Phenomenon kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää miten Hulk Hogan muka kaatoi WCW:n?
I thought you'd never ask...
WCW oli vapaapainin Titanic. Sen piti olla paras paatti koskaan, mutta koska arkkitehdit eivät huomanneet useita kriittisiä virheitä, se upposi. Ainoa ero Titanicilla ja WCW:llä oli se, että vaikka nämä arkkitehdit (WCW:n johto) eivät nähneet suuria virheitä... kaikki muut (katsojat) näkivät ne kokoajan. Nyt kun puhutaan WCW:n uppoamisesta ja tuhosta, niin toki siihen vaikutti kasa miehiä... mutta yksi yli muiden eli Hulk Hogan. Miksi? Noh, aloitetaan alusta.
Sanotaan nyt alkuun näin, että kyllä, arvostan Hoganin panosta ja merkitystä koko vapaapainin ilmeelle 80 -luvulla, sillä hän oli suuressa asemassa ja teki vapaapainista maailmanlaajuisen ilmiön. Olisiko Hogan ollut korvattavissa? Varmasti, mutta tuosta aiheesta voi puhua myöhemmin. Ongelma oli siinä, että kun 80 -luvulla Hulkista tuli maailmanlaajuinen ilmiö ja Hulkamania mylläsi etenkin jenkeissä kovemmin kuin koskaan, tämä paska vaihe jäi Hoganille päälle. Kun Vince huomasi, että Hoganille tärkeintä oli vain raha ja valta, ei hänestä luopuminen ollut vaikea päätös. Pitää nyt ensinnäkin sanoa, että kirjaimellisesti rakasti NWA/WCW:n toimintaa aina 80 -luvun lopulta tuonne vuoteen 1994. WCW oli huomattavasti laadukkaampaa tavaraa painillisesti kuin WWF aina 80 -luvulta vuoteen 1991. Sitten WWF alkoi pushaamaan uusia, tulevaisuuden main eventterejä (Bret, Michaels) ja vuonna 1992 nämä olivatkin liian kuuma shittiä. Vielä kun Flair vaihtoi WWF:n puolelle vuoden 1991 lopussa, oli WCW tässä laatu/määrä -taistossa kusessa. Ensimmäistä kertaa koskaan WWF oli WCW:tä parempi vuonna 1992 ja tämän jälkeen WCW ei koskaan enään päässyt WWF:n tasolle tai ohi. WCW pääsi lähelle vuonna 1994, se oli erinomainen vuosi... mutta WWF oli vielä parempi. Hart-Hart vs. Flair-Hogan? Liian kova pala, valitettavasti.
Elikkäs, nyt sitten päästään vuoteen 1994. Hogan lähti WWF:stä ja liittyi WCW:hen. En halua liioitella asioita (vaikka pelkästään Hoganin kimppuun hyökkäminen jo monelle sitä on), sillä WCW:llä ei mennyt kovinkaan hyvin 90 -luvulla. He meinasivat mennä konkurssiin useampaan otteeseen ja parhaimmillaan selvisivät konkurssista, vaikka tekivät koko vuonna 20 miljoona tappiota. Ongelma ei ollut painijoissa, vaan siinä, että WCW:tä johti kasa paskanaamoja. Vuonna 1993 WCW oli kumminkin nousemassa pohjasta, uusilla kuvioilla ja angleilla. Näistä se suurin ja kohotuin oli Flairin paluu. Sillä aikaa kun Flair oli pois, WCW oli uskomatonta paskaa ja paluu tarkoitti paluuta pinnalle. Etenkin Flairin ja Vaderin juonikuvio ja historiallinen kohtaaminen oli kuuma shittiä ja tämä loppuvuoden kulttikohtaaminen tarkoitti sitä, että vuosi 1994 näytti hemmetin hyvältä. Pitää kumminkin pitää mielessä, että Flair ei ollut vain painija, sillä hän oli myös WCW:n ykkösbookkeri. Flairillä oli valtaa ja hän käytti sitä hyväkseen... mutta ei niin pahasti kuin Hogan tulevaisuudessa. Flair pushasi mm. Steamboattia, Johnny B. Baddia ja Steve Austinia aina main eventtiin saakka ja antoi mm. Mick Foleyn bookaata omat HC-mättelöt. Flair siis sai hyvää aikaiseksi ja moni uskoi, että vuoden 1994 WCW tulisi olemaan yhtä kova sana kuin NWA/WCW vuonna 1989. Mutta sitten... kuvioihin tuli mukaan itse antikristus, Hulk Hogan.
