Foorumiarkisto

← Ohjelmat ja PPV:t

Survivor Series 22.11.2009

"MutiM" kirjoitti:
hyvyydestään huolimatta valovuoden viimeisimmän Daniels-Styles-Joen viihdyttävyyttä jäljessä.


Loistavasti sanottu. Hieno ottelu tämä oli, mutta ehkä hieman liiaksikin rakennettu tarinan ja signature liikkeiden varaan koko matsi. Mitään uutta ja innovatiivista on turha ikinä odottaa, vaan vedetään ne täysin samat liikkeet ja countterit. Hieno ja jännittävä matsi kuitenkin, WWE:n vuoden ehdotonta kärkeä.
****
Matt Striker oli täysin järkyttävä selostaja, kokoajan äänessä, jopa toisten selostajien puheiden päälle. Muistutti jälleen siitä, miksi en katso ECW:tä.

Mizin ja Morrisonin tagottelu jäi väliin, samoin naisten matsi ja Rey Rey vs Batista oli niin lyhyt Squash ettei siitä ole sanottavaa, mutta...

Team Orton vs Team Kofi oli kyllä onnistunut SuSe ottelu pitkään aikaan. Henry saatiin pois kuvioista heti alkuun, joten jäljelle jäi pääasiassa kyvykästä porukkaa, mitä nyt MVP oli vielä vetämässä tasoa alas. Silti tagottelussa se ei niinkään haittaa. Heelien tiimin kemiat olivat kunnossa, etenkin Punk-Orton psykologia näytti pelaavan hyvin ja heidän näkisi mielusti uudemmankin kerran yhdessä. Kofin ja Punkin matsaaminen oli hienoa katsottavaa, mutta kyllä Kingstonille annetaan nyt aivan naurettavaa überpushia. Punk ja Orton mattoon alle kuuteen sekuntiin? Ortinin oveluutta oli rakennettu minuuttikaupalla hänen tägättyään Punkinja sitten kaikki kustaan heti Punkin selätyksen jälkeen kuudessa sekuntissa? Silti ottelu oli huomattavasti onnistuneempi kuin esimerkiksi Bragging Rightsin ottelu.

+ Punk vs Kofi
+ Henry ulos matsista mahd. nop.
+ Heelien tiimin kemiat
- Super-Kofi
- Legacyn pieni rooli
- Matt Striker

***+

Jericho vs Undertaker kiinnostaisi todella paljon jos Taker olisi täysin terveenä, mutta nyt mukaan on heitetty Big Show, jonka pelottava liike, nyrkiniksu päähän on yksi tyhmimmistä hetkeen. Ja juuri Jerichon ja Takerin otellessa ottelu tarjosi loistoviihdettä, mutta aina kun Show tuli peliin, homma hidastui taas kömpelöksi matelemiseksi. Taker näytti kuitenkin mallia eräälle toisen firman supersankareille siitä, miten loukkaantumista myydään läpi matsin! Jaa... Walls of Jericho on näemmä nykyään pilipaliliike, joka on verrattavissa vaikka eväsretkeen kun siinä viihtyy helposti minuutti tolkulla. Lopetuksesta en digannut, siinä ei ollu mitään järkeä. Jericholta oli mukamas valot kiinni niin pahasti, ettei voinut mennä keskeyttämään tuota lukkoa?

