Foorumiarkisto

Mikä helvetti niissä on? Miksi ollakseen hyvä painija vaadittaisiin saavutus tuhanteen liikkeen tuntemuksesta ja oikeanlaisesta käytöstä? Miksi voidaan ottaa painitaitoja haukkuessa minkäänlaiseksi argumentiksi suppeaa liikevalikoimaa, tai arsenaalia. Jokainen joka edes vähän ymmärtää painista tietää varsin hyvin että se kuinka monta liikettä sitä osaakaan suorittaa ei yhdisty millään tavalla hyvän ottelun luomiseen tai kehätaitoihin.

Minä olen ehkä hyvä puolustamaan tätä, sillä kartan nykypäivän indysirkusta jossa näitä tuhannen liikkeen ihmeitä löytyy joka promootiosta, ja katselen mielummin yksinkertaista ja pakko sanoa, old school -painia. Juuri se on merkki siitä kuinka yksinkertaisilla liikkeillä ja repertuaareilla sitä hyvää ottelua tai hyvää painijaa luodaankaan. Ric Flairilla ei ollut varmaan sataakaan liikettä virallisessa käytössä, hyvä jos perusheittojen ulkopuolelta mitään ikinä tekikään, ja on samalla yksi kaikkien aikojen parhaista. Dynamite Kid on loistava tekniikkapainija, ja muutenkin kokonaisuudeltaan yksi kaikkien aikojen parhaista, eikä miehellä totta puhuakseen ollut kymmentä eri lukkoa yksinään ranteelle tietystä asennosta otettuna. Jos ennen kunnollista asiaan puuttumista jatketaan vielä henkilöesimerkeillä, niin heitetäänpä nimet kuten Dean Malenko tai vaikka Chris Jericho. Molemmilla on tuhatta liikettä valikoimassaan, mutta vaikkapa Jericho ei ole juuri sen takia jokseenkin legendaarinen. Ei Chris varsinkaan WWE-aikoinaan edes tarvinnut tuhatta liikettä hyvään otteluun, vaan osasi oikeasti rakentaa hyviä otteluita, ja olla tekninen ja lennokas painija pienemmälläkin vaivalla. Se osoittaa että mies osasi painia, osasi kehässä muutakin kuin pelkkiä liikkeittä. Entäs Dean Malenko sitten? Huolimatta siitä kuinka mies on ensimmäisiä joille "Man of a Thousand Holds" nimimerkki on annettu, ei miehestä tullut ikinä mitään suurta, ei mies ollut kuin loistava tekniikkapainija, eikä varmastikkaan tule muistetuksi vain kovan liikearsenaalin omaamisesta.

Kyse ei ole määrästä, kyse on laadusta ja kehä-psykologiasta. Mitä helvettiä tekee isolla valikoimalla liikkeitä jos niitä ei osaa käyttää hyvän ottelun luomiseen? Pointttina on se, ettei liikevalikoimalla ole väliä kunhan kehässä osaa käyttäytyä sen mukaan. The Rockilla ei ollut hirveästi eri heittoja listoillaan, mutta mies osasi kuitenkin käyttää perusliikkeitä niin että niistä sai tarpeeksi, tai minun mielestäni liiaksi sähköä mukaan otteluihin. Katsotaan uudelleen Ric Flairia ja muutenkin vanhaa koulukuntaa. Okei, paini oli vähän aidompaa, mutta pointti hakuseen. Monissa tunnin otteluissa joita olen nähnyt, ei käytetty mitään muuta kuin perusliikkeitä, ei mitään variaation variaatioita tai neljäätoista erilaista armbaria. Indypaini ei muuten nykyään koostukkaan muusta kuin armbareista. Se, että tiesi miten liikkeitä suorittaa, missä järjestyksessä ja missä tilanteessa riitti vallan mainiosti. Ottelusta tulee varmasti varsin hajanainen kun rupeaa miettimään jatkuvasti että mitäköhän kahdestasadasta vaihtoehdosta käyttäisi. Yksinkertaisuus ja mielikuvituksen käyttö ovat tässä asiassa hyveitä. Kunnon otteluun ei tarvitse kuin muutaman painiliikkeen kunhan niitä käyttää mielikuvituksella ja älyllä. Yksi backdrop tai DDT voi saada enemmän fiilistä pystyyn kuin kaksikymmentä erilaista pinnausvariaatiota tai lukkoa. Tai armbaria. Liikkeiden ajoitus on kaikki kaikessa, jos sitä ei osaa, voi helposti sitten kai tukeutua liikearsenaalimuurien taaksen kun ei muuten saa ottelua rakennettua.

