Foorumiarkisto

Tulevana yönä nähdään viimeinen ECW on SyFy-lähetys. Henkilökohtaisesti voin sanoa, ettei tule ikävä. Koko formaatti oli alunperinkin varsin epäonnistunut idea. Extreme Championship Wrestling oli 90-luvulla toiminut underground-promootio, jolla oli oma uskollinen fanikantansa. WWE:n järjestämät One Night Stand-PPV:t vuosina 2005 ja 06 olivat kiva kunnianosoitus tätä edesmennyttä promootiota kohtaan ja hyviä PPV:itä. 2006 One Night Standin jälkeen sitten tiistai-iltaisin alkoi viikottainen ECW-lähetys, ja rosterissa oli lukuisia original-ECW tähtiä kuten Rob Van Dam, Sabu ja Tommy Dreamer. Tämän lisäksi ratingsien parantamiseksi joukkoon oli liitetty Kurt Anglen ja Big Show'n kaltaisia tuttuja ja turvallisia WWE-tähtiä. Konsepti oli katastrofi. ECW oli kuollut vuonna 2001. RVD, Sabu, Dreamer, Sandman ja muut eivät olleet enää nuoria. Van Damia lukuun ottamatta WWE-yleisöä nämä kulttisankarit eivät kiinnostaneet.

"Land of extreme" oli se motto, jolla ECW:tä alkuun mainostettiin. Puhpah. "Extreme" ei ollut mitään muuta kuin mainoslause, ja vanhat ECW-tähdet olivat kirjaimellisesti vanhoja ja väsyneitä. Yksi toisensa jälkeen he lähtivät/laitettiin lähtemään. Bobby Lashley ja Big Show main eventtasivat. ECW-uskolliset tiesivät, että Vince McMahon oli pissinyt heitä pahasti silmään. He hylkäsivät ohjelman. Tiistai-iltojen ECW:stä tulikin FCW:stä päärosteriin nostetuiden janttereiden temmellyskenttä, ja aina välillä sinne heitettiin sitten joku kokeneempi veteraani auttamaan heitä. Painijat olivat sekundaa, juonikuviot olivat sekundaa, panostus ohjelmaan oli sekundaa.

ECW ei voinutkaan toimia samalla tavalla kuin alkuperäinen ECW ysärillä. Sen sijaan nuorten ponnahduslautana tämä C-show toimi. CM Punk, John Morrison, The Miz, Jack Swagger ja vaikkapa Hart Dynasty aloittivat/saivat uutta potkua uralleen ECW:ssä. Ihan kiva, mutta itse en ohjelman koko 3,5-vuotisen historian aikana ollut sen vakituinen katsoja. Latasin jakson silloin tällöin, tai jos kuulin siellä käytäneen jonkun erityisen hyvän matsin. ECW ei missään vaiheessa onnistunut voittamaan itseäni puolelleen. Nytkin viimeisin ECW-jakso, jonka olen katsonut ulottuu jonnekin viime vuoden syyskuun puolelle. Ei vaan jaksa innostaa. Niinpä en aio kyyneleitä vuodattaa, etenkin kun floppi-ECW:n tilalle saadaan erittäin mielenkiintoinen uusi ohjelma NXT. Sitä aion kyllä seurata. Formaatti on uusi ja mielenkiintoinen, saa nähdä mitä WWE saa tästä irti. ECW oli floppi, ja kiinnosti toden teolla ainoastaan noin vuosi sitten kun Swaggerin ja Christianin loistava feudi oli käynnissä. Se oli parasta ECW:tä, mutta kovinkaan montaa hienoa hetkeä tämä C-rated show ei minulle tarjonnut.