+ Jericho vs Taker
- Big Show
- Big Shown nyrkki
- Matt Striker

***½

ME alkoikin sitten räjähtävästi. En tiedä milloin viimeksi olisin ollut yhtä hypeissä pelkästä yhdestä liikkeestä? Loistava ajoitus, tätä voisi kutsua siksi tarinankerronnaksi ja psykologiaksi. Mielenkiinto nousi heti kymmenenteen potenssiin ja eihän tämä matsi pettänyt odotuksia. Tripsu olisi saanut olla pihall ehkä hieman pidempään, mutta ainakin yllätysfinisheriä jaksettiin myydä tarpeeksi pitkään. HBK:kin väläytti sitä miksi hän on maailman huippuja, vaikka viimeaikoina onkin ollut tylsä DX-retardi mukahauskoine juttuineen. Loppupäässä sitten alkoi tämä finisherien raiskaaminen. Luulin jo, että HHH voittaa mestaruudeen Shawnin superkickin jälkeen ja siitä lähdetään rakentamaan uutta kuviota miesten välille, mutta yllättäen Cena polkaisi ylös... joku 30 sekunttia superkickin jälkeen? Ei näin, ei todellakaan näin. FU (se on minulle aina FU) Tripsun päälle oli toki uskottava lopetus, vaikka itse olisin toki nähnyt mieluiten Shawnin mestarina. HHH ja Cena nyt on kuitenkin niin nähty viimeaikoina.

+ Alun Superkick. Mahtava idea, mahtava ajoitus.
+ Matsi eteni yhtä hyvin kuin oletin, tapahtumia riitti sitä yhtä makailemiskohtaa mukaan laskematta.
- Finisherien raiskaaminen
- Matt Striker

****- (kuten täällä jo sanottiin, ei ollut yhtä hyvä Three Way kuin Turning Pointissa, mutta onnistui silti tarkoituksessaan erinomaisesti.)

Ei nähty mitään klassikkoja (ellei sitten Mizin ja Morrisonin tiimit tai Naiset yllättäneet toden teolla?), mutta varsin onnistunut paketti siitä huolimatta, että jokaisen ottelun voittajat olivat vääriä.
"Riveni" kirjoitti:
Jericho vs Undertaker kiinnostaisi todella paljon jos Taker olisi täysin terveenä, mutta nyt mukaan on heitetty Big Show, jonka pelottava liike, nyrkiniksu päähän on yksi tyhmimmistä hetkeen. Ja juuri Jerichon ja Takerin otellessa ottelu tarjosi loistoviihdettä, mutta aina kun Show tuli peliin, homma hidastui taas kömpelöksi matelemiseksi. Taker näytti kuitenkin mallia eräälle toisen firman supersankareille siitä, miten loukkaantumista myydään läpi matsin! Jaa... Walls of Jericho on näemmä nykyään pilipaliliike, joka on verrattavissa vaikka eväsretkeen kun siinä viihtyy helposti minuutti tolkulla. Lopetuksesta en digannut, siinä ei ollu mitään järkeä. Jericholta oli mukamas valot kiinni niin pahasti, ettei voinut mennä keskeyttämään tuota lukkoa?

+ Jericho vs Taker
- Big Show
- Big Shown nyrkki
- Matt Striker

***½

Tarkoituksena ei ole haastaa riitaa, taikka paukuttaa omia näkemyksiään väkipakolla muille käyttäjille, mutta tuo on aivan hirveätä yliarvostusta, etenkin kun olet mainostanut arvosteluasteikkosi tiukkuutta. Joo, Undertaker ehkä möi hyvin, mutta ehkäpä liiankin hyvin, tai sitten hän on niin huonossa kunnossa oikeasti, ettei pystynyt mihinkään muuhun. Itse en saanut yhtikäs mitään irti myöskään 'Takerin ja Jerikon osuuksista, aivan älyttömän ennalta-arvattavaa signaturejen vaihtelua. Yleensä kun Jericho lukitsee Wallsin on jännitys tiheimmillään, tänä vuonna yhdet kuumimmat hetket on nähty kyseisen liikkeen kanssa. (esim. Jeriko-Mysterio matsit) Mutta kuka nyt uskoi kuolemattoman Undertakerin siihen luovuttavan? Ei kukaan, joka on yli kuukauden painia katsonut. Ja ottelun lopetus sitten kruunasi tämän pyhän ennalta-arvattavuuden kaavan, johon koko ottelu tukeutui, eikä missään vaiheessa poikennut sitä. Tämä oli suorastaan tylsä ottelu. Joka on tietenkin vain oma mielipiteeni.

