Foorumiarkisto

Käännökset hyviksestä pahikseksi ja toisin päin voivat joko pelastaa painijan uran, tai upottaa tämän mitättömyyteen. Jotkut pystyvät vetämään kumpaa tahansa roolia, kun taas toiset ovat "jo syntyessään" faceja tai heelejä. Nämä yllättävät käänteet, joita ammattipiireissä myös turneiksi kutsutaan, ovat eittämättä wrestlingin suola. Kertokaa, mikä turni on venäyttänyt teidän naamanne pidemmäksi kuin HHH:n nenänvarren? Tuliko tämä turn ns. puskista, vai oltiinko sitä uskomattoman taidokkaasti rakenneltu jo viimeiset puoli vuotta? Miksi juuri tämä turn merkitsee sinulle niin paljon? Tapahtuiko se kiihkeimmän wrestlingkiiman aikana, vai oliko kyseessä suosikkipainijasi upeasti toteutettu ja kauan odotettu käännös? Tokihan tässä saa mainita esimerkiksi siitä Hulk Hoganin eeppisestä heelturnista, mutta toivoisin että pääpaino tässä olisi aktiiviseuraamisen aikana koetuista tapahtumista.

<center>
Shawn Michaels - 4.7.2005
Linkki
- En ole kuuna päivänä nähnyt törkeämpää temppua, kuin mitä Shawn Michaels teki Hulk Hoganille ameerikan itsenäisyyspäivänä vuonna 2005. Sen piti olla unelmien ilta. Hogan oli HBK:n pyynnöstä tullut pois eläkkeeltä ja tagannut tämän kanssa pariin otteeseen, hyvää hyvyyttään. Sitten, BANG! Michaels näytti "todelliset värinsä", potkaisi Hulkia leukaan ja kansakunta hiljeni tyrmistyksestä. Tuota käännettä en olisi osannut odottaa.


Eddie Guerrero - Huhtikuu 2005
- Toisin kuin edellistä, tätä oli taasen rakenneltu pitkään ja annettu yleisölle käsitys, että turn on vain ajan kysymys. Se ei siis tullut yllätyksenä, mutta tapa tuli. Segmentti, jossa Eddie kääntyi Reytä vastaan on edelleenkin yksi vastenmielisimpiä ja häiritsevimpiä tapahtumia, joita olen koskaan wrestlingin parissa nähnyt. "Ystävän apu" muuttuikin veriseksi ja sairaaksi beat downiksi, joka kulminoitui Brainbusteriin teräsportaiden päälle ja yleisön totaaliseen mykistymiseen ja kauhistuneisiin ilmeisiin. Harmi kun en löytänyt siitä kuvaa, se on nimittäin palanut verkkokalvoilleni pysyvästi.


Batista - Helmikuu 2005
-Välillä faceturnikin. Ortonin faceturn kustiin, mutta Batistan turn on ehkäpä paras naamakäännös vuosien 2005-2010 välillä, vai väittääkö joku muuta? Tätä oltiin pienten vinkkien kautta rakenneltu jo kuukausia, alkaen vuoden 2004 puolella. HHH alkoi kohdella Batistaa yhä kehnommin, ja Elukka nieli kaiken kiltisti. Pinnan alla kuitenkin kyti. Rumblen voitettuaan Batistan piti tehdä päätös. Haastaa joko mentorinsa Triple H WrestleManiassa tai JBL & John Cena Smackdownista. Ja kuinkas siinä kävi?


Kurt Angle - Tammikuu 2006
- Yksi hienoimmista hetkistä ikinä. Siitä asti kun ensimmäisen kerran näin wrestlingiä tv:stä, odotin kuumeisesti sitä päivää kun Kurt Angle voittaa mestaruuden. Sitä saikin odotella noin puolitoista vuotta, ja makeampaa tapaa en olisi keksinyt. Se tuli täytenä yllätyksenä, ohjelmassa johon Angle ei tällöin edes kuulunut, ja kaiken lisäksi face turnin kera. Todella, todella upea hetki.


Chris Jericho - Kesäkuu 2008
- Chris Jerichon palattua WWE:hen marraskuussa 2007 putipuhtoisena facena, alkoi WrestleManian jälkeen Jerichosta paljastua uusia (tai vanhoja puolia) Pikku hiljaa hänen tekonsa ja puheensa muuttuivat aina vaan pahismaisempaan suuntaan ja tänä kesäkuisena maanantaina homma sitten räjähti käsiin. Jericho otti Shawn Michaelsia tämän harventuneista hiuksista kiinni ja paiskasi Showstopperin naama edellä televisioruudun läpi. Seuraavina viikkoina ja kuukausina Jericho sitten kehitti tämän kylmän ja laskelmoivan hahmonsa, jota roolia hän edelleenkin pitkälti vetää. Loistava feud, loistava turn, joka johti tuohon Jerichon aivan uuteen hahmoon, joka etenkin alussa oli erittäin kiehtova.


