Foorumiarkisto

Tehdäänpä oma ketju etteivät modesedät pahastu.

"Darien Fawks" kirjoitti:
Hei! Tokihan arvostelu on subjektiivinen mielipide, mutta taitava arvostelija arvostelee aina objektiivisesti. Objektiivisuus tässä tapauksessa on sitä, että arvostelee jokaista ottelua samalla tavalla, eikä anna esimerkiksi markituksen tulla liiaksi eteen. Objektiivisesti ajatellen suurinpiirtein jokainen Shawn Michaelsin ottelu on hyvä: Shawn luo otteluun suurta tunnelmaa sekä tunnetta ja osaa esimerkiksi erinomaisella myymisellään nostaa jännitystä ja näin ollen paikata kokemattomamman osapuolen virheitä. Tämä on siis objektiivinen mielipide, koska jokainen meistä voi samaistua siihen. Subjektiivista puolestaan on antaa suoralta kädeltä jokaiselle HBK:n matsille huimat pisteet siksi, että tuntee olevansa ikään kuin sen Heart Break Kidille velkaa. Tällaisissa tapauksissa ei ole luvatonta pitää omasta mielestään hyvistä otteluista — sehän on täysin luonnollista ja positiivistakin —, mutta toisaalta tämän ei tulisi vaikuttaa arvosanaan. Ei kaikista tosin ole kriitikoiksi.

Totta kai otteluita voi - jossain määrin - arvioida objektiivisesti. Liikkeiden suorittaminen, myyminen, tarinankerronta jne. ovat suhteellisen staattisia ominaisuuksia, joiden tasosta pitkään painia seuranneet pääsevätkin usein yksimielisyyteen. Toisaalta kuitenkin siinä, mitä kukin pitää hyvänä, on varmasti eroja ja näin päädytään taas subjektiivisen arvioinnin puolelle. Esimerkki: sinä kuvaat Shawn Michaelsin myymistä erinomaiseksi - minusta se taas lipsahtaa usein ylimyymisen puolelle, kyllä HBK:n vahvuudet ovat jossain ihan muualla.

Tunnut myös väittävän (implisiittisesti), että myös ottelun tunnelma on ominaisuus, jota voidaan jotenkin objektiivisesti mitata. Tässä olet mielestäni hakoteillä. Sillä vaikka monet kehässä tapahtuvat asiat vaikuttavat ottelun tunnelmaan samalla tavoin kuin se, miten itse feudi toteutettu, liittyy tunnelmaan myös katsojasta toiseen vaihtelevia tekijöitä, kuten:

- painijoiden markittaminen tai inhoaminen
- toive tai pelko painijan voitosta tai häviöstä
- paneutuminen feudiin ja siitä innostuminen
- panoksena olevan vyön subjektiivinen arvostus
- mahdollinen spoilaantuminen ottelun lopputuloksesta lukemalla tulevia juonikuvioita paljastavia huhuja.

Nämä kaikki ovat subjektiivisia tekijöitä. Käytännössä se siis tarkoittaa, että jos joku pitää ottelua huomattavasti parempana tai huonompana kuin valtaosa foorumilaisista vedoten ottelun tunnelmaan tai sen puutteeseen, kukaan ei voi väittää asianomaisen näkemystä vääräksi. Monet varmasti pyörittelivät tälläkin foorumilla päitään, kun annoin Manian HBK/Takerille "vain" ***½ (okei, myöhemmillä katsomiskerroilla se osoittautui kyllä neljän tähden matsiksi). Omasta mielestäni ottelun pahin puute oli nimenomaan Mania-tunnelman puute, enkä oikeastaan osaa selittää sen paremmin mistä se johtui. Voi olla, että en loppujen lopuksi ollut kovin innostunut koko feudista, ja erityisesti se yliteatraalinen Heaven vs Hell -asetelma ärsytti. Myös Takerin voiton varmuus latisti varmasti tunnelmaa. Tai sitten undercardin laimeus oli yksinkertaisesti imenyt minusta kaikki mehut enkä jaksanut keskittyä.