"Riveni" kirjoitti:
(ME) ****- (kuten täällä jo sanottiin, ei ollut yhtä hyvä Three Way kuin Turning Pointissa, mutta onnistui silti tarkoituksessaan erinomaisesti.)

Aamen.

"Riveni" kirjoitti:
Matt Striker oli täysin järkyttävä selostaja, kokoajan äänessä, jopa toisten selostajien puheiden päälle. Muistutti jälleen siitä, miksi en katso ECW:tä.

Miten joku voi vihata Strikeria, joka tuo selostukseen aivan uudenlaista näkökulmaa, ja oikeasti kommenteillaan vie katsojan sinne kehäköysien sisäpuolelle asti, ja heittää vähän väliä hyvää läppää? Pitää olla mieleltään sairas, jos mieluummin kuuntelee Michael Colen itsestäänselvyyksiä, ja Lawlerin 15 vuotta vanhoja "vitsejä." Mutta, onhan sinulla oikeus mielipiteeseen, vaikka se väärä onkin.
"What" kirjoitti:


"Riveni" kirjoitti:
Matt Striker oli täysin järkyttävä selostaja, kokoajan äänessä, jopa toisten selostajien puheiden päälle. Muistutti jälleen siitä, miksi en katso ECW:tä.

Miten joku voi vihata Strikeria, joka tuo selostukseen aivan uudenlaista näkökulmaa, ja oikeasti kommenteillaan vie katsojan sinne kehäköysien sisäpuolelle asti, ja heittää vähän väliä hyvää läppää? Pitää olla mieleltään sairas, jos mieluummin kuuntelee Michael Colen itsestäänselvyyksiä, ja Lawlerin 15 vuotta vanhoja "vitsejä." Mutta, onhan sinulla oikeus mielipiteeseen, vaikka se väärä onkin.

Täytyy kyllä hieman yhtyä tässä Riveniin sillä oli äijältä harvinaisen epäammattimaista käytöstä koko tapahtuman ajan. Koko ajan sai Colen näyttämään huonolta ja typerältä. Vaikka asia onkin niin, niin siltikään sitä ei saisi korostaa. Olen arvostanut Mattia siitä hyvästä että hän on saanut Grishamin ja jopa Josh Matthewsin kuulostamaan hyvältä. Colen kanssa hän koitti lähinnä saada tämän vaikuttamaan huonolta. Siis huonommalta kuin hän oikeasti on. Samaa käytöstä ollut tosin nähtävissä myös ECW:ssä jossa hän käyttäytyy välillä myös ylimielisesti. Jos äijä ei olisi WWE:n paras selostaja niin hän olisi kyllä saanut jo potkut.
"What" kirjoitti:
"Riveni" kirjoitti:
(ME) ****- (kuten täällä jo sanottiin, ei ollut yhtä hyvä Three Way kuin Turning Pointissa, mutta onnistui silti tarkoituksessaan erinomaisesti.)

Aamen.

"Riveni" kirjoitti:
Matt Striker oli täysin järkyttävä selostaja, kokoajan äänessä, jopa toisten selostajien puheiden päälle. Muistutti jälleen siitä, miksi en katso ECW:tä.

Miten joku voi vihata Strikeria, joka tuo selostukseen aivan uudenlaista näkökulmaa, ja oikeasti kommenteillaan vie katsojan sinne kehäköysien sisäpuolelle asti, ja heittää vähän väliä hyvää läppää? Pitää olla mieleltään sairas, jos mieluummin kuuntelee Michael Colen itsestäänselvyyksiä, ja Lawlerin 15 vuotta vanhoja "vitsejä." Mutta, onhan sinulla oikeus mielipiteeseen, vaikka se väärä onkin.


