Foorumiarkisto

Minä se vaan en tunne itseäni juuri miksikään, ellei ole jotain diaryhanketta käynnissä. Otsikko kertonee kaiken oleellisen. Ei siis mitään uutta tähtitaivaan alla. Uutta on kuitenkin se, että tällä kertaa en edes yritä alkaa pyörittämään kolmea viikottaista ohjelmaa. Vaikka kuinka lupaan itselleni, että pidän jaksot lyhyinä ja raporttimaisina, niin kuitenkin innostun sitten tarinoimaan ja kirjoittamaan pitkiä promoja sekä matseja. Joten tässä kyhäelmässä kirjoitan pelkästään PPV:t, ja aina Pay-Per-View'tä ennen suurpiirteisesti matseihin johtaneen storylinen. Peli perustuu TEW 08:aan. Save alkoi maaliskuusta 2009, eli pahimmasta mahdollisesta paikasta. Ensimmäinen PPV, jonka siis julkaisen on WrestleMania. Koska asia oli näin, päätin mennä siitä mistä aita oli matalin: siis käynnistää WWE:n IRL-Maniafeudit.(pienillä muutoksilla toki Omana paheenani TEW:in pelailussa on se, että mikäli en kirjoita sen pohjalta diarya, niin bookkausta ei jaksa sen kummemmin miettiä. Nyt olen siis pelaillut 3kk peliajassa, mutta julkaisen kaikki PPV:t. Nimittäin pelaustahtini on ollut sen verran kiihkeää, että muistan kyllä kaiken tarvittavan. Rosterin laitan näkyviin sopivassa vaiheessa. Mutta pidemmittä löpinöittä avauspostiin 'biggest of them all' WrestleMania XXV!!


From Reliant Stadium

VS.
Undisputed WWE Tag Team Championship Match
John Morrison&The Miz(c) VS. Carlito&Primo(c) w./Bella Twins
Backstory
Otteluun johtanut tarina oli hyvin samankaltainen kuin oikeastikin. Joukkueet kohtasivat toisensa useaan otteeseen, mutta kumpikaan ei pystynyt voittamaan silloin kun mahdollisuudet Undisputed-vöihin olivat. Tässä todellisuudessa Bellan kaksoset eivät jakautuneet, vaan ovat edelleen kumpainenkin babyfaceja, ja toimivat Colonien valetteina.
The Match
Ottelu oli erittäin vauhdikas, ja nähtiinpä siinä muutamia hurjia temppujakin, joita vain ja ainoastaan Maniassa voi kokea. Morrison hyppäsi Springboard Moonsaultin tärähtäen selostuspöytään, (shades of Shawn Michaels) Carlito teki jonkinlaisen Corkscrew Sentonin ja Primo 450 Splashin. The Miz teki hienon Suplexin. Ottelun ratkaisu tuli, kun Miz oli kehävuorossa ja melkoisen pahassa pinteessä. Morrison hyökkäsi laittomasti kehään, tähdäten potkunsa Primon kalloon. Primo väisti, Miz nieli potkun ja parin sekunnin kuluttua Backstabberin. 1-2 ja 3, Colonin veljeksistä tuli WWE:n kiistämättömät mestarit! Colonien poistuttua tyytyväisinä juhlimaan, nähtiin sitten vielä draamaa parhaimmista päästä. Miz syytti Morrisonia, ja toisin päin. Vielä tässä vaiheessa tilanne ei kuitenkaan räjähtänyt käsiin, mutta siemen Miz&Morrisonin tuholle oli kylvetty.
Arvosana: E

VS. VS. VS. VS. VS.
6-Man Money In The Bank Ladder Match
Finlay VS. CM Punk VS. Kane VS. MVP VS. Christian VS. Shelton Benjamin
Backstory
"Feudia" sekstetin välillä vietiin eteen päin singles-matsien voimin, joissa toki sitten nähtiin luvattoman suuri määrä runinejä. Mark Henryn ja Kofi Kingstonin jätin matsista pois, koska MITB oli mielestäni parempi ja vähemmän sekavampi ensimmäisellä kahdella kerralla, kun mukana oli "vain" kuusi miestä.
The Match
SPOOTFEST!~ Nojaa, niitä spotteja viljeltiin WWE:mäisen harkitulla tyylillä. Shelty kiipesi tikkaita kuin MITB I:ssä, Christian nakkasi CM Punkin Superplexillä mattoon tikkaiden päältä ja Kane tuuppasi MVP:ltä tikkaat viime hetkellä nurin, jonka vuoksi Montel lensi kehän ulkopuolella Finlayn, Punkin, Chrissen ja Sheltyn odottaviin syleihin. Matsi pysyi vallan mainiosti kasassa, vaikka Kanen ja Finlayn "kehävuorojen" aikana meno tietysti hieman hitaampaa olikin. Lopulta hurjan väännön voittajaksi selviytyi "Mr. 305" voittoputkessa ennen Maniaa kieriskellyt "King Of Bling" itse, Montel Vontavious Porter. Voittonsa eteen MVP joutui tekemään perin heelmäisiä temppuja, eli lyömään Christiania toistuvasti tuolilla eri puolille vartaloa. Montel siis voitti MITB V:n, ja mahdollisuuden haastaa kuka tahansa mestari tulevan 365 päivän aikana. Onko se tänään? No okei, ei ole.
Arvosana: B-

VS.
Divas Champion VS. Women's Champion
Maryse(c) VS. Melina(c)
Backstory
Kas kummaa. Maryselle ja Melinalle tuli kinaa siitä, kumpi on OIKEA mestari naisten divisioonassa. Promojen, tagmatsien ja Marysen sneak attackien jälkeen kuvioon puuttui kolmas nainen (pun intended) elikkäs Vickie, joka bookkasi tämän matsin neitokaisten välille. Tätä ei kuitenkaan promotoitu "Undisputed"-matsina, kuten illan avannutta tagottelua.
The Match
Painillisesti tämä ei ollut mitään herkkua, mutta pidettiin kuitenkin sopivan lyhyenä ettei kukaan kerennyt kyllästyä. M&M:n otteluasujen lisäksi mainittavaa oli kova yritys, ja kohtuullisen kova lopetus. Counterit ja false finishit kuitenkin loppuivat, kun Mellu laittoi Marysen kirkumaan tuskasta Octopuss Stretchiin ja nappasi yleisön mieliksi kummatkin vyöt kantoonsa. Seuraavana päivänä Ms. Batista nakkasikin sitten Divas-vyön jorpakkoon, ja koko vyön olemassaolo unohdettiin.
Arvosana: D+

VS.
Intercontinental Championship Match
John "Bradshaw" Layfield [b]VS. Rey Mysterio[/b]
Backstory
JBL nappasi IC-mestaruuden CM Punkilta kuukautta ennen WrestleManiaa. Punk käytti rematch-optionsa heti seuraavassa RAW'ssa, mutta Jiblan onnistui kepulikonstein säilyttää tittelinsä. Heti menestyksekkään tittelipuolustuksen jälkeen rampille ilmestyi "Masked Marvel" Rey Mysterio, joka vaati title shottia. Vastahakoisesti JBL joutui hyväksymään haasteen. And here we are.
The Match
Huolimatta miesten totaalisen poikkeavista painityyleistä, saivat he oikein mukavan WM-keskikortin matsin pystyyn. JBL käytti hyväkseen tuttua ja turvallista "no nonsense oldschool brawling"-tyyliään ja Mysse luonnollisesti nopeuttaan ja hyppyjään. Huomattavaa oli, että Jibla ei turvautunut matsin aikana oikeastaan minkäänlaisiin kepulikonsteihin. Paitsi yhden kerran iski peukun silmään, annettakoon se anteeksi. JBL oli kykeneväinen ponkaisemaan kerran ylös Reiskan 619&Top Rope Splash combosta, ja Rey Lariat From Hellistä. Tällä kertaa vikkelyys ja ketteryys kuitenkin voitti raa'an voiman, kun Reiska rullasi JBL:n hartiat mattoon kolmeksi sekunniksi Crucifix-pinnauksella. Mysse siis jälleen kerran biittasi oddsit vuoden isoimmassa show'ssa.

Kehäkellon soitua sitten tapahtui kummia: JBL oli murheen murtama mies, mutta silti antoi aplodit vastustajalleen. Käpälä esiin! Bradshaw tarjosi kädenpuristusta, jonka Mysterio tooooodella pitkän mietinnän jälkeen myös otti. Ei cheap shottia, ei mitään. Myssen jo poistuttua, jäi Jibla vielä kehään taputtaen yleisölle ja käyttäytyen hyvin facemaisesti. Vuorokautta myöhemmin RAW'ssa JBL sitten ilmoittikin lopettavansa aktiiviuransa tällä kertaa pysyvästi, ja siirtyvänsä Raw'hon general manageriksi McMahonien vähentäessä TV-esiintymisiään.
Arvosana: B-

VS.
Falls Count Anywhere Match
Jeff Hardy [b]VS. Matt Hardy[/b]
Backstory
Armageddonissa 2008 Jeff toteutti elinikäisen unelmansa ja voitti WWE-mestaruuden. Royal Rumblessa ilman yhtäkään onnistunutta tittelipuolustusta kaikki kaatui ympäriltä. Oma veli puukotti selkään ja maksoi mestaruuden. Mestaruuden, jonka eteen Jeff oli tehnyt töitä 25 vuotta elämästään. Jeff koitti vastustella kiusausta pieksää veljestään paskat pihalle, mutta ei kyennyt itseään pidättelemään, kun Matti myönsi sabotoineensa Jeffin elämää viimeisen 6kk ajan. Viikkoina ennen Maniaa tämä feudi olikin tulikuuma. Aina veljeksien törmätessä alkoi tappelu. Takahuoneissa, parkkipaikoilla, yleisön seassa. Aseita nähtiin myös buildissa kohti Maniaa. Miehiä ei voinut samaan kehään virallisen ottelun merkeissä laittaa, koska lopputuloksena oli vain kaaoottinen hullunmylly.
The Match
Lausuma "hemmetin intensiivistä mättöä" ei tee oikeutta tälle kohtaamiselle. Matti juoksi Jeffin kimppuun tämän yrittäessä tehdä entranssiaan. Miehet brawlasivat yleisön seassa, rampilla, selostajanpöydällä ja hieman kehässäkin. ECW-selostuspöytä pistettiin tuhannen päreeksi jo 3 minuutin jälkeen. Aseina nähtiin mm. tuolia, kehäkelloa, piikkilankamailaa ja tikkaita. Kumpainenkin ei päässyt kotiin ilman tikkejä, sillä veljesten naamoilla oli matsin loppupuolella "crimson maskit." Mitään tekniikkapainia, taikka muutenkaan upeita painiliikkeitä tässä ei nähty, vaan yleisöön menevää kovan luokan brawlia höystettynä aseilla ja signature/finisher-liikkeillä. Matsi loppui ennalta-arvattavaan, joskin aina yhtä hurjaan bumppiin. Jeffi heitti veljensä rampilta alas romujen sekaan, kiipesi jotain helvetin pilaria myöten korkeuksiin ja hyppäsi Swanton Bombin!! Kivusta huutaen Jeff kurotti käsivartensa Matin rintakehälle ja tuomari laski kolmeen. Jeffi lähti linkuttaen pois, Matti lähti paareilla ambulanssiin. Jumaliste! Tällaista HC-mättöä ei ole Maniassa nähty sitten Edge/Foleyn!
Arvosana: C+

VS. VS.
World Heavyweight Championship Match
The Big Show [b]VS. John Cena VS. Edge(c)[/b]
Backstory
No Way Outissa Edge sementoi mainettaan ultimaalisena opportunistina tunkeutumalla illan toiseen Elimination Chamber-matsiin, voittaen WHC-vyön, hävittyään WWE-mestaruuden aiemmin illalla. Viikkoja jatkuneen jaarittelun jälkeen Edgen oli kuitenkin pakko antaa John Cenalle revanssi. Se päättyi laimeaakin laimeampaan DQ-ratkaisuun. Sen sijaan Big Show'n onnistui voittaa Edge non-title ottelussa. Mutkien kautta päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että Show ja Johnny saisivat otella ykköshaastajuudesta. Ja voihan kehveli sentään, tuloksena tasapeli. Huolimatta Vickie Guerreron vastusteluista oli Triple Threat-ottelu WrestleManiaan syntynyt. Niin, ja tässä todellisuudessa Vickien rooli matsin muotoutumisessa on ollut huomattavasti pienempi kuin oikeasti
The Match
Yleisö oli ainakin päättänyt, että haluaa Cenan poistuvan mestarina. Nimittäin ensimmäistä kertaa sitten Mania 21:n, voi sanoa, että Johnny oli oikeasti yleisön suosikki. Verrattuna viime vuoden Hunter/Cena/Ortoniin, oli tämä klassikkomateriaalia. Tapahtumia riitti alusta alkaen, ja pituuttakin oli 20+ minuuttia. Jokainen soturi kävi äärimmäisen lähellä voittoa useaan otteeseen, onnistuessaan finishereissään. Tuntui siltä, että aina kuitenkin selätys oltiin katkaisemassa tai nähtiin sensaatiomainen kickout. Chokeslam ei riittänyt, F-U ei riittänyt, Spear ei riittänyt. Veriviholliset Cena ja Edge joutuivat yhdessä vaiheessa tekemään yhteistyötä, jotta saivat Jätin eliminoitua edes hetkeksi. Matsi ratkesi Cenan tekemään virheeseen: hän nimittäin lähti yli-innokkaasti hakemaan jo toista Leg Dropia yläköydeltä, jonka Edge pystyi väistämään. Johnnyn noustessa tuskaisena tolpilleen katkaisi Edge hänet miltei kahtia saatanallisella Spearilla ja säilytti mestaruutensa. Manian ensimmäinen heelvoitto oli tosi asia!
Arvosana: B

VS.
Icon VS. Icon
Shawn Michaels VS. The Undertaker
Backstory
Saatuaan JBL:lta ison tukun rahaa päätti Shawn Michaels haastaa Undertakerin WrestleManiassa. Sen tehdäkseen hänen täytyi voittaa JBL itse, sekä Vladimir Kozlov, joka verrattomalta Heartbreak Kidiltä sujuikin leikiten. 'Taker hyväksyi haasteen ja yksi superottelu Maniaan oli syntynyt. Feudia vietiin eteenpäin pääasiassa promoilla, yhteinen nimittäjä kaikelle oli kunnioitus. Pelkällä kunnioituksella ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, ja viikkoa ennen Maniaa miehet olivatkin jo toistensa riveleissä kiinni. Salamoivalla hautausmaalla ei käyty, saatikka sitten lainaltu raamattua typerässä asussa. Mutta juu se angle, missä UT repii aukon kehään ja vetää vastustajan sinne aukkoon kyllä nähtiin.
The Match
Odotusarvona matsille oli klassikko, ja kyllä tämä toimitti. Ainakin melkein. Yleisö oli aivan tulikuuma, Undertakerilla oli 30 000 fania, kuten myös HBK:lla. Ottelun ensimmäiset 5 minuuttia olivat tunnustelua ja yleisön sytyttämistä. Käytännössä kaikkea, mitä painimatsilta voi odottaa nähtiin: mattopainia, pieniä spotteja, isompia spotteja, tulisia near falleja sekä hemmetin kova lopetus. Merkille pantavaa oli ottelun tasaisuus. Jokaisen offensiivisen liikkeen eteen joutui tekemään hurjasti töitä. Minkäänlaisia Shawnille ja 'Takerille tyypillisiä liikecomboja ei tästä syystä nähty, vasta kuin aivan loppuhetkillä. Huippuhetkinä oli Undertakerin (vähintään kerran vuodessa) tekemä Suicide Dive yläköyden yli, HBK:n toimittama Hurricanrana yläköydeltä, tulinen Figure Four Leg Lock, jonka Taker counteroi Chokeslamiksi samalla keinoin, kuin Ric Flairia vastaan 7 vuotta sitten. Last Ride ei riittänyt 3-countiin, kuten ei myöskään Sweet Chin Music-potku. 25 minuutin hikisen ja tunteikkaan taistelun jälkeen Undertaker onnistui paaluttamaan Shawn Michaelsin. SEKÄÄN ei riittänyt voittoon. Kahden legendan eeppinen taistelu jatkui vielä tämänkin jälkeen pari minuuttia, kunnes 'Taker sai Tombstone Piledriver II:n perille ja säilytti WrestleMania-taikansa. 17-0!
Arvosana: B+

VS.
Street Fight For The WWE Championship
Randy Orton VS. Triple H(c)
Backstory
Psykopaattisia oireita esittänyt Randy Orton potkaisi Vince McMahonia päähän. Kuukauden päästä saman kohtalon oli kokenut Vincen ainoa poika, mutta ennen kaikkea hän oli syyllistynyt anteeksiantamattomaan syntiin, tehdessään R-K-O:n Huntterin vaimolle Stephanie McMahonille. No Way Outissa sadatta kertaa mestariksi noussut Hunter manipuloi Ortonin kohtaamaan hänet Maniassa. Matsia ennen ei murtaudutta toisen kotiin, mutta Ortonin ryökäle totta tosiaan murjoi Stephanieta vielä toistamiseen. Kostona tästä HHH "tappoi" Cody Rhodesin ja Ted DiBiasen vain kuutta päivää ennen shöydauwnia. Veljesten sota oli helvetin henkilökohtaista, ja niin on tämäkin.
The Match
Ottelun luonne oli tosiaan samantyyppinen kuin Hardy/Hardyssa. Kehässä ei aikaa liiemmälti vietetty (kuitenkin enemmän kuin em.matsissa) mutta spotit olivat kuitenkin erilaisia. Nyrkiniskuja jaettiin satoja ellei tuhansia. Aseita käytettiin siekailematta. Hunter oli kehäkenraalina piilottanut jemmaan mm. työkalupakin, josta sitten löytyi jakaria ja ruuvimeisseliä. Orton taasen hyödynsi Triplan nimikkolekaa matsin aikana useaan otteeseen. Niin, muistinko mainita, että myös kehäportaat saivat kyytiä? Randall sai jopa iskettyä R-K-O:n niiden päälle, mutta ei ollut toivoakaan siitä, että vihainen HHH olisi siihen kaatunut. Verisen taistelun loppuhetkillä Orton repi RAW'n selostuspöydän kannen irti, ja kaivoi sieltä käsiraudat. Minuutteja jatkuneen taistelun jälkeen hän onnistui raudoittamaan isäntä-Hunterin alaköyteen kiinni, ja alkoi mättämään: tuolilla, lekalla, nyrkeillä. Julman ja sairaan turpiinmätön Randy päätti Teh Punttiin ja selätti mestarin! Orton onnistui siis jo toisena vuotena peräkkäin viemään WWE-mestaruuden Triple H:n ison nokan edestä.
Arvosana: B-

VS.
Singles Match
Chris Jericho VS. "Stone Cold" Steve Austin
Backstory
Juuri kun luulit nähneesi kaiken, oli vielä tällainen elämää suurempi kohtaaminen jäljellä. Kuukausien ja kuukausien ajan Chris Jericho jaksoi mollata legendoja. Ensiksi homma oli verbaalista piikittelyä, mutta ennen pitkää eskaloitui fyysiseksi. Ricky "The Dragon" Steamboat, Jimmy "Superfly" Snuka, "Nature Boy" Ric Flair, "American Dream" Dusty Rhodes ja monet muut saivat kaikesta palkkiokseen vain julman pieksennän Jericholta. Oli kuitenkin yksi legenda, yksi Hall Of Famen jäsen, jota edes Jericho ei pystynyt halveksumaan. "Stone Cold" Steve Austin. Maaliskuun ensimmäisen Monday Night Raw'n lopussa se tapahtui. Jerichon pieksettyä Dusty Rhodes henkihieveriin lasi särkyi. Steve Austin käveli määrätietoisena kehään kotiyleisönsä edessä ja aukaisi ison, lihavan purkin "whoop assia." Jericho ei kuitenkaan moista nöyryytystä purematta niellyt, vaan painosti ja painosti, ärsytti ja ärsytti ja lopulta kävi fyysisesti käsiksi saadakseen Austinin kehään vielä kerran. Kuullessaan kymmenientuhansien wrestlingfanaatikkojen huutavan nimeään, alkoi Steven suonissa virrata kalkkarokäärmeen veri. Murtukoon niskat, ollaan sitten vaikka loppuelämä pyörätuolissa, mutta PERKELE minähän suljen tuon Jerichon suuren suun! Yksi WrestleMania-historian suurimmista otteluista oli nähnyt päivänvalon.
The Match
Lasin särkyessä Reliant Stadiumilla oli tunnelma maaginen: kukaan ei ole KOSKAAN päässyt lähelläkään samaa yleisöreaktiota. Joka ikinen fani, jopa neliraajahalvaantuneet, nousivat seisomaan ja huutamaan täyttä kurkkua. Yksi heistä oli Jim Ross, joka vaipui tässä vaiheessa totaalisen transsitilaan. Jopa tunteettoman ja kylmän Chris Jerichon kasvoilta pystyi lukemaan hämmästyksen. Undertakerin ja Michaelsin ottelussa oli mieletön tunnelma, mutta tämä........tämä matsi on se, josta WrestleMania XXV tullaan vuosikymmenien päästä muistamaan. Motivoitunut "Texas Rattlesnake" hallitsi ottelun alkua selkeästi, imien yleisöstä vain lisää voimia itselleen. Kylmä ja karu fakta oli kuitenkin, että Austin ei ollut otellut kuuteen vuoteen yhtäkään ottelua. Austin ei ollut elämänsä kunnossa: hän oli vanhentunut kuusi vuotta, eikä kestävyyskunto enää ollut samalla tasolla kuin vuonna 2003. Chris Jericho puolestaan oli elämänsä kunnossa. Niinpä ottelun alun jälkeen, Austin teki pieniä virheitä, jotka Jericho käytti siekailematta hyväkseen. Jerichon hallintaosuus oli todella pitkä, ja sen aikana Austin ei voinut oikeastaan muuta kuin ottaa iskua vastaan ja huutaa tuskasta. Mutta mikään ei tuntunut riittävän Austinin voittamiseen tänä iltana. Stone Cold selvisi Superplexistä, selvisi Enzuigiristä, selvisi Codebreakerista ja taisteli itsensä irti Walls Of Jerichosta. Kaikki huusivat ja huokuivat helpotuksesta, kun Austin kurotti kätensä alaköydelle. Vain hetkeä myöhemmin Jericho teki ottelun ainoan erheen. Hän meni varomattomasti liian lähelle Austinia ja Stunner paukkui!! Tämä ei kuitenkaan riittänyt voittoon, sillä Stone Cold ei kyennyt peittämään Jerichoa ollenkaan. Kaikki alkoi alusta. Iskuja, potkuja, heittoja, raapimista, repimistä, TAISTELUA! 21:n minuutin sodan jälkeen koko Texasin osavaltio, hemmetti, koko wrestlingmaailma repesi huutoon. Austin iski toisen Stunnerin Jerichon sitä vähiten odottaessa ja selätti....... 1 - 2 ja 3!! STONE COLD STONE COLD STONE COLD!!! Jim Ross huusi kuin raivohullu. Austin tuuletti kehässä, korkkasi oluen ja antoi Jericholle vielä kaupan päälle yhden Stunnerin, joka lennätti tämän kokonaan ulos kehästä.

Matsi oli loppunut jo minuutteja sitten, mutta kaikki huusivat edelleen. Austin pysähtyi hetkeksi, ja ilmapiiri vakavoitui välittömästi. Stone Cold pyysi mikrofonin, ja piti puheensa lyhyenä ja ytimekkäänä. "Thank you." WrestleMania loppui tänä vuonna Steve Austinin ollessa kyyneleet silmillään kehässä, yleisön huutaessa "thank you Austin"-chanttia, joka ei loppunut koskaan.
Arvosana: B+


KOKONAISARVOSANA: B+

Homma muuttuu (kenties) mielenkiintoisemmaksi, kun saa nuo WWE:n sanelemat kuviot "pois alta" ja kunnolla oman bookkauksen käyntiin. Näinhän on jo siis tapahtunut, mutta arvelin nyt julkaista nämäkin.

Kiinnostavaa. Kommentoidaampas tai kyselläämpäs sitten vähän:

1. Miten ihmeessä tag opener sai noin huonon arvosanan? Vaikka Colonit voittivatkin, toivon, ettet vielä ainakaan hajota Dirt Sheet -tiimiä. Itse olisin heille suonut voiton, pitänyt vähän aikaa vöitä, kunnes kääntänyt toisen naamaksi.

2. Ihan hyvä MITB, hyvä että Mark Henry ei ollut ottelussa, ja MVP voitti hmm.. Jäädän odottelemaan..

3. Hyvä että toinen paskasäkki - nimittäin JBL ei ollut kovinkaan onnistunut WMässä. Tuliko JBListä nyt face GM, ja hyvä, että Rey Mysterio voitti mestaruuden. Innolla odotetaan myös mitä keksit hänelle.

4. Jeff voitti jännää..

5. Edge voitti.. Onhan se parempi kuin Big Show, mutta Edge on nyt niin ylikäytetty, että Cenan IMHO olisi pitänyt voittaa. Jotain uutta Edgelle tai muuten..

6. Undertaker voitti Michaelsin. Tiedän ettei Michaels olisi saanut tästä yhtään enempää suosiota, mutta hänen olisi ehdottomasti pitänyt voittaa. Sitten heel turn --> ja tekemään muista tähtiä.

7. Onneksi Orton sentään voitti, koska Triple H, kuten Edgekin = booriingg..

8. "BUHGAWD, IT'S---IT'S--- STONE COLD!" Tuo buukkaus tosin kuulostaa hiukan liian laimealta minun makuuni: Jericho oli toki potkinut legendojen perseitä monissa aikaisemmissa tapahtumissa, mutta olisihan Austinin pitänyt saada settinsä ja vähän enemmänkin joskus perille. Ainakin Lou Thesz press.

Kokonaisuutena kuitenkin mielenkiintoista, toivottavasti diary kestää suhteellisen pitkään.

"FlameSnoopy" kirjoitti:
1. Miten ihmeessä tag opener sai noin huonon arvosanan?

Taisipa olla niin, että oli heidän kolmas kohtaaminen vähän ajan sisällä. Ja muutenkin, nelikko ei ollut mitenkään erityisen vielä tuossa vaiheessa.

"FlameSnoopy" kirjoitti:
Tuliko JBListä nyt face

Ainakin väliaikaisesti, juu.

"FlameSnoopy" kirjoitti:
Edge voitti.. Onhan se parempi kuin Big Show, mutta Edge on nyt niin ylikäytetty, että Cenan IMHO olisi pitänyt voittaa. Jotain uutta Edgelle tai muuten..

Odota vaan rauhassa, odota rauhassa....

"FlameSnoopy" kirjoitti:
8. "BUHGAWD, IT'S---IT'S--- STONE COLD!" Tuo buukkaus tosin kuulostaa hiukan liian laimealta minun makuuni: Jericho oli toki potkinut legendojen perseitä monissa aikaisemmissa tapahtumissa, mutta olisihan Austinin pitänyt saada settinsä ja vähän enemmänkin joskus perille. Ainakin Lou Thesz press.

Oon niin laiska, etten jaksa kirjoittaa matseja liike liikkeeltä. Tossahan mainitsin, että Austin hallitsi ottelun alkua "mielin määrin." Eli siinähän voi sitten käyttää mielikuvitustaan. Eiköhän siellä ole mudhole stompingia, fist droppia ja lou thesz pressiä nähty. Nimenomaisesti kun yritän pitää nuo otteluselostukset lyhyinä, mutta tuota Austin/Jerichoa piti kirjoittaa vähän pidemmät tarinnat: olihan kyseessä WrestleManian pääottelu ja yksi lajin historian suurimmista otteluista koskaan.

Oletko ladannut uusimman patchin? Siinä muistaakseni voi buukata kolme ottelua, ja neljännestä saa vasta sen rangaistuksen.

"FlameSnoopy" kirjoitti:
Oletko ladannut uusimman patchin? Siinä muistaakseni voi buukata kolme ottelua, ja neljännestä saa vasta sen rangaistuksen.

En. Enkä varmaan uskalla alkaa kikkailemaan, kun nyt on lopultakin sellainen save (ja scenu), jolla on oikeasti mukava pelata.

WrestleMania oli onnellisesti ohi, ja nyt oli aika huokaista hetken aikaa........WROOONG! Täydellä höyryllä kohti Backlashia, joka oli (kuten aina) pitkälti WM-rematchien värittämä. Posteri on mitä on, suokaa anteeksi.

WWE Backlash

Sunday, Week 3, April 2009
From Rupp Arena
Attendance: 21 497

VS.
ECW Championship Match
Evan Bourne VS. Jack Swagger(c)
Backstory
Evan Bourne palasi nilkkavammansa jälkeen ECW:hen. Yleisö otti hänet avosylin vastaan ja nuorukainen huomasi olevansa voittoputkessa. Saman asian havaitsi myös ECW:n toimitusjohtaja Theodore Long, joka nimitti Evanin ykköshaastajaksi. Ja niin tämä kahden nuorin orin voimainnäytös sovittiin tapahtuvaksi Backlash-PPV:ssä.
The Match
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Koko matsin ajan Jack Swagger koetti "tappaa" yleisöä vääntämällä Evania strategisesti erilaisilla rest holdeilla. Aikansa se onnistui, mutta välillä Bourne pääsi irti ja lensi villinä Jackin päälle kaikista suunnista. Bourne käytännössä hallitsi matsia, mutta Swagger oli luonut mielessään varsin pirullisen suunnitelman, joka ratkaisi ottelun. Erään komean potkun jälkeen Jack jäi kenttään makoilemaan, kuin olisi menettänyt tajuntansa. Siinä vaiheessa Evan tietysti nuoruuden innolla kapusi yläköydelle ja pamautti Shooting Star Pressin. Pelkkään kanveesiin. Gutwrench Powerbomb ja homma oli selvä. Kyseessä oli Swaggerin kolmas onnistunut tittelinpuolustus diaryn aikana. Edelliset tulivat Finlayta ja Tommy Dreameria vastaan.
Arvosana: C+

VS.
WWE Women's Championship Match
Melina(c) VS. Gail Kim
Backstory
WrestleManiassa Melina voitti Marysen, säilyttäen Women's-mestaruuden ja voittaen Divas-vyön. Maniaa seuranneessa RAW'ssa Melina kohtasi Marysen Divas-mestaruudesta. Mikäli Melina voittaisi, hän saisi päättää kumman vyön pitää. Ja Melluhan voitti, ja piti "oman" vyönsä. Viikkoa myöhemmin Mellulla olikin jo uusi haastaja: Katie Lea Burchill. Melina voitti, mutta juhlinnan keskeytti WWE:hen paluunsa tehnyt Gail Kim, joka siis hyökkäsi ja murjoi Miss Batistasta paskat pihalle. Moista kolttostahan ei voi jättää kostamatta, ja sen aika on nyt.
The Match
Kehässä yksi erittäin taitava, ja yksi taitava naispainija. Joten painillisesti ottelun laatu oli oikein hyvää, joskin Gail Kimin vähäinen overius söi TEW-arvosanaa. Kymmenisen minuuttia kestäneessä matsissa kummallakin oli etsikkoaikansa. Gail loi nearfalleja Missile Dropkickillä sekä hurjalla Neckbreakerilla. "First Ever TNA Knockout Champion" sai kuitenkin niellä tappion karvasta kalkkia, kun Melina onnistui iskemään coolin lopetusliikkeensä, jonka nimeä en todellakaan muista.
Arvosana: C

VS.
Tables, Ladders&Chairs Match
Jeff Hardy VS. Matt Hardy
Backstory
Ja oli tullut illan ensimmäisen Mania-rematchin. Vuoden suurimmassa tapahtumassa Jeff voitti Matin rajussa FCA-ottelussa, ja laittoi isoveljensä viikoksi sairaalaan. Sieltä sairaalaan sängystäkin Matti jaksoi toimittaa tulikivenkatkuisia promojaan. Matti vannoi, ettei jätä veljeään rauhaan, ennen kuin tämä homma saa päätöksen, joka ei jätä kysymysmerkkejä. Jeff oli jo enemmän kuin valmis haastamaan Edgen, ja ottamaan World Heavyweight-tittelin itselleen. Suunnitelmat kuitenkin murskasi Matti, joka SmackDowniin palatessaan jatkoi samaa vanhaa leikkiä. Solvaamista, ärsyttämistä, pieksemistä. Eihän sellaista mies pidemmän päälle kestä, ja niinpä tämä rematsi oli syntynyt. Kehän yläpuolelle ripustettiin mestaruusvyö. Ei tosin mikään WWE:n virallinen sellainen, vaan Hardyjen lapsuudenkodin ullakolta löytynyt, pölyttynyt replicavyö. Ensimmäinen vyö, jonka Jeff voitti poikien painiessa 1980-luvulla backyard-wrestlingiä.
The Match
Tällä kertaa ottelu ei alkanut raivopäisellä brawlauksella, vaan enemmän tunnepohjaisena. Sanat eivät kuitenkaan nyt auttaneet, vaan nyrkit. Viiden minuutin jälkeen kehästä lyötyikin jo kahdet tikkaat, tuoleja, roskapönttöjä, ynnä muuta tilpehööriä. Matsin aikana kumpikin sai Twist Of Faten perille - tikkaiden päältä. Jeff hyppäsi Swantonin tikkaiden päältä pöydän läpi. Tosin kehään. Matti aukaisi Jeffin naamaan tuoliniskuilla päähän. Armoa ei annettu, eikä kysytty. Kaikista spoteista huolimatta, ne eivät olleen ottelun pääasia. Miesten viha toisiaan kohtaan sen sijaan oli. Kaikki iskut vietiin loppuun asti, mitään ei säästelty. Molemmat olivat useaan otteeseen äärimmäisen lähellä voittoa, mutta epärealistisia tilanteita ei kuitenkaan päässyt syntymään. Ratkaisu tuli, kun Jeff kurkotteli sormenpäillään vyötä ja Matti kaatoi tikkaat. Nuorempi veli lensi kokonaan kehästä ulos, ulkopuolelle kasattujen neljän pöydän läpi. Lopultakin Matti siis sai voittonsa. Sekään ei tosin tälle mädälle paskalle riittänyt, vaan hän kävi vielä kaatamassa paarit, kun lääkintämiehet koittivat kärrätä veristä Jeffiä pois.
Arvosana: B

VS.
World Heavyweight Championship Match
The Big Show w./Vickie Guerrero VS. Edge(c)
Backstory
WrestleManiassa Edge selätti John Cenan säilyttäessään mestaruutensa. Tämä jätti Big Show'lle mahdollisuuden vaatia uusintaottelua, koska häntähän Edge ei kyennyt voittamaan ja Jätillä oli edelleen tilillään se nontitle-voitto Edgestä. Vickie myönsi Show'lle uusintaottelun ilman sen kummempia selittelyitä. Moinen käytös raivostutti Edgen, ja teki hänet epäluuloiseksi. Niinpä Reuna alkoi monitoroida vaimonsa tekemisiä hieman tarkemmin. Tulos oli murskaava: Edge yllätti Show'n ja Vickien kirjaimellisesti housut nilkoissa. Tämän vuoksi Edge julisti ottavansa avioeron, Vickie puolestaan julisti koko maailmalle, kuinka Big Show'ssa on enemmän miestä kuin Edgessä koskaan. Prosessin aikana pääsi käymään niin, että Edgestä tuli feudin face, ja Big Show'sta&Vickiestä SmackDownin uusi voimapariskunta.
The Match
Matsin aikana huomasi ainakin sen, että Edgen faceturn oli mennyt loistavasti. Yleisössä raikui "lets go Edge"-chantti läpi ottelun, ja Big Show oli heelinä overimpi kuin koskaan. Varsinaisen mellakan sai aikaan Vickie Guerrero, joka toistuvasti koitti puuttua kehänlaidalta ottelun kulkuun. Tuomari Charles Robinsonin yrittäessä häätää Vickietä takatiloihin, muistutti tämä olevansa edelleen General Manager, ja tuomari tulisi saamaan potkut mikäli väkipakolla hänet taakse raahaisi. Edge kaivoi naamakäännöksen kunniaksi uusvanhoja liikkeitä arsenaalistaan: Missile Dropkick ja Top Rope Cross Body mm. Sisukas kanadalainen selviytyi kaikesta, mitä Big Show'lla oli tarjota: Showstopper Leg Dropista, Cobra Clutchista sekä Chokeslamista. Sielunsa syvimmistä sopukoista Edge kaivoi voimat iskeä Show DDT:llä sekä kahdella peräkkäisellä Spearille vastustuskyvyttömään tilaan ja nappasi voiton! Upea taisteluvoitto Adamilta, against all odds.

Jätti virkosi kellon soitua välittömästi, uupuneen Edgen juhliessa voittoa. Show kapusi helvetin vihaisena kehästä ulos, ja nappasi kehän alta tuolin paukuttaen sillä Edgeä päähän! Edge ei tilannetta huomannut ollessaan selin Big Show'hun. Tällöin Vickie Guerrero otti mikrofonin ja määräsi, että ottelu aloitetaan uudelleen! Charles Robinson vastusti ajatusta, mutta Vickien tuodessa jälleen potku-uhan esille, ei hänelläkään ollut muuta vaihtoehtoa. Se oli sitten Chokeslam ja 1-2-3! Show&Vickie olivat kusettaneet Edgeä pahemman kerran ja Big Show oli uusi World Heavyweight-mestari!
Arvosana: B-/B+/E

VS.
WrestleMania Rematch
Shawn Michaels VS. The Undertaker
Backstory
Pakkohan tämän oli tapahtua. Vielä lisäyksenä sellainen nyanssi, että Manian jälkeen tehtiin drafti, jossa Undertaker siirtyi pysyvästi Raw'hon, joten edes sitä muodollista brändijaon luomaa estettä matsin syntymiselle ei ollut. Heti draftivalinnan varmistuttua ja Undertakerin tultua paikalle, tuli esiin myös Shawn Michaels. Hän haastoi Takerin välittömästi uusintaotteluun, joka RAW GM John "Bradshaw" Layfieldin siunauksella tehtiin myös välittömästi viralliseksi. Backlashia edeltäneessä Raw'ssa miehillä oli contract signing-tilaisuus, joka päättyi siihen että Undertaker paiskasi Shawnin Chokeslamilla mattoon.
The Match
Mania-matsissa nähtiin kaikkia painin osa-alueita. Tekniikkavääntöä, brawlausta ja spotteja. Tämä ottelu oli enemmän puhdasta brawlausta. Michaels oli päättänyt lyödä Undertakerin tämän omalla mukavuusalueella. "Game Plan" toimikin alussa suunnitellusti: Taker ei osannut odottaa Michaelsin lähtevän tällä taktiikalla liikkeelle ja häkelmystyi tästä, ollen alkuminuutit alakynnessä. Ennen pitkää "the best pure striker in the business" kuitenkin tokeni yllätyksestä ja sai ottelun väliaikaisesti hallintaansa. Toisin kuin Texasissa, tällä kertaa matsissa oli kohtuullisen selkeät hallintaosuudet. Alussa Michaels, keskellä Undertaker, ja loppu oli sitten varsin tasaista. Ottelun yksi huippuhetkistä oli Takerin suorittama Chokeslam yläköydeltä, josta Shawn sensiaatiomaisesti pystyi selviämään ennen 3-countia. Ja kyllä Takerkin bumppia otti: mm. Irish Whipin teräsportaisiin, josta hän pyörähti ympäri tyyliin Mick Foley. Tälläkään kertaa yksi Superkick ei "Demon Of Death Valleyta" kaatanut. Siihen tarvittiin jotain muuta. Nimittäin Tombstone Piledriver. Ratkaisevilla hetkillä Shawn kykeni välttämään Tombstonen ja kääntämään tilanteen omaksi edukseen. 1-2 ja 3! Undertaker oli lyöty, ja matsi oli klassikkomateriaalia. Kenties yksi parhaista otteluista Backlashin historiassa.
Arvosana: B

VS.
Hell In A Cell Match For The WWE Championship
Randy Orton(c) VS. Triple H
Backstory
Todellisella mestarilla on aina ässä hihassaan. Tällä kertaa se ässä tunnettiin nimellä "rematch clause." Huntterilla toden totta oli lainoikeudellinen peruste tälle ottelulle. WrestleManian raa'an Street Fightin jälkeen ei ollut puhettakaan, että tämä selviteltäisi normaalissa ottelussa. Oli vain yksi, joka on vielä katutappeluakin helvetillisempi ottelu. Yksi rakennelma, jota Triple H voi kutsua kodikseen. Hökötys, jonka sisällä Triple H on voittanut mestaruuksia ja päättänyt uria. Hell In A Cell. Orton hyväksyi haasteen, mutta tiesi erään asiaan, josta Huntterilla ei ollut aavistustakaan. Cody Rhodes&Ted DiBiase, jotka HHH passitti saikulle ennen Maniaa, palasivat Raw'hon ennen Backlashia, ja tuloksena jälleen yksi 3on1-pieksentä.
The Match
Ison ottelun tuntua tästä ei todellakaan puuttunut. Aikaa käytettiin ruhtinaallisesti rakennelman laskemiseen, hypettämiseen Jim Rossin ja Jerry Lawlerin toimesta, sekä upeisiin promovideoihin. Kellon soidessa kaikki kuitenkin katosi ympäriltä. Randy ja Hunter näkivät vain toisensa, ja heillä ei ollut mitään muuta mielessään kuin toistensa telominen henkihieveriin. Ottelu kesti 31 pitkää minuuttia, ja sen jälkeen kumpikaan ei poistunut omilla jaloillaan areenalta. Tulisen brawlauksen lisäksi ottelussa nähtiin R-K-O yläköydeltä pöydän läpi, lukemattomia tuoliniskuja, pari roskapönttöä iskettiin rusinaksi ja totta kai, sledgehammeria. Kumpikin sai vuorollaan kokea, kuinka teräsverkko viiltää ihon auki. Tämä ottelu nousi klassikoksi: parhaaksi Randyn ja HHH:n otteluksi koskaan. Miesten päämäärätietoisuus sai kaikki haukkomaan henkeään. R-K-O kehään tai edes pöydän läpi ei riittänyt voittoon. Pedigree ei riittänyt, eikä Spinebuster teräsportaiden päälle. Mutta kaiken on pakko päättyä joskus: tämä loppui intensiivisimpään pieksentään sitten WrestleMania XVII:n. Orton otti tuolin ja mätti sillä toistakymmentä kertaa Triple H:ta eri puolille vartaloa. Päähän, vatsaan, jalkoihin, käsiin, joka puolelle. Kaiken tämän jälkeen seurasi selätys, joka armollisesti päätti verilöylyn. Randy Orton oli lyönyt Triple H:n tämän omalla leikkikentällään ja jatkoi tähän mennessä ylivoimaisesti parasta mestaruuskauttaan. Triple H ja Orton poistuivat kumpikin lääkintähenkilökunnan avustuksella.
Arvosana: A


KOKONAISARVOSANA: B+

Uutisia

- Randy Orton päätti, ettei halua jatkaa promotioossa ja kieltäytyi jatkosopimusneuvoitteluista. Orton ei ollut tyytyväinen WWE:n johtoportaan viimeaikaisiin päätöksiin. Lisäksi hänen huono asenteensa oli kerännyt hänelle paljon vihamiehiä backstagella. Orton jätti WWE:n 1.5.2009. Sitä ennen hän pudotti WWE-mestaruusvyönsä RAW'ssa Triple H:lle 30 Minute Ironman-ottelun päätteeksi. Tämä jäi Randy Ortonin viimeiseksi otteluksi, ennen irtisanoutumistaan.
- Muita lähtijöitä sopimuksen päättymisen vuoksi ovat Paul Burchill ja Tommy Dreamer. Burchill kirjoitti pian lähtönsä jälkeen sopimuksen Nu-Wrestling Evolutionin kanssa. Hänen paluunsa WWE:n palkkalistoille jossain vaiheessa ei ole poissuljettu vaihtoehto. Sinn "Kizarny" Bowdee päästettiin menemään, koska hänelle ei käyttöä keksitty.
- Loukkaantumislistalla tällä hetkellä olevan megatähti Batistan jatkaminen WWE:ssä ei ole myöskään varmaa. Miehen sopimus tulee katkolle kesäkuussa, eikä johtoporras ole suhtautunut suopeasti Batistan käsittämättömän kovaan palkkapyyntöön, ja vaatimukseen creative controlista. Dalip "The Great Khali" Singhin sopimus on myös katkolla kesäkuulla ja sitä ei aiota jatkaa.
- Promootioon on palkattu myös uutta verta: TNA:n irtisanoma Petey Williams liittyi WWE:hen toukokuun toisella viikolla. Williams on jo esiintynyt muutamassa dark matchissa uuden gimmicknimensä "PW Jones" alla. Hänelle kaavaillaan midcard-pushia tulevaisuudessa. Samana päivänä WWE:hen riveihin liittyi myös uusvanha kasvo, Tyson Tomko. Hänen roolinsa ainakin aluksi tulee olemaan Christianin manageri, sekä alemman keskikortin painija.
- Jatkosopimuksia WWE:n kanssa ovat kirjoittaneet Umaga , Christian, Primo Colon, Michael Hayes, Brianna Bella, Festus Dalton, Mike Knox ja Evan Bourne.