Hoganilla oli vieläkin päällä "HULKA-FUCKIN-MANIA" vaikka se kuoli jo 80 -luvulla. Hogan halusi saman aseman WCW:ssä kuin WWF:ssä ja samalla tavalla kuin WWF:ssä, hän hankki sen backstage politiikalla. Hoganille oli tärkeintä se, että hänellä oli suurin palkkapussi ja suurin valta - ja valitettavasti, siinä ei kauaa mennyt kun hän sai kummatkin. Ajan myötä Hoganista tuli WCW:n syöpä. Toki on karua syyttää vieläkin yhtä painijaa, mutta kun yhdellä painijalla on tarpeeksi suuri ego, se on mahdollista. Hoganin debytti WCW:ssä oli kaikkea muuta kuin sen piti. Kun katselee Hoganin ensimmäisiä kuukausia, miehelle buuattiin kaikkialla vaikka hän oli yhtiön ykkösface. Flair, Bischoff ja muut yrittivät saada Hoganin yleisölle overiksi, mutta se oli täysin mahdotonta - koska hänellä oli niin suuri WWF-leima naamassa. Seuraavaksi tulivat mukaan cheer-nauhat. Kyllä, WCW otti ensimmäisenä käyttöön nämä purkitetut suosionosoitukset ja ne oltiin tehty tasan tarkalleen yhtä kaveria varten - eli Hulk Hogania. Toinen syy Hoganin vihaamiseen oli hänen menneisyys WWF:ssä. WMIX:ssä Hogan uhkasi Vinceä sillä, että ellei hän voittaisi raskaansarjanmestaruutta, mies jättäisi esiintymättä koko tapahtumassa. Okei, noh... Vince antoi periksi ja Hogan voitti sen mestaruuden. Mitä tämän jälkeen? Noh, Hogan istui kotona sohvalla kaksi kuukautta eikä puolustanut mestaruutta kertaakaan. Todellinen mestari, eikö? Tämän takia Vincellä ei ollut ongelmia Hoganin luopumisesta... ja tämän takia aina yhtä ihanat smarkit olivat Hogania vastaan. Taas alkoi mennä tämä Hulk-viha hieman ohi aiheen, mutta palataan takaisin.
Elikkäs, tuolloin Flair oli ykkösface ja Vader ykkösheel. Sitten kuvioihin tuli mukaan firman uusi ykkönimi Hogan ja näin Flairin oli pakko vetää heel-turn. Alunperin Hoganin piti feudata ykkösheeliä, Vaderia, vastaan - mutta Vader ei tähän suostunut. Itseasiassa ainoa painija, joka suostusi Hogania feudaamaan oli Flair. Kun Hogan oli vallassa, kaikki meni päin vittua. Ensin mies alkoi vaikuttamaan bookkaukseen, nostamalla vanhoja WWF-kamuja cardissa ylöspäin. Okei, ei siinä mitään - myös Flair teki samaa, mutta Hogan oli enemmän kuin kohtuuton. Hyvänä esimerkkinä Jim Dugganin voitto Steve Austinista Fall Brawl 1994:sesta. Austin jobbasi US-mestaruuden 30 sekunnissa Dugganille, kiitos Hoganin. Dugganin lisäksi Hogan toi lisää vanhoja taidottomia paskoja WCW:hen. Brutus Beefcake, Honky Tonk Man, John Tenta... vittu. Näistä kavereista se hauskin tapaus oli Beefcake, sillä vaikka mies ei saanut mitään aikaseksi koko firmassa, hän silti oli palkkalistoilla TOP5:n joukossa. Miksi? Hogan.