Striker oli yksinkertaisesti järkyttävä. "Yeah, go for it! Pin him! Pin him! Pin him! Pin him! Pin him! Pin him! Pin him! Pin him! Pin him! YES! Pin him! Pin him! Pin him! Pin him! Pin him! Pin him! Pin him! Pin him! Pin him! Pin him!" Saman asian toistelu ja oman suosikkinsa hypettäminen ei ole selostusta, se on ärsyttävää ja ammattitaidotonta. Toki selostajilla saa olla kayfabe-suosikkeja, mutta jopa Don "Hype All Night Long" West kykenee tekemään sen asiallisesti.
Höh, piti katsoa PPV kokonaan livenä, mutta streamit tekivät temput joskus neljän aikaan ja oli pakko palata yöpuulle. Kaiken lisäksi spoilauduin Facebookissa ME:n tuloksesta, mutta no... Ei se mitään — painiahan tämä vain on.

Traditional Survivor Series Match
Team Miz (The Miz, Dolph Ziggler, Drew McIntyre, Jack Swagger & Sheamus) defeated Team Morrison (John Morrison, Evan Bourne, Finlay, Matt Hardy & Shelton Benjamin)
Jep, PPV lähti käyntiin täysin niin kuin oletinkin sen lähtevän: Team Miz vs. Team Morrison -matsilla ja vieläpä Mizin joukkueen voitolla. Yllätyksekseni matsi sai kuin saikin sen 20 minuuttia pituutta, joten hätiköidyiltä eliminoinneilta vältyttiin. Sen sijaan saimme kasan oikein hienosti bookattuja eliminointeja, joilla kahdesta painijasta tehtiin yhden show'n aikana tähtiä — nimittäin Drew McIntyresta ja Sheamuksesta. Tai no, McIntyresta en nyt tiedä, mutta Sheamukselle tämä oli se läpimurtomatsi, jota sitten tulevaisuudessa muistellaan Sheamuksen uran lähtölaukauksena. Markkasin Finlayn ja Sheamuksen staredownille, polvipotkulle Scott Armstrongia päähän, näyttävälle Razor's Edgelle ja Finlayn näppärälle eliminoinnille. Myös muut kuin Sheamus vetivät hienoa settiä matsissa: Shelton Benjamin oli täysin liekeissä lyhyen "stinttinsä" ajan (aah, mikä German Suplex!), yleisö rakasti Morrisonia, Bournen Hurracanrana ja Shooting Star Press olivat kuvankauniita, Ziggler loisti niin kauan kuin hän ottelussa kesti, Swagger omisti grappling-otteillaan, McIntyre kasvatti Double Underhook DDT:nsä uskottavuutta aivan hemmetisti, Matt Hardy veti ihan viihdyttävää settiä ja Miz sai heel-tempuillaan yleisön kuumaksi. Komea ottelu, vaikka vähän silti tuntui siltä, että jotain jäi nyt kesken. Ehkä matsin hyvä laatu vaikutti minuun niin, että himosin liikaa minuutteja. Oli miten oli, näppärä, raikas ja viihdyttävä opener. Näitä lisää, kiitos. ***½

"You were supposed to be my friend!!!" Match
Batista defeated Rey Mysterio
Pienoiseksi yllätyksekseni Batun ja Myrsän kohtaaminen tuli jo tässä vaiheessa iltaa, mutta kun oli jo ennen ottelua selvää, ettei tästä ollut tulossa mitään kahden painijan tasaväkistä Passion of the Christ -henkistä taistelua, oli päätös ihan oikea. Mitään kerrottavaahan tästä ei jälkipolville jäänyt, mutta kyllä tämä mielestäni asiansa ajoi paremminkin kuin hyvin: näytettiin Mysterion olevan melko avuton Batistaa vastaan ja saatiin Elukka näyttämään pitkästä aikaa todelliselta monsterilta. Ja niinhän sen juuri pitääkin mennä. Ei todellisuudessakaan 79-kiloisella ja 168-senttisellä meksikaanilla olisi mitään mahdollisuuksia 130-kiloista ja 198-senttistä petoeläintä vastaan. Näppärä osoitus siitä, miten käy, jos suurempaa jätkää turvanaan pitänyt tyyppi saa kaverinsa vihat niskaansa. Eihän siinä mitkään 619-potkut tai sammakkoloikat auta, turpaan siinä tulee. Ja pahasti. Ja niin tässä kävikin. ***