JUDGMENT DAY 2009 CARD + TAUSTATARINAT

Winner Takes All Match (MITB Briefcase + United States Championship)
Montel Vontavious Porter Porter VS. Shelton Benjamin(c)
WrestleManiassa MVP nappasi Money In The Bank-salkun aivan Sheltonin nokan edestä. Tämäkös kultamittapuuta kismitti. Hän on ollut mukana neljässä MITB-ottelussa, ja aina jäänyt vain nuolemaan näppejään. "Tänä vuonna, tänä vuonna 2009, minusta tulee World Champion" ajatteli Shelton 1.1.2009, tehden uudenvuodenlupauksensa. Kaikkein kätevin keino tavoitteen saavuttamiseksi on MITB-salkku, se on nähty vuosien mittaan. Niinpä Shelty haastoi MVP:n otteluun kyseisestä esineestä. Montelin mielestä diili ei kuitenkaan ollut erityisen hyvä: ensiksi hän oli oikeutetusti voittanut salkun helvetillisessä Ladder-matsissa, ja nyt hänen pitäisi alkaa uudelleen taistelemaan, jo kerran voittamastaan oikeudesta. Asia, joka sai MVP:n hyväksymään haasteen oli Benjaminin lupaus laittaa myös United States-mestaruus panokseksi samassa ottelussa. Yksi poistuu tyhjin käsin, toinen lähes maailman valtiaana. Panokset ovat kovat.

Loser Leaves SmackDown Steel Cage Match
Matt Hardy VS. Jeff Hardy
Ylipitkä feudi, niinpä niin. WrestleManian jälkeen Matt vietti viikon sairaalassa. Backlashin jälkeen Jeff oli sairaalassa viikon. Ongelmana oli se, että miehet eivät kertakaikkiaan sietäneet nähdä toistensa naamaa. Jommankumman oli lähdettävä. Pysyvästi. Niinpä, he pystyivät olemaan yhdestä asiasta samaa mieltä: teräshäkki ja häviäjä lähtee toisen brändiin. Eikä tule takaisin. Lopultakin tämä saaga siis saa päätöksen.

Grudge Match
The Miz VS. John Morrison
Kaikki alkoi WrestleManiasta, jossa Miz&Morrison hävisivät WWE Undisputed-vyöt Coloneille Morrisonin tekemän virhearvion vuoksi. Viikkoina Manian jälkeen kaksikko yritti vielä jatkaa taguraansa, mutta kemiat eivät olleet enää kohdallaan. Luotto partneriin oli mennyt, ja seurauksena oli tappioita. Ennen pitkää Morrisonin pinna paloi: hän julisti olevansa voittaja, ja piti pitkän promon siitä, kuinka Miz ei olisi yhtikäs mitään ilman häntä. Dirt Sheet-tiimin tuhon sinetöi vielä Morrisonin katkera hyökkäys Mizin kimppuun. Yksi lähihistorian parhaista tagteameista on nyt siis kuollut ja kuopattu ja miehet siirtyvät singles-painijoiksi. Kummasta tulee tähti?

Intercontinental Championship Match
Rey Mysterio(c) VS. Christian w./Tomko
WWE Draft heitti kummankin miehen SmackDownin riveihin. Backlashin jälkeisen SD:n pääottelussa Mysterio&Christian taistelivat hyvän urheiluhengen nimissä Intercontinental-mestaruudesta. Tuloksena olikin yksi vuoden parhaista TV-otteluista, jonka voittajaksi Rey Mysterio selvisi. Matsin jälkeen Rey tarjosi kädenpuristusta, jonka Christian otti. Vain niitataksen Reiskan Clotheslinella kanveesiin, ja pieksääkseen tämän henkihieveriin. Se siitä hyvästä urheiluhengestä. Homma muuttui henkilökohtaiseksi. WWE:hen palannut Tyson Tomko muodosti välittömästi Christianin kanssa uusvanhan liittouman, ja siitä lähtien Rey olisi tarvinnut myös silmät selkäänsä. Kova ottelupari, jonka voimin IC-vyön arvoa koetetaan edes hieman nostaa.

#1. Contenders Match For ECW Title
Kane VS. Mr.Kennedy
'Green Bay Miracle Boy' palasi WWE-kehiin WrestleManian jälkeen ja kiisi melkoisessa voittoputkessa. WWE Draftissa hänet, sekä Kane siirrettiin ECW:hen. Voitettuaan useamman ottelun, hän otti tavoitteekseen Jack Swaggerin ECW-mestaruuden. Pari viikkoa ennen Judgment Dayta, Kennedy debytoi uuden talk show'n "Prime Time With Mr.Kennedy", jonka ensimmäinen vieras oli Jack Swagger. Rattoisan juttutuokion keskeytti 'Big Red Monster', joka murjoi kumpaisenkin tajuttomaan tilaan, ja lopuksi ilmaisi halunsa olla ECW-mestari toista kertaa urallaan. Oli vain yksi ratkaisu: ykköshaastajuusmatsi Kennedyn ja Kanen välille.

Hardcore Match For The World Heavyweight Championship Match
Edge VS. The Big Show(c) w./Vickie Guerrero
Backlashissa tapahtuneen kusetuksen jälkeen oli selvää, että Edge ansaitsi uusintaottelun mestaruudesta. SmackDownin GM ja Big Show'n manageri Vickie Guerrero kuitenkin teki selväksi, että rematsia ei Edgelle suoda. Edge rukoili jumalallista väliintuloa, ja sai sellaisen Vince McMahonin muodossa. Vince ei antanut Vickielle potkuja, mutta minkäänlaista bookkausvaltaa hänellä ei tulisi enää olemaan. Tämän lisäksi Vince luki Big Show'lle lain: Judgment Dayssa Show tulee puolustamaan Edgeä vastaan. Viikkoina ennen Judgment Dayta Edge muuttui jälleen kerran sekopäiseksi. Aina tilaisuuden tullen hän hyökkäsi Big Show'n kimppuun aseiden kanssa, ja teki jopa Spearin Vickielle. Tämä suututti Jätin, joka vaati ottelun muuttamista Hardcore-matsiksi. Jätti sai tahtonsa läpi, ja tällä kertaa ottelun ratkaisun ei pitäisi ainakaan jättää minkäänlaisia kysymysmerkkejä ilmaan.

Singles Match
Vladimir Kozlov VS. John Cena
Vladimir Kozlov, joka on ollut lähestulkoon ylivertainen jyrä WWE:ssä jo vuoden ajan jatkoi voittojen tiellä WrestleManian jälkeen. Hänen edessään olivat polvistuneet mm. Jeff Hardy, Finlay ja Great Khali. Edes Edge ei kyennyt Kozlovia voittamaan, ottelun päättyessä tasapeliin. Tämän vuoksi Vladdu erehtyi mainitsemaan, että hän on voittanut kaikki. Ylläripylläri, oli kuitenkin yksi mies jäljellä. John Cena! Johnny siirtyi WWE Draftissa SmackDowniin tasapainottamaan starpoweria, Triple H:n ja Undertakerin siirryttyä pysyvästi Raw'hon. Ottelun buildista vastasi lähinnä Cenan promot, ja Kozlovista tehdyt upeat hypevideot. Katkaiseeko Cena Vladimirin tien kohti megatähteyttä, vai pystyykö 'Russian Nightmare' päihittämään koko promootion ykköstähden?

Veikatakin saa, mutta pisteitä ei ole jaossa. Judgment Dayn julkaisen melko pikaisessa tahdissa, jotta diary saa pelin kiinni.

Kiinnostavaa nähdä mitä Ortonille käy. Ja kiinnostavaa nähdä WWE ilman Ortonia, lähti siinä kuitenkin iso kasa star poweria ja tulevaisuutta. Batista olisi IMHO hyvä jobbauttaa ensin, ja sitten potkaista pihalle, jos sen aiot tehdä. Cardin pariin, joka omasta mielestäni näyttää vähän.. ylibuukatulta. En siis tarkoita, että tässä olisi liikaa matseja, vaan kun jokainen suuri ottelu on samassa PPV'ssä? Hardy vs. Hardy, Edge vs. Big Show, Cena vs. Kozlov, sekä muutama kiinnostava ottelu, mutta hyvin kiinnostava PPV tosiaankin on.

Winner Takes All Match (MITB Briefcase + United States Championship)
Montel Vontavious Porter Porter VS. Shelton Benjamin(c)
- Tässä jos jossain on tilaisuus antaa Shelton Benjaminille MITB -salkku. Toivon, että käytät sen.


Loser Leaves SmackDown Steel Cage Match
Matt Hardy VS. Jeff Hardy
- Ihan sama kumpi voittaa, tosin luulen, että Jeff sen tekee, koska: 1. Jeff on vaihdettu juuri viime vuonna Smäkkiin, sekä Jeff on ollut jo World -mestari ja voisi hyvin taistella siitä uudelleenkin. Joo, ja Jeff > Matt IMHO.

Grudge Match
The Miz VS. John Morrison
- En tiedä kumpi voittaa, mutta voit piruuttaen myös laittaa Mizin voittamaan. Ehkä jopa draw kelpaisi tähän, kun ei edes mitään hartkore stipulaatiota näytä olevan: ladder matsi sitten tulevaisuudessa.


Intercontinental Championship Match
Rey Mysterio(c) VS. Christian w./Tomko
- Tässä on PPV'n ehkä kiinnostavin matsi Miz vs. Morrisonin ohella. Mysse on pitänyt vyötä vain kaksi kuukautta, mutta Christian taas on tehnyt heel turnin. Riippuen kuinka hyvin se meni, niin Chrissellä saattaa taas olla iso kasa momentumia. Ehkäpä Rey kusetetaan mestaruudesta Tomkon avulla.

#1. Contenders Match For ECW Title
Kane VS. Mr.Kennedy
- Umm..? Ei epäilystäkään, että Kennedy voittaa. Toivon sitä.

Hardcore Match For The World Heavyweight Championship Match
Edge VS. The Big Show(c) w./Vickie Guerrero
- Luulempa, että Biggsu voittaa, sekä pitää mestaruutta jonkin aikaa, kunnes Cena voittaa sen. Mutta jännittävää onkin, että onko Vince nyt Smäkin GM? Se toisi vaihtelua, toivotaan näin.

Singles Match
Vladimir Kozlov VS. John Cena
- Tämä on toive, ei veikkaus. Cenan on oikeasti pakko voittaa. Ei mikään ylitylsä huonosti pushattu (IRL) Kozlov saa voittaa. Piste.

Lupaan, että jatkossa en postaa PPV:tä joka päivä. Nyt kuitenkin luvatun nopeassa tahdissa Judgment Day.

WWE Judgment Day 2009

Sunday, Week 1, May 2009
From Dunkin Donuts Center
Attendance: 15 000 SOLD OUT!

VS.
Grudge Match
The Miz VS. John Morrison
Vuoden 2007 marraskuussa The Miz&John Morrison heitettiin tagteamiksi, kun muutakaan ei keksitty. Alusta alkaen kaksikko kuitenkin osoitti loistavaa joukkuekemiaa, ja ennen pitkää heistä tuli varsin menestyksekkäitä. WWE Tag Team-mestarit ja World Tag Team-mestarit. Miz&Morrison pystyivät tasapäisesti haastamaan sellaisetkin legendaariset joukkueet kuin De-Generation X:n, Brothers Of Destructionin ja Hardy Boyzit. Joukkue eli menestyksestä. Tänä vuonna WrestleManiassa he epäonnistuivat karmaisevasti, joka ennen pitkää ajoi menestystä janoavan John Morrisonin epätoivoisiin tekoihin. Hän alkoi pitää itseään joukkuetoveriaan selvästi suurempana tähtenä, ja näytti sen hyökkäämällä Mizin kimppuun selästä. Tämä ottelu toimi mainiosti Judgment Dayn openerina. Meno oli tasaista alusta loppuun, ja countereita nähtiin suuri määrä. Huippuhetkiä olivat Morrisonin Corkscrew Moonsault ja Mizin Missile Dropkick. Matsi loppui, kun Miz onnistui yllättämään Morrisonin Schoolboy Cradlella. Kellon soitua Mizanin tarjosi kädenpuristusta, jonka Morrison skippasi ja suuntasi vihaisen oloisena backstagelle.
Arvosana: C

VS.
#1. Contenders Match For ECW Title
Mr. Kennedy VS. Kane
Suurisuinen 'Green Bay Miracle Boy' oli ottelun alkuosan alakynnessä, Big Red Monsterin tultua kehään oikein erityisen motivoituneen oloisena. Ottelun kuluessa yliote kuitenkin yleisön riemuksi siirtyi Kennedylle. Voimalla Kanen kaatajaiset eivät tulisi onnistumaan, joten Kennedy käytti muita kikkoja: nopeuttaan, ja jopa pieniä heeltemppuja, jotka saivat katsojilta varsin eddieguerreromaisen reaktion. Lopetus tuli miesten taistellessa tulisesti yläköydelle. Kiivaan iskujenvaihdon, Headbuttien ja silmistä raapimisen jälkeen Kennedy vältti Chokeslamin ja Kanen rysähtäessä koko ruhonsa voimalla kenttään hyppäsi Kenton Bombin, joka riitti 3-countiin. Kennedysta siis uusi haastaja Jack Swaggerille.
Arvosana: C+

VS.
Winner Takes All Match (MITB Briefcase + United States Championship)
Montel Vontavious Porter VS. Shelton Benjamin(c)
Panokset olivat kovat, ja se näkyi ottelun hitaassa ja varovaisessa, amatööripainipainoitteisessa alussa. Hetken kuluttua miehet kuitenkin tajusivat sen, mitä Glen Hanlon ei koskaan tajunnut: pelkällä puolustamisella ei otteluita voiteta. Pikku hiljaa myös riskejä uskallettiin ottaa enemmän, ja sekös paikalla ollutta yleisöä miellytti. Salkusta ja tittelistä alettiin taistella toden teolla. Ottelun aikana MVP otti yleisön mukaan therockmaisesti Ballin' Elbow Dropillaan ja komealla Belly-to-Belly Suplexilla. Benji häikäsi jälleen kerran kaikkia, loikatessaan kissamaisesti yläköydelle ja toimittaen nopean Superplexin. Jotain MVP:n ja Sheltyn kunnianhimosta kertoo se, että kumpikin kykeni biittaamaan vastustajan finisherin: Playmaker tai PayDirt ei tuonut ratkaisua. Voittajaksi selviytyi Montel Vontavious Porter, joka kolmannella tai neljännellä yrittämällään osui Drive By-potkullaan. Joten MVP on yhä Mr. Money In The Bank ja sen lisäksi 2-kertainen United States-mestari. Kyllä nyt Montelin kelpaa hymyillä.
Arvosana: B

VS.
Singles Match
Vladimir Kozlov VS. John Cena
Toukokuun ensimmäisen viikon sunnuntaina vuonna 2009 Vladimir Kozlov teki jotain, johon harva uskoi. Hän voitti John Cenan korkean profiilin PPV-ottelussa. 15 000 huutavaa fania halusi nähdä, kuinka Cena selättää tai laittaa moskovalaisen luovuttamaan. Hyvin lähellä se olikin, useaan otteeseen. Cena kidutti Kozlovia STF-U:lla, pudotti jalan niskaan yläköydeltä, iski Five Knuckle Shufflen, ja F-U:n. Todennäköisesti F-U olisi riittänyt voittoon, mutta se tuli aivan ottelun loppupuolella, jolloin Cenalla kesti liian kauan selätyksen yrittämisessä. Kozlov loisti tässä matsissa ja se olikin ilman pienintäkään epäilystä Vladimirin WWE-uran paras matsi. Hän lennätti kansansuosikkia erilaisilla Suplexeilla ja murjoi voimallisilla power-liikkeillä. Ratkaiseva liike oli kuitenkin F-U #2:n torjuminen ja raju Chokeslam, joka riitti nipin napin John Cenan selättämiseen. Kellon soitua Kozlovin tuuletellessa nappasi Johnny vielä mikin ja haastoi Vladimirin uusintaotteluun "anytime, anywhere."
Arvosana: B

VS.
Loser Leaves SmackDown Steel Cage Match
Matt Hardy VS. Jeff Hardy
Tämä ottelu jakoi painimaailman kahtia: osa piti tätä ylipitkän feudin antikliimaksisena loppuna, osa parhaana Hardy/Hardyna koskaan. Syy tähän kahtiajakoon oli selvä: toiset tykkäsivät siitä, että matsissa nähtiin hyvin vähän erilaisia hyppyjä ja spotteja. Ylivoimaisesti suurin osa ajasta vietettiin keskellä kehää. Ei kuolemaauhmaavia loikkia häkin katolta, ei mitään. Vain kaksi miestä ja heidän vihansa toisiaan kohtaan. Teräshäkki ympärillä varmistamassa, että ottelulle saadaan selkeä lopputulos. Häkki itsessään olikin ainoa ase, jota tässä käytettiin. Kolmannen kerran kahden kuukauden sisään miehet ottelivat verisen matsin, jossa ei armoa tunnettu. Counterliikkeitä nähtiin todella paljon, ja sen vuoksi kummankin oli pakko keksiä jotain normaalista liikesetistään poikkeavaa. Matt Hardyn vintti pimeni, kun hän koki kaksi peräkkäistä Twist Of Fatea ja Swanton Bombin. Ultimaalisena nöyryytyksenä Jeff vielä nakkasi isoveljensä häkin ovesta pihalle ja yleisö antoi vanhemmalle Hardylle ansaitsemansa kohtalon, laulaen "na na na na hey hey goodbye." Mattia ei ehkä enää SmackDownissa nähdä, mutta eiköhän häntä odota RAW:n puolella uudet haasteet.
Arvosana: C

VS.
Intercontinental Championship Match
Rey Mysterio(c) VS. Christian w./Tomko
Muistaako joku milloin viimeksi Intercontinental-tittelistä on taisteltu PPV:n semi-main eventissä? Taustatarinaakaan ottelusta ei puuttunut, kuten ylläolevasta viestistä näkyy. Kaiken lisäksi ottelu oli laadultaan kovaa kamaa. Yleisö kannusti "Ultimate Underdogia", vaikka totta puhuen myös Captain Charismalla oli jonkin verran faneja paikalla. Vauhdikkaan ottelun aikana Tyson Tomko puuttui peliin muutaman kerran, minkä johdosta hänet yhdessä vaiheessa turvamiesten saattelemana häädettiin backstagelle. Botcheja ottelussa ei nähty, vaikka miehet jatkuvasti atleettisen akrobaattisia liikkeitä suorittivatkin. Matsin viimeiset kolme minuuttia olivat near fallien täyttämiä, mutta lopulta nekin saivat päätöksen. Rey onnistui toistamiseen niittaamaan 619:n ja viimeisteli matsin nykyään harvoin nähdyllä West Coast Popilla. WAU! Tämä matsi olisi ansainnut paikkansa "Best Of Intercontinental Championship"-DVD:llä.
Arvosana: B

VS.
Hardcore Match For The World Heavyweight Championship Match
The Big Show(c) w./Vickie Guerrero VS. Edge
Christianin ja Reyn tarjoaman upean painiottelun jälkeen olikin aika virittäytyä aivan erilaisiin tunnelmiin. Illan pääottelusta ei ollut odotettavissa painin riemujuhlaa, mutta tunteita sekä World Heavyweight-mestaruus oli pelissä. Maatalon isäntä pieksi naapurin kulkukoiran, kun tämä kävi astumassa perheen jalon rotukoiran, ja nyt oli odotettavissa sekasikiöpentuja. Samaan sarjaan kuuluu myös tämä ottelu: jälki oli rumaa. Vastustajalle koetettiin kaikin keinoin tuottaa mahdollisimman paljon tuskaa, ja sen vuoksi myös aseita nähtiin runsaasti. Edge otti jo matsin alkupuolella bumppia, kun Show chokeslammasi tämän selostuspöydän läpi. Ottelu ei kuitenkaan ollut Falls Count Anywhere, vaan ratkaisusuoritus piti tehdä kehässä. Adrenaliinin vallassa Edge pääsi unohtamaan tämän faktan, ja tälläsi Big Show'ta Con-Chair-To:lla. Valitettavasti kehän ulkopuolella, jonka vuoksi matsi ei loppunut siihen. Nimittäin edes Edgellä ei ollut sellaisia voimia, joilla Big Show'n kuollutta painoa voisi liikutella. Kestoa tällä ottelulla ei ollut kuin hädin tuskin 15 minuuttia. Syynä se, että tästä haluttiin mahdollisimman intensiivinen turpiinmättö, johon ei restholdeja kuulu. Edgen haaveet 9:stä mestaruuskaudesta murskautuivat, kun Big Show osui ensiksi Knockout Punchillaan ja pisteeksi i:n päälle teki Chokeslamin. Kasatun tuolin päälle. Jätti ei meinannut taistelun tauottua henkeä saada, mutta Vickie Guerreron lämmin suutelo sai hymyn uuvahtaneen jättiläisenkin naamalle. Mikäli oli epäilyksiä siitä, ansaitseeko Big Show olla mestari, niin viimeistään nyt niiden pitäisi loppua.
Arvosana: B


KOKONAISARVOSANA: B

Vain kolme viikkoa Judgment Daysta, olikin jo seuraavan PPV:n aika; One Night Standin. Aivan, ei minkään Night Of Extremen. Muutenkin kaikki viittaukset vanhaan ECW:hen ja hardcore-painoitteiseen tapahtumaan oli poistettu. Kyseessä oli siis perinteisellä kaavalla läpi vietävä pikku-PPV. Mitä on luvassa? Siitä seuraavana.

Singles Match
Matt Hardy VS. Shawn Michaels
Tämäkö on SmackDownista pois potkitun Matt Hardyn "rangaistus?" Feudi Shawn Michaelsia vastaan. Bookkaajasedän kieroutuneessa mielessä, kyllä. Hardyn siirtymisessä RAW'hon ei ollut suurempaa dramatiikkaa. JBL otti hänen tasoisensa supertähden mielellään vastaan, vaikka halveksuikin hänen viimeaikaisia kolttosiaan. Tämänkin matsin takana on yksi mies, Jeff Hardy. Matt ei ehkä pystyisi enää Jeffille suoraan tuskaa tuottamaan, mutta välillisesti kyllä. Wanha kunnon HBK, kun sattuu olemaan Jeffin idoli sekä mies, joka antoi nuoremmalle Hardylle inspiraatiota ja motivaatiota silloin kun hänellä oli vaikeaa. Eräässä vaiheessa Shawn otti Jeffin siipensä alle, ja mentoroi häntä. Tämän jälkeen Jeffin ja Shawnin ystävyyssuhde on ollut erittäin lämmin. Ja Matti totta kai tiesi tämän. Niinpä hän osasi iskeä suoraan Shawnin hermopäätteeseen promoillaan. Sanomattakin on selvää, että tilanne eskaloitui, miehet kävivät toistensa riveleihin kiinni ja yksi huippumatsi One Night Standiin oli selvillä.

Intercontinental Championship Match
Christian w./Tyson Tomko VS. Rey Mysterio(c)
Christian oli saanut jo kaksi mahdollisuutta Reyn Intercontinental-titteliin ja kummallakin kertaa hän jäi tappiolle. Mikä siis oikeutti hänet vielä yhteen title shottiin? Kayfabessa ei suoraan sanottuna mikään. Syynä tähän miesten kolmanteen matsiin oli yksinkertaisesti feudin upea taso. Christianin ja Reyn kemiat pelittivät loistavasti, ja matsit olivat klassikkomateriaalia. Joten miksi lypsävä lehmä pitäisi lopettaa? Judgment Dayn ja One Night Standin välisinä viikkoina Krisse ja Rey esiintyivät lähinnä tagmatseissa toisiaan vastaan. Christian oli löytänyt uusia liittolaisia mm. Mark Henrysta ja Shelton Benjaminista, Rey puolestaan MVP:sta ja Great Khalista. Tuleeko heillä olemaan sanansa sanottavana matsin lopputuloksen suhteen?

Triple Threat Match For The World Heavyweight Championship
The Big Show(c) w./Vickie Guerrero VS. Edge VS. Jeff Hardy
Judgment Dayn jälkeisessä SmackDownissa Jeff Hardy oli vapautunut mies. Lopultakin musta pilvi nimeltään Matt Hardy oli ulkona kuvioista, ja hän pystyi keskittymään jälleen kaikkein tärkeimpään: ottamaan epäoikeudenmukaisesti hävityn mestaruutensa takaisin. Myös SmackDownin väliaikaisena TJ:na toiminut Vince McMahon piti Jeffin vaadetta varsin oikeudenmukaisena. Kapuloita rattaisiin heitti kuitenkin Edge. Faceturnistaan huolimatta hän ei edelleenkään ollut Jeffin kaveri, vaan koki kaiken tapahtuneen jälkeen ansaitsevansa vielä yhden mestaruusmahdollisuuden Big Show'ta vastaan. Edgen kommentteihin johtokunnan puhemies suhtautui epäilevästi. Olihan Edge jo saanut revanssinsa Judgment Dayssa ja Big Show'n voitto siellä oli varsin selkeä. Pitkän lobbailun jälkeen Vince keksi ongelmaan ratkaisun: Edge ja Jeff kohtaisivat SmackDownissa. Mikäli Jeff voittaisi, putoaisi Edge kuviosta pihalle. Jos Reuna puolestaan kykenisi voittamaan Jeffin olisi hän mukana, ja matsista tulisi 3-way. Tarvitseeko vielä rautalangasta vääntää kumpi voitti? 48 tuntia ennen PPV:tä Jeff&Edge joutuivatkin todellisen testin eteen, sillä heidät pakotettiin tag teamiksi Big Show'ta ja Vladimir Kozlovia vastaan. Vuosien mittaan kertyneiden erimielisyyksiensä vuoksi Jeffin ja Edgen joukkuetyöskentely olikin varsin hataraa, ja matsi loppui Show'n&Kozlovin voitonjuhliin. Mutta sunnuntaina onkin kyse vain oman edun puolustamisesta.

ECW Championship Match
Mr. Kennedy VS. Jack Swagger(c)
'Green Bay Miracle Boy' taisteli tiensä tähän otteluun läpi tulikiven ja helvetin liekkien, lyöden Kanen Judgment Dayssa. 'Face Of The Franchise' ei ollut tyytyväinen, mutta pakko mikä pakko. Miehet kohtasivat joukkuematsien sekä promojen muodossa. Suulas Kennedy pystyi hiljentämään Swaggerin suun mehevillä sutkautuksillaan mikin varressa, mutta eri asia on, pystyykö edes Kennedy pysäyttämään tätä painimasiinaa kehässä?

Last Man Standing Match
John Cena VS. Vladimir Kozlov
Okei, ihan kaikkia viittauksia hardcore-painoitteisiin tapahtumaan EI ollut poistettu. Oodina menneille vuosille, oli tapahtumaan pakko sisällyttää yksi HC-matsi. Judgment Dayssa venäläinen otti uransa isoimman voiton, ja nousi säihkyväksi supertähdeksi. Se, että tämä kaikki tapahtui John Cenan kustannuksella söi miestä. JD:n jälkeisessä SmackDownissa vaikuttikin siltä, kuin Johnny olisi ollut häpeissään tapahtuneesta. Hän jopa (heelturnia vihjaillen) väitti Kozlovin voiton olleen tuuripeliä. Ylpeä patriootti oli kuitenkin luvannut itselleen heti häkellyttävän tappionsa jälkeen ottaa vahingon takaisin. Ja mikäpä olisi parempi tilaisuus, kuin tehdä se ottelussa jossa ei kysymysmerkkejä jää. Ottelussa, jossa vastapuoli täytyy murjoa täysin toimintakyvyttömäksi voittaakseen. Cena oli nyt motivoituneempi kuin pitkään aikaan, mutta onko Kozlov yksinkertaisesti sellainen mies, jonka voittamiseen Cena ei kykene?

2 Out Of 3 Falls Match
Chris Jericho VS. CM Punk
Jericho ja Punk ovat olleet toistensa kurkuissa kiinni on/off-tyylisesti siitä saakka, kun Punk nappasi MITB-salkun Jerichon nokan edestä Orlandon taivaan alla WrestleMania XXIV:ssä. Toukokuisessa RAW'ssa taistelupari kohtasi jälleen matsin merkeissä, ja voittajaksi selviytyi jälleen CM Punk, nopealla Inside Cradlella. Tämä tappio sai Jerichon verisuonet pullistumaan. Ensiksi häntä oli nöyryytetty WrestleManiassa kahtena vuonna peräkkäin. 2008 CM Punkin toimesta ja 2009 wnb-hasbeen 'Stone Cold' Steve Austinin toimesta. Superstar Of The Year-pokaalikaan ei tuntunut miltään näiden nöyryytysten rinnalla. CM Punk oli yksi niistä tyypeistä, Shawn Michaelsin ohella, jotka aloittivat kaiken tämän. Nyt mielenrauhan saadakseen, Jerichon oli VOITETTAVA Punk ilman epäilyksen häivääkään. Niinpä hän esitti haasteen 2/3 Falls-ottelusta, johon Punk sekunnin puolikastakaan epäröimättä suostui. Saako Jericho voidetta haavoihinsa, vai syökseekö CM Punk hänet yhä syvemmälle epätoivon alhoon?

Siinäpä ONS:n kortti. Jälkeenpäin ajateltuna sorruin taas helmasyntiini, eli hyökkäsin heti toteuttamaan ensimmäisenä mieleen tulleet ideat. Nimittäin juurikin tuossa JD:n ja ONS:n välillä minulle oli jostain syystä tärkeintä saada hirveällä tahdille showeja ulos. Mutta tällainen siitä sitten tuli.......veikkauksia, palautetta, kaikki kelpaa.

Ensiksi tahtoisin kehua diaryasi ja kuinka hyvin olet sen toteuttanut. Asiallista tekstiä ja osaat kertoa todella hyvin. Lisäksi tämä pelkkien PPV :den postaus on tietyllä tavalla järkevää. Ei tarvitse venttailla PPV :itä viikkoja, vaan vain suurin piirtein viikon. Sitten itse asiaan, eli veikkaukseen:

Matt Hardy vs. Shawn Michaels

Vaikka Shawn onkin oman sisäisen top listani mukaan hitusen edellä Mattia, mutta kyllä sen hieman varjossa olevan puoliskon veljeksistä on pakko saada osansa parrasvaloissa. En kuitenkaan panisi pahakseni, vaikka HBK voittaisikin, mutta itse olisin todella tyytyväinen Matt Hardyn voittoon.

Christian vs. Rey Mysterio

Hmm.. Tämä oli kyllä todella paha. Kumpikin on lähes yhtä hyviä omasta mielestäni. Mutta tahtoisin silti suoda Reylle vielä sen onnistuneen tittelinpuolustuksen.


Big Show vs. Edge vs. Jeff Hardy

Tätäkin mietin melko pitkään. Lopputuloksena tokaisisin kuitenkin, että nyt kun Big Show kerrankin on sen päämestaruuden napannut, on hänen aikansa sitä juhlia ja säilyttää vielä jonkin aikaa.

Mr. Kennedy vs. Jack Swagger

Kyllä nyt kun kerran Kenkku paluunsakin teki, on miehen aika saada vähän painoa vyötärölleen. You feel me?

John Cena vs. Vladimir Kozlov

IRL on Vladdu hukutettu taas pikkutähdeksi, enkä usko hänen sieltä enään nousevan. Kuitenkin taas Cenalle olisi järkevää antaa kostonsa, mutta kallistun kuitenkin nyt Kozlovin voittoon.

Chris Jericho vs. CM Punk

Jaa'a. Jericho saisi kyllä luvan voittaa, kun hänellä kerrankin kunnon tilaisuus olisi lyödä luu Punkille kurkkuun. Toisaalta CM Punk sopisi myös todella hyvin päihittämään Jerichon. Kuitenkin Punk on vielä niin uusi WWE :n leivissä ja Jericho iso suosikkini, joten eiköhän laiteta muurit palasiksi Punkin osalta!

One Night Stand 2008

ONE NIGHT STAND 2009

Sunday, Week 4, May 2009
Philips Arena
Attendance: 12 781

VS.
ECW Championship Match
Mr. Kennedy VS. Jack Swagger(c)
Jälleen kerran PPV-ilta alkoi ECW-mestaruusottelulla. Draftissa kovia kokeneen kolmosbrändin kovimmat nimet olivatkin kehässä. Legendaarista Steve Austinia toisinaan kanavoiva suurisuu Green Baysta ja tulevaisuuden supertähden prototyyppi, Jack Swagger. Työllä ja tuskalla paikkansa ansainnut Kennedy aloitti ottelun vahvasti ja tuntui, ettei nuorella mestarilla ollut vastalääkettä haastajan kepposiin. Ottelun kuluessa niitä kuitenkin alkoi löytyä, ja meno kehässä muuttui erittäin tasaiseksi. Ottelun kääntyessä ehtoopuolelleen onnistui Kennedy kiskaisemaan nuoren miehen otsa edellä mattoon Mic Check-liikkeellään, mutta kaikkien kauhistukseksi se ei riittänyt voittoon. Tätä seurasi varsin henkevä debaatti Kenkun ja tuomarin välillä. Nuoresta iästään huolimatta Swagger nappasi voiton varsin veteraaninomaisella kikalla: Kennedyn jauhaessa tuomarin kanssa Swagger ryömi salakavalasti lähistölle, otti pöksyistä tukea ja nappasi 3-countin School Boy Pinillä! High way robbery right there!
Arvosana: C+

VS.
Intercontinental Championship Match
Christian w./Tyson Tomko VS. Rey Mysterio(c)
Kolmas matsi vähän ajan sisään, ja siitähän TEW:ssä seuraa rangaistus. Joka tapauksessa kaksikko tarjosi jälleen paini-ilotulituksen. Judgment Daysta poiketen tämä ottelu ei ollut 20+ minuutin taistelu, vaan noin 13 minuuttia kestänyt actionpläjäys. Se alkoi suoraan viitosvaihteella, eikä pienempään vaihdettu ollenkaan. Frankensteiner, Hurricanrana, Splash From Top, Seated Senton on the floor, Double Arm Superplex ja siinä vain muutamia liikkeitä joita matsin aikana nähtiin. Rey Mysterion täytyy olla mies, joka pyörii vakiohahmona tämän painajaisissa. Nimittäin vaikka Chrisse kuinka hyvin ottelee, ei hän pysty Mysteriota voittamaan. Christian oli valmistautunut paremmin kuin koskaan ja pystyi kerta toisensa välttämään Reyn signature-iskut, 619:n ja West Coast Popin. "Masked Marvel" kuitenkin kaivoi arsenaalistaan uskomattoman Powerbombin yläköydeltä suoraan Jacknife-peittoon, jolla pystyi kolmatta kertaa Christianin päihittämään ja tittelinsä säilyttämään. Upea matsi jälleen kerran.
Arvosana: C

VS.
Singles Match
Matt Hardy VS. Shawn Michaels
Elämä on ironista. Ehkäpä potkut SmackDownista osoittautuivat Matt Hardyn uran suurimmaksi siunaukseksi. Nimittäin 3 lyhyttä viikkoa ultimaalisen nöyryytyksen jälkeen hän löysi itsensä samasta kehästä legendaarisen Shawn Michaelsin kanssa. Aika moni mies on paininut elämänsä ottelun tätä miestä vastaan, eikä Matt ollut poikkeus. Tekniikkapainia, tunnelmaa, kemiaa, onnistuneita spotteja, uskottavia nearfalleja. Tämä matsi nousi ainakin pirun lähelle sitä maagista viittä tähteä. Kumpikin ottelija teki ultrakomean Moonsaultin kehään, ja onnistui kertaalleen finishereissään ja silti ottelu vain jatkui. Pitkä taistelu kuitenkin taukosi yli 20minuutin väännön jälkeen, kun Matt teki yhden pienen virheen: hän lähti ahnaasti hakemaan Elbow Dropia jaloilleen nousseen Shawnin niskaan ja BANG!~ Encore of Sweet Chin Music ja Sexy Boy soimaan. Shawn oli voittanut matsin, ja Matt oli todistanut kaikille olevansa oikeasti suuri main event heel. Tällaisten hetkien vuoksi painia katsotaan, karjui myös Jim Ross kuulokkeisiinsa.
Arvosana: B+

VS.
Last Man Standing Match
John Cena VS. Vladimir Kozlov
Kolme viikkoa sitten John Cena oli kokenut yhden elämänsä häpeällisimmistä tappioista. Siitä lähtien Johnnylla oli vain yksi asia mielessään: kosto. Kaiken pystyi aistimaan Cenan käytöksestä: häntä ei kiinnostanut heittää paitaa yleisöön, hauskuuttaa heitä catch phreseilla tai heilutella kättä naaman edessä. Cenaa kiinnosti tänä iltana vain yksi asia, ja se oli Vladimir Kozlovin murjominen tajuttomaan tilaan. Ottelussa käytettiin nyrkkirautoja, terästuoleja, portaita, selostajanpöydän kantta, Jim Rossin hattua, pölynimurin suutinta, roskapöntön kansia, TV-monitoreita ja venäläistä samovaaria. Armbaria tai wristwatchia ei nähty, vaan rumaa ja rajua brawlia. Verta ja suolenpätkiä. Ottelussa nähtiin yksi lähes tulkoon surreali hetki: Kozlov chokeslammasi Cenan kehästä ulos, kahden päällekäin kasatun pöydän läpi! 10 sekuntia myöhemmin John Felix Anthony Cena oli kuitenkin jalkeilla, ja Kozlov tiesi alitajuisesti häviävänsä ottelun. Miestä, joka nousee tuollaisen iskun jälkeen ei pystyisi voittamaan tänä iltana. Iskettyään Kozlovia koko signature-liikkeidensä voimalla nähtiin ottelun lopuksi vielä komea spotti. Cena nakkasi venäläisen selostuspöydälle kuin perunasäkin, kapusi yläköydelle, odotteli sopivaa hetkeä ja.........Leg Drop niskaan! Cena voitti ja ennen kaikkea voitti ilman pienintäkään epäilyksen häivää.
Arvosana: B+

VS.
2 Out Of 3 Falls Match
Chris Jericho VS. CM Punk
Hurja ilta jatkui tällä Chicago-natiivin sekä Kanadan kasvatin suuria odotuksia keränneellä ottelulla. Odotukset myös kuta kuinkin täyttyivät. Yleisö jaksoi vielä kaiken nähdyn jälkeen mölytä, ja nämä kaksi taidokasta atleettia saivat tilaisuuden esitellä parasta osaamistaan. Ensimmäinen ratkaisusuoritus tosin tuli yllättävänkin aikaisessa vaiheessa: noin viiden minuutin väännön jälkeen Jericho counteroi Punkin Enzuigiri-yrityksen Walls Of Jerichoksi. Tai ainakin se oli kovasti pyrkeenä, sillä Punk rullasi Jerichon hartiat mattoon juuri riittäväksi ajaksi. Protestointikaan ei auttanut, tuomarin päätös pysyi ja Punkster nappasi ensimmäisen fallin.

Toinen ratkaisusuoritus olikin sitten kiven alla. Jericho ei enää langennut helppoihin roll uppeihin, vaan alkoi painimaan entistä tarkemmin ja huolellisemmin. Nähtiin komeita heittoja, kuten Butterfly Suplex yläköydeltä, Northern Lights Suplex, ja heittipä Punk jopa Frankensteinerin ja haki GTS:ia niin keskellä kehää kuin yläköydeltäkin. Käteen jäi kuitenkin pelkkä luu yrityksistä. Punkin Knee Strike&Bulldog combo oli riittää voittoon, mutta Jericho kykeni irtautumaan pinteestä viimeisellä mahdollisella hetkellä. Ratkaisuksi tässä ilmeni Punksterin yli-innokas offensiivinen tyyli. Ilman suurempaa syytä hän lähti koittamaan Springboard Clotheslinea. Loppu ei ollut kovinkaan onnellinen, sillä Jericho mäjäytti ilmassa lentänyttä Punkkia Dropkickillä suoraan leukaperiin. Yllättäen Y2J ei kuitenkaan hakenut pinnausta, vaan raahasi vastustajansa geometrisesti keskelle kehää ja lukitsi Wallsit. Punk rimpuili hetken, mutta ennen pitkää teki lähitulevaisuutensa kannalta ainoan oikean päätöksen. Tamppasi mattoa, ja säästi itsensä pahemmalta vahingolta 3. "erää" silmällä pitäen.

