa Undertaker vs. Edge HIAC

32. Vuoden painija
– Jeff Hardy! Kyllä tämä äijä iski vain eniten.

Pahoitteleen koko ajan pieneneviä kommenttejani valintojen suhtaan, mutta kun aika tahtoi venyä liian pitkäksi.

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
–Hornswoggle. Odotan innokkaasti sitä päivää kun tämä herra saa kenkää, valitettavasti vain taidan odottaa sitä turhaan. Alussa Swokkeli oli jopa hauska, mutta koko hommasta on kuitenkin mennyt jo aikoja sitten maku. Finlay ei pysty nykyään millään voittamaan mitään ilman Hornswogglen väliintuloa (ja Finlayn matsit olen katsonut kelaamalla jo n. puolen vuoden ajan). Ja vielä on lisäksi joutunut todistamaan tätä häiskää painimassa ja vieläpä selättämässä ihmisiä. Viihdettähän WWE on, mutta kyllä nyt joku raja sentään olisi hyvä vetää.

2. Vuoden huonoin feudi
– Colin Delaney vs. Armando Estrada. Delaneyn hahmolle pyrittiin hakemaan ilmeisesti jotain sympatiaa, mutta yleisö ei tähän lähtenyt alkuunkaan mukaan. Periaatteessa ihan hyvä idea, mutta Delaneyn viikottaiset selkäsaunat eivät vain jaksaneet innostaa.

3. Vuoden huonoin ottelu
– Tämä löytyy sieltä Hornswoggle-Colin Delaney akselilta. Sanotaan Hornswoggle vs. Armado Estrada.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
– Tämä onkin melko vaikea, sillä mitään erityisen typerää segmenttiä ei muistu äkkiseltään mieleen. Vickie Guerrerokin kyllä aiheuttaa jatkuvasti mikissä päänsärkyä. Jos jotain on pakko sanoa, niin Mike Adamlen paljastuminen uudeksi GM:äksi olisi voinut tapahtua paljon sulavammin.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
– Finlayn ja Hornswogglen isä ja poika -kuvio.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
– Finlay & Hornswoggle.

7. Vuoden huonoin gimmick
– Colin Delaney, tosin Ricky Ortiz ajaa täydellisellä värittömyydellään hyvin lähelle.

Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
– Shooting Star Press. Iho menee jo kananlihalle siinä vaiheessa, kun Bourne hyppää yläköydelle ja yleisö ponnahtaa ylös penkeistään. Olen useaan kertaan kelaillut takaisinpäin ja katsonut liikkeen uudelleen.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
– Jeff Hardy tai Randy Orton. Valitsen Randy Ortonin.

10. Vuoden chantti
– Yritetään nyt vastata edes jotain, sillä periaate on, etten jätä tyhjäksi mitään. Ehkä se kaikkein sykähdyttävin chantti on aina "This is awesome"....

11. Vuoden DVD
– Itse tuli vain pari DVD:tä katseltua, mutta eniten tykkäsin tästä: The Rock: The most electrifying man in sports entertainment.

12. Vuoden paluu
– John Cenan Royal Rumble paluu, joka tuli täysin puskista.

13. Vuoden segmentti
– Cutting Edge feat. Mick Foley.

14. Vuoden gimmick
– Judas Messias oli kyllä vaikuttava ilmestys, sitä vähää, mitä TNA:ta viime vuonna seurasin. Mutta Chris Jerichon tämä "Self savior" on jaksanut viihdyttää koko ajan. Tosin myös JBL on ollut kovassa nosteessa.

15. Vuoden manageri
– Tähän osastoon ei olekaan hirveän paljoa vaihtoehtoa, mutta voisinen valita James Mitchellin.



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
– Natalya, joka vajosi täysin tuon debyyttinsä jälkeen Victorian tapaiseksi jobberiksi.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
– Mr. Kennedy, jonka paluuta takaisin kehään en odota sitten ollenkaan. Kaipaisi vähän uusia tuulia gimmickin suhteen.

18. Vuoden kehittynein painija
– Ehdottomasti The Miz, jota pidin alkuaikoina täysin turhana jannuna.

19. Vuoden face
– The Undertaker

20. Vuoden heel
– Chris Jericho

21. Vuoden selostaja
– Jim Ross saa todellakin sen parhaan mahdollisen tunnelman luotua.

22. Vuoden promottaja
– Santino Marella olisi vahva ehdokas kyllä, mutta en jaksa pelkällä huumorilinjalla lähteä liikenteeseen. Chris Jericho olisi tähän vallan mainio vaihtoehto, mutta kaikkein ikimuistoisimmat muutamat mikkihetket tämän vuoden puolelta on vetänyt JBL. Mies saa kyllä niin helposti kerättyä sitä heattiä.

23. Vuoden tulokas
– Voi helvata tähänhän olisi Kofi Kingston, Viktor Kozlov, Evan Bourne, Jack Swagger. Ps. Enska muuten unohdit listastasi Kofin, joka debytoi 2008 tammikuussa. Vastaan Kofi Kingston.

24. Vuoden "mark out moment"
– Jeff Hardyn mestaruusvoitto Armageddonissa.



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
– WWE.

26. Vuoden stable
– Jätän tyhjäksi, sillä WWE:ssä ei iskeviä stableja ollut.

27. Vuoden tag team
– Miz ja Morrison, Be jealous!

28. Vuoden naispainija
– Beth Phoenixiä on ilo seurata viikosta toiseen Santinon kanssa.

29. Vuoden feudi
– Ric Flair vs. Shawn Michaels oli se vuoden tunteellisin feudi ja ehkäpä samoin koko vuoden kohokohta. Tippa silmässä katseltiin Wrestlemanian jälkimainingit ja Raw'n jäähyväisjakso.

30. Vuoden PPV
– Wrestlemania XXIV, siinä vain oli jälleen se poikkeuksellinen suuren juhlan tunto.

31. Vuoden ottelu
– Ric Flair vs. Shawn Michaels, Wrestlemania XXIV.

32. Vuoden painija
– Chris Jericho. Nousi pykälän ylöspäin vaihtaessaan heeliksi. Vaikka hieman samat asiat toistuvat mikissä, niin silti vain viihtyy kumman hyvin kuunnellessaan Jerichon promottamista. Lisäksi Jericho vs. Michaels olisi ollut minun mielestäni vuoden feudi, ilman tuota poikkeuksellista Flair vs. Michaels-feudia.

Tänä vuonna tulikin katsottua ehkä hieman vähemmän painia kuin muutamana viime vuonna. WWE:ltä katsoin useimmat PPV:t ja TNA:lta oikeastaan jokaisen impactin ja kaikki PPV:t paitsi Final Resolutionin (:?). ROHia ja Chikaraa yms. myös jonkin verran, mutta varsinkin ROHia kuitenkin vähemmän kuin viime vuonna. Joululoman aikana olisi tarkoitus katsoa aika monta edellä mainittujen promootioiden tapahtumaa, mutta tuskinpa ne mitään ääniä muuttavat joten uskallan jo nyt äänestää. Vuoden matsihan on ollut selvillä jo WrestleManiasta lähtien.


Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
Petey Williamsin Canadian Destroyer. Itseasiassa tänä vuonna Petey näytti että myös CD:n voi tehdä "out-of-nowhere" tyylillä.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Tekisi mieli äänestää Rhett Titusin Addicted to lovea, mutta koska se ei kuitenkaan tule keräämään tarpeeksi ääniä kannan korteni kekoon, että mahtava.. Randy Ortonin käyttämä Rev Theory - Voices vie tittelin kotiin. Aluksi en pitänyt ajatuksesta että Randyn musiikki vaihdettiin, mutta tämä uusi sopii hänen nykyiseen hahmoonsa loistavasti ja koko entrance on upeaa katsottavaa. Toki myös AJ Stylesin musiikki on yhtä ihana kuin ennen ja myös se Gunsien uusin jumputus on ihan menevä, mutta Voices vain jyrää.

10. Vuoden chantti
–

11. Vuoden DVD
–

12. Vuoden paluu
John Cenan paluu Royal Rumblessa.

13. Vuoden segmentti
Tästä taistelevat tiukasti Teddy Hartin "promo" sekä Scott Steinerin matikkapromo. No onhan se nyt kuitenkin RAW:ssa nähty Ric Flair Farewell Address. Leave the memories alone .


14. Vuoden gimmick
"Addicted to Love" Rhett Titus. Tapa jolla Rhett jo pelkällä gimmickin vaihdoksella nosti itsensä perusjantterista mielenkiintoiseksi oli arvostettavaa, mutta kun mies vielä samalla kehittyi painijana. Markitan. Hopeaa Little Petey Pumpille.

15. Vuoden manageri
Larry Sweeney. Onko niitä muita kunnollisia edes?



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
The Miz. Okei, Miz jää ehkä hieman Morrisonin varjoon, mutta miesten tasoero ei ole millään osa-alueella lähellekkään niin suuri kuin jotkut antavat ymmärtää.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
John Morrison. Älkää ymmärtäkö väärin, minäkin pidän Morrisonista, mutta tapa jolla miehestä puhutaan tyyliin seuraavana Shawn Michaelsina ja tulevana messiaana on selvää liioittelua. Potentiaalia on toki valtavasti, mutta edelleenkään mies ei ole huippupromottaja tai vetele huippumatseja liukuhihnalta. Johtuuko tämä buukkauksesta, vai mistä mutta mielestäni John Morrison on tällä foorumilla törkeän yliarvostettu.

18. Vuoden kehittynein painija
"Addicted to Love" Rhett Titus. Kuten vuoden gimmick kategoriassa pääsin sanomaan, teki Rhett Titus itsestään todella mielenkiintoisen tämän vuoden kuluessa. Kuivasta ja kaikilla tavoilla geneerisestä ROHin painikoulun kasvatista on tulossa tähti. Toki miestä buukataan osittain myös huumorihahmona, mutta liittyminen Kenny Kingin posseen takaa pushia myös jatkossa. Rhett Titus on nimi joka kannattaa laittaa mieleen.

19. Vuoden face
AJ Styles on varma valinta. Vaikka mies vetää pahiksen roolinkin hyvin, on hänet mielestäni luotu hyväksi tyypiksi. Sympaattisen, joskin hieman yksinkertaisen oloinen kaveri joka taistelee suurella sydämellä. Eihän tästä kaverista voi olla pitämättä.

20. Vuoden heel
Jatketaan TNA linjalla ja sanotaan Kurt Angle. Mies on nilkki pahimmasta päästä eikä hänen sanaansa voi luottaa pätkän vertaa. Kuten AJ myös Kurt vetää facen roolin hyvin, mutta mielestäni hänet on luotu pahikseksi.

21. Vuoden selostaja
Voisin äänestää sössö JR:aa, virkamies Colea, sönkkö Chikarasonia, ärsyttäväksi muuttunutta Prazakia tai vaikka Raine Kauppista, mutta taidanpa kaikesta huolimatta antaa ääneni monien dissaamalla TNA:n Mike Tenaylle. Mielestäni Tenaylla on ihan miellyttävä ääni tähän hommaan ja välillä hänelle saa repeillä oikein kunnolla. Esimerkiksi silloin kun Tenay suuttuu tai nuoleskelee Anglea ettei saisi turpaansa on naurussa pitelemistä.

22. Vuoden promottaja
Scott Steiner . Haluan palkita Steineria jotenkin tästä mahtavasta promosta jolle on tullut naurettua monet kerrat.

23. Vuoden tulokas
No jos Bourne/Sydal lasketaan tähän niin hän tietenkin. Eli Evan Bourne.

24. Vuoden "mark out moment"
John Cenan paluu Royal Rumblessa. Silloin Cena markki sisälläni heräsi jälleen eloon.



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
Pahapaha. TNA ei ole yhtä hyvä kuin ennen, WWE:n viikottaiset tylsistyttävät kuoliaaksi, ROH ei ole kiinnostanut kuin ennen ja Chikarasta katson lähinnä suurimmat tapahtumat. Varmaan kuitenkin on pakko antaa ääneni nyt TNA:lle koska sitä on kuitenkin eniten tullut katsottua. Kaikista typeristä buukkauspäätöksistä ja muista huolimatta viihdyn tämän promootion parissa, kenties syynä on etten analysoi tapahtumia enää yhtä tarkasti kuin ennen vaan se menee juuri aivot narikkaan viihteenä - ja siitähän showpainissa lopulta onkin kysymys.

26. Vuoden stable
Main Event Mafia. MEM voisi olla vielä parempikin, mutta kunnollisia haastajia ei mielestäni oikein löydy. Isoja nimiä vilisevä heelstable toimi kuitenkin yleensä aina.

27. Vuoden tag team
Beer Money Inc. on tehnyt Rooden ja Stormin taas todella mielenkiintoisiksi ja onhan kyseinen joukkue vetänyt myös hyviä matseja ja segmenttejä. Kuitenkin viime aikoina joukkue on ehkä ollut hieman tylsempi, kun taas Motor City Machine Guns on alkanut saamaan hieman persoonallisuutta TNA:ssa. He vetivät hyvän feudin Team 3D:tä vastaan alkuvuodesta ja monia hyviä otteluita vuoden aikana. Se mikä heidät kuitenkin nostaa lopulta Kaljarahan edelle ovat muutamat huippumatsit ROHissa tänä vuonna, sekä se että markitan molempia myös singles painijoina. Detroit tarvitsee sankareita ja MMG on tämän hetken paras joukkue. Jaettu pronssi LAX:lle, 3D:lle sekä Mizille & Morrisonille.

28. Vuoden naispainija
Voi että. Naisten touhut eivät lopulta ole tänä vuonna niin paljon kiinnostaneet, koska TNA:n Knockout divarikin on lässähtänyt viime kuukausina. Annetaan ääni nyt sitten Gail Kimille vaikka hänen vuotensa loppuikin ikävästi kesken.

29. Vuoden feudi
Varmaan jos olisin koko feudin seurannut tarkasti saisi Jimmy Jacobsin ja Austin Ariesin tulinen feudi tämän. MEM vs. Frontline hallitsee TNA:ta tällä hetkellä, mutta ei ole vielä tarjoillut mitään ikimuistoista. Jeff Jarrett vs. Kurt Angle on ollut kuuma feudi, mutta tarjonnut vasta yhden ottelun joten sekään ei voi voittaa. Sen sijaan Kurt Anglen ja AJ Stylesin feudi aiemmin tänä vuonna oli mieleeni. Toki se alkoi hieman typerästi ja Kurt ei voinut millään uskoa että Karen ja AJ ovat vain ystäviä, mutta pääasiassa annankin tämän niiden matsien takia. Tapa jolla Angle jobbasi Stylesille kolme kertaa ja pisti miestä overiksi oli hieno. Eikä sovi unohtaa että Slammiversaryn ja varsinkin Hard Justicen ottelut olivat todella hyviä.

30. Vuoden PPV/Tapahtuma
ROH - Supercard of Honor III

31. Vuoden ottelu
Vaikka Nigelin ja Ariesin taistelu ja muutamat muutkin ROH ottelut nousivat jälleen taistelemaan voitosta, menee ääneni tällä kertaa WWE:lle. Ja millekkäs muulle ottelulle kuin Wrestlemanian Shawn Michaelsin ja Ric Flairin legendaariselle kamppailulle. Sellaista tunnetta ja eeppisyyttä ei kovin usein nähdä, sillä kovin usein kaikkien aikojen painija ei paini viimeistä otteluaan. Viisi tähteä.

32. Vuoden painija
Nimet kuten Nigel McGuinness ja Bryan Danielson pyörivät huulillani, mutta hate it or love it - Kurt Angle on edelleen huipulla. Mies tuntuu olevan paremmassa kunnossa kuin vuosiin ja paini monta muistettavaa kamppailua tänä vuonna. Varsinkin ottelut Stylesin, Nagatan, Joen, Jarrettin, Christianin ja Kazin kanssa olivat taattua Anglea. Unohtamatta myöskään sitä miten hyvin mies toimii nyt MEMin nokkamiehenä. Nämä laskettuna yhteen takaavat sen että Kurt Angle on edelleen "The Greatest Wrestler in the World".

Loppupeleissä taidan kuitenkin muistaa vuoden 2008 vuotena jona MMA syrjäytti fanituksessani showpainin.

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
Minun puolesta ''palkinnon'' vie toista kertaa peräkkäin Big Titty V. Painitaidot aivan vitun karseat, ja minua oksettaa kun 400-kiloinen läskikasa saapuu mustan verhon takaan hakkaamaan rintaansa. Pls. Olen iloinen siitä, että tämä paska sai potkut isosta E:stä.

2. Vuoden huonoin feudi
En oikein tiedä. Heitetään nyt tähän se Big Show vs. The Great Khali. Aivan karseaa paskaa, ansaitsee kyllä tämän. Varsinkin se Backlashin mättö, sai minulta arvosanan *, oli sen verran paska matsi. Toki tässä on muitakin hyviä ehdokkaita, esim. rotan ja Estradan feudit ja nekin ansaitsevat ihan yhtä paljon voiton, mutta nyt näin.

3. Vuoden huonoin ottelu
Heitetään nyt tähän vaikka Armando Estrada vs. Hornswoggle, se pöytäbumppi oli niin vitun sairas ja muutenkin tämä oli teknisen painin ylistystä, kaksi kertaa viihdyttävämpää menoa kun joku wnb Randy Savage vs. Ultimate Warrior... Oho, väärä kategoria. No jätetään tämä tähän silti.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
The Great Khali saakoon Kiss Caminsa turvin tästäkin minun ääneni.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
Näitäkin on niin monta että aika vaikea valita. Sanotaan että CM Punkin pushin kuseminen, kuten joku taisikin jo äänestää. Miehellä olisi ollut potentiaalia vaikka mihin, mutta bookkaustiimille taas kerran peukut alas. Daah.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Finlay ja Hornswoggle sen ärsyttävän pikku kakkoseen sopivan themensä kanssa voisivat saada tästä ääneni.

7. Vuoden huonoin gimmick
The Great Kaali ja Punjabi Playboy = Uskomatonta paskaa.



Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
Sweet Chin Music... Shooting Star Press... Sweet Chin Music... Shooting Star Press... Ääneni saakoot Shooting Star Press. Sweet Chin Music on loistava, mutta annetaan nyt Bournelle sillä Sweet Chin Music vei viime vuonna.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Tässäkin mietein Edgeheadsien ja Randy Ortonin uuden themen välillä... Edgeheads napatkoon ääneni, theme on vain niin loistava. En kyllä pistäisi pahakseni jos Randy Ortonin theme Vocies nappaisi voiton. Olin kyllä aika 51-49 tämän kanssa.

10. Vuoden chantti
Ei tietoa... Ei tietoa... Heitetään ääni ''You Sold Out!'' -huudolle tuossa Armageddonin HBK:n ja JBL:n promossa.

11. Vuoden DVD
Nääh, hirveästi näitä kattele.

12. Vuoden paluu
Hurricane Helms. Edgenhän tähän voisi heittää kun paluu tuli niin puskista, mutta Helms saakoon ääneni, sillä markitan häntä niin paljon enemmän kun Edgeä.

13. Vuoden segmentti
Ric Flair Farewell Address, mielestäni koko vapaapainin historian parhaimpia promoja. Koko vapaapainin luultavasti paras painija lähtee eläkkeelle ja kayfabea rikotaan... Noh, ihan vitun sama, kakkosena sitten se Cutting Edge jossa oli Foley vieraana.

14. Vuoden gimmick
Psycho-Edge... Vickien orjana oleminen on mennyt jo hieman yli ja haluaisin että he eroaisivat. Edgen Psycho -gimmick oli todellakin loistava. Onhan tässä tietysti Chris Jerichon ''selfsaviour'' ja muutakin shittiä, mutta viekööt tämä.

15. Vuoden manageri
Skip.



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
Val Venis. Ikää kyllä alkaa jo olla, mutta mies on hyvä painija ja ansaitsisi ehdottomasti pushia, mutta hänen paikkansa muut turhuudet. Jippii.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
En tähän hätään kyllä keksi mitään. Ohi.

18. Vuoden kehittynein painija
The Miz. Alkuvuonna mies oli yksi tylsä paska, mutta nyt häntä jo katseleekin. Miz N' Morrison on auttanut molempia, etenkin Miziä hänen urallaan. Jos tästä vielä kehitytään niin hän voisi olla pian jo loistavakin.

19. Vuoden face
Tässä on nyt HBK ja Jest Harvey. Pienen pohdinnan jälkeen annan kuitenkin ääneni... *rätätätätätä* Shawn Michaelsille.

20. Vuoden heel
Edge, helkutinmoisia buuauksia viikosta toiseen. Orton ja Jericho sitten hyvinä kakkosina. Jericho oli alkuvuodesta face, ja Orton oli tuossa jossain vaiheessa aikalailla tweener. Blah.

21. Vuoden selostaja
Matt Striker. Mies on kyllä loistava selostaja. Saa näyttämään Todd-fucking-Grishamin hyvältä selostajalta. Jim Ross kakkosena.

22. Vuoden promottaja
Skip, tässä on niin monta vaihtoehtoa.

23. Vuoden tulokas
Evan Bourne. Olisi tähän Kofi Kingstoninkin voinut heittää, mutta Bourne oli viihdyttävämpi. Toivottavasti tulee pian takaisin.

24. Vuoden "mark out moment"
CM Punkin MitB-salkun lunastaminen. Aivan helkkarinmoinen mark-out. Edgen paluu, Jeff Hardyn ja Chris Jerichon mestaruusvoitot sitten perässä.



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
En ehkä saa äänestää kun katselen lähinnä WWE:tä, mitä nyt joskus TNA:ta tsekkailen. Jos saan äänestää, ääneni saa WWE.

26. Vuoden stable
Main Event Mafia, ei mitään epäselvyyksiä.

27. Vuoden tag team
Miz N' Morrison. Ensinnäkin, tiimissä toinen eniten markittamani painija, sitten näillä on vielä Dirt Sheet ja vetelevät viikosta toiseen ihan mukavia TT-otteluita.

28. Vuoden naispainija
Beth Phoenix

29. Vuoden feudi
Y2J vs. Shawn Michaels, hyvänä kakkosena 'Taker vs. Edge. Loistavia matseja, loistavia promoja, loistava feudi.

30. Vuoden PPV
Armageddon, loistava PPV kertakaikkiaan. Yksikään ottelu divoja lukuunottamatta ei ollut erityisen tylsää seurattavaa, ja sitten repesin sille takahuonesegmentille. Tässähän on näitä ehdokkaita aika paljonkin, tämä oli hieno vuosi WWE:lle!

31. Vuoden ottelu
Edge vs. Undertaker - Hell In A Cell @ SummerSlam Oli loistava, arvosanaksi saa minulta ****½, hyvää menoa. Perässä 'Takerin ja Edgen TLC sekä 'Manian Flair vs. HBK.

32. Vuoden painija
Shawn Michaels! Paini todella uskomattoman vuoden, feudi Chris Jerichon kanssa, loistavia matseja koko vuosi täynnä (Flairia vastaan käyty ja Chris Jerichoa vastaan käydyt matsit) ja nyt on menossa helkkarin mielenkiintoinen storyline JBL:n kanssa.

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
– The Great Khali
Aivan ehdoton, toinen vaihtoehto oli Big Daddy V. Khali on ärsyttänyt jo jonkin aikaa kaikella tekemisellään.

2. Vuoden huonoin feudi
– Big Show vs. The Great Khali.

3. Vuoden huonoin ottelu
– Armando Estrada vs. Colin Delaney, aivan ehdottomasti.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
– Khalin Kiss Cam, mikäs muukaan.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
– Finlayn paljastuminen Hornswogglen isäksi.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
– Finlayn lapsekas rallatus, mikä on jostain syystä hänellä edelleen.

7. Vuoden huonoin gimmick
– "Punjabi Playboy" The Great Khali. Aivan käsittämätöntä paskaa! Kukahan aivokuollut pelle tämänkin gimmickin keksi? Khalin kuuluisi ehdottomasti olla se kaiken tuhoava supermonsteri, vaikka sekin on jo kyllä kulutettua tavaraa.




Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
– Hmm. Kahden vaiheilla olin. Sweet Chin Musicin ja Shooting Star Pressin väliltä valitsin kuitenkin Shawnin legendaarisen Sweet Chin Musicin. Vuodesta toiseen se on vain niin hienon näköistä.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
– Randy Ortonin "Voices". Loistava. Toinen vaihtoehto olisi ollut HBK:n "Sexyboy".

10. Vuoden chantti
–

11. Vuoden DVD
–

12. Vuoden paluu
– John Cenan paluu Royal Rumblessa. Tuli aivan puskista, toisin kuin Edgen SurSer-paluu, mitä huhuiltiin jo ennen tapahtumaa.

13. Vuoden segmentti
– Ric Flairin Farewell Address.

14. Vuoden gimmick
– Edgen psyko, ennen SummerSlamia. Aivan loistava, voisi kyllä edelleen jatkaa samalla linjalla.

15. Vuoden manageri
– Tony Atlas. Soveltuu rooliinsa mainiosti.



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
– Natalya. Taitoa ja vaikka mitä löytyisi häneltä, mutta jostain syystä ollut täysin pimennossa GAB:in jälkeen.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
– Pakko sanoa kyllä tähän John Morrison. Ei minulla mitään ole Morrisonia vastaan. Pidän minäkin hänestä, mutta kun miestä kehutaan ja ylistetään jo aivan liikaa, mikä on ruvennut jo ärsyttämään suuresti. Hän on kyllä erittäin taidokas, karismaakin löytyy sekä mikkitaitoja, mutta silti. Morrisonia arvostetaan aivan liian paljon verrattuna siihen, mitä todellisuusssa oikeasti on.

18. Vuoden kehittynein painija
– The Miz. Kehitystä on huimasti tapahtunut verrattuna esim. siihen Miziin, joka vielä n. puolitoista tai vuosi sitten pyöri kehässä.

19. Vuoden face
– John Cena. Kaikkien babyface-painijoiden jumala, isä, isoisä jne. Huomaa jo hänen promoistaan kaiken tämän.

20. Vuoden heel
– Vaihtoehtoina oli Edge tai Chris Jericho, mutta päädyin lopulta Jerichoon, sillä varsinkin HBK-feudin aikana mies teki monta erittäin heelmäistä tempausta. Eikä Jericho ole tarvinnut mitään La Familian kaltaista joukkiota tekemään likaista työtä puolestaan.

21. Vuoden selostaja
– Jim Ross. Osaa edelleen luoda tunnelmaa loistavalla tavalla. Ehkä kaikkien aikojen paras selostaja.

22. Vuoden promottaja
– John Cena. Aivan loistava promottaja, pidettiin hänestä tai ei.

23. Vuoden tulokas
– Vladimir Kozlov, on ollut erittäin vakuuttava ainakin minun mielestäni.

24. Vuoden "mark out moment"
– John Cenan RR-paluu sai kyllä minussa aikaan vuoden kovimman mark outin. Toinen vaihtoehto olisi ollut CM Punkin WHC-voitto.



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
– WWE

26. Vuoden stable
– La Familia, synnytti ehkä eniten tunteita. Myös The Legacya pidin varteenotettavana ehdokkaana, mutta heidän tekonsa eivät ehkä ole olleet yhtä näkyviä (vielä).

27. Vuoden tag team
– The Miz & John Morrison.

28. Vuoden naispainija
– Beth Phoenix on ollut monessa mukana.

29. Vuoden feudi
– Pitkään mietin Edge vs. Undertaker tai sitten Michaels vs. Jericho, mutta päädyin kuitenkin lopulta Michaelsin ja Jerichon väliseen, erittäin tapahtumarikkaaseen sekä tunteita herättävään feudiin.

30. Vuoden PPV
– Ehdottomasti WrestleMania XXIV. Tapahtumassa oli kuitenkin sitä WM-henkeä mukana, sekä se järjestettiin upealla areenalla mikä loi myös hienoa tunnelmaa.

31. Vuoden ottelu
– Undertaker vs. Edge Hell in a Cell @ SummerSlam. Loistava ottelu, loistava päätös kaksikon väliselle feudille. Myös upea Royal Rumble-ottelu sekä tunteikas Ric Flairin sekä Shawn Michaelsin välinen mittelö WrestleManiassa olivat ikimuistettavia.

32. Vuoden painija
– Chris Jericho. Äijä oli monessa mukana, kuten oli Shawn Michaels jota mietin myös vakavasti tähän. Jerichon mestaruusvoitot, heel-turni, röyhkeät ja "ennenkuulumattomat" otteet sekä feudi Shawn Michaelsia vastaan jne. jäivät kyllä hyvin mieleen. Myös Michaels oli kuitenkin monessa mukana: Ric Flairin passittaminen eläkkeelle, feudit Batistaa sekä Chris Jerichoa vastaan ja nyt aivan viimeisimpänä tämä mielenkiintoinen kuvio JBL:n kanssa. Mutta Chris Jericho oli siis mielestäni tämän vuoden ykköspainija.

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
- Big Daddy V. Boogeymaniä tähän on turha pistää, koska mies ei nyt kehässä oikein viihdy ja muutenkin on 2008 ollut hänellä melko lyhyt. BDV on tämän kategorian voittaja ehdottomasti, vai onko se häviäjä.

2. Vuoden huonoin feudi
– Colin Delaney vs. Armando Estrada. Ei tämän surkeampaa feudia voitu tälle vuodelle keksiä! Jo Colin itsessään oli vuoden 2008 pohjanoteerauksia!

3. Vuoden huonoin ottelu
– No tähänhän voitaisiin laittaa vaikka kaikki Colin Delaneyn jobbaukset. Ei sen huonompia "otteluita" nähtykkään 2008 vuonna.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
– Kaikki segmentit, joissa mukana oli Colin Delaney.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
– Ehkä yksi vuoden huonoimmista bookkauspäätöksistä oli nämä nopeat mestaruusvaihdokset raskaansarjan mestaruuden ympärillä. Taker voittaa Edgeltä Wrestlemaniassa, Edge voittaa sen takaisin n. 2 kuukautta myöhemmin, kuukausi eteenpäin Punk voittaa sen, 2 kuukautta eteenpäin Jericho voittaa, n. 2 kuukautta Batista voittaa, viikko Jericho voittaa, alle kuukausi Cena voittaa.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
– Lena Yada. Perus Random vitutus

7. Vuoden huonoin gimmick
– The Brian Kendrick.. Nii vittumaine et.. NOT! Ehdottomasti se hemmetin Iso Muna Johnson.


Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
– The Kendrick. Jollainlailla tuo liike on alkanut näyttää stiffimmältä, kun Kendrick alkoi heel aikoina sitä käyttämään. Komea ja stiffi, lempparini

9. Vuoden sisääntulomusiikki
– The Brian Kendrick. Oi että fanitan tuota themeä ja kunnolla! On tullut kuunneltua jo niin monta kertaa että sanat osaa ulkoa, niin ihana!

10. Vuoden chantti
– Aivosolut lyö tyhjää... *zip*

11. Vuoden DVD
– Eipä ole DVD'tä tullut katottua tänä vuonna.. *zip*

12. Vuoden paluu
– Kyllä se on Edge SurSer 08! Siinä oli kyllä tunnetta mukana!

13. Vuoden segmentti
– DX segmentti, jossa he pilkkasivat Miziä ja Morrisonia. Jollain pikku poika tavalla, sain kyllä repeilevät naurut pitkästä aikaa tässä segmentissä.

14. Vuoden gimmick
– THE Brian Kendrick! Ehdottomasti!

15. Vuoden manageri
– Eziekel Jackson. Hiljainen kuin muuri, jämäkkä kuin tiiliseinä. Thats why I like it!


Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
– Paul London. Siis yksi pieni hymähdys, tuhosi miehen uran WWE'ssä? Kyllä mies olisi uudella gimmickillä pärjännyt hyvin!

17. Vuoden yliarvostetuin painija
– Nyt kyllä lyö tyhjää *zip*

18. Vuoden kehittynein painija
– The Miz. Mieshän on kehittynyt huimasti, viime vuoden Draftin jälkeen, jossa siirrettiin ECW'hen. Loistavaa kehitystä kyllä.

19. Vuoden face
– Shawn Michaels. Koko vuoden hän on ollut facena hyvä, vaikka kyllä heel-turn kohentaisi miestä paljon!

20. Vuoden heel
– Edge. Voi hitto miten hyvä heel Edge pystyykään olemaan! Psycho Edge toimi niin loistavasti että rupesi oikein itkettämään kun WWE päätti lopettaa sen lyhyeen.

21. Vuoden selostaja
– Jim Ross. Ei tarvitse selityksiä

22. Vuoden promottaja
– Chris Jericho. Mies on ollut täydessä tulessa tänä vuonna! Aivan mahtavia promoja tuolla vakavalla gimmickillä pystyykään vetämään!

23. Vuoden tulokas
– Ted DiBiase. Miestä markkasin jo debyytistään asti ja on vieläkin omalla fanituslistallani!

24. Vuoden "mark out moment"
– Jeff Hardyn WWE mestaruus voitto. Voi luoja kuinka puskista tuo tulikaan! Ja sen takia tapahtui se "MARK OUT!"


Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
– WWE. Eiköhän WWE tänäkin vuonna TNA'n ja ROH päihitä

26. Vuoden stable
– Main Event Mafia. Siis tämähän toimii kuin hyvin rasvattu kone!

27. Vuoden tag team
– Miz & Morrison Voiko kukaan väittää vastaan?! Yksi parhaimmista joukkueista koko WWE historiassa!

28. Vuoden naispainija
– Beth Phoenix. The Glamazon vie tämän potin, päihittää helposti Awesome Kongit, Michelle McCoolit ja Gail Kimit.

29. Vuoden feudi
– Chris Jericho vs. Shawn Michaels. Olin ensin kirjoittamassa tähän Undertaker-Edge, mutta kunnes järjellä ajattelin että hemmetti, kyllä Jericho-HBK veti tämän vuoden parhaimmat mätöt ja kohtaamiset!

30. Vuoden PPV
– Royal Rumble. Kyllä se on RR joka tänäkin vuonna oli se ykkönen, koska Rumble ottelu jo sinänsä on viihdyttävintä settiä, mitä WWE voi tarjota. Armageddon ja WM 24 tulevat hyvin perässä

31. Vuoden ottelu
– The Undertaker vs. Edge at ONS. Oli kyllä aivan loistava TLC ottelu! Ja koska siinä ottelivat kaksi omaa fanilistan kärkimiestä, ei voinut tätä ottelua yhtään huonontaa edes run-in'it!

32. Vuoden painija
- Chris Jericho. Kuten jo aiemmin mainitsin, mies on ollut tulessa koko vuoden! Aivan loistavia segmenttejä, otteluita jne. Ja tämä uusi "No more Mr. Nice Guy" gimmick on vain parannusta!

Katson vain WWE:tä, sen takia voi näyttää hieman tylsältä.

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
Tähän ei voi Khalia laittaa, koska hän on sentään yrittänyt olla parempi. Voitto menee Colin Delaneylle. Turha paska.

2. Vuoden huonoin feudi
Colin Delaney vs. Armando Estrada Turha ja tyhmä feudi, jonka olisi varsin hyvin voinut jättää tekemättä.

3. Vuoden huonoin ottelu
Mark Henry vs. Matt Hardy vie voiton, olikohan SummerSlamissa tuo minuutin mittainen koitos.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
Ohi

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
Hornswogglen isäjuttu kustiin.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Ohi, ei tule mitään mieleen.

7. Vuoden huonoin gimmick
"Punjabi Playboy" The Great Khali Kaikki rapisi pois miehen faceturnin seurauksena, myös hyvä gimmick.




Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
Hell's Gate Kerrassaan mainio lopetusliike, sopii 'Takerille kuin nenä päähän. CM Punkin finisheritkin olivat vahvoilla, mutta päädyin tähän.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Kanen musiikki. Ehdottomasti. Hieno sekoitus vanhaa ja uutta.

10. Vuoden chantti
Ohi.

11. Vuoden DVD
WWE Hell In A Cell DVD, joka kertoo Hell In A Cellin historiasta juontajana itse Mick Foley. Tämähän ilmestyi ennen SummerSlamia, sen takia Edge vs. Undertaker ei päässyt mukaan. Tänä vuonna tämän lisäksi olen katsonut vain Tombstone: History of Undertakerin ja sehän ilmestyi vuonna 2005, joten ei voi olla tämän vuoden paras.

12. Vuoden paluu
Edge Edgen paluu tuli minulle täysin puskista, ja oli aika hieno paluu vielä Survivor Seriesissä. Jotenkin pidin enemmän Edgen paluusta kuin Cenan.

13. Vuoden segmentti
Ohi.

14. Vuoden gimmick
Pakko sanoa, että Psycho-Edge. Hienoa sitä oli katsella niin kauan kuin sitä kesti.

15. Vuoden manageri
Jätän väliin, tässä on liian vähän ehdokkaita, joita voisi arvioida eikä nekään vastaa odotuksia.



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
Shelton Benjamin. Miehellä on selvästi taitoja enempäänkin, toki hän oli Unforgivenin Scramblessa ja on nykyinen US-mestari, mutta jos WWE olisi käyttänyt häntä oikein, voisi hän olla ME:ssä mestaruuskahinoissa. Mutta vielä on aikaa ja toivon, ettei Shelton jatkossa voita tätä palkintoa.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
JBL. Eihän miehestä saa edes kunnon matsia irti ja siltikin pyörii aika korkealla. Gimmick on myös loppuunkaluttu.

18. Vuoden kehittynein painija
Jeff Hardy. Tiedän, että hänen mestaruusvoittonsa ei ollut pelkästään kehityksestä kiinni, mutta siltikin voin sanoa, että hänestä on kehittynyt ajan saatossa ME-painija.

19. Vuoden face
Vaikka Undertaker. Ikuinen face.

20. Vuoden heel
Chris Jericho Niin heel kuin olla voi.

21. Vuoden selostaja
Jim Ross Se on vain niin hyvä!

22. Vuoden promottaja
Ohi.

23. Vuoden tulokas
Ted DiBiase jr Simply Priceless.

24. Vuoden "mark out moment"
Ric Flairin ura päättyy WrestleManiassa Aluksi ajattelin, että hän ei voi hävitä tätä. Sitten tuloksista huomasin, että ura ohi. Matsi oli hyvä ja jälkitapahtumat hyviä. Vastuksesta puhumattakaan.



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
WWE Muuta en seuraa ja kuulemani mukaan se myös kannattaa.

26. Vuoden stable
Ennemmin ohi kuin La Familia.

27. Vuoden tag team
Miz 'N Morrison Aluksi tuntui, että eivät sovi yhteen ollenkaan, mutta sitten huomasin, että sopivatkin yhteen. Ja Dirt Sheet syntyi. Parempi tiimi kuin vuoden 2006 DX, kirkkaasti.

