Foorumiarkisto

Juu, voin perustella lisää.

Aikaa ei ollut paljoa, mutta minusta matsi ei sisältänyt yhtään tylsää hetkeä. Nähtiin hienoja ja minut sytyttäneitä lukkoja. Yleisöstä en kuullut yöllä, sillä pidin konetta äänittä. Nyt toisella katselukerralla pidin ääniä, mutta tunnelmaa ei varmaan ollut sen takia, että juuri oli ollut spottitäytteinen HC-horoilu. Minä en pidä niin kovin tärkeänä yleisöä tällaisissä ''pikku otteluissa'', suuremmissa kylläkin.

Kysy toki, jos on vielä kysyttävää.

"Captain Charisma" kirjoitti:

"Jäbä" kirjoitti:
Swagger vastaan Finlayn katsoin mielenkiinnolla uudestaan, ja eihän tuo kyllä todellakaan kolme ja puoli tähteä ollut. Yöllä sain vumpiväsyneenä vain fiiliksen kohdilleen. Ihan aiheesta tuota rateani on kritisoitu.

Kolme tähteä, sanoisin.

Tuossakin on jo yksi lumihiutale liikaa, sanoisin. Mielipiteitähän nämä lopulta ovat, mutta silti pitäisi olla jotenkin perusteltavissa miten alle kahdeksan minuutin matsi, jossa ei tapahtunut oikeasti juuri mitään, jonka lopetus oli huono ja yleisö kuollut on edes kolmen tähden matsi.

Komppaan Kapteenia. Ei tuossa tapahtunut mitään ja mittaa oli tosiaan vaivaiset 8 minuuttia. Yleisö huuteli Christiania paikalle eikä ketään kiinnostanut mitä kehässä tapahtuu. Hornswogglen ilmestyminen sai aikaan ainoat pienet kiljahdukset. Käsilukkoja joidenkin sormitemppujen säestämänä..

Mutta tosiaan makuasioita, enkä mitään riitaa halua lietsoa.

Hohoi, olipas jonkeenkin pettymys NWO.

Ensinnäkin kun illan aloitti SD:n EC niin ajatuksiin tuli se fakta että kaikkien kovien otteluiden välissä iskee sitten tylsyys Swaggerin ja Finlayn ottaessa yhteen. Mutta illan ensimmäisestä ottelusta:
Olin erittäin iloinen kun ottelun tylsin tekijä; Edge tipahti näinkin aikaisessa vaiheessa pois. Matsista tuli heti paljon jännittävämpi ja mukavampi katsoa kun tiesi ettei tarvi enään pelätä Edgen voittoa. Toki mielessä pyöri mahdollisuus Vickien "ekskiusmii" huudoista ja ilmoituksesta että ottelu aloitetaan alusta,, mutta tätä ei onneksi tapahtunut. Ottelun loppuhetken taistelut Takerin ja Triple H:n välillä oli mukavaa katseltavaa, eikä minua häirinnyt pätkääkään Triple H:n voitto.
Tässä vaiheessa fiilis oli ihan hyvä ja odottelin innolla muitakin PPV:n yllätyksiä. ***+

Seuraavana vuorossa Orton vs. Shane, joka petti pahasti. En pitänyt Lecasyn sotkeutumisesta, enkä lopetuksesta. Enkä oikeastaan mistään tässä ottelussa. Shanen hutihyppy selostuspöydän läpi oli ihan jees, muuten olin aika pettynyt otteluun. **

Sitten tulikin todellinen tylsyyspommi: Swagger vs. Finlay.
Odotin Christiania... Ei näkynyt.
Lopetuksen jälkeen odotin Finlayn pimahtamista Wogglelle... Ei näkynyt.
Swaggerin kadotessa takahuoneisiin odotin vielä pienen hetken Christiania... Eikä näkynyt. *+

Michaels vs. JBL. Vihdoinkin yhden pettymyksen ja yhden tylsyyspommin jälkeen oli jotain katsottavaa. Ottelu oli ihan mukavaa menoa ja lopetus oli hyvä. Vaikkakin periaatteessa Shawn olisi pitänyt diskata kun joku ulkopuolinen kävi JBL:n kimppuun. Eli siis kun Rebecca veti bitch slapin päin JBL:n naamaa ja John joutui täysin ulapalle. Tästä lähtikin sitten Shawnin lopetusnumero. Ihan ok ottelu oli. ***

Illan viimeinen ottelu lupaili lähtöasetelmiltaan melko ennalta-arvattavaa tulosta. Kofi Kingston ja Mike Knox, pari midcarddia. Rey Mysterio ja Kane, eivät kumpainenkaan sopisi tämän hetken mestaruuskuvioon. Chris Jericho tai Cena tulisi olemaan voittaja, ja Cena on tunnettu oddsien biittauksesta. Muttakun ottelijat alkoivat tulla sisään ja Edge hyökkäsi Kofin kimppuun, tiesin samantien tarkkaan kuka tulisi olemaan voittaja. Tästä johtuen minulle iski todellinen vitutus ja matsi tuli seurattua lähinnä vain sivusilmällä. Rey veti ottelun ajan oikein mukavasti ja Cena tipahti yllättävän helposti. Edgen voitto vitutti jo itsessään, ja kun selostajat mainitsivat että tämä on Edgen kahdeksas mestaruusvoitto.. Ah, sitä tunnetta. Ennemmin olisin nähnyt vaikka Knoxin vievän ottelun nimiinsä, ei olisi haitannut. Ottelun arvosana **, Reyn osuus ottelussa oli kylläkin suurempi.