Ei yleisö ole tullut katsomaan otteluita vain sen takia että osaisit x-määrän liikkeitä, ei kukaan niitä ole laskemassa. Yleisö on tullut seuraamaan oikeata showpainia, ja arvioimaan että osaatko painia. Ei se mitä tekee, vaan miten sen tekee. Eihän liikearsenaalista oikeastaan ole mitään hyötyä jos ei osaa sitä käyttää kehässä, eikä kyllä muutenkaan. Sillä voidaan helposti vain paikata jotain olennaista. Onhan tosi näppärää osata kolmekymmentä eri scoop slamin variaatiota, mutta kuka siitä oikeasti hyötyy. Ei Cena oikeasti olisi yhtään sen parempi painija jos mies kymmenen liikettä lisää oppisi.

Liikearsenaali-argumenti heittäjät avatkoon suunsa, tai vaietkoot asiasta iäksi. Ei tuollaista roskaa jaksa kuunnella. Ja muilta tietysti jotain kivaa mielipidettä asiaan liittyen.

Melko samoilla linjoilla Supan kanssa, mutta liikevalikoima on kuitenkin asia, joka laajentaa samalla painijoiden monipuolisuutta. Jos etsitään henkilöä, joka loi klassikoita ainoastaan psykologiansa, sekä yleisesti ottaen pelkällä eeppisyyden luomisella, voimme kohdistaa katseemme esimerkiksi Mick Foleyhyn, joka ei turhia heittoja käyttänyt, mutta jokin siinä on, kun esimerkiksi Bryan Danielson tekee erilaisia lukkoja, heittoja ja muitakin liikkeitä, tuntuu fiilis aivan uskomatonta ja kiinnostus painijaa kohtaan nousee kerta heitolla. Signaturerituaalit ovat itseasiassa hemmetin tylsä osa ottelua, jolla voidaan kuitenkin nostaa yleisön tunnelma kattoon, mutta voiko yksikään väittää, että saisi kovemmat mark outit Cenan tehdessä ne samat hemmetin Spin-out Powerbombit ja 5-Knuckle Sufflet ja ottaen näin voiton, kuin että mies olisi alakynnessä ja tasottaisi tilanteen jollakin aivan uudenlaisella ja jopa ennennäkemättömällä liikkeellä, joka johtaisi tasatilanteeseen ja ottelu muuttuisi kerta heitolla mielenkiintoisemmaksi? Tuskinpa vain, sillä juuri tuo asia on se kohta, josta nautin tavattoman paljon indyistä välittämättä kuitenkaan siitä tosiasiasta, että ilman loistavaa liikearsenaaliakin voi rakentaa psykologisesti ja miksei myös muutenkin mahtavan ottelun.

Hyvä topic! Mutta sitten itse aiheeseen, Cenaa tietenkin on mollattu paljon ns. ''5-moves of doomin'' takia, vaikka ei se ole haittana sille, että Cena pystyy olla pirun viihdyttävä kehässä. Sitten toinen esimerkki. Shawn Michaels. Hänen liikearsenaali on iän myötä jo alkanut minusta huomattavasti supistumaan, mutta kukaan ei inise. Eikä sen supistuminen ole tehnyt Michaelsista tosiaankaan huonoa. Joskus jos ei ole muissa ominaisuuksissa mikään taituri, niin laaja liikearsenaali saattaa auttaa. Vaikka olisi pieni liikevalikoima, ei se tee missään nimessä painijasta suoraan huonoa.

EDIT: Triple H'takaan ei ole pahemmin mollattu itse painitaidollisesti, oikeastaan vain hahmon tylsyyden takia. HHH:nkin liikearsenaali on useissa otteluissa erittäin suppea. Mutta silti vaikka HHH:lla ei ole enään niin montaa liikettä käytössänsä ja oli hahmo kuinka tylsä tahansa, niin silti hän on välillä aika viihdyttävä.