Samoa Joe - Kesäkuu 2009
- Uskomaton käänne. Samoa Joe, joka oli edellisinä viikkoina jyrännyt jokaisen Main Event Mafian jäsenen ja uhannut kirjaimellisesti tappavansa Kurt Anglen maailmanmestaruuden voittamisen sijaan ojensi vyön veriviholliselleen Kurt Anglelle ja käytännössä lahjoitti mestaruuden hänelle. Kyseessä oli todellinen triplayllätys: Anglen päässä oli karvaa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2002, Angle voitti yllättän vyön ja kaiken lisäksi Joe shokeeraavasti kääntyi heeliksi. Harmi vaan, että TNA:lla ei tämän jälkeen ollut kunnollisia suunnitelmia heel-Joelle, mutta ei se poista sitä tosi asiaa, että tuo hetki on aivan kuolematon.


CM Punk - Kesä 2009
- Viime vuoden kuumin feud oli ehdottomasti kesän aikaa WWE:ssä hallinnut superface Jeff Hardyn ja soon-to-be superpahis CM Punkin välillä. Tämä alkoi nerokkaasti tuolla Punkin cashauksella, jonka jälkeen viikko viikolta Punk alkoi käyttäytyä heelmäisemmin, ja yhä enenevissä määrin halveksua Jeff Hardyn ja WWE-fanien paheellista elämäntyyliä. Lopulta kuppi läikkyi yli, ja Punk julisti olevansa parempi kuin muut, sillä onhan hän sentään suorareuna. Hieno turn, joka synnytti yhden WWE:n parhaista heelhahmoista viime vuosina.


AJ Styles - Tammikuu 2010
- Ei löydy linkkiä, mutta kaikki kyllä muistavat tämän hyvässä tai pahassa. AJ Styles & Kurt Angle. Genesis. Maailmanmestaruus. Nyt päätetään kumpi on jumalauta kampi! Yli 30 minuuttia kestäneen huikaisevan kamppailun loppuhetkillä Ric Flair lenkuttaa ringsidelle ja suorastaan vaatii AJ:ta käyttämään mestaruusvyötä aseena. AJ katsoo Flairia, katsoo Anglea, katsoo vyötä, empii hetken, kunnes........PAM! Lyö Anglea vyöllä kalloon niin kovaa kuin pystyy, säilyttää mestaruuden, mutta samalla pettää kaikki faninsa niin paikan päällä kuin televisioiden ääressä. Suurimmasta facesta suurimmaksi roistoksi parissa sekunnissa. Tämän jälkeinen hahmonkehitys nyt ei ole ollut mitään toiveiden mukaista, mutta oli tämä kyllä ihan järkyttävän upea (tai karmea) hetki.


Sting - Maaliskuu 2010
- Stingin paluuta oli odoteltu melkein puoli vuotta. Sitten se lopultakin maaliskuun 8:na päivänä tapahtui, kun Impact muutti maanantai-iltaan. Heti show'n alussa tuttu tunnari alkoi pauhata ja Sting ilmestyi kehään maila kädessään kesken Hoganin & Abyssin ja AJ:n & Flairin tagmatsin. Sen sijaan, että Sting olisi tehnyt oikean teon ja antanut sakinhivutusta ilkeälle Flairille, tämä päättikin lyödä kepukalla Hogania ja Abyssia ja hetken päästä töniä ja kuristaa itseään Dixie Carteria. Stingistä oli tullut pahuuden perikuva. Harmi vaan, että TNA tuntuu "pudottaneen pallon" tämän(kin) turnin kanssa, kun eivät antaneet selitystä teoille, ja nythän se ei enää ketään kiinnostakaan.</center>

Siinäpä noita muutamia. Jätin tuosta tahallaan pois kaikki sellaiset turnit, joita en ole "livenä" todistanut, vaan fiilistellyt jälkeen päin. Austinin, Hoganin, Lesnarin, Rockyn jne.... Nyt, teidän vuoronne.