Eli kokonaisuudessaan melko pettänyt PPV, paria ottelua lukuunottamatta.

Ohhoh mikä PPV! Väli-PPV:ltä vaikuttanut eventti muodostuikin yhdeksi historian muistettavimmaksi eventiksi in my book. Cardi lupaili tasokasta showta alunperinkin, mutta nyt kyllä taas lunastettiin odotukset viimeisen päälle.

Openerin valinta oli todella suuri yllätys kun ECW-matsissa oli äärimmäisen selvä opener-leima otsassaan. Loppujen lopuksi bookkaus osoittautuikin sitten järkeväksi. Matsi alkoi heti JÄTTIYLLÄTYKSELLÄ. Mestari Edge selätettiin jo alkumetreillä matsista pois, joten saisimme varmasti uuden mestarin. Tuossa vaiheessa pakka meni ihan uusiksi eikä ollut enää mitään käsitystä kuka matsin tulee voittamaan. Periaatteessa se olisi voinut olla kuka vain. Paitsi Big Show. Okei toki selkeät suosikit olivat Hunter ja Taker, mutta alun tempauksen jälkeen tuntui, että nyt on taas sellainen ilta kun mikä tahansa on mahdollista. Itse matsi kuumeni siis toden teolla ja kehäaction oli myös pätevää suurimmaksi osaksi. Ainostaan Kozlovin ja Shown workkaus Hardyn kustannuksella oli semitylsää, mutta muuten matsi oli itseasiassa yksi parhaita EC-matseja. Siitä piti huolen viimeistään Takerin ja Hunterin hieno lopputaistelu. ****½

ECW-matsi ei ollut näköjään vieläkään vuorossa, vaan eniten odottamani ottelu, Shane vs. Orton. Hienon flashback-videon jälkeen saikin sitten pitkästä aikaa nauttia Shane O Mac-showsta vanhaan hyvään tyyliin. Perinteiset spotit nähtiinkin uskollisesti, tarinaa kerrottiin hyvin ja Legacyn sotkeentuminen toteutettiin todella hyvin eikä se syönyt Randyä yhtään. Pidin myös todella paljon feudin henkilökohtaisuuden vuoksi siitä, että päättivät jopa antaa Randyn "bleidata". Vai antoivatko? Taisi vain pää aueta ihan oikeasti tuosta Shanen monitori-iskusta. Jokatapauksessa hieno homma ja markkasin totaalisesti matsin lopetusta. Upea ja viihdyttävä matsi. Arvosana olisi silti toki pienempi ellen olisi ikuinen Shane O markki. ****-

Sitten oli vihdoin sen ECW-matsin vuoro. Ei kyllä käynyt kateeksi Swaggeria ja Finlayta kun joutuivat kahden helvetin kuuman matsin jälkeen painimaan. Siltikin en ihan ymmärtänyt mikseivät yhtään enempää yrittäneet. Todella laiskaa menoa, vaikka toki yleisö oli suurin syypää matsin kehnouteen. Tämä olisi kyllä pitänyt olla openerina, jotta yleisö olisi saatu matsiin mukaan kannustamaan Finlayta Swaggerin pitäessä tätä hallintaotteissa matossa. Nojoo, eipä tuolla matsilla niin väliä, parempi vaan, että saatiin heti alkuun yleisö ihan pähkinöiksi ja illan tasorima muutenkin korkealle hienon ja yllätyksellisen EC:n muodossa. *

JBL vs. Shawn oli kiinnostava matsi hienon stoorinsa johdosta. Toki feudi menetti sen ihan parhaan otteensa joku aika sitten ja matsin suuret panokset tekivät melkeinpä selväksi, että Michaels voittaa, mutta WWE on yllätyksiä täynnä. Siksi tässäkin jännitti kuitenkin hieman tuo lopputulos ja myös toteutustapa tietysti. Matsi perustuikin juuri siihen lopun odotukseen, siihen tunnelmaan jos/KUN Shawn vihdoin monottaa itsensä vapauteen pahan JBL:n alaisuudesta. Itse matsi sinänsä ei ollut edes niinkään laadukas kuin olisi voinut odottaa. Varsinkin lopetus tuli kumman helposti, mutta se tarjosi sen mitä kaikki halusivat jo pitkään nähdä, joten ihan hyvä fiilis jäi tästäkin. **½