28. Vuoden naispainija
Beth Phoenix Kovin en naispainia seuraa, mutta sen verran seuraan, että tiedän hänen olevan paras.

29. Vuoden feudi
Undertaker vs. Edge TLC-matsi One Night Standissa ja HIAC SummerSlamissa puhuvat puolestaan. Muutenkin hyvin pohjustettu feudi ja Edgestä tuli psyko hetkeksi.

30. Vuoden PPV
WrestleMania 24 Painillisesti ehkä ei paras, mutta tunnelma oli ainakin katossa Citrus Bowlissa, vaikka olikin ulkoilma-areena!

31. Vuoden ottelu
Edge vs. Undertaker in Hell In A Cell @SummerSlam Hyvä ottelu, jossa päästiin pitkästä aikaa häkin ulkopuolelle. Hyvin käytettiin myös aseitakin.

32. Vuoden painija
Jeff Hardy Markituksestani ei tule loppua, ellen laita Jeffiä vuoden painijaksi. Paininut tänä vuonna yllättävänkin hyviä otteluita ja mestaruusvoitto Armageddonissa kruunasi kaiken.

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
– Big Daddy V. Iso läski, jonka läskeyttä on korostettu nostamalla läskejä ylös. Top Speed 1 millimetri tunnissa, toivoton tapaus.

2. Vuoden huonoin feudi
– JBL vs. Finlay, ei mitään järkeä.

3. Vuoden huonoin ottelu
– En ole ECW:tä katsonut, joten joudun toteamaan Big Show'n ja Kalikan Backlash-väännön, laittoman laiskaa.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
– Khali Kiss Cam, toivon joka kerta heelturnia. "Hyvänä" kakkosena tulee Cenan ja pikkupoikien "We R good enough", ärsyttävää fanien nuoleskelua.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
– Masked Kane ei palannut, vaan kasattiin paska Rey vs Kane.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
– Batistan kulunut renkutus. En kestä sitä enää.

7. Vuoden huonoin gimmick
– Punjabi Playboy.




Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
– RKO. Outta nowhere.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
– "Voices" by Rev Theory. Hyvänä kakkosena "Man with a plan"

10. Vuoden chantti
– "U-U-UMAGA" @ WrestleMania 24

11. Vuoden DVD
– En osta.

12. Vuoden paluu
– John Cenan paluu Royal Rumblessa, sen verran puskista tuli!

13. Vuoden segmentti
– Menee tiukaksi DX:n Dirt Sheet pilkkauksen ja Dirt Sheetin kellosekoilun kanssa... Kallistun Dirt Sheet kiusaa Festusta kellolla

14. Vuoden gimmick
– Charlie Haasin matkimisgimmick.

15. Vuoden manageri
– Ezekiel Jacksoniin on kallistuttava, ketä muitakaan on?



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
– Ei hajuakaan.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
– Mark Henry. Paskasäkki sai pitää jopa mestaruutta.

18. Vuoden kehittynein painija
– The Miz. On kehittynyt huimasti toimiessaan John Morrisonin kanssa.

19. Vuoden face
– Ei kyllä voi sanoa mitään, Facet eivät jotenkin jää mieleen.

20. Vuoden heel
– Edge. Uskomaton mies.

21. Vuoden selostaja
– Mick Foley! Hauska, puhuu asiaakin sekä ääni miellyttää korvaa.

22. Vuoden promottaja
– Chris Jerichon heel-promot. En kyllä käsitä miksi Flairin promotaitoja kehutaan, itse en saa siitä sössötyksestä kunnolla selvää.

23. Vuoden tulokas
– Vladimir Kozlov, Moskovan myllääjä. Vakuuttava voittoputki ja yleinen ownaaminen.

24. Vuoden "mark out moment"
– Kallistun kyllä tässä Cenan paluun puolelle. Hardyn voitto saattaisi olla, mutta eräs nimeltä mainitsematon henkilö pilasi sen minulta. Omaa syytä olla mesesä, mutta mitä järkeä on pistää henk. koht. viestiin "Jeff Hardy sitten voitti WWE-mestaruuden"? Suorastaan ärsyttää.



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
– En mä kato ko WWE:tä

26. Vuoden stable
– La Familia. Paha pomo, maailmanmestari, kaksi nuorta Tag Team kollia ja pahan pomon sukulaiskloppi bodyguardineen.

27. Vuoden tag team
– Miz 'N Morrison. Erityisesti dikkaan siitä kaksoisliikkeestä, jossa Miz katapulttaa vastustajan Morrisonin nyrkkiin, joka hyppää Elbow Dropin.

28. Vuoden naispainija
– Beth Phoenix, hänen matsejaan voi jopa katsella.

29. Vuoden feudi
– Edge vs. Undertaker, läpi vuoden Edge kusetti kuset housussa Deadmania.

30. Vuoden PPV
– Ei osaa sanoo.

31. Vuoden ottelu
– Ei hajua.

32. Vuoden painija
– Chris Jericho, muutama mestaruus, taidot ja mikkikäyttäytyminen kohdillaan. Lisäksi onnistunut heelturn kruunaa kaiken.

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
– Big Daddy V:tä kovasti suositaan, joten valinnan vaikeudesta mainitsen hänet. Kamala olento.

2. Vuoden huonoin feudi
– Sonjay Duttin ja Jay Lethalin sota So Cal Valin rakkaudesta oli niin mielenkiintoista seurattavaa, että se tuotti parikin kandidaattia seuraavaan kohtaan.

3. Vuoden huonoin ottelu
– ...mutta en kuitenkaaan loppupeleissä kehtaa väittää niitä koko vuoden huonoimmiksi matseiksi. Ei nyt vain tule mieleen mitään kamalaa tavaraa, mitä esim. joissain viikottaisissa on saatettu nähdä.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
– The Beautiful People ja feikki-Sarah Palin sai aikaan monet "pankaa minua silmään" -fiilikset.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
– Stingin ja Samoa Joen matsi + sitä seurannut screwjob feat. Kevin Nash Bound For Glory IV:ssä. Mikään ei vain toiminut ja itse matsikin petti kaikki odotukset.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
– Rhinon sisääntulomusiikki on geneerinen, sekava ja soinnuton. Ja eipä muita tule edes kunnolla mieleen.

7. Vuoden huonoin gimmick
– Booker T:n afrikkalainen snobi... -gimmick...? Kai tämän nyt voi gimmikiksi luokitella. Ainakin se <ei löydy tarpeeksi negatiivista adjektiivia> aksentti on jo itsessään tarpeeksi hyvä perustelu.



Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
– Tyler Blackin God's Last Gift (aka Small Package Driver) on joka kerralla hienoa katseltavaa.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
– Kurt Anglen nykyinen sisääntulomusiikki 'Gold Medal' (esitt. Tha Trademark) introineen päivineen pistää joka kerralla adrenaliinin virtaamaan. On se loistava.

10. Vuoden chantti
– Jimmy Jacobsille suunnattu "Super chicken!" -chantti PWG Life During Wartimessa.

11. Vuoden DVD
– Skippaamaan joudun, valitettavasti.

12. Vuoden paluu
– Muita nyt ei mieleen tule kuin Edgen paluu Survivor Seriesissä, voittaen mestaruutensa.

13. Vuoden segmentti
– Mick Foleyn ja Edgen Cutting Edge -segmentti Smackdownissa 1.8. Foleyn viimeinen esiintyminen WWE:ssä ja samalla yksi vuoden parhaista promoista. Edgen psykoottinen "napsahtaminen" kruunasi kaiken.

14. Vuoden gimmick
– Foleyn karaisema Psykopaatti-Edge.

15. Vuoden manageri
– Kyllä se menee minullakin Larry Sweeneyn puoleen. Ikimuistoinen hahmo, ain't no doubt about it.



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
– EDIT: Ja koska homma oli taas hienosti väärin hoidettu, joudun valitettavasti jättämään tämänkin kohdan tyhjäksi.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
–

18. Vuoden kehittynein painija
– Jos mainitsisin The Mizin, olisiko se väärin? En ainakaan muista hänen olleen mikään kovin erikoinen tekijä viime vuonna (hyvänä esimerkkinä Royal Rumble -esiintymisensä), mutta on nyt John Morrisonin rinnalla päässyt suuremman luokan peluriksi ja sitä kautta myös painijana kehittynyt.

19. Vuoden face
– CM Punk. Sainpahan jotain edes sanotuksi.

20. Vuoden heel
– Randy Orton on vetänyt heelin roolinsa Edgen ohella enemmän kuin loistavasti. Mitä tässä enempää sanomaan.

21. Vuoden selostaja
– Se on nyt kahden välillä. Mike Quackenbush, niinä joinain kertoina kun Chikaraa selostamassa on ollut, tai Matt Striker, joka on vakuuttanut uutena ECW-selostajana ja painitaustansa ansiosta ammattitaitoinen työssään. Vaikehkon valinnan jälkeen joudun nyt kääntymään Matt Stikerin puoleen. Ehkä ensi kerralla, Quack.

22. Vuoden promottaja
– Chris Jericho on hoitanut promonsa hienosti ja varsinkin heelturninsa jälkeen vakuuttanut puheillaan. Harmi vain, että siitä on tulossa enemmänkin viikoittain rasite piakkoin. Silti, parasta promoilua tänä vuonna.

23. Vuoden tulokas
– Dolph Ziggler. Jo debyyttiottelussaan Batistaa vastaan hyvä otteita näyttänyt Dolph on löytänyt tiensä sydämeeni. Kuka olisi uskonut, että joku entinen spiritsquadilainen olisi oikeasti kiinnostava yksilönä? Kunhan nyt ei joutuisi jossain vaiheessa kärsimään dykstroja ja joutuisi jonkun ylioverin painijan hautaamaksi.

24. Vuoden "mark out moment"
– Jeff Hardyn WWE-mestaruusvoitto. En ole koskaan ollut mikään suuri hardyfani, mutta tämä sai aikaan yllättävän hyvät fiilikset. Puskista tuli ja pisti kaiken sekaisin.


Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
– WWE on kaikesta vikinästäni huolimatta tarjonnut parasta viihdettä tänä vuonna ja pistänyt pystyyn hyviä tapahtumia. TNA:n on helvetillinen vuoristorata ja ROHia ja muita indyfedejä on hyvin vaikea pistää näitä kahta vastaan vertailuun. Vaikka WWE onkin viimeaikoina kyllästyttänyt, on vuosi '08 ollut kokonaisuutena tasainen.

26. Vuoden stable
– Hemmetti, MEM on hoitanut osansa melkolailla hyvin, mutta Sweet n' Sour Inc. on pitänyt ja pitää ykköspaikkaa edelleen. Hero, Richards, Shiozaki, Pearce... jopa Bobby Dempsey osaa viihdyttää muiden alistamana anti-kehona. Suurin tekijä on kuitenkin herra Sweeney itse, joka veikin jo manageriääneni ylempänä.

27. Vuoden tag team
– Beer Money Inc. on tällä hetkellä TNA:n suola. Laadukas - ja toivottavasti vielä pitkäkestoinen - mestaruuskausi on ollut viihdyttävä ja molemmat, Storm ja Roode edustavat juuri sitä painityyliä, mikä minuun on alkanut enemmänkin iskeä nyt hiljattain.

28. Vuoden naispainija
– Beth Phoenix. Monen muun naispainijan näkyvästä kehityksestä huolimatta, Beth on ollut taitavin ja kaikinpuolin mielenkiintoisin, eikä Glamarella -angle tehnyt poikkeusta. Myös ottelut Melinaa vastaan olivat oikein katsottavia, minä kun en mikään naispainin suurin ystävä koskaan ollut.

29. Vuoden feudi
– Saatan katua tätä, mutta... Triple H:n ja Jeff Hardyn feudia on periaatteessa rakenneltu koko vuoden ajan ja onhan se ollut yleisesti ottaen viihdyttävää katsottavaa. Muutama oikein maittava matsi ja varsinkin viimeaikoina oikein tuliseksi äitynyt rivalry on pitänyt yllä mielenkiintoa Smackdownia kohtaan. Hyvinä kakkos- ja kolmossijojen saajina toimivat Kurt Angle/Jeff Jarrett ja Jimmy Jacobs/Austin Aries -feudit.

30. Vuoden PPV
– Ei tainnut olla yksikään ylitse Wrestlemania 24:n.

31. Vuoden ottelu
– Kaikkea loistavaa on nähty promootiosta toiseen, mutta mikään ei ole ollut yli Ric Flairin ja Shawn Michaelsin Wrestlemania -matsin. Ric Flair saattoi olla elämänsä ruosteessa tänä vuonna, mutta joskus tunnelma tekee kankeallekin ottelulle jotain mikä on selittämättömissä.

32. Vuoden painija
– Edge on tehnyt vuodesta 2008 WWE:n osalta loistavan ja on ollut overina heelinä täyttä goodnessia. Myös feudi Undertakerin kanssa oli monellakin tapaa ikimuistoinen, kuten myös molempien painijoiden tähdittämät Wrestlemanian pääottelu ja elokuinen Hell In A Cell.

EDIT: Ja niin, nyt vain muutama minuutti jälkikäteen mieli tekisi vaihtaa monikin kohta toiseksi. Olisi voinut pitempäänkin ajatella esim. Paras feudi -kohtaa, mutta minkäs teet.

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
Big Daddy V.

2. Vuoden huonoin feudi
Triple H ja The Great Khali oli aika heikko..

3. Vuoden huonoin ottelu
Kane vs. Chavo Guerrero @ WM24

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
Snitsky sai aika heikkoja segmenttejä aikaiseksi, joten sanotaan hänet tähä.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
Sting vs. Samoa Joe ja Stingille kolmena vuoteen putkeen vyö. Ei näin.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Finlayn nykyinen.. C'mon, change it!

7. Vuoden huonoin gimmick
Khalin hyvis turni on kyllä ollut aika.. Köh.



Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
Shooting Star Press, Evan Bourne

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Kofi Kingstonin "S.O.S."

10. Vuoden chantti
Armageddon 2008 - CM Punk vs. Rey Mysterio (24 min. vähä päälle)
"Miz 'n Morrison" ... "Sucks!"
Loistavaa olisi ollut jos Borgaa.. :<

11. Vuoden DVD
En osaa sanoa, skipataa.

12. Vuoden paluu
Edgen Survivor Series paluu. Wau!

13. Vuoden segmentti
Ric Flairin jäähyväispuhe.

14. Vuoden gimmick
Sanotaa Jerichon "Savior" gimmick.

15. Vuoden manageri
Jätetää väliin.



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
Paul Burchill

17. Vuoden yliarvostetuin painija
TNA:sta tuli mieleen Booker T.

18. Vuoden kehittynein painija
Kyllä se The Miz on. Aika huimasti kehittynyt ja miestä jaksaa katsella nykyää.

19. Vuoden face
Ääni Takerille

20. Vuoden heel
Edge

21. Vuoden selostaja
Jim Ross

22. Vuoden promottaja
Santino Marella

23. Vuoden tulokas
Evan Bourne

24. Vuoden "mark out moment"
Jeff Hardy voittaa vyön Armageddonissa.



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
WWE

26. Vuoden stable
Skipataan.

27. Vuoden tag team
Miz & Morrison

28. Vuoden naispainija
Beth Phoenix

29. Vuoden feudi
Chris Jericho vs. Shawn Michaels
Ehdottomasti!

30. Vuoden PPV
Armageddon 2008

31. Vuoden ottelu
Edge vs. Undertaker @ One Night Stand 2008
Loistava ottelu, toisena hyvänä oli nyt Armageddonin pääottelu (Triple Threat), mutta päätin tämän ottelun lopulta.

32. Vuoden painija
Chris Jericho. Kuten Jericho itsekkin sanonut, voittanut jo vuoden aikana kaksi vyötä ja jaksaa viihdyttää yhä edelleen.

"enska" kirjoitti:
<center>16. Vuoden aliarvostetuin painija
</center>– Woohoo, hopeinen kategoria! Ja heti lähdetään mielenkiintoisella äänestyksellä, jossa etsitään vuoden aliarvostetuinta painijaa. Viime vuonna voiton jakoi keskenään kolme eri painijaa, jotka olivat "The Fallen Angel" Christopher Daniels, ex-WWE-painija Kenny Dykstra ja Jamie Noble, mutta kuka tai ketkä onnistuvat nappaamaan voiton tänä vuonna? Ehkä John Cena sai liikaa paskaa niskaansa faneilta? Ehkä aliarvostuksen uhriksi joutui The Miz, joka jäi useiden fanien mielestä täysin John Morrisonin varjoon. Muita varteenotettavia nimiä ovat mm. Mike Knox, Robert Roode ja The Big Show. Kuka ansaitsee mielestäsi liian vähän arvostusta?

<center>17. Vuoden yliarvostetuin painija
</center>– Äsköisen palkinnon vastakohta: tässä äänestyksessä nimeät sen painijan, joka on mielestäsi saanut hieman liikaakin arvostusta painifanien keskuudessa. Viime vuonnahan voitto meni Batistalle, mikä oli hieman ikävä asia, sillä silloin en ollut selittänyt äänestystä tarpeeksi hyvin ja voitto meni aivan vääränlaiselle painijalle. Hommahan ei siis ole se, että tässä haettaisiin miestä, joka on saanut parempaa pushia kuin hän ansaitsee, vaan tässä haetaan – kuten jo sanoin – painijaa, joka on mielestäsi saanut liikaa arvostusta. Onko se sitten John Morrison, MVP, Mr. Kennedy tai Alex Shelley, se on sinusta kiinni.

Aika moni tuntuu nyt missanneen näiden kategorioiden idean.

"Phenomdozer" kirjoitti:
10. Vuoden chantti
Armageddon 2008 - CM Punk vs. Rey Mysterio (24 min. vähä päälle)
"Ludvig Borga" jonka jälkee heti kuuluu "Suck!"
Loistavaa!

Minä taidan missata nyt tässä joko viestin vitsin tai sitten kuulen huonosti, mutta eikös se nyt kuitenkin ollut "Miz 'n' Morrison" - "SUCKS!" -chant? :D

Ja tosiaan, jos ette viitsi lukea enskan pitkää ja todella hyvää avausviestiä, jossa nuo kategoriat on selitetty, niin katsokaapa nyt nuo CC:n lainaamat kohdat ;) Itsekin viime vuonna äänestin väärin noissa kategorioissa, ja toivottavasti monet nyt tajuaisivat tänä vuonna idean ja korjata nuo kohdat, jos ovat jo äänestäneet :P

"Kenitys" kirjoitti:

"Phenomdozer" kirjoitti:
10. Vuoden chantti
Armageddon 2008 - CM Punk vs. Rey Mysterio (24 min. vähä päälle)
"Ludvig Borga" jonka jälkee heti kuuluu "Suck!"
Loistavaa!

Minä taidan missata nyt tässä joko viestin vitsin tai sitten kuulen huonosti, mutta eikös se nyt kuitenkin ollut "Miz 'n' Morrison" - "SUCKS!" -chant?

Ja tosiaan, jos ette viitsi lukea enskan pitkää ja todella hyvää avausviestiä, jossa nuo kategoriat on selitetty, niin katsokaapa nyt nuo CC:n lainaamat kohdat Itsekin viime vuonna äänestin väärin noissa kategorioissa, ja toivottavasti monet nyt tajuaisivat tänä vuonna idean ja korjata nuo kohdat, jos ovat jo äänestäneet

Hahah, se on "Miz 'n' Morrison" aivan kuten Kenitys kertoikin.

"Kenitys" kirjoitti:

Ja tosiaan, jos ette viitsi lukea enskan pitkää ja todella hyvää avausviestiä, jossa nuo kategoriat on selitetty, niin katsokaapa nyt nuo CC:n lainaamat kohdat ;) Itsekin viime vuonna äänestin väärin noissa kategorioissa, ja toivottavasti monet nyt tajuaisivat tänä vuonna idean ja korjata nuo kohdat, jos ovat jo äänestäneet :P

Ja tottakai minä olin sortunut tähän kyseiseen virheeseen juuri Aliarvostetuin painija -kohdassa. Ilmoittakaa toki jos näette muita häiritseviä epäkohtia, koska tämä on todellakin ensimmäinen kerta kun itse otan osaa näihin Awardseihin.

Lienee sopivaa kertoa alkuun, että tämän vuoden painiseuranta on sisältänyt jokaisen WWE:n PPV:n, Rawin, Smackdownin, osan alkuvuoden ECW:eistä, jokaisen vuoden ROH-shown muutamaa viimeistä lukuunottamatta, suurimman osan TNA:n PPV:eistä ja pari Impactia.

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
– Tässä taidetaan hakea kokonaisuutta pelkkien puhtaiden kehätaitojen sijaan, joten joudun sulkemaan BDV:n valinnoistani. Ne höllyvät miestissit ovat jotain niin ylivedettya röyhkeyttä, että saivat minut tavallaan jopa pitämään miehestä ja olinkin vähän pettynyt potkuista. Ei se painia kyllä osaa pätkääkään. Pääsemme tiukkaan valintaan Hornswogglen ja Khalin välillä, joista kumpikin onnistuu olemaan sekä käsittämättömän rasittavaa katsottavaa kehässä, että tällä hetkellä vetämään myös käsittämättömän rasittavaa babyface-hahmoa. En osaa valita, heitän kolikolla. Klaava, Hornswoggle.

2. Vuoden huonoin feudi
– WWE:ssä on koko vuoden aikana nähty niin monta pari viikkoa kestänyttä säälittävää feudiräpellystä, etten edes muista niistä puoliakaan. Eniten hermoille ottanut on kuitenkin helposti Kanen ja Rey Mysterion kuvio, joka alkoi niin lupaavasti Kanen sekoilulla ja maskivihjailulla, josta sujuvasti päädyttiinkin siihen, että koko maskijuttu unohdetaan hetkessä ja Kane päätyy ottamaan muutaman kuukauden turpaansa ylipushatulta hiireltä. Taas yksi vahvistus sille epäilylle, että Kanen kuviot kehitellään apinoiden toimesta.

3. Vuoden huonoin ottelu
– Ihan varmasti joku TNA:n Russoviritelmä, joka on onnekseni pyyhkiytynyt jo mielestäni. Editoin tähän jonkin sellaisen, jos joku ehdottaa passelia tapausta.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
– Tunnustan pitäväni jonkin verran suurimmasta osasta typeriä perseilysegmenttejä, joiden ainoa funktio on olla typeriä. Hyvä ehdokas tähänkin kohtaan olisi Kane-Rey -feudin aloitus, mutta ehkä yritän keksiä tähän jotain muuta. Yllättäen itseäni tänä vuonna melkeinpä eniten ärsytti Ric Flairin lähtösegmentin toteutus. Olin aivan käsittämättömässä kiimassa Horsemenien kanssa ja sitten kehään aletaan rahtaamaan John Cenoja räppien saattelemana, päättyen karmeaan loppujollotukseen, joka ei ainakaan onnistunut tuomaan tunteita pintaan vaan aiheutti lähinnä hyvin vahvan "mitä vittua"-fiiliksen. Ei se kuitenkaan kokonaisuutena ehkä ihan niin hirveä ollut, että kehtaisin sitä tässä nimetä Khali Kiss Cam -segmenttien edelle. Käsittämätöntä tuubaa, joka ärsytti ensimmäisellä kerralla ja on sen jälkeen päätynyt kelausten uhriksi ärsyttäen hyvin suuresti viemällä ties kuinka monia minuutteja Smackdownista viikoittain.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
– Tähän kategoriaan löytyykin oikein runsaasti sopivia ehdokkaita.Päällimmäisinä mielessäni ovat jo mainittu Kanen pussikuvion päätös, Vincen äpärälapsijutun päätös, Punkin mestaruuskausi ja se suunta johon MEM-Frontlinea ollaan nyt viemässä kaikkine 3D:eineen ja Al Snoweineen. Taidan lopulta päätyä Kanen pussikuvioon. Maski-Kane on yksi salaisista paheistani ja tuo feudi oli vain käsittämätöntä tuubaa. Kaikki se potentiaali saatiin vain kustua niin hirveällä tavalla, ettei sitä oikein voi käsittää.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
– Tympeitä renkutuksia löytyy noin kiljoona, Finlayn Hornswoggle-musiikki on aivan hirveä, mutta kyllä tämä on varsin selvä valinta siinä mielessä, että Jillianin on ainoa joka onnistuu pakottamaan kelaukseen jokainen kerta. R-Truthin theme on muuten varsin sympaattinen, en tiedä olenko ainoa mutta pidän siitä paljon.

7. Vuoden huonoin gimmick
– En oikein onnistu saamaan mieleeni mitään muuta kuin typerät face-versiot Finlaysta ja Khalista. Khali on saanut jo niin paljoan ääniä muiltakin, että annanpa omani Finlaylle ihan vain huomioidakseni kuinka syvältä face-Finlay oikein onkaan.




Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
– Suurin osa WWE:n paremman pään finishereistä on ollut miehillä jo niin pitkään, ettei niitä oikein tietylle vuodelle viitsi enää äänestää ja vaikka Bournen SSP on todella komea, on sekin liike silleen jo vähän nähty. TNA:stakaan en oikein jaksa miettiä kuin Canadian Destroyerin, mutta sekin alkaa olla jo viime vuosien juttuja. Indyskenestä löytyisi varmasti käsittämättömän häröjä volttisysteemejä, mutta kun en niihin ole pahemmin tutustunut niin minunkin ääneni menee Tyler Blackin tylylle, mutta silti suht simppelille God's Last Giftille. Erityismaininta Contra Codelle päheimmästä nimestä.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
– Tähän kohdistuu vähän samat ongelmat kuin edelliseenkin kohtaan, vaikka The Game ja Sexy Boy kovia ovatkin niin kymmenen vuoden jälkeen se kyllästyminen alkaa vähän iskemään. TNA:ssa oikeastaan kaikki Stylesin ja Christianin themejen lisäksi ovat tylsiä rämpytyksiä ja ROHin puolelta pelkän musiikin äänestäminen sulkee Danielsonin sisääntulon ulos. Jos sitä äänestäisi kuitenkin vain tuoreempaa themeä, joten päädymme jälleen nelinotteluun, tällä kertaa Ortonin, Pricelessin, R-Truthin ja Rhett Tituksen (mistä lähtien se muuten on käyttänyt tuota Addicted To Lovea, muistaakseni jo viime vuoden puolelta, mutta otetaan se nyt silti mukaan) välillä. Minulla on suuria vaikeuksia valita näiden väliltä, mutta osoitan tukeni Addicted To Lovelle vaikkapa sillä perusteella, että pidin Ortonin vanhasta themestä kuitenkin enemmän, olen vähän pettynyt jos sitä käytetään nyt Legacynkin themenä ja kaksi muuta tuskin saavat muutenkaan hirveästi ääniä. Tarkemmin ajatellen tuo on aika huono peruste, koska Priceless saanee enemmän ääniä, mutta emme anna sen häiritä.

10. Vuoden chantti
– "You got cockblocked" Rhett Tituksen tullessa Deliriouksen ja Daizee Hazen väliin on ainoa hassutteluchantti, jonka muistan. Nauroin sille.

11. Vuoden DVD
–

12. Vuoden paluu
– Tässä nyt ei kovin hirveästi vaihtoehtoja millään tasolla ole ja Cenan paluu Rumblessa oli muutenkin yllättävin paluu sitten... no, hyvin pitkän ajan.

13. Vuoden segmentti
– Tässä taas onkin sitten huomattavasti enemmän vaihtoehtoja: Mick Foley Edgen vieraana Cutting Edgessä, Jericho heittämässä Shawnin pään Jeritron 3000:een, MEMin muodostus (RESPECT~!), Jacobsin ja Laceyn välikohtaus kuntosalin edessä ja aivan liian monta muuta alkuvuoden tapahtumaa, jotka minun varmaan pitäisi muistaa, mutta joita en muista. Toisaalta tämä oli minulle aika helppo valinta, Jerichon heelturnia odotin miehen paluusta asti ja kun se lopulta tuli vieläpä todella coolilla tavalla niin olihan se hieno hetki.

14. Vuoden gimmick
– Sitten taas vaikeampi valinta. Orton on tehnyt viime ajat sen mitä nyt tekeekin todella hienolla tavalla, Edge veti psykopaattiroolinsa loistavasti, Jericho on osoittanut että toimii täydellisesti niin hauskana kuin vakavanakin pahiksena ja niin Brian Kendrickin kuin Rhett Tituksenkin gimmickit nostivat molempia miehiä huomattavasti. Taidan kuitenkin lopulta antaa markitukseni Jerichoa kohtaan nostaa vakavan Chris Jerichon ykköseksi tässä, Rhett Titus hyvänä kakkosena.

15. Vuoden manageri
– Larry Sweeney, ain't no doubt about it.



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
– Oikeastaan ainoa suosikeistani, joka ei tunnu yleisesti saavan arvostusta on Chris Hero ja hänkin lähinnä jakaa mielipiteet. Todella taitava painija, vetää roolinsa taidolla, enkä voi olla fanittamatta miestä, jonka nimi on Chris Hero. Tämän miehen pitäisi jo olla ROHin mestari.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
– Kinkkinen, varmaan joku ylihypetetty kaveri ROHista. Teenkin ovelat ja valitsen "Best in the world" Bryan Danielsonin. Onhan se ihan kiva, mutta ei kuitenkaan maailman paras ja pahimmillaan onnistuu olemaan jopa aika tylsä tapaus.

18. Vuoden kehittynein painija
– En ole kenessäkään onnistunut huomaamaan vuoden sisällä mitään erityisempää kehitystä. Jätetään tämä kohta väliin.

19. Vuoden face
– Vaikea, facet tapaavat nykypainissa olla aina niin tylsiä tapauksia, että saan mieleeni vain Shawn Michaelsin, CM Punkin ja AJ Stylesin. Näistäkin kahden kohdalla ei voi jatkuvasti olla ajattelematta kuinka paljon paremmin he vetäisivätkään heel-roolin, joten valinnakseni osuu AJ Styles.

20. Vuoden heel
– Suoraan äskeiseen jatkona, facet ovat vain lähes aina niin mitäänsanomattomia ja tylsiä hahmoja, että kannustus osuu melkein aina heeliin ja kannustuksen kohdalla ei varmaan voi käyttää termiä "rakastaa vihata". Varmaankin ainoa noihin ohjeistuksiin osuva heel on John Bradshaw Layfield, enkä ole aivan varma onko hänenkään kohdalla kyse ihan siitä, että rakastaisin vihata häntä. Ainakin vetää roolinsa pirun hyvin.

21. Vuoden selostaja
– TNA:n selostajat onnistuvat rasittamaan, mutta muuten aika paha sanoa, en niin paljoa kiinnitä huomiota selostukseen. ROHin Dave Prazak ja Lenny Leonard hoitavat hommansa hyvin, mutta äänestänpä kuitenkin Slammynkin vienyttä Matt Strikeriä. Hyvin rasittava painijana, mutta selostajana hoitaa hommansa todella hyvin ja selvästi kuuluu miten fiksu mies onkaan kyseessä.

22. Vuoden promottaja
– Tähän sopisi kyllä melkein samat vaihtoehdot kuin Vuoden gimmick -kohtaan, mielenkiintoista. Lisäyksenä Santino Marella, joka oli facena typerästi pushattu ja todella tökerö tapaus, mutta on päässyt huumoriheelinä todellakin oikeuksiinsa. Kun asiaa tarkemmin ajattelee niin Santino Marella kyllä ohittaa niukasti Jerichon tässä kategoriassa, sen verran hienoa tavaraa mies tuottaa viikoittain niin mikrofonin ääressä kuin muutenkin pienillä eleillälään. Marellan pätkiä tullaan ihailemaan vuosien päästä miettien miten hienoa se olikaan silloin joskus.

23. Vuoden tulokas
– En jaksa edes miettiä muita vaihtoehtoja kuin Tyler Blackin. Debytoi ROHissa toki jo viime vuoden loppupuolella, mutta tämä oli hänen ensimmäinen kokonainen vuotensa firmassa ja varsin hieno vuosi olikin, mies voitti allekirjoittaneen puolelleen välittöömästi. Blackilta löytyy niin kokoa, näköä, taitoa kuin vakuuttava liikearsenaalikin sisältäen mm. jo vuoden finisheriksi nimeämäni Small Package Driverin. Onnistui jo tämän vuoden aikana voittamaan ROHin tag-vyöt kahteen otteeseen Jimmy Jacobsin kanssa ja veti upeita otteluita erityisesti Bryan Danielsonin kanssa. Ikää mieheltä löytyy vasta naurettavat 22 vuotta ja olen todella ihmeissäni jos hänestä ei tule vielä jotain hyvin suurta. Lisäksi hän on todella korkealla "näiden miesten vuoksi kääntyisin homoksi" -listallani.

24. Vuoden "mark out moment"
– Teinkö väärin kun markkasin hyvin suuresti Jerichon heittäessä Michaelsin tv-ruudun läpi? Tekisi mieleni melkein äänestää sitä tähänkin kohtaan, mutta päädyn kuitenkin äänestämään Jerichon mestaruusvoittoa Batistaa vastaan. Ensimmäinen mestaruuvoittokin oli toki hieno hetki, mutta sitä himmensi vähän se, että vyö voitettiin Punkilta ja koko homma oli selvää siinä vaiheessa kun Jericho kehään löntysti. Häkkiottelussa en ollut uskoa Jerichon voittoon vielä siinä vaiheessakaan kun Jericho roikkui häkin ulkopuolella, mutta kun mies lopulta maahan pääsi tuli se täysin puskista ja fiilis oli sellainen, että harvemmin tulee painin parissa koettua mitään vastaavaa.



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
– WWE on ihan viihdyttävää, mutta aiheuttaa kuitenkin jatkuvasti ikäviä pettymyksiä päätöksillään eikä se painin tasokaan kyllä kattoa huimaa suurimmassa osassa tapauksia. TNA perseili tänä vuonna asioitaan samaan tahtiin kuin viime vuonna ja ROHkin laski tasoaan, mutta viihdytti kuitenkin eniten tänä vuonna. Ääni ROHille.

26. Vuoden stable
– Legacy lienee ensi vuoden varma valinta, mutta pääsi vauhtiin vähän myöhään tämän vuoden kisaan. Sweet n Souria en oikein ole edes laskenut stableksi kun se pitkään oli lähinnä Hero, Sweeney ja kasa pellejä siinä sivussa. Toisaalta se oli silloin viihdyttävämpi kuin Eddie Edwardsien kanssa. Age of the Fall hoiti hommansa koko vuoden hyvin, mutta siinäkin mukaan tungetut Zach Gowenit rasittivat suuresti ja emoilu meni välillä vähän yli. Main Event -heelien ryhmät kiihottavat minua yleensä suuresti, mutta toisaalta MEM on kasa ylipalkattuja hasbeenejä ja feudia on viety viime aikoina yhä idioottimaisempaan suuntaan. Vaikea valinta AotF:n ja MEMin välillä, mutta tällä kertaa ääni Age of the Fallille.

27. Vuoden tag team
– WWE:n tag team- divisioona on ollut vitsi vuoden 2002 jälkeen vaikka satunnaisia kristalleja joukosta löytyykin. Mizin ja Morrisonin joukkue toimii, mutta jostain syystä minulle tulee vieläkin tunne, että tässä on vain kaksi kaveria heitetty yhteen vaikka he ovat olleet yhdessä jo ties kuinka kauan. TNA:ssa on useampia hyviä joukkueita, mutta eivät kyllä sielläkään liikaa aikaa saa. MCMG osoitti ROHissa, että heitä olisi ihan kiva nähdä TNA:ssakin vetämässä yli viiden minuutin otteluita. Suunta kääntyy tämänkin pystin kohdalla ROHin suuntaan, viime vuosi oli Briscoeiden ja Steenericon, tällä kertaa Jimmy Jacobs ja Tyler Black on helppo valinta. Hienoja otteluita läpi vuoden, esimerkiksi juurikin MCMG:tä vastaan.

28. Vuoden naispainija
– Naisten paini ei kiinnosta, mutta Beth Phoenix on seksikkäintä tv:ssä ja sen ulkopuolellakin. Rakastan niitä otsanauhoja.

29. Vuoden feudi
– Kahden kauppa, joko Jimmy Jacobsin ja Austin Ariesin massiivinen feudi tai sitten WWE:n vuoden toinen oikea feudi, Jericho vs Michaels. Ensimmäisen tarina toimii tarpeeksi uskottavalla tasolla ja se on tarjonnut meille todella monia upeita otteluita. Vuoden viimeiset tapahtumat ovat minulta vielä katsomatta, enkä tiedä päädytäänkö niissäkään vielä päätökseen, tuskin. Jälkimmäinen feudi alkoi sekavalla kuviolla Batistan kanssa, eteni lähinnä Jerichon hienojen promojen varassa, tarjosi useita hyviä, mutta potentiaalinsa alittaneita otteluita ja loppui töksähtäen. En usko, että Jacobs vs Ariesia onnistutaan enää niin pahasti sössimään, etteikö siinä olisi meillä vuoden feudi. Tältä pohjalta Jacobs vs Aries.

30. Vuoden PPV
– Wrestlemania oli hyvä, mutta en ole aivan varma onko siitä vuoden PPV:ksi. Toisaalta en edes muista ROHin vuoden PPV:eistä oikein muuta kuin, että yhdessä oli hieno ottelu Blackin ja Danielsonin välillä, pitääpä oikein tarkistaa... Näköjään New Horizons, jossa oli tuon lisäksi hieno ottelu Nigelin ja Claudion välillä ja vähän heikompi undercard. Tässä vaiheessa tajuan, että tässä oikeasti kysyttiinkin PPV/Showta, mutta enska on unohtanut editoida sen tuohon pohjaan. Varmaan ROHilta on joku parempikin show tältä vuodelta, mutta kukapa niitä muistaisi, äänestän New Horizonsia.

31. Vuoden ottelu
– Shawn Michaelsin ja Ric Flairin eeppinen koitos on varmasti monien huulilla, mutta ei se tässä kisassa kyllä painiotteluna pärjää. Ric Flair ei ihan niin paljoa ole koskaan jaksanut kiinnostaa, että viitsisin tätä äänestää. Hieno tilanne yhtäkaikki ja tämä varmasti muistetaan vielä vuosien päästä. TNA:n puolelta Angle ja Styles vetivät hienoja otteluita, jotka jäivät mieleen, muttei niistäkään ihan MOTYksi taida olla. Katseet kääntyvät jälleen ROHin puoleen, josta mieleen jäivät Nigelin ja Ariesin hieno koitos ja Tyler Blackin ja Bryan Danielsonin jo aikaisemmin hehkuttamani ottelut. Olin jo valmiina äänestämään "sitä ottelua, jonka Tyler voitti", mutta OWW väittää ettei tuollaista ottelua ole olemassakaan, mikä saattaa kyllä hyvinkin pitää paikkansa... Jos näin tosiaan on niin ääneni menee Tyler Black vs Bryan Danielsonille 25.1.