Joka tapauksessa subjektiivisesta luonteestaan huolimatta tunnelma on niin keskeinen osa painiottelua, ettei ole edes mielekästä yrittää arvioida matsia ottamatta sitä huomioon. Eikös ottelun arvioinnin tärkein kriteeri ole loppujen lopuksi se, kuinka hyvän mielen (= fiiliksen, tunnelman jne.) se jättää jälkikäteen? Tämän takia minusta on mahdonta arvioida matseja, joiden painijoita tai feudia ei tunne sekä matseja, joiden lopputuloksesta on spoilaantunut - kaikki tekijät nimittäin vaikuttavat tunnelmaan. Mutta tämähän on tietenkin vain minun mielipiteeni.

Mitään ottelua ei voi katsoa puolueettomin silmin. Ei ole vedenpitävää keinoa, jolla tunnelman objektiiviset ja subjektiiviset tekijät voitaisiin erottaa toisistaan. Jossain määrin itsetutkiskelu voi kyllä auttaa tunnistamaan esimerkiksi tapoja "yliarvostella" tietyn fanittamansa painijan matseja. Mutta toisaalta, eikö painijan kiinnostavuus, syy fanittamiseen ole juuri asia, minkä pitääkin näkyä arvostelussa? Nämä asiat ovat harvoin yksinkertaisia.

Postaanpa tähän vielä PWTorch.comin Wade Kellerin tähteytyssysteemin, joka on mielestäni aika järkevä ja jota pyrin itsekin noudattamaan.

DUD: Not just below-average, but without redeeming qualities either due to incompetence, inexperience, lack of effort, or mistakes. A bad finish to a below-average match can also rate a DUD.

ONE STAR: Below average match, but passable.

TWO STARS: Average everyday match, usually between five and ten minutes, with nothing memorable about it, but nothing wrong with it. A shorter match can also earn two stars if it was better than average for five minutes, but didn't last long enough to justify a three star rating.

THREE STARS: Very good match, but lacking something to take it to the next level. It might be a match between two average wrestlers that overachieved or a match between two excellent wrestlers that underperformed. Contains some element that makes it stand out from a typical average match and it effectively fulfilled it purpose in the context of the rest of the show.

FOUR STARS: Excellent match, entering match of the year territory. Everything fell into place. Several elements of the match were dramatic or emotional enough to get the crowd into the action. In almost every case, a match needs to have a satisfying finish to rate four stars or higher. A poor finish can take what is otherwise a four-star match and drop below. It's tough to reach four stars unless a match goes past 15 minutes.

FIVE STARS: A rare masterpiece where the match transcends what is usually considered a great match. To rate five stars, there can't be one fault to the match - not a poor finish, or a poor start, or some missed moves, or inconsistent selling, or corny ref bumps, or tired cliched spots, or a dead crowd, or lack of emotions expressed by the wrestlers. Each segment of the match has to fit into the larger story of the match. It's tough for a match to reach five stars unless it lasts at least 20 minutes.

NOTE: Sometimes being the "first of a kind" can elevate a match rating, such as being the first ladder match or first Hell in a Cell or first TLC match or first War Games, making an excellent match better in it that incorporates a new match stipulation effectively. The same match two years later, after a gimmick is repeated over and over again, may have lost the novelty factor and thus not score five stars.

Pitäähän tähän nyt jotain vastata kun on ihan mielenkiintoinen aihe ja varsin hyvä aloitusviesti. Olen tosin aika suureksi osaksi samaa mieltä, joten noin vahvojen perustelujen jälkeen minulle ei jää paljon sanottavaa. En tosin ole niin tarkka siitä, että tunteeko arvostelija feudia tai tietääkö lopputuloksen. Arvostelun tekstiosasta pitäisi kuitenkin käydä ilmi olennainen. Arvosanan oikeellisuus vaihtelee joka tapauksessa tuosta subjektiivisuudesta johtuen, ja useimpien otteluiden kohdalla nämä yksittäiset tekijät eivät hirveästi arvosanaa muuta.