Strategisesti Jericho ei antanut Punkille hengähdysaikaa, vaan hyökkäsi vastustajansa kimppuun kuin nälkäinen leijona heiveröisen Norjan kimppuun jääkiekon MM-kisoissa. Laittomia nyrkiniskuja, ja lähes heti yritys vääntää muurit jengoilleen. Tällä kertaa Punk kuitenkin alta aikayksikön luikerteli köysien tarjoamaan pommisuojaan. Pari minuuttia tästä alkoikin ottelun kiihkeä loppuhuipennus. Voittoa haettiin Codebreakerilla, Lionsaultilla, Cross Bodylla ja Anaconda Vicella. Punk jopa yritti vääntää Jerichoa Pepsi Plunge-asentoon, mutta nimenomaan yritykseksi se jäi. Near falleja luotiin myös henkeä sykähdyttäneillä roll upeilla. Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan. Tämä loppui siihen, kun Punk counter-helvetin jälkeen onnistui neljännellä tai viidennellä yrittämällään iskemään Go To Sleepin, ja JÄLLEEN voitti Jerichon. Punk juhli riehakkaasti voittoaan. Jerichon tajunnantilan kohotessa hän veti "temper tantrumin" hakaten nyrkillään kanveesia ja potkien köysiä, vieläpä vannoen Punksterille kostoa. Kyllähän se miestä syö.
Arvosana: B

VS. VS.
Triple Threat Match For The World Heavyweight Championship
The Big Show(c) w./Vickie Guerrero VS. Edge VS. Jeff Hardy
Huikean illan päätöksenä nähtiin kolminottelu raskaansarjan mestaruudesta. Mitään puolituntista vääntöä tästä ei tullut, eikä se ollut tarkoituskaan. Sen sijaan noin 14 minuuttia intensiivistä menoa, joka aloitettiin täysillä ja lopetettiin täysillä. Erimielisyyksistään huolimatta Edge&Jeff ensi töikseen eliminoivat Show'n heittämällä tämän tupla-Clotheslinella ilkeän näköisesti yläköyden yli. Vieläpä siten, että Jätin oikea polvi osui ilkeästi teräsportaisiin. Lähes tulkoon heti kellonsoitosta hypättiin sitten signature-muuveihin, ja kun ne eivät tuoneet ratkaisua revittiin aseet avuksi. Nehän ovat 3-way ottelussa täysin sallittuja kapistuksia. Edge tahi Jeff ei kuitenkaan onnettomiin tuoli- ja roskapönttöiskuihin kaatunut, joka antoi Jätille palautumisaikaa. Hän palasikin kehään hemmetin vihaisena olkaimiaan repien ja nakkeli kevyempiä vastustajiaan ilman suurempia omantunnontuskia ympäri kehää ja ulkopuolellakin. Show kuitenkin pysähtyi (pun intended) Edge järisytti tämän keskivartaloa Spearilla ja Jeffi niittasi Twist Of Faten perään. Oli jälleen aika möyriä hetkeksi lattialle lepäilemään. Tästä alkoikin ottelun kiihkein osuus, kun Hardy ja Copeland toden teolla janosivat mestaruutta. Finishereitä biitattiin enemmän kuin laki sallii. Matsin lopussa Jeff onnistui iskemään Edgelle Whisper In The Windin sekä Twist Of Faten perään. Varmistaakseen Edgen kanveesissa pysymisen Swantonin jälkeen hän asetteli terästuolin Reunan rinnan päälle. Ja oikein ilmava Swanton Bomb nähtiinkin. Ongelmana vaan se, että Jeff vahingoitti itseään ihan yhtä paljon kuin Edgeä. Adrenaliinin vallassa unohtuikin se fakta, että Big Show oli toennut ja kietoi valtaisan kätensä Jeffin kurkulle. Chokeslam tuolin päälle!! Peitto Edgelle, eikä toivoakaan kickoutista. Jätti jatkoi mestaruuskauttaan Vickien suureksi mielihyväksi. Hieno ottelu tuli epäilyksistä huolimatta.
Arvosana: B

KOKONAISARVOSANA: B

Siinä oli One Night Stand. Mikäli jotenkin jäi sellainen fiilis, että kaksi viimeistä ottelua eivät oikein sopineet "kuvaan mukaan", niin ymmärrän täysin. Nimittäin kirjoitin ne tänä iltana, kaikki muut joskus kuukausi sitten. Seuraava PPV on Night Of Champions. Siinä voi backstoryt olla sitten vähän heikompaa kamaa, syystä että olen bookannut ONS:n ja NOC:in väliset show't aikoja sitten, enkä tyhmänä sitten mitään muistiinpanoja ottanut ylös. Diary jatkuu, vaikka varmasti joku "Esko Epäusko" toisin epäilikin tämän tauon aikana.

Night Of Champions tulee tässä. Taustatarinoista en erikseen omaa postia laita, syyt selviävät edellisestä postauksestani. Tapahtuma pidettiin urheilun ja viihteen mekassa, Madison Square Gardenissa ja jo tutuksi tulleeseen tapaan kaikki mestaruudet olivat tänä iltana pelissä. Ei sitten kettuilua "posterista", kiitos.

WWE Night Of Champions 2009

Sunday, Week 3, June 2009
From Madison Square Garden
Attendance: 15 000 SOLD OUT!

VS.
Undisputed WWE Tag Team Championship Match
Team Priceless w./Million Dollar Man VS. Colon Brothers(c)
Luonnollinen jatkumo Colonin veljesten mestaruuskaudelle oli tämä tittelipuolustus Priceless-tiimiä vastaan. Urakkaa ei ainakaan helpottanut se, että Teddyn isäpappa, itse "Million Dollar Man" oli palannut WWE:hen vain viikkoja aikaisemmin ja ryhtyi manageroimaan tätä mittaamattoman arvokasta tagteam-kombinaatiota. Cody&Teddy ovat montaa eri asiaa, mutta veljeksiä he eivät ole. Se näkyikin matsin aikana. Colonien yhteistyö oli jatkuvasti saumatonta ja sulavaa, kun röyhkeät heelit koittavat ehkä liiaksi ratkaista ottelua yksilöinä. Huolimatta Ted Sr:n useista yrityksistä vaikuttaa lopputulokseen, eivät veljekset lannistuneet, vaan löysivät aina vaan uusia tapoja kääntää ottelu edukseen. Kohtuullisen menevä opener päättyi, kun Carlito iski Ultimate Backstabberin Rhodesille kakkosköydeltä. Harmi vaan, että tämä oli joukkueiden kolmas kohtaaminen vähän ajan sisällä, ja se rokotti armottomasti TEW-arvosanaa.
Arvosana: E+

VS.
WWE Women's Championship Match
Gail Kim(c) VS. Mickie James
Melina päihitti Gail Kimin Backlashissa naisten mestaruudesta, mutta feudi ei loppunut siihen. Niinpä, eräässä toukokuisessa RAW'ssa naiset kohtasivat ja Gail Kim nappasi paluunsa kruunuksi mestaruuden itselleen. Mellu oli mahdollisuutensa tyrinyt, mutta aina löytyy uusi ja nälkäinen haastaja. Tällä kertaa se oli entinen 4-kertainen naisten mestari Mickie James. Kehässä oli kaksi varsin taidokasta atleettia, ja vaikka MSG:n yleisöä ei ottelu paperilla kiinnostanut, niin hyvää jälkeä tästä tuli. WWE-naisille perin epätyypillisiä riskiliikkeitä nähtiin paljon, mm. Hurricanrana yläköydeltä, Superplex ja Cross Body-hyppyjä kumpaiseltakin. Vauhdikkaan matsin voittajaksi selviytyi ihana koreankanadalainen Gail Kim, joskin hän tarvitsi köysiä avukseen pin fallin nappaamiseen. Joka tapauksessa Gail säilytti mestaruutensa ja neitokaiset todistivat ansainneensa paikkansa PPV-kortissa.
Arvosana: C+

VS.
ECW Championship Match
Jack Swagger(c) VS. Mr. Kennedy
Illan kolmantena otteluna nähtiin röyhkeä, laiskan bookkaajan ratkaisu, uusinta edellisestä PPV:stä. Syynä tälle ottelulle oli se, että monien mielestä miehet eivät saaneet läheskään kaikkeaan toisistaan irti One Night Standin openerissa. Toisena syynä se, että mestaruusgimmickoituun PPV:hen piti saada mestaruusmatsi ja uuden haastajan löytäminen Swaggerille näin lyhyessä ajassa olisi ollut vaikeaa. Tämä ottelu poikkesi parin viikon takaisesta siten, että aikaa annettiin enemmän ja sitä kuuluisaa "psykologista" painia nähtiin enemmän. Jostain kumman syystä New Yorkin yleisö rakasti 'Green Bay Miracle Boyta' yli kaiken ja kannusti tätä raivoisasti koko ottelun läpi. Useaan otteeseen näyttikin siltä, että Kenkusta leivotaan tänään uusi mestari. Epäusko alkoi varmasti virrata Kennedyn suonissa, kun Swagger jollain ihmeen keinolla irtautui Mic Checkistä. Green Bay Plunge jäi vain aikeeksi, Doctor Bomb sen sijaan ei. Jack Swagger siis jatkui jo melko pitkää mestaruuskauttaan selättämällä Mr.Kennedyn keskellä kehää, ilman kysymysmerkkejä.
Arvosana: B-

VS.
Intercontinental Championship Match
Vladimir Kozlov VS. Rey Mysterio(c)
Saatuaan lopulta Christianin pois kannoiltaan, lukitsi Vladimir Kozlov murhaavan katseensa Reyhin ja hänen IC-titteliinsä. Judgment Dayssa Kozlov järjesti suurimman yllätyksen pitkään aikaan, voittamalla John Cenan. One Night Standissa Cena toki kuittasi tappionsa korkojen kera, mutta se ei poista historiankirjasta tätä Vladimirin eeppistä saavutusta. Nyt venäläisellä oli vastassaan perin erityyppinen vastustaja: salamannopea lucha libre-taitaja. Kozlov olikin lukenut kotiläksynsä ja kykeni tehokkaasti neutraloimaan Reyn ilmavat hyökkäykset voimaliikkeillään sekä ihanilla submission-otteillaan. Luonnollisesti myös "Masked Marvelilla" oli omat hallintaosuutensa, joidenka aikana kehässä tapahtui todella paljon erilaisia asioita. Reiskan pahin virhe ottelun aikana oli viedä tappelu kehän ulkopuolelle, sillä siellä Kozlov tämän ratkaisi. Ensiksi nakkaamalla Reyn teräsportaita päin, iskien selkä edellä kehätolppaan ja body slammaamalla selostuspöydälle. Mysterio koitti urhoollisesti comebackia, mutta se tyssäsi Kozlovin kengänpohjaan, jota seurasi Chokeslam ja 1-2-3! Varmasti monien mielestä yllätysvoitto Kozloville ja illan ensimmäinen mestaruudenvaihdos!
Arvosana: B

VS.
WWE United States Championship Match
John Morrison(c) VS. The Miz
One Night Standissa MVP säilytti MITB-salkkunsa ja nappasi samalla Shelton Benjaminin US-mestaruuden. 5 vuorokautta myöhemmin vyö kuitenkin oli jo John Morrisonin kupeilla. Ylpeänä mestarina MVP lupautui laittamaan tittelinsä peliin John Morrisonia vastaan. Siihen päälle vielä katkeran Benjaminin sekaantuminen ja MVP:n toinen kausi US-mestarina jäi harmittavan lyhyeksi. Tätä ottelua harva uskoi näkevänsä, sillä sitä ei oltu buukattu tapahtumaan. Sen sijaan The Miz tuli esiin, esitti haasteen, jonka Morrison kenties hieman ylimielisestikin hyväksyi. Tämä yllätysmatsi ei noussut miksikään klassikoksi, mutta oli varsin pätevä kymmenminuuttinen. Morrison keskittyi ehkä liiaksi esittelemään 8-packiaan ja esittelemään erilaisia korkkiruuvihyppyjä. Miz puolestaan janosi mestaruutta, eikä välittänyt tyylipisteistä. Ottelun ratkaisuksi kehkeytyi Johnin missaama Corkscrew Moonsault, jonka seurauksena Miz pääsi iskemään Reality Checkin ja nappaamaan US-mestaruuden itselleen! Eipä tästäkään tittelikaudesta kovin pitkää tullut.
Arvosana: C+

VS.
World Heavyweight Championship Match
The Big Show(c) w./Vickie Guerrero VS. Jeff Hardy
Lähes puoli vuotta sitten Jeffiltä kusetettiin mestaruus, ja nyt hän sai ensimmäistä kertaa 1on1-tilaisuuden nousta takaisin kukkulan huipulle. Edessä seisoi vain yksi valtaisa este, The Big Show. Jeff oli kuitenkin päättänyt, että tänään hän nappaa salaman pulloon toista kertaa urallaan. Määrätietoinen Hardy oli luonut täydellisen strategian, josta Jätti suorastaan pöllämystyi, eikä löytänyt oikein vastalääkettä. Jeff dominoi ottelua nopeudellaan ja yllättävillä muuveillaan ja sekös jättiläistä ketutti. Kerta toisensa jälkeen valtaisat kädet haroivat pelkkää ilmaa. Kyllähän Show aina silloin tällöin vastustajansa kiinni sai, mutta joka kerralla Jeff pystyi välttämään isommat vahingot nokkelilla vastaliikkeillään. Matsi oli hyvin intensiivinen ja paikoittain tunteet kävivät erittäin kuumina. Jeffin saatua valtava Twist Of Fate perille ja paidan lentäessä yleisöön kello soi. Jeff jäi hetkeksi pyörittelemään päätään, ja siinä vaiheessa kun tajusi Vickie Guerreron olleen kaiken takana olikin jo liian myöhäistä. Big Show'n tyrmäysisku osui ja upposi, Jeffin pudotessa yläköydeltä aina lattialle asti. Jeff yritti ja yritti, mutta ei sitten millään kyennyt tuomarin 10-countia biittaamaan. Big Show nappasi halvan oloisen voiton, mutta kaikki lasketaan.
Arvosana: B-

VS.
WWE Championship Match
Triple H(c) VS. The Undertaker
Illan päätösotteluna nähtiin tämä megalomaaninen kahden WWE-ikonin ikimuistoinen cläshi. Joidenkin mielestä tällainen kohtaaminen ei sovi minnekään muualle kuin WrestleManiaan, mutta Randy Ortonin yllättävä lähtö firman leivistä tavallaan ajoi bookkaustiimin pakkorakoon, ja tämä SummerSlamiin suunniteltu kohtaaminen oli pakko iskeä pöytään jo tässä vaiheessa. Sanomattakin on selvää, että tässä ottelussa oli sitä kuuluisaa eeppisyyden tunnetta. Pelkkä staredown keskellä kehää tuntui jo aivan absurdilta. Fanitikin olivat täysillä mukana, kannatuksen jakautessa noin 60-40 Undertakerin hyväksi. Mutta eipä sitä klassikkomatsia saavuteta pelkällä sähköisellä tuijotuksella. Kehässäkin pitää tapahtua, ja siinä(kin) mielessä tämä matsi toimitti. Sinällään ottelussa ei mitään uutta ja mullistavaa nähty. Peruskaavalla edettiin, tunnusteluvaiheesta pieniin spotteihin, signature-muuveihin, isompiin spotteihin ja finishereihin. Miesten aurat suorastaan tulvivat kehäköysien ylitse. Mallikkaan ottelun loppupuolella pistettiin selostajanpöytä päreiksi Chokeslamilla, ja voittoa haettiin finishereillä, jotka eivät kuitenkaan tänä iltana tuntuneet mihinkään riittävän. Last Ridesta irtautuminen oli lastenleikkiä Triple H:lle, eikä Pedigreenkään maku ollut riittävän karvas pitääkseen Undertakeria maassa. Taker onnistui yllättämään HHH:n Hell's Gate-otteellaan, mutta sijainti kehässä ei ollut lähelläkään optimaalista, jolloin Hunter sai kurotettua jalkansa köydelle. 'Demon Of Death Valley' tiesi Tombstonen riittävän voittoon, mutta kerta toisensa jälkeen Kolmois Hoo kaivoi counterin esiin. Niinpä Undertaker joutui poikkeamaan suunnitelmastaan ja nousemaan yläköydelle. Valtava Elbow Drop oli täydellinen tekninen suoritus, mutta eipä se lohduttanut kun pelkkään kanveesiin mäjähti. Tämän väistäminen olikin Hunterin suurin yksittäinen liike, sillä tämä "crash&burn" antoi mahdollisuuden iskeä Pedigree II, joka piti Undertakerin hartiat maassa 3-countin ajan. Suurin osa yleisöstä buuasi, mutta HHH ei välittänyt, vaan buustaili valokeilassa hyvän aikaa. Haitchin päästyä rampille asti, nousi Taker dramaattisesti istualleen, muljautti silmänsä ympäri. Valot sammuivat ja show loppui. Triple H still your WWE Champion!
Arvosana: B

KOKONAISARVOSANA: B

Mietteenne?

No niin, taas ollaan siinä tilanteessa, että on "pakko" valvoa yö. Kirjoitellaan sitten Great American Bash, ja eiköhän se aamukin sarasta, kun (jos) saan tämään valmiiksi.

Sunday, Week 3, July 2009
From Pepsi Center
Attendance: 15 000 SOLD OUT!

VS. VS. VS.
VS.
ECW Championship Scramble Match
Evan Bourne [b]VS. Kane VS. Umaga VS. Mr.Kennedy VS. Jack Swagger(c)[/b]
Viime vuoden syksyllä WWE lanseerasi tämän nerokkaan Championship Scramble-ottelumuodon. Nyt se herätettiin henkiin yhden illan ajaksi. "Land Of Extremessä" alkoi olla ylitarjontaa ykköshaastajista. Nuori ja jännittävä Evan Bourne, psykoottinen monsteri Kane, samoalainen villimies sekä edelleenkin mestarin päiväunia häirinnyt 'Green Bay Miracle Boy'. Tilanteen ollessa tämä, oli vain yksi ratkaisu. Bookata tällainen viiden miehen mättö, joka varmasti tekee otsikoita ympäri universumin. Sääntöjen mukaanhan ottelu kestää tasan 20 minuuttia, joka oli Kanen ja Umagan läskiperseille liikaa. Onneksi mukana olivat Bourne, Kennedy ja Swagger, jotka tunnetusti pystyvät vetämään vaikka 'all night long'.

Niin, ottelusta piti kertoa sen verran, että se oli varsin viihdyttävää menoa. Jokainen painija pääsi esittelemään vahvuuksiaan. Suurimman spotlightin matsissa varastivat eeppistä feudia ylläpitäneet Kennedy ja Swagger. Kane vakuutti ottelun alussa ja olikin väliaikaisena mestarina kohtuullisen pitkään, kunnes Swagger pääsi yllättämään hänet Doctor Bombilla ja nappasi omansa takaisin. Ottelun viimeisellä minuutilla ukkoja lensi yli- sekä ali kehäköysien ja hässäkkä oli valtaisa. Kaiken härdellin keskellä Mr.Kennedyn järjenjuoksu pysyi rationaalisena ja hän huomasi tilaisuutensa tulleen, uupuneen Swaggerin kiikkuessa yläköydellä. Green Bay Plunge paukkui ja selätys tapahtui vain 10 sekuntia ennen aikarajan umpeutumista. Umaga pääsi vielä hätistelemään Kennedyä, mutta Kennedy väisti Samoan Spiken ja nappasi vihdoinkin mestaruuden vyötäisilleen. Swagger ei voinut tehdä mitään muuta kuin voihkia miehisesti nähdessään Kenkun poistuvan hänen vyönsä kanssa.
Arvosana: B-

VS.
WWE Women's Championship Match
Gail Kim(c) VS. Maria w./Mickie James
Maria mestaruusottelussa. Ei ole vaikea arvata, kenen diary on kyseessä. Kuten kaikki tiedättekin, Gail Kim voitti Mickie Jamesin Night Of Champions-PPV:ssä. Mickie janosi kostoa, mutta uutta tittelimahdollisuutta hänelle ei suotu. Niinpä hän lyöttäytyi entistä tiiviimmin yhteen parhaan ystävänsä Marian kanssa ja alkoi piiskata tästä uutta supernaispainijaa. Olisittepa nähneet kuinka Maria tuhosi tieltään koko naisrosterin tämän matsin build upissa.

Tällä tuhkimotarinalla ei kuitenkaan ollut onnellista loppua. Mickien valmennuksesta huolimatta oli Gail Kim kehässä edelleen eri tasolla kuin ihanainen Maria. Yleisön kannustus ja kova taistelutahtokaan ei riittänyt, sillä Maria teki edelleen liian paljon virheitä kehässä. Ne kostautuivat, ja Gail Kim pääsi kuittamaan. 1-2 ja 3, herätys karuun todellisuuteen. Siltikin, kohtuullisen hyvä suoritus Marialta, pitäisiköhän buukata häntä jatkossa joka PPV:hen?
Arvosana: C-

VS.
Intercontinental Championship Match
Rey Mysterio VS. Vladimir Kozlov(c)
Kylläpäs nämä minun PPV:t pelottavan paljon toistavat samaa kaavaa....ensin tulee ECW-mestaruusottelu, sitten akkojen matsi ja seuraavana Reyn ja Kozlovin ottelu. Pitkästä tarinasta lyhyt: Reyllä oli rematch clause, jonka hän halusi käyttää tässä tapahtumassa. Night Of Championsissa Kozlov pitkälti dominoi ottelua, tällä kertaa se oli Rey. Naamioitu sankari osasi valmistautua paremmin Kozlovin tyyliin ja se näkyi. Aina kun Vladimir sai Reiskan kiinni, tämä keksi keinon pelastautua tilanteesta. Hienoja muuveja nähtiin iso kasa, Kozlovin myyntitaitojen ehdoilla kuitenkin. Laskekaa sormet ja varpaat yhteen, niin saatte suunnilleen sen määrän, mitä Reylla oli near falleja tässä ottelussa. Lopputulos on kuitenkin se, mikä ratkaisee ja tällä(kin) kertaa se oli venäläiselle suosiollinen. Vladimir nimittäin onnistui tälläämään huikean Headbuttinsa Reyn rintaan ilmalennon aikana. Tämän jälkeen Kozlov karjaisi ja väänsi Reyn ruumiin mutkalla Abdominal Stretchillä, elikkäs Russian Nightmarella. Rey ei luovuttanut, mutta taju lähti ja tuomari keskeytti matsin. Kozloville siis onnistunut tittelipuolustus.
Arvosana: B

VS. VS. VS.
Fatal 4-Way Match For The United States Championship
Chavo Guerrero VS. The Miz(c) VS. Shelton Benjamin [b]VS. John Morrison[/b]
Tämä ottelu oli raaka miehinen karjaisu Smackdownin midcardin vahvuudesta. Mizin Night Of Championsissa kaappaama US-titteli osoittautui varsin halutuksi tavaraksi, ja niinpä hän joutui puolustamaan sitä kolmea miestä vastaan. Mizin kannalta suurin ongelma oli, että Guerrero, Benjamin ja Morrison eivät vihanneet toisiaan. Kaikki vihasivat häntä. No, onneksi jokaisella iski se kullankimallus silmiin, eikä ottelu muuttunut 3on1-handicapiksi kuin ajoittain. Heeltriolla oli enemmän kuin tarpeeksi mahdollisuuksia napata voitto taskuunsa, mutta kerta toisensa jälkeen he epäonnistuivat. Välillä pitkiäkin pätkiä kehän ulkopuolella makoillut The Miz sen sijaan käytti ensimmäisen mahdollisuutensa. Chavo,Shelton ja Morrison rakensivat komean Superplex/Powerbomb-härdellin, jonka vuoksi jokainen otti damagea vastaan. Ensimmäisenä jaloilleen kömpi Guerrero ja silloin Miz oikea-aikaisesti iski Reality Checkin ja "varasti" voiton. Harmi vaan, ettei tuosta ketaleesta overia näytä saavan sitten millään.
Arvosana: C+

VS.

Special 2on3 Handicap Tag Team Match
John Cena&Edge VS. Finlay,William Regal&Christian
Pöytiä, tikkaita, tuoleja, verta, hikeä, kyyneleitä, suolenpätkiä.....Edge&John Cena eivät todellakaan ole parhaita kavereita. Olosuhteiden pakosta heidän täytyi kuitenkin laittaa nämä kaikki asiat sivummalle ja keskittyä toimimaan joukkueena. Finlay&William Regal löysivät toisensa uudelleen alkukesällä ja nappasivat opettavaisen siipensä alle DH Smithin sekä Drew McIntyren, perustaen British Empire-stablen. Christian, jota yhä enemmän alettiin nähdä yhteisissä segmenteissä kayfabe-veljensä kanssa, päätti väliaikaisesti liittoutua heidän kanssaan. Paljon erilaisia muuttujia sisältävä handicap-matsi oli nähnyt päivänvalonsa.

Finlayn,Regalin ja Christianin opportunistinen liittouma laski sen varaan, etteivät Cena ja Edge pysty toimimaan joukkueena. Ja toden totta, ei siitä "joukkuekemiasta" ollut tietoakaan. Vaihdot otettiin vastahakoisesti vastaan, jos ollenkaan. Tauntit suunnattiin omaan nurkkaukseen päin. Johnnyn ja Adamin jääräpäisyyden vuoksi kumpikin otti matsin aikana hemmetin paljon iskua vastaan. Matsi kesti noin 20 minuuttia, ja heidän vaihtonsa pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Kumpikin halusi ratkaista ottelun. Yksinään. Edgen oltua kehässä nyrkkeilysäkkinä varmaan kymmenkunta minuuttia, hän suostui tekemään hot tagin Cenaan. Sankari siivosi kehään ja hurjan adrenaline rushin voimin pisti Finlayn taputtamaan STF-U:hun. After matchissa voipunut Edge tuli ensin onnittelemaan Cenaa, kunnes muuttikin mielensä ja niittasi tämän valtavalla Impaler DDT:llä hämärän rajamaille. Reuna oli varsin tyytyväinen jätettyään Cenan makaamaan avuttomana kehän pintaan. Asia, joka häneltä jäi huomaamatta oli velipoika, joka oli salakavalasti hiipinyt takaisin kehään. Unprettier paukkui, ja facet jäivät puolitajuttomana lojumaan Krissen jalkoihin. Tämä ei taatusti jää tähän.
Arvosana: C+

VS.
Hardcore Match For The World Heavyweight Championship
The Big Show(c) VS. Jeff Hardy
Night Of Championsin jälkeen oli selvää, että tämä saaga ei ollut vielä päätepistettään nähnyt. Jottei moinen farssi toistuisi, bannattiin Vickie Guerrero ringsidelta, sekä heitettiin stipulaatiota peliin. Jeffillä oli viimeinen mahdollisuus, ja hemmetti soikoon, sen hän myös käytti! Big Show ehkä näennäisesti hallitsi ottelua, mutta Jeff oli se, joka sytytti yleisön komeilla muuveillaan ja poseerasi linssiin kuin filmitähti. Pari pöytää päreiksi, muutama tuoli mutkalle, roskapöntöt rusinaksi ja coolit Swanton Bombit kakun päälle! 1-2-ja hitto soikoon 3!!!! Toista kertaa urallaan Jeff Hardy oli noussut WWE Universumin ravintoketjun huipulle ja 'Hardy Party' oli valmis alkamaan!
Arvosana: E+ (3. matsi vähän ajan sisään)

Jim Ross huusi kuin raivohullu, konfetteja satoi katosta ja Jeff mietti jo loppuillan ohjelmaa.....sitten.......TICK, TOCK, you hear the clock ticking.....
Mr. Money In The Bank, Montel Vontavious Porter. Salkku äkkiä Mike Chiodan hyppysiin ja ottelu käyntiin. Tänä iltana hänestä tulisi mestari.

VS.
World Heavyweight Championship Match
Jeff Hardy(c) VS. Montel Vontavious Porter
MVP hyökkäsi leijonan lailla Jeffin kimppuun ja koitti nujertaa tämän heti finishereillään. Tänä iltana Hardy kuitenkin todisti koko maailmalle, että hänen sydämensä on kenties isompi kuin kenenkään muun tämän pallon päällä. Jeff taisteli henkensä edestä, ja vaikka MVP saikin Player's Boot-potkunsa perille, ei 'Unique Enigma' antanut periksi, vaan nosti olkapäänsä ylös kanveesista. Yleisön syttyessä korviahuumaavaan älämölöön, niittasi Jeff Montelin tajun kankaalle komealla Twist Of Fatella, kapusi yläköydelle ja hyppäsi Swanton Bombin nopeammin kuin koskaan. SILTI, MVP väisti ja alkoi suunnitella Playmakeria. Counter, another Twist Of Fate. Swanton Bomb!!!! Jeff Hardy has done it!!~~ WWE-historiaa tehtiin, sillä MVP:stä tuli ensimmäinen mies, joka ei voittanut mestaruutta MITB-salkun lunastaessaan. Siitä kiitos Jeff Hardyn leijonansydämelle. 'Hardy Party' alkoi uudelleen ja Great American Bash 2009 päättyi näihin tunnelmiin.
Arvosana: C+

KOKONAISARVOSANA:C

//Olen TEW:in kanssa samaa mieltä. Tämä oli huonoin PPV tähän mennessä ja tämän jälkeen. Syynä se, että koitin epätoivoisesti noudattaa luomaani brändijakoa. No, lopputulos ei ollut kovin suotuisa. Tästä johtuen seuraavat PPV:t sitten mennäänkin tutulla kaavalla. Seuraavana SummerSlam, josta tuleekin sitten helevetin kova tapahtuma.

Tätä diarya olen vähän seuraillutkin ja voisin pistää vähän kommenttia. Lyhyet otteluselostukset ovat siitä hyviä, että ne voi nopeasti katsastaa, vaikka vähän häiritseekin ettei pysty seuraamaan tapahtumien kehitystä viikottaisten muodossa. Randy Ortonin lähtö oli todellakin harmin paikka, häntä olisi ollut mukava seurata. Edgen face-turnikin on tapahtunut ja hänelle ja Christianille on vielä tulossa jonkinlaista feudinpoikasta, sekä Kennedyn nosto ECW:n mestariksi sopivat loistavasti.

Great American Bashin loppua kun lukaisin, niin ehdin jo pelästyä että aiotko tosissaan nostaa MVP:n päämestariksi ( ), mutta onneksi -kuitenkin- Jeff säilytti.

Yksi asia mikä ihmetyttää on se, missä WWE:n mestari oli taas tässä PPV:ssä? Tuo vyö on mielestäni ollut Randy Ortonin lähdön jälkeen aika syrjässä, siis ainakin siltä on tuntunut kun on näitä PPV-raportteja lueskellut. Myös joitakin suuria tähtiä on välillä... "jossain", eikä heitä näy ainakaan PPV:eissä. Jotenkin tuo vain häiritsee. Syy saattaa ollakin yksinkertainen, mutta en tiedä mitä tarkalleen ottaen pelissäsi on tapahtunut/tapahtuu ja siksi haluankin kysyä asiasta.

Mutta joo, mukaviahan otteluita on tässä ollut vaikka kaikki PPV:t eivät ole tuntuneet oikein natsanneen, mutta SummerSlamista odotan jo kovatasoista. Toivottavasti jaksat pitää tätä pidempäänkin yllä.

"Triple K" kirjoitti:
Tätä diarya olen vähän seuraillutkin ja voisin pistää vähän kommenttia. Lyhyet otteluselostukset ovat siitä hyviä, että ne voi nopeasti katsastaa, vaikka vähän häiritseekin ettei pysty seuraamaan tapahtumien kehitystä viikottaisten muodossa. Randy Ortonin lähtö oli todellakin harmin paikka, häntä olisi ollut mukava seurata. Edgen face-turnikin on tapahtunut ja hänelle ja Christianille on vielä tulossa jonkinlaista feudinpoikasta, sekä Kennedyn nosto ECW:n mestariksi sopivat loistavasti.

Great American Bashin loppua kun lukaisin, niin ehdin jo pelästyä että aiotko tosissaan nostaa MVP:n päämestariksi ( ), mutta onneksi -kuitenkin- Jeff säilytti.

Yksi asia mikä ihmetyttää on se, missä WWE:n mestari oli taas tässä PPV:ssä? Tuo vyö on mielestäni ollut Randy Ortonin lähdön jälkeen aika syrjässä, siis ainakin siltä on tuntunut kun on näitä PPV-raportteja lueskellut. Myös joitakin suuria tähtiä on välillä... "jossain", eikä heitä näy ainakaan PPV:eissä. Jotenkin tuo vain häiritsee. Syy saattaa ollakin yksinkertainen, mutta en tiedä mitä tarkalleen ottaen pelissäsi on tapahtunut/tapahtuu ja siksi haluankin kysyä asiasta.

Mutta joo, mukaviahan otteluita on tässä ollut vaikka kaikki PPV:t eivät ole tuntuneet oikein natsanneen, mutta SummerSlamista odotan jo kovatasoista. Toivottavasti jaksat pitää tätä pidempäänkin yllä.

Vastaan, jos kerkeän.

1. "Missä WWE-mestari?" Judgment Daysta WWE-mestari puuttui, kiitos Ortonin yllättävän lähdön. Äijä lähti vetämään pari viikkoa ennen tapahtumaa, jonka vuoksi sitten jobbasi vyönsä takaisin Triple H:lle RAW:ssa. Siinä sitten iskikin, että aionko väkisin heittää jonkun random-haastajan Hoplalle, vai säästänkö Undertaker-kohtaamista Night Of Championsiin. Päädyin jälkimmäiseen. Juurikin JD:ssa yritin, huom. yritin noudattaa tuota brändijakoa, jonka vuoksi moni RAW:n tähti puuttui kortista. Joo, ja myönnän että epäonnistuin tässä brändijakopelleilyssä karmaisevasti. One Night Standissa oli RAW:n puolelta Matti VS. HBK ja Jericho VS. Punk, mutta WWE-mestari puuttui. Kieltämättä itsekin ihmettelen nyt, miten ihmeessä olen bookannut. Ymmärrän kyllä kritiikin, mitään suoraa vastausta, miksi näin on ollut en pysty antamaan. On tullut vaan buukattua oudosti.Sanoisin, että SummerSlamin alla löysin itseni, ja buukkaus parani.

Viikottaisten kirjoittaminen on yksinkertaisesti liian aikaavievää. Diaryn aloitin n. kuukausi sitten ja WrestleManiasta on päästy jo Great American Bashin yli. Kuinkahan kauan siihen olisi mennyt, mikäli olisin viikottaiset rustannut? Tuskinpa koskaan olisi sinne asti päässyt. SummerSlamiin ja siitä eteenpäin aion kyllä taustatarinat kirjoitella, että pysytte jotenkin kärryillä, mitä RAW:ssa, Smackdownissa ja ECW:ssa on tapahtunut.

"What" kirjoitti:
Viikottaisten kirjoittaminen on yksinkertaisesti liian aikaavievää. Diaryn aloitin n. kuukausi sitten ja WrestleManiasta on päästy jo Great American Bashin yli. Kuinkahan kauan siihen olisi mennyt, mikäli olisin viikottaiset rustannut? Tuskinpa koskaan olisi sinne asti päässyt. SummerSlamiin ja siitä eteenpäin aion kyllä taustatarinat kirjoitella, että pysytte jotenkin kärryillä, mitä RAW:ssa, Smackdownissa ja ECW:ssa on tapahtunut.

Juu, en tarkoittanutkaan viestissäni että sinun olisi pakko noita viikottaisia kirjoittaakaan. En kritisoi siitä, vaan päinvastoin. Kuten jo edellisessä viestissäni kerroinkin, tämä diary on helppolukuista ja nopeaa, kun otteluraportit on tiivistetty n. yhteen kappaleeseen. Sen takia mainitsin vaan noiden viikottaisten puuttumisen, koska en tiennyt oikein mm. tuota WWE-mestaruuden kuviota. Ja ymmärrän kyllä tuonkin, että Ortonin lähtö taisi tehdä kohtuullisen aukon suunnitelmiisi. Mutta kuitenkin, SummerSlamia jään odottelemaan

No niin, isketäänpäs pöytään SummerSlamin kortti, joka on ainakin omasta mielestäni hiton kova.

WWE Championship Match
The Undertaker VS. Triple H(c)
Kyseessä siis uusintaottelu Night Of Champions-PPV:stä, jossa HHH kykeni säilyttämään mestaruutensa hurjan taistelun päätteeksi. Undertaker ansaitsi tämän ottelun voittamalla Chris Jerichon eeppisessä #1 contenders-ottelussa, josta tulikin yksi RAW:n vuoden 2009 parhaista matseista. Feudiin on otettu mukaan myös historian havinaa ja muisteltu miesten edellisiä kohtaamisia aina WrestleMania X-7:iin saakka. Eipä tässä sitten sen kummempia selittelyitä, hulluna myyvä supermatsi kyseessä.

Four Corners Match For The Undisputed WWE Tag Team Championships
Colon Brothers(c) VS. Team Priceless VS. Mad Talent VS. Rey Mysterio&Evan Bourne
Mikäli jäitte miettimään niin Mad Talent-tiimi koostuu WWE:hen palanneesta Kenny Dykstrasta sekä Ryan Maddoxxista.(Braddock) Colonin veljekset ovat ottaneet elämäntehtäväkseen tagdivisioonan nostamisen pinnalle. Carlito&Primo ovatkin olleet ylpeitä mestareita, joille on ennen SummerSlamia kertynyt lähemmäs 20 onnistunutta tittelinpuolustusta. Lähinnä sen vuoksi, että veljekset lupautuivat puolustamaan vöitään "milloin tahansa, missä tahansa." Nyt haastetta kuitenkin riittää, kun kolme nälkäistä joukkuetta ovat heidän perässään. Vaihtavatko vyöt lopultakin omistajaansa?

Fatal 4-Way #1. Contenders Match For The WWE Championship
CM Punk VS. Chris Jericho VS. Shawn Michaels VS. Matt Hardy
Eipä ole herkkua elämä sillä miehellä, joka kävelee SummerSlamista ulos WWE-mestarina, sillä joku tästä nelikosta on ykköshaastaja Unforgivenissa. Jericholla ja Punkilla on ollut erimielisyytensä, kuten myös Hardylla ja Michaelsilla. Viime viikkoina homma eskaloitui koko kvartetin vihanpidoksi, ja RAW:n GM John 'Bradshaw' Layfield näki vain yhden ratkaisun: kaikki samaan matsiin ja voittajalle ykköshaastajan mantteli. Tällä Monday Night Raw'n All Stars-kokoonpanolla on odotettavissa hiton kova matsi, ja kuka tahansa voittaa, niin voi sanoa ansainneensa ykköshaastajan paikan.

Singles Match
The Big Show VS. M.V.P.
Big Show koki MVP:n suorituksen Great American Bashissa varsin koomisena epäonnistumisena, eikä pelännyt tehdä pilkkaa asiasta. Montel ei ollut katkera Jeff Hardylle, mutta Show'n puujalkavitsit alkoivat pidemmän päälle raastamaan mieltä. Ukko hävisi itsekin samalle miehelle ja kehtaa vielä pilkata. Yksi asia johti toiseen, ja ennen pitkää miesten välille olikin sovittu tämä matsi SummerSlamissa.

World Heavyweight Championship Match
John Cena VS. Jeff Hardy(c)
Heti WrestleManian jälkeen tein päätöksen, että SummerSlamissa nämä kaksi megastaraa tulevat kohtaamaan. John Cena ja Jeff Hardy, ehkäpä koko WWE:n kaksi suurinta facea samassa kehässä samaan aikaan. Matsi näki päivänvalonsa Great American Bashin jälkeisessä Smackdownissa, jossa John Cena piti mahtipontisen puheen Jeffille samalla haastaen mestarin otteluun. Haaste hyväksyttiin ja toista kunnioitettiin. Ystävyyden verhoama pilvilinna kuitenkin osittain murtui, kun Jeff päätti contract signing-operaation päätteeksi niitata Johnnyn kanveesiin Twist Of Fatella edellisessä Smackdownissa. Huikea kohtaaminen tulossa.

Singles Match
Edge VS. Christian
Tätä ottelua on hissukseen rakenneltu siitä päivästä lähtien, kun Christian draftattiin Smackdowniin. Yhteiset segmentit ovat tasaisella tahdilla lisääntyneet, ja Great American Bashissa tilanne räjähti lopullisesti käsiin, kun Krisse päätti cheap shotata Edgeä ottelun jälkimainingeissa. Eräässä Smackdownissa Edge joutui yksinään leijonien luolaan, kun Big Show&Christian yhteistuumin murjoivat Edgen suunnittelun tagpartnerin, MVP:n, sairaalakuntoon. Niinpä ottelusta tulikin handicap ja Edge otti yhden elämänsä pahimmista löylytyksistä. Historian havina ja kosto mielessään saapuu siis Edge SummerSlamiin.

Nyt sitten vaan veikkauksia ja kommentteja pöytään SummerSlamista.

WWE SummerSlam 2009

Sunday, Week 2, August 2009
From Wachovia Center, Philadelphia
Attendance: 15 000 SOLD OUT!

Vuosien mittaan SummerSlam on tarjonnut ikimuistoisia hetkiä. Traditio alkoi vuonna 1988, jolloin Hulk Hogan ja 'Macho Man' Randy Savage voittivat illan pääottelussa 'Million Dollar Man' Ted DiBiasen sekä legendaarisen Andre The Giantin. Vuonna 1992 Wembley Stadiumilla nähtiin kenties tapahtuman historian paras ottelu, kun 'British Bulldog' Davey Boy Smith voitti Bret 'Hitman' Hartin ja nousi Intercontinental-mestariksi. SummerSlam on tuottanut myös ikäviä muistoja, sillä vuonna 1997 Owen Hart pudotti 'Stone Cold' Steve Austinin niskoilleen alas, josta seurasi loukkaantuminen, joka on vainonnut Austinia tämän koko uran ajan. Vuonna 2004 SummerSlamissa todistettiin jälleen kerran historiaa, kun Randy Orton nousi World Heavyweight-mestariksi vain 24:n vuoden iässä. Vuoden 2005 tapahtuma muistetaan ennen kaikkea Hulk Hoganin paluusta painikehiin, jolloin hän verta vuotaen taisteli voiton Shawn Michaelsista. 2006 näimme kaksi elävää legendaa, Ric Flairin ja Mick Foleyn taistelemassa brutaalissa I Quit-ottelussa, vuotta myöhemmin SummerSlamissa nähtiin megatähtien, Rey Mysterion ja Triple H:n paluut painikehiin loukkaantumisten jälkeen, sekä John Cenan ja Randy Ortonin upea pääottelu. Viime vuoden SummerSlam muistetaan ennen kaikkea Edgen ja Undertakerin Hell In a Cell-sodasta, matsi joka oli monien mielestä koko vuoden paras. Nyt vuonna 2009 WWE:ssä puhaltavat uudet tuulet, mutta historiaa tullaan taatusti tekemään. Luvassa on elämää suurempi taistelu kahden WWE-ikonin, Triple H:n ja Undertakerin, välillä. Tulinen Fatal 4-Way ottelu, sekä posterissakin komeilevien megatähtien, John Cenan ja Jeff Hardyn, kiihkeä taistelu World Heavyweight-mestaruudesta. Muistakaa kiinnittää turvavyöt, sillä kyyti tulee olemaan hurjaa!

VS.

VS.

VS.

Four Corners Match For The Undisputed WWE Tag Team Championships
Colon Brothers(c) VS. Team Priceless VS. Mad Talent VS. Rey Mysterio&Evan Bourne
Vauhdikasta menoa luvattiin, ja sitä tämä ottelu toimitti. Kehässä oli yhtä aikaa neljä taidokasta tiimiä, mikä on enemmän kuin WWE:n kova tagdivisioona jokin aikaa sitten. 4 Corners-formaatista johtuen ottelussa ei tylsiä ja hitaita osuuksia päässyt syntymään. Tuoretta verta oli kehässä koko ajan, mikä piti tapahtumat mielenkiintoisena alusta loppuun saakka. Jopa Ryan Maddoxx, jota monet pitivät matsin heikkona lenkkinä suoriutui osuudestaan mainiosti, ja tarjosikin yhden "holy shit"-hetken iskemällä Evan Bournelle helvetillisen Turnbuckle Powerbombin. Ensimmäisenä backstagen puolelle saivat lompsia Rhodes&DiBiase, kiitos 619&Shooting Star Press-kombinaation. Evan&Rey vastasivat myös toisesta eliminoinnista, kun Kenny Dykstra koki saman kohtalon kuin Cody Rhodes aikaisemmin. Kuin ihmeen kaupalla Colonin veljekset olivat selviytyneet loppukahinoihin saakka, vaikka matsin build upissa olikin sellaista henkeä, että mestarit pelattaisiin ensimmäisenä alta pois.