32. Vuoden painija
- Niin paljon kuin hienoja vaihtoehtoja olisikin, niin joudun tähän vastaamaan jo hieman tylsästikin Chris Jerichon. Mieheltä lopulta todella hieno vuosi, vaikka usko alkoikin vähän latistua vuoden alussa, kun tylsää face-Jerichoa tungettiin Intercontinental-kuvioihin ja hän voittikin vyön. Lopulta hienoin heel-turn aikoihin, uskomattomia promoja, WWE:n vuoden paras feudi Shawn Michaelsia vastaan, monia upeita otteluita, kaksi World Heavyweight -mestaruusvoittoa ja kirsikkana kakun päällä vuoden painijan Slammykin!

Viisi mainintaa Tyler Blackille ja neljä Chris Jericholle. Olen aika tylsä ihminen.

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
– Nyt täytyy kyllä sanoa, että Hornswoggle on saanut minusta vähemmän irti kuin Big Daddy V massiivisena gummy bearina.

2. Vuoden huonoin feudi
– Armando Estrada vs. Colin Delaney. Kauhea tarina siitä kuinka Delaney halusi sopimuksen ECW-tähtenä ja tämän jälkeen samoin kävi Estradalle. Mutta kas, missä ovatkaan miehet nyt?

3. Vuoden huonoin ottelu
– En pysty sanomaan Chavon ja Kanen kohtaamista huonoksi, mutta en todellakaan myöskään hyväksi. Ei tuossa tapahtunut oikein kuin yksi Chokeslam, joka tuntui kyllä aivan upealta sisälläni, vaikka Chavo hävisikin hyvin heikon oloisesti. Sen kanssa oli elettävä ja kyllä Kanesta saatiin hieman uskottavampi mestari. Chavossa itsessä ei todellakaan ollut mitään vikaa. Pidin miehestä enemmän kuin Punkista (ja pidän edelleen). Huonoimman ottelun leiman saakin näin ollen ECW:ssä käyty Monster's Battle Royal: Khali vs. Henry vs. BDV vs. Kane. Olikohan tuo edes tämän vuoden puolella?

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
– The Beautiful People ja "Fake" Sarah Palin ovat ehkä hirveintä ikinä.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
– En osaa oikein sanoa mitään. Enkä ole edes varma onko tämä vuoden 2007 vai 2008 puolella käyty, mutta Jimmy Wang Yangin ja Shannon Mooren kauheeton push M&M:n joukkuemestaruuksien kimpussa ja sitten lopulta miesten hautaaminen. Kaiken lisäksi Moore lähetettiin kotiin.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
– Candice Michellen Remix. En vain osaa kuvitella sitä entrance-themena.

7. Vuoden huonoin gimmick
– Finlayn isän rooli.



Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
– Vaikka kuinka Hardy-mark-puoleni haluaisi sanoa Twist of Fate niin fuck it - Randy Ortonin Punt Kick on vain jokin brutaali ja yksinkertaisen hieno.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
– Simply Priceless.

10. Vuoden chantti
– PUNK WINS! PUNK WINS! PUNK WINS!

11. Vuoden DVD
– Moni DVD oli tarkoitus hankkia, mutta kaikki jäi hankkimatta. Ohi.

12. Vuoden paluu
– Uskokaa tai älkää. Ei Cena. Ei Edge. Vaan Big Show. Olin aivan järjettömän iloinen nähdessäni miehen, vaikka Mayweatherin kanssa käyty feud nyt ei ollut mikään hyvä, mutta onnistui Show tarjoamaan Takerin kanssa monenkin mielestä hyvää viihdettä.

13. Vuoden segmentti
–Cutting Edge: Edge & Mick Foley. "Yes, I Understand..."

14. Vuoden gimmick
– Jeff Hardyn "Freak Show" vai miksi sitä kutsuisin.

15. Vuoden manageri
– Ezekiel Jackson. Kaipa minä vain olen hieman suuriin tummiin miehiin suuntautunut (Henry, BDV...).



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
– Kyllä se on aivan päivänselvästi John Cena. Vielä miehen paluunkin jälkeen Royal Rumblessa porukka jaksaa dissata ja väittää miehestä kaikkea paskaa vailla perusteita. En itse millään pystyisi katsomaan jotakuta silmiin ja sanoa Cenaa taidottomaksi ja karismattomaksi painijaksi, joka ei osaa kuin 5 liikettä.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
– Batista. Vastaan tulee hyvin usein henkilöitä, jotka nostavat Batistan parhaimmaksi painijaksi tai muuta vastaavaa. Batista ei ole huono, vaan hyvä. Ei siis todellakaan yksi parhaista. Olisi ollut kyllä ehkä hyvä ehdokas kategoriaan numero 16., mutta kyllä hänet taidetaan nostaa useammin ylös kuin alas.

18. Vuoden kehittynein painija
– En osaa sanoa oikein yhtään nimeä. Onhan Mizikin kehittynyt roimasti, mutta kyllä tähän laitan miehen, josta saatiin rakennettua jopa ECW Champion (vaikka kukaan ei uskonut tuon olevan mahdollista) ja tämän tiistain kauniin joulurunon ansiosta (:heart:): Mark Henry.

19. Vuoden face
– Kofi Kingston. Mies on aina hymy korvissa. En keksi muuta.

20. Vuoden heel
– Edge on mielestäni oikea vaihtoehto tähän kahden maailmanmestaruuden, loistavan feudin Undertakeria vastaan ja La Familian kanssa.

21. Vuoden selostaja
– Kyllä se niin on, että mies nimeltä Matt Striker on noussut suosikikseni ja oli mielestäni aivan oikeutettua antaa miehelle tämän jonkun Grishamin kanssa Slammyt.

22. Vuoden promottaja
– Jericho on kyllä vetänyt kieltämättä hyvin, mutta mies ei kolahda vain yhtä paljon kuin komedianero Santino Marella.

23. Vuoden tulokas
– Vaikka kuinka katkeralta se tuntuukin niin täytyy sanoa, että Evan Bourne on kyllä vakuuttanut aivan täysin... Not. Mutta mies, joka oikeasti on tehnyt näin on Jack Swagger. Mies sentään osaa puhua.

24. Vuoden "mark out moment"
– Ei ole tämän voittanutta: Jeff Hardyn WWE Championship -voitto Armageddonissa.


Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
– WWE > TNA. Tänä vuonna olen seurannut molempia promootioita, sekä ROH:ia ja olen kyllä pettynyt Total Nonstop Actionin tarjontaan, vaikka se nyt näyttää paranevan tämän MEM vs. Frontline -kuvion seurauksena. WWE taas on ollut hyvä tänä vuonna.

26. Vuoden stable
– La Familia on/oli ihan kiva, mutta ei vedä vertoja Randy Ortonin 2nd Generation's Stablelle The Legacylle. Sim "Deuce" Snukaa odotellessa.

27. Vuoden tag team
– John Morrison & The Miz. The greatest tag team of 21th century, two times tag team champions, two times slammy winners and host of the Dirt Sheet.

28. Vuoden naispainija
– Beth Phoenix. Muut tulevat perässä.

29. Vuoden feudi
– Jeff Hardy vs. Triple H. On pitänyt kiinnostuksen melkeinpä vuoden ympäri.

30. Vuoden PPV
– Royal Rumble, Armageddon, No Way Out & Wrestlemania 24.

31. Vuoden ottelu
– TLC Match: Undertaker vs Edge. Olin laittamassa tähän Flairin ja HBK:n ottelua, mutta tulin toisiin aatoksiin ja päätin ottaa HITC:n, jonka jälkeen kolmas kerta sai sanoa toden ja...

32. Vuoden painija
– Jeff Hardy. Vaikka kuinka Edge onkin ollut esillä ja loistanut niin kyllä tämä on ollut varmasti Hardylle uransa parhain vuosi, vaikka vastoinkäymisiäkin tuli käytyä.

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
– Big Daddy V. Hän oli niin hidas, kömpelö ja perusliikkeiden suorittaminen oli vaikeata hänelle.

2. Vuoden huonoin feudi
– Vince McMahon vs Hornswoggle, tough love. Miksi?

3. Vuoden huonoin ottelu
– Ööö, eipä tule mieleen mitään erityistä.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
– The Beautiful People ja "kuvernööri palin".

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
– Tough love, kauheata katseltavaa.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
– Finlay. Se on vain niin väsynyt.

7. Vuoden huonoin gimmick
– Vedetäänpä ässä hihasta ja sanotaan FCW:n mestari Seamus O'Shaughnessy. Idea hyvä, toteutus paska.

Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
– Randy Ortonin R.K.O. on todella vakuuttava.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
– Jeff Hardy. Osuva hänen hahmolleen.

10. Vuoden chantti
– Joey Styles. Armageddonin lisäksi seuraavassa Raw:ssa kuultiin Joey Styles chantti ja kylläpä nauratti hyvin.

11. Vuoden DVD
– en ota kantaa

12. Vuoden paluu
– Ehdottomasti John Cenan paluu Royal Rumblessa.

13. Vuoden segmentti
– Cutting Edge, kun Mick Foley oli vieraana.

14. Vuoden gimmick
– Santino Marella. Mies on vain niin hauska.

15. Vuoden manageri
– Alicia Fox, eli aika hiljaista tällä sektorilla.

Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
– Jamie Noble, pelkästään hänen takiaan cruisereiden vyö pitäisi tuoda takaisin.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
– MVP, enintään keskinkertainen kaikessa.

18. Vuoden kehittynein painija – The Miz, enää hänestä ei huomaa että hän on vielä rookie kehässä.

19. Vuoden face
– AJ Styles. Urheilullinen loistavat taidot omaava hyvis, joka on vielä pienen kokonsa vuoksi aina pienessä underdog asemassa.

20. Vuoden heel
– Chris Jericho. Vittumainen hahmo jota on helppo ja mukava vihata.

21. Vuoden selostaja
– Jim Ross. Eivät ole nuoremmat päässeet lähelle.

22. Vuoden promottaja
– Santino Marella. Aina jaksaa naurattaa Santinon läpät ja toilailut mikin kanssa. Se puhetapa vielä siihen päälle, niin minun ääneni on hänen.

23. Vuoden tulokas
– Sanotaanpa sitten Evan Bourne. Toi uuden raikkaan tuulahduksen mukanaan.

24. Vuoden "mark out moment"
– Jeff Hardyn mestaruus Armageddonissa. En vieläkään jaksanut uskoa että hän sitä saa, mutta kun se tuli niin kyllä se oli hienoa.

Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
– WWE. TNA yrittää kovasti kiriä mutta vielä on matkaa kärkeen.

26. Vuoden stable
– Main Event Mafia. Vanhoista papoista otetaan vielä viimeiset mehut irti hyvin.

27. Vuoden tag team
– LAX, loistava yhdistelmä. Pakko mainita Miz & Morrison hyvänä kakkosena.

28. Vuoden naispainija
– Beth Phoenix. Hyviä otteita kehössö ja hauskoja hetkiä Santinon rinnalla.

29. Vuoden feudi
– Edge vs Undertaker. Loistavaa! Hienoja otteluita ja hyviä segmenttejä. Molemmat saivat suuria voittoja.

30. Vuoden PPV
– Wrestlemania. Tapahtuma oli maineensa veroinen.

31. Vuoden ottelu
– Ric Flair vs Shawn Michaels. Legendan viimeinen ottelu oli legendaarinen.

32. Vuoden painija
– Shawn Michaels. Oli loistava Flairia ”vastaan”. Hieno pitkä feudi Jerichon kanssa ja välillä huvittavia DX esiintymisiä ja uusi kuvio JBL:n kanssa vaikuttaa mielenkiintoiselta. Hienoja matseja jaksaa HBK vieläkin vetää.

No niin, nyt on lopultakin tullut minun vuoroni vastata tähän vuoden tärkeimpiin ja suurimpaan ja kauneimpaan trediin. Saattaa olla, että en ihan täydellistä suomen kieltä kykene viestissäni käyttämään johtuen valvomisesta, mutta olkaa armollisia. Valinnat teen enimmäkseen fiilispohjalta, eli huomenna saattaisin vastata eri tavalla.

Crap
1. Vuoden huonoin painija
Kirjoitin tähän jo Big Daddy V, kunnes muistin, että Raw'n rosterista löytyy myös mies nimeltä Hacksaw Jim Duggan.

2. Vuoden huonoin feudi
Näitä ei muuten kovin paljon ole ollutkaan, mistä pitääkin olla kiitollinen. Äänestetään nyt kuitenkin yllä olevaa postaajaa imitoiden Vince McMahon vs. Hornswoggle-saagaa. "Tough love"-segmentit eivät ihan heti pääsekään unohtumaan.

3. Vuoden huonoin ottelu
Sanotaan nyt vaikka Hornswoggle&Finlay vs. Mark Henry&Tony Atlas parin viikon takaisesta ECW:stä. Tosin ehkä tämä on vähän epäreilua, kun en ottelua itse asiassa jaksanut edes katsoa kuin pikakelaillen. Ehkä se kertoo jotakin.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
Kaikki segmentit, joissa Booker T:n eukko on mukana. Äänestetään nyt vaikka Booker T:n eukon ja Beatiful Peoplen segmenttiä jostain Impact-jaksosta marraskuulta.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
Antaa vyö viikoksi Batistalle.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Hornswogglen tilulilupaska.

7. Vuoden huonoin gimmick
Sheik Abdul Bashir. Onhan se tietty selvää, että heelheattia tulee, kun iskee rätin päähän ja laittaa jonkun typerän vingutuksen entrancemusaksi, mutta siltikin tämä "ilkeä terroristiarabi" on mielestäni harvinaisen typerä ja kulutettu juttu.

Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike
Hyviä vaihtoehtoja on todella paljon, mutta valitsen pitkällisen mietinnän jälkeen puskista tulleen R-K-O:n.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Voices Kenties hienoin painijalle annettu tunnari ikinä. AJ:n teemalle markkaan myös.

10. Vuoden chantti
Armageddonissa John Cenalle suunnattu "You can't wrestle - What"-chantti. Repeilin huolella.

11. Vuoden DVD
"The Legacy of Stone Cold." Tosin taisipa olla niin, että se ilmestyi vuoden 2007 puolella.

12. Vuoden paluu
John Cena Rumblessa. Aivan uskomaton hetki, kukaan ei osannut sitä arvata etukäteen, mikä on todella harvinaista tässä wrestlingin hullussa maailmassa. Voin edelleenkin vain kuvitella mitkä vibat olisin saanut ellen olisi spoilaantunut asiasta. Nimittäin sain melkein sydänkohtauksen, vaikka tiesinkin Cenan palaavan ja voittavan Rumblen. Tosiaan näitä on ollut paljon tänä vuonna: Big Show NWO:ssa tuli hienosti takaisin kääntyen heti yllättäen heeliksi, Jeff Hardy teki myös kivan comebackin banninsa jälkeen, Undertaker Summerslamissa ja Edge sekä Cena comeback II:n SuSe:ssa. Siltikin tuo Cenan Rumble-paluu on aivan omassa luokassaan.

13. Vuoden segmentti
Näitäkin on niiiiiiin paljon, mutta yksi ylitse muiden. 31.3.2008 RAW'ssa nähty Ric Flairin jäähyväiset. Tunteita koskettava ja täysin kaikesta muusta ohjelmistosta poikkeava upea segmentti, joka ei kyllä vuosiin (vuosikymmeniin) pääse unohtumaan.

14. Vuoden gimmick
Vladimir Kozlov. Kauan kaivattu ilkeä venäläinen, joka vain tuhoaa kaiken ympäriltään.

15. Vuoden manageri
Näitä on kyllä valitettavan vähän. Sanotaan nyt vaikka LAX:in tiss......siis Salinas.

Hopeinen kategoria
16. Vuoden aliarvostetuin painija
Montel Vontavious Porter. Olihan se toki Backlashiin asti US-mestari, mutta tittelikausi buukattiin hemmetin tylsäksi. Ja sitten tämä neljä kuukautta jatkunut tappioputki....voi luoja Miehellä olisi kaikki palikat nousta ihan sinne päämestaruustaistoihin mukaan ja äijä osaa promottaa sekä saa yleisöstä reaktiota irti. Silti hänet jobbautetaan kaiken maailman Funakeille ja käveleville vitseille.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
Tämä onkin aika paha......vastaan Abyss. En tiedä olenko yksin mielipiteeni kanssa, mutta tästä ennen niin mielenkiintoisesta hirviöstä on tullut kahta liikettä viljelevä hidas ja kankea tylsä babyface, jonka matseja ei jaksa katsella, ellei vastassa satu olemaan jotain Kurt Anglen kaltaista painijumalaa.

18. Vuoden kehittynein painija
Kukako on saanut minussa aikaan sen "ei hitto, toi jannuhan on nykyään hyvä"-reaktion. Vastaus on yksinkertaisesti The Miz. En todellakaan uskonut ennen tätä vuotta, että Miziä odottaisi mikään muu kuin lämmin kädenpuristus ja potkut perseelle. Kehittynyt valtavasti köysien sisäpuolella ja lähes yhtä paljon promoissaan.

19. Vuoden face
Äänestetään nyt puhtaasti sydämen äänellä John Cenaa. Johtuen täysin markituksesta. Myönnän, että miehen hahmo voi puuduttaa joitain, mutta se ei poista sitä tosi asiaa, että aina kehäkellon soidessa mestaruusottelun merkiksi markitan täysillä Johnny Boyn puolesta.

20. Vuoden heel
The Brian Kendrick. Aivan saatanan ällöttävä keikistelijä, joita minulla on tapana hakata pimeillä kujilla. En vaan kykene sulattamaan tuota ruipelo-Kendrickiä, joka piiloutuu aina isomman miehen selän taakse.

21. Vuoden selostaja
Kyllähän se Jim Ross edelleen on, vaikka valitettavan harvoin enää kuulemme sitä täysin hulluksi lentävää JR:aa. Tunnelman luomisessa siltikin edelleen omaa luokkaansa, eikä toista kuitenkaan aina samoja maneereita kuin Michael Cole tai ole tylsä kuin Todd Grisham. TNA:n kaksikko ärsyttää suunnattomasti "liike liikkeeltä"-selostustyylillään ja täysin tarpeettomalla mölinällä juuri väärään aikaan.

22. Vuoden promottaja
Äänestän Chris Jerichoa, joka on varsinainen verbaalinen virtuoosi. Muita miettimiäni vaihtoehtoja olivat Kurt Angle, mutta useat mauttomat promot veivät tittelin häneltä sekä Edge, jonka "love of my live"-maneeri alkoi kyllästyttämään liiaksi ja Ric Flair, joka veti kyllä eeppisiä promoja, mutta ei kuitenkaan ollut messissä kuin ne ensimmäiset kolme kuukautta. Jerichon heelpromot ovat aivan upeita: hän osaa sylkeä sanoja mikkiin kuin Eminem ja käyttää myös värikästä kieltä, eikä toistele wrestlingpromojen lainalaisuuksia (tiettyjä sanontoja, kuten "in this business") vaan onnistuu kuulostamaan aina tuoreelta. Myös alkuvuoden facepromoista tykkäsin tosi paljon, vaikka monet muut eivät niistä lämmenneet.

23. Vuoden tulokas
Helppo valinta: Vladimir Kozlov. Olen markittanut miehen gimmickiä ja painityyliä siitä lähtien, kun hän ensi kertaa asteli Smackdown-kehään. Muitakin hyviä toki on, kuten Jack Swagger ja Evan Bourne, mutta minulle Kozlov on selkeä ykkönen.

24. Vuoden "mark out moment"
Kyllähän se Cenan paluu Rumblessa vie tämän, mikä on hieman yllättävääkin huomioiden sen, että olin spoilautunut. CM Punkin MITB-lunastuksen missasin täysin. Hyvänä kakkosena tulee Jerichon superyllättävä tittelin regainaus Raw'ssa Batistaa vastaan.

Kultainen kategoria
25. Vuoden promootio
Tässä voin äänestää kahta vaihtoehtoa, koska vain kahta suurinta olen riittävän paljon vuoden aikana seurannut. Koska TNA:n buukkaus on edelleen paskaa kaikkine 8-man tag PPV-pääotteluineen, en voi muuta kuin kirjoittaa tähän ne kolme maagista kirjainta: WWE

26. Vuoden stable
Angle Alliance oli liian lapsellinen voittaaksen tämän, Priceless oli ihan kiva, mutta ei kuitenkaan mikään maatamullistava, La Familiasta en koskaan oppinut tykkäämään, Legacy ei ole ollut olemassa kuin pari viikkoa ja mitäs muuta vielä..... Annan ääneni Main Event Mafialle, vaikka pystyisin erittelemään noin kaksikymmentä asiaa, mitkä siinä myös ärsyttävät. Siltikin kivaa välillä nähdä oikein supervahva heelstable.

27. Vuoden tag team
Tämän kategorian voittajaa mietin jo pitkään ennen kuin enska postasi tämän aiheen. En äänestä tässä sitä ilmeisintä, eli Mizorrisonia, vaan annan ääneni Beer Money Inc:lle. Roode&Storm ovat juuri sellaisia painijoita, niin painityyliltään, kuin gimmickeiltään joista tykkään. Lisäksi heidän kehäotteissaan on sitä rakastamaani "old school heel"-meininkiä roppakaupalla. Sinne siis pysti.

28. Vuoden naispainija
Joku puoli minusta haluaisi ehdottomasti äänestää "kauneinta naista maapallon päällä" eli Mariaa Mutta, koska en halua ignoorata kaikkea muuta kuin ulkonäköä, annankin ääneni Gail Kimille, joka on myös varsinainen ilo silmälle ja veteli TNA:ssa alkuvuonna aivan upeita matseja. Toivottavasti neitokainen nyt palaa sinne isoon E:hen lähiaikoina.

29. Vuoden feudi
Edgen ja Undertakerin feudi alkoi tylsästi ja tavanomaisesti, mutta paransi kuin sika juoksuaan loppua kohden. Alun tylsyyden vuoksi en kuitenkaan sitä äänestä. Ortonin ja Cenan feudi olisi voittanut tämän tasan taatusti, ellei sitä olisi tökerösti lopetettu kesken. AJ:n ja Kurtin feudi oli myös mahtava, mutta kuitenkin sisälsi niin paljon lapsellisia ja typeriä segmenttejä, etten sitä halua äänestää. Elikkäs jäljelle jää Shawn Michaels vs. Chris Jericho, joka onnistui pitämään otteessaan alusta loppuun saakka,aina Judgment Daysta No Mercyn yli. Y2J/HBK.

30. Vuoden PPV/show
Viime vuonna äänestin Armageddonia ja perkeles sentään niin äänestän nytkin! Armageddon siis. Royal Rumble oli myös aivan pirun hyvä show, kuten tietysti myös Wrestlemania. Maniassa on vaan se vikana, että sille tulee kasattua aina liian isot odotukset, eikä se oikeastaan millään voi yltää niiden tasolle. Armageddon on siis voittaja: kortissa ei ollut yhtään turhaa täyteottelua ja kaikki matsit täyttivät odotukset ja osa niistä ylittikin ne reilusti.

31. Vuoden ottelu
Tämä on kyllä kaikista vaikein kysymys. Mielessä pyörii kymmenkunta upeaa matsia, mutta yksikään niistä ei nouse toisten ylitse. Michaelsin ja Jerichon No Mercy-kohtaaminen oli aivan upea, kuten myös Edgen ja Undertakerin TLC sekä HIAC-kohtaamiset. Lisäksi vaihtoehtoina tulee mieleen myös Ric Flairin viimeinen matsi sekä vaikkapa Royal Rumble-ottelu. Noh, äänestän kuitenkin Kurt Angle vs. AJ Styles-matsia Slammiversary-PPV:stä. Kaikkien aikojen suosikkini vastaan korkealle markituslistallani noussut AJ kohtasivat tässä ensi kertaa ja mitään ei todellakaan puuttunut. Kaikki loksahti kohdalleen ja kyllä tätä voisi jo väittää viiden tähden koitokseksi.

32. Vuoden painija
Tämä ei olekaan yhtä vaikea valinta kuin edellinen, koska aloin suodattamaan vaihtoehtoja pienessä mielessäni jo tässä joulukuun alussa. Kaksi kirkkainta timanttia jäi loistamaan: Chris Jericho ja Kurt Angle. Kumpikin herra on paininut aivan upean vuoden ja lukuisia yli neljän tähden otteluita ja sen lisäksi ovat loistaneet myös kehän ulkopuolella promoissaan ja kaikessa muussa. Itse asiassa tekisi mieli sahata pysti keskeltä kahtia ja jakaa se näiden kesken. Teen nyt kuitenkin kovan päätöksen ja nimeän Kurt Anglen vuoden 2008 painijaksi. Angle on mielestäni ollut parhaimmassa iskussaan sitten vuoden 2003 ja on ollut läpi vuoden mukana mielenkiintoisissa kuvioissa. Se, minkä vuoksi palkinto menee Kurtille on kuitenkin ne mahtavat ison profiilin ottelut läpi vuoden. Joka PPV:ssä, jossa Kurttia ei ole työnnetty johonkin fuckin' 8-man tagmatsiin hän on otellut neljän tähden matseja. Oli vastassa sitten Christian Cage, Samoa Joe, AJ Styles, Jeff Jarrett tai Abyss. Toisaalta onhan myös Jericho otellut lukemattomia huippumatseja, mutta annetaan nyt palkinto kuitenkin Kurtille.


Jes, jes, olipahan savotta. Mutta varsin mielenkiintoinen sellainen.

CRAP:

1. Vuoden huonoin painija
Tähän tekisi mieli laittaa esimerkiksi tylsyyden kannalta jompi kumpi Hardy-veljeksistä, mutta katson ennemmin painitaitoihin ja päädyn siis Hornswoggleen. The Great Khalikin on kyllä mielenkiintoinen tapaus tätä kohtaa miettiessäni, mutta kyllä jopa ne jättimäiset chopit vievät voiton tästä.. eh.. ihmisestä.

2. Vuoden huonoin feudi
Nyt en voi tähän laittaa monen muun tapaan Colin Delaney vs. Armando Estrada -feudia, koska en ole seurannut ECW:tä vaikka toki Colinin olen nähnyt ja aikamoisen naurunpurskahduksen sai hän minussa aikaan. Kaikista mahdollisista feudeista minulla on ilo ilmoittaa tämän kohdan voittajaksi JBL vs. Finlay -feudi, jonka aikana monesta ohjelmasta tuli kelattua heidän väliset niin segmentit & promot kuin ottelutkin kokonaan pois.

3. Vuoden huonoin ottelu
Yksimieliseen voittoon ylsi tällä kertaa toiminnan täyteinen, hyvin bookattu ja paljon panostettu ottelu Chavo Guerreron ja Kanen välillä Wrestlemania 24:ssa.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
Eiköhän voitto minun puolestani kallistu johonkin John Cenan segmenttiin. Ne aiheuttavat minulle suurta vaivautuneisuutta.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
Taistelu käytiin Hornswogglen paljastuminen Vincen pojaksi ja John Cenan paluu-mestaruusvoitto Survivor Seriesissä -bookkausten välillä. Tällä kertaa jälkimmäinen vei voiton.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Tähän oli montakin mahdollista voittajaa, esimerkiksi Jesse & Festusin entrance-musiikki, mutta kyllä se lopulta kallistuikin Finlayn & Hornswogglen puoleen.

7. Vuoden huonoin gimmick
Jillian Hall, ehdottomasti.



Pronssinen kategoria:


8. Vuoden lopetusliike
Vaikka Widow's Peak -markittaja olenkin, käännyn kuitenkin Shooting Star Pressiin.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Kane.

10. Vuoden chantti
-

11. Vuoden DVD
–

12. Vuoden paluu
Tähän kohtaan olisin mieluusti laittanut D'Lo Brownin, mutta tunnelman puolesta paikkansa ansaitsee Edge.

13. Vuoden segmentti
Chris Jerichon Highlight Reel med Shawn Michaels.

14. Vuoden gimmick
Psycho-Edge.

15. Vuoden manageri
Tony Atlas vie voiton Ranjin Singhista.


Hopeinen kategoria:


16. Vuoden aliarvostetuin painija
Jillian Hall

17. Vuoden yliarvostetuin painija
John perkeleen Cena.

18. Vuoden kehittynein painija
The Miz.

19. Vuoden face
Heitetäänkö tähän sitten se The Haudankaivaja.

20. Vuoden heel
Sen verran kiitettävät buuaukset saa tämä henkilö niskaansa pelkästään mainittaessa hänen nimeään, että voitto oli yksimielinen. Voittajaksi selviytyi siis Vickie Guerrero.

21. Vuoden selostaja
Jim Ross, hyvänä kakkosena Jerry "The King" Lawler.

22. Vuoden promottaja
Chris Jericho, kiitettävän moni show on alkanut hänen promollaan.

23. Vuoden tulokas
Evan Bourne.

24. Vuoden "mark out moment"
Hmm.. Ehdottomasti olisin voinut laittaa tähän John Cenan "loukkaantumisen" SummerSlamissa, mutta päädyin Edgen paluuseen.


Kultainen kategoria:


25. Vuoden promootio
Eiköhän se WWE vie tämän kohdan itselleen.

26. Vuoden stable
La Familia herätti minussa jonkun ihmeen takia pieniä vivahteita McMahon Familysta WWF-aikoina, joten Guerrerot vievät voiton.

27. Vuoden tag team
LAX vie. Kiinnosti minua kovastikin kun vielä TNA:ta jaksoin katsoa. Myös muuan Ariel on erittäin viehättävä lisä tuohon tiimiin.



28. Vuoden naispainija
Vaikka kuinka kaikki häntä inhoisivatkin, voisin ansioiden ansiosta antaa tästä voiton Michelle McCoolille tai RAWn Beth Phoenixille, mutta Natalya-markkina suon voiton hänelle. Myös Gail Kim on mainitsemisen arvoinen naikkonen.

29. Vuoden feudi
Edge vs. The Undertaker sopii hyvin tämän pystin viejäksi.

30. Vuoden PPV/show
Whatin tapaan vastaan tähän Armageddonin ja hänen vastauksestaan löytyy se kaikki oleellinen tähän tulokseen.

31. Vuoden ottelu
Täytyy vastata tähän Ric Flair vs. Shawn Michaels @ Wrestlemania. WWE lopetti kerrankin mainetta niittäneen legendan uran fantastisesti.

32. Vuoden painija
Chris Jericho johtuen miehen nopeasta noususta suoraan ME:n ykkösnimiin.


Huh, tulipahan kulutettua aikaa johonkin hyödylliseen. Hyvä näin.

EDIT// Onko Mr.Enska tyytyväinen nyt?

"Moonsault" kirjoitti:
9. Vuoden sisääntulomusiikki
Natalya Neidhart tai Kane.

"Moonsault" kirjoitti:
13. Vuoden segmentti
Chris Jerichon Highlight Reel med Shawn Michaels sekä Ric Flairin jäähyväiset.

"Moonsault" kirjoitti:
16. Vuoden aliarvostetuin painija
Tähän voisi laittaa yhdet molempien sukupuolien edustajista. Naisista Jillian Hall ja miehistä D'Lo Brown.

"Moonsault" kirjoitti:
18. Vuoden kehittynein painija
Samanlailla yhdet molemmista kuin pari kohtaa ylempänä; naisista Maryse ja miehistä The Miz.

"Moonsault" kirjoitti:
32. Vuoden painija
Myös tähän kohtaan laitan naisista ja miehistä sen kaikkein parhaimman (WWE). Naisista ehdottomasti Beth Phoenix dominoivana siliconbunny-destroyerina ja miehistä Chris Jericho johtuen miehen nopeasta noususta suoraan ME:n ykkösnimiin.

Jospa nyt kuitenkin sinäkin, oi ylhäisyyteni, toimisit sääntöjen mukaan ja pistäisit jokaiseen kohtaan vain yhden vastauksen. Jos et muokkaa noihin vain yhtä selkeää vastausta, en laske noita ollenkaan.

EDIT: Juu, tyytyväinen olen.

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
– Batista. Kaveria ei vain jaksa katsoa kehässä sitä minuuttiakaan. Tänä vuonna en ole katsonut yhtään matsia, jossa tämä painija olisi ollut mukana.

2. Vuoden huonoin feudi
–Flairin lopettamisjutskat. Kaikki sen nyt tiesi, että ei hän häviä missään normi-RAWissa tai Rumblessa jollekin hemmetin Kennedylle. Teki siis matseista turhia, kun Flairkaan ei ole mikään painijumala.

3. Vuoden huonoin ottelu
–Aika laajan aiheen pistit. Sanotaan nyt Rublesta vaikka Jericho vs. JBL. Ottelusta odotti suht paljon, mutta kauheata botchailua ja JBL:n keskenkuntoisuutta oli havaittavissa.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
–Khali Kiss Cam. Ei vain ole mitään järkeä.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
– Shawnista ei sitten tehty VIELÄ KERRAN sitä WWE- mestaria. DAMN!

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
–Priceless

7. Vuoden huonoin gimmick
–Paul Burchill. Mitä WWE taas ajatteli, kun tällaista keksi?




Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
–SSP by Bourne. Kaunis ja lähes jumalallinen toteutus.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
–Kofi Kingston. Uusi ja raikas.

10. Vuoden chantti
–You can't wrestle!

11. Vuoden DVD
–The Rock: Most Electrifying Man in Sports Entertainment

12. Vuoden paluu
–John Cena Rublessa.

13. Vuoden segmentti
–Marellan Honky Tonk Meter

14. Vuoden gimmick
–Santino Marella. Vetää hyvin roolinsa ja joskus jopa paremmin.

15. Vuoden manageri
–Tony Atlas



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
–Big Show. Kaverille ei tunnuta keksivän sitten mitään tekemistä. Ja se kaivattu tekeminen olisi vyöfeudeissa peuhaaminen. Vaikka sitten ECW:ssä, jos ei muuta auta.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
–Batista. Kaveri pyörii edelleen eventissä, vaikka hänellä ei ole enää mitään annettavaa koko firmalle. Loppuunkulutettu paskasäkki, jota on liotettu liian kauan omassa virtsassa.

18. Vuoden kehittynein painija
–Kofi Kingston

19. Vuoden face
–Rey Mysterio

20. Vuoden heel
–JBL

21. Vuoden selostaja
–Jim Ross

22. Vuoden promottaja
–JBL

23. Vuoden tulokas
–Kofi Kingston

24. Vuoden "mark out moment"
–Cenan paluu Rumblessa



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
–WWE

26. Vuoden stable
–Legacy

27. Vuoden tag team
–Miz & Morrison

28. Vuoden naispainija
–Beth Phoenix

29. Vuoden feudi
–Michaels vs. Jericho

30. Vuoden PPV/show
–Wrestlemania 24

31. Vuoden ottelu
–Flair vs. Michaels at Wrestlemania 24

32. Vuoden painija
–Shawn Michaels

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
– The Great Khali. Kyllähän Big Daddy V. Mark Henry yms. ovat myös aika tylsiä ja kömpelöitä, mutta heiltä sentään jotenkuten parit powermovet onnistuvat, Khalilta taas ei. Face-Khali sentään on hieman hauskempi hahmo, mutta ei se hänestä parempaa painijaa tee.

2. Vuoden huonoin feudi
– Kane & Mysterio.

3. Vuoden huonoin ottelu
– Brayden Walkerin ECW-debyytti

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
– Khalin kiss cam, yyh.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
– Colt Cabanan jobber-rooli Smackdownissa.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
– Candice Michellen ihan hirvittävä muuv joor badi -renkutus.

7. Vuoden huonoin gimmick
– Brayden Walker, vaikka ei se kai mikään gimmick edes ollut...




Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
– Awesome Kongin implant buster, oikeesti ihan nätti hyvin suoritettuna.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
– Se kerran käytetty Finlayn/Hornswogglen kelttirokkirenkutus, eli tämä

10. Vuoden chantti
– U! U! Umaga!

11. Vuoden DVD
– Skippaan kun en ole näitä harrastanut.

12. Vuoden paluu
– Ultimate Warrior!

13. Vuoden segmentti
– Kyllähän se Dirt Sheet oli enimmäkseen ihan viihdyttävä.

14. Vuoden gimmick
– Trevor Murdochin liian lyhyeksi jäänyt kantrilaulaja-gimmick.

15. Vuoden manageri
– James Mitchell, vaikka ei hirveän näkyvä tänä vuonna enää ollutkaan.



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
– Finlay, ikäisekseen ihan helvetin hyväkuntoinen painija, jota tuo riippakivikääpiö rajoittaa liikaa. Ansaitsisi vielä jonkun mestaruuden ennen uran päätöstä.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
– Batista, vaikka en nyt tiedä onko hän niin arvostettu enää missään piireissä. Hahmona ainakin tosi kulunut jo, ja muutenkin tylsä kehässä.

18. Vuoden kehittynein painija
– Maryse, ihan oikeasti! No joo, kehittymisen varaa vielä on, mutta kyllähän se DDT ainakin ihan nätisti luonnistuu.

19. Vuoden face
– Jeff Hardy; vaikka en mikään Hardy-mark olekaan, niin kyllä mies on oikeasti tämän lopullisen huipulle nousunsa ansainnut.

20. Vuoden heel
– Kurt Angle, Edge hyvä kakkonen ja Orton kolmas.

21. Vuoden selostaja
– Kyllähän se Good Old JR edelleen on ykkönen.

22. Vuoden promottaja
– Damien Demento!

23. Vuoden tulokas
– Evan Bourne (vaikka en yleensä "hyppypavuista" perustakaan. Jack Swagger hyvä kakkonen.

24. Vuoden "mark out moment"
– CM Punkin money in the bankin lunastus ja voitto.



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
– En ole ehtiny kuin näitä kahta suurinta seurata, ja tänä vuonna WWE oli selkeästi parempi.

26. Vuoden stable
– Prince Justice Brotherhood

27. Vuoden tag team
– Miz & Morrison, viihdyttäviä ja ärsyttäviä niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin.

28. Vuoden naispainija
– Eniten on miellyttäny Natalya, vaikka debyyttipushinsa jälkeen onkin taka-alalle jäänyt.

29. Vuoden feudi
– Michaels vs. Jericho oli ihan hyvin vedetty.

30. Vuoden PPV/show
– Jaa, kai se Wrestlemani 24 oli.

31. Vuoden ottelu
– Michaels vs. Natu.

32. Vuoden painija
– Kurt Angle

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
Big Daddy V. Viscerana hän oli sentään joskus ihan huvittava, mutta alkuvuodesta kun paini, meni maku jo otteluun hänen sisääntulossansa, kun hän tissejänsä hakkasi. Karsea look, karseat taidot ja karsea gimmick, joka olisi voinut tosin jollakin eri tyypillä toimia.