Objektiivisuuteen pyrkiminen useiden huomioitavien tekijöiden kohdalla on suotavaa, mutta itselleni olennaisin juttu on arvostelijan painimaun tunteminen. Tuon takia minua kiinnostaakin lähinnä muutaman henkilön antamat arvosanat. Vähitellen niiden perusteella oppii arvailemaan, että mitä saattaisi itse jostain ottelusta pitää. Tuntemattomamman henkilön antamaan arvosanaan en luota, enkä yleensä opi luottamaan, koska aika rajoitetusti arvosteluja luen. Ei siis ole väliä, kuinka pätevästi arvosana on annettu. Jos taas olen itse ottelun jo nähnyt, arvosana on useimmiten melkeinpä turha, koska lähinnä ottelusta kirjoitetut ajatukset kiinnostavat.

Olennaista on kuitenkin, että arvosanoihin tulisi suhtautua vähemmän vakavasti. Joissakin paikoissa on käynyt ahdistamaan sekä joidenkin liiallinen kiinnostus niihin että vastaavasti toisten turhan vahva inho tähtisysteemiä kohtaan. Jälkimmäinen noista jopa useammin.

Harvemmin itse jakelen tähtiä matseille, mutta nuo Kellerin kriteerit vastaavat suunnilleen omianikin, vaikka ikinä en pyri mitään Kellerin kirjoittamaa noudattamaan.

Tähtiarvosteluista täytyy huomioida sellainen pieni seikka, että niiden soveltuvuusala on tismalleen main event -tyypin matsit ja kenties "midcard show stealerit". Painitapahtumassa jokaisella matsilla on roolinsa illan ison tarinan kerronnassa. Jotkut matsit ovat lyhyitä tai yksipuolisia ja silti ajavat loistavasti asiansa tarinan eteenpäin viennissä tai illan kulun loogisuuden suhteen.

Myös komediamatsit ja muut perinteitä uhmaavat matsityypit on melkein mahdotonta laittaa skaalaan käyttäen noita yleisesti hyväksyttyjä arvosteluperusteita.

Tämä vie mielestäni pohjan koko tähtireittaussysteemiltä paljon vakavammin kuin se, että ottelua on katsottu subjektiivisesti.

Oikeastaan ainoa viiteyhteys, jossa luotan tähtiarvosanoihin, on Japanin painiskene. Siellä main eventit ovat juuri sen tyylisiä, että tähtiskaala soveltuu mainiosti niiden kuvailemiseen. Toki loistavat openerit *köhköhEigenköh* jäävät tämän teoriani ulkopuolelle.

Otetaan vielä pari elävää esimerkkiä:

IWA-MS, joskus 2005. Ace Steel vs Jimmy Jacobs. Aivan uskomaton 7-minuuttinen matsi. Ei mitään Dynamite Kid/Tiger Mask -kamaa vaan puhdasta indypainiloistavuutta ilman mitään kikkailuita. Klassinen juoni ja jäi mieleen täydellisestä toteutuksestaan ja mukaansatempaavuudestaan. Ei varmasti millään skaalalla viiden tähden matsi, mutta paljon vakuuttavampi kuin useat painin klassikot.

Stan Dupp/Trevor Rhodes/Trevor Murdoch. WWE:n lahjakkain tarinankertoja matsissa. Lisäksi superstiffi ja old schoolimpi kuin Harley Race. Jokaisen matsin jälkeen mietin että toi jätkä on nero. Ei varmasti silti mitään viiden tähden matseja.

PWG 88 Miles Per Hour: Ebessan ja Kuishinbo Kamen vetävät hienon komediamatsin amerikkavaikutteilla. Kerrassaan uskomaton matsi, jolle yleisö antaa seisovat aplodit. Mutta voitko mitenkään laittaa tähtiskaalalle sitä, että painista tehdään pilkkaa?

Pahoittelut vanhoista esimerkeistä, mutta en ole katsonut painia ikuisuuksiin ja tahdoin kuitenkin kritisoida tähtijärjestelmää.