Illan ME alkoi lähestyä ja odotin siitä vauhdikasta ja viihdyttävää EC-matsia, mutta kuvittelin lopputuloksen tällä kertaa olevan aivan satavarma nakki. Eihän tuossa matsissa näin Manian alla ollut ketään muuta mahdollista voittajaa kuin Cena. Sitten Edge tulee ja kolkkaa Kingstonin! Ei edes pysty kuvailemaan sitä innostusta mikä syntyi kun tajusin, että tästäkin tulee ihan pirun jännä matsi. Oli tuo Edgen pääsy matsiin loogista tai ei, niin ihan mahtavaa se oli. Tuostahan oli jo vähän pääteltävissä, että Edge tulisi tämän viemään, mutta voiko Cenaa koskaan laskea ulos tällaisessa tilanteessa? Ei mielestäni, varsinkaan kun Maniakin lähestyy, joten tästä kehkeytyi jopa openeria jännittävämpi matsi. Kehätoimintakin oli jälleen ihan huippua. Rey oli kovassa vedossa kuten myös Jericho. Cenan pikainen eliminointi olikin sitten jopa Edgen eliminointia suurempi shokki minulle. Sitä oli jo vaikea uskoa, mutta voin kertoa, että fiilikset olivat korkealla. Ei edelleenkään mitään Cenaa vastaan, mutta tällaiset yllätykset tekevät painista juuri niin hienoa katsottavaa. Edgen ja Reyn taistelun aikana alkoi yhtäkkiä tuntumaan mahdolliselta jopa Reyn voitto. Mies oli taistellut matsissa pitkään ja noussut sen aikana ihan uuteen nousuun tultuaan RAW:hon. Yhden matsin aikana hänestä nousi taas kova tekijä ja aloin jo uskomaan siihenkin mahdollisuuteen, että hän vie vyön Edgen nenän edestä todennäköisyyksiä uhmaten. Se olisi ollut kaikessa yllätyksellisyydessään ihan semikiva yllätys, mutta paremmin kävi. Edge nousi ansaitusti kahdeksatta kertaa mestariksi upean matsin ja PPV:n päätteeksi. ****½

"Jesuli" kirjoitti:
Edgen voitto oli ihan v***n epäuskottava. "Hakkaan tässä 100 tuomarin silmien alla Kofin" ja tuomarit vaan, että "menepäs siitä nyt häkkiin, vaikka ET j******ta KUULUISI EDES KOKO OTTELUUN!!!". Eikä mikään Vicky voi sitä Edgeä sinne Chmberiin tunkea, koska on Smäkin gm, ja chamber oli rawin. Ei stana, että risoo tuollainen. Hetken jo uskoin Myssen voittoon, mutta miksi se Edge sitten edes olisi otettu koko matsiin, jos ei hän sitä veisi.

Cenan kaatamiseen tarvittiin kolme peräkkäistä finisheriä! Ei mennyt overius ei hahhahhaa!

Saatiinhan tähän silti looginen selitys Rawissa joten eipä itketä.

Useimmat ovat pitäneet tätä PPV:tä aivan loistavana, harvemmat todella huonona. Itselle jäi showsta hyvin ristiriitainen olo.

SD:n EC:stä odotin monien muiden tapaan main eventtiä, joten paikka openerina sai lähinnä odottamaan Edgen säilyttämistä, johon nyt muutenkin uskoin. Edgen tultua selätetyksi ja siitä seuranneesta WTF-fiiliksestä selvittyäni näin ottelun kulun jo selkeänä: Jeff taistelee loppuun asti ja kuin ihmeen kaupalla voittaa maailmanmestaruutensa takaisin, tätä seuraa beatdown Mattin toimesta, jonka jälkeen Edge käyttää revanssioikeutensa ja voittaa vyönsä takaisin. Jeff tuli kuitenkin eliminoiduksi, ja jäljellä oli kaksi ottelijaa: Undertaker ja HHH. Tässä vaiheessa olin jo lähes varma Undertakerin voitosta, mutta samalla päässäni kaukuivat Whatin sanat siitä, ettei Triple H:ta saa koskaan jättää pois laskuista kun on isosta vyöstä kyse. Loppukamppailu olikin hyvin jännittävä, ja ottelun voittajaa en olisi ikinä osannut arvata. Ottelun jälkeen ei nähty Edgeä vaatimassa revanssiaan, mutta backstagella hän kuitenkin riehui - lisää yllätyksiä olisi siis tälle illalle luvassa.

Niin, itse ottelu oli mielestäni oikein hyvä. Vaikeaa tällaista ottelumuotoa on verrata normaaleihin painiotteluihin, mutta vuosia uinunut Elimination Chamber -markkini heräsi kyllä toden teolla. Viime vuodet ottelumuoto on tuntunut lähinnä ylikäytetyltä ja tylsältä, mutta tässä oli juuri sitä arvaamattomuutta ja draamaa jotka ovat puuttuneet viime vuosina. Tykkäsin jopa jotenkin kierosti niistä Kozlovn ja Shown dominointikausista, jotka sopivat täydellisesti kyseisten miesten ajattelumalliin: turha yrittääkään viihdyttää yleisöä kauniilla liikkeillä, pääasia että saa homman tehtyä. Singles-otteluissa olisin varmasti pitänyt vastaavaa toimintaa tavattoman tylsänä, mutta tähän se sopi. Kaiken lisäksi jokainen ottelija, Edgeä lukuunottamatta, joko näytti vahvemmalta tai piti vanhan tasonsa ottelun jälkeen. Jatkuvista mestaruusvaihdoksista ja ottelun voittajasta voi olla toista mieltä, mutta tämä ottelu oli ennen kaikkea viihdyttävä ja räjähtävä alku PPV:lle.