2vs.2-äksöni Carliton, Primon, Reyn ja Evanin välillä oli kiihkeää. Yleisö halusi nähdä Colonien kauden päättyvän, sen verran rakastuneita he olivat tähän Bournen ja Mysterion lennokkaaseen kombinaatioon. Pitkän aikaa todellakin näytti siltä, että mestaruudet vaihtaisivat omistajiaan. Verraton joukkuepeli kuitenkin ratkaisi tämän matsin, sillä Primo veti veljensä pois "harmien tieltä", juuri kun tämä oli ottamassa SSP:tä vastaan. Tämä tappoi haastajien momentumin ja ottelu siirtyi mestarien hallintaan. Vastaavanlaista lentoa ei enää nähty, jolloin Primo onnistui puukottamaan Bournea selkään Backstabberilla ja nappaamaan Coloneilla tieskuinkamonennen onnistuneen tittelipuolustuksen. Tämä herättää vaan kysymyksen? Onko WWE:ssä sellaista joukkuetta, joka pystyy Colonit lyömään?
Arvosana: C-

VS.
Singles Match
The Big Show VS. M.V.P.
Avausottelussa nähtiin paljon vauhtia ja spotteja, nyt meno muuttui kun kehään asteli lihaa luvattoman paljon, Big Show, Vickie Guerrero sekä elämänsä tilaisuuden Great American Bashissa munannut M.V.P. Skeptikot ennustivat, että tämä matsi tulee imemään palleja, mutta väärässä olivat retaleet. 'Ballin' Superstar' pisti ottelussa itsensä likoon enemmän kuin koskaan ennen. Somersault Plunge kehän ulkopuolelle, Missile Dropkick yläköydeltä ja Big Show'n kurituksen vastaanottaminen. Montel koitti teurastaa jätin näiden riskiliikkeiden ohella myös Playmakerilla ja Drive By Kickillä, mutta lopputulos ei ollut toivottu. Myös Big Show'lle koitti ottelussa turhautumisen hetki, kun MVP jollain ihmeen tuuripelillä sai hartiansa ylös kanveesista Chokeslamin jälkeen. Niinpä oli aika ottaa kovemmat otteet käytäntöön. Vickien suotuisalla avustuksella selostuspöytä oli hetken päästä "riisuttu". Aikeenaan Show'lla oli ilmiselvästi runtata Montel kuristusjuntalla siitä läpi. Suunnitelma oli hyvä, mutta toteutukseen piti tehdä modifikaatioita, sillä Montel oli kerennyt toeta Chokeslamista ja alkoi brawlata Jätin kanssa ring apronilla. Silloin valtaisa koura puristui tiukasti MVP:n kurkkutorven ympärille, ja tämän katseesta oli aistittavissa silkkaa pelkoa. Show mutisi vielä paljon puhuvat sanat "I'm sending you to hell" ennen kuin paiskasi Montelin Chokeslamilla selostuspöydän läpi!!

MVP kiemurteli ja voivotteli maassa, Big Show'n tuulettelessa ja patistaessa tuomaria jo laskemaan. Tuomarilla kuitenkin meni 10-countin aloittamisessa kovasti aikaa, sillä hän kävi ensin tarkastamassa MVP:n elintoiminnot. Hidastelun seurauksena Montel onnistui biittaamaan 10-countin, ryömien tuskaisena kehään yhdeksikön kohdalla. Tämä kaikki oli kuitenkin "too little, too late", sillä uupunut MVP ei kyennyt enää puolustamaan itseään, vaan nieli Big Show'n Knockout Punchin, jota seurasi tietysti 3-count. Äijämäinen suoritus MVP:ltä.
Arvosana: B-

VS. VS. VS.
Fatal 4-Way #1. Contenders Match For The WWE Championship
CM Punk VS. Chris Jericho VS. Shawn Michaels VS. Matt Hardy
Painifaneille olivat taivaan portit avoinna, kun tämä kvartetti asteli kehään. Monday Night Raw'n all stars-kentällinen. Ylivertaisen atleettinen nelikko tarjosikin Wachovia Centerin yleisölle ja miljoonille ympäri maailman viihdettä koko rahan edestä. Tunnelma oli alusta asti katossa, ja CM Punkin kansansuosio varmasti yllätti kaikki, sillä häntä chantattiin lähes yhtä paljon kuin HBK:tä. Ottelun alkupuolella nähtiin Chris Jericho/Shawn Michaels-saagan jatko-osa, kun herrat seisoivat nenät vastakkain keskellä kehää, jonka jälkeen tuttuun tapaansa tarjosivat ensiluokkaista painia. CM Punk loisti ottelussa myös, ottaen riskejä mm. Suicide Diven ja Frankensteinerin muodossa. Fatal 4-Wayssa ratkaisevan pinnauksen nappaaminen on kohtuuttoman vaikeaa, sillä yhden miehen sijaan pitää teilata kolme tilanteesta pihalle. Vaikka jokainen soturi onnistuikin niittaamaan finisherinsä jossain vaiheessa matsia, eivät ne tuottaneet ratkaisua.

Jericho, Michaels ja Hardy ovat niin monessa liemessä keitettyjä veteraaneja, että he eivät ottelussa montaa virhettä tee. Tämä teki hommasta ekstravaikean CM Punkille, joka oli nelikosta selvästi "vihrein" ja ajoittain sortuikin yltiöpäisiin riskinottoihin. Esimerkiksi Clothesline yläkiinnikkeen päältä kehän ulkopuolelle olisi kannattanut jättää tekemättä, sillä Matt Hardy kerkesi väistää ja Punk läsähti lattiaan polveaan tuskaisesti pidellen. 'Straight Edge Superstar' kuitenkin selvisi säikähdyksellä ja oli olennaisena osana matsin loppukahinoissa. Hän nimittäin voimallisesti irish whippasi HBK:n kulmaukseen, ja Shawn veti sen tutun yli ja ympäri-jutskansa. Heti perään kulmaukseen lensi myös Matt Hardy, iskien Maikkelsia tahallisesti tai tahattomasti arkaan paikkaan. Ja sillä samalla hemmetin sekunnin kymmenyksellä Punkster jo tälläsikin Mattia leukaan polvipotkullaan. Bulldogia perään. Codebreaker!!!! 1-2-3!!! Chris Jericho, joka oli viimeiset minuutit makoillut lattialla puolikuolleena osasi ajoittaa kehään paluunsa täydellisesti ja iski, kun Punk oli haavoittumaisimmillaan. Lopultakin, lopultakin, lopultakin HEMMETTI lopultakin Jericho pystyi voittamaan Punkin ja ai että se tulikin makeaan paikkaan. Unforgivenissä Chris Jericho saa siis mahdollisuutensa nousta jälleen WWE-mestariksi, vastaansa hän saa (loppuillasta riippuen) Triple H:n tai The Undertakerin. Huikea matsi, mutta A-ratingista ikävä kyllä himppusen verran jäätiin.
Arvosana: B+

VS.
Singles Match
Edge VS. Christian
"The match that took 10 years in the making." Tällä ja monilla muilla iskulauseilla veljesten kohtaamista oltiin hypetetty. Aggressiota ja vihaa. Ei mestaruuksia, tämä oli paljon suurempaa kuin moiset kapistukset. Viime aikoina kayfabe-veljensä solvauksia liikaa kuunnellut Edge aloitti ottelun raivoisasti ja puski Christianin köysien välistä lattialle, ennen kuin kello edes kerkesi soida. "Let's go Edge"-chantit siivittävät 8-kertaisen maailmanmestarin hurjaan lentoon, mutta hetken päästä velipoika löysikin keinot tämän pysäyttämiseen. Alkurynnistyksen jälkeen tahti vähän tasoittui, ja alettiin nähdä ihan painiakin näiltä kahdelta "damn near perfect" all-aroundereilta. Välillä tunteetkin kiehahtivat ja bitch slappeja jaeltiin puolin jos toisin. Maailma sai todistaa kiihkeää ja tunteikasta taistelua, jota oli odotettu todella pitkään. Riskejä otettiin siekailematta, Edge heitti Chrissen Belly-to-Belly Suplexilla yläköydeltä kehän toiselle puolelle, loikkasi kuin kissa Cross Bodylla lattialle, Christian puolestaan kolmosriville saakka yrittäessään murtaa Edgen selän barrikaadia vasten. Ikävä kyllä tämä ottelu ei päättynyt puhtaasti.

Matsin loppupuolella Edge teilasi the tuomarin Big Bootilla, ja teki pahan virheen osoittamalla myötätuntoa tarkistaessaan tämän vointia. Nimittäin sillä aikaa Christian oli jo ehtinyt tuoda terästuolin kehään ja heilautti sitä olan takaa. OHI!! Edge potkaisi nuorempaa veljeä rajusti mahaan, jonka vuoksi tuolikin lipesi käsistä. Impaler DDT tuolin päälle!! EI, vaan counter ja Unprettier sen hemmetin tuolin päälle! Todistusaineisto äkkiä piiloon ja tuomaria herättelemään. Vaikka 3-countissa kestikin varmaan se 10 sekuntia, ei se muuttanut lopputulosta. Christian oli voittanut Edgen! Yksi asia on kuitenkin varmaa: tämä saaga ei ole vielä viimeistä lukuaan nähnyt.
Arvosana: B+

VS.
WWE Championship Match
The Undertaker VS. Triple H(c)
Illan toiseksi viimeisessä ottelussa päästettiin ikonit lavalle. Kaksi miestä, jotka ovat viimeisen 15 vuoden aikana dominoineet tätä promootiota ja välillä kantaneet sitä harteillaan. Triple H ja Undertaker ovat myös vastuussa monista menneiden vuosien klassikko-otteluista, mutta vieläkö heillä riittää virtaa yhteen. Kyllä. Vuosien ja loukkaantumisten myötä kumpainenkin on hieman kangistunut ja hidastunut, mutta samalla he ovat hankkineet melkoisen kasan korvaamatonta abstraktia ainetta: nimittäin kokemusta. Sekä tietotaitoa. Hunter ja Taker tiesivät, etteivät kykenisi yhtä atleettisiin suorituksiin kuin WrestleMania X-7:ssä, joten he korvasivat tämän verrattomalla kehäpsykologiallaan. Tarinaa tässä oli hirveä määrä, yhtään iskua ei jaettu "turhaan." Kaikella mitä miehet kehässä tekivät oli jokin suurempi tarkoitus. Seuraavan liikkeen valmistelu tai pehmittäminen sidontaa varten. Veteraaneilla oli myös Philadelphian yleisö käsissään, ja he saivat pienillä ja yksinkertaisella tempuillaan heistä irti juuri toivotun reaktion. Mielenkiintoista kohtaamisessa oli, että HHH otti suosiolla ottelun ajaksi heelroolin, koska tiesi yleisön olevan joka tapauksessa Undertakerin puolella.

Mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä tiiviimmäksi jännitys kasvoi. Nämä kehäkenraalit kun taitavat showpainin psykologisen puolen kenties paremmin kuin kukaan muu. Eipä siihen paljon Pat Pattersonin tai kenenkään muun road agentin neuvoja kaivattu. Countereita nähtiin paljon, jonka vuoksi voittoa haettiin muillakin kuin finisher-liikkeillä. Undertaker paiskasi HHH:n huikeassa kaaressa Superplexillä kenttään, ja toisin kuin Night Of Championsissa, onnistui iskemään Elbow Dropin yläköydeltä. 3-countia sillä ei kuitenkaan irronnut. Hunter haki voittoa Indian Death Lockilla sekä ennennäkemättömällä Back Drop Driverilla. Tuloksena oli kuitenkin poikkeuksetta ainoastaan pitkä 2-count. Taistelun kestettyä jo pitkälti yli 20 minuuttia alkoivat myös finisherit onnistumaan. Loppuhuipennuksena nähtiin se tuttu ja turvallinen finishersota, joka tällä kertaa päättyi Tombstone Piledriveriin, josta Triple H ei enää kyennyt nousemaan. The Undertaker siis voitti 7:ttä kertaa urallaan päämestaruuden. Mikäli 'Taker ei heti häviä mestaruuttaan takaisin HHH:lle, tai jollekin muulle, odottaa meitä kaikkia Unforgivenissä huikea pääottelu: The Undertaker VS. Chris Jericho!
Arvosana: B

VS.
World Heavyweight Championship Match
John Cena VS. Jeff Hardy(c)
Oli illan main eventin aika ja jokerikortit lyötiin pöytään. John Cena ja Jeff Hardy saavat pikkutytöt kirkumaan ja vähän vanhemmat tytöt kastelemaan pöksynsä, ja nuoret miehet kateellisiksi. Kaksi nykyajan suurinta facea, sekä kirkkain mahdollinen palkinto motivaattorina.

"Let's go Cena - let's go Hardy!" Tuota riivattua huutoa kesti sen 27 minuuttia. Lausuma "tunnelma oli sähköinen" ei tee oikeutta sille mellakalle, joka yleisössä oli tämä ottelun aikana. Johnny&Jeff antoivatkin yleisölle parastaan. Matsin alku rakennettin "pieni mies vs. iso mies"-kaavalla. Nimittäin Jeffillä ei ollut varaa päästää Cenaa liian pitkäksi aikaa lähietäisyydelle taikka jäädä seisomaan paikalleen pitkäksi aikaa, sillä aina Johnnyn saadessa Jeffin kiinni tapahtui ikäviä asioita. Herkulesmainen Cena kun nakkeli kepoista mestaria ympäri kehää kuin perunasäkkiä. Hardylle tämä ei ollut ongelma, sillä hän oli tottunut taistelemaan isompia ja vahvempia miehiä vastaan. "Hit&run"-taktiikka toimi aikansa hyvin, mutta ei tietenkään loppuun asti. Cena paiskoi Jeffiä ympäri kehää mm. Superplexillä, Spinning Side Slamilla, Fisherman's Suplexilla ja stiffeillä Clotheslineilla. Hardy vastasi huumaamalla yleisön Cross Body-hypyllä kehän ulkopuolelle, juoksemalla kaidetta pitkin, Whisper In The Windillä ja muilla riskiliikkeillään. Hommassa meinasi käydä kylmät, kun Jeff lähti hakemaan Swantonia liian aikaisessa vaiheessa, ja Cena kapusi kaveriksi yläköydelle. Hardy harteille ja F-U, joka oli ennemminkin Death Valley Driver yläköydeltä, paukkui. Ilme Cenan naamalla ja hämmästys yleisössä oli valokuvaamisen arvoista, kun Jeff selvisi pinnausyrityksestä viimeisellä sekunnin kymmenyksellä! Jumaliste!

Niinpä Johnny Boyn täytyi ottaa lisää riskejä. Leg Drop yläköydeltä! Ja ahteri edellä kanveesiin! Roll up Jeffiltä ja niukkaakin niukempi kick out! Drop Toe Hold ja STF-U! Hardy karjui kivusta, Cena huusi naama punaisena ja käski Jeffiä luovuttamaan, vain lisäten ja lisäten painetta sidontaan. Hardy ei kuitenkaan luovuttanut. Ei tänään. Tajunnantila kuitenkin laski ja vaikutti siltä, että Hardy oli pökertynyt. Käsi putosi kerran ja toisen...........mutta ei kolmatta kertaa. Viimeisillä voimavaroillaan Jeff ryömi, raapi, kynsi ja hivuttautui määrätietoisesti sentti sentiltä lähemmäksi köysien tarjoamaa suojapaikkaa. Cena havaitsi tämän, irrotti otteen ja veti Hardyn keskelle kehää. Jälleen roll up Jeffiltä ja near fall! Kumpikin oli jälleen jaloillaan, ja Jeff lähti juoksemaan kehätolppaa kohti. Whisper In The.......EI! Cena nappasi Hardyn suoraan ilmasta kiinni ja punnersi harteilleen. F-U tulossa! Ei, ei ja ei! Jeff hivuttautui Cenan selkäpuolelle ja teki käänteisen Twist Of Faten!! Johnny piteli tuskaisena takaraivoaan ja näki tähtiä, samalla kun Jeff oli kerennyt jo ylös asti ja hyppäsi kuvankauniin Swanton Bombin Cenan rintakehän päälle! 1 - 2 ja 3!! Jeff Hardy teki sen! Voitti John Cenan puhtaasti SummerSlamin pääottelussa, ja kenties elämänsä suurimmassa ottelussa. The Hardy Party continues at SummerSlam!
Arvosana: B+

KOKONAISARVOSANA: B-

Siinä oli SummerSlam, kommentteja olisi tietysti kiva kuulla. Vähän kismittää, ettei sieltä sitten yhtään A-ratingin ottelua putkahtanut. Pitää muuten koittaa jossain välissä postailla uutisia ja huhuja, pelimaailmassa on nimittäin jonkin verran tapahtunut.

Mitä tapahtui SummerSlamin ja Unforgivenin välillä?

RAW
Triple H kiehui SummerSlamin jälkeen hävittyään WWE-mestaruuden The Undertakerille. Niinpä hän päätti lunastaa rematch-clausen heti seuraavassa RAW:ssa, ja miehet vetivätkin illan ME:ssä, jopa PPV-kohtaamistaan paremman matsin. (Slamissa B, RAW:ssa B+) Lopputulos ei kuitenkaan muuttunut, vaan Undertaker voitti luovutuksella, ja säilytti mestaruutensa. SummerSlamin jälkeisen RAW:n tapahtumat eivät kuitenkaan loppuneet siihen, vaan uusi ykköshaastaja Chris Jericho hönki kehään, ja murjoi voipunutta mestaria signature-liikkeillään. Moinen käytös suututti 'Phenomin' ja seuraavalla viikolla hän kosti korkojen kera, chokeslammaalla ylimielisen kanukin lähes kehämatosta läpi. Syyskuun 1. viikolla miehet pysyivät toisistaan erossa fyysisesti, sillä kummallekin oli bookattu show'hun kova singles-matsi: Chris Jericho päihitti Rey Mysterion, ja The Undertaker illan pääottelussa Jack Swaggerin. Viimeisessä RAW:ssa ennen Unforgivenia (joka on btw. paras bookkaamani show koskaan, arvosana puhdas A) Jericho teki sen, mitä ei olisi kannattunut tehdä. Piti "hautajaiset" Undertakerille, pilkaten tätä viimeisen päälle. Hymy kuitenkin hyytyi, kun 'Taker lihana ja verenä saapui pimeydestä paikalle. Siinä vaiheessa Jericho löysi jalat alleen ja kipitti katsomon kautta karkuun, turhautuneen Undertakerin jäädessä tuhoamaan kehää.

Toinen syyskesällä maanantai-iltoja hallinnut kuvio oli Shawn Michaelsin ja CM Punkin "respect"-angle. SummerSlamin jälkeen miehet kohtasivat bäkkärillä, vaihtaen muutaman sanan keskenään, mutta ei vielä sen enempää. Viikon ajan Punkster pyöritteli asioita mielessään, ja rohkaisi itsensä haastaen Shawn Michaelsin 1on1-otteluun Unforgivenissä. Punk piti pitkän ja tunteikkaan puheen siitä, kuinka on ihaillut HBK:tä pikkupojasta saakka, ja mitä ottelu hänelle merkitsisi. 'Heartbreak Kid' tuumasi asiaa hetken, kunnes kaverukset löivät kättä päälle ja sinetöivät tämän matsin 'blockbuster'-matsin syyskuun PPV:hen. Tarina jatkui, kun 7 vuorokauden päästä Michaels otteli William Regalia vastaan hienon ottelun, jonka tietenkin voitti. After matchissa kuitenkin tapahtui kummia, kun British Empire-stable, Finlayn,Regalin ja DH Smithin johdolla alkoi piestä paskoja pihalle HBK:sta. Jalon supersankarin tavoin CM Punk riensi kehään ja pelasti Shawnin pahalta selkäsaunalta. Myöhemmin samana iltana Michaels kävi vielä erikseen kiittämässä Punksteria asiasta. Kuutta päivää ennen isoa matsia miehet olivatkin sitten joukkuetovereita Kenny Dykstran ja Ryan Maddoxxin muodostamaa Mad Talent-tiimiä vastaan. 12 minuuttia kestänyt matsi päättyi, arvatenkin, Punkin ja Michaelsin voitonjuhliin. Kunnes tapahtui jotain odottamatonta. Shawn Michaels liipaisi Punkia nassuun Superkickillä! Segmentin lopuksi HBK mutisi jotain "you're going nowhere, by being a nice guy."

Muita pienempiä kuvioita RAW:ssa oli mm. 'Glamazon' Beth Phoenixin ja Gail Kimin välinen feudi, joka tulee päättymään Unforgivenissä otteluun naisten mestaruudesta. Pääkuvioiden ulkopuolelle väliaikaisesti jäänyt Matt Hardy on osoittautunut kultaakin kalliimmaksi painijaksi punabrändille, sillä 4 viikon aikana Matt otteli 3 vähintään B+ arvosanan ansainnutta ottelua. VS. R-Truth (B+) VS. Evan Bourne (A) ja VS. Triple H (A).

ECW
WWE:n kolmosshow pyöri edelleenkin kahden miehen ympärillä: Mr. Kennedyn ja Jack Swaggerin. Lisäksi näiden neljän viikon aikana nähtiin "vierailevia tähtiä", kun mm. MVP ja Big Show kävivät näyttäytymässä. Tiistaisin nähtiin myös upeaa viihdettä, kun Kane ja Umaga selvittelivät välejään. o_O. Swaggerin ja Kennedyn verifeudi kulminoitui Unforgiveniä edeltävään ECW-jaksoon, kun miehet ottivat vielä kerran yhteen ECW-mestaruudesta, tällä kertaa teräshäkin sisällä. Yksi show'n historian suurimmista matseista päättyi Mr.Kennedyn voittoon, ja tämä jatkoi mestaruuskauttaan, Swaggerin siirtyessä yhä enemmän ja enemmän kuvioihin kahden isomman show'n puolelle.

SmackDown!
Perjantai-iltojen pääkuvio rakentui kultaisen nelikon, John Cenan, Jeff Hardyn, Edgen ja Christianin ympärille. Jokainen heistä koki olemaan oikeutettu esiintymään Unforgivenin mestaruusottelussa. Christian katsoi ansainneensa paikkansa voittamalla Edgen SummerSlamissa, kun Edge puolestaan halusi kiivaasti uusintaottelua veljensä kanssa, johtuen Slamin tapahtumista. Cena ja Hardy ottelivat SummerSlamin pääottelussa upean matsin, josta kaikki halusivat nähdä jatko-osan. Tilanteen ollessa tämä päätti Smackdownin johtoporras lypsää siitä kaiken irti, ja bookkasi Unforgiveniin 4-Way Elimination-matsin näiden neljän supertähden välille. Matsin build upissa etenkin Christianin ylimielisyys kasvoi aivan uusiin ulottuvuuksiin, kun hän mm. räppäsi solvaavasti vastustajistaan, sekä eräässä jaksossa pukeutui Edgeksi, imitoiden tämän maneereja.

Toinen paljon TV-aikaa saanut nelikko oli Primo&Carlito ja Rey Mysterio&Evan Bourne. SummerSlamissa Colonit säilyttivät Undisputed-vyönsä Four Corners-ottelussa, mutta Rey&Evan olivat matsin todelliset tähdet, eliminoiden kaksi muuta joukkuetta tieltään. Niinpä jäikin kysymys, mitä tapahtuisi jos nämä joukkueet ottelisivat "kaksistaan" vöistä. Vastausta ei tarvitse kauaa odotella, sillä kyseinen ottelu löytyy Unforgivenin kortista. MVP ja Big Show ovat jatkaneet tukkanuottasilla oloaan näiden neljän viikon aikana. Lisäksi Smackdownissa on nähty myös useita midcard-feudeja. Shelton Benjamin ja Scotty Goldman ovat matsanneet muutamaan kertaan. The Miz on joutunut US-tittelinsä kanssa koville Chavo Guerreron kanssa. Santino Marella ja R-Truth ovat iskeneet silmänsä Vladimir Kozlovin Intercontinental-mestaruuteen.

Tästä kaikesta muotoutui Unforgiven card, joka näyttää seuraavalta:

4-Way Elimination Match For The World Heavyweight Championship
Jeff Hardy(c) VS. Christian VS. John Cena VS. Edge

Undisputed WWE Tag Team Championship Match
Rey Mysterio&Evan Bourne VS. Colon Brothers(c)

Singles Match
CM Punk VS. Shawn Michaels

WWE Women's Championship Match
Beth Phoenix VS. Gail Kim (c)

WWE Championship Match
The Undertaker (c) VS. Chris Jericho

Kortissa on siis vain 5 ottelua, joten odotettavissa lienee jokin yllätysmatsi tai sitten pidempää segmenttiä.


Outside The Ring Ropes

Kehän ulkopuolella on myös tapahtunut paljon mainitsemisen arvoisia asioita. Tommy Dremer, Tony Garea, Alicia Fox, The Great Khali, Ranjin Singh, Batista, Ricky Ortiz, Candice Michelle, Brian Kendrick ja Eve Torres eivät ole enää WWE:n palveluksessa. Osa irtisanottiin toistuvien asenneongelmien vuoksi, osan sopimusta ei uusittu sen päättyessä. Näitä menetyksiä korvaamaan WWE on hankkinut rosteriinsa uusvanhoja naamoja, kuten Scotty Goldmanin, Kenny Dykstran, 'Million Dollar Man' Ted DiBiasen sekä Roddy Piperin, jolle kaavaillaan roolia British Empire-stablessa. Lisäksi WWE on signannut tuntemattoman itävaltalaisen painijan Chris "Bambikiller" Raaberin development-sopimuksella riveihinsä. Suunnitelmana on, että Bambikiller viettää ainakin pari ensimmäistä kuukautta FCW:ssä. Jatkosoppareita on kirjoitettu selostaja Todd Grishamin, Dustin "Goldust" Rhodesin, William Regalin, Jerry Lawlerin, Maria Kanelliksen, R-Truthin, Evan Bournen ja Ray "Jesse" Gordyn kanssa.

TNA nousi kesällä "International"-tasolle, ja nousukiidossa olevan promootion nousu globaalille tasolle lienee vain ajan kysymys. Uuden sodan siemenet on kylvetty.

WWE - Unforgiven 2009

Sunday, Week 2, September 2009
LA Sports Arena
Attendance: 10 809


VS.

Undisputed WWE Tag Team Championship Match
Rey Mysterio&Evan Bourne VS. Colon Brothers(c)
Järjestyksessään yhdestoista Unforgiven-PPV alkoi tällä neljän dynaamisen painijan välisellä koitoksella, jossa oli panoksena Colonin veljesten WrestleManiassa voittamat Undisputed Tag Team-vyöt. Pitkän mestaruuskauden aikana Carlito&Primo ovat kerenneet kohdata kaikenlaisia haastajia, mutta kenties Rey Mysterio&Evan Bourne pystyisivät tämän valtakauden katkaisemaan. Vauhti olikin hurjaa heti kellonsoitosta alkaen, yleisön asettuessa selkeästi haastajien nurkkaukseen. Suurimman osan otteluistaan Carlito&Primo ovat pystyneet voittamaan hämmästyttämällä vastustajansa nopeudellaan ja riskiliikkeillään. Nyt tilanne oli aivan toinen, sillä vastassa oli kaksi miestä, jotka olivat tehneet uransa nopeudella ja hurjilla muuveilla. Niinpä veljekset San Juanista joutuivatkin muokkaamaan taktiikkaansa, ja pyrkivät jatkuvalla syötöllä hidastamaan ottelun tempoa. Suurimmaksi osasi suunnitelma onnistui, mutta välillä tilanne vaikutti epätoivoiselta, kun Bourne&Mysterio pääsivät loikkimaan kehässä tuottaen suuria ongelmia mestareille. Viimeisen parin kuukauden ajan Evan&Rey ovat kaiken lisäksi taganneet säännöllisesti, joten siinä kuuluisassa joukkuekemiassakaan ei mitään rakosia ollut. Välillä varsin heelmäisesti käyttäytyneet Carlos Colonin pojat kuitenkin jälleen löysivät keinon ottelun voittamiseen. Carlito joutui ottamaan vastaan Reyn 619:n sekä Evanin Shooting Star Pressin, ja ottelun olisi pitänyt olla ohi. Primo oli kuitenkin vahvasti eri mieltä, juoksi kehään terästuolin kanssa, samalla häiriten ankarasti tuomarin työskentelyä. Jack Doanin repiessä kapistusta irti Primon käsistä oli aikaa kuitenkin tuhrautunut niin paljon, että Carlito toipui ja pääsi salakavalasti iskemään Backstabberin Bournelle. 1-2 ja 3! Colonit voittivat, kunniallisesti vai ei? Se on teidän, hyvät lukijat, päätettävissä.
Arvosana: C

VS.
WWE Women's Championship Match
Beth Phoenix VS. Gail Kim (c)
Pääosin nuorista miehistä koostuneen yleisön mieliksi seuraavaksi tarjoiltiin naisten äksöniä, kun uhkea glamatsooni Beth Phoenix haastoi koreankanadalaisen Gail Kimin tittelistä. Matsi olikin todella hyvä, ja sen aikana saattoi jopa erehtyä luulemaan, että naisten titteli jotain merkitsisi. Tunnelmaa riitti, ja yleisö oli hyväksynyt face-Glamazonin totaalisesti. Gail pääsi näyttämään nopeuttaan, hyppyjään sekä innovatiivisia liikkeitään, mutta mistään ei tuntunut olevan vastinetta Beth Phoenixin voimille. Muutamaan otteeseen haastaja oli toki pahassa pinteessä, mutta onnistui ratkaisevalla hetkellä koppaamaan Gailin ilmasta kiinni ja pamauttamaan Glam Slamin! Sitähän seurasi tietysti 3-count ja Gail Kimin mestaruuskausi olikin sitä myöten paketissa. Openeria parempi ottelu, ainakin tekoälyn mukaan.
Arvosana: B-

VS.
Singles Match
CM Punk VS. Shawn Michaels
Shawn Michaels on mies, jota pidetään yleisesti eräänä maailman parhaista painijoista koskaan. Piste. CM Punk on mies, joka on kasvanut katsellen Shawn Michaelsia ja vain unelmoinut tästä päivästä. Keskinäisestä kunnioituksesta, ja Punkin tapauksessa ihailusta, alkunsa saanut unelmaottelu sai kuitenkin viime maanantaina käänteen, kun HBK päätti kouluttaa Punkia potkaisemalla tätä leukaan. Pääsikö vanha kettu tällä tempulla Punkin "ihon alle", jotta tämä lähtisi yltiöaggressiivisesti hyökkämään ja tekemään virheitä, vai motivoiko tämä nuorta miestä vain enemmän? Nämä kysymykset vanha kunnon Jim Ross heitti ilmoille, kun kello soi.

Ottelun alussa näytti siltä, että HBK:n temppu oli toiminut. Punk ryntäili tilanteisiin liian kovalla vauhdilla ja innostuksella, Michaels pysyi tyynenä ja kykeni helpohkosti välttämään iskut. Oltuaan hetken aikaa HBK:n 'nöyryytettävänä' alkoi Punkinkin hommaan tulla jotain järkeä, ja chain wrestling-osuudessa Punk oli julistettava voittajaksi. Punk on nopeampi, terveempi, atleettisempi ja vahvempi. Shawn Michaelsilla on kuitenkin sitä, mitä ei voi millään fyysisellä attribuutilla korvata: kokemusta. Teki Punk mitä tahansa, se ei yllättänyt Michaelsia, sillä hän oli nähnyt kaiken. Vuosien mukanaan tuoman tietotaidon avulla Michaels osasi tulkita pienistä eleistä ja ilmeistä milloin pitää iskeä ja miten. Punk ei tehnyt ottelun aikana yhtään suurta virhettä, mutta silti HBK 'koulutti' nuorta miestä vähän samaan tyyliin kuin John Cenaa WrestleMania 23:ssa. Prosessiin kuului myös pieni ylimielisyys, joka ilmeni mm. parina bitch slappina Punkin naamalle. Välillä tuli sellaisia hetkiä, jolloin Punk tajusi olevansa oikeasti PPV-matsissa idoliaan vastaan, ja silloin asiat alkoivat mennä ikävästi Punkin kannalta. Onneksi ottelun tuoksinassa ja hien lentäessä moinen kunnioitus unohtui, ja Punk alkoi keskittyä voittamiseen. Sitähän hän on tehnyt koko elämänsä ajan. Perkkele, kallo on murtunut ja silti on omin jaloin sairaalaan kävelty! Ihan sama kuka siellä kehän toisella puolella seisoo.

Unelmamatsin loppuhetket olivat kiihkeitä, kun ratkaisua haettiin vuoron perään signature-iskuille sekä mitä erilaisimmilla pinning combinationeilla. Punkin koittaessa iskeä MMA-tyylistä potkuaan, ehätti Michaels laskea päänsä ja sekunnin päästä Punkin valot olivatkin sammuneet Sweet Chin Musicin seurauksena. Tai ehkä muotoilin lauseen väärin, koska Punk oli sen verran tajuissaan, että vaistomaisesti kurotti jalkansa alaköydelle. Tässä vaiheessa väkisinkin hiipi Michaelsin mieleen aate siitä, josko CM Punk todellakin on tänä päivänä parempi. Michaels teki kenties ottelun ainoan virheensä jahkailemalla liikaa itsensä kanssa Superkickin toimittamisen jälkeen, ja seuraavana hän löysikin ruhonsa CM Punkin harteilta ja oli jo menossa nokosille. Viime hetkellä Michaels kuitenkin hätäisen oloisena onnistui kiemurtelemaan itsensä irti tilanteesta, jolloin Punk jo nappasikin hänestä uudelleen kiinni, rullasi hartiat mattoon.....1 - 2 - 3!! CM Punk selätti Shawn Michaelsin Inside Cradlella! Hyvänen aika! Ottelun jälkeen nähtiin vielä tunteikas hetki, kun Punk tarjosi idolilleen kädenpuristusta, jonka Shawn pitkän harkinnan jälkeen otti. Punk nosti vielä Michaelsin käden ilmaan voittajan merkiksi ja kaksikko poistui takahuoneiseen samaa matkaa.
Arvosana: B

VS. VS. VS.
[quote]4-Way Elimination Match For The World Heavyweight Championship
Jeff Hardy(c) VS. Christian VS. John Cena VS. Edge
Neljä miestä, joilla kaikilla oli palava halu lähteä Los Angelesista 7 kilon kultaklöntti harteillaan astuivat kehään pelottomina. Mitä tahansa he joutuisivat tekemään tavoitteeen saavuttamiseksi, olisi sen arvoista. Yleisöreaktioissa voittaja oli selvästi Jeff Hardy, mutta siitähän tässä ei suinkaan ollut kyse. Matsin säännöistä vielä sen verran, ettei kyseessä ollut Four Corners, vaan koko nelikko oli yhtä aikaa kehässä. Poikkeuksena Fatal 4-Way formaattiin oli, että tässä pinnausyrityksen katkaiseminen oli lähinnä omaan pakkiin kusemista. Ratkaisusuorituksen hakeminen ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä jokainen tietää, ettei Edgeä, Christiania, Jeffiä tai Cenaa millään perusliikkeillä voiteta. Tästä johtuen ottelu oli kerennyt vanhentua jo 13 minuuttia, kun ensimmäinen pinnaus nähtiin. Uskokaa tai älkää, ensimmäisenä leikistä putosi pois mestari, Jeff Hardy! Unprettier sekä Edgen opportunistinen Roll Up, ja lasku kolmeen! Elämäänsä varsin pettynyt Hardy joutui poistumaan takahuoneisiin, kun hänen rakas mestaruusvyönsä jäi odottelemaan uutta omistajaansa Lilian Garcian syliin.

Toista eliminointia ei tarvinnut odottaa 13:ta minuuttia, noin 8 riitti. John Cena, Edge ja Christian taistelivat kullasta raivohullun apinan lailla. Veljeksillä oli kuitenkin ongelma, sillä kaikkien näiden vuosien jälkeen he keskittyivät vain ja ainoastaan toisiinsa, ja sen vuoksi ajoittain unohtivat John Cenan olevan ottelussa mukana. Tämä 'putkinäkö' kostautui Edgelle pahemman kerran, kun hän Spearissa onnistuttuaan keskittyi 100%:sti siihen hetkeen, kun saa 3-countin veljeänsä vastaan. Cena näki tilaisuutensa tulleen, repäisi Edgen pois tieltä ja väänsi hänet STFU-sidontaan keskelle kehää! Edge teki kaikkensa, itki, huusi, raivosi, kynsi, raapi, puri nyrkkiään, eikä luovuttanut. Käsi kuitenkin putosi kolmesti kanveesiin, Edge oli nukkumatin mailla. Ja jäljellä oli enää kaksi....

John Cena tai Christian. Jommasta kummasta kruunattaisiin uusi World Heavyweight-mestari tänä iltana. Nyt ottelu alkoi tavallaan alusta, ja ensimmäinen liike olikin perinteinen Collar Elbow Tie Up. Pariksi minuutiksi meno hidastui, mutta tunnelma oli vähintäänkin sähköinen. Puolet halusivat Cenan voittavan, puolet halusivat nähdä Christianin tähtihetken livenä. 'Captain Charisma' ja 'Chain Gang General' tiivistivät tahtia ja hetken päästä Johnny hyppäsikin yläköydeltä Leg Dropilla Krissen niskaan. 2-count only. Tästä harmistuneena Johnny kaappasi vastustajansa syliin, kunnes pudotti tämän takaisin kenttään Spin Out Powerbombilla. Five Knuckle Shuffle osui, mutta F-U:n Christian pystyi vielä välttämään, counteroiden tilanteen DDT:ksi. Ensimmäisenä elonmerkkejä näytti kanadalainen, joka kaikkien yllätykseksi ei yrittänytkään pinnausta, vaan loikkasi ketterästi yläköydelle. Missile Dropkick ja tunnelma oli huumaava, kun Christian ryömi peittoon. 1.......2..........2 7/8 ja KICK OUT!

Turhautunut Christian voivotteli tilannetta liian pitkään, ja niin vain Cena nosti hänet harteilleen ja lennätti korkeakaarisella F-U:lla mattoon. Muutamia sekunteja kului, kun voipunut Johnny ryömi Krissen päälle, ja niiden vuoksi nähtiin kick out! Ratkaisua ei tuntunut löytyvän sitten millään. STF-U locked in! Edge vaipui tajuttomuuteen otteen kourissa, niin miksei myös velipoika. Yleisö nousi seisomaan ja huusi jännityksestä, kun.............Christian kurottautui köysiin. Johnny ei kuitenkaan kiukutellut, koska tiesi ettei siitä ole mitään hyötyä. Sen sijaan hän kyyristyi, teki 'marine'-tervehdyksenä ja valmistautui F-U:hun. Christian nousi harteille, mutta liukuikin Cenan selkää myöten jaloilleen alas. Unprettier!!! Can it be!!??? YES, IT IS!!! Christian selätti John Cenan ja voitti ensimmäistä kertaa urallaan World Heavyweight-mestaruuden! Villit juhlat alkoivat, ja ne muuten jatkuivat seuraavaan aamuun asti.
Arvosana: A

VS.
WWE Championship Match
The Undertaker (c) VS. Chris Jericho
Tämä on ottelu, jota painifanit ovat kiihkeästi odottaneet jo kymmenen vuoden ajan. 'Phenom' The Undertaker ja Chris Jericho! Siinä he seisoivat, tuijottaen reikää toistensa läpi. Jericho aloitti tämän taianomaisen ottelun tuttuun tyylinsä läpsäyttämällä Undertakerin kasvoja epäkunnioittavasti. Sehän oli tietenkin vain psykologista peliä, ja Jericho luikertelikin kehästä ulos ylimielisesti hymyillen, ennen kuin 'Taker sai hänet kunnolla näppeihinsä. Jericho kuitenkin tiesi vallan hyvin, ettei hän mestaruutta pakoilemalla voittaisi. Niinpä hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin palata kehään ja kohdata Undertakerin raivo. Hetken kuluttua Undertaker saikin Chrisiä riveleistä kiinni, nakkasi tämän kulmaukseen ja latoi sellaisen iskusarjan josta Ricky Hattonkin olisi kateellinen! Jericho is down and out! Almost.

Monitaitoinen kanadalainen oli hionut suunnitelman, jolla WWE-ikoni kaatuisi. Toistuvat iskut jalkoihin ja alaselkään, jotka lopulta antaisivat mahdollisuuden lukita Walls Of Jericho-sidonta, jolla voitto otettaisiin. Tästä 'master planista' Jericho ei halunnut poiketa, ellei ollut aivan pakko. Undertaker olikin isoissa ongelmissa kun Jericho kerta toisensa jälkeen onnistui kaatamaan tämän selälleen ja vääntämään tämän alaraajoja jos jonkinlaiseen solmuun. Päättäväisyyttä puhkuen Undertaker kuitenkin selvisi aina pinteestä raa'alla voimallaan ja välillä onnellakin. Jerichon hallinnan jälkeen ottelu kääntyi mestarin eduksi ja Snake Eyes, Big Boot, Leg Drop-combo olikin lähellä päättää matsin ennen aikojaan. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, koska Jericho viimeisellä kymmenyksellä kurotti hartiansa marginaalisesti ylös kanveesista.

20:n minuutin täyttyessä soturit taistelivat yläköydellä vaihtaen iskuja. Voitolle tässä jäi yllättäen Jericho, Takerin mäjähtäessä selkä edellä kanveesiin. Haastaja empi hetken, ennen kuin päätti yrittää Elbow Smashia. Se "hetki" kostautui, sillä Undertaker väisti, nosti Jerichon ylösalaisin........Jericho kuitenkin vältti Tombstonen vielä tässä vaiheessa, ja käänsikin mestarin Walls Of Jerichoon! Silkasta tuskasta miehisesti karjaissut Undertaker kuitenkin löysi turvapaikan köysistä verrattain nopeasti. Jostain kumman syystä Jerichon seuraava ajatus oli iskeä Taker kenttään Clotheslinella. Paha virhe, sillä kanukki lensikin Chokeslamilla mattoon. No, eipä se ottelu (tietenkään) siihen päättynyt, vaan Jericho sai hetken päästä Codebreakerin perille, josta Taker selviytyi.

Taistelu oli imenyt lähes tulkoon kaikki voimat miehistä, mutta Jericho koitti vielä sankarillisesti kääntää Undertakerin Wallseihin. Ja onnistui! Perkkele! Täydet 40 sekuntia 'Phenom' otteessa kitui, kunnes valtaisilla jalkavoimillaan heitti Jerichon voltilla ympäri ja horjuen kaappasi haastajan kynsiinsä. Jericho kiemurteli ja sätki kuin särki henkitoreissaan, tarttui köysistä, mutta ei auttanut. Tombstone Piledriver ja 1-2-3!! Undertaker säilytti mestaruutensa tässä eeppisessä ottelussa, joka ei todellakaan pettänyt. Tyylillensä uskollisena 'Demon Of Death Valley' posetti kehässä, kunnes hallista sammuivat kaikki valot ja niiden palautuessa kehä oli tyhjä! o_O
Arvosana: B+


King: JR??!??!?!?
JR: What the hall is happening here, King!?!??!
King: Look, look,look......
JR: OH MY GOD!!!! GOD GAWD ALMIGHTY!!!! Can you believe what you're seeing!!!??
KLIKKAA!
JR: It's Kurt Angle!!!! Kurt Angle has come back to WWE and listen to this reaction!! This is insane, I have never heard a crowd go this crazy! This is a moment, a moment that will go in history! Just feel it, experience it!!