Kertokaa ihmeessä mitä mieltä olette ja tässä on myös oivallinen tilaisuus hieman muistella, mitä kaikkea tämä ohjelma kerkesi teille tarjota reilun 3,5 vuotisen historiansa aikana.
:salut: ECW

WWE:n näkemys ECW:stä antoi ensimmäisten viitteiden perusteella odottaa oikeasti todella lupaavaa projektia, tietysti pelkoja liittyi nimen käyttöön ja tulevaisuuteen, mutta alku hoidettiin tavalla, joka antoi odottaa ja lunasti lupauksensa useampaan otteeseen. Ensimmäinen One Night Stand on helposti vuosituhannen paras WWE:n PPV ja toisen erän rakentelu oli lähellä maagista. ECW:n kaverit saatiin näyttämään aidosti vahvoilta - oikeasti, ECW vaikutti tuon anglen aikana uskottavammalta kuin koko Alliance Invasionissa - One Night Stand 2 jäi toki alkuperäisestä, mutta oli silti helposti vuoden parhaita suorituksia ja Main Event on jos ei paras niin vähintään parhaimpien joukkoon kuuluva vuosituhannen WWE-otteluista.

Arvata saattoi, että ohjelma ei varmastikaan vastaa vanhaa ECW:tä. Tämä oli odotettavissa, mutta alkuperäinen visiokin vaikutti vahvalta. Asema RAWin ja Smackdownin tasoisena ohjelmana, hardcorea kiitettävissä määrin, vanhoja naamoja, oikeita WWE-tähtiä, nuoria kykyjä ja säännöllisiä tapahtumia Ballroomissa. Varma konsepti kelvolliseen menestykseen, mutta jokin tässä ei ilmeisesti kelvannut. Alta aikayksikön ECW tarkoittikin Velocityn tapaista uskottavuutta, diskausta toisen perään, matthardyja ja chavoguerreroja, tapahtumat Smackdownin sivunäytöksenä ja FCW:n eliittiä Braden Walkerin ja Vladimir Kozlovin muodossa.

Oikeastaan tämäkin oli aika odotettavissa, mutta kyrsi se silti, lähinnä siksi koska konsepti oikeasti toimi. Ratingsit olivat korkealla, ohjelmat olivat aina viihdyttäviä ja mikä parasta, nuoria tähtiä oikeasti syntyi. Ja nopeasti. Hammerstein Ballroomihan oli mitä parhain keino saada nousevat kyvyt huipulle, CM Punk vaikutti Main Eventeriltä jo debyytissään ja sillä oli iso osansa siihen miten suosittu mies oli muidenkin yleisöiden parissa heti alusta alkaen. Naurettavan helppo tapa pushata tiettyyn muottiin sopivia taitavia faceja ja heelinä nyt tuolle yleisölle meni läpi mikä tahansa säkki. Oikea ratkaisu oli tietenkin bookata ECW:n nimellä mainostettuun tapahtumaan ME:ksi Batista - Big Show, vetää tapahtumat Ballroomista ja survoa katsojien kurkusta alas Bobby Lashleyta. Nuo tapahtumat korvasivatkin sitten valaan painajaisissani.

Oma osansa oli varmasti ohjelman suuriksi tähdiksi suunniteltujen miesten aikaisilla poistumisilla, mutta tämä olisi varmasti ollut korvattavissa jollain muullakin tavalla kuin suoralla midcarderien tunkemisella Main Eventtiin. Samalla hardcore-puoli päätettiin unohtaa täysin. Ei jokaisessa ottelussa olisi tarvinnut pöytiä rikkoja, mutta eniten tässä säälittää se, että muutoksen takana tuntui eniten painavan se, että apinat eivät osanneet bookata ohjelmaa, jossa joka toinen ottelu ei pääty diskaukseen. Kaikki tuntui romahtavan käsiin viimeistään Heymanin lähdön jälkeen. Bookkauksesta puuttui kaikki pontevuus ja nostetta annettiin jos nyt ei täysin väärille miehille, niin valtaosin täysin kyvyttömille ja turhille käsille. Pohjalle upottiin hetkessä hetkessä ja päällimmäiseksi tunteeksi jäi, ettei ketään edes kiinnosta.