Loppujen lopulta Hogan sitten kohtasi monster-heel Vaderin vuonna 1994. Kaikki varmasti muistavat tämän matsin... ei siitä, että Hogan voitti, vaan siitä että Hogan no-sellasi Vaderin powerbombin. Tämä sai liki voittamattoman Vaderin näyttämään erittäin huonolta ja näin Vaderin ura WCW:n main eventissä myös päättyi. Sama juttu kävi Stingin kanssa, kun Hogan pisti hänet jobbaamaan mm. Bubba Rogersille. Sitten vielä Flair meni jobbaamaan Brutus Beefcakelle? Siis mitä vittua? Kaikki kolme edellisen vuoden main eventteriä oltiin pilattu. Vader, Sting, Flair. WCW:n pyhä kolminaisuus. Mies teki aivan järjettömiä päätöksiä WCW:n ykköbookkerina. Valitettavasti tämä oli vain alkua, sillä lisää paskaa oli luvassa. Näistä ensimmäinen oli Renegade, joka oli Ultimate Warrior ripoff ja se toinen oli The Giant, joka oli selvä Andre the Giant ripoff. Renegade ei onneksi kauaa elänyt, sillä WWF uhkasi viedä asian oikeuteen ja näin Renegade kuopattiin hyvin nopeasti. The Giant taas pilattiin aivan uskomattomilla juonikuvioilla, joista se tyhmin oli ehdottomasti The Giantin tippuminen 5-kerroksisesta kerrostalosta... jäämällä henkiin.
Siinä siis Hoganin aikaansaanti ensimmäisen kahden vuoden aikana.
1) Kaikki vanhat ME-miehet mid-cardiin (Vader, Flair, Sting)
2) Neljä sysipaskaa painijaa WCW:hen hävyttömällä palkalla (Jim Duggan, Brutus Beefcake, John Tenta, Honky Tonk Man)
3) Kaksi varastettua gimmickiä, joista kumpikin meni vituiksi. (Renegade, The Giant)
Eikö tästä olisi jo voinut päätellä, että EHKÄ Hogan ei ole firmalle hyväksi? No vittu ei, kyseessä kumminkin oli Hulk Hogan! Ei mikään yllätys, että samaa paskaa nähtiin myös seuraavina vuosina. Näistä ensimmäinen oli WWIII PPV, Dave Melzerin ja Hulk Hoganin sanaharakka - joka sai Hoganin taas näyttämään hemmetin tyhmältä. Tuosta Meltzer jutusta en jaksa sen kummempaa kirjoittaa, etsikää itse googlesta. Joka tapauksessa Hoganin bookkauspäätökset olivat samaa luokkaa kuin ennenkin. Kaverit nostettiin suurin matseihin ja voittoihin - ja itsensä pushaaminen vasta olikin itsepäistä. Hyvänä esimerkkinä World War III:n battleroyal, jossa oli panoksena WCW:n mestaruus. Matsi oltiin bookattu Hoganin voittoon, mutta pienen erehdyksen takia Savage voitti mestaruuden ja tästä Hogan veti hävyttömät pultit. Haukkui Savagen pystyyn, haukkui yleisön pystyyn ja oli tosiaan face. Tämä pulttaaminen ei ollut workkia, vaan out of characteria. Yleisö buuasi Hoganin ulos areenalta alta aikayksikön. Tuon tapahtuman jälkeen Hogan olikin pois kuvioista useamman kuukauden firman johdosta. Seuraavaksi Hogan tuli takaisin ja liittyi