It's true, it's damn true!! Kaikkien aikojen paras painija Kurt Angle oli palannut "kotiinsa" WWE:hen, ja yleisössä oli täysi mellakka. Lapset kiljuivat, vanhemmat fanit liikuttuivat kyyneliin, eivätkä suostuneet lopettamaan "Angle, Angle"-chanttiaan. Elvis saisi nousta kuolleista, mikäli jossain maailmankolkassa samanlaista reaktiota pyrittäisiin toistamaan. Tämä hetki, tämä hetki, tytöt ja pojat on yksi sellaisista joita painifanille ei elämän aikana kovin montaa satu kohdalle!

Minuutteja ja minuutteja jatkuneen "standing ovationin" jälkeen kauluspaitaan ja puvunhousuihin pukeutunut olympiakultamitalisti sai suunvuoron.
Angle: WHOOOO! Guess who's back!!?? The only olympic gold medalist in pro wrestling history, Kurt Freakin' Angle!!

"Angle"-chantti raikui hurjempana kuin kertaakaan aiemmin, kunnes Kurt pakotti yleisön hiljentymään nostamalla mikrofonin huulilleen ja alkaen sylkemään sanoja siihen.

Angle: Kolme vuotta sitten tein päätöksen jättää WWE:n ja siirtyä kilpailevan promootion, Total Nonstop Action Wrestlingin, palkkalistoille. Aikanaan se oli minulle oikea päätös. Olin täysin uupunut niin henkisesti kuin fyysisestikin, jouduin syömään kourallisen kipulääkkeitä, että selvisin päivittäisistä asioista. Silloin, syyskuussa 2005, elämäni oli ollut viimeisen kuuden vuoden ajan pelkkää matkustamista ja painimista. Niiden vuosien aikana tavallaan paloin loppuun, josta syystä sitten onnistuin hankkimaan itselleni myös vihamiehiä. Viimeiset kolme vuotta elämässäni ovat olleet hyviä: tällä hetkellä olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin kymmeneen vuoteen, olen päässyt toteuttamaan asioita, joista olen unelmoinut jo pitkän aikaa. Tämähän tietysti nostaa kysymyksen, miksi halusin tulla takaisin, jos asiat olivat niin hyvin myös TNA:ssa. Syitä on kaksi: WWE antoi minulle mahdollisuuden nousta huipulle tässä lajissa! Miehet tuolla verhon takana uskoivat minuun, vaikka debytoidessani ainoa reaktio, jonka yleisöltä sain oli "boring, boring"-huuto. Kiitos siitä teille. Miehet tuolla verhon takana uskoivat minuun kuin vuoreen, ja huolimatta kaikesta tapahtuneesta, en tule koskaan unohtamaan sitä. TNA on kasvanut huimaa vauhtia viime vuosina, ja väistämätön tosi asia on, että lähitulevaisuudessa nähdään sota WWE:n ja TNA:n välillä. Niinpä tässä pari kuukautta sitten, kun TNA-sopimukseni lähestyi loppuaan mietin päässäni kumman puolella haluan seistä. TNA:n vai tämän yhtiön, joka antoi minulle kaikki työkalut ja uskoi minuun vastoinkäymisistä huolimatta? WWE on minun kotini, ja tulee olemaan urani loppuun saakka! Toinen syy, miksi halusin tulla tänne takaisin liittyy puhtaasti urheilulliseen puoleen. Täällä WWE:ssä on edelleen maailman parhaimmat painijat. CM Punk, Jack Swagger, John Morrison, Mr.Kennedy, MVP......voisin jatkaa tätä listaa koko illan. Hyvänen aika, en malta odottaa, että pääsen kehään heidän kanssaan. Minä tulin tänne todistamaan, että toden totta olen "best wrestler alive today. Oh it's true, it's DAMN true!"

TIME TO PLAY THE GAME!

Tuttuakin tutumpi Motörheadin biisi keskeytti Anglen puheen, yleisön ollessa hieman ymmällä tapahtuneesta. Farkkuihin ja HHH-paitaan pukeutunut Hunter ilmestyi rampille leveä hymy naamallaan, osoitellen Kurttia hyväksyvän oloisesti. Hetken päästä 14-kertainen mestari olikin jo ehättänyt kehään saakka ja napannut mikin käteensä.

HHH: WAU! Voisiko joku ystävällisesti nipistää minua, että tiedän tämän olevan todellisuutta, eikä pelkkää unta?

Kurt Angle nipisti Triple H:iä käsivarresta, oh the brutality!!

HHH: Kiitos, nyt tiedän etten pelkästään uneksi. Hyvät naiset ja herrat, Kurt Angle!! Siitä on aikaa Kurt, siitä on aikaa kun sinä ja minä olemme seisoneet tässä kehässä kahdestaan. Olen iloinen, että tulit takaisin, sillä oikeasti pidän sinua yhtenä maailman parhaista painijoista. Tämä tulee suoraan sydämestäni, en ole sellainen ihminen, joka valehtelee suorassa TV-lähetyksessä miljoonien ihmisten edessä. Minua suorastaan hävetti tulla tänne keskeyttämään tämä upea hetki, mutta minun oli pakko. Katsos Kurt, sanoit yhden asian, joka räsähti korvaani. Sanoit olevasi paras painija, joka on elossa tänä päivänä. Sinä tiedät sen yhtä hyvin kuin kaikki muutkin tällä areenalla. Se on lisänimi, jonka Ric Flair antoi minulle vuosia sitten. Kurt, minun puolestani saat olla toiseksi paras elossa oleva painija, mutta paras seisoo edessäsi.
Angle: Triple H, Triple H, Triple H....... Oudolla, sairaalla ja kieroutuneella tavalla olen kaivannut sinua. Todellakin se on outoa, kun miettii meidän historiaa. Vaimosi ihastui minuun, sinä tulit kateelliseksi, löit minua, minä löin takaisin, kumpikin vuosimme verta.....ne olivat mahtavia aikoja, Hunter!
HHH: Olen iloinen, että kaikkien näiden vuosien jälkeen olet säilyttänyt huumorintajusi. Tuossa kun viittasit historiaan, Kurt.....tämähän PPV:hän on Unforgiven. Unforgiven vuonna 2000. Soittaako se mitään kelloja Kurt? Annapas kun virkistän muistiasi Kurt. Se oli päivä, jolloin sinä ja minä kohtasimme tässä kehässä. Ja lopputulos oli se, mikä se tulisi olemaan tänä päivänäkin....minä selätin sinut 1-2 ja 3.
Angle: Se on totta, että 9 vuotta sitten voitit minut iskemällä vyön alle ja syöttämällä minulle Pedigreetä. Sinä Hunter vaikutat olevan yhtä konfrontatiivisella tuulella kuin aina ennenkin, joten mitäs sanot, jos annetaan tälle yleisölle koko rahan edestä. Kurt Angle VS. Triple H, tässä ja nyt!

Yleisön reaktio oli korviahuumava, ja Hunterin naamalla levittäytyi miettäväinen ilme.

HHH: Minä hyväksyn!

Triple H painoi suuren nenänsä Kurtin vastaavaa vasten, otti askeleen taakse päin......ja potkaisi Anglea SUORAAN SUKUKALLEUKSILLE! Helvetin vihainen HHH raivosi jotain yksikseen, nosti Kurtin väkisin jaloilleen ja iski tälle saatanallisen Pedigreen! Yleisö buuasi, heitteli roskia kehään ja turvamiehillä oli täysi työ estää raivostuneita faneja hyppäämästä turva-aidan väärälle puolelle. Triple H ei ollut vielä tyydyttänyt raivoaan, vaan kapusi kehän ulkopuolelle ja haki vanhan tutun kumppaninsa käsiinsä. Hunter huusi ja karjui Anglea nousemaan jaloilleen, ja kun se lopulta tapahtui, niittasi HHH tätä lekalla naamaan, niin kovaa kuin vaan pystyi! Tämäkään ei riittänyt, vaan HHH väkipakolla nosti Kurtin polvilleen ja kohotti lekansa yläilmoihin.......ja paskiainen löi Anglea selkään sillä siten, että varsi katkesi koko romusta! Kurtin ollessa mahdollisesti halvaantunut, nosti Triple H kätensä ilmaan voiton merkiksi ja sai wrestlinghistorian kovimmat buuaukset! Tällöin ramppia alas juoksi käytännössä koko rosteri ja staffi, ja he raahasivat raivohullun Triple H:n pois kehästä. Pian heidän perässään juoksivat kehään lääkärit ja sairaanhoitajat, jotka asettelivat Kurt Anglen paareille ja toimittivat olympiasankarin pikaisesti sairaalahoitoon.
Arvosana: A


KOKONAISARVOSANA: B


Authors note: oli muuten lähellä ettei tullut tynkää tästä show'sta. Tyhmänä kirjoittelin tätä selaimeen, kun läppärini yht'äkkiä sai jonkin sairauskohtauksen! ZUPP ja elottomaksi koko masiina. Käynnistysnapin painallukseen ei reagoinut mitenkään. Ensiapua sitten annoin irrottelemalla kaikki virtajohdot, jonka jälkeen LUOJAN KIITOS kone alkoi toimimaan normaalisti ja sain istunnon palautettua. Muuten olisi ainakin ensimmäiset kolme ottelua jääneet julkaisematta. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt on helppo hymyillä, kun 'Greatest Wrestler In The World' on mukana kuvioissa.

Heitetäänpäs pientä kommenttia, kun niin olen kerta luvannut.

Kurt Anglen paluu. Aivan helkkarin mahtava asia, ja toteutuskin oli mitä upein! Hunterin heel turn tuli vielä samassa paketissa, ei riitä sanat kuvailemaan kuinka upeaa buukkausta tuon kuvion osalta. Kurtin oma theme olisi tosin ehkä vähän paremmin käynnistänyt fiilikset, kuin tuo tribuuttivideo. Mestaruuskuvioisikin ovat aika kiintoisia, ja muutenkin nuo ylemmän kortin asiat. Christianin WHC-voitto oli ehdottoman hieno asia, ja UT vs. Jerichon katselisi mieluusti oikeastikin. Midcardia toivoisin hieman enemmän esille, mutta sinulla tuntuu olevan monia kovia yläkortin kuvioita. ECW-mestaruudesta ei ole nyt sitten oteltu kahteen PPV:hen... Toivottavasti tuo asia korjautuu pian, ja saisit jotain uutta kiintoisaa sen ympärille.

Propsit muuten siitä, että Shawn Michaelsia olet buukannut suht hyvin. Tietysti HBK-maanikona elättelen toiveita hänen mestaruusvoitosta, mutta hän on ollut oikein kiinnostavissa kuvioissa mukana, ja nuoremmat saavat hyvää momentumia olemalla samoissa kuvioissa.

PPV:si ovat olleet kieltämättä mielenkiintoisia. Propsit myös ulkoasustasi. Värivalintasi ovat kerrassaan mainiot, teksti on selkeää ja kaikenkaikkiaan laadukasta, sanavalintasi toimivat viime diarysi tapaan myös tässä... Tämä diary sisältää tosiaan monia hyviä asioita, joten hyvin menee!

Sitten vielä vinkki. Älä alleviivaa heti otteluiden alkuun voittajia, lukunautinto kasvaisi, kun olisi jännitystä mukana.

Kiitokset Jäbälle palautteesta. Pitääpä seuraavassa PPV:ssä sitten laittaa ottelun voittaja vasta selostuksen jälkeen. Niin ja ensiksi arvelin linkittää Kurtin tunnariin, mutta mielestäni oli kovaa ironiaa siinä, että Angle-tribuutin taustalla soi Unforgiven II.

Itsekkin olen alkanut lukemaan tätä diaryasi ja pakko myöntää, että teet aivan loistavaa jälkeä. Kurt Anglen paluu oli loistavasti bookattu.(Tuli oikein muistoja mieleen )
Unforgiven on ehdottomasti ollut tämän diaryn paras PPV. Ottelut olivat mahtavia ja hyvin bookattuja. Christianin WHC-voitto oli positiivinen yllätys. Toivottavasti niin kävisi oikeastikkin. Itseänikin hieman ärsytti tuo voittajien alleviivaus, mutta Jäbähän kertoikin jo siitä kaiken tarpeellisen.
Aion ehdottomasti lukea tätä jatkossakin.

"The Jigsaw" kirjoitti:
Aion ehdottomasti lukea tätä jatkossakin.

Mitä tapahtui Unforgivenin ja No Mercyn välillä?

RAW
Näiden neljän viikon ajan maanantai-iltoja dominoi Kurt Anglen ja Triple H:n Unforgivenissa alkunsa saama eeppinen feudi. RAW:n toimitusjohtaja JBL on bisnesmies henkeen ja vereen, joten hän ei jahkaillut hetkeäkään bookatessaan No Mercyyn unelmaottelun näiden kahden soturin välille. Unforgivenin tapahtumista huolimatta Angle teki in-ring paluunsa WWE:hen päivää myöhemmin RAW:n main eventissä Matt Hardya vastaan ja tuloksena oli odotetusti huippuottelu. Tämän jälkeen miehet kohtasivat JBL:n moderoimassa verbaalisessa debaatissa. Lokakuun ensimmäisessä RAW:ssa nähtiin jälleen yksi ikimuistoinen pääottelu, kun Triple H otteli Shawn Michaelsia vastaan. Ottelu päättyi HHH:n voittoon, kiitos CM Punkin erehdyksen. 6 päivää ennen PPV:tä Triple H murjoi PW Jonesin, kun Kurt Angle otteli illan pääottelussa CM Punkia vastaan jälleen yhden klassikkomatsin. RAW tosin päättyi täyteen kaaokseen, kun Shawn Michaels ja Triple H ennen pitkää hönkivät myös kehään ja täysimittainen tappelu päätti lähetyksen.

Unforgivenissa CM Punk toden totta päihitti Shawn Michaelsin ja miesten välillä nähtiin kädenpuristuskin. Parin viikon ajan näyttikin siltä, että Shawn olisi ehkä väistymässä sivummalle, ja muuntautumassa enemmänkin nuoren Punkin mentoriksi. Se pahainen lokakuun 1. maanantai kuitenkin muutti kaiken, kun HBK taisteli arkkivihollistaan Triple H:iä vastaan. Tuomarin tultua tyrmätyksi Sweet Chin Musicilla turvautui HHH rakkaimpaansa, eli haki lekansa kehän alta. Silloin kehään syöksyi CM Punk terästuolin kanssa. Väärinkäsityshän siitä sitten tuli, ja Punk tyrmäsi Michaelsin helvetillisellä tuoli-iskulla päähän ja maksoi tälle ottelun. Sitä paitsi Shawn ei ollut valmis siirtymään sivummalle. Ei vielä. Niinpä hän toivoikin uusintaottelua Punksterin kanssa, jotta hän pystyisi todistamaan maailmalle, että "the kid still got it."

WWE:n mestaruus on arvokkain palkinto, joka RAW:ssa pyörii, sitä ei sovi unohtaa. Chris Jericho ei ollut ainakaan unohtanut, vaan hän keksi jokaisen keksittävissä olevan tekosyyn tappiolleen Unforgivenissä ja VAATI uutta mahdollisuutta. Eräällä miehellä oli kuitenkin vastaavanlainen agenda, ja se mies oli Matt Hardy. Puheenvuoronsa aikana Hardy vakuutti kaikki siitä, että HÄN ansaitsee mestaruusotteluun. Huolimatta yli 10:stä vuodesta, tuhansista otteluista, verestä,hiestä ja kyyneleistä ei Matille oltu annettu sitä kultaista tilaisuutta koskaan. Matti lupasi antaa kaikille, etenkin Undertakerille, jotain muistettavaa kun tämä päivä koittaisi. No, loogisena jatkumona Jericho ja Hardy kohtasivat #1. contenders-ottelussa, joka päättyi...........tasapeliin. Arvatenkin sitten No Mercyyn bookattiin Triple Threat-ottelu Jericho, Hardyn ja Undertakerin välille.

Tässä vielä RAW:n kivenkovat main eventit tältä aikaväliltä.

Kurt Angle def. Matt Hardy
Rating: A
Chris Jericho drew with Matt Hardy
Rating: B
Triple H def. Shawn Michaels
Rating: A
Kurt Angle def. CM Punk
Rating: A

ECW
[i]Tiistaiden tähtenä jatkoi ennen kaikkea 'Green Bay Miracle Boy' Mr.Kennedy. Hänen harmikseen British Empire-stable oli päättänyt kaapata ECW-mestaruuden itselleen. Lähinnä Rey Mysterion kanssa leikkinyt Jack Swaggerkaan ei ollut tyystin Kenkkua unohtanut, vaan jatkoi hänen piinaamistaan säännöllisin väliajoin. Homma kulminoitui lokakuun toisen viikon ECW:hen, jossa Kennedy puolusti mestaruuttaan onnistuneesti Swaggeria, Finlayta ja DH Smithiä vastaan.

Tässäpä teille vielä ECW:n main eventit:

Rey Mysterio def. Jack Swagger
Rating: B-
Kane def. Rey Mysterio (after interference by Jack Swagger)
Rating: B
Mr. Kennedy def. The Big Show
Rating: B-
Mr. Kennedy def. Finlay, DH Smith and Jack Swagger to retain ECW Championship
Rating: C+

SmackDown!
Christian teki Unforgivenissä unelmistaan totta, ja voitti ensimmäistä kertaa urallaan päämestaruuden. Luonnollisesti tämä teki Krissestä merkatun miehen. KAIKKI halusivat jotain, mitä Christianilla oli. Syyskuun viimeisessä Smackdownissa nähtiin huikea viiden miehen #1. Contenders Match, jonka voitti........kukapas muu kuin Edge. Johtuen miesten rikkaasta historiasta, tuli olemaan selvää, että matsista muodostuisi pelkkää kaaosta. Tämän vuoksi otteluun nimitettiin erikoistuomari, joka pystyisi pitämään homman hanskassa ja veljekset aisoissa. Jeff Hardy. Paljon muuttuvia tekijöitä sisältävä World Heavyweight Championship ottelu on siis tiedossa Joe Loius Arenalla.

'Face Of The Franchise' Jack Swagger ja Rey Mysterion feudi alkoi tuosta ECW-ottelusta, jonka Rey siis kykeni voittamaan. Tämä jäi kalvamaan Jaakko Ylimielisen mieltä niin maan perkeleesti, että kosto oli saatava. Seuraavien viikkojen aikana tuntuikin, että mihin tahansa Rey meni, oli Swagger hänen kannoillaan. Kateutta uhkuen Jack maksoi Reylle mm. ottelun Kanea vastaan. Shöydauwn miesten välille sovittiin tapahtuvaksi No Mercyssä.

Detroitissa tullaan näkemään myös ottelu Intercontinental-mestaruudesta R-Truthin ja Vladimir Kozlovin välillä. PW Jones ja Truth yhteisymmärryksessä sopivat, etteivät enää taggaa säännöllisesti, vaan kumpainenkin lähtee kokeilemaan siipiään singles-uralla. Ron oli päättänyt hankkia hieman kultaa vartalolleen IC-tittelin muodossa, ja hänen hyvät otteet ja overius yleisön silmissä vakuuttivatkin Smackdownin johtoportaan. Sitten meillä on John Cena, joka on parissa viime PPV:ssä niellyt tappion karvasta kalkkia, ja samaa myrkkyä oli tarjolla myös #1 Contenders-ottelussa. Hetken aikaa näyttikin siltä, että Johnny Boy saattaisi jäädä kokonaan PPV:n ulkopuolelle. Näin ikävästi ei kuitenkaan käynyt, kun Shelton Benjamin päätti tehdä asioista henkilökohtaisia pieksemällä Cenan bäkkärillä lokakuun 1.:ssä Smackdownissa. Cena janosi kostoa, mutta hänen täytyy malttaa odotella sitä No Mercyyn saakka, jossa miehet kohtaavat 1on1.

Tässä vielä SmackDownin pääottelut:

Christian drew with MVP (match was stopped as the referee lost control)
Rating: B+
Edge def. John Cena, Jeff Hardy,MVP and Big Show to become #1.Contender
Rating: A
Edge&MVP def. Christian&Big Show
Rating: C
Jeff Hardy def. Vladimir Kozlov
Rating: B+

Kaikesta tästä muodostui No Mercyyn seuraavanlainen kortti:

Triple Threat Match For The WWE Championship
Matt Hardy VS. Chris Jericho VS. The Undertaker(c)

Intercontinental Championship Match
Vladimir Kozlov(c) VS. R-Truth

Singles Match
CM Punk VS. Shawn Michaels

Singles Match
Triple H VS. Kurt Angle

World Heavyweight Championship Match (Jeff Hardy As Special Referee)
Edge VS. Christian(c)

Singles Match
John Cena VS. Shelton Benjamin

Singles Match
Jack Swagger VS. Rey Mysterio

Veikkauksia ja palautetta saa ja pitää antaa.

Hienoa kirjoitusjälkeä on jälleen kerran ilmestynyt. Pakko myöntää, että diarysi omaa todella hyvät piirteet jopa vuoden diaryksi. Jos totta puhutaan, en ole pettynyt suurinpiirtein mihinkään jaksoon. No Mercyn card kuulostaa herkulliselta ja sitä se varmasti onkin. Jatka vain täysin samaan malliin!

Triple Threat Match For The WWE Championship
Matt Hardy VS. Chris Jericho VS. The Undertaker(c)

Jaa'a. Melko pahan pistit. 'Taker on tosiasiassa kyllä jo melkosen vanha, mutta Matt Hardya ei ehkä ihan vielä kannata päämestariksi laittaa. Annetaan mahdollisuus vanhalle kunnon Jericholle.


Intercontinental Championship Match
Vladimir Kozlov(c) VS. R-Truth

Ihan kelpo Truth markkina voisin jopa uskoa miehen voittoon.

Singles Match
CM Punk VS. Shawn Michaels

Yep.

Singles Match
Triple H VS. Kurt Angle

Kurt tehnyt juuri häkellyttävän paluun ja saanut turpiinsa Triple H :lta, niin eikö nyt olisi aika maksaa potut pottuina? Ainakin toivon sinun tekevän niin.

World Heavyweight Championship Match (Jeff Hardy As Special Referee)
Edge VS. Christian(c)

Christian vihdoin päämestarina ja hyvin menee, joten anna hänen säilyttää vyötään edes tämän PPV :n. Jeffille ja Edgelle voisi ehkä tulla jokin konflikti ottelussa ja sitten Christian veisi vyön.

Singles Match
John Cena VS. Shelton Benjamin

Olisi mahtavaa nähdä jotain muutakin kuin Cenan biitaavan oddsit. Mahdollisesti Benjaminin voitto?

Singles Match
Jack Swagger VS. Rey Mysterio

Reiska ja Swagger. Aika kova pari, mutta anna All American Americanin viedä voitto kotiin.

Meni veikkaukset sitten kuin perseelleen tai onnistuneesti, odotan No Mercyä todella innolla.

Triple Threat Match For The WWE Championship
Matt Hardy VS. Chris Jericho VS. The Undertaker(c)

Ei ole mitään hajuakaan kuka voittaa. Toivottavasti ei ainakaan kukaan Matt Hardy.

Intercontinental Championship Match
Vladimir Kozlov(c) VS. R-Truth

Oh please. R-Truthilla ei pitäisi olla mitään mahdollisuuksia.

Singles Match
CM Punk VS. Shawn Michaels

Tasapeli.

[b]Singles Match
Triple H VS. Kurt Angle

Triple H = Miiisssteeerr BOOOOORIIIINGGG. Kurt Angle = Miiiissteeerrr RAAAATIINGGSS. 'Nuff said.

World Heavyweight Championship Match (Jeff Hardy As Special Referee)
Edge VS. Christian(c)

Jos Christian häviää, on tämä ottelu paskaa. Mutta kun hän ei häviä, kun Jeff ehkäpä auttaa häntä. Tai jotain.

Singles Match
John Cena VS. Shelton Benjamin

Umm..? Mitä oddsien biittaamista tässä ottelussa on? Jos Cena häviää niin tämä on kyllä paskaa. Cena X 1 000 > Mr. Midcard, Shelton Benjamin.

Singles Match
Jack Swagger VS. Rey Mysterio

Swagger voittaa, vaikka Reyn pitäisi voittaa. Swaggerin pitäisi ehkä vähän hioa taitojaan, ennen kuin pomppaa sinne Upper Midcardiin / Main Eventiin.

Heeli voittoiseksi menee PPV.

Triple Threat Match For The WWE Championship
Matt Hardy VS. Chris Jericho VS. The Undertaker(c)

Tästä luultavasti tulee todella kova ottelu, kiitos kiinnostavien osaanottajien. Matt Hardy on ollut kovassa vedossa ja ehdottomasti toivon hänen voittoaan, mutta eiköhän Deadman VIELÄ tämän vie. Ja tietysti Jerichonkin voitto on mahdollista.

Intercontinental Championship Match
Vladimir Kozlov(c) VS. R-Truth

Eiköhän Moscov Mauler vie tämän ottelun nimiinsä. Melko keskinkertainen ottelu luvassa.

Singles Match
CM Punk VS. Shawn Michaels

Ottelusta luultavemmin tulee Unforgivenin ottelua parempi. Feudi on ollut erittäin koonnostavaa settiä. Todennäköisesti ja toivottavasti Shawn vie. Ei kyllä Punkinkaan voitto olisi pahitteeksi

Singles Match
Triple H VS. Kurt Angle

Ja tässä on itse MOTYN, MOTYC ja illan showstealer! HHH:n ja Anglen feudi on ollut tähän mennessä täyttä kultaa ja tästä se tuskin menee, kuin parempaan suuntaan. Ehdottomasti toivon Anglen voittoja ja luulen myös niin, koska HHH on enimmäkseen ollut niskan päällä ja täytyyhän Anglen se kosto saada. Jatkuisikohan feudi Hell in a Celillä

World Heavyweight Championship Match (Jeff Hardy As Special Referee)
Edge VS. Christian(c)

Tästäkään tuskin tulee mikään huono ottelu. Päinvastoin! Odotan tätä ottelua toiseksi eniten koko PPV:ltä. Edgen ja Christianin feudi olisi varmasti täyttä kultaa, myös IRL. No toivottavasti Christian vielä säilyttää, koska hänen kautensa on ollut lyhyt. Ja toivottavasti Jeff on hyvässä roolissa.

Singles Match
John Cena VS. Shelton Benjamin

Eiköhän Shelton tämän vie, koska tämä ei ole IRL

Singles Match
Jack Swagger VS. Rey Mysterio

Tästä tulee varmasti vauhdikas ja tekninen ottelu. Näkisin tämän ottelun oikeastikkin ennemmän, kuin mielelläni. Soisin vielä Swaggerille voiton.

Triple Threat Match For The WWE Championship
Matt Hardy VS. Chris Jericho VS. The Undertaker(c)
-MaHa ei ole minun mielestäni aivan valmis päämestariksi, Jerichon näkisin oikein mielellänikin mestarina, mutta UT on vain niin sopiva päämestariksi. Eiköhän tämä ole UT:n ja Jerichon välinen näytös, jonka vie UT. MaHa on nyt vain kolmantena pyöränä, joka yrittää välillä ratkaisua, mutta ei siinä onnistu.

Intercontinental Championship Match
Vladimir Kozlov(c) VS. R-Truth
-Kozlovia näkisin oikein mielelläni mestarina, R-Truth saattaisi toimia haastajana jollekin toiselle painijalle, mutta ei Kozloville. Lyhyt squash.

Singles Match
CM Punk VS. Shawn Michaels
-Jostain syystä veikkaan lähes aina Shawn Michaelsia voittajaksi olkoon diary mikä tahansa. Tämähän olisi todellisuudessa todella mielenkiintoinen ottelu, koska molemmat pystyvät hyvään otteluun. HBK saa ns. kostonsa tässä ja "feudi" on sitten sillä taputeltu.

Singles Match
Triple H VS. Kurt Angle
-Angle tulee saamaan kostonsa, mutta ei vielä. HHH voittanee ottelun melko epäselvällä tavalla; Angle luulee voittaneensa HHH:n Ankle Lockilla, mutta näin ei käynyt ja Hopla pamauttaa Pedigreen ja nappaa voiton. Juu näin siinä käy

World Heavyweight Championship Match (Jeff Hardy As Special Referee)
Edge VS. Christian(c)
-Annetaan Crisun pitää mestaruutta vielä. Jeff tuo varmasti oman lusikkansa soppaan ja kenties tulevaisuudessa nämä miehet ottelevat Ladderissa tai jossain muussa stipulaatio-ottelussa mestaruudesta.

Singles Match
John Cena VS. Shelton Benjamin
-Villi veikkaus, mitään panosta tällä ei ole. Cena haluaa vain kostaa, mutta hän on ylilatautunut ja se kostautuu.

Singles Match
Jack Swagger VS. Rey Mysterio
-Olisi muuten oikeasti melko nannaa tämä ottelu. Molempien voitto käy, mutta veikataan nyt Swaggeria.

Sunday, Week 2, October 2009
Joe Louis Arena, Detroit
Attendance: 15 000 SOLD OUT!

WAU on ainoa oikea sana kuvailla tilannetta, koska PPV alkoi tällä musiikilla! John Cena teki korkeaenergisen sisääntulonsa ja lämmitti yleisöä alkuun pienillä "what's up Detroit"-huudoilla ja leikkasi vielä pienen promopätkän Shelton Benjaminista.

VS.
Singles Match
John Cena VS. Shelton Benjamin
Diaryn historiassa on jo keretty nähdä hienoja opener-matseja, mutta yksikään ei ollut kyennyt kaptivoimaan yleisön mielenkiintoa samalla lailla kuin tämä. Motor Cityn fanit huusivat ja karjuivat "Let's go Cena - Cena sucks"-chanttia kuin viimeistä päivää ja atleetit kehässä vastasivat tähän parhaansa mukaan. Yleensä Cenan PPV-matseissa iso osa on kehäpsykologia, mutta tämä oli erilaista. Matsi aloitettiin hurjalla tahdilla ja vauhti pidettiin kovana loppuun asti. Signature-sekä finisheriskuja lähdettiin hakemaan jo varsin aikaisessa vaiheessa. Jo parin minuutin jälkeen nähtiin brawlausta kehän ulkopuolella, jonka päätteeksi Cena heitti Sheltyn kehään ja kapusi yläköydelle Leg Drop mielessään. Benjamin kuitenkin tokeni, loikkasi kuin Michael Jordan ja heitti Cenan Belly-to-Belly Suplexilla kehän toiselle puolelle! 1-2 and kickout!

Massachusetissa lapsuutensa viettänyt sisukas Cena kuitenkin taisteli tiensä takaisin "kuljettajan paikalle" ja hetken päästä heittikin WWE:n ykkösurheilijan voimakkaalla Spin-Out-Powebombilla mattoon ja yleisöreaktion kerättyään täräytti tätä Five Knucle Shufflella käkättimeen. Noin viittä sekuntia myöhemmin Benji löysi itsensä Johnnyn harteilta ja lensi korkeassa kaaressa.....laskeutuen suoraan jaloilleen! Dragon Whip Kick!! Yleisön mylviessä ja JR:n jo huutaessa Cena riuhtaisi hartiansa kanveesista viimeisellä nanosekunnilla. Gosh almighty what a near fall!

Taas taisteltiin yläköydellä, isku iskusta. Lopulta Johnny sai yliotteen ja Shelton tärähti rajusti kenttään. Big Splash yläköydeltä! "Naulattuaan" liikkeen Cena ei yrittänytkään peittoa, vaan nappasi Kultamittapuun jalan ja yritti parhaansa mukaan vääntää STF-U:ta paikalleen. Shelty luikerteli henkensä edestä, ja juuri kun Cena sai otteen kunnolla lukittua kurotti Benjamin jo kätensä köydelle. Tästä vähän kentien turhautuneena Cena ei suostunut irrottamaan otettaan, vaan käytti tuomarin 5-countin totaalisesti hyödykseen. Chad Patton ei tästä tykännyt ja alkoikin torumaan Cenaa moisesta käytöksestä. Pay Dirt! Hyvänen aika, Cenan kiistellessä tuomarin kanssa oli Shelton toennut ja niittasi Johnnyn helvetillisellä Pay Dirtillä mattoon! 1 - 2 - 2 7/8! Cena kicked out! Yleisön melutaso oli jo mieletöntä kun miehet alkoivat vaihtamaan iskuja keskellä kehää. Mikään yllätys ei ollut, että Cena jäi tässä voitolle ja lähetti Sheltyn irkkuruoskalla köysiin. Atleettinen Benjamin koitti loikata Cenan pään yli, mutta mutta mutta.........Johnny koppasi hänet kiinni suoraan ilmasta, käänsi oikeaan asentoon ja F-U!! 1-2-3! Cena voitti tämän huikean No Mercyn avausottelun!
Voittaja: John Cena selätyksellä
Arvosana: B

VS.
Intercontinental Championship Match
Vladimir Kozlov (c) VS. R-Truth
Toista kertaa yleisöä härnättiin "wazzzuuup"-huudoilla ja energiaa heillä vaikutti edelleen riittävän. Hurja venäläinen, joka voitti Intercontinental-mestaruuden Rey Mysteriolta 4 kuukautta aiemmin Night Of Champions-PPV:ssä oli sittemmin puolustanut mestaruuttaan onnistuneesti mm. Reyta itseään ja Santino Marellaa vastaan. Nyt hänellä oli kuitenkin edessään varsin erilainen haaste. Matsi alkoi Kozlovin dominoinnilla, mutta nopeuttaan hyödyntäen Truth pääsi juoneen mukaan ja alkoi luoda täpäriä tilanteita. Tästä suorastaan pöllämystynyt Kozlov pyörähtikin kehän ulkopuolelle kasaamaan itseään, mutta Ron ei tätä suonut vaan loikkasi Cross Bodylla perään, kaataen Vladdun maahan.

Läpi ottelun Jim Ross jaksoi jauhaa siitä, kuinka tämä loppuisi hetkessä, mikäli Kozlov kykenisi lukitsemaan Russian Nightmare-sidontansa. Kahdeksan minuutin kohdalla se sitten tapahtui. Truth huusi ja karjui hetken, kunnes hiljeni ja tuomari alkoi epäillä Ronin menettäneen tajuntansa. Selostajien hypettäessä kuinka Kozlov on voittanut mestaruuksia tällä samalla liikkeellä käsi putosi kahdesti. Mutta ei kolmatta kertaa, vaan sensaatiomaisesti Truth kampitti Vladimirin ja väänsi tämän Armbar-sidontaan! Ja siitä suoraan pinnaukseeen, joka ei kuitenkaan vielä riittänyt voittoon.

Ilmava Fallaway Slam ja perään Bicycle Kick sekä Battering Ram Headbutt. Kozlov toden totta oli ottelun hallinnassa. Näiden muuvien jälkeen venäläinen lähti hakemaan Chokeslamia, jota myös Iron Curtainiksi kutsutaan, mutta Ron pääsi irtautumaan ja vastasi omalla potkullaan. Truth loikkasi yläköydelle, mutta Vladimir tylysti keskeytti hyppysuunnitelmat ja iskujenvaihto alkoi. Adrenaliinin sykkiessä voimallisesti haastajan suonissa pystyi hän pudottamaan Vladdun alas kanveesiin. Kozlov alkoi kömpiä jaloilleen, mutta tehden näin jätti tilaisuuden auki iskeä Scissors Kick yläköydeltä!! 1 - 2 - 3!!! And we have a new champion! R-Truth nappasi yllätysvoiton ja samalla ensimmäisen mestaruutensa maailman mahtavimmassa promootiossa.
Voittaja: R-Truth selätyksellä
Arvosana: B

VS.
The Rematch
Shawn Michaels VS. CM Punk
'Heartbreak Kid' tiedosti vastustajansa olevan yksi maailman parhaista, entinen ja tuleva maailmanmestari. Tappio CM Punkille ei olisi mikään häpeä. Silti ajatus siitä, että hän ei pystyisi voittamaan parasta kalvoi HBK:n mieltä. Siinä vaiheessa kun alkaa tulla nuorempia, nopeampia, nälkäisempiä miehiä vastaan olisi kenties aika ripustaa painisaappaat naulaan. Shawn oli kuitenkin päättänyt, ettei se päivä ollut tänään. Toisaalta CM Punk oli myös määrätietoinen: hän tiesi pystyvänsä voittamaan Shawn Michaelsin ja TIESI olevansa paremmassa kunnossa.

Aivan kuten Unforgivenissa, oli tämäkin ottelu huikeaa menoa. Tällä kertaa Shawn ei sortunut ylimielisyyteen, vaan otti haasteen äärimmäisen vakavasti. Jokainen liike suoritettiin ekstrahuolellisesti. HBK:lle oli kuitenkin tulla noutaja jo 3:n minuutin kohdilla, kun Punk osui täydellisesti eräällä martial arts-potkullaan. Shawn näki tähtiä ja kuvitteli olevansa perheensä kanssa San Antoniossa, kun nuori Punk vain jatkoi potkujaan. Neljän tai viiden rajun tällin jälkeen 'Showstopper' rojahti hallitsemattoman näköisesti maahan ja Punkster peitti. Alitajuisesti Shawn kuitenkin kuuli, kun yleisö laski "one - two" ja vaistonvaraisesti riuhtoi itsensä kanveesista ylös ja kokonaan kehästä ulos. Punk hymyili, sillä hän tiesi saavuttaneensa yliotteen.

Chicago-native hallitsi ottelua mielin määrin, mutta kenties tämä oli vain veteraani-Michaelsin tarkoituksellisesti luomaa illuusiota, sillä Punkin jäädessä boostailemaan yleisölle alkoi Shawn takoi tätä villeillä Knife-Edge Chopeilla. Hetkessä ottelun voimasuhteet olivat muuttuneet ja kohta Punk makasikin selällään kanveesissa miettien kenties yhteisiä hetkiään Scotty Goldmanin kanssa, kun 'Hertbreak Kid' pudotti kyynärpäänsä Punksterin rintaan. Sekava Punk kömpi jaloilleen tietämättömänä siitä, että Shawn oli valmistautunut Superkickiin. Vaistonvaraisesti Punk kuitenkin laski päänsä, ja kykeni väistämään Ihmepotkun. Puhtaana refleksinä Punkster toimitti oman potkun, mutta ei kyennyt selätystä yrittämään.

20 minuutin rajapyykki oli rikottu ja matsi alkoi paisua eeppisiin mittasuhteisiin. Shawn valitsi tuhansista liikkeistään Sharpshooterin, mutta Punk oli kuitenkin äärimmäisen nopea liikkeissään ja pystyi vääntämään Michaelsin Anaconda Viceen! Yleisö nousi seisomaan ja tunnelma oli huumava, mutta ratkaisua ei vielä tullut. Punk irrotti otteensa, mutta pysyi keskittyneenä, alkaen "vaania" Shawnia. Go To Sleep epäonnistui sekin ja nyt Michaels sai Sharpshooterin lukittua! Kaikki nousivat seisomaan. Punk kiemurteli ja HBK:n ote menetti tehokkuutensa. Silloin Shawn suosiolla irrotti sen ja muutti sidontansa Crossfaceksi! Ja se oli lukittu, voi pojat! Punk oli keskellä kehää. Nyrkkiään purren hän koetti raahautua köysien luomaan turvapaikkaan. Punk tajusi, että ne ovat liian kaukana ja pyörähti ympäri. Ei auttanut, sillä Shawn aavisti tämän ja rullasi läpi! Punk tajusi että selviytymismahdollisuutta ei enää ollut, nieli ylpeytensä ja tamppasi mattoa. HBK voitti!
Voittaja: Shawn Michaels luovutuksella
Arvosana: B

VS. VS.
Triple Threat Match For The WWE Championship
Matt Hardy VS. Chris Jericho VS. The Undertaker (c)
Haastajien seisoessa kehässä ikävästi toisiaan mulkoillen alkoivat kirkonkellot kumahdella ja epäilyksen aatteet alkoivat pyöriä Jerichon&Hardyn päissä. Undertaker ei tehnyt uhkaavaa entranceaan, vaan valot sammuivat ja siinä hän oli, keskellä kehää! Pari huikeaa nyrkiniskua ja haastajat löysivät itsensä lattialta nenäänsä pidellen. Undertaker oli jälleen kerran saanut yliotteen silmänkääntötempuillaan.

Jericho&Hardy eivät edelleenkään ryyppykavereita olleet, mutta kumpikaan ei arvostanut 'Phenomin' temppua. Niinpä haastajat palasivat kehään samanaikaisesti ja double-teamasivat Undertakeria hetken, kunnes nakkasivat puolestaan mestarin köysien yli. Tilanne oli väliaikaisesti 1on1 ja ratkaisua alettiin jo hakemaan. Jerichon ja Hardyn kehäosuus oli upeaa katseltavaa. Useita suplexeja, muutamia komeita potkuja sekä signature-liikkeitä, jotka eivät kuitenkaan voittoon riittäneet. Sitten Hardy onnistui outofnowhere-tyylisesti niittaamaan Twist Of Faten. Hardyn unelman realisoitumisen tuhosi kuitenkin kehään palannut Undertaker, joka saman tien heitti Matin Chokeslamilla helvettiin! Nyt Jericho oli se, joka pelasti ottelun. Vastaavanlaisia tilanteita nähtiin seuraavien minuuttien aikana paljon. Niinpä Jericho&Hardy jälleen katsoivat paljon puhuvasti toisiaan, jonka jälkeen jyräsivät mestarin yli Double Clotheslinella. Jericho otti Camel Clutch-sidonnan Undertakerista ja Matti, hullunkiilto silmissään, alkoi nuijia mestaria suljetulla nyrkillä. Kerta toisensa jälkeen, kunnes kaksikko pyöräytti tajuttoman Undertakerin ulos kehästä.

Codebreaker pääsi täysin yllättämään Hardyn, mutta taistelutahtoa puhkuen Matti sai hartiansa ylös matosta ajoissa. Jericho alkoi ylimielisesti läpsiä sekavaa Hardya ja loikkasi Lionsaultin! Pelkkään kanveesiin! Oklahoma Roll Matilta ja near fall. Matsi alkoi toden teolla "syttyä liekkeihin" ja kohta Hardy hyppäsikin kakkosköydeltä Leg Dropilla suoraan Y2J:n kurkun päälle. Sekään ei riittänyt 3-countiin, mutta kenties Twist Of Fate riittäisi. Jericho kömpi toikkaroiden jaloilleen, mutta kykeni silti counteeraamaan TOF:in Enzuigiri-potkuksi ja heittämään onnistuneen Lionsaultin perään! 1 - 2........