Tätä seurasi Shane vs. Orton, jota olisin niinikään odottanut vasta myöhemmässä vaiheessa. Yllättävän hyvin tämä ottelu toimi sitä edeltäneen ilotulituksen jälkeenkin, ja ottelu vastasi odotuksia: parit näppärät spotit muttei mitään mullistavaa. Super-Shane toki hieman ärsytti, mutta toisaalta ottelun jälkeen oli myös selvää kumpi miehistä on se oikea painija.

Finlay vs. Swagger oli kyllä hyvin epäreilussa asemassa tässä vaiheessa korttia, mutta ehkäpä tarkoitus olikin vähän rauhoitella näiden suurten kohtaamisten välissä. Itse pidin tästä ottelusta yllättävän paljon: tällainen "yksinkertainen, kunnon paini" oli mukavaa seurattavaa kaiken sports entertainmentin keskellä. Yleisö oli harmi kyllä täysin kuollut, Hornswoggle oli jotenkin entistäkin ärsyttävämpi ja ottelu loppui kuin seinään. Selostuksesta päätellen Hornswoggle on myös muuttunut leprechaunista lapseksi, mikä lisäsi idiotismipisteitä entisestään. Kunnon "Fighting Irish Bastard" vs. Swagger olisi varmasti hyvä ottelu, mutta tällaisenaan tämä oli oikeastaan vain paikkansa mukainen: illan tylsin ottelu, jonka ei sovi viedä valokeilaa oikeilta tähdiltä.

JBL vs. HBK oli pohjustelunsa mukainen kohtaaminen: pannukakuksi lässähtäneen feudin pannukakuksi lässähtänyt lopetus. JBL:n dominointivaiheessa ja etenkin toisen Clothesline from Hellin jälkeen ottelussa kerrottiin vielä hienoa tarinaa, mutta Rebeccan bitchslappia seurannut super-Shawn oli vain kökkö. Suorastaan hirveä lopetus ottelulle, sitä paitsi miksei Shawnia diskattu Rebeccan lyötyä JBL:ää?

Sitten olikin jäljellä enää illan toinen EC, jonka piti paperilla olla selvä peli. Odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla: voittaja oli selvä, osallistujat eivät sen vuoksi kiinnostaneet ja kaiken lisäksi nämä useammat EC:t samassa ohjelmassa ovat aina tehneet toisilleen hallaa: ensimmäinen ei ole tuntunut miltään kiitos alhaisen paikan kortissa ja toiseen ei ole enää jaksanut keskittyä. Tänä vuonna asia kuitenkin oli toisin: Edgen rynniminen paikalle ja mukaan otteluun toi varmuuden ottelun voittajasta, mutta toisaalta se sai myös mielenkiinnon tätä ottelua kohtaan kasvamaan hurjasti.

Entäs itse ottelu? No sehän oli jopa illan ensimmäistä EC:tä parempi. Otteluna tästä ei ole oikeastaan mitään pahaa sanottavaa: se viihdytti koko ajan, Jericho ja Rey vastasivat pitkin ottelua myös painipuolesta ja lopputaisto oli openerinkin vastaavaa jännittävämpi. Ottelun voittajan piti koko ajan olla selvä, ja Reyllä ei pitänyt olla etenkään ottelun alkaessa mitään mahdollisuuksia voittoon. Näistä lähtökohdista huolimatta jokaisen selätyksen kohdalla sai olla tuolin reunalla, tekeekö WWE tuplayllätyksen ja laittaa ison vyön Reylle Maniaan mentäessä, samalla pistäen Edgen häviämään ottelussa jossa hänen voittonsa piti olla selviö? Näin jännittyneenä ottelun loppua sai viimeksi seurata Nigel McGuinnessin ja Tyler Blackin ROH-mestaruusottelussa joskus viime vuonna, ja tällainen fiilis on niitä parhaita joita wrestling voi tarjota. Uskaltaisin väittää tätä jopa parhaaksi EC:ksi koskaan, tosin muistikuva siitä ensimmäisestä on ajan saatossa jo aika pahoin haihtunut.

Viestin alussa puhuin ristiriitaisista fiiliksistä, mutta tähän asti olen oikeastaan vain hehkuttanut PPV:tä. Mikä sitten oli vikana?

Mitä virkaa on enää mestareilla? Kuka välittää enää mestaruusvaihdoksista? Onko jollakulla tämän jälkeen enää minkäänlaista "vuoden suurimman shown" tuntua WrestleManiasta? Niinpä. WWE on aina osannut mukautua vallitseviin olosuhteisiin ja tehdä sen hetkistä fanikantaa miellyttävää ohjelmaa. Kun sarjakuvamaisuus ei enää purenut, tuotiin tilalle attitude. Kun ratingit menivät hitaasti kohti kaikkien aikojen pohjalukemia Cenan pitkien mestaruuskausien aikana löysi WWE boostin katsojaluvuilleen jälleen vastakohtaisesta näkemyksestä: mestaruuskuviot pysyvät tuoreina ja kiinnostavina yllättävillä mestaruusvaihdoksilla, ja toden totta, katsojaluvut ovat jälleen nousussa ja fanit innoissaan tuotteesta. "Mullekaikkihetinyt"-fanikannan miellyttämisessä on kuitenkin menty liian pitkälle, ja meno ei voi jatkua enää pitkään näin.