What kirjoitti:

Batista - Helmikuu 2005
-Välillä faceturnikin. Ortonin faceturn kustiin, mutta Batistan turn on ehkäpä paras naamakäännös vuosien 2005-2010 välillä, vai väittääkö joku muuta? Tätä oltiin pienten vinkkien kautta rakenneltu jo kuukausia, alkaen vuoden 2004 puolella. HHH alkoi kohdella Batistaa yhä kehnommin, ja Elukka nieli kaiken kiltisti. Pinnan alla kuitenkin kyti. Rumblen voitettuaan Batistan piti tehdä päätös. Haastaa joko mentorinsa Triple H WrestleManiassa tai JBL & John Cena Smackdownista. Ja kuinkas siinä kävi?

Tämä omasta mielestä paras turn! Laitetaan linkki vielä varmuudeksi :)

What kirjoitti:

CM Punk - Kesä 2009
- Viime vuoden kuumin feud oli ehdottomasti kesän aikaa WWE:ssä hallinnut superface Jeff Hardyn ja soon-to-be superpahis CM Punkin välillä. Tämä alkoi nerokkaasti tuolla Punkin cashauksella, jonka jälkeen viikko viikolta Punk alkoi käyttäytyä heelmäisemmin, ja yhä enenevissä määrin halveksua Jeff Hardyn ja WWE-fanien paheellista elämäntyyliä. Lopulta kuppi läikkyi yli, ja Punk julisti olevansa parempi kuin muut, sillä onhan hän sentään suorareuna. Hieno turn, joka synnytti yhden WWE:n parhaista heelhahmoista viime vuosina.

Tämä turni kyllä synnytti, ehkä parhaan segmentin moneen vuoteen. Juurikin tuo kyseinen, missä Punkilla on Jeff Hardy maalit päässä. Itse en katsonut edes kovin aktiivisesti siihen aikaan ja tiesin siitä etukäteen, mutta koko segmentin nerokkuus vain hämmästytti. Toki segmentti vietiin kyllä sitten siihen suuntaan, että CM Punk alkoi jauhamaan sitä samaa saarnaa. Luulin muuten aluksi ettei WWE:llä ollut enää mitään ajatusta kehittää Punkin hahmoa tästä saarnaajasta, mutta SESin tulon jälkeen miehen viihdyttävyys on mennyt potenssiin kymmenen. Hieno hahmo!

Aijai, Heartbreak Kidin ja Eddien turnit kyllä herättävät muistoja :)

Mahtavaa aikaa se oli vielä tuolloin, ei voi muuta sanoa.

Kaikki mainitsemasi turnit ihan uskomattomia tapauksia. Hienoja muistoja totta vie. Batistan turn ja feudi HHH:n kanssa oli kyllä jotain niin eeppistä, että taistelee varmasti ykköspaikasta. Kaikki kyllä kivenkovia kandidaatteja.

takaovi kirjoitti:
Kaikki mainitsemasi turnit ihan uskomattomia tapauksia. Hienoja muistoja totta vie. Batistan turn ja feudi HHH:n kanssa oli kyllä jotain niin eeppistä, että taistelee varmasti ykköspaikasta. Kaikki kyllä kivenkovia kandidaatteja.

En tiedä käsititkö väärin (ehkä et) mutta tarkoituksena ei ollut suinkaan valita noista minun mainitsemista turneista parasta, vaan kertoa oma suosikkinne. Jos se sattuu olemaan joku noista minun mainitsemista, niin sitten se on.

Eiköhän Michaelsin turneista paras ole Barber shop incident!!! Kuka olisi uskonut että Toinen Rockers joukkueen jäsen pystyisi kääntymään toista vastaan? He kaksi olivat erottomattomat. mutta toisin kävi.


Bret Hartin heel turn wrestlemania 13 oli myös yllätys. hitman ei tietääkseni koskaan aikaisemmin ollut heel koska hitman hahmo perustui kannustaviin asioihin eikä ilkeään tyyliin kuten WM 13 lopussa näimme.

Hart Foundationin aikana Bret oli heel, mutta Hitman gimmickin aikana ei hajuakaan oliko ennen WM13:sta.

What kirjoitti:

takaovi kirjoitti:
Kaikki mainitsemasi turnit ihan uskomattomia tapauksia. Hienoja muistoja totta vie. Batistan turn ja feudi HHH:n kanssa oli kyllä jotain niin eeppistä, että taistelee varmasti ykköspaikasta. Kaikki kyllä kivenkovia kandidaatteja.