Verissä päin Undertaker syöksyi kehään katkaisemaan pinnauksen, ja hän näytti kuin helvetin esikartanoista maan päälle eksyneeltä hirviöltä. Snake Eyes, Big Boot, Leg Drop ja Hardy katkaisi selätyksen. Tämä oli kuitenkin erhe, sillä Undertaker suorastaan raivostui ja lennätti Matin perkeleellisellä Last Ridella kanveesiin. Tälloin Jericho näki tilaisuutensa tulleen ja salamannopeasti iski Codebreakerin mestarille! 1.........2...........kickout! Jericho lähes itki tuskasta, mutta tajusi peittää Last Riden kokeneen Hardyn. Jälleen kickout! Tässä vaiheessa kanadalainen alkoi turhautua toden teolla, mutta viisaasti alkoi vääntää Walls Of Jerichoa Hardylle. Ja onnistui! Hardy nosti oikean kätensä "taputusvalmiuteen" ja olisi varmasti sen tehnytkin, ellei Undertaker olisi katkaissut sidontaa potkaisemalla Jerichoa rajusti päähän. Tällin voimasta 5-kertainen mestari lensi kehän ulkopuolelle. Tyhmästi Undertaker jäi solvaamaan Jerichoa, joka antoi Hardylle toipumisaikaa. Twist Of Fate! Se on siinä! Ei ei ei........Taker selvisi! Hardy alkoi repiä mestaria ylös uutta TOF:ia varten, mutta se epäonnistui karmaisevasti, koska hän tuli lukituksi Devil's Gate-sidontaan. Jo toista kertaa ottelun aikana Matti oli valmiina luovuttamaan, mutta nyt Jericho pelasti tilanteen. Hardy oli joka tapauksessa ulkona pelistä, sillä hänen silmänsä olivat lasittuneet ja veri valui suupielestä. Tombstone tulossa! Jericho pyörähti ympäri ja toimitti Undertakerille Tombstonen! 1 -2 - ei voi olla totta, Undertaker irtautui selätyksestä! Jericho kiisteli tuomarin kanssa kiihkeästi, kunnes käänsi huomionsa takaisin mestariin. Mutta hän oli huolimaton! Last Ride with an impact of a car crash! 1 - 2 - 3!! The Undertaker has done it! WAU, tämä ottelu oli klassikko!
Voittaja: Undertaker selätyksellä
Arvosana: A

PART II
VS.
Singles Match
Jack Swagger VS. Rey Mysterio
Eipä ollut helppo tehtävä Jackilla ja Reyllä seurata edellistä klassikkomatsia. Yleisö ei jaksanutkaan ottelun alussa hirmuisesti meuhkata, vaan suhtautui kehätoimintaan japanilaisella lähestymistavalla, virkamiestyylisesti taputtaen komeimmille liikkeille. Rey&Swagger aistivat tämän ja sen vuoksi jo matsin alkuminuuteilla nähtiinkin hurja Hurricanrana yläköydeltä, joka sytytti yleisön.

Jack Swagger oli erittäin motivoitunut, sillä voitto entisestä maailmanmestarista taatusti nostaisi hänen uransa uudelle tasolle. Niinpä, tämän Hurricanranan jälkeen matsi siirtyikin 'Face Of The Franchisen' hallintaan. Jack onnistuneesti vei Reyn mattoon ja siellä hän pysyikin hyvän aikaa. Kun Rey lopulta pääsi jaloilleen jäi suuri comeback tekemättä, sillä Swagger murjaisi upean Belly-to-Belly Suplexin, jolla ansaitsi pitkän 2-countin. Tästä varsin tyytymätön entinen ECW-mestari lähtikin hakemaan Back Suplexia, josta 'Mr. 619' hyppäsi jaloilleen alas. Parit potkut pitkän Swaggerin jalkoihin ja hetken päästä henkeäsalpaava Bulldog! 1 ja 2, mutta ei kolmea. Reiskan adrenaliininpurkauksesta hämmästynyt Swagger koetti paeta kehän ulkopuolelle, mutta Mysterio seurasi ja nakkasi hänet Head Scissorsilla turva-aitaa päin. Nopeasti Rey palasi kehään ja vain hetkeä myöhemmin loikkasi sensaatiomaisen Somersaultin köysien yli suoraan Swaggerin syliin!

Vain vaivoin Swagger kerkesi kehään ennen tuomarin 10-countia, mutta välittömästi joutui ongelmiin, kun ajattelematta ryntäsi Reytä kohden. Drop Toe Hold ja Jack jäi vaarallisesti kiikkumaan kakkosköydelle. 619! OHI! Swagger asetteli Reyn pään jalkojensa väliin ja tälläsi Turnbuckle Powerbombin! 1 - 2 - 2 7/8 and kickout! Kiukkuaan niellyt Jaakko otti tiukan otteen Reiskan painipöksyistä ja heitti tämän hurjalla voimalla kehätolppaa päin! Ja vielä toisen kerran. Perään murhaava Back Suplex! 1 - 2 ja Rey selviytyi. Olkapäätään tuskaisena pidellyt fanien suosikki oli kuitenkin haavoittuvainen ja olikin aika yrittää Doctor Bombia. Rey kuitenkin counteroi upeasti tilanteen Head Scissorsiksi ja jälleen Jaakko roikkui 619-asennossa. Tällä kertaa se osui! 'Masked Marvelin' olkapäästä kuitenkin säteili helvetillistä kipua ympäri kroppaa ja niinpä Reylla meni hitosti aikaa Springboard Splashin suorittamiseen. Aikaa meni niin paljon, että Swagger kerkesi toipua ja teki ottelun ratkaisseen liikkeen: Dropkick yläköydelle! Rey putosi lähes tulkoon niskat edellä kanveesiin, eikä enää kyennyt torjumaan Doctor Bombia! 1 - 2 ja 3! Jack Swagger otti vakuuttavan voiton entisestä maailmanmestarista!
Voittaja: Jack Swagger selätyksellä
Arvosana: B+

VS.
World Heavyweight Championship Match (Jeff Hardy As Special Referee)
Edge VS. Christian(c)
Ennen ottelun alkua ihana Maria haastatteli raitapaitaan sonnustautunutta Jeff Hardya. 'Unique Enigma' lupasi olla tuomioissaan oikeudenmukainen, sillä hän halveksui Edgeä ja Christiania kumpaistakin yhtä paljon. Mutta mikäli jompikumpi heistä koittaisi ratkaista ottelua epärehellisin keinoin, taikka alkaisi fyysisesti uhkaamaan tuomaria.....sitten Jeff ei enää olisi vastuussa tekosistaan.

Kellon soidessa veljekset mulkoilivat Jeff Hardya pahansuovasti ja uhkaavasti kääntyivät häntä kohden. Hetken aikaa näytti siltä, että Jeff joutuisi 2on1-hyökkäyksen kohteeksi. Viekas Christian kuitenkin muutti suunnitelmansa ja rullasikin Edgen hartiat mattoon saaden aikaiseksi near fallin. 'Rated R-Supestar' vastasi tähän melkeinpä ennennäkemättömällä purkauksella. Undertakermaisen iskusarjan päätteeksi mestari lensikin hurjalla Clotheslinella kehästä ulos, ja Edge seurasi. Kohta Christianin pää olikin iskeytynyt sekä selostuspöytään, että teräsportaisiin. Edge nakkasi nuoremman veljensä takaisin kehään ja peitti 2-countin arvoisesti. Christian puolustautui tökkäämällä peukun Adamin silmään, jonka vuoksi mestari ja Jeff joutuivat pitämään pienen kehityskeskustelun asiasta.

Christian ei Jeffin torumisista paljoa välittänyt, vaan jatkuvalla syötöllä tietoisesti rikkoi sääntöjä: työnsi peukkua silmään, koitti irrottaa kulmapehmustetta, repi pöksyistä, valitti hitaista counteista. Hardy alkoi raivostua Krissen paskasta asenteesta ja alkoi kovin sanankääntein sättiä mestaria. Silloin Christian teki pahan virheen ja tönäisi tuomaria! Jeff ei tätä sietänyt, vaan potkaisi Christiania mahaan ja koitti Twist Of Fatea! Christian torjui heittäytymällä maahan ja samassa Edge ryntäsi täydellä vauhdilla kohti ja teki Spearin tahattomasti Jeffille! Edgen jäädessä päivittelemään asiaa, oli Christian jo hakenut terästuolin kehään. Toistuisiko sama homma kuin Unforgivenissa? Unprettieriä mestari yritti, mutta tilanne kääntyikin Edgecutioniksi tuolin päälle!!! Hardy alkoi olla toipunut Spearista ja laski Christianin hartioita mattoon 1-countin verran, kunnes alkoi kysellä Edgeltä miksi tuoli on kehässä ja miksi hän oli äsken iskenyt Spearin tuomarille. Edgen silmät alkoivat pullistua ulos päästä ja vaahto valui suupielistä, niin raivoissaan hän Hardylle oli laskun lopettamisesta.

Edgen ja Jeffin ottaessa tulista staredownia hyökkäsi Christian takaa, iskien kumpaakin vyön alle! Captain Charisma hymyili ivallisesti ja alkoi vääntää Edgeä Unprettier-asentoon. Vanhempi veli kuitenkin counteroi ja melkein katkaisi mestarin puoliksi Spearilla! Häikäilemättömän low blow'n kokenut Jeff laski hitaasti........ja Christian selvisi! Edge alkoi jälleen kysellä Jeffiltä, että mikä hänen ongelmansa on. Toistamiseen tilanteessa kävi sillä tavalla, että Krisse hyökkäsi takaa päin, tällä kertaa siten, että Jeff liiskautui kulmaukseen. Unprettier!! Unprettier onnistui! Hardy oli kuitenkin down&out. Christian alkoi viittoa uutta tuomaria kehään ja Charles Robinson teki sankarillisen juoksunsa. 1 - 2 - 3!! Christian säilytti mestaruutensa!

Tajuihinsa palannut Jeff Hardy ei voinut uskoa, että 'Close Your Eyes' soi hallissa ja Charles Robinson piti Christianin kättä ilmassa voiton merkiksi. Jeffrey oli raivoissaan ja niittasi Robinsonin tajuttomaksi yhdellä iskulla! Seuraavaksi oli vuorossa Christian, joka koki Twist Of Faten ja Swanton Bombin! Lopuksi Jeff vielä posetti mestaruusvyön kanssa, kunnes heitti vyön takaisin tajuttoman Christianin rintakehän päälle.
Voittaja: Christian selätyksellä
Arvosana: B

Triple H
Weight: 265
Height: 6,5
Debut: 1995
World Championship Runs In WWE: 14
Finishing Manouver: Pedigree
Moniker: Cerebral Assassin
Other: WWE Icon

Kurt Angle
Weight: 230
Height: 6,1
Debut: 1999
World Championship Runs In WWE: 6
Finishing Manouver: Ankle Lock, Angle Slam
Moniker: Wrestling Machine
Other: Olympic Gold Medalist

VS.
No Mercy Main Event Match
Triple H VS. Kurt Angle
Tämä ottelu oli paljon suurempi kuin yksikään muu tänä iltana. Tämä ottelu oli suurin WWE:ssä sitten Stone Coldin 'one more matchin', joka tapahtui WrestleManiassa. Tässä taisteltiin siitä, kuka on kukkulan kuningas. Kuka on maailman paras tänä päivänä. 'The Game' Triple H VS. 'The Wrestling Machine' Kurt Angle. Ottelun alussa nähtyä staredownia on vaikea sanoin kuvailla. Tunnelma oli mieletön, vastaavaa ei ole nähty ikiaikoihin. Kurt ja Hunter vaihtoivat muutaman sanan, kunnes HHH aloitti ottelun tavoilleen uskollisena iskien "sucker punchin" Kurtille. Angle ei kuitenkaan tästä häkeltynyt vaan alkoi mättää takaisin, jalallaan mattoa paukuttaen. Hän saikin iskusarjallaan Gamen perääntymään kulmaukseen, kunnes tämä potkaisi kultamitalistia mahaan ja sai itse viisi perättäistä iskua sisään. Kuudennen iskun Kurt väisti, pääsi taakse ja lennätti Triple H:iä German Suplexilla yleisön hurratessa kuin viimeistä päivää!! This is indeed awesome!

Tovin kuluttua tahti oli hieman tasaantunut ja HHH lähetti Kurtin irkkuruoskalla köysiin ja tämän palatessa nappasi Sleeper Holdin. Kauaa Kurt ei otteessa kitunut, vaan heitti Haitchin irti itsestään Side Suplexilla. Hetken päästä Triple H tuli köysistä Anglea suoraan syliin ja tämä suunnitteli Belly-to Belly Suplexia. HHH kuitenkin tiesi tämän ja pystyi muuttamaan tilanteen DDT:ksi! 1.....2.....kickout! Aggressiivinen 'Cerebral Assassin' alkoi potkia kultamitalistia joka puolelle kroppaa, kunnes veti polvisuojansa alas, otti köysistä vauhtia ja tälläsi Knee Dropilla otsalohkoon! 1......2........kickout! Hunterin asetellessa suojuksiaan takaisin paikalleen ryntäsi Angle täydellä vauhdilla päin ja niittasi 14-kertaisen mestarin Clotheslinella kenttään. Ja heti perään se kaivattu Belly-to-Belly Overhead Suplex! Ankle Lock! Salamannopeasti Hunter kuitenkin pyörähti ympäri ja potkaisi vapaalla jalallaan Kurtin köysien välistä lattialle saakka.

HHH palautti vastustajansa kehään Vertical Suplexilla apronilta, jonka jälkeen häpeilemättömästi yritti nilkkalukkoa! Angle veti hihastaan nopean Roll Upin, jolla ansaitsi 2-countin. Köysistä vauhtia, mutta vastassa oli Hunterin helvetin stiffi Clotheline! 1 - 2 - kickout! HHH boostaili hetken aikaa yleisölle, koska tiesi saaneensa yliotteen. Perään hän heitti DX Crotch Chopin, ja alkoi repiä Kurttia ylös Pedigreetä varten. Counter............Angle Slam..............counter..............Spinebuster!! Kiihkeän tapahtumasarjan päätteeksi 'Game' sai iskettyä trademark-Spinebusterinsa ja pienen tuulettelun jälkeen haki jälleen Pedigreetä, jonka Kurt torjui Back Body Dropiksi. Angle pälyili ympärilleen, hakien yleisöltä tukea, ja veti olkaimet alas! "Business just picked up!" HHH hoippui jaloilleen ja Kurt käänsi hänet ylösalaisin sekä yli ja ympäri Angle Slamilla! 1.........2..........2 7/8 KICK OUT!!

Angle takoi kaljua päätään turhautuneena, ja mietti mitä hänen pitäisi tehdä. Silloin hän näki kehäkulmauksen, kiipesi sinne ja pamautti maailman komeimman Moonsaultin. Pelkkään kanveesiin! HHH lennätti Kurtin köysiin ja haki Harley Race Knee Smashia. Angle kuitenkin väisti, otti Waistlockin ja alkoi myllyttää German Suplexeja. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen! Aivan mieletöntä! Angle iski 10 takavyöheittoa 130-kiloiselle miehelle! HHH oli taju taskussa, mutta eipä Kurtillakaan paljoa jäljellä ollut tuon supermiessuorituksen jälkeen. Hoippuvin jaloin Angle kiipesi jälleen ylös ja iski onnistuneen Moonsaultin! 1 - 2.......Triple H kicked out!!

Angle oli shokissa, yleisö oli shokissa, JR oli shokissa. Miten jumalan nimessä Triple H selviytyi tuosta!? "Keskusteltuaan" hetken Mike Chiodan kanssa Angle kyyristyi ja valmistautuu jälleen toimittamaan Olympic Slamin. Hunter kuitenkin torjui Arm Dragilla, potkaisi mahaan ja iski Pedigreen!! Perhanan paskiainen teki sen! Ei ei ei.......Angle sai hartiansa ylös! Käsittämätöntä! Hunter ei suostunut uskomaan tätä vaan peitti uudestaan. 2-count. Ja kolmas peitto, jälleen sama tulos. Nyt Triple H alkoi toden teolla turhautua ja saakelin vihaisena repi Anglen ylös, asetteli Anglen oikeaan asentoon.......toinen Pedigree. Counter into an Ankle Lock!! Nilkkalukko oli kiinni ja Triple H KARJUI tuskasta viikset vapisten. Kyynärpäillään HHH ryömi kehäköysiä kohden ja saikin otteen, kunnes Kurt veti hänet takaisin keskelle kehää ja kietoi vielä jalkansa mukaan sidontaan! Angle väänsi nilkkaa kaikilla voimillaan, niin kovaa kuin vain pystyi. HHH ei suostunut luovuttamaan, ei sitten millään. Viimeisenä keinonaan HHH pyörähti ympäri ja paine nilkassa helpotti. Sekunniksi, sillä Kurt rullasi läpi ja nilkkalukko oli kiinni entistä tiukemmin. Silloin se tapahtui: TUM TUM TUM!!!! Triple H hakkasi mattoa ja Kurt Angle oli voittanut tämän klassikon! Jumaliste mikä pääottelu No Mercyssa!
Voittaja: Kurt Angle luovutuksella
Arvosana: A


KOKONAISARVOSANA: B+


Nyt pääsi paisumaan niin pitkäksi tämä PPV, että oli pakko jakaa kahteen osaan. Main eventtiin vuodatin kaikkeni, viimeistä pisaraa myöten. Parempaan en pysty.

Huh! Onneksi et sentään tätä jumalattoman mahtavaa diaryasi lopettanut tuo uuden myötä! Aivan pakko sanoa, että vittumaisen mahtava PPV! Siis vielä näin nopeasti vilkaistuna. Tulen lukemaan sen paremmin vielä myöhemmin, mutta upeaa jälkeä!

Ei helve**i No Mercy oli aivan mahtava! Jokainen ottelu mahtava, lukuunottamatta Kozlov, Truthia, joka oli vain hyvä .
Paras ottelu oli ehdottomasti Main Event, joka oli todella eeppinen mittelö ja toivottavasti miesten feudi vielä jatkuu. No olen jo melko varma siitä.

No ei voi muuta sanoa, kuin, että paras PPV, minkä olen missään diaryssa tähän asti lukenut!

Tänään sitten eksyin tänne diary osioon ja lukenu tässä nyt kokonaan alusta loppuun, ja ei vittu, jätkä vuodatti verta ja hikeä oikein kunnolla ton No Mercyn (varsinkin Angle-HHH) kanssa. Täydet *****++

Toivottavasti jatkat samalla tavalla, hienoa olisi että Orton vielä palaisi jossain vaiheessa

Fantastic, What!

Road To Survivor Series
No Mercyn jälkeen tie erääseen vuoden suurimmista tapahtumista ei ollut enää pitkä, mutta varsin kivikkoinen. Brändijako heitettiin ikkunasta ulos, kun Kurt Angle ja Triple H alkoivat kasaamaan Survivor Series-joukkueitaan. Tavoitteena kummallakin miehellä ei ollut enempää eikä vähempää, kuin koota kaikkien aikojen viisikko kasaan. Viikkoja kestäneen rekrytoinnin seurauksena sunnuntaina tullaan taatusti näkemään kaikkien aikojen kovin Traditional Survivor Series-matsi. Team Triple H:iin liittyivät Shelton Benjamin, Jack Swagger, John Morrison ja Chris Jericho. Team Angle on starpoweriltaan mieletön: John Cena, Rey Mysterio, M.V.P. ja verraton Shawn Michaels. Noilla tähdistökentällisillä pitäisi kyllä saada kaikkien aikojen 5on5-matsi kasaan.

HBK-feudin myötä CM Punk oli lopultakin noussut vakavasti otettavaksi main eventteriksi, ja No Mercyn jälkeisessä RAW:ssa hän voitti Matt Hardyn, Shawn Michaelsin, Chris Jerichon ja Triple H:n 5-Way #1.contenders-matsissa ja kohtaa itsensä The Undertakerin Survivor Seriesissä. Kovaa työmoraaliaan toisinaan korostava Punkster onkin noussut WWE Universen suosiksi, mutta kun vastaan asettuu Undertakerin kaltainen WWE-ikoni on yleisöreaktiosta odotettavissa mielenkiintoista, sekä ottelun laadusta kultaista. Panokset nousivat vielä entistä korkeammalle, kun haastaja laittoi SuSea edeltävässä RAW:ssa mestarin päiväunille Go To Sleep-liikkeellään, johon Undertaker ei kovin suopeasti suhtautunut. Pystyykö Punk nappaamaan toista kertaa urallaan päämestaruuden itselleen, tällä kertaa reilussa 1on1-kohtaamisessa? Onko Undertakerin aika siirtyä sivummalle ja antaa spotlight nuoremmille, vai vieläkö 'Phenom' jatkaa komeaa mestaruuskauttaan? Vastaukset kysymyksiin selviävät vain Survivor Seriesissä.

Christian ehkä säilytti World Heavyweight-mestaruuden No Mercyssä, mutta mikäli Jeff Hardylta kysytään, olivat hänen ongelmansa vasta alussa. Hardy hävisi mestaruutensa Unforgiven 4-Way ottelussa, jonka päätteeksi Christian selätti John Cenan. Tämän ja No Mercyn tapahtumien vuoksi Jeff koki olevansa oikeutettu 1on1-rematchiin Christianin kanssa, ja Smackdownin management oli täysin samaa mieltä. Niinpä sunnuntaina American Airlanes Arenalla 'Unique Enigma' saa tilaisuuden napata tittelinsä takaisin 'Captain Charismalta'. Mielenkiintoinen ottelu tulossa.

Tiimien kokoaminen oli tavallaan teemana näinä No Mercyn ja Survivor Seriesin välisinä viikkoina. Kaikkein vaikuttavin tiimi ei välttämättä olekaan Triple H:n tai Kurt Anglen kasaama viisikko, vaan Kane&Big Show ovat jälleen löytäneet toisensa. Eräässä ECW-jaksossa hirviöt tapasivat bäkkärillä ja äityivät muistelemaan kolmen vuoden takaisia kultaisia hetkiä. Tällöin kumpaisellekin iski pieni katumus siitä, kuinka taru loppui. Tästä syystä Kane&Show päättivät jälleen iskeä voimansa yhteen ja ensi töikseen päättää Colon Brothersien jo ikuisuuksia jatkuneen kauden Undisputed Tag-mestareina. Juuri kun Carlito&Primo luulivat voittaneensa kaikki varteenotettavat tiimit WWE:ssä tämä tapahtui, ja nyt heillä on ainakin kirjaimellellisesti mestaruuskautensa isoin haaste edessään. Alkaako joukkuedivisioonassa uusi valtakausi, vai pystyvätkö Colonit kaivamaan hihastaan sellaisen ässän, jolla tästäkin selvitään?

Matt Hardy katkeroitui totaalisesti siitä, ettei kyennyt No Mercyssa voittamaan mestaruutta ja putosi saman tien mestaruuskuvioista pois. Syyllinen kaikkeen tähän olisi varmasti löytynyt peiliin katsomalla, mutta kieroutunut Hardy päättikin, että tämä kaikki on McMahon-perheen salaliiton ansiota, jossa häntä koitetaan toistuvasti pitää main eventin ulkopuolella. Viikko toisensa jälkeen Matti tuli esiin, otti mikrofonin ja keksi yhä vaan verisempiä solvauksia McMahoneista. Loppujen lopuksi hän sai wrestlingmaailman vaikutusvaltaisimman perheen huomion, kun Stephanie asteli esiin latelemaan Matille suorat sanat. Sekopäinen Hardy kuitenkin teki anteeksiantamattoman teon hyökkäämäällä Stephin kimppuun, joka toi esiin Shane McMahonin. Hurja brawl päättyi ikävästi, kun Matt&Shane ottivat helvetillisen bumpin rampilta alas. Oli selvää, ettei tämä jäisi tähän. Survivor Seriesissä tullaan näkemään Falls Count Anywhere-mättö Matt Hardyn ja Shane McMahonin välillä. Onko Matti menettänyt lopullisesti järkensä, vai onko McMahonien tuhoaminen keino nousta suurnimien joukkoon? Asiaan saadaan Survivor Seriesissä ainakin osittainen vastaus.

Lokakuun viimeisessä ECW-jaksossa nähtiin uuden painijan debyytti. 185-senttinen Ison Britannian värejä painipöksyissään esitellyt vakuuttava atleetti kertoi nimensä olevan 'Bad Boy' Nigel Hill. Kehässä hän vakuutti kaikki intensiivisellä tyylillään ja antoi hurjan lupauksen. Ensiksi hän tulisi voittamaan United States-mestaruuden The Miziltä, mutta tämä tulisi olemaan vasta ensiaskel. Nigel lupasi, että viimeistään WrestleManiassa hän tulee olemaan WWE- tai World Heavyweight-mestari. Hurjaa puhetta debytantilta. Seuraavina viikkoina 'Bad Boy' esiintyikin kaikissa kolmessa show'ssa, tuhoten altaan PW Jonesin sekä Scotty Goldmanin. Suoritukset olivat sen verran vakuuttavia, että hänet päätettiin palkita United States-mestaruusottelulla, sillä Jonesia&Goldmania pidettiin potentiaalisina haastajina, ennen Hillin saapumista kuvioihin. Niinpä 8 lyhyttä vuorokautta debyyttinsä jälkeen Hill sai mestaruusottelun The Miziä vastaan, ja vakuuttavaan tyyliin nappasi mestaruuden. Hill retuutti entistä MTV-tähteä erilaisilla suplexeilla ja rajuilla iskuillaan, päättäen kärsimysnäytelmän hiton stiffiin Lariatiin. Seuraavana tiistaina ECW:ssä Miz sai rematchinsa, mutta lopputulos oli identtinen. Hill voitti, ja piruuttaan vielä ajeli Mizin kaljuksi matsin jälkeen! Nigel on luvannut otella ketä tahansa vastaan missä tahansa ja vannonut, että ennen ensimmäistä tappiotaan hän on päämestari WWE:ssä. Onko tässä uusi Brock Lesnar?

Survivor Seriesin card

Traditional 5vs.5 Survivor Series Elimination Match
Triple H, Jack Swagger, John Morrison, Shelton Benjamin&Chris Jericho
VS.
Kurt Angle, John Cena, Rey Mysterio, M.V.P&Shawn Michaels

Undisputed WWE Tag Team Championship Match
The Big Show&Kane VS. Colon Brothers (c)

WWE Championship Match
The Undertaker (c) VS. CM Punk

Falls Count Anywhere Match
Shane McMahon VS. Matt Hardy

World Heavyweight Championship Match
Jeff Hardy VS. Christian (c)

Outside The Ring Ropes

Kuten ylläolevasta tulikin selville, WWE on kirjoittanut kaksivuotisen sopimuksen Nigel McGuinnessin kanssa. Kaikesta päätellen hänelle ollaan suunnittelemassa kovaa pushia main event-tasolle pikaisella aikataululla. Jatkosopimuksia on kirjoitettu Chad Pattonin, Carliton, Marty Eliasin, Michael Colen ja Tony Atlasin kanssa. The Boogeyman, Rosa Mendez ja Drew McIntyre puolestaan vapautettiin sopimuksistaan, koska heille ei ollut suunnitelmia promootion tulevaisuudessa. Myös muutamien muiden painijoiden tulevaisuudesta ollaan keskusteltu. Päätöksiä on odotettavissa ennen vuoden loppua. Aina niin luotettavien nettihuhujen mukaan WWE olisi tuomassa Cruiserweight-mestaruuden takaisin, jonka vuoksi se olisi neuvottelemassa muutaman divisioonaan sopivan workerin kanssa. Lisäksi WWE on julkistanut, että tammikuun ensimmäisenä sunnuntaina 2010 käydään uusi PPV-tapahtuma nimeltään New Beginning. Ennen WrestleManiaa painitaan myös Saturdy Night's Main Event, jonka tarkka ajankohta selviää myöhemmin.

Total Nonstop Action Wrestling on tehnyt totaalisen läpimurtonsa ja lokakuun lopussa se nousi globaaliksi painipromootioksi, kilpailijaksi WWE:n rinnalle. Tästä johtuen TNA palkkasi puoli vuotta sitten WWE:stä lähteneen Randy Ortonin ykkösnimekseen. Ortonin kannoilla TNA:han siirtyivät myös entinen WCW- ja WWE-tuomari Nick Patrick, Ring Of Honorin huippunimi, Jimmy Jacobs sekä WWE:n Hall Of Famer, Sergeant Slaughter. Uudesta sodasta ei kuitenkaan vielä voida täysin puhua, sillä lokakuun viimeisenä viikonloppuna Sacramentossa Arco Arenalla pidetty Bound For Glory keräsi "vain" 10 216 katsojaa ja 5.64 PPV-buyraten. (Vrt. WWE No Mercy 9.54)

Kommentoida saa, veikata saa jne...

EDIT: Ja tuo "New Beginning"-PPV ei sitten ole pöllitty Triple K:lta. Enhän minä perhana tajunnutkaan, että olit jo kerennyt "New Beginningin" gimmickoida. Oon tosi sori tästä...

Sunday, Week 2, November 2009
From American Airlines Arena, Miami
Attendance: 10 000 SOLD OUT!

Intro
Masentavan pimeisiin loppusyksyn iltoihin piristystä toi vuotuinen Survivor Series-tapahtuma. Perinne alkoi vuonna 1987, jolloin kaikki illan ottelut käytiin 5vs.5-formaatilla. Illan pääottelussa Andre The Giantin viisikko kohtasi Hulk Hoganin joukkueen, ja ottelu päättyi Andren voittoon. Vuoden 1990 Survivor Series muistetaan ennen kaikkea yhdestä asiasta: vakuuttava tulokas, nimeltään The Undertaker debytoi, ollen osana 'Million Dollar Man' Ted DiBiasen joukkuetta. Vuonna 1991 nähtiin Seriesin historian ensimmäinen, ottelu jota ei käyty eliminointisäännöillä, kun Undertaker voitti Hulk Hoganin ja nousi ensimmäistä kertaa urallaan WWF-mestariksi. Tämän jälkeen Survivor Seriesissä on käyty monia unohtumattomia klassikko-otteluita: Bret Hartin comeback-ottelu vuonna 1996 'Stone Cold' Steve Austinia vastaan, WWF:n taistelu Alliancea vastaan vuonna 2001, kaikkien aikojen ensimmäinen Elimination Chamber-ottelu vuotta myöhemmin, Undertakerin ja Batistan Hell In a Cell-sota vuonna 2007 ja viime vuoden tapahtuma muistetaan ennen kaikkea John Cenan paluusta painikehiin ja World Heavyweight-mestaruusvoitosta. Ikävä kyllä Survivor Series muistetaan ennen kaikkea vuodesta 1997, mutta ei siitä sen enempää. Tänä iltana tämä WrestleManian jälkeen pitkäikäisin tapahtuma saisi jatkoa. Panokset ovat kovemmat kuin kenties koskaan aikaisemmin. WWE- World Heavyweight ja Undisputed Tag Team-mestaruudet ovat tänään pelissä. Lisäksi Matt Hardy ja Shane McMahon selvittelevät välejään brutaalissa Falls Count Anywhere-ottelussa ja tarjolla on starpoweriltaan kaikkien aikojen kovin Traditional Elimination Match! Se on menoa nyt!

VS.
Undisputed WWE Tag Team Championship Match
Kane&The Big Show VS. Colon Brothers (c)
"Selviytyjien sarja" vuosimallia 2009 alkoi gigantuaalisella tavalla, kun taatusti maailman suurin tagteam-kombinaatio teki vakuuttavan sisääntulonsa. Kane&Big Show ovat toki taganneet menneisyydessä ja nyt lähiviikkoina uudelleen, mutta veljeksiä he eivät ole. Veri on vettä ja monia muita nesteitä sakeampaa ja kenties se fakta auttaisi Carlitoa&Primoa tänään. Kenties pieni epäilyksen siemen oli kuitenkin San Juanissa varttuneiden veljesten mielessä päässyt itämään, sillä kumpainenkin luovutti oman vyönsä varsin vastahakoisesti tuomarin käsiin ennen ottelun alkua.

Selviytyäkseen tästä valtavasta haasteesta piti Carliton&Primon onnistua kahdessa asiassa: pitää ottelun tempo korkeana ja saada köriläät pois jaloiltaan. Tätä 'master plania' "symphatic siblings" noudattikin mallikkaasti ottelun alkuminuutit ja kaikkien yllätykseksi kykenivät jopa dominoimaan ottelun kulkua ja luomaan useita "läheltä piti"-tilanteita. Kuten satoja kertoja aikaisemminkin on nähty, voi yksi simppeli liike muuttaa kaiken. Tällä kertaa se oli Kanen raju Uppercut Primon leukaperiin tämän loikatessa yläköydeltä. Sillä hetkellä monsterit saivat ottelun hallintaansa, tahti hidastui ja Colonien tuskien taival alkoi. Seuraavien minuuttien ajan kupletin juoni olikin se, että Kane ja Show kävivät vuoron perään murjomassa Primoa voimaliikkeellä, vaihto ja sama ralli uudestaan. Kärsittyään "slam"-loppuisia liikkeittä enemmän kuin laki sallii, kykeni Primo lopulta syöksymään ystävälliseen kulmaukseen ja vaihtamaan vanhemman veljen kehävuoroon.

Vaihdon jälkeen ottelun tahti muuttui tyystin ja Carlito sai lukittua Big Show'n murhaavaan Wristlockiin.....joo ei. Sen sijaan CCC hyppi ja pomppi, hakipa jo Backstabberiakin, mutta onnistunutta suoritusta ei vielä nähty. Yleisön kannustuksestakaan ei ollut underdog-mestareille apua, kun Big Show osui Showstopper Leg Dropilla, jonka jälkeen nappasi maailman isoimman Cobra Clutchin, vain ja ainoastaan heittääkseen Carliton rajusti polveaan vasten. 1.....2.......kickout. Taistelutahdon puutteesta veljeksiä ei ainakaan voi syyttää. Show vaihtoi Kanen kehään, joka jatkoi hiusjumalan kurmoottamista Side Slamilla, jonka jälkeen kiipesi kulmaukseen Flying Clothesline mielessään. Carlito kuitenkin kykeni vastaamaan Dropkickillä punamonsterin leukaperiin, joka antoi sauman vaihtaa nuorempi veli kehään. Innosta tärissyt Primo saikin Kanen useampaan kertaan kaadettua kanveesiin ja näytti olevan ottelun hallinnassa. Hän teki kuitenkin yhden virheen, joka olisi tuleva maksamaan mestaruuden. Primo hyppäsi yläköydeltä Standing Moonsaultin, sillä lopputuloksella, että Kane nappasi hänet helposti kiinni ja alkoi valmistella Tombstonea! Tällöin Carlito rynnisti kehään, vetäen veljensä pois pinteestä. Asian miinuspuolena oli, että Big Show ei moisesta pitänyt vaan tälläsi Carliton tajuttomaksi Knockout Punchilla! Primo koitti vielä jotain kierrepotkua, jonka Kane väisti ja paukkasi Chokeslamin lähes matosta läpi! 1-2-3! Colonien valtakausi on ohi! Big Show&Kane ovat jälleen tag team-mestarit!
Voittajat: Big Show&Kane selätyksellä.
Arvosana: C+

VS.
Falls Count Anywhere Match
Matt Hardy VS. Shane McMahon
Kyllähän joka PPV:ssä pitää yksi kunnollinen "vihamatsi" olla ja tämä ajoi sen asian oikein hyvin. Jotain kertonee se, että ottelu alkoi kendosauvan iskulla päähän. Ja jatkui siitä heitolla teräsportaisiin. Shane O'Mac siis hallitsi ottelun alkua, mutta tämä rynnistys päättyi kun Hardy väisti tämän Clotheslinen ja pudotti Shanen varsin epämukavasti Back Suplexilla turvavallia vasten. Viime aikoina yhä psykoottisemaksi muuttunut Hardy jatkoi ylläkköön potkuilla vatsaan ja lukemattomilla Elbow Dropeilla, kunnes peitti Shanen 2-countin arvoisesti. Jotenkin ottelun luonteeseen sopi kuin nenä päähän, että seuraavaksi brawlattiin yleisön läpi, joka päättyi siihen että Shane back droppasi Matin takaisin ringsidelle.

Yleisön läpi puskettuaan soturit palasivat hetkeksi kehään, jossa odotetusti Matt Hardy sai yliotteen, iskien jopa muutaman ihan oikean painiliikkeenkin Shanelle. Hardy teki kuitenkin virheen lähtiessään noutamaan terästuolia kehän alta, sillä sinne palatessaan Shane iski vastustajansa Low Dropkickillä kumoon ja pääsi itse heiluttamaan tuolia. Kolme kovaa tälliä selkään ja pin cover, mutta ei vieläkään ratkaisua. Turhautunut Shane niittasi Mattia DDT:llä, ja alkoi viittilöidä sisääntulorampin suuntaan. Hetken päästä yleisö kohahti, kun Stephanie McMahon tuli ramppia alaspäin kostonhimoinen ilme naamallaan. McMahonit eivät vaihtaneet sanaakaan, vaan yhteistuumin vetivät roskapöntön esiin ja asettelivat Matin kehäkulmaukseen. Coast to Coast connecting!! 1......2........2 7/8 Hardy kicked out!!! What a hell?!?

Jollain ihmeen ilveellä Matti onnistui irtautumaan selätyksestä ennen kolmosta. Stephanie oli suunniltaan, mutta Shane pysyi keskittyneenä, haki terästuolin ja huitaisi.......OHI! Twist Of Fate onto a chair! 1......2.........Kick out! Nyt Shane oli se, joka näytti uskomatonta voitontahtoaan taistelemalla olkapäänsä ylös kanveesista ennen 3-countia. Päästään seonnut Hardy ei kuitenkaan tästä voinut vähempää välittää, kun huomasi Stephanien olevan ringsidella. Nopeasti Hardy liukui ulos kehästä ja alkoi jahdata Stephanieta kenties hieman koomisestikin ympäri kehää. Tämä loppui, kun verta päästään valunut Shane teilasi Matin Baseball Slidella päin selostajanpöytää. Uutta virtaa jostain kaivanut Shane O'Mac lateli vakuuttavan iskusarjan Hardyn naamatauluun, kunnes alkoi riisumaan Smackdownin selostajanpöytää pahaenteisesti. Tämän tehtyään Shane repi teräsportaat sijoiltaan ja hetken päästä murskasi Hardyn kallon niillä!

Niin sairaalta kuin se kuulostaakin Shane&Stephanie jäivät juhlimaan tätä, kunnes yhteisvoimin kampesivat verta tihkuneen Hardyn selälleen selostajanpöydälle. Steph alkoi viittilöidä, ja Shane kapusi kehäkulmaukseen. Elbow Drop Through The Fucking Table!!! Mutta Hardy kerkesi väistää, hyvänen aika Hardy väisti! Twist Of Fate on helpless Shane McMahon!! 1 - 2 - 3!! Matt Hardy just pinned Shane McMahon! Gosh almighty! Tuomarit ja staffi auttoivat Hardyn jaloilleen, kun Stephanie meni tarkastamaan veljensä tilaa. Tässä vaiheessa hullu Hardy riuhtaisi itsensä irti, syöksyi kohti Stephanieta ja iski myös hänelle Twist Of Faten lattialle! Matt Hardy has totally lost his mind!
Voittaja: Matt Hardy selätyksellä.
Arvosana: C- /C+

Cocky Newcomer
Remix tästä Sick Puppiesin biisistä alkoi soida hallissa ja sehän tarkoitti vain yhtä asiaa: United States-mestari 'Bad Boy' Nigel Hill oli saapunut seuraksemme. Lyhyet hiuksensa siiliksi kammannut Hill taputteli ylimielisenä vyötäröllään keikkunutta US-vyötä, kunnes kerkesi kehään saakka ja alkoi vahvalla brittiaksentillaan sylkeä sanoja mikkiin.
Nigel: Minun nimeni on 'Bad Boy' Nigel Hill, ja olen teidän United States-mestarinne. Miksi olen 'Bad Boy', kysytte varmaan. Minä en ansainnut sitä lempinimeä sattumalta. Mihin tahansa olen elämäni aikana mennyt, olen saanut 'pahan pojan' maineen. Ehkäpä se on ihan totta, että en ole mikään lasten suosikki "supertähti." Mutta mitä minä olen, on vakuuttavin tulokas tässä promootiossa koskaan! Minä vannon teille, että viimeistään WrestleManian jälkeen minä olen noussut lajin huipulle ja se tapahtuma päättyy siihen kuvaan, kun minä nostan mestaruusvyön korkealle pääni yläpuolelle. En sano tätä lämpimikseni tai kerätäkseni huomiota, se on tosi asia. Teillä runkkareilla ei ole vielä mitään käsitystä, kuinka hyvä minä tässä kehässä oikeasti olen! Todistaakseni sanani haastan tässä ja nyt kenet tahansa otteluun US-mestaruudesta! Kuuleeko takahuone, onko siellä joku onneton sielu, joka haluaa tulla koittamaan onneaan minua vastaan? Takaan ja vannon ettei siellä takana ole yhtäkään miestä, joka pystyy minut voittamaan...........kuka tahansa? Niin arvelinkin. Katsokaas, kaikki kunnioittavat minua niin paljon, ettei......

Alter Bridgen Metalingus keskeytti britin vaahtoamisen ja yleisön riemuksi Edge ilmestyi mikrofoni kädessään rampille.
Edge: 'Bad Boy' Nigel Hill, senkö sanoit nimeksesi? Minäpäs kerron sinulle yhden asian tästä bisneksestä, "paha poika." Sinä et voi tulla tänne tuosta vaan ja alkaa vaatimaan main event-otteluita. Ei, ei, ei. Tämä ei vaan toimi sillä tavalla. Main event status ansaitaan vuosien mittaan kovalla työllä. Tuhansia tunteja treenausta, dark matcheja, kovia kolhuja, loukkaantumisia ja satoja otteluita ennen kuin moisesta voi alkaa edes unelmoida. Näkeehän se toki heti päältä päin, että olet vakuuttava atleetti ja olet saanut muutaman hienon voiton lyhyessä ajassa. Mutta mitä se todistaa? Ei mitään. Sinä tai kukaan muukaan ei voi tulla tänne kesken Survivor Seriesin boostailemaan muutamalla hassulla voitollaan ja midcard-mestaruudellaan. Ehkä sen jälkeen, kun sinulla on 10 vuotta takana yhtiössä ja lukuisia maailmanmestaruuskausia vyölläsi, asiasta voidaan keskustella. Tiesitkö, että tuolla verhon takana pukukopissa on useita miehiä, jotka ovat vuodattaneet verta, hikeä ja kyyneleitä useiden vuosien ajan siinä toivossa, että portit pääottelutasolle aukeaisivat. Sinä et ole poikkeus. Otat jonotusnumeron kuten kaikki muutkin, teet töitä kuin hullu ja eräänä kauniina päivänä kenties saat mahdollisuuden. Näinä lyhyinä viikkoina olet hankkinnut paljon vihamiehiä, Nigel.
Nigel: Edge, sinä et nyt tajua yhtä asiaa. Minä olen kaukana normaalista painijasta. Olen niin hyvä, ettei minun tarvitse "ottaa jonotusnumeroa." Voin huoletta pyyhkäistä jonon ohi ja hymyillä samalla ja kukaan ei eväänsä liikauta. Miksi? Koska he ovat peloissaan, aivan kuten olet sinäkin Edge. Teet tämän yliteatraalisen sisääntulosi, ja sen sijaan että hyväksyisit haasteeni, jäät sinne 20 metrin päähän höpöttämään jotain turhaa soopaa. Mikäli tilanne on tämä, haluankin kysyä sieltä takahuoneelta löytyykö sieltä ketään muuta painijaa, joka uskaltaa ottaa haasteeni vastaan....
Edge: Turpa kiinni nilkki!

Tämän sanottuaan Edge heitti pitkän nahkatakkinsa rampille ja alkoi pitkin askelin harppoa kehää kohden. Nigel ojensi mestaruusvyön kehässä koko ajan odotelleelle Chad Pattonille ja hetken kuluttua kello kilkatti ja tämä impromptu-ottelu oli valmis alkamaan.
Arvosana: C- /C+

VS.
United States Championship Match
'Bad Boy' Nigel Hill (c) VS. Edge
'Rated R-Superstar' ei varmastikaan vielä tunti sitten kuvitellut ottelevansa United States-mestaruudesta, mutta mutkien kautta tähän oltiin ajauduttu. Edge taisteli WWE:ssä yli puoli vuosikymmentä saadakseen edes mahdollisuuden nousta pääottelutasolle. Tästä syystä hän halveksui Nigelia, joka luuli pystyvänsä samaan lähestulkoon yhdessä yössä. Asiasta katkera kanadalainen aloitti ottelun hurjalla tahdilla ja alle minuutin jälkeen olikin kerennyt iskeä Hilliä Impaler DDT:llä, joka ajoi lontoolaisen kokonaan kehästä pihalle.