Mitä tapahtuu, jos kukaan ei enää välitä siitä, kuka maailmanmestari on? Itsellä tämä efekti on ainakin jo nähtävissä. Mestaruusvaihdokset eivät tunnu miltään, ja en pysy enää edes laskuissa mukana kuinka montaa kertaa päämestaruus on vaihtanut kantajaa viimeisen puolen vuoden aikana. Koko painin perusidea on, että siinä kamppaillaan paremmuudesta, jokainen tavoittelee asemaa huipulla, ja huippu tarkoittaa maailmanmestaruutta. Mestaruusvaihdokset ovat tunteellisia hetkiä, merkkipaaluja painijan uralla, jotain mihin kaikki tehty työ tähtää ja mistä voi olla ylpeä. Samalla mestaruusvaihdokset ovat painifanille upeita hetkiä. Kun fanit eivät enää välitä mestaruusvaihdoksista katoavat nuo maagiset hetket ja samalla suuri osa painin viehätyksestä. Nuo suurten tunteiden hetket eivät saa kadota, mutta nykyisellä linjallaan WWE:n korjausyritykset ovat todella vahingollisia. Jotta fanit saataisiin kerta toisensa jälkeen innostumaan tarvitaan yhä lisää mestaruusvaihdoksia, yhä lisää uskomattomia hetkiä ja yllätyksiä, niin kauan että yllätyksellisyyttä ei vain voi enää kasvattaa, ja maailmanmestaruudelle käy kuin Hardcore-mestaruudelle: jatkuvat mestaruusvaihdokset syövät sen arvoa inflaation lailla, ja pian kukaan ei välitä mestaruudesta tippaakaan. Noin voi vielä käydä ilman katastrofia jollekin undercard-vyölle, mutta jos noin käy maailmanmestaruudelle tarkoittaa se samalla sitä, ettei ketään enää kiinnosta koko paini ylipäänsä - kaikki, mitä se voi tarjota, on jo nähty.

Monet pitävät siitä, kuinka "pakka on Maniaan mennessä täysin sekaisin". Maniaan mennessä pakan ei kuuluisi olla sekaisin. WrestleMania on vuoden suurin tapahtuma, se mihin kaikki kulminoituu, se jossa nähdään kuukausien, ehkä jopa vuosien jännitteiden ja vihanpitojen purkautuvan. WrestleManian viehätys perustuu siihen, kun sen ottelupareja aletaan hienovaraisesti vihjailemaan jo hyvissä ajoin: pienet kohtaamiset backstagella, sähköinen ilmapiiri kahden painijan välillä, sen luokan kohtaamisia että ne voivat tapahtua ainoastaan vuoden isoimmassa showssa. Viimeistään NWO vei minulta tämän fiiliksen, ja WrestleMania tuntuu tällä hetkellä yhdeltä showlta muitten joukossa. Mitä väliä on suurella mestaruusvoitolla ja paperisilpun satamisella, jos niitä mestaruusvaihdoksia on nähty jo kuukausittain ainakin puolen vuoden ajan? Malliesimerkki oikeanlaisesta WrestleMania-buildista on vuoden 2005 Batistan ja Triple H:n kohtaamiseen johtanut tapahtumasarja: Batista alkoi pikkuhiljaa näyttää yhä tuhovoimaisemmalta, hänen kääntymisellään HHH:ta vastaan kiusattiin monta kuukautta, Rumblen jälkeen kaikki katseet olivat WrestleManiassa ja siinä, koska tilanne Triple H:n ja Batistan välillä laukeaa. Ja kun se lopulta tapahtui oli kyseessä suuri hetki, ja WrestleManiassa kuukausien odotus palkittiin. Nyt, kummankin maailmanmestaruuden vaihtaessa käsiä viimeisessä PPV:ssä ennen Maniaa kaikki menee uusiksi ja tuollaisia pitkiä rakenteluita ei nähdä. Toki tässä on vielä 1½ kuukautta Maniaan ja ainakin WWE-mestaruuden puolella mestaruustaisto liitettiin kätevästi osaksi pidempää rakentelua, mutta jokin tärkeä osa on WrestleMania-fiiliksestä kateissa.

Paikoin hyvin liioittelevaa ja kiihkoilevaa tekstiä, ja joku voisi sanoa ohjelman tehneen tehtävänsä kun se herätti näin voimakkaita tunteita. Niin tai näin, jään odottamaan WrestleManiaa hyvin ristiriitaisissa fiiliksissä.

Kova ennakko-odotus oli No Way Outia kohtaan ennen kuin sen näin. Eikä pettänyt, mutta v***tuksen aiheitakin kyllä oli.