En tiedä käsititkö väärin (ehkä et) mutta tarkoituksena ei ollut suinkaan valita noista minun mainitsemista turneista parasta, vaan kertoa oma suosikkinne. Jos se sattuu olemaan joku noista minun mainitsemista, niin sitten se on.

En ymmärtänyt ideaa väärin. Mutta kyllä tuossa litanjassa nyt on ne omastakin mielestä parhaat suoritukset. Ihan vaan oman mielen mukaista listasijoitusta tuossa heitin.

AJ:n turni kuuluu kylläkin kaikkien aikojen huonoimpiin turneihin. Se oli paitsi täysin ennalta arvattava ja tylsä juonenkäänne myös ihan oikeasti veemäistä katseltavaa: mies oli käytännössä viimeinen kunnon TNA-originaali kaikkien uusien (eli siis ironisesti ikivanhojen) main eventtereiden seassa, minkä vuoksi miehen bookkaaminen vahvana, ex-WWE-tähdille jauhot suuhun pistävänä facemestarina olisi ollut juuri se oikea tapa käyttää häntä. Sen sijaan saimme myötähäpeää aiheuttavan Ric Flair -wannaben (ihan niin kuin niitä ei olisi historian saatossa ollut jo muutenkin ihan tarpeeksi), joka on 1) pre-Genesis-AJ:tä tylsempi ja valovuosia huonompi hahmo, 2) sataprosenttisesti Nature Boyn varjossa ja 3) kaikkea muuta kuin vakavasti otettava näky. Toisin sanottuna metsään mentiin ja pahasti. Eikä koko turnissa kyllä ollut minkään sortin shokkifaktoriakaan; suurempi yllätys olisi ollut se, että AJ ei olisi kääntynyt heeliksi.

enska kirjoitti:
AJ:n turni kuuluu kylläkin kaikkien aikojen huonoimpiin turneihin. Se oli paitsi täysin ennalta arvattava ja tylsä juonenkäänne myös ihan oikeasti veemäistä katseltavaa: mies oli käytännössä viimeinen kunnon TNA-originaali kaikkien uusien (eli siis ironisesti ikivanhojen) main eventtereiden seassa, minkä vuoksi miehen bookkaaminen vahvana, ex-WWE-tähdille jauhot suuhun pistävänä facemestarina olisi ollut juuri se oikea tapa käyttää häntä. Sen sijaan saimme myötähäpeää aiheuttavan Ric Flair -wannaben (ihan niin kuin niitä ei olisi historian saatossa ollut jo muutenkin ihan tarpeeksi), joka on 1) pre-Genesis-AJ:tä tylsempi ja valovuosia huonompi hahmo, 2) sataprosenttisesti Nature Boyn varjossa ja 3) kaikkea muuta kuin vakavasti otettava näky. Toisin sanottuna metsään mentiin ja pahasti. Eikä koko turnissa kyllä ollut minkään sortin shokkifaktoriakaan; suurempi yllätys olisi ollut se, että AJ ei olisi kääntynyt heeliksi.

Hyviä pointteja, ja kyllä myönnän itsekin, että AJ olisi ollut parempi facena. Minut tuo turn kuitenkin onnistui yllättämään, olin niiiiiiiin tuudittautunut tunteeseen "että eihän meidän AJ ikinä sellaista tekisi." Eli minua se onnistui shokeeraamaan. Hahmonkehitys seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana oli kyllä hirveää paskaa, mutta onneksi ihan viime aikoina Flair on pyörinyt enemmän omissa typerissä kuvioissaan, ja AJ:kin on vaikuttanut vähän enemmän omalta itseltään. Toivottavasti tuohon "Nature Boy"-apinointiin ei enää tuossa mittakaavassa palata koskaan, sillä AJ ei todellakaan tuohon rooliin sovi.

Ajattelin nyt sittenkin laittaa juttua vielä muutamasta turnista, jotka eivät välttämättä ole tapahtuneet aktiiviseuraamisen aikaan, mutta ovat myös iskeneet jälkeen päin fiilisteltynä ihan 100-0.

<center>

Bret Hart & Steve Austin Double Turn WrestleMania 13
- Aina kun nämä kaksi nousivat yhtä aikaa kehään, oli lopputulos kultaa. Tuo WrestleMania-matsi on timanttinen viiden tähden klassikko, kenties paras ottelu, mitä olen ikinä nähnyt. Samalla "Stone Cold" käännettiin faceksi, joka jälkeen päin ajateltuna oli erittäin merkityksellinen tapahtuma koko bisnestä ajatellen. Upea matsi, ja upea double turn. Silloin WWF:llä sentään oli munaa tehdä tuollaisia rohkeitakin päätöksiä!