Hitaasti Nigel toipui tällistä ja palasi kehään, välittömästi kaataen haastajan Single Leg Takedownilla mattoon. Jim Rosskin alkoi muuttaa mieltään tästä tulokkaasta, kun hän pyöritteli yhtä firman historian menestyneintä painijaa mielensä mukaan kanveesissa. Mestarillisesti Hill käänsi tilanteen Fujiwara Armbariksi ja Edgen olkapää huusi hoosiannaa siinä vaiheessa, kun hän sai vitkutettua vapaan kätensä alaköydelle asti. Kenties kokemattomuutensa vuoksi 'Bad Boy' erehtyi posettamaan yleisölle liian pitkäksi aikaa, jolloin Edge pääsi yllättämään hänet takaapäin Edge O-Maticilla. 1......2..........kickout! Standing Dropkick Edgeltä ja jälleen 2-count! Veteraanin elkein Nigel ryömi persuksiltaan kehäkulmaa kohden ja asetti Edgen ansaan, eli veti hänet pöksyistä aina terästolppaan saakka! Ja Edge löi tolppaan kipeän olkapäänsä. Back Suplex! 1.......2......kickout!

Rajun suplexin jälkeen Nigel latoi sarjan European Uppercuteja Edgen nassuun, ajaen tämän kulmaukseen. Sekava kanukki pysyi hädin tuskin pystyssä, kun mestari syöksyi hurjalla vauhdilla kehän toiselta puolelta ja tarjosi kyynärvartta leukaperiin! Edge putosi polvilleen, ja hoippui keskelle kehää jolloin hän viime hetkellä huomasi Nigelin aikeet ja kykeni väistämään Lariatin. Spear!! Tämä liike tuli kuitenkin selkäytimestä, eikä Edge kyennyt pinnausta edes yrittämään, vaan tuomari aloitti double countin. 7:n kohdalla miehet nousivat jaloilleen ja alkoivat vaihtaa painavia iskuja keskellä kehää. Juuri kun Edge oli pääsemässä voitolle, potkaisi Hill tätä mahaan ja toimitti kuvankauniin Slingshot Suplexin! 1......2......ei ratkaisua. Tästä kyrsiintyneenä Nigel nappasi Edgen ruhon olkapäälleen ja kantoi miehen kehäkulmaukseen istumaan. Pari stiffiä iskua käkättimeen ja Superplex tulossa. Edge kuitenkin taisteli henkensä edestä ja lukuisten Forearm-iskujen jälkeen onnistui pudottamaan Hillin kanveesiin!

Torontolainen näki tässä tilaisuuden ja hyppäsi köysiltä Missile Dropkickin! Ohi! Nyt olkapään lisäksi myös polvi oli hiton kipeä ja kaiken lisäksi Nigel osui Knockout Lariatilla! This one is gotta be over! Eipäs sittenkään, koska Lariatin impact oli niin raju, että Edge lensi suoraan kehästä ulos lattialle! Aluksi Hill jäi kehään kuuntelemaan tuomarin 10-countia, mutta puolessa välissä jostain syystä muutti mielensä ja lähti loukkaantuneen Edgen perään. Tämä osoittautui virheeksi, sillä Edge oli sen verran toennut, että kykeni riuhtaisemaan Nigelin melkeinpä pää edellä teräsportaisiin! Vaistonvaraisesti Edge pyörähti kehään ja nappasi count out-voiton! Edge ei tiennyt pitäisikö tässä nyt itkeä vai juhlia. Historiankirjoihin kyllä jää voitto, mutta oliko tämä tulos siltikään tyydyttävä? Sen kummemmin Edge ei kuitenkaan asiaa jäänyt jahkailemaan, vaan posetti hetken yleisölle ja poistui kiltisti takahuoneisiin.
Voittaja: Edge uloslaskulla.
Arvosana: C

PART II

VS.
World Heavyweight Championship Match
Christian (c) VS. Jeff Hardy
Panokset kovenivat Survivor Seriesissä, kun seuraavana oli vuorossa WHC-ottelu. Yleisö rakastaa 'Captain Charismaa', joten bookkajien täytyy olla todella tarkkana ketä vastaan hänet laitetaan titteliään puolustamaan. Onneksi Jeff Hardy on kuitenkin niin valtavan suuri babyface, ettei tässä kohtaamisessa moista tarvinnut edes ajatella. Tunnelmaa nostatettiin vielä kehässä tapahtuneilla kuulutuksilla, yleisön tehdessä selväksi, että he haluavat Jeffin poistuvan täältä tänään kolmatta kertaa urallaan päämestarina.

Taistelu mestaruudesta alkoi yllättävänkin verkkaisella tahdilla, mattopainipainoitteisesti. Hammerlock, Headlock Takedown ja Armdrag Takeover tulivat varsin tutuiksi matsin alkuhetkillä. Ensimmäisenä leikkiin tympääntyi Christian, joka läpsäisi Jeffiä epäkunnioittavasti naamaan. Samantien tämän tehtyään Krisse liukeni kehästä, mutta ei päässyt kauas, kunnes Hardy niittasi hänet kumoon Flying Clotheslinella. Popit kerättyään Jeff heitti mestarin kehään ja jatkoi hyökkäystään Spinning Springboard Leg Dropilla ja ansaitsi pitkän 2-countin. Tyhmästi Jeff alkoi repimään Christiania ylös kanveesista, sillä tämä antoi mestarilla mahdollisuuden niitata haastaja kumoon Short Arm Clotheslinella. Edgen kayfabe-veli jatkoi hyökkäystään Texas Cloverleaf-sidonnalla, josta Jeffillä kesti ikuisuuksia rimpuilla irti. Lähemmäs minuutin kidutuksen jälkeen Hardy kuitenkin pääsi kääntymään selälleen ja rullasi Krisun hartiat Inside Cradlella hetkeksi kanveesiin. Oli kuitenkin selvää, että Hardy otti tilanteessa enemmän 'damagea.'

Ei ole mikään salaisuus, että Jeff Hardy elää tai kuolee riskiliikkeidensä kautta. Niinpä Christian olikin punonut painiin orientuneissa aivoissaan suunnitelman, jossa hän piinaisi Jeffiä erilaisilla submission-liikkeillä, ja täten ottaisi hänen parhaan offensiivisen aseensa pois käytöstä. Luovutusta tuskin tulisi, mutta ainakin hän pystyisi vahingoittamaan Jeffiä niin paljon etteivät hypyt onnistu. Kiero suunnitelma toimikin moitteettomasti jonkin aikaa, kunnes Jeff pääsi yllättämään Christianin Inverted DDT:llä. Tämän jälkeen Hardy toistuvasti otti köysistä vauhtia ja iski mestarin kumoon. Front Facelock ja perään Front Suplex! Ei peittoa, vaan paita yleisöön ja nopeasti kulmaukseen. Onko tämä se tainomainen hetki? Ei, tuumi Christian ja viisaasti pyörähti kehästä ulos. Heti perään Hardy loikkasi kuolemaa uhmaavan Cross Bodyn, jonka mestari väisti! Ai saatana, Jeff mäjähti ilkeän näköisesti ja kuuloisesti kovalle lattialle. Opportunisesti Krisse heitti haastajan kehään ja jatkoi hyökkäystä Abdominal Stretchillä! Miehisesti tuskasta karjunut nuorempi Hardy kykeni lopulta counteroimaan tilanteen Hip Tossilla, mutta jostain syystä lähti juoksemaan tuhatta ja sataa kehäkulmausta kohti. Whisper In The Wind connecting! 1......2........2 7/8 and kickout!!! My gosh how close....

Vaikka Jeff naulasi liikkeensä jatkui ottelu Christianin hallinnassa, sillä kipu säteili joka puolelta 'Unique Enigman' kroppaa. Backbreakerin koettuaan Jeff päätti laittaa kaiken likoon ja adrenaliini alkoi suorastaan kuplia hänen suonissaan! Huikean puoliminuuttisen aikana Hardy iski mestaria lukuisilla nyrkiniskuilla, Mule Kickillä ja Twist Of Fatella! Yleisö oli ekstaasissa, kun Jeff kiipesi tuskasta irvistäen yläköydelle ja niittasi Swanton Bombin! 1.....2........3! EI!! Christian sai jalkansa köydelle viimeisellä kymmenyksellä! Tuomari kerkesi jo laskea kolmeen, mutta joutui Jeffin ja kaikkien muiden harmiksi pyörtämään päätöksensä kun huomasi asian. Jeff kulutti arvokkaita sekunteja manatessaan asiaa, jolloin Christian vaistonvaraisesti tönäisi Hardya selästä siten, että tämä meni rinta edellä kehäkulmausta päin. Vaikka Christian ei oikeastaan tajunnut mistään mitään, pyrki hän silti vääntämään Unpretteriä paikalleen. Jeff torjui vielä, yrittäen uutta Twist Of Fatea. Christian kuitenkin piteli kaikilla näppivoimillaan yläköydestä kiinni, jonka vuoksi Jeff mäjähti selkä edellä kanveesiin. Jacknife Cover! 1.......2........kickout! Päättäväisesti mestari haki edelleen Unprettieriä, mutta toistamiseen Jeff torjui heittämällä hänet köysiin. Back Body Drop! Ilme Jeffin naamalla muuttui tuskasta euforiaksi, kun hän kissamaisesti loikkasi yläköydelle ja pamautti illan kolmannen Swanton Bombin! Suoraan kanveesiin! Unprettier! 1......2.........3! Christian säilytti mestaruuden helvetillisen taistelun päätteeksi! Tällä kertaa mitään ei jäänyt jossitelun varaan, vaan Krisse nappasi 3-countin puhtain keinoin. Upea voitto!
Voittaja: Christian selätyksellä.
Arvosana: B

Traditional 5 VS. 5 Survivor Series Elimination Match
Kurt Angle, John Cena, Rey Mysterio, M.V.P.&Shawn Michaels
VS.
Triple H, Shelton Benjamin, Jack Swagger, John Morrison&Chris Jericho
Christianin juhlinnasta siirryttiin backstagelle, jossa Kurt Angle ja Triple H antoivat vuorollaan omille joukkueilleen viimeiset rohkaisun sanat ennen "tuleen" joutumista. Huolimatta siitä, että kortissa oli muitakin piinkovia otteluita, oli tämä se "feature attraction", jonka fanit hinkuivat nähdä. Sopiva sekoitus nuoruutta ja kokemusta, kaikkien aikojen kovin SuSe-Elimination Match ainakin paperilla.

Kaikesta pystyi aistimaan, ettei tämä ollut mikä tahansa tagmatsi. Tunnelmaa riitti ja jokaisella ottelijalla tuntui olevan historiaa toistensa kanssa. Matsin alkuminuutit olivat facetiimin hienoista hallintaa, mutta eliminoinnin suorittaminen ei onnistunut, vaikka etenkin John Morrison oli useampaan kertaan pahassa pulassa Anglen sekä Rey Mysterion kynsissä. Ensimmäinen leikistä pudonnut painija löytyikin "hyviksien" joukkueesta, kun Chris Jericho suoritti oikea-aikaisesti blind tagin ja pääsi tälläämään MVP:lle Codebreakerin juuri kun Montel oli niitannut Swaggeria Playmakerilla.
1.eliminointi: MVP (Chris Jericho)

Hunter McMahon hymyili niljakkaasti, sillä tiesi voiman vaakakupin heilahtaneen hänen joukkueen eduksi. MVP:n tilalle kehään hönkinyt Rey Mysterio joutui suuriin vaikeuksiin, kun heelviisikko suoritti nopeita vaihtoja, eivätkä päästäneet 'Masked Marvelia' lähelläkään omaa kulmaustaan. Tämä jatkui useiden minuuttien ajan, kunnes Reiska pystyi ajamaan HHH:n pulisonkeineen ja kaikkineen naama edellä kanveesiin Bulldogilla. Hunter vaihtoi kehään John Morrisonin, Rey tämän kaiman. Cena pyöritteli seksikkyyden samaania mielensä mukaan ja hetken kuluttua pääsi kiusaamaan Miamin yleisöä "you can't see me" tauntillaan. Cenan ensimmäisen F-U-yrityksen Morrison kykeni torjumaan, mutta missattuaan Chucky Kickin jäi hän tämän murhaavan juntan armoille ja Morrison sai lähteä suihkun puolelle.
2. eliminointi: John Morrison (John Cena)

Morrisonin eliminoinnin jälkeen mentiin pitkä pätkä ennen seuraavaa. Tänä aikana kumpikin joukkue oli niskan päällä, mutta ratkaisusuorituksiin ei pystytty. Shawn Michaels vietti kehässä monta minuuttia, ottaen vastaan uskomatonta kuritusta, mutta aina vaan 'Heartbreak Kid' kaivoi sielunsa syvimmistä onkaloista virtaa selviytyä ongelmista. Pitkän eristyksen jälkeen Shawn sai tällättyä Shelton Benjaminia Enzuigirilla ja vaihtoi kehään tuoreen Kurt Anglen. WWE:hen pari kuukautta sitten palannut olympiakultamitalisti ja 'Gold Standard' tarjosivat hetken aikaa aivan mieletöntä showpaininäytöstä. Angle iski Belly-to-Belly Overhead Suplexin, Shelton T-Bone Suplexin, kumpikin lensi yläköydeltä rajusti alas ja finisher-liikkeittä haettiin useaan otteeseen. Kiihkeän tapahtumasarjan päätteeksi Kurt onnistui blokkaamaan Pay Dirt-yrityksen ja käänsi Sheltyn ylösalaisin sekä ylijaympäri Angle Slamilla! Eliminointi oli tosi asia!
3. eliminointi: Shelton Benjamin (Kurt Angle)

Tässä vaiheessa tilanne oli siis 4-3 Team Anglen hyväksi. Miehen vaje alkoi näkyä Hunterin tiimin otteissa, ja he jäivät joksikin aikaa vastaanottavaksi osapuoleksi. Itse joukkueen kapteeni oli lähellä lähteä laulukuoroon, kun Rey Mysterio osui 619:llaan, mutta Hunter taisteli olkapäänsä irti kanveesista. Hetken päästä 'Cerebral Assassin' oli koonnut itsensä ja murjoi Reiskaa rajulla Backbreakerilla. Tämä ei riittänyt selätykseen, joten HHH lähti hakemaan jykevintä asettaan, Pedigreetä. Mysterio kuitenkin kaikkia niskavoimiaan käyttäen torjui tilanteen Back Body Dropiksi ja lähti hakemaan ilmeisesti Springboard Cross Bodya. Se oli kuitenkin suuri virhe, sillä 'The Game' koppasi hänet lennosta syliinsä ja toimitti saatanallisen Spinebusterin! Perään Pedigree ja joukkueen kapteeni nappasi ensimmäisen sulan hattuunsa.
4. eliminointi: Rey Mysterio (Triple H)

Puntit olivat tasoittuneet ja ottelu alkoi uudestaan puhtaalta pöydältä. Angle,Michaels&Cena VS. Triple H, Swagger&Jericho. Kokeneina kehäkettuina HHH&Jericho alkoivat tässä vaiheessa hieman hannailemaan, josta syystä Jack Swagger sai viettää eniten aikaa kehässä. 'Face Of The Franchise' ei tästä kuitenkaan kiukutellut, vaan kenties halusikin todistaa itsensä Hunterin ja Jerichon edessä. Swagger haastoi Kurt Anglen nousemaan kehään, eikä 'Wrestling Machine' moista kutsua jättänyt täyttämättä. Ensimmäisen 15 sekunnin ajan Jaakko kykeni uskomattomaan tekoon, nimittäin päihittämään Kurtin mattopainissa. Jäätyään Jackin Headlock Takedownin uhriksi Angle hieman tulistui ja nakkasi nuorukaisen rajulla Side Suplexilla mattoon, hakien nilkkalukkoa. Swagger potkaisi Anglen vapaalla jalallaan irti, kohti Jerichoa, joka tarjosi apronilta maukkaan cheap shotin suoraan Kurtin naamaan. Doctor Bomb! Ei! Angle Slam, EI! Swagger torjui Olympic Slamin Arm Dragilla, joka lennätti Kurtin tämän omaa nurkkausta kohden. Siinä vaiheessa Shawn Michaels otti taktisesti vaihdon ja pääsi yllättämään Jackin Sweet Chin Musicilla! 1-2-3!
5. eliminointi: Jack Swagger (Shawn Michaels)

Swaggerin eliminoinnin jälkeen Triple H&Jericho pitivät pienen palaverin, kuinka hommaa jatketaan. Vitkuttelun jälkeen Hunter astui hitaasti kehään ja alkoi ladella kovia iskuja John Cenan kalloon. Tämän jälkeen hän tahallisesti hidasti menoa, nappaamalla Johnny Boyn uuvuttavaan Sleeper Holdiin, jota jatkui todella pitkään. Tätä kuollutta hetkeä seurasi sitten hurja actionpläjäys, kun Cena lopulta irtautui otteesta ja tälläsi F-U:n! Jericho näki tilanteen ja hyppäsi kehän reunalle terästuoli kädessään vieden tuomarin huomion. Cena peitti, mutta tuomari ei ollut laskemassa. Jericho jatkoi tuomarille raivoamista vielä hetken, kunnes Cena repäisi hänet tuolineen kaikkineen kehän sisälle. Cena&Jericho vaihtoivat muutaman iskun, mikä koitui kohtalokkaaksi, sillä HHH oli selvinnyt ja pääsi iskemään Pedigreen puun takaa! Cena oli eliminoitu.
6. eliminointi: John Cena (Triple H)

Huijaamisesta tuohtuneena kapteeni Angle hyökkäsi kehään, mutta Hunter oli liukas liikkeissään ja vaihtoi tuoreemman Jerichon kehään. Angle&Jericho taistelivat silmä silmästä ja hammas hampaasta, tässä alkoi toden teolla olla sitä Survivor Series-fiilistä! Kurt iski nyrkillä, Jericho vastasi Knife-Edge Chopilla ja yleisö sai sarjatulena orgasmeja. Iskujenvaihdon jälkeen counterhelvetti, joka päättyi Anglen onnistuneesti suorittamaan Back Suplexiin. Kurt riisui olkaimet alas, vilkaisi kehäkulmausta kohti ja pelottomana kiipesi sinne. Moonsaultia varmasti mietiskellyt olympiavoittaja tajusi tehneensä suuren virheen, mutta silloin oli liian myöhäistä. Jericho heitti Anglen Back Suplexilla yläköydeltä alas sellaisella voimalla, että Angle kääntyi ilmassa 180 astetta ympäri ja mäjähti naama edellä mattoon. 1 - 2 ja 3! Ei toivoakaan kickoutista!
7. eliminointi: Kurt Angle (Chris Jericho)

Voimasuhteet olivat kääntyneet päälaelleen, nyt Shawn Michaels oli yksinään Jerichoa ja HHH:ta vastaan. 'Showstopper' oli kuitenkin ollut tällaisessa pinteessä ennenkin, eikä välittänyt. Ensi töikseen Shawn esti Jerichoa vaihtamasta partneriaan kehään, jonka jälkeen miehet aloittivat chop festin keskellä kehää. Ennen pitkää paremmin levännyt HBK sai yliotteen ja kapusi yläköydelle Elbow Drop mielessään. HHH häiritsi parhaansa mukaan, mutta tuomari oli hereillä eikä päästänyt kapteenia fyysisesti häiritsemään tilannetta. Verbaalinen häirintä oli kuitenkin kenties tarpeeksi, sillä Jericho nousi kakkosköydelle kohtaamaan idolinsa. Shawn taisteli jokaisella solullaan ja onnistui pudottamaan Y2J:n mattoon! Elbow Drop ja napakymppi! Veri alkoi virrata Shawnin suonissa kuin nuoruuden päivinä ja hän alkoi viritellä Superkickiä. Tätä Triple H ei enää kyennyt sivusta katsomaan, vaan yritti kehän reunalta Clotheslinea, jonka HBK väisti. Samassa Michaels näki silmäkulmastaan Jerichon ryntäävän kohti, väisti tämänkin ja puolen sekunnin kuuluttua liipaisi Superkickin! 1 - 2 - 3! It's down to two!
8. eliminointi: Chris Jericho (Shawn Michaels)

Triple H ja Shawn Michaels. Kuinka monta kertaa näin on sanottu viimeisen 14 vuoden aikana? Jälleen kerran nämä kaksi elämää suurempaa ikonia seisoivat keskellä kehää pysäyttäen ajantajun koko WWE Universelta. Jokaisella lyönnillä, jokaisella potkulla tuntui olevan jokin suurempi merkitys. Eeppinen taistelu oli kääntyä HBK:n hyväksi, kunnes hän teki virhearvion ja Hunter ehätti väistää Top Rope Elbow Dropin. Parinkymmenen sekunnin kuluttua 'The Game' oli totaalisessa hallinnassa, niitattuaan Shawnia rajulla Double A-Spinebusterilla. Pedigreen HBK torjui pyörähtämällä suoraan Jacknife-peittoon, shades of Summerslam 2002. Toisin kuin silloin, tänään Hunter irtautui selätyksestä, mutta välittömästi oli kokea Sweet Chin Musicin. Viimeisellä kymmenyksellä Triple H kuitenkin laski päänsä ja iski Pedigreen onnistuneesti! 1.......2........2 7/8 KICKOUT!! Herranjumala sentään, Michaels selvisi Pedigreestä! Hunter-setä oli tästä hyvin,hyvin vihainen ja alkoi paukuttaa nyrkillä mattoa ja kiistellä tuomarin kanssa. Varsin määrätietoisena miehenä HHH päätti kuitenkin repiä vanhan HBK:n takaisin jaloilleen ja iskeä uuden Pedigreen. Back Body Drop ja Sweet Chin Music!! Kahdeksan sekuntia myöhemmin Shawn kurotti käsivartensa HHH:n massiivisen rintakehän päälle. 1......2...........ja silloin iski maailmanlaajuinen sähkökatkos........ei, vaan Triple H nosti hartiansa ylös!! Mitä hittoa tämän ottelun voittamiseen tarvittaisiin?!

Finishereiden biittauksen jälkeen miehet nousivat seisomaan, ottaen toisistaan tukea. JEE, BUU, JEE, BUU, JEE, BUU! Iskujenvaihto päättyi HHH:n voittoon, mutta Shawn lensi köysistä vastaan Elbow Smashilla ja hetken kuluttua ponkaisi Kip Upilla jaloilleen, Jim Rossin vajotessa transsiin. HBK näki nemesiksensä olevan varsin heikossa hapessa, ja hyppäsi Springboard Cross Bodylla tätä kohti. Jollain käsittämättömällä tavalla Hunter kykeni tämän väistämään ja nopeasti sitoi Michaelsin kädet. Pedigree! EI! Sweet Chin Music, KYLLÄ! 1 - 2 - 3!! HBK teki sen! Hän selätti arkkivihollisensa ja oli tämän kaikkien aikojen Survivor Series-ottelun selviytyjä! Mieletöntä!
Sole Survivor: Shawn Michaels
Arvosana: B-

CM Punk
Weight: 222
Height: 6,1
Debut: 2006
World Championship Runs In WWE: 1
Finishing Manouver: Go To Sleep
Moniker: Straight Edge Superstar
Win-Loss Record During Diary: 29-0-10
Other: Fan Favourite

The Undertaker
Weight: 299
Height: 6,10
Debut: 1990
World Championship Runs In WWE: 7
Finishing Manouver: Tombstone Piledriver
Moniker: Demon Of Death Valley
Win-Loss Record During Diary: 27-0-6
Other: 17-0 at WrestleMania

VS.
WWE Championship Match
CM Punk VS. The Undertaker (c)
Niin väärin kuin se olikin, ei Survivor Series päättynyt Shawn Michaelsin voitonjuhliin. WWE-mestaruus oli vielä ratkaisematta, ilman pienintäkään epäilystä tämä olisi CM Punkin lyhyen uran suurin ottelu. Punk oli toki aiemminkin päässyt maistamaan voiton eliksiiriä, mutta silloin se tapahtui epäselvissä olosuhteissa Monday Night Raw'n päätteeksi. Tämä oli Survivor Series, legendaarinen tapahtuma ja vastassa WWE:n kenties suurin supertähti koskaan, The Undertaker. Voitto tänään olisi sellainen teko, jota voisi vielä kiikkustuolissakin hymy huulillaan muistella. Se tekisi CM Punkista kuolemattoman monien silmissä.

Tämä oli miesten kaikkien aikojen ensimmäinen 1on1-kohtaaminen, joten ottelun alkuminuutit kuluivat tunnustelun merkeissä. Undertakerille kävi nopeasti selväksi, että hänen täytyy hidastaa ottelun tahti haluamalleen tasolle ja välttää Punkin kuolettavia potkuja. CM Punk puolestaan oli varttunut katsoessaan Undertakerin otteluita TV:stä, ja tiesi ettei hänellä ole varaa pysähtyä, muuten noutaja tulisi hyvin äkkiä. Alussa mentiinkin sillä kaavalla, että jompi kumpi sai yhden iskun sisään, jonka jälkeen otettiin etäisyyttä ja aloitettiin homma alusta. Yleisö oli täysin pähkinöinä, huutaen jatkuvasti "Undertaker - CM Punk". Välillä kuulosti siltä, että katsojat eivät olleet jakautuneet omiin leireihinsä, vaan yhteistuumin kannustivat kumpaakin ottelijaa.

Neljän minuutin kohdalla Punk alkoi osua potkuillaan. Yksi, kaksi, kolme, neljä rajua potkua Undertakerin korvalliselle ja legendan jalat alkoivat pettää alta. Punkster lähti hakemaan Backhand Chopia, joka oli virhe, sillä Taker nappasi kaksin käsin haastajaa kurkusta kiinni ja heitti tämän kulmaukseen. Isku toisensa perään ja lopulta Punk otti lukua. Streittarin repiessä köysiä hyväksi käyttäen itseään ylös, ryntäsi Undertaker täydellä vauhdilla kohti ja tälläsi hurjan polvi-iskun Punksterin rintakehään! 1.....2........kickout! Haastaja ei saanut henkeä, ja juuri kun näytti siltä ettei tilanne enää huonommaksi voinut muuttua, oli Punk joutua Devil's Gate-sidonnan uhriksi. Onnekseen Punk oli sen verran tolkuissaan, että kykeni kurottamaan jalkansa köydelle ennen kuin ote oli kunnolla lukittu. Tämän jälkeen CM joutui tekemään tempun, josta ei välttämättä ole jälkeenpäin ylpeä, nimittäin vetämään Takerin kurkku edellä yläköyttä vasten saadakseen edes hetken hengähdysaikaa. Ehkäpä jotkin synapsit menivät Punksterin päässä solmuun, sillä seuraavaksi hän kampitti Undertakerin ja lukitsi tämän Figure Fouriin kehätolpan ympärille! Yleisö buuasi, mutta syvämmällä sisimmässään haastaja tiesi tämän olevan ainoa oikea tie.

Undertaker kirosi mielessään, ettei osannut ennakoida Punkin liikettä. Totta kai, hän koittaisi niittää isommalta mieheltä jalat alta. Nyt pelkkä seisominen tuotti tuskaa. Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun mestari löysi itsensä tästä tilanteesta. Se mitä Punk ei ollut vielä pystynyt neutraloimaan, olivat hänen yläkropan voimat. Nuori haastaja lähti rohkeasti hakemaan Springboard Clotheslinea. Tämän liikkeen 'Demon Of Death Valley' ennakoi täydellisesti ja nappasi Punkin kurkusta kiinni kesken ilmalennon. Chokeslam! EI! Counter ja Chop Block! Armottomasti Punk alkoi vääntää mestarin raajoja vaikka minkälaiseen solmuun. Ennen kuin hän sai mitään järkevää lukkoa aikaan, sai Taker napattua Chinlockin, joka hidasti haastajaa sen verran, että oli viisainta keksiä jokin toinen strategia. Undertaker punnersi itsensä raa'alla voimalla jaloilleen ja samalla nappasi Punkin kainaloonsa. Side Slam ja 2-count.

Mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä enemmän miehet oppivat toisistaan. Kaikkia virheitä ei kuitenkaan voida välttää, sen CM Punk koki pahimman kautta, kun erehtyi hyppäämään kakkosköydelle latomaan nyrkiniskuja Takerin naamaan. Tyhmempikin sen tietää, että 5:n iskun jälkeen Taker nappasi Punkista kiinni ja toimitti hurjan Last Riden! 1........2...........kickout! Taker haroi hiuksiaan turhautuneen näköisenä, vaikka tavallaan tiesikin, ettei Punk tuohon kaatuisi. Tombstonesta tämä "punkki" ei kuitenkaan nousisi. Sitä 'Phenom' lähti hakemaan, mutta löysikin itsensä haastajan harteilta. Go To Sleep-aikeet kuitenkin valuivat hukkaan, kun Taker murjoi haastajan naamavärkkiä lukuisilla kyynärpääiskuilla, jotka lopulta pakottivat irrottamaan otteen. Yliote siirtyi mestarin kulmaukseen ja hän nappasi Punksterin käsivarren, vääntäen sitä epäinhimillisiin suuntiin. Old School tulossa. Undertakerin ollessa juuri iskemässä legendaarista liikettään, tempaisi Punk kaikilla voimillaan hänet yläköydeltä alas. 'Demon Of Death Valley' hoippui kulmaukseen ja CM Punk iski patentoidun Knee Strikensa!

Running Bulldog ei onnistunut, vaan Taker nakkasi haastajan irti itsestään kuin märän rätin! Snake Eyes, perään Big Boot, mutta Punk väisti! Go To Sleep! 1......2.........2 7/8 Undertaker kicked out!!! Ensimmäinen mies, joka koskaan irtautui GTS:stä, eikä Punk voinut uskoa tätä. Lähes kyyneleet silmissään Punk alkoi riuhtoa 'Phenomia' jaloilleen sekä työllä ja tuskalla asetteli tämän kehäkulmaukseen istumaan. Kaiken lisäksi haastaja yritti lukita Takerin kädet, mutta yritykseksi se nimen omaan jäi. Taker nappasi Punkia kurkusta kiinni, katsoi murhaavasti silmiin ja lupasi lähettää tämän helvettiin. Chokeslam off the top!! Koko osavaltio tärisi Punkin jysähtäessä saatanallisella voimalla kanveesiin. 1...........2.........2 9/10 Punk kicked out!!! Oikeasti, mitä helvettiä!?!? CM Punk selvisi Chokeslamista yläköydeltä! 19 vuoden jälkeen harva asia enää yllättäisi Takeria, mutta tämä oli älytöntä. Oli aika päättää tämä leikki. Mestari muljautti silmänsä karmivasti ympäri, teki uhkaavan kurkunleikkauseleen ja koppasi Punkin syliinsä. Se ei kuitenkaan onnistunut vaan jollain uskomattomalla keinolla Punk käänsi Undertakerin harteilleen. 'Phenom' koitti tarrata yläköydestä, mutta ei mahtanut mitään. Go To Sleep osui ja upposi!! 1 - 2 - 3!!!!!! CM Punk Is The New WWE Champion! What a match! Aivan mielettömän ottelun päätteeksi CM Punk kaivoi jostain tarpeeksi voimaa tähän ihmetekoon ja ensimmäistä kertaa urallaan nousi WWE:n mestariksi! Kiitos kaikille, tämä on ollut hienoin Survivor Series koskaan!
Voittaja: CM Punk selätyksellä.
Arvosana: B


KOKONAISARVOSANA: B-

Hitto, kerta toisensa jälkeen nämä PPV:t vaan paisuvat. Uskokaa tai älkää, niin yhteen pötköön kirjoitin koko paskan. Aloitin illalla seitsemän maissa, ja mitäs kello nyt on......02.27. Oliko vaivan arvoista?

Eilen tuli suht nopeasti lukaistua tähän mennessä julkaistut showt, ja hyvää jälkeä olet kieltämättä tehnyt. Bookkaus on ollut hyvää, vaikka tietyissä tilanteissa ennalta arvattavaa (Anglen voitto yllätyskö?). Mukana on ollut kuitenkin myös paljon yllättäviä ratkaisuja, ja siitä pidän.

Pikku hiljaa alkaa omakin diaryn kirjoitusinto taas nostaa päätään. EWR:ää kun pelailen, niin se muuttuu nopeasti tylsäksi, jos bookkaa ilman kunnon juonikuvioiden kehittelyä. Että ehkä sieltä kohta jotain tulee.

Anyway, jatka samaan malliin

Sen verran "väliaikatietoja", että Armageddonissa aion palata tuohon lyhyeen tyyliin, jota käytin diaryn alkupuolella. Jotenkin vaan No Mercyssa ja Survivor Seriesissä tuli kirjoitettua liian pitkiä matseja. Kommenttien huikeasta määrästä päätellen kovin moni ei tästä pitänytkään, joten paluu "juurille" lienee paikallaan. Armageddon-ennakkoa ja itse PPV:tä voitte odotella vielä tämän viikon aikana, kenties jo tänä yönä innostun kirjoittelemaan. Saa nähdä.

What, kirjoitit sitten pitkiä tai lyhyitä selontekoja, tämä diary rokkaa! Yksinkertaisesti. Mutta todellisesti. Älä lopeta tätä!

Mitä tapahtui Survivor Seriesin ja Armageddonin välillä?
Survivor Seriesin jälkeissä RAW:ssa JBL:llä oli kaksi suurta ilmoitusta: ensinnäkin brand split otetaan väliaikaisesti kokonaan pois käytöstä. Toisekseen naisten mestaruus lakkautetaan, koska divisioonan kilpailu on pidemmän aikaa ollut varsin heikkoa. Tämän tilalle tuodaan Cruiserweight-mestaruus, josta käydään Armageddonissa Triple Threat-ottelu, Evan Bournen, Kavalin ja WWE:hen palanneen Paul Londonin välillä.

Kurt Anglen ja Triple H:n feudi päätettiin lopettaa poliittisista syistä, sillä kummallakin tuntui olevan ongelma jobata toiselle. Tästä syystä Angle ei ole edes Armageddonin kortissa mukana, vaan aloitti PPV:n alla pidemmän ohjelman British Empire-stablea vastaan. HHH kohtaa Armageddonissa Rey Mysterion. Ottelu sai alkukipinänsä Survivor Seriesin Elimination-ottelusta, jossa Hunter pinnasi Mysterion. Koska muutakaan ei keksitty lyhyellä varoitusajalla :blush: , haastoi Rey Kuninkaiden Kuninkaan otteluun Armageddoniin, ja haaste hyväksyttiin. Tämän jälkeen miehillä on ollut pientä kähinää backstagella, eräässä Smackdownissa ilkeä Haitch keskeytti Reyn haastattelun ja pieksi 'Masked Marvelista' paskat pihalle. Cardin kolmas ottelu käydään Chris Jerichon ja M.V.P:n välillä. Eräässä RAW:ssa MVP keskeytti Jerichon valitusvirren, haastaen tämän samalla otteluun. Jericho kieltäytyi, mutta kerkesi sitä ennen haukkua Montelia "ällöttäväksi loiseksi joka yrittää lobbailla itselleen suuria otteluita nuoleskelemalla yleisöä sekä toimitusjohtajia." Odotetusti seuraavina viikkoina tilanne eskaloitui, ja miehet jopa brawlasivat parkkipaikalla. Armageddonin kolmas non-title matsi on smarkkien unelma: John Morrison VS. Shawn Michaels. Viime aikoina yhä enemmän ohjelmistossa esille päässyt Morrison alkoi pitää promoja Shawn Michaelsista, lausuipa hän jopa ilkeämielisen runon Heartbreak Kidistä! Lopulta Shawnin kärsivällisyys ei enää riittänyt, vaan hän ryntäsi kehään, jonka jälkeen JoMo luikki häntä koipien välissä pakoon. Odotetusti "shöydauwn" miesten välille sovittiin Armageddoniin. Shelton Benjamin ja John Cena kohtasivat No Mercyn openerissa, sekä olivat osana Survivor Series-matsia. Ottelijoiden välinen vihanpito ei ole tästä laantunut, vaan Shelton on vannonut voittavansa Johnnyn ennemmin tai myöhemmin. Hän saa tilaisuutensa Armageddonissa, ja mikä huikeinta, panoksena on ykköshaastajuus World Heavyweight-vyöstä! Tämä tulee olemaan ilman muuta Sheltonin uran suurin ottelu.

Undertakerilla luonnollisesti on rematch clause hävittyään WWE-mestaruuden CM Punkille Survivor Seriesissä. Taker ei jättänyt aikeitaan epäselväksi, sillä heti Seriesin jälkeisen RAW:n aluksi hän julisti käyttävänsä revanssioption Armageddonissa. Joka viikko RAW:ssa haastajan ja mestarin välillä on nähty komea promottelua ja stare downia, mutta keskinäisestä kunnioituksesta johtuen käsiksi toiseen ei ole käyty. Armageddonissa se tulee kuitenkin tasan taatusti tapahtumaan. Punk VS. Undertaker II.
Ainakin paperilla vuoden viimeisen PPV:n herkkupala tulee olemaan Edgen ja Christianin vääntö World Heavyweight-mestaruudesta. Ja voi pojat, se ei olekaan mikä tahansa ottelu vaan Tables, Ladders&Chairs! Tähän päädyttiin, koska yleinen mielipide oli, etteivät miehet olleet päässeet näyttämään koko potentiaaliaan aiemmissa kohtaamisissa. Kayfabessa ottelut päättyivät epäpuhtaasti kummallakin kertaa. SuSe:n ja Armageddonin välisinä viikkoina SmackDownissa nähtiin Peep Show sekä Cutting Edge, joissa kummassakin veljekset sanailivat ja hypettivät tulevaa matsia 30+ vuotta kestäneen kilpailun päätepisteenä. Ja miksi sitä pitäisi epäillä? Tulossa on varmasti yksi vuoden kovimmista matseista.

Armageddon 2009 Card

TLC Match For The World Heavyweight Championsip
Edge VS. Christian (c)

Singles Match
Montel Vontavious Porter VS. Chris Jericho

WWE Championship Match
The Undertaker VS. CM Punk (c)

Singles Match
Triple H VS. Rey Mysterio

#1. Contenders Match For The World Heavyweight Championship
John Cena VS. Shelton Benjamin

Triple Threat Match For The Cruiserweight Championship
Kaval VS. Evan Bourne VS. Paul London

Singles Match
Shawn Michaels VS. John Morrison

Outside The Ring Ropes

Kuten Survivor Seriesin alla huhuttiin, WWE teki rosterissaan pientä "joulusiivousta." Jimmy Wang Yang, JTG, Sim Snuka, Jillian Hall, Bri Bella, Shad Gaspard ja Goose Mahoney irtisanottiin. Road agenttina toiminut Pat Patterson siirtyi viettämään ansaittuja eläkepäiviään sopimuksen päätyttyä. Joulukuun alussa WWE solmi suuren jatkosopimuksen, kun The Undertaker kirjoitti 2:n vuoden jatkon kontrahtiinsa. Muita jatkosopparin tehneitä kavereita ovat Chad Patton, Natalya Neidhart ja Cody Rhodes. Brändijaon kanssa pelleily on puhuttanut. Todennäköisin vaihtoehto tällä hetkellä on, että WWE jatkaa ilman brändijakoa WrestleManiaa 26:een saakka, jonka jälkeen palataan vuosien 2003-06 malliin, mukaan lukien brand exclusive PPV:t. Drafti on siis jälleen odotettavissa WrestleManian jälkimainingeissa.

Sunday, Week 2, December 2009
Ford Center, Oklahoma City
Attendance: 10 983

VS.
Singles Match
Chris Jericho VS. Montel Vontavious Porter
Vuoden viimeinen PPV alkoi räjähtävästi Chris Jerichon entrancella. Yleisö oli ilmeisesti niin tohkeissaan show'n alkamisesta, että antoi jopa pienet suosionosoitukset tälle kehäveteraanille. Jerichoa seurannut MVP sitten räjäytti lähes 11 000-päisen oklahomalaisyleisön täyteen huutoon. Matsi alkoi pienellä suunsoittosessiolla, kunnes Jericho alkoi rankaista 'Ballin Superstaria' tiukoilla Knife-Edge Chopeilla. Onnistuneesti MVP iski takaisin nyrkeillään, ja hetken kuluttua pyyhkäisi Jerichon köysien yli Clotheslinella. Seuraavaksi nähtiinkin sitten hurja temppu, kun Montel kuolemaauhmaten loikkasi kehän reunalta Somersaultilla Jerichon päälle! Huikeaa menoa heti alkuun.

Jericho haki kerta toisensa jälkeen Walls Of Jerichoa. Sidontaa, jolla hän on voittanut valehtelematta satoja otteluita. Joka kerta kun kanadalainen haki tätä nimikko-otettaan, oli MVP:lla kuitenkin vastaisku tiedossa. Matsin aikana nähtiin tietysti MVP:n "Ballin Elbow Drop", josta on pikku hiljaa tulossa People's Elbow'n kaltainen ööööö......superisku. Tällä kertaa Elbow Drop ei kuitenkaan selätykseen riittänyt. Jericho loisti komealla Springboard Dropkickillä ja Lionsaultilla, mutta ratkaisusuoritusta ei tullut. Ottelun ehtoopuolella MVP sai niitattua nurkassa seissyttä Jerichoa Player's Boot-potkullaan. Hätäisesti jaloillaan pysynyt Jericho oli jo kokea Playmakerin, mutta viime tingassa tajusi kaataa Montelin selälleen ja vääntää hänet Walls Of Jerichoon! Neljännellä tai viidennellä yrittämällä Jericho sai sidontansa lukittua ja MVP:n uran jatkuvuuden kannalta ainoa vaihtoehto oli "live and fight another day." Luovutusvoitto Jericholle!
Voittaja: Chris Jericho luovutuksella.
Arvosana: C+

VS. VS.
Triple Threat Match For The Cruiserweight Championship
Kaval VS. Evan Bourne VS. Paul London
Vuoden päättävä PPV jatkui korkeaoktaanisella äksönillä kun kehään kiipesi kolme nuorta (ainakin JR:n mielestä) miestä, joilla oli kultainen mahdollisuus nousta ensimmäiseksi Cruiserweight-mestariksi sitten......sitten Hornswogglen. Tämä matsi oli tuulahdus vuosilta 2002-03, jolloin CW-tittelistä käytiin oikeasti kilpailullisia otteluita isoissa tapahtumissa. Kohtuullisen stiffiä menoa, paljon kuuleja hyppyjä yläköydeltä ja ylipäätään ultimaalisen atleettisia suorituksia. Triple Threat ottelun kirous vaan tunnetusti on, että ratkaisusuoritusta on pirun vaikea saada. Kerta toisensa jälkeen pinnausyritykset katkaistiin ottelun kolmannen osapuolen toimesta. Matsin lopussa Evan neutraloi Kavalin Flying Knee Attackilla yläköydeltä. Tämä antoi kuitenkin Londonille mahdollisuuden hyökätä takaa ja murjoa Bourne kanveesiin. Tämän jälkeen London kapusi yläköydelle mäjäytti oikein komean 450 Splashin, pelkkään kanveesiin! Bourne hymyili vienosti, nousi ylös ja niittasi onnistuneen Shooting Star Pressin! 1.......2.........3! Kaval myöhästyi tilanteesta puolisen sekuntia ja Evan Bournesta tuli ensimmäinen Cruiserweight-mestari vuosiin! Onnittelut!
Voittaja: Evan Bourne selätyksellä.
Arvosana: C

VS.
Singles Match
Rey Mysterio VS. Triple H
Illan kolmantena matsina nähtiin iso "1st time ever" kohtaaminen kahden täysin erilaisen, mutta yhtälailla suositun supertähden välillä. Feudi tämän matsin takana ei mikään erikoinen ollut, mutta se ei tuntunut Oklahoman yleisöä haittaavan. "619"-chantit kaikuivat Ford Centerissä raivokkaina, vaikka kyllä Triple H:lläkin faneja tuntui jonkin verran olevan paikalla. Hunter aloitti ottelun vahvasti, murjoen Reyta rajuilla nyrkiniskuillaan, Side Slamilla ja muutamalla Backbreaker-variaatolla. 14-kertainen mestari kuitenkin sortui ylimielisyyteen, jonka vuoksi Mysterio pääsi otteluun mukaan. Potkut reisiin tekivät HHH:n jaloista väliaikaisesti käyttökelvottomat, josta syystä Hunter huomasikin pyörivänsä ympäri kehää Head Scissorsien ja muiden liikkeiden voimasta. HHH:n lentäessä vielä Monkey Flipillä, turhautui Kuninkaiden Kuningas pahoin ja alkoi ryntäillä. Sehän tarkoitti vain lisää ongelmia, ja hetken päästä hänen täytyikin jo väistää 619-yritys. 'Masked Marvel' ei suonut edes lepohetkeä, vaan loikkasi Corkscrew Cross Bodyn kehästä poistuneen Gamen päälle.