Traditional Survivor Series Match
Team Kofi (Kofi Kingston, Christian, Mark Henry, MVP & R-Truth) defeated Team Orton (Randy Orton, CM Punk, Cody Rhodes, Ted DiBiase & William Regal)
Tämä oli kunnon old school -henkinen eliminointimatsi. Joo, toki tässäkin nähtiin typerä alkuminuutin eliminointi ja muutama muukin turhan hätiköity selätys, mutta muuten ottelussa pelasi, no, lähes kaikki. CM Punkin eleet R-Truthin sisääntulon aikana olivat fantastisia (minulle tulee muuten heel-Punkista kaukaisesti mieleen heel-Bret), Ortonin lymyily kehän ulkopuolella oli kekseliästä bookkausta ja Christian oli todellisissa liekeissä — puhumattakaan tietysti ottelun tähdestä, eli Kofi Kingstonista. Harmi vain, että matsi oli melko ennalta-arvattava: veikkasin PPV-veikkauksessanikin Ortonin ja Punkin taistelevan Christiania ja Kofia vastaan (mikä tosin ei ollut mikään vaikea asia arvata) ja että Kofi vie kuin viekin voiton tuskaisesta 1 vs. 2 -asetelmasta huolimatta. Toisaalta tuo ennalta-arvattavuus ei kyllä häiritse yhtään, sillä tuo oli mielestäni paras tapa bookata tämä ottelu. Punk ja Orton toimivat loistavasti yhteen ja yleisö söi Christianin ja Kofin käsistä. Kaikki meni siis nappiin. Ja lopetushan oli varsinainen "star making moment". Kun Kingston juhlii ensimmäistä WWE-mestaruusvoittoaan, tulevat monet muistelemaan sitä iltaa, kun mies jallitti CM Punkin ja vain sekuntien päästä selätti Ortonin. Markkasin suuresti CM Punkin ilmeille ja parralle, Christianin Ortonille tekemälle ja pankin räjäyttäneelle Killswitchille sekä Kofin ilmeelle, kun hän tajusi joutuneensa 1 vs. 2 -tilanteeseen. Se tuijotus oli jostain syystä... ikimuistoinen. Illan matsi. ****-

World Heavyweight Championship — Triple Threat Match
The Undertaker (c) defeated Chris Jericho, The Big Show
Ja hyvällä linjalla jatkettiin. Toki tästäkin voisi repiä ne samat sokeat argumentit, kuten "Byääh, miksi Undertaker voitti taas?" tai "WWE ei halua pushata Chris Jerichoa!" mutta kun jättää ne suosiolla unholaan ja keskittyy olennaiseen, on meillä käsissämme viihdyttävä matsi. Minä ainakin nautin Jerichon ja Big Show'n välien horjumisesta, 'Takerin taisteluhengestä ja ottelun kutkuttavan jännittävistä loppuhetkistä. Kuka tahansa olisi ihan hyvin voinut voittaa. No, tällä kertaa ei Y2J vielä saanut ansaitsemaansa vyötä omakseen, mutta se hetki on kyllä vielä tulossa. Ehkä on ihan hyvä, että WWE:ssä nähdään pitkästä aikaa näitä vähän vakaampia ja pidempiä mestaruuskausia — varsinkin Undertakerin ollessa mestari; se hetki, kun Phenom lopulta selätetään, tuntuu varsin suurelta ja näin kasvattaa 'Takerin kaatavan heelin uskottavuuden pilviin. ***+