Steve Austin WrestleMania 17
- Ja toinen Austin-moment WrestleManiasta 4 vuotta myöhemmin. Jos oli tuossa edellisessä turnissa MUNAA isolla ämmällä, oli tässä sitä vielä enemmän. Stone Cold oli elämää suurempi face, mitään vastaavaa ei oltu nähty sitten Hulk Hoganin ja 80-luvun. WrestleMania oteltiin Austinin kotiosavaltiossa, ja tuo tapahtui. Huhhuh. Ja Jim Rossin upea selostus tuohon vielä päälle, kylmät väreet menee vaikka tuonkin on nähnyt jo kymmeniä kertoja.


Hulk Hogan WrestleMania 18
- Jälleen WrestleMania-hetki ja jälleen yksi syy voivotella miten asiat olivat ennen paljon paremmin. Suorastaan liikuttava hetki, joka ei unohdu koskaan. Paremmin en osaa kuvailla.


Angle-Lesnar feudin kaikki käänteet
- Mitä voi sanoa? Vuotta 2003 hallinnut Anglen ja Lesnarin feudi on yksinkertaisesti parasta, mitä Smackdown on meille koskaan tarjonnut. Kaikki käänteet olivat suorastaan herkullisia. Kahden sairaalakuntoisen miehen kättely Mania-matsin päätteeksi, Kurtin paluu facena niskaleikkauksen jälkeen, Lesnarin heelturn.... kaikki toimi.


Triple H - Kesä 2002
- Hyvänen aika sentään, mikä hetki! Tuo yksi Pedigree sementoi Triple H:n maineen yhtenä paskamaisimmista heeleistä koskaan. Oli kyllä kavala petos, huhhuh sentään.


Scott Steiner Joins The nWo
- Voin vaan kuvitella miten isolta tämä turn olisi tuntunut, jos olisi vuodesta toiseen seurannut Steiner Brothersien otteita. Tällä tavalla jälkeen päin fiilisteltynäkin todella isolta tuntunut turn, ja synnyttihän tuo yhden parhaista heelhahmoista kenties ikinä, "Big Poppa Pump" Scott Steinerin.


"Look at me, I'm a monster!"
- Kesältä 2003 Kanen unmaskauksen jälkeiset viikot. Psykopaatti-Kane oli jotain todella hienoa. Välillä tuntui oikeasti, että tuolla miehellä ei ole omatuntoa. Hieno heelturn, joka kantoi kivasti sinne WrestleMania XX:ään, jonka jälkeen Kanen ura onkin ollut pelkkää alamäkeä. Debyytin ja mestaruusvoiton ohella Kanen uran muistettavin hetki.


Batista - Lokakuu 2009
- Tähän aikaan olin jo lopettanut WWE:n aktiiviseuraamisen, ja katsoin vain PPV:t. (kuten nykyäänkin) Tylsän face-Batistan kääntyminen oli parasta mitä hänelle voitiin tehdä. Kuluneeseen hahmoon saatiin puhallettua aivan uutta tulta, ja onhan Batista (vissiinkin) ollut tuon jälkeen firman paras heel Jerichon ja Punkin ohella. Kauan odotettu turn, joka toteutettiin hienosti.</center>

Kylläpäs näitä nyt taas tuli. Olisiko jollain lisättävää/kommentoitavaa?

What osoitti taas miksi olet tämän foorumin yksi parhaista kirjoittajista.

Kaikki nuo olivat asiaa. Kanen ura on ollut suorastaan tuon WM XX jälkeen aivan kauheaa kuraa mutta syy on siinä että maskia ei olisi pitänyt koskaan riisua tai sitten se olisi pitänyt jossain feudissa laitattaa takaisin Kanen kasvoille.

Scott Steinerin kääntyminen veljeään kohtaan oli huippuhetki. Steiner veljesten ura ei oikeastaan pystynyt jatkumaan tuollaisenaan.

Batistan turni oli oikeasti yksi parhaista asioista pariin-kolmeen vuoteen. You suppose to be my friend!!!!!!!!!!! ja mysterio paiskataan turvaaitaan. aivan loistavaa WWE.