Ei hyvän painijan tosiaan tarvitse osata kaikkia mahdollisia liikkeitä, mutta jos liikearsenaali on liian suppea, rupeavat ottelut liian helposti toistamaan itseään. Otetaan esimerkki TNA:sta. Reilu vuosi sitten aloin seurata lafkan ohjelmia ja Petey Williams iski heti ensimmäisestä Canadian Destroyerista. Mutta jo muutaman täysin samat liikkeet sisältäneen ottelun jälkeen meni maku. Tottakai hahmollakin on suunnaton merkitys. Michaels, Edge, Angle jne. viihdyttäisivät todennäköisesti vaikka vetäisivät melkein samalla kaavalla puoli vuotta putkeen.

Juu ei painijan tarvitse todellakaan osata kovinkaan paljon niitä liikkeitä, mutta joissakin tapauksissa isommasta liikearsenaalista on hyötyä. Otetaan vaikka esimerkiksi Triple H. Miehen liikearsenaali saattoi olla koko WWF:n laajin (tai no ellei laajin niin aika lähellä sitä) 2000-luvun alussa ja HHH oli WWF:n kunkku. Tuolloin hän veti niitä v*tun viiden tähden matseja. Nykyään Hoplan liikearsenaali on todella suppea ja miehen otteet alkavat maistumaan puulle, koska aina ne samat liikkeet nähdään niin viikottaisissa kuin PPV:eissä. Toki hän vetää ihan kelvollisia otteluita vieläkin, mutta joskus 2000-luvun alussa veti parempia. Mutta turha nyt niitä on verrata, HHH oli tuolloin paremmassa kunnossa, paremmat vastustajat ja hänellä ei ollut rasitteena loukkaantumisia. Shawn Michaelsilla on vuosien saatossa liikearsenaali pysynyt kutakuinkin samana ja hän jaksaa vetää vieläkin loistavia otteluita. Toki se on pienentynyt sitten 1990-luvun, mutta eipä se ole haitannut. Eli eipä tuo HBK:n arsenaali ole saanut minun mielestäni hänen otteluita tylsemmiksi, koska hän vetää ne samat liikkeet aina. Päinvastoin.

Mutta kuten moni on jo maininnut, ei se suurempi liikearsenaali ole aina pienempää arsenaalia parempi. Riippuu hyvinkin paljon painijoista ja miten noita liikkeitä käytetään ja kuinka usein.

Aina, kun olen käyttänyt liikearsenaali-argumenttia, olen tarkoittanut kuitenkin sitä toistavuutta jossain kyseisen asian takana. Aina se ei ole tullut kuitenkaa selväksi, mutta juuri esimerkiksi Cenan tapauksessa mies on ollut tylsyyden huippu jo pitkään täysin samanlaisten matsien "highlight" -kohtien vuoksi, jotka oikeasti ovat se viiden liikkeen kokonaisuus. Kyllähän se kuulostaa hienolta, että jopa viittä liikettä käytetään ottelun sinetöimiseen, mutta se että ne tehdään joka viikko aivan samallalailla alkaa pikkuhiljaa tympimään. Otetaan vielä huomioon se, miten paljon häntä on käytetty ME:ssä ja kuinka kauan hän on ME-mestaruuksista taistellut, puhumattakaan niitä pitänyt.
Noin nelisen vuotta jo sitä samaa ei kuulosta hyvältä.

Ja What ei tule nyt itkemään siitä, etten antaisi sankarilleen edes mahdollisuutta kun en hänen matsejaan katso. Sanotaanko näin, että olen jo tarpeeksi nähnyt. Vuosina, jolloin hän taisteli U.S. -vyöstä, oli hyvää aikaa ja feudi Big Show'n kanssa oli mieleinen, mutta sitten RAW-draftin jälkeen on mennyt jo turhan kuivaksi.

Samaa mieltä kuitenkin Supan kanssa siinä määrin, että samojen perusliikkeiden käyttö jokaisessa matsissa ei kyllä pitkällä tähtäimellä välttämättä ole hyvä asia, ja jos säilyy pitkänkin ajan samoilla liikekokonaisuuksilla yleisön mielestä mieleisenä painijana niin on kyllä hahmon oltava helvetin mielenkiintoinen.