2. Vuoden huonoin feudi
Triple H vs. Khali, aika tylsää oli, HHH hakkasi lekalla tai otti turpaan.

3. Vuoden huonoin ottelu
Jätänpä tyhjäksi, ei tule mitään mieleen.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
Tyhjää...

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
MVP:n jobbausputki. Saisi johtaa Montelin kannalta johonkin hyvään tai suutun!

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Santino Marellan. Muuten Santino kyllä rokkaa.

7. Vuoden huonoin gimmick
Paul Burchillin sukurutsari. Miten hyväksi midcardpainijaksi potentiaalia omaava raiskataan tuollaisella ällöttävällä ja vastenmielisellä gimmickillä, vaikka kunnon gimmickillä tai ihan perusjampan asemalla hänestä olisi johonkin. Surullista tämä gimmick!




Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
Sweet Chin Music. Etenkin kun se pamahtaa tyhjästä, niin se on vasta hienoa. SCM:ssä riittää myös tunnelmaa, ja sen voi iskeä monessa tilanteessa. Moonlight Driveä opin myöskin rakastamaan, ja paljon.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Kovimmat olivat Jeffin ja Ortonin uudet, Morrisonin ja HBK:n. Shawn Michaelsin theme kuitenkin saa aina kunnon fiiliksen syttymään, se on niin nopea, melodinen ja rokkaava kappale.

10. Vuoden chantti
You Sold Out Shawn Michaelsille Armageddonissa jäi aika lailla mieleen.

11. Vuoden DVD
En ole katsellut.

12. Vuoden paluu
Suurimman Mark-Outin aiheutti Cenan paluu Rumblessa. Kyllä Edgekin sytytti, mutta hänen paluun aavistin jo ennen PPV:tä Jeff-jutun takia. Big Show'n paluu oli myös aika näyttävä, ja pidin hänen ja Mayweatherin kuviosta.

13. Vuoden segmentti
Ric Flairin jäähyväiset. Siinä oli niin tunnelmaa, kayfabe heitettiin hetkeksi romukoppaan, ja yksinkertaisesti, tämä on paras segmentti ikinä.

14. Vuoden gimmick
John Morrisonin Jim Morrison-gimmick. Aivan mahtava gimmick, ja on tuonut häneen rutkasti mielenkiintoa, tosin jo viime vuoden puolella. Kaikin puolin parhaita gimmickejä aikoihin, ja tuo kivan lisän myös Henniganin promoihin ja muuhunkin olemukseen.


15. Vuoden manageri
Mitäs niitä nyt oli... Kukaan ei jäänyt erikoisesti mieleen, joten tyhjää tähän.



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
Pakko sanoa taas, että Val Venis. Saisi edes esiintyä TV:ssä useammin.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
Batista. Vaikka hänen pitäminen kärkikahinoissa on bisneksen kannalta järkevää, aloin kiehua hänen jatkuvaan oleskelemiseen tittelikuvioissa. Tosin feudi Ortonia vastaan on kiinnostava.

18. Vuoden kehittynein painija
Jeff Hardy. Oli jo viime vuoden lopulla kovassa huudossa, mutta tänä vuonna hän todisti osaavansa painia erittäinkin hyvin ilman erikoisstipulaatioita, lisäksi hän murtautui viimein Main Eventtiin ja veikin mestaruuden.

19. Vuoden face
Shawn Michaels. Teki feudista Chris Jerichon kanssa aivan mainion face vastaan heelin, auttoi Jerichoa kääntymään onnistuneesti heeliksi, ja lisäksi yleisö oli erittäin paljon hänen puolellansa useissa tilanteissa.


20. Vuoden heel
Edge. Heattien määrältä ehkä pitäisi sanoa, että Vickie Guerrero, mutta Edgen hahmo loisti jälleen, muun muassa La Familialla, hienolla paluulla Survivor Seriesissä ja mielenkiintoisella hahmonsa psyco-vaiheella. Kunniamaininta ehdottomasti Kurt Anglelle ja Chris Jericholle.

21. Vuoden selostaja
Jerry ''The King'' Lawler. JR oli tietenkin loistava, ja Matt Striker ja Mick Foley loistivat tänä vuonna. Silti Lawler jäi parhaiten mieleen innostuneilla höpinöillään. =)

22. Vuoden promottaja
Shawn Michaels. Veti aivan uskomattomia promoja tilanteessa kuin tilanteessa, ja hänen promoistansa pursusi itseluottamus, ja hän osasi puheensa muovata juuri oikean tyyliseksi oikealla hetkellä. Etenkin promot Flair-kuviossa, Y2J-feudissa ja Armageddonissa jäivät mieleen.

23. Vuoden tulokas
Jack Swagger. Kaikinpuolin kiinnostava heel, ja vetää varsin hyvin monet eri asiat. Dolph Ziggler jäi kanssa mieleen, mutta ottelijana oli ehkä liian vähän aikaa. Kozlov oli ihan ok, ja Bourne myös huippu kehässä, mutta muut osa-alueet eivät vakuuttaneet.

EDIT: Unohdin, että tänä vuonna debytöi myös Kofi! Kofi Kingston toi hienon tuulahduksen virkistävän upealla painityylillään, markkaan Kofia aivan hemmetisti. Eli sittenkin hänelle ääni!

24. Vuoden "mark out moment"
Shawn Michaels vs. Ric Flair otteluna. Se oli aivan eeppistä. Ja ne viimeiset sanat. <3



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
*Vuoden promootio
WWE. TNA:lta aika laimea vuosi, muutamasta valopilkusta huolimatta. ROH:ia en ole katsellut nyt hirveästi, paitsi talvella vähän. WWE:ltä kuitenkin yllättävän laadukas ja tasokkaimpia vuosia vuosiin, ehkä samaa tasoa jopa hienon vuoden 2005 kanssa.

26. Vuoden stable
Main Event Mafia oli kiva, mutta TNA:ta ei jaksanut enää seurata, joten The Legacy saakoot ääneni. Kaikki sen jäsenet saivat stablesta lisämielenkiintoa.

27. Vuoden tag team
Miz 'N Morrison, ei kahta sanaa! Mainio Dirt Sheet, hauskat promot, joukkueeksi varsin overeita ja hyviä otteluita, myös ollut esillä ja menestynyt.

28. Vuoden naispainija
Natalyaa haluaisin äänestää, mutta hän ei ole niin ollut ison profiilin naisotteluissa. Beth olisi tietenkin oiva valinta, mutta äänestämpä Mickie Jamesia, joka on minusta Bethiä parempi ja paininut hienon vuoden.


29. Vuoden feudi
Shawn Michaels vs. Chris Jericho. Tämä tarjosi erittäin laadukkaita otteluita, hienoja käänteitä feudissa, upeita promoja ja segmenttejä, feudin henkilökohtaisuus ja loppusuoralla vielä mestaruus pelissä. Nam.

30. Vuoden PPV/show
WretleMania. Armageddon hyvänä kakkosena. WM sisälsi monipuolista viihdettä; kaikki julkkikset painillisestikin hienoja otteluita, ja sitten tunnelmallisuuden huipu, HBK vs. Flair.


31. Vuoden ottelu
HBK vs. Ric WM:ssä. Eihän tässä voi muuta sanoa, ottelu, jonka muistaa varmasti lähes loppu elämänsä. Painillisestikin loistavaa kamaa, ja tunteikas lopetus, äärettömän hieno tunnelma ja jännittävät kohdat tekivät tästä ihan eeppisen. MOTY, täydet viisi tähteä!

32. Vuoden painija
Shawn Michaels. Ei kahta sanaa, mies on ollut ikäänsäkin nähden aivan ilmiömäinen ympäri vuoden, ja veti jopa Ric Flairin kanssa äärettömän kovan WM-matsin. Lisäksi upea feudi Jerichoa vastaan, ja ne lukuisat ottelut häntä vastaan, etunenässä UG:n ja NM:n huippuottelut, ja NM:n Ladder oli varmaan minun kolmanneksi tai toisiksi suosikki ottelu koko vuodelta. Shawn veteli hienoja promoja ympäri vuoden lisäksi.

Crap

1. Vuoden huonoin painija
Sinänsä vaikea kategoria ettei mieleeni tule ketään joka olisi nimenomaan kamalalla painilla minut suututtanut, mutta kyllä Hornswoggle tämän ansaitsee. Sinänsä vähän epäreilua että Horswogglen huonous ei sinänsä ole itse painijasta kiinni, mutta jos Finlay pystytään täysin tuhoamaan on siitä vastuussa oleva hahmo maininnan arvoinen.

2. Vuoden huonoin feudi
Eipä minulle muuta tule mieleen kuin Finlay / Hornswoggle vs. JBL / Vince McMahon. WrestleManian ottelu ei ollut edes huono, mutta koko kuvion lähtökohta ja kehittyminen oli aivan kamalaa katseltavaa. Vastaavaa ”Miksi?” kokemusta en painin parista edes muista (en tosin koskaan katsastanut joskus syksystä hypetettyjä Jackass-segmenttejä).

3. Vuoden huonoin ottelu
Tässä kategoriassa äänestämääni ottelua huonompia otteluita on varmasti vuoteen mahtunut yksi jos toinenkin, mutta itse koen ”vuoden huonoimman ottelun” tittelin kuuluvan sille matsille joka jätti koko vuonna paskimman maun suuhun. Ja sehän oli Batistan ja Umagan kohtaaminen WrestleMania 24:ssä. Ottelu, joka paperilla kuuluikin sinne WrestleManian keskikastiin, osoittautui niin kamalaksi etten olisi halunnut nähdä sitä yhtään missään. Tappoi hienosti ainakin itseltä WrestleMania-fiiliksen, onneksi Flair vs. Michaels pelasti tilanteen melkein heti tämän perään.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
Kaiken maailman idiotismia on kyllä jälleen riittänyt etenkin TNA:n puolella, mutta en saa mieleeni yhtäkään segmenttiä joka olisi varsinaisesti ärsyttänyt. Vuoden kamalimman segmentin erityismaininnan saa kuitenkin JBL:n promo: ”Vince... Hornswoggle... is... not... your... son... Hornswoggle... is... Finlay's... son”... Kappas, jo tuota muistellessa alkoi vereni kiehua, äänestän sittenkin vuoden ärsyttävimmäksi segmentiksi kyseistä JBL:n promoa. Vuoden wrestlecrap-kuvion kamalin segment.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
Jos noita ”huonoja bookkauspäätöksiä” haluaa etsiä, niin kuin nyt oikeasti jostain bookkauksesta jotain muka ymmärtäisin, voisin rantata loputtomiin lähes jokaisesta TNA:n bookkauspäätöksestä. Jatkan kuitenkin crap-kategoriassa hyväksi havaitsemaani linjaa: parhaiten mieleeni on jäänyt (kiitos Kennedyn) todelliseksi pannukakuksi lässähtänyt ”Vincen poika” -kuvio, joka sitten vielä jatkui astetta kamalammalla tavalla kun Finlaysta tuli Hornswogglen isä.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Finlayn / Hornswogglen facemusiikki, ei epäilystäkään.

7. Vuoden huonoin gimmick
Voin kyllä arvata mitä kaikki edellisten kohtien perusteella odottavat, mutta vastaukseni ei ole Hornswoggle. Sen sijaan joku saattaakin muistaa kuinka olen alusta alkaen ollut Jay Lethalin Black Machismo -gimmickiä vastaan, ja viime aikoina kyseinen rooli on alkanut aiheuttaa minussa yhä enemmän ja enemmän ärsytystä. Ennemmin minun sentään piti hampaita kiristellen myöntää gimmickin hyviä puolia: se toi Lethalille suuren määrän lisää faneja ja ylipäänsä väriä hyvin harmaaseen hahmoon. Nyt kun tuo on jo ajat sitten saavutettu on gimmick kuitenkin enää vain Lethalin tiellä – sitä kun ei pysty ottamaan tosissaan. Black Machismo on suurin syy Lethalin jokaisen pushin epäonnistumiseen, ja mikäpä olisi huonompi gimmick kuin sellainen, joka estää painijaa saavuttamasta täyttä potentiaaliaan.

Pronssinen kategoria

8. Vuoden lopetusliike
Eniten olen tainnut markittaa tänä vuonna sitä Tyler Blackin loikkaa, lieneekö sillä sitten sen kummempaa nimeä kuin Corkscrew 450° splash. Isompien miesten loikat sykähdyttävät aina, ja tämä on kyllä erityisen tyylikäs.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Curry Manin TNA-theme. Sen lisäksi, että se oli TNA:ssa harvinaisen paljon massasta erottuva sisääntulomusiikki, oli se myös täydellisesti hahmolle sopiva ja kaiken lisäksi oikein menevä. Niin, ja yleisökin tanssi.

10. Vuoden chantti
Onko tällaisiakin ollut?

11. Vuoden DVD
Pitää skipata tämäkin, yhtäkään tänä vuonna tullutta DVD:tä en ole nimittäin nähnyt.

12. Vuoden paluu
Cenan Royal Rumble -paluussa oli kyllä taikaa. Muistan kun pohdittiin numero 30:n lähtölaskennan kohdalla kaverin kanssa sitä kuka mahtaa olla seuraavana, sain yhtäkkiä kauhean ahaa-elämyksen miettiessäni mahdollisia comebackeja, ja samassa Cenan musiikki lähti soimaan. Tämä oli myös niitä harvinaisia hetkiä joina yleisön tunnelma tuntuu välittyvän tv-ruudun läpi. Kaiken kaikkiaan hieno paluu, ja luultavasti meikäläisen vuoden suurin mark-out.

13. Vuoden segmentti
Ric Flair Farewell Address ei ole ainoastaan vuoden segmentti, vaan myös kaiken kaikkiaan hienoin segmentti jonka olen koskaan nähnyt. Jokainen katsokoon itse ja ymmärtäköön miksi.

14. Vuoden gimmick
Curry Man! Tylsän Danielsin pelastaja, jonka sisääntulo oli koko TNA:n energisin. Huumorihahmona myös erinomainen, ja meninpä sokeassa Curry Manin markituksessani aina niin pitkälle että nauroin jopa ”Fired Championship” -sekoiluille. Todella harmillista että push lässähti jossain vaiheessa, ja nyt Curry Man onkin jo poissa.

15. Vuoden manageri
Jaa-a, eipä näitä tainnut kunnollisia olla kuin Larry Sweeney. Sweeneylle siis yllätys yllätys ääni.

Hopeinen kategoria

16. Vuoden aliarvostetuin painija
Seuraan Captain Charisman esimerkkiä: The Miz. Miz ja Morrison ovat nimenomaan loistava joukkue – eivät Morrison ja Morrisonin sidekick. Myönnän kyllä että Morrisonissa on ehkä enemmän sitä ”potentiaalia supertähdeksi”, mutta tällä hetkellä miesten ero ei ole niin huima kuin jotkut antavat ymmärtää. Ja niin, toisin kuin monet muut, en edes usko että Morrisonista ikinä tulee main eventteriä...

17. Vuoden yliarvostetuin painija
...Mikä johtaakin tähän. Äskeinen kohta ja Captain Charisma sen jo perustelivatkin: toiset ylistävät Morrisonia maasta taivaaseen, mutta itse näen hänessä Shelton Benjaminin kaltaisen ikuisen midcarderin. Toivottavasti Morrison todistaa ensi vuonna luuloni vääräksi.

18. Vuoden kehittynein painija
The Miz on kyllä kummallisesti noussut totaalisen ärsyttävästä turhakkeesta WWE:n parhaan joukkueen toiseksi osapuoleksi. En nyt osaa muistissani jäsentää onko tämä ollut juuri tämän vuoden aikana tapahtunutta kehitystä, mutta muitten vastauksista päätellen asia on juurikin näin. Enpä olisi kyllä tätä ”Hoo-RAH” aikoina vielä uskonut.

19. Vuoden face
Tämä menee kyllä selkeästi AJ Stylesille. Lähes kaikki facet tuntuvat nykyään saavan ainakin jossain vaiheessa myös negatiivisia yleisöreaktioita, mutta Stylesia ei voi kuin kannustaa. Kokonsa puolesta underdog, mutta taistelee täydellä sydämellä ja kosiskelee yleisöä painityylillään. Ellei mitään mullistavaa, kuten pitkää loukkaantumista, tapahdu, kantaa Styles vuonna 2009 varmasti TNA:n maailmanmestaruutta.

20. Vuoden heel
Chris Jericho. Jäätävän hienoa työtä. Tälle heelille ei varmasti hurrata, ja hän ei edes tarvitse mitään sen kummempia cheap shotteja sen saavuttamiseksi: kunhan vain vaikuttaa täysin tunteettomalta ja moraalittomalta paskiaiselta. Tai mikä vielä parempaa – esittää omat käsityksensä ihannoiduista asioista, ja osuu samalla myös useassa kohdassa oikeaan, vihastuttaen yleisöä entisestään.

21. Vuoden selostaja
Pakko kyllä antaa Matt Strikerille tunnustus hienosta työstä. Miehen ura näytti olevan umpikujassa: painijana mies ei ollut tarpeeksi hyvä edetäkseen, ja managereja ei nykyään kaivata, ellei sitten joku sattuisi olemaan erityisen hyvä (ja sitä Striker ei ollut). Mies kuitenkin on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, selostaa yhden ECW-shown hätäratkaisuna, ja kuulostaa heti ensimmäisestä ohjelmastaan lähtien siltä kuin olisi selostanut iät ja ajat. Iät ja ajat selostaneisiin nähden hänellä on kuitenkin yksi etu: hän on tuore tapaus ja sitä myötä eri lailla mielenkiintoinen. Ihme on ellei Striker täytä Kingin eläköityessä syntyvää aukkoa WWE:n toisessa ykkösselostustiimissä.

22. Vuoden promottaja
Chris Jericho, kuten jo ”vuoden heel” -kategoriassa perustelinkin. Aina kun olen Rawn (tai useammin WWE.comista Raw-videot) katsonut on Jericho ollut hyytävä. Hienoja promoja kertakaikkiaan, malliesimerkki nuoseville tähdille rooliin eläytymisestä. Jericho ei ole vain näyttelijä joka näyttelee pahaa ja sen saavuttamiseksi puhuu ilkeitä – Jericho on paha, ja puhuu suoraan sydämestään.

23. Vuoden tulokas
Tyler Black. On kyllä ihme ellei tämä mies nouse muutamassa vuodessa WWE:hen ja sitä kautta painimaailman huipulle: löytyy kokoa, lookkia, viihdyttävyyttä, taitoa ja karismaa. Promotustaidot ovat minulle miehen kohdalla se suurin kysymysmerkki, mutta lyhyiden väläytysten perusteella sekin puoli onnistuu vallan mainiosti. Uskoisin että vuonna 2009 odota lopullinen läpimurto ja nousu ROHin huipulle.

24. Vuoden "mark out moment"
Cenan paluu Royal Rumblessa, perustelut löytyvätkin jo ”vuoden comeback” -kohdasta.

Kultainen kategoria

25. Vuoden promootio
WWE jyrää edelleen, ja tulee luultavasti jyräämään vielä ainakin vuosikaudet, ylivoimaisena. Vaikka pienempiä promootioita kuinka symppaisikin on kaikkien tuntema totuus se, että ne ovat mitättömiä WWE:n rinnalla. Puroresu on asia erikseen, mutta japsiskeneä en tunne tarpeeksi hyvin ottaakseni siihen millään tavoin kantaa.

26. Vuoden stable
Eipä tässä paljoa haastajia näy: Main Event Mafia on ollut pienistä heikkouksistaan huolimatta todella tyly loppuvuodesta.

27. Vuoden tag team
Vaikka ROH tarjosikin parhaan joukkuepainin ja WWE ylivoimaisimpana erottuneen joukkueen Miz'n'Morrisonin muodossa, ja vaikka LAX ja MCMG jatkoivatkin hyviä otteitaan TNA:ssa, tulee minulle kuitenkin eräs muu joukkue mieleeni miettiessäni vuotta 2008 – ja se on Beer Money Inc. Rooden ja Stormin urat olivat olleet jo jonkin aikaa laskusuhdanteiset, kunnes heidät laitettiin joukkueeksi yhdessä Impactissa ja heillä klikkasi heti. Joukkueessa ei ole ehkä samanlaista joukkueen tuntua kuin AMW:ssa tai Team Canadassa johtuen miesten nousemisesta omiksi persooniksiin singles-runiensa aikana, mutta juuri se on myös Beer Moneyn suurin vahvuus: kaksi painijaa, jotka ovat jo yksilöinä hyviä ja mielenkiintoisia, muodostavat joukkueen joka on enemmän kuin osiensa summa. Toivottavasti TNA ei jatka lyhyiden mestaruukausien ja joukkueiden hajottamisen trendiään, vaan nämä herrat saavat hallita joukkuedivaria myös vuonna 2009.

28. Vuoden naispainija
Vaikka vuosi jäikin kesken, ansaitsee Gail Kim tämän alkuvuoden hyvillä esityksillään. Jotain naisen (ja Scott D'Amoren) tärkeydestä TNA:llee kertoo se, ettei Knockouts-divari, jolle parhaimmillaan suunniteltiin omaa TV-ohjelmaansa, ole hänen lähtönsä jälkeen kiinnostanut enää ketään. WWE paluuta edelleen odotellessa.

29. Vuoden feudi
Enpä muista tältä vuodelta kuin kolme huolella valmisteltua ja toteutettua feudia: Jericho vs. HBK, Big Show vs. The Undertaker ja Kurt Angle vs. AJ Styles. Näistä Big Shown ja 'Takerin feudi on ollut alkua lukuunottamatta tappavan tylsä, ja Angle vs. Stylesilta jäi selvä ”viimeinen silaus” saavuttamatta, vaikka ottelujen tason puolesta ehkä vuoden feudi olikin. Tämä jättää jäljelle Jericho vs. HBK:n, joka tarjosi painillisesti melkolailla yhtä paljon kuin Angle vs. Styles (joskin kummassakin oli pienet heikkoutensa: HBK:lla oli se liiallisuuksiin asti viety silmä-angle, kun taas Stylesin ja Anglen kultamitalitaistot olisi voitu jättää pois), mutta oli Anglen ja Stylesin feudia parempi muilla osa-alueilla. Taas kerran voisin kehua Jerichon kerrassaan loistavia promoja, ja Shawnkin jatkoi hyvää vuottaan niin kehässä kuin sen ulkopuolella. Tähän kun vielä lisää feudin todella sähköisen tunnelman on voittaja selvä.

30. Vuoden PPV/show
WWE on vetänyt PPV:idensä kanssa tasaisen vahvaa linjaa, mutta mikään PPV ei muistu mieleeni erityisen hyvänä. TNA:n PPV:iden taso on ollut taas tasaisen huono. Jäljelle jää siis ROHin erinomaiset PPV:t, joista olen alkuvuonna (R.I.P. PPV-listaus) nostanut Undeniablen parhaaksi. Tasaisen vahva PPV, jossa kaksi huippuottelua Austin Aries vs. Roderick Strong sekä Briscoes vs. No Remorse Core. Kannattaa siis viimeistään nyt ainakin nuo matsit katsastaa, ellei ole sitä aiemmin tehnyt.

31. Vuoden ottelu
Kuten aloitusviestistä kävi ilmi, TNA:ssa Angle dominoi tätä puolta (Angle vs. Joe @ Lockdown, Angle vs. Stylesit, Angle vs. Abyss), mutta vaikka nämä ottelut olivatkin hyviä, ei niistä yksikään yllä vuoden otteluksi. WWE:n painityylille olen tullut TNA:hankin verrattuna erityisen turraksi: oikein mikään ei enää säväytä, kaikki on ”ihan ok:ta”. ROHissa taas nähtiin monta huippumatsia, joista itse olen kaiken lisäksi nähnyt vain PPV-ottelut (enkä muuten vielä edes viimeisintä PPV:tä, jonka tupla-ME:ltä lienee ainakin syytä odottaa huippumenoa), mutta mm. Aries vs. Strong, Aries vs. McGuinness ja McGuinness vs. Tyler Black eivät nekään yllä vuoden otteluksi. Vuoden otteluksi oli nimittäin tänä vuonna harvinaisen vaikea, ellei mahdoton tehtävä yltää erään WrestleMania-kohtaamisen jälkeen – ja se ottelu oli tietysti Shawn Michaels vs. Ric Flair. Turhapa tätä on sen kummemmin perustella, kun kaikki ovat ottelun nähneet – vaikka muissa otteluissa itse kehätyöskentely olisi ollut kuinka hienoa katseltavaa, etsii tämän ottelun tunnelataus varmasti vuosikaudet vertaistaan. Tuskinpa kukaan painifani pystyi tätä ottelua jollain asteella herkistymättä katsomaan, ja se jos mikä on merkki erityislaatuisesta ottelusta.

32. Vuoden painija
Vuoden painijan nimeäminen on minulle tänä vuonna harvinaisen helppoa. WWE:ssä oli main event -kahinoiden osalta todella vahva vuosi, mutta kukaan ei oikein noussut selvästi toisten yläpuolelle. ROHia taas en ole nähnyt tarpeeksi antaakseni tämän pystin sinne, vaikka esim. Nigel on varmasti vahvan vuoden paininutkin. Jäljelle jää siis TNA – ja kuten vuoden otteluvaihtoehtoja läpi käydessäni ilmi jo tulikin, oli Kurt Angle tänä vuonna TNA:n MVP. Alkuvuosi mestarina, luonnollinen siirtyminen muihin kuvioihin jotka nousivat pian mestaruustaistoa mielenkiintoisemmiksi, ja nyt nouseminen Main Event Mafian selväksi nokkahahmoksi (mikä sinänsä on outo ratkaisu, onhan Sting kuitenkin maailmanmestari). Hyviä segmenttejä, hienoja promoja, TNA:n parhaat feudit ja huippuotteluja. Oikeastaan voisi sanoa, että aina kun TNA:ssa tapahtui jotain, oli Angle paikalla.

Kaiken kaikkiaan vuosi 2008 oli paras wrestlingissä sitten vuoden 2004, elleivät sitten 2005-2007 ole vain huonommassa muistissa. Viestistä tuli pitkä, toivottavasti joku jaksaa lukea.

"Saimou" kirjoitti:
8. Vuoden lopetusliike
Eniten olen tainnut markittaa tänä vuonna sitä Tyler Blackin loikkaa, lieneekö sillä sitten sen kummempaa nimeä kuin Corkscrew 450° splash.

Phoenix Splash.

Kaippa meikäläinenkin sitten sen kortensa kekoon kantaa. En tähän mitään liiallisuuksiin meneviä perusteluja ala laittamaan, vaan mennään puhtaasti fiilispohjalla.

Crap:

1. Vuoden huonoin painija

– Minä vastaan, että Batista. En vain voi sietää miehen nykyistä roolia ja mielestäni näin tylsää kaveria ei olla nähty pitkiin aikoihen. Jatkuva ME:ssä heiluminen, paskat PPV-matsit ja sitäkin hirveämmät promot tekevät Batistasta vuoden huonoimman painijan. THYI!

PS: Big Daddy V oli vitun mahtava . Kaipaan oikeasti miestä jollain sairaalla tavalla WWE:hen yhä. Se look oli kultaa <3. Ei oikeasti, ne tissit olivat niin härskit, ettei niistä voinut olla pitämättä.

2. Vuoden huonoin feudi

– Hmm. Ei oikeastaan tule mitään erityisen heikkoa feudia näin äkkiseltään mieleen. Tottakai niitä huonoja on löytynyt runsaasti, mutta mikään ei ole niin erityisesti vituttanut. Skip.

3. Vuoden huonoin ottelu

– Taas vaikea. Paskoja otteluita nähdään joka kuukausi, mutta ei ole jäänyt mitään yhtä tiettyä kamaluutta, joka erottuisi massasta, mieleen. Pannaan jälleen skippiä.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti

– Meinasin aluksi laittaa tähän sen Mike Adamlen, Jerichon ja JBL:n kiistelypromon, jossa Mike Adamle teki tämän minulle legendaariseksi muodostuneen rampilta kävelyn. Se oli kuitenkin komedia-arvoltaan niin kultaa, että laitan tähän sittenkin vastaukseksi Cenan vitun hirveän "VIII AAAR KUD INAF!"-promon. Tollaista faniennuoleskelu paskaa ei olla pitkään aikaan suollettu. Jeff Hardyn "IS HEE NOT THA MAAAAN"-promot olivat myöskin sellaista veitsen kurottelua, että huhhuh.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys

– Tässä on kaksi selkeää kanditaattia, CM Punkin raiskaaminen ja Chris Jerichon ja Shawn Michaelsin feudin ottelut. Miken ja Jerichon matseista Ladder oli kuitenkin niin hyvä, että annan sen vaikuttaa siihen, että vastaan tähän CM Punkin raiskaamisen. Siis oikeasti. Ensin miehen overius tuhotaan MITB-voiton jälkeen jatkuvalla jobbailulla ja sitten mies vie yhtäkkiä mestaruuden, josta kukaan ei jaksa tietenkään kiinnostua. Sitten vielä vyötä ei viitsitä jobata puhtaasti, eikä edes haluta jatkaa feudia Ortonin kanssa, vaan laitetan midcardiin Kofi Kingstonin kanssa tag-vöiden kimppuun. Vittu mitä paskaa. Homo WWE.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki

– Finlayn theme on kyllä kaiken sen kusemisen kukkuraksi ihan vitun hirveä. Vastaan siis Finlayn ja Hornswogglen tiluttelu. Jessen ja Festuksen naurettava "Biskits änd kreiveii!" kakkosena.

7. Vuoden huonoin gimmick

– Cenan fanirutsari gimmickiä en viitsi äänestää, sillä siitä ei olla kärsitty vielä kovinkaan kauaa. Taitaa tämäkin mennä Finlaylle. Finlay ollaan vaan raiskattu niin hiton pahasti tällä huumorihahmolla. Khalin "Punjabi Playboy"-gimmick ei ole mielestäni ollut edes mitenkään liian hirveä, vaan olen välillä jopa osannut pitää Kiss Cameista.

Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike

– Näitä on aina niin monta. Tottakai vanhat kunnon Pedigreet ja kumppanit toimivat aina, mutta kyllä varmaan ne suurimmat mark-outit on herättänyt ihan pienissäkin otteluissa se CM Punkin G.T.S. Jostain syystä ei tunnu oikealta äänestää Bournea tällä kertaa, vaikka SSP hieno onkin. En kuitenkaan anna tälle palkinnolle mitään arvoa, sillä tähän voisi laittaa lähes kenen tahansa Main Eventerin finisherin, joka on paininut eeppisen finisher-sodan sisältäneen ottelun.

9. Vuoden sisääntulomusiikki

– Ääh, taas vaikea. Sexy Boy, This Fire You Burns, Sexy Boy, This fire you burns... Sexy Boy. Ei se ole tänä vuonnakaan niin suurta mark-outtia herättänyt kuin aikaisemmin, mutta kyllä siinä on edelleen sitä jotain. Jos Punk saisi kunnon Rock-poppeja, olisi This Fire You Burns ihan ylivoimainen ykkönen. Ei ole liian hyviä themejä WWE:ssä tällä hetkellä. Christiania odotellessa.

10. Vuoden chantti

– "Let's Go Jericho, CM Punk" jossain alkuvuoden RAW'ssa ennen 'Maniaa oli oikeasti ihan hemmetin kaunista kuunneltavaa. Ottelu oli erittäin mainio, ja tuo yleisö oli oikeasti ihan jumalainen <3. "U-U-UMAGA" osasi myöskin naurattaa ihan mukavasti.

11. Vuoden DVD

– En ole katsonut kunnolla. Skippiä.

12. Vuoden paluu

– En halua antaa tässä Cenalle pokaalia, vaikka sen hän varmasti ansaitsisikin, sillä itse pidän paluun tekevänä painijana enemmän sellaista kaveria joka monen vuoden jälkeen saapuu takaisin aktiivirosteriin. Cena ei siksi tätä palkintoa saa, vaan The Big Show. Ei olla Big Show'takaan oikein paluun jälkeen käytetty, mutta olihan se ihan hemmetinmoinen hetki, kun paras jättiläispainija koskaan käveli jälleen kohti nuorattua neliötä.

13. Vuoden segmentti

– Ric Flair's Farewell Adress. Ei kysymystäkään, upea segmentti. MutiM kommentti aiheutti kyllä ihan jumalattomat repeilyt. Ihan loistavaa settiä. Tätä lisää!

14. Vuoden gimmick

– Charlie Haas. Joku tässä hemmetin kameleontteilussa vaan iski. Santino ja The Brian Kendrick ansaitsevat kunniamaininnat.

15. Vuoden manageri

– Eipä olla tänä vuonna mitään kovin mieleenpainuvia managereita nähty. Ezekiel Jackson nyt tulee ekana mieleen, eikä hänkään mikään elämää suurempi ollut.

Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija

– Oho käsitinpäs tämän pokaalin väärin. Annan ääneni Shelton Benjaminille. Mies on äärimmäisen karismaattinen, ihan mukiinmenevä mikissä ja yksi nyky-WWE:n viihdyttävimpiä painijoita. Silti miehestä ei tunnu puhuvan oikeastaan kukaan? Shelton ansaitsisi oikeasti kunnollista pushia, ja kunnon kuvioita. Valitettavasti ilman brändi-PPV:itä ei tästäkään lahjakkuudesta saada koskaan niitä kunnon mehuja irti. Shelton on loistava.

17. Vuoden yliarvostetuin painija

– Mr. Kennedy. Tulevaisuuden Main Eventer? Lol!

18. Vuoden kehittynein painija

– Jotkut tähän ovat laittaneet Mizin, mutta itse en ole ollut kuin vittuuntunut kyseisestä jätkästä koko vuoden ajan. Skipataan, sillä kukaan ei ole liiempää vaikutusta kehityksellään tehnyt.

19. Vuoden face

– CM Punk oli aivan helvetin hyvä, vaikkei ansaitsemaansa arvostusta saanutkaan. Ääni siis hänelle. Toki Punk olisi voinut olla Straigh Edge-gimmickiä käyttäen sitäkin uskomattomampi heelinä, mutta facenakin toimi, vaikka miehestä osattiin bookata peräti geneerinen.

20. Vuoden heel

– Sanotte mitä sanotte, Vickie Guerrero kuvastaa parhaiten tuota enskan antamaa kriteeriä. Kukaan muu ei ole minussa saanut tänä vuonna varsinaista vihaa minussa aikaiseksi. EXCUSE ME! Mikäli tässä ei olisi tuota enskan kriteeriä, olisi tuossa tilalla joku ihan muu nimi.

21. Vuoden selostaja

– Tätä palkintoa ei ANSAITSE KUKAAN! Jim Rossia ei enää tunnu kiinnostavan mikään enää ja miehestä on oikeasti tullut tylsä. King on laimea kuin mikä ilman hyvää gimmickiä. Michael Cole on nyt ollut oma itsensä, eli homo. Tazzin komedia-arvo ei riittänyt tänäkään vuonna tähän palkintoon. Striker ei tehnyt minuun erityistä vaikutusta, eikä myöskään Mick Foley. Mike Tenay ei vain tunnu oikealta valinnalta, vaikka ihan hyvin on hommansa hoitanut. Don Westia en halua mainita tämän palkinnon yhteydessä. Olen edelleenkin katkera Anglen TNA debyytin kusemisesta. ROH:n selostajista minulle ei ole tullut koskaan (oli siellä kukaan tahansa) mieleen mitään muuta kuin amerikkalainen, hammasrautainen, finninaamainen teinipelle, joka lähtee katsomoon yhtäkkiä kesken matsin, kun näkee siellä Mick Foleyn. Inhoan siis ROH:n kaikkia selostajia, mitä siellä olen kuullut.

22. Vuoden promottaja

– Ric Flair. Aivan sama minulle, että Flair ei ollut kuvioissa mukana puoltakaan vuotta. Olen silti sitä mieltä, että Flair on ne tämän vuoden parhaimmat ja muistettavimmat promot vetänyt. Santino on myös vetänyt loistavia huumoripromoja ympäri vuoden, mutta ei ne Flairin tasolle yllä.

23. Vuoden tulokas

– Tänä vuonna riittää oikeasti jotain kunnon vaihtoehtojakin. Kofi Kingston oli ihan viihdyttävä, Evan Bourne vakuutti kehäotteillaan, Swaggeria en ole paljoa nähnyt, mutta kaipa hänkin hommansa ihan hyvin hoiti. Eiköhän tämän palkinnon kuitenkin ansaitse Evan Bourne. Oikein hauskoja ja nopeita cruiser-vääntöjä mies veteli viikottaisissa.

24. Vuoden "mark out moment"

– John Cenan paluu Rumblessa. Tälläisia mark-outteja ei liian usein synny. Sekosin ihan täysin kuullessani John Cenan tunnarin, jonka jälkeen sitten oltiin Cenaa vastaan oikein kunnolla . Mark-outtien mark-out. Tällaisia oikeasti lisää. Punkin MITB-lunastus oli myös loistava. Jeffin mestaruusvoitto taas ei ollut minulle mikään maailman suurin elämys. Oikeastaan aika negatiiviset viban jäi sen jälkeen.

Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio

– Tätäkään palkintoa kukaan ei mielestäni ansaitse. Nyky-WWE tuppaa olemaan aikalailla skeidaa, TNA:n bookkaus kusee todella pahasti ja ROH:ta en ole koskaan liiemmin palvonut. SKIP!

26. Vuoden stable

– Ei ole ollut yhtään kiinnostavaa stablea tänä vuonna. Skipataan!

27. Vuoden tag team

– Sanoiko joku Miz 'n' Morrison? Eijeijei! Ovathan he olleet tänä vuonna varmaan se seurattavin tiimi WWE:n kuolleessa tag-skenessä, mutta en heille halua antaa tätä pystiä, sillä he eivät ole tehneet oikeastaan partnereina minuun minkäänlaista vaikutusta.

28. Vuoden naispainija

–Njäh. Ulkonäön perusteella tekisi mieli antaa tämä pysti, mutta en sitä voi kyllä tehdä. Beth on vetänyt ihan hyvin, mutta eipä hänestäkään mitään liiallisia muistoja ole mieleen jäänyt. Ääh, skipataan tämäkin.

29. Vuoden feudi

– Jericho vs. Michaels oli rakennettu oikeasti hyvin, mutta en voi antaa ääntä feudille, jonka kolme neljästä ottelusta olivat ihan hemmetin suuria pettymyksiä. Big Show vs. Undertaker sisälsi sen ihan helvetin loistavan Last Man Standingin, mutta oliko se niin hyvä sittenkään? Edgen ja UT:n feudi oli hyvä, muttei silti tämän pystin arvoinen. Mai gaad, skippaan tämän :O.