Ensimmäinen yllätys koittikin jo heti kättelyssä, kun tajusin että SD:n Elimination Chamber avaisi pelin, kun odotin että se olisi ollut illan Main Event. Kuitenkin Edgen eliminointi aiheutti jo kyllä pienoisen WTF-fiiliksen ja aloin tässä vaiheessa jo pelkäämään että Jeff selviytyy kaikista lopuistakin osallistujista ja voittaakin mestaruuden. Kozlov pääsi sisään otteluun intensiivisesti, pidin kyllä näkemästäni. Tämä saattaa kuitenkin johtua siitä, että lasken itseni enemmän tai vähemmän Kozlov-markiksi mutta kuitenkin, hyvin hän hommansa hoiti. Big Show saapui ja tämän jälkeen vauhti jälleen hidastui siihen asti, kunnes Undertaker päästettiin irti! Äijää lensi ympäriinsä ja samalla ottelun tempo nousi huomattavasti. Jeffin Swantonin kopin päältä arvasi jo silloin, kun hän sinne alunperin kiipesikin. Undertakerin superplex Big Show'lle oli komea, harvoin näkee Show'ta paiskottavan tuolla lailla. Hunterin ja 'Takerin välinen mittelö kyllä sai jo meikäläisenkin kyllä tosissaan jännittämään. Deadmanin voittoa toivoin ja olinkin jo lähes varma, että Hoo kaatuisi siihen Tombstoneen, mutta saikin kuinka ollakaan jalkansa köydelle, mikä sai meikäläisenkin jo lähes räjähtämään. Samassa alkoi pelko hiipiä puseroon, että Triple H:n voiton sitten ottaa, kuten kävikin. Niin tai näin, mainio alku oli NWO:lle, enkä muista milloin viimeksi olisin elänyt ottelun mukana yhtä paljon kuin mitä Hunterin ja 'Takerin välisen taistelun aikana tein.

Myös Randyn ja Shanen välisen ottelun paikka yllätytti, mutta ei kuitenkaan pettänyt. Nähtiinhän sitä vertakin, vaikka etukäteen jo pelkäsinkin, ettei sitä WWE:n nykylinjalla tapahtuisi. Shane saatiin näyttämään aika ylivoimaiseksi non-wrestlerinä, mikä jo huvitti kun hän yksin pisti Rhodesin ja Dibiasen poikki ja pinoon. Hieno ottelu oli kuitenkin.

ECW:n mestaruusottelu hieman petti, mutta saattaa olla että tähän vaikutti se, että kaksi edellistä ottelua oli ollut melkoista HC-huoraamista ja lisäksi yleisökin oli aika kuollut. Swagger kuitenkin säilytti, enkä laita vastaan.

"All or Nothing". Hmm... Tunnelmaa riitti ja mielestäni sen varassa tämä ottelu oli. Olin jo etukäteen varma, että Shawn tämän vie ja niin kävikin lopulta. Jännä juttu muuten, ettei Rebeccan kämmenen takia Shawnia diskattu. No, onnellinen loppuhan tälle saatiin. Shawnille taidettiin antaa sähköisku siinä lopussa, sen verran kovaan vauhtiin hän syttyi yhtäkkiä kun siihen asti oli ottanut turpiin JBL:ltä

Illan viimeinen ottelu eli Raw'n EC osoittautuikin paremmaksi mitä odotin. Edgen väkisin änkeäminen tähän aiheutti jo v****maisuutta, sillä senhän arvasi ettei Reuna sieltä kammiosta ilman vyötä loppujen lopuksi lähde. Huonosti oli kyllä toteutettu hänen sisäänpääsynsä. Ja jos joku piti "hakata tieltä pois", niin Kofin piekseminen oli aivan oikein suoraan sanoen, mieluummin hän pois Chamberista kuin Knox tai Kane, vaikkei Kane mitään mullistavaa osaamista näyttänytkään. Cenan nopea ja yllättävä eliminointi vain vahvisti aavistustani Edgen voitosta. Cenan eliminointi oli sen takia suuri yllätys, koska olin satavarma ennen tapahtumaa, että hän säilyttäisi (kuten varmasti luulivat kaikki muutkin). Knoxin suoritusta kammiossa odotin ja hyvin veti hänkin hommansa sen lyhyen ajan mitä ottelemassa oli. Mysteriolle antaisin kuitenkin kunnian tämän ottelun tähtenä. Todisti jälleen kerran ettei sillä koolla ole väliä, oli ottelumuotona sitten vaikka Elimination Chamber. Lopussa yleisökin oli täysillä mukana mikä lisäsi tiukkaan voittotaisteluun vielä loistavan tunnelman. Mysterion voittoa toivoin kovasti (olisi ansainnut), vaikka arvasinkin Edgen lopulta vievän.

Loistava, yllätyksellinen sekä tapahtumarikas No Way Out kokonaisuudessaan oli. Lisäsi mielenkiintoa WWE:n seuraamista kohtaan erittäin paljon.

Edgen mestaruusvoitto pisti kyllä ärsyttämään. Hän alkaa jo toistamaan itseään aiiika rankalla kädellä. Näitä mestaruusvoitto ja -häviö /kuukaus ollaan nähty jo varsinkin Edgen kohdalla liikaa.