WM 17 Austinin turn on yksi suosikeistani. Huomatkaa tapa miten ottelu loppui. Austin Murjoi Rockin lähes kuoliaaksi tuolilla ja teki liiton itse saatanan kanssa. Austinin heel kausi jatkui tuosta muuten Tammikuuhun 2002 asti.

niin ja merovingi olet oikeassa Hart oli heel Hart foundation joukkueessa mutta single uralla tuo oli ainut tai ainakin ensimmäinen heel kausi. Toki WCW:ssä Bret oli heel jonkun aikaa.

nWo-Sting kirjoitti:
Kaikki nuo olivat asiaa. Kanen ura on ollut suorastaan tuon WM XX jälkeen aivan kauheaa kuraa mutta syy on siinä että maskia ei olisi pitänyt koskaan riisua tai sitten se olisi pitänyt jossain feudissa laitattaa takaisin Kanen kasvoille.

Olen aina ihmetellyt tätä "maskin pois ottaminen tappoi Kanen"-asennetta. Ei jumalauta tappanut! "Unmaskauksen" jälkeisinä kuukausina Kane oli kuuminta shittiä sitten debyyttinsä jälkeen. Mikä taas tappoi Kanen, oli se että WM XX:n jälkeen hänelle kirjoitettiin toinen toistaan paskempia storylineja. Jos Kane olisi jatkanut maski päässä, olisi ura varmasti lähtenyt samalla tavalla laskusuuntaan, paitsi että edes noita muutamaa loistavaa "unmaskauksesta" johtuvaa hetkeä ei olisi nähty.

Tuo Austinin turn oli toki mahtava, eivätkä seuraksetkaan olleet muta kuin positiivisia, mutta tunnelmaa ja hämmästystä aiheutti yleisön reaktio. Muistan katselleeni tuttuun tapaan WWF'n PPV'itä järjestyksessä ja Austinin ja Rockin kohtaaminen oli odotettu. Tämän jälkeen tapahtunut käsien puristus aiheutti välittömän WTF-hetken, mutta en aluksi olut tajuta, oliko sen tarkoitus kääntää Austin, vai Vince. Tästä huolimatta hyvä lisä WWF'n hienoihin hetkiin.

enska kirjoitti:
AJ:n turni kuuluu kylläkin kaikkien aikojen huonoimpiin turneihin. Se oli paitsi täysin ennalta arvattava ja tylsä juonenkäänne myös ihan oikeasti veemäistä katseltavaa - - Eikä koko turnissa kyllä ollut minkään sortin shokkifaktoriakaan; suurempi yllätys olisi ollut se, että AJ ei olisi kääntynyt heeliksi.

Ettei nyt kuitenkin kaikkien aikojen huonoimpiin kuuluminen olisi hienoista liitoittelua, TNA:ssa on nähty jo tuon jälkeen vissiin yli kymmenen kaikin puolin huonompaa ja typerämpää turnia. Jos jätetään varsinaisen käännöksen jälkeiset idioottimaisuudet laskusta, oli varsinainen turni oikeastaan Punkin ohella parhaita vuosikausiin. Ennalta arvattavuudesta nimenomaan tämän turnin kohdalla valittaminen on vähän hassua, suurin osa turneista kuitenkin pohjustetaan naurettavuuksiin asti, mitä ei tässä onneksi nähty. Flairin saapumisesta oltaisiin saatu heelturnin lisäksi revittyä vaikka kuinka monta aivan pätevää ja loogista anglea, joka on ainakin itselleni täysin riittävää, vaikka se simppelein ratkaisu olisikin sitten valittu. AJ:n käännöksessä nähtiin fiksua alustusta ilman hieromista naamalle, looginen syy ja samalla saatiin vielä yllätettyäkin suurin osa katsojista. Mitä muuta hyvältä turnilta edes voi vaatia? Shokkifaktori toimii pieninä annoksina, muttei ole mikään vaatimus hyvälle turnille, itse nautin huomattavasti mieluummin turnini loogisina ja ymmärrettävällä, muttei liian selvällä pohjustuksella.

What kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt tätä "maskin pois ottaminen tappoi Kanen"-asennetta. Ei j******ta tappanut! "Unmaskauksen" jälkeisinä kuukausina Kane oli kuuminta shittiä sitten debyyttinsä jälkeen. Mikä taas tappoi Kanen, oli se että WM XX:n jälkeen hänelle kirjoitettiin toinen toistaan paskempia storylineja. Jos Kane olisi jatkanut maski päässä, olisi ura varmasti lähtenyt samalla tavalla laskusuuntaan, paitsi että edes noita muutamaa loistavaa "unmaskauksesta" johtuvaa hetkeä ei olisi nähty.