Traditional Survivor Series Match
Team Mickie (Mickie James, Eve, Gail Kim, Kelly Kelly & Melina) defeated Team Michelle (Michelle McCool, Alicia Fox, Beth Phoenix, Jillian & Layla)
Hmm. Eipä tästä ottelusta ole paljoa muuta sanottavaa kuin se, etten pitänyt mestaruusfeudeihin painottuneesta loppunelikosta; ratkaisu tuntui liian kaavamaiselta. Onneksi sentään Beth sai parit mimmit eliminoitua ja voitto meni kuin menikin Mickien köörille. Eniten olisin nauttinut siitä, että Beth olisi antanut ensimmäisen merkin face-turnistaan ja WM:n tulevasta Beth vs. Michelle -ottelusta ( ) kyllästymällä McCoolin käskyihin ja yksinkertaisesti kävelemällä kehästä ulos. Tai sitten tuhoamalla Michellen. Enivei, show'n (odotetustikin) heikoin lenkki, vaikkei tämäkään nyt mikään merkillisen infernaalinen tapaus ollut. **+

WWE Championship — Triple Threat Match
John Cena (c) defeated Triple H, Shawn Michaels
Mitäköhän minäkin ajattelin, kun uskoin ihan sokeasti Michaelsin voittoon. Armageddonissa se lienee ihan oikeasti mahdollista, kun PPV käydään legendan kotikaupungissa ja tässä PPV:ssä selätyksen vastaanotti HBK:n sijaan Hunter, mutta ei siitä sen enempää. Enivei, niin kuin lyhyessä alkujulistuksessani kerroin, spoilaannuin matsin lopputuloksesta FB:ssä. Se söi tietenkin paljon mielenkiintoa ja intoa tätä ottelua kohtaan pois, minkä takia minun arvosteluni voi erota muiden arvosteluista jonkin verran. Oli miten oli, tämä oli painillisesti ja tarinallisesti hyvä ottelu. Matsin avannut Sweet Chin Music Haitchin leukaan oli oikein näppärä ja kekseliäs veto — teko, joka piirsi tämän ja edellisen Triple Threat -matsin (Show vs. Y2J vs. 'Taker) väliin selvän viivan. Tässä ei mitään alliansseja nähty, vaan kaikki vetivät alusta loppuun "every man for himself" -periaatteella eteenpäin, ja sehän tarjosi meille paljon sähköisiä hetkiä ja komeita manuuvereita. Mielestäni tämä ei kuitenkaan yltänyt lähimainkaan WrestleManian Cena vs. Michaelsin tasoon. Jotenkin tämä ei vaan yksinkertaisesti tuntunut elämää suuremmalta ottelulta, ja siitä saamme syyttää huumoripohjaista juonikuviota. Olihan tässä muutama maininnanarvoinen spotti (Hunterin intensiivinen Spinebuster HBK:lle selostuspöydän päälle, se komea Piledriver -> Attitude Adjustment -> Pedigree -> Sweet Chin Music -ketju ((en ole tuosta järjestyksestä 100% varma)) ja tosiaankin se alun Sweet Chin Music), mutta muuten tästä ei jäänyt paljoakaan käteen. Lisää miinusta siitä, että Cena juhli matsin jälkeen näyttämättä mitään merkkejä myymisestä. Ihan niin kuin mies unohti painineensa juuri rajun ja hitollisen koitoksen. No, kriittisestä näkökulmasta huolimatta matsi oli hyvä, mutta paljon — erittäin paljon — parempaan olisi ollut rahkeita. ***½

Koko PPV:stä sanoisin sen verran, että yksikään tämän show'n matsi ei pärjännyt Turning Pointin Angle vs. Wolfe tai AJ vs. Joe vs. Daniels -matseille, mutta kokonaisuutena tämä oli kuitenkin mielestäni Turning Pointia valovoimaisesti vakaampi näytös. Tasaista kolmen ja neljän tähden välimaastoon sijoittunutta settiä läpi PPV:n ilman yhtäkään läpeensä paskaa tapausta. Tästä on hyvä jatkaa kohti TLC-PPV:tä.