Lisäksi tässä tilanteessa pelottaa juuri se, mitä jo Saimoukin ylempänä sanoi. Nimittäin tähän yhteen PPV:hen tungettiin niin paljon tapahtumia mukaan, että pelkään seuraavien show'den odotusarvon olevan hirvittävän korkealla, mutta kun paluu arkeen tapahtuu, monet suuttuvatkin kun "ei tapahdukaan mitään". En nyt kuitenkaan ala mitään itkemään sen suuremmin tähän väliin, vaan odotan ensin mitä tulevina viikkoina tulee tapahtumaan. Silloin ollaan taas viisaampia tästä tilanteesta.

Minun PPV-arvioissani olen yleensä antanut liian lepsusti hyviä arvosanoja, joten tiukennanpa hieman linjaani nyt, kun tuli vihdoinkin No Way Out katsottua. Heitän siitä jonkinlaisen arvion:

Elimination Chamber match for WWE Championship:
Edge (c) vs. Triple H vs. The Undertaker vs. Jeff Hardy vs. Big Show vs. Vladimir Kozlov

Illan ensimmäinen yllätys oli, että tämä on opener. Toinen yllätys oli, että mestari Edge eliminoitiin ensiksi. Molemmat olivat kyllä aika positiivisia yllätyksiä. Sitten tuli Kozlov dominoiden Hardya, kunnes Show tuli ja sitten molemmat dominoivat Hardya. Ainut ottelun vähän tylsempi osuus. Sitten tuli Triple H ja antoi vähän tasoitusta. 'Takerkin tuli ja sitten pahikset eliminoitiin mikä oli suorastaan pettymys, sillä olisin halunnut nähdä heitä pitempään. Hardyn eliminointi tapahtui tyylikkäästi eikä syönyt overiutta. Lopussa kyllä sitten ärsytti oikein kunnolla, kun HHH yhtäkkiä saikin jalan köydelle Tombstonen jälkeen. Sen jälkeen tosiaan voittajan saattoi arvata. Pidin koko ajan 'Takerin puolia ja sitten lopussa HHH veikin. Ei sillä etten pitäisi HHH:sta, mutta juurihan hän piti mestaruutta aika kauankin.

Ottelu oli yllättävän pitkä ja jännityksellinen, taitaa olla New Year's Revolution vuodelta 2006 milloin viimeksi nähtiin tämän tasoinen EC eli huippuhyvä. Hieno veto laittaa tämä openeriksi ja ilman vertakin tästä saatiin huippuavaus. Täydellinen matsi ei suitsututsestani huolimatta ollut, vaan tosi pientä hienosäätöä olisi tarvittu.
****½

No Holds Barred:
Shane McMahon vs. Randy Orton

Mitä, missä on ECW:n mestaruusottelu? Tämä on jo toinen ottelu. Yllättävä veto laittaa kaksi ottelua ennen ECW:n mestaruusottelua. No, sitten tähän otteluun mikä oli erittäin hyvä HC-boutti. Aseita käytettiin kiitettävästi ja tässä tulee sitten illan kolmas yllätys, nimittäin VERI. Hyvin harvinaista nyky-WWE:ssä ja nyt sitten nähtiin oikein kunnolla. Kuinkakohan monta valitusta perheenisiltä ja -äideiltä on lähtenyt WWE:lle tämän jälkeen? No, ainakaan minua tuo veri ei haitannut vaan päinvastoin. Yllättävän kauan Orton otti lukua siinä pöydällä. Pitihän arvata, että Legacy tulee sekaantumaan. Shane hoiti ne hienosti pois, tuolia DiBiaselle ja Coast to Coast Codylle. Shane näytti huiman overilta tässä kohdassa, kunnes tilanne kääntyi pieleen menneen Leap of Faithin vuoksi.

Loppukahinat oli aika mielenkiintoiset ja lopetus siisti. Tosin sen kyllä saattoi arvata, kun Orton siinä teki nousuaan. Kaiken kaikkiaan oli kyllä hieno ottelu.
****-

ECW Championship:
Jack Swagger (c) vs. Finlay

Neljännestä yllätyksestä puhuinkin tuossa viime matsin aikana, eli ECW:n mestaruusottelu on vasta tässä kohdassa. Tuon huipputykityksen jälkeen tämä vaikutti niin laimealta, että huhhuh. Christianin run-in olisi parantanut, itse asiassa jopa Mark Henryn run-in olisi parantanut. Kestoa en kunnolla katsonut, mutta taisi olla jotain 8 min. Tämänkin ajan olisi voinut käyttää vaikka Rawin EC:hen. Kyllä sentään VÄHÄN yritettiin ja huomioin sen arvosanassani.
**