nWo:hon. Aina puhutaan, että Hoganin heel-turn oli suurin heel-turn koskaan. Paskan vitut. Ensinnäkin Hoganilla ei ollut edes mahdollisuutta jatkaa facena, koska veti out of characterit live-yleisön ja kameroiden edessä. Toiseksi, Hogan ei ollut over yleisölle edes facena vaikka purkitetut popit saivat sen siltä kuulostamaan. Okei, olihan se kumminkin iso juttu WCW:ssä ja myös omasta mielestä hyvä veto... mutta koska Hogan suostui ns. heel-rooliin, vaihtokaupassa hän sai lisää "creative controlia" WCW:ssä. Sitä jo oli aivan hemmetisti, mutta näköjään suuriegoisuudella ei ole rajaa. Taas kun puhutaan WCW:n lahjakkaasta mid-carder kastista (Malenko, Guerrero, Benoit...) ja miettii, että miksi he eivät kertaakaan taistelleet suuresta vyöstä, niin vastaus on taas Hogan. Hogan oli kateellinen miesten heatille, heidän taidoille ja fyysiselle kunnolle - ja siksi miehet pakotettiin mid-cardiin, etteivät varastaisi Hoganin heattia. Sehän saisi Hoganin näyttämään huonolta.
Pahimmat Hoganin uhrit kumminkin olivat Sting ja Flair. Pidetään mielessä, että Sting ja Flair olivat WCW:n kantava voima 80 -luvun lopulta aina 90 -luvun alkuun, ennen Hogania. Sting poistui kuvioista totaalisesti kun nWo syntyi ja miestä ei enään nähty ollenkaan. Käsittääkseeni Sting paini tasan kerran vuoden aikana... kun hänen anti-nWo joukkue haastoi nWo:n Fall Brawl 1996:sessa. Tämän jälkeen mies piti koko vuoden taukoa. Syy tähän oli ylläripylläri Hogan, sillä Sting ei yksinkertaisesti jaksanut backstage politiikkaa ja sitä valtaa, mikä Hoganilla oli. Sting pelkäsi, että hän pilaisi koko Stinger gimmickin... aivan kuten monen muun (mm. The Giant). Sting sitten teki paluun vuonna 1997 ja Hogan kohtasi Stingin tuon vuoden Starrcadessa. Se oli vuoden suurin matsi... ja suurin pettymys. Myöhemmin jo liian paksuksi painunut nWo-angle lähti kirjaimellisesti lapasista, kun nWo-Wolfpacit sun muut syntyivät. Flairille oikeastaan kävi vielä pahemmin kuin Stingille. Sehän tässä on hauskaa, että Flair auttoi Hogania pääsemään pinnalle WCW:ssä, mutta kun Hogan oli pinnalla ja vallassa, hän ei antanut mitään Flairille takaisin. Mietitään vaikka Hogan-Flair feudia. Finaaliottelussa Flair jobbasi Hoganille retirement matsissa... siis, mitä vittua? Suurempaa pushia ei painimaailmassa ole olemassa. Sitten kun Flair tuli takaisin joskus 1995 paikkeilla, ei Hulk huomioinut Flairia. Täysin paskanaamana ajatteli vain itseaään. Sama mies, joka pelasti WCW:n vuonna 1993 oli nyt täyspelle. Flair jobbasi joka toiselle painijalle, pakotettiin paskoihin juonikuvioihin ja menetti tukkansa muutamaan otteeseen.