Ai niin, kunnianosoitus Matt Strikerille. Pelkästään Striker nosti koko PPV:n henkeä, suuruudentuntua ja mahtavuutta selostuksillaan lähes kokonaisen tähden verran. Mikään ei ole huvittavampaa kuin seurata sitä, kuinka Colella menee hermot siihen, että Striker vaarantaa hänen työpaikkansa. Cole käsittelee Strikeria kuin jotain ala-arvoista lasta, mikä saa 1) Strikerin näyttämään viisaalta, kun hän ei ryhdy samanlaiseen lapselliseen leikkiin mukaan ja 2) Colen näyttämään täydeltä idiootilta. Kuunnelkaapa vaikka se yksi kohta avausmatsissa, kun Striker sanoo seuraavanlaisesti. (Minun versiossani se löytyy kohdasta 0:28:21—0:28:31.)

Striker: "- - no one will ever forgive us for wasting the dawn, and right now Drew McIntyre is making a statement."
Cole: vittumaisella äänellä "Who said that?"
Striker: "Jim Morrison from the Doors..."
Cole: vittumaisemmalla äänellä: "Eh, okay."

Jep, se siitä Survivor Seriesistä. Vartin päästä pääsenkin loikkaamaan kolmetuntisen Raw'n maailmaan.
En jotenkin jaksa pidempää selostusta heittää, mutta jotenkin minua hieman risoi tämä PPV. Johtunee siitä, että yleisö oli niin hiton hiljaa melkein koko ajan...

Strikerista puolestaan pidin minäkin taas suuresti. Kyllä läpi illan huomasi, että Cole oli vittuuntunut mieheen. Lisäksi minua jäi mietityttämään hetki, jossa King kertoi Jerichon hauskasta Winnipeg/Toronto -huutelusta, minkä jälkeen Cole tokaisi jotain tyyliin "Well, I thought you were supposed to call the match" tai jotain. En siis ole yhtään varma sanoiko Cole noin, mutta pisti kyllä risomaan, kun itse innostuneena bongasin tuon Jerichon ja fanin keskustelun ilmankin ja pidin sitä tosi hauskana.

Colen play-by-play kalpenee Strikerin värityksen rinnalla. Muutenkin ärsytti, kun sitä hiton Colea piti kuunnella koko kolme tuntia läpeensä.
"enska" kirjoitti:
Kaiken lisäksi spoilauduin Facebookissa ME:n tuloksesta

Melkein voisin veikata, että kuulut "WWE Universe"-yhteisöön. Itse spoilauduin kyseisellä sivustolla Mr. Kennedyn paluusta toukokuussa, jonka jälkeen onkin sitten "WWE Universe" ollut piilotettuna. Vinkkinä vaan kaikille FB:n käyttäjille, kannattaa laittaa se yhteisö piilotetuksi, tai sitten vältellä sivustoa PPV:n jälkeisenä maanantaina.
"What" kirjoitti:
"enska" kirjoitti:
Kaiken lisäksi spoilauduin Facebookissa ME:n tuloksesta

Melkein voisin veikata, että kuulut "WWE Universe"-yhteisöön. Itse spoilauduin kyseisellä sivustolla Mr. Kennedyn paluusta toukokuussa, jonka jälkeen onkin sitten "WWE Universe" ollut piilotettuna. Vinkkinä vaan kaikille FB:n käyttäjille, kannattaa laittaa se yhteisö piilotetuksi, tai sitten vältellä sivustoa PPV:n jälkeisenä maanantaina.

En kuulu, vaan eräs henkilö sen tilapäivityksessään spoilasi.
"Controlled Frenzy?... what does that even mean?"
Koska latasin tapahtumalle kovat odotukset, niin totta kai se vähän pääsi pettämään. Oli hyvää ja oli huonoa.

Team Miz vs Team Morrison oli menevä opener jossa lähinnä keskityttiin pushaamaan noita Hoplan kavereita. Eivät iske minuun kumpikaan, Sheamus tai McIntyre. Yllätyin kyllä, että Morrison oli taas ottavana osapuolena taistossa Miziä vastaan. Onko jäämässä näiden uusien "talenttien" jalkoihin.