30. Vuoden PPV/show

– Wrestlemania. Ei kysymystäkään. Mikään muu PPV ei ole tänä vuonna iskenyt erityisemmin, mutta 'Mania oli loistava. Rumble oli kieltämättä hemmetin hyvä, mutta senkin loisto kulminoitui lähinnä pääotteluun. No Way Outista dikkasin kanssa omalla tavallaan, kuin myös No Mercysta, sillä sen kaksi mestaruusottelua olivat erinomaisia. Loppu vuoden PPV:t nyt olivatkin sitten sitä tuttua kuraa.

31. Vuoden ottelu

– Tänä vuonna nähtiin oikeasti todella hyviäkin otteluita, varsinkin jos vertaa viime vuoteen, jolloin minusta ei nähty yhdessäkään PPV:ssä edes neljän tähden ottelua. Tämän vuoden parhaimmistoa olivat Night of Championsin tunteita herättävä Hunter vs. Cena, Edgen ja 'Takerin pirullinen HIAC, No Mercyn molemmat mestaruusottelut sekä Undertakerin ja Big Show'n eeppinen Last Man Standing Cyber Sundayssa. Joku minussa ei jostain syystä syttynyt tarpeeksi Michaels vs. Flairissa, että sen nostaisin MOTY:ksi. Näistä sitten pitäisi päättää. Kovasti tekisi mieli antaa ääni sille ihan järjettömiä varpailla hyppimisiä aiheuttaneelle Cena vs. Hunterille, mutta en vain tiedä olisiko se loistava ottelu, jos katsoisin sen uudestaan tuloksen tietävänä. UT vs. Edge kärsi oikeasti mielestäni jonkinlaisesta ennalta-arvattavuudesta, vaikka se loistava olikin. No Mercyn mestaruusottelut eivät muuten vaan yllä mielestäni tarpeeksi korkealle ollakseen MOTYja, vaikka pidinkin niistä. Ei helvetti, taidan oikeasti nyt vakavissani väittää, että Big Show paini vuoden MOTY:ssa! 'Takerin ja Show'n LMS oli oikeasti vain niin saatanan eeppistä menoa, että huhhuh. Jännitin jokaista laskua todella suuresti, ja koko toiminta oli oikeasti hiton viihdyttävää ja tarinaa kertovaa brawlaamista. Ei vittu! Ei se nyt niin mennytkään. Perkele, ääni Hunterin ja Cenan taistelulle Night of Championsissa, vaikkei se oikealta tunnukaan, sillä en ole mitään näistä tämän vuoden suosikeista nähnyt edes kahteen kertaan. Uskoisin, että kahteen kertaan katsottuna huipulle nousisi Edgen ja 'Takerin HIAC, mutta nyt käy näin.

AAAAARGHHH! EN OSAA PÄÄTTÄÄ! ÄÄNI KUITENKIN LIHAVOIDULLE!

32. Vuoden painija

- The Undertakerille annan äänen ihan vain niiden muutaman loistavan ottelun ja feudin takia. Kukaan ei ole tänä vuonna paininut tällaisia hyvien otteluiden putkia, mitä UT harrasti oikein kunnolla. Toki UT:llekin mahtui sinne niitä huonojakin hetkiä, mutta mielestäni Edgen kanssa käyty HIAC ja Last Man Standing Show'n kanssa eivät jätä mitään kyseenalaistettavaa. Kaksi hyvin rakkennettua feudia ja pari neljän tähden ottelua tekevät UT:stä vuoden painijan. Piste.

Crap:

1. Vuoden huonoin painija

-Big Daddy V. Tuskin tarttee selitellä. Täyttä sontaa koko mies. Batukka seuraa perässä.

2. Vuoden huonoin feudi

- Aika paha kyllä. Kaikki kunnon feudit ovat olleet aika hyviä. Ei osaa sanoa.

3. Vuoden huonoin ottelu

- Jälleen paha. Wrestlemania Kane vs Chavo ECW mestaruudesta ?

4. Vuoden ärsyttävin segmentti

- Cenan vähänaikaa sitten pitämä promo jossa mies fanien keskellä möykkää. Järkyttävää sontaa.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys

- Batistasta mestari... Onneksi vetivät nopeasti takaisin.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki

- Batistan entrance on jo niin kulahtanut, että alkaa oikeen ärsyttämään.

7. Vuoden huonoin gimmick

- Paul Burchillilla näitä on riittänyt eivätkä ota loppuakseen.




Pronssinen kategoria:


8. Vuoden lopetusliike

- No SSP, RKO, GTS, Tombstone ovat kaikki sellaisia mitä fanitan. Ehkä valitsen noista RKO:n. On se vaan komea.

9. Vuoden sisääntulomusiikki

-Randy Ortonin uusi theme. Olikos nimeltään Voices.

10. Vuoden chantti

- RKO! RKO! RKO!

11. Vuoden DVD

- En ostele näitä.

12. Vuoden paluu

- Noh aika heikosti on valikoimaa tässä. Cenan paluu saanut muuta kuin veren kiehumaan. Edgen paluu oli aika kova. Siis Edgen paluu

13. Vuoden segmentti

- Edgen psyko promottaminen, juuri ennen HIAC:lliä. Aikalailla kultaa oli.

14. Vuoden gimmick

- Heel Chris Jericho.

15. Vuoden manageri

-Emt. Tony Atlas



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija

- Tommy Dreamer. Vanha ECW konkari ei kyllä saa minkäänlaista arvostusta enää. Olis kyllä potentiaalia vielä jonkiverran.

17. Vuoden yliarvostetuin painija

- Batista. Älytöntä miten tuollainen mies on ME:ssa kerta toisensa jälkeen.

18. Vuoden kehittynein painija

- En oikein tiedä. Miz ja Morrison molemmat ainakin kehittyneet.

19. Vuoden face

- Shawn Michaelshan se on aika kirkkaasti. Vielä jaksaa mies vetää upeita matseja ja promoja. Rispekt.

20. Vuoden heel

- Chris Jericho. Ihan huikea heel. Edge on todella hyvänä kakkosena.

21. Vuoden selostaja

- Jim Rossa varmaan.

22. Vuoden promottaja

- Tämän vie niin kirkkaasti Chris Jericho ettei muilla ole mitään saumaa. Edge lähimpänä muttei yllä hänkään.

23. Vuoden tulokas

- Evan Bourne ollut huikea tulokas. Matkalla tähtiin heti uransa alkutaipaleella.

24. Vuoden "mark out moment"

- Näitä ollut useampiakin. Edgen ja Chris Jerichon paluut, Edge vs Undertaker HIAC, Jericho vs HBK Ladder, Jerichon mestaruusvoitto jne... Valitsen Jerichon mestaruusvoiton.



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio

- WWE

26. Vuoden stable

- WWE:ssä näitä aika vähän on. LA Familia on lähinnä raivostuttava joten heitän vähän yllättäen tuon TNA:n Main Event Mafian.

27. Vuoden tag team

- Miz ja Morrison

28. Vuoden naispainija

- Beth Phoenix

29. Vuoden feudi

- Melkein sanoisin, että tasuri tulee Y2J vs HBK:n ja Edge vs Undertakerin välille.

30. Vuoden PPV/show

- Jaahas.. Wrestlemania oli melkoisen mainio spekataakkeli.

31. Vuoden ottelu

- Edge vs Undertaker HIAC. Käsittämättömän hyvä matsi ja vielä ilman bleidausta.

32. Vuoden painija

- Sanoisin ehkä Chris Jerichon. Monia hyviä olisi tähän kyllä. Jerichon huikea feudi HBK:n kanssa, toimi mainiosti heelinä ja promotti aina loistavasti. Todella laadukas pakkaus

Teen sinänsä temput ja kirjoitan tänne silti muutamia nimeyksiä, vaikken olekkaan nykypainia ollut mukana seuraamassa melkein puoleen vuoteen, ellen jopa kauemminkin, mutta silti raapustetaan jotain jota mieleen tulee. Poistin itseltäni Crap-osion, koska tuntui turhalta ruveta miettimään huonointa ottelua tai painijaa, jälkimmäisiä kun on niin lukuisia, ja huonoja otteluita taas ei tuppaa muistamaan koska ne olivat niin huonoja. Jos vastauksissa ei ole WWE:tä, on siellä sitten Chikaraa, muuta ei pahemmin ole tullut seurattua, ehkä TNA:ta joskus alkuvuodesta.



Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
Jos vuoden stiffeintä lopetusliikettä, ja samalla turhinta ja ruminta haetaan, veisi Punkin GTS voiton helposti, mutta tämän miettiminen onkin vaikeampaa. Kyllä se on JBL:n Clothesline from Hell. Ilkeimpiä lariatteja nykybisneksessä.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Randy Ortonin Voices ehdottomasti. Sopii kylmälle ja laskelmoivalle heel-hahmolle loistavasti, toisena mieleen tuli The Order of The Neo-Solar Templen Cradle of Filth -veto.

10. Vuoden chantti
"You killed Bryce". Jostain päin Chikaran syksyn tapahtumia kun Claudio Castagnoli/Brodie Lee monotti tuomari Bryce Remsburgista pään kolmanteen riviin Brodien ja Claudion välisessä ottelussa. Oli vielä todella stiffin näköinen potku.

11. Vuoden DVD
Mr. Perfectin DVD. Piste. Ric Flairin oma hyvänä kakkosena.

12. Vuoden paluu
John Cenan paluu Rumblessa. En varsinaisesti muita kunnon paluita tainnut seuratakkaan, joten tämä kaikkine markoutteineen sen vieköön.

13. Vuoden segmentti
Kyllä ihan kaikessa nostalogiamarkituksessa minkä tämä segmentti aiheutti, on pakko äänestää sitä Flairin farewell -adressia. Olettaen että kyseessä oli juuri se, missä kaikki Four Horsemenien jäsenent pöllähtivät juhlimaan Flairin kanssa, jonka jälkeen kaikkia muitakin pukkais paikalle. Kyllä se Horsemenien entrance ja Flairin reaktio oli kuitenkin kohokohdat.

14. Vuoden gimmick
– Hydra. Tämä menee ihan selvästi Chikaraan, gimmickkien luvattuun maahan. Ja kukapa sen sieltä saisikaan kuin satoja kiloja painava merihirviö todella ronskeilla lihaksilla ja uskomattomalla voimalla varustettuna. Kyllä. Jo ulkoasu ja olemus riittävät tähän valintaan. Vaikkakin mikkitaidot ja kehäkäytös myös rautaa.

15. Vuoden manageri
– Oliko tänä vuonna hyviä sellaisiakin?



Hopeinen kategoria:

"Kenitys" kirjoitti:

E: Tästä taas loistava esimerkki Supan viesti Varsinkin kun tässä EI tosiaan kysytty WWE:n tai muiden promootioiden vaan IWC:n yli- ja aliarvostamia.

Älä nyt viitsi, juuri ajattelin että saisin sen tehtyä oikein ja tein ajattelin että tässä haetaan sitä WWE:n yliarvostamaa. Varsinkin kun alkuperäinen käsitys minulla oli kuitenkin päinvastoinen, ja jotakin tapahtui tässä välissä. Korjattu.

16. Vuoden aliarvostetuin painija
- Snitsky. Ehkä tämä valinta johtuu siitä, että olen vahvasti sitä mieltä, että monsterheelit ovat suhteellisen tärkeä osa vapaapainia. Tiedä sitten mistä tuollainen ajatus on itänyt, mutta se on pitkään jyllännyt vahvana. Pidin Snitskystä, ja varsinkin miehen asenteesta joko lajiin tai rahaan, mutta kuitenkin yritystä löytyi, vaikkei kyllä niinkään pushejaan saanut hyödynnetyiksi. Minusta Snitskyssä oli silti huomattavasti enemmän potentiaalia ja taitoa kuin IWC:ssä yleensä väitetään.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
– Ken Kennedy. Tämä pysyy muuten samana, sillä en pysty käsittämään sitä miten monet miehestä puhuvat loistavana promottajana tai painijana, kun en näe hänessä yhtään minkäänlaista potentiaalia mihinkään. Naurettava(huonolla tavalla) ilmeilijä, tylsä face, keskinkertainen painija, huono worker...Matt Hardy hyvänä kakkosena sitten. Turha muuten huomauttaa tästä naurettavasta ristiriidasta vuoden yli- ja aliarvostetuimman välillä.

18. Vuoden kehittynein painija
– Eikös Big Show ole ollut tänä vuonna vähän atleettisempi ja kovempi kaveri kuin ennen? Mieshän pudotti roppakaupalla painoaan, ja näytti ainakin silloin alkuvuodesta kovakuntoiselta jampalta siihen verrattuna mitä hän viime vuosina rapakunnossaan oli.

19. Vuoden face
– Ric Flair vei tämän vuoden face -tittelin helposti. Miettikää nyt millaisia poppeja mies sai uransa viimeisinä kolmena kuukautena. Mies sai jopa face-Michaelsin vaikuttamaan heeliltä. Niin face Flair oli.

20. Vuoden heel
– Ultramantis Black. Mantis oli viisaalla ja ovelalla olemuksellaan aivan loistava pahis. Vielä kun mies johti pikkukulttiaan, oli mies selvästikin pahuuden multihuipentuma. Jätkällä on Dr.Cube puhelimensa pikavalinnassa, se kertoo jo kaiken miehen pahuudesta. Randy Ortonilla tai Edgellä sitä ei ole.

21. Vuoden selostaja
– Matt Striker. Ehkäpä asiantuntevimpia selostajia koko vuonna, ja samalla vielä nuori ja entinen painija varustettuna vahvalla karismalla = parempi kuin Coletazzcoachking. Ultramantis Black olisi myös hyvin vahva haastaja tähän, mutta kun haetaan jotain muuta kuin huumoripohjaa, löytyy Striker. Namedorpannut muun muassa Ligeria, "Rollerball" Roccoa yms. Se kertoo jo paljon tai jotain.

22. Vuoden promottaja
– Sanottakoon että Santino Marella. Puhutaan hahmoon sisäistymisestä ja roolin vetämisestä hyvin, tuloksena on Marella. Se unibrow oli/on kyllä jotain tosi pornoa muutenkin. Kyllä Santino ja se hahmo toimivat jokaisessa promossa, ja kyllä hymy oli melkein aina taattu.

23. Vuoden tulokas
– Evan Bournelle tämä. En keksinyt sen parempaa. Taitava atleetti, ehkä miehessä on potentiaalia päästä sellaisen Shelton Benjamin taidon ylitse kunnon painijaksi.

24. Vuoden "mark out moment"
- Fire Ant voittaa Young Lions Cupin, Chikara. Okei, Cenan ilmestyminen rumblessa oli kyllä kanssa jotain niin hienoa, mutta kyllä tämä oli se tapahtuma joka sai perseen penkistä ja hymyn huulille. Raastava taistelu Vin Gerardin kanssa ja vielä todella vahva yleisö ja tarina taustalla = Ratings. Sidonnan jälkeen kyllä teki mieli katsoa tapahtuma heti uudestaan.



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
– Chikara. WWE:n katsomisesta luopuminen jätti viimeisen pesäeron tähän valintaan. Siinä missä WWE ei enää kiinnostanut pahemmin. Chikara vei sen paikan. Huumoria ja mukavaa viihdettä

26. Vuoden stable
– The Order of The Neo-Solar Temple. Ihan vaan sen hajoamisen aiheuttaman kaipuun takia tämä kolmen ja tai neljän miehen poppoo ansaitsee nimeyksen helposti. Colony ihan hyvänä kakkosena, mutta näille synkille ja pimeille epä-ihmisille ei kyllä kukaan voinut mitään.

27. Vuoden tag team
– Örf. Mennään nytkin varmaan Chikaran puolelle, sillä siellä oli vuoden parhaimmat ja eeppisimmät Tag team ottelut, ja itse joukkueetkin vahva-arvoisen vyön ja Tag otteluiden käytön määrän takia. Varmaankin voisi tämän laittaa videopelikaksikolle, Super Smash Brothersille, joka koki tuossa syksyllä täydellisen muutoksen kun Stupefied muuttui Player Dosiksi, joka johti hienoon mestaruusvoitton alkutalvesta. Muuten miesten erilaisuus kehässä ja gimmickit yleensäkkin ovat täyttä kultaa. Delirious ja SSB kiistelemässä vanhoista videopeleistä ja konsoleista = ratings

28. Vuoden naispainija
– Yhh...Onhan Mickie James ihan siisti diivaksi. Sille sitten.

29. Vuoden feudi
– Hydra ja Tim Donst vs. Ultramantis Black ja Crossbones. Johti eeppisesti Orderin hajoamisesta Seadonstersien ja pienennetyn Neo-Solar Templen kohtaamisiin, angleihin ja promoihin. Turha kai sanoa enempää. Tätä oli rakennettu hyvin ja pitkään.

30. Vuoden PPV/show
– Wrestlemania 24 vei loppujen lopuksi voiton. Olihan siinä näppäriä otteluita plus MOTY. PPVitä tuli katsottua muutenkin melko vähän, ja olisihan toki joku Chikara-tapahtumakin voinut viedä voiton, mutta ei tällä kertaa. Wrestlemaniat ovat lähes aina Royal Rumblejen ohella niitä vuoden kohokohtia ja loistokkaimpia tapahtumia, eikä tämä vuosi ollut poikkeus.

31. Vuoden ottelu
– Shawn Michaels vs. Ric Flair. Tämä ottelu todisti sen faktan, ettei tarvita loistavaa lukkopainia, murskaavaa brawlaamista, tai ylenpalttisia kierrevoltteja ja puhdasta atleettisuutta luodakseen loistavan ottelun. Kaksi nykyajana parasta psykologista painijaa laitetaan yhteen vahvalla tarinalla ja tunnelmalla, ei tulos voi olla yhtään vähempää, varsinkin kun tapahtumana toimii grandest stage of them all, Wrestlemania. Se mikä puuttui painillisista elementeistä, löytyi tunnelmasta ja siitä draamasta mitä kehässä vedettiin. Ihan sama vaikka ROHssa olisi painittu kymmenen kaikki toisiaan muistuttavaa MOTYa nobodyjen toimesta, tämä ne pesee kevyesti. Lopetus ja seuraukset voidaan tarpeen tullen myös nostaa pöydälle.

32. Vuoden painija
Siinä missä Jericho hieman epäonnistui tänä vuonna, sekä Cenalla oli loukkaantumisen ohessa vähän hiljaisempi vuosi, heitetään pysti Shawn Michaelsille, joka on vahvasti ollut mukana monissa vuoden kohokohdista. Yhä nykyrosterin parhaimpia, joten miksei. Hiljalleen alkaa toki vähän jo vanhentua, mutta kyllä otteet ovat silti pysyneet tuoreena ja nopeatempoisena. Promotkaan harvoin ovat huonoja. Eipä pienen pohdinnan jäänyt muitakaan vaihtoehtoja käteeb, koska TNA:ta en ole tänä vuonna juurikaan katsellut. Ehkä jos olisin, Kurt Angle olisi tod. näk. tällä hetkellä hypetyksen kohteena. Muttakun ei.

1. Vuoden huonoin painija
– Batista. Kaveria ei vain jaksa katsoa kehässä sitä minuuttiakaan. Tänä vuonna en ole katsonut yhtään matsia, jossa tämä painija olisi ollut mukana.

Miten voi todeta huonoimmaksi painijaksi, jossei edes katso yhtään ottelua?

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
Big Daddy V:n manboobseja en valitettavasti tule unohtamaan koskaan, ääni ehdottomasti hänelle.

2. Vuoden huonoin feudi
Se Tommy Dreamer vs. Colin Delaney + kaikki muut jotka siihen osallistuivat. Sitä paskaa ei oikeasti jaksanut katsoa hetkeäkään.

3. Vuoden huonoin ottelu
Jaah. Nyt olen takaoven kannoilla ja äänestän Wrestlemaniassa käytyä Chavo Guerrero vs. Kane. Siitä ottelusta olisi voitu tehdä oikeasti edes kunnon ottelu, kummatkin olisivat siihen pystyneet, ja ottelu olisi muutetn ollut ihan mukava. Mutta ei! Kane hiippailee Chavon taakse, Chokeslam, siinä se? Tuollainen ei ole mikään WM-ottelu, tuollaiset kuuluisi pitää kiltisti siellä ECW:n puolella.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
öh. No ääni menee nyt Khali Kiss Camille, onnittelut!

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
CM Punkin mestaruuskauden lyhyys.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
BISCUITS AND GRAVYYY~! Jesseltä ja Festusilta.

7. Vuoden huonoin gimmick
Joo, Burchillin sukuruntsaus ei kiinnostanut paskaakaan.



Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
Bourne vaan osaa sen SSP niin hienosti. Ääni siis Shooting Star Pressille.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Ortonin uutta biisiä alkuun vierastin, mutta pari kertaa kuultua täytyy todeta että se vie muut 100-0.

10. Vuoden chantti
"Santino" @ RAW 22.12.2008
Jokseenkin hymyilin kun Kanadan yleisö ylisti Santinoa, hieno homma.

11. Vuoden DVD
The Definitive Braden Walke... Okei, ei sitten. Skip.

12. Vuoden paluu
Edgen paluu oli kyllä niin odotettu, ja vieläpä hienon parran kanssa.

13. Vuoden segmentti
Huh huh... Honky Tonk Meter Marellalta olivat aina melko piristäviä.

14. Vuoden gimmick
Santino Marella on nykyään aivan huippukamaa, verrattuna vuotta taaksepäin.

15. Vuoden manageri
Höö... Ezekiel Jackson on hieno mies, jotenkin tuo pelkkä olemus on jo erittäin kovaa kamaa.



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
Hetken mietiskelyn jälkeen tuli mieleeni sellainenkin nimi kuin Finlay. Jätkä on jo 50 vuotta, mutta vetää silti hyviä matseja. Valitettavasti WWE raiskaa tätä irkkua pahasti pitämällä jotakin kääpiötä hänen mukanansa. Äkkiä Hornswoggle pois ja Finlay heeliksi!

17. Vuoden yliarvostetuin painija
Batista on näiden kaikkien vuosien jälkeen vieläkin Main Eventissä, vaikka mies ei mitään koskaan WWE:lle ole tarjonnutkaan.

18. Vuoden kehittynein painija
The Miz on kehittynyt huimasti viime vuosiin verrattuna, hieno homma.

19. Vuoden face
Ric Flair oli niin face pari kuukautta ennen tuota WM:ää ettei sille tasolle helpolla pääse.

20. Vuoden heel
Chris Jericho veti roolin hienosti, HBK vs. Y2J feudi oli otteluiltaan pettymys mutta segmenteiltään loistava.

21. Vuoden selostaja
Jim Ross vie pystin tänäkin vuonna, vaikkakin SD:hen siirron jälkeen mies ei aivan entisessä vedossa ole ollut.

22. Vuoden promottaja
Jericho veti heel-promonsa aivan loistavasti!

23. Vuoden tulokas
Evan Bournen ei-aikasemmin-WWE.ssä nähdyt liikkeet ovat erittäin mukava piristys, ja vaikkakin mies ei mikään kovin erikoinen promottaja ole, voi hän siitä vielä hyvinkin kehittyä. Kehätyöskentely on kuitenkin loistava kamaa. Ääni Evan Bournelle.

24. Vuoden "mark out moment"
Edgen paluu!



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
The Good Ol' WWE vie tämän pystin.

26. Vuoden stable
Ortonin Legacy!

27. Vuoden tag team
Miz & Morrison

28. Vuoden naispainija
Tämän skippaan.

29. Vuoden feudi
Shawn Michaels vs. Chris Jericho

30. Vuoden PPV/show
Wrestlemania 24

31. Vuoden ottelu
Ric Flair vs. Shawn Michaels @ WM XXIV

32. Vuoden painija
Edge

"FinCoder" kirjoitti:
Miten voi todeta huonoimmaksi painijaksi, jossei edes katso yhtään ottelua?

Toisaalta voinemme kysyä, voiko painija olla kovin kummoinen, jos ajattelukin kys. miehen ottelusta aiheuttaa automaattisen kelausnapinpainamisreaktion.

Tänä vuonna päätin olla hyvissä ajoin, kun viime vuonna jäi niin viime tippaan.. Ja en onnistunut toteuttamaan päätöstäni. Tosiaan, hyvä avausviesti taas enskalta (ja hieno logo Gonerilta :))).

Pitää tähän alkuun pohjustaa, että tänä vuonna paini-innarini laski sen verran, etten jaksanut enää katsella promootioilta kuin ppv'itä. Niistä katoinkin jokaisen, paitsi vuoden ensimmäisen ppv'n, TNA:n Final Resolutionin. Lisäksi katsoin WWE:ltä kymmenisen viikottaislähetystä, ROH:lta pari show'ta ja taisin minä erehtyä pari iMPACT!:iakin katsomaan. Muilta promootioilta ei tullut tänä vuonna kai katsottua mitään.. Se on muuten hiton harmi. Tai sitten vain osoitus, ettei ole aikaa eikä ehkä tarpeeksi mielenkiintoakaan.

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
Mark Henry alkoi tänä vuonna rasittamaan enemmän kuin aikaisempina vuosina, mutta ei se vielä riitä tämän kategorian voittoon - varsinkin kun miehen managerina on Tony Atlas. Big Daddy V oli lähinnä surullisen sympaattinen, ja minun pitää tunnustaa, että suurin vihani The Great Khaliakin kohtaan laantui tämän vuoden aikana. Voi hemmetti soikoon, ainoa oikeasti inhoamani painijakaan ei enää herätä mitään kunnon inhoa. Eipä silti, ei silti WWE:stä/ROH:sta/TNA:sta taida löytyä paljon The Great Khalia pahempia tapauksia löytyä, joten ääni sinne toista vuotta putkeen.

2. Vuoden huonoin feudi
Tosiaan tänä vuonna ei löytynyt ehkä niin pahoja feudeja kuin viime vuonna, mutta kyllä sitä sontaa tänäkin vuonna taas ammennettiin feudien osalta jonkun verran. Kunniamaininnat saakoon nyt esim. Great Khali vs. Big Show, Great Khali vs. Triple H, Henry vs. Big Show, BG James vs. Kip James, Super Eric vs. Black Reign, Rellik ja kumppanit ja on niitä varmaan muitakin.. Mikään ei kuitenkaan ollut mitenkään järkyttävän kamala, eikä edes ääneni saava Robert Roode vs. Booker T mitenkään tolkuttoman hirveä ollut. Se vain oli aivan liian ylipitkä, sen takia tylsä ja myöskin osittain huonosti bookattu. Eikä kiinnostanut pennin vertaa minua tai tarjonnut edes hyviä otteluita.

3. Vuoden huonoin ottelu
Yleensä ei ole tapana antaa näitä ääniä diivojen surkeille räpellyksille jotka tapahtuvat viikottaislähetyksissä, koska ymmärrän niiden funktion ainakin niin kuin periaatteessa. Jos ppv'hen asti kuitenkin pitää tunkea jotain Payton Banks vs. Traci Brooks -ottelun kaltaista sontaa ja sitten vielä uskotaan jotain kiinnostavan katsoa sitä maksettuaan siitä monta kymmentä dollaria niin voi herran pieksut. Toki muitakin huonoja otteluita riittää, kuten Big Show vs. The Great Khali, Mark Henry vs. Tommy Dreamer, Awesome Kongin loputtomat tylsät squashit ja kaikki Armando Estradan tai Braden Walkerin ottelut.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
Minusta wrestlecrap (semmoinen oikeanlainen, tarkoituksella tyhmäksi tehty tyhmä wrestlecrap tyyliin Armageddonin Goldust-Boogeyman & company -segmentti) on ihan hauskaa eikä todellakaan ansaitse tätä pystiä. Olen missannut tänä vuonna monia kauheita angleja varmasti, mutta minulle riitti jo Armageddon todisteeksi siitä, että Great Khalin Kiss Cam on täysin ansaitsevainen tähän pystiin. En oikeastaan keksi edes muita ehdokkaita, mutta editoin jos myöhemmin tulee jotain uutta vielä mieleen.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
No tähän on useampikin hyvä vaihtoehto, joista voisi melkein tehdä listan. TNA:n puolelta pahimpia tapauksia ovat tämä Main Event Mafia vs. TNA Frontline -feud, joka on jo nyt muuttumassa selvästi täydeksi sonnaksi Rhinoineen, 3D:ineen, Al Snow:ineen jne. ja toisaalta Samoa Joen mestaruuskausi, josta onnistuttiin tekemään niin tylsä kuin vai voi mahdollista olla. Eikä pidä unohtaa Frank Triggin buukkaamista. ROH:n puolelta pahoja aivopieruja ei tule mieleen, lähinnä pienempiä idioottimaisuuksia tyyliin Jigsaw:n maskin poistaminen. WWE:stä ei tänä vuonna löydy ihan muutamia muita vuosia vastaavia tapauksia, mutta kyllähän siellä taaskin osattiin: McMahon/Hornswoggle-kuvion päätös, WHW-mestaruuden turhan tiheä vaihtelu, Edgen ja Vickien aivan käsittämätön sopiminen Survivor Seriesissä ja tämän palkinnon ansaitseva Kanen sekoilun syyn paljastuminen. Se jos mikä oli ehdottomasti vuoden suurin pettymys. Olin todellakin odottanut jotain edes vähän suurta, kuten Paul Bearerin paluuta tai maskin paluuta jollain ovelalla tavalla tai.. JOTAIN. Mutta ei, me saimmekin vain täysin tylsän ja normaalin Kane vs. Rey Mysterio -feudin, jonka alun hyvä momentum pilattiin vielä lopussa, vaikka sen ottelut ihan hyvää tasoa olivatkin. Kyllä taas Kanea sorrettiin kunnolla.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Vaikka TNA:lla on roppakaupalla täysin turhia ja äärimmäisen geneerisiä sisääntulokappaleita, ei mikään voita tässä kategoriassa Candicen sisääntulomusiikkia. Jillianin rääyntä on ehkä kamalaa, mutta tavallaan silti oudosti huvittavaa. Candicen idioottimainen teknojympytys on vain aivosoluja tappavaa sontaa.

7. Vuoden huonoin gimmick
Hehheh, kyllähän se on kaikesta surullisuudenhuvittavuudestaan huolimatta tämä The Great Khalin Punjabi Playboy -gimmick. Kaikkea se WWE keksii, ja tänä vuonna ei oikeasti tätä pahempaa. Omalla tavallaan hauskaa wrestlecrapia, mutta käy ikävän nopeasti tylsäksi ja sitä kautta ärsyttäväksi. ROH:ssa AoF:n emoilu ehkä välillä ärsytti, mutta ei nyt sentään ansaitse tätä palkintoa. TNA:ssa seikkailivat edelleen Black Reign ja Rellik, mutta onneksi vain osan vuodesta. En hyppinyt riemusta kyllä myöskään katsoessa Super Eric, Cute Kip tai tästä uudesta Spiderman ripoff Suicide-gimmickistäkään. Viimeisellä onnistutaan varmaan pilaamaan Kazin, joka olisi ollut nimenomaan erinomainen lisä TNA Frontlineen, ura aika hyvin. Silti, Suicide on liian tuore tapaus ja muut eivät voita Khalia.

Khali-Count Crap-osiossa: 3

Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
Joo, onhan se Sweet Chin Musicit, Pedigreet, Styles Clashit ja RKO:t sun muut hyviä, mutta en nyt tahdo antaa vuoden lopetusliikkeen ääntä jollekin jo ikivanhalle liikkeelle. Mieli tekisi äänestää El Genericon Brainbustaaaaaaaaaaah!!!!!:ia taas, koska se liike on ihan helkkarin cool, mutta en nyt äänestä tässä samaa, mitä viime vuonna. Kunniamaininta silti El Genericolle. Loistavia uudempiakin finishereitä kyllä löytyy vaikka millä mitalla (The Kendrick, GTS, Trouble in Paradise, Nitro Blast ja CT:n G9 (jos yhä käyttävät sitä), Border Toss, Chummer (:-D), God's Last Gift, AOTF:n Powerbomb/Contra Code -säätö..), mutta äänen anna silti Undertakerin Hell's Gatelle. Nimi on kyllä aika typerä, mutta äänen se saa ihan sen takia, että se on tänä vuonna tullut vasta käyttöön ja tämä (toisin kuin monet muut luovutusliikkeet) on oikeasti vakuuttanut minut heti ensinäkemältä. Äärimmäisen karu liike.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Tähänkin koitan jotain tuoreempaa etsiä. Esimerkiksi Michaelsin ja Hunterin sisääntulokappaleet alkavat oikeasti tuntua jo vähän tylsiltä, mutta esimerkiksi Jerichon ja JBL:n kappaleet taas vieläkin jaksavat innostaa. Kumpikaan näistä ei ääntä saa, eikä sitä saa myöskään esim. Danielsonin Final Countdown, koska en vain sille osaa antaa ääntä tämmöisessä kategoriassa. TNA:sta mainitsemisen arvoisia sisääntulomusiikkeja ovat vain AJ Stylesin ja Christianin. WWE:ssä on muutamiakin loistavia uusia musiikkeja tullut tämän vuoden aikana, kuten Kofin "SOS" ja Ortonin "Voices", mutta voiton annan silti Ted DiBiasen Simply Priceless -veisulle. Markkaan näistä 2nd/3rd Generation -supertähdistä kaikkein eniten DiBiasea ihan jo vaikka tämän loistavan kappaleen takia, kunpa mies pian palaisi ruutuun :D

10. Vuoden chantti
Viime vuonna tämä kategoria olisi toiminut PALJON paremmin, koska muistan vieläkin viime vuodelta useampiakin tämän kategorian voiton ansaitsevia chantteja. Tänä vuonna sen sijaan on kyllä ollut tosi hiljaista tällä osa-alueella. Vuoden reaktio olisi ehdottomasti ollut Charlie Haasin jättibuuaukset siinä kesäkuisessa Raw'ssa, jossa mies esiintyi varmaan ensimmäistä kertaa kuukausiin. Ääni menköön säälistä vaikka sille Joey Styles -chantille, jos en myöhemmin keksi jotain parempaa.

11. Vuoden DVD
Äh, en ole yhtään painiDVD:itä tänä(kään) vuonna katsonut. Se IC-mestaruusDVD kyllä kiinnostaisi.

12. Vuoden paluu
No kyllähän se John Cenan paluu Royal Rumble 2008:ssa ehdottomasti tässä kategoriassa voiton ansaitsee. Tuskin oli tänä vuonna yhtä yllättävää ja toiminutta paluuta. Hyvänä kakkosena kyllä tulee Edgen paluu Survivor Series 2008:ssa, joka oli myös oikein oivallinen. Huonoja eivät olleet myöskään Big Show:n, Jeff Jarretin tai The Undertakerin paluut. Nyt kun katsoin enskan viestiä niin enska oli näköjään nimennyt tismalleen samat comebackit esimerkeiksi, no en katsonut näitä kyllä sieltä :D

13. Vuoden segmentti
Tämä onkin taas kauhean vaikea, kun olen missannut varmaan puolet vuoden loistavista segmenteistä, ihan esimerkkinä vaikka tuon Cutting Edgen, jonka vieraana oli Mick Foley. Pitää kyllä katsoa se joskus, kunhan muistan. Monet huumorisegmentit (WWE:ssä) vuoden aikana ovat kyllä ppv'issä nostaneet hymyn huulille, mutta eivät ne nyt silti ihan vuoden segmenttejä ole. Ppv'issä olleista segmenteistä pitää mainita ainakin Armageddonin JBL:n ja HBK:n in ring -tilanne, joka oli omasta mielestäni tosi hyvin toteutettu sekä sitten HBK:n ja Jerichon SummerSlam-angle, joka oli myös varsin hyvä ja toimi loistavasti syynä feudin jatkamiseen. Toinen Jericho-HBK -angle, jota voisin harkita paljon vakavammankin vuoden segmentiksi olisi tietenkin se segment, jossa Jericho kääntyi lopullisesti heeliksi paiskaamalla Michaelsin läpi Jeritronista. Ehdottomasti "moment of the year". Sitä ei kuitenkaan tässä äänestetä, vaan vuoden segmenttiä, joka kyllä on pakostakin se Flairin jäähyväisangle WM:ää seuranneessa Raw'ssa, vaikka siinä lopussa kehään tunki kaiken maailman Cenoja. Varsinkin nauhoituksen jälkeen Vincen ja Undertakerin paikalle saapumiset (löytyivät ainakin aikaisemmin youtubesta jonain paikaolleen kuvaamana pätkänä) kruunasivat tuon hetken, kyllä se vuoden segmentti selvästi on.

14. Vuoden gimmick
Hmm, vuoden aikana on kyllä ollut useampiakin varsin mielenkiintoisia gimmickejä, kuten The Brian Kendrick, Age of the Fall, Larry Sweeney, Steenerico, Santino Marella, Jeff Hardyn loppuvuoden hahmon kehitys, Chris Jerichon yksinkertaisesti koko vuoden loistavasti toiminut hahmo ja Vladimir Kozlov. TNA:sta ei löydy tänä vuonna oikein mitään varteenotettavaa ehdokasta viime vuotisen AJ Stylesin tapaan. Tänä vuonna voiton viekin WWE:n Edge aivan mahtavallaan psyko-roolillaan tuossa kesällä, sitä tuskin olisi voitu mitenkään paremmin vetää. Hieman vain harmittaa, että tuon psykopaattiuden jälkeen Edge palasi sitten Vickien yhteen normaaliheelinä loppuvuodesta, nääh. Voitto silti Edgelle.

15. Vuoden manageri
No tästä nyt ei kauheasti pitäisi olla epäselvyyttä. TNA:sta tai WWE:stä ei kummastakaan mitään oikein kunnon managereja löydy (vaikka esim. Tony Atlas on toki ihan hauska kaveri), ja kyllähän Larry Sweeney nyt tämän voiton ehdottomasti ansaitsee. Vaikka Sweet & Sour Inc. ei ehkä kauhean kummoinen "stable" olekaan.

Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
Hmm, tähän on parikin ihan hyvää vaihtoehtoa. Knox, Roode tai Big Show ei kyllä kukaan ole mielestäni millään tavalla IWC:ssä aliarvostettuja. The Miz olisi hyvä vaihtoehto, koska miestä tuntuvat monet pitävän samana surkeana tapauksena kuin tämän uran alussa, vaikka näin ei ole. Ääni kuitenkin menee Mr. Kennedylle, koska jostain syystä koko IWC on tuntunut kääntävän tämän vuoden aikana Kennedylle selkänsä, vaikka minusta siihen ei ole mitään syytä. Kennedyllä on ollut paljon huonoa tuuria ja myös omia mokia, mutta edelleen tyyppi on mielestäni äärimmäisen lahjakas ja mahdollinen tuleva ME-nimi. Ei tyypin taidot ole mihinkään kadonneet, mutta monet miehen entiset fanit ovat tuntuneet unohtavan ne :P Toki Kennedy on aina ollut kiistelty persoona internetissä

E: Tästä taas loistava esimerkki Supan viesti ;) Varsinkin kun tässä EI tosiaan kysytty WWE:n tai muiden promootioiden vaan IWC:n yli- ja aliarvostamia.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
Tähän voisi mainita ainakin huoletta John Morrisonin, jota nykyään tunnutaan laajasti pidettävän ihan jonain uutena Shawn Michaelsina, vaikka tyyppi ei ole mielestäni yhtään Kennedyä kummempi (eli tosi lahjakas kaveri, mutta ei mikään palvonnan arvoinen). Itse yliarvostan varmaan kaikkein eniten Hurricane Helmsiä, mutta sitä tässä ei sentään kysytä :D Ääneni napsautan joka tapauksessa Nigel McGuinnessille, jonka arvostus on myös noussut jostain syystä aivan älyttömästi. Viime vuonna Nigel oli todella tylsä face-hahmo, joka ei kehässä Lariatien lätkimisen lisäksi paljon tehnyt, ja tänä vuonna hän on kyllä heelinä lisännyt kiinnostusta, mutta on kehässä edelleenkin minusta hieman tylsä. Nigelin onneksi hänellä on vain ROH-mestarina jatkuvasti uskomattoman tasokkaita vastustajia. Tänä päivänä Nigeliä tunnutaan pitävän ihan arvossa arvaamaatomassa, jota on hankala ymmärtää, kun muistaa vielä miehen viime vuoden tylsistelyt.

18. Vuoden kehittynein painija
Tähänkin olisi muutamia hyviä esimerkkejä, kuten vaikkapa juuri se mainitsemani The Miz tai sitten Cody Rhodes, joka on tämän vuoden aikana kehittynyt tylsästä lupaavaksi. Myös Lance Cade näytti mielestäni kehittymisen piirteitä, kunnes sai kenkää WWE:stä. ROH:sta täytyy sanoa Tyler Black, jolle lähestulkoon ääneni jo annoin, ilmiömäistä kehitystä vuoden aikana. Ääneni annan silti Jeff Hardylle toista vuotta putkeen, koska tämän vuoden aikana Hardy lopullisesti kehittyi vakavastiotettavaksi ME-nimeksi, ja Hardyn vuoden kruunasikin osoitus sitten ME-asemasta: päämestaruuden voittaminen.

19. Vuoden face
Tjaa. Nämä ovat jotenkin aina kauhean vaikeita kategorioita, mutta annan tässä nyt äänen facelle, joka ei paljoa vuoden aikana tylsistyttänyt. Monet facet nimittäin vuoden aikana ainakin jossain vaiheessa tuppasivat tuntumaan hieman tylsiltä. Tämä face on Shawn Michaels. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut Austin Aries, joka on kunnon äijjä-face. TNA:sta ei voi äänestää ketään, kun siellähän ei ole faceja ja heelejä ;)

20. Vuoden heel
Muutamia oikein varteenotettavia heelejä tähän kategoriaan löytyy, kuten Edge, Nigel McGuinness, The Age of the Fall, Randy Orton, Miz & Morrison, TBK, Kurt Angle.. Kukaan näistä ei kuitenkaan voita heelinä vuoden aikana jälleen uskomattomasti loistanutta Chris Jerichoa.

21. Vuoden selostaja
Tenay ja West ovat tylsiä (ja West vieläpä ärsyttävä). Prazak ja Leonard ovat ihan ok, mutta eivät jää mitenkään erityisesti mieleen. Grisham ja Cole ovat WWE:stä aika onnettoman tylsiä, King on hyvä heel-color commentatorina, mutta facena mitäänsanomaton. Tazz on ihan ok, mutta ei herätä mitään erityistä mielenkiintoa. Styles oli tämän vuoden aikana todella vaisu ja Adamle karmaiseva. Jäljelle jää siis positiivisesti tämän vuoden aikana mieleen painuneet eli JR, Matt Striker ja Mick Foley. Näistä annan äänen kuitenkin Mick Foleylle, joka osoitti osaavansa hoitaa loistavasti jopa colour commentatorin homman, vaikka se ei kai sitten Foleyta kauheasti kiinnostanut. Myös Striker yllätti todella positiivisesti ja JR on legenda. JR-Striker-Foley voisi ollakin hyvä selostuskolmikko. Paras selostuspari tänä vuonna oli ehdottomasti JR-Foley.

22. Vuoden promottaja
TNA:sta ei kyllä jää kauhean montaa oikeasti erittäin positiivisesti mieleenjäänyttä promottajaa tältä vuodelta mieleen (Anglenkaan promot eivät ole sytyttäneet) ja ROH:stakaan voittaja ei löydy. WWE:ssä puolestaan tänä vuonna promoissaan ovat erityisesti onnistuneet mielestäni Edge, Chris Jericho, Randy Orton ja Shawn Michaels. Aika samat nimet pyörivät näköjään joka kategoriassa. Annan äänen kuitenkin Edgelle, jonka psyko-promot loppukesästä olivat ehdottomasti vuoden kultaisinta antia. Vuoden huonoin promottaja on muuten Edgen "vaimo", Vickie Guerrero.

23. Vuoden tulokas
Tässä on monia hyviä ehdokkaita tällä kertaa, viime vuonna niitä ei tuntunut olevan ollenkaan. Vuosi oli siis hyvä tulokkaiden kannalta, vaikka harmikseni esim. Jack Swaggerin näkeminen on jäänyt olemattomaksi. Tässä kohdassa äänestän nyt ihan sitä tulokasta, joka on kaikkein eniten sytyttänyt, vaikka en keksisi edes kunnon syytä tuohon sytytykseen. Evan Bourne, Manu ja kumppanit ovat loistavia tulevaisuuden nimiä, mutta silti eniten markitan Ted DiBiasea näistä tulokkaista. Hieno mies, niin isä kuin poikakin.

24. Vuoden "mark out moment"
Edgen paluu Survivor Seriesissä ja John Cenan paluu Royal Rumblessa olivat ehdottomasti suurimpia mark out momentteja, siitä ei pääse mihinkään. Tässä äänestän nyt kuitenkin henkilökohtaista mark out momenttiani, joka oli Hurricane Helmsin ilmestyminen takaisin SD!:n ruutuun ensin niiden loistavien "I'm just saying"-ilmestymisten avulla ja sitten ihan loppuvuodesta kehään asti. Hitto, Helmsin takia pitää alkaa seurata SD!:tä kyllä enemmänkin. Minut tuo Helmsin uusi look sitäpaitsi vakuutti, varsinkin nuo pitkät hiukset yhdistettynä tuohon partaan toimivat hienosti face-Helmsillä.

Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
TNA oli tänä vuonna lähinnä aikamoista kakkaa, taatusti promootion huonoin vuosi ikinä. ROH:ssa nähtiin jälleen uskomattoman kovia otteluita, mutta ei tämä mikään kultainen vuosi ROH:llekaan ollut. Sen sijaan WWE ylsi mielestäni parhaaseen vuoteensa muutamaan vuoteen, ja varsinkin ppv't olivat paria poikkeusta lukuun ottamatta jokainen tosi viihdyttäviä. Hyvä WWE!

26. Vuoden stable
Stableista ei kyllä tänä vuonna kauheasti positiivisia mielikuvia jäänyt. Legacy vaikuttaa kyllä lupaavalta, mutta on vielä vähän turhan tuore tapaus. Priceless oli ihan kiva, La Familia myöskin ihan onnistunut. ROH:n Vulture Squad, Hangm3n ja Sweet & Sour Inc. ovat olleet tylsähköjä ja viimeinen aika sekavakin. Sen sijaan TNA Frontline ja Main Event Mafia olivat ideoiltaan onnistuneita, mutta varsinkin Frontline on kyllä nyt pettänyt ihan täysin. MEM olisi ihan hyvä vaihtoehto voittajaksi, mutta kyllä ääni silti menee selvästi vuoden parhaalle stablelle, eli The Age of the Fallille.

27. Vuoden tag team
Tähän löytyisi moniakin hyviä vaihtoehtoja, WWE:stä kylläkin kehnoiten. WWE:stäkin pitää kuitenkin kunniamainita Priceless, Cryme Tyme, Zeke & TBK ja ehdottomasti vuoden paras WWE-Tag Team: Mis 'n' Morrison. ROH:ssa sitten oli kaikkea Briscoeista vuoden toiseksi parhaaseen joukkueeseen: Steenericoon. Vuoden kolmanneksi paras tag team oli viime vuonna ääneni saanut Motorcity Machine Guns, mutta kyllä voiton vie silti minut täysin yllättynyt Beer Money Inc. Sekä Storm että Roode olisivat varmasti loistava lisä myös singles-kuvioissa, jos heille järkevää käyttöä löytyisi, mutta Beer Money on toiminut melkein kaikessa tämän vuoden aikana. Loistavia otteluita ja hyviä promojakin. Selvästi tämän vuoden joukkue.

28. Vuoden naispainija
Sara Del Rayta taisin äänestää viime vuonna. Tänä vuonna en ole pahemmin ROH:n naisten otteluita katsonut, puhumattakaan SHIMMERistä. TNA:nkin naisten divisioona on viimeistään Kimin lähdön jälkeen tuntunut äärettömän tylsältä, ja 90% WWE:nkin naisten divisioonasta on persoonatonta, tylsää, isotissistä massaa. Piristysruiskeena toimivat kuitenkin Beth Phoenix, Mickie James, Melina ja Natalya Neidhart. Natalya on ollut ehdoton väriläiskä SD!:n muuten täysin mitäänsanomattomassa naisten divisioonassa ja yhdessä Victorian kanssa toiminut hienosti piristävänä parivaljakkona. Toivottavasti saisi tulevaisuudessa ansaitsemaansa pushia, minut Natalya vakuutti heti ensinäkemältä.

29. Vuoden feudi
ROH:sta ja TNA:sta en kehtaa äänestää mitään, kun liian kehnosti olen seurannut noiden federaatioiden feudienkehitystä. Tosin ppv'iden perusteella ei TNA:ssa ollut vuoden aiheessa kuin yksi feud, joka voisi tämän ansaita: Kurt Angle vs. AJ Styles, joka oli selvästikin TNA:n parasta antia tänä vuonna kaikilla osa-alueilla. ROH:ssa ppv'iden perusteella mieleen on painunut Bryan Danielsonin ja Nigel McGuinnessin kuvio, josta on kyllä paljon annettava tunnustusta kaksikolle, kun viime vuonna vielä ei kaksikon *****-otteluksi kehuttu kohtaaminen kiinnostanut pennin vertaa ja nyt odotan seuraavassa ppv'ssä nähtävää kohtaamista, vaikka tuloksen jo tiedänkin. WWE:ssä vuoden parhaita feudeja olivat Edge vs. The Undertaker, loppuvuoden piristävä Shawn Mihaelsin ja JBL:n kuvio ja ehdottomasti vuoden paras Chris Jericho vs. Shawn Michaels -feud. Kesti pitkään, oli koko ajan hyvin buukattu ja tarjosi useita hienoja otteluita ja hetkiä, ei epäilystäkään tästä.

30. Vuoden PPV
No tähän auttaa nyt se, että koko vuoden ajan tein sitä ppv ranking -juttua. Jotain hyötyä sen lisäksi, että piristi omaa wrestlinginseuraamista. Top 5 on aika ROH-painotteinen: Rispect Is Earned II, Take No Prisoners, Rising Above ja New Horizons olivat kaikki loistavia ppv'itä. Vuoden ppv on kuitenkin joka tapauksessa WrestleMania XXIV, ei epäilystään. Ensinnäkin ne ottelut: yksi ****½-ottelu (HBK vs. Flair) ja monta lähes ****-tasoista ottelua (päämestaruusottelut, Moeny In The Bank Ladder Match) + hienosti toimiva Mayweather vs. Big Show ja ainoastaan yksi pettymys (Umaga vs. Batista). Pelkästään otteluiden takia WM ei kuitenkaan ollut vuoden ppv, vaan vuoden ppv'n tästä teki se, minkä takia WM 23 ja WM 22 eivät mielestäni olleet vuoden ppv'itä: WrestleMania-tunnelma. Tiedä sitten olivatko ne fanejakin vahingoittaneet pyrot, ulkoareena, hyvä yleisö vai vaikkapa roomalaisiin numeroihin palaaminen, mutta tämä WrestleMania taas tuntui wanhalta kunnon WM:ltä ja oli siksi vuoden ppv. TNA:sta ei tässä osiossa tarvitse puhua mitään.

31. Vuoden ottelu
Ehdokkaita tähän kategoriaan kyllä löytyy: ROH:sta esim. Nigel McGuinness vs. Austin Aries, Bryan Danielson & Austin Aries vs. The Age of the Fall ja Bryan Danielson vs. Tyler Black. TNA:sta Kurt Anglen ja AJ Stylesin Last Man Standing -ottelu. WWE:stä Edgen ja Undertakerin HIAC- seä TLC-ottelut, Chris Jerichon ja Shawn Michaelsin Ladder-ottelu sekä HBK:n ja Ric Flairin WM-ottelu. On kyllä tosi tasaista.. Ööh. No, annan ääneni kuitenkin Michaelsin ja Flairin WM XXIV:ssä käydylle ottelulle, koska sen tunnelma oli jotain uskomatonta. Flairin viimeinen ottelu ja yleisö oli hienosti mukana. Ilman tuota tunnelmaa olisi ääni voinut mille tahansa muistakin, koska tähän oli tosiaan useitakin hyviä vaihtoehtoja tänä vuonna.

32. Vuoden painija
Tähän en nyt ala luetella enää sen enempää vaihtoehtoja, koska niitä kyllä löytyisi. Sen sijaan annan ääneni Chris Jericholle, joka mielestäni tämän ehdottomasti ansaitsee. Tänä vuonna Jericho pääsi vasta kunnolla vauhtiin 2nd Comgingissaan, paransi suorituksiaan koko vuoden ajan kuin sika juoksuaan, otteli monia upeita otteluita, piti loistavia promoja ja vaikka miehen mestaruuskaudet eivät mitään ikimuistoisia olleetkaan, osoitti Jericho jälleen sen, että toimii edelleen tarpeen tullen täysin hyvin WWE:n päämestarina. Kaikki natsasi Jerichon vuodessa, ja siksi Jericho on epäilyksettä vuoden painija. Tämä on lisäksi kenties viimeinen kerta, kun Jericho tästä palkinnosta kamppailee, veikkaan että ensi vuonna Y2J:n tahti saattaa jo hidastua..

Hehe, olipas WWE-painotteista taas äänestys. Ei voi mitään.

Palataan taas ensi vuonna :P

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
– Hmm... The Great Khali.

2. Vuoden huonoin feudi
– Oma valintani on Kane vs. Rey Mysterio, sillä vaikka feudin ottelut olivat ihan kohtalaisia (noin kahden ja puolen tähden) vääntöjä, tuntui koko feudi silti todelliselta pettymykseltä. Ensiksi Kane sekoaa, alkaa kantamaan jotain säkkiä mukanaan ja höpisee pimeitä mainiosta maskistaan, kunnes yhtäkkiä hommaan vedetään mukaan Rey. Homma olisi voinut ehkä toimiakin, jos siihen koko "Kane kidnappasi Reyn" -juonikuvioon oltaisiin panostettu rahtusen enemmän ja näytetty katsojille vaikkapa jotain klippejä, joissa Kane kiduttaa Reytä yms., mutta kaikki potentiaali vedettiin vessanpöntöstä alas. Tulos? Kaikkea muuta kuin ikimuistettava feudi ja kolme hukkaan heitettyä kuukautta.

3. Vuoden huonoin ottelu
– Moni on laittanut tähän 'Manian Kane vs. Chavo Guerreron, mitä minä en ymmärrä ollenkaan. Sehän toimi juuri parhaiten tuollaisena. Olisitteko te sitten halunneet, että se Backlashin kuolettavan tylsä Kane-Chavo olisi ollut tuon matsin paikalla viemässä tärkeää aikaa Flair-HBK:lta, Edge-Undertakerilta, Floyd-Show'lta ja HHH-Randy-Cenalta?

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
– Mjaa'a. Ehkäpä Million Dollar Mania -segmentit maistuivat eniten puulta.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
– Tämä saattaa tuntua ehkä hieman yllättävältä, mutta valitsen MVP:n mahdolliselta tuntuneen face-turnin kusemisen, joka tapahtui, öh, oliko se nyt No Mercy -PPV:ssä. Kyse on siis siitä segmentistä, jossa hetken aikaa näytti siltä, että MVP hyökkäisi yhdessä Kofi Kingstonin ja CM Punkin kanssa Manun, DiBiasen ja Rhodesin kimppuun, sillä MVP:llä oli ollut sanaharkkaa toisen sukupolven supertähtien kanssa. Sitten käykin hemmetin typerästi, kun Kingston ja Punk tekevät tosi vittumaisen teon ja huijaavat MVP:n hyökkäämään Pricelessin kimppuun omin voimin. Se segmentti sai Punkin ja Kingstonin näyttämään kusipäiltä ja MVP:n joltain naurettavalta pelleltä - ei näin. Ja tämä valitus tulee vieläpä sellaisen henkilön suusta, joka ei MVP:tä yhtään fanita.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
– Candice, Jillian vai Finlay. Hmm... valitsen Candicen.

7. Vuoden huonoin gimmick
– Jillianin laulaja-gimmick. Mikä ihmeen järki siinä on? Ei se ainakaan katsojia lisää, päinvastoin.




Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
– Eniten tänä vuonna säväytti The Undertakerin Hell's Gate, joka varsinkin silloin, kun sen vastaanottajat saivat vielä jauhaa verikapseleita suussaan, oli aivan hemmetin näyttävä liike. Kunniamaininta myös R.K.O.:lle, josta Orton on viime aikoina tehnyt uniikin.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
– Tähän vastaan monen muun tapaan Randy Ortonin Voices-kappaleen, joka on paitsi aivan hemmetin hyvä biisi, myös aivan täydellinen valinta Ortonin sisääntulomusiikiksi.

10. Vuoden chantti
– Kyllä se WrestleManiassa todistettu U-U-Umaga oli kaikessa hulluudessaan viihdyttävin chantti.

11. Vuoden DVD
– Eniten nautin Mr. Perfectin DVD:stä, vaikka kyllä Edgen Decade of Decadence -DVD:kin tarjosi mainiota viihdettä.

12. Vuoden paluu
– Täytyy kyllä sanoa, että eniten nautin D-Lo Brownin paluusta. Sitä tuli odotettua hiton kauan, ja kun se sitten vihdoin tapahtui, olin purskahtaa miehisiin kyyneliin. Kunniamaininnat myös Hurricane Helmsille ja Matt Hardylle.

13. Vuoden segmentti
– Tässä olisi monia hyviä vaihtoehtoja, kuten SummerSlamin välinen HBK-Y2J-angle, viimeinen Highlight Reel, Ric Flairin Farewell Address, unohtumaton Glamarellan synty, Haas imitoimassa Mr. Perfectiä, Mayweather murskaamassa Big Show'n kärsän, jokin niistä päättömistä komediasegmenteistä tai vaikkapa Edgen ja Alician välinen "true love" -pätkä, mutta päädyn kaikesta huolimatta siihen Cutting Edgeen, jossa oli vieraana Mick Foley. Se oli kultainen segmentti, joka ei ihan heti unohdu painifanien muisteista. Vieläkin Edgen sanat "I understand" kaikuvat mielessäni kuin kummitukset.

14. Vuoden gimmick
– Kyllähän nyt gimmick, joka saa yleisön kiinnostumaan Charlie Haasista, on auttamatta vuoden paras gimmick.

15. Vuoden manageri
– Annan ääneni Tony Atlakselle, jonka ansiosta Mark Henry oli edes pikkuruisen kiinnostava tapaus.



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
– Ehdottomasti Cody Rhodes. Vaikka mies painii viikosta toiseen hyviä matseja, värittää painiaan takaperinvolttien kaltaisilla uhrauksilla, vetää intensiivisiä promoja ja on kuin täydellinen heel, ei hän saa lähes yhtään arvostusta painifaneilta. On totta, ettei Cody ole vielä päässyt painimaan mitään hurjia klassikkomatseja, mutta silti hän on ollut tärkeä osa Raw'n midcard-rintamaa läpi vuoden ja on nyt itse asiassa astumassa koko ajan lähemmäksi main event -tasoa. Olen täysin varma siitä, että ensi vuonna Cody tulee nousemaan kunnon tähdeksi. Päämestaruuteen hän ei ehkä ihan vielä ole valmis, mutta en minä pahitteeksenikaan panisi jos mies sen voittaisi. Ps. Suuret kunniamaininnat Jesselle, Festukselle ja Umagalle.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
– En olisi koskaan uskonut kirjoittavani tätä, mutta mielestäni vuoden selkeästi yliarvostetuin painija on John Cena. Vuosien 2006-2007 viha-aallon aikana mies oli ehdottomasti aliarvostettu painija, mutta nykyään – Cena-fanituksen ollessa muodissa – on homma kääntynyt toisinpäin ja Cena onkin ehdottomasti yliarvostettu painija. En väitä, etteikö Cena olisi taitava ja viihdyttävä painija, mutta väitän, että häntä arvostetaan liikaa. Ei hän nyt kuitenkaan aivan niin hyvä ole, kuin monet antavat ymmärtää.

18. Vuoden kehittynein painija
– Tähän on mielestäni vain yksi oikea vastaus, ja se on Randy Orton. Vielä alkuvuodesta pidin Randyä melko tylsänä tapauksena, eikä se, että mies joutui kolmena perättäisenä PPV:nä Triple H:n lounaaksi, auttanut asiaa ollenkaan. Mutta kun Randy sitten vihdoin teki paluunsa, alkoi hän näyttämään aivan uudenlaista sisua sekä kehäosaamisessaan että promoissaan. Ennen Ortonin promot olivat jotenkin... öh, Jerichoa lainaten "robottimaisia". Nykyään mies on kuitenkin kuin mikäkin mestari mikin varressa, sillä hän osaa ottaa yleisön haltuunsa ja muutenkin miehen promot kuulostavat vähemmän teennäisiltä kuin ennen. Kehätyöskentelyssäkin Randy on mielestäni kehittynyt ja paljon.

19. Vuoden face
– Annan ääneni Shawn Michaelsille, joka on ollut koko vuoden ajan rakastettava ja mieluisa face, vaikka mies onkin tehnyt muutamia pahiksen tekoja (JBL-kuvio ja Batistan kusettaminen Backlashissä). Sen lisäksi, että HBK on ollut se fanien rakastama face, on hän myös ollut... tunteitaan näyttänyt ihminen. Ikimuistettava virke "I'm sorry, I love you", SummerSlamin eläköitymissegmentti ja toisaalta tämä nykyinen JBL-kuviokin ovat antaneet meidän ymmärtää, minkälainen ihminen Shawn Michaelsin hahmo on, mikä on nykyään aivan liian harvinaista painimaailmassa. Minun mielestäni on hemmetin hienoa seurata tällaisia syvälle henkilökohtaisuuksiin edenneitä riitoja tyypillisen ja tylsän mestaruusfeudaamisen sijaan, sillä niissä henkilökohtaisuuksiin asti menneissä feudeissa painijoista tulee esiin muitakin juttuja kuin se, että he haluavat voittaa mestaruuksia. Nytkin tiedämme, että HBK on vaimoaan ja lapsiaan erittäin paljon rakastava ja hyviä ystäviään suuresti kunnioittava hahmo, jota on näin ollen helpompi rakastaa. Tämä erottaa vaikkapa Cenan ja HBK:n toisistaan: kyllä, Cena puolustaa pienempiään ja on aina se punaiseen viittaan pukeutuva sankari, mutta me emme tiedä hänen hahmostaan loppujen lopuksi paljoakaan. Mieluummin tuen läheisiään rakastavaa HBK:ta kuin mestaruusvöihin pakkomielteen omaavaa Cenaa. Ja juuri tämä tekee HBK:sta vuoden facen.

20. Vuoden heel
– Kyllä mielestäni tänä vuonna eniten harmaita hiuksia aiheuttanut hahmo on ollut Edge, mistä menee suuri kiitos Vickie Guerrerolle. Etenkin se, että Edge ja Vickie palasivat yhteen sai minut vihaamaan Edgeä enemmän kuin koskaan, sillä se loppukesän psyko-rooli oli kaikessa mahtavuudessaan erinomaisen viihdyttävää seurattavaa, ja sitten hän päätti kuitenkin palata takaisin yhteen Vickien kanssa. Raivostuttavaa! Myös se pelkurimaisuus, joka Edgestä loisti 'Taker-feudin aikana, teki hänen hahmostaan ärsyttävän ja näin ollen hyvän heelin.

21. Vuoden selostaja
– Jos eräs hieno mies ei olisi ikinä tehnyt selostusdebyyttiään, antaisin ääneni ehdottomasti vanhalle kunnon Jim Rossille, joka osaa luoda otteluun kuin otteluun hyytävän tunnelman. Nyt asia on kuitenkin niin, että Matt Striker on onnistunut viihdyttämään minua jopa Jim Rossiakin enemmän. Strikerin nerokkaat heitot, kunnioitettava painitietämys ja taito saada jokaisen painijan parhaat puolet esiin vain muutamalla virkkeellä on tehnyt minuun suuren ja pysyvän vaikutuksen. Kaiken lisäksi miehen mahtavuus tekee myös Todd hemmetin Grishamista ihan menevän selostajan, mikä on uskomaton juttu. Nyt täytyy kyllä sanoa, että Striker on todellakin löytänyt paikkansa.

22. Vuoden promottaja
– Tähän kohtaan voisin nimetä helpostikin usean eri painijan nimen, mutta tällä kertaa teen hieman yllättävän teon ja annan ääneni Santino Marellalle. Mikä tässä niin yllättävää sitten on? Se, että vielä alkuvuonna en hirveästi pitänyt Marellasta. Glamarellan synnyn myötä olen kuitenkin oppinut taas nauttimaan Santinon jutuista täysin rinnoin, ja onhan kaikkien myönnettävä se asia, että Santino on mikissä hemmetin viihdyttävä. Uniikki aksentti, viiden tähden ilmeet ja eleet sekä kyky ottaa yleisö haltuun tekee Marellasta vuoden parhaan promottajan.

23. Vuoden tulokas
– Tähän sellainen turvallisin vastaus olisi varmaankin Evan Bourne, mutta siitä huolimatta vastaan Jack Swaggerin, joka on lyhyestä WWE-urastaan huolimatta jo tehnyt minusta hänen fanin. Varmat kehäotteet, se eräs mahtava promo Tommy Dreamerin menneisyydestä sekä mainio lopetusliike on tehnyt Jack Swaggerista vuoden tulokkaan. Olisi mahtavaa, jos Swaggah voittaisi vuoden 2009 Money In The Bank -ottelun.

24. Vuoden "mark out moment"
– Kyllä minulle se suurin mark out -hetki oli The Brian Kendrickin lyhyt mutta kaunis WWE-mestaruuskausi Unforgivenin Scramble-matsissa. Muutenkin Kendrick – uuden roolinsa ansiosta – on antanut minulle useita hienoja hetkiä, joista en vielä vuoden alussa osannut kuin uneksia. Koko TBK-markitusta lisää vielä se, että mies jatkaa marijuanan polttamista, vaikka se pilaakin miehen pushin. Hieno, hieno mies. Maininnan arvoisia mark out -hetkiä olivat myös Chris Jerichon molemmat mestaruusvoitot, Shawn Michaelsin paljastuminen Ric Flairin WrestleMania-vastustajaksi ja CM Punkin World Heavyweight -mestaruusvoitto.



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
– Tänä vuonna en muita promootioita seurannut kuin TNA:ta ja WWE:tä, ja selväähän se on, että WWE tarjosi parempaa viihdettä. Useat mainiot PPV:t ('Mania, Survivor Series, Armageddon, Royal Rumble, No Way Out...), hienot bookkauspäätökset (Kendrickin heel-turn ja push, lähes puoli vuotta kestänyt Jerichon ja Michaelsin feudi, Jeff Hardyn mestaruusvoitto...) sekä erinomaista viihdettä tarjonneet viikottaisjaksot tekivät WWE:stä tämänkin vuoden ykkösen.

26. Vuoden stable
– Main Event Mafialle en tahdo antaa ääntä, sillä jotenkin siitä paistaa niin perkeleellinen teennäisyys. Näin ollen taistelu jää Pricelessin ja La Familian välille, ja... pitkän mietinnän jälkeen valitsen La Familian, sillä ilman sen olemassaoloa ei Undertakerin ja Edgen välisestä feudista olisi koskaan tullut niin kiinnostavaa. Tykkäsin myös koko Edgeheads-ideasta, vaikka sen kaikkea potentiaalia ei todellakaan käytetty. Ainoa paska koko jutussa oli se, että Bam Neelyn paikalla olisi voinut olla joku oikeasti kiinnostava painija, vaikkapa Swagger.

27. Vuoden tag team
– Itse valitsen tähän Cody Rhodesin ja Ted DiBiasen, sillä he olivat hiton kova tekijöitä etenkin elokuussa voittamalla jopa Batun ja Cenan. Jatkuvasti vetivät hyviä matseja ja pysyivät kiinnostavina (siitä kiitos menee sille, että he saivat vetää paljon backstage-segmenttejä). Toivottavasti tämä tiimi ei ollut vielä tässä, vaan se pääsee tämänkin vuoden puolella loistamaan, sillä DiBiasen ja Rhodesin kemiat pelaavat hemmetin hyvin yhteen.

28. Vuoden naispainija
– Sanokaa mitä sanotte, minua on Natalya viihdyttänyt kaikista eniten niin painijana kuin silmänruokanakin. Painitaitoinen ja kaunis nainen, joka ei ole mikään muovinen anorektikko, voittaa jokaiset kellykellyt ja candicemichellet tuosta vaan. Mickie James kakkoseksi ja Beth Phoenix kolmoseksi.

29. Vuoden feudi
– Tähän on vain kaksi oikeaa vastausta, ja niissä molemmissa on toinen osapuoli nimeltään Shawn Michaels. Vaihtoehdothan ovat joko Ric Flair vs. Shawn Michaels tai Chris Jericho vs. Shawn Michaels, jotka olivat tyyliltään täysin erilaisia mutta mahtavuudeltaan samanlaisia feudeja, joissa nähtiin upeita segmenttejä ja se lähes viiden tähden kulminaatio-ottelu. Joudun kuitenkin valitsemaan Chris Jericho vs. Shawn Michaelsin, sillä siinä nähtiin yhden upean matsin sijaan viisi upeaa matsia. Ja koska yksi minun kaikkien aikojen lemppariotteluista on WrestleMania XIX:n Jericho vs. Michaels, lienee selvää, että nautin siitä, että WWE bookkasi lähes puoli vuotta kestäneen feudin HBK:n ja Y2J:n välille. Kiitos, WWE, kiitos.

30. Vuoden PPV/show
– Tätä vastausta ei tarvinnut pitkään miettiä, sillä kyllä WrestleMania 24 oli ehdottomasti se vuoden paras tapahtuma. Mainiot ottelut (Flair-Michaels, Edge-Undertaker, Orton-HHH-Cena, MITB), valtava määrä ihmisiä ja ulkoilma-areena tekivät tämän vuoden 'Maniasta mielestäni parhaan 'Manian sitten XX:n. Tässä jos jossain oli sitä kuuluisaa suuren tapahtuman tuntua. Kaikki meni nappiin. Kunniamaininnat myös Armageddonille, Survivor Seriesille, No Way Outille ja SummerSlamille.

31. Vuoden ottelu
– Shawn Michaels vs. Ric Flair. Missään muussa ottelussa ei ollut vastaavaa tunnelatausta. Piste.

32. Vuoden painija
– Shawn Michaels, Chris Jericho, Jeff Hardy, Edge tai The Undertaker. Hmm... Valitsen Undertakerin, joka teki monesta matsista hyvän (Royal Rumblesta, NWO:n Elimination Chamberista...) ja paini Edgen kanssa viisi erittäin viihdyttävää PPV-ottelua, joista ainakin kolme ovat ikimuistoisia (WM, ONS ja SS). Kaiken lisäksi markkasin hänen otteille hänen feudissaan Big Show'ta vastaan ja vetipä mies muutaman klassikon myös SmackDown-jaksoissa, joihin kuuluvat esim. se ottelu Triple H:ta vastaan, häkkimatsi Show'ta vastaan, taistelu Kozlov'ta vastaan ja mainio (ja aliarvostettu) matsi Festuksen kanssa. Hohtoa tähän vuoteen 'Taker toi myös debytoimalla uuden, pelottavan submission-finisherinsä. Hienoa, 'Taker!

Crap
1. Vuoden huonoin painija
– Big Daddy V. 'nuff said.

2. Vuoden huonoin feudi
– Mayweather vs. The Big Show

3. Vuoden huonoin ottelu
– Kaikki Estradan ottelut.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
– Kyllähän se taitaa olla tämä Khalin Kiss Cam.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
– CM Punkin täydellinen väärinbookaaminen

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
– Hornswogglen musiikki =

7. Vuoden huonoin gimmick
– Colin Delaney. Säälittävämpää viritelmää saa hakemalla hakea.


Pronssinen kategoria
8. Vuoden lopetusliike
– Shooting Star Press by Evan Bourne

9. Vuoden sisääntulomusiikki
– Kyllä se ääni taitaa Ortonin "Voices"-kappaleelle mennä.

10. Vuoden chantti
– Skippaan...

11. Vuoden DVD
– Skippaan tämänkin...

12. Vuoden paluu
– Cenan paluu Royal Rumblessa. Yllätti minut aivan täysin.

13. Vuoden segmentti
– Ric Flairin jäähyväiset.

14. Vuoden gimmick
– Edgen "Psykopaatti"-Gimmick. Sen lyhyen aikaa, mitä oli käytössä, toimi erittäin hyvin.

15. Vuoden manageri
– Skippaan...


Hopeinen kategoria
16. Vuoden aliarvostetuin painija
– Skippaan...

17. Vuoden yliarvostetuin painija
– Batista. Ylikäytetty -> tylsä.

18. Vuoden kehittynein painija
– The Miz.

19. Vuoden face
– Monien hyvien vaihtoehtojen joukosta päätyneen valitsemaan Shawn Michaelsin.

20. Vuoden heel
– Edge.

21. Vuoden selostaja
– Jim Ross. 'nuff said.

22. Vuoden promottaja
– Chris Jericho.

23. Vuoden tulokas
– Evan Bourne. Muutoin valinta olisi ollut itsestäänselvyys, ellei muuan Jack Swagger olisi tehnyt debyyttiään. Nyt vie vain SSP:n mitalla.

24. Vuoden "mark out moment"
– CM Punkin MiTB-salkun lunastusta seurannut mestaruusvoitto.


Kultainen kategoria
25. Vuoden promootio
– WWE. Muilla ei ollut mitään mahdollisuuksia (Varsinkaan TNA:lla)

26. Vuoden stable
– Skipataan...

27. Vuoden tag team
– Miz N' Morrison. Kehätyöskentely + The Dirt Sheet =

28. Vuoden naispainija
– Skippaan...

29. Vuoden feudi
– Jericho vs. Michaels. Tästä ei kyllä draamaa jäännyt uupumaan.

30. Vuoden PPV/show
– Wrestlemania 24

31. Vuoden ottelu
– Ric Flair vs. Shawn Michaels @ Wrestlemania 24. Kerrassaan loistelias päätös Flairin uralle.

32. Vuoden painija
– Chris Jericho. Alkuun ehkä hieman tylsä, mutta loppua kohden parani huomattavasti.

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
Ehdottomasti Batista. Mies ei vetänyt edes yhtään *** ottelua tänä vuonna ja muutenkin joka ottelussa käyttää jotain 6 eri liikettä.

2. Vuoden huonoin feudi
Finlay vs Mark Henry
Booring...

3. Vuoden huonoin ottelu
Hmm...joku Estradan ottelu

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
Khali Kiss Cam
En vain voi sietää.

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
CM Punkin mestaruuskausi (World Heavyweight).
Punk olisi ollut täydellinen mestari, mutta aina kun hän puolusti mestaruuttaan niin joku sekaantui ja lopulta hävisi mestaruuden edes puolustamatta sitä.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Finlay/Hornswoggle

7. Vuoden huonoin gimmick
Jätetään väliin...




Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
Evan Bournen Shooting Star Press.
Paras laatuaan.

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Shawn Michaelsin.
Aina yhtä loistava.

10. Vuoden chantti
Jätetään väliin.

11. Vuoden DVD
En katsonut yhtään.

12. Vuoden paluu
Edgen paluu Survivor Serieksessä.

13. Vuoden segmentti
Summerslamin Shawnin segmentti.

14. Vuoden gimmick
Edgen psycho-gimmick.

15. Vuoden manageri
Tony Atlas


Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
Big Show.
Nyt on paljon paremmassa kunnossa, kuin ennen paluutansa No Way Outissa, mutta ei! Ei yhtään mestaruuskuviota, paitsi nyt Night Of Championissa, mutta sekin mestaruus meni paskasäkki, Mark Henrylle!

17. Vuoden yliarvostetuin painija
Batista!
Aina pyörii niissä mestaruuskuvioissa, vaikka ei osaa edes painia!

18. Vuoden kehittynein painija
Kofi Kingston se on.

19. Vuoden face
Shawn Michaels.
Nähtiinhän se jo Jericho-feudin aikana.

20. Vuoden heel
Edge.

21. Vuoden selostaja
Jim Ross

22. Vuoden promottaja
Chris Jericho

23. Vuoden tulokas
Kofille tämäkin.

24. Vuoden "mark out moment"
Jeff Hardyn WWE-mestaruus voitto Armageddonissa


Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
WWE

26. Vuoden stable
La Familia

27. Vuoden tag team
The Miz & John Morrison

28. Vuoden naispainija
Mickie James

29. Vuoden feudi
Shawn Michaels vs Chris Jericho

30. Vuoden PPV/show
Armageddon

31. Vuoden ottelu
Shawn Michaels vs Chris Jericho Ladder Match at No Mercy

32. Vuoden painija
Chris Jericho

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
– Colin Delaney

2. Vuoden huonoin feudi
– Kane vs Rey Mysterio

3. Vuoden huonoin ottelu
– Estrada vs Delaney

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
– Khalin kiss cam

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
– CM Punkin mestaruus kauden lyhyys

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
– Finlayn ja Hornswogglen renkutus

7. Vuoden huonoin gimmick
– Armando Estrada




Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
– CM Punkin Go To Sleep

9. Vuoden sisääntulomusiikki
– Jeff Hardyn "No More Words"

10. Vuoden chantti
– ohi

11. Vuoden DVD
– ohi

12. Vuoden paluu
– Cenan Rumble paluu

13. Vuoden segmentti
– Cutting Edge jossa vieraana Mick Foley

14. Vuoden gimmick
– Psyko Edge

15. Vuoden manageri
– ohi



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
– Umaga

17. Vuoden yliarvostetuin painija
– Ohi

18. Vuoden kehittynein painija
– The Miz

19. Vuoden face
– Ric Flair

20. Vuoden heel
– Chris Jericho

21. Vuoden selostaja
– JR

22. Vuoden promottaja
– Santino Marella

23. Vuoden tulokas
– Jack Swagger

24. Vuoden "mark out moment"
– Jeff Hardyn mestaruus



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
– WWE

26. Vuoden stable
– Priceless

27. Vuoden tag team
– John Morrison & The Miz

28. Vuoden naispainija
– Mickie James

29. Vuoden feudi
– HBK vs Jericho

30. Vuoden PPV/show
– Wrestlemania 24

31. Vuoden ottelu
– Undertaker vs Edge Hell in a cell

32. Vuoden painija
– Shawn Michaels

Crap:

1. Vuoden huonoin painija
Hornswoggle

Vuoden huonoin feudi
2. Kane vs. Rey Mysterio.