Sitten nähtiin lisää paskaa, kun Hogan-Pissoff-Russo pyöritti kaikkea. Ketä oikeasti kiinnosti nähdä Karl Malone, Dennis Rodman tai Jay Leno ringissä? Vaikka WCW:ssä oli suurempia talentteja kuin WWF:ssä, silti se pilattiin täysin Hoganin egolla. Okei, rosterissa olisi tarjolla kavereita kuten Bret Hart, Chris Benoit, Chris Jericho, Eddie Guerrero, Dean Malenko ja niin edelleen - mutta pistettään vittu main eventtiin Hulk Hogan vs. Ultimate Warrior. Yleisölle pakkosyötettiin paskaa. Kun päästään 2000-luvulle, niin ihmisiä ei enään kiinnostanut Hogan vaikka hän oli vieläkin firman johtohahmo. Sillä ei ollut väliä, oliko Hogan tweener, face vai heel. Hoganin naama tv-ruudussa aiheutti oksennusrefleksin, mutta valitettavasti Hogan oli ainoa ihminen maanpäällä joka ei asiaa tajunnut. Vince Russo teki elämänsä parhaimman päätöksen, kun teki jotain - mitä kukaan muu ei uskaltanut. Hogan sai monoa WCW:stä, samalla tavalla kuin WWF:stä. Miehen ego oli paisunut niin suureksi, että se vaikutti bisnekseen ja koko firman hyvinvointiin. Valitettavasti tässä vaiheessa syöpä oli jo liian pitkällä. WCW oli jo menettänyt kaikki katsojat WWF:lle, tappiota tehtiin aivan liikaa ja koko lafka oli konkurssinpartaalla. Näin myös loppujen lopuksi kävi.
Jos WCW olisi jättänyt palkkaamatta Hoganin, ainakin teoriassa, WCW voisi nykypäivänäkin toimia. Kun Flair oli WCW:n johtohahmo, firma oli selvässä nousussa. Flairin bisnesnenä on yksinkertaisesti aivan omaa luokkaa. Hän teki Stingistä superstaran, hän teki Vadeista superstaran. Flair oli takomassa uutta timanttia vuonna 1993, kun hän näki Steve Austinissa "jotain". Flair nosti häntä aina main eventtiin saakka ja ura näytti varsin nousevalta, kunnes Hogan palkattiin ja Hogan lyttäsi Austinin uran kadunpintaan. Tämän takia Austin lähti ECW:n kautta WWF:ään, missä hänestä tuli suurempi superstara kuin Hoganista koskaan, mitä nyt myytyyn krääsään tulee. Ajatelkaa nyt, jos Hulksteria ei oltaisi otettu WCW:hen ja Flair olisi jatkanut Austinin pushaamista. Austinista olisi tullut suuri WCW megatähti, WWF:n sijaan. Toki WWF:ssä Austinin gimmick nosti hänet megaliigaan, en sitä kiellä - mutta ainakin teoriassa, tämä oli yksi saatanan suuri virhe Hoganilta/WCW:ltä. Sting-Flair-Vader -linja olisi pysynyt kauniisti koossa aina sinne 90 -luvun puoleen väliin, sitten olisi nousseet Benoit-Guerrero-Malenko-Jericho esille, sitten seuraavat superstarat ja niin edelleen. Mick Foley olisi jatkanut omien HC-matsien bookkaamista ja cruiserit olisivat vetäneet kymmenen kertaa parempia matseja, kuin WWE:ssä nähdään nykypäivänä. Kaikkea hyvää olisi voitu nähdä, ainakin teoriassa.
Mutta haista vittu Hogan! Pilasit WCW:n 90 -luvun ja kun päästiin 2000-luvulle, syöpä nimeltä "Hulk" oli jo liian pitkällä. Sitten Hogan vielä teki comebackin WWE:hen, missä mies pisti vakuuttavia heelejä ja mestarita matalaksi, paskoilla suorituksilla. Ja nyt sama kaveri, aivan liian vanhana paskana meinaa myllätä TNA:ssa? Noh, ei siinä mitään. Käy varmasti samalla tavalla kuin WCW:ssä. Ensimmäinen vuosi voi tuoda lisää katsojia, mutta sen jälkeen? RIP TNA.
ALL HEIL HOGAN