***-

Batista vs Reyrey oli aikalailla sitä, mitä saattoi odottaa kun uutinen Reyn sairauslomasta tuli julki. Loistava sauma nostattaa Batistan heeliyttä ja sen WWE käyttikin hyvin. Nyt nähtiin taas sitä oikeaa Elukkaa. Komeasta suoritti jokaisen liikkeensä ja oli perkeleen uskottava tuhotessaan Mysterion. Ei tästä voi kuin pitää. Itse matsin tasohan ei ketään huimannut, mutta ei sen kuulunutkaan. Puhdasta tarinan eteenpäinviemistä.

***

Team Kofi vs Team Orton oli minulle positiivinen tapaus. Kaikki olivat hyvässä vireessä ja varsinkin Kingston melkoisissa liekeissä. Kuitenkin eniten mieltä lämmitti, kuinka vahva Christian tässä oli. Olin revetä liitoksistäni kun mies pamautti Killswitchin Ortonille. Hetken jo toivoin, että nyt lyö Chrissekin itsensä isompiin kuvioihin ja selättää Ortonin, mutta ei. CM Punkille plussaa hienosta parrasta. Mutta kyllähän loppunelikko jätti muut varjoonsa. Lopetus oli melkoinen shokki ainakin minulle. Kingston selättää Punkin ja Ortonin vajaaseen minuuttiin Näin niitä tähtiä tosiaan tehdään.

***½

Undertaker (c) vs Jericho vs Show oli kyllä minulle pettymys. Minun silmissäni tämä oli K.O punchin ja chockeslamin iskemiskilpailu. Shown ei mitään muuta tehnytkään kuin paukutti porukkaa nukkumaan. Taker veti kyllä taas hyvin ja Jericho oli totta kai taas mahtavuutta. Joskin minusta tuntui, että hän oli kokoajan se kaikkein heikoin ja epätodennäköisin voittaja. Surullista kyllä. Meno oli melko kömpelöä varsinkin Shown ollessa mukana ja tosiaan tästä puuttui kyllä jotain. Tässä meni taas Jerichon mestaruussaumat vähäksi aikaa ?

***-

WWE Championship, Cena (c) vs HHH vs HBK oli ehdottomasti illan paras matsi ja yllätti minutkin hyvyydellään. Alun SCM oli uskomaton aloitus matsille, kun tajusi ettei tästä tule mitään DX pehmoilua. Shawn oli minun silmissäni melkoisissa liekeissä ja HHH:kin veti hemmetin hyvin. Komea spinebuster selotuspöydän läpi. Tätä on kaivattu. Cenaa vietiin alussa kuin pässiä narusta ja aloin itsekin ihmettelemään, miksi uskoin HBK:n mahdollisuuksiin. Kaikki näytti suosivan Cenan voittoa, ja niinhän siinä sitten kävi. Lopputaistelu oli jännittävä ja onnistunut. Voittaja jäi kaivelemaan, mutta TLC:ssä sitten HBK:n vuoro.

****
Vau, olipas PPV!

Kofia pushattiin oikein hienosti, ja tuo eliminointiottelu oli mainio. Toisessa ottelussa Miziä, Celtic Warrioria ja McIntyrea myöskin tehtiin kovemmiksi pelureiksi. Itse en oikein McIntyren aksentista pidä, kun siitä ei oikein ota mitään selvää, ja mies yrittää puhua jotenkin salaperäisesti. Outoa.

ME oli aivan uskomaton ottelu. En olisi uskonut, että tästä nyt NÄIN hyvää tulisi! HBK oli ihan tulessa, ja HHH ja Cenakin olivat melkein parhaimmillaan. Oikein loistavia kohtia, ja välillä oikeasti uskoin, että Cena voisi hävitä vyön.

Niin ja Striker on aivan loistava. Joku taisi sanoa, että oman suosikin kehuminen ei ole selostamista. Bobby Heenan, anyone?