3. Vuoden huonoin ottelu
Mark Henry vs. Tommy Dreamer ECW- vyöstä.

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
Khali Kiss Cam

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös/ Vuoden pettymys
Hmm.... Tämä menee CM Punkille. WHC kausi lyhyt ja mestari altavastaajana muille vastustajille.

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Finlay/Hornswoggle
En vain voi oikeesti sietää sitä.

7. Vuoden huonoin gimmick
Punjabi Playboy.



Pronssinen kategoria:


8. Vuoden lopetusliike.
Shawn Michaelsin Sweet Chin Music

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Jeff Hardyn 'No More Words'

10. Vuoden chantti
RKO

11. Vuoden DVD
Skippaan..

12. Vuoden paluu
Edgen paluu Survivor Serieksessä.

13. Vuoden segmentti
Ric Flairin jäähyväiset

14. Vuoden Gimmick
Edgen 'Psykopaatti' gimmick

15. Vuoden Manageri
Ezekiel Jackson


Hopeinen Kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
Shelton Benjamin

17. Vuoden yliarvostetuin painija
Batista.

18. Vuoden kehittynein painija
Kofi Kingston.

19. Vuoden face
HBK Shawn Michaels.

20. Vuoden heel
Chris Jericho

21. Vuoden selostaja
Jim Ross

22. Vuoden promottaja
Randy Orton

23. Vuoden tulokas
Evan Bourne

24. Vuoden 'mark out moment'
Jeff Hardyn mestaruusvoitto Armageddonissa.


Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio:
WWE

26. Vuoden stable
The Legacy

27. Vuoden Tag Team
Miz 'N Morrison.

28. Vuoden naispainija
Melina

29. Vuoden feudi
Edge vs. Undertaker

30. Vuoden PPV/Show
Armageddon

31. Vuoden ottelu
Armageddonin Triple Threat- ottelu WWE-mestaruusvyöstä.

32. Vuoden painija
Shawn Michaels

Ihan reilusti ehdin mukaan. Skippasin muutaman kategorian, joissa en äänestänyt mitään, eikä ollut mitään muutakaan sanottavaa. Etenkin huonoimpien valitseminen olisi ollut hankalaa, koska useimmiten jätin katsomatta ottelut tai anglet, jotka vaikuttivat huonoilta.

Crap:

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
Tulkitsen nyt tämän kuvauksen perusteella niin, että tämä voi myös vastata Wrestling Observerin awardsien Most Disgusting Promotional Tactic -kategoriaa. Ääni äitinsä menettäneiden Jeff Jarrettin lasten tuomiselle osaksi storylinea ja tämä kuolleen hyväksikäyttö muutenkin.

7. Vuoden huonoin gimmick
On monia huonoja gimmickejä, mutta viime vuoden aikana lähinnä suljin silmäni niiltä ja halusin vain unohtaa ne. Siksi annan tämän sille hyvälle painijalle, jota gimmick eniten haittaa. Vähän muita peesaten äänestän face-Finlayta. Tylsältä on vaikuttanut näkemäni perusteella.

Pronssinen kategoria:

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Vanhat musiikit jyräävät nykyäänkin kaikki nykyajan geneeriset rock tai metalli -rämpytykset. Vaihtoehtoni ovat Ric Flairin ja Bob Sappin Also sprach Zarathustra (lähinnä kuitenkin Flairin takia), Mitsuharu Misawan Spartan X ja Generalissimo Takadan Pomp and Circumstance March No. 1 (parhaiten tunnettu Randy Savagen themenä). Ääni Misawan Spartan X:lle, koska nykyään se on harmittavan usein Misawan matsien kohokohta ja siksi tärkeä.

10. Vuoden chantti
En pidä kategoriasta, koska lähes kaikki muut kuin pelkästään kannustetun painijan nimen sisältävät chantit ovat huonoja. Ja mitä enemmän muista erottuva chantti on, sitä turhempi se yleensä on. Mutta minulla on silti oma ehdokas. Jos chantiksi lasketaan yleisön huutama "C~!" Monster C:n käsimerkkiin, on suosikkini se.

11. Vuoden DVD
Heikohko dvd-vuosi. Ääni Flairin The Definitive Collectionille.

12. Vuoden paluu
The Esperanza. Cenan paluu oli erittäin kova yllätys ja ihan kaikkea, mutta ajan myötä alkoi tuntua vähemmän merkittävältä.

13. Vuoden segmentti
Flairin farewell address WM:n jälkeisestä Raw'sta. Ei ole haastajaa sille.

14. Vuoden gimmick
Fake HG. Hard Gayn dna:n avulla kloonattu heel-versio HG:sta tuli yllättäen ja ihan tuntemattomana nousten pian yhdeksi Hustlen viihdyttävimmistä painijoista. Mahtava gimmick kun on noin oikea henkilö siihen.

15. Vuoden manageri
Kannattaisin managereiden vähyyden vuoksi enemmänkin vuoden käänteispainijan palkintoa, mihin kuuluisi mukaan esim. GM:t. Ei oikein managerit miellyttäneet, joten jätän äänestämättä.

Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
Hirveän monta vaihtoehtoa. Mutta otan nyt olosuhteiden vuoksi vain WWE:n ja TNA:n painijat huomioon. Äänestän sitten Cody Rhodesia. Turhan moni ei tunnu ymmärtävän, että hän debytoi vasta 2,5 vuotta sitten. Sitten verrataan esim. Evan Bourneen vain siksi kun kumpikin sattuu olemaan nuori ja uusi WWE:ssä, vaikka Bournella on jo 8 vuotta uraa takana.

17. Vuoden yliarvostetuin painija
Ehkä helpoin kategoria. Santino Marella. Heti loppuu katsominen tai alkaa kelaus kun se tulee ruutuun. Mutta häntä ei voikaan välttää sillä tavalla vaan joutuu seuraavana päivänä lukemaan ja kuulemaan hänen mahtavuudesta.

18. Vuoden kehittynein painija
Aika hankala, mutta äänestän nyt Ted DiBiase Jr:ia. NOAHissa ei erottunut toissavuonna perusjampasta juuri mitenkään, mutta WWE-debyytistään lähtien tuntui huomattavan luonnolliselta ja karismaattiselta noinkin uudeksi nimeksi isoissa piireissä. En tiedä onko se kehitystä vaiko sopivan ympäristön löytämistä, mutta olkoon näin.

19. Vuoden face
Hard Gay. Näinä päivinä oma suosikki on useimmiten se, josta enemmän pitää. HG on kuitenkin ollut edelleen niin rakastettava face, että hänelle toivoo voittoa, vaikka vastassa olisi lähes suurimmat suosikkini.

20. Vuoden heel
Chris Jerichosta tuli hyvin nopeasti WWE:n selkeästi paras heel. Samalla teki itsestään astetta vahvemman nimen vuosikymmenen parhaiden painijoiden joukossa.

21. Vuoden selostaja
Vaihtoehtoni ovat Jim Ross, vuoden yllättäjä Matt Striker ja Hustlen ihastuttava kommentaattorityttö. Toista heistä olen kuullut liian vähän äänestääkseni ja kolmannen puhetta en ymmärrä tai edes muista hänen nimeään, joten Jim Rossille ääni.

22. Vuoden promottaja
Ric Flair sai yhdellä tai kahdella promollaan (toki HBK:n kanssa) monet luulemaan, että heidän storyline oli yksi vuoden parhaista. Se oli mainio suoritus. Bob Sappilla oli pari huikeaa promoa (TODAY, BEAST HUNGRY. SAKATA CEREAL. SNAP! CRACKLE! POP! BOWL! MILK! SAKATA.. TODAY.. DIE!), mutta en nyt parin promon takia anna ääntä. Menköön nyt sitten Chris Jericholle tämä.

23. Vuoden tulokas
En oikein tästä kategoriasta pidä kun voittaja ei kuitenkaan ole tulokas, enkä itse edes muista ketään tulokasta viime vuodelta. En äänestä. Kannattaisin kategorian nimeksi esim. vuoden läpimurto tms.

24. Vuoden "mark out moment"
Ric Flair Farewell Address tähänkin.

Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
Hustle. Loppuvuodesta tapahtumien taso kyllä vähän laski, mutta noin kokonaisuutena keskimäärin viihdyttävin promootio oli se. Muutamassa muussa parhaat hetket oli kyllä parempia.

26. Vuoden stable
Bono-chan, Yoshie-chan, A-chan.

27. Vuoden tag team
Olkoon nyt sitten Cody Rhodes & Ted DiBiase.

29. Vuoden feudi
Mainitsenpa kolme täysin erilaista ja eri syistä kiinnostavaa feudia. Bono-chan vs. Yinling -feud oli luonnollinen jatko puolisen vuotta aiemmin alkaneelle mainiolle Bono-storylinelle. Bono oli yllättävän hauska ja Yinling oli täysin toisella tavalla huikea. Burning vs. Kensuke Office on toinen ehdokkaani. Tai no feud tuossa oli oikeastaan Katsuhiko Nakajiman ja KENTAn välillä. Tuloksena mm. peräti neljä match of the year -ehdokasta. Kobashi & KENTA vs. Sasaki & Nakajima on tuon tyly konkari & nuori atleettinen jannu vs. tyly konkari & nuori atleettinen jannu -asetelmansa ansiosta vuosikymmenen täydellisin yhdistelmä painijoita. Kolmas vaihtoehtoni on luonnollisesti Jericho vs. Michaels. Parhaat olivat oikeasti kaksi jälkimmäistä ja niistä valitsen siis tuon Burning vs. Kensuke Officen parhaiden otteluiden vuoksi ja myös siksi, että Y2J vs. HBK voittaa joka tapauksessa.

30. Vuoden PPV/show
Ihmeellistä, että näin olennainen kategoria kyseessä, enkä tiedä vastausta.

31. Vuoden ottelu
Minulla on kahdeksan niin tasaväkistä vaihtoehtoa, että melkein julistan tasapelin näiden kesken:
NJPW 4.1.2008 - Kurt Angle vs. Yuji Nagata
NOAH 21.2.2008 - Marufuji, Sugiura & Morishima vs. Kobashi, Honda & Taniguchi
TNA Lockdown - Samoa Joe vs. Kurt Angle
NOAH 13.4.2008 - Kobashi, KENTA & Taniguchi vs. Sasaki, Nakajima & Yamaguchi
NOAH 14.6.2008 - Kenta Kobashi & KENTA vs. Kensuke Sasaki & Katsuhiko Nakajima
KO/SEM 17.8.2008 - Kobashi, KENTA, Aoki & Ito vs. Sasaki, Nakajima, Okita & Miyahara
WWE No Mercy - Chris Jericho vs. Shawn Michaels (ladder)
Minulla on kuitenkin monimutkaiset syyni, mistä johtuen muutaman noista en osaa nähdä kuitenkaan ihan parhaana. Kiireen keskellä nyt on sellainen fiilis, että ääni tälle: NOAH 14.6.2008 - Kenta Kobashi & KENTA vs. Kensuke Sasaki & Katsuhiko Nakajima.

32. Vuoden painija
Tämä on hankala kun esim. tuon ottelulistan perusteella Kobashi voisi olla vaihtoehto, mutta vaikka hän on äärimmäisen tärkeä osa noissa, hän ei varmasti yksin enää toimisi niin hyvin kuin tageissa. Noissa kyse on kaikkien hyvyydestä. Danielson on ollut tavallisesti hyvä vaihtoehto, mutta en viime vuodelta nähnyt häntä niin paljoa. Siispä parempien vaihtoehtojen puuttuessa äänestän Chris Jerichoa, joka nosti itsensä astetta kovemmaksi nimeksi.

Loppuun vielä erityismaininta eli vaikka sitten elämäntyöpalkinto CM Punkin saavutuksesta. Flair puhui Brodysta ja Hansenista kun Brian Gewirtz oli poissa, JBL viittasi kommentaattorina ollessaan Simpson brotherseihin ja Striker saa puhua ties mistä kun Vince McMahon ei kuitenkaan häntä kuuntele, mutta Punk ylitti kaikki kiittämällä Volk Hania Slammy-puheessaan. Menee jo yliyrittämiseksi, jos koittaa pistää tuota paremmaksi.

<center>

Kuvittele istuvasi keskellä suurta ihmismäärää tyylikkäässä juhlasalissa, jonka esiintymislavalla on puinen puhujanpönttö ja ilmeisesti jotain orkesteria varten tuodut soittimet. Pian älyät istuvasi keskellä tuntemiasi showpainijoita sekä WrestlingAlertin käyttäjiä. Ennen kuin ehdit tekemään lisää havaintoja, astelee joku tuntematon heppu puhujanpöntölle. Show alkaa.

enska: “Hyvät naiset ja herrat... tervetuloa WrestlingAlertin vuosittaiseen palkintogaalaan! Minä olen enska, ja minun tehtäväni on esitellä teillä illan isännät Crap-osiota varten. Hyvät naiset ja herrat, antakaa aplodit vanhalle kunnon Jim Rossille ja Jerry 'The King' Lawlerille!”



“Boomer Sooner” paukahtaa soimaan juhlasalin kaiuttimista, ja juhlasali antaa legendaarisille selostajille raikuvat aplodit.

Jim Ross: “Kiitos, kiitos, kiitos. Olemme 'Kingin' kanssa erittäin otettuja siitä, että juuri meidät valittiin tähän hommaan.”

Jerry Lawler: “Aivan, JR, mutta nyt meidän täytyy kuitenkin kiirehtiä jo ensimmäisen palkinnon esittelemisen kimppuun, sillä aikaa ei tosiaankaan ole hukattavaksi!”

Jim Ross: “Totta viserrät, King. Niinpä pääsemme ensimmäisen, eh, palkinnon kimppuun. Tämän pystin voittajaksi 'nousee' esittämällä viikosta toiseen heikkoja otteita ja kaikkea muuta kuin merkkejä kehityksestä.”

Jerry Lawler: “Kyseessä on siis Vuoden huonoin painija -palkinto, joka viime vuonna — ylivoimaisin ottein — eksyi Big Daddy V:n kamaliin kouriin. Tänä vuonna ääniä sateli seitsemälle eri painijalle, joista neljä nousi ylitse muiden. Omien sanojensa mukaan 'Michael Colen suureksi yllätykseksi' yksi näistä äänimagneeteista oli 'The Animal' Batista, joka sijoittui äänestyksessä neljänneksi. Huh.”

Jim Ross: “Itse kyllä pidän Batistaa melko hyvänä painijana, mutta jokaisella on oikeus muodostaa oma mielipiteensä. Kaksi muuta näistä epäonnisista äänimagneeteista olivat jättiläismäinen The Great Khali ja Finlayn pojaksi alkukeväällä paljastunut Hornswoggle.”

Jerry Lawler: “Yksi oli kuitenkin ylitse muiden, ja se mies... se olento, ehti viljelemään tuhoa mainstream-painissa vain muutaman kuukauden ajan. Taidatte jo arvata kenestä on kyse, joten ilman sen suurempia vihjailuja... toivottakaa lavalle tervetulleeksi palkinnon voittaja jo toista vuotta putkeen, Big Daddy V!”



V:n tunnari “Calling All Cars” räjähti soimaan ja katsomo aloitti raivotautisen buuaamisen. Kolmen raastavan pitkän minuutin jälkeen oli Viscera viimein kävellyt sisääntulolavalle, jossa hän repi mikrofonin Jim Rossin kädestä itselleen.

Big Daddy V: “Tämänkö takia minut raahattiin McDonald'sista tänne? Olin juuri tilannut muutaman mega-aterian, ja sitten... tämän takia menetän ruokani ja rahani.”

Jerry Lawler: “Tuota... kyllä.”

Big Daddy V: “Anna edes se pysti tänne!”

Sillä sekunnilla Lawler luovutti pystin V:lle, minkä jälkeen Viscera lähti vihaisena kävelemään kohti areenan ulko-ovia. Kaikki muut katsojat hurrasivat, mutta SOS pysyi hiljaa ja näytti jopa hieman itkevän.

_________________

Jim Ross: “Olipas se nuori mies vihainen.”

Jerry Lawler: “No, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä minäkin olisin tuosta voinut suuttua. Nyt kuitenkin siirrymme seuraavaan palkintoon, jonka ansaitsee vuoden huonoin feudi. Suosittuja äänestysvaihtoehtoja olivat alkukevään sairaalloinen Mr. McMahon vs. Hornswoggle -feudi sekä Kanen ja Rey Mysterion välinen sota, mutta vaikka nämä vaihtoehdot tulivatkin Raw'n onkaloista, tuli voittaja eräästä toisesta brändistä.”

Jim Ross: “Ei kai vaan SmackDownista?”

Jerry Lawler: “Ei. Voittajaksi nousi nimittäin ECW:ssä helvettiä nostattanut Armando Alejandro Estrada vs. Colin Delaney. Ja niin ironista kuin se onkin, ovat sekä ensimmäisen että toisen palkinnon voittajat ulkona World Wrestling Entertainmentin palkkalistoilta. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, vaan toivottakaa tervetulleeksi paikalle Colin Delaney ja Armando Estrada!”



Delaney ja Estrada astelevat toisiaan tönien näyttämölle Estradan musiikin soidessa. Armando kaappaa pystin haltuun JR:ltä, ja on sitten jo lähtemässä paikalta pois.

Colin Delaney: “Minne sinä luulet meneväsi, pelle?”

Armando Alejandro Estrada: “On sinullakin otsaa, rotta. Ilman minun mahtavuuttani emme me olisi voittaneet tätä palkintoa.”

Colin Delaney: “Sinun mahtavuuttasi? Sinähän vain kiusasit minua ja lopulta, kun jouduit kehään, hävisit matseja matsin perään mitä nöyryyttävimmissä olosuhteissa, taliaivo.”

Armando Alejandro Estrada: “Oli miten oli, palkinto on minun.”

Tätä seurasi kymmenen sekuntia kestänyt "eipäs, juupas" -väittely, jonka kuitenkin keskeytti Jerry Lawler.

Jerry Lawler: “Tuota hei... jätkät. Eikös tuon 'palkinnon' saaminen ole vähän niin kuin nöyryytys ennemmin kuin mikään saavutus?”

Estrada ja Colin pelästyivät.

Armando Alejandro Estrada: “Aivan! Niinpä se taitaa ollakin. Joten Colin, ole hyvä ja ota tämä niin kutsuttu palkintosi. Sen sinä olet ansainnut.”

Colin Delaney: “Miten niin? Mielestäni sinun kuuluisi vastaanottaa tämä pys...”

Silloin tapahtuman järjestyksenvalvojana toiminut What käveli paikalle, otti sekä Estradaa että Colinia niskasta kiinni ja heitti heidät juhlapaikalta ulos. Kiitos, What.

_________________

Jim Ross: “Huhhuh. Olemme luovuttaneet vasta kaksi palkintoa, ja jo nyt paikalla on käynyt järjestyksenvalvoja. Mitäköhän tämän gaalan aikana vielä oikein tapahtuu?”

Jerry Lawler: ”Kaikki on mahdollista. Jopa se, että koko vuoden huonoin ottelu tapahtui WrestleManiassa.”

Jim Ross: “Mitä sinä oikein höpiset, King?”

Jerry Lawler: “Niin oudolta kuin se kuulostaakin, puhun silkkaa totta. Ennen voittajan paljastamista pulisen kuitenkin hetken muista otteluista, jotka saivat merkittävän määrän ääniä. Yksi niistä oli Hornswogglen ja Armando Alejandro Estradan välinen kohtaaminen jostain synkästä ECW-jaksosta, kun taas toinen oli äsköisen palkinnon voittajien välinen kohtaaminen, eli Colin Delaney vs. Armando Alejandro Estrada. Nämä eivät äänestäjien mukaan kuitenkaan olleet yhtä hirveitä matseja, kuin palkinnon voittanut Kane vs. Chavo Guerrero, joka käytiin WrestleManiassa ECW:n mestaruudesta. Hyvät naiset ja herrat... Kane ja Chavo!”



Koko juhlasali tuntui räjähtävän, kun Kanen brutaali tunnari paukahti soimaan ja puhujanpöntöstä olleesta salakavalasta reiästä leimahti jättimäinen liekki. Kanen asteltua tappokoukkunsa kanssa lavalle alkoi Chavon ylimielinen musa soimaan. Pian molemmat "voittajat" seisoivat lavalla tuijottaen toisiaan vihaisesti.

Jerry Lawler: “Chavo... Kane... ottakaa tämä palkinto vastaan ja lähtekää nopeasti täältä pois — me kun emme tykkää teistä kummastakaan.”

Silloin Chavo oli nappaamassa pystiä kouraansa, mutta nähtyään Kanen tappokoukun lähestyvän hänen kättään, päätti hän ihan suosiolla luovuttaa potin Kanelle.

_________________

Jim Ross: “Se siitä sitten. Seuraava palkinto annetaan vuoden ärsyttävimmälle segmentille.”

Jerry Lawler: “Näitä tuntui WrestlingAlertin väen mukaan riittävän oikein olan takaa, mutta vaikka moni segmentti joutuikin pilkan kohteeksi, vain kolme segmenttiä keräsi merkittävästi ääniä. Yksi niistä oli Total Nonstop Actionissa tapahtunut Beautiful Peoplen juonikuvio feikki- Sarah Palinin kanssa. Toinen niistä oli John Cenan promo pienten lasten seassa, ja voittajaksi selviytyi...”

Jim Ross: “Ei kai mikään SmackDownin segmentti?”

Jerry Lawler: “Nimenomaan SmackDownin segmentti, sillä voittajaksi selviytyi The Great Khali Kiss Cam -segmentillään! Ilmeisesti WrestlingAlert on täynnä kateellisia poikamiehiä!”



Khalin mystinen tunnari alkoi pauhaamaan salin kovaäänisistä, ja pian pukuun pukeutunut Khali — yhdessä Ranjin Singhin kanssa — tallusteli lavalle noutamaan palkintoaan.

The Great Khali: “Saya lebih senang untuk memenangkan hadiah, tapi saya akan menyukai yang satu kategori yang telah 'pencium yang terbaik'.”

Ranjin Singh: “The Great Khali sanoo, että jokainen teistä on hänelle kateellinen. Hänen mukaan jokainen teistä on yksinäinen ja rakkauselämässään onneton ihminen.”

J.R. ja Lawler katsoivat Singhiä oudosti, kunnes he luovuttivat pokaalin hänelle. Khali nosti kätensä ilmaan ja huusi jotain outoa, kunnes hän käveli Ranjinin kanssa takaisin paikalleen.

_________________

Jerry Lawler: “Joko intialaisilla on hieman omaperäinen huumorintaju, tai sitten Khali otti 'voittonsa' hieman liian vakavasti, mutta... tuo nyt meni vähän yli.”

Jim Ross: “Niinpä. No, jätetään se taaksemme ja suunnataan katseet illan seuraavaan palkintoon, joka on pitkältä nimeltään vuoden huonoin bookkauspäätös / vuoden pettymys.”

Jerry Lawler: “Tässäpä vasta vaihtoehtoja riitti. Mutta voitko kuvitella sitä, että vain kaksi niistä oli Total Nonstop Actionin käsialaa! Yleensähän TNA:ssa tapahtuu vaikka mitä kauheuksia, kun taas WWE:ssä — jos jätetään Vincen pimeät perverssiot huomioimatta — niitä tapahtuu paljon vähemmän. Oli miten oli, eniten ääniä kahlivat WWE:ssä tapahtuneet lyhyet mestaruuskaudet, Kanen mysteeriseen 'säkkiin' liittynyt juonikuvio, Bound For Gloryn pääottelun lopetus sekä se, mihin Mr. McMahonin ja Hornswogglen Tough Love -kuvio päättyi. Mikään edellämainituista segmenteistä ei kuitenkaan voittanut... mitä hittoa?”

Jim Ross: “Täh?”

Jerry Lawler: “CM Punkin pushin 'kusemista'.”



Jim Ross: “Nyt en kyllä oikein ymmärrä. Miten sitä, että nuori ja vain pari vuotta WWE:ssä paininut mies draftataan yhtiön lippulaivaan, on lähellä King of the Ring -voittoa, saa haltuunsa Tag Team -mestaruudet, voittaa Money In The Bank -ottelun ja helvetti sentään voittaa World Heavyweight -mestaruuden voi kutsua pushin 'kusemiseksi'? Mikään ei taida riittää...”

Jerry Lawler: “Oli miten oli, tervetuloa lavalle, Punk!”

“This Fire Burns” alkoi soimaan ja pian Punk kävelikin hämmästyneen näköisenä lavalle, jossa hän otti palkinnon vastaan.

CM Punk: “Vau. Siis... vau. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, saavuin tänne hieman erilaisten palkintojen toivossa, mutta mikäs tässä. Nähtävästi te pidätte minusta, joten se riittää minulle. Kiitos vaan!”

Punk palasi takaisin paikalleen, jolloin J.R. ja King kävivät jo seuraavan pystin kimppuun.

_________________

Jim Ross: “Viisi palkintoa takana, 27 edessä. Tästä illasta tulee hyvin pitkä, King.”

Jerry Lawler: “Näin on. Siispä saamme taas kiirehtiä kauhealla vauhdilla seuraavan pokaalin kimppuun, ja nyt on vuorossa vuoden huonoin sisääntulomusiikki.”

Jim Ross: “King, jos olisit itse saanut äänestää, kenen musiikkia olisit äänestänyt?”

Jerry Lawler: “Hmm... varmaankin Main Event Mafian themeä!”

Jim Ross: “Vai niin. Minä olisin luultavasti antanut ääneni Jillian Hallin tunnarille, sillä vaikka Jillianilla onkin ihan... kaunis... ääni, en tahtoisi kuunnella sitä joka maanantaina.”

Jerry Lawler: “Aivan, aivan. Arvaa muuten mitä?”

Jim Ross: “No?”

Jerry Lawler: “Myös WrestlingAlertin väki ajatteli niin! Jillian nimittäin sijoittui jaetulle kolmossijalle Batistan ja The Great Khalin kanssa. Toiseksi sijoittui Candice Michelle karmaisevalla renkutuksellaan ja koko potin nimiinsä vei... Finlay!”

Silloin Finlayn rallatus alkoi soimaan ja juhlavieraat tunkivat korvatulppia korviinsa. Korvatulpatkaan eivät kuitenkaan tuntuneet auttavan, sillä silti se aivosoluja tappava ja lapselliseen tasoon muuttava musiikki kummitteli jokaisen katsojan korvissa. Lopulta eräs mies pelasti tilanteen sammuttamalla juhlasalin kaiuttimet.

William Regal: “Sekuntikin tuota kamalaa musiikkia vielä, ja lopetan koko juhlatilaisuuden.”

Yleisö repesi suosionosoituksiin ja pian syntyikin suuri “Thank you, Regal!” -chantti. Regal, mies, joka kesällä pilasi useita Raw-jaksoja sammuttamalla valoja ja musiikkeja pois, teki kerrankin hienon teon!

_________________

Jim Ross: “No niin, King. Ensimmäinen kategoria on pian ohi. Jäljellä on enää vain Vuoden huonoin gimmick -palkinto.”

Jerry Lawler: “Ja huomasin juuri, että tässäkin äänestyksessä olivat vahvoilla Finlay ja Jillian. Heidän lisäksi myös Paul Burchill ja Colin Delaney kahmivat 'hienosti' ääniä. Voittajaksi selviytyi eräs mies, joka on käynyt tällä lavalla jo aikaisemminkin tänään.”

Jim Ross: “Eli sen täytyy olla joko Big Daddy V, Chavo Guerrero, Kane, The Great Khali, CM Punk, William Regal, Armando Alejandro Estrada tai... What? Mutta luulen, että Big Daddy V on jo palannut McDonald'siin — ja on turha luulla, että häntä enää toista kertaa tänne pystyttäisiin raahaamaan.”

Jerry Lawler: “Ei hätää, J.R., sillä palkinnon vastaanottava mies on yhä tilaisuudessa paikalla. Ja hänen nimihän on... The Great Khali! Punjabi Playboy tai ei, WrestlingAlertin väki se vaan jatkaa Khalin inhoamista.”



The Great Khali: “Saya ingin menyatakan yang diinginkan. Saya ingin mencium wanita yang paling indah.”

Ranjin Singh: “The Great Khali sanoo, että hän haluaa piristää juhlaväkeä eräällä tempauksella... ja te taidattekin jo tietää, mistä on kyse — kyllä, Khali aikoo pitää Khali Kiss Camin!”

Silloin naisjuhlaväki alkoi paniikissa keksimään jotain mahdollisia tekosyitä Khalin suudelmaa paetakseen, ja kävipä katsomossa niinkin, että meredith yritti paeta paikan päältä. Hänen harmikseen järjestyksenvalvoja, What, kaappasi häntä kädestä kiinni ja talutti takaisin paikalleen — Khalia ei noin vain paeta!

Pian alkoikin se tuttu Kiss Cam -musiikki soimaan areenan spiikkereistä, jolloin kamerakuva alkoi etsimään yleisöstä sopivia uhreja. Ensin kuva pysähtyi Koppiksen kohdalle, siitä se siirtyi murzun kohdalle, siitä Popkan, siitä Trisun ja lopulta *S*:n kohdalle. Mutta pian tapahtui jotain, mikä pelasti *S*:n hänen karmealta kohtaloltaan: äänestyksessä hävinneet painijat syöksyivät lavalle hakkaamaan kateellisena Great Khalia. Tähän joukkoon kuuluivat Sheik Abdul Basir, Paul Burchill, Jillian, Finlay, Ricky Ortiz, Big Dick Johnson, Booker T, Braden Walker, Colin Delaney, Black Machismo, Armando Estrada ja Seamus O'Shaughnessy! “Me olisimme ansainneet palkinnon!” karjui koko joukko, kunnes What saapui taas lavalle ohjaamaan kaikki huligaanit takaisin paikalleen. Crap-osio oli vihdoin ohi, ja sitä tuli juhlistamaan... Vince McMahon laulaen pahamaineisen “Stand Back!” -kappaleen!

Jim Ross: “Kiitos vielä kerran kaikille!”

Laita Vincen esitys taustalle soimaan, tai koet pitkän ja kivuliaan kuoleman.

Vuoden huonoin painija:
1. Big Daddy V (11)
2. Hornswoggle (7)
3. The Great Khali (5)

Vuoden huonoin feudi:
1. Armando Estrada vs. Colin Delaney (7)
2. Mr. McMahon vs. Hornswoggle, Kane vs. Rey Mysterio (5)

Vuoden huonoin ottelu:
1. Kane vs. Chavo Guerrero @ WrestleMania XXIV (7)
2. Armando Estrada vs. Colin Delaney (5)
3. Armando Estrada vs. Hornswoggle (2)

Vuoden ärsyttävin segmentti:
1. Khali Kiss Cam (11)
2. John Cena & lapset, Beautiful People & "Sarah Palin" (3)

Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys:
1. CM Punkin pushin "kuseminen" (8)
2. Finlayn ja Hornswogglen isä ja poika -kuvio (5)
3. Lyhyet mestaruuskaudet (3)

Vuoden huonoin sisääntulomusiikki:
1. Finlay (14)
2. Candice Michelle (4)
3. Jillian, Batista, The Great Khali (2)

Vuoden huonoin gimmick:
1. "Punjabi Playboy" (9)
2. Finlay, Paul Burchill (4)

_________________

Vincen erinomaisen esiintymisen jälkeen käveli taas enska puhujanpöntölle.

enska: “Huhhuh. Crap-kategoria taisi saada arvoisensa lopun, ja nyt on aika suunnata katseet kohti pronssista kategoriaa. Hyvät naiset ja herrat, toivottakaa tervetulleiksi tämän osuuden isännät, Total Nonstop Actionin Mike Tenay ja Don West!”



Suurin osa yleisöstä alkoi buuaamaan välittömästi Don Westin astuttua esiin. Mike Tenaytä vieraat tuntuivat kuitenkin arvostavan, joten pian buuaukset muuttuivat taputuksiksi.

Mike Tenay: “Kiitos, hyvät kutsuvieraat. Käydäänpä ilman sen kummempia selityksiä ensimmäisen pronssiseen kategoriaan kuuluvan palkinnon kimppuun. Tämän pystin voittajaksi nousi henkilö, jolla oli teidän — hyvä WrestlingAlertin väki — mielestä koko vuoden paras lopetusliike.”

Don West: “En malta odottaa, Mike!”

Mike Tenay: “...niin. Viime vuonna tämän pokaalin voitti Shawn Michaels Sweet Chin Music -potkullaan, mutta tällä kertaa ykköspallille nousi eräs toinen mies. Se mies oli nimeltään... Evan Bourne, ja voiton hän ansaitsi kuvankauniilla Shooting Star Pressillään! Tervetuloa lavalle, Evan!”



Bournen tuttu tunnari paukahti soimaan, ja pian Bourne — kävelykeppien avulla — nousi esiintymislavalle. Evan vastaanotti pystin, kiitti hänen fanejaan ja palasi sitten istumaan paikalleen ilman mitään kummallisia vastoinkäymisiä.

_________________

Don West: “Täytyy kyllä myöntää, Mike, että Evanin Shooting Star Press on todella komea.”

Mike Tenay: “Niinhän se on, Don, niinhän se on.”

Don West: “Seuraavassa palkinnossa ei kuitenkaan haettu mitään kauniita liikkeitä tai korkeita hyppyjä, vaan vuoden parasta sisääntulomusiikkia. Lähellä voittoa kävivät mm. Shawn Michaelsin, Kanen, Kofi Kingstonin, Pricelessin ja Jeff Hardyn tunnarit, mutta yksikään niistä ei pärjännyt eräälle viehättävälle biisille.”

Mike Tenay: “Ja se biisi oli Randy Ortonin teemamusiikki, eli Revelation Theoryn kappale 'Voices'!”

Sillä sekunnilla alkoikin “Voices” pauhaamaan juhlasalin kaiuttimista, jolloin kaikki vieraat aloittivat kovan hurrauksen. Se hurraus muuttui kuitenkin välittömästi vihaiseksi buuaukseksi, kun... kyllä, William Regal taas sammutti audiovehkeet pois päältä!

William Regal: “Tätäkään meteliä minä en siedä enää sekuntiakaan.”

Viime kerralla Regal sai toimillaan aikaiseksi “Thank you, Regal!” -chantin, mutta tällä kertaa hän joutui brutaalin “Fuck you, Regal!” -huudon uhriksi. Ja hän hymyili.

_________________

Don West: “Olen onnellinen siitä, Mike, ettei tuo ärsyttävä Regal ole meidän yhtiössämme.”

Mike Tenay: “Noh... vaikka Regal onkin hieman omalaatuinen henkilö, ovat hänen kehäotteet erittäin kultaista seurattavaa, enkä panisi ollenkaan pahakseni, jos Regal vielä joskus tiensä TNA:n rinkiin löytäisi. Nyt jätetään nämä puheet kuitenkin sikseen, ja keskitytään taas gaalaan. Ja Don, arvaa mitä?”

Don West: “No?”

Mike Tenay: “Tästä seuraavasta palkinnosta sinä tulet tykkäämään — kyseessä on nimittäin Vuoden chantti -palkinto!”

Don West: “Vaaaau, Mike! Tästä minä tosiaankin pidän!”

Mike Tenay: “...niin. Tämä debyyttinsä WrestlingAlertin painiäänestyksessä tehnyt ja, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, hieman ehkä flopiksi osoittautunut pysti sai monta voittajaehdokasta, mutta vain yhden kuninkaan. Etenkin Armageddon-PPV:ssä syntyneet 'Joey Styles' ja 'You Sold Out' -chantit oikein janosivat voittoa, mutta loppujen lopuksi äänestyksessä kävi niin, että voittajaksi selviytyi eräs WrestleManiassa todistettu chantti.”

Don West: “Mitä? Olin aivan varma, että voittajaksi selviytyisi joko 'TNA' tai 'This is awesome!'. Mutta ei sitten.”

Mike Tenay: “Ei niin, sillä pystin voitti... pahamaineinen U-U-Umaga-huuto!”



Silloin “samoalaisen puskutraktorin” uhkaava musiikki alkoi soimaan, ja Umaga — esiintyen ensimmäistä kertaa sitten loukkaantumisensa — suorastaan syöksyi lavalle painiasusteissaan. Lavalla hän tutkiskeli hetken Westiä ja Tenaytä, kunnes hän repi palkinnon Westin käsistä irti ja... yritti syödä sen.

Don West: “Hei, ei sitä saa syödä!”

Umaga lopetti kaikki liikkeensä, käänsi katseensa hyytävän hitaasti Don Westin naamatauluun ja... höh, päätti painaa asian villaisella vaan pudistamalla päätään ja jatkamalla sitten pokaalin nakertelua. Tenay ja West yrittivät häätää jättimäistä villieläintä ulos lavalta, mutta Umaga se ei millään tuntunut näyttävän minkäänlaisia merkkejä halusta poistua — ei ainakaan ennen sitä, kun hän bongasi juhlasalin takaseinällä lojuneet kookospähkinäkoristeet. Silloin hän heitti purujälkiään täynnä olevan pokaalinsa lattialle ja juoksi 'kookospähkinöiden' tykö alkaen syömään niitäkin. Onneksi Tenay ja West päättivät jatkaa show'ta.