All Or Nothing match:
JBL vs. Shawn Michaels

Kaikki arvasivat lopputuloksen, sillä luuliko muka joku, että JBL sitten voittaisi Michaelsin, yhtiön tukipilarin ja omistaisi hänet? Tämä otteluhan oli ihan perus-JBL:ää eli melko surkea. HBK:han tässä kantoi JBLää ihan selvästi. Tämä osoitti, että hyvä matsi ei ole kiinni pelkästään HBK:stä vaan myös siitä toisesta. Tässä oli yritystä HBK:n puolella aika paljonkin ja näkyi selvästi, että JBL:kin yritti tosin huonolla menestyksellä. Lopetus petti täydellisesti, JBL saatiin näyttämään niin huonolta. Tämän ottelun arvioinnissa ehkä joudun vähän lepsumaan, sillä annoin kaksi tähteä edelliselle ja tämä oli parempi kuin se, muttei mikään kolmen tähden matsi, joten annan tälläisen arvosanan.
**½

Elimination Chamber for World Heavyweight Championship:
John Cena (c) vs. Edge vs. Kane vs. Rey Mysterio vs. Mike Knox vs. Chris Jericho

Päivän suurin pettymys Kofi-markkina oli se, että Kofi tyrmättiin ennen kuin hän edes pääsi häkkiin. Ja tyrmääjä helvetin Edge, joka tunkee joka paikkaan. Nyt alkaa jo ottamaan pattiin, kun hänestä ei näytä pääsevän eroon. Mysterio yritti saada Edgen pois huonolla menestyksellä. No sitten kehässä aloittivat Mysterio ja Jericho, ketkä saivat hyvän ottelun käyntiin. Kane tuli sitten ja osoitti olevansa ainut painitaitoinen monsteri (Kozlov ei taida olla monsteri, vai?). Kanen eliminointi yllätti hiukan ja toisaalta kyllä petyinkin. Knox tuli sitten raivon voimalla. Taitaa käydä samoin kuin Kanellekin, eli dominointia hetken, sitten ulos ottelusta. Niin kävi. Ei Knoxista muutenkaan olisi ollut tähän. Sitten tuli Edge, joka nykyään tulee joka tuutista. Kolmikko Edge-Rey-Jericho paini hetken, kunnes tuli Cena. Cena tuhosi kaikki ja minulla oli aivan sellainen tunne, että Cena säilyttäisi. Mutta ei! Tätä en olisi uskonut näkeväni, sillä Cena eliminoitiin Codebreakerin, 619:n ja Spearin voimalla. Viides yllätys tänä iltana ja kaikista yllätyksellinen sellainen. Sekava fiilis tämän jälkeen. Sitten kun viimeinen kolmikko tappeli, tiesin jo, kuka voittaa ja olin oikeassa, sillä lopussa seisoi Edge. Yllätys yllätys. Jos tässä ei olisi ollut Edgeä, olisi ottelu ollut ehkä vieläkin kiinnostavampi, mutta ei. Tämän jälkeen minun Edge-markista kuoriutui Edge-hater.
****+

Rawin EC:stä olisi saanut vieläkin paremman, ellei voittajaa olisi tiennyt jo ensimmäisellä minuutilla. Tuota paikkaili kuitenkin mestari Cenan yllättävä eliminointi. Vaikka Cena-markkina minun kuuluisi olla vihainen tuosta, en ollut.

Koko PPV:n arvosana: 3½

Erittäin hyvä välietappi ennen 'Maniaa, yllätti minut jopa viidesti, tästä on hyvä jatkaa. BTW laskimella laskin keskiarvon otteluista, niiden mukaan tein PPV:n arvosanan.[/b]

Ajan puutteen vuoksi sain No Way Outin vasta nyt katsastettua ja voin suoralta kädeltä yhtään katumatta sanoa, että oli paras WWE'n PPV miesmuistiin. Koin todella useita kylmiä väreitä ja mark out hetkiä ja tunnelma lähes koko PPV'n ajan oli sanoinkuvailematon. Edes indymaailma ei ole tarjonnut mitään näin loistavaa pieneen hetkeen, kuin mitä molemmat EC't olivat unohtamatta tietenkään esimerkiksi Randyn ja Shanen No Holds Barred ottelua, jossa aseiden käyttöä ei turhaan säästelty ikärajojen takia ja verikin tulla tupsahti monitorin iskun vastaanottaneen Legend Killerin otsalle. Mitään painillisesti klassikko-ottelua kukaan tuosta odottikaan, mutta odotettavissa oli muutama ihan mieltä virkistävä spotti ja oli suorastaan mahtavaa nähdä Shane noinkin tasokkaassa koitoksessa, vaikka kehonsa äärirajojen koetteluksihan tuo loppupeleissä menikin.

Jos jo pelkkä yleisön loistava mukana olo aiheutti runsaan mielihyvän tunteen, voitte vain arvata, minkälaiset fiilikset nousivat pystyyn tajuttuani molempien mestareiden tiputtua ensimmäisten joukossa ja voittajien olevan juonikuvioiden ulkopuolelta, vaikka Shown ja 'Takerin voittoa enemmän SD'n puolelta toivoinkin.

Kokonaisuudessaan aivan hemmetin tasokas PPV ja uskallan odottaa WrestleManiasta samaa luokkaa, eli kovaa menoa tulossa!

Katselikos Moonsault Main Eventin, vai oliko kaksi minuuttia Cenaa liikaa?