Maskin lähteminen ei ollut ainoa syy Kanen "kuolemiselle", mutta selvästi yksi suurimmista. Kanen ura on sävytetty sysipaskoilla ja typerillä angleilla (feudi kahvikupin kaatamisesta, hei oikeesti) lähes debyytistä asti, mutta häntä oli helppo bookata vahvasti aina tarpeen vaatiessa, koska cool maskipäinen monsteri on cool maskipäinen monsteri. Maski ja puku olivat suurimmat yksittäiset asiat Kanen suosionkin takana, sen lisäksi että maski oli naurettavan cool, veivät nuo myös näppärästi huomiota sivuseikoista, kuten aika keskinkertaisista painitaidoista ja myöhemmin yhä suurenevasta mahasta. Kun nämä otetaan pois, jää jäljelle kaljuuntuva ja ikääntyvä läski, jonka painitaidotkin sen kuin kuihtuvat. Tällaistenkin puutteiden paikkaaminen on tietysti mahdollista erityisen hyvillä angleilla, mutta tämä on jäänyt Kanen osalta vähemmälle, mikä ei ole oikeastaan suuri ihmekään. Alkuinnostus maskin lähtemisestä kuitenkin haihtui kovin nopeasti, eikä sitä keski-ikäistä läskiä ole liiemmin fiksuakaan bookata erityisen vahvasti. Vaikea ymmärtää, miksi WWE ei ole tajunnut laittaa miehelle maskia takaisin päähän. Mysterion kohdalla sisäistettiin, että maski on muutenkin taitavan miehen myyvin piirre ja laitettiin maski takaisin päähän, saman periaatteen luulisi pätevän Kaneenkin.

Nykäistään vielä loppuun esille topicin varsinaisen periaatteen mukaan omakin suosikkiturnini.

<center>
The Rock - Marraskuu 1998
Yksi niistä kuvioista, jotka saavat aina pohtimaan, miksi mitään vastaavaa ei olla nähty viimeiseen kymmeneen vuoteen. Täydellinen pohjustus, täydellinen toteutus ja toisin kuin edellä mainitussa Stylesin tapauksessa, kuviota oltiin mietitty ensimmäisestä viikosta eteenpäinkin. Jälkiseurauksetkin olivat lopulta kovin täydellisiä.

The Rock oli ensimmäisellä heelrunillaan alkanut esittää jo elkeitä, jotka lopulta tekivät hänestä yhden suurimmista supertähdistä, jopa siinä määrin, että hänet oli käytännössä pakko kääntää faceksi jokunen kuukausi ennen Survivor Seriesiä. Samoihin aikoihin Mankind alkoi nousta sideshow-friikistä vakavasti otettavaksi tähdeksi kolmen loistavan hahmonsa, villien promojen ja sairaiden bumppausten avulla. Survivor Seriesissä käytiin turnaus omistajattomasta mestaruusvyöstä ja kuviot turnaukseen lähdettäessä olivat suuria. McMahon oli viimeiset viikot tehnyt kaikkensa nousua huipulle tehneen Rockin menestyksen estämiseksi ja samalla hyväksikäyttänyt sympaattista, mutta hieman yksinkertaista Mankindia omien etujensa saavuttamiseksi.

Rock voitti ensimmäisissä otteluissaan suureksi yllätykseksi Corporationin Big Boss Manin rollupilla vain sekunneissa, Ken Shamrock kaatui Boss Manin heitettyä vahingossa pamppunsa Rockille ja finaaliin hän pääsi diskauksen avulla. Mankind hyötyi suhteestaan McMahoniin, hän sai aluksi vastaansa käytännössä jobbereita ensin Gillbergin ja seuraavaksi Al Snown vuorossa ja semifinaaleissa kaatui itse Stone Cold vahvalla Corporationin avustuksella.

Taistelu lajin suurimmasta palkinnosta käytiin siis Rockin sekä Mankindin välillä ja loppu onkin historiaa. Huimaavan taistelun jälkeen The Rock saa lukittua Mankindin Sharpshooteriin ja toisinnossa edeltävältä vuodelta McMahon vaatii kelloa soitettavaksi tehden näin Rockista korporaation mestarin ja paljastaen koko turnauksen vain suureksi puijaukseksi. Jo itsessään loistavan kuvion lisäksi näin tehtiin Rockista tarpeeksi vastenmielinen hahmo toimivan heeliyden mahdollistamiseksi, Mankindista yksi sympaattisimmista hahmoista painin historiassa ja käynnistettiin yksi toimivimmista feudeista evah. Ehkä parasta, mitä Russo on ikinä saanut aikaan, tästä turnista on vaikea laittaa paremmaksi.