_________________

Mike Tenay: “Koska gaala tuntuu etenevän kovin hitaasti, kerromme seuraavan palkinnon, Vuoden DVD:n, voittajan tässä ja nyt. Tai oikeastaan minun pitäisi sanoa 'voittajat', sillä tämän pystin kohdalla nähtiin koko tilaisuuden ainoa tasapeli: sekä The Rock: The Most Electrifying Man In Sports Entertainment että The Life and Times of Mr. Perfect keräsivät yhtä ison voittosaaliin, kaksi ääntä. Ääniä keräsivät myös Ric Flairin ja Triple H:n DVD:t sekä suurehko Hell In A Cell -kokoelma, mutta se siitä. Nyt on aika keskittyä Vuoden paluu -palkintoon!”

Don West: “Ja jos vuotta 2008 voisi kutsua jollain nimellä, kutsuisin minä sitä 'kymmenien paluiden vuotena'.”

Mike Tenay: “Merkittäviä paluita painirinkeihin tekivät mm. John 'Bradshaw' Layfield, Abyss, The Big Show, John Cena, Edge, Randy Orton, Sting, Jeff Jarrett, D-Lo Brown, Hurricane Helms, The Ultimate Warrior ja The Undertaker. Mutta kysymys kuuluukin... mikä näistä paluista oli WrestlingAlertin väen mukaan se suurin ja mahtavin paluu? Don, oletko valmis?”

Don West: “Tiesitkö, että Rellik on väärinpäin 'killer'?”

Mike Tenay: “Mitä? Äh. Takaisin aiheeseen. Vuoden paluu on... John Cenan paluu Royal Rumblessa!”



“My Time Is Now” alkoi soimaan ja useat fanit, Jäbä ja Captain Charisma etunenässä, alkoivat hurraamaan kuin pienet lapset. Pian Cena jo seisoikin lavalla pokaali kädessään. Mies piti lyhyen puheen, jossa hän kiitti fanejaan, ja loppuun hän vielä heitti uskovansa, ettei tämä varmaan jää hänen illan viimeiseksi palkinnokseen. Tietenkin Cena jäi vielä viideksi minuutiksi imemään vieraista virtaa irti tehden tyypillisiä hurrauksiaan, kunnes hän palasi takaisin paikalleen. Silloin tilaisuuden järjestyksenvalvoja, What, käveli paikalle — hän kun oli vasta nyt saanut heitettyä Umagan pois juhla-alueelta.

What: “Ihan niin kuin olisin missannut jotain.”

Luojan kiitos What ei tiennyt sitä, mitä hän oli missannut, sillä muuten hän olisi varmastikin repinyt pelihousunsa ja kuristanut jonkun juhlavieraan.

_________________

Mike Tenay: “12 takana, 20 edessä.”

Don West: “Lienee taas siis aika ottaa pienimuotoinen spurtti, sillä seuraavaa palkintoa ei voita mikään konkreettinen olento, vaan jokin niistä jokaviikkoisista segmenteistä.”

Mike Tenay: “Olet oikeassa, Don, sillä seuraava palkinto on Vuoden segmentti. Suosittuja äänestysvaihtoehtoja tässä äänestyksessä olivat Santino Marellan uniikki Honk-A-Meter, SummerSlamissä tapahtunut Shawn Michaelsin 'eläköitymissegmentti', kaikkien aikojen viimeinen Highlight Reel, suoraan sikafarmeilta WWE:hen siepatun Festuksen kiusaaminen, D-Generation X:n hassuttelut ennen heidän matsia Miziä ja Morrisonia vastaan, sekä — Mizistä ja Morrisonista puheen ollen — nettishow 'Dirt Sheet'. Kaksi mahtavaa segmenttiä nousivat kuitenkin ylitse muiden, ja niiden kahden segmentin välillä nähtiinkin pitkä, hikinen ja seksikäs taistelu tämän palkinnon voitosta.”

Don West: “Se kilpailuhan käytiin tietysti Ric Flairin jäähyväisten ja Mick Foleyn tähdittämän Cutting Edgen välillä. Molemmat näistä segmenteistä olivat sitä kirkkainta kultaa, mutta kuten painiringeissäkin joka viikko todetaan, on jokaisella taistelulla häviäjä ja voittaja. Tai no... ei nyt ihan jokaisella, mutta tajuatte varmaan pointtini. Ja tämän kyseisen taistelun... ei, sodan... voitti...”

Mike Tenay: “Kakista ulos.”

Don West: “Did you see that, Mike!?”

Mike Tenay: “Huoh, taasko se alkaa.”

Don West: “No... okei, okei. Palkinnon voitti... Ric Flairin jäähyväiset vain kolmen äänen turvin!”

Samalla salissa alkoi soimaan pahamaineinen “Leave The Memories Alone” -kappale, mutta... no, te taidattekin jo arvata, mitä siitä seurasi.

_________________

Mike Tenay: “Huoh, Don. Meidän piti spurtata, ja sitten sinä alat viljelemään mauttomia vitsejäsi. Nyt meidän täytyy läpikäydä seuraava palkinto, Vuoden gimmick, nopeammin kuin Chris Harris läpikävi WWE-uransa. Niinpä kerronkin heti, ketkä painijat kahmivat merkittävän summan ääniä toimivilla gimmickeillään: The Brian Kendrick, Santino Marella, Charlie Haas, Chris Jericho ja... palkinnon voittanut Edge!”



Alter Bridgen “Metalingus” pyörähti soimaan yhtä aggressiivisesti kuin runosuonet keltahampaisen Snitskyn päässä, ja pian Edge vaimoineen kaikkineen raahautui lavalle tympääntyneen näköisenä.

Edge: “Jeff Hardy... Royal Rumblessa minä tulen lopettamaan sinun vammaisen 'Hardy Partyn'. Royal Rumblessa minä tulen puskemaan sinun ilmat pihalle niin useasti, ettet enää koskaan tahdo nousta samaan kehään minun kanssani. Royal Rumblessa minä, 'Rated-R Superstar' Edge, nöyryytän sinua kuin sitä pientä ja avutonta poikaa, jollainen sinä olet. West, anna se saakelin pokaali tänne.”

Don West: “Hei, Edge! Oliko tuo nyt ihan tarpeellista? Sinä pilasit juhlatunnelman täys...”

Vickie Guerrero: “Excuse me!”

Juhlavieraat aloittivat hurjan buuaamisen.

Vickie Guerrero: “Don West... häivy täältä... häivy niin kuin olisi jo. Kukaan ei pidä sinusta. Edge, lähdetään.”

Don West: “Vickie, en tiedä, kuka sinä luulet olevasi, mutta täällä minä olen isäntä — et sinä! Ja koska olen tämän gaalan VIP-vieras, tulisi sekä sinun että mielipuolen aviomiehesi osoittaa jonkinsortin kunnoitusta niin minua kuin Mikea kohtaan! Ja Edge... ymmärrätkö, ettei tuollainen käytös ole mistään kotoisin? Saat itsesi kuulostamaan typerältä, raivotautiselta ja ärsyttävältä valittajalta — ja sellainen sinä taidat ollakin! Ennen sinä olit jalo ja viisas supertähti, mutta nyt... nyt olet pelkkä haamu entisestäsi. Olet pelkkä vitsi, Edge! Olet pelkkä vitsi! Ja jos sinä haluat saada minun arvostukseni, täytyy sinun muuttua siksi vanhaksi Edgeksi! Siksi Edgeksi, jonka ei tarvinnut manipuloida ohjelmien toimitusjohtajia puolelleen... Siksi Edgeksi, joka ei voittanut otteluita DQ- tai Count Out -ratkaisuilla. Siksi Edgeksi, joka oli Edge! Olenko ymmärretty?”

Edge: “Minä... ymmärrän.”

Ja silloin “Rated-R Superstar” syöksyi Don Westin päälle kuin hyeena! Edge löi Westiä lukemattomia kertoja päähän, löi tämän pään vasten puhujanpönttöä, junttasi tämän ylipainoisen ruhon Body Slamillä esiintymislavalle ja lopulta — juhlavieraiden pidätellessä hengitystään — loikkasi hän Westin raadon päälle puhujanpöntön päältä tehden Flying Splashin!

Vickie Guerrero: “Hahaha! Oikein tuolle juntille! No niin, Edge, lähdetään.”

Edge käänsi katseensa Vickien silmiin.

Edge: “Vickie... vai luulit sinä niin vaan pääseväsi pälkähästä, vaikka olit pakottanut minut ottelemaan The Undertakeria vastaan Hell In A Cell -ottelussa? Vai luulit sinä tosissasi minun painavan moisen asian villaisella? Undertaker heitti minut kuristusjuntalla Helvettiin, ja sieltä minä kapusin hataria tikapuita pitkin takaisin maan päälle. Ja se on kaikki sinun syytäsi, Vickie, sinun syytäsi!”

O-ou. Vickie ei voinut uskoa Edgen napsahtaneen, mutta niin vain oli käynyt. Niinpä Edge — suorastaan vaarallinen katse naamallaan — nappasi Vickien pyörätuolista kiinni ja alkoi elokuiseen tapaan kuljettamaan Vickietä rullatuolissa hullusti kuin mielipuoli. Ja vain luoja tietää, minne Edge vaimonsa kärräsi.

_________________

Mike Tenay: “Näyttää siltä, että Don ei kykene osallistumaan tämän palkinnon jakamiseen, joten teen sen yksin. Kyseessä on siis Vuoden chantti -palkinnon tapaan debyyttinsä tekevä pysti, jossa etsittiin vuoden parasta manageria. Vaihtoehtoja ei ollut monia, mutta sehän vain tarkoitti sitä, että parhaimmat managerit saivat rutkasti ääniä ja näin ollen kisa oli tiukka. Tai no, oikeastaan kultamitallissa oli kiinni vain kolme manageria, sillä James Mitchell keräsi vain kaksi ääntä ja sekä Salinas että Alicia Fox vain yhden. Kolmanneksi eniten ääniä keräsi viisi ääntä saanut Larry Sweeney. Näin ollen jäljelle jäivät Mark Henryn manageri Tony Atlas ja The Brian Kendrickin henkivartija Ezekiel Jackson. Kumpi näistä tummista mörökölleistä palkinnon sitten vei nimiinsä? Don... ai niin, hän on vieläkin Höyhensaarilla. No, antaa palaa. Voittajaksi selviytyi vain yhden äänen turvin... Ezekiel Jackson!”



“Man With a Plan” alkoi välittömästi soimaan kaiuttimista, ja vain muutaman sekunnin jälkeen seisoivatkin sekä Ezekiel Jackson että The Brian Kendrick lavalla. Puhujanpöntölle asteltuaan ja palkinnon itselleen otettuaan tönäisi The Brian Kendrick Mike Tenayn maahan, minkä jälkeen hän nauroi räkäisesti ja kiitti fanejaan voittamastaan palkinnosta. Ezekiel tuijotti Kendrickiä silloin hieman oudosti, mutta pian hän kuitenkin jätti asian sikseen, loi juhlaväkeen tuimaakin tuimemman katseen ja palasi takaisin istumaan Kendrickin kanssa. Pronssinen kategoria oli ohi, Mike Tenay ja Don West makasivat maassa ja... voi ei, Michael Cole ja John 'Bradshaw' Layfield ryntäsivät lavalle retroasusteissa laulamaan!

Elä JBL:n ja Colen unohtumaton esiintyminen uudelleen!

Vuoden lopetusliike:
1. Shooting Star Press (10)
2. R.K.O. (4)
3. Hell's Gate, Sweet Chin Music, G.T.S. (3)

Vuoden sisääntulomusiikki:
1. Randy Orton (10)
2. Jeff Hardy, Shawn Michaels (4)

Vuoden chantti:
1. "U-U-Umaga" (3)
3. "You sold out!", "RKO!", "Joey Styles!" (2)

Vuoden DVD:
1. The Rock: Most Electrifying Man In Sports Entertainment (2), The Life and Times of Mr. Perfect (2)

Vuoden paluu:
1. John Cena (15)
2. Edge (11)
3. Hurricane Helms, The Big Show (2)

Vuoden segmentti:
1. Ric Flair's Farewell Address (13)
2. Cutting Edge (w/ Foley) (10)
3. The Dirt Sheet, viimeinen Highlight Reel, Honk-A-Meter (2)

Vuoden gimmick:
1. Edge (11)
2. Chris Jericho (5)
3. Charlie Haas, Santino Marella (3)

Vuoden manageri:
1. Ezekiel Jackson (8)
2. Tony Atlas (7)
3. Larry Sweeney (5)

_________________

Huh. Kun JBL, Cole, Faarooq, Santino, Maria ja Regal olivat häipyneet kauas pois lavalta, palasi enska taas puhujanpöntölle ilmoittamaan hopeisen kategorian isännät.

enska: “Tilaisuus on nyt puolivälissä, ja meno se vasta kiihtyy. Toivottavasti hopeisen kategorian isännillä käy parempi tuuri kuin Mike Tenayllä ja Don Westillä. Ehkä suuret aploodit voisivat tuoda heille onnea? Oli miten oli, toivottakaa tervetulleeksi Booker T ja Sharmell!”



Yleisö oli jo aloittamassa taputtamaan, mutta heti, kun he kuulivat Booker T:n nimen, päättivätkin he buuata. Booker T ja Sharmell eivät asiasta kuitenkaan välittäneet, vaan he kävelivät ylpeästi puhujanpöntölle.

Booker T: “Hiljaa, alamaiseni! Minulla ei ole koko päivää aikaa, sillä aion viettää laatuaikaa rakkaan vaimoni kanssa, joten aion jakaa palkinnot paljon nopeammin kuin JR ja King tai Mike ja Don tekivät. Ja hei, on aivan turha odottaa minun kokevan samaa kohtaloa, jonka Tenay ja West kokivat. Vaikka vihaisitte minua kuinka paljon tahansa, olen teidän kuninkaanne!”

Vieraat jatkoivat buuamista, kunnes Sharmell pääsi ääneen.

Sharmell: “Ensimmäinen palkinto, jonka tulemme jakamaan, on Vuoden aliarvostetuin painija -palkinto. Taas — aivan kuten viime vuonnakin — tämä palkinto ymmärrettiin useiden äänestäjien toimesta väärin, vaikka se enska kuinka koittikin vääntää asiaa rautalangasta avauspostissaan, joten olen hieman pettynyt tuloksiin. Oli miten oli, vahvoilla tässä äänestyksessä olivat Natalya, The Miz, Cody Rhodes, Finlay ja Umaga. Heistä kukaan ei kuitenkaan yltänyt kärkikolmikon äänimäärään. Ja se kärkikolmikko... heh, se tietysti sisälsi Val vitun Veniksen, joka vuodesta toiseen jollain kumman ilveellä selviytyy tämän äänestyksen kärkeen. En voi uskoa, että Veniksen fanaattinen kannustus näissä äänestyksissä on vieläkin elossa. Ja toinen samantyyppinen tapaus oli myös mukana kärkikolmikossa, ja hän oli nimeltään Shelton Benjamin, joka ei missään nimessä ole IWC:n piireissä aliarvostettu painija — päinvastoin. Niinpä otan oikeuden julistaa sen kolmannen painijan, joka tässä kohdassa eniten ääniä kahmi, tämän palkinnon voittajaksi, sillä se painija on ihan oikeasti sellainen painija, jolle tämän palkinnon voisi ihan sydämellisesti luovuttaa. Näin ollen... hyvä juhlaväki, antakaa suuret aploodit maailman suurimmalle urheilijalle, The Big Show'lle!”



Suurin osa katsojista “maksoi arvostusta” Big Show'lle taputtamalla ja hurraamalla, mutta mahtui joukkoon niitäkin ekstriimestejä, jotka halusivat buuata. Big Show ei kauaa lavalla viihtynyt, vaan lähes heti vastaanotettuaan pystinsä palasi hän takaisin paikalleen nauttimaan show'sta.

_________________

Booker T: “Mitä?! Big Show? Onko tämä jotain sairasta pilaa? Tuo pysti olisi kuulunut minulle!”

Sharmell: “Totta, Booker. Mutta mennäänpäs sitten eteenpäin. Seuraavassa palkinnossa äänestettiin äsköisen palkinnon vastakohtaa, eli vuoden yliarvostetuinta painijaa. Harmikseni joudun toteamaan, että vaikka Captain Charisma ja Kenityskin taisivat ihmisille vielä oikein enskan tekstiä lihavoiden muistuttaa, mistä tässä palkinnossa olikaan kysymys, äänesti silti moni väärin. Tässä äänestyksessä ykköseksi nousi kuitenkin eräs mies sellaisella murskavoitolla, että pokaalin riisuminen häneltä tuntuisi oikeusmurhalta. Tosiaan... vahvoilla olivat Ken Kennedy, John Morrison, Cody Rhodes ja John Cena, mutta voitto meni hurjalla yhdeksän äänen yhteistuloksella 'The Animal' Batistalle!”



“I Walk Alone” soi, juhlaväki buuasi ja Batista nousi hemmetin vihaisena lavalle.

Batista: “Uhhuhhuh. Tämäkö on palkintoni siitä, että painin useita viiden tähden matseja, voitin SmackDownille 'brand supremacyn' WrestleManiassa, nousin maailmanmestariksi, päihitin John Cenan, nussin Kelly Kellyä ja lukuisia muita diivoja, tein kaiken työn teidän raukkamaisen idolin, CM Punkin, puolesta siinä eräässä Raw'ssa ja annoin sille valehtelevalle lierolle, Shawn Michaelsille, selkään oikein Elukan kädestä. Tämäkö on tosiaan palkintonne siitä? Tiedättekö mitä, idiootit? Minua ei voisi vähempää kiinnostaa teidän mielipiteet. Minä olen Dave 'The Animal' Batista. Minä olen nelinkertainen maailmanmestari. Minä olen Ric Flairin paras ystävä. Minä olen painanut jokaista tämän yhtiön naistyöntekijää. Minä olen suuri, voimakas ja voittamaton! Minä olen...”

Oho. Batista makasi maassa. Ja Booker T kääri kauluspaitansa hihat takaisin paikoilleen.

Booker T: “Luulin, että tuo nilkki sai viestin perille jo viime kerralla. Olin väärässä.”

Pian järjestyksenvalvoja, What, ilmestyikin taas paikalle ja heitti Batistan niskaperseotteella talosta ulos. Next.

_________________

Sharmell: “No niin. Seuraavassa palkinnossa etsittiin vuoden kehittyneintä painijaa. Vahvoilla oli oikeastaan vain kolme painijaa erään ylivoimaisen voittajan lisäksi. Nämä kolme vahvoilla ollutta mieshenkilöä olivat Randy Orton, Kofi Kingston ja Jeff Hardy. Ja se ylivoimainen voittaja oli...”

Booker T: “Booker T!”

Sharmell: “...ei.”

Booker T: “Ei niin! Olen jo täydellinen, ja se tarkoittaa sitä, etten voi enää kehittyä. Kehittyminen on heikkojen hommaa.”

Sharmell: “Totta, Booker! Anyway, voittajaksi selviytyi... The Miz!”



The Miz: “Olisihan se pitänyt arvata, että 'The Chick Magnet', 'The Grand Miz-ard of Lust', 'The Monk of Mojo', 'The Real Deal Sex Appeal' THE MIZ... veisi tämänkin pystin nimiinsä. Eihän kenestäkään ole vastusta minulle. Olenhan sentään The Miz. Se kuitenkin minusta itsestäni, ja... kiitos. Kiitos. Kiitos minulle siitä, että sain tämän palkinnon olemalla täydellinen kehäosaaja ja menestyvä mies. Kiitos.”

_________________

Booker T: “Ihme hyypiö.”

Booker vilkaisi rannekelloaan ja hämmästyi.

Booker T: “Voi ei. Kello on jo noin paljon. Nyt otamme Sharmellin kanssa hurjan loppukirin ja pyydämme lavalle samaan aikaan Vuoden face, Vuoden heel ja Vuoden selostaja -palkinnoiden voittajat. Vuoden faceksi selviytyi hurjalla ylivoimalla Shawn Michaels, vuoden heeliksi ratkesi äärimmäisen verisen kamppailun jälkeen Chris Jericho ja vuoden selostaja -palkinnon vei jo toista vuotta putkeen Jim Ross! JR, HBK ja Y2J... olkaa hyvä ja tulkaa lavalle.”



Michaels ja Jericho, vaikka he toisiaan pitivät silmällä kuin kovimmat vihamiehet, pääsivät lavalta pois palkintojensa kera ihan ongelmitta, mutta vanhalla kunnon Jim Rossilla ei käynyt ihan niin hyvä tuuri — likainen Don West nimittäin syöksyi lavalle ja repi JR:ltä palkinnon itselleen. “Minä ansaitsen tämän!” kiljui West, ja lopulta hän löi JR:ää naamaan! Arvatkaapa, mitä sitten tapahtui?

Niinpä, lasi särkyi ja “Stone Cold” Steve Austin saapui lavalle, jolloin Don Westillä meni selvästikin paskat housuun. West yritti paeta palkinnon kanssa juoksemalla kohti areenan hätäuloskäyntiä, mutta Austin — kuin leikiten — juoksi Westin kiinni, näytti tälle keskisormea ja lopulta lähetti tämän taas Höyhensaarille Stunnerilla! Viisi minuuttia kestäneen kaljanjuontijuhlan jälkeen palkinto oli Jim Rossin hyppysissä, Don West makasi kaljasta märkänä lavalla ja Austinin suupielet olivat korkealla korvissa.

_________________

Sharmell: “Ja jotta tahti ei taas hidastuisi, pyydämme samaan aikaan lavalle sekä Vuoden promottaja että Vuoden tulokas -palkintoiden voittajat. Vuoden promottajaksi nousi melko ylivoimaisesti Vuoden heel -palkinnonkin voittanut Chris Jericho, ja vuoden tulokkaaksi taas selvisi niin ikään ylivoimaisesti Evan Bourne, joka hänkin on jo tänään aikaisemmin tällä lavalla käynyt. Onneksi olkoon!”

_________________

Booker T: “Enää yksi palkinto, ja sitten voimme rauhassa lähteä pois täältä, Sharmell. Niinpä käyn tämänkin pystin kimppuun nopeasti. Kyseessä on Vuoden 'mark out moment' -palkinto, ja vaikka meno tuntuikin siinä aina aika-ajoin ylivoimaiselta, muuttui kilpailusta loppujen lopuksi oikeastaan aika jännittävä. Tämän pystin vahvoiksi voittajaehdokkaiksi nousivat Edge Survivor Series -paluullaan, Jericho mestaruusvoitoillaan, Ric Flair antamalla jäähyväiset ja CM Punk lunastamalla Money In The Bank -salkkunsa. Se tiukka kamppailu, josta jo kerroin, käytiin kahden seuraavan vaihtoehdon välillä: John Cenan Royal Rumble -paluu ja Jeff Hardyn mestaruusvoitto.”

Sharmell: “Ja siinähän taistelussa kävi niin, että vaikka Jeff Hardy johti äänestystä alussa... pysyi hän johtoasemassa loppuunkin asti! Eli siis, voittajaksi selviytyi Jeff Hardy mestaruusvoitollaan! Meidän urakka on tässä.”

...

What: “En nyt sanoisi niinkään.”

Mitä ihmettä What sitten oikein tarkoitti tuolla lauseellaan?

No sitä, että hän aikoi antaa Sharmellille selkään — tulihan jo äänestysvaiheessa selville Whatin mielipide Sharmellista... vai pitäisikö sanoa “Booker T:n EUKOSTA”?

Siinä What ei kuitenkaan onnistunut, sillä vaikka hän pystyikin pistämään Booker T:lle vastaan, ryntäsi pian koko Main Event Mafia lavalle. Mutta juuri ennen kuin Scott Steiner ehti lyödä Whatia sorkkaraudalla päähän, ryntäsi TNA Frontline lavalle pelastamaan Whatin! Loppu hyvin, kaikki hyvin? Ei ihan. Sillä kun Frontlinen jätkät hakkasivat Main Event Mafian jätkiä, käveli The Ultimate Warrior lavalle, jossa hän veti tämän sairaan, pimeän, synkän, kertovan ja kuolemattoman promon vetäen koko juhlaväen täysin hiljaiseksi.

Kuuntele se. Katsele se. Elä se.

Vuoden aliarvostetuin painija:
1. The Big Show (3)
2. Val Venis, Shelton Benjamin (3)

Vuoden yliarvostetuin painija:
1. Batista (9)
2. Ken Kennedy, John Morrison (3)

Vuoden kehittynein painija:
1. The Miz (15)
2. Randy Orton, Jeff Hardy, Kofi Kingston (3)

Vuoden face:
1. Shawn Michaels (12)
2. The Undertaker, AJ Styles (4)

Vuoden heel:
1. Chris Jericho (11)
2. Edge (10)
3. Kurt Angle (3)

Vuoden selostaja:
1. J.R. (21)
2. Matt Striker (7)
3. Mick Foley (2)

Vuoden promottaja:
1. Chris Jericho (12)
2. Santino Marella (7)
3. John Cena (3)

Vuoden tulokas:
1. Evan Bourne (14)
2. Vladimir Kozlov, Kofi Kingston (4)

Vuoden "mark out moment":
1. Jeff Hardyn mestaruusvoitto (11)
2. John Cenan paluu (7)
3. CM Punkin MITB-lunastus (5)

_________________

Kun suurin helvetti oli laantunut, palasi enska viimeistä kertaa puhujanpöntölle.

enska: “Viimein on kultaisen kategorian aika! Tämän kategorian isäntinä toimivat... Glamarella, eli Santino Marella ja Beth Phoenix!”



Santinon tunnari pyörähti käyntiin ja juhlaväki markkasi. Ainoastaan Goner näytti hapanta naamaa.

Santino Marella: “Oli selvää, että vuoden tärkeimpään tehtävään valitaan... kukas muukaan, kuin Santino Marella!”

Beth Phoenix: “Älä unohda minua, Santino!”

Santino Marella: “...niin, ja tietysti kaunis tyttöystäväni, Beth Phoenix! Okei. Ensimmäisessä palkinnossa haettiin vuoden parasta promootiota, eikä äänestyksen tulokset liene mikään yllätys: työskentelenhän minä, Santino Marella, voittajayhtiössä. Voittajaksi selvisikin siis World Wrestling Entertainment.”

Beth Phoenix: “Seuraavassa palkinnossa etsittiin vuoden stablea. Tässä äänestyksessä nähtiin koko gaalan jännittävin ja tiukin kilpailu, joka kuitenkin päättyi kuin päättyi Main Event Mafian voittoon! Kolmoseksi pääsi La Familia ja toiseksi sijoittui Legacy.”

Santino Marella: “Ja nyt, Beth... nyt on meidän aika loistaa! Seuraava palkinto nimittäin on, rumat katsojat, Vuoden tag team -palkinto, ja lupaan syödä painiasuni, jos me emme Bethin kanssa voita!”

Beth Phoenix: “Santino...”

Santino Marella: “Okei, okei, okei... tuo nyt oli aivan liian pieni panos. Jos me emme jostain hirveästä syystä voita tätä äänestystä, lupaan suudella Mae Youngia... sori, Beth.”

Beth Phoenix: “Santino!”

Santino Marella: “Älä suutu, kulta, se oli vain leikkiä! Pistän vielä kolmannen panoksen! Jos me muka häviämme, lupaan majoittaa Shawn Michaelsin kotiini asumaan, jos hänen taloudellinen tilanne vajoo vielä heikompaan suuntaan, hahaha.”

Beth Phoenix: “Santino!”

Santino Marella: “No mitä, Beth?”

Beth Phoenix: “Me... emme voittaneet tätä äänestystä. Itse asiassa me emme saaneet yhtä ainuttakaan ääntä. Tästä nimittäin otti murskavoiton Miz 'n' Morrison!”



Santino Marella: “Hehee... älähän nyt vitsaile, Beth-a-Phoenix! Joku Miz 'n' Morrison mukamas? Keitä he edes ovat?”

Beth Phoenix: “...”

Santino Marella: “Taidat ol-...”

Miz ja Morrison saapuivat paikalle löyden Marellalta ilmat pihalle.

The Miz: “Oo, Santino. Voit olla varma, että se video, jossa suutelet Mae Youngia, tulee päätymään Dirt Sheetiin.”

Santino Marella: “Ääh, puuh... auh... tässä on kyse sabotaasista! Me voitimme! Minä voitin!”

John Morrison: “Santino... ainoa asia, jonka ehkä olet voittanut elämäsi aikana, on palkinto universumin rumimmista kulmakarvoista.”

The Miz: “Beth, anna ne palkinnot tänne.”

Miz 'n' Morrison: “Me olemme entiset WWE:n Tag Team -mestarit, nykyiset World Tag Team -mestarit, kaksinkertaiset Slammy Award -voittajat, pisimpään mestaruusvöitä lähihistoriassa pitänyt joukkue, tämän vuosisadan paras joukkue sekä WrestlingAlertin palkintogaalan voittajat kahdessa eri alueessa — be jealous!”

_________________

Beth Phoenix: “Santino, nyt se tulee!”

Santino Marella: “Ei se ihan vielä tule, mutta jos joku minulta toistamieen lyö ilmat pihalle, olen varma siitä, että oksennan.”

Beth Phoenix: “Hölmö, tarkoitin Vuoden naispainija -palkintoa, pystiä, jonka voitin viime vuonna melko ylivoimaisin ottein. Nyt nähdään, nousenko minä jo toista vuotta putkeen painimaailman kuningattareksi.”

Santino Marella: “Tietysti sinä nouset, Beth. Anna tänne se lappu. No niin. Katsotaas. Näköjään meillä on käsissämme tasapeli!”

Beth Phoenix: “Mitä?!”

Santino Marella: “Älä huoli, Beth-a-Phoenix. Tasapeliin joutuivat kakkossijalle päässeet leidit, eli Mickie James ja Natalya!”

Beth Phoenix: “Kuka on ykkönen? Vastaa!”

Santino Marella: “Voittaja on... Gail... ei, Mel... ei... vaan sinä, Beth-a-Phoenix!”



Beth Phoenix: “Mahtavaa!”

_________________

Santino Marella: “Tämän täytyy tarkoittaa sitä, että minä olen vuoden kuningas! Ja sitä minä en malta odottaa, Beth! Siispä spurtataan nämä kolme seuraavaa palkintoa nopeasti alta pois, jotta pääsemme minun, Santino Marellan, kruunajaisiin! Ensimmäinen näistä kolmesta on Vuoden feudi -palkinto, ja sen voitti ylivoimaisesti Chris Jericho vs. Shawn Michaels! Ei haittaa minua, sillä minusta tulee kuningas. Toinen näistä kolmesta on Vuoden PPV/show -palkinto, jonka voitti niin ikään melko ylivoimaisesti WrestleMania XXIV, vaikka Armageddon pistikin ihan hyvin vastaan. Ja kolmas, Beth-a-Phoenix, näistä palkinnoista on Vuoden ottelu -pysti, jonka voittajaksi nousi hikisen alkukamppailun jälkeen melko ylivoimaisesti Shawn Michaels vs. Ric Flair! Kakkoseksi nousi Undertakerin ja Edgen välinen Hell In A Cell, ja kolmoseksi sen sijaan heidän välinen TLC-matsi. Mutta nyt, Beth... nyt aika on koittanut. Nyt minut kruunataan kuninkaaksi!”

Beth lukee lapun, jossa lukee voittajan nimi.

Santino Marella: “...miksi olet hiljaa, Beth-a-Phoenix? Kruunaa minut jo!”

Beth Phoenix: “Santino...”

Santino Marella: “Ei... ei... ei! En suostu uskomaan sitä! Minä voitin, eikö niin? Sano niin, Beth! Beth-kiltti!”

Beth Phoenix: “Santino... ikävä kyllä sinä et saanut ainuttakaan ääntä tässäkään äänestyksessä. Sen sijaan ääniä saivat Shawn Michaels, Chris Jericho, Jeff Hardy, Kurt Angle, Edge ja Undertaker. Jaetulla viitossijalle pääsivät kahden äänen turvin Edge ja Undertaker, nelossijalle ylsi Jeff Hardy kolmella äänellä, kolmossijalle pääsi Kurt Angle neljällä äänellä, ja kakkoseksi jäi... Shawn Michaels kahdeksalla äänellä. Näin ollen Chris Jericho on vuoden painija! Chris Jericho on vuoden kuningas!”

Silloin paukahti Chris Jerichon tunnari jo kolmatta kertaa illan aikana soimaan, ja “Y2J” käveli ylpeänä kehään.

Chris Jericho: “Santino, olen pahoillani, mutta näyttää siltä, että minusta tulee entisen kuningattaresi uusi kuningas.”

Beth Phoenix: “Itse asiassa ei, Chris. Santino ei ole koskaan ollut kuningas. Sen sijaan viime vuoden parhaimmaksi painijaksi äänestetty John Cena on entinen kuningas.”

Chris Jericho: “Beth... jätin tarkoituksella Cenan nimen mainitsematta, sillä minä en kestä sitä äijää. Niinpä sait minut pahalle päälle, Beth, ja niinpä minä aion pitää pitkän promon! Minä olen Chris Jericho! Viisinkertainen maailmanmestari. Vuoden painija sekä WWE:n että WrestlingAlertin toimesta. Minä olen se, miten sanakirja kuvaa menestystä. Ja kaikki te tekopyhät vieraat, jotka luulette, että minä en ansainnut näitä kolmea palkintoani, voi tehdä asialle jotain, tai sitten pitää suppusuunsa kiinni! Minä olen Chris Jericho, teidän uusi kun...”

Rätinää. Kipinöitä. Jättimäinen pamaus. Paniikki.

Mitä ihmettä tapahtui?

No... lavasteet pettivät, ja Jericho hautautui niiden alle kuin Vince McMahon kesällä! Ainoa virke, jonka Y2J pystyi sanomaan, oli Triple H:lle suunnattu "Paul, I can't feel my legs".

Kuka teki tämän Jericholle? Oliko se Santino? Oliko se Cena? Oliko se Orton? Oliko se itse Vince? Vai kenties What?

Se selviää ensi vuoden palkintogaalassa. 8)

Vuoden promootio:
1. WWE (28)

Vuoden stable:
1. Main Event Mafia (8)
2. Legacy (7)
3. La Familia (6)

Vuoden tag team:
1. Miz 'n' Morrison (20)
2. Beer Money Inc. (4)
3. Motor City Machine Guns, L.A.X. (2)

Vuoden naispainija:
1. Beth Phoenix (14)
2. Mickie James, Natalya (5)

Vuoden feudi:
1. Shawn Michaels vs. Chris Jericho (19)
2. The Undertaker vs. Edge (5)
3. Triple H vs. Jeff Hardy (2)

Vuoden PPV/show:
1. WrestleMania XXIV (18)
2. Armageddon (9)

Vuoden ottelu:
1. Shawn Michaels vs. Ric Flair @ WrestleMania XXIV (15)
2. The Undertaker vs. Edge @ SummerSlam (7)
3. The Undertaker vs. Edge @ One Night Stand (4)

Vuoden painija:
1. Chris Jericho (14)
2. Shawn Michaels (8)
3. Kurt Angle (4)



[b]1. Vuoden huonoin painija
– Big Daddy V

2. Vuoden huonoin feudi
– Armando Alejandro Estrada vs. Colin Delaney

3. Vuoden huonoin ottelu
– Kane vs. Chavo Guerrero @ WrestleMania XXIV

4. Vuoden ärsyttävin segmentti
– Khali Kiss Cam

5. Vuoden huonoin bookkauspäätös / Vuoden pettymys
– CM Punkin pushin "kuseminen"

6. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
– Finlay

7. Vuoden huonoin gimmick
– The Great Khali




Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
– Shooting Star Press

9. Vuoden sisääntulomusiikki
– Randy Orton

10. Vuoden chantti
– U-U-Umaga

11. Vuoden DVD
– Rock/Mr. Perfect

12. Vuoden paluu
– John Cena @ Royal Rumble

13. Vuoden segmentti
– Ric Flair's Farewell Address

14. Vuoden gimmick
– Edge

15. Vuoden manageri
– Ezekiel Jackson



Hopeinen kategoria:

16. Vuoden aliarvostetuin painija
– The Big Show

17. Vuoden yliarvostetuin painija
– Batista

18. Vuoden kehittynein painija
– The Miz

19. Vuoden face
– Shawn Michaels

20. Vuoden heel
– Chris Jericho

21. Vuoden selostaja
– Jim Ross

22. Vuoden promottaja
– Chris Jericho

23. Vuoden tulokas
– Evan Bourne

24. Vuoden "mark out moment"
– Jeff Hardyn mestaruusvoitto



Kultainen kategoria:

25. Vuoden promootio
– WWE

26. Vuoden stable
– Main Event Mafia

27. Vuoden tag team
– Miz 'n' Morrison

28. Vuoden naispainija
– Beth Phoenix

29. Vuoden feudi
– Shawn Michaels vs. Chris Jericho

30. Vuoden PPV/show
– WrestleMania XXIV

31. Vuoden ottelu
– Shawn Michaels vs. Ric Flair

32. Vuoden painija
– Chris Jericho

</center>

Huhhuh. Nyt on homma valmis. Iso kiitos kaikille äänestäjille. Ensi vuonna taas uusiksi.

Iso käsi enskalle, huomasi selvästi, että panostit tuohon aika mukavasti. Taisinpa muuten saada muutaman kategorian "veikattua" oikein, olen taitava.

Hahahaa. Hyvää läppää varsinkin nämä Whatin ja DW:n jutut.

Don West: “Tiesitkö, että Rellik on väärinpäin 'killer'?”

Tälle repesin huolella, koska se on niin aitoa DW:ia.

Big Daddy V > Batista

No ei vaan. Onhan Batu oikeasti parempi, mutta jollain sairaalla tavalla oikeasti pidin BDV:stä. Big Daddy oli niin paska, että se näytti jo hyvältä.

Niin, ja siis oikein hieno postaus enskalta, ja pokaalitkin menivät ihan hyviin suuntiin.

Upeaa luettavaa.

Kyllä on pakko kiittää enskaa kunnon panostuksesta ja hyvästä suorituksesta.

Kiitos.

enska, olet juuri kirjoittanut WrestlingAlert-sivuston historian parhaimman viestin! Luin tuota viestiä varmaan tunnin ja nauroin räkäisesti kaikille vitseillesi. Upeaa, mahtavaa, koskettavaa, kaunista. En malta odottaa ensi vuotta.

Big Show'n kokoinen käsi enskalle! Loistavasti väännettyä tekstiä ja tuo Don Westin segmentti, jossa varasti JR'n palkinnon oli kultaa!
Voitot meni täysin oikeisiin osoitteisiin, paitsi suurin suru oli se ettei THE Brian Kendrick voittanut ainuttakaan palkintoa (jos nyt tuota Vuoden Manageri palkintoa voittanutta Eziekel Jacksonia lasketa).

Tosiaan erittäin hienon viestin rustasit. Paljon vaivaa nähty. Ei voi muuta kuin hattua nostaa.

Täällä selvästi osataan arvostaa laatua jota Chris Jericho tarjoaa. Niinhän sen pitääkin mennä