Heymanin ajan jälkeen olen kohdellut ECW:tä sellaisena toisen luokan showna, jona WWE ilmeisesti minun haluaakin sitä kohtelevan, enkä ole jaksanut suurempaa kiinnostusta osoittaa. Jokusen kiinnostavimman hetken olen tainnut tarkastaa, mutta naurettavan kesyä materiaaliahan tuo on lähes täydellisesti ollut. Harmi tämäkin, ilman ECW-henkeäkin kolmosohjelmassa olisi ollut saumaa kokeilla jotain oikeasti omaperäistä ja uutta ilman täydellistä Velocity-kaavaa. Ehkä NXT osuu tähän saumaan, uusi konsepti kuulostaa ainakin ehdottoman tuoreelta ja se on aina tärkeää. Ei innosta ehkä aivan yhtä paljoa kuin ECW:n uusi tuleminen muutama vuosi takaperin, mutta silti enemmän kuin muu WWE:n tuotanto hetkiseen.

En tiedä miksi, mutta edes alkuperäinen ECW ei kiinnosta paskan vertaa tänä päivänä, joten miksi pitäisi innostua viikottaisesta showsta, jolla ei ole itse promootion kanssa muuta yhteistä kuin nimi?
Vaikka What ilmaisikin negatiivisen mielipiteensä ohjelman alkuajoista, pyyhkäisen sen mielestäni ja keskityn muistelemaan noita aikoja hymy korvissa... Viikottaisiin mahtui mielestäni erittäin toimivia segmenttejä ja vanha kunnon äijämäisyyksin oli vielä toistaiseksi tallella. Rosteri näytti hyvältä, storylinen ansiosta C-showssa jylläävä voima vaikutti fanin silmään hyvinkin vahvalta. Jopa niin vahvalta, että paikoin ECW otti yliotteen varsinaisesta WWE'stä, kun RVD voitti nimiinsä WWE'n mestaruuden ja kantoi kaiken lisäksi ECW'n omaa mestaruutta samaan aikaan toisella olallaan. Mitä voi tämänkaltaisessa asetelmassa sivistymätön, vaikkakin painia jo muutaman vuoden seurannut markki tehdä? Olin täysin myyty ja takaisin tuotu talentti tuntui ottavan vallan, vaikka saikin nimenomaan omaa aikaa vain tunnin viikossa. Erityisvisiitit maanatai-illoissa eivät olleet minkään sortin yllätyksiä, mutta koko storyline näytti tuon kaltaisesta kuvakulmasta aivan helvetin mielenkiintoiselta ja loppua ei näkynyt ainakaan vielä. Normaalista poikkeavaa painia, karismaattisia painijoita ja verenhimoinen yleisö... Tietenkin WWE'n entertainment-tyyliin, joka paikkasi Heymanin jättämät rahareijät puoli vuosikymmentä sitten. Päälle päin täydellistä, ehkä jopa liian täydellistä toimiakseen kauan. Ja niinhän siinä sitten kävikin kuten asioilla yleensä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja kiinnostus showta kohti laski yhtä nopeaa tahtia kuin sen tasokin. Vielä New Breed vs. Originals-feudin (joka lukeutuu 2000-luvun suosikkifeudeihini) aikana odotin viikottain täpinöissäni seuraavaa ECW'tä. Seuraavaa yhtään tavallisesta poikkeavaa toimintaa.

Vuodet kuitenkin kuluivat ja tiedonjanoni kasvoi kasvamistaan ja rikoin sen WWE'n rakentaman muurin ympäriltäni ja ECW oli ensimmäinen show, minkä indyt ja TNA korvasivat. Indyt saattavatkin olla suurin syy, miksi lopetin tuon viikottaisen seuraamisen. Mene ja tiedä.

Pompaten asiasta hiukan sivuun, olen lataillut tuon viimeisen jakson jo koneelle, mutta katsastamatta se on vielä. Toivon huikeaa tasoa ja shown ansaitsemia jäähyväisiä. ECW sisällytti monet hienot tv-ottelut, useampienkin painijoiden pinnallenoston ja kelpoja muistoja. Harmi vain, että NXT'n idea on toimivampi kuin ECW'n, joten en tule kaipaamaan showta alkuunkaan. Pelolla odottelen, mitä kaikelle talentille tapahtuu lähitulevaisuudessa, mutta aikahan senkin näyttää...