</center>

Suurimmat ja tärkeimmät turnit ollaan jo mainittu.

Kuitenkin oma ehdoton suosikkiturni tapahtui 80 -luvun puolen välin jälkeen, kun "Mr. Wonderful" Paul Orndorff käänsi selän Hulk Hoganille. Ennen turnia, Orndorff oli facena yhtää kuumaa kamaa kuin Hogan. Ei hän missään nimessä ollut yhtä korkeassa asemassa, mutta mitä yleisön reaktioon tulee, niin aivan samaa tavaraa. He olivat muutenkin hyvin samanlaisia. Oikeastaan ainoa suuri ero oli siinä, että Orndorff oli huomattavasti viihdyttävämpi kaveri kehässä.

Studd/Bundy vs. Hogan/Orndorff -matsin jälkeen tapahtui se suuri turni, kun Orndorff iski Hoganin pyykkinarulla mattoon ja tottakai, siihen vielä päälle täydellisyyttä hipoava tavaramerkki-piledriver. Ensin tämä kohtaus aiheutti hyvin sekavat reaktiot, mutta jälkeenpäin Orndorff veti niin kovat heel-heatit, että miehen status heelinä pysyi loppu WWF-uran ajan.

Orndorffin ja Hoganin feudi ei missään nimessä ollut painillisesti mitään kouhkeinta kermaa, mutta aina kun kaverit kohtasivat toisensa, oli(vat) areena(t) tupaten täynnä väkeä. Parhaimmillaan kaverit vetivät liki 80'000 fania katsomoon, missälie-jossain Kanadassa. Erittäin kovia kassamagneetteja siis. Kannattaa muutenkin tsekata miesten kohtaamiset mm. The Big Eventissä ja useammassa SNME:ssä.

Itse asiassa löysin (sattumalta) tuosta feudista neljäosaisen setiin YouTubesta. Jos nyt sattumoisin kiinnostaa...

Mr. Wonderful - Hulk Hogan Story 1/4
Mr. Wonderful - Hulk Hogan Story 2/4
Mr. Wonderful - Hulk Hogan Story 3/4
Mr. Wonderful - Hulk Hogan Story 4/4

What kirjoitti:

KUVA
Eddie Guerrero - Huhtikuu 2005
- Toisin kuin edellistä, tätä oli taasen rakenneltu pitkään ja annettu yleisölle käsitys, että turn on vain ajan kysymys. Se ei siis tullut yllätyksenä, mutta tapa tuli. Segmentti, jossa Eddie kääntyi Reytä vastaan on edelleenkin yksi vastenmielisimpiä ja häiritsevimpiä tapahtumia, joita olen koskaan wrestlingin parissa nähnyt. "Ystävän apu" muuttuikin veriseksi ja sairaaksi beat downiksi, joka kulminoitui Brainbusteriin teräsportaiden päälle ja yleisön totaaliseen mykistymiseen ja kauhistuneisiin ilmeisiin. Harmi kun en löytänyt siitä kuvaa, se on nimittäin palanut verkkokalvoilleni pysyvästi.

Tuossa Judgement Day 2005 promossa näytetään tuo teräsportaiden päällä tehdy brainbuster, mutta yleisön mykistyminen puuttuu. Tämä kuuluu ehdottomasti omiin suosikkeihin ja tuon promon katsominen ekaa kertaa ehkä 3 vuoteen aiheutti kylmiä väreitä kuten myös paljon hyviä muistoja segmenttien ja otteluiden muodossa.

Kiitos Koshceck linkeistä! Eddie kuulosti kuin riivatulta tuossa promossaan, en muistanutkaan tuota. Suorastaan hyytävää tekstiä tuli EG:n suusta.

hyvä opening promo!!!

mutta tuo oli huono tuo Anglen "Booker i want sex with your wife" Eikö tyhmemästä asiasta enää ottelun aihettaa saada keksittyä.

On tuo Eddie kyllä yksi parhaimmista. Piste. Ja huutomerkki!

Hyviä turneja kyllä lueteltu täällä. En keksi tähän hätään muita.

Muistan vieläkin sieluni silmin tuon Mysterion pieksennän EG:n toimesta. Jotenkin se tuntui niin..mitenköhän se sanoisi.."oikealta". Reyn maski meni puoliksi ja pääkin veressä silleen nätisti.