Tämänkin jälkeen ottelu pysyi Reyn hallinnassa ja hän loi parissa minuutissa puolenkymmentä near fallia ultrakomeilla liikkeillään. Kaikki kuitenkin kääntyi, kun Hunter sai tällättyä Mysteriota Harley Race-potkulla naamaan ja kohta komealla Spinebusterilla. Pedigreen Rey torjui mestarillisesti, ja vain sekunteja myöhemmin HHH kiikkui kakkosköydellä ja 619 pamahti! Yllätysvoiton pystyi jo aistimaan, mutta silloin "Cerebral Assassin" teki ottelun ratkaisseen liikkeen: tuuppasi tuomarin "vahingossa" päin köysiä. Tällin voimasta Springboard Splashia suunnitellut Mysterio putosi ikävästi kanveesiin, olkapäätään kivuliaasti pidellen. Nopeasti takaisin hyökkäyskannalle, Pedigree ja 3-count! HHH voitti, mutta totta puhuen oli 70% ottelusta alakynnessä. Mutta kukas sitä enää kuukauden päästä muistaa?
Voittaja: Triple H selätyksellä.
Arvosana: B-

VS.
#1. Contenders Match For The World Heavyweight Championship
John Cena VS. Shelton Benjamin
Tunnelma tiivistyi ja panokset kovenivat Armageddonissa, nyt taisteltiin ykköshaastajuudesta Edgen tai Christianin World Heavyweight-mestaruudelle seuraavassa PPV:ssä, New Beginningissä. Jo ennen kellonsoittoa yleisö aloitti "Let's go Cena - Let's go Shelton"-chantin, jolle ei loppua näkynyt. Matsi alkoi catch-as-can-tyylisesti, ihan pätevällä ketjupainisessiolla. Parin minuutin jälkeen Cena sai ensimmäisen kunnon iskun perille, kun hän tälläsi Sheltonin lähes ulos monoistaan stiffillä Clotheslinella. Yllättäen Johnny lähti välittömästi hakemaan F-U:ta, jonka Shelton kuitenkin counteroi Backbreakeriksi.

Molemmat miehet jatkoivat taistelua kullankiilto silmissään. Etenkin Benjaminille tämä oli uran suurin ottelu, ja se hieman näkyi jännityksenä ja yli-innokkuutena. Cena onnistui väistämään Springboard Clothesline-yritelmän ja koitti lukita STF-U:ta. Taistelun päätteeksi se onnistuikin, mutta siinä vaiheessa Benjamin oli liian lähellä köysiä. 'Gold Standardin' noustessa jaloilleen, lensi hän mattoon Belly-to-Back Suplexin voimasta. Johnnylla oli tämän jälkeen suunnitelmissa jotain suurta, sillä hän kapusi yläköydelle. Kaikki suunnitelmat sai kuitenkin unohtaa, sillä Shelty loikkasi yläköydelle ja lennätti Cenan Arm Dragilla toiselle puolen kehää! 1.......2.......2 7/8 Kickout!

"You can't see me!" Kahdessa minuutissa kaikki oli muuttunut ja yleisö pääsi lausumaan nuo neljä sanaa, jotka John Felix Anthony Cena oli tehnyt kuuluisiksi viimeisen 5:n vuoden aikana. Five Knuckle Shuffle löysi maalinsa. Cena alkoi valmistella F-U:ta, mutta vastassa olikin yllätys, kun Benjamin tälläsi Bostonin kasvattia hurjalla Superkickillä naamaan! 1......2......kickout! Shelton tiesi, että tässä oli hänen saumansa. Nopeasti hän jatkoi hyökkäystään Exploder Suplexilla, otti köysistä vauhtia.....ja löysi itsensä Cenan harteilta! F-U connecting! "Selätä Cena, selätä." Tämä toden totta olikin Johnnyn tavoitteena, mutta ruumis oli sen verran ruhjeilla, ettei hommasta meinannut mitään tulla. Lopulta Cena sai kuitenkin heitettyä muhkean käsivartensa Benjaminin rintakehän päälle ja tuomari laski......vain kahteen? Aivan, Benjamin oli saanut jalkansa köydelle! Cena alkoi riuhtoa vastustajaansa jalasta, nimikkosidontansa mielessään. Benji kuitenkin pomppasi ylös, tälläsi huikean Enzuigirin Cenan korvalliselle ja heti perään Pay Dirt! 1.......2.........2 7/8 KICKOUT!! Johan nyt on perkele, eikö mikään riitä? Soturit alkoivat vaihtaa iskuja keskellä kehää. Tunnelma oli tainomainen, kun Cena jälleen kerran nosti Benjaminin harteilleen ja heitti....Benji kuitenkin laskeutui jaloilleen ja niittasi toisen Pay Dirtin! 1.....2.......and 3!! Shelton Benjamin voitti John Cenan ja on virallinen ykköshaastaja World Heavyweight-mestaruudesta! Mikä upea taistelu.

Cena oli pettynyt ennen kaikkea itseensä, mutta se ei poistanut sitä tosi asiaa, että hän hävisi tänään paremmalleen. Ylpeänä ottelijana Cena tunnusti tämän, ja tarjosi kädenpuristusta Sheltonille. Benjamin pälyili epäluuloisena ympärilleen, hakien yleisöltä hyväksyntää. Sen hän myös sai, ja miehet kättelivät ja halasivat keskellä kehää. Johnny nosti vielä Benjaminin käden ilmaan voittajan merkiksi ennen poistumistaan. Loistavaa urheiluhenkeä, tämä oli ilo nähdä!
Voittaja: Shelton Benjamin selätyksellä.
Arvosana: B

VS.
Singles Match
Shawn Michaels VS. John Morrison
'Heartbreak Kid' on itsekin sen tunnustanut: John Morrison on hyvin pitkälti kuin hän itse 15 vuotta sitten. Inrernetsmarkkien himoitsema ottelu lähti käyntiin tunnustellen, mutta koko ajan vaikutti siltä, että Michaels miljoonan vuoden kokemuksellaan oli hieman nuorta Morrisonia edellä. HBK pystyi välttämään Morrisonin lyönnit ja hypyt, jonka jälkeen vei JoMo:n mattoon, jossa miesten tasoero oli huikaiseva. Etuna Morrisonilla oli kuitenkin nopeus, jolla hän pystyikin Michaelsin yllättämään ja kääntämään ottelun kulun, iskien komean Side Russian Leg Sweepin.

Sleeper Hold Shawnilta. Kerrankin Michaels oli tilanteessa, jossa hänen etunsa mukaista oli hidastaa ottelun kulkua. Pitkälti tätä kaavaa ottelu noudattikin. Morrison pääsi tilanteesta irti, ja kohta hyppäsikin Starship Pain-loikallaan, jonka Michaels väisti. Ottelun kulku kääntyi, ja Shawn päätti signature-liikkeidensä sarjan Flying Elbow Dropiin. Adrenaliini alkoi pumpata raivoisasti vanhan HBK:n suonissa ja hänen koko ruumiinsa alkoi täristä. Morrison väisti Sweet Chin Musicin, haki Moonlight Drivea, HBK counteroi ja nappasi Crossfacen! Tällä samalla liikkeellä Shawn voitti CM Punkin No Mercyssa ja nyt oli Morrisonin vuoro kokea tuska! 'Guru Of Greatness' onnistui kuitenkaan pyörähtämään läpi ja tällämään rajun polvipotkun Michaelsin naamatauluun. 1......2......kickout! Tässä vaiheessa pystyi näkemään, kuinka iso pyörä liikkui Morrisonin päässä. Hän hyppäsi kakkosköydelle ja haki Chuck Kickiä. Kyseessä oli kuitenkin eeppinen virhe, sillä Shawn osasi odottaa tätä ja tälläsi nuoren miehen hampaat kurkkuun Sweet Chin Musicilla! 1....2......3! HBK voitti, mutta Morrisonin suoritus oli myös kunnianosoitusten arvoinen.
Voittaja: Shawn Michaels selätyksellä.
Arvosana: B+

VS.
WWE Championship Match
The Undertaker VS. CM Punk (c)
Illan semi-main event oli todellinen tulikaste CM Punkille. Kenellä tahansa voi olla yksi loistava ilta, mutta mikä tekee todellisen mestarin on kyky kilpailla huipputasolla huippumiehiä vastaan, viikko, kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen. Undertakerista kovempaa vastusta saa hakemalla hakea, nyt oli Punkin mahdollisuus vaientaa skeptikkojen suut.

Matsi alkoi Punkin potkuilla ja hallinnalla, mutta kääntyi Undertakerin saadessa mestarin kiinni ja juntatessa tämän voimakkaasti mattoon. Leg Dropia perään ja mestaruus lähes vaihtui. Taker nosti Punksterin syliinsä ja bodyslammasi mattoon. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun Punk selältään potkaisi haastajaa kalloon ja aloitti hyökkäyksensä. Potkukombo, perään Backhand Chop ja Back Suplex. 2-count tietysti, jonka jälkeen Punk lähti hakemaan jotain sidontaa, joka päättyi siihen, että Taker potkaisi mestarin köysien välistä lattialle. Suurisydäminen mestari ei kuitenkaan luovuttanut, vaan palasi heti kehään, kaatoi Undertakerin uudelleen ja nappasi Knee Barin. Otteella ei paljoa vaikutusta ollut, joten Punk vaihtoi sen lennosta Side Headlockiksi, jonka jälkeen hän olikin kirjaimellisesti lennossa. Taker ynseästi vaan heitti mestarin pois päältään. Chokeslam-yritys, mutta Punk counteroi useilla potkuilla polveen ja väänsi Takerin Surfboard-sidontaan. Mutta omat hartiat kastuivat ja Punkin oli pakko irrottaa ote.

Teknisen alun jälkeen ottelu muuttui enemmän brawlaukseksi ja arvasihan sen kumpaa tämä suosi. 'Demon Of Death Valley' runnoi Punkin matalaksi kulmauksessa, jonka jälkeen iski Snake Eyes, Big Boot&Leg Drop combon, jolla sai pitkän 2-countin. Kohta paukkui myös Chokeslam, jolla ei myöskään ratkaisua (yllätys, yllätys) tullut. Taker hieraisi naamaansa, ja mietti hetken strategiaansa. Devil's Gate, mutta salamannopeasti tilanne kääntyi Anaconda Viceksi. Luovuttaisiko Undertaker? Kyllähän se helvetin lähellä oli, mutta ei sitä tapahtunut. Miesten noustessa vaivoin jaloilleen oli Punk suurissa vaikeuksissa, kun Taker nosti hänet päänsä yläpuolelle Last Ridea varten. Sensaatiomainen torjunta ja Neckbreaker. Tällistä sekaisin ollut haastaja hoippui kulmaukseen ja sai polvea naamaan. Bulldog! 1......2.......kickout! Punk signaloi, että oli päiväunien aika, mutta ei kyennyt nostamaan 'Phenomia' harteilleen. Undertaker heitti vastustajansa köysiin ja yritti tarjota Big Bootia. Punk väisti ja nyt onnistui nostamaan haastajan harteilleen. Go To Sleep! 1.....2........3 KICKOUT!! Kaikki olivat hieman ymmällään, mutta tuomari soitatti kelloa. Se oli kuin olikin 3-count ja CM Punk oli selättänyt Undertakerin jo toistamiseen! Pettynyt Undertaker alkoi uhkailla tuomaria, jolloin CM Punk taputti 'Phenomia' ystävällisesti selkään ja tarjosi kädenpuristusta. Taker mietti pitkään, että hittoako tässä nyt tekisi, kunnes päätti rehdisti kätellä Punkia ja lähteä pois kaikkien kaverina. Hieno voitto Punkille!
Voittaja: CM Punk selätyksellä.
Arvosana: B

VS.
TLC Match For The World Heavyweight Championship
Edge VS. Christian (c)
Kertakaikkisen hurja ilta oli jo takana, mutta paljon edelleen edessä. Main eventtiä oli mainospuheiden mukaan rakennettu yli 30 vuotta. Tämä tulisi olemaan Edge/Christian-saagan päätösluku. Kehäalue oli "koristeltu" pöydillä, tikkailla ja tuoleilla, mutta niille ei vielä hetkeen tullut käyttöä. Ottelun ensimmäiset minuutit olivat nimittäin suunsoittoa ja puhdasta painia. Tämä tosiaan oli yksi vuoden suurimmista otteluista. Aseet tulivat kuvaan mukaan vasta viiden minuutin jälkeen, kun Christian runttasi veljeään tikkailla kylkiluihin. 'Ultimate Opportunist' kuitenkin vastasi hakemalla tuolin ja mäjäytti sillä siten, että tikkaat osuivat Krisseä omaan naamaan. Perään vielä Impaler DDT tuolin päälle ja vyötä hakemaan. Edge pääsikin jo hipelöimään kallisarvoista kapistusta, kunnes Christian tuuppasi tikkaat kumoon ja Edge rysähti ensin köysiä vasten ja sitten selälleen kumoon.

"We want tables" huusi yleisö ja pöytiä saatiinkiin. Ensiksi pöydän läpi meni Christian Powerslamilla, pari minuuttia myöhemmin Edge Front Suplexilla. Vyötä koitettiin kiihkeästi hakea katosta, mutta aina siinä epäonnistuttiin. Spottailut jätettiin sivuun hetkeksi ja kehässä nähtiin oikeata painiakin, countereita counterin perään ja välillä sitten ihan onnistuneitakin iskuja. Tunteet alkoivat kuumentua ja kohta ukkelit brawlasivat kehän ulkopuolella sillä lopputuloksella, että Krisse iski veljeään teräsportaiden kulmalla päähän! Välittömästi veri alkoi tirskua 'Rated R-Superstarin' kauniista otsalohkosta, JR:n huutaessa oikeuden puolesta. Christian ei välittänyt vitunkaan vertaa, jos hänen veljensä vuosi verta. Hän kiipesi tikkaille ja lähti hakemaan vyötä. Onnistuminen olikin lähellä, kunnes verinen Edge tööttäsi hänet alas Spearilla toisilta tikkailta. Holy shit!

Christiankaan ei säästynyt tänä iltana tikeiltä, sillä Edge aukaisi tämän otsan rajulla kehäkellon iskulla kalloon. Tällin jälkeen oli Reunan vuoro yrittää vyön noutamista. Krisu tokeni viime hetkellä ja nousi vaihtamaan iskuja kayfabe-veljensä kanssa. Yleisö mylvi, ja aisti että kohta sattuu. Oikeassa olivat, sillä Christian hyppäsi Edgen yli ja tempaisi hänet helvetillisellä voimalla mattoon Sunset Flip-Powerbomb kombolla! Tämän bumpin jälkeen kaikki alkoi taas nollapisteestä. Useiden minuuttien taistelun jälkeen Christian sai Unprettierin perille ja päätti hakea vyön. Juuri kun Krisse sai kätensä palkintoon kiinni, alkoi Edge uhkaavasti horjuttaa tikkaita. Tikkaat kaatuivat ja Christian jäi roikkumaan vyöstä kiinni pitäen ilmaan! Edge tiesi, että nyt on hätä kädessä, nappasi tikkaat käsiinä ja oli lyömässä Christiania niillä, kun......Triple H syöksyi kehään ja iski Edgen tajuttomaksi lekallaan! Mitä helvettiä? Tempun tehtyään HHH lähti saman tien pois, ivallisesti hymyillen. Samalla Christian sai irrotettua vyön koukusta, putosi maahan ja voitti ottelun. Mutta mikä oli Triple H:n motiivi tehdä tuo anteeksiantamaton kolttonen Edgelle?! Saatanan Hunter. Huolimatta lopetuksesta, tämä matsi oli klassikko ja upea päätös huikealla vuodelle 2009!
Voittaja: Christian.
Arvosana: A

KOKONAISARVOSANA: B+

Taas olisin kommentteja vailla

Kommentteja myös saat. Pienten kiireiden vuoksi en ole ehtiny PPV :itä veikkailemaan, mutta eiköhän tuo ensi kerralla onnistu. Tosin olemme pian lähdössä lomareissulle pariksi viikoksi (ensi keskiviikkona), joten silloin en ehdi lukemaan tai veikkailemaan PPV :itäsi.

Aivan jumalatonta menoa olet kuitenkin saanut kättenjäljilläsi aikaan, kuten aina. Hieno arvosana tuli illan main eventistä ja sitä osasi jo odottaa, sillä tuota lukiessa oli aivan uskomaton fiilis. Pystyin melkeinpä kuvittelemaan Edgen ja Christianin nenän eteeni takomaan toisiaan henkihievereissä.

Kuten sanottu, mahtava lopetus vuodelle 2009.. Sinun diaryssasi siis.

Jos voisit pitää aina ennen PPV :itä n. 2 - 3 päivän tauon, jotta enemmän ihmisiä kerkeäisi veikkaamaan pay per viewejäsi. Tokihan voit niitä ihan tuttuun tahtiin postailla, eihän siinä mitään. PPV Veikkaus nyt on vain pieni piristysruiske ennen sitä mahtavaa PPV :tä, joka luvassa on joka kerta.

New Beginningiä odotellessa..

End Of The Year Awards!
Vuosi 2009 saatiin pakettiin, ja kun raketit oli ammuttu ilmoille, oli aika muistella hieman taaksepäin. Ketkä olivat vuoden parhaimmat painijat, mitkä olivat vuoden parhaimmat matsit?

Power 100
The Power 100 list is a prestigous compilation of the best 100 wrestlers over the past 12 months, based upon in-ring performance.

1. Mitsuharu Misawa
2. Masahiro Chono
3. Yuji Nagata
4. Kensuke Sasaki
5. Yoshihiro Takayma
6. Bryan Danielson
7. Takeshi Morishima
8. Kenta Kobashi
9. Manabu Nakanishi
10. Shinsuke Nakamura

20. Kurt Angle
34. Triple H
45. Randy Orton
50. Shawn Michaels
55. Matt Hardy
56. John Cena
68. Chris Jericho
71. The Undertaker
74. Edge
89. Christian
94. Jeff Hardy
96. CM Punk

Yllättävän japsipainotteinen lista, eikä ainoastaan TOP 10:n osalta, jossa Bryan Danielson oli ainoa listalle yltänyt ei-japanilainen. Listan ykkönen vie väkisinkin suupielet mutrulle.

Young Wrestler Of The Year
- The title is awarded by wrestling journalists around the world based on the quality of wrestler's performances. To be eligible, person must have wrestled a minimum of 5 matches, and be under 22 years of old during the previous year.
Tyler Black

Veteran Wrestler Of The Year
- The title is awarded by wrestling journalists around the world based on the quality of wrestler's performances. To be eligible, person must have wrestled a minimum of 5 matches, and be over 45 years of age.
Masahiro Chono

Female Wrestler Of The Year
- The title is awarded by wrestling journalists around the world based on the quality of wrestler's performances. To be eligible, a female worker must have worked over 5 matches.
Daizee Haze

Promotion Of The Year
- This title is awarded by wrestling journalists around the world based on the popularity and performance of promotion. To be eligible, promotion must have been active all year long.
World Wrestling Entertainmet

Match Of The Year
- This title is awarded by wrestling journalists around the world based on the best quality match over the past 12 months.
Kurt Angle VS. Rhino - TNA Impact

Sitä mieltä oli TEW:in tekoäly. Haluisin udella teiltä paria asiaa, kun tämä vuodenvaihde kuitenkin jonkinmoinen "rajapyykki" on. Ihan kunnioitettavat 9kk peliaikaa takana.

- Paras feudi
- Paras card
- Paras matsi
- Diaryn "vuoden painija"
- Paras "hetki"

Vastauksista olisin erittäin kiitollinen. Homma jatkuu sitten New Beginning-PPV:llä normaaliin tapaan vuodenvaihteesta huolimatta. Lopultakin, buh gawd, lopultakin pääsen myös jatkamaan tuota TEW-savea. Diary on nyt lähestulkoon ottanut kiinni peliajan.

- Paras feudi: Kurt Angle vs. Triple H. Unforgivenin tapahtumat olivat ihan eeppiset, ei voi muuta sanoa. No Mercy tarjosi loisteliaan ottelun, ja oli se eliminaatiomatsikin kiva.
- Paras card: No Mercy. Siitä pidin. Kortista löytyi hieno Triple Threat, Shawn Michaels-CM Punk, Edge-Christian ja diarysi paras matsi HHH-Angle.
- Paras matsi: HHH-Angle. Anglen ensimmäinen iso ottelu, ensimmäinen PPV:ssä sitten paluun. Ottelu oli erittäin jännittävä, ja annoit kaikkesi. Upea ottelu.
- Diaryn "vuoden painija": Shawn Michaels. Liuta hemmetin kiinnostavia kuvioita. UT-ottelut, kamppailu Matt Hardyn kanssa, SumSlamin mukava Fatal-4 Way, Punk-ottelut, eliminointimatsi, matsi Morrisonin kanssa... Hieno vuosi.
- Paras "hetki" : Kurt Anglen paluu. Toimiva toteutus yhdistettynä taidokkaaseen kirjoitukseen=RATINGS.

------------------

Armageddon oli oikein hyvä PPV. Hunter-Edge tuntuu toisaalta niin tutulta, vaikka eiväthän he ole kohdanneet kuin kerran PPV:ssä. No, samoissa kuvioissa pyörineet. Kiinnolla odotan. TLC oli loistava, HBK-Morre upposi minuun myös. Muutkin matsit olivat kiinnostavia ja hyvin kirjoitettuja. Propsit CW-vyön palauttamisesta. Nyt sitten uudelle vuosikymmenelle, en malta odottaa Road To WrestleManiaasi!

Uuden vuosikymmenen ensimmäinen PPV-lähetys on oivallisesti nimetty New Beginning. Vuosikymmen vaihtuu, ja lisäksi uudet nimet pääsevät yhä enemmän esille. Koko PPV oli laskelmoitu riski. Useat varmat vetonaulat puuttuvat kortista kokonaan ja monet midcard-heebot saavat näytönpaikkansa. Tapahtuman kortti on seuraavanlainen.

ECW Championship Match
Mr. Kennedy (c) VS. Vladimir Kozlov

Singles Match
Jeff Hardy VS. Jack Swagger

Barbedwire Match
Matt Hardy VS. Shane McMahon

WWE Championship Match
John Morrison VS. CM Punk(c)

Singles Match
The Undertaker VS. 'Bad Boy' Nigel Hill

Singles Match
Cody Rhodes VS. Ted DiBiase Jr.

Undisputed WWE Tag Team Championships Match
Colon Brothers VS. Big Show&Kane (c)

Veikata saa. Tällä kertaa näin lyhyt ennakko, jos jokin asia jäi vaivaamaan, niin vastaan kyllä.

WWE - New Beginning
Sunday, Week 1, January 2010
American West Arena, Phoenix
Attendance: 13 275
PPV Buy Rate: 10.12

VS.
Singles Match
Cody Rhodes VS. Ted DiBiase w./Million Dollar Man
Teddy pamahti faceksi joulukuussa, kun Cody turhautui joukkueen menestyksettömyyteen alkaen syyttää asiasta tagpartneriaan sekä haukkui Million Dollar Manin pelkäksi hidasteeksi heidän urallaan. Röyhkeästi Cody vaatikin, että pappa-DiBiase lähtee takaisin eläkepäiviä viettämään. Teddyn kieltäytyessä ajatuksesta kiehui Codylla yli ja hän pieksi (herranjumala sentään) entisen ystävänsä keskellä kehää. Tuosta joulukuisesta maanantaista lähtien on Teddy sitten muuttanut kaiken: saanut uusia fanipaitoja, nimmarikeikkoja ja teinitytöt kirkumaan veistoksellisen bodynsa ansiosta. Kyllä kelpaa, mutta ensiksi pitäisi pieksää paskat pihalle tuosta niljakkeesta, Cody Rhodesista.

Naamakäännöksensä kunniaksi DiBiase oli uudistanut myös liikesettiään. Ennen tylsästä murjomisesta ja parista ihan kivasta slamista koostunut moveset oli nyt paljon monipuolisempi ja mielenkiintoisempi. Tässä matsissa nähtiin Teddyltä muutama näppärä Suplex ja jopa Big Splash yläköydeltä. Cody pysyi kuitenkin matsissa mukana huijaamalla, ja oli eräässä vaiheessa varastaa voitonkin. Kierona pikku paskiaisena hän oli nimittäin irrottanut pehmusteen kehäkulmauksesta ja Teddy syöksyi sinne nuppi edellä. Selätys ei kuitenkaan aivan onnistunut. DiBiaset kuitenkin juonivat itselleen matsin voiton. Cody oli valmistautumassa ilmeisesti Moonsaultiin, kun pappa suunsoitollaan häiritsi nuorukaista niin paljon, että Teddy kerkesi toipua. Moonsault mäjähti pelkkään mattoon ja perään Dream Streak sekä 1-2-3. Teddylle siis voitto.

Matsin jälkeen Rhodes näytti murheelliselta, siltä kuin alkaisi itkemään millä hetkellä hyvänsä. Murtuneena hän ojensi kätensä Teddyn suuntaan. Pälyilyn jälkeen hän myös otti kädenpuristuksen ja miehet halasivat. Ei-niin-yllättäen tilanne muuttui vielä ja Cody iski entisen ystävänsä Clotheslinella mattoon, poistuen buuauksissa paistatellen.
Voittaja: Ted DiBiase selätyksellä
Arvosana: C+

VS.
Barbedwire Match
Matt Hardy [b]VS. Shane McMahon[/b]
Ikuisuuksia jatkuneen Hardyn vanhemman veljeksen ja McMahonin perheen feudin blow-off matsi käytiin brutaalissa ympäristössä. Kaikki kehäköydet oli kiedottu piikkilankaan. Tämän lisäksi kehän laidalla oli monta "rullaa" piikkilankaa, sekä tuoleja, pöytiä ja pesäpallomailoja, jotka kaikki oli "koristeltu" sillä saatanan piikkilangalla. Ottelu ei kestänyt kuin 10 minuuttia, mutta se oli intensiivinen. Piikkilankaa, sekä siihen vuorattuja esineitä käytettiin tehokkaasti ensimmäisestä sekunnista lähtien. Kumpikin lensi vuorollaan piikkilankaköysiin, mikä aiheutti verenvuotoa käsiin ja selkään. Jossain määrin jopa häiritsevä ottelu päättyi, kun Shane sai iskettyä DDT:n piikkilankatuolin päälle ja perään Elbow Dropin. Lopultakin Hardy oli saatu hiljennettyä.
Voittaja: Shane McMahon selätyksellä
Arvosana: C-

VS.
ECW Championship Match
Vladimir Kozlov VS. Mr.Kennedy (c)
Ensimmäistä kertaa miesmuistiin myös ECW-titteliä puolustettiin tässä midcard-painoitteissa PPV:ssä. Intercontinental-vyön hävittyään ECW-mestaruuden perään lähtenyt venäläinen aloitti ottelun hurjasti, mutta Kennedy sai tyynnytettyä myrskyn ja ottelun hallintaansa. Ei-botchattu Back Suplex käänsi matsin 'Green Bay Miracle Boyn' eduksi ja kohta Kenkku jo yrittikin Mic Checkiä, siinä kuitenkin epäonnistuen.

Monet luulivat ottelun ratkenneen, kun Kozlov kehän ulkopuolella suin päin ryntäsi teräsportaita kohden. Seurauksena oli helvetillinen tömähdys ja kehässä Kennedy niitti Vladdun kumoon Neckbreakerilla. Päätään pidelleen Kozlov möyri erääseen kehänurkkaukseen istumaan, jolloin Kenkku kelasi täyden vauhdin ja oli aikeissa tällätä idän ihmettä polvella naamaan. Suunnitelma kuitenkin kusi, sillä Vladimir nousi jaloilleen ja tälläsi kohti syöksynyttä Kennedya Battering Ramilla rintalastaan. Iron Curtain, elikkäs Chokeslam ei onnistunut, mutta eipä onnistunut myöskään Mic Check. Pari sekuntia eteen päin ja nyt Iron Curtain mäjähti! 1-2-3! Kozlov voitti ECW-mestaruuden monien suureksi yllätykseksi.
Voittaja: Vladimir Kozlov selätyksellä
Arvosana: B-

VS.
Singles Match
Jack Swagger VS. Jeff Hardy
Mestaruuskuvioista väliaikaisesti pudonnut Jeff Hardy oli kovan haasteen edessä, kun vastustajaksi asettui taitava mattopainija nimeltään Jack Swagger. Tämä seikka tulikin nopeasti ilmi, kun Jaakko leikitellen vei Jeffin toistuvasti mattoon ja pyöritteli tätä siellä mielensä mukaan. Epätoivoisesti köysiä hamunnut Hardy kuitenkin onnistui jujuttamaan verrattain kokematonta Swaggeria. Tämä nimittäin ryntäsi täydellä vauhdilla kohti Hardya, joka yksinkertaisesti veti yläköyden alas, ja Swagger rojahti tylysti lattialle. 18:ta sekunnin päästä Jeff loikkasi hurjan Moonsaultin kehän ulkopuolelle ja näytti rullaavan kohti voittoa.

Whisper In The Wind antoi, kuten yleensä, pitkän 2-countin ja 'Unique Enigma' lähti hakemaan Twist Of Fatea. Swagger kuitenkin torjui ja tarjoili räjähtävän Powerslamin. Hetken päästä Jaakko näytti koko maailmalle, että kaurapuurot on syöty: hän nosti Jeffin suorille käsille ja pamautti Gorilla Pressillä mattoon. 2-count. Seuraavaksi Jack koitti liiskata vastustajansa nopeutetulla versiollaan Vader Bombista, mutta vikkelä Hardy väisti ja näki tilaisuutensa Swanton Bombille. Jeff oli kuitenkin liikkeissään liian hidas, josta syystä Swagger heitti tämän Superplexillä toiselle puolen kehää. 2-countin jälkeen Swagger oli päättänyt lopettaa tämän matsin. Hardy nousi ylös Doctor Bombia varten, mutta sensaatiomaisesti laskeutui jaloilleen. Twist Of Fate! Perään sitten onnistunut Swanton Bomb ja juhlat käyntiin. Tuomari laski kolmeen, Jeff alkoi posettamaan yleisölle ja kaikilla oli kivaa. Mutta asia ei ollutkaan näin simppeli, sillä Swagger oli asettanut jalkansa köydelle ja tuomari huomasi sen vasta nyt. Niinpä hän päätti käynnistää ottelun uudelleen. Ennen kuin Hardy edes kunnolla tajusi tilannetta, lensi hän selälleen mattoon Doctor Bombin voimasta! 1-2-3! Swagger voitti ottelun kaaoottisen päätöksen ansiosta.
Voittaja: Jack Swagger selätyksellä
Arvosana: B-

VS.
Undisputed WWE Tag Team Championship Match
Colon Brothers VS. Kane&The Big Show (c)
Colonin sympaattiset veljekset hallitsivat kiistattomina tagmestareina WrestleManiasta Survivor Seriesiin, viikkoa vaille kahdeksan kuukautta ja sinä aikana keräsivät mielettömän määrän tittelipuolustuksia. Mistään ei tuntunut löytyvän heille kunnon haastajaa, kunnes maailman jykevin joukkue palasi yhteen ja nappasi vyöt itselleen. Tämä oli kauan odotettu Survivor Series rematch.

Koska tätä matsia pantattiin niin kauan, oli Carlitolla&Primolla ainakin ollut aikaa punoa hyvät sotasuunnitelmat. Tämä tuli ilmi alussa, kun veljekset aloittivat matsin huikealla tahdilla ja hikkaakin nopeammin saivat heitettyä valtavan kokoiset mörököllimestarit kehästä pihalle. Mikään ei kuitenkaan korvaa raakaa voimaa. Sillä sekunnilla kun hirviöt saivat jommankumman veljeksen kiinni, ongelmat alkoivat. Hidas ja piinallinen murjominen alkoi. Ystävällinen kulmaus tuntui olevan kilometrien päässä, mutta veljekset taistelivat. He taistelivat kuin suomipoika talvisodassa. Pitkään eristyksissä ollut Primo kykeni väistämään Punamasiinan Flying Clotheslinen ja teki 10:n minuutin kohdalla hot tagin Carlitoon. WWE-veteraaniksi jo luokiteltava ukkeli saikin kaadettua Kanen mattoon ja haki Backstabberia, kunnes Big Show laittomasti tuli kehään ja niittasi tältä hampaat kurkkuun Superkickillä.(!!)

Monsterit iskivät Carlitolle Double Chokeslamin ja tämän PITI olla ohi. Primo oli kuitenkin eri mieltä ja rikkoi pinnauksen Springboard Leg Dropilla. Helvetti pääsi irti, kaikki neljä miestä olivat kehässä mättämässä toisiaan. Primo sai kampitettua ja vedettyä Big Show'n massiivisen ruhon kehän ulkopuolelle. Samalla Kane yritti ilmeisesti Powerbombia Carlitolle. Ketterä CCC kuitenkin hyppäsi kokonaan Kanen yli ja pamautti Backstabberin! 1 - 2 - 2 7/8 ja kickout! Tornado DDT!! Ja 3-count!! Colonit nappasivat omansa takaisin ja ovat jälleen kerran joukkuemestareita! Hienoa työtä!
Voittajat: Colon Brothers selätyksellä
Arvosana: C

VS.
Singles Match
'Bad Boy' Nigel Hill VS. The Undertaker
Brock Lesnarin jälkeen kukaan ei ole noussut parissa lyhyessä kuukaudessa pääottelutason peluriksi. Nyt WWE:llä oli kuitenkin käsissään kultakimpale nimeltään 'Bad Boy' Nigel Hill, joka on kerta kaikkiaan kaikessa niin hyvä, ettei häntä voi edes kuvitella midcardissa. Marraskuussa debytoinut britti löysi itsensä tammikuun ensimmäisenä sunnuntaina samasta kehästä legendaarisen The Undertakerin kanssa.

Oli Hill kuinka hyvä tahansa, altavastaajana hän tähän matsiin lähti. Hulluhan se on, joka veikkaa Undertakeria vastaan. Paha Poika oli vannonut teurastavansa Undertakerin legendan, ja yksi asia tuli alussa selväksi: legendalla ei mattopainissa ollut mitään jakoa huikean taitavaa lontoolaista vastaan. Maahanvienti oli lasten leikkiä Hillille ja jo alkuminuuteilla Taker huusi tuskasta erilaisten sidontojen vuoksi. Brawlaamisessa 'Demon Of Death Valley' ei kuitenkaan jäänyt kakkoseksi, ja sillä hän käänsikin ottelun edukseen. Iskukombo pakotti Nigelin perääntymään. Hän kuitenkin peruutti köysiin ja ryntäsi kohti vastustajaansa....vain maistaakseen kengänpohjaa Big Bootin seurauksena. Leg Drop perään ja 2-count. Tässä vaiheessa iso ratas pyörähti Undertakerin päässä ja hän lähti hakemaan jonkinlaista jalkalukkoa. Silmänräpäyksessä tilanne kuitenkin kääntyi ja Nigel piinasi 'Phenomia' hurjan näköisellä Armbarilla. 25:n vuoden WWE-kokemuksella Undertaker pääsi pyörähtämään ympäri ja Nigelin oli pakko irrottaa ote, koska omat hartiat kastuivat.

Ottelun ylittäessä 10:n minuutin rajapyykin, alkoi se yhä enemmän muistuttaa katutappelua. Monien yllätykseksi Nigel pärjäsi tälläkin osa-alueella Undertakerille mainiosti, ja sai välillä jopa yliotteen. Legenda ei suostunut taipumaan ja nappasi britin käsivarren käsittelyynsä. Hetken päästä paukkui Old School ja 'Phenom' alkoi viritellä Chokeslamia. Käden kietoutuessa kurkun ympärille tiesi Nigel olevansa pulassa ja irtautui pinteestä potkimalla vastustajaa polveen. Lariaaat!! Taker väisti, kääntyi ja pamautti onnistuneen kuristusjuntan! 1-2 kickout!! Kotvasen kuluttua miehet vaihtoivat iskuja kehäkulmauksessa, joka päättyi siihen, että Taker pudotti Hillin mattoon. Flying Elbow Drop 'Phenomilta', mutta ketään ei ollut kotona! Undertakerin noustessa vaivoin jaloilleen hän ei enää kerennyt väistää, vaan koki saatanallisen Knockout Lariatin!

Taker selvisi, hyvänen aika, Knockout Lariat ei riittänyt voittoon! Nigel koitti repiä lyhyitä hiuksiaan irti päästään, mutta mitäpäs se auttoi. Uutta matoa koukkuun, mutta tällä kertaa Undertaker väisti ja pamautti Last Riden! 1.......2.......2 7/8 ja KICKOUT!! Eihän tämä ensimmäinen kerta ollut, kun Last Ride ei riittänyt selätykseen, mutta harva uskoi 'Bad Boyn' enää tuosta irtautuvan. Pienen hengähdystauon jälkeen iskujenvaihto keskellä kehää alkoi yleisön kannustaessa raivokkaasti Undertakeria. Kesken iskujenvaihdon Taker teki jotain täysin odottamatonta: vei Nigelin mattoon ja lukitsi Devil's Gaten! Henkensä ja terveytensä vuoksi Hill taputti kohtuullisen nopeasti, sillä sisäinen verenvuoto oli jo alkanut. Olipa hurja matsi, 'Bad Boy' toden totta vei erään WWE:n suurimmista ikoneista "rajalle."
Voittaja: Undertaker luovutuksella
Arvosana: B+

VS.
WWE Championship Match
CM Punk (c) VS. John Morrison
Undertakerin ja Nigelin huippumatsin jälkeen oli vielä jäljellä täysin erityyppinen, mutta yhtä lailla loistava illan pääottelu. John Morrisonilla täytyi olla 8-packinsa alla niitä lepakon kokoisia perhosia, olihan tämä hänen uransa ensimmäinen PPV main event. Tunnelmaa nostattaneiden kehäkuulutusten jälkeen ottelu alkoi varsin epätyypillisesti. Kumpainenkin haki finishereitään ensimmäisen minuutin aikana, onnistunutta suoritusta ei tietenkään vielä nähty.

Kahden WWE-mittapuulla pienikokoisen painijan cläshi alkoi ottaa tulta alleen parin minuutin jälkeen ja tahti oli hurjaa. Miehet tarjoilivat vuoron perään stiffejä iskuja sekä potkuja unohtamatta henkeäsalpaavia loikkia. Punkin potkukombo horjutti haastajaa, mutta CM:n rynnätessä köysistä oli JoMo jo toipunut ja teilasi vastustajansa Spinning Wheel Kickillä ketoon. Morrison jatkoi hyökkäystään komealla Side Russian Leg Sweepillä ja sai aikaan pitkän 2-countin. Röyhkeästi John alkoi posettaa yleisölle, joka oli virhe, sillä Punk lähes nappasi voiton School Boylla. Kohta Punkster jyräsi haastajan mattoon Springboard Clotheslinella, ja oli aikeissa pistää tämän päiväunille. Morrison rimpuili itsensä irti ja kohta tälläsi Punkia Enzuigirilla korvalliselle. Perään komea Starship Pain-loikka, joka riitti 2-countiin. Jokainen lihas CM Punkin kropassa säteili kipua, mutta kuten hänen mottonsa menee "luck is for losers." Tämä aate mielessään Punkster taisteli takaisin nyrkeillään ja potkuillaan. Adrenaliinipurskauksen voimalla hän sai Corner Knee Attackin perille ja haki Running Bulldogia. Morrison taisteli itsensä kuitenkin Headlockista irti, loikkasi kakkosköydelle ja tälläsi Chuck Kickin! OHI! Oklahoma Roll Punksterilta ja äärimmäisen niukka near fall.

Belly-to-back-Suplex Punkilta ja Anaconda Vice-yritys. Morrison kuitenkin kiemurteli otteesta irti, ja vastasi rajulla polvipotkulla Punkin naamaan. 1-2-kickout. Moonlight Drive! Ei, vaan Hurricanrana mestarilta! Hurja potku korvalliselle ja Go-To-Sleep. Sekään ei onnistunut, mutta nyt Moonlight Drive paukkui! Uutta mestaria kuitenkaan ei saatu, kun Punk viimeisellä kymmenyksellä sai hartiansa ylös. Mutta mikäli Chuck Kick osuisi, siitä ei kukaan nousisi enää. Tämä mielessään Morrison odotteli sopivaa hetkeä, kunnes loikkasi ja potkaisi. Jälleen ohi, mutta laskeutui sentään jaloilleen. Morrison löysi kuitenkin itsensä Punkin harteilta, rimpuili, kurotti köysiin, mutta ei auttanut. Polvi napsahti leukaan ja valot sammuivat seksikkyyden shamaanilta. 1-2-3!! Punk säilytti vyönsä upean ottelun päätteeksi! Hieno PPV, vaikka hurjan moni main eventer katseli tätä backstagelta tai kotisohvaltaan.
Voittaja: CM Punk selätyksellä
Arvosana: A

KOKONAISARVOSANA: B-

Ahh tää diary on kyllä ihan mainiota luettavaa. Bookkaukset ja feudit on ihan pirun hyviä ja Krisse WHC-mestarina. Lisää odotellessa.

Juu, oli taas kyllä kova PPV. Saa nähdä mille tasolle Road To WrestleManiassa diarysi yltääkään. Hienoa oli myös tämä uusien nimien esiinmarssi, ja Morrisonhan otellut kahdessa viime PPV:ssä kaksi kovaa matsia. Hienoa, että olet alkanut pushata häntä.

EDIT: Veikkaampas huvinvuoksi matseja 'Maniaasi.

Money In The Bank
Kurt Angle vs. Nigel Hill
Shawn Michaels vs. Triple H
John Morrison vs. The Undertaker
CM Punk vs. Shelton Benjamin