Suoraan sanottuna tämä on parasta mitä ECW:lle voi tapahtua. WWE versio ECWstä ei vaan toimi. kaikki jotka pitivät aikaisemmasta ECW:stä halusivat samanlaista HARDCORE painia tähänkin ohjelmaan muutamalla lukkopaini ottelulla höystettynä. mutta ohjelmasta tulikin iso vitsi. Toki muutama lupaava tähti sieltä saatiin tehtyä ja voi olla että Christianin ensimmäinen askel kohti isompia kuvioita.

Näin päättyy jälleen yksi aikakausi WWE:ssä, kun ECW pääsee viimein haudan lepoon. Joo, eihän tällä viimeisten vuosien tuotteella ole mitään tekemistä sen wanhan kunnon ECW:n kanssa. Homma toimi vähän aikaa, mutta ei se missään vaiheessa päässyt samaan kuin joskus. Lopulta tämän tosiasian tiedostivat myös bookkaajat ja alettiin nostelemaan nuoria tähtiä isompiin kuvioihin. Siinä tämä kyllä hyvin toimi, mutta nimi antoi aina odottaa jotain muuta kuin mitä sisältö tarjosi.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Punkit ja muut nykyhetken kovat pelurit ovat juurikin tuon työn tuloksia. Jos nimi oltaisi heti kättelyssä tajuttu muuttaa, niin ei tätä hetkeä välttämättä olisi vielä tarvinnut nähdä.

Heh, minäkin kitisin aina vuoteen 2008 (tjsp.) asti kuinka ECW:n nimi raiskataan tuolla uudella nynnyjen kakkaohjelmalla, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna konsepti oli nerokas: annetaan ohjelmalle tutun ja pienemmissä piireissä rakastetunkin brändin nimi, ja aloitetaan hitaasti mutta varmasti sen muuntaminen nuorten tähtien rakentamisalustaksi.

Toki mukaan mahtui aivan älytön määrä kurapaskaakin; Big Daddy V, Mark Henryn ja Vince McMahonin mestaruuskaudet, December 2 Dismember -tapahtuma, The Sandmanin säälittävän huono käyttö (siis hitto, kuka oikeasti tahtoi nähdä vesitettyä ja vanhaa hiekkamiestä lätkimässä kaiken maailman bigdickjohnsoneja kendokepillä nuppiin?) jne., mutta loppujen lopuksi mukana oli paljon hyvääkin. Miettikääpä vaikka, että kuinka suuria tähtiä The Miz ja John Morrison olisivat jos he eivät olisi päässeet olemaan lähes vuoden(ko?) ajan tiistai-iltojen tähtihahmoja. Sama pätee myös kaikkien rakastamaan CM Punkiin – hän olisi hukkunut RAW'ssa tai SmackDownissa isojen poikien jalkoihin alta aikayksikön, kun taas ECW:ssä hän pääsi olemaan se tähti.

Myös Projekti Bobby Lashley oli varsin onnistunut, vaikkei smark-yhteisössä hänen pushistaan yhtään pidetty – mutta kyllä se rahaa WWE:lle tuotti, ja olisi tuottanut ihka-aidon supertähdenkin ellei Lashley olisi pahan loukkaantumisen ja niiden salaperäisten syidensä takia Isosta 'E:stä sitten lähtenyt. Ja hei, ennen kuin tulette haukkumaan minut lyttyyn, niin ei, en minäkään koskaan Lashleyn megapushin puolesta ollut, mutta turha sitä on kieltää etteikö ECW olisi toiminut täydellisenä alustana hänelle suurempia kuvioita (aka McMahon-feudia, ja sen myötä RAW'ta ja John Cenan haastamista) varten.

Minulla ei ole mitään hajua mitä ECW:ssä tapahtui viimeisen reilun vuoden aikana, mutta kun olen jotain tuloksia ja muita nähnyt, niin taisi se loppuun asti ajaa asiansa: siellä oli nimittäin niin älytön kasa minulle tuntemattomia, nuoria nimiä.

Mutta joo, eihän Vinnie Macin ECW:stä koskaan saatu mitään alkuperäistä ECW:tä muistuttavaa, mutta eipä se koskaan tarkoitus varmaan ollutkaan. Toki ensimmäinen One Night Stand oli mahtava (vaikka WWE-jannuilla olikin liian iso rooli, ja Stone Cold ottamassa tähden roolin lopussa oli yksi vitun iso antikliimaksi...) ja monet 2006-vuoden ECW-jaksot olivat varsin viihdyttäviä – olihan se nimittäin hauskaa nähdä etenkin Rob Van Dam isossa roolissa WWE- ja ECW-mestaruuksien haltijana. Sitten tietysti tuli ganja kuvioihin, ja... no, ei siitä sen enempää.

Ihan jees koko ECW-projekti loppujen lopuksi oli. Ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta kyllähän se tarkoituksessaan mainiosti toimi – siis silloin, kun mestarin nimikirjaimet eivät olleet VKM.

Muuten olen ihan samaa mieltä kanssasi kaikessa mutta muista että Stone Cold Steve Austin oli "Superstar"Steve Austin vanhassa ECWssä joten mielestäni hän sopi siihen ONS 2005 hyvin. Toki Stunnerin sijasta hän olisi voinut tehdä vaikka Stun gunnin Eric Bischoffille lopussa.

nWo-Sting kirjoitti:
Muuten olen ihan samaa mieltä kanssasi kaikessa mutta muista että Stone Cold Steve Austin oli "Superstar"Steve Austin vanhassa ECWssä joten mielestäni hän sopi siihen ONS 2005 hyvin. Toki Stunnerin sijasta hän olisi voinut tehdä vaikka Stun gunnin Eric Bischoffille lopussa.

Kyllähän hän ECW:ssä 'Superstar' Steve Austinina silloin '95 piipahti ja veti pari loistavaa promoa ja paini parissa isossa ottelussa, mutta hän ei ECW:ssä aikaa viettänyt paria hassua kuukautta pidempään – sen sijaan Taz(z)in tai Dreamerin kaltainen jannu lopettamassa show'n tyylillä olisi ollut täydellinen päätös ECW-faneille suunnatulle tapahtumalle.

Ymmärrän toki, että WWE:n faneille Stone Coldin valitseminen show'n lopun ykköstähdeksi oli tuulahdus sitä tuttua ja turvallista konseptia, sillä olihan hän nyt selkeästi ECW:n entisistä painijoista se nykypäivänä tunnetuin ja suosituin – mutta hän ei todellakaan rakentanut tuota suosiotaan Paul E.:n promootiossa. Ja juuri sen takia Taz, tai ECW:lle loppuun saakka lojaalina pysynyt Tommy Dreamer, olisi ollut oikea vaihtoehto varastamaan show lopussa... Mutta sen sijaan Steve Austin käskee Rey Mysteriota ja Chris Benoit'ta – jotka loppujen lopuksi olivat enemmän WCW:n ja WWE:n tähtiä, kuin ECW:n – iskemään kaiken maailman kuusyksysit ja headbuttit Eric Bischoffille.

No, tuo nyt kuitenkin oli loppujen lopuksi aika pientä siihen nähden, että WWE-tapahtumaksi One Night Standistä löytyi sitä vanhaa kunnon ECW-fiilistä todella paljon. Ja ONS totta tosiaan oli kaikin puolin aivan mahtava pay-per-view.

Kyllä. 2006 ONS oli jo WWE versio ECWstä. siitä en pitänyt enää oikeastaan yhtään mutta oli siinä jonkun verran hardcorea mukana(sabu vs mysterio ottelun lopetus!!!) mutta sen tarkoitus oli saada katsojat syfy kanavalla kun uusi ECW ohjelma alkaisi.